Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! "Se on hyvä oleva, kun se on tuska ja vaiva ollut." Toivottavasti tässä nyt näin on käymässä.

Postipalvelulakimietinnön aikaansaaminen on ollut todella hankala tehtävä. Tässähän on äärimmäisen monta liikkuvaa osaa, joista jokainen on ollut hankala toteuttaa. Jopa yhteiskunnallinen lataus tämän sisällä on tietysti aikamoinen. — Tähän näkökohtaan muuten on varsin vähän kiinnitetty huomiota. — Onhan tässä käymässä niin, että järjestäytymisen perusteella lähinnä vasemmistolaisesti käyttäytyvien henkilöitten kohdalla syntyy työttömyyttä, siis Postin henkilökunnan kohdalla, ja toisaalla porvarillisesti äänestävien kohdalla tapahtuu työllistymisen lisääntymistä asiamiespostien kautta, kun yrittäjille nämä asiamiespostit tulevat, elikkä peruslatautuminen tietysti on ollut myöskin valiokunnassa sen mukainen.

Lakiteknisesti pohja on ollut aika tavalla keskeneräinen. Ensinnäkin hyvin merkittävä näkökohta on ollut se, että asiantuntijat antaessaan lausuntoja olivat ymmärtäneet eräät kohdat hallituksen esityksessä toisin kuin hallitus itse oli tarkoittanut ne ymmärrettäviksi. Tässä yritimme löytää sitten selvyyden siihen, mistä kiikastaa, että tällainen väärinymmärrys on syntynyt. Silloin havaitsimme, että jotta ymmärrettävyys lisääntyisi, koska itse perusteista ei näytä olevan epäselvyyttä, lain sisäistä systematiikkaa, pykäläjärjestystä ja otsikointia, muutettiin, niin että kaikki ymmärtäisivät tämän laiksi vahvistettuna samalla tavalla.

Edelleen näytti olevan aika tavalla erimielisyyttä siitä, millä tavalla EU:n postitoimintadirektiivi pitäisi implementoida Suomen lainsäädäntöön. Mehän olemme tottuneet siihen, että esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla implementointi tapahtuu erittäin perusteellisen lainsäädäntötyön kautta niin sanotuilla tyhjentävillä luetteloilla. Tässä tämän oli katsottu ministeriössä olevan hoidettavissa sillä tavalla, että eräs ministeriön virkamies oli lähettänyt kirjeen ulkoasiainministeriöön, kirjoittanut alle "Suomi" ja katsonut, että asia on sillä hoidettu. Myöhempi tarkastus osoitti, että Suomi tarkoitti asianomaisen sukunimeä eikä tasavaltaa nimeltä Suomi.

Tulos on mielestäni varsin kohtuullinen kaikkien näitten reunaongelmien kautta. Mietintöön liittyy kaksi vastalausetta, joista toisessa on vasemmistopuolueitten ponsiehdotus ja toisessa on sekä ponsi että 6 §:n muutosehdotus. Lisäksi meillä on tietysti ed. Tennilän lakialoite asiasta ollut valiokunnassa käsiteltävänä.

Valiokunta ehdottaa vallan suurta määrää, numeerisesti suurta määrää, muutoksia lakiesitykseen ja toteaa, että mitä pitemmälle fiilausta tehdään, koko yhteiskunnan kannalta sen parempi. Kysymyshän on yhteiskunnan perustavimmista peruspalveluista, mitä ylipäätään on koettu olevan ja ne on sellaisiksi tunnustettu.

Asia on ollut myöskin projisoitava yhteiskunnassa tapahtuviin ilmiöihin, sähköisen viestinnän muuttumiseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin, sähköiseen kaupankäyntiin, mihin suuntaan se vaikuttaa näissä asioissa jne. Nämä ovat johtaneet sitten yksityiskohtaiseen arviointiin.

Yksi hyvin merkittävä asia, johon olemme yrittäneet löytää ratkaisua, on ollut postilähetysten perillemenon varmistaminen. Suomessa asuvat ovat tällä hetkellä erittäin liikkuvaista väkeä. Viime vuonna asunnonvaihdoksen johdosta kirjattiin 821 458 osoitteenmuutosta, mikä tarkoittaa sitä, että hoitipa yleispalvelija tai jokin muu yritys postipalveluita, siinä on valtava tehtävä pitää huoli siitä, että posti menee oikeaan osoitteeseen, tarkoitetulle vastaanottajalle.

Posti Oy:n keskitettyyn selvityspalveluun tuli vuonna 99 kaikkiaan 298 000 postilähetystä, joista kirjeitä oli 294 000. Selvitystehtävä on ollut valtavan suuri. Selvitysprosessin tuloksena lähetettiin avaamattomina joko postin saajalle tai lähettäjälle noin 44 prosenttia kirjeistä. Avauksen tuloksena selvinneiden vastaanottaja- tai lähettäjätietojen perusteella toimitettiin edelleen 9 616 kirjettä. Näistä kirjeistä löytyi muun muassa rahaa 144 000 markkaa.

Me olemme nyt yrittäneet löytää uuden perustuslain aikana ratkaisua, millä tavalla tämä asia voitaisiin hoitaa. Olemme myöskin keskustelleet asiasta useampaan eri otteeseen liikenne- ja viestintäministerin kanssa. Olemme päätyneet ehdottamaan sellaista menettelyä, että hallitus valmistelisi pikaisesti esityksen postipalvelun varmennusyksikön perustamisesta Telehallintokeskukseen, yksikön joka täydellisellä virkavastuulla ja salassapitovelvollisuudella yrittäisi selvittää oikeat osoitteet, niin että lähetykset menevät mahdollisimman suuressa määrin juuri niille tahoille, joille ne on tarkoitettukin. Tämä merkinnee jo tällä hetkellä sitä, että jos tällainen perustetaan, se on tehtävä lailla perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja tämä on ollut yleisesti taustatietona olemassa.

Postitoimipaikkatilanne on keskusteluttanut meitä paljon. 5.12. viime vuoden puolella Postilla oli vielä 474 omaa toimipaikkaa ja asiamiesposteja oli 1 020. Kolmella paikkakunnalla Postin jakelu hoiti postipalvelut sen takia, että ei ollut omaa konttoria eikä myöskään asiamiespostia ollut saatavilla, siis sopimusta tehtävissä tätä varten. Asiasta on erittäin paljon kannettu huolta.

On muistettava se, mitä hallitus lupasi meille silloin, kun asia oli kiihkeimmillään eduskunnan ison salin keskusteluissa. Hallitushan lupasi, että jokaisessa kunnassa on postipalvelupiste. Siitä myöskin lähti liikkeelle se työ, joka viestintäpoliittisessa ministerityöryhmässä oli hallituksen esityksen aikaansaamiseksi. Sitä, mitä hallitus jo alun perin ilmoitti, on myös pidetty valiokunnassa keskeisenä lähtökohtana.

Kaikki ne vaihtoehdot on käyty läpi, millä voitaisiin syntyneessä tilanteessa varmistaa, että postipalvelut ovat mahdollisimman hyvässä jamassa itse kullakin paikkakunnalla. On käyty läpi se, että jos tapahtuu kuntafuusioita, onko se jo sellaisenaan peruste sille, että tästä ehdosta luovutaan, ja on todettu, että se ei yksinään riitä perusteeksi. Lisäksi on otettava huomioon useita eri näkökohtia, jotka löytyvät mietinnön perusteluista, ja myös asianomaisia pykäliä on fiilattu tältä osin.

Silloin kun postipalvelukeskustelua käytiin kiivaimmillaan, paljon puhuttiin yhteispalvelupisteistä. Nyt rintamalla on ollut hiljaisempaa, ja ehkä näistä asioista vastaava alueministeri kertoo meille jossakin vaiheessa, mikä tilanne tällä hetkellä on.

Edelleen kiinnitettiin huomiota siihen, että kun nyt Postin jakelu hoitaa jo kolmella paikkakunnalla postipalvelutehtävät, niin mitäs, jos tätä mallia käytettäisiin laajemminkin hyväksi. Jos ei mikään muu auta, mitään konstia ei ole käytettävissä, silloin Posti on velvollinen omana toimintanaan asian hoitamaan.

Asiamiespostien osalta kiinnitettiin erityisesti huomiota kahteen asiaan, joista toinen on Suomen Posti Oy:n taksoituksen varsin vaatimaton taso silloin, kun palveluista korvauksia maksetaan, ja toisaalta se, että asiamiesposti voi olla useita päiviä kiinni sen takia, että asiamiespostin pitäjä on sairastunut.

Korvausrahastoon kiinnitettiin useissa lausunnoissa huomiota ja todettiin, että asiaan on syytä palata pikaisesti, mikäli yleispalvelutehtävän taloudellisen puolen hoitamisessa ilmenee vaikeuksia.

Postihenkilöstön aseman turvaamisesta keskusteltiin paljon, ja siihenhän liittyvät myöskin vastalauseissa olevat kirjaukset. Todettiin, että hallitus on päättänyt antaa 190 miljoonaa kehittämisrahaa käytettäväksi palkkoihin, henkilöstön tukitoimiin ja eläkevastuisiin kolmen vuoden aikana. Valiokunta kirjasi, että se pitää tärkeänä, että yhtiön tuottamaa voittoa käytetään jo päätetyn lisäksi henkilöstön sopeutustoimien jatkamiseen henkilöstön työllisyyden ja aseman turvaamiseksi valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen raameissa.

Edelleen uutta on kokonaan se, että postiyrityksen vastuuta postipakettien kuljetusasioissa koskevat säännökset sisällytettiin mietintötekstiin. Asetuksenantovaltuudet toisaalta poistettiin, mikä johtui siitä, että toisaalta hallitus ilmoitti, että nämä pykälät laissa ovat tässä vaiheessa tyhjentävät, eikä pystynyt esittämään, mihin asetuksenantovaltuutta tarvittaisiin. Silloin on tietysti niin, että kun kirkastuu, että sitä tarvittaisiin johonkin tehtävään, tulee eduskuntaan lainmuutosesitys, jossa perustellaan, mihin tarkoitukseen asetuksenantovaltuutta tarvitaan. Tämä koskee siis 42 §:ää.

Postilähetyksen ilmoittamista Tullille koskevat asiat olivat myöskin tarkastelun kohteena, ja sitä koskevat mallit löytyvät mietinnöstä.

Postitoimintadirektiivi on nyt sillä mallilla implementoitu, kuin mitä muun muassa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on totuttu siksi toiminnaksi katsomaan.

Yleispalvelun sisältöön tehtiin useita muutoksia, joista yksi muun muassa oli tähän maahan saapuvan ulkomaanpaketin painorajan palauttaminen 20 kilosta 30 kiloon yksinkertaisesti siitä syystä, että katsottiin, että on täysin välttämätöntä, että maaseudun pienyrittäjät saavat nämä paketit riittävän suurina lähetyserinä omaa liiketoimintaansa varten.

Sitten käytiin läpi myöskin se, mitenkä jakelu tulee hoitaa. Erikoisesti käytiin laatustandardi läpi ja lähdettiin siitä, että siitä kirjeitten jakelulaatustandardista, joka tällä hetkellä on voimassa, eli että 95 prosenttia ensimmäisen luokan kirjeitä jaetaan postin saajalle seuraavana työpäivänä, ei tule minkään postiyrityksen osalta liisiä. Toimilupaehtoihin tulee sijoittaa myöskin 95 prosentin laatustandardi.

Edelleen toimilupahakemuksen kohdalla on velvoite käsitellä hakemus kuudessa kuukaudessa ja toisaalta se, että toimilupa raukeaa, jos yhdeksässä kuukaudessa ensimmäisestä voimassaolopäivästä ei ole toimintaa käynnistetty. Hallituksen ehdotus tässä oli yksi vuosi, mutta sitä taas kiristettiin näinpäin, niin että kilpailupoliittinen näkökohta olisi siinä otettu huomioon niin, kuin lukuisat lausunnonantajat kiinnittivät asiaan huomiota.

Suuri kysymys on se, millä tavalla kerrostaloihin kirjelähetykset jaetaan. Hallituksen esityksessähän teksti kuului näin: "Kerrostaloihin kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä olevaan laitteeseen tai rakennelmaan." Nyt se kohta kuuluu: "Kerrostaloihin kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna." Oli pitkän prosessin tulos, että se sai tämän muodon.

Vielä erikoisesti todetaan se, että silloin kun on kysymys liikuntarajoitteisista, huonokuntoisista ja vanhuksista jne., silloin luukkukanto on joka tapauksessa järjestettävä ilman erillistä korvausta. (Ed. Gustafsson: Tässä parannettiin hallituksen esitystä!) — Oikein reippaasti, ed. Gustafsson.

Edelleen postipakettien säilytysaikaa pidennettiin kahdesta viikosta kolmeen viikkoon. Tämäkin on mielestämme erittäin hyvä parannus tähän hommaan, kun otetaan huomioon se, miten liikkuvia me ihmiset olemme, niin kuin asunnonvaihtofrekvenssikin osoitti. Hyvin helposti käy, että sähköisen kaupankäynnin aikakautena koskaan se sähköisesti tilattu paketti ei yhytäkään sitä tilaajaa.

Yhteistoimintavelvoitepykälästä postialan työntekijätahot olivat sitä mieltä, että alkuperäinen 27 § pitäisi poistaa sieltä aivan kokonaan. Nyt se on kuitenkin siellä säilytetty. On erikoisen tarkkaan säädelty se, että ei käy nyt niin, että jos Suomen Posti Oy:lle tulee kilpailija, niin kilpailija ryhtyy käyttämään Suomen Posti Oy:n jakeluverkostoa hyväkseen eli tavallaan toimii epärehellisesti. Sen takia tänne tekstiin on ilmestynyt sana "erehdyksessä", jotta tämä asia olisi harvinaisen selvä, että tällaista mahdollisuutta ei tule käyttää, puhumattakaan että markkinoitaisiin tämän mahdollisuuden käyttämistä eräällä tavalla välineenä.

Osoiterekisteriasiat ovat tarkentuneet tässä niin ikään. Niin ikään perustuslakivaliokunnan tekemät lukuisat ehdotukset on otettu lakitekstissä huomioon. Lisäksi vielä tähän on luonnollisesti sisällytetty se tavallaan jo tämmöisessä lainsäädännössä rutiininomainen ponsi, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että eduskunnalle annetaan postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta saaduista kokemuksista selonteko vuoden 2003 loppuun mennessä."

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi on kiitettävä valiokunnan puheenjohtaja Pulliaista siitä tavasta, jolla postipalvelulaki saatiin vietyä lävitse viime vuoden puolella juuri ennen istuntokauden päättymistä. Uskoisin, että ulkoiset paineet olivat aika suuret. Se joskus näkyi jopa puheenjohtajan kasvoilta, koska hallituksen esitykseen ei tietenkään olisi saanut tehdä kovin suuria muutoksia ja esitys oli kuitenkin saatava mahdollisimman nopeasti liikennevaliokunnassa valmiiksi. (Ed. Ala-Nissilä: Minkä takia?) — Ulkoiset paineet, kuten totesin.

Kuten valiokunnan mietinnön yleisperusteluista käy ilmi, hallituksen esitys oli monilta osin varsin ristiriitainen erityisesti, kun vertasi pykälätekstiä asianomaiseen perusteluosaan. Näiden perusteella valiokunta on muuttanut lähes jokaisen pykälän sisältöä siten, että mietintöön jäi vain muutama pykälä siinä muodossa, mitä hallitus esitti. (Ed. Ala-Nissilä: Jäikö lain nimike?) — Edustaja voi lukea sieltä.

Tämän lain käsittely toi jälleen esiin sen seikan, josta täällä talossa on puhuttu aina vähän väliä ja johon muun muassa perustuslakivaliokunta on jo vuosia sitten mielestäni vakavalla tavalla puuttunut. Minkä johdosta varsin usein ministeriössä valmistellut hallituksen esitykset ovat varsin puutteellisesti tehtyjä? Uskoisin, että valiokunnilla olisi muutakin, parempaa tekemistä kuin kirjoitella koko lakiesitys uusiin puihin. (Ed. Rajamäki: Sitä varten eduskunta on, että se lakeja säätää!) Mielestäni olisi parasta, jos joskus eduskunta yksinkertaisesti palauttaisi hallituksen esitykset takaisin uudelleenvalmisteluun nimenomaan ala-arvoisen lainvalmistelun johdosta. (Ed. Dromberg: Näin on tehty!) Useinhan niin sanottujen budjettilakien kohdalla on vedottu siihen, että lakiesitys on pitänyt valmistella kovalla kiireellä. Ei nyt eikä monesti muulloinkaan ole ollut kyse kiireestä vaan mielestäni aivan jostain muusta. Toivoisin, että eduskunnan johto ja valiokuntien puheenjohtajat puuttuisivat sopivalla tavalla tähän jatkuvaan hallitusten esitysten varsin usein esiintyvään heikkotasoiseen valmisteluun.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, vaikka on ehkä turha muistella vanhoja, että mielestäni Postin yhtiöittäminen on ollut virhe. Tämä kävi mielestäni selvästi ilmi asiantuntijoiden kuulemisen yhteydessä ja on muutoinkin käynyt ilmi, kun on seurannut Suomen Posti Oy:n toimintaa erityisesti provinssissa. Valitettavasti vain meitä yhtiöittämisen vastustajia oli aikoinaan liian vähän tässä talossa. (Ed. Gustafsson: Ja muitakin höplötettiin kyllä siinä yhteydessä!) — Saattaa olla näin, ed. Gustafsson.

Nyt käsittelyssä oleva valiokunnan mietintö on suurelta osin yksimielinen. Siihen liittyy ainoastaan pari vastalausetta, joista toisen olen itse jättänyt ja toisen sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä, jonka vastalause koskee lähinnä mietinnön erästä perusteluosaa, nimenomaan henkilökunnan asemaa.

Seuraavaksi käyn lävitse joitakin lakiesitykseen liittyviä yksittäisiä kohtia, ja kuten arvoisat edustajat huomasivat, kun valiokunnan puheenjohtaja esitteli asian, siellä olisi kyllä yksityiskohtia hyvinkin paljon, mutta otan esiin vain muutamia.

Lakiehdotuksen mukaan postiyritys ei saa avata suljettua kirjettä. Tämä kanta perustuu ilmeisesti uuteen perustuslakiin, eikä haluttu käyttää tämän lain yhteydessä vielä perustuslain säätämisjärjestystä. Toisaalta valiokunnan saaman selvityksen mukaan, mikä käy myös mietinnöstä ilmi, esimerkiksi vuonna 1999 erityiseen keskitettyyn selvityspalveluun tuli 298 000 postilähetystä, minkä luvun myös puheenjohtaja mainitsi, joista kirjeitä oli 294 000. Avaamatta postilähetyksiä saatiin perille tai takaisin lähettäjille noin 44 prosenttia. Toisaalta kirjeen avauksen jälkeen perille toimitettiin, siis avaamisen jälkeen, 9 616 kirjettä, eli kyse ei ole mielestäni mistään mitättömästä asiasta, vaikka hallituksen esitystä lukiessa sellaisen kuvan asiasta mielestäni saakin. Lisäksi avatuista kirjeistä, nimenomaan avatuista kirjeistä, löytyi puhdasta rahaa noin 144 000 markkaa. Valiokunta ei siinä kiireessä, käsitykseni mukaan siitä johtuen, saanut tältä osin asiaa hoidetuksi, mutta ymmärsin, että hallitus ryhtyy taikka on mahdollisesti jo ryhtynyt toimiin tämän tulevan puutteen korjaamiseksi. Sen johdosta valiokunta on tehnyt lausumaehdotuksen, että hallituksen tulee valmistella pikaisesti esitys postipalvelun varmennusyksikön perustamisesta Telehallintokeskukseen nimenomaan viranomaistoimintona. Toivon mukaan hallitus ottaa edes tämän lausuman nyt vakavasti, kun eduskunta tulee sen mitä ilmeisimmin yksimielisesti hyväksymään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni valiokunta on monilta osin parantanut oleellisesti hallituksen esityksen sisältöä. Toisaalta kilpailun täydellinen avaaminen, mitä meillä on tietysti ollut jo muutaman vuoden, on saanut mielestäni liian suuren osan, kun esimerkiksi Saksassa pohditaan kilpailun avaamista vasta vuonna 2003. (Ed. Kekkonen: Tulkinta on vähän väärä, siellä on menty pörssiin jo!) — Siellä ollaan pörssissä, mutta toimitaan yksinoikeudella, ed. Kekkonen. Minulla on asianomainen artikkeli, jotta voitte lukea sen. Se on Kauppalehden artikkeli muistaakseni lokakuulta viime vuonna. (Ed. Gustafsson: Ed. Kekkonen on lukenut sen! — Ed. Pulliainen: Ed. Kekkonen on unohtanut sen!) — Unohtanut sen. — Osin sen johdosta itse olen lähtenyt nimenomaan siitä, että kilpailu on saanut liian suuren osan. Siltä osin on kilpailijoita ikään kuin puollettu.

Olen jättänyt eriävän mielipiteen, koska katson, että jos ei muuta voida vaatia, ainakin se, että postitoiminnan harjoittajat asetetaan samanarvoiseen asemaan myös velvoitteiden osalta. Mielestäni näin ei tapahdu valiokunnan enemmistön esittämässä muodossa, jonka 6 § on saanut. Mainitun pykälän perusteluosassa todetaan: "- - keräily tapahtuu pääsääntöisesti kaikkina arkipäivinä." Mielestäni tämä sanonta on siinä määrin epäselvä, että sana "pääsääntöisesti" olisi tullut poistaa, koska tulkintaerimielisyydet tulevat nyt siitä. Jos tämä olisi poistettu, silloin kaikki postitoiminnan harjoittajat olisi asetettu tasavertaiseen asemaan. Nyt näin ei tapahdu, vaan vaarana on, että yleispalveluvelvollinen joutuu keräämään jokaisena päivänä — tämä tarkoittaa Suomen Posti Oy:tä — mutta kilpailijat voivat toimia siten kuin heille on taloudellisesti kannattavinta.

Samoin 6 §:n uudessa 3 momentissa annetaan valtioneuvostolle mahdollisuus poiketa jakelumääräysten osalta 5 §:n säännöksistä, jotka ovat mielestäni ehdottomia ja jotka sitovat yleispalveluvelvollista postiyrittäjää eli tällä hetkellä Suomen Posti Oy:tä. Tämä saattaa mielestäni antaa kilpailijoille taloudellisesti paremmat toimintaedellytykset, mikäli valtioneuvosto haluaa suosia kilpailijaa taloudellisesti ja myöntää tällaisia poikkeusmääräyksiä. Tältä osin tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään vastalauseen mukaista pykäläehdotusta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä käsitellä asiaa, joka on viime vuosina erityisesti noussut pinnalle, eli Postin omien konttoreiden lakkauttamista. Tältä osin valiokunta kuuli suuren joukon asiantuntijoita, ja, kuten arvata saattaa, käsitykset poikkesivat toisistaan merkittävällä tavalla. Tosiasiahan on, että meidän 448 kunnassamme ei jokaisessa ole postikonttoria nimenomaan sillä tavoin, että Postin oma henkilökunta eli ammattilaiset sitä hoitaisivat, vaan nämä konttorit vähenevät huimaavaa vauhtia. Esimerkkinä voi mainita, että kun Postin omalla väellä hoidettuja posteja oli viime vuoden huhtikuun lopulla 556, niitä oli valiokunnan saamien tietojen mukaan viime joulukuussa 474 ja viime viikolla saamani tiedon mukaan 13. päivänä helmikuuta niitä oli jäljellä enää 425. Olen kuullut, en tiedä pitääkö paikkansa, että suunnitelmat olisivat sen suuntaisia, että 30.6.2001 mennessä näitten toimipaikkojen lukumäärää vähennettäisiin 167:ään. Näin minua on informoitu. En tiedä, pitääkö se paikkansa.

Mitä tämä yleisesti vaikuttaa, senhän me kaikki tiedämme. Yhä harvemmalla paikkakunnalla on Postin omalla väellä hoidettuja konttoreita, eli väkeä pannaan pellolle erinäisistä lupauksista huolimatta. Tilanne muodostuu eräillä alueilla mielestäni suorastaan pulmalliseksi, kun asiamiesposteissa ei hoideta enää raha-asioita. Entä miten menetellään esimerkiksi lähetettäessä ulkomaan postia? Pitääkö mennä sadan kilometrin päähän, jossa on Postin omalla henkilökunnalla toimiva postikonttori? Tämä on ongelma erityisesti haja-asutusalueilla ja erityisesti Lapissa.

Mietintöä tehtäessä kolmella paikkakunnalla, muun muassa Kuorevedellä, ei ollut omaa postia eikä myöskään asiamiespostia. Tämä tilanne saattaa yleistyä, jos ja kun asiamiespostin hoitajia ei enää löydy sen johdosta, mitä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että palkkio on liian pieni. Mietinnössä kyllä yritetään painottaa yleispalvelun tarjoajan velvollisuutta järjestää postipalvelut omana toimintanaan. Mutta tietenkin käytännössä valiokunnan mietinnön sanonnalla voi olla vain vähäinen merkitys; merkit ainakin ovat mielestäni sen suuntaisia.

Valiokunnan käsittelyn aikana eräät asiantuntijat vetosivat voimakkaasti Ruotsin kehitykseen, ja valiokunnalle annettiin ministeriön toimesta siitä kirjallinen selvitys. Siinä kehuttiin, kuinka hyvin asiat Ruotsissa ovat. Mielestäni tämä seikka taisi olla se, että valiokunta ei syvällisemmin pohtinut niitä ongelmia, joita kansalaisille, yrityksille syntyy siitä, että paikkakunnalla ei ole Postin omalla osaavalla henkilökunnalla hoidettua postikonttoria. Vaikka valiokunta erittäin syvällisesti ja perusteellisesti käsitteli asiaa ja asiantuntijoita oli suuri joukko, niin tämä puoli saattoi ehkä hukkua siihen tietoon, jonka me saimme ministeriöltä nimenomaan Ruotsin senhetkisestä tilanteesta. Se kirje on muistaakseni annettu valiokunnalle viime vuoden lokakuussa.

Mutta nyt tilanne on muuttunut. En tiedä, ministeri voi korjata, jos tietoni ovat väärät. Valiokunnan käsittelyn jälkeen tilanne — siis saamieni tietojen mukaan — Ruotsissa on kääntynyt päälaelleen. Niitten asiapapereitten perusteella, jotka olen saanut viime viikolla, Ruotsin elinkeinoministeri Rosengren on puuttunut Ruotsin postin intoon lopettaa omia postikonttoreitaan. Nyt väitetään Ruotsin postin muuttaneen suunnitelmiaan totaalisesti. Uusien suunnitelmien mukaan Ruotsissa tulee olemaan jokaisessa kunnassa vähintään yksi postin omalla henkilökunnalla hoitama postikonttori (Ed. Gustafsson: Taitaa olla sosialidemokraattinen liikenneministeri siellä!) — saattaa olla hyvinkin — josta saa kaikki postiin ja rahaliikenteeseen liittyvät peruspalvelut. (Ed. Korkeaoja: Täällä on sosialidemokraattinen pääministeri!) Uutta on myös se, että näiden postien ei tarvitse olla voittoa tuottavia. Lisäksi ne voivat olla, niin kuin ruotsalaiset sanovat siinä tekstissä, konkurrensneutral, mikä on uutta. Näissä konttoreissa voi postipalvelujen lisäksi maksaa laskujaan ja hoitaa raha-asioitaan. Yritys voi jättää sinne vaikkapa päiväkassan, koska posti voi tehdä sopimuksia eri pankkien kanssa.

Tätä samaahan Suomessa suunniteltiin 1990-luvun alussa, mutta silloin vastustus oli niin voimakasta, käsitykseni mukaan ainakin silloisen Postipankin taholta, että niitä suunnitelmia asiaan vaikuttaneet ministeriöt eivät päästäneet etenemään. Olen sitä mieltä, että Suomessakin olisi nyt otettava täyskäännös Ruotsin mallin mukaisesti, koska uudet tiedot ovat saavuttaneet myös Suomen ja koska nykyinen kehitys Suomessa johtaa automaattisesti postipalvelujen tosiasialliseen heikkenemiseen ainakin siltä osin, kun puhutaan ihmisten oikeuksista ostaa joitakin määrättyjä lupia tai muita vastaavia Postista. Asiamiespostissahan ei ainakaan tällä hetkellä saa hoitaa raha-asioita.

Postikonttoreille minun mielestäni myös Suomessa on annettava mahdollisuus hoitaa pankki- ja raha-asioita, joiden pankkien kanssa Postilla on asianmukainen sopimus. Se pitäisi mahdollistaa. (Ed. Ala-Nissilä: Entä vakuutuksetkin vielä!) — Voi niitäkin tehdä. — Nythän kaikilla pankeilla ei ole omaa konttoria jokaisessa kunnassa. Mainitulla toimenpiteellä mielestäni ainakin tämä ongelma osittain poistuisi. Vai onko kehityksen jarruna tällä hetkellä se, että muutamat suuret pankit, joita meillä Suomessa enää on, vastustavat tätä kehitystä, koska sehän on niiden etujen mukaista?

Arvoisa puhemies! Koska tilanne on oleellisesti muuttunut siitä, mitä se oli valiokunnan käsittelyn aikana, ja niistä tiedoista, joita meille annettiin, ehdotan käsittelyn pohjaksi ed. Tennilän nimissä jätetyn lakialoitteen n:o 87/2000 vp mukaista lakiehdotusta, joka sisältää tarkennuksen postipalvelulakiesityksen 4 §:ään, joka tarkoittaa nimenomaan sitä, että jokaisessa kunnassa on oltava valtakunnallisen postiyrityksen omalla henkilökunnalla ylläpidettävä kiinteä postikonttori, joka tarjoaa yleispalveluja ja tarpeellisessa määrin muita palveluja. Olen informoinut tästä esityksestäni ed. Tennilää.

Tämän muutosesityksen kautta päästäisiin samoihin päämääriin, joihin Ruotsissa ollaan nyt siirtymässä maan elinkeinoministerin puututtua Ruotsin postin omiin suunnitelmiin lopettaa omia postikonttoreitaan. Näin mielestäni taattaisiin myös tasapuoliset ja laadukkaat posti- ja muut siihen läheisesti liittyvät palvelut postin oman henkilökunnan toimesta kaikkialla Suomessa.

Annika  Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nämä kohdat, joita ed. Vistbacka otti esille, ovat kyllä niitä olennaisia, joita valiokunnankin työssä paljon käsiteltiin — itse asiassa hyvinkin olennaisia. Täytyy kuitenkin muistaa, että pohjalla oli hallituksen yksimielinen mietintö, ja epäilenpä, että jos olisimme kovin yksioikoisesti vain yhdessä näkökannassa pitäytyneet, olisimmeko saaneet näin hyvää lopputulosta kuitenkaan aikaiseksi.

Kuten ed. Vistbacka jättämässään vastalauseessa ja äsken puheenvuorossaankin totesi, tähän on tehty hyvin paljon muutosesityksiä. Sillä tavalla lakia on olennaisesti parannettu. Lisäksi olen sitä mieltä, että pelkästään Postin oma toiminta jo vaatii sen, että satsataan palvelupisteisiin, ja tyhmä on se yritys, joka ei asiakkaitaan yhtään kuuntele. Posti on ollut kyllä aika tyhmä viime aikoina, mutta oletan, että tämän eduskuntakäsittelyn ja myös valiokuntamietinnön avulla tähän tilanteeseen saadaan parannusta.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on ed. Vistbackan konttoritarkastelun sijasta laajempi, se on postipalveluiden turvaamisen tarkastelua inhimillisesti ja alueellisesti tasa-arvoiselta pohjalta. Tässä Ahon hallituksen aikana tehtiin suuri virhe, kun postitoimintalaki ja yhtiöittäminen tehtiin. Viime kaudella tehdyt postipalveluiden saatavuuteen ja kilpailun tasapuolisuuteen liittyvät lakialoitteet valitettavasti tässä talossa jäivät toteutumatta.

Sosialidemokraatit pitivät tärkeänä viime keväänä, että postipalvelulaki palvelutasovaatimusten takia saataisiin pikaisesti eduskunnan käsittelyyn, ja vihdoin saatiin, mutta tässä eduskunta on jälkijunassa. Parlamentaarinen ohjaus ei ole ollut riittävän nopeata ja oikea-aikaista. Osin sitä ei ole ehkä kaivattukaan. Tältä osin pidän tärkeänä, että eduskunta on kuitenkin valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin, ja myös liikennevaliokunta, korostanut henkilöstön työllisyyden ja peruspalvelua koskevien vaatimusten toteuttamista. Nyt on tärkeää, että ministeriö ja liikenneministeri myöskin eduskunnan selkeän viestin pohjalta toimii näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole mitään syytä vähätellä liikennevaliokunnan tekemää varsin hyvää työtä. Se on monissa kohdin parantanut merkittävästi hallituksen esitystä, mutta kyllä ydinkohdat ja ongelmat jäävät edelleen liittymään konttoriverkostoon ja sen rakenteeseen ja määräänkin. Tältä osin, vaikka tässä todetaan, että Ruotsissa on kuntarakenne toinen jne., edelleen perään sitä, että meillä on paljon isompi vastuu kansalaisille siltä osin, että Posti hoitaa julkista palvelutehtävää. Vastuu on suuri, ja silloin me emme voi rakentaa tätä merkittävää palvelustruktuuria yksin yksittäisten palvelupisteitten varaan.

Olisin tässä yhteydessä myöskin viitannut siihen, kun ed. Pulliainen puhui korvausrahaston perustamisesta, että minusta tällainen sisäinen subventointi osakeyhtiölle on kohtuuton vaade. Olisin sitä mieltä, että tällainen rahasto olisi tullut (Puhemies koputtaa) perustaa välittömästi, jotta turvataan Postin yhteiskunnallinen palvelutehtävä.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä perimmiltään todella on kysymys siitä, että jokaisessa kunnassa olisi toimivat, riittävät postipalvelut. Tietysti voidaan kysyä, ed. Vistbacka, yhtiöratkaisun perusteita, voidaan kysyä myös, toimittiinko Leonia-ratkaisussa riittävästi postipalvelujen tulevaisuus huomioon ottaen. Yhdyn ed. Gustafssoniin siinä, että postipalveluissa markka on kova konsultti ja rahastoasia pitää nostaa vahvasti esille, jos ja kun aiotaan jokaisessa kunnassa riittävät postipalvelut turvata.

Kiinnitän myöskin huomiota siihen, että toki osakeyhtiössä liikenneministeriö, valtiovalta, käyttää omistajavaltaa, ja sillä on toki merkitystä, kun katsotaan, mitkä ovat Posti Oy:n voittotavoitteet ja palvelutavoitteet Suomessa. Siihen toivoisin ministerin antavan täällä vastauksen, miten omistajavaltaa aiotaan käyttää siten, että jokaisessa kunnassa todella toimivat peruspalvelut.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vistbacka äsken puhui, tuli elävästi mieleen se tilanne, kun hän samalta puhujakorokkeelta liikenneministerinä puolusti niitä tekoja, joita hän teki silloin Suomen postilaitoksen kohtaloksi. (Ed. Vistbacka: Mitä minä tein?)

Mitä tässä verrataan keskenään? Tässä verrataan nyt tätä pakettia, jossa rahavirtoja on ohjailtu sillä tavalla, että 95 prosentin laatustandardi toteutuu ja kokonaisuutta yritetään hoitaa näillä eväillä, joita valiokunta muutti. Sen rinnalla on Ruotsin-malli. Katsotaan, mitä siitä tulee, mihin jakelutilanteeseen se johtaa rahavirtojen ohjailussa ja käytössä. Sen jälkeen varmasti Suomessakin mietitään asioita uudestaan, kun nähdään näiden kahden kokeilun tulokset.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluaisin kiittää ed. Vistbackaa siitä rakentavasta työstä, jota teitte valiokunnassa. Olitte mukana rakentamassa hyvää postitoimilakia. Nyt sitten, kun kuultiin 33:a asiantuntijaa, joista yksi oli muun muassa Postin toimihenkilöliiton puheenjohtaja, saatiin tämä sama informaatio, josta nyt kerroitte, että yllättäen olette sen saanut. Kyllä tämä tieto teillä on ollut jo silloin, kun valiokuntakäsittely on ollut. Tämä on myöhäisherännäisyyttä.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ensimmäinen virhehän tehtiin silloin, kun kymmenisen vuotta sitten Posti muutettiin palvelijasta bisneksen tekijäksi. Se ei ole bisnestoimintaa luonteeltaan, se on palvelua, ja sen pitää olla sitä. Nyt tulee sitten lopullinen niitti. Jos liikennevaliokunnankin muuttelema esitys hyväksytään, Suomen Posti lähtee pääosista Suomen kuntia, se ei pidä siellä yhtään omaa postitoimistoa. Lapissa olisi 12 sellaista kuntaa, joissa ei ole Postin omaa toimipistettä, vaan jostakin kaupan nurkasta postiasiat hoideltaisiin sivutoimisesti. Ei eduskunta saa tämmöiseen mennä. Nyt on eduskunnan viimeinen hetki ryhdistäytyä ja panna järjestystä tähän hommaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensiksi haluaisin todeta sen, että jos suunnitelmat toteutuvat ensi kesäkuun loppuun, että Suomessa on 167 postitoimipaikkaa, jotka hoidetaan Postin omalla henkilökunnalla, millään ei pystytä hoitamaan sitä henkilöstöä. Missä sitä pidetään sitten? Se tuntuu aika oudolta.

Toisaalta myös puhutaan yleispalveluvelvoitteesta ja toisaalta vaaditaan tuottoa. Sehän on täysin ristiriitainen tilanne tällä hetkellä Postin johdollekin toimia järkevällä tavalla, kun valtioneuvosto vaatii tuottoja periaatteessa, kun se kerran on osakeyhtiö, ja sitten kuitenkin vaaditaan, että pitää kaikkialla toimia. Eli tämä on lähes mahdoton yhtälö toimia tämän mukaisesti.

Ed. Pulliaiselle toteaisin, niin kuin aikaisemminkin olen todennut, että sen 330 päivän aikana, jonka minä olin ministerinä, ei suoritettu liikelaitostamista eikä yhtiöittämistä, ed. Pulliainen. Te olette kuullut tämän vastauksen ennenkin.

Arvoisa puhemies! Toteaisin vain ed. Wallinille, että hän kaivaisi esiin 2.10.2000 päivätyn kirjallisen selvityksen, joka koskee nimenomaan Ruotsin postia ja sen senhetkistä tilannetta. Ed. Wallin voisi tutustua siihen, ennen kun ryhtyy täällä perättömiä puhumaan.

Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kehitys EU:ssa ja kotimaassa on aiheuttanut tarpeen uusia nykyistä postitoimilakia, ja postitoiminta avattiinkin kilpailulle tammikuussa 94. Lakiehdotuksen tarkoitus on turvata koko maassa postipalveluiden hyvä saatavuus ja asettaa tietty perustaso kohtuulliseen hintaan kaikkien saataville.

Kilpailun myötä yleispalveluvelvoite jää Suomen Posti Oy:lle, joka kannattaa kilpailua postitoiminnassa, mutta sillä pitää olla tietysti mahdollisuudet vastata tähän kilpailuun. Kilpailutilanteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti digitaalinen viestintäteknologia kehittyy ja millaisia haasteita se tuo tullessaan, esimerkiksi sähköinen kaupankäynti. Tätä asiaa olisikin tullut pohtia jo valmiiksi enemmänkin kuin tehtiin. Lähitulevaisuudessa tietoyhteiskunnan ratkaisut antavat uusia mahdollisuuksia palveluiden toteuttamiseen.

Alueellista tasa-arvoa ja kansalaisille ensiarvoisen tärkeää on se, että kirjeet on hinnoiteltu yhtenäisesti koko maassa ja kilpailun avautumisen myötä myös peruspalvelut ovat kaikkien ulottuvilla. Lakiehdotuksessa yleispalvelun tarjoajalle asetettu velvoite pitää jokaisessa kunnassa vähintään yksi toimipiste on siitä ongelmallinen, että yleispalvelun tarjoajalle olisi tullut vapaus päättää, miten palvelu järjestetään: vaikkapa kumipyörillä, käyttäen paikallista jakelua tai jotain muuta keinoa paikalliset olosuhteet huomioiden, vaikkapa kirjeet perille kuljettaen. Ed. Vistbacka, tärkeintähän on palvelu, ei fyysinen toimipiste. Se saattaa useinkin olla liian jäykkää, ja sillä ei välttämättä ole varsinaisen yleispalvelutehtävän kannalta merkitystä. Joissain tapauksissa postipalvelut voivat olla paremmin hoidettavissa esimerkiksi keräily- tai jättöpisteiden avulla tai kotiinkuljetuksella. Esimerkiksi kilometrirajakin olisi voinut olla hyvä. Tietysti erityispalvelut tulee ottaa huomioon: esimerkiksi vanhukset, vammaiset ja muut liikuntaesteiset ihmiset.

Postitoimipaikkoja on nykyään noin 1 500, ja niistä noin 1 000 on jo asiamiesposteja. Asiamiespostien myötä palvelu ei ole suinkaan huonontunut, vaan se on parantunut laajentuen myös ilta- ja lauantaiaikoihin. Avautuneen kilpailun tulee olla tasavertaista. Alueellisten toimilupien haltijoilla tulee myös olla viisipäiväisen jakelun velvollisuus, jotta kilpailu on sitten reilua.

Yksi iso ongelma, mikä meitä tänä päivänä kohtaa, on huumerikollisuus. Kirjeiden kautta kulkee paljon huumeita myös Suomeen, alle gramman painosta monen kilon paketteihin. Jos muistatte, esimerkiksi 90-luvun alussa Thaimaasta lähetettiin paljon huumepaketteja Suomeen. Nettikauppa lisää huumeiden kulkemista huomattavasti. Kansainvälisen postiliikenteen osalta Tullilaitos suorittaa huumeiden salakuljetusta valvovaa toimintaa. Mielestäni poliisilla tulisikin olla oikeus saada postitoimintaa harjoittavan yhtiön jakeluosoitetietoja tähän tarkoitukseen. Postitoiminnan harjoittajalla tulisi myös olla velvoite ilmoittaa epäilyttävistä, mahdollisesti huumeita sisältävistä lähetyksistä viranomaisille.

Perusoikeusuudistuksen jälkeen kirjeitä ei enää saa avata, jos niissä on puutteelliset osoitetiedot. Tähän mielestäni onkin puututtava. Liikenneministeriöhän valmistelee esitystä varmennuskeskuksesta, jossa voitaisiin edelleenkin avata huonosti osoitteella varustetut kirjeet. On kuitenkin kansalaisen kannalta tärkeätä, että posti tulee perille. Kannattaakin pohtia, tuleeko perustaa yksi varmennuskeskus Helsinkiin vai tulisiko niitä olla muutama alueellinen, koska paikallisestihan aina paremmin tunnetaan ne mökinmammat, joiden osoitteet on ehkä huonosti kirjoitettu.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen tarkoitus on turvata kaikille tasapuolisesti postipalveluiden saatavuus, ja tämä on kannatettava.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karttunen-Raiskio kovasti kertoi, että asiamiespostien kautta palvelu olisi yksinomaan vain parantunut. Tähän minä kyllä haluaisin sellaisen näkökulman tuoda esiin, että ei suinkaan ole niin, etteivätkö Postin oma henkilökunta ja omat konttorit pystyisi palvelemaan ihmisiä ja asiakkaita hyvin. Päinvastoin, ainakin se palaute, mitä itse jatkuvasti kuulen kentällä Pirkanmaalla liikkuessani, on se, että omaan postiin ja Postin palveluihin luotetaan kovasti.

Nythän on paljon ollut keskustelua siitäkin, että asiamiesposteissa on tullut sellaisia ongelmia, että korvaus, mitä valtio maksaa, koetaan kovin pieneksi. Jos on paineita, että silläkin puolella esimerkiksi hinnat rupeavat nousemaan, niin mitä järkeä on sellaisessa yhtälössä, jos lopulta kävisikin niin, että itse asiassa asiamiespostien kautta kustannukset nousisivat, kun taas samaan aikaan oma toiminta jyrätään alas, joka kuitenkin olisi voinut pitemmän päälle olla edullinen? Kuinka ollakaan, kun täälläkin on tullut näitä Ruotsin-malleja ja muita, (Puhemies koputtaa) niin miksei lähdetä sitä puolta kehittämään, uusia tietopalvelutehtäviä ja muita vastaavia?

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa halusin puuttua samaan asiaan kuin ed. Viitanen. Ed. Karttunen-Raiskio otti esille palvelun asiamiesposteissa, että se on korjautunut ja mennyt vain hyvään suuntaan. Tämä ei ole näin yksiselitteinen asia. Löytyy kuntia, joissa muutoksien seurauksena palvelut ovat heikentyneet, mutta on myös asiamiesposteja, joissa palvelut toimivat varsin hyvin. Keskeisin asia asiamiesposteissa on kuitenkin se, että näissä ei ole enää mukana pankkipalveluja. Siltä osin palvelut ovat kyllä heikentyneet.

Jyrki Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Viitanen käytti kriittisen puheenvuoron asiamiesposteista ja sanoi, että ihmiset luottavat omiin postikonttoreihinsa ja niiden henkilökuntaan. Tämä on varmasti paikkansa pitävä väite. Niin minäkin luotin silloin, kun omalla kyllä oli vielä posti. Aivan varmasti Postissa on pätevää, ammattitaitoista väkeä, eikä luottamuksessa ollut mitään vikaa. Minulla vaan sattui käymään niin, että palvelutaso parani, kun tuli asiamiesposti, elikkä posti on myös viikonloppuisin ja iltaisin auki eikä tarvitse mennä kuin yhteen paikkaan. Kun menen ostamaan kaupasta maitoa tai muuta ruokaa, samalla saan hoidettua myös tämän.

Minusta ei kannata henkilöstöryhmiä asettaa vastakkain. Jokainen tietää, että Postin henkilöstö pystyy, on aina pystynyt ja pystyy varmasti myös jatkossa hoitamaan laadukkaasti ne palvelut, mitä on. Tämä ei ole henkilöstöryhmien välinen kysymys, vaan enempikin käytännön seikkoihin perustuva arvio.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisäyksenä vielä se, että myönnän sen, että määrätyiltä osin palvelu on tietysti parantunut silloin, kun asiamiesposti on iltaisin ja lauantaisin auki, mutta eräs oleellinen seikka: Pitääkö lähteä sadan kilometrin päästä hakemaan löpökortti, kalastuskortti taikka jos kesävieraita tulee jne? Asiamiesposti ei saa käyttää rahaa, se ei voi myydä löpökorttia, joka on päiväkortti; kaikki edustajat varmasti tietävät, mikä se on. Veronpalautusten osalta sama juttu. Entä sitten kun lähetetään paketti ulkomaille? Asiamiespostin kautta se mitä ilmeisimmin on aika vaikeaa.

Nämä ovat ne ongelmat, jotka tässä tulevat eteen silloin, kun tulee entistä vähemmän niitä, jotka ovat todellisia postikonttoreita eli omalla henkilökunnalla hoidettuja. Tämä ongelma on. En tiedä, minkä johdosta ministeriö ei ole tähän puuttunut. Tästä on liikennevaliokunnassa monta kertaa jo viime kaudella puhuttu. Minkä johdosta minkäänlaista ohjausta tähän suuntaan ei tule? Ne ovat pieniä asioita. Paikallinen kalastuskortti kyllä voidaan myydä, mutta ei valtion.

Marjukka  Karttunen-Raiskio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Asiakkaiden tarpeet ovat ilman muuta viime vuosina muuttuneet, ja totta kai Postinkin on siihen vastattava. On selvää, että palvelut ovat parantuneet, jos postiasiansa voi toimittaa myöskin arki-iltaisin tai jopa lauantaina ja sunnuntaina. Asiamiespostitoiminta on myös voinut mahdollistaa sen, että monilla haja-asutusalueilla on voinut esimerkiksi kyläkauppa tai huoltoasema säilyä sillä, että on saanut myös postin toimitettavakseen.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa olen kyllä ed. Vistbackan kanssa samaa mieltä. Me kuulimme Leonia—Posti-selvittelyssä laajan joukon asiamiespostinpitäjiä, ja kyllä esimerkit olivat kovin surullisia Itä-Suomesta. Siellä joutuu yrittäjä pitämään itse asiamiespostia sen takia, että hän voi jatkaa yritystoimintaa. Ei näin voi olla, että sähköpattereita tekevä yrittäjä joutuu omalla kustannuksellaan harrastamaan postitoimintaa. Kyllä se on yhteiskunnan peruspalvelua, ja meidän pitää hoitaa se tästä eteenpäin.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Wallin käyttikin osaltaan puheenvuoron, jonka olisin käyttänyt. Olisin halunnut vain lisätä siihen sen tosiasian, joka tuli valiokuntakuulemisessa myös selväksi, että kun ammattitaitoinen Postin henkilöstö hoitaa päätoimenaan postitehtäviä, se on aivan eritasoista toimintaa laadultaan kuin jos esimerkiksi juuri sähköpattereita tai kiukaita myyvän firman työntekijä juoksee kesken päätoimensa sivutoimenaan hoitamaan postipalveluja. Se pitäisi kaikkien ymmärtää.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässäkin lakiesityksessä taas valitettavasti näkyy kilpailun vapauttamisen ja yksityistämisen kohtuuton ihannointi. Olisin toivonut tasapainon vuoksi, että olisi myös muistettu se, mikä vahvuus ja etu on julkisesti hoidetuilla toiminnoilla, ja esimerkiksi postin osalta sehän on sivistyneen yhteiskunnan mitta. Sen kaikkein paras puoli on ollut nimenomaan varmuus ja saatavuus ja kaikkien ihmisten tavoittaminen. Tämän puolen esiin nostaminen on valitettavasti lakiesityksestä jäänyt pois. Ehkä emme sitä puolta riittävästi liikennevaliokunnassakaan osanneet painottaa, mutta sehän on se asian ydin kuitenkin, että julkiset palvelut takaavat tasavertaisen kohtelun ja kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Valiokunnan puheenjohtaja Pulliainen ja muutkin ovat jo kertoneet siitä, miten iso ongelma oli tämän lakiesityksen kokonaan uudelleen kirjoittaminen. En tiedä sitten, mistä johtui, että täällä niin kovin paljon virheitä oli. Erityisesti hallituksen esityksessä oli suurta epäselvyyttä siitä, mitä oli haluttu tarkoittaa yleispalvelun tarjoajalle ja mitä oli tarkoitettu koskemaan kaikkia postiyrityksiä. Aikaisemminkin on ollut puhetta siitä, että eduskunnan ei pitäisi olla lakeja valmisteleva vaan niitä säätävä elin. Ainakin tässä tapauksessa niin perustelut kuin pykälätkin on jouduttu kirjoittamaan ihan uusiksi. Oikeastaan voisi kiittää valiokunnan sihteerinä toiminutta Ritva Bäckströmiä, joka näitä asioita on mietintöön ja pykäliksi vääntänyt. Itse kyllä katson, että ministeriöt suurine virkamieskuntineen olisivat velvollisia tekemään tämän työn. Me sitten vain hyväksymme tai hylkäämme tai teemme muutoksia eduskunnassa, mutta emme toivottavasti joudu kokonaan juttua uudelleen kirjoittamaan.

Mutta ei se mitään. Tässä tapauksessa lopputulos on kuitenkin huomattavasti parempi kuin hallituksen esitys. Toivonkin, että niin liikenneministeriö kuin lain soveltajatkin, Telehallintokeskus tai postiyritykset, todellakin ottavat tosissaan ja vakavasti valiokunnan perusteluosan, koska tähän on paneuduttu ja kannanotot ovat erittäin harkittuja. Sen lisäksi ne ovat vielä poliittisia kompromissejakin, joten kai tälle parlamentaariselle edustavuudelle ja sillä tavalla kansalaisten erilaisille näkemyksille annetaan arvoa.

Otan ihan muutaman kohdan täältä esille, koska koko lakia ei tässä voi käydä läpi. Mielestäni olennaisin ja tärkein on varmasti postitoimipaikkakysymys. Valiokunnan perusteluosassa on suurta huolta yritetty kantaa juuri siitä peruskysymyksestä, että palvelun laadun pitää olla riittävää. Totta kai on hyvä, että joka kunnassa on postipalveluja tarjoava piste, mutta sen lisäksi tärkeätä on laatu, kuten muuten mietinnön tekstissä ihan selvästi lukee: "Laatu turvataan parhaiten, jos toimipistettä hoitaa ammattitaitoinen yleispalvelun tarjoajan palveluksessa oleva henkilöstö." Eli tämä on lähtökohta ja kaikki poikkeamat pitäisi tätä taustaa vasten katsoa, onko niihin perusteltua syytä.

Sen lisäksi valiokunnassa erityisesti tunnettiin huolta siitä, että jos tällaista palvelua ei pystytä järjestämään, viime kädessä yleispalvelun tarjoaja eli Suomen Posti Oy joutuu sen järjestämään sitten tavalla tai toisella. Muuta keinoa varmasti viimekätisenä keinona ei sitten ole kuin oma henkilökunta. Ongelmia on ollut muun muassa asiamiespostien henkilökunnan koulutuksen suhteen. Aina ei ole tiedetty, mikä on esimerkiksi viranomaisen lähettämä kirje, jossa on määräaika ja jonka perillesaapumattomuudesta tai myöhästymisestä aiheutuu ongelmia. Esimerkiksi myös postin lähettämisessä pitäisi olla riittävästi koulutusta ja tietoa siitä, että myös asiamiespostin hoitajat pystyvät neuvomaan ja kertomaan näitä asioita. Ei se pelkästään riitä, että siellä ruokakauppa on auki ja on tällainen mahdollisuus, vaan kyllä siellä henkilökunnalle pitää olla myös koulutusta. Ainoana mahdollisuutena tämä on juuri Suomen Posti Oy:n velvollisuutena katsoa, että asiamiespostit suoriutuvat tehtävästään ja kaikista siihen kuuluvista asioista.

Myös täällä tulivat esille sijaisjärjestelyt. Jos asiamiespostin hoitaja on sairaana, sitten on hoidettava sijaisuus eikä voida lähteä siitä, että sitten vain sen kunnan asukkaat eivät saa postipalveluita. Silloin Suomen Posti ei ole täyttänyt yleispalvelun tarjoajan velvollisuutta. Sillä tavalla niitä asioita ei saa hoitaa.

Olen myös tyytyväinen siitä, että valiokunnassa yksimielisesti päätettiin nostaa laatustandardia. Tällä hetkellä yleispalvelun tarjoaja eli Posti pystyy toimittamaan ykkösluokan kirjeen seuraavana päivänä 95 prosentin todennäköisyydellä perille. Tästä hallituksen esityksessä haluttiin luopua ja heikentää tätä palvelua, mutta nyt valiokunta on tänne kirjannut 95 prosentin eli todellisen nykytilanteen jatkumisen.

Sen lisäksi katsotaan, että ei pelkästään Suomen Postin vaan kaikkien mahdollisten postiyritysten toimiluvissa tulee olla määräys jakelusta. Sen lisäksi ainakin juristina luen tätä niin, että täytyy olla hyvin kummalliset syyt, että joku voi saada tästä poikkeusluvan, eli valiokunta on muotoillut tämän oikein harkitusti, että vaaditaan erityisen painava ja perusteltu syy, ennen kuin voidaan poiketa tästä 95 prosentin vaatimuksesta. Vaikka ed. Vistbackakin sitä kritisoi, kyllä hän tietää, mitä tämä tiukka muotoilu tarkoittaa.

Jakelusta yleensä: Sehän on kansalaisten kannalta hyvin iso tasa-arvokysymys myös, että saadaan kohtuullisen matkan päästä hakea posti. Täällä todellakin yritetään nyt sulkea pois se mahdollisuus, että voitaisiin esimerkiksi siirtyä kerrostaloissa talon ulkopuolella oleviin lokerikkoihin, joista posti käydään hakemassa, ja jos asiakas ei sitä haluaisi, hän joutuisi erikseen maksamaan siitä Postille, että säilyttää palvelun nykytason. Myös tässä ja muissakin paikoissa muotoilussa on yritetty estää tällainen asiakkaiden rahastaminen, joka lähtisi siitä, että nykytilan säilyttämisestä joutuu maksamaan: ensin asetetaan kummallinen velvoite ihmisille, että posti on haettava jostain kauempaa, ja jos siihen ei suostu, sitten täytyy maksaa Postille jakelusta erikseen. Erityisesti tämä pykälään kirjattiin niin, että kerrostaloihin vastaisuudessakin kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna. Muotoilu on sama kuin aikaisemmin, itse asiassa vielä tiukempi kuin tämän päivän muotoilu.

Sen lisäksi vielä mietinnössä on tarkasti todettu, että missään tapauksessa esimerkiksi liikuntarajoitteisia, huonokuntoisia vanhuksia ja muita, jotka esimerkiksi terveydellisistä syistä tarvitsevat kotiinkantoa, tällaisesta ei saa rahastaa, eli se täytyy tehdä sitten maksutta. Oikeastaan on aika ikävää, että tällainen pitää erityisesti alleviivaten tänne kirjoittaa, mutta viimeaikaisten kokemusten pohjalta näin se vain on. Kuinka monessa paikassa lähdetään siitä, että ihmiset itse tekevät niitä juttuja, joita aikaisemmin tekivät koulutetut työntekijät? Yhtenä esimerkkinä voi vaikka mainita isojen saapuvien postipakettien itse hyllyltä etsimisen. Eli kyllä se monelle huononäköiselle vanhukselle aika mahdoton tehtävä on. Täytyy todellakin pitää huolta siitä, että nykypalveluita ei heikennetä, vaan lähdettäisiin siitä, että niitä tulee erityisesti kehittää.

Viimeisenä pykälänä otan esille uuden 28 §:n, joka koskee yhteistoimintavelvoitetta. Aikaisempi muotoilu herätti ehkä pieniä kysymyksiä siitä, avataanko tässä mahdollisuus kermankuorintaan, eli sellaiset yritykset, jotka eivät koko maan alueella harjoita postitoimintaa, voisivat tuikata oman lähetyksensä Suomen Postin lähetettäväksi ja sillä tavalla saada kilpailuetua. Tämä on nyt yritetty muotoilla niin, että missään tapauksessa tätä pykälää ei siihen voi käyttää, vaan todetaan, että tämä on laadittu palveluiden käyttäjän eli asiakkaiden etua silmällä pitäen. Yhteistoimintavelvoite ei tarkoita sitä, että alueellisen toimiluvan haltija voisi käyttää velvoitetta hyväkseen laajentaakseen toimintansa koko maahan. Tämä olisi erityisesti vastoin pykälän tarkoitusta ja koko lakiesityksen henkeä. Sen vuoksi katsotaan, että postiyritys ei saa harjoittaa harhauttavaa ja siten vääristävää kilpailua markkinoimalla ja myymällä palvelujaan toimialueensa ulkopuolelle. Kyllä tämäkin pykälä aika tarkasti on sementoitu valiokunnan mietinnössä.

Koska kompromissina olemme päätyneet hallituksen esityksestä huomattavasti paranneltuun versioon postipalvelulaista, niin katson, että tiukemmat määräykset, tiukennukset, ja vielä lausumakin huomioon ottaen tämä olisi hyväksyttävissä. Pidän myös tärkeänä sitä, että eduskunnalle annetaan lausuman mukaisesti postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta selonteko vuoden 2003 loppuun mennessä. Kuten tiedämme, silloinhan lakiesitystä voi muuttaa varsinkin sen jälkeen, kun valiokunta poisti asetuksenantomahdollisuuden, mitä ministeriö oli jostain kummallisesta syystä itselleen halunnut. Kyllä tämä nyt aika tiukasti vielä tämänkin jälkeen on eduskunnan käsissä.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puutun ihan vain yhteen yksityiskohtaan ed. Lapintien puheenvuorossa.

Hän mainitsi 95 prosentin varmuuden ensimmäisen luokan postinkulussa. Sehän on parhaimmillaan ollut enemmänkin kuin 95 prosenttia, siis ensimmäisen luokan posti seuraavana päivänä perillä. Se on käynyt yli 97 prosentin, joka on ilmiö koko maailmassa, kun otamme huomioon, kuinka iso maa Suomi on ja kuinka vähän täällä on väkeä.

Ed. Lapintie sanoi, että hallitus on yrittänyt päästä ikään kuin eroon parhaimmasta Postin kilpailutekijästä, mikä on ollut, eli tästä yli 95 prosentista. Minä en, arvoisa rouva puhemies, suoraan sanoen ymmärtänyt sitä, mihin tämä perustuu, koska, kuten sanottu, se on ollut aivan keskeinen tekijä silloin, kun Postin asemaa on puolustettu.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin hämmästyneenä ed. Lapintien puheenvuoroa ja jyrkkää kritiikkiä hallituksen esitystä kohtaan. Tuntui aivan siltä kuin puhumassa olisi ollut oppositiopuolueen kansanedustaja. Huomautan, että teillä on kaksi ministeriä hallituksessa ja kyseessä on parlamentaarisen hallituksen esitys. Tällä puheenvuorollanne luotte sellaisen kuvan, että teidän ministereillänne ei ole mitään tekemistä tämän ehdotuksen kanssa. Näinhän ei ole asianlaita. Kun te tätä sanotte, te petätte kansalaisia luomalla tällaisen käsityksen. (Ed. Gustafsson: Se oli hyvin asiallinen puheenvuoro!)

Mitä tulee sisältöön, olen kyllä sitä mieltä, niin kuin täällä on korostettu, että palvelun turvaaminen on kaikkein tärkein asia, mutta toki on niin, että esimerkiksi postiauto niin kuin kauppa-auto ei ole kyllä sama kuin kiinteä posti. (Puhemies koputtaa) Palvelupostit voidaan järjestää hyvin tai huonosti, ja oleellista on se, että pitää turvata postipalvelut kaikkialla maassa.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten myös vähän palvelun turvaamiseen ja samalla myös tasa-arvoisuuteen olen kuullut tällaistakin, että kun postiyrittäjät eivät saa kauhean suuria korvauksia, niin Postin taholta heitä on kehotettu perimään esimerkiksi yrityksiltä korkeampia palvelumaksuja turvatakseen osittain tulonmuodostustaan. Tätä en näe tasapuolisuuden kannalta hyvänä, että postiyrittäjät joutuvat tällaisiin konsteihin turvautumaan.

Mielestäni on ihan hyvä, että valiokunta piti laatustandardin 95 prosentissa.

Jos vielä postipalvelun varmennusyksiköstä muutaman sanan sanon, niin se ei mielestäni ole ollenkaan huono asia. Esimerkiksi itselleni on lähetetty, tosin epätäydellisin tiedoin, postia, ja tiedän olevani ainut oman nimiseni ihminen Suomessa, mutta se ei vain löydä perille. Varmasti tällekin on tarvetta.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle laatustandardista: Kyllähän hallituksen esityksessä oli sisässään heikennyspyrkimys siihen. Haluttiin erikoisesti korostaa, että se on se 95 prosenttia. Mutta se, mikä on mielestäni olennaista, on se — minä juuri kävin puhelimessa ja siellä soitettiin ja ilmoitettiin — että Suomen Posti Oy on alkanut kampanjan tätä vastaan, että he eivät suostu 95 prosentin laatustandardiin. Sitä minä pidän tässä vaiheessa jokseenkin röyhkeänä tekona.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä minäkin ed. Kekkoselle ihmettelen: Ettekö ole lukenut hallituksen esitystä eduskunnalle postipalvelulaiksi? Täällä selvästi lukee 7 §:ssä: "Yleispalveluun kuuluvat kotimaan kirjelähetykset - - on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 90 prosenttia on perillä seuraavana työpäivänä - -". Näin täällä lukee. Valiokunta muutti sen niin, että vähintään 95 prosenttia on oltava perillä. En tiedä, oliko se Suomen Posti Oy:n toivomuksesta, kun hallitus oli tähän lähtenyt, vai oliko liikenneministerin ihan oma idea. Ehkä me vielä siitä kuulemme.

Kritiikistä tähän esitykseen: Kyllä minä mielestäni tuossa alussa sanoin, että tämä on hallituksen yksimielinen esitys ja siksi sitä on ollutkin vaikea muuttaa. Olen tyytyväinen, että siitä huolimatta olemme tätä huonoa perusesitystä saaneet olennaisesti paranneltua ja (Puhemies koputtaa) sen vuoksi tämä on tullut paljon paremmaksi. Eli yritin kyllä kertoa, että näin on.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen lakiesitys ja liikennevaliokunnan siitä laatima mietintö turvaavat hyvän ja kestävän postipalvelulain myös jatkossa. Kysymys ei ole kauhean dramaattisista muutoksista, mutta selkeästä tulevaisuuslinjauksesta, jonka kanssa meidän tulee jatkossa elää vähintäänkin siihen seuraavaan arviointiin asti, ja uskonpa, että myös pidemmän aikaa. Oleellista tässä postipalvelulaissa, niin kuin täällä useampi puhuja todennut, on se, että laadukkaat postipalvelut tulee olla saatavilla koko maassa, koska tämä kuuluu peruspalveluinfrastruktuuriin. Erityisen positiivinen lähtökohta tässä lain valmistelussa on ollut se, mitä pääministeri ja ministeri Heinonenkin ovat linjanneet, että jokaisessa kunnassa on oltava oma toimipiste. Tämä kertoo ehkä kaikista eniten siitä valmistelun hengestä, tasa-arvopyrkimyksestä, mitä lain valmistelun aikana on haluttu toteuttaa.

Jos tarkastellaan postipalvelulakia ja postipalveluja nimenomaan tämmöiseltä periaatteelliselta kannalta, niin oleellista silloin on tarkastella sitä palvelun käyttäjien elikkä ihmisten näkökulmasta ja ihmisten kannalta. Se, että joka kunnassa on postitoimipiste, on varmasti arvokas päämäärä, mutta kaikista oleellisinta, kun ajatellaan niitä taustalla olevia perimmäisiä syitä, miksi tämmöistä palvelulakia tehdään, on se, että palvelut ovat saatavilla. Tavalla tai toisella palvelut ovat saatavilla. Jos ajatellaan asiamiespostikehitystä, varmasti syy, minkä takia siihen on päädytty ja syy siihen, miksi tämmöinen asiamiespostijärjestelmä ylipäänsä on tänä päivänä mahdollinen, johtuu siitä, että monet kulutustottumukset, ihmisen kulutuskäyttäytymiseen liittyvät tottumukset ovat muuttuneet. Varmastikaan 30 vuotta sitten tämmöinen asiamiespostijärjestelmä ei olisi ollut samalla tavalla mahdollinen kuin mitä se on tällä hetkellä. Ihmiset hoitavat asioitaan monessa tapauksessa esimerkiksi Internetin kautta. Tämä koskee tietysti vain tiettyä ihmisryhmää. Eivät kaikki ihmiset hoida asioita Internetin kautta, mutta myös tämmöinen kulutustottumus on lisääntynyt. Samoin ihmisten liikkuvuus on lisääntynyt. Moni meistä, kuten allekirjoittanut, käyttää postipalveluja lähinnä kirjattujen kirjeiden ja pakettien lähettämiseen ja hakemiseen.

Tämä laki mahdollistaa uusien tähän päivään, tähän aikaan, sopivien palvelumuotojen kehittämisen. Vaikka monesti näissä puheenvuoroissa myös eduskunnassa kaikista keskeisimmäksi kysymykseksi nousee postin omana toimena hoitamien yksiköiden määrä ja riittävyys, niin varmasti tämä kehitys, jonka myös tuleva laki mahdollistaa, saattaa vielä parantaa ihmisten kannalta näitä palvelumuotoja, kuten esimerkiksi vanhuksille tai liikuntarajoitteisille ihmisille kotiinkuljetettavat postit ja keräilykäytänteet.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä otetaan kantaa varmennusyksikön puolesta ja sen tarpeellisuudesta. Olen itse tästä asiasta aivan samaa mieltä. Tämä on yksi osa postin luotettavuutta. Posti on tähänkin mennessä pystynyt olemaan luottamuksen arvoinen, ja jo ennen perusoikeusuudistusta, minkä jälkeen kirjeitä ei enää saanut avata, asia toimi varsin mallikkaasti. Varmasti moni meistä, kuten allekirjoittanut, joka sai puutteellisilla tiedoilla lähetetyn viestin perille, oli pelkästään vain tyytyväinen.

Toivon, että tämän lakikäsittelyn jälkeen, mikäli tämä muuttumattomana valiokunnan mietinnön mukaan menee, ministeriö ryhtyy välittömästi valmistelemaan muun muassa varmuusyksikkökysymystä. Vaikkakin se ehkä saattaa vaatia perustuslain säätämisjärjestyksen myöhemmin eduskunnassa, koen, että tämä on postipalvelujen kannalta, käyttäjien kannalta, oleellinen vaatimus.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät ystävät! Puutun ensin muutamaan täällä käytettyyn puheenvuoroon, jonka jälkeen puhun niistä kahdesta asiasta, joihin alun perin halusin puuttua.

Ensinnäkin haluan todeta täällä käytettyjen puheenvuorojen johdosta, että postitoiminta voi olla se tukitoiminta, joka pitää esimerkiksi kaupan paikkakunnalla. Eli ei minusta näitä asiamiesposteja pidä pelkästään negatiivisina nähdä.

Toteaisin myöskin, että perustuslakivaliokunta on nimenomaan pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta todennut muun muassa postitoiminnan osalta, että luvanvaraisuuden tarkoituksena on lain 1 §:n mukaisesti turvata hyvänlaatuisten postipalvelujen saatavuus tasapuolisesti koko maassa ja että postipalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön viestintään liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeätä. Mutta se, miten ne järjestetään, on toinen juttu.

Postilähetysten perillemeno osoitteenmuutosilmoitusten laiminlyönnin johdosta on ongelma. Lääkkeeksi ehdotetaan postipalvelun varmennusyksikön perustamista Telehallintokeskukseen. Ed. Karttunen-Raiskio jopa ehdotti harkittavaksi useitten varmennusyksikköjen perustamista eri puolille maata.

Liikennevaliokunnan mietinnön perustelujen mukaan varmennusyksikölle tulisi antaa myös suljettujen kirjeiden avaamisoikeus tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja vain osoitetietojen selvittämiseksi niissä tilanteissa, joissa kaikista yrityksistä huolimatta postin saajaa tai lähettäjää ei ole mahdollista muulla tavoin selvittää.

Viranomaisille perustettava kirjeiden avaamisoikeus olisi huomionarvoinen asia perustuslain näkökulmasta, niin kuin jotkut ovat jo todenneet. Olen muun muassa liikennevaliokunnan puheenjohtajan ja eräiden jäsenten kanssa asiasta keskustellut.

Perustuslain 10 §:n 2 momentin perusteella "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton". Tästä säännöstä voidaan perustuslain saman pykälän 3 momentin nojalla poiketa ainoastaan tietyissä tarkoituksissa, joista ei postipalvelulaissa kuitenkaan ole kysymys. Näitä tilanteita, joissa pääsäännöstä voidaan poiketa, ovat seuraavat: "Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana." Eli kirjesalaisuuden purkamiselle on asetettu varsin tiukat rajat.

Nyt kuitenkin liikennevaliokunta on katsonut minusta ehkä aika riittämättömin perustein, että tällaisen pitäisi olla sallittua tilanteissa, jotka eivät mielestäni vaaranna kenenkään turvallisuutta, jotka eivät rinnastu perustuslain edellytyksiin. Haluan todeta, että lailla on näin ollen mahdollisuus säätää kylläkin kirjeiden avaamisoikeudesta, mutta vain sellaisin tavoin, jotka turvaavat luottamuksellisen viestin salaisuuden säilymisen. Perustuslain suojaama luottamuk-sellisen viestin salaisuus ulottuu, kuten perustuslakivaliokunnan lausunnossakin nimenomaan tästä laista todetaan, myös viestin lähettäjän ja vastaanottajan tunnistamistietoihin sekä muihin tietoihin, joilla voi olla merkitystä viestin säilymiselle luottamuksellisena.

En tässä vaiheessa vastusta liikennevaliokunnan ehdottaman lausuman hyväksymistä, mutta minusta on syytä tuoda selvästi ja painokkaasti esille se tosiasia, että perustuslakia loukkaamatta voi olla käytännössä vaikea saada aikaan tehokkaasti toimivia säännöksiä kirjeiden avaamisesta.

Olisivatko neuvonta toisaalta ja osoitteenmuutosilmoitusvelvollisuus ja sen tehostamiskeinot asianmukaisempi tapa varmistaa postilähetysten perillemeno kuin kirjesalaisuutta koskevan perustuslain pykälän avaaminen, on mielestäni asia, jota on syytä pohtia. On hyvin tarkoin suoritettava myöskin intressivertailu.

Luottamuksellisen viestin salaisuudesta, josta puhutaan 15 §:ssä, haluan vielä sanoa muutaman sanan. Liikennevaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon mutta ei siteeraa sitä. Siksi on mielestäni vaara, että postilähetysten avoimen noutotilan ongelmat jäävät havaitsematta. Joissakin postitoimipaikoissa on nykyisin käytössä avoin tila postilähetysten noutamista varten. Asiakas voi tällaisesta tilasta itse noutaa hänelle saapuneen postilähetyksen. Tällaiseen tapaukseen esimerkiksi ed. Lapintie viittasi puheenvuorossaan. Avoimesta tilasta postilähetyksen noutaessaan asiakas voi samalla saada tietoja muista lähetyksistä ja siten muille asiakkaille saapuneiden lähetysten, lähinnä postipaketin, lähettäjästä ja vastaanottajasta. Tällainen käytäntö ei asianmukaisella tavalla suojaa luottamuksellista viestintää.

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perustuslain 10 §:n 2 momentin säännös luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta turvaa myös viestin lähettäjän ja vastaanottajan tunnistamistietoja, vaikka säännöksen ensisijaisena tarkoituksena onkin suojata viestin varsinaista sisältöä ulkopuolisilta. Näin ollen ei voida pitää asianmukaisena, että postiyrityksen asiakas voi lähetystä noutaessaan saada tietoja muiden postilähetysten lähettäjistä ja vastaanottajista. Katsonkin, että käytäntöä on syytä ripeästi muuttaa. Tällaisia posteja on ainakin Helsingissä. Muun muassa Hakaniemen posti on tällainen. Toivon, että tämä perustuslain vastainen tila nopeasti muutetaan. Tästä olen ollut eräisiin virkamiehiin yhteydessä, mutta elävä elämä näyttää toimivan siten, että käytäntö jatkuu perustuslain vastaisena ainakin tänä päivänä vielä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkonen puuttui mielenkiintoisella tavalla avaamiskysymykseen, ja nyt kun oikeusministeri ja liikenneministeri ovat paikalla, haluaisin kyllä hieman kannanottoa tähän sen johdosta, että nyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja aika jyrkällä tavalla otti epäilevän kannan, jos näinpäin haluaa sanoa, tähän avaamiseen. Taas valiokunnan, kun se kuuli asiantuntijoita, käsitys oli aivan toinen silloin, kun tehtävä siirrettäisiin viranomaistoimintoiseksi. Jotakuinkin kaikki olivat sillä kannalla. Intressivertailu on mielenkiintoinen sana, koska näissä, mitä nyt oli avattu, oli muun muassa 144 000 markkaa rahaa plus testamentteja ja muita vastaavia. Valitettavasti käsitykseni on se, että informaatiolla sitä ei pystytä viemään eteenpäin.

Toinen asia, mihin myöskin ed. Kokkonen puuttui, ja nimenomaan ymmärsin, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa, oli se, että Suomen Posti Oy on nyt muuttanut tiloja maakunnissakin nimenomaan siten, että on avoin tila, josta voidaan hakea paketti ja nähdä, (Puhemies koputtaa) kuka muu on saanut paketteja siellä.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä ed. Kokkonen nyt puuttui erittäin tärkeään asiaan. Ed. Vistbacka oikeastaan vei puheenvuoroni. On kyllä niin, että se avoimen tilan ongelma ei voi ratketa sillä, että soitellaan virkamiehille. Ed. Kokkonen, tiedän, ettette sitä tarkoittanutkaan, mutta käytitte esimerkkinä sitä, että olette soitellut asiasta virkamiehille. Minusta tämä on niin syvästi ja isosti periaatteellinen kysymys, että — en väitä, että se vaatii uutta käsittelyä täällä — se edellyttää kyllä aika tarkoin harkittua perustelua ihan ministeritasolta saakka, koska siinä ollaan intimiteettikysymyksen kanssa mitä suurimmassa määrin tekemisissä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ensin ed. Kekkoselle, että olen puhunut virkamiesten kanssa lähinnä siitä, että he selvittäisivät ja katsoisivat nyt Postin asianomaisten toimihenkilöitten kanssa tätä kysymystä ja katsoisivat, miten tämä asia voitaisiin järjestää. Se on edelleenkin ymmärtääkseni kesken. Hyvin yksiselitteisesti perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille perustuslain vastainen tila asiantuntijoitten mielestä.

Ed. Vistbackalta tiedustelisin: Kuulitteko te perustuslakiasiantuntijoita vai muita asiantuntijoita? Nyt kannattaa muistaa, että valiokunnilla on hieman erilainen profiili.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Puhemies! En halua asettaa perustuslakivaliokunnan asemaa kyseenalaiseksi ylimpänä perustuslain tulkitsijana, mutta kun tässä luottamuksellisen viestin salaisuutta arvioidaan ja on kyse osoitteettomista postilähetyksistä, niin täytyy asettaa vastakkain myös oikeudenloukkauksen suuruus. Jos me hävitämme tällaisen lähetyksen, niin se on herkästi paljon isompi oikeudenloukkaus kuin se, että me annamme virkamiesvalvonnassa selvittää, kenelle lähetys oli tarkoitettu. Tämän kaltaista arviointia ehkä ei ihan kaikissa lausunnoissa ole riittävästi tehty.

Mutta varmasti jatkovaiheessa, kun erillisvaltuutta käsitellään, pystytään tarkemmin rajaamaan se tehtävä, minkälaisessa tilanteessa voidaan luottamuksellinen kirjelähetys avata, missä tarkoituksessa ja miten valvottuna. Tämä ongelma kyllä varmasti pystytään järkevällä tavalla hoitamaan pois päiväjärjestyksestä.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ministerille todeta, että ymmärsin, että avaamista perusteltiin lähinnä sillä, että osoitteet eivät ole tiedossa. Ihmiset muuttavat ja unohtavat ilmoittaa osoitetietonsa. Me tiedämme tässä salissa hyvin, että on suuri ongelma monen muunkin lainsäädännön soveltamisen suhteen, että ihmiset eivät ilmoita osoitteenmuutostaan. Niinpä minun mielestäni pitäisikin miettiä yhteiskuntaa täällä vähän kokonaisvaltaisemmin ja sitä, olisiko tämä asia saatavissa järjestykseen paremminkin informoimalla ihmisiä ja toisaalta huolehtimalla siitä, että ihmiset huolehtivat osoitteenmuutoksistaan, koska se on myös heidän intressissään.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä yhteiskunnallisesta arvioinnista tässä on kysymys, juuri sen perimmäisen pienen ihmisen ja yhteisön asiasta. Jos se tämmöiseen saikkinointiin perustuslain kanssa kaatuu, niin minä en oikein ymmärrä enää lähtökohtia. Minkä ihmeen takia me yhdyskuntana, yhteisönä, elämme, jos tällä tavalla perustuslakiakin tulkitaan kuin tässä nyt halutaan tulkita? Tässä on kysymys vilpittömästä kansalaisten asian hoitamisesta, niin että varmasti sitä yksityisyyttä ei loukata.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä ei ole asia, jossa on syytä kiihtyä, vaan nähdä se, että perustuslakivaliokunta on halunnut kiinnittää huomiota siihen, että asia mietitään huolellisesti, tehdään intressivertailu, katsotaan, olemmeko me valmiita avaamaan perustuslain tai käyttämään perustuslainsäätämismuotoja tämän tyyppisen kysymyksen yhteydessä. Ei minusta tässä kiihtymisen paikka ole.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Käytyyn debattiin itsekin osallistuisin siltä osin, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen ja ymmärtääkseni myös oikeusministeri Koskinen totesivat, että ikään kuin inhimillinen hyvä tavoite toivon mukaan pystytään toteuttamaan niin, että tässä ei perustuslain kirjaimen päälle jouduttaisi liiaksi astumaan. Uskon, että tämä on ollut valiokunnan vilpitön tavoite tämän lausuman takana.

Itse lakiin. Niin kuin kaikki hyvin muistamme, taustalla oli paitsi perustuslain uudistaminen myös pääministerin ilmoitus loppuvuodesta 99, jolloin sekä pääministeri että ministeri Heinonen lupasivat, että jatkossakin Suomessa postipalvelut taataan siten, että jokaisessa Suomen kunnassa postin toimipiste säilyy. Tämän tavoitteen mielestäni tämä laki kyllä hyvin täyttää.

On totta, että valiokuntakäsittelyssä hallituksen esitykseen on tehty sekä sisällöllisiä että stilistisiä muutoksia, mutta mielestäni kuitenkin hallituksen esitys säilytti peruslinjauksensa hyvin. Näitä ovat mielestäni yleispalvelun sisältö ja ennen kaikkea toimipiste/kunta, yhteishinta-käsite, uusien markkinoilletulijoiden kynnys, jota pidän tämän lakiesityksen pohjalta varsin korkeana, sekä jakeluvelvoitteet.

Täällä on todettu myös, että merkittävimmät ja merkittävät päätökset on tehty jo 90-luvun alkupuolella toisaalta liikelaitoksen muodostamisen yhteydessä sekä 94, jolloin Posti muuttui osakeyhtiöksi. Suomi tämän vapauttamisen osalta etenee eturintamassa EU:n sisällä. Voidaan sanoa, että tämä vapauttaminen kulkee hieman eri tahtiin EU:n sisällä, ehkä kärjistyneimpänä esimerkkinä Saksa, jossa Saksan posti kotimaisen monopolin turvin toimii kuitenkin varsin aggressiivisesti muissa EU-maissa. Olisikin toivottavaa, että EU:n sisällä tämän tyyppisissä asioissa, niin kuin myös telelainsäädännön osalta, yhteistoiminta tiivistyisi.

Keskeistä mielestäni on kuitenkin viedä lainsäädäntöä liberaalimpaan suuntaan, niin että kilpailun vapautusedellytykset ovat todelliset. Kilpailu varmasti, mikäli sitä tulee, tekee hyvää Postin kilpailukyvylle. Se parantaa sen tuotekehittelyä ja parantaa asiakkaiden palveluja. Toisaalta on tärkeää taata kansalaisille asuinpaikasta riippumatta ne peruspalvelut, joiden joukkoon postipalvelut selvästi kuuluvat. Tämä tavoite tässä lakiesityksessä toteutuu juuri asettamalla yleispalveluvelvoite Suomen Posti Oy:lle.

Toisaalta Suomen Posti Oy:lle ei tulisi asettaa kohtuuttomia velvoitteita, jotka estäisivät sitä kehittymästä 2000-luvun logistiikkataloksi. Postin nykyjohdolla on mielestäni selkeä strateginen käsitys tulevasta kehityssuunnastaan. Niin kuin hyvin tiedämme, vielä tänä päivänä eräällä tavalla Postin hittituote kirje on korvautumassa ja täydentymässä uusilla sähköisillä tuotteilla. Näin ollen Postilla on oltava edellytykset ja mahdollisuudet tehdä voittoa, investoida uuteen teknologiaan ja uusin tuotteisiin ja kehittää henkilöstönsä osaamista. Hyödyn saaja luonnollisesti tulee olemaan näiden palveluiden käyttäjä eli kansalainen.

Niin kuin todettu, keskeistä laissa on 4 §, lupaus säilyttää postipalvelut jokaisessa Suomen kunnassa, johon kuitenkin valiokuntakäsittelyssä on lisätty muutama täydentävä kriteeri, joita ovat asiakkaiden muuttuvat tarpeet ja uusien palvelumuotojen kehittyminen.

Jonkin verran on koettu epävarmuutta, ehkä pelkoakin siitä, että laki mahdollistaisi kermankuorinnan, uusien toimijoiden tulon lähinnä ruuhka-Suomen alueelle. Mielestäni laki kuitenkin pitää markkinoilletulon kynnyksen varsin korkeana. Sen takaa ennen kaikkea jakelun viisipäiväisyysvelvoite. Myöskään laki ei estä yleispalveluvelvoitteen asettamista uusille toimijoille.

Keskustelussa on myöskin ollut esillä mahdollisuus säätää niin sanottu korvausrahasto, johon uudet mahdolliset toimijat maksaisivat tietyn osuuden esimerkiksi liikevaihdostaan. Rahastoa käytettäisiin korvauksiin Suomen Posti Oy:lle kannattamattomien palveluiden ylläpidosta. Tämä lienee mahdollista, mutta ymmärtääkseni kilpailulainsäädännön kannalta tullee olemaan varsin ongelmallista.

Postitoimiverkosto on myöskin puhuttanut tänään. Niin kuin tiedämme, 1 500:sta jo reilu 1 000 toimipistettä on asiamiesposteja. Mielestäni on hyvä korostaa, että näitä palveluja ei tule asettaa vastakkain. Kuitenkin varsin perusteelliset asiakaskyselyt osoittavat, että asiamiespostit pärjäävät vertailussa hyvin. Olen aivan vakuuttunut siitä, että Suomen Postin omat toimipisteet toimivat erinomaisen hyvin ja siellä on osaava henkilöstö, mutta ennen kaikkea joustavat aukioloajat muun muassa nostavat asiakkaiden mielestä asiamiespostit vähintäänkin samalle tasolle.

Henkilöstön asema ja sen tulevaisuus on niin ikään ollut esillä. Kuitenkin saamani tiedot kertovat, että postin henkilöstön sopeuttaminen on edennyt erittäin hyvin. Markkamäärä, johon valiokuntamietinnössä viitataan, 190 miljoonaa markkaa, tulee hyvin riittämään sopeutuspaketin läpivientiin.

Kaiken kaikkiaan näen, että lakiesitys on tasapainoinen, se takaa kansalaisille palvelut, mahdollistaa kilpailun ja ennen kaikkea antaa Suomen Postille edellytykset kehittää liiketoimintaa ja parantaa siten kansalaisten palveluja.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys postipalvelulaiksi muuttui valiokunnassa merkittävästi parantuen nimenomaan kuluttajan näkökulmasta katsottuna huomattavasti. Niinhän pitää olla, kun kyse on postipalvelulaista. Valiokunta kuunteli alun neljättäkymmentä asiantuntijaa, ja itse esityksen työstämisprosessi nyt käsittelyssä olevaksi mietinnöksi oli monella tapaa kuluttava. Eri inhimillisissä piirteissään sitä voisi sanoa paikoin jopa ikäväksi.

Hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus oli paikoin hyvin epäselvä ja jopa ristiriitainen. Siinä ei sinällään ole mitään poikkeuksellista, niin valitettavan heikosti valmisteltuja lakeja on valiokuntiin tullut, mutta toivottavaa se ei suinkaan ole. Valiokunnan mietinnössä asiaan otetaankin kantaa toteamalla, ettei valiokunta pidä tarkoituksenmukaisena näin keskeneräisten ja runsaasti muutoksia vaativien lakiehdotusten tuomista valiokuntaan. Toivottavasti viesti menee perille ja se otetaan tosissaan, tässä tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriössä, joka ei ole ainoa huolimaton ministeriötaho.

Koska käytettävissä aika on rajallinen, haluan puuttua vain muutamaan kohtaan, näistä ensimmäisenä erittäin lähtökohtaiseen seikkaan: postipalveluiden asemaan yhteiskunnan keskeisenä peruspalveluna. Postin palveluiden saatavuus koskettaa kaikkia maamme kansalaisia ja yrityksiä. Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on paitsi yksilön oikeuksien myös yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeää. Laadukkaiden ja tasapuolisten postipalveluiden turvaaminen eri puolilla laajaa ja paikoin hyvin hajanaisesti asuttua maatamme on mielestäni yhteiskunnan tehtävä. Kädenojennus pelkille markkinavoimille ja toimiminen silkan kannattavuuden ja itsetarkoituksellisen kilpailuttamisen näkökulmasta suistaisi tämän tehtävän hoidon väärille urille. Jotta kaunis ajatus ei jäisi pelkiksi sanoiksi, tulisikin kuntakohtaista postin toimipistettä olla hoitamassa ammattitaitoinen yleispalvelun tarjoajan henkilöstö. Mielestäni kyseessä on sen verran tärkeä palvelu, että sitä pitäisi voida hoitaa ilman vaatimusta tuotetusta voitosta. Kyseessä on yhteiskunnan keskeinen peruspalvelu.

Valiokunta on samoilla linjoilla ja katsookin, että kaikki nyt olemassa olevat Suomen Posti Oy:n omalla henkilöstöllä hoitamat toimipaikat tulisi säilyttää tarvittaessa vaikka muita toimintoja niihin yhdistäen. Asia on mielestäni oleellinen myös kuntien toimintakyvyn säilymisen kannalta. Eikö olekin niin, että kun kauppa ja posti ovat lähteneet, täytyy kysyä, mitä jää hiipuvaan kuntaan jäljelle? Kannattaako siellä enää ihmistenkään elää? Eikä ole sama, jos oman työnsä ohessa postia hoidetaan silloin, kun ehditään.

Käynnissä olevaan prosessiin ja postikonttoreiden jo tapahtuneeseen harvenemiseen liittyen valiokunta kantaa samalla huolta Postin henkilöstön asemasta. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhtiön tuottamaa voittoa käytetään jo päätetyn lisäksi henkilöstön sopeutustoimien jatkamiseen henkilöstön aseman ja työllisyyden turvaamiseksi.

Kolmas merkittävä kohta laissa on postin jakelun turvaaminen edelleen nykykäytännön mukaisesti pientaloissa kuten ennenkin ja myös kerrostaloissa asiakaskohtaisesti sisään rakennukseen kannettuna, eli kuluttajien kohdalla jakelupalvelun pitäisi käytännössä pelata samaan malliin kuin tähänkin asti; luukku kolahtaa tuttuun tapaan.

Hallituksen esityksessä posti olisi voitu jakaa myös rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan rakennelmaan. Me demarit vastustimme näin selkeätä palvelutason heikennystä, ja erittäin kovan väännön tuloksena mietintöön kirjattiin sanat "rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna". Väännön kuluessa ja vielä näin jälkikäteenkin ihmettelen neuvottelun vaikeuden muistaen, eikö meillä kaikilla, puoluekantaan katsomatta, ole kannattajia ja äänestäjiä, jotka arvostavat postinjakelun nykyisen palvelutason säilyttämistä ilman eri maksua, siis peruspalveluna, näin lompakon paksuudesta riippumatta. Ilmeisesti ei, sellaisen vaikutelman kun valiokuntakäsittelyssä antoi oikeistolaisen päähallituskumppanimme tiukka seisominen hallituksen selkeästi nykypalvelua heikentävän esityksen takana.

Jakelusta puhuttaessa haluan vielä erikseen mainita valiokunnan huomion, että muun muassa liikuntarajoitteisten ja vanhusten tulisi saada postinsa kotiin kannettuna kaikissa olosuhteissa, myös haja-asutusalueilla ilman lisäkorvausta.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kohtana nostan vielä lyhyesti esiin valiokunnan tekemän merkittävän tarkennuksen yhteistoimintavelvoitteeseen. Lisäsimme sinne sanan "erehdyksessä". Sillä valiokunta halusi korostaa sitä, ettei yhteistoimintavelvoitetta ymmärrettäisi ja käytettäisi väärin ja ettei muodostuisi käytäntöä, jossa alueellisen toimiluvan haltija velvoitetta hyväksi käyttäen laajentaisi toimintaansa itse asiassa koko maahan. Kohdan perusteluissa painotetaan muun muassa sitä, ettei alueellisen toimiluvan saava postiyritys saa harjoittaa harhauttavaa ja vääristävää kilpailua markkinoimalla ja myymällä palveluaan oman toimialueensa ulkopuolelle. Valiokunta korostaa tässä Telehallintokeskuksen valvonnan merkitystä.

Kaiken kaikkiaan valiokunnan laajasti uudelleen muotoilema lakiesitys on uudessa muodossaan alkuperäiseen verrattuna varsin hyvä. Kiveksi kenkään jäi oikeastaan ainoastaan valiokunnan sisäisessä äänestyksessä tappiolle jäänyt tavoitteemme turvata jo tässä vaiheessa taloudellisesti selkeämmin myös Suomen Posti Oy:n henkilöstön asema. Jokainen tässä salissa on varmaan samaa mieltä siitä, että samalla kun puhutaan laadukkaasta peruspalvelusta, ammattitaitoisten Postin työntekijöiden jääminen todennäköisesti mahdollisesti vaille työtä erityisesti haja-asutusalueella, missä työtilaisuuksia ei ole niin paljon, on paitsi järjetöntä myös kallista. Työttömyyskin maksaa.

Me vasemmistopuolueet teimme asiasta vastalauseen. Se tapahtui sen jälkeen, kun olimme hävinneet valiokunnan sisäisessä äänestyksessä. Nyt haluan tässä, kun ed. Takkula keskustelun kuluessa käytti muutaman lohkaisun ja varmasti tätä keskustelua jatketaan, tiedoksi myös keskustalle ja merkittäväksi aikakirjoihin, että tuossa äänestyksessä vaa’ankielinä olivat nimenomaan valiokunnan keskustalaiset jäsenet. Se on hyvä pitää mielessä, kun asia otetaan esiin. (Ed. Gustafsson: Minkä takia, keskusta?)

Mainioita ajatuksia maamme postikonttoreiden toiminnan kehittämiseksi on tullut muun muassa Postin toimihenkilöliitosta. Toivon vilpittömästi, että kaikki, muun muassa nämä hyvät ideat, otetaan tosissaan paitsi palvelun ylläpitämisen ja tehostamisen myös työpaikkojen säilymisen vuoksi. Postipalveluiden tasapuolinen turvaaminen on yhteinen asiamme ja niiden kehittäminen on otettava kokonaisvaltaisena haasteena. Kun nyt uuden lain kanssa päästään alkuun, on tilannetta koko ajan tarkkailtava ja tarvittaessa vaikka yhteiskunnan taloudellisin panostuksin tuettava.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Todellakin tänään olemme tilanteessa, jossa olemme käsittelemässä pitkän prosessin nähnyttä postitoimialan lainsäädännön uudistusta. Tuon uudistuksen keskeisenä lähtökohtapontimena on ollut kansalaisten huoli postipalvelujen laadusta. Se on ollut se näkökohta, mistä syystä tuohon uudistustyöhön on lähdetty. Tavoitteena uudistuksessa on ollut se, että aikaisempaa selkeämmin kyettäisiin määrittelemään yleispalvelu, se palvelutaso, johon kansalaiset ovat oikeutettuja riippumatta siitä, missä päin maata tai minkä kaltaisessa kunnassa tai yhteisössä he asuvat.

Tuo tarkkaan määrittely on ollut siis se peruslähtökohta, ja kun tietysti aina lainsäädännön osalta on verrattava myöskin siihen tilanteeseen, mikä on aikaisempi vielä olemassa oleva lainsäädäntö suhteessa uuteen lainsäädäntöön, niin tässä suhteessa hallituksen esitys jo sinällään oli selkeästi tiukempi ja yksityiskohtaisempi kuin olemassa oleva lainsäädäntö, postitoimintalaki ja siihen liittyvä asetus, ovat. Näyttää siltä, että eduskunnan käsittelyssä edelleen valiokunnan toimesta on haluttu tiukentaa sitä tapaa, jolla noita keskeisiä yleispalvelun määritteitä säädellään.

Noista tiukennuksista olennainen kysymys on tietysti ollut se, että yleispalveluun kuuluisi postiyrityksen velvollisuus pitää joka kunnassa vähintään yksi toimipiste. Se on se näkemys, joka myöskin valiokunnan mietinnössä on ja jota on tuettu täällä.

Ed. Vistbacka sanoi kuulleensa sen kaltaisesta hankkeesta, että Suomen Posti olisi tekemässä ratkaisuja, joissa oltaisiin menossa 160 omaan toimipaikkaan. (Ed. Kekkonen: 167 oli hänen tarkka lukunsa!) Tuo oli kyllä ensimmäinen kerta, kun tuon kaltaisen tarkan luvun kuulin. Kyllä edelleen tosiasia on se lähtökohta, joka on kirjoitettu myös hallituksen esitykseen, siihen liittyvät luvut niin Postin omien konttorien määrän kuin myöskin asiamiespostien määrien ja tuon kokonaisyhteismäärän osalta, elikkä se siinä suhteessa ei pidä paikkaansa.

Mielestäni tärkeämpi kysymys kuin omat konttorit vai asiamiespostit on se, mikä on se palvelujen laatu, johon kansalaisilla on oikeus, ja miten siitä kyetään mahdollisimman hyvin pitämään huoli. Olen ymmärtänyt, että tämä on ollut se huoli, joka myöskin valiokunnassa on ollut ja johon mietinnössä on haluttu kiinnittää huomiota, ja se on asia, jota tietysti jatkuvasti on myöskin asiakaspalautteen osalta syytä seurata, jotta me näemme, että asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluun ja tässä suhteessa ei synny palvelujen toteuttamistavasta riippuen erilaisuutta palvelujen laadussa.

Toinen tiukennus, joka olemassa olevaan lainsäädäntöön liittyy, on hinnoitteluun liittyvä tiukennus, joka tässä uudessa lainsäädännössä on tiukemmin määritelty ja jonka osalta myöskin valiokunta näyttää olevan hallituksen esityksen kanssa samalla linjalla.

Kolmas tiukennus nykysäädöksiin liittyy tuohon 95 prosentin laatutavoitteeseen, joka täällä on useassa puheenvuorossa nostettu esille. On tietysti olennainen kysymys, mihin tuota lukua verrataan sekä hallituksen esityksessä että valiokunnan mietinnössä. Jos lukua verrataan olemassa oleviin säädöksiin, niin tänä päivänä olemassa oleva postitoimintalaki itse asiassa ei sano tästä asiasta yhtään mitään. Postitoiminta-asetus toteaa, että lähetyksistä on vähintään 85 prosenttia oltava perillä seuraavana työpäivänä ja vähintään 95 prosenttia toisena työpäivänä. Tässäkin suhteessa itse asiassa jo hallituksen esitys on selkeä tiukennus olemassa olevaan tilanteeseen, ja se, mitä valiokunta on asiassa lausunut, tavallaan kulkee edelleen vahvemmin samaan suuntaan. Tuskin Suomen Postille on edullista — ed. Kekkonen mainitsi tämän kansainvälisesti hyvin poikkeuksellisen kilpailuvaltin — että Suomen Posti haluaisi siitä kilpailuvaltista luopua, vaan varmasti se on tekijä, joka on tulevaisuudessakin kilpailuvaltti Suomen Postille, ja tietysti on toivottavaa, että nuo luvut tulevaisuudessakin kyetään ylittämään eikä niitä aliteta.

Täällä on tullut esille lukuisia yksityiskohtia. En halua niihin nyt puuttua. Ainoastaan haluan ottaa esille kysymyksen, joka on lähestulkoon jokaisessa puheenvuorossa ollut esillä, elikkä kysymyksen postipalvelujen varmenneyksikön perustamisesta, tilanteesta, joka syntyy uuden perustuslain ja aikaisempien postitoimintalakien ristiriitaisuudesta ja johon valiokunta on omassa esityksessään ehdottanut ratkaisuksi todellakin tämmöisen varmennusyksikön perustamista Telehallintokeskukseen. Mielestäni on niin, että kysymys tämän kaltaisesta perustamisesta on tietysti katsottava vasten yhteiskunnallista hyötyä tai haittaa, jotka näissä asioissa voidaan keskenään punnita, ja jos eduskunta tämän kaltaisen valiokunnan mietinnön mukaisen linjauksen hyväksyy, niin tietysti liikenne- ja viestintäministeriö ja hallitus välittömästi rupeavat tämän kaltaista esitystä valmistelemaan. Sen esityksen valmistelussa on tietysti erityisen tarkkaan katsottava, miten valvottuna tuo järjestely toteutetaan, minkälaisessa asemassa olevat henkilöt sitä työtä tekevät ja miten kaiken kaikkiaan kokonaisjärjestely tehdään.

Sen jälkeen on sitten eduskunnan asia loppujen lopuksi pohtia sitä, mikä on tuon kaltaisen hallituksen esityksen säätämisjärjestys. Varmasti se säätämisjärjestys täällä osataan, ja tietysti tämä on se taho, jossa punninta tulee tehdä, ja siinä vaiheessa voi olla tietysti mahdollista, että tuon kaltainen muutos edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä, mutta sekään ei olisi ongelma, koska olen ymmärtänyt, että tässä salissa tuosta asiasta asiallisesti on hyvin laaja yhteinen näkemys olemassa, joten silloin tavallaan säätämisjärjestyskysymyskin ei asiassa ongelmaksi muodostuisi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi halusin todeta ainoastaan sen, että mielestäni on erittäin hyvä asia, että liikennevaliokunta on perehtynyt tähän kokonaisuuteen hyvin ansiokkaasti, hyvin tarkkaan, ja uskon, että tätä kautta on syntynyt lakikokonaisuus, joka postipalvelut Suomessa hyvin turvaa. Tietysti on tärkeää, että jatkuvasti seurataan sitä, mitä tällä sektorilla tapahtuu, ja niin tietysti ministeriön puolesta tulemme tekemään.

Täällä on kritisoitu myöskin hallituksen esityksen keskeneräisyyttä sen tullessa tänne. Täytyy sanoa, että lainsäädäntö valmisteltiin virkamiespuolella varsin nopeassa aikataulussa, mikä johtui siitä, että itse asiassa eduskunta oli toivonut sitä, niin kuin ed. Rajamäki itsekin totesi ja niin kuin useilla kyselytunneilla on tullut esille, että viime kevätistuntokaudella tämä esitys tänne saatetaan, ja sen takia pyrimme mahdollisimman nopeasti niin myöskin tekemään. Se ei ole tietysti mikään puolustus sille, että varmasti tuossa lainsäädäntövalmistelussa sekä liikenne- ja viestintäministeriön että oikeusministeriön puolella myöskin olisi ollut tarvetta tarkempaan ja parempaan lainvalmistelutyöhön, ja se on asia, johon on syytä puuttua: Miten päästään tulevaisuudessa tilanteeseen, että teknisesti nuo lait tänne tullessaan olisivat mahdollisimman viimeisteltyjä, jotta päästään sen kaltaiseen tilanteeseen, että täällä päästään pohtimaan ainoastaan niitä poliittisesti tärkeitä strategisia kysymyksiä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiasia se, että Postin palvelut viime vuosien aikana ovat heikentyneet, ja tämä laki saattaa tuoda parannusta. Haluaisin kommentoida ministerin puhetta siltä osin kuin hän puuttui tärkeään asiaan eli laatuun. Ei todellakaan saa syntyä erilaisuutta palvelujen suhteen kansalaisten keskuudessa. Ministeri ei kuitenkaan kertonut, millä tavalla laatua aiotaan valvoa. Minusta tärkein asia olisi se, että liikenneministeriöllä olisi selvä mielipide ja strategia sen suhteen, miten valvotaan palvelujen laatua. Nyt esimerkiksi on sellaisia tilanteita, että on kokonaisia kuntia, joihin päivälehdet tulevat vasta seuraavana päivänä. (Ed. Kekkonen: Niissä kunnissa lehdet jakavat itse luultavasti!) Tämä ei voi olla modernia postipalvelua Suomessa. — No, ei ole kysymys Suomenmaasta vaan joistakin muistakin lehdistä. — Minä ainakin haluaisin vastuuta valvonnasta siirtää liikenneministeriölle, ja sitä kautta sitten Suomen Postin täytyy toimia, kuten edellytetään.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ensinnäkin ministerille armollisesta kohtelusta äskeisessä puheenvuorossa. Toteaisin vaikeudesta päästä tässä asiassa kohtuulliseen lopputulokseen myönteisenä asiana sen, että nyt kerrankin käytiin tämä asia niin perusteellisesti läpi joka puolelta, että kun täällä nyt on tuotu rinnalle Ruotsin tilanne, nyt meillä on niin hyvin valmisteltu, sanotaanko nyt, pohjoismaisittain rinnakkaisratkaisu, että voidaan arvioida myöskin tässä katsannossa näitä asioita. Minä toivon hartaasti, että ministeri puolustaa nyt postin perillemenon varmennusyksikköasiaa viimeiseen saakka, koska se on nyt se, joka kaikkein eniten kaihersi asiantuntijakuulemisessa. Se on jo ihmisten perustunnossa oleva asia, eikä kukaan tuonut esiin ongelmana sitä, että tässä on jostakin kirjesalaisuudesta kysymys.

Tero  Mölsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puheenvuorossaan korosti palvelun laadun merkitystä, mihin täällä jo viitattiin. Posti ja liikenneministeriö omissa esityksissään ovat lähteneet siitä, että meillä nimenomaan Postin omaa verkkoa on harvennettu ja pyritty siihen, että vastaava palvelu suoritetaan asiamiespostien kautta. Käytännössä nyt on vain niin, että eri osissa maata käytäntö on tavattoman kirjava ja asiakaspalaute sen mukaan myös kirjava. Jos Posti ja liikenneministeriö nyt sitten haluavat, että tasapuolinen palvelu toteutuu eri osissa maata, tällainen valvonta olisi täysin välttämätöntä. Tekee mieli kysyä, suorittaako ministeriö minkäänlaista valvontaa sen suhteen, mikä on asiamiespostien taso ja mikä on tavallaan varmuus siitä, että postin saa perille ja saa myös postia, jonka joku muu on lähettänyt. Käytännössä vain esimerkit osoittavat, että jopa rahakirjeitä on viime aikoina entistä enemmän hävinnyt. Se ei laadusta mikään hyvä tae ole.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain avaamiseen tai hallituksen puolelta sen antamiseen eduskunnalle yhtenä pontena oli Leonia-pankin sulauttaminen Sampo Oy:hyn. Siinä yhteydessähän lähtivät Postista pankkipalvelut. Hallitus antoi vuonna 99 joulukuussa pääministerin ilmoituksen postipalvelujen saatavuudesta. Te, ministeri Heinonen, toteatte puheenvuorossanne näin liittyen pankkipalveluihin: “Yhtenä uusien liiketoimintojen vaihtoehtona selvitetään parhaillaan, onko lainsäädännöllisesti mahdollista hoitaa rajoitettua pankkitoimintaa palveluyrityksissä. Tämä voisi tuoda postitoimipaikkoihin rahahuoltoa, esimerkiksi mahdollisuuden rahan nostamiseen - -." jne. Elikkä pankkipalvelukysymys on jäänyt täysin avoimeksi. Kysynkin ministeriltä: Onko nyt paneuduttu asiaan, jonka tuon ilmoituksen yhteydessä toitte esille?

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaalle haluaisin sen verran muistuttaa, että jos lehdet tulevat vasta seuraavana päivänä, on syytä tarkistaa, kuka niiden jakelusta huolehtii. Lehdet mitä suurimmassa määrin huolehtivat nykyisin myöskin itse omasta jakelustaan.

Rouva puhemies! Minusta oli huojentavaa kuulla, että ministeri suhtautui niin avoimesti varmennusyksikkökysymykseen. Jos tässä on nyt jokin asia, joka on koettu puutteena mutta josta tuntuu vallitsevan yksimielisyys, se on juuri tämä. Luulen, että jos se vaatii perustuslain säätämisjärjestystä, tämä yksimielisyys indikoisi sitä, että pulmaa ei tule lainsäädäntöjärjestyksenkään kohdalla. Mutta totta kai sitten menemme yhteiskunnallisen hyödyn ja haitan alueelle. Paisutammeko me siitä uutta organisaatiota? Kuka valvoo? Miten valvotaan? Se on sitten sen ajan murhe, mutta minusta on ollut tärkeätä, että salissa on asiaan suhtauduttu ilmeisellä myötämielellä, ja myöskin se, (Puhemies koputtaa) että ministeri otti omaehtoisesti asian puheeksi myös siihen sävyyn, että asiassa voidaan edetä.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri aivan oikein totesi, että palvelutavasta ei saa johtua kovin suuria eroavaisuuksia laadussa. Mutta kyllä asia niin on, että asiamiesposteissa on valtavan suuri kirjavuus. Siellä on todella hyviä, toimivia pisteitä, niin kuin täällä on keskustelussa todettu. Mutta sitten on hyvin huonoja. Tiedän omalta alueeltani, että ne, jotka olivat ensimmäisiä, ovat jo samalla paikkakunnalla moneen kertaan vaihtuneet, sijaintipaikkakin. Yrittäjät moittivat sitä, että korvaus Postilta on liian pieni. Kysyisinkin: Onko tähän ministeriö riittävästi kiinnittänyt huomiota? Aivan oikein, että henkilöstölle on varattu tuotosta tietty osa, mutta eikö pitäisi osa satsata myös asiamiespostiyrittäjiin?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useassa vastauspuheenvuorossa on puututtu nimenomaan Postin varmennusyksikköön. Toivoisin, että ministeriö todella nopeasti antaisi lakiesityksen, että eduskunta voisi sen pikaisesti viedä läpi, koska tämän lain voimaan tultua ei ole oikeutta avata yhtäkään kirjettä. Toisaalta toivoisin, että liikenneministeriö myös huolehtisi siitä, että Suomen Posti Oy:n henkilökunnassa on riittävästi henkilöstöä tekemässä normaalia selvitystyötä eli osoitteenmuutoksia jne, kun varmennusyksikkö huolehtii lähinnä tilanteista, joissa osoitetta ei ole juuri lainkaan, nimi on epäselvä tai on ainoastaan etunimi tai jotain muuta vastaavaa.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä eräs asia, jota ministeri ei ilmeisesti käsitellyt, mutta joka on tullut esiin monta kertaa: Onko ministeriössä pohdittu tai harkittu sitä, että asiamiesposteilla olisi oikeus edes jonkinlaisten pienten lupien (Puhemies koputtaa) myymiseen? Eli rahaliikenneproblematiikka on noussut esiin syrjäkylillä.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että tässä keskustelussa on voimakkaasti kiinnitetty huomiota siihen, että kansalaiset olisivat tasa-arvoisessa asemassa perinteisen Postin palvelujen suhteen. Mutta vääjäämättä tässä kyllä nousee mieleen vanhan Postin toisen osan eli telepalvelupuolen tasavertaisten palvelujen tarjoaminen kansalaisille. Jos tämän päivän maailmaa ajatellaan, niin on oikein ja tärkeää pitää kiinni perinteisestä puolesta, mutta helposti suhteellisuus katoaa siinä, että täällä ollaan toisella puolella ihan viimeisen päälle tasa-arvoa hakemassa ja sitten on vaara, että telepalvelujen puolella tasa-arvo karkaa kauaksi pois.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Heinonen puhui siitä, että asiaa pitää tarkastella laatukysymysten näkökulmasta. Ed. Isohookana-Asunmaa ja muut jo tähän kysymykseen puuttuivat. Perimmiltäänhän on kysymys siitä, onko asiamiespostijärjestelmällä tekniset ja taloudelliset edellytykset hoitaa postitointa laadukkaasti kaikissa kunnissa, ja näin asianlaita valitettavasti ei ole. Posti on kuitenkin osakeyhtiö, jonka yhtiökokouksessa ministeri Heinonen käyttää ylintä päätäntävaltaa ja jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja on ed. Kekkonen, joten valtion ei tarvitse ... (Ed. Kekkonen: Väärä tulkinta yhtiöjärjestyksestä, mutta antakaa mennä vaan!) — Kuitenkin ed. Kekkosen nimi on syytä mainita. — Ei osakeyhtiömuoto vielä juridisesti tarkoita sitä, että yhtiölle täytyy asettaa kovat liiketaloudelliset tavoitteet, vaan kyllä omistaja ja yhtiön hallintoelimet voivat ohjata ja käyttää omistajavaltaa sillä tavalla, että tavoitteet, jotka yhteiskunta on asettanut, voidaan toteuttaa.

Ismo  Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut esille palvelujen saatavuus ja laatu käyttäjän kannalta, jotka ovat erittäin keskeisiä asioita. Samalla on viitattu siihen, että asiamiespostit ovat pystyneet hyvin joustavasti tarjoamaan palveluitaan ilta-aikaan ja myös viikonloppuina. Kiinnittäisin ihan samaan asiaan huomiota kuin ed. Ala-Nissilä edellisessä puheenvuorossa, että Posti Oy:n kannalta tilanne on joskus sellainen, että palvelujen laadun parantaminen vie tulosta alemmaksi. Eli kumpi asetetaan etusijalle? Onko mahdollista tinkiä voittotavoitteesta, voittomarginaalista, siihen suuntaan, että Posti Oy:n omat konttorit pystyvät myös joustamaan palveluajoissa?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunnan mietintö postipalveluista on laadittu erittäin hyvin, mutta yksi ongelma siellä on: Postin ja Tullin välinen yhteistyö. Kun esimerkiksi Kouvolassa oli postipaketti Tullissa tarkistettavana yli kaksi vuotta ja noin pari viikkoa sitten se paljastui, kysyn ministeri Heinoselta, onko jatkossa tällainen mahdollista.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä vastauspuheenvuorossaan totesi, että yhtiön ei välttämättä tarvitse tuottaa voittoa, jos omistaja niin haluaa. Palautan mieliin Sampo-Leonia-keskustelun aikana ministeri Niinistön kannanoton, jossa hän sanoi, että tehkää Postissa mitä hyvänsä, käyttäkää se 400 miljoonaa, mitä se tuottaa voittoa, ei sitä tarvitse tulouttaa valtiolle. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa se asia mieliin. Meidän on nähtävä tämä asia kokonaisuutena niin, että Postin toimintaedellytykset on turvattava, ja jos se edellyttää koko tuloksen käyttöä yhtiön kehittämiseen, siihen on hankittava eduskunnan päätös.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Lyhyesti kysymykseen siitä, että kun korostetaan palvelujen laatua, miten valvonta järjestetään. Valvonnan osalta, kun puhutaan esimerkiksi laatustandardeista, vastuutaho on selkeästi olemassa, ja se on Telehallintokeskus, jonka tehtävänä on valvoa ja julkaista myös vuosittain kertomus siitä, miten tavoitteet on kyetty saavuttamaan. Siinä suhteessa laatua viranomaispuolelta jatkuvasti valvotaan.

Mitä tulee siihen, miten Suomen Posti valvoo omien konttoreittensa ja asiamieskonttoreittensa toiminnan laatua, siltä osin on myöskin tehty vuosittain asiakastyytyväisyyskartoituksia, joissa eri laatukriteereillä on katsottu, miten asiakkaat ovat kokeneet palvelun, ja verrattu osittain keskenään asiamiespostien ja omien konttoreiden laatua. Muistaakseni tuo selvitys kattaa 400 toimipaikkaa aina kerrallaan. Siinä mielessä se on aika laaja ja kattava selvitys.

Täällä kysyttiin talletuspalveluista, pankkipalveluista, ja siitä, mikä oli keskustelu silloin, kun pääministerin ilmoituksen kautta tuota keskustelua eduskunnassa käytiin. Silloin todellakin perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli katsoa sitä, miten tallennustoimintaa voisivat hoitaa muutkin toimijatahot kuin ne, jotka tänä päivänä sitä toimintaa hoitavat. Työryhmä antoi välimietintönsä muistaakseni siinä vaiheessa, kun käsittelyssä oleva hallituksen esitys annettiin, ja on nyt jättänyt lopullisen esityksensä. Se oli siis valtiovarainministeriön asettama työryhmä, jolle ministeriölle pankkiasioitten valvonta kuuluu, ja mietintö on nyt parhaillaan ymmärtääkseni lausunnolla. Varmasti sieltä nähdään ja saadaan eväitä siihen, miltä osin pankkipalvelujen saatavuudesta, jotka postitoimen yhteydessä usein on nostettu esiin, voidaan tulevaisuudessa huolta pitää.

Kysymys Tullin kanssa tehtävästä yhteistyöstä on sen kaltainen, jota varmasti on syytä selkeyttää ja selvittää, miten tietysti prosesseja saadaan nopeutettua niin, että viranomaisten välinen yhteistyö olisi parempaa.

Mitä tulee omistajavallan käyttämiseen, niin kyllä valtiolla omistajan näkökulmasta on se peruslähtökohta, että sen kaltaisilla toimijoilla ja osakeyhtiöillä, joilla on oma talous kunnossa, on myöskin parhaat edellytykset taata laadukkaat palvelut. Se on se peruslähtökohta, että varmasti sen kaltainen osakeyhtiö, jonka oma talous on hyvin tehokkaasti hoidettu, on huomattavasti parempi takaamaan palvelut kuin sen kaltainen yhtiö, joka on taloudellisesti vaikeuksissa ja joutuu jatkuvasti tinkimään sen takia palveluista eikä kykene takaamaan niitä tavalla, jolla hyvässä kunnossa oleva talo kykenee toimimaan. Tietysti on mielestäni tärkeää myöskin se, että kun sekä olemassa oleva lainsäädäntö että nyt käsittelyssä oleva lainsäädäntö lähtevät siitä, että Suomessa on mahdollisuus myöskin kilpailla postitoiminnan kentällä, ja kun myös kansainvälisiä toimijoita selvästi on jatkuvasti enemmän Euroopassa postimarkkinoilla tulossa ulos omilta kotimarkkinoiltaan, Suomen Posti Oyj on sen kaltaisessa kunnossa, että se kykenee omalta osaltaan myöskin tähän kilpailuun vastaamaan. Uskon, että sekin näkökulma on omistajaintressin mukaista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Niin eduskunta, Postin toimihenkilöliitto, Postin työntekijät kuin Suomen kansalaiset ovat nyt sen tosiasian edessä, että eletään markkinataloudessa. Posti samoin kuin Leonia ovat näitä markkinatalouden sääntöjä ja menettelytapoja tulkinneet vuosien aikana tavalla, joka ei ole johtanut yhteiseen kansalliseen etuun. Täällä jo viitattiin Leonian ja Postin yhteistoiminnan katkeamiseen.

Pankkipalvelujen irrottaminen postipalveluista on ollut valtakunnallisesti ja koko maan kannalta ratkaiseva virheaskel, ja varsin lyhytnäköinen valtion sataprosenttisesti omistamien yritysten ratkaisu "oman edun hyväksi" on lisännyt ja lisää paineita maaseudun tyhjenemiseen ja väestön muuttoliikkeeseen. Mutta ongelmia ei ole vain maaseudulla. Myös kaupunkien suuretkin lähiöt ja asuinalueet ovat ilman toimivaa postia. Näin ollen peruspalvelut tältä osin puuttuvat myös monilta kaupunkialueilta.

Täällä on tullut myös esille se, että Suomen Posti ei ole ollut kovin aktiivinen yhteistyösopimusten solmimisessa ainakaan tavalla, mihin Ruotsin posti on pystynyt. Suomen Postin toiminnan väheneminen ja heikkeneminen haja-asutusalueilla on myös heikentämässä Postin kilpailukykyä ja nimenomaan mahdollisuutta toteuttaa peruspalvelut. Jos ja kun kaikkiin kuntiin ei saada edes asiamiespostia, niin tässä tilanteessa vaatimukset, jotka myöskin liikennevaliokunnassa ovat tulleet hyvin esille, eli että Suomen Postin pitää itse vastata omalla toiminnallaan postin yksiköstä, ovat erityisen hyvin perusteltuja.

On myös asiakkaiden kannalta selkeästi niin, että jos palvelun tuottajana on Suomen Postin oma henkilöstö, niin palvelumahdollisuudet, laatu ja myös uusien palvelutyyppien yhdistäminen tähän toimipisteeseen laajenevat.

Liikennevaliokunnan mietintö on monelta osaltaan erittäin hyvä. Yksi tällainen positiivinen asia siinä on nimenomaan yhteispalvelupisteiden kehittämisen painottaminen. Jos kunnan, valtion ja Suomen Postin yhteispalvelupiste syntyisi, voitaisiin edesauttaa myös haja-asutusalueiden asuttuna pitämistä ja kehittämistä. Yleispalveluvelvoite edellyttää siis palvelupistettä kaikissa kunnissa. Tämä velvoite pitää todellakin toteuttaa.

Liikennevaliokunnan mietinnöstä voi todeta positiivisena muun muassa sen, että se on lähtenyt lakiehdotuksen 42 §:n poistamisesta ja on oikealla tavalla linjannut sitä, ettei tässä asiassa delegoida ministeriölle lisää päätäntävaltaa, vaan ratkaiseva päätäntävalta pidetään eduskunnassa. Jakelukysymyksissä liikennevaliokunta on hyvällä tavalla aktivoitunut ja painottaa mietinnössään vanhusten ja liikuntavammaisten kohdalla Postin jakelun suuntautumista nimenomaan ihmisten kotiin, ei niin, että he joutuvat hakemaan postinsa pitkienkin kävelymatkojen päästä. Voi tietysti todeta, että liikuntavammaiselle ihmiselle sata metriäkin saattaa olla ylitsepääsemätön matka.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Suomen Posti Oy:n ja sen kanssa tiiviissä yhteistyössä olleen Postipankin, myöhemmin Leonian, yhteistyön päättyminen johti molemmat osapuolet uuteen tilanteeseen. Maamme hallituksen päätös luopua valtion enemmistöosuudesta Leoniassa johti siihen, että verkosto, josta sai sekä pankki- että postipalveluita, alkoi merkittävästi harveta. Nyt tuo monia yksityisiä kansalaisia ja yrityksiä palvellut yhteistyö on lopullisesti ohi. Pankkitoiminta ei kuulu postitoimintalain soveltamisalaan, mutta Suomen Posti Oy:n toimipisteet muodostivat hyvän kanavan Leonia Oyj:n pankkipalveluille.

Käsittelyssä oleva postipalvelulaki sai valiokunnassa uuden sisällön, kuten täällä on jo monesti todettu. Valiokunta teki perusteellista työtä muistaen sen, että postipalvelut ovat niin tavallisen kansalaisen kuin yritystenkin kannalta keskeistä peruspalvelua. Siksi on tehtävä kaikki voitava, että lähetykset menevät perille ajoissa ja oikeille vastaanottajille. Erityisen huomion kaipaavat liikuntarajoitteiset henkilöt, haja-asutusalueilla asuvat sekä myös laajojen kerrostaloalueiden palvelujen tasokkuus. Kansalaisten alueellisesta ja tasapuolisesta palvelusta on huolehdittava.

Huolimatta siitä, että esitys takaa kaikille paikkakunnille yhden joko Postin oman tai asiamiehen hoitaman toimipisteen, ulkoistettavien toimipaikkojen suuruus kyllä huolestuttaa, samoin rahaliikenteen puuttuminen asiamiesposteista ja myös muista posteista. Tämä koskettaa työpaikkoja sellaisilla alueilla, joissa korvaavien työtilaisuuksien löytäminen ei läheskään aina ole kovin helppoa. Henkilöstön asemaan onkin edelleen jatkossakin kiinnitettävä huomiota.

Toisaalta asiamiesposti joustavine aukioloaikoineen on laajentanut palveluaikaa muun muassa iltoihin ja saattanut tuoda jollekin kyläkaupalle lisää aikaa. Tuo rahaliikenteen puuttuminen, johon jo edellä viittasin, on kuitenkin hyvin suuri puute asiamiesposteissa. Toivonkin edelleen sitä, että Posti saisi hieman väljennystä tulostavoitteisiinsa ja voisi siten myös joustavammin katsella niitä aikoja, jolloin se palvelee kansalaisia omissa konttoreissaan.

Naapurimaassamme Ruotsissa onkin taas nostettu uudelleen esiin ajatus, että jokaisessa kunnassa olisi Postin oman henkilökunnan hoitama toimipiste, joka takaisi peruspalvelut ja antaisi sopimusoikeuden myös pankkien kanssa perusrahaliikenteen hoitamiseen. Juuri tuo rahaliikenteen vaikeus ja sen puuttuminen tietyiltä laajoiltakin alueilta on tällä hetkellä suuri yhteiskunnallinen pullonkaula. Sitä tulee tarkastella niin yksilön kuin yritystoiminnankin kannalta. Siksi tämä, jos voimme käyttää sellaista sanaa kuin Ruotsin-malli, on täällä edelleen pohdittava ja on ehkä jonkinlaisen jatkotutkimisen aihe.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi olisin kiittänyt valiokuntamme puheenjohtajaa ed. Pulliaista siitä kärsivällisyydestä, jolla hän jaksoi tätä asiaa käsitellä. Toivottavasti hän kuuntelee tätä keskusradion kautta huoneessaan.

Kun ajattelee valtion liikelaitosten yhtiöiden historiaa, voidaan kymmenen vuoden aikaperiodilla nähdä selvästi se trendi, miten on jouduttu tähän tilanteeseen, niin selkeä on ollut tapahtumien kulku. Posti liikelaitostettiin vuonna 90 ja hyvin tietoisena siitä, että se on vain välivaihe. Vuonna 94 kovien kamppailujen jälkeen, joissa Postin henkilökunta ankarasti vastusti yhtiöittämistä, se kuitenkin toteutettiin. Hain 8.10.93 istunnon äänestyslistat, ja jos olisin ilkeä, ed. Ismo Seivästö, toteaisin, että tekin äänestitte "jaa" Postin yhtiöittämisen puolesta, mutta sitä en nyt tässä kuitenkaan totea, koska olette hyvin sopuisa edustaja. (Ed. Gustafsson: Äänin 88...!) — Äänin 88—72 Posti yhtiöitettiin 39:n ollessa poissa. Eli tässä tilanteessa tehtiin hyvin kauaskantoisia ratkaisuja siitä, miten Postia tullaan käsittelemään tulevaisuudessa. Yhtiömalli tarkoitti sitä, että yhtiön toimiva johto yhtiölain mukaan rupeaa toimimaan ja saneeraamaan yhtiötä. Yhtiöittäminen mahdollisti muun muassa asiamiespostien syntymisen. Tässä sitten on käyty keskustelua siitä, millaisia asiamiesposteja on syntynyt. Ehkä keskustelu olisi pitänyt käydä 93, kun yhtiöittämispäätöstä tehtiin. Ei ole toki myöhäistä nytkään, niin kuin olemme liikennevaliokunnassa hyvin perusteellisesti ja yksituumaisesti asiaa käsitelleetkin.

On totta, että jos vertaa tilannetta yhtiöittämisen alkuvaiheista tähän pisteeseen, niin 5.12.2000 Postin omia toimipisteitä oli enää 475, mutta yhtiöittämisen seurauksena asiamiesposteja oli jo 1 020, ja kuten olemme saaneet kuulla, trendi on ehkä jatkuva, mutta postipalvelulaki ei ole siihen syynä, koska nykyinen postitoimintalaki sen jo mahdollistaa. Eli yhtiöittämisestä lähtenyt liike on jatkuvaa, olisi tätä hallituksen esitystä tullut tai ei.

Hyvää esityksessä on se, että tällä taataan, että jokaiseen kuntaan sentään tulee yksi postitoimipiste. Postipalvelulain tavoitteena on palveluiden saatavuuden turvaaminen. Tässä on lähdetty siitä, että yleispalvelun tarjoajan on huolehdittava, että jokaisessa kunnassa on kaikkina aikoina vähintään yksi toimipiste. Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmämme olisi halunnut, että tämä piste olisi miehitetty nimenomaan yleispalveluvelvoitteen omaavalla henkilökunnalla. Se ei kuitenkaan käynyt, kuten Ruotsissa, koska hallitus muodostuu viidestä eri puolueesta. Ruotsissahan on hieman toisenlainen tilanne: siellä Rosengren edustaa sosialidemokraattista hallitusta, ministerit ovat sosialidemokraatteja ja he voivat sen sopia keskenään. Tässä hallituksessa on viiden puolueen ministereitä, ja valiokunnassa täytyy löytyä yksimielisyys siitä, miten asiassa menetellään. Tässä tapauksessa oppositiokaan ei vaatimusta esittänyt, ja en tiedä, mistä tämä myöhäisherännäisyys on tullut.

Kuitenkin esitystä voidaan pitää tyydyttävänä ja hyvänä, ja kiittäisinkin kaikkia valiokunnan jäseniä siitä, että tielaitoskäsittelyn jälkeen voitiin kerätä voimat uudelleen ja lähteä liikkeelle eri pohjalta rakentavasti ja saada aikaan tyydyttävä ratkaisu.

Aina, kun ajattelee postipalveluja, niin tietenkin laatu, se, mitä tarjoamme kuluttajille, asiakkaille, ihmisille, suomalaisille, on tärkeintä. Kyllä se lähtee siitä, että tällaista toimipistettä hoitaa ammattitaitoinen, yleispalvelun tarjoajan palveluksessa oleva henkilöstö. Näinhän mietinnössä todetaan. Se on toivomus, sitä ei saatu läpi vaatimuksena, vaan valiokunta on yksimielisesti esittänyt tällaisen toiveen. Valiokunta esittää myöskin, että huolellisesti selvitetään julkishallinnon yhteispalvelupisteiden perustamismahdollisuudet. Tämä on mielestäni suuri asia, jota ei ole vielä sisäistetty. Taantuvillakin paikkakunnilla voitaisiin koota yksi piste, jossa olisivat postipalvelut, johon sitten tulisivat muun muassa esimerkiksi työvoimatoimiston palvelut, kirjastot, sosiaalitoimen ja muut kuntien palvelut. Näin saavutettaisiin huomattavasti parempi palvelutaso verrattuna asiamiespostipalveluun, sillä nykyisellään asiamiespostipalvelukorvaus on niin pieni, että vaihtuvuus on hyvin suuri ja silloin ammattitaito katoaa. Julkishallinnon, kuntien, valtion ja Postin palvelupiste olisi huomattavasti pysyvämpi ja parempi. Kun ottaa huomioon tulevan trendin, mikä kunnissakin on, eli ennustetaan, että vuosikymmenen puolivälin paikkeilla kunnat kokevat erittäin suurta työvoimapulaa, niin asiamiespostien sijaan voisivat palvelupisteissä toimia nykyiset Posti Oy:n henkilöstön edustajat. Asiamiesposteista täällä on puhuttu hyvin paljon, ja kuulimme Sampo-Leonian yhteydessä, niin kuin aikaisemmin oli jo puhe, useita asiamiespostiyrittäjiä, ja kyllä kirjavuus on monenlaista. On todellakin sähköpatterin valmistajasta kukkakauppaan ja kioskista ruokakauppaan, ja matkat ovat pitkät. Postipalveluita tuotetaan kouluttamattomalla henkilökunnalla samalla kun toteutetaan omaa liiketoimintaa. Näin ei varmaan jatkossa voi olla, vaan ministeriön täytyy kiinnittää huomiota siihen, millaista palvelua ihmiset saavat.

Olen ed. Ismo Seivästön kanssa täysin samaa mieltä siitä, miten Suomen Posti Oy tulevaisuudessa tulee pärjäämään. Tärkeintä on tulostavoite, tuottovaade, mitä sijoitetulle pääomalle valtioneuvosto asettaa. Yhtiöittämisen jälkeen Posti Oy on tuottanut vuosittain valtiolle sijoitetulle pääomalle tuloja noin 600 miljoonaa markkaa. Nyt, Sampo-Leonia-tapahtuman jälkeen, on sovittu, että vuoden 99 tuotosta otetaan 190 miljoonaa markkaa kehittämisrahana henkilökunnan tukitoimiin. Se, miehitetäänkö näitä pisteitä omalla henkilökunnalla vai onko piste asiamiespiste, ei ole täysin ratkaiseva, miten Posti tulee tulevaisuudessa pärjäämään, vaan tärkeintä on, kuinka korkealle tuottotavoite asetetaan valtioneuvostossa. Jos se asetetaan, niin kuin ed. Seivästökin totesi, maltillisemmin, silloin yhtiön henkilökunta voi paremmin. Jos se asetetaan kireäksi, niin kuin se tähänkin asti on ollut, saneeraaminen jatkuu. Meidän täytyy toivoa, että valtioneuvosto pystyy asettamaan tuottotavoitteen sopivaksi.

Sitten tämä vastalause, johon sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä yhtyi, myöskin vasemmistoliiton valiokuntaryhmä. Me halusimme, että raamin jälkeistä tuottotavoitetta olisi voitu käyttää henkilökunnan sopeuttamiseen ja kehittämiseen. Se kuitenkin kaatui äänestyksessä, mutta ei se ole menetetty tulevaisuudessa. Jokainen budjettivuosi ratkaisee kertaalleen, mihin tuottotavoite asetetaan. Tähän voidaan vielä palata budjetin yhteydessä.

Tärkeätä on myös yleispalvelujen tarjonnan rahoituksen turvaaminen. Nyt on voimassa haja-asutusalueiden postitoiminnan turvaamiseksi perittävästä maksusta annettu laki, joka tarkoittaa sitä, että kun Suoramainonta, Janton, haki postitoimilupaa, siihen asetettiin niin sanottu vero, joka on 20 prosenttia liikevaihdosta. Se on estänyt sen, että kilpailua ei ole tullut. Siitä on kuitenkin valitettu EY-tuomioistuimeen, josta ehkä vastaus tulee tämän vuoden aikana, ja todennäköisesti vero on kielteinen, kilpailua vääristävä. Tämän vuoksi täytyy nopeasti miettiä miten voidaan yleispalveluja tulevaisuudessa maksaa.

Meillä on tällä hetkellä jo käytössä VR Oy:n puolella ja kiskoliikenteessä niin sanottu rataraha. VR Oy on maksanut vuodesta 95 noin 200 miljoonaa markkaa valtiolle niin sanottua ratarahaa, joka on palautettu rautatieinvestointeihin. Tätä mallia voitaisiin hyödyntää niin, että korvausrahasto perustettaisiin yleispalvelujen järjestämisen tukemiseksi, jolloin voitaisiin yleispalveluhenkilöstön kuluja peittää tällä tulolla, koska se on kannattamatonta toimintaa. Miten se sitten tapahtuu, sen toivottavasti valtioneuvosto ja liikenneministeriö ratkaisevat. Kuitenkin sen täytyy olla suhteutettu liikevaihtoon. Näin saadaan haja-asutusalueiden palvelut turvattua.

Joitakin valiokuntakäsittelyn aikana oleellisesti tapahtuneita muutoksia haluaisin todeta. Laatustandardi, joka hallituksen esityksessä oli 90, muutettiin takaisin 95 prosenttiin. Uskon, että tässä ei ollut ajateltu, että lasketaan Posti Oy:n palvelutasoa, vaan on ajateltu, että mahdollisesti tulevat kilpailijat voivat heikommalla laadulla tulla mukaan kilpailuun. Nyt laatutaso on molemmille, tuleville ja Posti Oy:lle, 95 prosenttia. Jos se olisi laskettu 90 prosenttiin, niin esimerkiksi jakelutoimintaa, joka tapahtuu isoilla koneilla tällä hetkellä isoissa kaupungeissa, Turussa, Oulussa, Helsingissä tai Pasilassa tarkemmin, olisi voitu yhä enemmän keskittää ja näin viedä työpaikkoja haja-asutusalueilta. Nyt se torjuttiin ja saatiin säilytettyä laatutaso 95 prosenttina, samaten postin jakelu viisipäiväisenä kerrostaloissa. Esityksessä oli "rakennukseen tai sen välittömään läheisyyteen". Mietinnössä kuitenkin palattiin mielestäni parempaan kuin nykyinen laki, sillä nyt pykälässä "rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna". Nykyään on vain "rakennukseen". Tietenkin on todettu vanhukset ja vammaiset sekä kerrostalo- että haja-asutusalueilla, omakotialueilla, siellä jakelu toimitetaan luukkujakeluna ilman lisämaksua. Nämä kaikki reunaehdot koskevat kaikkia yrittäjiä, jolloin voidaan panna yrittäjät samaan asemaan ilman niin sanottua kermankuorintaa, jota tässä kaikista eniten on pelätty.

Kysymys siitä, onko kirjesalaisuus niin paljon kovempi kuin esimerkiksi pakettisalaisuus, ettei alle 2 kilon kirjettä voida avata, jos ei tiedetä lähettäjää. Kun valiokunnassa todettiin, että on voitu palauttaa viimekin vuonna 144 000 markkaa rahaa oikeille omistajille niin, että Jyväskylässä kirjeitä on voitu avata ja ihmiset ovat saaneet hyvää palvelua, niin miksi sitä ei voisi enää tämän muutoksen jälkeen toteuttaa? Tämän vuoksi esitimmekin, että tällainen varmennusyksikkö perustettaisiin, ja toivonkin että tästä nopeasti esitys hallituksesta tulisi.

Lopuksi toteaisin hinnoittelun osalta, että kilpailuviranomaisetkin jo olivat sitä mieltä, että ei voi olla yhtenäishintaa koko maassa, vaan Utsjoelta Helsinkiin lähetetyn kirjeen pitää maksaa enemmän kuin täällä sisäisesti. Kuitenkin valiokunta yksimielisesti, hallituksen esityksen mukaisesti, lähti siitä, että hinnoittelun täytyy olla tasapuolista, syrjimätöntä, sama hinnoittelu kotimaan kirjelähetyksissä koko maassa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Wallin sinänsä perustellussa puheenvuorossaan taas viittasi postitoimintalain käsittelyyn vuonna 1993 tässä salissa ja siihen, kun liikelaitostettu Posti muodostettiin vuoden 1994 alusta yhtiöksi, on syytä eduskunnankin pöytäkirjoihin todeta se, että kyllähän markkinavoimien juna lähti liikkeelle jo Harri Holkerin hallituksen aikana, kun Posti- ja telelaitoksesta tehtiin liikelaitos vuonna 89. Silloin sitä vastusti tässä salissa vain kolme edustajaa — kaikki muut olivat sen puolella. Mutta kun äänestettiin perustelulausumasta, jonka ed. Pulliainen, nykyinen valiokunnan puheenjohtaja, esitti, että eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan Posti- ja telelaitoksen riittävän toimipaikkaverkon säilyttämistä koko maassa, niin tätä vastaan äänestivät silloiset hallituspuolueet, kokoomus ja myöskin kaikki sosialidemokraatit.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Wallin viittasi julkishallinnon yhteispalvelupisteisiin. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että se olisi hyvä vaihtoehto asiamiesposteille. Olen tästä kyllä täysin samaa mieltä. Kuten ed. Wallin totesi, esimerkiksi työvoimahallinnon toimipisteet voisivat olla samassa. Tilanne on nyt vain se, että niissä kunnissa meidän maakunnassa, joista on posti loppunut, on loppumassa työvoimahallinnon toimipistekin. Ne eivät kohtaa toisiaan. Olen varma, että kunnatkin voisivat olla näissä mukana. Hallituksen pitäisi nykyistä paljon vakavammin suhtautua julkishallinnon yhteispalvelupisteen järjestämiseen. Työvoimahallintoa johtaa sosialidemokraattinen ministeri, ja nämä toimipisteet ollaan lakkauttamassa, mitä tällä hetkellä on.

Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Wallin toi esille monia hyviä asioita mietinnöstä. Toteaisin kuitenkin hänelle, että Posti Oy:n yhtiöittäminen ei muuttanut Postin omistajapohjaa miksikään, se säilyi edelleen sataprosenttisesti valtion, tai yhteiskunnan, omistuksessa. Sen sijaan ed. Wallin olisi voinut hieman muistella, mitä nykyhallituksen aikana on käynyt Postipankin, sitten Leonian, ja Postin yhteistyölle. Mitä siinä on tapahtunut ja miksi sen sallittiin niin tapahtua tämän hallituksen aikana?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän on väärin väittää, että liikelaitos ja osakeyhtiö on sama asia. Liikelaitoksessa on tällä salilla vielä mahdollisuus päättää raameista ja siitä, kuinka siellä taloutta hoidetaan. Mutta kun siirrytään osakeyhtiöön, niin silloin siirrytään osakeyhtiölainsäädännön piiriin, jossa osakeyhtiön hallitus tekee ratkaisut. Siinä on aivan oleellinen ero. Vaikka siitä olen kyllä ed. Vihriälän kanssa samaa mieltä, että ehkä liikenneministeriössä oli virkamiehet, jotka tätä junaa jo veivät vuonna 90.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksikin ihmettelin vähän ed. Wallinin puheenvuoroa, kun hän rupesi puhumaan, mitä sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä olisi tehnyt. Kaikki ryhmät olisivat varmaan tehneet jotakin, jos olisivat olleet yksin päättämässä, mutta se on aina kompromissin tulos, kun mietintö valmistuu, kun ollaan monipuoluehallituksessa.

Tällä hetkellä eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen esitys postipalvelulaiksi ja liikennevaliokunnan siitä laatima mietintö vaikuttavat harvinaisen totaalisesti lähes jokaisen kansalaisen elämään. Erityisen tärkeä laki on haja-asutusalueella asuvalle väestölle. Onkin miellyttävää todeta heti lakiesityksen 1 §:ssä "Lain tarkoitus" kirjoitettu teksti, jonka mukaan lain tarkoituksena on turvata hyvänlaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalveluiden saatavuus tasapuolisesti koko maassa.

Kuten liikennevaliokunta ansiokkaassa mietinnössään toteaa, postipalvelut ovat yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluita. Niiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön viestintään liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeää. Ne on turvattava riittävän kattavina ja korkeatasoisina kaikille väestöryhmille ja yrityksille maan kaikissa osissa. Suomi on pitkä ja harvaanasuttu maa, jossa ihmisten asuminen Kehäkolmosen ulkopuolellakin on oltava mahdollista. Postitoiminta on yksi keskeinen elementti Pääkaupunkiseudun ulkopuoliselle elämälle. Jos postipalvelut takkuilevat tai loppuvat syrjäisimmillä alueilla, eivät siellä ihmisetkään kauaa viihdy. Ei ole kenenkään kannalta tarkoituksenmukaista, että kaikki väki pakkautuu isoihin kaupunkeihin.

Lain 2 § koskee soveltamisalaa. Esityksen mukaan laki ei koske muun muassa sanoma- ja aikakauslehtien kuljetusta ja jakelua. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että perinteisesti on katsottu lehtien julkaisutoiminnan kuuluvan perustuslain turvaaman sananvapauden piiriin. Painovapauslain mukaisesti jokaisella on oikeus viranomaisen ennalta estämättä julkaista ja levittää painotuotteita. Monet kustantajat ovat itse huolehtineet lehtien jakelusta asiakkailleen. Täälläkin on sanottu, että lehdet jakavat painotuotteensa itse. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuitenkin todettu, että vuonna 98 lehtijakelun kokonaismäärä oli 1 112 miljoonaa sanoma- ja aikakauslehteä, joista postiyritykset jakoivat 768 miljoonaa lehteä, eli kyse ei todellakaan ole vähäisestä asiasta.

Lain soveltamisalan määrittely on varmaankin näin hyvä, eikä liikennevaliokuntakaan ole asiaan puuttunut. Lehtien jakeluun sisältyy kuitenkin aikamoisia uhkakuvia. Viime viikolla oli Pohjanmaalla ilmestyvässä maakuntalehdessä iso otsikko, jossa todetaan, että rajut postimaksukorotukset uhkaavat sanomalehtiä. Jutun mukaan Posti esittää rajuja hinnankorotuksia ennen kaikkea päivälehtien viikonloppujakeluun; puhutaan jopa 50 prosentin korotuksista. Päivittäin jaettava sanomalehti on kuitenkin yksi keskeinen tiedonsaantikanava, jonka jakelun toimimisesta on oltava huolissaan. On monia kyliä tässä valtakunnassa, jossa lehtien sunnuntaikantoa ei tapahdu, ja nyt esiintyy uhkia lauantaikannonkin loppumisesta. Tässä suhteessa tasavertainen kohtelu ei toteudu.

Tässä mielessä toivon, kun liikennevaliokunnan lausumaehdotuksessa n:o 2 todetaan, että eduskunta edellyttää, että eduskunnalle annetaan postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta saaduista kokemuksista selonteko vuoden 2003 loppuun mennessä, että siinä selonteossa tarkastellaan myös sanomalehtien jakelun toimivuutta koko valtakunnassa.

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta on tehnyt hyvää ja perusteellista työtä ja parantanut selkeästi hallituksen alkuperäistä esitystä tietoisena siitä, kuinka keskeisestä asiasta nyt keskustellaan. Pari yksityiskohtaa haluan sanomalehtiasian lisäksi vielä ottaa esiin.

Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on kannettu huolta siitä, että jokaisessa kunnassa on kaikkina aikoina ainakin yksi toimipiste. Asiasta puhutaan lakiesityksen 4 §:n 2 momentissa. Tässäkin on hyvä, että valiokunta on hieman laventanut hallituksen esitystä. Lain tasolla ei voi toki tehdä kovin pienipiirteisiä määräyksiä, mutta tuosta vähimmäistasosta, velvollisuudesta pitää jokaisessa kunnassa yksi toimipiste, olisi myös huolehdittava. Lisäksi pitäisi myös huolehtia kirjelähetysten joustavasta lähettämismahdollisuuksista. Kyllä kai toivoa sopisi, että jokaisella toimivalla kylällä olisi edes yksi lukittava postilaatikko, johon voisi turvallisesti lähetyksensä jättää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi viittaan suullisella kyselytunnilla kesäkuussa 99 esittämääni kysymykseen kirjeasiakkaan palvelun kankeudesta, jonka mukaan tavallinen kirjeasiakas ei saa kirjettään kuljetettavaksi perjantai-illan ja maanantai-illan välisenä aikana. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tuo on tämän päivän Suomessa kohtuuttoman pitkä aika. Toivon, että asiaan kiinnitetään jatkossa huomiota esimerkiksi yksityisiä palveluntarjoajia hyödyntämällä.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä tämän keskustelun alussa liikennevaliokunnan puheenjohtaja Pulliainen kuvasi hyvin valiokunnan pitkää työsarkaa tämän lakiesityksen pohjalta. Esityksiä tulee hallitukselta monia, mutta nimenomaan tämän kohdalla valiokunnalla oli poikkeuksellisia vaikeuksia, vaikka apuna oli asiantuntijoita yhteensä 33 ja kirjallisen lausunnon antajia 2. Pykäliä oli pohjaehdotuksessa 44, joista 8 hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa. 36 korvattiin siis joko kokonaan uudella pykälällä tai muutettiin hyvinkin rajulla tavalla pohjaehdotusta. En aio niitä tässä yhteydessä kuitenkaan käydä läpi. Täällä on niin monissa puheenvuoroissa tuotu erittäin tärkeitä yksityiskohtia esille, jotka parantavat palvelutoimintaa tulevan lain pohjalta postitoimessa.

Sosialidemokraattisen valiokuntaryhmän keskeisiä pyrkimyksiä oli kolme asiaryhmää, ja ensimmäinen ja luonnollisesti yksi tärkeimmistä oli se, että kaikille kansalaisille, asiakkaille, turvataan kunnolliset postipalvelut riippumatta asuinpaikasta ja myös siltä osin, että hinnat ovat likipitäen samat kaikille. Siitä tulee valtiovallan pitää huolta, vaikka yrityksiä alalla useitakin ehkä perustetaan. Edelleen toiminnan pitää olla nopeata ja turvallista, postin on kuljettava eli niin kuin ennen sanottiin, "Kustin on poljettava" edelleenkin, vaikkakin tyyli muuttuu. Täällä ovat eräät minullekin todenneet, että hyvin paljon erilainen miini, henkilökuva, oli posteljoonista, niin kuin ennen sanottiin, mitä se on jo osin tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Jatkossa ei vanhojen elokuvien tapaan posteljooni pysähdy keskustelemaan, vaan menee kypärä päässä nopeakulkuisella polkupyörällä talosta taloon. (Ed. Kekkonen: Ei ole aikaa puhua enää!) — Ei ole aikaa, se on suuri tekijä.

Toinen tärkeä ja keskeinen asia sosialidemokraateille oli, että ainakin osittain yksityistyvä postitoiminta ei saa olla uusien alalle tulevien yrittäjien silmitön rahastuspaikka, siis niille yrittäjille, jotka alalle pyrkivät. Tähän liittyy se, että yleispalvelun tarjoajalle Suomen Posti Oy:lle annetaan mahdollisuudet hoitaa asioita niin, että valtiovallalla kuitenkin säilyy merkittävissä asioissa johtoasema. Mielestämme olivat erinomaisen tärkeitä sanamuodon muutoksia ne, joissa ryhmämme nimenomaan ajoi yleispalvelun tarjoajan mahdollisuuksia. Pohjaehdotuksessahan aika lailla tiukasti aloitettiin pykälän momentti sanomalla, että yleispalvelujen tarjoajan on tehtävä sitä ja tätä, ja seuraavassa momentissa, että postiyrittäjän tulisi tehdä näin, eli oli selkiintymättä, mitä todella vaadittiin toiselta ryhmittymältä tai yleispalvelujen tarjoajalta.

Edelleen oli tähän asiaan liittyen erittäin tärkeää korvausrahastosta tehty maininta, eli jatkossa uuden lain muodossa voidaan laatia korvausrahasto, mikäli Postin toiminta tulevien postiyrityksien toimesta jollakin tavalla vaikeutuu tai sitä väärinkäytetään.

Kolmas tärkeä asia meillä oli nimenomaan se, millä tavalla hoidetaan se asia, että useita satoja postityöntekijöitä joutuu lähtemään eläkkeelle, siirtymään toiseen työpaikkaan tai johonkin muuhun tilanteeseen. Tilanne selvitetään ja tutkitaan jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Saimmekin tälläkin kohdalla aika lailla meille sopivia ratkaisuja.

Täällä on muutamassa puheenvuorossa tuotu esiin sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton valiokuntaryhmien esiintuoma vastalause n:o 1, ja voinkin tässä sen lukaista, koska meidän vastalauseemme koski nimenomaan yleisperusteluja, niihin sisältyvää, äänestyksessä voittanutta kappaletta, joka on näin kuuluva: "Valiokunta pitää tärkeänä, että yhtiön tuottamaa voittoa käytetään jo päätetyn lisäksi henkilöstön sopeutustoimien jatkamiseen henkilöstön työllisyyden ja aseman turvaamiseksi valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen raameissa."

Meitä tämä ei todellakaan tyydyttänyt, koska se oli stilistisesti aika lailla epäselvän tuntuinen eikä siinä selkeästi sanottu, mitä tehdään, jos 191 miljoonan sopeutusraha ei kenties riitäkään, minkä vuoksi kirjoitimme oman ehdotuksemme, joka siis hävisi äänestyksessä. Se oli näin kuuluva: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa sovittua, Suomen Posti Oy:n katteesta otettavaa henkilöstön sopeuttamiseen tarkoitettua rahasummaa lisätään seuraavina 2—3 vuotena, siinä suhteessa kuin henkilöstön sopeuttamistoimet sitä edellyttävät." Kyllähän, jos oikein hyvällä tahdolla lukee tätä pohjaehdotusta ja siinä todetaan, että "jo päätetyn lisäksi", ja kun päätetty on 190 miljoonaa sopeuttamiseen, se tavallaan sisältää saman ajatuksen. Mutta viimeinen sivulause oli kai jollain tavalla jäänyt turhaan paikalleen tai erehdyksessä, koska siinä todetaan, että kaikki tämä hyvä on "valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen raameissa". Raamithan oli jo lukkoon lyöty, kun oli 191 miljoonaa esitetty sopeuttamisasiaan, ja lisää voidaan tarvita.

Kuitenkin, kun lausuma on tuon kaltainen ja meidän vastalauseemme tulee näkymään jatkossakin, uskon, että tässä on vihdoinkin valtion laitos, jossa sopeuttaminen toimitetaan suhtkoht miellyttävällä ja asiaankuuluvalla tavalla. Meillä on huonoja esimerkkejä Engelistä alkaen, eikä esimerkiksi Tielaitoksen osalta likikään niin hyvin yksityistämisen suuntaan menevä laki tullut säädetyksi, kuin uskon tämän lain kohdalla tapahtuvan, nimenomaan työntekijöiden kannalta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Postipalvelut ovat yhteiskunnan peruspalveluita. Näitten peruspalvelujen turvaaminen riittävän laajasti kaikille väestöryhmille ja kattamaan koko maa on ensiarvoisen tärkeää. Perinteisesti postikonttorit ovat toimineet luotettavasti ja täyttäneet hyvin tehtävänsä postiyhteyksien ja rahaliikenteen hoidossa sekä kunnallisten ja valtiollisten vaalien ennakkoäänestyspaikkoina. Valitettavasti liiketaloudellisen ajattelun liiallinen korostuminen uhkaa Postin palvelujen kattavuutta. Haitalliset heijastusvaikutukset tuntuvat yli puolessa Suomen kunnista. Näin ei voi jatkua. Nykyiseen tilanteeseen ei voi olla tyytyväinen.

Postilla on ollut Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä. Postipalveluitten heikentyminen vahvistaa alueellista eriarvoisuutta. Tämä tulee näkymään palvelujen ja työpaikkojen katoamisena sekä maaseutupaikkakuntien autioitumisena. Erityisen suuri vahinko syntyy siitä, että postipalvelujen saatavuuden heikentäminen vaikuttaa kielteisesti yritysten sijoittamispäätöksiin. Yritykset tarvitsevat toimivia yhteyksiä. Samoin posti- ja raha-asioitten hoitamisen vaikeutuminen tuntuu pitkien etäisyyksien takia varsinkin vähävaraisilla väestöryhmillä. Postien palvelun hoitoon on tullut maaseudulla ongelmia, mutta myös kaupunkien lähiöissä on ollut ongelmia. Muun muassa Jyväskylässä on yli 10 000 asukkaan lähiö. Postia ei ole ollenkaan. Luulisi sellaisessa ihmismäärässä jo palveluitten tarvetta olevan, että sinne voisi Postikin oman konttorinsa perustaa. Sieltä se on viety pois.

Postipalveluitten vähenemisellä on paikkakunnille usein kielteisiä vaikutuksia. Postin omien konttoreitten lopettaminen vaikuttaa paikkakuntaan haitallisesti. Pienillä paikkakunnilla voitaisiin, kuten täällä on todettu, palvelupisteet muodostaa ja niitä voisi Postin nykyinen henkilöstö hoitaa. Mutta tällä asialla on kiire. Ei ole kohta enää monella paikkakunnalla, mitä yhdistää. Muun muassa ollaan karsimassa työvoimapalveluita eri paikkakunnilta. Postin, työvoimapalveluita ym. voisi yhdistää.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on puhuttu paljon asiamiespostijärjestelmään siirtymisestä. Moni meistä on ilmaissut huolensa, että postipalvelut tulevat heikkenemään asiamiespostien myötä. Ikävä kyllä näin siinä on usein käymässä ja käynytkin. Kattavat ja tasahintaiset palvelut olivat aikaisemmin Postin toiminnassa lähtökohtana. Tästä on asiamiespostien myötä luovuttu, koska eihän asiamiesposteilla ole samaa kokemusta ja asiantuntemusta kuin Postin kiinteissä konttoreissa pitkään työskennelleillä, täysipäiväisillä Postin virkailijoilla.

Hallituksen esityksen mukaan postipalvelulailla on tarkoitus korvata nykyinen postitoimintalaki ja sen nojalla annetut alemman asteiset säädökset vastaamaan paremmin nykyisiä olosuhteita. Lainmuutoksen lähtökohtana pitää olla postipalvelujen kattavuuden turvaaminen alueellisesti kaikille väestöryhmille. Vähävaraisten, vanhusten ja vammaisten postipalvelujen saatavuudesta huolehtiminen on tärkeää. Palvelun on toimittava jatkossakin. Keinoja näitten asioitten hoitamiseen löytyy kyllä, jos on tahtoa. Tässä on käynyt sillä tavalla, että Postin johto on säilyttänyt paikkansa edelleenkin, mutta sen sijaan suorittava porras, joka palveluita on antanut postikonttoreissa, ollaan lähes kokonaan vaihtamassa. (Ed. Kekkonen: Postin johtokin on vaihtunut lähes kokonaan!) Tämä on mielestäni väärin.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on jo monella suulla kerrottu, kuinka kelvoton hallituksen alkuperäinen esitys postilaista oli. Siihen on turha enää puuttua. Toteanpahan vain, että sieltä liikennevaliokunnan toimesta poistettiin, muutettiin, kirjoitettiin uusiksi, täsmennettiin ja lisättiin pykäliä, aika ainutlaatuista. Yhdyn kaikkiin niihin edustajiin, jotka ovat ihmetelleet sitä, kuinka huonoja esityksiä jatkuvasti tulee liikenneministeriöstä, huonoja esityksiä liikennevaliokunnalle, vaillinaisesti valmisteltuja lakiesityksiä. (Ed. Kekkonen: Onko liikennevaliokunta liian hyvä?)

Liikenne- ja viestintäministeriön muutosehdotukset ylipäätänsä postitoiminnan uudistamisesta ovat alusta loppuun olleet varsin epämiellyttäviä. Ne ovat osoittautuneet puolitotuuksiksi, ja vaikutukset yleensä ovat olleet paljon dramaattisempia ja suurempia. On myös koettu, että Posti itsessään ei ole pitänyt niitä lupauksia, joita on ainakin valiokuntatasolla annettu toiminnan jatkosta.

Osittain tässä heijastuu myös valtiovarainministeriön hyvin lyhytnäköinen nuiva suhtautuminen ministeriöiden henkilöstöresursseihin. Liikenne- ja viestintäministeriön jo ennestään kyseenalaistettuun suorituskykyyn valtiovarainministeriön henkilöstöleikkauspolitiikka vaikuttaa niin halvaannuttavasti, että siinä joutuvat jo kansa, elintaso, hyvinvointi ja kansallinen kilpailukyky sijaiskärsijöiksi.

Ärade fru talman! När posttjänstlagen kom till riksdagen var den undermålig ända från början. När den nu godkänns är den betydligt bättre. Trafikutskottet har haft fullt upp med att förbättra och finjustera lagen för att täppa till potentiella luckor som i ett senare skede kunde ha åberopats för att dra in eller försämra postutdelningen såväl i städerna som i glesbygden. Efter att medborgarna gång på gång har fått känna sig dragna vid näsan i samband med indragna postkontor ansåg utskottet att posttjänstlagen måste vara tydlig och strikt så att inga feltolkningar mera kan göras. Detta är alldeles nödvändigt, eftersom postservicen hör till de grundläggande tjänsterna i samhället och har en stor betydelse vad gäller den enskildes möjligheter att både kommunicera och erhålla tjänster.

Puhemies! Jokaisessa kunnassa tulee olla postipalveluja tarjoava toimipiste. Tämä on selvästi sanottu, ja tällöin eivät esimerkiksi mahdolliset kuntaliitokset eräillä tahoilla voi olla verukkeena palvelujen supistamiseen. Postipalvelujen tulee olla lähellä ihmisiä, ja tähän ruotsalainen eduskuntaryhmä on kiinnittänyt huomiota valiokuntatyössä.

Posti tulee jakaa kerrostaloihin rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna. Selvällä suomen kielellä tämä tarkoittaa postin jakamista edelleen huoneistokohtaisiin luukkuihin. Mitään laatikoita ei jälkeenpäin tule sijoittaa alimpaan kerrokseen, jonne posti tuodaan. Halutessaan taloyhtiöt voivat sijoittaa laatikoita tällä tavalla, mutta tuskin kovin monet ovat tästä todella kiinnostuneita. Käsittelyssä on sanottu jakelun tulevan kalliimmaksi, kun posti tuodaan kotiin asti. Tämä logiikka ei pelaa. Jo nyt peritään lehtien hinnoissa korvaus näistä kustannuksista. Mehän jo maksamme jakelusta.

Haja-asutusalueiden osalta on ruotsalaisen eduskuntaryhmän aloitteesta tehty tärkeitä täsmennyksiä. Valiokunta edellyttää, että postin noutomatkat eivät muodostu nykyistä pidemmiksi, vaan palvelutaso säilytetään siltä osin vähintään nykyisellään. Joustava käsite "kohtuullisen matkan päässä" mahdollistaa nimittäin vaikka minkälaisia tulkintoja.

Posti jaetaan kuten ennen vähintään viitenä päivänä viikossa. Sen sijaan saaristossa ja pohjoisilla erämaa-alueilla on alueita, joilla jakelutiheys voi olla alhaisempi. Nykyisin tällaisilla alueilla on noin 300 taloutta. Hallitus esitti määrän ylärajan nostamista 500 talouteen, mutta valiokunta laski sen 300:aan. Jos antaa pikkusormen, menettää äkkiä koko käden, vai kuinka se sanontatapa nyt olikaan.

Värderade talman! Närhet betyder också språknärhet. När forna statsbolag blir affärsverk och när tjänsterna går på entreprenad har det lett till osäkerhet i vilken mån dessa bolag skall kunna betjäna på landets olika språk. En ny språklag bereds för tillfället och posttjänstlagen har i själva verket blivit en pionjärlag då det gäller att beakta den. Av denna orsak föreslår utskottet att postföretag, alltså också privata sådana, skall ge service på svenska och finska enligt vad som föreskrivs i språklagen om myndigheternas skyldighet att ge service på dessa språk. Detta närmast för att undvika feltolkningar. Den samiska befolkningens behov skall beaktas i enlighet med vad som sägs i lagen om användning av samiska hos myndigheter, vilket kan få intressanta konsekvenser när postföretagens hemsidor uppdateras nästa gång.

Efter den grundliga behandlingen av posttjänstlagen i trafikutskottet är lagen i sin ordning och kan godkännas av riksdagen.

Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunnan toiminta ansaitsee suuren kiitoksen. Siellä oltiin hyvin yksimielisiä. Siellä ei koettu minkäänlaista ristivetoa vasemman, oikean ja keskustan välillä. (Ed. Kekkonen: Täällä koetaan!) — Enpähän usko, että täälläkään viime kädessä koetaan. Salissa tietysti tuodaan esille mainostuksellisia yksityiskohtia. — Kaiken kaikkiaan oltiin hyvin yksimielisiä ja työ eteni erittäin hyvän hengen vallitessa.

Minäkin mielelläni kiitän valiokunnan puheenjohtajaa kärsivällisyydestä ja itse asiassa asioiden erittäin perusteellisesta selvittämisestä.

Tämä on pilottilaki EU:ssa. Sitä tullaan seuraamaan kaikilta suunnilta EU:n sisällä. Sen vuoksi pitää olla erityisen tyytyväinen, että on tullut tehtyä perusteellista työtä ja voidaan olla varsin tyytyväisiä postilakiin. Tämän lisäksi esitetty selonteko eduskunnalle postilain antamista kokemuksista vuoden 2003 loppuun mennessä on erittäin hyvin perusteltu. Uskon, että sitä tullaan noudattamaan. Näkisin, että siinä tuskin tulee mitään kovin negatiivisia kokemuksia matkan varrella. Parantamiseen on aina varaa.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Värderade fru talman! Posten har inte hållit sina löften, sade riksdagsledamot Bremer. Jag tycker det är ganska allvarligt att säga så.

Ed. Bremer sanoi, että Posti ei ole pitänyt lupauksiansa. Minusta tämä on aika vakava syytös. Kansanedustajana, joka sattuu olemaan Postin hallintoneuvoston puheenjohtaja, minun on nyt pakko pyytää hiukan tarkennusta siihen, mitä ed. Bremer tarkoitti. Vad menade riksdagsledamot Bremer, när han sade så?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulin huoneeseeni ed. Bremerin lähestulkoon viimeiset sanat, joissa hän kertoi, että tämän hallituksen esityksen käsittelyssä ei ole ollut tosiasiallisia ristiriitoja valiokunnassa, vaan että tämä on tällaista välistävetoa täysistuntosalissa. Olisi ollut erittäin hyvä, että ed. Bremer olisi pikkuisen enemmän ollut mukana tämän hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunnassa, niin hän olisi voinut havaita, että siellä oli erittäin suuria ristiriitoja, erittäin suuria poliittisia ristiriitoja. Todellakaan asiat, jotka täällä salissa on tuotu esiin, eivät ole mitään keksittyä välistävetoa, vaan ihan todellisia ongelmia, joita oli tämän hallituksen esityksen käsittelyssä.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin mitä tulee Postin sanansa pitämiseen: Meillähän oli täällä kuulemistilaisuuskin edellisen hallituksen aikana, edellisen eduskuntakauden aikana, aivan sen johdosta, että koettiin, että Postin lupaukset palvelujen ylläpitämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Silloinen liikenneministeri Linnainmaakin oli kovasti aktiivisesti mukana siinä kuuntelemassa, etten sanoisi korvat punoittaen, sitä selontekoa, mikä siellä kuulemistilaisuudessa esitettiin.

Ed. Karhulle sanoisin, että olipahan aikamoinen propagandistinen veto esittää tällainen puhe täällä salissa. Olin kyllä hyvin tiiviisti mukana. Minä kuulun varmasti liikennevaliokunnassa niihin, jotka kaikkein vähiten ovat poissa. Melkein korvat uhkaavat pudota päästä, kun kuulen tällaisia väittämiä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni jo se, että valiokunnan mietinnössä on vastalause yhdeltä hallituspuolueelta tai itse asiassa vasemmistolta, osoittaa, että siellä ei ihan hyvässä yhteisymmärryksessä edetty.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämäkin vastalause palvelee tiettyä tarkoitusta. Se on mielistelyä Postin työntekijöille tällä hetkellä. Jos te ymmärtäisitte enemmän, tajuaisitte, että se velvoite, minkä te yritätte asettaa Postille tällä vastalauseella, maksaa Postille niin paljon, että te sillä heikennätte kotimaisen, kansallisen postin kilpailukykyä verrattuna niihin, jotka tänne ovat tunkemassa mahdollisesti. Täällä on hyvin paljon puhuttu Saksan postista, joka on aivan selvästi petaamassa tuloa tänne Suomeen.

Tero  Mölsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä mainittu asia nousee aina silloin tällöin täällä esille. Kun ed. Karhu nyt sen näin vahvasti otti esille, niin täytyy kyllä ihmetellä sitä, kun juuri äsken ed. Vähänäkki käytti puheenvuoron ja perusteli sitä, minkä takia tämä vastalause jätettiin ja minkä takia tavallaan se vedetään nyt pois. Hän totesi, että valiokunnan mietintö käsittelee aivan samaa asiaa. Valiokunnan asiantuntijoiden mukaan, jotka asiasta kertoivat, se rahamäärä, joka siellä esitetään, riittää kattamaan ne velvoitteet, joihin on sitouduttu henkilöstön sopeuttamiseksi. Yhdyn tähän, mitä ed. Bremer sanoi, että kyllä tällainen puheenvuoron käyttö täällä on minusta pelkkää politiikkaa ja, täytyy sanoa, ehkä lähempänä ammattiyhdistyspolitiikkaa kuin varsinaista puoluepolitiikkaa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omasta mielestäni kyllä meidän toimissamme ei ollut takana ammattiyhdistyspolitiikka eikä mikään tämmöinen vilpillinen mielten ostaminen, vaan ihan vilpitön huoli ihmisten työpaikoista. Aika näyttää, miten asiassa käy. Toivottavasti se menee juuri niin kuin ed. Bremer hyväuskoisesti ajatteli. Mutta mielestäni totaalinen kyynikko voi puhua vain noin asiasta kuin ed. Bremer sanoi. Itse en halua siihen ryhmään luokittua.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä mielestäni ed. Karhu on tässä täysin oikeassa. Sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä on ollut jo pitkään suuri huoli nimenomaan henkilöstön asemasta, miten tässä käy. Ei ole järkevää yhteiskuntapolitiikkaa se, että lyödään omat toiminnot maahan ja aiheutetaan työttömyyttä omalla toiminnalla.

Kun tätä kehittämisrahaa on nyt saatu henkilöstön käyttöön, itse kiinnittäisin huomiota sellaiseen vakavaan ongelmaan, mistä olen kuullut puhuttavan henkilöstön keskuudessa, nimittäin kehittämisrahan valvontapuoleen. Millä tavalla sitä käytetään? Tuntevatko ihmiset olevansa tasa-arvoisia? Saavatko kaikki saman tyyppisiä etuja? Olen kuullut, että siellä on ollut vähän sen tyyppistä ongelmaa, että tieto ei tunnu kaikissa asioissa kulkevan, ja henkilöstöllä on kova huoli tässäkin suhteessa. Ministeriöltä todellakin peräänkuuluttaisin sitä, että näiden rahojen käyttöä tulisi valvoa nykyistä paremmin.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhun viimeksi esittämä ajatus on kyllä aivan vilpitön. Se on nimittäin aivan vilpitöntä mielistelyä, Postin henkilökunnan mielistelyä. Kyllä ed. Karhullakin on niin paljon laskutaitoa varmaan päässään, että hän osaa ynnätä, että jos Posti pannaan väkisin huolehtimaan ja maksamaan palkkoja ylihenkilöstölle, siis liian suurelle henkilöstölle, se menettää sillä mahdollisuutensa kilpailla menestyksellisesti ja saattaa menettää matkan varrella paljon enemmän työpaikkoja vielä. Antaisitte Postille reilun kilpailun mahdollisuuden, niin säilyisivät edes ne työpaikat, jotka sillä on.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Lain käsittely tässä ensimmäisessä käsittelyssä on ollut hyvin hallitusedustajavetoista. Täällä on kuultu ilmeisesti yksi varsinainen oppositiopuheenvuoro, ja nyt oppositiopuolikin pääsee esille. Ei sinällään, kyllä tähän hyvin vielä keritään.

Kun viime keväänä tämä lakiesitys tuli lähetekeskusteluun tähän saliin, niin näin opposition näkökulmasta kun lakitekstiä kävi läpi, kyllä siinä hieman käsiä hykerteli ja toisaalta ihmetteli, että jos tämä tässä muodossaan menee läpi valiokunnassa, oppositio saa aika muhkean vastalauseen rakentaakseen ja monia monia pykälämuutoksia hallituksen esitykseen ja ehkä aikamoisen äänestyssirkuksen eduskuntasaliin. Onneksi näin ei käynyt, vaan kun tämä lakiesitys valiokuntaan tuli käsiteltäväksi, sieltä löytyi hyvin yhteinen näkemys siitä, että lakiesitystä tullaan muuttamaan, ja todella paneuduttiin myös näihin asioihin.

Ed. Karhun toi esiin äskeisessä puheenvuorossaan näkemyksen, että tässä oli suuriakin poliittisia vääntöjä ja ristiriitoja. Minä en henkilökohtaisesti näin kokenut. En kokenut tätä opposition edustajana myöskään, vaan minusta tässä oli koko ajan rakentava henki tätä lakia käsiteltäessä. Siksi tämä vaati aika suuren joukon asiantuntijakuulemisia ja valtavan määrän valiokuntakokouksia. Tässä yhteydessä kiitos valiokunnan puheenjohtajalle ed. Pulliaiselle. Hän hoiti asian varsin hyvin, kun otetaan huomioon käsittelyn kokonaisuus. Hänen toiminnalleen on kiitos paikallaan.

Hallituksen antama lakiesitys uudeksi postitoimintalaiksi oli tosiaan monilta osiltaan puutteellinen. Esitys oli erityisesti epäselvä sen suhteen, mitkä säännökset on tarkoitettu koskemaan yleispalvelun tarjoajia ja mitkä kaikkia postiyrityksiä. Pykälätekstit ja perustelut olivat monilta osin hyvin ristiriitaisia.

Postipalvelulaillahan on tarkoitus korvata nykyinen postitoimintalaki, ja tämä pohjautuu uudistettuun perustuslakiimme, jonka mukaan kaikki yksilön asemaan vaikuttavat keskeiset säännökset tulee antaa lailla. Toisaalta laki pohjautuu myös EU:n postitoimintadirektiiviin, joka synkronoitiin tämän lain kanssa.

Postitoimintalain avaamiseen syntyi myös paine, kun hallitus teki päätöksen Leonia-pankin sulauttamisesta Sampo Oy:hyn. Tätä asiaa ei ole tässä salikeskustelussa vielä käyty läpi, tuon siis tätä asiaa hieman myös esille. Tämän sulautumispäätöksen johdosta hallitus antoi niin sanotun pääministerin ilmoituksen muodossa selvityksen postipalvelujen saatavuudesta 4. joulukuuta 1999. Tässä yhteydessä ministeri Heinonen ilmoitti, että Leonia Pankki Oyj:n uusiutuvan liiketoimintastrategian vuoksi pankki ei enää vuoden 2000 jälkeen osta Suomen Posti Oy:ltä postitoimintaverkoston pankkipalveluja ja Leonian pankkipalvelujen verkoston muutos vaikuttaa siten Postin toimintaverkoston järjestämiseen.

Leonia-pankin järjestelyjen myötä sinetöitiin myös se, että Posti ei enää tarjoa perinteisiä pankkipalveluja. Käsitykseni mukaan pankkipalvelujen poistumiselle ei hallituksen taholta edes etsitty korvaavia vaihtoehtoja. Pankkipalvelujen poistuminen on koettu varsinkin harvaan asutuilla alueilla ongelmalliseksi ja muuallakin niillä alueilla, joilla todella näitä Postin pankkipalveluja käytettiin hyväksi. Tämä osaltaan on johtanut henkilöstön irtisanomisiinkin ja siirtämiseen muihin tehtäviin. Tästä on myös ollut seurauksena työttömyyttä.

Pääministerin ilmoituksessa linjattiin nykyinen suunta postipalvelujen turvaamiseksi. Tämän ilmoituksen mukaan, jonka ministeri Heinonen silloin täällä salissa luki, siinä oli kolme vaihtoehtoa. Ensinnäkin oli puhtaasti liiketaloudellinen vaihtoehto, sitten budjettirahoitteinen vaihtoehto. Kumpikaan näistä ei hallituksen mielestä ollut järkevä toimintamalli. Sitten hallitus päätti valita etenemistieksi pitkäjänteisen kehittämisen vaihtoehdon, jonka kanssa nyt ollaan tekemisissä.

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain mietinnön perusteluissa todetaan: "Postipalvelut ovat yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluja. Niiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön viestintään liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeää. Ne on turvattava riittävän kattavina ja korkeatasoisina kaikille väestöryhmille ja yrityksille maan kaikissa osissa." Palvelujen turvaamisen kannalta tulee jokaisessa kunnassa olla vähintään yksi toimipiste, niin kuin mietinnössä edellytetään. Myös kuntamuutoksien yhteydessä palvelujen kattavuus on turvattava. Tämä oli asia, joka valiokuntaa keskustelutti hyvinkin paljon. Mietinnössä myös tätä asiaa painotetaan.

Palvelujen laadun takaaminen kaikissa kunnissa on myös erittäin tärkeää. On selvää, että tämä toteutuu parhaiten yleispalvelun tarjoajan palveluksessa olevan henkilöstön toimesta siinä suhteessa kuin sitä on mahdollista tässä yhteydessä käyttää. Suomen Posti Oy:llä tulee ilmeisesti olemaan 167 omaa toimipistettä. (Ed. Kekkonen: Mihin tämä tieto perustuu?) — Tämä luku on tullut esille Postista. Olen sieltä kysynyt, mikä tämä luku on. — (Ed. Bremer: Joskus luvattiin neljä ja puolisataa!) Ministeri Heinonen kyllä epäili, ettei tällaista lukua ole olemassa, mutta tämä on tullut kahdelta suunnalta, että tämä tulisi olemaan lopullinen luku.

Lähtökohtana tulee olla, että nämä toimipisteet säilyvät tietysti tulevaisuudessakin. Asiamiesposteja on tällä hetkellä yhteensä 1 038 kappaletta. Sellaisia kuntia, joissa palveluiden hoito on asiamiespostin vastuulla, on 281 tämän laskun mukaan, mitä nämä luvut ovat.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää asiamiespostien henkilöstön kouluttamiseen ja palvelujen kattavuuden kehittämiseen. Tavoitteena tulee olla, että jokaisessa kunnassa on ainakin yksi toimipiste, josta saa kaikkia postipalveluja. Tietysti ilmaus "kaikkia postipalveluja" ei sinällään kerro vielä paljon, ei ainakaan kokonaisuutta, koska mitä nyt sitten postipalveluihin kuuluukaan, kalastusluvat jne., jotka eivät tällä hetkellä ole saatavissa. Minusta näitä asioita tulee jatkossa korostaa, sitä, millä tavalla Postin palveluja tulisi monipuolistaa ja kehittää.

Yleispalvelun tarjoaja on vastuussa siitä, että joka kunnassa on toimiva postipalvelupiste. Jos asiamiesposti päättää lopettaa postitoiminnan, on jo ennen toiminnan päättymistä yleispalvelujen tarjoajan ryhdyttävä toimenpiteisiin palvelujen turvaamiseksi. Tällä hetkellä tämä koskee yksin Suomen Posti Oy:tä, eli tällä valiokunnassa halutaan varmistaa se, että missään kunnassa ei synny katkosta postitoiminnan palvelujen suhteen.

Mietinnössään valiokunta kiinnittää erityistä huomiota yleispalvelujen tarjoajan rahoituksen turvaamiseen, joka koskee Suomen Posti Oy:tä. Suomen Posti Oy:n tuloista tulee merkittävin osa tiheään asuttujen alueiden palveluiden tarjoamisesta. Vastaavasti haja-asutusalueiden palvelujen tarjoaminen on enemmänkin kustannusrasite. Asetelma, jossa yleispalvelujen tarjoajan velvollisuutena on tarjota korkeatasoiset yleispalvelut kaikille maassa ja toisaalta lain mahdollistama kilpailu keskittyy vain tiheään asutuilla alueille, voi johtaa Suomen Posti Oy:n taloudellisiin vaikeuksiin. Tällä hetkellä meillä on voimassa rajoitetun postitoiminnan harjoittamiseen liittyvä korvaussanktio. Uuteen postipalvelulakiin tällaista sanktiota ei sisälly. Kuitenkin valiokunnassa kiinnitettiin asiaan huomiota. EU:n postitoimintadirektiivi mahdollistaa korvausrahaston perustamisen, ja valiokunta edellyttääkin mietinnössään, että hallituksen on ryhdyttävä nopeisiin toimenpiteisiin korvausrahaston perustamiseksi, jos yleispalvelujen turvaaminen sitä edellyttää. Eli tämä on sama asia, joka nykyisessä laissa on.

Mietinnössä puututaan myös henkilöstön asemaan, asiaan, joka on ollut täällä jo monessa puheenvuorossa esillä. Postikonsernin sisällä on ollut jo muutaman vuoden ajan käynnissä varsin laaja henkilöstön uudelleensijoitus. Leonia-pankin sulauttaminen Sampo-yhtiöön lisäsi henkilöstön sopeuttamistarvetta. On erittäin tärkeää, että henkilöstön asema turvataan mahdollisimman hyvin muutostilanteessa. Valiokunta toteaakin, että postitoimipistettä tulee hoitaa ammattitaitoisen yleispalvelun tarjoajan palveluksessa olevan henkilöstön. Eli kun siirrytään yrittäjävetoiseen postipalveluun, henkilökunnan ammattitaito on erittäin tärkeä ja sitä tulee myös omalta osaltaan Posti Oy:n valvoa.

Mietintöön sisältyy myös kaksi pontta. Ensimmäinen koskettaa varmennusyksikön perustamista, joka täällä on ollut esillä. Se on erittäin tärkeä asia postin perille johtamisen kannalta. Toisessa ponnessa edellytetään postipalvelujen toimivuudesta hallituksen selontekoa eduskunnalle vuoden 2003 loppuun mennessä. Eli tämä on siinä mielessä erittäin tärkeä asia, että eduskunta pääsee sitten myöskin käsittelemään sitä, millä tavalla lain pohjalta postipalveluja on pystytty kehittämään.

Arvoisa puhemies! Postitoiminta on ollut viime vuosina laajan keskustelun kohteena, ja ihmisillä on ollut oikeutettu huoli postipalveluiden saatavuudesta. Postipalvelulailla luodaan puitteet postitoiminnan harjoittamiselle. Laki ei sinällään turvaa yksin postipalveluiden saatavuutta ja laatua. Käytännön vastuu saatavuudesta ja laadusta on nyt Suomen Posti Oy:llä. Minusta vastuu on myös maan hallituksella. Suomen Posti Oy on tulosvastuullinen valtion omistama yritys, ja hallituksen vastuulla on määritellä Postin tulostavoitteet sellaisiksi, että palveluiden kehittäminen on mahdollista lain edellyttämällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa, että hallituksen taholta seurataan tarkkaan, millä tavalla palveluja kehitetään, eikä tuudittauduta siihen, että laki yksin turvaa tätä. Tämä on lähtökohta ja perusta palveluiden kehittämiselle, ja hallituksella on vastuunsa siinä asiassa, että lain tavoite toteutuu.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En voi muuta kuin olla samaa mieltä ed. Lämsän kanssa siitä, että mietintöä rakennettiin valiokunnassa rakentavassa hengessä. Mutta se tosiasia, ettei mitään poliittisia ristiriitoja olisi ollut, kuulostaa käsittämättömältä, ja haluan tässä muistuttaa ed. Lämsää vaikkapa keskustelusta kerrostalojakelusta: mihin posti jaetaan ja mihin ei, noudatetaanko hallituksen esitystä vai tehdäänkö muutoksia.

Sinällään täytyy sanoa, että meidän rakentavasta mietinnön teostamme hyvänä esimerkkinä on tämä kädessäni oleva mietintö, josta opposition edustaja piti näin loistavan puheenvuoron, että sitä täytyy hallituspuolueen edustajana kiittää.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta oli myöskin mukava kuunnella ed. Lämsän puheenvuoroa, ei vähiten sen takia, että hän Postin hallintoneuvoston jäsenenä näki asian näin avarasti. Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että laki sinänsä ei ratkaise mitään. Laki antaa pohjan, ja siitä lähdetään rakentamaan.

Nyt tulee hiukan se minun pukinsorkkani: luulen, että olemme aivan samaa mieltä Postipankin lähdöstä. Postipankkiakaan ei enää ole, ei ole oikein Leoniakaan — luulen, että surutyö kannattaisi jo lopettaa. Me emme sen asian kääntelemisellä näin vuosien jälkeen saavuta enää yhtään mitään, vaan toki tiedämme sen ja tunnemme surua siitä tapahtumasarjasta kaiken kaikkiaan, mutta luulen, että mitään lisäarvoa ei enää tule, jos kääntelemme sitä asiaa. Nyt on lähdettävä uuden lain pohjalta rakentamaan entistä kilpailukykyisempää ja parempaa ja myöskin oman henkilökuntansa paremmin huomioon ottavaa Postia.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle pankkipalvelujen osalta, jotka irrotettiin Postista: Ei tässä mistään surutyöstä sinällään ole kysymys, vaan halusin vain tuoda esille sen, että se on kuitenkin konkretiaa kentällä, että niitä palveluja ei ole. Kun pääministerin ilmoitus oli vuonna 99, siinä ilmoituksessa — niin kuin täällä oli iltapäivällä esillä, kun ministeri Heinonen oli täällä ja kysyin häneltä — tuotiin esille, että jatkossa tarkastellaan ja selvitellään, millä tavalla rahaliikenne olisi mahdollista postitoiminnan yhteyteen jatkossa järjestää. Toivon, että asiaa edelleenkin tarkastellaan, jotta Postin palveluja pystyttäisiin parantamaan myös sen suhteen, että rahaliikennettä voitaisiin hoitaa.

Tero   Mölsä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hiukan ollut erimielisyyttä siitä, onko valiokunnan mietintö helposti syntynyt vai ei. Kun ottaa huomioon muutosten määrän, minusta ainoa oikea vastaus on, että valiokunta suuren työn tehtyään on ollut kuitenkin aika yksimielinen siitä, mikä mietinnön lopputulos on. Totta kai erilaisia näkemyksiä on, kun poliittiset ryhmät muodostavat valiokunnan, mutta kun lopputulos on lähes yksimielinen, täytyy sanoa, että näkemykset ovat lopuksi olleet aika lähellä yhteistä tahtoa.

Postipalvelujen saatavuus ja laatu ei ole irrallinen siitä kehityksestä, joka yhteiskunnassa on 90-luvulla ollut. Minusta on syytä palauttaa mieliin, että Postin liikelaitostaminen tapahtui vuonna 90, edelleen yhtiöittäminen 94 ja äsken keskustelussa ollut Leonian pankkipalvelujen irrottaminen Postista sen jälkeen. On täysin selvää, että tämän murroksen jälkeen posti yksin ei ole pystynyt välttämättä kantamaan sitä vastuuta, joka sille kuuluisi. Toisaalta on kysyttävä, voiko Posti näiden muutosten jälkeen olla se, jonka yksin pitää kantaa tämä vastuu. Olen kuvannut tilannetta pohtimalla, pitääkö Postin olla kylässä se viimeinen instituutio, joka sammuttaa valot. Tässä peräänkuuluttaisin hallituksen yhteiskuntapolitiikkaa sen puolesta, että valitettavasti monet syrjäalueet ja -kylät ovat tyhjentyneet. Tällä hetkellä, jos tällaisessa kylässä yksikin asujaimisto on, Posti palvelee tätäkin tahoa. Minusta silloin kritiikki, että Postin palvelut ovat heikkoja, siinä suhteessa menee hiukan yli.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, pääsyy siihen, että postipalvelulaki on meillä käsittelyssä, on nimenomaan se, että Euroopan unionin direktiivit on saatava postitoimintalakiin, ja toisaalta meidän oma perustuslakimme lähtee siitä, että tiettyjen asioiden on oltava lainpykälätasoisesti säädeltyjä. Tässä valiokunta meni jopa niin pitkälle, että kun normaalisti on mahdollisuus asetusten antamiseen, tästä laista poistettiin sellainen pykälä, joten tällä hetkellä tämän lain perusteella ei ole mahdollisuutta asetusta antaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos postipalvelujen säätelyä on tarvetta muuttaa, kaikki muutokset kulkevat eduskuntasalin kautta. Tämä luo tietyn selkänojan sille, että tärkeä palvelu ja sen kehittäminen on Suomen kansan edustajien käsissä.

Päälinjat muutoksessa, joka lakiin tulee — itse en enää puhuisi hallituksen esityksestä vaan valiokunnan rakentamasta postipalvelulakiesityksestä — ovat sellaisia, että yleispalvelun tarjoajalle esitetyt vaatimukset postipalvelujen hoitamisesta tiukkenevat ja toisaalta, kun meillä on postipalvelu vapautettu kilpailulle, alalle tulijoille asetetut vaatimukset kasvavat, toisin sanoen postipalvelun tarjoajaksi alueellisesti on entistä vaikeampi tulla. Tämä kaikki on minusta, siitä näkökulmasta, että postipalvelut voivat koko maassa säilyä, oikean suuntaista.

Keskustaoppositio sai, kuten lopputulos osoittaa, monia asioita keskustelun kautta valiokunnan mietintöön, muutettuihin pykäliin. Täällä on yksityiskohtaisesti käsitelty niitä, mutta muutamia haluan korostaa.

Yksi on tietysti se, että jokaisessa kunnassa on säilytettävä vähintään yksi postipalvelupiste. Tässä mentiin jopa niin pitkälle, että ennakoitiin tulevia kuntaliitoksia ja lähdettiin siitä, että tällaisissakin tapauksissa palvelupisteen pitää jäädä säilymään myös yhteenliitettyjen kuntien alueelle.

Täällä viitattiin korvausrahastoon, jonka EU:n lainsäädäntö mahdollistaa siinä tapauksessa, että Postin mahdollisuus harjoittaa taloudellisesti yleispalvelua vaarantuu. Tämä mahdollisuus on käytettävä hyväksi, jos tarvetta siihen nähdään. Minusta täällä ei ole kerrottu julki sitä, että kun meillä on voimassa niin sanottu yleispalvelumaksu, joka on 20 prosenttia liikevaihdosta alalle tulijoille, niin korvausrahaston ja toisaalta yleispalvelumaksun ei ole mahdollista samanaikaisesti olla voimassa.

Edelleen korostaisin sitä asiaa, josta on tullut jopa negatiivista palautetta, että noutomatkat monille ihmisille, lähinnä liikuntavammaisille ja vanhuksille, ovat kohtuuttomia. Tässä suhteessa valiokunta korosti sitä, että tällaisille palvelun käyttäjille Posti on kuljetettava perille laatikkokantona ilman eri korvausta.

Viimeisenä, arvoisa puhemies, näistä yksityiskohdista mainitsisin, että lainsäädännön perusteella viiden päivän jakelu ja keräilyvelvoite koskee kaikkia postipalveluyrittäjiä ja myös alueellisen palvelun tarjoajia. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi se, että tämä velvoite on kyllä alalle tulijalle erittäin kova. Todettiin jopa niin, että jos tällainen velvoite tulee kaikille, se jopa estää alalle tulon. Joka tapauksessa se pykälä, josta on ilmeisesti jätetty vastalause ja joka koskee sitä, että erityisestä syystä liikenneministeriö voi näistä poiketa, koskee juuri tämän tapaisia kysymyksiä, että muun muassa juuri toiminnan aloittanut yritys voisi saada hetkellisen lievennyksen.

Arvoisa puhemies! Varsinainen lakiesitys on raami ja pohja, jolla Suomessa postipalveluja pitää harjoittaa. Kuten täällä keskustelussa on tullut ilmi, tämä ei poista tietenkään käytännön ongelmia, joita postipalvelujen tarjoamisessa on. Se koskee nimenomaan sitä, että kun Posti on vetänyt omat toimipisteensä pois monista kunnista, tilalle ovat tulleet niin sanotut asiamiespostit. Kyllä tosiasia on valitettavasti se, että näitten pisteitten mahdollisuus tasapuoliseen postipalvelujen tarjoamiseen eri osissa maata on kohtuuttoman kirjava ja liian epämääräinen, että tasa-arvoinen yhteiskunnan peruspalvelu olisi ihmisten mahdollisuus saada.

Tämä lähtökohta kun meillä on tiedossa, minusta on täysin välttämätöntä se, että jos valvonnan ja tarkkailun jälkeen tilanne ei tule paranemaan, nimenomaan asiamiespostitoimintaan tulee lisätä lisää resursseja. Kun täällä nyt on viitattu siihen, että Postin voittovaroja voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, kyllä palvelun tasapuolinen laatu on yksi sellainen kysymys, että siihen on voitava Postin varoja myös käyttää niin, että asiamiespostit voivat toimia niin vahvoilla resursseilla, että palveluitten laatu on turvattu.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, kun edelleen on epäilystä siitä, että Postin toiminta ei ole riittävän tehokasta ja laadukasta, että vaatimus selonteosta vuoden 2003 aikana on sellainen, että siihen minusta pitää vakavasti puuttua ja eduskunnan siihen vakavasti tarttua. Jos silloin näyttää siltä, että edelleen tämänkään lain puitteissa Postin palvelut eivät tässä maassa tasapuolisesti toimi, silloin on jälleen erinomainen tilaisuus siihen, että postilakia tiukennetaan ja tätä kautta saadaan palvelut tasapuolisesti koko maassa toimimaan. Tasapuolisuus ei, vaikka moni ehkä ymmärtää niin, tarkoita sitä, että kysymys olisi vain siitä, että jotkin laajat maaseutualueet ovat heikommassa asemassa. Kysymys on siitä, että monissa pienissä kaupungeissa ja miksei suuremmissakin on jouduttu tilanteeseen, jossa on ongelmia tasapuolisten postipalvelujen saatavuudessa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Myös minun mielestäni valiokunta on tehnyt komeata työtä siinä suhteessa tämän lain osalta, että esitys ei tosiaankaan enää ole sama, mikä se oli hallituksen esittämässä muodossa. Tässä on monia hyviä lisäyksiä, uudistuksia ja muita, mitä valiokunta on tehnyt kirjoittaessaan lähestulkoon koko esityksen uudestaan.

Minun mielestäni yksi merkittävimmistä asioista on juuri esimerkiksi luukkukanto kerrostaloissa. Kyllä minun mielestäni, kuten valiokunnan mietinnössäkin sanotaan, eihän se olisi ollut kovinkaan oivallista niin sanotusti, jos tehtäisiin niin, että yhtäkkiä heikennettäisiin palveluja ja sitten ihminen joutuisi maksamaan siitä, että saisi edes saman tasoisen palvelun kuin tällä hetkellä. Se ei kerta kaikkiaan varmasti kansalaisten oikeustajuun menisi, jos näin olisi käynyt. Nostan kyllä hattua näille muutoksille. Myös esimerkiksi se, että säilytysaikaa lisätään kahdesta viikosta kolmeen, ja muut ovat kaikki tärkeitä uudistuksia nimenomaan asiakkaan ja kuntalaisen ja Postin käyttäjän kannalta.

Täällä on käyty hyvää keskustelua siitä, että postipalvelu todellakin on jokaisen ihmisen perusoikeus, se on peruspalvelu. On erittäin tärkeätä, että Posti toimii ja se Kusti polkee. Esimerkiksi ed. Vähänäkki jokin aikaa sitten puheenvuorossaan minun mielestäni hyvin kuvasi niitä peruspalvelutehtäviä ja muita, mitä esimerkiksi demarit ovat pitäneet kovin tärkeinä postipalvelulakia käsiteltäessä.

Yksi asia, mistä varmaan ei voi liian vähän olla huolissaan ja liian vähän täällä puhua, on henkilöstön asema ja se, miten nyt sitten käy. Täällä on keskusteltu sopeuttamisrahan, 191 miljoonan markan, riittävyydestä, myöskin sen käytöstä. Kyllä itse, kuten jo äsken yhdessä vastauspuheenvuorossani kerroin, olen saanut sen tyyppisiä kuulumisia kentältä, että vähän henkilökunta kokee, että kun näitä ratkaisuja tehdään tämänkin rahan käytöstä, välttämättä ei sitten aina tieto kulje, millä perusteella jotain toista ihmistä kohdellaan tällä tavalla ja sitten jotain toista tällä tavalla. Perusteet ovat olleet kovin hämärän peitossa, ja se tietenkin lisää henkilöstön osalta epävarmuutta. Toivon tosiaan, että näihin kiinnitetään huomiota ja sitten mahdollisimman avoimesti keskustellaan näistä asioista.

Olin ihan tyytyväinen, puhemies, siitä, että valiokunta on aika paljon kirjoittanut henkilöstön asemasta ja sen turvaamisesta. Muun muassa sivulla 4 on ihan hyviä kirjauksia siitä, että omalla henkilöstöllä toimivat palvelupisteet on säilytettävä. Tosiaankin tämä on sitten kirjoitettua sanaa, mutta tasan sellaista sanaa, että tulee pitää myös huoli, että tätä noudatetaan, ettei käy niin, että kahden vuoden päästä, kun eduskunta saa hyvän selonteon — minusta on erittäin hyvä, että on tehty ponsi siitä, että eduskunta haluaa selonteon parin vuoden päästä tästä asiasta — että eduskunnan tahdosta ja linjan määrityksestä huolimatta olisi ajettu tätä toimintaa alas tai jotain muuta. On hirveän tärkeää huolehtia jatkossa ja lain toimeenpanossa siitä, että eduskunnan sana, mitkä täällä esimerkiksi lukee henkilöstön aseman turvaamisesta, ei tosiaan jää pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, vaan sitä sitten noudatetaan.

Ihan loppuun, puhemies, haluan sanoa, että myös itse olin kovasti kiinnostunut siitä Ruotsin-mallista, mikä on Ruotsissa otettu, että posti säilyttää oman toimintansa, lisäten siihen sitten kaikkia tällaisia rahan nostamista, laskun maksua ja kaikkia tällaisia mahdollisuuksia. Kyllä toivon todellakin, että nyt ei sitten ole liian myöhäistä tehdä niitä johtopäätöksiä, jos huomataan, että myös Suomessa tämmöinen malli toimisi hyvin, että päästäisiin sinne suuntaan liikkumaan. Vaikka täällä on käyty vähän keskustelua ja jopa kiistelyäkin siitä, onko tässä lakiesityksessä ollut jotain ideologisia painotteita tai muita, niin kyllä ainakin itse — vaikka en ole liikennevaliokunnan jäsen — sen olen ollut havaitsevinani tässä keskustelussa, että kyllä selkeästi löytyy eri edustajien kohdalla erilaisia arvostusnäkökulmia: jotkut pitävät esimerkiksi asiamiesposteja pelkästään palvelun parantumisena ja toiset sitten ehkä ovat tämänhetkisestä henkilöstöstä enemmän huolissaan jne. Eivät nämä ole yksinkertaisia asioita. Tosiaan totean vain näillä saatesanoilla, että onnea jatkoon. On ihan hyvä, että eduskunta on käyttänyt sille kuuluvaa valtaa, on hyvä, että valiokunta on tehnyt välttämättömiä muutoksia tähän lakiesitykseen.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Viitaselle, että hyvä asia on, että luukkukanto pelaa kerrostaloissa, mutta toisaalta on huono asia se, että Posti rahastaa erityispalveluna sen, kun postin kantaa noin 5—10 metriä kadulta omakotitalon tai rivitalon oveen. Minusta se on väärin, että Posti veloittaa noin 580 markkaa vuodessa tästä palvelusta. Toivon, että Posti ei jatkossa näin toimisi.

Toimi  Kankaanniemi  /skl:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on vahvistunut edelleen se käsitys, että eduskunnassa pidetään postitoimintaa peruspalveluna, ja kun tällainen käsitys toivon mukaan kaikilla on, niin se edellyttää sitä, että se lainsäädännöllä turvataan tässä markkinataloudessa, jossa elämme. Tätä koskevaa lakia täällä nyt käsitellään. Myönnän, etten ole kaikkiin yksityiskohtiin liikennevaliokunnan perusteellisen työn jälkeen perehtynyt enkä niihin halua tarkemmin puuttuakaan, vaan tarkastelen hieman yleisemmällä tasolla.

Aluepolitiikka on Suomessa viime vuosina ollut varsin onnetonta. Sen tuloksettomuus on näkynyt siinä, että muuttoliike on voimakasta, keskittymiskehitys on ripeää, ja tämä osaltaan vaikuttaa ihmisten kaikinpuolisiin palveluihin, erityisesti haja-asutusalueilla. Valtiovalta, Lipposen hallitus, on toiminut tässä suhteessa postitoiminnan osalta ja siihen liittyen, miten Postin yhteydessä on toiminut menneinä vuosina, myös liian veltosti. Totean, että Leonian annettiin hallituksen toimesta liukua ulos postitoiminnasta aivan liian helposti ja kevyesti seurauksista piittaamatta. Siitä seurasi se tilanne, mikä meillä nyt on. Meillä on lukuisa määrä kuntia, isojakin taajamia, isoja kaupunginosia, joissa ei ole kiinteää postipalvelua, on asiamiesposteja tai ei ole edes niitä, ei ainakaan vakaalla pohjalla. Tällainen kehitys on tapahtunut hallituksen, voi sanoa, myötävaikutuksella, ja se on ollut osaltaan kiihdyttämässä sitä epätervettä kehitystä, joka maassa on menossa tällä hetkellä.

Posti on siis palvelulaitos ja sen yhteydessä ihmiset ovat tottuneet saamaan aika monipuoliset palvelut, ei vain pelkkiä Postin peruspalveluja, vaan myös menneinä aikoina pankkipalveluja. Sitten Postin oheistoiminnat: täällä on mainittu kalastusluvat jne. Tällä hetkellä tällaisia toimintoja ei enää laajoilta alueilta löydy. Esimerkiksi omasta kotikunnastani, joka on kasvava kunta lähellä Jyväskylää, hetken päästä ei löydy kiinteää postitoimipaikkaa, vaan se on siirtymässä jonnekin vielä tuntemattomaan, epävarmaan paikkaan. Kun esimerkiksi lähellä oleva Tikkakosken iso kehittyvä taajama myös menetti kiinteän postitoimipaikan, niin totean, että kehitys on ollut kyllä varsin huonoa tässä suhteessa. Meillä lähin kiinteä postitoimipaikka on noin 40 kilometrin päässä, ja silloin ei voida puhua enää mistään lähipalveluista.

Pitäisikö sitten jokaisessa kunnassa olla kiinteä yleispalvelun tarjoajan omalla henkilökunnallaan ylläpitämä toimipaikka? Mielestäni se on tavattoman hyvä tavoite. Voiko tällainen tavoite toteutua silloin, kun ollaan osakeyhtiömuotoisen Postin kanssa liikkeellä? Siinä on kysymys, jossa tulee eteen se, säilyykö Posti vakavaraisena, niin kuin osakeyhtiölaki edellyttää, ilman että taksat nousevat kohtuuttoman korkeiksi. Tämä on tietysti kysymys, johon olisi ollut syytä valiokunnankin paneutua paremmin kuin mitä se on tehnyt, kun se on hylännyt tämän lähtökohdan, että jokaisessa kunnassa olisi vähintään yksi kiinteä yleispalvelun tarjoajan ylläpitämä toimipaikka. Mielestäni tämä vaatimus ei ole kuitenkaan niin kohtuuton, etteikö sillä linjalla voitaisi mennä, eikä välttämättä tarvitsisi palata ymmärtääkseni liikelaitosmuotoiseen Postiin, vaan ainakin tässä tilanteessa, missä vielä ollaan, Posti osakeyhtiönä pystyy toiminnan turvaamaan sillä tavalla, että kiinteä toimipaikka voisi olla jokaisessa kunnassa.

Arvoisa puhemies! Jos lähdemme siitä tavoitteesta ja pyrimme siihen, että jokaisessa kunnassa on kiinteä toimipaikka Postin omana toimipaikkana, niin silloin voidaan myös palata siihen, että jokaiselle paikkakunnalle, tai ainakin lähes jokaiselle paikkakunnalle, voidaan saada pankkipalveluihin kilpailu takaisin. Nyt mainitsemassani kotikunnassa ei ole kuin yksi pankki ja läheisessä taajamassa ei myöskään ole kuin yksi pankki. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita sähköisen pankkitoiminnan varaan rakentamaan omaa talouttaan, ja yritykset tarvitsevat näitä palveluja. Silloin tervettä olisi, että kilpailua myös löytyisi näistä maaseutukunnista. Mielestäni kiinteällä postitoimipaikalla voitaisiin tämäkin kohtuullinen tilanne palauttaa, joka olisi aluepolitiikkaa, järkevää aluepolitiikkaa, ja toisaalta olisi kansalaisten tasavertaisen kohtelun kannalta perusteltua.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla ilmoitan, että kannatan ed. Vistbackan tekemää ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin lakialoite n:o 87/2000, joka sisältää sen, että yleispalvelun tarjoajan tulee pitää yllä omalla henkilökunnallaan joka kunnassa vähintään yhtä kiinteää toimipaikkaa. Tämän kannatuksen lisäksi totean vielä, että aloitteessa lähdetään siitä, että mikäli tästä velvoitteesta aiheutuu postiyritykselle sen kannattavuutta vaarantavia kustannuksia, ne tulisi korvata valtion talousarviosta tai otettava huomioon tuottovaatimusta alentamalla, eli näin se olisi eduskunnan käsissä. Tällä linjalla jos edetään, eduskunta todellakin ottaa takaisin sen vallan, minkä se on nyt antanut markkinoille liiankin pitkälle tällaisessa kansalaisten perusturvaan ja peruspalveluihin liittyvässä kysymyksessä.

Tapio Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksestä voi sanoa, että se on hyväntahtoinen yritys kuitata ja korjata sitä epätoivottavaa kehitystä, mitä Postin peruspalvelualueella on tapahtunut. Siinä mielessä voi sanoa, että valiokunta mietinnössään on aivan oikeisiin asioihin kiinnittänyt huomiota, oikeista asioista huolta kantanut. Toinen asia on sitten, jääkö se pelkästään huolenilmaisuksi.

Lakiesityksessä ovat keskeisinä elementteinä toisaalta Suomen Posti Oy ja sen rooli ja toisaalta postipalveluja odottavan kansalaisen edut. Nuo edut eivät ole vastakkaisia, mutta eivät ne aivan yhdensuuntaisiakaan ole. Voi sanoa, että tämän liiketalouteen nojaavan kehityksen myötä ne ovat eriytyneet entistä enemmän. Sanotaan, että lain tarkoitus on hyvä — uskon siihen — ja lain tavoitteet ovat sinänsä hyvät. Kysymykseksi jää, onko tavoitteitten toteuttamiseksi välineitä. Niitä minä en näe. Täällä on esitetty kriittisiä arvioita muun muassa asiamiesposteista. Minäkin omalta osaltani olen sitä mieltä, että niihin nojaaminen on toiminnalliseen epävarmuuteen nojaamista. Lisäksi täytyy sanoa, että kyllä asiamiesposteihin turvautuminen aliarvioi perinteisen Postin henkilökunnan osaamista ja ammattitaitoa.

Tässä näyttää siltä, että kansalainen saa laissa julistettuja oikeuksia, mutta niiden oikeuksien peräämisessä perälaudaksi jää lopulta valitustie. Kuinka todellinen mahdollisuus se on, sietää kysyä. Tässä kehityksessähän reilun kymmenen vuoden aikana posti-, tele- ja pankkipalvelut ovat eriytyneet. Vähän kärjistäen voi sanoa, että tämä on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun rinta rottingilla ja eurooppalaisessa eturivissä lähdetään leikkimään raakaa liiketaloutta yleishyödyllisen peruspalvelun tuottamiseksi.

Tässä välissä sanoisin sen, että meillä vedotaan helposti siihen, että EU vaatii. Mutta toinen puoli asiaa on se, että meillä on myös oltava mahdollisuus vaatia EU:hun päin, missä rintamassa me siellä posti- ja kilpailuttamisasioissa olemme. Se olisi hyvä tämänkin talon välillä testata ja linjata. Vaikka uusliberalismioppikirjat kuinka uskottelevat, samaa palvelutasoa samalla rahalla kokonaisuutena ei turvata sillä, että toiminta pilkotaan kilpailualttarille ja jokaiseen halkeamaan varataan jollekin yritykselle mahdollisuus rahastukseen liikevoiton nimissä.

Olisi valaisevaa, jos se olisi mahdollista, saada puolueetonta tutkimustietoa, sellainen, olisiko se yliopiston suorittama tutkimus, josta nähtäisiin tämänhetkinen tase, mitä toiminnallisesti on menetetty tämän kehityksen myötä, ja sitten toisekseen, mitä taloudellisesti on saavutettu, koska tähänhän on aina vannottu, vai onko saavutettu. Kulupuolelle voi kyllä viime ajoilta merkitä vaikkapa senkin satojen miljoonien määrän, joka maksettiin Mandatum—Leonia-järjestelyissä. Kolmanneksi syytä olisi myös taseessa todeta se, mitä kehityksen alkuvaiheiden lupauksista on jäljellä alueellisen palvelun ja työpaikkojen osalta.

Paljon, siis olennainen, tässä nyt on jo housuissa, eikä lähtöviivalle ole paluuta. Tunnustan sen. Tässä salissa on sanottu, että surutyö menneistä voisi jo jäädä. Minustakin se sinänsä tämän kehityksen osalta on elettyä aikaa, mutta oman puheenvuoroni käytän sen takia, että itselleni ja tälle salille todistaisin, että on tärkeätä olla valppaana seuraavissa hankkeissa. On ne hetket, jolloin voidaan asioihin vaikuttaa. Pelkään, että Tielaitos karkasi käsistä viime kesänä. Tiedän sen, että liikenneministeriössä valmistellaan raideliikenteen osalta juuri samanlaista kehitystä kuin tässä on Postin osalta tapahtunut. Kaikissa näissä on paitsi palvelu myös talous, noin laajasti ottaen, kyseessä, niissä on kyseessä ihmisten turvallisuus.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjalaisen puheenvuoro oli poikkeuksellisen painavasti muotoiltu, ja vähän samoja teemoja omassakin puheenvuorossani haluaisin tuoda esille.

Ensinnäkin tämä eduskuntakeskustelu on jo osoittanut sen, että me kansanedustajat näemme ja eduskunta näkee postin peruspalveluna, ja sen takia tämä peruspalvelun saatavuus halutaan lainsäädäntöteitse turvata. Kuten ed. Karjalaisen puheenvuorossa hyvin painokkaasti tuotiin esille, että kun puhumme yleisistä peruspalveluista, tunnistamme, että niitä ei tarjota puhtaasti markkinaehtoisesti.

Jos lähdetään sille tielle, että markkinaehtoisuus alkaa määrätä, ei ainoana ongelmana ole se, että rationalisointitoimenpiteet johtavat henkilöstön aseman heikkenemiseen — olemme edellyttäneet jo monissa puheenvuoroissa, että henkilöstön asema on turvattava — vaan ennen kaikkea ja viime kädessä se johtaa siihen, että tämän tapainen peruspalvelutuotanto asiakkaiden kannalta tulee heikommaksi. Haetaan hyödyt, nopean toiminnan tulokset, massamarkkinoilta, ja marginaaliryhmät jäävät väistämättä jalkoihin.

Täällä on puhuttu paljon aluepolitiikasta, niin sanotusta mökin mummosta, jolla on oikeus saada postinsa. Aivan totta, näin juuri on. Mutta niin myöskin kaupunkialueilla sekä omakotitaloissa, rivitaloissa asuvilla on oikeus saada Postin peruspalvelut ilman, kuten ed. Kuosmanenkin sanoi puheenvuorossaan, että siitä erikseen rahastetaan. Aivan ilmiselvästi tie, jota Posti on viime vuosikymmenen aikana kulkenut, ei ole ollut laitoksen toiminnan kannalta paras mahdollinen eikä ennen kaikkea asiakkaiden palvelun kannalta paras mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että aikani on umpeutunut? Onko minun syytä tulla korokkeelle?

Silloin haluan tämän viimeisen ajatuksen tulla vielä sanomaan. (Puhuja siirtyy korokkeelle.)

Kuten olemme tämän päivän puheenvuoroissa moneen kertaan jo kuulleet, tällä hetkellä Postilla on noin 450 palvelupistettä ja trendi on sen suuntainen, että yhä enemmän ollaan siirtymässä asiamiesposteihin, joiden lukumäärä jo nyt ylittää tuhannen.

Tulen itse itäisimmältä Vantaalta kaupunginosasta, jossa asuu yli kymmenentuhatta asukasta. Kun muutama vuosi takaperin Länsimäki oli niitä ensimmäisiä kohteita, joista posti lakkautettiin, niin kun meille alueen asukkaille tuli tästä asiasta tieto, niin sanon aivan rehellisesti, että siinä vaiheessa me emme voineet uskoa sitä oikeaksi, todelliseksi kirjeeksi, joka meille tuli. Tuntui täysin käsittämättömältä pohtia vaihtoehtoa, että kymmenentuhannen asukkaan lähiö tulisi luontevasti toimeen ilman postia. Meillä siirryttiin asiamiespostiin, ja se on jo nyt vaihtanut omistajaa, kun on vuosia kulunut noin neljä siitä, kun muutos tapahtui. Onko tämä nyt neljäs yrittäjä, joka siellä pyrkii postipalvelua kymmenentuhannen asukkaan lähiölle tuottamaan. Tiettyjä etuja on ollut. Aukioloajat ovat jossain määrin pidempiä silloin, kun R-kioski hoiti postipalvelua. Nyt kun sen hoitaa taas paikallinen kauppias, niin tämäkin etu on hävinnyt. Meidän asiakkaiden kannalta tämän tyyppinen rationalisointitoimenpide on ollut selkeästi puhdasta kiusantekoa.

Kun tämä nyt on levinnyt taudiksi koko maahan, niin mekin olemme jo tunnistaneet, että Länsimäki ei ollut kuin koepallo ensimmäisessä vaiheessa. Olisi luullut, että siitä esimerkistä, mikä tuolta alueelta saatiin, Postin piirissä olisi mietitty asiaa tarkemmin ja oivallettu, että tämän tyyppinen konttoreiden alasajo, kuten se nyt on hoidettu, ei kerta kaikkiaan täytä sitä peruspalvelutehtävää, mikä postilaitokselle Suomessa ja itse asiassa maailman mitassa yleensä postilaitoksille julkisina palveluyksikköinä annetaan. Sen suhteen en voi muuta kuin yhtyä siihen painavaan kritiikkiin, jonka ed. Karjalainen juuri äskeisessä puheenvuorossaan osoitti Postin tilanteeseen.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Postipalvelulaki on laki, joka on antanut odottaa itseään. Postipalvelulain tulemisesta käytiin keskustelua silloin, kun Sampo-Leonia-asiaa käsiteltiin talousvaliokunnassa ja tässä salissa. Vastaako postipalvelulaki sitä keskustelua, jota tässä salissa on taannoin käyty? Siitä voidaan olla varmaan kahta mieltä. Ne, jotka ovat postilain kirjoittaneet, ovat sitä mieltä, että vastaa, mutta tämä sali on sitä mieltä, että ei vastaa. Siksi on hyvin perusteltua, että valiokunnassa on tehty ne muutokset, joita siellä nyt on tehty. Kun laki saatetaan voimaan, on syytä myös hyvin huolellisesti seurata, mitä tapahtuu Postin taholla, kuinka siellä lakia noudatetaan, noudatetaanko sitä sanatarkasti ja myös mietintöä hyvin tarkkaan lukien.

Suomen Posti Oyj valmistautuu kilpailun avaamiseen. Minkälainen mielikuva meillä on Postista, ja minkälaisessa tilanteessa kilpailu avataan, kuka Postin haastaa, se tullaan aikanaan näkemään. Mielestäni olisi ollut syytä tarttua silloin vakavasti Postin aikaisemman hallintoneuvoston puheenjohtajan Aapo Saaren heittoon, tai oikeastaan aika tarkkaan mietittyyn asian esilleottoon tässä salissa, että Postin osalta yhtiöittäminen olisi pitänyt purkaa ja palauttaa se ihan selkeästi budjetin osaksi, jolloin koko postitoimintaa ei myöskään tässä tulevassa tilanteessa tarvitsisi avata kilpailulle. Voitaisiin olla varmoja, että Posti olisi eduskunnan käsissä, ja voitaisiin määritellä ne palvelukriteerit, joita Postilta odotetaan.

Asiamiespostit, joita viime aikoina on tullut paljon lisää, ovat syntyneet kilpailuttamisen tuloksena. Niissä paikoissa, joissa on ollut mahdollista, postimiehet ja -naiset ovat pompotelleet yrittäjäporukkaa ja asettaneet omat ehtonsa. Toisaalta on perusteltua kysyä, voiko alle 1 000 markan kuukausikorvauksella tuottaa laadukkaita palveluita. Minulla on, tosin jo vanhentunut, lista asiamiespalkkioista provisioineen. Tässä listassa on 248 asiamiestä, jotka saavat alle 1 000 markkaa kuukaudessa provisioita, 115 asiamiestä, jotka saavat 2 000—3 000 markkaa, 116 asiamiestä, jotka saavat 1 500—2 000 markkaa, ja 183 asiamiestä, jotka saavat 1 000—1 500 markkaa. Elikkä viime syksyn tilanteen mukaan yhteensä 662 asiamiestä, suurin osa asiamiehistä toimi alle 3 000 markan tai 3 000 markan kuukausikorvauksella. 3 000 markkaa korvauksena on sellainen, että siitä ei saada yhden ihmisen palkkaa, siitä ei saada puolenkaan ihmisen palkkaa. Jos ja kun tilanne on se, että siitä syntyy kuitenkin lisää palvelutarpeita, koko kaupan taikka palveluyrityksen muut palvelut kärsivät. Väitän, että tämä ei ole se kestävä kehitys, jolla tätä asiaa viedään eteenpäin. Joka kunnassa, kuntaliitosten jälkeenkin, on syytä säilyttää Postin palvelut, eli lain mukaan joka kunnassa, mutta itse totean niin, että kun kuitenkin kuntaliitoksia tulee, niissä kuntakeskuksissa, joissa nyttenkin palvelut ovat, ne tulee säilyttää.

Entä Suomen Postin toiminnan priorisointi, mitä siltä halutaan? Täällä on perätty, että Posti on liikelaitos ja sen pitää tuottaa voittoa. Tässä muodossa kun se on, tietenkin kunnianhimoinen johtoporras pyrkii maksimoimaan ja suoraviivaistamaan toimintoja niin, että se yhtiö tuottaa varmasti voittoa. Toisaalta palautan vielä kerran mieliin sen, mitä valtiovarainministeri Niinistö sanoi tässä salissa syksyllä, että käyttäköön Posti rahantulonsa oman toimintansa kehittämiseen, jotta se sitten tulee kunnolla hoidettua. Tämän asian vakuudeksi, kuinka se voidaan hoitaa, tietenkin yhtiökokousedustaja on viestintä- ja liikenneministeri, joka osaltaan vaikuttaa ja valitsee hallituksen. Hallitukselle voi viestittää sen toimintamallin, jota yhtiöltä odotetaan, ja toimitusjohtaja yhdessä joukkojensa kanssa sen toteuttaa.

Palveluiden saatavuuden turvaaminen on koko maan asuttuna pitämisen kannalta välttämätön. On jo nähtävissä, että postipalvelut ovat selkeästi heikentyneet, ja tästä ei voi olla enää kuin yksi suunta ja se on parempaan.

Ihmettelen varsin syvästi eräiden sosialidemokraattisten edustajien huolta henkilöstöstä. Ollaan hyväksymässä, että henkilöstöä irtisanotaan ja sopeutetaan 191 miljoonan markan tasolla vuodessa. Miksi sosialidemokraatit eivät vaadi sitä, että Postilla pitää olla omaa toimintaa niin, että mahdollisimman vähän joudutaan sanomaan ihmisiä irti sen jälkeen, kun työt on uudelleen järjestelty ja asiat hoidetaan tehokkaasti? Tietenkin tänä päivänä on toimittava mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta palveluitahan ei voida tuottaa ilman henkilöitä. Siksi varsinkin ed. Karhun hyvin voimakkaasti esille ottama asia on ristiriitainen.

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin jo aikaisemmin totesin, nyt käsittelyssä oleva laki on huolellisesti valiokunnassa valmisteltu. Laki on laki, mutta lain ja lain hengen toteuttamisesta on hyvä pitää huolta. Se, mikä täällä on noussut esiin, että tästä lain toteutumisesta ja hengestä saataisiin selonteko viimeistään vuonna 2003, on ihan perusteltu vaatimus.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva postipalvelulaki tavoittelee parannusta nykytilaan. Kysymys on kansalaisten kannalta keskeisestä peruspalvelusta ja tämän palvelun turvaamisesta kaikille tasavertaisin ehdoin. Jo nyt tiedämme, että monissa kunnissa ja kylissä tilanne on olennaisesti heikentynyt. Tiedämme, että Postin henkilöstön osalta on ilmennyt suuria ongelmia. Tiedämme myös sen, että asiamiespostien osalta vaihtelu on erittäin suuri niin yrityspostin pysyvyyden, jatkuvuuden kuin myös palvelun laadun osalta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan liikennevaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Nyt käsittelyssä oleva valiokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus on merkittävästi parempi kuin hallituksen eduskunnalle antama esitys. Kysyä sopiikin, millä tavoin hallitus ylipäätänsä valmistelee lakiesityksiä, niiden laatua, sisältöä, perusteellisuutta. Eduskunnassa on keskusteltu ja valtioneuvoston piirissä on käynnissä koulutushankkeitakin lainvalmistelun tasosta. Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys antaa kuvan heikosta tasosta, heikosta valmistelusta. On ollut hyvä, että eduskunnassa tähän on saatu merkittävästi parannusta.

Olennaista on jatkossa, miten lakia sovelletaan käytäntöön. Liikennevaliokunta on mietinnössään kirjannut selkeitä linjauksia, millä tavoin lakia on käytäntöön vietävä, mitä asioita on otettava huomioon, miten kansalaisia on niin kaupungeissa kuin eri puolilla maaseutua kohdeltava.

Ed. Lämsä kertoi puheenvuorossaan, että meillä on jo oliko niitä 280 kuntaa, joissa on asiamiesposti, ei ole enää Postin omana toimintana postipalvelua. Tämä kehitys on mielestäni ollut erittäin huolestuttava. Lähtökohtana pitäisi mielestäni myös Suomessa olla se, että jokaisessa kunnassa nykyisen kuntaverkon aluejaon kattaen on postipalvelu Postin omana yleispalveluna.

Keskustelussa on nostettu esiin kysymys myös Leonian vetäytymisestä. Siinä ratkaisussa vauhditettiin merkittävästi myös postipalvelujen heikkenemistä laajassa osassa maata. Oli valitettavaa, että hallituksella ei ollut mitään selkeää linjaa, miten tässä tilanteessa turvataan peruspalveluina kattava postipalvelujen saatavuus maan eri osissa kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Jälkikäteen on yritetty hakea ratkaisuja. En tiedä, haettiinko yhteistyökumppaneita edes vakavissaan. Ainakin ulkopuolelta on näyttänyt siltä, että vakavissaan ei tällaista laaja-alaista palvelujen ja yhteistyön kokoamista edes yritetty.

Palvelujen monipuolisuudesta ja kehittämisestä on kannettu huolta. Tämä on laajempikin ongelma. Julkisen hallinnon palvelujen tarjoamisessa valitettavasti on niin, että useimmat hallinnonalat edelleenkin tarkastelevat putkihallinnosta käsin palvelujen tuottamista ja järjestämistä ja organisoivat oman toimintansa hallinnosta käsin eikä kansalaisten näkökulmasta käsin. Tässä olisi pohdinnan tarvetta, kuten totesin, laajemminkin.

Huolta on kannettu myös siitä, kykeneekö yleispalvelujen tarjoajana Suomen Posti Oy turvaamaan rahoituksensa kiristyvän kilpailun oloissa. Ministeri Heinonen totesi, että tämä onnistuu paremmin, kun talous on kunnossa. Näin on toki tilanne. Tulevat mieleen jo tässä keskustelussa esille nostetut ministeri Niinistön sanat, joissa hän totesi, että käyttäköön Posti tuloksen oman toimintansa kehittämiseen ja parantamiseen. En tiedä, tuleeko näin jatkossa tapahtumaan. Toivoisin niin, että Postin taloudesta, toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä tässä suhteessa pidettäisiin huolta, että se kykenee kantamaan sen vastuun palvelujen tarjoamisesta, henkilöstöstä ja myös toimintojen kehittämisestä, jota se välttämättä nyt uudessa tilanteessa tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kysymys postipalvelujen turvaamisesta liittyy laajasti kansalaisten palvelujen saatavuuden kokonaisuuteen. Jos syntyy epävarmuutta siitä, että nämä palvelut eivät toimi, jos asiamiespostit eivät turvaa jatkuvuutta, sillä on myös merkittävät vaikutukset, kuten myös palvelujen laadulla, muutoinkin alueelliseen kehittämiseen. Tämä näkökulma pitäisi hallituksen piirissä mielestäni hyvin vakavasti arvioida jatkossa, kun tätä lakia viedään käytäntöön.

Eero   Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö kiinnitti huomiota hallituksen lainvalmisteluun, joka on tullut muissakin puheenvuoroissa tänä päivänä esille. Minusta tähän asiaan on syytä hieman puuttua. On todella näin, että kun hallitus antoi tämän lakiesityksen, lähtökohtahan tälle on se, että hallitus omalta osaltaan hyväksyi lakiesityksen. Tästä tulee se johtopäätös, onko hallitus todella riittävän hyvin tutustunut tähän lakiesitykseen, minkä se on hyväksynyt.

Toisaalta valiokunta muutti näin merkittävältä osaltaan hallituksen esitystä ja edellyttää sitä, että tavallaan mietinnön pohjalta syntynyttä uutta lakiesitystä seurataan ja valvotaan, että postipalvelut tulee turvattua lakiesityksen mukaisesti, seuraako hallitus nyt tätä? (Puhemies koputtaa) Tulee mieleen, että hallitus voi suhtautua tähänkin seuraamiseen ja valvomiseen varauksellisesti. Voin sen vakuuttaa, että ainakin keskustaoppositio tulee seuraamaan eduskunnasta käsin, että lain henki tulee toteutumaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä päivä on merkittävän asian puitteissa puhuttu, käsitelty ja sisältöä rakennettu postipalvelulaista annettuun liikennevaliokunnan mietintöön, sinänsä paljon kehuttuun ja ansiokkaaseen mietintöön. Mutta täytyy sanoa, kun puheenvuoroja on kuunnellut kaiken kaikkiaan, että kehujat ovat löytyneet hallituspuolueiden piiristä, jotka ovat löytäneet hallituksen esityksestä niin paljon myönteistä, että niine muutoksineen, mitä valiokunnassa on tehty, on jopa suorastaan ylistetty palvelulain ylivoimaisuutta asiassa.

Pidän aika ihmeellisenä, että eduskunnan salissa ei tällaisenkaan mietinnön jälkeen herätä näkemään sitä epäonnistunutta hallituksen politiikkaa, mitä tähän liittyy. Kun puhutaan postipalvelusta, niin mielestäni palveluun liittyy sanana sellainen, että kansalainen on tyytyväinen, kokee saavansa tyydytyksen ja on ikään kuin hyvinvoinnin parissa. Kyllä postipalvelu on hävinnyt tästä tasavallasta viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä tulee hyväksyttyä, ja erityisesti se on alkanut silloin, kun Posti on liikelaitostettu. Tämänpäiväisessä keskustelussa on useamman kerran sivuttu sitä, millä äänestystuloksella ja kenen toimesta.

Se, että valtion liikelaitokselle on saatettu tulosvastuuta tässä asiassa, on mielestäni ollut oikea ratkaisu ja oikea näkemys, mutta kun siihen samaan on kytketty tasavallan hyvinvointipalvelujen ulosajo kaikkein merkittävimpien liikepaikkojen ulkopuolella, olen vakuuttavan varma siitä, että tämä ei alun perin ole ollut eduskunnan tahto.

Viimeistään nyt pitäisi kellojen soida ja herätä näkemään, että tämän asian puitteissa, ellei tavoitteena jo alun perin olekin tasavallan maaseutu- ja harvaanasuttujen osien tyhjentäminen ja saattaminen palvelullisesti eriarvoiseen asemaan, niin tässä se selkeästi on nähtävissä, että se saatetaan voimaan tämän kautta numerolla yksi periaatteessa. Olen aika lailla varma siitä, että tavoite ei ole ollut olemassa tämä, mutta sellainen vaikutelma tästä syntyy ja tulee.

Olisin toivonut, että tähän mietintöön olisi sisältynyt enemmän näköalaa siitä, että palvelua olisi vaadittu vahvemmin ja enemmän myöskin Postin käyttäjälle. Kansalaiset eivät ole missään muodossa tasavertaisia eri puolilla maata, eivätkä he ole tasavertaisia myöskään Helsingin seutukunnalla.

Kun todetaan, että 95 prosenttia ykköspostista pitää olla perillä seuraavana päivänä, en malta olla kertomatta, että jätin perjantaina 24 kirjettä Postiin säädetyssä ajassa, puolen päivän aikaan. Suurin osa niistä on mennyt perille tänään muun muassa Oulunkylään, mikä on kävelymatkan päässä; kolmeen tuntiin kävelee huonompikin kävelijä sinne, kahteen tuntiinkin oikein hyvä. Postilla meni kuitenkin perjantai-iltapäivä, lauantai tietysti, mikä on lepopäivä, sunnuntai, maanantaipäivä, tiistaipäiväkin vielä pitkälle. Varmasti vielä ilmenee huomenna, että jollekin on kirje mennyt vasta huomispäivänä perille. Ei palvelu ainakaan tältä osin ole onnistunut eikä loppuun saakka mennyt. Todennäköisesti tämä on yksi epäonnistunut kokeilu, mutta tämä on kuitenkin käytännön elämästä ja sattumanvarainen otanta olemassa.

Kuten on todettu, Postin pitää olla luotettava, syvälle menevä ja vahva tässä asiassa, ja käsittääkseni mietinnössä luotettavuuteen on otettu erityisen hyvää ja vahvaa kantaa niin, että postin avaamattomuus ja perillemeno taataan kaikissa olosuhteissa taikka sitten sen palauttaminen lähettäjälle. Tämä on yhtenä selvänä vahvana mietinnön osana olemassa.

En malta olla liittämättä tähän asiaan äsken kahvilassa kuultua varsin todenperäistä tarinaa vanhapoika-Anselmista, joka oli löytänyt kotipaikan ja käyttänyt postimyynnin palveluita. Kun kyläposti oli kantanut ne perille, oli todettu, että lähetys oli saastunut, ja aikamiespoika-Anselmi oli todennut, että hän ei käytä enää koskaan Postin palveluita tässä asiassa. Mielestäni se osoittaa, mikä on tulevaisuudenkuva ja näköala olemassa silloin, kun mennään asiamiespostilinjalle pidemmälti.

Niin kuin täällä ed. Mauri Salo mainitsi, asiamiespostien saamat palkkiot ovat sellaista nimellistä luokkaa, että niillä ei voida taata luotettavaa palvelua eivätkä ne täytä sen postin asemaa ja merkitystä, mitä tässä postipalvelulain sisällössä postitoimipaikalta edellytetään. Pitää löytää sellaiset korvausperusteet, että yrittäjän kannattaa asiaan panostaa, kouluttaa henkilökunta, kouluttaa nimenomaan sellainen henkilökunta, mikä täyttää luotettavuusperiaatteet.

Mietinnön yleisperusteluissa todetaan, että kolmelta paikkakunnalta, Pyhällöstä, Näljängästä ja Kuorevedeltä, puuttuu postipalvelut. (Ed. Rönni: Ei ole Kuorevettä enää. Se on lopetettu!) Tässä asiassa on aivan yhtä tuntematon nimi tulevaisuudessa niin Kuorevesi kuin Näljänkä ja Pyhältökin. — Kuoreveden, ed. Rönni, olen tunnistanut vanhastaan. Viittaa Pohjanmaan suuntaan. Se on ollut kunta, mikä on menettänyt itsenäisyytensä. (Ed. Rönni: Ei ole Pohjanmaalla päinkään!) — Vähän sinnepäin se kyllä viittaa.

Sen sijaan Pyhältö, mikä on oman kotikuntani yksi kylä, on tässä kunniakkaan paikkakuntanimen saanut. Kun sieltä Leonian pankkipalvelut hävisivät, samalla hävisi posti. Tämä on sinänsä kunnioitettava piirre, että Pyhältökin on saanut paikkakunnan statuksen ja päässyt tavallaan kunnan osana suureen mietintöön sisälle.

Sen sijaan olin voimakkaasti kiinnostunut, missä tämä paikkakunta Näljänkä on olemassa. Postinumeroluettelosta etsin ja löysin, että se on Suomussalmella, Kuusamon suunnassa, postinumerolla 89670. Kun tämäkin on jäänyt ilman postin palveluja, täytyy sanoa, että erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteet ovat tulleet ainakin sorsittuun asemaan kaiken kaikkiaan.

Muutamissa puheenvuoroissa on viitattu siihen, että Sampo-Leonia-yhdistelmä, joka on syntynyt, on ollut viimeinen kuolinisku monelle postille. Pidän hallituksen toimintapolitiikan osalta erittäin epäonnistuneena asiana, että Leonia-pankki mentiin hävittämään suuressa kasinohuumassa, todennäköisesti suuremmilla tavoitteilla kuin tällä kertaa toteutuma näyttääkään. Voisi todeta, että tästä voisi panna yhden ison ristin tämän hallituksen piikkiin, tästä epäonnistuneesta kansalaisten tasavertaisen talouspolitiikan hoidosta, jolloin ei ainakaan hyvää siitä tulevaisuudessa tule seuraamaan. (Ed. Rönni: Taisi olla ensimmäinen!) — Oliko se, ed. Rönni, ensimmäinen vai toinen, totean, että selkeästi ensimmäinen ainakin tähän keskusteluun liittyvistä tapahtumista, mikä on epäonnistumisen rintamalla nähtävissä. — Sen puitteissa olisin toivonut, että mietinnössäkin olisi vahvemmin näkynyt sellainen asia ja näköala, että rahaliikenteen vahvempi välittäminen olisi myöskin ollut yksi vahva tukijalka Postin toimipaikoille ja liiketoimintojen ylläpitämiselle, mitä nyt tämä vaihtoehto nykyisellään ei missään salli.

Kun ed. Karhu on mielestäni ansiokkaasti puuttunut Postin ja samalla myöskin Leonian henkilöstön asemaan ja työssäjaksamiseen, niin näkisin, että se on juuri yksi sellaisia asioita, mitä olisi tullut nähdä vahvempina myöskin mietinnössä, kun kerran asiantuntijoita henkilöstöliitoista täällä on ollut kuultavana. Selkeästi kerrotaan, että Postin ja Leonian osalta sairastavuus on noussut lähes kolminkertaiseksi siitä, mitä se aikaisemmin on ollut. Pidän todella huonona asiana, että tätä ei ole noteerattu suomalaisessa eduskuntakäsittelyssä eikä huomioitu henkilöstön asemaa, kuinka vaikeassa asemassa työskennellään, kun epävarmuus tulevaisuudesta on sitä luokkaa kuin se Postin työntekijällä on.

Herra puhemies! Toivon, että näillä muutamalla saatesanalla eduskunta vihdoinkin heräisi näkemään, millainen kansalaisten tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus postiasioissa on.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Esitys postipalvelulaiksi on vaikuttavuudeltaan hyvin merkittävä ajatellen asiakkaita ja Postin henkilökuntaa, mihin ed. S. Lahtela viimeksi puheenvuorossaan viittasi.

Miten tähän tilanteeseen on päädytty, juontaa Postin liikelaitostamisen kautta yhtiöittämiseen. Viimein Sampo—Leonia-fuusio oli se päätepiste, mikä aiheutti tilanteen, että tällainen postipalvelulaki on hallituksen taholta annettu. On paljon kritisoitu sitä, että hallituksen esitys on ollut hyvin huono ja on outoa, että on jouduttu niin paljon muuttamaan valiokunnassa hallituksen esitystä. Minä näen tilanteen sellaisena, että jos mitään valiokunnassa ei muutettaisi, kyllähän valiokuntatyöskentely melko turhaa ja tarpeetonta olisi. Eiväthän hallituksen esitykset voi olla koskaan täysin valmiita ja koskemattomia. Siinä mielessä on hyvä, että kuitenkin mietinnössä on pystytty muuttamaan hallituksen esitystä parempaan suuntaan ja korjaamaan varsin epäselvää tilannetta, mikä tulee lain käyttöönoton jälkeen olemaan.

Posti aikanaan, kun viime vuoden puolella Postin kehittämisestä keskusteltiin, valitsi strategiakseen puhtaan liiketaloudellisen strategian, jossa osittain on pitkäjänteistä kehittämisnäkökulmaa. Se nähdään lain sisällössä aika tarkkaankin, mitä tämä tarkoittaa. Yleispalveluperiaate tarkoittaa sitä, että toimipiste on jokaisessa kunnassa valtakunnassa. On sitten eri asia, millä tavalla toimipiste osaltaan toimii ja miten se palveluita pystyy tarjoamaan kansalaisille kussakin kunnassa. On puhuttu, että on hyvä asia, että mietinnössä päästiin saamaan aikaan tilanne, että luukkukanto onnistuu, eikä taajamissa tule ongelmia postin kantamisen suhteen. Enemmän olisin huolissani suurista kunnista ja haja-asutusalueista, missä ongelmia todella tulee olemaan eikä Postin palvelu varmaankaan ole sitä tasoa kuin taajamissa. Varmaan Uudellamaallakin on kuntia, joissa palveluja ei tänä päivänä ole saatavissa, ja sen vuoksi joudutaan tilanteeseen, jossa tarkastellaan asiamiespostin toimivuutta ja asiamiespostin toimintaa muutoinkin.

Esille on tullut se, että asiamiespostien korvaukset ovat liian pieniä. Olen samaan asiaan törmännyt kysellessäni niiden toimivuutta eri paikoissa. Tähän tulisi kiinnittää huomiota, että korvaukset olisivat sellaisia, että pystyttään laadukkaasti palveluita tuottamaan myös asiamiesposteissa. Ei ole oikein, että kauppaketjut määräävät kauppiaitaan, että niiden pitää ottaa asiamiespostipiste palvelutarjontaan kaupan muiden toimintojen ohessa, sillä se aiheuttaa sen, että silloin kaupan muu toiminta kärsii ja jonot kaupassa muutoin lisääntyvät Postin toiminnan kustannuksella tai päinvastoin. Tämä on varsin epäterve tilanne, että väkisin ympätään asiamiespostipalvelua kauppaliikkeitten oheen.

Laatustandardiin on täällä viitattu todeten, että se on hyvä asia. Pidän sitä hyvänä asiana, jos tällaisiin lukuihin päästään eli 90—95 prosenttiin, mutta miten valvotaan laatukriteerin toteutumista ja onko postin perilletulo ainoa kriteeri pelkästään? Postin kokonaispalveluun ja kokonaislaadunvalvontaan pitäisi kiinnittää huomiota myös siinä mielessä, että toiminta on taloudellista, samoin hintaan. Postin palveluiden hinnoittelun pitää olla koko maassa samanlaista kaikille ja kattaa tosiaan koko maa.

Täällä on ollut esillä Postin henkilöstön asema ja tulevaisuus. Jotkut ovat vähätelleet sitä, että täällä on ay-liikkeen suulla puhuttu liikaa ja liian paljon nähty henkilöstön asemasta huolta, onhan sinne kirjattu 191 miljoonaa markkaa. Mutta miten 191 miljoonaa markkaa käytetään? Sampo—Leonia-fuusion jälkeen yt-menettely toteutettiin kuuden kuukauden aikana lain mukaan. Oikeastaan ei tehty mitään muuta kuin todettiin, kuinka paljon väkeä vähennetään jnp. Itse toiminnan jatkuvuuteen minun mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, millä tavalla nämä miljoonat käytetään, koska se on hyvin paljon sidoksissa siihen, mikä on palveluiden laadun taso ja palveluiden saatavuus, kun on osaavasta henkilöstöstä kysymys, kun siihen panostetaan näistä miljoonista osaltaan riittävä määrä, että pystytään tuottamaan näitä palveluita, mitä kaivataan Postin taholta.

Pääseekö Postin henkilökunta vaikuttamaan siihen, millä tavalla nämä miljoonat käytetään? Väitän, että tällä hetkellä ei ole riittävän vakavasti suhtauduttu tähän koko asiaan. Osittain on myönteistä havaittavissa siinä, että Posti on oman toimintansa kehittämisen osalta, kun viittasin alussa pitkäjänteiseen kehittämiseen, kiinnittänyt huomiota sähköiseen toimintaan. Esimerkiksi viime syksynä multikirjeiden käyttöönotto osoittaa sitä, että Postilla on osaavaa henkilökuntaa, ja lisäkoulutus mahdollistaa vielä enemmän palveluita sähköisellä puolella.

Olemassa olevissa postitoimipaikoissa, niin Postin omissa kuin asiamiesposteissa, voitaisiin sähköistä asiointia toteuttaa vieläkin laajemmassa määrin. Posti on jo osaltaan tehnyt päätöksen 300 toimipisteen kohdalta, että niihin hankitaan asiakaspäätteet, mikä on hyvä asia. Tähän asiaan kiinnitin huomiota vuonna 99 syksyllä, kun postikeskustelua käynnistettiin. Valiokunnan mietinnössä ei millään tavalla näy sitä, miten Postin henkilökunnan asema ja työpaikat turvataan jatkossa järjestämällä ja kouluttamisen kautta saamalla lisää töitä postitoimipaikkojen pisteisiin näille työntekijöille. Yksi asia on tosiaan sähköinen asiointi esimerkiksi viranomaisiin päin ja muutoinkin sähköisen asioinnin käyttäminen Postin työssä.

Miten henkilöstö pääsee vaikuttamaan todella näiden 191 miljoonan käyttöön? Nyt pitää jokaisen omalta osaltaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tosiaan tällä tavalla turvattaisiin henkilöstön asema tulevaisuudessa ja turvattaisiin niitä työpaikkoja mahdollisimman pitkään, mihin ed. S. Lahtelakin viittasi. Parempi on se, että vähemmän ihmisiä irtisanotaan, kuin se, että miljoonat menevät ihan hukkaan.

Valto  Koski  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kaikilla asioilla on syynsä ja seurauksensa. Niin voidaan sanoa myös tässä asiassa, jonka juuret juontuvat 90-luvun alkutapahtumista. Asioilla on myös monia intressejä, vastakkaisiakin, niin myös tässä asiassa: toimintaa ylläpitävien tahojen intressit, asiakasnäkökulma, Postin henkilöstön intressit, muun muassa korvausrahastoa koskevat avoinna olevat kysymykset, jossain määrin aluepoliittinen näkökulma, joka ei ole pelkästään maaseutupoliittinen, voi olla myös kaupunkipoliittinen, palvelupisteitten toiminnan laatu ja sisältö jne. Mielestäni näitä haittoja ei tule vähätellä, ne ovat olleet tuntuvia, ei Postin eikä asiakkaan näkökulmasta, mutta ei myöskään ole syytä vähätellä mahdollisuuksia, joita informaatioyhteiskunta muun muassa postitoiminnoille antaa suurena haasteena.

Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että postitoiminta kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin ja että se on säilyttänyt asemansa merkittävänä kansalaisia, elinkeinoelämää ja hallintoa palvelevana infrastruktuurina. Näin on varmasti ollut, ja tätä tavoitetta lakiuudistuskin varmaan pitää tavoitteenaan. Suomessa on ollut vuodesta 94 alkaen voimassa postitoimintaa säätelevä lainsäädäntö, jota nyt siis esitetään uudistettavaksi erinäisistä syistä.

Eräänä perusteena lainsäädännön uudistamiseen sanotaan olevan maassamme virinnyt keskustelu peruspalvelujen saatavuuden turvaamisesta, johon postitoiminta on kiistatta kuulunut. Tämä keskustelu on ulottunut myös postitoiminnan ulkopuolelle käsittäen pankkipalvelut ja siihen liittyvän postikonttoreiden määrän säilyttämisen nykytasolla. Asia liittyy hallituksen ja liikenneministeriön linjauksiin, joista täällä useissa puheenvuoroissa on ollut puhetta.

Käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön yleispalvelu-käsite, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Joka tapauksessa perusteluissa todetaan lain tarkoituksena olevan turvata kaikille postipalveluiden saatavuus ja hyvälaatuinen yleispalvelu. Se käsittäisi kaikkien käyttäjien saatavilla olevan kohtuuhintaisen palvelujen valikoiman. Lainsäädännön uudistuksella saatetaan samalla postitoimintaa säätelevä lainsäädäntö perustuslain uudistuksen jälkeiselle tasolle ja selkeytetään vallitseva lainsäädännöllinen tilanne.

Lakiehdotuksen yleisperusteluissa selostetaan kattavasti nykytilaa sekä perustellaan lain tavoitteita ja esityksen vaikutuksia. Esityksestä on myös pyydetty varsin kattavilta tahoilta lausunnot, joiden todetaan olevan pääosin myönteisiä. Haluan todeta, että monissa lausunnoissa esitettiin kuitenkin huomautuksia esityksen yksityiskohdista, jotka liikenneministeriö sanoo pyrkineensä ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

Keskityn seuraavassa käsittelemään esitystä Suomen Posti Oy:n hallintoneuvoston jäsenen ominaisuudessa.

Suomen Posti Oy toteaa omassa lausunnossaan, että Euroopan unionin komissio ajaa kilpailua postitoimintaan, johon jäsenmaat suhtautuvat eri tavoin. Tätä lainsäädäntöä Euroopan unionin laajuudessa voidaan pitää pilottilakina, niin kuin täällä muun muassa ed. Bremer on todennut. Sen takia lainsäädäntö Euroopan unionin alueella varmasti tulee tarkemman silmälläpidon alaiseksi ja merkitys siltä osin korostuu.

Posti Oy:n näkemykset lähtevät seuraavista asiakokonaisuuksista:

1) Yrityksiä tulee kohdella kilpailutilanteessa mahdollisimman tasapuolisesti. Postitoiminnassa tasapuolisten kilpailuedellytysten luominen on haasteellista, kun yhdelle toimijalle asetetaan erityisiä velvoitteita.

2) Lainsäätäjän tehtävänä on varmistaa edellytykset monipuoliselle kilpailulle asiakkaita hyödyntävällä tavalla. Samalla pitäisi ottaa huomioon puhtaasti suomalainen etunäkökohta. Hallitus lähtee siitä, että tappiollista toimintaa Postille ei kompensoitaisi.

3) Nämä ehdot huomioiden on arvioitava, millaisia palveluvelvoitteita on tarkoituksenmukaista Postille asettaa ja onko se asiakkaiden etujen mukaista.

Näistä lähtökohdista käsin Posti Oy on kiinnittänyt huomiota esityksen 4 §:n sisältöön, jossa se toteaa pykälän olevan direktiivin mukainen paitsi yhdeltä keskeiseltä kohdalta. Pykälän 2 momentissa todetaan: "Yleispalvelun tarjoajan on pidettävä jokaisessa kunnassa vähintään yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste. Postipalvelun saatavuutta järjestettäessä postiyrityksen tulee ottaa huomioon kunnan asukasluku, pinta-ala, kunnassa ilmenevät asiointitarpeet ja muut olosuhteet."

Posti on esittänyt epäilyjä siitä, onko toimipisteen sitominen kuntaan kaikilta osin järkevää. Olen itsekin joutunut miettimään, onko asia todella näin. Tähän viittaa myös esityksen perusteluissa oleva lausuma: "Vaikka kuntarakenne Suomessa ei välttämättä vastaa palvelujen todellista sijoittumistarvetta eikä sillä ole suoraa yhteyttä asiakkaiden asiointisuuntautumisen kanssa, ehdotettua kuntakriteeriä on pidettävä tässä tapauksessa parhaana vaihtoehtona. Muiden tarpeeksi tarkkarajaisten ja pysyvien kriteerien löytäminen lain tasolla ei liene mahdollista."

Näkemystä voidaankin pitää ainakin osittain saman suuntaisena kuin Postin näkemystä, jonka mielestä olennainen osa Postin kilpailukykyä saadaan ilman näin rajaavaa määritettä maan kattavan palveluverkosto-määritteen kautta. Postin mukaan jäykkä lainsäädännöllinen kirjaus saattaa kääntyä käyttäjän kannalta epäedulliseksi. Avoimeksi kuitenkin jää ja on suuri kysymysmerkki, miten saataisiin varmuus muutoin palvelupisteiden kattavuudesta. Postin mielestä se joutuu sijoittamaan voimavaroja toimintaan, jolla ei ole varsinaisen yleispalvelun kannalta merkitystä. Kiinteitä postitoimipaikkoja ei välttämättä tarvita yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hoitamisessa. Palvelut voidaan viedä kotiin, käyttää uuden teknologian ratkaisuja jne. Posti toteaa vaatimuksen myös kilpailutaloudellisesti ongelmalliseksi.

Jakelun osalta, joka on kirjoitettu lakiehdotuksen 5 §:ään, jää epäselväksi, onko valtioneuvostolla valtuudet poiketa toimilupaa myöntäessään viisipäiväisestä jakeluvelvoitteesta muiden postiyrittäjien kohdalla.

25 §:ssä, joka käsittelee hinnoittelua, todetaan, että postiyrityksen perimien hintojen tulee olla kohtuullisia, tasapuolisia sekä sellaisia, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Hinnoittelun on oltava avointa ja syrjimätöntä. Yleispalvelun tarjoajan tulee hinnoitella seuraavana työpäivänä jaettava tavallinen kotimaan kirjelähetys yhtenäisesti koko maassa. Velvoite koskee yleisessä käytössä olevia yksittäisten kirjeiden maksutapoja. Yhtenäisen hinnoittelun käyttäminen ei estä postiyritystä tekemästä yksittäisiä hintasopimuksia asiakkaiden kanssa. Hinnat on sovitettava kustannuksiin. On väitetty, että yhtenäishintavaatimus merkitsee tietyille alueille alihinnoittelua ja tietyille alueille ylihinnoittelua ja on kilpailuoikeuden periaatteiden kanssa ristiriidassa.

Sitten 27 §:n osalta, joka käsittelee yhteistoimintavelvoitteita, haluan todeta, että Postille on säädetty velvoite viedä kirjelähetys sellaiselle vastaanottajalle, joka ei asu alueellista postitoimintaa harjoittavan yrityksen toimilupa-alueella. Tähän Posti toteaa, että yhtenäishinnoittelutuote on Postille epäedullinen, koska kilpailijat tulevat palveluillaan parhaalle markkina-alueelle ja edellyttävät Postin vievän lähetykset toisaalle Suomeen yhtenäishinnalla alle todellisten kustannusten. Tämä näyttää nyt olevan niin sanotusti hanskassa valiokunnan kannanoton saatua selkeyttävämmän sisällön tältä osin. Tämän epäkohdan välttämiseksi tulisi Postilla kuitenkin olla Postin mielestä oikeus tällaisissa tapauksissa viedä palvelu todellisilla kustannuksilla lisättynä normaalilla katteella.

Lähtökohtana Postin toiminnalle lienee se, niin kuin kaikelle muullekin liiketoiminnalle, että sille on luotava menestyksen edellytykset. Posti Oy:n toiminta on ollut keskeisessä asemassa suomalaisessa postitoiminnassa, ja sellaisena se mielestäni tulee säilyttää myös tulevaisuudessa. Kun juna on lähtenyt aikanaan liikkeelle, sen matka tulee jatkumaan kulloinkin tarpeeseensa ja aikaansa sopeutuen.

Arvoisa puhemies! Postipalvelulain uudistusta voidaan lähestyä sekä asiakkaan että toimintaa harjoittavan yrityksen näkökulmasta. Tällöin ei voida välttyä erilaisilta näkemyksiltä eikä ristiriidoiltakaan, niin kuin jo alussa totesin, minkä tämäkin keskustelu on eduskuntasalissa osoittanut. Tältä osin on syytä toivoa, että liikennevaliokunta on osannut yhteensovittaa erilaiset näkemykset parhaalla mahdollisella tavalla tehdessään muutosesityksiä lain sisältöön. Toivottavasti nyt nähty vaivannäkö liikennevaliokunnassa vastaa myös siihen haasteeseen, jonka eräs äskettäin suoritettu tutkimus paljasti eduskunnan lainkäsittelyyn liittyvistä ongelmista. Tutkimuksessa asetettiin nimittäin kyseenalaisiksi asiantuntijakuulemisten huomioiminen sekä myös niiden vaikutusten ennakkoselvitykset kansalaisten asemaan lakeja käytäntöön sovellettaessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Postin kysymykset todella koskettavat kansalaisia ja koskettavat paikkakuntia. Kysehän on hyvin pitkän perinteen omaavasta asiasta, jo Ruotsin vallan ajalta itse asiassa muodostuneesta käytännöstä, jolla esimerkillisesti toimitettiin tässä maassa ennen autonomiaa postilähetyksiä kautta koko maan. Silloin olivat menetelmät tietysti toisenlaiset, mutta posti kulki. Olennaista oli se, että se oli yhteiskunnan valvoma toiminta, johon liittyi luotettavuus. Tämä on yksi perusasia nytkin.

Kun viime kesänä erittäin voimakkaasti alettiin lopettaa Postin omia posteja ja entistä enemmän korvata näitä asiamiesposteilla, tein kirjallisen kysymyksen, jossa toin esille sen, että postien lopettamisesta ja muutoksista pidättäydyttäisiin siihen saakka, kunnes nyt käsiteltävänä oleva postitoimintalaki tulee käsittelyyn. Kun nyt tätä lakia käsittelemme, voidaan vain todeta, että muutosten osalta, joita tapahtui, olemme valitettavasti myöhässä.

Kun esitän tiettyä kritiikkiä, tämä ei kohdistu niihin ihmisiin, jotka ovat joutuneet paljon opettelemaan uutta hoitaessaan asiamiesposteja ja tehdessään tuota työtä varsin olemattoman suuruisilla taloudellisilla korvauksilla. He ovat yrittäneet parhaansa ja henkilöinä tehtävissään halunneet onnistua. Mutta itse järjestelmä kaipaa kyllä kritiikkiä.

Mielestäni oli onnetonta, että Postipankki-Leonia irrotettiin Postista. Tässä oli yhteinen kokonaisuus, joka oli toimiva kautta koko maan kaupunkilähiöistä, kantakaupungin osa-alueista maaseudun syrjäisimpiä kyliä myöten mukaan lukien sairaalat ja vastaavat muut laitokset, varuskunnat jne., joissa Postin ja myöskin Postipankin palvelupisteitä aikanaan oli. Menetys on huikea siihen nähden, mikä tänä päivänä tilanne käytännössä on.

Samalla syksyllä todettiin äänestysprosenttien alhaisuus kunnallisvaaleissa. Monet ennakkoäänestyspaikat olivat siirtyneet pois posteista, kunnat olivat etsineet muita järjestelyjä ja ennakkoäänestysajatkin poikkesivat näissä sitten siitä, mihin posteissa oli totuttu. Epäilen, että yksi osatekijä alhaiseen kunnallisvaalien äänestysprosenttiin on saattanut olla siinä, että kaikkialla ennakkoäänestykset eivät ole sillä tavalla palvelleet kuin postissa oleva ennakkoäänestyspaikka ja vakiintunut aika, kautta koko maan sama, aiemmin palveli. Ennakkoäänestyksen osuushan on lisääntynyt äänestyksissä.

Kun täällä on tuotu esille, muun muassa ed. Vistbackan puheenvuorossa, tiettyjä lupahallintoasioita, joissa kansalaiset asioivat posteissa, tässä on yksi valtionhallinnon asia, joka on kätevästi hoidettu siellä oman paikkakunnan Postin postissa. En tiedä, hoitavatko asiamiespostit sitten kuinka noita palveluita.

Keski-Suomessa on tilanne sen kaltainen, että kun Postin postien lopetusruljanssi on ohi tulevassa kesäkuussa, Keski-Suomeen jää 17 Postin omaa konttoria. 16 kuntaa hoituu asiamiesposteilla. Vaarana on, että tämä uusi postipalvelulaki on avoin valtakirja Postille ulkoistaa vaikka kaikki omat konttorinsa. Lakihan ei tätä ainakaan tulkintani mukaan valitettavasti estä. Tämä tulisi myöskin selkeästi tiedostaa.

Vaarana on, jos ajatellaan henkilöitten jaksamista työssä, jotka postityötä tekevät, loppuunpalamista, uupumista, uhkaa irtisanomisista ja osa-aikaisiksi joutumisista. Tämä on monien postilaisten ongelma. Useat ovat kääntyneet puoleeni, että kun 30 vuottakin on palveltu valtiota työnantajana ja esimiehetkin sanovat, että palvelu on hyvin suoritettu, sitten tehtävistä on vain saneerattu ulos. Siinä ovat ehkä edeltäneet uupumuksen seurauksena sairaslomat ja monet henkilökohtaiset ongelmat. Minusta myöskin tämä näkökohta kannattaa muistaa, Postin henkilöstön jaksaminen vaativassa yleisönpalvelutehtävässä, jota Postin henkilöt ovat luottamuksellisesti ja ammattitaidolla kaikissa niissä tehtävissä, joita tuohon on liittynyt, hoitaneet.

Kun Posti on muutettu osakeyhtiöksi, se toimii kuten mikä tahansa muukin yritys maksimoiden voittonsa. Tämä on minusta ongelmallinen lähtökohta silloin, kun on kysymys sellaisesta yleishyödyllisestä ja välttämättömästä asiasta kuin Postista. Kun ollaan etsimässä laskennallisesti kannattamattomia toimintoja, vaara on, että karsittaessa toimintoja kokonaisuus hämärtyy, ja kun kokonaisuus hämärtyy, silloin ei tule enää oikeaa yhtälöä.

Postin omien konttoreitten lopettamisella on paikkakuntaan kahtalainen vaikutus: tulee uusia työttömiä paikkakunnalle, ja laadukkaat, monipuoliset Postin omat palvelut — viittaan muun muassa lupahallintoon jne. — lakkaavat. Tämä heikentää paikkakunnan vetovoimaisuutta, perusinfrastruktuuria. Ihmiset käyvät ajattelemaan, kannattaako tällaiseen hiipuvaan kuntaan tai paikkakunnalle jäädä asumaan tai tuoda yritystä.

Ruotsin elinkeinoministeri Rosengren puuttui Ruotsin postin intoon lopettaa kaikki omat postikonttorit, ja nyt Ruotsi onkin aikeissa muuttaa suunnitelmiaan. Uusien suunnitelmien mukaan jokaisessa Ruotsin kunnassa on vähintään yksi postin oman henkilökunnan hoitama postikonttori, josta saa kaikki peruspalvelut. Toki tässä yhteydessä on kohtuullista huomauttaa, että Ruotsin kuntarakenne poikkeaa merkittävästi Suomen kuntarakenteesta, mutta tämä on lähtökohta, jonka pitäisi olla perusmalli meillä Suomessakin. Ruotsissa postien ei tarvitse olla laskennallista voittoa tuottavia, vaan ne ovat yleisöpalveluperiaatteella. Tämä on lähtökohta.

Ruotsin postikonttoreissa voi postipalvelujen lisäksi maksaa laskuja, ottaa ulos rahaa tai laittaa säästöön, lähettää rahaa ulkomaille ja jättää päiväkassoja. Tämä toiminta ei kohdistu vain yhden pankin asiakkaisiin, vaan Ruotsin posti voi tehdä sopimuksen useiden pankkien kanssa niiden perusrahaliikenteen hoitamisesta. Näin annetaan pankeille mahdollisuus parantaa asiakaspalvelua, ja minusta tämä on hyvin merkittävä asia. Vastaavan mallin käyttöön ottamista kannattaisi suunnitella ihan vakavasti myöskin Suomessa. Ruotsin-malli olisi mielenkiintoinen malli ainakin harkittavaksi.

Valtiovarainministeriön pankkipalvelutyöryhmä on ehdottanut, että Suomessakin muillekin kuin talletuspankeille ja säästöpankeille sallittaisiin oikeus vastaanottaa varoja tileille. Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen asia kokeiltavaksi.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että löydetään sellainen ratkaisu, että postipalvelut olisivat mahdollisimman hyvin ihmisiä lähellä myös niin, että pakettien painorajoituksia ei tulisi, vaan että paketit toimitettaisiin nykyisen käytännön mukaan perille. Toivon asian jatkokäsittelyssä kiinnitettävän huomiota kaikkiin täällä esiin tuotuihin epäkohtiin.

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Postin liikelaitostaminen tapahtui vuonna 90 ja yhtiöittäminen vuonna 94. Niiden myötä, voi sanoa, poliittinen ohjaus kirposi eduskunnalta.

Salissa on nyt läsnä ed. Seppo Lahtela. Hän tuttuun reippaaseen tyyliinsä käytti puheenvuoron ja osoitti arvostelunsa hallituksen suuntaan. Myönnän kyllä, että en tiedä vuonna 94 tapahtuneesta äänestyksestä, kuinka laaja kannatus siinä oli. Luulisin, että suurin osa eduskunnasta eli keskustakin on tässä mukana ollut. (Ed. S. Lahtela: Mutta järki tulee joskus!)

Osakeyhtiön omistajan puhevaltaa tällä hetkellä käyttää kokoomuslainen liikenne- ja viestintäministeri, ja hallintoneuvosto, näin minulle on viestitetty, saa antaa Postin tuloksesta vain lausunnon. Voi todeta, että hallintoneuvoston valta on todella vähäinen, lähes olematon. Tänään on monessa puheenvuorossa myös todettu, että Leonia-ratkaisu on tietysti omalta osaltaan vaikuttanut tilanteeseen, jossa nyt ollaan.

Hyvin paljon puheenvuoroja on käytetty, ja tämäkin viestittää sitä huolta, jota tunnetaan siitä, kuinka postipalvelut tulevaisuudessa voidaan taata edes tyydyttävällä tasolla.

Heti aluksi on syytä todeta ja esitän myös omasta puolestani kiitokset liikennevaliokunnalle, joka on tehnyt hallituksen lakiesitykseen monta tähdellistä ja hyvää muutosta. Väitän, että tällä lailla, ennen kaikkea tietysti sen toimivuudella käytännössä, on harvaan asutuille alueille, niiden kansalaisille, yrityksille, hyvin suuri merkitys, ehkäpä suurempi kuin rintamailla. Jos postipalvelut eivät toimi, varmuudella myös aluekehitys, kyseisten alueitten tulevaisuus, on entistäkin epävarmempaa.

Puutun puheenvuorossani vain muutamiin asioihin ja varsin lyhyesti.

Valiokunnan mietinnössä korostuu muun muassa se, että jakelussa palvelutaso on säilytettävä vähintään nykytasolla. Näin on hyvä. Lakiesitystä on tarkennettu muun muassa kirjelähetysten toimittamisen osalta, eli kirjelähetykset tulee jakaa kerrostaloihin luukkukantona, toisin sanoen huoneistokohtaisiin luukkuihin sisälle kerrostaloihin. Tämä tietysti jatkuu, näin olen ymmärtänyt, niissä kerrostaloissa, joissa tälläkin hetkellä tämä käytäntö on. Jo nykyään on hyvin paljon kerrostaloja, muun muassa opiskelija-asunnot, joissa alakerrassa ovat laatikostot. Tämä käytäntö ei varmasti näissä muutu, eikä ole tarpeenkaan. Toisaalta on myös todella mielihyvällä todettava se, että mietinnössä todetaan, että vanhuksille, kaikille liikuntarajoitteisille, on järjestettävä kotiinkanto ilman eri korvausta. Myös hyvää täällä on viiden päivän keräilyvelvoite, ja hinnoittelussa myös korostetaan tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta.

Edelleen valiokunta haluaa säilyttää postipalvelujen nykyisen laatutason. Ed. Seppo Lahtela otti puheenvuorossaan esimerkin, että hän oli kontrolloinut 20 kirjeen, vai 25 kirjeen, lähetyksestä, että se olisi vasta näin tiistaina ollut perillä. En tiedä, onko niissä kirjeissä ollut edes ensimmäisen luokan postimerkit. Jos on, niin totta kai näinkin voi tapahtua. Joka tapauksessa jatkossakin valiokunta edellyttää, päinvastoin kuin hallitus, että 95 prosentin varmuus saajille taattaisiin, kun on ensimmäisen luokan lähetyksestä kyse.

On monia asioita, joista voi myös olla aiheellisesti huolissaan, ennen kaikkea ensinnäkin kattavasta palveluverkostosta. Mietinnössähän todetaan, että jokaisessa kunnassa on kaikkina aikoina oltava ainakin yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste. Tähän vaikuttavat hyvin monet seikat. Lausuma ei takaa välttämättä edes tyydyttävää palvelutasoa. Kuntien rakenne on hyvin vaihteleva. On pinta-alaltaan laajoja kuntia, ja myös asiamiespostit asettavat monenlaisia kysymysmerkkejä. Itse kyllä asun sellaisella alueella, että jo toisen kerran peräkkäin asianomainen asiamiesposti sai Suomen parhaan palvelun palkinnon. Mutta joka tapauksessa me varmasti kaikki tiedämme ja on kokemusta, että asiamiesposteissa on hyvin vaihteleva ammattitaito. Asiamiesposteissa on hyvin paljon eroja. Oma kysymysmerkkinsä on myös se, että kun yrittäjä lopettaa sen varsinaisen toiminnon, niin vaikka tässä laissa sanotaan, että palvelu on järjestettävä, onko tosiaan jatkossa näin. Edelleen ulkoistettavia toimipaikkoja on vielä tuon tiedon mukaan 165, ja suurimman osan kohdalla sopimukset ovat todella auki.

Pienempi huolenaihe, mutta kuitenkin: Perustuslakivaliokunta lausumassaan on kiinnittänyt huomiota kirjeen ja myös paketin avaamisoikeuteen. Valiokunnan lausumassa on esitys, että Tietohallintokeskuksen yhteyteen perustettaisiin varmennusyksikkö. Kaiken kaikkiaan kirjeen avaamisoikeus on varsin problemaattinen.

Mutta se suurin huoli, joka viimeisimmissäkin puheenvuoroissa on tullut esille, on henkilöstön aseman turvaaminen. Siinä on ollut, on tälläkin hetkellä ja on varmasti jatkossa edelleen paljon ongelmia. Vaikka sopeuttamiseen resursseja ollaan osoittamassa ja on osoitettu, on kuitenkin kantautunut viestejä, että uudet työehtosopimukset vaikuttavat ratkaisevasti eli negatiivisesti monen työntekijän ansiotasoon. Työmäärä muuttuu. On kymmeniä vuosia oltu töissä, mutta joudutaan osa-aikatyöhön. Se vaikuttaa, totta kai, myös eläke-etuihin. Työpaikkakin muuttuu. Toivottavasti olen väärässä, mutta pelkään, että myös mittavia irtisanomisia tulee tapahtumaan.

Kuitenkin toivottavasti tällä lailla pystytään pelastamaan ainakin suuri osa, mitä pelastettavissa on. Joka tapauksessa niin Postin kuten Tielaitoksenkaan tie ei kaipaa uusia tallustelijoita. On aivan aiheellinen pelko siitä, mitä muun muassa peruspalvelua tuottavan VR:n tulevaisuudesta kuiskitaan. Viittaan vain siihen, mitä ed. Karjalainen puheenvuorossaan totesi.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: On hyvä, että mietinnön toisessa lausumassa velvoitetaan antamaan selonteko postipalvelulain vaikutuksista eduskunnalle vuoteen 03 mennessä.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Kähkönen epäili, oliko niissä kirjekuorissa edes ykkösluokan merkit, niin voin todeta tässä, että kyllä varmasti oli. Osoite oli käsin kirjoitettu, jolloin se varmaan teknisestä lajittelusta ei saattanut mennä läpi, mutta toimitusvarmuus oli erittäin huono.

Ed. Kähkösen puheenvuorosta vaan toteaisin, että siinä kyllä haettiin kovin hallitusmyönteistä linjaa, mutta kansa oli kovin unohduksissa siinä kaiken kaikkiaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys postipalvelulaiksi on muuttunut paljon valiokuntakäsittelyssä. Tämä on hyvä ja osoittaa eduskunnan tarpeellisuutta. Hallituksen esityshän on täällä varsin yksimielisesti todettu huonoksi ja heikosti valmistelluksi. On hyvä, että eduskunta korjaa hallituksen kehnon esityksen.

Postin ympärillä on tapahtunut paljon negatiivista kymmenen viime vuoden aikana. Ongelmat alkoivat heti, kun Postista tehtiin osakeyhtiö Ahon hallituksen aikana. Yksityistämisen seurauksista maksetaankin nyt Postin kohdalla kovaa hintaa. Aivan samoin näyttää käyvän Soneran tai Tielaitoksenkin kohdalla. Herää vain kysymys, miten käy seuraavaksi yksityistämiskohteiksi valituille valtionyhtiöille. Samoin herää kysymys, onko Rautatiet seuraavana yksityistämislistalla. Nähtäväksi jää myöskin sekin, onko Postista, Tielaitoksesta ja Sonerasta opittu jotain, kun seuraavia yksityistämishankkeita puuhataan. Toivottavasti on jotain jäänyt.

Yksityistäminen on merkinnyt niin Postin kuin Tielaitoksenkin kohdalla erityisesti haja-asutusalueiden palveluiden heikentämistä. Esimerkkinä tästä Postin kohdalla ovat pankkipalvelujen lopettamiset. Yhteiskunnan palvelujen lopettamiset tai heikentämiset ovat huonoja signaaleja haja-asutusalueiden ihmisille. On selvää, että näillä huonoilla päätöksillä, muun muassa Postin omien konttorien lakkauttamisilla, on ollut vaikutusta monien paikkakuntien tulevaisuuteen ja imagoon. Ihmiset valitsevat asuinpaikkakuntansa usein myös paikkakunnalla olevien palveluiden mukaan. Postin henkilökunnan merkitystä ei ole myöskään paljon huomioitu, kun näitä ratkaisuja on tehty, ei myöskään sitä työllistävää vaikutusta, mikä Postin henkilökunnalla on.

Postin ja Tielaitoksen ratkaisuilla on tehty huonoa aluepolitiikkaa. Maassamme on kiihtyvä muuttoliike kasvukeskuksiin. Postin ja Tielaitoksen ympärillä tehdyt toimenpiteet lisäävätkin vain tätä muuttoliikettä. Tässä mielessä postipalveluiden yhteiskunnallista kokonaisvaikutusta ei ole ymmärretty eikä sitä ole otettu huomioon, kun näitä huonoja ratkaisuja on tehty.

Nyt esillä oleva postipalvelulaki ei ole aiheuttanut edellä mainittuja ongelmia. Pystyykö laki parantamaan olemassa olevaa tilannetta, jää nähtäväksi. Huonommaksi se ei nykyistä tilannetta voi enää tehdä, sen verran huonoksi tilanne on jo päässyt muodostumaan postipalvelujen osalta.

Täällä on puhuttu Ruotsin-mallista, jota pidetään parempana. Postihan on säilyttämässä Ruotsissa omat toimipisteensä paremmin kuin meillä on tapahtumassa. Ruotsin-malliin on syytä palata, jos nyt esillä oleva postipalvelulaki osoittautuu huonoksi. Tämä vaara nimittäin on olemassa. Asiamiespostithan nimittäin luovat monenlaista epävarmuutta nimenomaan postien jatkuvuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Eduskunta palaa viimeistään vuonna 2003 tähän lakiin, koska hallituksen on annettava silloin selonteko postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta. Tässä yhteydessä on mahdollisuus myös verrata postipalvelulain toimivuutta muun muassa Ruotsin-malliin. Seuranta ja vertailu onkin täysin välttämätöntä, jotta parannuksia voidaan tarvittaessa tehdä postipalveluihin. En nimittäin usko, että tällä lailla Postin asiat tulisivat vielä kuntoon. Asiaan siis varmaankin palataan.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas kyseli, eikö tämä hallitus ole oppinut mitään palvelujen yksityistämisestä, ja viittasi Tielaitokseen ja Postilaitokseen. Minä voisin sanoa, että ei ole oppinut eikä varmasti opikaan. Niin kauan kuin hallituspuolueiden edustajat antavat hallituksen harjoittamalle yksityistämislinjalle tukensa, näin tulee tapahtumaan ja turha sitä täällä on valitella. (Ed. Pulliainen: Punkaharjukin yksityistettäisiin!) — Se meni jo.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymyksessä todella tärkeä ihmisten peruspalveluihin liittyvä laki. Ennen sanottiin, että kylä on toimiva, jos siellä on kauppa, koulu ja posti. Nyt on siirrytty sille tasolle, että kunta on toimiva, jos siellä on posti ja muut tarpeelliset peruspalvelut. Postin palvelu on vähintään yhtä tärkeä kuin toimiva tieverkko tai rautateiden henkilöliikennepalvelut. Ne todella koskettavat kaikkia kansalaisia.

Täällä on valiokunta saanut erinomaista kiitosta ja tunnustusta tämän hallituksen esityksen valmistelusta mietinnöksi. Yhtä lailla on syytä yhtyä tähän kiitokseen ja ennen kaikkea siihen, että valiokunta on pyrkinyt tuomaan tähän lakiehdotukseen kansalaisnäkökulman ja pyrkinyt turvaamaan kansalaisille postipalvelujen ja niiden läheisyyden ja saatavuuden mahdollisimman hyvin.

Itse aikanaan viime keväänä tein toimenpidealoitteen Postin postitoimipaikkojen säilyttämisestä kaikissa kunnissa. Nyt toki valiokunnan mietintö lähtee siitä, että jokaisessa kunnassa on säilytettävä vähintäänkin postipalvelupiste, olkoon se sitten Postin oma toimipaikka tai asiamiesposti.

Valiokunta on myöskin ansiokkaasti pohdiskellut niitä näkökulmia, miten postipalvelut voitaisiin säilyttää, ja miettinyt yhteispalveluja vaihtoehtona ja kytkennällä sille, että nykyiset Postin toimipaikat säilytetään tai että nuo jakelupaikat voisivat toimia myöskin postitoimipaikkoina. Kaikki tämä pohdiskelu on hyvää, mutta valitettavasti vain myöhässä. Ratkaisut meidän olisi pitänyt kyetä tekemään silloin, kun Leonia ja Posti eriytyivät, ja itse asiassa tämän lain olisi tullut silloin olla voimassa. Silloin me olisimme kyenneet raamittamaan valtakunnassa postipalvelujärjestelmän. Tänä päivänä me olemme itse asiassa tosiasioiden edessä ja tunnustamme tapahtuneen kehityksen, mutta jos me voimme nyt vielä turvata olevat palvelut, se on tietysti ensisijaisesti tärkeää. Näin ollen jatkossa onkin keskityttävä näihin kahteen kysymykseen, eli oleva postipalveluverkko on säilytettävä ja turvattava ja toisaalta niiden postipalvelupisteiden, jotka ovat, myöskin palvelutaso on säilytettävä ja turvattava. Näihin myöskin valiokunta kiinnittää huomionsa.

Valiokunta on myöskin parantanut postin jakeluun liittyviä kysymyksiä. Postin jakelu kerrostaloihin säilyy ennallaan huoneistokohtaisena, mutta haja-asutusalueiden jakelu jättää tulkintamahdollisuutta. Siellähän lähtökohta on se, että etäisyys voi olla kilometrin mittainen, mutta jos on kysymyksessä henkilö, joka on invalidi, vanhus, liikuntarajoitteinen tai vastaavasti heikosti liikkuva, tulee postipalvelu toimittaa hänelle kotiin maksutta. Tämä on hyvä periaate, sitä tosin ei ole lain pykälään kirjoitettu, mutta kun laki tulee hyväksyttyä ja perustelut tulevat sitoviksi, toivottavasti myöskin Posti toimii tämän periaatteen mukaisesti. Toivottavaa on, että Posti Oy antaa toimipaikoilleen ohjeen siitä, miten ratkaisu tehdään. Esimerkiksi, jos vanhus toimittaa lääkärintodistuksen heikentyneestä liikuntakyvystään, silloin ilman muuta todistuksen perusteella tullaan palvelu toimittamaan hänelle kotiin saakka.

Arvoisa puhemies! Yhtä lailla jäämme odottamaan kaikki tuota vuoden 2003 selontekoa ja tarkastelemaan sitä, kuinka palvelut ovat toimineet ja palvelleet asiakkaita. Silloin meidän on tietysti mahdollisuus tähän puuttua, mutta toivomme, että tämä laki luo perustan ja pohjan postipalveluille ja tästä eteenpäin ainakaan heikentymistä näissä ei tule tapahtumaan.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Postitoiminta kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin. Sen toiminta on turvattava niin kansalaisia, elinkeinoelämää kuin hallintoakin palvelevana. Muoto, miten tämä tehdään, ei mielestäni ole niin suuri asia, kuin keskusteluissa ja julkisuudessa on uskottu. Pääasia on, että Postin palvelut turvataan riittävän kattavina, korkeatasoisina ja kohtuuhintaisina kaikille väestöryhmille ja yrityksille maan kaikissa osissa. Tätä ovat nimenomaan postilähetysten perillemenon varmistaminen riittävän nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin sekä niin sanottu postisalaisuuden turvaaminen.

Liikennevaliokunnan mietintö poikkeaa ja täsmentyy hallituksen esityksestä monessa kohdassa. Mietintö on hyvä ja turvaa kattavat postipalvelut. On hyvä, että liikennevaliokunta on haluton tinkimään muun muassa kirjeiden perillemenon nopeudesta. Valiokunnan mietinnön mukaan 95 prosenttia ensimmäisen luokan kirjeistä on toimitettava perille seuraavana työpäivänä. Hallitus esitti rajaksi 90:tä prosenttia. Pidän erittäin hyvänä myös valiokunnan mietinnössään kiirehtimää viranomaisten hoitaman postipalvelujen varmennusyksikön perustamista Telehallintokeskuksen yhteyteen. Varmennusyksikkö huolehtisi kaikkien postiyritysten toimitettavaksi annettujen puutteellisin osoitetiedoin varustettujen postilähetysten perillepääsyn ja varmistaisi perustuslaissa turvatun luottamuksellisen viestin salaisuuden.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, riittävätkö asiamiespostit turvaamaan paikkakunnan tai kylän postin vai tarvitaanko siihen oma postitoimisto. Postipalvelujen saatavuus on turvattava niin, että jokaisessa kunnassa on kaikkina aikoina vähintään yksi toimipiste. Onko toimipiste oma erillinen postitoimisto vai asiamiesposti, kenties useampikin, riippuu kunnan koosta ja asukasmäärästä. Mielestäni asiamiespostit riittävät omakohtaistenkin kokemusteni perusteella takaamaan riittävät postipalvelut kuntalaisille ainakin pienissä kunnissa ja taajamissa ja tarjoavat postipalveluita muunakin kuin niin sanottuna virka-aikana. Näistä on tullut myöskin erittäin hyvä palaute. Useimmat asiamiesposteista ovat yrittäjiä, jotka ovat tottuneet ja osaavat palvella asiakkaita varmasti yhtä hyvin ja ovat kaikille kylänmiehille tuttuja siinä missä postivirkailijatkin. Palvelu voi sujua kenties jopa vähemmän byrokraattisesti ja mutkattomammin.

Postitoiminnan toimipaikkojen määrä on vähentynyt tasaisesti useamman vuoden ajan. Tämä ei kuitenkaan näy henkilöstön vähenemisenä. Asiamiespostien kohdalla tulee kuitenkin varmistaa, että ne toimivat myös silloin, kun asiamies sairastuu tai lomailee. Toimipisteet on pidettävä yllä, olivatpa ne sitten postitoimistoja tai asiamiesposteja, mahdollisesti myös lakkautettavissa kunnissa. Tämä on välttämätöntä myös siksi, että yksistään puhdas luonto ja rauhallinen ympäristö eivät riitä houkuttelemaan alueelle uusia asukkaita, vaan he vaativat asuinympäristöltään palveluja, joista posti- ja pankkipalvelut, kauppa, päivähoito ja koulu ovat ehdottomia. Kiertävä postiauto, malliin kirjastoauto, voisi olla hyvä vaihtoehto varsinkin sellaisissa kunnissa, joissa välimatkat toimipisteisiin ovat pitkiä ja kulkuyhteydet puutteellisia ja huonoja.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon myös siitä, miten posti jaetaan kerrostaloissa, rappuun vai asuntoon. Jaetaanpa posti sitten oviluukkuihin tai alhaalla oleviin huoneistokohtaisiin postilaatikoihin, joka tapauksessa liikuntarajoitteisille, huonokuntoisille ja vanhuksille posti on kannettava perille saakka ja ilman eri korvausta. Näin tulee tapahtua myös pientaloalueilla.

Lopuksi, arvoisa puhemies, pidän erittäin hyvänä, että postipalveluja rationalisoidaan. Palveluiden uudelleenorganisointi ei automaattisesti tarkoita palveluiden heikkenemistä. Muotoseikat, postitoimisto vai asiamiesposti tai kohtuullinen matkakäsite pientaloalueella 50 vai 100 metriä ja haja-asutusalueilla joistakin sadoista metreistä kilometriin, eivät ole mielestäni hallituksen esittämän postipalvelulain oleellisimmat asiat, vaan nimenomaan se, että rationalisoimalla Postin toimintoja turvataan postin kulku niin, etteivät kansalaiset saa vierasta postia laatikkoihinsa eikä yksittäisten ihmisten tarvitse toimia palkattomina posteljooneina kylillään. Huomio on kiinnitettävä nimenomaan Postin ammattitaitoiseen lajitteluun ja jakeluun, ettei käy niin kuin Havukka-ahon ajattelija aikoinaan ajatteli: posti on instituutio, jonka tehtävänä on postinkulun hidastaminen ja tavoitteena itsenouto kymmenkertaisin kustannuksin.

Tiedossani on tälläkin hetkellä talouksia, jotka saavat postilaatikkoihinsa heille kuulumatonta postia jopa viikoittain. Sopii kysyä, kuinka paljon vastaavasti heille kuuluvaa postia jaetaan väärin ja tavoittavatko lähetykset koskaan oikeat vastaanottajat. Tämä ei ole kiinni siitä, onko paikkakunnalla postitoimisto vai asiamiesposti, vaan pääsääntöisesti lajittelukeskusten tarkkaavaisuudesta. Valiokunta on tehnyt kiitettävän perusteellista ja kannatettavaa työtä. Kysymyksessä on asia, joka varmasti koskettaa jokaista kansalaista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, postipalveluita enemmän olen huolissani siitä, kuinka kansalaisille pystytään tulevaisuudessa turvaamaan riittävät pankkipalvelut. Postitoimistojen katoamisen myötä myös pankkiverkosto on harventunut. Tästä ovat kärsineet erityisesti ikääntyvät ihmiset, jotka haluavat hoitaa pankkiasiansa edelleen perinteisesti käymällä henkilökohtaisesti pankissa. Kaikilla ei ole nettiä eivätkä kaikki halua asioida automaateilla. Kaikkia palveluja ei tänä päivänä edes saa automaateista.

Antero   Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Keskustelu on ollut mielenkiintoinen monessakin mielessä. On ehkä aika harvinaista, että yhdestä mietinnöstä, valiokunnan tuotteesta, syntyy sellainen keskustelu, että riideltiinkö sitä tehtäessä vaiko ei. Minusta tämäkin on hyvä merkki; lopputulos on ilmiselvästi hyvänlainen kompromissi. En osaa ryhtyä kiitoksiin, mitä valiokunnan puheenjohtajalle on jaettu, kun en ole kyseisessä valiokunnassa käynyt kuin asiantuntijan ominaisuudessa. Se ei vielä anna tarpeeksi merkittävää laajuutta lausua jotakin, mutta olen kyllä tulkinnut tämän keskustelun aikamoiseksi luottamuksen osoitukseksi kyseiselle valiokunnalle.

Herra puhemies! Täällä ei ole puututtu olennaiseen. Tähän maailman aikaan entistä olennaisempaa on, minkälaisessa ympäristössä firmat yleensä toimivat ja erityisesti Posti toimii. Posti, tultuaan 362 vuotta sitten perustetuksi, aloitti heti kansainvälisen toiminnan, ja se toiminta on laajentunut kaiken aikaa. Juuri nyt postimaailmassa ja posti-Euroopassa tapahtuu tavattoman paljon. Isot käyvät isoa kisaansa, pienet seuraavat valppaina ja odottavat omaa tilaisuuttansa. Voisi melkein kiteyttää niin, että Eurooppaa jaetaan parhaillaan Saksan, Hollannin, Ranskan ja Englannin postien kesken. Menestyäkseen tässä kamppailussa Suomen postin on tietysti oltava perin älykäs, kovin taitava, ja vähän pelurin vikaakin sieltä täytyy löytyä.

Postit hakevat kasvua ja markkinoita nimenomaan logistiikan, tavarankuljetuksen sekä kansainvälisten pika- ja kuriiripalvelujen puolelta. Perinteinen kirje kasvattaa toki suurten postien tilipussia, mutta aggressiivisen kasvun alueita ovat koko Euroopan ja maailmankin kattavat verkot, e-bisneksen ratkaisut sekä täyden väriskaalan logistiikka ja viestinvälityspalvelut. Kasvua nämä jättipostit kalastelevat yritysostoin ja laajentamalla reviiriään kauas omien kotimarkkinoidensa ulkopuolelle, jopa tänne Suomeen saakka, mikä seikka tässä keskustelussa on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle.

Ihan ensimmäiseksi kaupantekoon, suurten kuljetusjättien ostoon, lähti yksityistetty Hollannin posti, jolle kumppaniksi kelpasi kansainvälinen kuljettaja TNT. Syntyi TNT Post Group. Tänään Hollannin posti onkin iso toimija kaikissa Euroopan maissa. Vähän myöhemmin liikekannalle lähti Saksa. Se hankki leiriinsä DHL:n ja Danzasin. Nämä ovat kaikki nimilyhenteitä, joita me katselemme viimeistään formulakisojen yhteydessä, siellä missä suuri raha yleensäkin liikkuu. Kuljetusyritys Danzasiin ollaan parhaillaan fuusioimassa toista alan isoa, saksalaista ASG:tä, joka on muun muassa Suomen Postin konserniyhtiön Kelpo Kuljetuksen toinen omistaja. Saksan jätistä kasvatetaan entistäkin jättimäisempää. Jo nyt Saksan posti, Deutsche Post World Net, on liikevaihdoltaan suurin Euroopan posteista. Vain muutama kuukausi sitten Saksan posti vietiin pörssiin, josta haetaan yritykselle lisää arvoa, kilpailu- ja iskukykyä kansainvälistyvillä markkinoilla. Postimaailmasta ei voi puhua mainitsematta Ranskaa. Ranskan posti omalta puoleltaan kontrolloi Saksan toiseksi suurinta kuljetusyritystä, sikäläistä "matkahuoltoa". Ranskan postikonsernin Cronopostilla on lisäksi erilaisia alliansseja useaan suuntaan. Englannin posti taas omistaa osaltaan Saksan kolmanneksi suurimman pientavaraoperaattorin. Tähän perin monimutkaiseen kuvioon kuuluu, että Englannin ja Hollannin posteilla on yhteistyötä kirjepuolella. Tällä esimerkkiryppäällä haluan vain kertoa millaisessa myllerryksessä ja muutoksessa eurooppalainen postimaailma tällä hetkellä on.

Nämä suuret postit, kuljetus- ja logistiikkatalot, pyrkivät rakentamaan maailmanlaajuista ovelta ovelle -palveluketjua. Suomalaisesta näkökulmasta jo yksistään Euroopan pelikentällä panokset ja toimet ovat mittakaavaltaan tähtitieteellisiä, mutta kun mennään Euroopan ulkopuolelle, nämä pelimerkit vain suurenevat. Yhdysvaltalainen UPS on maailman suurin, jättiluokkaa on myös FedEx. Jo nyt täällä Suomessa, ainakin Helsingin katukuvassa, vilahtelee UPS:n ruskeita ajopelejä. Emme ole ulkopuolella kansainvälisen kilpailun.

Vielä taloudellisesta merkityksestä: Jos Yhdysvaltain posti nostaa kirjeen hintaa yhdellä sentillä — sentti on sadasosa dollarista — saa se siitä miljardin dollarin vuotuisen lisätulon. Tämmöiset tosiasiat ja mittakaavat on mielestäni hyvä pitää mielessä, kun katsellaan kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia Euroopassa ja myöskin sitä, mitkä ovat meidän neuvotteluvaramme.

Toivottavasti tämä kytkentä ei masenna meitä, jotka olemme huolissamme Suomen Postista. Mutta minusta on tähdellistä huomata, että muuallakin maailmassa toimitaan entistä aggressiivisemmin. Jos me Suomen Postissa jäämme tuijottamaan vain sisäänpäin, niin me emme tule pärjäämään. Me olemme niin pieni markkina, että nämä suuret jätit pystyvät ostamaan meidät ulos aivan silloin, kun niitä huvittaa. Pelottaa vain, koska niitä rupeaa huvittamaan.

Postien perinteinen toimintaympäristö muuttuu niin meillä kuin muualla. Euroopasta tulee yhteisen valuutan ja sähköisen kaupankäynnin myötä yhtenäinen markkina-alue. Kilpailun vapauttaminen johtaa useilla toimialoilla yrityskoon kasvuun ja yritysten liittoutumiseen. Kehittyvä teknologia monipuolistaa viestinvälityspalveluita. Sähköinen viestintä korvaa entistä enemmän fyysisiä tuotteita. Verkkokaupan yleistyminen lisää pakettivirtaa ja siihen liittyvää informaatiota. Yritykset keskittyvät ydinliiketoimin-taansa ja ulkoistavat toimintojansa.

Tällaisessa maailmassa Suomen Posti kilpailee. Sen laatutasoa ei tässäkään keskustelussa kukaan ole kyseenalaistanut. Sen nopeus on kansainvälistä huippuluokkaa. Se on tasaisesti ollut maailman kolmen nopeimman postin joukossa. 95—96 ennätys taitaa olla 97 prosenttia ensimmäisen luokan postista, joka on seuraavana päivänä perillä, kun se tänään lähetetään. Se on suoritus, joka hakee vertaistaan, kun otamme huomioon, että maa on yksi Euroopan suurimpia ja sen väkimäärä yksi Euroopan pienimpiä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Postin hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Kekkonen piti hyvin ansiokkaan ja myös perustellun puheenvuoron siitä, mitä posti on ei vain Suomessa vaan Euroopassa ja laajemmaltikin tänä päivänä. Tätä taustaa vasten, kun käsittelemme täällä kuitenkin kansalaisten kannalta tiettyä erittäin tärkeää peruspalvelulakia, postipalvelulakia, on varmasti aivan perusteltua, niin kuin ed. Kekkonen toi esiin, että me osaisimme suhteuttaa nämä asiat. Miten pystymme nyt käsittelyssä olevalla lailla takaamaan ja turvaamaan tulevaisuudessa postipalvelut Suomen kansalaisille kaikissa osissa maata, on erittäin suuri periaatteellinen kysymys.

Kun nyt tätä postitoimintaa niin kuin monta muutakin toimintaa on saanut olla käsittelemässä tässä salissa jo toistakymmentä vuotta ja kun lähtee sieltä, kun Posti- ja telelaitos liikelaitostettiin — vuonna 1989 säädettiin laki ja se astui voimaan vuoden 90 alussa — niin voi kai sanoa, että muutokset ovat olleet melkoiset. Varmasti voimme olla tänä päivänä, ainakin toivoisin, yhtä mieltä siitä, että kaikkia palveluja kaikissa osin maata ei saada riittävän hyvinä tänä päivänä. Se koskee myös Postin toimintaa.

En ollenkaan kiistä sitä, etteikö meillä Posti pääsääntöisesti toimi hyvin. Jos ajattelen sitä paikkakuntaa, jolla itse asun, niin en voi moitteen sanaa sanoa Postin toiminnasta. Sitten tähän asiamiespostijärjestelmään siirryttiin, ja asiamiesposti on alueella, jossa on pankkitoimintaa ja muitakin palveluja. Täytyy sanoa avoimesti, että kun eduskunnasta viikonloppuna tulee kotipitäjään ja postipalvelut voi saada, paketit hakea, kello 21:een saakka, niin totta kai se on parempaa palvelua siltä osin, mutta myönnän, että minä olen niitä kansalaisia, jotka eivät postista oikeastaan paljon muuta tarvitse kuin pakettien viemistä ja hakemista, kirjeitten viemistä ja hakemista tai postimerkkejä jne., koska en ole koskaan rahaliikennettä siellä hoitanut. Meitäkin tietenkin on, mutta olen aivan vakuuttunut, että kaikilla kansalaisilla ei ole yhtä hyvä tilanne kuin esimerkiksi allekirjoittaneen kohdalla on.

Asiamiespostit varmasti osissa maata toimivat erinomaisesti. Mutta toisaalta, kun ajattelee sitä, että Suomen Posti on kuitenkin valtion kokonaan omistama, niin kyllähän nämä peruspalvelut pitäisi pystyä antamaan kaikkialla tässä maassa. Silloin tulee tietenkin ajatus nyt tästä niin sanotusta Ruotsin-mallista, että eikö pitäisi lainsäädännöllä turvata, että nimenomaan postin kiinteät palvelut olisivat lähes jokaisessa kunnassa. Kun pohditaan, mikä on sitten kuntaraja ja kuntayksikkö, siihen pitää liittyä myöskin se, että meillä on myöskin isoja taajamia tänä päivänä, jotka ovat jo asiamiespostin varassa. Ehkä siellä ei ole sitten myöskään näitä muita palveluja siinä suhteessa kuin esimerkiksi sillä alueella, jolla itse vaikutan. Mutta tuen kyllä ed. Vistbackan tekemää esitystä, minkä hän on täällä tehnyt, jota on jo aikaisemminkin kannatettu.

Arvoisa puhemies! Sitten lain käsittelyyn eduskunnassa. On vilpittömästi annettava tunnustus liikennevaliokunnalle ja varmasti, vaikken ole valiokunnassa jäsenenä, sen puheenjohtajalle, että näin epämääräisestä ja heikosta hallituksen esityksestä on saatu näin hyvä mietintö. Sehän on kyllä varmasti näin, että täällä on tehty merkittäviä parannuksia, jotka toivottavasti vaikuttavat myöskin sitten, eivät vain jää tänne kirjatuksi, vaan käytännössä tulevat vaikuttamaan. Tämä on tietenkin erittäin hyvä asia kokonaisuuden kannalta, että näin on voitu tehdä, mutta se todella ihmetytti, että kun enemmistöhallitus on antanut lakiesityksen, joka on valiokunnassa saatu näin suuren konsensuksen vallassa, niin kuin olen ymmärtänyt, läpi vietyä, kuultu paljon asiantuntijoita ja rauhallisella mielellä tehty mietintö, niin sitten päähallituspuolue kirjoittaa vastalauseen valiokunnan mietintöön. Minusta, kun tässä talossa on jo aika pitkään ollut, tämä on aika harvinaista, aika harvinaista. Monta kertaa ei lie tämmöistä sattunut, ja kirjoittajina ovat todella sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton edustajat.

Nyt kun asiaa täällä salissa käsitellään ensimmäisessä käsittelyssä, niin vastalausetta ei esitetäkään eikä oteta käsittelyyn, vaan siitä peräännytään. Mitä tässä on tapahtunut sen jälkeen, joulukuun 13. päivän jälkeen, kun vastalause tänne jätettiin, sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton keskuudessa, että nyt ei sitten tätä rohjeta lähteä esittämään? Nämä asiathan, mitkä vastalauseeseen on kirjattu, kun lukee mietinnön, löytyvät kyllä mietinnöstä, ainakin allekirjoittaneelle ne hyvin selvästi näkyvät jo täältä.

Tämä vastalause tehtiin vain politiikan tekemisen vuoksi, ja niinhän tässä talossa tietenkin on, että politiikkaa pitää tehdä. Mutta kun oppositiopuolueetkaan tai ainakaan keskustaoppositio ei ole edes vastalausetta kirjoittanut, vaan on lähtenyt siitä, että tänne on saatu kirjattua myöskin meidän näkemyksiämme hyvin merkittävästi, ja päähallituspuolue kirjoittaa vastalauseen, niin pidän sitä kyllä käsittämättömänä. Myöskin parlamentarismin kannalta tietyt pelisäännöt on opittu tai ne on koettu tässä talossa tärkeiksi: hallituspuolueet tukevat hallitusta ja oppositio yrittää hallitusta kaataa ja saada sen toiminnan hyvin vaikeaksi. Näinhän tämä parlamentti toimii.

Siinä mielessä todella ihmetyttää. Nyt on varmasti tapahtunut jotain tavattoman suurta. Ehkä sosialidemokraattinen puolue, joka näiden valtiopäivien alussa kävi sisäiset keskustelunsa ja löysi uuden linjan, on muuttanut kantansa. Tätä täytyy tervehtiä tämän lain kannalta tietenkin myönteisenä, että täällä ei tästä äänestetä. Mutta en tiedä sitten, kun olen itseni antanut ymmärtää niin, että tämä tuli jopa vakavaksi hallituskysymykseksi, kun päähallituspuolue irtautui valiokunnan mietinnöstä, ja näinhän tietenkin pitää olla, jos parlamentarismi toimii, jos lähdetään vastalauseita kirjoittamaan hallituksen yksimieliseen esitykseen.

Arvoisa puhemies! Tätä halusin täällä pohtia, koska minusta tämä on aika mielenkiintoinen kysymys myöskin ajatellen hallituksen loppukautta seuraaviin lakimääräisiin eduskuntavaaleihin saakka sikäli, mitä tulee tapahtumaan. Tämä on yksi tärkeä lakiesitys, mitä nyt käsittelemme, kansalaisten kannalta paljon tärkeämpi kuin ehkä meistä moni ajatteleekaan, kun nytkin sali on jo näin pitkän keskustelun jälkeen tyhjä. Olisi toivottavaa, että kansanedustajat olisivat vielä aktiivisemmin mukana, koska tämä on merkittävä laki, joka on nyt ensimmäisessä käsittelyssä ja saa myöskin sisältönsä tässä. Toivon, että tämä laki tulee kuitenkin hyväksytyksi, vaikka en voi joka osalta tähän yhtyä, ja niin kuin edellä totesin, tulen tukemaan ed. Vistbackan tekemää esitystä.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensimmäiseksi, sosialidemokraattisessa puolueessa ei ole tapahtunut mitään järin suurta, niin kuin havaitsin ed. Vihriälän arvelleen. Mutta sosialidemokraattisessa puolueessa tästä asiasta kyllä on keskusteltu poikkeuksellisen paljon. En muista juuri asiaa, joka olisi aiheuttanut niin paljon kokoontumisia, pohdiskelua, väitteitä, vastaväitteitä kuin tämä lainsäädäntö. Siellä se vastalause nyt sitten on. Sitä voi parlamentaariselta kannalta varmaan miettiä tuollakin tavalla, niin kuin ed. Vihriälä mietti. Minä en tähän osaa sijoittaa mitään tavattoman suurta dramatiikkaa, niin kuin en oikein siihenkään osaa sijoittaa dramatiikkaa, että keskustan edustajat ovat olleet niin rakentavia tätä lakia rakennettaessa.

Miten tässä loppujen lopuksi tulee tämän vastalauseenkin kohdalta käymään, tuleeko se edes täällä minkäänlaisen äänestämisen kohteeksi, niin se on sitten sen ajan murhe. (Puhemies koputtaa) Minusta tätä ei pidä liioitella.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän esille ottama kysymys mietinnön sisällöstä ja vastalauseesta 1 on mielestäni hyvin tärkeä pohdittava asia. Kun tässä todella, niin kuin ed. Vihriälä totesi, asiat, jotka sisältyvät vastalauseeseen, sisältyvät myös yhdessä hyväksytyn mietinnön tekstiin, niin joutuu ihmettelemään, onko tässä todella tällaista politikoinnin tekemistä tai politikointia kyseessä.

Nyt havaitsin, että tasavallan presidentti Halonen oli vähän saman tyyppistä asiaa nostanut esille, että ikään kuin eduskunnasta pitäisi löytyä vastapainoa hallitukselle. Onkohan tämä nyt vähän sen tyyppistä toimintamallia, että hallituspuolueetkin rupeavat olemaan hallituksen vastapainona eduskunnassa, kun hallituksen esityksiä käsitellään? En tiedä, kyllä se ainakin poikkeaa siitä parlamentarismista, mitä olemme tottuneet pitämään parlamentarismina.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tähän sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton vastalauseeseen tulee, niin kun täällä tammikuussa olin töissä ja sain lopullisen mietinnön kouraani painettuna, niin täytyy sanoa, että säpsähdin. Ajattelin, että se jäi vain yhteen äänestykseen, ponsitekstiäänestykseen, siellä valiokunnassa, mutta että siitä tuli vastalause, oli minulle suuri yllätys.

Sitten minä työstin itselleni sillä tavalla, että jos tämä on se hinta, joka on jouduttu maksamaan, että on saatu täällä suhtkoht hyvänä pidetty mietintö, niin aika pieni hinta se on. Mutta sitten jos sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto äänestävät — jos joku esittää toisessa käsittelyssä tuon ponnen ja sitten siitä äänestetään — tämä on vähän isompi juttu.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ed. Kekkoselle todeta, että kun vastalause on jätetty, kyllähän tällä vastalauseella — näin minä ymmärrän — on tarkoitus ollut tehdä puhtaasti politiikkaa maakunnissa ja kertoa, että he ovat tämän tehneet. Varmasti tätä vastalausetta tullaan käyttämään sosialidemokraattien liikkuessa ja kenttää kiertäessä. He yrittivät, mutta muut eivät tätä sitten hyväksyneet, heidän piti antautua tämän tehdessään. Näinhän tulee käymään.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! (Ed. Kekkonen: Onko Mäntässä kaksi postia vielä?) — Mäntässä on posti ja säilyy näillä näkymin ainakin toistaiseksi. Tämä ed. Kekkoselle tiedoksi.

Jos sanoisi tuohon keskusteluun, niin tokkopa tällä vastalauseella vielä on ainakaan kentällä isoja riemuja kukaan nostanut. Itse en ole kuitenkaan liikennevaliokunnan jäsen, joten en tiedä heidän kohdaltaan, onko se heillä tulossa jonkinlaiseksi vaalivaltiksi vai ei.

Joka tapauksessa tämän lain tarkoituksenahan on uudistaa voimassa oleva postitoimintalaki nykyaikaan ja EU-direktiiviin sopivaksi postipalvelulaiksi. Kaiken lähtökohtana tuntuu olevan erityisesti liikenneministeriön esityksissä kilpailu ja vain kilpailu, ja ainoastaan kilpailulähtökohdista lähdetään. Tästähän meillä on monia aika huonojakin kokemuksia, ja niitä varmasti saadaan tulevaisuudessa kokea lisää ja näistä esityksistä nauttia. Liikenneministeriöstä on monenlaista evästä tulossa.

Kuten monet muutkin tämän illan kuluessa ovat kehuneet, myöskin omalta kohdaltani haluan antaa tunnustuksen valiokunnan puheenjohtajalle ja koko valiokunnalle sen tehtyä työtä esityksen muuttamiseksi, joka alkuperäisessä asussaan oli todella kehno.

Yksi asia, joka omalta kohdalta ja erityisesti maakuntaa kiertäessä nousi esiin, oli kerrostalojen luukkukanto. Itsekin parikymmentä vuotta kerrostalossa asuneena ja nyt kolme vuotta rivitalossa asuneena huomaa palvelun eron, joka siinä on. Kun talvipakkasella joutuu Aamulehteä lähtemään hakemaan sieltä 50 metrin päästä laatikolta, on puettava vaatteita päälle. (Eduskunnasta: Moneltako tulee?) — Se tulee siinä ennen viittä aamulla, ja kun sitä lähtee hakemaan ja haluaisi vielä ihan kaikessa rauhassa sunnuntaiaamunakin aamukahvia juoda, kyllä se tuskaisen taipaleen takana on lähteä sinne lumipyryyn menemään. Kesäaikana, kun tarkenisi kalsareissakin juosta kipaista, vaimo on sanonut, että sinun vartalosi ei ole ihan sen oloinen, että sitä kannattaisi esitellä jatkuvasti kaikille ihmisille siinä kulmakunnalla. Silloinkin joutuu laittamaan edes paidan päälle.

Tämmöistä tervejalkaista ihmistäkin ottaa tämä ravaaminen siellä laatikolla vähän aivoon. Ymmärrän, että niille ihmisille, jotka ovat vähänkin liikuntarajoitteisia tai vanhempia ja vanhoja, kerrostalokannon lopettaminen olisi ollut melkoinen kohtalonisku. Tästä tuli aivan yksioikoiset vastalauseet joka puolelta.

Toinen asia, joka tässä on tänäänkin moneen otteeseen puhuttanut ja johon on vastalausettakin kytketty, on omien konttorien lopettaminen. Kyllähän se niin on, että kun torpparit astuvat kuvaan mukaan ja alkavat hommaa pyörittää, en usko, että siinä palvelu kokonaisuutena kuitenkaan paranee loppujen lopuksi. Saattaa ajan mittaan olla, että siinä voi olla hyviä puolia. Mutta onko koulutus ja muu palvelu kaikestaan näitten asiamiespostien kohdalla, kun ylimenokausi on hoidettu, todella hyvää ja sellaista, mihin voidaan olla tyytyväisiä? Mielestäni omia konttoreita olisi pitänyt kehittää ja miettiä niille uusia toimintamuotoja, kun Leonia-yhteistyö meni karille. Siinä ei varmasti Postinkaan johto ollut ihan puhtailla jauhoilla pelissä. Kyllä siinä syitä varmaan oli molemmissa puolissa.

Tulevaisuudessa mielestäni varmaan tulee eteen aika, jolloin postin jakelu kilpailutetaan Posteista sinne maakuntaan. Tämä haja-asutusalueilla erityisesti varmasti tulee eteen. Saatte nähdä, että Postin johto alkaa nähdä myöskin optioita ja kaikkea tuloksentekohuumaa ym. silmissään, ja sitten kilpailutetaan tätä porukkaa, joka jakaa postia. Kyllähän se on niin, että hinnathan siinä laskevat varmasti. Mutta mikä on sitten varmuus, postin salaisuuden säilyttäminen ja kaikki muu tällainen? En usko, että siitä hyvää seuraa. Erityisesti uskon, että erilaiset harmaan talouden piirissä pyörivät ihmiset ja sellaiset, jotka helposti siihen lipsahtavat, ovat mukana tämmöisiin töihin tulossa hyvin nopeasti nokkimaan. Siitä saadaan pientä kilometrirahaa autolle, kun päästään ajamaan ja jakamaan postia.

Tässäkin keskustelussa on nostettu esiin aikaisemmin illalla avoimesta tilasta tapahtuva pakettien nouto. Meille Mänttään se myöskin muutama vuosi sitten tuli. Silloin en ihan näillä sanoilla sitä tyrmännyt, joilla se tänään täällä on muutamissa puheenvuoroissa otettu esiin, että tässä salaisuus kärsii ja muu tällainen. Itse vedin tiskiin viivan ja sanoin, että tuo on Pekan puoli — olikohan Vennamo silloin vielä pääjohtajana — ja tämä on minun puoleni ja minä en sille puolelle tule. Muutaman kerran minun täytyi niille virkailijoille sanoa, että uskokaa nyt huviksenne, että minä en pakettia sieltä hae. Kyllä he nykyään tuovat ihan kiltisti kaikki. Kun tietävät, että ei se tule sinne huoneeseen hakemaan, he tuovat sen paketin tiskille ja se on sillä siisti. Olen sanonut, että kun tekään ette tule tekemään minun töitäni, niin minäkään en tee teidän töitänne. Tässä se työnjakokohta on selvästi.

Pitäisi hoitaa tämä asia myös muitten kohdalta niin, ettei kukaan menisi niitä paketteja hakemaan. Palveluhan siinä huononi selvästi, kun siellä penkaat niitä paketteja ja haeskelet. Avustaja juuri kertoi käyneensä meidän postissa haeskelemassa pakettiaan eikä sitten viimeinkään löytänyt sitä. Näillä tämän päivän näkökohdilla toivoisin, että tähän asiaan saadaan muutos ja otetaan siihen kunnolla kiinni ja Posti Oy lopettaa tämmöisen pelleilyn ja alkaa tuoda paketit tiskille kuten ennenvanhaan, nimenomaan salaisuuteen vedoten.

Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on kirjeitten avaaminen. Minusta oikeusministeri otti tänään aika hyvin asiaan kantaa, kun hänen mielestään perustuslain tulkinta on tässä kohtaa täysin ihmisten vastainen ja täysin kaiken palvelun vastainen. Ed. Kokkonen ahdasmielisesti toi esiin, että tällaista lakia ei pystytä edes perustuslain säätämisjärjestyksessä säätämään, että kirjeitä voitaisiin tulevaisuudessakin avata. Minusta tämä on kyllä niin ahdasmielinen tulkinta, että se ei palvele ketään tässä maassa.

Tälläkin hetkellä tämä asia on pelannut erittäin hyvin. En ole kuullut kenenkään valittavan, eikä kukaan ole ollut tyytymätön siihen. (Ed. Pulliainen: Kukaan ei ole koskaan valittanut!) — Ei, ja kaikki ymmärtävät, että kun virkamiehet tekevät virkavastuulla tätä asiaa, sieltä ei kyllä salaisuudet mihinkäänpäin mene. — Olisiko sitten parempi, että ne 144 000 markkaa laitettaisiin silppuriin ja kaikki mummojen ja paappojen kirjeet, joissa osoitteet ovat jääneet vähän heikoille. (Ed. Pulliainen: Testamentit kanssa!) — Niin, kaikki menisivät silppuriin. — Minusta tämä on sellaista puhetta, että ei uskoisi, että tällä tavalla puhutaan lainsäädäntöpaikalla lainsäädäntöasioita.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen kerran pienenä poikana — olen minäkin joskus pieni ollut — lähettänyt kirjeen omalle mummulleni, johon laitoin vain "Mummu, Alaskylä", ja se muuten meni perille. Sattumoisin kyllä mummu oli postissa töissä. Mutta siinä oli tällainen pikkuinen yhtymäkohta. Palvelua on ollut hyvin, ja uskon, että se pelaa tulevaisuudessakin.

Mutta kokonaisuutena toivon asian käsittelyn kohdalta, että kirjeitten avaamiskohta otettaisiin hallituksessa nopeasti käsittelyyn, ja jos se todella vaatii perustuslain säätämisjärjestyksen, niin se laitettaisiin tuumasta toimeen ja asia kuntoon.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan rooliin kuuluu ilmeisesti olla vähän ahdasmielinen. Esimerkki, minkä ed. Rönni otti mummulle lähetetystä kirjeestä, oli oikein hyvä, hellyttävä ja tarpeellinen. Se puoli on tänään jäänyt turhan vähälle huomiolle, että todellisia salapoliisisuorituksia on ollut niin päin, että kirjeet ja kortit ovat menneet perille sellaisin tiedoin, joita ei oikein todeksi uskoisi, ellei olisi nähnyt.

Mutta varsinainen vastauspuheenvuoroni syy oli, että ed. Rönni epäili, oliko Postin johdolla puhtaat jauhot pussissa, kun Leonia-yhteistyö päättyi. Niin läheltä katsoneena, kuin nyt luottamusmies voi seurata, kyllä tässä asiassa sanoisin, että Postin johdolla oli ja on todella puhtaat jauhot pussissa. Neuvotteluja käytiin loputtomiin, loputtomiin, joustettiin tavattoman pitkälle, viimeiselle rajalle ja vähän sen ylikin. Kyllä Postin puolella tehtiin valtavasti työtä, jotta tämä yhteistyö olisi saatu ylläpidetyksi ja jatketuksi.

Matti  Vähänäkki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken työhuoneessani kuuntelin edustajien Väistö ja Vihriälä puheenvuoroja, jotka koskettelivat vastalausettamme. Nähtävästi keskustan ryhmä on niin kauan ollut oppositiossa, että ei muista enää sitä, että hallituspuolueissa joudutaan välillä keskustelemaan hallitusryhmien puheenjohtajien kanssa, eri yhteyksissä. Me olimme vilpittömästi, sos.dem. ryhmä ja vasemmistoliiton ryhmä, valiokunnassa sitä mieltä, että vastalauseemme oli parempi, ja panimme sen äänestykseen ja hävisimme. Nimenomaan työntekijöitä kohtaan, joita pitäisi hyvin ja hellävaraisesti sopeuttaa, se oli parempi. Mutta sitten, kun keskustelimme hallituskumppaneiden edustajien kanssa, totesimme, että asia hoituu varmasti jo valiokunnan äänestystuloksen pohjaltakin sekä vastalauseemme pohjalta siten, että jatketaan sen 191 miljoonan markan jälkeenkin sopeutusta, (Puhemies koputtaa) ei budjettiin lisäämällä, vaan ottamalla lisää tarvittavat varat nimenomaan edelleen Suomen Postin katteesta.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä oppositiossa oloon tulee, niin varmaan liian kauan keskusta on ollut oppositiossa — ainakin, jos Suomen kansan ja äänestäjien näkökulmasta katsotaan.

Mitä työntekijöiden aseman huomioon ottamiseen tulee, se on hyvin tärkeä. Mutta ainakin meille on kerrottu, että valiokunnan herra puheenjohtajan johdolla valiokunta varsin yksimielisesti halusi, että työntekijöiden asemasta pidetään viimeiseen saakka hyvää huolta. Se on ollut myös keskustan tavoitteena. Siinä mielessä on vähän ihmetyttänyt mietintöä luettaessa, että tänne on laitettu vastalause asiasta, joka sisältyy yksimieliseen mietintöön ymmärtääkseni varsin hyvin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On oikeus kai pitää omakin puheenvuoro eikä vain virkaesittelypuheenvuoro.

Arvoisa puhemies! Kunnioittaakseni ystäväni ed. Kekkosen kiireitä käännän lappuni toisin päin ja kommentoin sitä osuutta, josta hän ansiokkaasti käytti äsken puheenvuoron, nimittäin kansainvälistä tilannetta ja kansainvälistä kilpailua.

Meillähän täällä Suomessa on pitkään ajateltu, että Suomen Posti Oy:n keskeinen kilpailija jollakin tavalla tulisi olemaan Janton. Mutta mitä enemmän aikaa on kulunut, sen selvemmäksi ainakin minulle on tullut, että ei siinä ole paljon mistään muusta kyse kuin korkeintaan kevyestä jonkin kermahippusen maidon päältä kuorinnasta ja siinä kaikki. Olennaisin kilpailu on Deutsche Postin kanssa ja nimenomaan siinä katsannossa, kuin juuri ed. Kekkonen ansiokkaasti totesi ja muut vielä kommentoivat, että Deutsche Postin kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että nyt kun se pörssiin meni, niin se haluaa saada jonkin kokardin taskurahoillaan ja itse asiassa ainut kokardi koko Euroopan unionin alueella on Suomi, koska missään muualla tällainen kilpailun mahdollisuus ei ole olemassakaan.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, pitää muistella vähän sitä, mitä tapahtui Posti-Pekan aikaan eli pääjohtaja Pekka Vennamon aikaan. Hänellähän oli suuri visio siitä, että Suomen ja Ruotsin postit, nyt tarkoitan tätä valtion Postia, en näitä kermankuorijoita, lyöttäytyisivät eräällä tavalla yhteen. Tätä asiaahan käsitellään Pekka Vennamon muistelmakirjassakin varsin perusteellisesti monella kymmenellä sivulla.

Nyt tällä hetkellä voidaan aivan hyvin katsoa, että onneksi sille tielle ei lähdetty, kun ajatellaan sitä, miten sanoisin, linjattomuutta, edestakaisin vempulointia, jota Ruotsissa tapahtuu näissä postiasioissa. Ensin tehdään päätös tuonne. Sitten se heiluriliikkeenä vedetään vauhdilla toiseen äärimmäisyyteen. Sehän on hulmuttanut täälläkin olevien tukkia tänä päivänä, tämä sama ilmiö, että on haluttu hypätä siihen heiluriliikkeeseen vauhdissa kyytiin silloin, kun se näyttää mukavalta oman pyrkimyksen kanssa. Tässä katsannossa on erinomaisen hyvä, että siihen ei ole lähdetty. Tämä on minusta viite myöskin siihen, että kun nyt näitä Sonera-kiemuroita seuraa tosissaan kalpeana suorastaan — tämänkin päivän reittausluokan laskua jnp. — on suorastaan välttämätöntä, että Suomen Posti Oy ei lähde kansainvälisiin pippaloihin mukaan, vaan säilyy sataprosenttisesti Suomen valtion omistamana yhtiönä ja keskittyy hoitamaan nämä Suomen postiasiat mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Tämä oli tämä osuus, ja sitten tulee toinen osa tästä puheenvuorostani. Se liittyy tietysti siihen, että minä olin tarkoittanut puheenvuoroni viimeiseksi tässä keskustelussa, mutta tässä nyt ystävällisesti on tullut muutamia puheenvuoroja tämän jälkeen. Tämä olkoon tämmöinen välikiitostilaisuus, kiitos siitä, että Suomen kansan edustajat ovat suhtautuneet varsin huomattavalla myötämielisyydellä siihen mietintöön, jonka olemme pystyneet pusertamaan, emme nyt niin kovin helposti kylläkään, mutta kuitenkin pusertamaan.

Nimittäin minä uskon erääseen asiaan. Ehkä tässä tapauksessa nimenomaan sattui olemaan suorastaan onni, että hallitukselle oli tullut kiire ja pykälien kopiointi oli tapahtunut koneilta. Oli siis kysymys siitä, että eri laeista otettiin pykäliä ja siirrettiin hienosti tietokoneissa peräjälkeen ne pykälät ja siihen päälle kirjoitettiin, että tämä on postipalvelulaki. Sitten ei oikeastaan ajateltu ollenkaan, mitähän siitä nyt tuli. Oli ehkä suuri onni, että tässä tällä tavalla kävi. Nimittäin nyt ollaan siinä tilanteessa, että on nähty, että niistä aineksista on voitu kehittämällä saada sellainen versio, jota voi jollakin tavalla täällä puolustaa. Sillä minä, arvoisa puhemies, uskon, että ne kansanedustajat, jotka ovat nyt puoltavia lausuntoja antaneet pöytäkirjaan, ovat valmiit myöskin kertomaan niistä tämän talon ulkopuolella. Nämähän eivät ole salaisuuksia, mitä me täällä ulvahtelemme itse kukin pöytäkirjaan. Tällä tavalla Suomen kansa saisi sen viestin, että kyllä tämän kanssa nyt voidaan tämä lähituleva jakso elää.

Erikoisesti on erittäin merkittävää myötätuntoa esitetty postinkulun varmennuskeskushanketta kohtaan, koska se tapa suhtautua perustuslakiin, joka täällä on ilmentynyt tämän iltapäivän aikana, on mielestäni fantastinen asia. Kerta kaikkiaan edustajat ymmärtävät oikein, ketä varten perustuslaki on. Se on tarkoitettu kansan puolesta eikä kansaa vastaan. Välillä tuntui erään nimeltä mainitsemattoman edustajan puheenvuorosta, että siinä onkin jokin muu tarkoitus ollut kuin tämä äsken mainittu tarkoitus.

Vielä semmoinen anekdootti, arvoisa puhemies, tähän loppuun. Kun täällä suuri ystäväni ed. Vistbacka äänestyttää meillä nyt ed. Tennilän lakialoitteesta, minä totean, että mehän kävimme tämän näytelmän ed. Vistbackan kanssa jo vuonna 1989 Posti-Telelaitos-äänestyksen yhteydessä. Ensiksi, niin kuin ed. Vihriälä totesi, kolme edustajaa oli hyl. ja muut hyv., ja sitten äänestettiin minun ponnestani, jossa nimenomaan sanottiin, että pitää postitoimipaikkaverkosto säilyttää mahdollisimman edustavana ja hyvänä koko maassa. Siinä oli niin, että minä kannatin sitä ratkaisua ja ed. Vistbacka oli sitä vastaan. Nyt hän on 12 vuoden miettimisen jälkeen tullut toisiin aatoksiin.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oli ihan hyvä, että ed. Pulliainen muistutti tästä Ruotsi-yhteistyöstä, jota jossain vaiheessa kaavailtiin 90-luvun alussa mutta joka osoittautui hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Nyt me olemme todellakin siinä tilanteessa, jossa yhteistyö Ruotsin kanssa on jokseenkin olematonta. Sen sijaan yhteistyökuviomme kulkevat Saksaan päin. ASG-nimisellä yhtiöllä, joka on Saksan postin tytäryhtiö, on yhteistyösopimus Suomen Postin kanssa ja ASG puolestaan kilpailee Ruotsin postin kanssa. Näin nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Mutta se painopisteen valinta, joka Suomessa on tapahtunut niin, että Ruotsi ei ole siinä mukana, ei välttämättä ollut ehkä meidän nerokkuuttamme vaan sitä, että Ruotsi yhteistyökumppanina osoittautui, aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, hyvin hankalaksi, hyvin vaikeaksi. Ilmeisesti siellä puuttui sellainen kokonaisnäkemys, joka olisi tehnyt mahdolliseksi yhteistyön syventämisen.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen vei kyllä viimeisetkin sanat minun tulevasta puheenvuorostani, mutta valiokunnan puheenjohtajana hänellä tietenkin sellainen oikeus ja suorastaan velvollisuuskin on. Kun olen jopa tämän puheeni oikein koneella kirjoittanut, niin puhuttakoon nyt kuitenkin.

Liikennevaliokunta joutui tekemään harvinaislaatuisen työn, jotta tämä mietintö saatiin aikaiseksi. On ihmeteltävä, että valiokunta joutui tekemään niin paljon muutoksia kuin jouduimme tekemään. Otan yhden perustuslaillisen asian esille.

Suomessa on viime vuosina erikoisesti kiinnitetty huomiota kansalaisten perusoikeuksiin, mikä on varmasti aivan oikein, mutta useassa tapauksessa se on kääntynyt suojeltavan ihmisen vastaiseksi. Tässäkin hallituksen esityksessä esitettiin, että enää ei saisi Posti avata kirjeitä saadakseen selville, kenelle lähetys on tarkoitettu. Epäselviä osoitteita ja lähetyksiä on yli 200 000 kappaletta. Kun ei sen paremmin vastaanottajaa kuin lähettäjääkään saatu muuten selville, jouduttiin suurin osa edellä mainituista lähetyksistä avaamaan. Tämän ansiosta saatiin asiaan ratkaisu lähes 10 000 tapauksessa, näin mietinnössä, muistaakseni kyllä asiantuntija kertoi 40 000 tapauksesta. Avatuissa lähetyksissä oli esimerkiksi vuonna 1999 rahaakin yli 140 000 markkaa.

Asetin valiokunnassa suuresti kyseenalaiseksi sen, olisiko kansalaisten kannalta parempi, että kirjeet avataan näissä tapauksissa, vai se, kun ne avaamattomina hävitettäisiin. Uskoisin olevani oikeassa, jos itse kukin kirjeen lähettäjä ja vastaanottaja pitää pienempänä pahana kirjeen avaamisen kuin sen polttamisen. Kirjeessä saattaisi mennä rahan lisäksi niin testamentteja, arvokkaita valokuvia kuin muuta sellaista omaisuutta, jota ei voi edes rahallakaan korvata. Onneksi valiokunnassa järki voitti. Niin teimme yksimielisen päätöksen, että hallituksen tulee pikaisesti selvittää mahdollisuudet perustaa Telehallintokeskuksen yhteyteen viranomaisten hoitama varmennusyksikkö, joka selvittää mahdollisuuksien mukaan joko oikean vastaanottajan tai lähettäjän. Tätä työtä varten yksikölle tulee antaa oikeus avata myös suljetut kirjeet.

Kirjesalaisuus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista, mutta se ei saa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Tähän päiväänkin saakka on edellä mainitut määrät avattu myös kirjeitä eikä toimesta ole koskaan tullut moitteita.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään on tullut merkittävältä osin moni asia jo sanottua, mutta näen niin, että monta tärkeää näkökohtaa on jäänyt erityisesti painottamatta ja esille tuomatta niin, että ne olisi tullut loppuun saakka ymmärrettyä. Tosin ymmärrän kyllä hyvin, että salissa istuvat edustajat ovat eduskunnan parhaimmistoa ja näkevät ja ymmärtävät nämä asiat laajemmin kuin yleensä on tänään tuntunut ja nähty.

Erityisesti se, mikä aikaisemmassa puheenvuorossani jäi käyttämättä ja näkemättä, on myös useissa puheenvuoroissa aikaisemmin nähty ihmettely, se, kuinka hallitusryhmien sisältä vasemmistoryhmiä edustavat edustajat ovat jättäneet vastalauseen tähän mietintöön ja tätä kautta rakentaneet tätä vanhan Vennamon kertomaa pelin politiikkaa ja sillä romuttaneet tavallaan valiokunnan suhtkoht vahvaa mietintöä ja sen uskottavuutta julkisessa sanassa. Tämä asia on sellainen, joka näin itselleni nuorena edustajana on aika pitkälti jäänyt ymmärtämättä ja näkemättä, ja on monia muitakin asioita, joita eduskunnassa oppii. Tämä on näköjään yksi niitä asioita, jotka on syytä ollut tässä lähes perusteellisesti lukemalla uudelleen ja uudelleen opetella se, mikä tässä asiassa on takana.

Kyllä ymmärrän, että henkilökunnan ja henkilöstön asemasta on pitkälti kysymys, mutta olisin toivonut, että tässä samassa yhteydessä olisi käsitelty samassa laajuudessa yhtä vahvana myös asiamiespostien asema, niiden mahdollisuudet ja erityisesti palkkiorakenne, jolla asiamiesposti pystyy toimimaan ja kehittymään. Kun on otettu esille selvä päätelmä, joka tässä asiassa on olemassa, niin kuin mietinnöstäkin julki käy, että jokaisessa Suomen kunnassa on oltava postipalvelupiste, joko Postin oma toimipaikka tai asiamiesposti, kyllä se on aika pitkälti paperilla tehtyä asiaa, että varsinainen Postin toimipaikka ja asiamiesposti rinnastetaan toisiinsa. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään palveluitten suhteen ja palveluitten tarjoamismahdollisuuden suhteen, koska asiamiesposti on niin vaatimattomilla palkkioilla varustettu ja niin vaatimattomilla mahdollisuuksilla, että se ei mitenkään voi olla rinnastettavissa varsinaiseen postiin.

Olisinkin toivonut, että kun hallitus suurella voimalla tätä asiaa on nyt jo kuusi vuotta samalla kokoonpanolla eteenpäin vienyt, se olisi ottanut vahvemmin näkyviin yhteistoimintamallin, jossa valtio omistajana, näiden liikelaitosten taustayhteisönä, olisi ottanut enemmän esille sellaisen näkökohdan ja vaikutelman, että niissä kunnissa, joissa on vielä olemassa valtion laitoksia — kunnes ne loppuun saakka kohta lopetetaan — olisi hoidettu ja turvattu mahdollisuus, että niitten elinmahdollisuus olisi myöskin eteenpäin mahdollistettu.

Tulee mieleen tässä, että ne, jotka kaikki lähinnä vaativat syvää ja vahvaa ammattitaitoa — posti, verottaja, poliisi, työvoimaviranomainen, ehkä siinä vielä Kelakin matkassa muutamia tällaisia mainitakseni — olisi koottu omistajatahon tasolta sillä lailla yhteen, että näillä olisi pelastettu niitten toiminta kokonaisuutena koko paikkakuntaa aina turvaavana tekijänä. Uskon, että moni maalaiskirkonkylä olisi silloin säilynyt myöskin näiden laadukkaitten valtion palveluiden piirissä. Tällä kertaa tehdään niin, että ajetaan sieltä palvelu kerrallaan liikelaitosperiaatteella johonkin suurtaajamaan, missä tämä normaali kansalainen tuntemattomana kulkijana jää ulkopuolelle niin, että hän ei ainakaan henkilökohtaista, syvällistä, ystävällistä palvelua sieltä tapaa kuin ani harvoin, kun sellaisenaan siellä tutussa kirkonkylässä tämä asianomainen virkailija tuntee lähes jokaisen kulkijan ja kyläläisen, pitäjäläisen, ja tietää syventyä sillä laajuudella ja syvyydellä tähän asiaan kuin hän sen on tähän saakka kokenut ja nähnyt. Olisin todella toivonut, että tämä asia olisi otettu paremmin ja syvällisemmin pohdinnan alle, ennen kuin tämä lopullisesti menetetään, ja postipalvelulaki käsittääkseni tässä asiassa on erityinen käännekohta, mitä on olemassa.

En halua olla mikään ennustaja, mutta tuntuu vähän sellaiselta, että tässä palataan nyt takaisin 50-luvulle. Itse muistan, että posti tuli linja-autossa. Se pantiin kaupan tiskille jakoon, ja sieltä sitä pojankillinä olin hakemassa ja odottamassa, milloin se tulee. Iltapäivällä joskus kolmen maissa se oli perillä.

Kun ed. Rönni koki varsin toivottomana tapauksena, että aamulla joutuu postilaatikosta viideltä hakemaan lehden, kun se on sieltä haettavissa, niin kyllä näillä asioilla on ero kuin yöllä ja päivällä. Itse asuessani soratien päässä, missä katuvalot eivät oikeastaan näy, posti tulee 9.30. Mielestäni se tulee tavattoman myöhään, kun vertaa ed. Rönnin näkemystä kello viidestä. Katsoisin kuitenkin, että se tulee erinomaisen hyvään aikaan, kun muistaa ajan taaksepäin, kun posti tuli kolmen aikaan iltapäivällä ja huomattavasti huonommalla näköalalla olemassa. Ainakaan ei voinut linja-auton kuljettajalle mitään valittaa, että posti on myöhässä, kun se kuitenkin ikään kuin aikataulun mukaan kulki.

Tähän nähden pelkään pahoin, että haja-asutusalueiden osalta mennään vielä siihen, että laatikkokantoa ei tapahdu edes tien päähänkään, vaan se on löydettävissä jostain kauempaa niin, että asianomainen eläjä, joka salokylillä yksin asuu, jos tietäkään ei ole aurattu, joutuu vielä hiihtäen hakemaan kilometrien päästä ja joutaako edes joka päivä hakemaan. Jos tähän mennään, silloin pitää olla tarkkana ja selvänä olemassa, että myöskin kulkemisesta jotenkin kansalaista hyvitetään.

Rouva puhemies! Toivon, että tämän asian kohdalta nyt vihdoin viimein eduskunnan ja Suomen kansan silmät avautuisivat ja nähtäisiin, että ollaan menossa todella kriittiseen ja huonoon suuntaan haja-asutusalueiden palvelujen suhteen.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela edellä peräänkuulutti asiamiespostikorvauksia korkeammalle tasolle, ja hän myöskin peräänkuulutti jokaiseen kylään postitoimihenkilöitä, jotka tuntevat kaikki kyläläiset. (Ed. S. Lahtela: Jos siellä on asukkaita!) Ne ovat tietenkin hyviä ajatuksia molemmat varmasti, mutta täytyy muistella taaksepäin postitoiminnan historiaa. Mistä on lähdetty, mihin päädytty ja minkä takia tänä päivänä käsitellään tällaista lainsäädäntöä?

Postitoiminta on viimeiset kymmenen vuotta, reilusti yli kymmenen vuotta, ollut aikamoisessa myllerryksessä. Me jokainen olemme seuranneet sitä aikaisemmin kansalaisina ja nykyisin kansanedustajina, ihan omista näkövinkkeleistämme kuluttajina tai sen palvelun takaajina eduskunnassa. Jospa ed. Seppo Lahtela muistelisi historiaa taaksepäin: Mikä Posti oli kymmenen vuotta sitten, ja miksi olemme tänä päivänä tässä tilanteessa? Se aika pitkälle johtuu yhteiskunnallisista muutoksista ja muutoksista, joita aikanaan eduskunnassa on tehty: ensin liikelaitostaminen, sen jälkeen yhtiöittäminen, eikä tämä todellakaan ole tapahtunut Lipposen ykkösen eikä kakkosen aikana. Se, mikä sitten on tullut, on kilpailuttaminen ja kilpailun avaaminen kokonaisuudessaan, mikä on Euroopan unionistakin ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksista johtuvaa.

Tässä mielessä täytyisi mieltää ja muistaa, mihin suunnataan, suunnataanko nyt vapaille kilpailumarkkinoille, joita täällä etenkin salimme porvarillinen puoli on erityisen voimakkaasti ajanut, halunnut vapauttaa kaiken kilpailulle ilman, että meillä on ollut palvelut takaavaa lainsäädäntöä. (Ed. S. Lahtela: Kukas on pääministeri?) Tässä mielessä olemme menneet pylly edellä puuhun. Olemme ensin vapauttaneet markkinat, on ensin yhtiöitetty, tehty kaikki ne toiminnot, jotka ovat heikentäneet kansalaispalvelut, ja nyt vasta täällä ensimmäistä kertaa ollaan lainsäädännön tasolle ihmisille turvaamassa joitakin oikeuksia postipalveluihin.

Tässä mielessä on hyvä asia, että saatiin tämmöinen lakiesitys eduskuntaan, ja erinomaisen hyvä asia, että liikennevaliokunta on pystynyt tekemään näin hyvän mietinnön ja korjaamaan esitystä todella hyvään suuntaan. Kuitenkin asetan ja herätän tänä päivänä epäilyksen, tuleeko tämä laki oikeasti toimimaan reaalielämässä ja käytännössä. Tällä hetkellä Postilla ei ole varteenotettavia kilpailijoita, koska toimilupamaksut ovat käytännössä olleet esteenä, sanottaisiinko, kermankuorinnalle tai taloudellisesti kannattavalle liiketoiminnalle vain tietyillä alueilla.

Tulevaisuuden osalta voisin kysyä, kun vain Postille tulee yleispalveluvelvoite — tällä hetkellä se tietysti on myöskin meidän ainoa postiyrityksemme, joka saa kokonaisuudessaan kantaa ykköspostia tai jolla on siihen toimilupa olemassa — miten pitkään Posti pystyy siinä tilanteessa kilpailemaan ja selviytymään, jos kapeamman alan toimiluvanhaltijoita tulee ja ne eivät maksa tasahintajärjestelmästä ja palveluiden ylläpidosta täyttä korvausta Postille. Tässä mielessä lakiin olisi pitänyt mielestäni sisällyttää velvoite tasahintajärjestelmästä ja palveluiden tarjoamisesta koko maassa kaikille yrittäjille, ei pelkästään yhdelle yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvalle yrittäjälle. Tältä osin epäilen suuresti, tuleeko toimimaan kombinaatio, että meillä on vapaat markkinat ja vaaditaan kilpailua ja sitä kautta tehokkuutta ja toisaalta tällä lainsäädännöllä halutaan taata ihmisten peruspalvelut. Minä ainakin vähän epäilen pidemmällä aikavälillä tämän lain toimivuutta.

Katsotaanpa vielä taaksepäin muutoinkin keskustelua, mitä Postin ympärillä on käyty. Vuosi sitten muun muassa hallintoneuvostossa, jossa istuin, käsiteltiin muun muassa postitoimintalain muutamia pykäliä, jotka liittyivät nimenomaan tasahintajärjestelmään ja postipalvelut joka kuntaan -periaatteeseen. Postin hallitus, siis Posti yrityksenä, vastusti molempia pykäliä ja niiden sisällyttämistä lakiin. Silloin voidaan jo kysyä, kenen asialla Posti on. Posti on tietenkin yrityksen asialla, mutta hallintoneuvostona, kun joudumme katsomaan sekä yrityksen etua että samalla myöskin yhteiskunnallista etua, tulimme ristiriitaiseen tilanteeseen: Mitä etua meidän pitäisi oikeastaan hallintoneuvoston jäseninä olla katsomassa? Otimme tuolloin kantaa aiheeseen, kävimme aika kriittisen ja pitkän keskustelun siitä, että palvelut on turvattava ihmisille. Laki tulee olemaan ongelmallinen Postille, se tulee olemaan ongelmallinen kokonaisuudessaan avoimen kilpailuperiaatteen tiimoilta. Sen vuoksi voisin kysyä, tuleeko tällainen lainsäädäntö todella toimimaan reaalielämässä ja uskommeko me sen tulevaisuuteen.

Sitten itse lainsäädäntöön, jota ollaan muuttamassa. Muutokset, jotka liikennevaliokunta on tehnyt, ovat hyvän suuntaisia. Erityisesti panin mielenkiinnolla merkille, että EU-direktiivit ja eurooppalainen ulottuvuus oli otettu mietintöön. Tässä mielessä liikenneministeriö on vähän laiminlyönyt velvoitettaan tuoda kansanedustajille julki sitä tilannetta, joka Euroopan unionin taholla oikeasti tällä hetkellä on menossa. Siellä ollaan säätämässä uutta postitoimintadirektiiviä. Paraikaa se taitaa olla ykkös- tai kakkoskäsittelyssä, mitä europarlamentaarikolta tänään sain tietoja. Tältä osin meillä ei ole ollut selvyyttä eikä myöskään kovin selkeää selontekoa siitä, mitä todellisuudessa postitoimintadirektiivi merkitsee meidän postipalveluillemme.

Hyvä asia on muun muassa se, että postin kantoon liittyviä asioita on täsmennetty ja tarkennettu. Esimerkiksi postipaketit säilytetään vähintään kolme viikkoa postissa sen sijaan, että aika nyt on kaksi viikkoa. Itselleni kävi viime syksynä niin, että olin pari viikkoa matkoilla, ja kun palasin kotiin, posti oli lähettänyt paketin takaisin ja perinyt lähettäjältä sekä lähettämiskulut että palauttamiskulut. Voi kysyä, onko tämä ollut reilua toimintaa.

Muutoin en kovin yksityiskohtaisesti halua postitoimintalakiin mennä, koska tänään on jo käyty erittäin ansiokasta keskustelua siltä osin. Loppuun totean, että postikonttoreiden ja palvelujen vähennys, joka on tapahtunut maaseudulla, on hyvin voimakkaasti sidonnainen sen kanssa, että Postipankki on supistanut toimintojaan. Tässä mielessä Posti ja Postipankki ovat kulkeneet samaa uraa eteenpäin. Kansalaiset eivät ole sitä tienneet ja tajunneet, että Postipankki ja Posti ovat erillisiä yhtiöitä, että ne ovat sattuneet vaan olemaan hynttyyt yhdessä saman katon alla.

Arvoisa puhemies! Toivon, että laki tulee toimimaan ja turvaamaan palvelut koko maassa tulevaisuudessakin ja olemaan kansalaisten perusturvana niille palveluille, joita todellisuudessa tarvitaan niin maaseudulla kuin keskuksissakin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana täältä edestä.

Ystävälle Seppo Lahtelalle voisi todeta, jotta kyllä Kymessä asiat hoituvat hyvin, kun jo yhdeksältä posti on laatikossa. Itse asun pitemmän hiekkatien päässä ilmeisesti, kun menee puoli yhteen päivällä ennen kuin posti tai kirjeet ja lehdet postilaatikkoon kolahtavat. Ilmeisesti Kymi on etuoikeutetussa asemassa Pohjois-Karjalaan verrattuna. Saa nähdä, miten uusi laki tulee toimimaan ja vaikuttaako se postinkantoon. Joko meilläkin saataisiin yhdeksän aikaan lukea lehtiä vai iltapäivällä? Sinällään sillä ei ole paljon merkitystä ollut, ajan tasalla tässä on kestetty, jos ei ennen aikojaan niin vähän myöhemmin.

Tässä voi yhtyä kiitoksiin, jotka on todettu valiokuntatyöstä. Kun pohjaesityksen ja mietinnön laittaa rinnakkain, on hyvin paljon eroavuuksia myönteiseen suuntaan mietinnön osalta.

Yksi näkökulma, joka on jäänyt puhumatta: Valiokunta on todennut ihan hyvin postipalvelujen turvaamisesta, jotta jokaisessa kunnassa pitää olla palvelupiste. Vaikka kuntarajaa muutettaisiin, siitä huolimatta palvelupisteiden määrä ei voi vähentyä. Itse en lukiessa tai puheita kuunnellessa oikein vain päässyt perille siitä, millä tavalla se turvataan. Jos jossakin kunnassa käy sillä tavalla, että siellä ei löydy asiamiespostipaikkaa, turvataanko palvelut jakeluautolla, niin kuin täällä todetaan, että voidaan hoitaa autosta käsin.

Toinen näkökulma, joka on tullut lähinnä postityöntekijöiden taholta: Kävin joku viikko sitten tilaisuudessa, jossa kannettiin huolta siitä, tarkoittaako lause postipalvelujen turvaamisesta sitä, jotta riittää, kun kunnassa kunnan rajojen sisäpuolella on posti, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Tuupovaarassa Öllölässä ihan peräkylällä jossakin viimeisessä syrjäisessä mökissä on asiamiesposti eikä kuntakeskuksessa välttämättä ole. Olisi aika merkittävää, että lauseke käsitettäisiin siten, jotta postin pitää olla keskeisellä paikalla kunnassa eikä esimerkiksi niin, että meillä Ilomantsissa jossakin Hattuvaarassa olisi ainoa asiamiesposti ja itse Ilomantsin keskusta olisi vailla sitä. Tämä on ilmeisesti vain joidenkin ajattelua. Markkinatalous ohjaa sen luonnostaan kuntakeskukseen. Toivon mukaan näin tapahtuu ja tämä lausuma tarkoittaa sitä.

Vastalauseen, joka on tehty, minä ymmärrän en pelin politiikkana, niin kuin jotkut ovat todenneet, en siten jotta kalastellaan irtopisteitä, vaan minusta henkilöstön asema on tärkeä asia. Niin kuin tiedetään, kaikki tällä hetkellä eivät sovi eikä heitä ole onnistuttu sopeuttamaan uusiin tehtäviin, löytämään ulkopuolelta töitä. Silloin henkilöstön asemaan pitää erityisesti kiinnittää huomiota. Kuten kuultiin, ilmeisesti neuvotteluissa on hallituspuolueiden kesken päästy jonkinlaiseen ymmärrykseen. Toivon mukaan pitää paikkansa se viesti, jotta Posti Oy:n tuloksesta osa käytetään henkilöstöjärjestelyihin siten, jotta se ei lopahda tähän, koska siellä kuitenkin on merkittävä määrä ihmisiä tämän hetkisen tietämyksen mukaan jäämässä työttömäksi. Toimia ja neuvotteluja pitää jatkaa sillä tavalla, jotta mahdollisimman moni saa töitä. Tämä koskee enimmäkseen kaiken lisäksi syrjäseutuja, joilla ei erityisesti naistyöpaikkoja ole. Useimmat näistä ihmisistä ovat naisia, jopa hyvinkin pitkään työssä olleita. Millään tavalla hyvä asia ei ole, jos tämmöinen lainsäädäntö vaikuttaisi siihen, jotta nämä ihmiset jäisivät vähän ennen eläkekynnystä tai työttömyyseläkekynnystä tyhjän päälle. Tosin niiden tietojen perusteella, mitä on kuullut, siellä on hyvää työtä tehty sinällään, että on ainakin pyritty ainakin etsimään näitä asioita, mutta tähän täytyy käyttää rahaa edelleen.

Sitten avaamisoikeudesta. Minusta on tärkeää, jotta valiokunta on paneutunut tähän asiaan erityisen hyvin ja todennut sen arvoksi, jotta kirjeet, joita ei suoraan osoitteen perusteella ole voitu viedä oikeaan laatikkoon, avataan. Siinä ei sitä ongelmaa tule, niin kuin täällä jotkut ovat todenneet, että tässä loukattaisiin kirjesalaisuutta. Isompi arvo on ihmisen kannalta, että saadaan posti perille. Samoin on tärkeätä, mitä täällä on todettu niistä valtakunnallisesti isoista rahamääristä, joita näissä avatuissa kirjeissä on ollut, että se menee oikeaan käyttöön. Todennäköisesti ne rahat ovat olleet menossa lapsille tai semmoisille, jotka tarvitsevat sitä rahaa, köyhimmille ihmisille kuitenkin, koska en usko, että rikkaammat rahoja lähettelevät toisilleen kirjeessä, kyllä kai ne menevät muussa muodossa.

Hyviä puolia ed. Tahvanainen jo hipoi puheenvuorossaan. Tässä on otettu kantaa myös kantopolitiikkaan, millä tavalla siinä tapahtuu muutos. Valiokunta on hyvin ottanut kantaa, että niissä kerrostaloissa, joihin posti on kannettu ennenkin ovesta sisään, se yhä edelleen tapahtuu, ei tarvitse erillisiä laatikkojonoja laittaa porraskäytäviin. Lisäksi on otettu huomioon myös vanhemmat ja vammaiset, jotta heitä ei kohdella eri tavalla. Siinä mielessä tämä on hyvää lainsäädäntöä. Vaikka Posti onkin osakeyhtiö, kuitenkin lailla turvataan ihmisille, joilla on liikuntaesteitä, oikeus saada posti kotiin. Sen, joka hoitaa postinkantoa, pitää tehdä tämä. Lailla kirjataan näin. Se on hyvä asia.

Muuten totean, jotta tämä on sinällään tässä tilanteessa oikein hyvä. Parempi tietysti, jos vanha Posti olisi jatkanut, mutta kun täti ei ole setä, niin minkäs sille mahtaa. Aikanaan on tehty ratkaisut, ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Eduskunnan työ on tietysti jatkossa seurata, että tämä myös toimii. Muutetaan, jos asia ei ole oikein jengoillaan.

Hannes   Manninen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Posti on kansalaisille erittäin tärkeä peruspalvelu. Postin, kuten yleensäkin peruspalveluiden, taso on monilla syrjäisillä seuduilla tässä maassa jatkuvasti heikentynyt. Jos haluaa ottaa esimerkkejä, jotka läheisesti liittyvät Postiin, mutta eivät varsinaisesti Postin toimintaan, voi todeta, että lähes poikkeuksetta tässä maassa, jos perjantaina lähettää iltapäivällä sähkeen, on se perillä tiistaina. Eli siitä, mitä sähkeellä kansankielessä tarkoitetaan, ei ole kovinkaan paljon jäljellä.

Valiokunta on ottanut hyvin monia myönteisiä kannanottoja palveluvelvoitteiden puolesta, mutta epäilen monilta osin, missä määrin niitä käytännössä huomioidaan. Sillä vastaavasti voimme todeta, että eduskunnan kannanottoja, jotka tulevat, kun valiokunta on niitä mietinnössään esittänyt, ovat monien esimerkiksi kihlakuntaa koskevien säännösten osalta ministeriöt tulkinneet aivan eri tavalla kuin valiokunta ja eduskunta ovat tarkoittaneet. Pelkään pahoin, että tämänkin Postia koskevan lain osalta käy niin, että monet valiokunnan hyvää tarkoittavat palveluja koskevat seikat eivät käytännössä toteudu. Laatukysymys on oleellinen. Tällä hetkellä monet asiamiespostit eivät todella täytä Postille asetettavia asianmukaisia laatuvaatimuksia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on Postiin liittyvä asia, pitää olla keltaisella paperilla puheenlunttiajatukset.

Postin palvelutaso on hyvin tärkeä kansalaisten ja liikeyritysten kannalta. Minusta tuntuu, että parhaimmillaan Postin palvelutaso oli joskus 60—70-luvun taitteessa, ja sen jälkeen on menty jonkin verran taaksepäin. Tuolloin käytettiin niitä luontaisia mahdollisuuksia, mitä Suomessa oli, postin kuljetukseen. Pääratojen yöpikajunat kuljettivat postia etelästä pohjoiseen, pohjoisesta etelään, ja poikittaisratojen junat liittivät näihin poikittaiskuljetukset. Tässä oli runkoverkko, jota täydensivät keltaiset Postin autot, jotka kuljettivat paitsi postia myös matkustajia. Nämä olivat maaseudun kannalta hyvin tärkeitä linja-autovuoroja.

Aikoinaan olin taustavaikuttajana muutamiin kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin eräitten postiautovuorojen säilymisestä. Jonkinlaista viivytystaistelua käytiin, ehkä 10—15 vuotta saattoi tulosta niissä ollakin, mutta nyt valitettavasti on tultu aikaan, jossa Postin palvelut, niin kuin on todettu, eivät ole enää sillä tasolla, mitä ne olivat 60-luvulla. Esimerkiksi kun itse panin opiskeluaikana kello 22:n jälkeen Helsingin asemalla kirjeen postiin, se oli Multialla sivukylällä jo aamulla 8.30. Näin toteutui tuo kuljetus yöpikajunien, postiautojen ja nopean kirjeenjakajan — tosin jakelupiste oli kylläkin reitin alkupäässä — aikaansaannoksena. Nyt ei Posti enää taida tällaisiin kuljetusnopeuksiin yltää.

Samoin Postilla on ollut ihailtavia haja-asutusalueen palvelukokeiluja, joilla on autettu sitä, että Posti voisi tehdä kauppa-asiaa, apteekkiasiaa, hyvää tahtovia kylätoimikuntien kanssa viriteltyjä yrityksiä, joiden soisi edelleenkin kehittyvän. Pahoin pelkään, että yhtiömallisessa Postissa ei ole sijaa kehittävälle palvelutoiminnalle, jolla autettaisiin maaseudun ihmisten asumista omassa kodissaan tai vaikkapa kiireisen maaseutuyrittäjän työssään tarvitsemien varaosien tai kotitalouteen tarvittavien tarpeitten tuomista Postin kautta, kuten on aikoinaan ollut systeemiä suunnitteilla ja osin toiminutkin. Saattaa olla, että näitä systeemejä ei nyt sitten enää kehitellä, vaan päinvastoin tulee 10 kilon raja, jota painavampia paketteja Posti ei kotiin kuljettaisi. Tuo oli muun muassa postimyyntiliikkeitten kannalta hyvä käytäntö, että postinkantaja 7 markan lisämaksulla toi kotiin saakka kantolenkillään paketin. Näin se tuli nopeasti perille asti ja palvelu oli hyvää. Postinkantaja sai siitä myöskin pienen ansionlisän, koska se saattoi merkitä pitempää työaikaa, kun paketteja kotiin asti tuotiin.

Kuten ed. Manninen pahoin pelkään, että vaikka esitetty postipalvelulaki sisältää erittäin hyviä ja kannatettavia valiokunnassa tulleita parannusehdotuksia, käytännössä ne eivät kaikin osin toteudu sellaisena kuin lain korjattu ja kirjattu henki käsitykseni mukaan on. Tällä hetkellä Suomessa on 448 kuntaa. Posti jää 167:een kuntaan Postin itse hoitamana omana konttorina 30.6.2001 jälkeen Postin suunnitelmien mukaan, elikkä pääosiin Suomen kunnista tulee niin sanottu asiamiesposti. En ollenkaan ryhdy moittimaan näitä asiamiehiä, koska he ovat osoittaneet ihailtavaa innostusta lähes olemattomin korvauksin hoitaa vaativaa tehtävää, mutta mielestäni tämä ei ole tarkoituksenmukainen järjestely. Samalla kun puhumme kunnista, täytyy muistaa, että on usean yhdyskunnan ja usean taajaman muodostamia kuntia. Samoin kaupunkilähiöissä olisi myös huomioon otettava ihmisten palvelujen tarve.

Kun aikoinaan oli eriasteisia postitoimipaikkoja, monella maaseutukylällä oli niin sanottu postiasema kakkonen, jota hoidettiin jossakin, vaikka kaupan yhteydessä tai maalaistalon eteisessä, hyvin vaatimatonta korvausta vastaan, ja silloin olivat palvelut lähellä. Minusta jotain tämmöistä voisivat olla noilla kylillä nämä asiamiespostit. Näkisin, että sitä postiosaamista, jota koulutetuilla, osaavilla ammattihenkilöillä on, ei kannata tällä tavalla romuttaa, kuten nyt saattaa käydä. 700 Postin toimihenkilöä on tähän mennessä menettänyt työpaikkansa, 175 on sijoitettu uusiin tehtäviin, ja edelleen on odotettavissa noin 700:n menettävän työpaikkansa.

Toki ymmärrän, että tehtäviä joudutaan aina uudelleen järjestämään, mutta nämä ovat myös vakavia työvoimapoliittisia kysymyksiä, joilla on kielteiset vaikutuksensa. Aiemmassa puheenvuorossa jo viittasin lupahallinnon palveluihin ja mahdollisesti muihin valtionhallinnon palveluihin, joita voitaisiin yhdistää ja koota, Kelan palveluita kenties, ehkä jotain muuta. Näillä toimilla voitaisiin välttää se, että osaavat, pitkälle koulutetut henkilöt, jotka ovat tehneet erilaiset valat tehtäviensä luottamuksellisesta hoidosta, voisivat mahdollisuuksien mukaan työpaikkojansa säilyttää.

Ed. Rönni toi ansiokkaasti esille tämän muodin mukaisen käytännön noutaa postipaketit hyllystä. Minä olen sen vaivoin oppinut, mutta pikkuisen koen siinä luottamuksen kärsivän, kun siinä on tilaisuus nähdä, mitä naapurille tulee paketteja. En oikein pidä tuota käytäntöä postin salaisuuden kannalta hyvänä. Samoin asiamiespostien osalta on tietyllä tavalla ongelmallista, jos kylällä tai taajamassakin on useita kauppaliikkeitä ja Posti on yhdessä kauppaliikkeessä, niin en oikein jääviys-, puolueettomuus- ja luottamuksellisuuskysymysten kannalta pidä nykyisiä käytäntöjä parhaimpina mahdollisina. Minusta Postiin liittyy tärkeitä asioita, postisalaisuus ja luotettavuus. Nämä ovat olleet tinkimättömiä asioita, enkä ollenkaan epäile, etteikö näin haluta nytkin, ehdottomasti. Mutta jollakin tavalla silti saattaa syntyä käytännössä pulmallisia tilanteita. Ajatellaanpa vaikka, että paikkakuntalainen tilaa postimyynnistä tuotteita, joita hän pystyisi kyläkaupasta ostamaan. Siinä on sitten pikkuisen hankala tilanne, kun kauppias pystyy näkemään, mitä tuo asiakas on tilannut. Tämmöisiltä sanoisinko pikkuisen kiusallisilta luottamuksellisilta kysymyksiltä vältyttäisiin, jos Posti olisi mahdollisuuksien mukaan Postin omien virkamiesten hoitama mahdollisimman paljon.

Kun aikoinaan kylätoimintaa neljännesvuosisata sitten synnytettiin ja luotiin tähän maahan, oli tavoitteena, että kylillä on kauppa, koulu ja posti. Toivoisin, että siellä, missä kylätoiminnalle on edellytyksiä, kaikki voitava näiden puolesta tehtäisiin. Silloin yhteistoiminta asiamiespostijärjestelmänä on hyvin toimiva, mutta jos siitä tehdään taajamien ja yhdyskuntien ja kuntakeskusten ainut postisysteemi, niin tämä on hyvinkin epävarma. Vaikka me nyt olemme tuoneet esille sen, että joka kunnassa on oma posti, niin tämä ilmeisesti tulee merkitsemään, niin kuin Postin suunnitelmiin edellä viittasin, että se pääosin tarkoittaa asiamiespostia. Mitä tapahtuu sitten, jos tämä asiamies väsyy ja uupuu hyvästä innostuksesta huolimatta eikä jaksakaan sillä rahalla, mitä siitä maksetaan, postia hoitaa? Tässä on kysymyksiä, jotka vaativat käytännön toteutuksessa paljon tervettä järkeä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela totesi erinomaisen hyvin näkemyksen siitä, että kun todetaan, että jokaisessa kunnassa on postipalveluja, on tarjottavana jokaisen kunnan alueella postipalveluja harjoittava yritys tai yrityksen toimintaa, mielestäni siinä oli hyvä näköala se, että se pitää sijoittaa ainakin periaatteessa asutulla seudulla kuntakeskukseen, ettei se ole siellä kunnan laitimmaisessa kulmassa.

Se, mitä ed. Tahvanainen otti esille lähinnä Suomen Postin hallintoneuvoston näköalasta, käsittääkseni siinä, kun puhuttiin asiasta, että koko maan kattavasti pitää olla saman tyyppinen hinnoittelu, olipa se lyhyemmällä tai pidemmällä matkalla, mielestäni tämä on hyvä näköala olemassa. Mutta se ei ole tullut ollenkaan tässä mietinnössä esille, että esimerkiksi tällä kertaa postipalveluja harjoittava yritys, Suomen Posti, keksii aina uuden ja uuden tavan, jolla rahastetaan lisää. Ennen oli normaali kirje. Sen jälkeen kehitettiin ykköskirje, joka oli perillä seuraavana päivänä, enkä ole mikään ennustaja, kun ennustan, että kohta tulee jokin ekstrakirje, joka kannetaan aikaisemmin, ykköskirje sitten loppuviikolla ja kakkoskirje seuraavalla viikolla. Näin on käynyt myös pakettien osalta, elikkä aikaisemmin postipaketti tuli pääsääntöisesti perille seuraavana päivänä. Nyt normaali paketti tulee sillä viikolla, jos tulee, ja liikepaketti, jossa on lisähinta olemassa, tulee aikaisemmin perille. Tällaisenaan olisin toivonut, että tähänkin asiaan olisi pikkasen enemmän otettu mietinnössä kantaa.

Mutta toteaisin, että kaiken kaikkiaan tämä epäonnistunut esitys on saanut varsin myönteisen kannanoton. Olkoon sitten näin hyvä kuin tänään kehuttu on.