Timo Kalli  /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallitus aloittaa työnsä kansainvälisen talouden taantumassa. Maailmantalouden näkymät ovat epävarmat useiksi vuosiksi eteenpäin. Tästä syystä hallitusohjelman kiteytys — työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun — on haasteellinen. Uuden punamullan suuri tehtävä on luoda vaurautta kannustaen osaamiseen, työntekoon, yrittämiseen. Samanaikaisesti on uudistettava suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sosiaalisten ja alueellisten erojen kasvu, jopa suoranainen köyhyys ja sukupolvien syrjäytyminen nakertavat välttämättömän talouden uuden nousun perustaa. Punamultayhteistyöllä on myös historiallinen velvollisuus huolehtia yhteiskunnan vähäosaisten aseman parantamisesta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman Suomen rakentamisesta.

Moni oli tietävinään jo ennen hallitusneuvotteluja, että hallituksen vaihdoksen myötä ei mikään muutu. Oppositio hutki ennen kuin tutki. Viimeisten viikkojen aikana osa oppositiosta on käynyt vielä vuoden 2003 vaalikampanjaa, osa on viritellyt jo tulevien vaalien kampanjointia. Vaalien jälkeisen kuukauden aikana on tuntunut, että keskustan anteeksiantamattomin pelisääntörikkomus oli vaalien voittaminen ja suurimman puolueen aseman saavuttaminen. Kansa halusi vaaleissa muutosta, ja sen myös uudesta hallitusohjelmasta löytää.

Muutokset vanhaan menoon ovat selkeimpiä ainakin neljässä asiassa: Työttömyyden kimppuun käydään voimakkain yrittäjyyden, koulutuksen ja uuden osaamisen vahvistamisen keinoin; lapsiperheiden ja eläkeläisten asemaan tulee vihdoin kohennus palvelujen lisäksi myös tulonsiirroissa; peruspalvelujen toteuttaminen kouluissa, terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa turvataan paitsi kuntien ja valtion välisellä pitkäjänteisellä kuntasopimuksella myös suuntaamalla niihin riittävät voimavarat; myös alueellisesti tasapainoa parannetaan tukemalla osaamisen leviämistä maan kaikkiin osiin, huolehtimalla liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä sekä vahvistamalla maakuntien liittojen roolia aluekehitysviranomaisina.

Hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työllisyyttä — työttömyyttä, anteeksi. (Naurua — Ed. Jaakonsaari: Se on vaarallista, jos vähenee!) — Valtava ero. — Hallituksen tavoite on nostaa Suomen työllisyysaste nykyisestä 67,5 prosentista vuoteen 2011 mennessä 75 prosenttiin. Tavoite on kunnianhimoinen, vaikka suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Samanaikaisesti on alennettava työttömyyttä ja pidennettävä ihmisten työuraa. Varsinkin ikähaitarin alapäässä on löydettävä toimia, joilla nuoret pääsevät nykyistä nopeammin jatko-opintoihin ja jatko-opinnot sujuvat myös aikataulussaan.

Veronkevennyksissä hallitus toimii etupainotteisesti, ja veronkevennysten mittaluokka 1,1 miljardia euroa vastaa suuruudeltaan vaalitavoitteitamme. Työn verotuksen keventäminen tarkoittaa tuloveron ohella myös välillisten työvoimakulujen alentamista ja arvonlisäveroratkaisuja.

Keskusta on erityisen tyytyväinen siihen, että työvoiman kysynnän lisäämiseksi kevennetään matalapalkkaisten alojen työvoimakustannuksia ja samalla kavennetaan verokiilaa. Tämän niin sanotun Holm—Vihriälä-mallin käytännön edellytykset selvitetään varsin pikaisesti. Erityisesti mikroyritysten kasvua ja työllistämistä vauhdittava toimi on arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi. Verotuksen osalta hallitusohjelmassa päätetään erikseen, että hallitus voi tehdä sovittua suuremmatkin veronkevennykset, jos yleisten tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää.

Yrittäjyyttä ja työvoiman tarjontaa lisätään ja myös erityisillä politiikkaohjelmilla painotetaan tavoitteen toteutumista. Keskusta on tyytyväinen, että näin erityisesti yrittäjyyden painottaminen nousee aivan uudelle tasolle julkisen vallan päätöksenteossa. Yrittäjyyden edistäminen onkin läpitunkeva juonne koko hallitusohjelmassa. Yritysverotukseen tehtävien muutosten on edistettävä yrittäjyyttä ja sukupolvenvaihdoksia. Siksi niihin ryhdytään. Samalla halutaan ajoissa tehdä pelisäännöt selviksi odottamatta mahdollisia EU-päätöksiä.

Yrittäjyysohjelman ja työllisyysohjelman rinnalla hallituksella on erityinen tietoyhteiskuntaohjelma. Suomea on pidetty jonkinlaisena tietoyhteiskunnan mallimaana, mutta käytännössä emme ole sitä kuitenkaan olleet. Tietoyhteiskuntaohjelman tavoitteena on lisätä kilpailukykyä, tuottavuutta sekä sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa, sitä edelleen kehittämällä. Julkisen vallan palveluita on vietävä verkkoon kattavasti. Yhteiskunnan on omilla toimillaan vauhditettava kansalaisten verkkoon kirjautumista. Näin luodaan suotuisat edellytykset myös yrityksille viedä palvelunsa verkkoon. Tällä kokonaisuudella nostettaisiin Suomi johtavaan asemaan tieto- ja viestintäteknologian tuottajana ja hyödyntäjänä.

Kolmas uutta vaurautta ja uusia työpaikkoja luova poikkihallinnollinen ohjelma keskittyy työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantamiseen. Sen sisältö vastaa hyvin keskustan tavoitteita työvoimapolitiikan uudistamiseksi. Täsmäkoulutus yritysten ja yksilöiden tarpeisiin, oppisopimuskoulutuksen lisääminen, työvoimatoimistojen osaamisen ja työnantajayhteyksien hoidon vahvistaminen, tukityön ja työvoimakoulutuksen vaikuttavuuden parantaminen sekä nuorten yhteiskuntatakuu sekä alueellisten työttömyyserojen kaventaminen olivat jo esillä keskustan vaaliohjelmassa. (Eduskunnasta: Ai että täällä on niitäkin asioita?) — Niitäkin.

Hitaankin talouskasvun oloissa on Suomen valmistauduttava väestön ikääntymiseen ja sen vaatimiin toimiin työmarkkinoilla ja palvelujen tuottamisessa. Palvelujen tarve kasvaa ja työvoimasta mahdollisesti tulee pula. Osaamisen lisääminen ja maahanmuuttopolitiikka ovat myös siksi tärkeitä. Askel eteenpäin on, että hallitus lisää vuosikausien tauon jälkeen tuntuvasti voimavaroja tutkimukseen ja kehitykseen panostamiseen odottaen, että yksityinen sektori toimisi vastaavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Keskusta on tyytyväinen hallitusohjelman toimenpiteisiin uuden vaurauden luomiseksi. Keskusta haki vaaleissa kansalaisilta tukea toimenpiteille, joilla kannustettaisiin yrittäjyyteen ja luotaisiin uusia työpaikkoja. Veroratkaisut, lisäpanostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan, yritttäjyysohjelma, aktiiviset työvoimapolitiikan toimet ja osaamisen korostaminen vievät asioita oikeaan suuntaan. Koko ajan on kuitenkin muistettava kansainvälisen talouden epävarmat näkymät ja hallituksella on oltava herkkyyttä reagoida ajoissa muuttuviin tilanteisiin.

Arvoisa puhemies! Mitalin toista puolta ei kuitenkaan pidä unohtaa. Ei uutta vaurautta voida rakentaa kahtia jakautuvan Suomen perustalta. Yhteisvastuu tarkoittaa kaikkien suomalaisten ja koko Suomen mukanaoloa talouden nousun rakentamisessa ja sen saavutusten jakamisessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja lisätään ja Kansallisen terveyshankkeen rahoitus turvataan. Perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan, laadukkaiden ja riittävien palveluiden saatavuus turvataan. Kansallisen terveyshankkeen toimeenpanoa jatketaan.

Palvelujen laadun parantaminen ja erityisesti lastensuojelun kehittäminen sisältyvät kansallisen sosiaalialan kehitysohjelman toimeenpanoon. Vanhusten ja lasten ja perheiden palveluissa olevia puutteita korjataan sekä sosiaalityön asemaa kehitetään ja turvataan. Valtionosuutta korotetaan erityisesti ikäihmisten palvelujen vahvistamiseksi sekä laadun ja riittävän henkilöstön turvaamiseksi. Hallitusohjelmassa luvataan parantaa myös omaishoitajien asemaa. Omaishoitoa kehitetään osana palvelujärjestelmää.

Perhepolitiikka oli ennen vaaleja esillä voimakkaasti. Vaalien jälkeen jotkut jo ehtivät arvioida, ettei keskusta saisi läpi tärkeinä pitämiään kotihoidon tuen ja alimman äitiyspäivärahan korottamista. Nämä ennustajat erehtyivät. Hallitus sitoutuu nyt perhepolitiikassa vakauteen ja ennakoitavuuteen. Lapsiperheiden taloudellista asemaa ja palveluja parannetaan. Erityisen maininnan arvoinen on pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito.

Keskustan tärkeimpänä tavoitteena eläkepolitiikassa on parantaa kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien eläkeläisten tilannetta. Paras keino on korottaa kansaneläkettä, mistä hyötyy noin 680 000 eläkeläistä, joista pelkkää kansaneläkettä saa noin 100 000, loput noin 600 000 ovat pientä työeläkettä kansaneläkkeen lisäksi saavia.

Pitkän tauon jälkeen sekä lapsilisiin, kotihoidon tukeen että pienimpiin äitiys- ja sairauspäivärahoihin tulee taas korotukset. Näin katkeaa pitkään veisattu virsi "palvelut ennen tulonsiirtoja". Perheet tarvitsevat siis molempia. Palvelut eivät ole koskaan voineet korvata perheiden tehtävää ja roolia.

Tulonsiirtoihin tällä hallituksella on varaa, kun luovuttiin yltiöpäisistä tuloverotuksen kevennyksistä. Anneli Jäätteenmäen hallitus käyttää saman summan 1 120 miljoonaa euroa osaamiseen, palveluihin ja tulonsiirtoihin kuin veronkevennyksiin. Suhde on siis 50/50. (Ed. Ojala: Huijausta!)

Arvoisa puhemies! Alueelliset tasapainottomuudet ovat viimeisten vuosien aikana aiheuttaneet ongelmia niin ruuhkautuvissa kasvukeskuksissa kuin autioituvissa kylissä. Palvelut ovat heikentyneet, ja syrjäytyminen on lisääntynyt. Kukaan valitettavasti tästä kehityksestä ei ole hyötynyt. (Ed. Kuosmanen: Nyt se loppuu!) Osana alueellista tasapainoa toteutetaan pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Siksi hallitusohjelmassa luvataan tehdä koko vaalikauden kattava peruspalveluohjelma ja -talousarvio, -budjetti, valtio—kunta-neuvottelumenettelyä kehittäen, toimenpiteitä kriisikuntien talouden tervehdyttämiseksi jatketaan, erityisen kalliin erikoissairaanhoidon siirtäminen valtiolle selvitetään sekä valtionosuusuudistuksessa huomioidaan muuttoliikkeen ja väestörakenteen muutokset.

Maakunnan liittojen roolia vahvistetaan alueellisten voimavarojen suuntaamisessa. Erityispalvelupisteitä kehitetään, valtion toimintoja alueellistetaan synergiaetuja hakien. Maaseutupoliittinen ohjelma päivitetään. Alueiden kehittämisvaroja kootaan yhteen ja alueellistetaan. Pohjois- ja Itä-Suomi säilytetään korkean tuen alueena vuoden 2007 jälkeenkin. Helsingin seudun ja valtion neuvottelumenettelyä kehitetään.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus pitää kiinni myös EU:n maatalouspolitiikan uudistamisessa vuoden 2002 Eurooppa-neuvoston Brysselissä vahvistamasta periaatteesta, jonka mukaan "maataloustuotannon on voitava jatkua kaikkialla yhteisön alueilla mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia". Siksi Suomen tavoitteena on vaikuttaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen siten, että EU:n maatalouden tukijärjestelmissä nykyistä enemmän toteutettaisiin ja tasoitettaisiin maantieteellisistä ja luonnonolosuhteista johtuvia eroja unionin eri osien välillä. (Ed. Ollila: Entä kansallisen tuen leikkaus?) EU:n tukijärjestelmän tulee olla rakenteeltaan sellainen, että kannattavuus ja terveen yrittäjyyden edellytykset säilyvät.

Hallituksen haasteellisena tehtävänä on heti toimikauden alussa saada Suomen erityisolosuhteet huomioon ottavalla ja hyväksyttävällä tavalla päätökseen neuvottelut artikla 141:n jatkosta ja EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta, minkä jälkeen kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos.

Arvoisa puhemies! Keskusta on tyytyväinen hallitusohjelman suureen linjaan. Sitä ovat talouden nousun uudet eväät. Myös kansalaisten vaaleissa ilmaisema muutoksenhalu näkyy yrittäjyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, alueellisen tasapainon kehittämisenä. Uuden punamullan haaste on vaurauden luominen yrittäjyyttä ja työn tekemistä kannustamalla sekä koko Suomen eheyttäminen.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahan on saatu ensimmäinen uuden perustuslain mukaisella tavalla syntynyt hallitus. Työ voi nyt alkaa. Itse asiassa työ jatkuu, sillä hallitusvaihdos ei merkinnyt etukäteen paljon puhuttua täyskäännöstä. (Ed. Zyskowicz: Ed. Kalli sanoi niin!) Päinvastoin, monin osin jatketaan siitä mihin edellinen hallitus lopetti. SDP:n osalta tämä on luontevaa, sillä olemme olleet kahden edellisen hallituskauden ajan keskeisesti mukana luomassa sitä vakaan kasvupolitiikan pohjaa, josta nyt voidaan jatkaa.

Uusi hallitus aloittaa eräiltä osin hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin Lipposen ensimmäinen hallitus vuonna 1995. Silloinkin taloudessa oli notkahdus tai minitaantuma. Se pystyttiin tuolloin kääntämään vakaalle kasvu-uralle hallituksen nopeilla ja hyvin määrätietoisilla toimenpiteillä. Myös nyt tarvitaan etupainotteisia toimenpiteitä, jotta työttömyysluvuissakin jo näkyvästä taantumasta selvittäisiin. Haaste on näköpiirissä olevien kansainvälisten suhdanteiden valossa kova.

Ero vuoden 95 tilanteeseen on kuitenkin merkittävä. Nyt päästään aloittamaan hyvän valtiontalouden turvin, joka sallii jopa väliaikaisen lisävelkaantumisen suhdannepoliittisista syistä. 95 piti ensimmäiseksi tehdä mittavia leikkauksia velkakierteen katkaisemiseksi. On hyvä muistaa, että tuolloin joka kolmas markka menoista jouduttiin kattamaan velalla. Velkaa maksettiin jälkikäteenkin arvioidusti oikein Lipposen hallitusten toimesta myös pois ja siten tehtiin tilaa uudistuksille ja seuraavan hallituksen mahdollisille suhdannepoliittisille toimenpiteille.

Sosialidemokraatit pitävät hyvänä, että hallitusohjelman keskeisenä lähtökohtana on kansantalouden kasvun vauhdittaminen ja työllisyyden lisääminen sekä työllisyysasteen tuntuva nostaminen vaalikauden loppuun mennessä. Haluamme korostaa, että ilman ripeitä ja tehokkaita toimia kokonaistuotannon kasvu uhkaisi jäädä heti hallituskauden alkutaipaleella vaatimattomaksi.

Hallituskauden aikana on tarkoitus luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoite on hyvä ja välttämätön, mutta samalla haastava. Kahden edellisen hallituksen aikana luodut yli 300 000 uutta työpaikkaa huomioiden päästäisiin näin lamaa edeltävälle tasolle. Tämänkin jälkeen haasteeksi jää työllisyysasteen nostaminen ja rakenteellisen työttömyyden poistaminen.

Viime aikoina Suomen talous on levännyt pitkälti kotimaisen kysynnän varassa. Kotimarkkinoilla kuluttajien luottamus on säilynyt vahvana. Myönteisistä merkeistä huolimatta tilanne on kokonaisuudessaan heikkenemässä. Teollisuuden kasvavat lomautukset ja irtisanomiset kääntävät työttömyyden kasvuun.

Suhdannetaantumaan hallitus aikoo vaikuttaa talouspolitiikalla, joka perustuu osaamiseen, yrittäjyyteen ja muihin kasvua vahvistaviin tekijöihin. Tämä toimintastrategia on oikea. Heti alkuvaiheessa tehdään työllisyyttä tukevat toimet, joilla edistetään talouden palaamista vahvalle kasvu-uralle. Elvytystoimien lisäksi kasvua ja suotuisaa työllisyysvaikutusta haetaan etupainotteisilla ja oikein kohdennetuilla veronkevennyksillä.

Kaikkien toimenpiteiden tulee tukea kasvua ja työllisyyttä. Hallitusohjelmassa olevat muut sinällään perustellut toimet, kuten tulonsiirtoihin tehtävät muutokset, on tämän vuoksi ajoitettava vasta hallituskauden jälkipuolelle. Ohjelmassa oleva aikataulutus on suhdannepolitiikan ja valtiontalouden kannalta oikea.

Finanssipolitiikassa keskeisenä tavoitteena on valtiontalouden vakaus. Vaalikauden lopussa valtiontalouden on oltava vähintään tasapainossa. Hyvän perustan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi antaa kahden edellisen hallituksen finanssipolitiikan hoito, jonka jäljiltä Suomen valtiontalous on hyvässä kunnossa. (Ed. Ollila: Kiitos kokoomuksen!) Kehitys on kuitenkin jatkossa kiinni siitä, miten kasvu ja työllisyys kehittyvät, sekä siitä, kuinka hyvin menot kyetään pitämään kurissa.

Hallitusohjelmassa kirjattu talouden liikkumavara on SDP:n vaalien alla kuvaama eli vähän yli miljardi euroa menolisäyksinä ja veronkevennyksinä. Meillä ei ole ollut epärealistisia toive- tai lupauslistoja, joita olisi nyt pitänyt merkittävästi supistaa. (Ed. Ollila: Kenellä oli?)

Valtiontalouden hoidon kannalta keskeisen menokehysmenettelyn uudistus on hyvä asia. Suhdanneherkkien ja hallituksen päätöksistä riippumattomien muiden menojen poisjättäminen kehysmenettelystä lisää järjestelmän läpinäkyvyyttä. Kun kehyspäätösten yhteydessä julkistetaan arviot myös valtion tuloista, muodostuu menokehysmenettelystä valtiontalouden hyvän hoidon kannalta oleellinen väline.

Uusi hallitus jatkaa työhön kohdistuvan verotuksen keventämistä — ei ehkä niin rivakasti ja samalla riskejä ottaen kuin monet elinkeino- ja yrityselämää edustavat tahot olivat odottaneet, mutta maltillisesti ja samalla turvaten julkisten palvelujen rahoitus. Jo vaalikauden alun työllisyyspakettiin eli nyt keväällä annettavaan lisätalousarvioon sisältyy jonkin asteinen tuloveroalennus. Myös suhdannesyyt puoltavat tuloverotuksen ripeää keventämistä ja kansalaisten ostovoiman vahvistamista. (Ed. Kuosmanen: Uudelleenarvioinnin paikka!)

Veroperusteita aiotaan keventää runsaalla miljardilla eurolla vaalikauden alkuvuosina. Uudelleenarvioinnin paikka on vaalikauden puolivälissä. Samoin kuin kahdella edellisellä vaalikaudella tarkoituksena on edistää veropolitiikalla tulopoliittisten ratkaisujen syntyä.

Hallitusohjelmaan sisältyy myös pääoma- ja yritysverotuksen tarkistaminen. Muun muassa yhteisö- ja pääomaverokannan alentaminen, osinkoverotuksen taso, varallisuusverotus ja pitkäaikaisen säästämisen verokohtelu arvioidaan uudelleen tämän vuoden aikana hyödyntäen verotuksen rakennetta pohtineiden työryhmien, muun muassa Arvelan työryhmän, esityksiä. (Ed. Ollila: Otettiinko roskakorista?) Kyseessä on niin suuri kokonaisuus, että oli viisasta kirjata hallitusohjelmaan vain periaatteet ja osa-alueet, joita pääoma- ja yritysverotusta uudistettaessa otetaan huomioon. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä erityisesti osinkotuloverotuksen uudelleenarviointia.

Sosialidemokraattien mielestä työllisyyden hoidon kannalta keskeisiä veromuutoksia ovat myös arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi, ravintola- ja henkilöstöruokailun arvonlisäveron alentaminen sekä pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveron huojentaminen. Nämä muutokset ovat tärkeitä, jotta palvelualoille saataisiin lisää työpaikkoja.

Hallitusohjelman verolinja on vastuullinen ja maltillinen. Se ottaa huomioon työllisyyden ja kasvun edistämisen, palvelujen rahoitustarpeen, pitää verotuksen rakenteet pääosin ennallaan, mutta uudistaa kansainvälisten paineiden vuoksi välttämättömiä osia. Nämä paineet kohdistuvat lähinnä pääoma- ja yritysverotukseen sekä alkoholin verotukseen.

Arvoisa puhemies! Uuden hallituksen ohjelmassa on paljon tuttua jo Lipposen hallituskausilta. Monissa asioissa jatketaan ilman merkittäviä muutoksia. Mitäpä sitä muuttamaan hyviä tuloksia tuottanutta politiikkaa! (Naurua) Pitkäjänteisyys onkin ollut leimallista suomalaisessa politiikassa hallitusvaihdoksista huolimatta. Erityisesti talouspolitiikan ja kansainvälisen politiikan osalta se on omalta osaltaan luomassa vakautta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa arvostamme Suomen valitseman linjan jatkuvuutta. Sosialidemokraatit pitävät hyvänä hallitusohjelman tavoitetta nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin bkt:sta. EU:n päätöksentekojärjestelmä kaipaa selkeyttämistä, tehostamista ja kansanvaltaisuuden lisäämistä. On varmistettava tasapaino unionin eri toimielinten välillä ja tasa-arvo eri jäsenmaiden kesken. Tätä uudistustyötä tehdään tulevaisuuskonventissa, joka toivon mukaan tuottaa mahdollisimman pian yhden yhtenäisen loppuasiakirjan. EU:n perustuslakiesityksen kansalliselle käsittelylle on varattava riittävä aika ennen hallitustenvälisen konferenssin alkua.

Työllisyysasteen nostaminen on yhä perustellusti hallituksen keskeinen tavoite. Myös ikärakenteen muutokseen varautumista jatketaan. Panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä koulutukseen jatkavat osaamisen vahvistamiseen tukeutuvaa kasvupolitiikkaa.

Sosialidemokraatit korostavat koulutuksellista tasa-arvoa ja koulunkäyntinsä kesken jättäneiden ja vähän koulutettujen osaamistason nostamista. Koulutuksen nivelvaiheisiin ja keskeyttämisen vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Nuorten työpajat vakinaistetaan. Ammatillisen koulutuksen arvostusta ja vetovoimaa nostetaan sisältöjä uudistamalla ja opinto-ohjausta lisäämällä sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan linjausten mukaisesti.

Aikuiskoulutuksen kehittäminen on tämän vuosikymmenen keskeinen haaste. Yli puoli miljoonaa aikuista on ilman ammatillista perustutkintoa. Aikuiskoulutusta tullaan kehittämään parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten pohjalta. Sosialidemokraateille on tärkeää, että ohjelmassa sitoudutaan parantamaan puutteellisten oppimisvalmiuksien sekä heikon sosiaalisen ja taloudellisen aseman vuoksi syrjäytymässä olevien aikuisten koulutusmahdollisuuksia.

Sosialidemokraateille on myös tärkeää, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Heti hallituskauden alussa tullaan laatimaan toimenpideohjelma, jolla edistetään tutkintojen suorittamista tavoiteajassa. Samassa yhteydessä tullaan kehittämään opintotukijärjestelmää nykyistä kannustavammaksi.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden osalta pureudutaan nyt sosialidemokraattien toiveen mukaisesti niin sanottuun kovaan ytimeen eli pitkäaikaistyöttömyyteen. Aktiivinen työvoimapolitiikka saakin nyt toivomamme painoarvon.

Hyvä työllisyyskehitys edellyttää kiinteää yhteistyötä hallituksen sekä työmarkkinajärjestöjen kesken kilpailukyvyn turvaamisessa sekä työelämän ja sosiaaliturvan uudistamisessa. Toimivat työelämän neuvottelu- ja sopimussuhteet sekä tulopolitiikka ovat Suomelle tärkeä menestystekijä. Uusi hallitus kunnioittaa työelämän perusoikeuksia ja kehittää työelämää laajentamalla työelämän kehittämisohjelmia, lisäämällä työehtojen ja työolojen valvontaresursseja sekä lainsäädäntöä, kuten yhteistoiminta- ja vuosilomalakia, uudistamalla. Keskeistä on ryhtyä tehokkaisiin toimiin etenkin julkisella sektorilla toistuvien määräaikaisten palvelusuhteiden vakinaistamiseksi.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että maahanmuuttopolitiikassa korostetaan hyviä etnisiä suhteita ja syrjinnän ennaltaehkäisyä. Hallitus laatii maahanmuuttopoliittisen ohjelman ja tuo lähiaikoina yhdenvertaisuuslakia koskevan esityksen eduskuntaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajien kielikoulutuksen ja työllistymisen tehostamiseen.

Sosialidemokraatit ovat iloisia sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevista kirjauksista hallitusohjelmassa. Hallituskoalitio on nähnyt tasa-arvon yhtenä painopisteenä, ja poliittinen yksituumaisuus mahdollistaa sen, että voimme edetä tasa-arvon kysymyksissä laaja-alaisesti ja ehkä aiempaa kunnianhimoisemminkin. Esimerkiksi sukupuolivaikutusten arvioinnin käyttöönotto lainsäädännön ja valtion talousarvion valmistelussa on edistysaskel. Sosialidemokraateille on tärkeää, että hallituksen tasa-arvopolitiikka tai samapalkkaisuuden edistäminen eivät jää julistusten ja ohjelmien tasolle, vaan hallitus ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin. Keskeistä on uudistaa tasa-arvolaki hallitusohjelman viitoittamalla tavalla. Työnantajan samapalkkaisuusvelvoitteen toteutumiseen ja työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Perhevapaista johtuvia työnantajakustannuksia tulee tasata nykyistä enemmän. Parisuhdeväkivallan ja naiskaupan haitat on otettava vakavasti, ja lainsäädäntöä on tiukennettava samalla kun turvataan riittävät tukipalvelut uhreille.

Arvoisa puhemies! Menolisäysten painotukset ovat pitkälti toiveidemme mukaisesti terveydenhuollossa ja lapsiperheiden palveluissa ja tulonsiirroissa. SDP painotti koko ajan palveluita ja kuntien toimintaedellytyksiä niistä huolehtimiseen. Tälle painotukselle olisi toivonut jopa nyt nähtyä voimakkaampaa tukea.

Onnistunut sosiaali- ja terveyspolitiikka turvaa kansalaisten hyvinvointia, terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä. Peruslähtökohtana on, että jokaiselle kansalaiselle turvataan tasaveroisesti julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka rahoitetaan pääosin verovaroin. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että hallitus vahvistaa voimavaroja ja ohjausta julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä edellyttää samalla laatua ja toimivuutta edistäviä rakenteellisia uudistuksia.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnakkaista kehittämistä on jatkettava viime hallituskaudella valmistellulta pohjalta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä terveydenhuollon, vanhusten ja lapsiperheiden palvelujen kuntoon saattamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevän henkilöstön asema on näissä uudistuksissa keskeinen. Työnjaon parantaminen, täydennyskoulutuksen järjestäminen sekä määräaikaisten työsuhteiden vakiinnuttaminen ovat tärkeitä tavoitteita, joihin uusi hallitus on sitoutunut.

Uuden hallituksen suuri haaste on varautua väestön ikääntymisestä aiheutuviin muutoksiin. Ikäihmisten toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä itsenäistä asumista on tuettava eri tavoin.

Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat sosialidemokraattien mielestä hallituskauden keskeinen tehtävä. Pidämme tärkeänä hallitusohjelmassa sovittua lapsiasiainvaltuutettua. Korostamme lapsiperheiden palvelujen laatua, esimerkiksi päivähoidon enimmäiskoon sitova sääntely on tarpeen. Lasten palveluihin, kuten päivähoitoon, kouluun ja tukipalveluihin tarvitaan lisää osaavia aikuisia pysyviin työsuhteisiin. Olemme hyvin tyytyväisiä, että pieniä koululaisia ei jätetä yksin, vaan kaikille ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille tarjotaan mahdollisuus turvalliseen aamu- ja iltapäivätoimintaan. Samalla lisätään myös vanhempien mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa pienten lasten ja koululaisten hoitamiseksi. Vaikeassa asemassa olevista lapsista on kannettava erityistä huolta muun muassa lastensuojelutyötä ja palveluja vahvistamalla.

Sosialidemokraattien tavoite lapsilisäjärjestelmän kehittämisestä ja lapsilisän sekä yksinhuoltajakorotuksen korottamisesta toteutuu. Pidämme tärkeänä, että myös työllisyys- ja tasa-arvonäkökulmat ovat mukana sosiaaliturvan kehittämisessä. Tämän vuoksi painotimme työmarkkinatuen tarveharkinnan lieventämistä puolisojen tulojen suhteen ja ansiosidonnaisen vanhempain sairauspäivärahan saantiedellytysten helpottamista.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että hallitusohjelman johdonmukaisena periaatteena on kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden, taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen, huomioon ottaminen kaikessa hallituksen toiminnassa. Yhteinen sitoutuminen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen, joka perustuu vakaaseen kasvupolitiikkaan ja korkeaan työllisyysasteeseen, on hyvä lähtökohta hedelmälliselle hallitusyhteistyölle. Sosialidemokraatit tukevat uutta hallitusta sen ohjelman toteuttamisessa — ei vain sen kirjaimen vaan myös hengen osalta.

Ville Itälä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lainaan yhtä kuvaavaa kappaletta pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitusohjelmasta, joka pääministerin omien sanojen mukaan on "mahdollisimman tarkka":

"Selvitetään mahdollisuudet parantaa julkisen hammashuollon saatavuutta. Työterveyshuollon sekä ensihoidon ja sairaankuljetuksen kokonaistilanne ja kehittämistarpeet selvitetään. Erikoissairaanhoidon kustannusten ennakoitavuutta lisääviä toimenpiteitä selvitetään. Selvitetään mahdollisuuksia siirtää erityisen kalliita hoitoja valtion rahoitusvastuulle."

Selvitetään ja selvitetään.

Pääministeri Jäätteenmäki, lupasitte vaalikampanjan aikana, että te ette selvitä ja asettele työryhmiä, vaan toimitte. Nyt kuitenkin teidän hallituksenne ohjelma sisältää 52 selvitystä ja 20 erilaista ohjelmaa. Hallituksessa ei vallitse tekemisen meininki, siellä on vain selvittämisen meininki. Sana "selvitystila" saa uuden merkityksen. (Naurua)

Keskustan piirissä on aiheellisesti iloittu siitä, että se sai hallitusohjelmaan kirjatuksi lähes kaikki omat tavoitteensa. Näin tapahtui. Keskustan tavoitteet on nyt ohjelmatasolla päätetty selvittää, tutkia ja jatkovalmistella. Hyvä, että edes nyt vaalien jälkeen joku vihdoin selvittää keskustan tavoitteitten toteuttamismahdollisuudet.

Hallitusohjelma pitää sisällään paljon hyviä tavoitteita, kaikille kaikkea. Hallitus voidaankin nimetä Jäätteenmäen sumu-hallitukseksi. Se on lyhenne sulle—mulle-politiikasta. Sumussa on kuitenkin vaikea kulkea ja erityisesti vaikea silloin, kun hallitukselta puuttuu kompassi eli suunta.

Selvitettävät asiat ovat sinänsä tärkeitä, mutta miksi niiden toteuttamisesta ei kyetty sopimaan hallitusneuvotteluissa? Siksi, että hallituspuolueiden välillä on syvä epäluottamus. Siitä kasvaa suomalaisen yhteiskunnan suuri ongelma, kun vaativissa olosuhteissa toimivan hallituksen toimintakyky perustuu kauhun tasapainoon.

Hallitus ei ole kyennyt tekemään valintoja eri tavoitteiden välillä, vaan se valitsi kaiken. Kaikkeen ei kuitenkaan ole varaa. Peruspalvelut, suomalainen peruskoulu, lasten päivähoito ja terveyspalvelut ovat vaarassa. Erityisen suuri tämä vaara on Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Hallitusohjelmasta ei löydy ymmärtämystä näille alueille, joissa suurin osa suomalaisista asuu. Eivätkö peruspalvelut kuulukaan kaikille?

Palveluista tärkein on terveydenhuolto. Kokoomus on asettanut sen selkeästi ykkössijalle. Tätä samaa olisi toivonut myös uudelta hallitukselta. Nyt asia jää Kansallisen terveysprojektin maininnan ja muutaman lisäselvityksen varaan. Uskon kaikkien keskeisten puolueiden sitoutuneen tähän tärkeään hankkeeseen. Hallitusohjelmassa ei ole mainintaa hoitotakuusta, ihmisten oikeudesta saada kohtuuajassa tarvitsemansa terveydenhoitopalvelut.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa on tavoitteita. Joukossa on myös kunnianhimoisia ja hyviä tavoitteita. Hallitusohjelmassa huomioidaan niin lapsiperheet kuin yrittäjät ja eläkeläisetkin. Ohjelmasta puuttuu kuitenkin konkretia. Asiat jäävät erilaisten selvitysten ja ohjelmien hämärän verhon taakse.

Hallitus aikoo laatia kokonaisselvityksen lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta huomioiden sosiaalietuuksien, tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Kysynkin: Milloin ja mitä hallitus aikoo tämän selvityksen perusteella tehdä?

Hallituksella on paljon linjauksia — ei linjaa. Ohjelmasta puuttuu uskallus tehdä välttämättömiä ratkaisuja, joilla talous saadaan kasvuun, työllisyys paranemaan ja peruspalvelut kehittymään.

Koska hallitukselta puuttuu linja, syntyy epävarmuutta. Ennustettavuudesta, suunnasta ja vakaudesta ei ole tietoakaan. Lapsiperheet, eläkeläiset ja suomalainen yrittäjä eivät tiedä, millaista politiikkaa hallitus tulee vaalikauden aikana harjoittamaan. Paljonko eläkkeet nousevat? Mikä on lapsilisien taso tulevaisuudessa? Millainen on Jäätteenmäen hallituksen yritysveromalli?

SDP ja keskusta uhkailivat suomalaisia vaalien alla, että tuloverotuksen alentamisella romutetaan peruspalvelut. Nyt hallitus on ohjelmassaan sopinut tuloverotuksen alentamisesta. Haluaisinkin tietää, miksi nyt hallitusohjelmassa päätetyt veronalennukset eivät romutakaan peruspalveluita. Tähän haluaisin saada vastauksen SDP:n puheenjohtajalta Paavo Lipposelta, mutta koska hänen suunsa on tukittu puhemiehen paikalla, niin vastatkoon nyt se sosialidemokraatti, joka täällä vastaa SDP:n hallituspolitiikasta.

Mielenkiintoista olisi myös saada SDP:n ministeriryhmän puheenjohtajan Antti Kalliomäen vastaus siihen, mikä sai SDP:n hallitusneuvotteluissa luopumaan vaatimuksistaan yksityiskohtaisesta hallitusohjelmasta.

SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen sanoi ennen vaaleja, että vaaleissa vaihtoehtoina ovat hallitus sosialidemokraattien johdolla tai porvarillinen meininki. Lipponen piti sanansa. Syntyi sosialidemokraattisjohtoinen hallitus. Ei ehkä voi sanoa, että keskusta olisi hallituksessa apupuolue, mutta hallitus on totisesti sosialidemokraattien johtama. Tämä näkyy sekä hallituksen ohjelmassa että sisäisessä työnjaossa.

Ministerisalkkujen jaossa SDP vei parhaat palat päältä. (Ed. Jaakonsaari: Eikö se ole ihan hyvä niin?) Tätä asiaa keskusta voi selvitellä, pyöritellä ja omalle kentälleen parhain päin perustella, mutta tosiasiat eivät näistä selittelyistä muuksi muutu. Jokainen sosialidemokraattinen ministeri johtaa omaa ministeriötään. Demareilla on johdossaan valtiovarainministeriö, ulkoministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, työministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä oikeusministeriö. Keskustalla on peräti neljä kakkosministeriä ja näin ollen johdossaan vain kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä puolustusministeriö.

Hallituksen muodostamisesta on kaiken kaikkiaan todettu, että kepu sai pääministerin, demarit vallan. Hallitusohjelmassa demarivetoisuus näkyy vastaavasti siten, että SDP sai rahat, keskusta sai selvitykset. (Naurua) Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi silloin, kun tarkastellaan niitä keinoja, joilla hallitus aikoo käydä keskeisimmän haasteensa eli työttömyyden kimppuun. Sosialidemokraatit uskovat tässä suhteessa ennen kaikkea aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja julkisiin investointeihin. Näihin toimenpiteisiin onkin tarkoitus osoittaa kymmeniä miljoonia euroja jo seuraavassa lisäbudjetissa. (Ed. Kuosmanen: Valtatie kuutonen kuntoon!)

Keskusta uskoo tai ainakin uskoi ennen vaaleja tässä suhteessa ennen kaikkea yrittäjyyden edellytysten parantamiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin työmarkkinoilla. Näihin tarkoituksiin ei ole varmuudella tulossa euroakaan tai ainuttakaan toimenpidettä. Kaikki nämä asiat ovat hallitusohjelmassa erilaisten selvitysten, tutkimusten, ohjelmien tai SAK:n tahdon takana. Jos keskusta pärjää näissä jatkoneuvotteluissa, on sentään jotain hyvää odotettavissa. Toivotan menestystä ja toivon, että keskusta onnistuisi tällä kertaa paremmin kuin hallitusneuvotteluissa.

Terveydenhuollon ohella keskeisimmät palvelut liittyvät tulevaisuuteen — koulutukseen. Uusi hallitus uskaltaa luvata suomalaisille koululaisille ja opiskelijoille vain muutamia konkreettisia ja aikataulutettuja asioita. Ilmaan jäävät leijumaan löysät lupaukset siitä, että opettajankoulutusta, tuki- ja erityisopetusta sekä opintojenohjausta lisätään. Mistä näihin kaikkiin hyviin asioihin osoitetaan riittävät resurssit? (Ed. Elo: Talouskasvusta! — Ed. Kuosmanen: Veroalesta!)

Ohjelmasta on tyystin unohtunut perusopetuksen valtionrahoituksen lisääminen. Keskustalaiset ovat aikaisemmin vaatineet perusopetuksen valtionosuuksien indeksitarkistuksia. Uudesta ohjelmasta ei saa selkoa, kasvaisivatko opetustoimen valtionosuudet vuosittaisessa peruspalvelubudjetissa. Kokoomuksen mielestä perusopetus on juuri se kohta, jonka kehittämiseen ja resursseihin pitää nyt erityisesti satsata.

Ennen vaaleja kokoomus, kuten moni muukin puolue, lupasi nostaa lapsilisien ja kotihoidon tuen tasoa. Nämä tärkeät asiat löytyvät uuden hallituksen ohjelmasta, mutta konkreettisia lukuja ei lapsiperheille luvata. Hallitusohjelmaan olisi korotusten taso pitänyt kirjoittaa. Suomalaiset lapsiperheet voivat vain odotella, miten keskustalaiset ja demarit toteuttavat hallitusohjelmassa antamansa yleiset lupaukset.

Suurin osa sosiaalietuuksista on sidottu indeksiin. Tällöin ne nousevat samassa tahdissa kuin yleinen kustannuskehitys Suomessa. Näin ei ole lapsilisien osalta. Tämän vuoksi yksittäinen tasokorotus ei riitä kokoomuksen eduskuntaryhmälle. Edellytämme, että lapsilisien tasokorotuksen yhteydessä ne sidotaan indeksiin. (Ed. Pulliainen: Miksi nyt vasta? Kahdeksan vuotta oli aikaa!) Viime vuonna eduskunta yksimielisesti hyväksyi ponnen, jonka mukaan lapsilisät on sidottava indeksiin. Tulemme tekemään tästä syksyllä esityksen. (Ed. Pulliainen: Miksei jo lisäbudjetin yhteydessä?) Silloin näemme, tulevatko hallituspuolueet pettämään lupauksensa lapsille.

Keskusta julisti vaalikampanjassaan päätavoitteekseen työllisyyden parantamisen ja yrittäjyyden edistämisen. Näitä tavoitteita vastaan on jyrkässä ristiriidassa päätös kiristää yritysten verotusta. Hallitusohjelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että "osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin". (Ed. Kuosmanen: Työttömyys lisääntyy!)

Keskusta on heti vaalien jälkeen käynyt tonkimassa sitä roskakoria, jonne Jäätteenmäki mahtipontisesti yrittäjien vaalipaneelissa heitti Arvelan mallin. Nyt yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan ja Arvelan malli on kaivettu esiin. Tämä on todella kova isku vasten suomalaisten yrittäjien kasvoja. Luovutaan hyväksi osoittautuneesta mallista eikä kerrota, mitä aiotaan tuoda tilalle — paitsi epävarmuutta. (Ed. Ollila: Sen lisäksi se on vaalipetos!)

Hallitus lupaa pyrkiä siihen, että pienten ja keskisuurten yritysten maksamien osinkojen verotus ei kiristy. Käytännössä tämän lupauksen pitäminen on hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi kokoomuksen eduskuntaryhmä ilmoittaa jo nyt, että emme tule hyväksymään tätä yritystoiminnan edellytysten heikentämistä. Tulemme äänestämään yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista vastaan ellei EU-oikeudesta muuta johdu.

Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikan osalta hallitusohjelma vaikuttaa ensi silmäyksellä jatkavan edellisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Myös Euroopan unionin linjaukset vaikuttavat ensi lukemalta nykypohjaisilta. Tarkempi luku antaa kuitenkin enemmän pohdittavaa.

Hallitusohjelmassa todetaan, toisin kuin vanhassa ohjelmassa, että "hallituksen tavoitteena on kehittää Baltian maiden ja Pohjoismaiden välistä yhteistyötä Euroopan unionissa ja muissa eurooppalaisissa yhteistyöjärjestöissä". Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa suhteita Baltiaan ja Pohjoismaihin kehitettiin omana kokonaisuutenaan. Jäätteenmäen hallitus kytkee ne unionin politiikkaan. Ollaanko yhteisten instituutioiden kehittämisen linjalta siirtymässä painottamaan blokkipolitiikkaa? Suomen on tarkoituksenmukaista toimia EU:ssa omien vahvuuksiensa mukaisesti, kuten teknologiaa ja koulutusvetoisuutta painottaen, ja pyrkiä jatkossakin vaikutusvaltaiseen asemaan eikä suinkaan sitoutua sellaisiin blokkeihin, joissa yhdistymisen perusratkaisut poikkeavat meillä harjoitetusta politiikasta. Blokkiajattelulla Suomi ei olisi liittynyt Euroopan yhteiseen valuutta-alueeseen.

Olisin odottanut, että keskustalla olisi ollut tuoda jotain uutta hallitusohjelmaan työllisyyden parantamiseksi. Uutta on vain uudenlainen tavoite. Hallitus on asettanut tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 75 prosentin tasolle ja uskoo, että tämä on toteutettavissa pääosin entisin tempuin. (Ed. Laukkanen: Missäs ne kokoomuksen näytöt ovat työllisyyspolitiikassa?)

Pääministeri Jäätteenmäki arvosteli vaalikampanjassa voimakkaasti työministeriötä. Nyt tehottomaan tukityöllistämiseen on taas tarkoitus lisätä tuntuvasti määrärahoja. (Ed. Elo: Miten niin tehottomaan?) Ohjelmassa toki vaaditaan toimenpiteiden laadun ja vaikuttavuuden parantamista, mutta mitään konkreettista ei tässäkään yhteydessä esitetä. Kun vielä Jäätteenmäen hallituksessa jatkaa entinen työministerikin, joka eilen tv-uutisissa ilmoitti, että entinen linja jatkuu, ei voi kuin ihmetellä, mitä uutta valoisaa hallitus voi pitkäaikaistyöttömille tarjota. Missä on se muutos, jonka te, pääministeri Jäätteenmäki, ennen vaaleja lupasitte? (Ed. Pulliainen: Se on piilossa!)

Sailaksen työryhmän tavoitteet uusi hallitus on ottanut omikseen, mutta ei keinoja, ei niitä keinoja, joilla nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Sailaksen työryhmän esitykset työttömyyden vähentämiseksi uusi hallitus on pääosin päättänyt unohtaa. Vaikeita päätöksiä ei uskalleta nyt tehdä.

Jos kansainvälinen taloustilanne kääntyy nousuun tämän vuoden lopulla, maahan voi syntyä uusia työpaikkoja. Mikäli kansainvälinen taloustilanne on jatkossakin epävarma ja talouskasvu vaatimaton, ei hallitus tule onnistumaan työllisyystavoitteessaan. Juuri tästä on nyt kysymys. Aikooko hallitus odottaa ja katsoa, miten taloustilanne kehittyy, vai pyrkiikö se itse aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että Suomessa talous kasvaa, työllisyys paranee ja hyvinvointi lisääntyy? On varsin kyseenalaista, luoko uusi hallitusohjelma edellytyksiä työllisyyden parantumiselle ja yrittämiselle. En usko näin tapahtuvan. Hallituksella ei ole rohkeutta tarttua tarvittaviin keinoihin ja toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Näillä selvityksillä ja ohjelmilla hallitus ei tule selviämään. Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeita ratkaisuja talouden kasvun tukemiseksi, työllisyyden edistämiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Me olemme valmiita tukemaan vaikeitakin ratkaisuja, jos hallitus uskaltaa niitä esittää. Kaiken kaikkiaan hallitusohjelman ansiot ovat enemmän sen pituudessa kuin selkeydessä tai sisällössä.

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä sanomani perusteella ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on ohjelmassaan esittänyt lähinnä lukuisia erilaisia selvityksiä, mutta ei yksityiskohtaisia ja toimivia keinoja yrittäjyyden edistämiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja kansalaisten keskeisten peruspalvelujen kuten terveydenhoidon, koulutuksen ja turvallisuuden edistämiseksi, eikä hallitus tästä syystä nauti eduskunnan luottamusta."

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on parempi hyvinvointivaltio ja parempi työllisyys. Meidän mielestämme terveydenhuolto ja muut peruspalvelut kuuluvat kaikille ja yhteiskuntaa on muutoinkin rakennettava niin, että kaikki ihmiset — myös ne, jotka elävät pienimpien etuuksien varassa — pysyvät siinä mukana ja että myös perusturvan aukkoja paikataan. Meidän mielestämme Suomen on kannettava vastuunsa myös kansainvälisestä rauhasta ja kestävästä kehityksestä.

Näitä arvoja ja asioita me ajoimme vaaleissa, ja niiden valossa me arvioimme myös uutta hallitusta ja sen ohjelmaa. Aiomme katsoa tarkasti myös hallituksen tekoja ja sitä, miten ne vastaavat niitä lupauksia, joita hallituspuolueet antoivat vaaleissa ja vaalienaluskeskusteluissa. Uskon, että niin tekevät myös kansalaiset.

Uuden hallituksen ohjelma on varsin pitkä, ja se sisältää erityisen paljon sellaisia asioita, joita hallitus lupaa selvittää. Ohjelmassa on varsin vähän kohutun Sailaksen työryhmän ehdotuksia. Ne ovat pääosin selvitettävien asioiden joukossa. Mutta erään toisen, paljon vähemmän julkista huomiota saaneen työryhmän ehdotuksia ohjelmasta löytyy sitten sitäkin enemmän. Niin sanottua valtion menosääntöä koskevan työryhmän johtopäätökset on nimittäin kirjattu uuden hallituksen ohjelmaan liki sanatarkasti.

Pääministeri Jäätteenmäki totesi viime viikolla, että myöhemmin selvitettävien asioiden suuri määrä ei ole mikään ongelma, sillä hallituskausi on pitkä. Siksi on kuulemma aivan luonnollista, että monista asioista sovitaan vasta myöhemmin, kun nähdään, mihin suuntaan maailma muuttuu.

Yhden vaalikauden aikana ehtii tapahtua paljon, se on totta. Siksi onkin kummallista, että hallitus aikoo kuitenkin tietää jo nyt tarkalleen sen, miten paljon menoja se ohjelmansa toteuttamiseen tarvitsee. Hallitus asettaa itselleen toukokuussa kehyspäätöksen yhteydessä tiukan, koko vaalikauden kattavan menosäännön, josta se aikoo ainakin valtiovarainministerin julkisen vahvistuksen mukaan pitää myös tiukasti kiinni.

Sääntö lukitsee valtion menot koko vaalikaudeksi muutamia suhdanneluontoisia eriä lukuun ottamatta, ja kehyksiin luetaan ohjelman mukaan myös kaikki lisätalousarviot. On selvää, että näin syntyvä menosääntö on sekä taloudellisesti että poliittisesti hyvin ahdas, ja hyvällä syyllä voikin kysyä, onko sellaiseen sitoutuminen ylipäätään viisasta maassa, jonka talous on hyvin avoin ja suhdanneherkkä ja jonka rahapoliittinen päätöksenteko on jo siirretty muualle.

Tiukan menosäännön yksi poliittinen seuraus on se, että kaikkia hallitusohjelman kauniita, mutta vielä täsmentämättömiä ja selvitettäviä lupauksia ei voida toteuttaa. Toinen, paljon ikävämpi ja vakavampi seuraus voi olla se, että kerran väärin arvioitua ja vakausohjelmaan kirjattua suhdannepoliittista liikkumavaraa ei voida hevin arvioida uudelleen, ei ainakaan ilman huomattavaa uskottavuuden menetystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmaan sisältyy yksi konkreettinen ja hyvä työllisyyttä koskeva tavoite: 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Ohjelmaan ei kuitenkaan sisälly mitään sellaista, mikä varmistaisi sen, että tämä kunnianhimoinen tavoite saavutettaisiin myös heikomman kasvun oloissa.

Esimerkiksi hallituksen lupaamilla, tämän vuoden puoliväliin ajoittuvilla veronalennuksilla ei ole käytännössä mitään vaikutusta työllisyyteen, ja kansalaisten kukkarossakin ne jäävät lähinnä symboliseksi eleeksi. Ainoa varma vaikutus on se, että valtiolle jää vähemmän rahaa käytettäväksi kohdennettuihin työllisyyttä, palveluita ja toimeentulon turvaa parantaviin toimiin. Monien mielestä se lienee tarkoituskin, sillä veroja alentamalla myös julkista sektoria saadaan pienemmäksi. Näiltä osin näyttääkin siltä, että Anneli Jäätteenmäen punamultahallituksella on hyvin kokoomuslainen, rakenteellisten toimien osalta jopa hyvin mustanpuhuva, ohjelma.

Työllisyyden ohella hallitus lupaa vahvistaa kansalaisille tärkeistä palveluista vastaavien kuntien asemaa. Kuntatalouden vahvistamisen tapa jää kuitenkin ohjelmassa täysin auki ja osin myös myöhempien selvitysten varaan. Miten siis Kansallisen terveyshankkeen ja Sosiaalialan kehittämisohjelman käy hallituksen menosääntömyllyssä? Sen me näemme vasta tulevaisuudessa, samoin senkin, löytyykö jostakin uusia eväitä alueellisen kehityksen tasapainottamiseksi. Hallitusohjelmassa niitä ei ainakaan ole.

Nyt näemme kuitenkin selvästi sen, että palveluihin panostaminen ei ole uuden hallituksen ykkösasia, se asia, jonka edessä muut tavoitteet ja asiat maailman muuttuessa joustavat. Se asia on Jäätteenmäen hallitukselle verotus. Hallitusohjelman mukaisen tiukan menosäännön lukkoon käy nimittäin vain yksi avain, ja se avain kääntyy vain veronalennusten suuntaan.

Hallitus sanoo painottavansa veronkevennyksissään pieni- ja keskituloisia ja toteuttavansa kevennykset etupainotteisesti. Silti hallitus aikoo puuttua myös ylimpiin marginaaliveroasteisiin, varallisuusverotukseen ja yhteisö- ja pääomaverokantaan suurituloisia ja varakkaita selvästi suosivalla tavalla. Myös mahdollisuudet sovittua suurempiin veronkevennyksiin luvataan arvioida uudelleen vaalikauden puolivälissä.

Mahdollisuuksista sovittua suurempiin menolisäyksiin ei sen sijaan hallitusohjelmassa sanota mitään. Se johtuu siitä, että menosäännön johdonmukaisen soveltamisen maailmassa sellaisia mahdollisuuksia ei ole. Jos taloudellista liikkumavaraa tulee lähivuosina menokehyksissä ennakoitua enemmän esimerkiksi hyvän talouskasvun ansiosta, tuo liikkumavara käytetään uusiin veronkevennyksiin ja valtionvelan lyhennyksiin, piste. Palveluiden parantamiselle ei ole sijaa siinä majatalossa.

Arvoisa puhemies! Kun menot lyödään lukkoon ja vain veroavain kääntyy, varaa palveluiden parantamiseen syntyy jatkossa ilmeisesti vain siitä, että julkisia palveluita kilpailutetaan ja että näiden pääosin naisvaltaisten alojen palkkoja ja yrittäjätuloja puristetaan pienemmiksi. Hallitus edellyttääkin kuntien ja kuntayhtymien toimintojen ja palvelutuotannon rakenteiden uudistamista, ja tähän viittaa myös hallitusohjelmaan kirjattu palvelusetelikokeilu.

Vasemmistoliiton mielestä julkisilla palveluilla on tärkeä merkitys naisten työllistäjänä ja naisten työssäkäynnin mahdollistajana. Sen lisäksi kaikille yhteiset palvelut ovat myös sosiaalisen tasa-arvon kivijalka. Siksi julkisten palveluiden kehittäminen ja julkisen sektorin työolojen parantaminen on tärkeä asia. Vain niiden avulla voidaan parantaa paitsi työllisyyttä ja arjen turvallisuutta myös sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kaikille kansalaisille tärkeiden palveluiden saatavuutta. Mikään näistä asioista ei hoidu sillä, että julkista sektoria supistetaan itsetarkoituksellisesti, eikä sillä, että palvelualojen työoloja tiukennetaan.

Hallitus tavoittelee perusteettomien palkkaerojen poistamista, ja se on erittäin hyvä asia. Tasa-arvoa ei kuitenkaan auta paljoa se, jos ilmeisen perusteettomien palkkaerojen tilalle luodaan kilpailuttamisesta ja matalapalkka-alojen subventiosta johtuvia "perusteltuja" palkkaeroja, jotka perustuvat siihen, että pääosin naisvaltaiset hoiva-alat luokitellaan pysyvästi "vähemmän tuottaviksi" ja vähempiarvoisiksi, muita huonomman palkanmaksukyvyn aloiksi.

Vasemmistoliiton mielestä tasa-arvon lisääminen ja kaikkien ihmisten mukana pitäminen ovat tärkeitä tavoitteita myös sosiaaliturvan kehittämisessä. Edellisen hallituksen ohjelma tähtäsikin voimakkaasti köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Köyhyyttä ja suoranaista syrjäytymistä on silti edelleen olemassa, ja heikon talouskehityksen oloissa ne voivat nopeasti lisääntyä. Tästä ilmeisestä epäkohdasta ja riskistä huolimatta uuden hallituksen ohjelma kuittaa köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmat muutamalla rivillä.

Ohjelmassa todetaan, aivan oikein, että toimeentulotuen tulee olla vain viimesijainen turvan muoto, ei pysyväksi tarkoitettu tuki. Tämän tavoitteen edistämiselle ei kuitenkaan löydy ohjelmasta mitään sisältöä, sillä hallitus ei esitä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn yhtään uutta konkreettista keinoa. Ansioturvasta luvataan huolehtia, mutta ei muuta.

Toimeentulotuen asumiskulujen omavastuu aiotaan siis säilyttää ennallaan eikä lapsilisien kytköstä toimeentulotukeen katkaista, vaikka nämä molemmat asiat olisivat kaikkein pienituloisimmille ihmisille enemmän kuin tarpeen. Myös pienimpien etuuksien korottamisen lista on hallitusohjelmassa kitsas ja kovin takapainotteinen.

Vaikka monia muita raportteja ilmeisesti luettiinkin Säätytalolla huolellisesti, suomalaisen köyhyyden syitä koskevat tutkimukset jäivät ilmeisesti tutkimatta, koska niissä esitettyjä lääkkeitäkään ei ole hallitusohjelmaan istutettu. Suomalainen köyhyys ja pitkäaikaistyöttömyys eivät ole ensisijaisesti kannustinongelmia. Ne ovat työn puutteesta ja pienimpien etuuksien riittämättömyydestä johtuvia ongelmia, ja siksi ne eivät ratkea kepeillä vaan määrätietoisilla ja rohkeilla panostuksilla yksilöllisiin toimiin ja pienimpien etuuksien tasokorotuksiin. Tämä yksinkertainen totuus on jäänyt aiemmin niin lämpimästi perusturvan puolesta puhuneelta pääministeri Jäätteenmäeltä hallitusneuvotteluissa huomaamatta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-poliittiseen linjaukseen sisältyy yksi yllätys. Se on se, että hallitus ei pyri edeltäjänsä tavoin määrätietoisesti torjumaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa rapauttavaa kansainvälistä verokilpailua EU-maiden välisellä yhteistyöllä. Sen sijaan hallitus antautuu kansainvälisen verokilpailun edessä ehdoitta ja pyrkii vain sopeutumaan siihen, mitä verotuksessa muualla tapahtuu. Hallitus ei aseta tavoitteita myöskään uuden, sosiaalisemman Euroopan saavuttamiseksi.

Uutena asiana hallitusohjelmassa mainitaan se, että unionin puitteissa pyritään kehittämään transatlanttisia suhteita. Se onkin melkoinen haaste, ei vain Suomelle vaan koko Euroopalle, sillä Euroopan ja USA:n suhteet ovat tällä hetkellä pohjalukemissa.

Yhdysvallat on ylivertainen sotilasmahti. Lisäksi sen nykyinen hallitus on paitsi halukas myös ilmeisen valmis yksipuolisiin sotilaallisiin toimiin YK:sta ja sen peruskirjan säännöksistä piittaamatta. Yhdysvaltain nykyinen hallitus tuntuu muutenkin tunnustavan monenkeskisen yhteistyön ja kansainväliset sopimusjärjestelyt vain, jos se pystyy ajamaan niiden kautta omaa politiikkaansa paremmin kuin toimimalla yksin. Pidemmän päälle se ei ole kestävä ratkaisu, ei edes Yhdysvalloille itselleen, sillä kestävää turvallisuutta voidaan viime kädessä rakentaa vain toimimalla yhdessä.

Monenkeskistä yhteistyötä on kuitenkin vaikea, jollei mahdotontakin, rakentaa ilman Yhdysvaltoja. Siksi Suomi ja Euroopan unioni ovat kumpikin omalla tavallaan avainasemassa sen suhteen, miten ne koettavat saada Yhdysvaltoja mukaan, vai koettavatko ollenkaan. Turvallisemman ja yhteistyövaraisemman maailman kannalta keskeinen kysymys onkin se, miten uusi hallitus suhtautuu Suomen asemaan Euroopan unionissa ja maailmassa: Valitseeko hallitus omaan nurkkaansa käpertyvän sopeutujan roolin, vai yrittääkö se aktiivisesti ajaa monenkeskistä yhteistyötä vahvistavia rakenteita ja ratkaisuja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, niin YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä kuin Euroopan unionin tulevaisuutta muovaavassa keskustelussa ja pohjoismaisessa yhteistyössäkin? (Ed. Jaakonsaari: Ydinkysymys!)

Maailman — ja sitä kautta myös Suomen oman — turvallisuuden kannalta keskeistä on myös se, miten hallitus määrittelee Suomen aseman suhteessa kehitysmaihin esimerkiksi kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. EU:n jäsenenä lähtökohtamme ei voi olla vain ahtaasti määritelty kansallinen etu, vaan meidän on ymmärrettävä oma vastuumme laajemmin. Vasemmistoliiton mielestä se tarkoittaa muun muassa sitä, että Suomen harjoittama kauppapolitiikka, kehitysmaapolitiikka ja ihmisoikeuspolitiikka tulee sovittaa nykyistä paremmin yhteen ja että Suomen tulee ajaa tätä niin sanottua koherenssia aktiivisesti myös Euroopan unionissa.

Esimerkiksi Wto-neuvotteluissa meille ei riitä vain se, että hallitus turvaa Suomen vientiteollisuuden ja maatalouden edut ja julkisten palveluiden järjestämisen täällä Suomessa. EU:n jäseninä meidän suomalaisten on huolehdittava siitä, että myös kehitysmaiden maataloudelle tulee tilaa toimia ja kehittyä ja että julkisten peruspalveluiden, mukaan lukien puhtaan veden ja koulutuksen, järjestäminen onnistuu myös kehitysmaissa niin, että kaikkien ihmisten perustavat sosiaaliset oikeudet turvataan.

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että hallitus aikoo kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja ja tavoittelee niiden nostamista 0,7 prosentin tasolle vuoteen 2010 mennessä. (Ed. Pulliainen: Pitkään istuu!) Tavoitteen uskottavuutta ja mahdollista takapainotteisuutta voimme kuitenkin arvioida vasta toukokuun kehyspäätöksen jälkeen. Tavoitteen saavuttamisen suurimmaksi esteeksi voi kuitenkin tällä kertaa tulla — paradoksaalista kyllä — nimenomaan ennakoitua parempi eikä suinkaan huonompi talouskehitys. Se johtuu siitä, että hallituksen menosääntö lyödään kiinni euroina. Jos ja kun menotasoja ei enää toukokuun jälkeen harkita uudelleen, kehitysyhteistyörahat ovat mitä ovat ja niiden bkt-osuuden nousu voi muodostua huomattavankin hitaaksi, jos taloudellinen kasvu nopeutuu.

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä sanomani perusteella ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta ei hyväksy hallituksen tiedonantoa, koska hallitus aikoo lyödä laimin köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn ja rajoittaa perusteettoman tiukalla menosäännöllä hyvinvointivaltion kehittämistä ja palveluiden parantamista. Sen lisäksi hallituksen toimet työllisyyden parantamiseksi ja alueellisen kehityksen tasapainottamiseksi ovat puutteellisia ja nojautuvat osin vääriin keinoihin.

Eduskunta toteaa edellä esitetyn perusteella, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen arviointi on hyvin vaikeata. Ohjelmassa esiintyy sana "selvitetään" 50 kertaa. (Eduskunnasta: 52!) Hallituksella ei oikeastaan ole ohjelmaa, vaan suuri määrä selvityskohteita.

On jotain täsmällistäkin. Menoraami on määritelty äärimmäisen tiukaksi ja varsin ovelalla tavalla. Onhan nimittäin odotettavissa, että valtion korkomenot pienenevät korkojen jo alennuttua ja työttömyysmenot pienenevät, kun suuri määrä työttömiä siirtyy eläkkeelle. Näin säästyviä varoja ei kuitenkaan saa käyttää muiden menojen katteeksi, veronalennuksiin niitä sen sijaan kyllä saa käyttää. Tiukka menoraami tekee useimmat noista kymmenistä selvityskohdista täysin turhiksi. Selvitettäviin asioihin ei ole rahaa eikä tule olemaan.

Menoja saa hallituskauden aikana nostaa 1,12 miljardilla eurolla. Pelkkä terveydenhuolto vie tästä 700 miljoonaa euroa. Kunnallistalouteen ei nimittäin ole näkyvissä sellaista ylimääräistä väljyyttä, että kunnat voisivat kasvavia terveydenhuollon menoja rahoittaa. On siis kaksi vaihtoehtoa: joko terveydenhuolto vie taloudellisen liikkuma-alan melkein kokonaan tai Kansallisen terveyshankkeen tavoitteista tingitään veronalennusten hyväksi. Tässä yhteydessä on ehkä hyvä tehdä hallitukselle kysymys, johon minusta on oikeus saada vastaus. Hallitusohjelmasta puuttuu maininta hoitotakuusta, siitä, että vuonna 2005 tulisi voimaan käytäntö, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus päästä hoitoon määräajaksi. Onko tarkoitus, että tästä periaatteesta, josta vielä vuosi sitten oltiin yksimielisiä, luovutaan? Jos tämä tarkoitus on, se olisi hyvä kertoa kunnille välittömästi. Kun mukaan luetaan luvattu lisäelvytys, on vaikea ymmärtää, miten nämä talousluvut saadaan täsmäämään.

Jokin laskelma hallituksella on tästä taloudesta oltava olemassa. On aika erikoista, että sitä ei ole esitetty eduskunnalle. Se on niin erikoista, että voidaan jopa kysyä, vastaako perustuslain henkeä se, että hallitusohjelman keskeisin ja tärkein ja varmasti kiinnostavin paperi salataan eduskunnalta. Jos tällaista laskelmaa ei edes ole olemassa, se on vielä kummallisempaa.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntamme pahin uhka on elatussuhteen odotettavissa oleva voimakas heikkeneminen siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tämä siirtyminenhän on jo alkanut. Jos maksajia on vähän ja saajia paljon, edessä ovat verojen korottaminen ja palvelujen ja etuuksien raju karsiminen. Tällöin voidaan sanoa, että koko hyvinvointiyhteiskunta on uhattuna.

Hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain nostamalla työllisyysastetta todella merkittävästi. Työttömien tulisi päästä töihin, ja sen lisäksi nyt työvoiman ulkopuolella olevia tulisi saada työelämään. Opiskelijoiden pitäisi siis valmistua nuorempina ja ikääntyvien siirtyä myöhemmin eläkkeelle. Hallitusohjelmassa tavoitellaan 100 000:ta uutta työpaikkaa vuoteen 2007 mennessä. Valtiosihteeri Sailaksen työryhmän mukaan tarvittaisiin 300 000 työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. Pahinta kuitenkin on, ettei tämän hallituksen asettaman vaatimattomamman tavoitteen eteen ole esitetty uskottavia keinoja.

Hallitus vannoo työttömyyden poistajana varsin yksipuolisesti talouskasvun nimiin. Talouskasvun kautta tuleva kysynnän lisäys kohdistuu hyvin koulutettuihin, terveisiin ja kasvukeskuksissa asuviin. Työttömien suuret joukot koostuvat niistä, joilla on puutteita osaamisessa tai työkyvyssä tai jotka asuvat paikkakunnilla, joille ei markkinaehtoisesti tahdo työpaikkoja syntyä. Työttömyyden alentaminen edellyttää sekä alueellisen tasapainon parantamista että huonosti koulutetun työvoiman saamista takaisin töihin.

Työttömyyden torjunnassa tukeudutaan yksipuolisesti aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimiin, siis vanhaan tapaan kurssituksiin ja määräaikaiseen tukityöllistämiseen. Tässäkin asiassa keskusta näyttää antaneen sosialidemokraateille selkävoiton.

Aktiivisten työvoimapoliittisten toimien teho on tutkimuksissa osoittautunut heikoksi. Eräiden selvitysten mukaan nämä toimet eräiltä osin jopa haittaavat työllistymistä sen sijaan, että parantaisivat sitä. Tässä sosialidemokraattien suosimassa politiikassa lähtökohtana on se, että syy rakenteelliseen työttömyyteen on työttömissä itsessään. Työttömät ovat vääränlaisia, joten heidät on koulutettava ja kuntoutettava toisenlaisiksi.

Hallitusohjelmassa kyllä myönnetään, että vikaa saattaa olla myös tarjolla olevien työpaikkojen rakenteessa. Ohjelman mukaan tarvittaisiin työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen, erityisosaamista vailla olevien ulottuvilla, mutta keinot puuttuvat taas. Tosin luvataan selvittää — siis taas selvittää — onko käytännön edellytyksiä toteuttaa matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa työvoimakustannusten keventämistä.

Jos rakenteellista työttömyyttä halutaan tosissaan lieventää, tarvitaan radikaaleja toimia huonosti koulutetun työvoiman aseman parantamiseksi työmarkkinoilla. Niin sanotun minimipalkan tasolla olevien palkkojen tulisi ennen pitkää olla kokonaan verottomia niin työntekijälle itselleen kuin hänen työantajalleenkin. Tämä on trendi hyvin monessa eurooppalaisessa maassa. Tällöin talouteen syntyisi aivan toisenlaisia työpaikkoja ja työmarkkinoilla olisi taas tilaa erilaisille ihmisille. Kansakunnan sosiaalinen hajautuminen kääntyisi uudestaan eheytymiseksi. Tällainen voimakas, pienipalkkaisia suosiva verotuksen rakenteen uudistus on radikaali, mutta vaikea on ongelmakin. Hyttysen kokoiset ratkaisut eivät auta vuoren kokoisiin ongelmiin.

Työllisyyttä voidaan parantaa myös tukemalla yksityisiä palveluja ja niiden tuotannosta pääasiassa vastaavien pienyritysten toimintaedellytyksiä. Tämäkin tunnustetaan hallitusohjelmassa, mutta keinoja ei esitetä — paitsi, että selvitetään voitaisiinko ravintoloiden arvonlisäveroa alentaa. Tämä selvitys sinänsä on erittäin kannatettava ja myönteinen.

Jos palvelualoja halutaan oikeasti edistää, kannattaisi puuttua sosiaaliturvan rahoitukseen, joka sortaa palvelualoja suosiakseen teollisuutta. Äitiyden kustannukset — niin vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset kuin esimerkiksi sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuvat kustannukset — pitäisi jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken. Tätä vaativat ennen vaaleja kaikki puolueet, mutta asiasta on hallitusohjelmassa niin vesitetty maininta, ettei todellista aikomusta tämän asian hoitamiseksi selvästikään taaskaan ole. Tämä on suuri pettymys niin naisvaltaisille palvelualoille kuin nuorille naisillekin, jotka joutuvat nyt kokemaan raakaa syrjintää työhönotossa.

Huomattakoon, että hallitusohjelmasta puuttuvat kaikki ne keinot, joita Sailaksen työryhmä on esittänyt eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseksi. Tämä on eräänlaista sukupolvisyrjintää. Vastuu työllisyysasteen noususta jätetään yksipuolisesti nuorille, joita vaaditaan valmistumaan nuorempina työelämään.

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikan varovaisuus, voisi sanoa suorastaan pelkurimaisuus ja ideattomuus, on hallitusohjelman heikoin kohta. Tämä ei ole aivan pieni ongelma. Jos työllisyysastetta ei saada nopeasti nousemaan, edessämme on loputon verojen korottamisen ja menojen karsimisen tie. Seuraavaa hallitusohjelmaa vuonna 2007 tehdään jo melkoisissa kriisitunnelmissa.

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella puhuttiin paljon perhepolitiikasta, ja tekipä keskustaoppositio siitä välikysymyksenkin. Kun vertaa toisiinsa keskustalaisten tuossa välikysymyskeskustelussa käyttämiä puheenvuoroja hallitusohjelmaan, ei yhtäläisyyksiä juuri löydy.

Hallitus ei sido lapsilisiä indeksiin. Korotusta luvataan ainoastaan perheen ensimmäisen lapsen lapsilisään. Muiden lasten lapsilisät pienenevät siis inflaation mukana ostovoimaltaan. Suurperheiden saama tuki tulee siten reaalisesti pienenemään, vaikka tutkimukset osoittavat lapsiperheiden köyhyyttä esiintyvän eniten monilapsisissa perheissä. Miten keskusta on voinut suostua tähänkin? Vihreät toistavat esityksensä, jonka mukaan lapsilisien korotus tulisi suunnata alle kouluikäisiin lapsiin, koska eniten köyhyyttä on perheissä, joissa lapset ovat alle kouluikäisiä, ja koska koulu meillä on ilmainen ja päivähoito on maksullista. Tämän lisäksi lapsilisät tulee sitoa indeksiin.

Kaikista perhepoliittisista toimista puuttuvat euromäärät. Ottaen huomioon ohjelman erittäin tiukan menoraamin on syytä pelätä, että korotukset myös tulevat jäämään hyvin pieniksi. Muistettakoon, että viime vaalikaudella keskusta lupasi 33 prosentin korotusta kotihoidon tukeen ja pienimmän äitiyspäivärahan nostamista työttömyysturvan minimipäivärahan tasolle.

Arvoisa puhemies! Lapin taloudellista kehitystä on vuosikymmenet viivytetty odottamassa Vuotoksen rakentamista. Kun Vuotoksen rakentaminen osoittautui lainvastaiseksi, olisi nyt vähintään kohtuullista, että Itä-Lappiin kohdistettaisiin erityinen elvytyspaketti. Matkailun edistämisellä on Lapin työllisyyden kannalta parhaat tulevaisuuden näkymät. Kun Keminhaara ja Vuotos sivujokineen ovat ja pysyvät vapaina, tämän erinomaisen melontavesistön ympärille voidaan luoda paljonkin matkailualan työpaikkoja. Ei tällaisia jokia Euroopasta paljon löydy.

Eräs potentiaalinen tulevaisuuden ala voisi olla urheilukalastukseen perustuva matkailu. Se edellyttäisi, että luonnonlohikantoja elvytettäisiin ja lohi pääsisi taas nousemaan Lapin jokiin sen sijaan, että se tehokalastetaan merialueilla. Tornionjoella yksi lohikilo liitettynä urheilukalastuksen kautta matkailuun tuo paikallistalouteen 33 kertaa enemmän rahaa kuin saman lohen pyytäminen Ahvenanmerellä tuo rahaa ammattikalastajille. Tähän mahdollisuuteen hallitus ei näytä — valitettavasti — ainakaan ohjelmansa puitteissa tarttuvan. Jokin hinta ilmeisesti Rkp:n jäsenyydestäkin on maksettava.

Lapin kansanedustajien kannattaisi muuten lukea huolellisesti hallitusohjelman kuljetustukea koskeva kohta. Se kuuluu sanatarkasti näin: "Alueellista kuljetustukea jatketaan ja uudistetaan sen määräytymisperusteita nykyisten määrärahojen puitteissa tavoitteena, että kuljetustuen määräytymisperusteena käytetään todellisen yhteysverkon mukaan määräytyvää kokonaispinta-alaperustetta." Ymmärsikö joku? Tällaista siansaksaa käytetään, kun ollaan pahanteossa eikä haluta, että pahanteon kohde ymmärtää, mitä on odotettavissa. Suomennetaan siis: tarkoitus on alentaa kuljetustukea Lapissa ja siirtää näin säästyviä rahoja käytettäväksi kuljetustukeen Itä-Suomessa, ministeri Rajamäen asuinsijoilla. (Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin!)

Olisi luullut, että kun Suomen keskusta tulee hallitusvastuuseen, toisi se uudenlaista painotusta maatalouspolitiikkaan. Hallitusohjelman maatalouspoliittiset linjaukset ovat perin passiivisia ja puolustuksellisia. Erityisesti huomiota kiinnittää kohta, jossa luomutuotantoa tyydytään edistämään kysynnän kasvua vastaavasti. Mitähän tämä tarkoittaa? Laajentuvan EU:n alueella asuu puoli miljardia asukasta. Näiden joukosta löytyy varmasti puhtaan ruuan kannattajia niin paljon, että kaikki suomalainen luomutuotanto saadaan myydyksi, vaikka koko Suomen maataloustuotanto siirtyisi luomukantaan.

Maataloustuotanto ohjautuu yhdentyvässä Euroopassa yhä enemmän suhteellisten etujen periaatteiden mukaan. Suomalaisen maataloustuotannon suhteellinen etu ei varmasti ole halvassa bulkkituotannossa. Suomella on sen sijaan erinomaiset edellytykset tuottaa puhtaita, korkealaatuisia tuotteita, joista riittävän moni eurooppalainen kuluttaja on valmis maksamaan vähän korkeampaa hintaa. Suomessa tuholaisten torjuntaan ei tarvita voimakkaita myrkkyjä, koska talvi pitää huolta tuholaisista. Maaperämme ei ole dioksiinin saastuttama, koska Suomessa ei ole harjoitettu runsasta jätteiden polttoa, ja kadmiumpitoisuudet ovat vähäisiä, koska fosforilannoitteissamme ei ole ollut kadmiumia.

Maatalouspolitiikassa on lopetettava puolustuksellinen ruikutus ja siirryttävä aggressiivisesti markkinoimaan ympäri Eurooppaa puhtaita suomalaisia elintarvikkeita. Samassa yhteydessä luomutuotannon osuutta on nostettava nopeasti. Suomalaisista elintarvikkeista voidaan tehdä Euroopassa brändi, mutta vain jos maan yleinen ympäristömaine on kunnossa.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat hyvin pettyneitä siihen, ettei hallitusohjelmassa luvata parannusta Etelä-Suomen metsien heikkoon suojelutilanteeseen. Kajaanin eteläpuolisista metsistä on suojeltu vain prosentti, mikä alittaa räikeästi kansainväliset tavoitteet. Toivon, että voisin vielä näyttää lapsilleni, millainen on oikea metsä. Luontomatkailuun voisi syntyä Suomessa runsaasti työpaikkoja, mutta se edellyttää, että luontoa on jäljellä.

On vaikea ymmärtää, ettei tällä maalla muka olisi varaa säästää ahneen metsätalouden ulkopuolelle muutamaa prosenttia Etelä-Suomenkin metsäpinta-alasta. Entä jos Suomenniemi alun perin olisi muodostunut pari prosenttia pienemmäksi tai kallioisemmaksi? Olisimmeko silloin konkurssissa kaikki?

Myönteistä hallitusohjelmassa on uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen. Eikö tässäkin kannattaisi käyttää hyväksi markkinoita, kuten on tehty esimerkiksi Ruotsissa ja Belgiassa, missä sähköyhtiöiden velvollisuutena on ostaa tietty osuus myymästään sähköstä uusiutuvana energiana, jolloin uusiutuville energialähteille syntyy toimivat markkinat.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei näytä panevan kovinkaan paljon painoa suomalaisen kulttuurin vaalimiselle. Kun suomalainen elokuva esimerkiksi on oikeutetusti odottanut lisätukea toimintaansa, ohjelmassa ei luvata pitää tukea edes nykytasolla vaan luvataan vain, ettei sitä kokonaan lopeteta. Tämä on pienen kielialueen maalle kovin turmiollinen asiantila. Kulttuurin alalla on mahdollisuuksia myös lisätä selvästi kannattavia työpaikkoja. Olemmehan tietotekniikan vallankumouksessakin siirtymässä laitteiden valmistuksen kulta-ajasta sisällöntuotannon aikaan. Suomesta puuttuu järjestelmä kulttuuristen innovaatioiden kansantaloudelliseksi hyödyntämiseksi. Tekesin toimintaa tulisi laajentaa myös kulttuurin taloudellisen hyödyntämisen alueelle.

Kun hallitusohjelman kulttuuripoliittinen osa on lievästi sanottuna heiveröinen, asettaa se kulttuuriministerille hyvin haastavan tehtävän puolustaa asiaansa hallituksen kädenväännöissä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki selvitti hallituksen nimittämistä seuranneessa tiedotustilaisuudessa hallituksen pohjaratkaisua siten, että mukaan otettiin toisaalta vaaleissa voittaneita puolueita ja toisaalta ohjelmalliset kysymykset ratkaisivat. Vihreille tämä viesti on hyvin selkeä: Hallituksen aikomuksena on ajaa politiikkaa, joka on ristiriidassa vihreiden ohjelmallisten tavoitteiden kanssa.

Vihreät tulevat tarjoamaan hallitukselle asiallisen, analyyttisen mutta lujan opposition. Me olemme myös valmiit tukemaan hallitusta joissakin edessä olevissa vaikeissakin ratkaisuissa silloin, kun koemme ratkaisut oikeutetuiksi.

Arvoisa puhemies! Ehdotan lopuksi seuraavaa päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Eduskunta toteaa, että hallituksen esittämä hallitusohjelma on sisällöllisesti ristiriitainen ja epätäsmällinen. Siinä ei esitetä keinoja työllisyysasteen nostamiseen sellaisella tavalla, jolla hyvinvointivaltion tulevaisuus voidaan turvata, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Christina  Gestrin  /r (ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Den nya regeringen innebär en återgång till en mer normal parlamentarism. Basen är betydligt smalare vilket ger både regering och opposition en tydligare roll.

I svenska riksdagsgruppens svar till sonderare Jäätteenmäki den 1 april sade vi att den nya regeringen genom målmedvetna åtgärder i tid måste motverka avmattningen och eftersträva att tillväxten blir tillräckligt stark. Endast på det sättet kan vi skapa ett större ekonomiskt spelrum, bevara välfärdssamhället och förbereda oss för en allt äldre befolkning.

Finlands offentliga ekonomi är stabil. Nu behövs beredskap för stimulerande åtgärder för att öka tillväxten under den kommande fyraårsperioden. Detta kan innebära att staten blir tvungen att acceptera ett tillfälligt underskott i statsfinanserna i början av valperioden. Målsättningen bör vara att få ekonomin i balans i slutet av valperioden.

Regeringens första och viktigaste utmaning är att sänka arbetslösheten och höja sysselsättningsgraden. En höjning av sysselsättningsgraden förutsätter såväl kvalitativa satsningar som måttliga skattesänkningar. Dessa två ingredienser ingår i det nya regeringsprogrammet.

Enligt vår bedömning behövs det en stark signal om att regeringen har för avsikt att stimulera hemmamarknaden. Svenska riksdagsgruppen utgår nu ifrån att regeringen riktar de planerade skattesänkningarna till de mest konsumtionsbenägna grupperna redan i år, och att utredningen om att sänka arbetsgivaravgifterna blir klar snarast möjligt för att sedan kunna omsättas i praktiken under 2004.

Laadulliset panostukset työllisyyteen realisoituvat ensisijaisesti poliittisen työllisyysohjelman kautta. Ohjelman painopiste tulee olemaan rakennetyöttömyyden ratkaisemisessa. Toisena politiikkaohjelmana on yrittäjyysohjelma. Ohjelmaan sisältyy monia kaivattuja aineksia, joiden tulee tukea ja kannustaa yrittäjyyttä. Yhtiöiden perustaminen tehdään helpommaksi, naisyrittäjyyttä tuetaan, pienyritykset saavat oman lainsäädäntönsä, sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen tehdään helpommaksi, yrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan, enemmän palveluja tarjotaan yhdeltä luukulta jne.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on vastustanut osinkojen kahdenkertaista verottamista tai muita yrittäjyyttä vaikeuttavia toimenpiteitä. Hallitusohjelmassa päätettiin olla kiristämättä pienten ja keskisuurten yritysten verotusta. Mielestämme muidenkaan yritysten ja niiden osakkeenomistajien kokonaistuloverotaakkaa ei tulisi kiristää. Kiinteistöveron veroasteikkoja muutetaan mutta veropohjaa ei laajenneta. Voimme tämän vuoksi hyväksyä kirjelmän.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä asettaa panostukset yhteiskuntapalveluihin etusijalle tulonsiirtoihin nähden. Tämä periaate on oikeudenmukaisempi niin alueellisesti kuin sosiaalisestikin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon tehtävillä panostuksilla voidaan suunnata apu sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kansallisen terveydenhuolto-ohjelman rahoituksen turvaamisen asetimme tärkeysjärjestyksessä korkeimmalle sijalle. Yhtä tärkeää varsinkin vanhenevan väestön kannalta on, että kansallinen sosiaalialan kehittämisohjelma on mukana hallitusohjelmassa. Hallitus on päättänyt lisätä kuntien resursseja korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia.

Hallitusohjelmassa lapsi on keskeisellä sijalla. Lastensuojelulakia tarkistetaan ja sijaisperheiden tilannetta parannetaan. Hallitus uudistaa päivähoitolain ja asettaa katon päiväkotiryhmien koolle. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että erityistarpeissa oleviin lapsiin voitaisiin kiinnittää ajoissa huomiota. Myös perinteisten neuvoloiden tulee parantaa tukeaan nuorille perheille ja puuttua asioihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kansallisen ylpeytemme äitiys- ja lapsineuvoloiden roolia on taas nostettava kohtaamaan perheiden nykypäivän tarpeet. Meidän päättäjien on myös aika ottaa vastuuta siitä, että lapsia suojataan jatkuvaa väkivaltavirtaa kohtaan, ja siksi olemme iloisia siitä, että hallitus on päättänyt laatia toimenpideohjelman väkivaltaviihteen vähentämiseksi lasten elämässä.

Työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen tulee olla helpompaa. Uusi laki lakisääteisestä oikeudesta aamu- ja iltapäivähoitoon ensimmäisellä ja toisella luokalla oleville koululaisille helpottaa tätä. Mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen laajennetaan koskemaan ensimmäisellä ja toisella luokalla olevien lasten vanhempia. Kaikki tämä on tärkeätä, jotta pienten lasten vanhempien on mahdollista osallistua työelämään ilman, että siitä koituu lapsille haittaa.

Inför riksdagsvalet hade svenska riksdagsgruppen en klar prioriteringslista över vilka inkomstöverföringar som kunde höjas ifall utrymme finns. De förhöjningar regeringen gått in för följer vår princip, dvs. de grupper som har det sämst ställt skall komma först.

Vi ansåg att det är nödvändigt att fokusera på dem som har det svårast ekonomiskt sett och därför beslöt regeringen att de lägsta pensionerna samt ensamförsörjarnas barnbidrag bör höjas. Regeringen vill också förbättra servicen för de äldre, bl.a. genom att öka personalen inom åldringsvården och genom att förbättra anhörigvårdarnas ställning.

Svenska riksdagsgruppens krav på god service på landets båda språk beaktas i regeringsprogrammet. Om omorganiseringar inom förvaltningen görs skall hänsyn tas till språkliga aspekter.

För att Finland skall kunna få bästa möjliga utdelning av det nationella språkkapitalet är det viktigt att den nya språklagen följs upp på ett systematiskt och övergripande sätt. För detta krävs vissa tilläggsresurser till de olika förvaltningsgrenarna, speciellt justitieministeriet, som skall leda verkställigheten och uppföljningen av språklagen. Regeringen bör också tillsätta en delegation för språkfrågor att bistå bl.a. justitieministeriet.

Svenska riksdagsgruppen är nöjd med skrivningen om Ålands självstyrelse och att den likställs med den statliga förvaltningen i landet. Den ger en god grund för en fortsatt utveckling av självstyrelsesystemet i gott samarbete med Åland.

För att kunna bevara Finlands internationella konkurrenskraft behövs stor kompetens. Universiteten och forskningen får nu ett tillägg i sin finansiering med fokus på teknologi och innovationssatsningar. Universitetsutbildningen skall i sin helhet effektiveras bl.a. genom bättre studiehandledning.

Basen för utbildningen måste också vara i skick. Därför vill regeringen genomföra många kvalitativa och ekonomiska förbättringar i grundskoleutbildningen. Skolmiljön skall vara trygg och utslagning skall motverkas i tid. Också invandrarbarns situation inom skolan skall förbättras. Förskoleverksamheten skall analyseras och rätten till skjuts till och från förskolan skall skrivas in i lag.

Studiehandledningen inom alla faser av utbildningen skall effektiveras och yrkesutbildningen skall göras till ett attraktivt alternativ för dem som avslutat grundskolan.

Ett av de stora problemen i vissa delar av Svenskfinland är den stora bristen på utbildade lärare. Bristen håller i och för sig på att bli ett stort problem i hela Finland, både på finskt och svenskt håll. Regeringen kommer därför att öka studieplatserna inom lärarutbildningen och lärarnas möjlighet till fortbildning skall främjas.

Regeringen betonar också kulturens betydelse för människans välbefinnande, bland annat genom att se till att finansieringen får en säkrare bas.

Samalla kun hallitus haluaa elvyttää työllisyyttä, alueelliset erot on otettava huomioon. Haluamme helpottaa ihmisten mahdollisuuksia jäädä asumaan kotiseuduilleen ja tällä tavalla hillitä muuttoliikettä. Tämä edellyttää sitä, että alueilla on työpaikkoja. Hallitus tulee harjoittamaan alueellista politiikkaa, joka rakentuu alueelliselle tietämykselle ja paikalliselle aloitteellisuudelle.

Monilla koulutussektorin tukemista koskevilla päätöksillä on myös voimakas aluepoliittinen tehtävä. Perheviljelmien ja peruselinkeinojen harjoittamisen jatkamisella mahdollistetaan maaseudun pysyminen elinvoimaisena. Ammattikalastuksen tulevaisuus turvataan ja saariston erityisolosuhteet huomioidaan.

Hallitus tulee aktiivisesti vaikuttamaan EU:n maatalousuudistuksen muotoiluun ja pyrkii lopputulokseen, joka turvaa maatalouden tulevaisuuden Suomessa. Hallitus tulee neuvotteluissa EU:n kanssa toimimaan sen puolesta, että oikeus maksaa kansallista tukea Etelä-Suomessa säilyy myös vuoden 2003 jälkeen.

Suomen merenkulun säilyttäminen Suomen lipun alla tulee olemaan yhtenä tärkeänä työllisyys- ja elinkeinopoliittisena tavoitteena. Ohjelma luo hyvän perustan tämän tavoitteen saavuttamiselle.

Pelkästään muuttotappiokunnat eivät ole kärsijän osassa Suomessa vaan myös muuttovoittokunnilla on ongelmia talouden ja asukkaiden riittävän laadukkaita palveluja koskevien vaatimusten kanssa.

Valtionosuusjärjestelmän ja yhteisöverotuksen muutokset eivät saa heikentää suuria kaupunkeja, vaan kaupunkien erityisongelmat on huomioitava. Kotihoidon tuen korotus, alimpien eläkkeiden korotus ja yksinhuoltajalisän korotus tulevat selvästi vähentämään kaupunkien toimeentulotuen menoja. Esimerkiksi Helsingissä toimeentulotuki maksaa tänään kaksi veroäyriä. Valtionosuusjärjestelmän tarkistuksen jälkeen tullaankin ottamaan huomioon uusia tekijöitä, kuten tyypilliset kaupunkiongelmat, osuuksien laskennassa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tukea sekä kuntien että alueellisten elinten vapaaehtoista yhteistyötä palvelujen ja hallinnon osalta. Emme halua uusia pakolla synnytettyjä mammuttiorganisaatioita, joissa paikallinen itsemääräämisoikeus ohitetaan. Tämä koskee myös Pääkaupunkiseutua.

Talman! Svenska riksdagsgruppen är nöjd med skrivningarna om miljö- och naturvården. Ett av våra viktigaste krav förverkligas redan nu i början av regeringsperioden i och med att regeringen inom kort beslutar om att beställa ett oljebekämpningsfartyg som lämpar sig för vintertid. Vi är också nöjda över att regeringen kommer att utreda möjligheterna att grunda ett kunskapscentrum för oljebekämpning som troligtvis kommer att placeras i östra Finska viken, i östra Nyland.

Regeringen förbinder sig att fortsätta genomförandet av Östersjöprogrammet. De viktigaste åtgärderna är att motverka övergödningen av havet. Genom satsningar på jordbruket, tätorterna och på Finlands närområden kan en förbättring fås till stånd. Regeringen uttrycker också sitt stöd för utvecklingen och ibruktagandet av miljövänligare fiskodlingsteknik.

Klimatpolitiken kommer fortsättningsvis att stå högt på regeringens agenda. Internationellt kommer Finland att medverka till att Kyotoprotokollet träder i kraft och att processen går vidare. Satsningar på förnybara energikällor och energisparande är för Finlands del viktiga åtgärder i den här strävan. Regeringen uttrycker också en vilja att befrämja miljökompetensen och utvecklandet av miljöteknologin.

Ett viktigt mål för regeringen är att uppgöra ett program för ekologiskt bärkraftig produktion och konsumtion. Det här programmet är en del av de åtaganden som Finland förbundit sig till under miljö- och utvecklingskonferensen i Johannesburg. Målsättningen är att förbättra effektiviteten genom att minska energiförbrukningen i produktions- och konsumtionsprocesser och att bryta en trend där ekonomisk tillväxt leder till ökad förbrukning av icke förnybara naturresurser. Detta program kommer att beröra flera sektorer.

Regeringen förbinder sig också att fortsätta verkställa de gamla naturvårdsprogrammen genom att ersätta markägare för förluster. Skogsskyddet i södra Finland skall förbättras genom att genomföra det skogsskyddsprogram, det s.k. Metsoprogrammet, som en arbetsgrupp uppgjorde under senaste regering.

Svenska riksdagsgruppen vill också i det här sammanhanget betona vårt stöd till en inhemsk livsmedelsproduktion som bygger på familjejordbruk. Livsmedelssäkerheten bör fortsättningsvis få hög prioritet och ett högklassigt konsumentskydd bör bevaras och befrämjas.

Vi vill också understryka vikten av att markplaneringen skall beakta bevarandet av landskapsmässigt och kulturhistoriskt värdefulla miljöer och att all planläggning också i städer på många sätt bör förbättras så att miljöskador och miljöhälsoaspekter kan beaktas.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att det här regeringsprogrammet utgör en bra bas för en handlingskraftig regering. Vi stöder en enkel övergång till dagordningen.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, ärade herr talman! Pidän puheeni lopussa yhteenvedon ruotsin kielellä. — Jag meddelar redan nu att jag till alla svenskspråkiga lyssnares och tittares glädje kommer att hålla ett sammandrag på svenska i slutet av mitt tal. (Ed. Gustafsson: Puheen alkuun suomen kielellä!)

On paikallaan palauttaa mieleen, mitkä olivat käydyn vaalikampanjan vastakohtapuolueet. Kun kuunteli SDP:n ja keskustan johtohenkilöiden ja puolueiden ehdokkaiden puheita, joutui toteamaan, että nämä puolueet olivat vastapooleina ja monissa asioissa tukkanuottasilla. Keskustan mielestä yhteiskunnan kaikki paha on hallituksen ja nimenomaan SDP:n ja kokoomuksen syytä. SDP puolestaan varoitti äänestäjiä ikävistä seuraamuksista, jos keskustan johdolla aletaan maata johtaa. Näin sanottiin kuukausi pari sitten.

Vaalit ovat ohi, ja nyt nämä vastakohdat ovat löytäneet toisensa yhteisestä hallituksesta. Sopiikin kysyä, ovatko ne nyt muuttuneet vai oliko kyse vain vaalikampanjateatterista. (Ed. Pulliainen: Olihan se!) Hallituspohjaa ei ole syytä pitää sinänsä huonona ratkaisuna, koska ainakin itse olen aina pitänyt oikeisto—vasemmisto-blokkien yli menevää hallitusta jos ei välttämättömänä niin ainakin suositeltavana ratkaisuna. Toiseksi, kummatkin hallituksen pääpuolueet, keskusta ja SDP, olivat vaalien voittajia ja siten oikeutettuja hallitusryhmiä.

Kapea enemmistöhallituspohja on parlamentarismin kannalta parempi kuin ylileveä sateenkaarivaihtoehto. Hyvin toimivassa parlamentarismissa opposition rooli korostuu ja hallitus joutuu huomattavasti enemmän ottamaan huomioon sen näkemyksiä, ja ihmettelen, jos ei tänä päivänä opposition esittämiä ajatuksia lainkaan oteta huomioon hallituksessa. Tosin parlamentarismin kannalta olisi vieläkin kapeampipohjainen hallitus ollut parempi kuin nykyinen ratkaisu.

Kun päähallituspuolueet katsoivat tarvitsevansa lisävoimaa hallitukseen, olisi vihreiden tai kristillisdemokraattien mukaan ottamista voitu perustella sillä, että nämä molemmat saivat vaaleissa lisää kannatusta kansalta. Vihreiden äänimäärä nousi noin 30 000:lla ja kristillisdemokraattien peräti 37 000 äänellä. Sen sijaan Rkp kärsi melkoisen tappion kannatuksessaan, minkä vuoksi tehty ratkaisu tuntuu jonkin verran oudolta. Oman puolueeni kristillisdemokraatit näen mieluummin lisää kannatusta saaneena ja hallituksen ulkopuolella kuin murskatappion kärsineenä ja hallituksessa.

Olen kaikissa eduskuntavaalikampanjoissa toivonut, että puolueet etukäteen ilmoittaisivat, mitä hallituspohjaa ne priorisoivat, eivätkä menisi vaaleihin sammutetuin lyhdyin, kuten Suomessa on tapana. Puolueet ovat tähän haasteeseen vastanneet, että vaalitulos ratkaisee hallituspohjan. Kun mikään puolue ei ole hallituspohjasta uskaltanut muuta sanoa, olen esittänyt, että puolueet ilmoittaisivat edes muutamia kysymyksiä, joita ne edellyttäisivät hallitusohjelmaan kirjoitettavan, jos ne ovat hallituksessa mukana.

Käsitykseni mukaan ainoastaan kristillisdemokraatit asettivat ennen vaaleja selkeitä kynnyskysymyksiä hallitusohjelmalle puolue-elimissään. Muiden puolueiden kynnyskysymykset vaihtelivat tilanteen ja varsinkin kuulijakunnan mukaan. Esimerkiksi opiskelijoiden edessä painotettiin aivan muuta kuin silloin, kun kuulijakunta muodostui eläkeläisistä. Samoin yrittäjäyleisölle painotukset olivat aivan toiset kuin silloin, kun oltiin työmarkkinajärjestöjen edessä. Äänestäjän kannalta muutaman kynnyskysymyksen asettaminen olisi enemmän kuin toivottavaa. Silloin äänestäjä tietäisi, että tuo on asia, josta puolue ei tingi. Myöhemmin tulen osoittamaan, että tilanteen mukaan asetettujen kynnyskysymysten arvo ei paljon paina.

Kun sanotaan, että vaalitulos ratkaisee, pitäisi hallituspohjan olla äänestäjien tiedossa silloin, kun vaalitulos on tiedossa. Näin ei kuitenkaan nytkään tapahtunut. Hallitustunnustelija Anneli Jäätteenmäki sanoi, että kaikki vaihtoehdot ovat auki, vielä senkin jälkeen, kun puolueet olivat vastanneet hänen asettamiinsa kysymyksiin. Se, mitkä seikat sitten todellisuudessa ratkaisivat hallituspohjan, on jäänyt kansalaisille arvoitukseksi.

Sitten hallitusohjelmasta.

Helsingin Sanomat käsittelee pääkirjoituksessaan 16.4. hallitusohjelmaa ja osuu naulan kantaa otsikollaan "Hallitusohjelma sanoo kaiken eikä kuitenkaan sano mitään". Ohjelmassa ei jää juuri mitään käsittelemättä, mutta kovin paljon konkreettista siitä ei löydy. Hallitusohjelma on eräänlainen sekundaversio puolueohjelmista. Siinä esiintyy ympäripyöreitä ilmaisuja, kuten "hallitus pyrkii", "on kannustettava", "on tehostettava", "hallitus pitää tärkeänä" jne. Näitten kaikkien hyvien asioitten kohdalla on syytä kysyä, mihin konkreettisiin toimiin aiotaan ryhtyä näiden tärkeiden ja hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pienenä detaljina hilpeyttäkin herättänyt ohjelmakohta, jossa todetaan, suora lainaus: "Nuorten kalastusharrastuksia edistetään." Kalastusharrastus on varmasti hyvä harrastus, mutta onko se kaikista hyvistä harrastuksista niin tärkeä, että se pitää erikseen hallitusohjelmassa mainita? (Ed. Pulliainen: Pitää olla täsmällinen!) Jos asiaa aiotaan edistää, olisi tietenkin mukava kuulla, millä keinoilla, ja varmasti, kun näitä ryhmäpuheita kommentoidaan, pääministeri tai maatalousministeri perustelee ja kertoo, millä tavoin tätä harrastusta aiotaan edistää. (Ed. Pulliainen: Sehän oli täsmällisin ilmaisu, mitä siellä oli!)

Kun vaalikampanja on vielä tuoreessa muistissa, tulevat mieleeni päällimmäisinä seuraavat tilaisuudet:

Kepan järjestämään paneelikeskusteluun Ostrobotnia-salissa osallistuivat puolueiden johtoon kuuluvat henkilöt. Siinä ed. Hassin aloitteesta jokainen edustaja, nykyinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki mukaan luettuna, ilmoitti, että hallitusohjelmaan tulee selkeästi kirjoittaa se, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuoteosuudesta vuoteen 2010 mennessä. Samaa mieltä olivat muun muassa Rkp:n Eva Biaudet ja sosialidemokraattien Erkki Tuomioja. Lupaus sai yleisöltä raikuvat aplodit. Herää kysymys, mitähän tilaisuuden kuulijat tänään ajattelevat, kun lukevat, mitä hallitusohjelmaan on tästä kirjattu. Ohjelmassa pidetään 0,7 prosentin bkt-osuutta tavoitteena, joka kuitenkin sidotaan yleiseen talouskehitykseen. Pari kuukautta sitten ulkoministeri Tuomioja ja pääministeri Jäätteenmäki olivat kovasti toista mieltä edellyttäessään selkeää sitoutumista tähän määrärahojen nostoon.

Ylioppilaiden järjestämässä tilaisuudessa puolueiden nokkamiehet lupasivat opiskelijoille korottaa opintotukia, ja aivan välttämättömänä he pitivät asumislisän maksamista kesäkuukausilta. Eipä löydy mitään tällaista hallitusohjelmasta.

Eläkeläisten järjestämissä paneeleissa keskustan edustajat olivat useimmiten lyömättömiä puheissaan. Eläkkeiden tasokorotukset ja taitetun indeksin lopettaminen kuuluivat lupausten vakiokalustoon. (Ed. Valpas: Pohjaosa myös!) Peruspalveluministeri Liisa Hyssälän tuolloiset puheet olivat menneet hyvin perille, kun tämän lisäksi vaadittiin kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista. Hallitusohjelma ei sisällä mitään mainintaa pohjaosan palauttamisesta eikä myöskään taitetun indeksin muuttamisesta. (Ed. Pulliainen: Se on piilopalautusta!)

Voisivatko kristillisdemokraatit olla tämän hallitusohjelman takana? Kuten aikaisemmin totesin, sisältyy hallitusohjelmaan pelkkiä hyviä tavoitteita ja siitä on vaikea löytää sellaista, mitä kristillisdemokraatit eivät voisi hyväksyä. Esimerkiksi tavoitteesta väkivaltaisen viihteen vähentämiseksi lasten ulottuvilta olemme hyvin iloisia. Onhan tämä ollut puolueellemme yksi tärkeä asia lasten ja nuorten elämän tukemiseksi. Monet hyvät tavoitteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että hallitusohjelma meitä tyydyttäisi. Siitä puutuu paljonkin. Kristillisdemokraatit esittivät vaalikampanjassa kolme kynnyskysymystä, ja vastauksessamme hallituksen tunnustelijalle pitäydyimme niihin johdonmukaisesti. Puhumme vaalien jälkeen samalla tavalla kuin vaalikampanjan aikana. Hallitusohjelmasta puuttuvat muun muassa kristillisdemokraattien edellyttämät seuraavat kynnyskysymykset:

Äitiys- ja vanhempainpäivärahan minimitason korottaminen työttömän peruspäivärahan tasolle. Vaalikampanjan aikana useimmat puolueet olivat kanssamme samaa mieltä tämän epäkohdan pikaisen korjaamisen tärkeydestä. Muistan myöskin, kun tässä salissa joulukuun 5. päivänä kristillisdemokraatit esittivät, että äitiyspäivärahan minimipäivärahan nostaminen samalle tasolle kuin työttömän peruspäiväraha on meille kynnyskysymys. Keskustan edustajat yhtyivät siihen. Me huusimme ja kysyimme, onko se teille kynnyskysymys.

Silloinen ed. Mauri Pekkarinen piti varsin liikuttavan puheen, joka kannusti meitä myöskin vaalikentällä kertomaan, että me emme ole ainoa puolue, joka pitää tätä kynnyskysymyksenä. Myöskin keskustalle se on kynnyskysymys. Lainaan, mitä ed. Pekkarinen silloin joulukuun 5. päivänä lausui: "Arvoisa puhemies! Se on varmaan selvää ed. Bjarne Kallikselle, mutta kun hän retoriikan osaa ja haluaa, ja se on oikein että haluaa, kuulla sen vielä meidän monien keskustalaistenkin suusta, niin sanon tässä, että on ilman muuta selvä, ettei keskusta voi olla mukana rakentelemassa sellaista hallitusta, joka ei ensi töikseen korjaisi Lipposen kahdeksan vuoden hallituskauden yhtä suurinta häpeätahraa: alimman äitiyspäivärahan laskemista tavalla, josta tänään tässä ja nyt puhumme. Se on niitä kynnyskysymyksiä, joita jokaisella poliittisella ryhmällä on kumminkin, jonkinlaisia kynnyskysymyksiä, hallitusvaltaan mukaan menemiseen liittyen, ja on aivan varma, että keskustalle tämä asia on juuri tällainen juttu."

Ed. Pekkarinen lupasi myöskin silloin tulikirjaimin pitää huolen siitä, että jokainen suomalainen tietää, mikä sosialidemokraattisen Paavo Lipposen johtaman hallituksen arvoasteikossa on ollut lapsiperheiden, erityisesti kaikista pienituloisimpien lapsiperheiden, osa. Ministeri Pekkarinen tulee varmasti huolehtimaan siitä, että tämä päiväraha nousee sille tasolle, josta puhuimme joulukuun 5. päivänä. (Ed. Mustajärvi: Tulikirjaimin!)

Toinen vaatimuksemme koski pk-yritysten verotusta. Edellytimme, ettei kaksinkertaista verotusta osinkojen osalta toteuteta pörssissä noteeraamattomien yhtiöiden kohdalla. Hallitusohjelman valossa saattaa hyvinkin olla, ettei pienyritysten verotus kiristy, mutta miten se toteutetaan, on jäänyt mainitsematta. Hallituksen kannattaisi kyllä varsin nopeasti esittää julkisesti, miten tämä aiotaan toteuttaa. Nyt nimittäin pienyrityksissä vallitsee suuri epävarmuus, miten tämä toteutetaan. Tämä johtaa siihen, että osinkoja nostetaan yrityksestä niin paljon kuin on mahdollista. Tästä ei ole yhteiskunnalle eikä yhtiöllekään mitään etua.

Osinkojen hyvitysjärjestelmän poistaminen sisältyi niin sanotun Arvelan työryhmän raporttiin, joka puheenjohtaja Jäätteenmäen mielestä vaalikampanjan aikana jouti roskakoriin. Nyt sen pahin kohta sisältyy Jäätteenmäen hallitusohjelmaan. Puheenjohtaja Enestamilla oli myös kielteinen kanta osinkojen kaksinkertaiseen verottamiseen, mutta sitä ei näytä enää olevan.

Kolmas vaatimuksemme oli ohjelma, joka johtaa siihen, että yhteiskuntaryhmien ja eri alueiden välille syntynyt kuilu kaventuu.

Yhteenvetona voin todeta, että mikäli kristillisdemokraatit olisivat hallituksessa, minimipäiväraha nousisi vielä tänä vuonna eli toteutuisi se, mitä keskustan edustajat viime joulukuussa vaativat. Pienyrittäjät voisivat olla levollisella mielellä, koska hyvitysjärjestelmä ei niiden osalta poistuisi, ja lisäksi ryhdyttäisiin selkeästi toimiin yhteiskuntaryhmien ja alueiden välisten erojen supistamiseksi.

Kristillisdemokraattien tavoitteena olisi myös ollut saada ohjelmaan maininta demokratian edistämisestä, että epäoikeudenmukainen vaalilakimme muutettaisiin. Edellinen hallitusohjelma sisälsi tämän tavoitteen, mutta se jäi siitä huolimatta toteuttamatta. Nykyinen vaalilaki suosii suuria puolueita pienten kustannuksella ja näin poliittisessa päätöksenteossa suositaan vahvoja heikkojen kustannuksella.

Jotta vaalilain epäkohdat konkretisoituisivat, mainitsen kaksi esimerkkiä: Kristillisdemokraatit saivat Hämeen vaalipiirissä 9,8 prosentin kannatuksella yhden kansanedustajan. Keskustan kannatus samassa vaalipiirissä oli 18,2 — siis meillä 9,8, keskustalla 18,2. Jos peruskoululaisilta kysyttäisiin, montako keskusta saa sillä kannatuksella, kun kristillisdemokraatit saavat vajaalla 10:llä yhden, niin he vastaisivat kaksi, mutta vaalilaki antaa keskustalle kolme. Vaasan vaalipiirissä kristillisdemokraattien kannatus oli 7,8, yksi paikka, sosialidemokraateilla 15,8. Taas sama kysymys peruskoululaiselle ja aivan varmasti sama vastaus, mutta lopputulos oli kuitenkin kolme paikkaa. Onko tämä oikeudenmukaista?

Tiettyä edistystä asiassa on tapahtunut kyllä, sillä myös suurissa puolueissa on alettu tunnustaa, että vaalilakimme kaipaa korjausta. Tästä herääkin kysymys, miksi kyseistä demokratian toteutumisen kannalta olennaista epäkohtaa ei korjata, kun kerran nykyinen laki on epäoikeudenmukainen ja kun sen korjaaminen ei mitään maksaisi. Epäoikeudenmukainen laki vaarantaa demokratian ja vaikuttaa myös äänestysvilkkauteen, joka lienee tällä hetkellä Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Meidän tulisi muuttaa lakia niin, että suhteellisuus paremmin toteutuisi. Mallia voisi ottaa hyvin naapurimaittemme järjestelmistä, ja hallitus, joka korjaa epäoikeudenmukaisen vaalilain, menisi historiaan hallituksena, joka piti oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä kuin omasta edustaan kiinni pitämistä.

Molemmat päähallituspuolueet korostivat vaalikampanjan aikana palvelujen ja myös perustoimeentulon tärkeyttä, jotka menisivät veronalennusten edelle. Kansalaiset tuntuivat olevan samaa mieltä. Hallitusohjelmasta voi todeta, että kaavaillut veronalennukset jäävät aika pieniksi, ja siinä mielessä ratkaisu vastaa kansan tahtoa.

Hallitusohjelmassa pyritään edistämään työllisyyttä verotuksen kautta, mikä on sinänsä oikea periaate. Veronalennusten dynaamisista vaikutuksista vallitsee erilaisia käsityksiä ja vaikutuksia helposti liioitellaan. Varmaa onkin, että veronalennus useimmiten merkitsee vähemmän tuloa valtion kassaan, ja näin on huonommat mahdollisuudet rahoittaa tärkeitä yhteiskunnallisia palveluja.

Vertailu korkean verotuksen maihin, kuten Ruotsiin ja Tanskaan, osoittaa, että ainakin työllisyys on siellä selvästi parempi kuin meillä Suomessa. Sama koskee valtaosaa yhteiskunnallisista palveluista. Olenkin melko varma, etteivät kansalaiset niissä maissa haluaisi alempaa veroastetta, jos sen seurauksena ovat korkeampi työttömyys ja huonommat palvelut.

Yksinkertaisesti voisi kysyä, kumpi vaihtoehto on parempi: 46,2 prosentin veroaste, työttömiä 300 000, liian pieni henkilökunta palveluyksiköissä ja huono palvelutaso hoitolaitoksissa — nämä olivat vain esimerkkejä — vai 46,8 prosentin veroaste, työttömiä 60 000 vähemmän ja enemmän henkilökuntaa palveluyksiköissä. Jos kansalaisilta kysyttäisiin, kumman vaihtoehdon he valitsevat, olen aivan vakuuttunut siitä, että suuri enemmistö valitsisi jälkimmäisen, eli mieluummin muutama prosentin kymmennys enemmän veroa, vähemmän työttömyyttä, parempi palvelutaso hoitolaitoksissa. Hallitus on valitettavasti valinnut ensimmäisen vaihtoehdon. Kannattaisi noudattaa kristillisdemokraattien periaatetta verotuksessa: verottaa ankarasti sitä, mitä yhteiskunta ja ihminen ei tarvitse, ja lievästi sitä, mitä yhteiskunta ja ihminen tarvitsee.

Ymmärrän osittain hallitusohjelman ympäripyöreitä lausuntoja sen valossa, että ohjelman toteuttaminen on sidottu menokehykseen ja velan bruttokansantuoteasteeseen. Tämä on sinänsä aivan oikein, mutta tavoitteeseen ei päästä, mikäli rakenteellisiin muutoksiin ei verotuksen ja elinkeinopolitiikan puolella ryhdytä.

Yrittäjyyden ja työllisyyden edistäminen on erityisen tärkeää koko talouskasvun kannalta. Pelkään kuitenkin, että hallitusohjelmassa esitetyt toimenpiteet eivät ole aina edes oikeita, puhumattakaan siitä, että ne olisivat riittäviä. Tasainen tulonjako alueiden ja yhteiskuntaryhmien välillä on hyvän talouskasvun kannalta tärkeä tekijä. Hallitusohjelma ei sisällä riittävästi konkreettisia toimia, jotta tämä tavoite saavutettaisiin, ja pelkään pahoin, että erot saattavat jopa kasvaa.

Jäätteenmäen hallituksen onnistumista ja epäonnistumista tullaan arvioimaan sen mukaan, miten työttömyys on kehittynyt ja onko edellä mainittu kuilu ryhmien ja alueiden välillä kasvanut vai supistunut. Hallitusohjelman perusteella voi olettaa, että lapsiperheiden asema jonkin verran paranee, mikä sinänsä on erittäin myönteinen asia. Minkälainen kehitys muilla aloilla tulee olemaan, on mahdotonta arvioida. Työttömyyden torjuntakeinoihin ei esitetä mitään uutta, ja oletukseni on, ettei mitään työvoimapulaa tulla näkemään, mutta kylläkin työttömiä.

Kun pääministeri myöhemmin kommentoi näitä ryhmäpuheenvuoroja, niin toivon, että hän vastaisi kysymykseen, mitä hallitus aikoo tehdä, jos kehitys syksyllä on johtanut siihen, että työllisyys on huonontunut ja työttömien määrä lisääntynyt. Mitkä ovat silloin toimenpiteet? Eroaako hallitus, vai muuttaako hallitus ohjelmaansa ja antaa eduskunnalle uuden tiedonannon, jossa se selvittää, mitkä ovat ne uudet toimenpiteet?

Ärade herr talman! Jag vill konstatera att det är mycket positivt med en betydligt smalare regeringsbas, det befrämjar parlamentarismen. Oppositionens roll blir viktigare och knappast kan regeringen låta bli att ta i beaktande allt det som oppositionen har framfört under den här debatten idag. Regeringsprogrammet innehåller många goda målsättningar, men hur och med vilka medel målen skall uppnås saknas närmast i sin helhet.

Kristdemokraternas inställning till regeringsprogrammet är i princip positiv, men mycket av det som vi förutsatte och som utgjorde knäckfrågor i valkampanjen saknas. Det saknas bland annat ett program som skulle leda till att klyftan mellan samhällsgrupperna och regionerna skulle minska i stället för att öka. Dividendernas dubbelbeskattning borde inte genomföras och moderskapsdagpenningens minimibelopp borde höjas till samma belopp som grunddagpenningen. Man kan säga att regeringsprogrammet går och står i strid med de löften regeringspartiernas riksdagskandidater presenterade under valkampanjen.

Därför vill jag, värderade talman, föreslå att riksdagen skulle konstatera att regeringsprogrammet står i strid med det vad regeringspartierna har presenterat i valkampanjen och därför åtnjuter regeringen inte riksdagens förtroende.

Arvoisa puhemies! Kaikkeen edellä olevaan viitaten totean, että hallitusohjelma on merkittävällä tavalla ristiriidassa hallituspuolueiden vaalikampanjan aikana esille tuomien asioitten kanssa, minkä johdosta ehdotan seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Eduskunta toteaa, että hallituspuolueet johtivat vaaleissa kansaa harhaan lupauksilla, jotka eivät tule esille hallitusohjelmassa, eikä hallitus tästä syystä nauti eduskunnan luottamusta."

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansa on sanonut vaaleissa painavan sanansa, ja uusi hallitus on muodostettu. Hallituspohja rakentuu pitkälti vaalien voittajista, mitä voidaan pitää kansanvallan kannalta myönteisenä asiana. Kaikki voittajat tosin eivät päässeet hallitukseen, mutta lohduttaudumme sillä ajatuksella, että hyviäkin jää valitsematta, kuten jäi hyviä pelaajia rannalle Suomen jääkiekkomaajoukkueestakin. Ehkäpä pääministeri Jäätteenmäki noudattaa samaa roolipelaajakäytäntöä kuin päävalmentaja Aravirta.

Hallitusohjelmaa lukiessa ei ihan heti huomaa, että se on kirjoitettu keskustapuolueen johdolla. Paremminkin tulee mieleen se, että kyseessä olisi sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen ohjelma: sosialidemokraattisen hallituksen siksi, ettei ohjelmasta juurikaan löydy keskustan vaalien edellä lupaamia asioita, ja vähemmistöhallituksen siksi, että ohjelmassa ei oikeastaan luvata tehdä mitään. Siinä vain selvitetään, tutkitaan, harkitaan, pyritään ja valmistellaan. On kuin ei uskottaisi hallitusohjelmassa esiin nostettujen hankkeiden läpimenoon ollenkaan.

Yksi asia on kuitenkin varma: Hallitus aikoo parantaa työllisyyttä perustamalla työ- ja selvitysryhmiä, komiteoita ja tutkimushankkeita sekä asettamalla selvitysmiehiä. Taitaa kuitenkin valitettavasti käydä niin, että nämä projektit eivät työllistä montaakaan pitkäaikaistyötöntä. Ne lihottavat entisestäänkin sopimuspohjaisia huippupalkkoja keräävien eri ministeriöiden johtavien virkamiesten tilipusseja.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitääkin pahaa ennustavana merkkinä hallituksen heti hallitusohjelmassaan ottamaa vastuun pakoilun, vetkuttelun, lykkäämisen ja tuumaamisen linjaa. Suomi elää vakavan taloudellisen tilanteen ja yhteiskuntakehityksen keskellä, ja nyt tarvitaan nopeita, päättäväisiä ja voimakkaita toimia työllisyyden parantamiseksi sekä kansalaisten peruspalvelujen ja perustoimeentulon turvaamiseksi. (Ed. Gustafsson: Lisäbudjettia valmistellaan jo, ed. Vistbacka!) — Arvoisa puhemies, voisitteko hiljentää ed. Gustafssonin, hän häiritsee puhujaa.

Arvoisa puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta hallitusohjelmassa on varsin kunnianhimoisia tavoitteita maamme kansainvälisen aseman vahvistamiseksi. Perussuomalaiset tukevat pyrkimyksiä YK:n merkityksen lisäämiseksi pohjoismaisen ja Itämeri-yhteistyön kehittämiseksi Euroopan unionissa ja pohjoisen ulottuvuuden merkityksen kasvattamiseksi. En voi olla kuitenkaan kovin toiveikas pohjoismaisen tai itämerellisen maablokin merkityksestä, sillä pohjoismainen yhteistyökin on ollut melko mitätöntä EU:ssa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luvataan hallitusohjelmassa perustuvan edelleen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan maanpuolustukseen. Hyvä näin, mutta toisaalla todetaan, että Suomi toimii aktiivisena Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistajana ja transatlanttisen yhteistyön edistäjänä. Siinä on samalla kertaa luvattu kuin sadetta ja poutaa yhtä aikaa. Transatlanttinen turvallisuuspolitiikkahan merkitsee käytännössä Nato-yhteistyötä. Se puolestaan ei merkitse Suomen omaehtoisen turvallisuuspolitiikan jatkamista, vaan päinvastoin Suomen vähittäistä hivuttautumista Naton siipien suojaan Ahon hallituksen aikoinaan EU-jäsenyyden yhteydessä kehittämällä taktiikalla. Tätä menettelyä perussuomalaiset eivät voi hyväksyä. Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden linjaukset on määriteltävä avoimesti kaikkien eduskuntapuolueiden edustuksen käsittävässä komiteassa ja mahdollisesta Nato-yhteistyöstä on järjestettävä kansanäänestys, jossa kansa pääsee suoraan ilmaisemaan kantansa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme olennaisesti muuttavaan ratkaisuun.

Mielestämme hallitusohjelmaan kirjattu tavoite nostaa Suomen kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta on yliampuva, vaikka ohjelmaan onkin liitetty varauma yleisen talouskehityksen osalta. Toisaalta katsomme, että pyrkimys vaikuttaa kehitysmaiden velkaongelman ratkaisemiseen kansainvälisten rahoituslaitosten ja kehitysmaissa tapahtuvan koulutustoiminnan kautta on huomattavasti järkevämpää kuin tuottaa maahamme suuria määriä pakolaisia pelkästään oleskelemaan. Maassa jo olevien ja tänne mahdollisesti tulevien ulkomaalaisten osalta tulee päätavoitteena olla heidän mahdollisimman pikainen kotouttamisensa työtä tekeviksi ja itsensä sekä perheensä elättäviksi kansalaisiksi eikä verovaroillamme eläviksi jättäminen.

Arvoisa puhemies! Vaalikampanjoissaan useat puolueet vaativat kilvan tuloverotuksen ja yhtiöverotuksen alentamista jopa peruspalvelujen vaarantamisen uhallakin. Jäätteenmäen hallituksen ohjelma on tässä suhteessa maltillinen. Kohtuuttoman suuriin veronkevennyksiin ei ole tarkoitus mennä, ja tehtävistä kevennyksistä ainakin luvataan pääosa kohdistaa pieni- ja keskituloisiin sekä pk-yrityksiin. Kokonaisuudessaan kaavaillut 1,12 miljardin euron kevennykset eivät varmaankaan rasita valtiontaloutta liiaksi, mutta pienituloisten kevennykset uhkaavat kyllä monien taloudeltaan heikkojen pienkuntien taloutta. Tästä syystä onkin syytä todella huolehtia hallitusohjelmaan kirjatun kunnille luvatun veromenetyskompensaation toteutumisesta. Jos näin ei tehdä, vaarantuvat jo tällä hetkellä karsinnan kohteina edellä mainituissa kunnissa olevat kuntalaisten peruspalvelut edelleen.

Ohjelmasta ei täysin selvästi käy ilmi se, miten pienituloisten veronkevennys on tarkoitus toteuttaa, mutta ilmeisesti kunnallisverotuksen perusvähennystä nostamalla. Se on sinänsä hyvä tapa, mutta perussuomalaisten mielestä olisi nostettava myös valtionverosta vapaan tulon ylärajaa. Kokonaan ohjelmasta puuttuu keskustan itsensäkin vaalikampanjassaan markkinoima ruoan arvonlisäveroprosentin alentaminen, jolla voitaisiin kaikkein nopeimmin ja tehokkaimmin parantaa pienituloisten, pakosta kaikki tulonsa jokapäiväiseen elämiseen käyttävien kansalaisten ja perheiden ostovoimaa. Ihmettelemme keskustan nopeaa nöyrtymistä sosialidemokraattien tahtoon tässä asiassa.

Yritysverotuksen keventämisessä on onneksi tarkoitus pysyttäytyä maltillisella linjalla. Suomi ei voi ryhtyä verokilpailuun ensi vuonna unionin jäseneksi tulevan Viron kanssa. Meidän kilpailuetumme on löydyttävä muualta, kuten osaamisesta, toimivista rahoitusmarkkinoista, työn korkeasta laadusta ja yhteiskunnallisesta vakaudesta. Yritykset, jotka siirtyvät tulevan veroedun takia Viroon, siirtyisivät varmasti muualle, vaikka yrittäisimmekin lähteä mukaan veroaleen. Esitetty arvonlisäveron alarajan liukuvuus on omalta osaltaan edesauttamassa pienyritysten mahdollisuuksia Suomessa, ja tätä perussuomalaiset ovat jo vuosikausia tuoneet esiin.

Valitettavasti hallituksen vero-ohjelmasta ei löydy perussuomalaisten hallitustunnustelijalle esittämää perheverouudistusta. Esitimme toteutettavaksi samapalkkaisuutta perheiden sisällä siirtämällä paremmin ansaitsevan puolison tuloista vähemmän ansaitsevan verotettaviksi tuloiksi osan niin, että samapalkkaisuus toteutuisi. Sama siirtymä tapahtuisi tällöin myös puolison tulevaan eläkkeeseen korottaen näin esimerkiksi kotona lapsia hoitaneen puolison tulevaa eläkettä. Tämä järjestelmä muuttaisi myös lapsiperheiden verotuksen neutraaliksi lapsettomiin perheisiin verrattuna, kun puolisoiden verotus tapahtuisi tasauksen jälkeen edelleen progressiivisena yksilöverotuksena. Tämä uudistus korjaisi monet vuosikymmenen aikana tehdyt lapsiperheiden taloudellista asemaa heikentäneet toimenpiteet ja tekisi puolisoista käytännössä myös tasavertaisia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan asettanut mittavia tavoitteita työllisyyden parantamiselle. Työllisiä on tarkoitus olla 100 000 nykyistä enemmän vaalikauden loppuun mennessä. Valitettavasti hallitusohjelmassa esitetyt toimenpiteet tuntuvat liian köykäisiltä ja loppuun kalutuilta, jotta niiden avulla päästäisiin tavoitteeseen ilman merkittävää kansainvälistä korkeasuhdannetta ja talouskasvumme palaamista 90-luvun lopun ennätyslukemiin. Mielestämme valtiontaloudessa tulisi sallia kaavailtua voimakkaampi velanotto lähivuosina ja käyttää varsinkin alueellisten työttömyyserojen ja pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseen voimakkaampia ja ennakkoluulottomampia keinoja.

Pelkkä yrittäjyyden suosiminen ja tuotekehityksen tukeminen ei riitä. Tarvitaan myös esimerkiksi määräaikaisia alueellisia verovapauksia, työnantajamaksuista luopumisia jne. Pienituloisten ostovoiman pienikin korotus lisäisi työvoimavaltaisten kotimarkkinayritysten työllistämismahdollisuuksia. Vaikeasti työllistyvistä ei saa myöskään muodostua vaihtoehtoista, vähemmän arvostettua työmarkkinakarjaa. Emme myöskään usko paljon puhuttuun työvoimapulaan lähimmän kymmenen vuoden aikana, joten työvoiman laajamittaiseen tuontiin ei ole perusteita. Ensin tulee työllistää 100 000—150 000 työtöntä ja päästää noin 50 000 työkykynsä menettänyttä pitkäaikaistyötöntä ansaitsemalleen eläkkeelle. (Eduskunnasta: Ihan oikein!)

Hallitus ilmaisee huolensa myös suomalaisen maataloustuotannon tulevaisuudesta. Näyttää kuitenkin siltä, että keskustalaisen entisen maatalousministerin Haaviston vetämästä maatalouden nopean EU-sopeuttamisen linjasta ei aiota edelleenkään poiketa. Tukien pääpaino tulee siirtymään uusiin jäsenmaihin, jolloin pienen Suomen pohjoiset ongelmat ovat kuin hyttysen jätökset Atlantin valtameressä. Jos vielä hallitusohjelmasta läpikuultava maa- ja metsätalousmaan saattaminen kiinteistöveron piiriin toteutetaan, sammuvat valot todella monissa navetoissa ja maatiloilla. Kauas on tultu maalaisliiton ajoista!

Arvoisa puhemies! Pitkä ja pyöreä hallitusohjelma sisältää monia hyviä mutta epämääräisiä lupauksia. Näitä ovat muun muassa vanhusväestön elinolojen kehittäminen, omaishoitajien etuuksien parantaminen, veteraanien kuntoutuksen lisääminen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen alueellisen tasa-arvon parantaminen. Pienten eläkkeiden ja lapsiperheiden etuuksien korottaminen siirtyvät kuitenkin liian kauas tulevaisuuteen. Pelkällä kansaneläkkeellä elävien osalta tulisi suorittaa tasokorotus jo vuonna 2004 eikä vasta vaalikauden lopussa 2006. Liian moni eläkeläinen elää jo nyt köyhyysrajan alapuolella. Minne on unohtunut epäoikeudenmukainen niin sanottu taitettu indeksi? Kysynpä vaan. Katsomme myös, että vuosittaisen kuntoutuksen piiriin tulisi ottaa jo ensi vuonna niin sotaveteraanien puolisot kuin kotirintamanaisetkin. (Ed. Nurmi: Hyvä!) Lisäksi vuonna 26 syntyneiden veteraanien osalta tulisi tehdä jonkinlainen päänavaus kuntoutuksen piiriin pääsemiseksi ja tunnusasian hoitamiseksi jo kuuluisan tasa-arvonkin nimissä.

Valtion varoilla on tarkoitus työllisyyden parantamiseksi rakentaa ja parantaa teitä ja ratoja, mutta perustienpidon rahoitus jää Tieliikelaitoksen tuoton varaan. Kovin epävarma rahoituslähde, valitettavasti. Myöskään sisäisen turvallisuuden kohentamiseen ei luvata riittävästi voimavaroja. Pelkillä organisaatiomuutoksilla ei palvelutasoa pystytä parantamaan. Siihen, ministeri Rajamäki, tarvitaan ehdottomasti vuosia avoinna olleiden yli 500 poliisinviran täyttämistä.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaryhmiä asiallisista ja rakentavista puheenvuoroista. Jokainen rakentava kritiikki tullaan ottamaan asianmukaisesti huomioon. Toivon toimivaa ja asiallista yhteistyötä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa ja tässä haluan lausua, että erityisesti toivon, että hallituksen ja opposition välillä on myös rakentavaa vuoropuhelua.

Hallitusohjelma on kattava, ja tuloksiin pyritään yhteistyöllä, yhteistyöllä niin oppositioryhmien, eri etujärjestöjen kuin työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ohjelman testi on vasta käytäntö.

Hallitusohjelman talous- ja työllisyyspoliittinen linjaus on tavoitteiltaan kunnianhimoinen ja välineiden osalta kattava. Esille nostetaan sekä suhdannepolitiikka että politiikat, joilla pyritään tukemaan pitempiaikaisesti vahvaa talouskasvua. Hintakilpailukyvyn säilyttäminen ja reaalisen kilpailukyvyn vahvistaminen ovat hallitusohjelmassa tärkeitä tekijöitä, samoin kilpailukyky infran ja verotuksen suhteen. Esillä ovat erittäin merkittävällä tavalla ja myös toimenpiteinä tavallisten työpaikkojen luominen ja alueellisten erojen kaventaminen. Ensimmäistä kertaa yrittäjyyden edistäminen on nostettu keskeiseksi teemaksi hallituspolitiikan, talouspolitiikan, osaksi. Sitä varten on erityinen poikkihallinnollinen politiikkaohjelma. (Ed. Zyskowicz: Ohjelmia ja selvityksiä kyllä luvataan!)

Haluan tässä vastata muutamaan suoraan kysymykseen, mitä eri tahoilta tuli.

Puheenjohtaja Itälä kysyi, eivätkö peruspalvelut kuulukaan kaikille. Haluan todeta, että hallitusohjelman sivulla 14 todetaan aivan yksiselitteisesti, että julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti, (Ed. Zyskowicz: Me puhumme käytännöstä!) ja hieman myöhemmin puhutaan koulutuksen ja sivistyksen peruspalveluista aivan samalla tavalla. Eli palvelujen tasa-arvoisuus on hallituksen lähtökohta.

Ed. Siimekselle toteaisin, kun hän epäili, että perusteettomien palkkaerojen tilalle on tarkoitus luoda kilpailuttamisesta ja matalapalkka-alojen subventiosta johtuvia "perusteltuja" palkkaeroja: Se ei ole ainakaan hallituksen tavoite. Hallituksen tavoitteena on pyrkiä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa poistamaan palkkaeroja. Me tiedämme, että tämä on vaativa tehtävä, ja nimenomaan tämä kohta vaatii yhteistyötä. Jos on viitattu tähän Holmin—Vihriälän malliin, haluan siinäkin todeta, että hallitusohjelmassa reunaehdoksi on nimenomaan mainittu, että järjestelmä ei saa johtaa haitalliseen osa-aikatyön suosimiseen tai keinotteluun.

Sitten ed. Osmo Soininvaaralle toteaisin, kun hän peräänkuulutti radikaaleja toimia huonosti koulutetun työvoiman aseman parantamiseksi työmarkkinoilla — siihen itse asiassa jo vastasin edellä: Tähän hallituksella on kunnianhimoisia tavoitteita, ja tässäkin tarvitaan yhteistyötä.

Ed. Kallikselle, kun hän kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä, jos työttömyys syksyllä ei ole parantunut: Monet asiantuntijat ovat ennustaneet, että työttömyys kääntyy nyt keväällä nousuun. Eilen julkistetut luvut eivät toki ole mitään hyviä lukuja, mutta tässä haluaisin vedota kevään lisätalousarvioon ja koko hallituksen ohjelmaan ja kaiken kaikkiaan haluaisin todeta, että käytäntö ja yhteistyö on tämän ohjelman testi. Lopuksi vielä haluan todeta, että tässä Suomen rakentamisessa tarvitaan hallitusta, mutta siinä tarvitaan myös oppositiota. Toivon rakentavaa, avointa vuoropuhelua ja yhteistyötä. (Ed. Zyskowicz: Teot ratkaisevat!)

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! On syytä yhtyä pääministerin ryhmäpuheenvuorojen käyttäjille ilmaisemaan kiitokseen. Asiaahan täällä puhuttiin, pääsääntöisesti. Minusta myöskin tuollainen aika terve asetelma on syntymässä väittelylle, keskustelulle, akselilla oppositio—hallitus. Tästä on ihan hyvä lähteä eduskuntatyötä ja keskustelua käymään.

Itse haluaisin aloittaa sanomalla pari sanaa menneestä elikkä hallituksen muodostamisesta siksi, että sehän oli uuden perustuslain sisäänajo myös muuten kuin asiaan liittyvien juridisten muotojen osalta. Perustuslaki vaikutti myös hallitusta muodostaneiden puolueiden toimintaan ja keskinäisiin suhteisiin. Neuvotteluiden osapuolten ei ollut oikein viisasta lähteä siitä, että tasavallan presidentti tulisi ja ojentaisi auttavan kätensä vaikeuksien tullen. Mahdollisten ongelmien ratkaisu oli ja sen tuli olla eduskunnan ja eduskuntapuolueiden käsissä. Noiden neuvotteluiden kuluessa uusien hallituskumppaneiden näkemykset sovitettiin yhteen ja tuloksekkaalle toiminnalle välttämätön luottamus saatiin näin aikaan. Tälle luottamukselle hallituksen toimintakyky rakennetaan tästä eteenpäin.

Hallituksen työn alkutaipaleella painottuvat kansainvälisen tilanteen asettamat haasteet. Suomen kannalta on tärkeätä, että kehitys kohti Euroopan kahtiajaon loppua ja syvenevää eurooppalaista yhteistyötä voi jatkua edelleen. Kansainvälisen yhteistyön ja yhdentymisen myötä Suomen turvallisuus on parantunut ja vaikutusmahdollisuutemme ovat lisääntyneet. Lähiajan haasteisiimme kuuluu luonnollisesti myös valmisteilla olevan Euroopan unionin uuden perussopimuksen sisältöön vaikuttaminen ja unionin laajenemisen onnistunut toteuttaminen.

Suomen talouden epävarmuustekijät liittyvät nekin paljolti kansainväliseen talouteen. Irakin sodan päättyminen on oikeastaan tasoittanut vain yhden markkinoiden tervettä kehitystä uhkaavan piikin: raakaöljyn hinta ei enää ole sellainen tulevaisuuden peikko kuin aiemmin ennakoitiin. Eri kansantalouksien rakenteelliset ongelmat sen sijaan ovat sitä vähintään samalla painolla kuin olivat ennen sotaa.

Yhdysvaltain ongelmat talouden osalta kärjistyvät jo makrotasolla. On vaikea nähdä, että siitä olisi sellaiseksi maailmantalouden veturiksi kuin se vielä 90-luvun lopussa oli. Euroopan unionissa puolestaan erityisesti Talous- ja rahaliiton suurissa jäsenmaissa talouskasvu on pitkään polkenut paikallaan. Vaikka pelko Saksan tai koko euroalueen vajoamisesta deflaatioon on varmasti liioiteltua, ovat lähiaikoja koskevat kasvuehdotukset parhaimmillaankin vain vaisuja.

Kun viennin osuus Suomen kokonaiskysynnästä on noin 40 prosenttia, ei päämarkkina-alueidemme epävarmuus voi olla vaikuttamatta myös omaan toimintaamme. Työllisyyskehitys on heikenneistä suhdanteista huolimatta ollut viime kuukausiin asti kohtuullisen myönteistä paljolti yritysten vahvojen taseiden ja kotitalouksien vahvan tulevaisuudenuskon ansiosta. Kumpaakaan näistä varannoista ei ole suinkaan käytetty loppuun, mutta kuten viime kuun tuoreet työttömyysluvut osoittavat, taloutemme tarvitsee uutta vauhdinottoa. Kotimaisen kysynnän on tuettava kasvua ja työllisyyttä erityisesti tänä ja ensi vuonna. Samalla Suomen kilpailukyvystä huolehtimalla on parannettava suhteellista asemaamme maailmanmarkkinoilla.

Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite, jonka sanominen ei mielestäni toistosta pilaannu, on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Tuo tavoite on mittava, mutta ei se sentään mahdoton ole. Muistettakoon, että vuosina 1995—2002 maahan syntyi noin 310 000 uutta työpaikkaa, (Ed. Zyskowicz: Silloin olikin eri hallitus!) valtaosa näistä vahvasti kilpaillulle yksityiselle sektorille.

Työllisyystavoite ja sen edellyttämät toimet on mitoitettu koko vaalikaudelle. Ohjelman toteuttaminen käynnistyy välittömästi. Hallituksen ensimmäinen lisätalousarvio esitellään eduskunnalle tänä keväänä. Se on rakennettava niin, että se tukee tehokkaimmalla mahdollisella tavalla työllisyyttä ja työllisyysasteen nostamista. Näin ollen siihen sisällytetään varmasti toimenpiteitä, joilla on välittömiä myönteisiä vaikutuksia muun muassa pitkäaikaistyöttömyyden purkuun ja talouskasvun vauhdittamiseen.

Taloutta elvyttävien ja työllisyysastetta vahvistavien toimien painopisteen on käsillä olevassa tilanteessa oltava veropolitiikassa. Suomen talouden kasvun avaimet ovat juuri nyt yritysten ja kotitalouksien käsissä. Valtiovallan tehtävä on tarjota näille molemmille tulevaisuudenuskoa vahvistavat luotettavat kasvun ja toimentulon puitteet. Tämän ohella on muistettava, että myös investoinnit julkisiin palveluihin, koulutukseen ja kehittämistoimintaan ovat talouden tarjontapuoleen pitkällä tähtäyksellä vaikuttavia välttämättömiä toimenpiteitä.

Voimakkaat suhdanneperäiset toimet talouden elvyttämiseksi sijoitetaan siis hallituksen toimikauden alkuun. Hallituksella on edeltäjiensä hyvänä perintönä julkisen talouden pelivaraa, jonka hyödyntäminen on perusteltua juuri nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Vahvan julkisen talouden lisäksi hallituksen elvytyspolitiikan onnistumista tukee rahapolitiikan instituutioiden muutos meillä ja muualla. Talous- ja rahaliiton jäsenenä Suomi voi tilapäisesti sallia valtion velkaantumisen ilman pelkoa sellaisista rahamarkkinoiden reaktioista, jotka vanhan markkatalouden aikana olisivat helposti kumonneet elvytystoimien myönteiset vaikutukset. Itse asiassa on perusteltua odottaa, että myös euroalueen rahapolitiikka toimii saman suuntaisesti kuin oma elvyttävä finanssipolitiikkamme. Hidas talouskasvu, raakaöljyn hinnan vakautuminen ja euron vahvuus suhteessa dollariin ovat vähentäneet inflaatiopainetta ja antaneet lisätilaa kasvua vahvistavalle korkopolitiikalle.

Finanssipolitiikan teho voi siis olla nykyoloissa suurempi kuin joskus aikaisemmin. Sen rajat on kuitenkin tiedostettava. Hallinnassa oleva julkisen talouden alijäämä ei aiheuta korkoreaktioita, mutta velkaantumiselle, joka alkaisi kalvaa sekä yritysten että kotitalouksien luottamusta taloudenhoidon perusteisiin, on sanottava ehdoton "ei". Kotitalouksien sekä suomalaisten ja kansainvälisten yritysten luottamuksen säilyttämiseksi hallitus mitoittaa tulevien vuosien finanssipolitiikkansa siten, että valtiontalous pysyy vahvana. Seuraajalle jätetään perinnöksi aleneva valtionvelka suhteessa kansantuotteeseen ja tuleville vuosikymmenille suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen turvaava julkinen talous.

Arvoisa puhemies! 100 000 uutta työpaikkaa ja vahva julkinen talous ovat, kuten sanottu, vaativia tavoitteita. Niiden lisäksi hallitus uudistaa talouden rakenteita. Suomen yrityssektorista on tehtävä vielä nykyistäkin kilpailukykyisempi. Talouskasvun työllisyysvaikutusta on lisättävä. Julkisella sektorilla on oltava kyky tuottaa enemmän ja parempia palveluita sille annetuilla resursseilla. Työllisyyttä parantava työmarkkinoiden rakenteiden uudistaminen toteutetaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Suomessa työelämän rakenneuudistukset ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Uudistuksia ei ole toteutettu ristiriitojen ja uhkakuvien kautta. Työmarkkinoiden uudistuksissa on myös jatkossa oikeutettua luottaa suomalaisen mallin koeteltuihin vahvuuksiin. Kolmikantayhteistyöltä on lupa odottaa tuloksia ja luottaa osapuolten kauaskatseisuuteen.

Varsinaisessa työmarkkinapolitiikassa hallituksen ensimmäinen toimintavuosi sujuu viime vuonna laaditun tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti. Jo runsaan vuoden kuluttua hallituksen on kuitenkin kartoitettava uuden tulopoliittisen ratkaisun mahdollisuudet. Tärkeintä on tällöin hyvää talouskehitystä ja työllisyyttä tukeva sisältö, ei se muoto, johon ratkaisut sidotaan.

Hallituksen rakennepolitiikassa yrittäjyys on asetettu suureen arvoon. Yrittäjyyden edistäminen sisältyy yhteen hallituksen politiikkaohjelmista, mutta se on myös kirjoitettu muualle hallituksen ohjelmaan. Yrittäjyyden edellytysten turvaaminen on osa verotuksen rakenteiden uudistamista. Se on mukana työvoimapolitiikassa, aluepolitiikassa, koulutuspolitiikassa ja monessa muussa politiikkalohkossa. Suomessa on yli 210 000 yrittäjää. Yrittäjyyspolitiikassa kysymys on heidän yritystensä kasvuedellytysten kannattavuuden ja työpaikkojen turvaamisesta sekä lisäämisestä. Suomessa on myös suuri joukko ihmisiä, joilla on halua ja henkilökohtaisia edellytyksiä oman yrityksen perustamiseen. Kysymys on heidän kannustamisestaan yrittäjän uralle.

Ohjelmassaan hallitus varaa mahdollisuuden käyttää veropolitiikkaa työllisyyden edistämiseen muun muassa työvoimakustannusten tasoon ja kustannusrakenteeseen vaikuttamalla. Hallitusohjelmaan kirjattua puolivälin veropoliittista tarkistuspistettä ei suinkaan käytetä alkutaipaleen tulosten jakamiseen, vaan hallituksen loppukauden talouspolitiikan tarpeisiin. Ohjelmaan sisältyvä pääomaverotuksen tarkistus tullaan käynnistämään ripeästi ennakoidun aikataulun mukaisesti.

Julkisten palveluiden parantaminen vahvistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja tasoittaa tulonjaollisia vääristymiä. Suomalaisessa hyvinvointimallissa ovat toimivat julkiset palvelut avainasemassa. Niiden korkea laatu ja saatavuus turvataan vaikeutuvassakin taloudellisessa tilanteessa ja ympäristössä. Suomea on kehitettävä turvallisena yhteiskuntana, jossa koulu ja koulutus kasvuyhteisönä ja kansallisen osaamisemme ankkurina sekä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut vastaavat ihmisten oikeutettuja odotuksia ja antavat edellytykset heidän oman elämänsä hallinnalle.

Lapsiperheiden ja eläkkeensaajien aseman kohentamisesta kohdennetuilla tulonsiirroilla on selkeät kirjaukset hallitusohjelmassa. Sovitut ohjelman mukaiset toimet toteutetaan. Näillä toimilla vastataan kansalaisten odotuksiin. Silloin pitäisi olla mahdollista, että budjettipolitiikan muu kokonaisuus voidaan rakentaa kasvun ja työllisyyden ehdoilla ilman kohtuuttomia poliittisia paineita ja ongelmia.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen edeltäjät yli vuosikymmenen ajalta ovat toimineet tuloksekkaasti. Hallitukseen osallistuneiden eduskuntapuolueiden tietoisuus suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohdanneesta kriisistä oli niiden toiminnan perustana ja pontimena myös vaikeiden ratkaisujen edessä. Nyt työnsä aloittava hallitus on samalla tavalla tietoinen tehtävänsä haastavuudesta. Kahdesta edeltäjästään poiketen tämän hallituksen toimintaan vaikuttaa kuitenkin merkittävästi se, että sen takana oleva hallituspohja on entistä kapeampi. Pohjan perustuminen 116 kansanedustajan ja kolmen puolueen yhteistyöhön on silti riittävä, sillä mukana olevista ryhmistä löytyy varmasti paineensietokykyä silloin, kun sitä tarvitaan. Asian voi ilmaista niinkin, että olemme hieman poikkeavien aikojen jälkeen siirtyneet normaaliin parlamentarismiin. Eduskuntatyössä normaaliparlamentarismi merkitsee selkeää jakoa hallitus- ja oppositiopolitiikkaan. Parlamentarismin näkökulmasta asia on kirkas ja selkeä. Hallitus toimii sen luottamuksen varassa ja voimalla, minkä hallitusta tukevat ryhmät sille edessä olevassa luottamusäänestyksessä antavat. Modernin parlamentarismin hengen mukaisesti hallitus tietenkin lunastaa saamansa luottamuksen myös niin, että se perustaa toimintansa tiiviille yhteistyölle tukenaan olevien eduskuntaryhmien kanssa.

Ville Itälä /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ohjelmassa lähes kaikki asiat ovat kolmikannan varassa. Kolmikanta onkin erittäin hyvä asia niissä yhteyksissä, joihin se kuuluu ja joissa se toimii, mutta eikö, pääministeri, tässä ole menty hiukan liian pitkälle? Kolmikanta mainitaan tässä ohjelmassa 21 kertaa. Jopa yrittäjyysohjelma on SAK:n hyväksynnän varassa. Jos työllisyyttä halutaan parantaa, taloutta saada kasvuun, niin hallituksellahan täytyy olla oma tahto ja kyky tehdä ratkaisuja. Nyt haluankin kysyä pääministeriltä: Mitkä ovat tämän hallituksen konkreettisia toimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla työllisyyttä parannetaan ja taloutta saadaan kasvuun? Mitkä ovat niitä konkreettisia toimenpiteitä, kun te esititte ennen vaaleja, että te haluatte vaihtoehtoja silloiselle nykymenolle? Mitkä ovat nyt ne vaihtoehdot?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut tarkentaa pääministeri Jäätteenmäeltä hänen puheenvuorossaan esiin tuomaansa ajatusta siitä, että hallituksen ohjelmassa tietyt pohditut menolisäykset ja toisaalta veronalennukset ovat tasapainossa: kummatkin ovat 1,12 miljardia euroa vaalikauden aikana. Kun hallitusohjelmaan kuitenkin sisältyy tämä ajatus toukokuun kehyksissä vahvistettavasta menosäännöstä ja sen noudattamisesta vaalikauden loppuun asti tavalla, jossa menosäännöstä voidaan poiketa veronalennusten, mutta ei menolisäysten osalta, kuinka te, pääministeri Jäätteenmäki, aiotte noudattaa tätä fifty-fifty-periaatetta hallituksen ohjelmassa tämän päivän ja tämän keskustelun jälkeen?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun peräsin voimakkaita toimia huonosti koulutetun tai muuten osaamiseltaan puutteellisen työvoiman työmarkkina-aseman parantamiseksi, pääministeri Jäätteenmäki sanoi, että tämä on hallituksen voimakkaana tavoitteena, mutta edelleenkään ei kerrottu, mitä tullaan sen eteen tekemään. Tässä yhteydessä on mainittu tämä Holmin—Vihriälän malli, joka on jonkin kokoinen askel oikeaan suuntaan mutta jonka on arvioitu parantavan työllisyyttä 2 000—3 000 hengellä. Se ei ole sen kokoinen askel, mitä tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin. Sen takia on tietysti hyvä, jos tässä asiassa tarjotaan yhteistyötä opposition kanssa, mutta kyllä hallitukselta pitäisi tulla joku ehdotus siitä, mitkä ne toimenpiteet ovat.

Toinen kysymys, jonka haluaisin tehdä, on luopuminen yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä siten, että se ei koske pienyrityksiä. Tällaista mallia on yritetty tässä vuosikausia etsiä, mutta ei ole löydetty, koska niissä malleissa kaikissa vikana on se, että yhtiöitä kannattaa ryhtyä pilkkomaan. Jos tämmöistä mallia ei löydetä, kummasta hallitus luopuu, osakkeitten kaksinkertaisesta verotuksesta vai siitä, että se ei koske pieniä ja keskisuuria yrityksiä?

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ed. Itälälle haluan todeta, että hallituksella on varmasti oma vahva tahto, mutta se ei sulje pois sitä, että yhteistyötä ei voida tehdä. Yhteistyötä tehdään työmarkkinajärjestöjen kanssa ja yhteistyötä tehdään koko eduskunnan kanssa.

Tässä kysyttiin myös näitä konkreettisia toimenpiteitä yrittäjyyden parantamiseksi. Yhdessä minuutissa ei ehdi kovin paljon sanoa. Teidän kannattaa lukea se hallitusohjelma, mutta täällä esimerkiksi esitetään alv:n alarajan nostamista ja sen tekemistä liukuvaksi, sukupolvenvaihdosten nopeuttamista ja niiden tekemistä taloudellisesti kannattavaksi.

Yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä haluan ainoastaan sanoa sen, mikä on jäänyt monissa puheenvuoroissa huomaamatta, että hallituksen tarkoituksena ei ole kiristää pk-yritysten verotusta. Se on tässä hallitusohjelmassa aivan selkeästi mainittu. Niille, jotka kaipaavat tietoa, onko olemassa malleja, joissa voidaan toteuttaa sellainen järjestelmä, jossa pk-yritysten verotus ei kiristy, haluan todeta, että kannattaa odottaa, malleja varmasti on olemassa.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Siimes toi esiin menosäännön, siihen liittyvät mahdolliset ongelmat. Tässä tilanteessa nimenomaan menosäännön pitää olla varma ja selkeä. Sen yhteyden kehyspäätöksiin on tietenkin oltava sellainen, että se toimii. Kehysjärjestelmän uudistaminenhan tässä on aivan oleellinen asia, ja siltä osin on merkittävä muutos tapahtumassa. Yhtäällä menosääntö on tarkka, mutta kehysjoustot voivat tapahtua automaattisten vakauttajien kautta, niin kuin ed. Siimes tietää.

Verotuksesta minusta on nyt vain sanottava tässä yhteydessä se, että sinne on kirjattu tämän vaalikauden selkeä 1,12 miljardia euroa ja tarkistuspiste. Se, mikä verotuksessa on ykkösasia, on sen kohdistuvuus työllisyyden hyväksi, ennen kaikkea työllisyysasteen hyväksi, koska siitä on kiinni se, että selviydymme ongelmasta, joka meillä on kaikista pahin, eli työelämästä siirtyy pois väkeä parin vuoden kuluttua jo enemmän kuin sinne tulee.

Ed. Soininvaaralle vain yhteenvetona hyvitysjärjestelmästä ja siihen liittyvästä kokonaisuudistuksesta se, että ei kannata kiirehtiä asioitten edelle. Se todettiin jo itse asiassa hallitusneuvotteluissa. Tässä on taustalla laaja virkamiesselvitys, ja niitä pitää jatkaa, mutta aikataulussa pysytään. Tämän vuoden kuluessa tulee valmista niin, että voidaan edetä ensi vuoden alusta lähtien.

Ville Itälä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä on toiminut erittäin hyvin. Taseet ovat kunnossa. Se on tarkoittanut myös työllisyyden kannalta erinomaisia asioita. Nyt hallitus on vain päättänyt, että se luopuu hyvästä järjestelmästä, mutta ei kerrota, mikä tulee tilalle. Ainoa vastaus on, että odottakaa. Yrittäjien täytyy kuitenkin suunnitella työnsä, tehdä budjettinsa, ja te sanotte yrittäjille, että me luovumme hyvästä järjestelmästä, odottakaa ihan rauhassa, kyllä kai joku järjestelmä on olemassa. Pääministerillähän täytyy olla jonkin näköinen käsitys, mikä on se järjestelmä tai millainen on se järjestelmä, jolla yrittäjät tulevaisuudessa pärjäävät, kun hyvästä järjestelmästä luovutaan.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ed. Itälälle haluan todeta, että olemme samaa mieltä molemmat siitä, että yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmä on toiminut erinomaisella tavalla, mutta me molemmat tiedämme myös sen, että tämä asia on tällä hetkellä EY-tuomioistuimen ratkaistavana ja Suomen on löydettävä oma mallinsa ja oma ratkaisunsa. Hallitus ei voi jäädä vain odottamaan kädet tumpussa, vaan sen vuoksi hallitusohjelmaan on selkeästi kirjoitettu, että tämä asia selvitetään, mutta pk-yritysten verotusta ei tulla kiristämään. Haluan muistuttaa vielä ed. Itälää siitä, että tuossa ennen vaaleja olimme yhteisissä paneeleissa ja sielläkin kaikki olimme sitä mieltä, että ennen 2005 ei pidä mitään tehdä, sen jälkeen sitten katsotaan. Eli vaalien edellä olimme tästä aikataulusta aika lailla samaa mieltä. (Ed. Itälä: Ja siitä, että siitä ei luovuta!)

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä menosäännöstä halunnut hieman tarkentavia vastauksia. Valtiovarainministeri Kalliomäki totesi, että veronalennuksille hallitusohjelmassa on tarkistuspiste; menolisäyksille sellaista pistettä ainakaan minä en ole ohjelmasta löytänyt. On totta, että automaattiset vakauttajat toimivat tämän menosäännön puitteissa, ja on hyvä, että ne voivat toimia. Kysymys onkin vain siitä, mitoitetaanko menosääntö niin, että tämä automaattisten vakauttajien toimintatila on riittävä kaikissa tapauksissa. Euroopan unionin jäsenenä, euroalueen jäsenenä, Suomea velvoittaa se, että me teemme ilmoituksen, jonka eduskuntakin käsittelee, Vakausohjelman päivityksen Euroopan unionille. Siellä kerrotaan myös kehyspäätös koko kaudelle. Me kaikki tiedämme, että kansainvälisen uskottavuuden kannalta olennaista on se informaatio, mikä ensimmäisellä kerralla hallituksesta ulos laitetaan. Olisin siksi halunnut kysyä sitä, millainen sitten on menolinjaus niiltä osin, kun siellä on näitä automaattisia vakauttajia. Kuinka tiukka on tämä velan bkt-osuuden alenemista koskeva ehto, joka hallitusohjelmaan on kirjattu? Kuinka nopeasti se tulee vaikeassa suhdannetilanteessa hallitusta vastaan?

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Viimeksi mainittuun asiaan sanon vain, että kehyspäätöksen yhteydessä hallitus tulee täsmentämään tämän asiansa ja kantansa siihen. Tuo puolivälin tarkistuspiste on sellainen, jossa aivan keskeinen tarkastelun kohteena oleva asia on työllisyyskehitys ja siellä nimenomaan työllisyysasteen kehitys. Siihenhän liittyy sitten useita eri tekijöitä, joita muun muassa Raimo Sailaksen selvityksessä on käyty lävitse. Se on se oleellinen asia siellä eikä se, mitä tapahtuu verotukselle, mutta verotus on aivan varmasti työllisyysasteen näkymässä yksi keskeisimpiä ellei keskeisin väline, jota voidaan ja tulee käyttää, kun puhutaan nimenomaan työllisyysasteesta. (Ed. Zyskowicz: Erinomaisesti todettu. Kun tuo olisi ymmärretty ennen vaaleja!)

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hyvitysjärjestelmästä: Ilmoitus siitä, että kahden tai kolmen vuoden kuluttua osinkoja aletaan verottaa voimakkaammin, tietysti johtaa siihen, että yritykset tyhjentävät taseita tässä välillä, ja tämä on kansantaloudellisesti aika vaarallista. Toisaalta semmoinen malli, jossa kerrotaan, että pieniä yrityksiä verotetaan lievemmin kuin suuria, saattaa johtaa siihen, että yrityksiä pilkotaan. En oikein ymmärrä, mikä on semmoinen malli, jolla tämä voidaan estää. Kysymykseni oli, että jos semmoista järkevää mallia ei löydy, kummasta periaatteesta luovutaan, kaksinkertaisesta verotuksesta vai siitä, että se ei koske pienyrityksiä.

Toiseksi puheenvuorossani kysyin, mitä on tarkoitus tehdä terveydenhuollon hoitotakuujärjestelmälle, enkä ole kuullut tähän vastausta.

Kolmanneksi kysyin, koska eduskunnalle annetaan tiedoksi se aivan selvästi hallituksella oleva paperi, jossa on hallituksen budjettisuunnitelma, koska semmoinen täytyy olla olemassa ja siitä jo joitakin tietoja on oppositiollekin tullut.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että ensinnäkin hallitus ja Suomi noudattaa EU-oikeuden sääntöjä. Toiseksi hallitusohjelmaan on aivan selkeästi kirjattu, että pk-yritysten verotusta ei tulla kiristämään. Aikaisemmin ed. Soininvaara puheenvuorossaan peräänkuulutti sitä, että palvelualoja sorretaan. Palvelualat ovat yleensä pieniä aloja, joten niiden verotusta ei pidä missään tapauksessa kiristää vaan täytyy etsiä keinoja, joilla Suomeen saataisiin lisää yrittäjiä ja nykyiset yritykset voisivat laajentaa. Se on ainoa tie, millä me saamme Suomeen lisää työpaikkoja, millä me voimme vähentää työttömyyttä ja nostaa työllisyysastetta.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaaralle vastaisin kysymykseen Kansallisesta terveysprojektista, miksi ei ole hallitusohjelmassa mainittu hoitotakuuta, että hallitusohjelmassa ei ole mainittu muitakaan terveysprojektin erillisiä osioita vaan hoitotakuu sisältyy tähän terveysprojektiin. Se on tarkoitus laittaa voimaan, aivan niin kuin ed. Soininvaara hyvin tietää, lainsäädäntöteitse vuoden 2005 alusta. Tämähän on kirjattu Kansallisen terveysprojektin ohjelmaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Itälä otti esiin erään sanonnan, joka toistuu monta kertaa täällä ohjelmassa, ja pääministeri Jäätteenmäki korosti vastauspuheenvuorossaan yhteistyötä järjestöjen ja eduskunnan kanssa. Voi vain todeta, että pk-yrittäjiä edustavasta Suomen Yrittäjistä ei ole mainittu sanaakaan. Minun käsittääkseni kolmikanta on kyllä suuryritykset ja heidän edunvalvontansa. Mutta esimerkiksi Työelämä-kappaleessakin on mainittu kolmikanta taikka siihen viittaava sanonta neljätoista kertaa. Minua vaan hämmästyttää vähän tämä toisto, mitä sillä nyt halutaan ikään kuin ajaa takaa. Eniten minua kyllä huolestuttaa se, että saattaa olla, että lainsäätäjän eli eduskunnan valtaa murennetaan, ainakin minun silmissäni, ja sitä ei ainakaan kunnioiteta minun mielestäni sillä tavoin kuin minä odottaisin Suomen perustuslain mukaan tehtävän.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahdeksan yhteisen oppositiovuoden jälkeen on pääministeri Jäätteenmäen puheista ja tästä hallitusohjelmasta ajoittain aika vaikea tunnistaa oppositiopuolue keskustaa, varsinkin jos tarkastelee sosiaalipolitiikan osiota. Otan tästä pari esimerkkiä:

Ei ole kuin pari kuukautta, kun taistelimme yhdessä keskustan kanssa Lipposen toisen hallituksen toteuttamaa eläkeindeksiheikennystä vastaan. Vaadimme yhdessä indeksin korjaamista niin, että se huomioisi paremmin palkkakehityksen. Mihin tämä on unohtunut tästä ohjelmasta?

Keskustan vahvin vaaliase ja oppositioase koko oppositiokautensa ajan oli kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kritisoiminen, ja vielä näissäkin vaaleissa kentillä vaadittiin varsin laajalti tätä pohjaosan palauttamista. Mutta sitäkään ei löydy tästä ohjelmasta.

Sosialidemokraatit olivat ennen vaaleja ainoa puolue, joka ehdotti lapsilisäjärjestelmää uudistettavaksi niin, kuin se tässä ohjelmassa on. Missä on indeksikorotus, jota keskusta yhdessä muiden puolueiden kanssa oli vaatimassa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki, vastasitte ed. Itälälle peruspalveluista, että kyllä ne turvataan, koska hallitusohjelman sivulla se ja se on sanottu, että peruspalvelut on tarkoitus turvata. Mutta kunnat, jotka peruspalvelut tuottavat, eivät voi tuottaa niitä hallitusohjelman tekstillä, vaan tarvitsevat siihen voimavaroja, resursseja.

Pääministeri Jäätteenmäki: Te sanoitte Helsingin Sanomissa 12. maaliskuuta, suora sitaatti: "Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Nyt kun katsotaan 50-sivuista hallitusohjelmaa, siellä ei ole riviäkään, joka olisi tämän henkinenkään. Päinvastoin siellä selvitetään sitä, että kokonaan luovuttaisiin kuntien yhteisövero-osuudesta. Jos te ette pidä sanojanne tältäkään osin vaan teette helsinkiläisille tällaisen vaalipetoksen, helsinkiläiset tulevat sen kyllä muistamaan neljän vuoden päästä olevissa vaaleissa. Sanonkin, että teidän kannattaa varmasti kipin kapin palata Pohjanmaalle ehdokkaaksi, ellette aio pitää näitä sanoja, jotka olette Helsingin Sanomissa sanonut. (Naurua)

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille haluaisin todeta, kun teidän ryhmätoverinne ryhmäpuheenjohtaja Kalli puheenvuorossaan totesi, että uudella punamultahallituksella on historiallinen vastuu vähäosaisista huolehtimisesta: Teillä se vastuu kyllä historiallisesti on, mutta kevyet ovat tämän hallituksen eväät, mitä tulee vähäosaisista huolehtimiseen.

Haluaisinkin nyt kysyä pääministeriltä sitä, kun te kuitenkin, niin kuin ryhmäpuheenvuorossa todettiin keskustan puolelta, profiloidutte siinä, että perusturvaa pitäisi nostaa ja vähäosaisista huolehtia, mihin ovat jääneet sitten konkreettiset toimenpiteet. Toivon samalla, että pääministeri ja valtiovarainministeri opastaisivat hallituspuolueiden kansanedustajia menosäännön osalta. Täällä vallitsee aivan selvästi aivan kummallinen käsitys, että menoja voidaan lisätä, jos talous kasvaa enemmän. Näin ei tule käymään. Vasemmistoliitto on sitä rautalangasta täällä vääntänyt, että veroille on katto taivasta myöten auki, jos talous kasvaa, mutta menot on lyöty lukkoon kehyspäätöksessä. Mihin ovat unohtuneet köyhät ja vähäosaiset?

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ed. Ojalalle haluaisin todeta, että hallitusohjelmassa aivan yksiselitteisesti todetaan, että hallitus tulee nostamaan lapsilisiä ja yksinhuoltajan lisää vuonna 2004, kotihoidon tukea ja alinta äitiys-, sairaus- ja vanhempainpäivärahaa vuonna 2005 ja kansaneläkettä vuonna 2006. Nämä on selkeästi kirjattu tähän hallitusohjelmaan. Näillä toimenpiteillä pidetään huolta myös siitä, että kaikkein vähäosaisimmatkin saavat oman osuutensa.

Sitten ed. Zyskowiczille haluaisin todeta, että minulla ei ole kyllä tarkoitus palata lainkaan nyt Pohjanmaalle, kun olen täältä Helsingistä valtakirjan saanut. Toivon, että voimme hyvässä yhteistyössä helsinkiläisten ja kaikkien suomalaisten peruspalveluja hoitaa, ja hallituksen tarkoituksena on pitää huolta siitä, että niin helsinkiläiset, pääkaupunkiseutulaiset kuin koko Suomen kansalaiset saavat hyvät ja kunnolliset peruspalvelut.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman ilman muuta hyvässä yhteistyössä yrittäjäjärjestöjenkin kanssa, ja se on tänne kirjattu. (Ed. Jaakonsaari: Monesko ohjelma?) — Ohjelma taitaa olla vaikka kuinka mones. — Sen tiedän hyvin, että sitä ohjelmaa on hyvin pitkälle tehty jo edellisen hallituksen aikana, ja nyt me saamme todella varmasti tuloksiakin aikaan. Mutta hallitusohjelmaan on selkeästi todettu, että valtiovallan ja yrittäjäjärjestöjen välisellä säännönmukaisella seurannalla tätä ohjelmaa toteutetaan.

Eläkeasioihin totean vain sen, että edellinen eduskunta viime töikseen päätti suuresta eläkeuudistuksesta, myös taitetusta indeksistä, ja vuoden 2005 alusta kaikille eläkeläisille tulee olemaan, kaiken ikäisille eläkeläisille, sama indeksi eikä tuota päätöstä ole nyt aiheellista tässä vaiheessa ryhtyä muuttamaan. Yritetään saada nuo päätökset aikaan myös julkisen sektorin eläkejärjestelmiin.

Kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista ei mielestäni voi oikeudenmukaisella tavalla tehdä, eikä se sisälly tänne hallitusohjelmaan.

Ed. Siimekselle toteaisin, että haluaisin hyvinkin paljon vastata köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyteemaan ja toivottavasti minulla on siihen jatkossa mahdollisuus. Siellä on kaksi asiaa: köyhyyden ja syrjäytymisen hoito ja ennen kaikkea ehkäisy. Kyse ei ole pelkästään etuuksien tasosta, paljon on kysymys työn puutteesta. Kaikkiin näihin asioihin hallitusohjelmassa on toimenpiteitä, ja niitä pitää todella edelleen jatkaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle ensiksi: Ensimmäisen kerran nyt on käynyt niin, että yrittäjäjärjestöt on nostettu kutakuinkin tasavertaiseen asemaan etujärjestöjen kanssa niissä asioissa, jotka koskevat erityisesti yrittäjyysohjelman toteuttamista, siihen liittyviä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Ed. Itälälle nyt haluan erityisen voimakkaasti alleviivata sitä, mitä ohjelmassa sanotaan. Te olette tavattoman lukutaitoinen henkilö. Siellä sanotaan, että yritysverotusta kevennetään, eikö niin? Niin ikään siellä sanotaan, että tämä työ tähtää siihen, että yhteisö- ja pääomaverokantaa kevennetään, ed. Itälä. Joskus sitä nostettiin, tässä menneiden vuosien aikaan. Nyt sanotaan, että työ tähtää siihen, että sitä kevennetään.

Ja sitten: Se pelottelu pk-yrityssektorille, että verotusta siellä kiristetään, kannattaa lopettaa, koska hallitus on yksiselitteisesti ilmoittanut ohjelmassaan, että nimenomaan pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta ei kiristetä. Tämän lisäksi ohjelmassa on joukko sellaisia verotuksellisia toimia, jotka kohdistuvat nimenomaan pk-yrityssektorin kannalta myönteisinä. Niiden vaikutukset näyttäytyvät aikanaan myönteisinä. Niistä täällä muun muassa pääministeri ja valtiovarainministeri ovat jo puheenvuorot käyttäneet.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämä hallituksen tiedonanto on kyllä semmoinen selityspaperi eikä oikeastaan mikään ohjelma ja totuus on se, että todellisuudessa se ohjelma on siinä rahanjaossa, jonka hallitus tekee. Hallitusohjelmassahan on todettu kyllä, että jaetaan 1,12 miljardia euroa lisättynä siihen kehykseen, jonka edellinen hallitus teki. Mutta olennaista on se, miten rahat on jaettu.

Jos otan yhden esimerkin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta, täällä todetaan, että infraverkko pidetään vähintään nykytasoisena. Mutta ne tiedot, mitä ministeriössä jo aikanani oli, olivat, että ei tule rahaa perustienpitoon, vaan sieltä otetaan 50 miljoonaa euroa pois. Eli totuus on se, että luvut ovat ihan erilaisia kuin ne lupaukset, mitä tässä on. Kysynkin: Eikö olisi syytä nyt julkistaa eduskunnalle tämä salainen lisäpöytäkirja, jossa kerrotaan, kuinka paljon kullekin ministeriölle annetaan tästä 1,12 miljardista eurosta? Muuten on mahdoton käydä järkevää debattia tässä salissa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun pääministeri Jäätteenmäki ei ole paikalla, en esitä hänelle itse asiassa kommenttia. Totean vain tästä ohjelmasta vähän samaan tapaan kuin ed. Sasikin, että kyllähän tämä melkoinen satusetä on ollut, joka on tämän kirjoittanut. Varmaan siinä satutätikin on ollut kirjoittamassa mukana, on tässä niin paljon tavaraa, selvityksiä selvityksien perään.

Mutta kun ministeri Manninen tuli paikalle ja kun olen tutustunut ministerin hallinnonalaan jollakin lailla ja kuunnellut hänen puheitaan ja ennen kaikkea selvityksiään, hän teki selvityksen, jossa hän kävi kuntataloutta läpi ja vaati lisäpanostusta 8 miljardia markkaa vuonna 2002—2007 kuntatalouteen terveydenhoidon ja sosiaaliturvan puolelle ja piti tätä välttämättömänä toimenpiteenä. Samoin hän vaati 8 miljardin panostamista sosiaali- ja terveydenhuollon ohella myös koulutukseen. Kysyisin: Milloin tämä markkamäärä konkretisoituu? Voidaan ne euroiksikin muuttaa, se on 270 miljoonaa euroa. Tuleeko se millä aikataululla, ja miten se on näkyvissä, ja miten se painotus kohdistuu?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koska pääministeri ei ole paikalla — olisin kysynyt tästä epäselvästä selityksestä koskien EU-politiikkaa, kun etukäteen, ennen vaaleja, tiedettiin, että keskustan ja SDP:n linjat muun muassa konventissa ovat aivan erilaisia — mutta siis koska pääministeriä ei näy, niin kysyisin hallitusohjelman sivulta 17, missä ilmoitetaan näitten selvitysten joukossa olevan myös kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon yhtä sun toista. Kysyisin: Mikä lapsiperheiden taloudellisessa tilanteessa on vielä tässä maassa selvittämättä? Ennen vaaleja sekä Stakes että ministeriöt, myös Väestöliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto, kaikki, tulivat samoihin tuloksiin toisistaan riippumattomista lähteistä lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ja muun muassa siitä, että köyhien lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut laman jälkeen.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhosen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että tuo teksti perustuu viime kunnallisvaalien alla laatimaani asiakirjaan "Hätähuuto kuntapalveluiden puolesta". Noiden vaalien jälkeenhän, niin kuin entinen ministeri Korhonen — nykyinen ed. Korhonen — tietää, kuntatalouteen, erityisesti terveydenhuoltoon ja osittain myöskin opetustoimeen, kun tehtiin niin sanottu nelivuotistarkistus, noin markoissa mitaten on saatu jo useita miljardeja markkoja. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä!) Tämän lisäksi tulee tämän hallituskauden aikana useita satoja miljoonia euroja näille aloille lisää valtionosuuksia, vuoteen 2007 mennessä.

Puolustusministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Brax kysyi hallitusohjelman Euroopan unionin politiikkaa koskevasta osasta. Aivan kuten edustaja tietää, koko EU-jäsenyyden ajan hallitus ja eduskunta ovat pystyneet yhteensovittamaan oman EU-politiikkansa. Minusta ei ole yllätys se, että hallitusohjelmaan kyettiin verraten helposti määrittämään hallituksen EU-politiikaksi yhteinen linja, joka vastaa kaikkien hallituspuolueiden näkemystä, myös aikaisemmin ilmaisemia kantoja.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki täällä vakuutti, että peruspalvelut täytyy tasa-arvoisesti kaikille taata. Pääkaupunkiseudulla asuu merkittävä osa suomalaisista, ja todellakin täällä Pääkaupunkiseudulla on suuret ongelmat järjestää peruspalvelut, kun eduskunta tuon virheellisen yhteisöveropäätöksen teki. Pääministeri Jäätteenmäki lupasi vielä vaalien jälkeen, että hallitusneuvotteluissa neuvotellaan yhteisövero-osuuden kasvattamisesta. Tämän lupasi myös ministeri Pekkarinen. Nyt kun katsoo hallitusohjelmaa, siellä ei ole jälkeäkään tästä. Kysynkin nyt hallitukselta: Kuinka aiotaan peruspalveluiden turvaaminen taata täällä Pääkaupunkiseudulla? Aiotaanko kuntien yhteisövero-osuutta nostaa, niin kuin on ennen vaaleja luvattu? Tätä vastausta kyllä helsinkiläiset ennen kaikkea ja kaikki pääkaupunkiseutulaiset täällä odottavat.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mielestäni koskaan aikaisemmin ei ole ollut niin paljon erinomaisia asiantuntijaselvityksiä politiikan käytettävissä kuin tällä hetkellä. On Arvelan veroselvitys, on Sailaksen työllisyysasteen nostoselvitys jne., eli nyt on päätöksenteon aika. Mutta se, mikä ihmetyttää, on, että niistä asioista, joista juuri tarvittaisiin selvityksiä, niitä ei ole.

Yksi näistä on EU-politiikka, jossa erittäin nopeasti, viikon kahden sisällä, tulee ratkaisevia kannanottovaiheita. Mielestäni hallitusohjelmasta ei käy oikeastaan selville, tavoitteleeko hallitus hallitustenvälistä toimintaa vai komission vahvistamista, millä tavalla eduskunnalle esimerkiksi informoidaan EU:n laajentumisen vaikutuksia ja millä tavalla — mihin arvoisa puhemies kiinnitti huomiota avajaispuheessa, puhemies Lipponen — eduskunta ja hallitus yhteistyössä sitten tulevat ottamaan konventtiin kantaa. Tämä ei ole kyselytunti, mutta kun tämän istunnon tarkoituksena on saada selvityksiä hallituksen aikeista, niin minusta tämä EU-politiikan selvitys olisi nyt paikallaan, kun hallitus esittelee ohjelmaansa. Valitettavasti pääministeri ei ole paikalla, mutta ehkä varapääministeri tai ministeri Vanhanen voi valaista eduskuntaa tässä asiassa.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun juuri olimme suuren valiokunnan kokouksessa, jossa ministeri Vanhanen, joka nimenomaan on konventtiedustajana toiminut, eduskunnan edustajana, ja eräät muut konventtiedustajat kertoivat konventin työskentelystä, niin todellakin tämä aikataulu on nyt erittäin kiireinen. Kun puolustusministeri vakuutti täällä, että hallituksen kannat ovat yhteneväiset mitä tulee EU:n tulevaisuuteen, niin mitään estettä ei pitäisi olla sille, että eduskunta saa riittävässä laajuudessa tiedon hallituksen kannoista, jotta voidaan evästää meidän konventtiedustajiamme.

Nyt on tiedossa, että konventin puheenjohtaja Giscard d"Estaing on taas tulossa uudella mallilla, jossa ollaan rakentelemassa taas aivan uutta kummallista puheenjohtajistomallia. Olisi kaksi ja puoli vuotta presidentti ja varapresidentti, olisi neljästä kuuteen puheenjohtajiston, politbyroon, jäsentä. Siis nyt on konventti menossa sellaiseen suuntaan, johon sille ei ole annettu alun perin mitään mandaattia, se menee aivan omaan suuntaansa. Kyllä eduskunnan nyt pitäisi päästä sanomaan sanansa. Eli, arvoisat ministerit ja varapääministeri, toivomme, että nopeasti kerrotte eduskunnalle, että voimme evästää konventtiedustajia.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On hyvä demokratian näkökulmasta, että oppositio on laaja, mutta niin kuin tämänpäiväinenkin keskustelu jo on osoittanut, oppositio on hyvin hajanainen. Annan suuren arvon sille puheenvuorolle, jonka ed. Suvi-Anne Siimes käytti, mutta ihmettelen kyllä kokoomuksen valitsemaa erittäin jyrkkää oppositiopolitiikkaa. Kun puheenjohtaja Itälä esimerkiksi vaati tekoja eikä selvityksiä, niin kyllä kai, ed. Itälä, asianlaita on niin, että on hyvä selvittää monet asiat perusteellisesti. Hallitusohjelmassa on myöskin määräajat useimmille näistä selvityksistä. On paljon parempi se, kuin että haja-ammunnalla yritetään sitten saada tuloksia. Se on ilmeisesti kokoomuksen politiikkaa. (Ed. Itälä: Pääministeri lupasi ennen vaaleja!)

Puhemies! Vielä tästä kokoomuksen linjasta, esimerkiksi osinkoverotuksen vastustamisesta: Onko se, puheenjohtaja Itälä, nyt sitten pieni- ja keskituloisten etujen mukaista, että osinkoverotus on sellainen kuin se on eli osinkoja ei veroteta? Ajatteko te pelkästään, niin kuin olen epäillyt täällä aikaisemminkin, suurituloisten asiaa? Ei pieni- ja keskituloisilla suomalaisilla niin kovin paljon osinkotuloja ole.

Puhemies! Myöskin ulkopolitiikasta toivon, että käydään sitä keskustelua vähän enemmänkin. Ihmettelen kyllä täällä sitä sävyä, mitä ed. Jaakonsaarella esimerkiksi nyt oli näitä selvityksiä kohtaan. Me olimme äsken suuren valiokunnan kokouksessa, ja me saimme siellä jo tietoa, eikä tällä hetkellä ilmeisesti kenelläkään ole sen enempää tietoa, kuin mitä suuren valiokunnan jäsenillä, jotka olivat juuri äsken kokouksessa.

Puolustusministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma ei ota kantaa niihin tietoihin, mitä epävirallisesti eilisillasta alkaen on saatu konventin puheenjohtajan Valery Giscard d"Estaingin ehdotuksista. Konventin työn alusta alkaen on ollut järjestelmä, jolla hallitus ja eduskunta ovat kantansa määrittäneet. Edellinen hallitus on antanut kaikista keskeisistä kysymyksistä selvitykset eduskunnalle, ja varmasti myös tämä hallitus tulee näin menettelemään.

Hallitusohjelmassa on määritelty peruskanta siitä, että unionia on kehitettävä sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä ja laajentuvan Euroopan unionin päätöksentekokykyä ja toiminnan vaikuttavuutta on parannettava ja sopimusperustaa selkeytettävä. Tämä on yleislinja. Itse konventin työ, joka on lähimpien kahden kuukauden työ, tullaan sovittamaan yhteen näiden perustavoitteiden kanssa.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuohon jatkoksi vain se, että tietysti kysymys on aiheellinen ja tärkeä. Se on ihan ajankohtainen, mutta ei tässä nyt mikään maailmanloppu ole käsillä, jos ei maailman syntykään. Hallituksen linja jatkaa sillä tavalla kuin edellinen eduskunta ja hallitus linjaa loivat, ettei tässä ole mitään erityistä muutosta. (Ed. Jaakonsaari: Ensi viikolla pitää olla kannat!) Konventin linjastahan me tiedämme sen, että se on ollut kokonaisesitykseen tähtäävä pitkän aikaa, toisin kuin ehkä alussa ajateltiin, mutta siihen Suomi on voinut valmistautua täysillä jo useamman kuukauden ajan. (Ed. Jaakonsaari: Hallitusohjelmassa ei ole mitään kantaa!) En usko, että tässä mitään meidän kannaltamme sillä tavalla uutta ja ihmeellistä olisi, että se toisi mukanaan vaikeuksia.

Se on toinen asia, että jos konventin esitys sitten on hankala ja vaikea, siihen kannanottamiseen meillä pitää olla valmistautumisaikaa ja sen jälkeen tietysti hvk:n puolella myöskin työaikaa. Ulkoasiainvaliokunta esimerkiksi on aivan oivallinen paikka käsittelemään hallituksen kanssa niitä asioita.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron ed. Sarkomaan puheenvuoron johdosta, kun hän tiedusteli yhteisöveroratkaisuja. Kuntien tulopuolen kannalta kaksi tärkeätä tuloerää ovat yhteisöveron tuotto ja valtionosuudet. Tässä hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että yhteisöveropotista jako-osuus kuntakentälle pysyisi ennallaan, mutta toisaalta tämä ohjelma lupaa valtionosuuksien nousua sekä sosiaali- ja terveystoimen että sivistystoimen osalta. Tämä on kirjoitettu mielestäni myöskin selkeästi tähän ohjelmaan, mikä edustajille on jaettu. Myöhemmin, kun täällä esitellään kehyksiä, niin niiden yhteydessä tarkemmat summat käyvät ilmi. Niiden kertominen tässä ei ole perusteltua.

Sitten samalla saan tilaisuuden vastata ed. Kallikselle, joka siteerasi minua viime joulun alta. Ed. Kallis, juuri näin nyt on tapahtumassa. Lapsiperheiden asemaa parannetaan sekä lapsilisien, alimpien äitiyspäivärahojen että myöskin lasten kotihoidon tuen osalta. Myönnän, että alimpien äitiyspäivärahojen osalta liikkeellelähtö ei tapahdu 1.1.2004, vaan vasta vuosi myöhemmin. Se on näin. Tämäkin uudistus selvästi sanotaan hallitusohjelmassa ja päivitetään selvään aikamäärään 1.1.2005.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan myöskin ed. Sarkomaalle, joka oli huolissaan näistä Pääkaupunkiseudun palveluista. Kysyn, miksi ne huononisivat siltä tasolta, jolla ne ovat olleet, kun kokoomus oli hallituksessa. Nythän ollaan lisäämässä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja koulupuolelle valtionosuuksia. Sehän tarkoittaa sitä, että palveluja ei heikennetä. Näin ollen huoli siltä osin on aiheeton.

Ed. Braxille vastaisin, miksi tarvitaan kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Siinä otetaan nimenomaan huomioon kokonaisuus: palvelut ja tulonsiirrot, verot ja maksupolitiikka, ja se tarvitaan nimenomaan tähän päätöksenteon pohjaksi. Tämä hallitus on ottanut lapsiperheitten asiat aivan erityisellä painoarvolla huomioon, ja tämä on yksi niistä monien muitten asioitten rinnalla.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä muistan, kun ed. Pekkarinen viime kaudella sanoi hallitukselle, että nyt kun teillä on valtaa, on syytä korjata nämä suuret epäkohdat, vaalien jälkeen ei tiedä, onko hallituksella enää valtaa tehdä niitä korjauksia, joita silloin peräänkuulutitte. Sanoitte siinä samassa puheenvuorossa, että hallitus ottaa ensi töikseen tämän tehtävän korjata minimiäitiyspäivärahat. Nyt se on kuitenkin sijoitettu vuodelle 2005. Te vaaditte oppositiojohtajana, että kahdessa kuukaudessa pitäisi korjata. Nyt sallitte ja hyväksytte sen, että kahden vuoden kuluttua tulee tämä korjaus. On ihan hyvä, että syntyy tämmöistä debattia siitä, mitä on sanonut aikaisemmin ja mitä mieltä nyt on.

Kun ed. Elo syytti oppositiota siitä, että se on hajanainen, niin oppositio on ainakin johdonmukainen. Me olimme vaalien alla sitä mieltä yrittäjien kanssa, että osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen ei pidä mennä. Tekin olitte sitä mieltä tai monet hallituspuolueet olivat sitä mieltä. Nyt se kanta on taas muuttunut. Nyt ollaan sitä mieltä, että voidaan kaksinkertaiseen verotukseen mennä. (Puhemies koputtaa)

Tämä vastauksena ministeri Pekkariselle ja ed. Elolle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jo nyt tulee mieleen tuommoinen esitystekninen asia, että tämä niin sanottu hallitusohjelma olisi voinut olla tietysti pohjaltaan niin kuin hallitusohjelma, mutta lopussa olisi ollut kaksi luetteloa. Toinen olisi, että seuraavia asioita selvitetään, ja toinen, että seuraavat kuuluvat kolmikantaan, niin olisi paljon helpompaa tämä keskustelu.

Sitten hyvin tärkeä asia tässä on se, mistä luvuista nyt oikein puhutaan. Kun puhutaan 100 000 työpaikasta, ovatko ne nettolisäystä? Se on hyvin tärkeä asia, koska edellinen hallitus ilmoitti, että 300 000 taikka 330 000 työpaikkaa on syntynyt. (Ed. Jaakonsaari: Nettona!) — Joo, tämä on hyvin tärkeä asia, mistä luvuista puhutaan.

Edelleen ministeri Manniselle jälleen: Kun sanoitte äsken juuri, että kunnat tulevat saamaan satoja miljoonia euroja lisää, puhuitteko siinä yhteydessä, että se merkitsisi reaalista arvon nousua, vai sellaista, jossa sitten inflaatio on viemässä sitä ostovoimaa pois?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on epäilty paljon sitä, ettei keskusta olisi saanut tähän hallitusohjelmaan omia puumerkkejään, mutta siinä on kyllä niitä erittäin runsaasti, ja niitä voi luetella todellakin hyvin konkreettisesti esimerkein. Nimenomaan se, että tässä ohjelmassa pyritään yrittäjyyttä edistämään ja yrittäjyyden edistäminen on yhtenä politiikkaohjelmana, on selvä parannus ja muutos aikaisempaan, samoin se, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan ja tällä tavalla osaamista lisätään. Näihin määrärahoihin ei ole aikaisempina vuosina riittänyt samanlaista panostamista.

Mutta tässä keskustelussa näkee myös sen, että tämä keskustan vaalivoitto näyttää edelleen olevan aika katkera pala usealle oppositiopuolueelle niin, etteivät voimat oikein tahdo riittää arvostelemaan hallituksessa muita kuin keskustaa.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua on syytä palata aiempiin ryhmäpuheenvuoroihin ja todeta entisille hallituskumppaneille, että sosialidemokraatit tukevat ja pitävät tärkeänä tässäkin vaiheessa kolmikantaista neuvottelumenettelyä ja sopimista. Itse toivoisin, että myös entiset hallituskumppanit voisivat oppositiosta pitää niitä tuloksia, mitä sillä on saavutettu edellisten kausien aikana, hyvinkin arvokkaina. Sama koskee myös aktiivista työvoimapolitiikkaa. Se on ollut sosialidemokraateille hyvin tärkeä asia jo edellisillä kausilla. Panostamme siihen tulevalla kaudella, ja tältä osin on ikävä kuulla sitä kritiikkiä entisiltä hallituskumppaneilta, useammaltakin, aktiivista työvoimapolitiikkaa kohtaan.

Hallituksen suuntaan on syytä todeta, että politiikkaa pitää tehdä ajassa. Painopistemuutokset ovat osa tätä, mutta erityisesti tämän kevään osalta eduskunnasta tullaan seuraamaan eikä vain seuraamaan vaan olemaan hyvin aktiivisesti yhteistoiminnassa hallituksen suuntaan niin kehysratkaisujen kuin lisäbudjetin osalta.

Haluan vielä kerran korostaa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta, että jo tänä keväänä tullaan mittaamaan niitä panostuksia, joita tehdään koko hallituskaudella talous- ja työllisyyskehityksen osalta, ja ne ratkaisut, joita toivottavasti yhteistoiminnassa hallituksen tarjoamalla tavalla yhteistyön suhteen voidaan tänä keväänä tehdä, ovat äärimmäisen tärkeitä koko tämän hallituskauden onnistumisen kannalta.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vanhanen totesi sen, että hallitusohjelmaan oli helppo kirjata linjaukset EU-politiikasta. Varmasti onkin helppo kirjata ne itsestäänselvyydet, peruslähtökohdat, mitkä ovat olemassa, mutta kuten tässä useassa puheenvuorossa on tuotu esille, hyvin nopeassa aikataulussa ne isot konkreettiset kysymykset, jotka vaativat ratkaisua, ovat tulossa esiin. Nostan esimerkiksi vain kysymyksen eurooppalaisesta turvallisuuspoliittisesta ja puolustuspoliittisesta yhteistyöstä. Tämä kysymys tulee hallituksen ratkaistavaksi hyvin nopeasti, eikä meillä ole vielä mitään tietoa siitä, millaisia ratkaisuja on tulossa ja miten Suomi tulee tähän suhtautumaan. Olisi erittäin hyvä kuulla vastaukset myös näihin kysymyksiin. Se, että ollaan aktiivinen toimija eikä sopeutuja, on mielestäni erinomainen lähtökohta, koska se perintö, mistä hallitus voi jatkaa EU-politiikassaan, on erittäin hyvä, ja myös korostus transatlanttisista suhteista, suhteista Yhdysvaltoihin, on hyvä tuoda esille, koska vaalikampanjassa juuri Yhdysvaltain suhteita käytettiin mielestäni hyvin ikävällä tavalla hyväksi.

Toivonkin, että nämä asiat tuotaisiin nyt eduskuntaan selkeästi keskusteltaviksi. Konventtityö vaatii ratkaisua ja myös hallituksen kantoja tältä osalta, ja olisi syytä saada ne meidän tietoisuuteemme. Olisi myös hyvä kyllä tietää se, kun olemme kuulleet puheita salaisista lisäpöytäkirjoista tai vastaavista, onko tämmöinen pöytäkirja olemassa myös Suomen tulevasta EU-komission jäsenestä.

Satu Hassi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kyllä harvinainen ilo olla samaa mieltä ed. Sasin kanssa, kun hän peräänkuulutti hallitusohjelman salaista lisäpöytäkirjaa. Hallitusohjelmassa on suuri määrä sinänsä hyviä ja kauniita lupauksia rahanjaosta joka suuntaan, ja näitä lupauksia on kuultu myöskin ministeriaitiosta aika paljon. Nämä kaikki hallitusohjelmaan sisältyvät lupaukset eivät millään mahdu siihen 1,12 miljardin euron menolisäyskehykseen, mihin on toisaalta sitouduttu.

Kun hallitusohjelman ilmeisesti tärkein osa on tämä salainen lisäpöytäkirja, budjettisuunnitelma, niin mikä valoisampi vaihtoehto on se, että tämä hallitusneuvottelujen tuloksista tärkein asiakirja pimitetään julkisuudelta ja eduskunnalta?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä ihmettelen puolestani kokoomuksen verokritiikkiä. (Ed. Ollila: Se ei meitä yllätä!) Teidänhän pitää olla täysin tyytyväisiä tähän verolinjaan. Miljardi euroa tuloveron alennusta on jo sovittu, (Ed. Kuosmanen: Liian vähän!) ja tulossa on isot alennukset pääoma- ja yhteisöveroon ja isotuloisten marginaalivero alenee. Tämähän on kuin teidän kynästänne kirjoitettu, ja siitä me juuri vasemmalta sitä arvostelemme, sillä näin isot veronalennukset uhkaavat hyvinvointivaltiota. Ei tässä punamullassa ole muuta punaista kuin rouva Jäätteenmäen kynnet, jos nekään.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen otteeseen nostettu esille peruspalveluiden rahoitus, ja tässä 1,12 miljardin menokehyksessä kiinnostaa nimenomaan se, että kun ennen vaaleja ymmärtääkseni kaikki puolueet olivat valmiit ohjaamaan terveydenhuoltoon puolet siitä määrästä, jonka johtoryhmä oli katsonut tarpeelliseksi, jotta terveydenhuoltoa voidaan riittävästi kehittää, onko hallitus valmis osoittamaan seuraavan nelivuotiskauden aikana tämän noin 300 miljoonaa euroa Kansallisen terveydenhuoltoprojektin tarpeisiin ja sen lisäksi hankerahaa 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minulla on kokemusta oppositiosta, niin minusta ei heti jo hallituksen toisena työpäivänä kannata käydä tällä tavalla väärin sammutettu -asenteella liikkeelle. (Ed. Elo: Aivan!) Ei ole paikallaan, ed. Itälä, pelotella kansalaisia ja yrityksiä täällä eduskunnassa. (Ed. Kuosmanen: Niinhän ed. Pekkarinen pelotteli ollessaan oppositiossa!) Ei ole nykyisen hallituksen vika se, että kokoomuksen vaalitulos oli huono. (Ed. Kuosmanen: Sitä parannetaan seuraavissa vaaleissa!) Kyllä siihen kannattaa kokoomuksen käyttää eduskunnan peilejä katsoakseen oman vaalituloksensa syitä. (Ed. Itälä: Te olette nyt hallituksessa, teidän pitää aikaansaada tekoja!)

Pääministeri Jäätteenmäki on kuuluttanut keskustelevaa yhteistyötä hallituksen sisällä, ja luulen, että me täällä eduskunnassakin, arvoisa herra puhemies, (Ed. Jaakonsaari: Missä hän on?) tarvitsemme keskustelevaa yhteistyötä kaikkien puolueiden kesken, totta kai hallituspuolueiden kesken, mutta toivon, (Ed. Ollila: Me haluamme keskustella, mutta ei ole pääministeriä!) että sitä syntyy asialliselta pohjalta myös kaikkien eduskuntapuolueiden kesken.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Itälä oli hyvin tarkasti laskenut hallitusohjelman selvitetään-teonsanat. Koulutus- ja tiedepolitiikka-kohdassa hallitusohjelmassa niitä on kaiken kaikkiaan seitsemän, ja ne ovat hyvin toteavia ja itse asiassa vain käynnissä olevien tärkeinä pidettyjen ohjelmien esille tuontia.

Hallitusohjelmassa minusta hyvin tarkasti todetaan koulutuspuolella, mitä hallitus haluaa säilyttää. Hallitus haluaa säilyttää oppivelvollisuusiän nykyisellään, maksuttoman tutkintoon johtavan korkeakouluopetuksen ja kirjastojen peruspalvelut ja monta muuta asiaa. On todettu myös ne, mitkä tarkoin lailla säädetään: esiopetuksen kuljetukset ja iltapäivähoito.

Mutta yksi asia, herra puhemies, minua askarruttaa, se, että on nämä menokehykset, 1,12 miljardia euroa on ajateltu koko hallituskauden ajaksi. Kun sitä vertaa siihen, mikä Lipposen toisen hallituksen opetusministeriön budjetin kasvu oli, niin tämä 1,12 miljardia euroa on pienempi. Tätä taustaa vasten ajateltuna on hyvin tärkeää, että puolivälin krouvissa tarkastellaan myös menokehyksiä.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että tietoyhteiskuntaohjelman tavoite on vahvistaa Suomen asemaa yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista, ja tähän myös keskustan ryhmäpuheenvuorossa viitattiin. Valitettavasti vaan hallitusohjelmassa olevilla toimenpiteillä ei taideta tähän päästä. Alalla, jolla pitäisi katsoa tulevaisuuteen, hallitus on nyt kääntämässä kelloja vuosia taaksepäin. Tietoyhteiskuntaohjelmassa tietoyhteiskunta näyttäytyy pelkkänä tietokone- tai tietohallintoyhteiskuntana eikä sisältöjen tietoyhteiskuntana. Teknologialla ja tietoyhteiskunnalla ei ole tulevaisuutta ilman sisältöjä. Kysyisinkin, missä ovat hallituksen kirjaukset t&k -panostuksista sisältötuotantoon, sisältöihin, joilla tieto- ja viestintäteknologia muuttuu kansalaisten palveluiksi. Nämä ovat niitä asioita, joita alalla toimijat ovat kaikista eniten vaatineet tämän hallituksen ohjelmaan. Nyt ne sieltä täysin puuttuvat.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma on tehty tilanteessa, jossa kaikki ovat tunnistaneet vaatimattoman talouskasvun, ja liikkumavara silloin valtiontaloudessa on varsin pieni. (Ed. Ollila: Vasta vaalien jälkeen!) — Puhuinkin, että tämä hallitusohjelma on tehty. (Ed. Jaakonsaari: Niin!) — Kokoomuksen puheenjohtaja Itälä piikitteli, että täällä usein ilmenee sanat selvitetään, selvitetään. Vanha sananlasku sanoo, että hyvin suunniteltu ja hyvin selvitelty on jo puoliksi tehty. (Ed. Itälä: Neljä vuotta on siihen aikaa!) Hyvinvointivaltion säilyttäminen ja kansalaisten tasavertaisen aseman turvaaminen edellyttää sitä, että ennen kuin roiskitaan, on syytä selvittää ja tutkia. (Ed. Itälä: Te tulette roiskimaan!)

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen myös huolestunut menokehyksien puolesta siltä osin, kuin täällä on sinänsä hyvä tavoite, työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja 100 000 ihmisen työllistäminen. Tiedän, että siinä on iso joukko vaikeasti työllistettäviä ihmisiä. Kuinka tämän homman kanssa sitten jatkossa käy, kun rahaa tarvittaisiin paljon ja työllistämishalu on suuri? Miten käy niille ihmisille, jotka joutuvat pitkienkin matkojen päästä kulkemaan töissä? Onko näin, että heitä kuljetetaan alipalkattuina vähällä ruualla ilman, että he pystyvät maksamaan kunnollista asuntoa, vai mikä on tämän kuitenkin niin kunnianhimoisen työllistämistavoitteen takana? Onko se ihmisten alistaminen?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä haluaisin nyt haastaa tämän erinomaisen opposition, jossa ainakin kahdella puolueella on pitkäaikainen hallituskokemus, kun sekä kokoomuksella — ed. Sasi, teilläkin on hallituskokemusta — että vasemmistoliitolla on hallituskokemusta. Tehän voisitte nyt yhdessä tehdä sellaisen varjo-ohjelman, jossa teillä ei ole yhtään selvitys-sanaa, ja laatia sellaisen salkkujaon, jossa kaikilla olisi painavia salkkuja. Näyttäisitte hallitukselle, miten tehdään sellainen ohjelma, jossa on täsmälliset luvut, täsmällinen ohjelma, ja teette tällaisen salkkujaon. Jos teillä on puutetta siitä, kuka olisi pääministerin valtiosihteeri, niin Sauli Niinistö saattaisi vähäksi aikaa suostua.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuurista sanotaan näin, että "valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittinen periaatepäätös antaa hyvän pohjan kulttuurin ja taiteen edistämiselle". Tämän periaatepäätöksen tärkein ehdotus oli se, että kulttuurin rahoituspohja muutetaan niin, että varat kulttuurille tulevat budjetista eivätkä veikkausvoittovaroista. Viime vuonna oli todella traaginen tilanne, jolloin kulttuuri joutui suuriin ongelmiin, kun ihmiset eivät veikanneetkaan niin paljon kuin oletettiin. Mutta hallitusohjelmassa ei ole sanottu sanaakaan tästä konkreettisesta muutoksesta, aiotaanko se toteuttaa vai ei. Kysyn, aikooko hallitus todella tehdä tämän tärkeän muutoksen ja miksi sitä ei ole kirjattu tänne.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä hallitusohjelmassa sanotaan, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan ja edistetään tutkintojen suorittamista tavoiteajassa. Se on erittäin tärkeä tavoite toki, mutta vain ne keinot puuttuvat, miten tähän päästään. Onko se Sailaksen malli, jolla siihen päästään, vai jokin muu malli? Haluaisin hallitukselta selvityksen tähän asiaan, koska sillä myöskin vapautettaisiin aika paljon resursseja yliopistojen käyttöön, kun opiskeluajat lyhenisivät, ja samalla saataisiin näille nuorille työpaikkoja nopeammin ja palvelemaan tätä yhteiskuntaa. Mitkä ne toimenpiteet todellisuudessa teillä ovat jatkossa?

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ei tämä nyt niin juhlallista hallituksen muodostamista ole ollut, että olisi tarvittu jonkinlainen salainen Ribbentrop-sopimuslisäpöytäkirja toimintaa ohjaamaan. Meillä on hallitusohjelma aivan normaaliin tapaan jo kehysbudjetin valmistelun yhteydessä. Sitten hallitusohjelma täsmentyy niiltä osin kuin tarvitaan ja tietoja ministeriöihin tulee eri suunnista, esimerkiksi valtioneuvoston kansliasta.

Muutenkin kannattaa muistaa, että tämä kehys, joka on nyt kirjattu ja jota vielä täsmennetään, on tarkka. Se kattaa kaikki menot. Siihen kannattaa valmistautua. Mutta kun valitetaan sitä, että menot ovat äärimmäisen tiukilla: Totta kai ne ovat tiukat, mutta tämä menokehys tarkoittaa vuositasolla noin 1,2 prosentin reaalikasvua menoissa. Verrataan sitä edellisen hallituksen taipaleeseen, jolloin päätettiin, että vuoden 99 tasossa reaalisesti pysytään. Oli vielä tiukemmista raameista lähtökohtaisesti kyse.

Pidetään kiinni siitä, mitä nyt on suunniteltu, ja sen mukaan pitää elää. Niin kuin aiemmin jo sanoin, kehykseen kuitenkin liittyy merkittävä uudistus, suhdannejoustojärjestelmä, jossa vakauttavat tekijät antavat pelivaraa nimenomaan suhdanteitten mukaan elämiseen. Siellä on työttömyysturva, asumistuki, tämän kaltaisia menoja, korot myöskin, jotka automaattisten vakauttajien kautta toimivat ja antavat aivan uudenlaisen järkevän pohjan budjetin toteutumiselle.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Täällä muun muassa ed. Kallis arvosteli aikataulua, jolla tulonsiirtoja korotetaan. Ed. Siimes myös peräsi etuuksien korotusta ja piti etuuksien pienuutta yhtenä tärkeänä syynä köyhyydelle ja syrjäytymiselle, joskin ed. Siimes toi myös esille, että työn puute on tärkeä köyhyyden ja syrjäytymisen syy.

Juuri tästä on kysymys. Nyt elämme sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että ennen kaikkea meidän on huolehdittava siitä, että uusia työpaikkoja voi syntyä. Tarvitaan panostuksia nimenomaan talouskasvun edellytysten luomiseen ja työpaikkojen syntymiseen, yrittäjyysohjelmaa, tutkimusta ja tuotekehityspanostusta lisää niin kuin hallitusohjelmassa todetaan. Etuuksien tasokorotus on toki tärkeä, mutta se ei poista köyhyyttä ja syrjäytymistä. Ne ihmiset, jotka sen asian korjaamista tarvitsevat, tarvitsevat yksilöllistä apua, sitä, että heidän tilanteeseensa puututaan, analysoidaan, mistä on kysymys, onko päihdeongelma, työkyvyn menetys, mielenterveyshäiriö, tämän tyyppisiä asioita. Sinne hallitus myös panostaa. On yhteispalvelupisteet. Niitten työtä jatketaan. On aktiivinen työvoimapolitiikka, josta varmasti ministeri Filatov kertoo. On terveyden edistäminen, jossa on neuvoloitten, kouluterveydenhuollon kuntoonsaattaminen, valtionosuudet terveydenhuoltoon, Kansallinen terveysohjelma ja Taipaleen malli, jolla työkyvyttömät seulotaan pois kortistosta. Nämä ovat niitä asioita, joilla köyhyyttä ja syrjäytymistä, myös lapsiperheiden asemaa, parhaiten autetaan. Ei muutama euro kuukaudessa poista näitä ongelmia.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Perho kyseli Kansallisen terveyshankkeen rahoitusta ja tämän terveyshankkeen eteenpäinviemistä. Jos oikein muistan, niin kokoomus vaaliohjelmassaan oli esittämässä tähän Kansalliseen terveyshankkeeseen 100 miljoonan euron lisäystä. Varmasti voin todeta, että hallitus on sitoutunut tähän terveyshankkeen eteenpäinviemiseen. Sen lisäksi haluamme panostaa perusterveydenhuoltoon ja painottaa sen merkitystä. Sitähän ei riittävästi Kansallisessa terveyshankkeessa otettu huomioon. Siten saavutamme säästöjä erikoissairaanhoidon puolella. Perusterveydenhuollossa erityisesti on hallitusohjelmassa geriatrian ja psykiatrian osuus mainittu. Väestö vanhenee, ja me tarvitsemme myös erityisosaamista perusterveydenhuollon puolella.

Aiemmin päivällä ed. Itälä ihmetteli hallitusohjelman kirjausta "selvitetään mahdollisuudet parantaa julkisen hammashuollon saatavuutta". Tämä on aivan selkeä kirjaus siitä, että olemme huolestuneita siitä, että etelän suurissa kaupungeissa ihmiset eivät pääse julkiseen hammashoitoon, ja osittain se johtuu siitä, että meillä ei varmasti ole riittävästi hammaslääkäreitä. Tässä selvityksessä täytyy katsoa koulutus, palvelujen saatavuus ja kuntien mahdollisuus rahoittaa näitä palveluja.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjatut 100 000 työpaikkaa ovat todellakin nettotyöpaikkoja, niin kuin edelliselläkin hallituskaudella laskettiin, että syntyi 310 000—340 000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkojahan sinänsä syntyy enemmän, koska vanhoja kuolee, mutta lisätyöpaikkoja tämän verran, ja edellisellä kaudella niistä noin 200 000 oli pysyviä kokoaikaisia työsuhteita, loput enemmän pätkä- tai sirpalemaisia työsuhteita. Mutta tämä 100 000 työpaikkaa seuraavalle hallituskaudelle on tiukempi tavoite kuin tuo aikaisempi saavutettu tulos, koska meidän ikärakenteemme ja rakenteellisen työttömyyden suhteellinen taso tekee tilanteen huomattavasti vaikeammaksi kuin se on tähän asti ollut.

Sen vuoksi tarvitaan kahtalaisia ratkaisuja: tarvitaan elinkeinopolitiikkaa, yrittäjyyspolitiikkaa, vakaata taloutta, joka tuo työpaikkoja, mutta tarvitaan myös työttömyyden hoitoa, jotta ne ihmiset, jotka pitkään ovat olleet työttöminä, voivat työllistyä syntyviin työpaikkoihin. Ilman aktiivista työvoimapolitiikkaa meille syntyy tilanne, jossa meillä on työpaikkoja, joihin ei ole hakijoita eikä kelvollista työvoimaa, mutta silti meillä on iso joukko ihmisiä, jotka ovat työttöminä. Kun näitä konkreettisia välineitä on tässä moneen kertaan pyydetty, niin sosiaalinen yrittäjyys ja sen lainsäädäntö on yksi niistä välineistä, oppisopimuskoulutuksen lisääminen, yritysten kanssa tehtävän yhteiskoulutuksen lisääminen, pienten ja keskisuurten yritysten palvelujen parantaminen, (Puhemies koputtaa) jotta siellä piilossa olevia työpaikkoja voidaan kaivaa avoimiksi, ja tätä luetteloa voisin jatkaa, ellei puhemies koputtaisi.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa epäiltiin sitä, että peruspalveluja ei vahvistettaisi. Tämän hallitusohjelman lähtökohtana on se, että turvataan julkisesti tuotetut peruspalvelut, ja siihen kuuluu niin terveydenhuolto kuin myös perusopetus.

Ed. Itälä kyseli perusopetuksen perään. Tässä hallitusohjelmassa on selkeästi asetettu etusijalle se, että pienten koululaisten oppimisympäristö turvataan. Siihen tähtää muun muassa se, että eka- ja tokaluokkalaisten iltapäivähoito tullaan laittamaan kuntoon ja siitä säädetään laki, ja tämä valmistelutyö lähtee heti käyntiin. Samalla tavalla esiopetuksen kuljetuksista huolehditaan.

Täällä on huolta kannettu syrjäytymisestä ja myös nuorista. Hallitusohjelmassa todetaan, että työpajatoiminta vakinaistetaan, ja siellä on myös erittäin tärkeä kirjaus siitä, että nuorten perusopetuksen jälkeinen koulutus, jatko-opintopaikka, turvataan. Tämä on äärimmäisen tärkeää syrjäytymisen ennaltaehkäisemistä.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen vaaleja edellinen eduskunta ja edellinen hallitus sitoutuivat hyvin voimakkaasti Kansalliseen terveysprojektiin. Me olimme kaikki samaa mieltä, että suomalaisten on saatava kohtuuajassa hoitoa. Nyt keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoo, että tämä hallitusohjelma on tehty silloin, kun vielä ajateltiin, että kansantalouden nousu jatkuu, ja on tehty erilaisia ratkaisuja. Olen todella huolestunut tästä hallitusohjelmasta. Teillä ei mainita esimerkiksi hoitotakuuta, joka on kaiken ydin, jonka täytyy tulla lakiin, joka täytyy määritellä, mitä se tarkoittaa. Te ette edes mainitse sitä, puhumattakaan siitä, että tässä olisi eritelty Kansallinen terveysohjelma. Lähdin etsimään sitä täältä teidän hallitusohjelmastanne, miten te olette sen kirjoittaneet. Nyt täällä on iso selvitettävien osa, ja sieltä on tulossa hirvittävän iso rahavaade, jos te selvityksen jälkeen yritätte edes saada osan näistä asioista luista lihoiksi. Minä kyllä nyt kysyn, miten hallitus ajattelee hoitotakuun toteuttaa, (Puhemies koputtaa) varsinkin kun te ette ota yksityispuolta mukaan, te vain yhdellä kahdella lauseella viittaatte siihen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma kertoo kyllä selkeästi sen, mitä asioita ei pidetä tärkeinä. Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy on parilla kappaleella huitaistu ja sitten nekin asiat, joita selvitetään ja tutkitaan, on vesitetty. Muun muassa ympäristöpolitiikan osio vesittyy sillä, että Rkp:n puheenjohtaja Enestam on laitettu sinne ministeriksi. Se on sama kuin panisi pukin kaalimaan vartijaksi. Erityisesti varsinaissuomalaisena kansanedustajana olen huolissani siitä, että Rkp on koko ajan yrittänyt estää saarilla ja rannoilla vapaan liikkumisen ja viehekalastuslain käsittelyn yhteydessä yritettiin vielä pistää maksua sille, että niillä rannoilla saa liikkua.

Toinen ongelma on EU:n tuomitsema ja komission tuomioistuimella uhkaama lintujen kevätmetsästys. Suomi ainoana maana Euroopassa sallii ruotsinkielisissä rannikkokunnissa tämän pesimä- ja muuttoaikana tapahtuvan lintujen ampumisen. Sen lisäksi juuri Rkp on se puolue, joka on eniten vaatinut siltoja saariin. Siten saadaan lisää autoliikennettä, ja jo nykyinen autoliikenne kuormittaa Saaristomerta, joka kaikille suomalaisille ja varsinkin varsinaissuomalaisille on hyvin tärkeä. Ympäristöministeri ei nyt ole vastaamassa siihen, miten rajoitetaan kalankasvatusta tai (Puhemies koputtaa) miten vähennetään maanviljelyksen aiheuttamaa vesien saastumista, mutta ehkä hän on siellä sitten kevätmetsästämässä niitä lintuja.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma on pelottavankin hyvä. Siihen sisältyy paljon hyviä asioita, mutta toisaalta on nähtävä se, että se ei toteudu, ellei talouskasvu parane, ellei työllisyys parane.

Nyt haluankin kysyä ministeri Hyssälältä: Kun keskustalle ovat erittäin tärkeitä tulonsiirrot, joita te jo piditte esillä vaalikeskusteluissa, ja ne on nyt ajoitettu vasta vuodelle 2004 ja sen jälkeen, niin ellei nyt talous lähde kasvuun, millä tavalla nämä tulonsiirrot sen jälkeen rahoitetaan vai jätetäänkö ne seuraavalle hallitukselle?

Toinen kysymys: Mikä on vero-ohjelma kokonaisuudessaan? Jos nyt puhutaan, että 1,1 miljardilla kevennetään verotusta, niin mietitään, mitä se tarkoittaa. Vaalien alla tuotiin esille, että jo pelkästään inflaatiotarkistukset verotaulukoihin tekevät ne 600 miljoonaa euroa ja auto-, alkoholi- ja tupakkavero miljardi euroa. Se on jo 1,6 miljardia euroa. Mikä on hallituksen kokonaisvero-ohjelma?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alkuun täytyy ihmetellä, missä meillä on pääministeri. Täällä eduskunnassa käydään arvokasta keskustelua hallituksen ohjelmasta, hallituksen tulevaisuudesta, ja hän peräänkuulutti yhteistyötä hallitusryhmien ja opposition välille. Missä on pääministeri? Varsin ymmärrettävää on se, mikäli hänellä on vakava henkilökohtainen syy, mutta jos sitä ei ole, niin olisi varsin toivottavaa ja erittäin kohteliasta, että hän osallistuisi hallitusohjelmakeskusteluun.

Mutta toinen asia, jota etsin tästä hallitusohjelmasta itse asiassa, on keskustan lupaama aluepolitiikan suunnanmuutos. Keskusta ennen viime vaaleja rintaa röyhistellen esitti, että kun keskusta on hallituksessa, keskusta voittaa vaalit, aluepolitiikkaan tulee suunnanmuutos. Kun tätä aluepoliittista ohjelmaa tästä lukee, niin täällä on pääsääntöisesti niitä hyviä tavoitteita, joita viime hallitus harjoitti, mukaan lukien kokoomusministereitten aloittama hajasijoituspolitiikka. Minne keskustan lupaama aluepolitiikan suunnanmuutos on hävinnyt, vai onko se siellä salaisessa lisäpöytäkirjassa, missä näyttää olevan hyvin paljon muutakin asiaa? Täällä on paljon maakunnan edustajia, jotka ovat menossa koteihinsa, ja ihmiset kysyvät, missä on se suunnanmuutos, mitä esimerkiksi ed. Pekkarinen Savonlinnassa (Puhemies koputtaa) vaalien alla muun muassa minulle lupasi.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan jossain vaiheessa totesi, että eduskunta on siirtynyt normaaliin päiväjärjestykseen, parlamentarismiin. Täytyy sanoa, että näin on, elikkä olemme nyt tilanteessa, että hallituksen pohja ei ole ylileveä. Se antaa mahdollisuuden tälle salille keskustella. Täytyy sanoa, että ääntä kyllä kuuluu joka suunnasta, niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealta. Mutta on hyvä, että on olemassa ohjelma, jonka sisältö antaa myös mahdollisuuden keskustella, elikkä väljyys antaa mahdollisuuden käydä keskustelua siitä, mihin ne tavoitteet johtavat. (Ed. Jaakonsaari: Nimimerkillä "Ajattele positiivisesti"!) Kantava tavoite on se, että yritystoimintaa lisäämällä, sieltä kautta, luodaan työllisyyttä, mikä on myös sitä aluepolitiikkaa. Luotan hallituksen linjaan sillä tavalla, että kun ohjelmassa todetaan, että pkt-sektorin verotusta ei kiristetä, siihen täytyy luottaa. (Ed. Itälä: Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä poistetaan!)

Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä: Tähän aioinkin paneutua sen takia, että siinä on eräs elementti, joka aiheuttaa tilanteen, että on hyvin tarkkaan harkittava, miten edetään. Siellä on olemassa verojäämäjärjestelmä, ja on todettu, että se voidaan poistaa kymmenen vuoden aikana. (Puhemies koputtaa) Se edellyttää silloin kyllä tarpeeksi pitkää siirtymävaihetta tämän järjestelmän muuttamisessa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaan tähän yhteisöverotuottoasiaan uudestaan, koska se on Pääkaupunkiseudun kannalta erittäin tärkeä asia. Hallitusohjelmassahan todetaan sanatarkasti, että vuoteen 2005 mennessä tehtävässä kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa selvitetään koko yhteisöveron siirtäminen kunnilta valtiolle. Tämä, arvoisa puhemies ja arvoisat ministerit, merkitsisi toteutuessaan Helsingille ja myös Espoolle suunnattomia lisämenetyksiä tehtyjen leikkausten lisäksi. Miksi tämä on otettu hallitusohjelmaan näin, kun vaalien alla tunnustettiin sekä Helsingin että Espoon kohtuuttomat menetykset ja luvattiin ne korjata? Tämä on minun ensimmäinen kysymykseni, ja samalla kun ministerit Hyssälä ja Pekkarinen vastaatte, minä toivon, että te paneutuisitte tähän asiaan nyt huolella, kun hallituskausi on alussa.

Toinen kysymykseni on vaan se, että kun tällä hetkellä Pääkaupunkiseudulla on neuvottelukunta, katsotteko että olisi mahdollista, että tämän neuvottelukunnan puheenjohtajana jatkossa toimisi pääministeri itse, koska hän asuu myöskin Helsingissä, hänet tuli täältä valittua. Tämä on niin iso ongelma, että jos sitä te ette oikealla tavalla nyt osaa käsitellä, niin se putoaa tosi tylysti teidän syliinne.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitusohjelmassa Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy -kappaleessa todetaan: "Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä." Haluan tiedustella ministereiltä, millä tavalla tätä ehkäistään, kun tässä kumminkaan ei puhuta työmarkkinatuen tai peruspäivärahan korottamisesta. Se on aikaa sitten jo todettu, että työmarkkinatuki on tasoltaan niin alhainen, että ei sillä tule toimeen vaan joutuu turvautumaan toissijaiseen toimeentuloturvaan elikkä toimeentulotukeen.

Lisäksi haluan kysyä, mitä aiotaan tehdä työttömien verotukselle. Työttömän verotushan on kireämpää kuin vastaavaa palkkatuloa saavan verotus, ja jos verotusta halutaan helpottaa kaikista pienituloisimpien kohdalta, silloin täytyy lähteä helpottamaan nimenomaan työttömien verotusta. Ymmärrän kyllä kokoomuksen linjan: kokoomus on huolestunut suurten osinkotulojen saajien, erkkojen ja herlinien ja muitten osinkotulojen saajien, verotuksesta. Osinkotuloja ollaan panemassa verolle, mikä minun mielestäni on aivan oikein. Mutta sen sijaan haluan perätä sitä, mitä tehdään kaikista pienituloisimpien ja kaikkein köyhimpien verotuksen helpottamiseksi. Hallitusohjelmassa ei puhuta siitä mitään.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan luonnollista, että tässä hallitusohjelmassa on paljon selvitettäviä kohtia. Kokoomuksen laskelman mukaan niitä on 52, ja jos me kerta heitolla laittaisimme ne käytäntöön, niin aika hassu homma, ja sen takia minä ymmärrän hyvinkin, jotta nämä selvitetään. Sekin on ymmärrettävää, jotta kokoomus oppositiossa pelkää, jotta nämä vielä toteutetaankin kaikki ja näistä tulee hyviä asioita. (Ed. Perho: Me pelkäämme, että ei toteuteta!)

Mutta tähän köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyohjelmaan: Ensinnäkin kiitos siitä, että yleensäkin on lausuma tähän ohjelmaan tullut, mutta se sisältö on kyllä todella kaita. Olen itse yrittänyt rivien välistä lukea niitä asioita, onko sinne sisälle sitten kirjoitettu semmoisia asioita, että toimeentulotuessa asumisen 7 prosentin osuus poistetaan tämän hallituskauden aikana. Sitten sosiaaliloukut, elikkä nyt jos nostetaan vaikka lapsilisiä, niin toimeentulotuella olevahan ei siitä hyödy yhtään mitään, koska se leikkautuu. Kunta siinä hyötyy, mutta asiakas ei itse hyödy, se ihminen, joka on toimeentulotuella. Eikö nämä loukut pidä purkaa pois? Jotenkin tämä pitäisi kirjoittaa selvästi esiin, ja jos niitä ei kirjoiteta, niin joka tapauksessa toteuttaa sitten, että sosiaaliloukut ja tuloloukut puretaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä lähinnä kokoomuksen taholta arvosteltiin hallitusohjelman yrittäjyysosaa. Kuitenkin Suomen Yrittäjien taholla on ilmeisesti luettu paljon paremmin tämä hallitusohjelma, koska lehdissä on ollut siltä taholta hyvin kiittäviä lausuntoja siitä, että pk-yrittäjyyden rasitteita ei lisätä vaan päinvastoin kevennetään.

Vihreitten ryhmäpuheenvuorossa arvosteltiin maatalouspolitiikkaosiota ja sitä, että sinne on kirjattu, että luomutuotantoa kehitetään kysynnän kasvua vastaavasti. Ohjelmassahan sanotaan, että luomustrategiatyöryhmän mukaisesti, ja mielestäni on järkevää, että luomutuotanto varmaan lisääntyy, mutta kehitys tapahtuu kysynnän kasvun mukaisesti. (Ed. Pulliainen: Eikö kysyntään voi vaikuttaa?) — No, kysyntä varmaan lisääntyy, se on aivan varma. — Mutta tässä muutenkin perheviljelmäpohjaista maataloutta korostetaan ja jaksamista. Aiempien hallitusten maatalousohjelmissa ei kiinnitetty mitään huomiota jaksamiseen. Se on nyt kirjattu tänne aika hyvin.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan kun täällä hallitusohjelmaa nyt kuvataan peruspalvelujen turvaajaksi ja parantajaksi, pääministeri Jäätteenmäen kotikaupungissa Helsingissä keskustellaan vakavasti siitä, voidaanko säilyttää nykyinen koululaisten iltapäivähoito tai perhepäivähoito ja turvata lapsille leikkipuistoruokailu. Näin vakavassa tilanteessa olemme hänen kotikaupungissaan Helsingissä nimenomaan siitä syystä, että olemme menettäneet verotuloja. Kun pääministeri Jäätteenmäki kävi vaalikamppailuaan, hän antoi helsinkiläisille uskoa paremmasta. Hallitusohjelma ei tätä parempaa uskoa toistaiseksi ole tuonut.

Kuntaministeri Manniselta haluaisin kysyä, kun pääministeri ei ole paikalla, kuinka hallitus aikoo nyt vakuuttaa helsinkiläiset, että myös Helsingissä on mahdollisuus saada parannusta peruspalveluihin, kuten hallitusohjelmassa luvataan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä hallitus lupasi ja totesi, että perusopetus saisi lisää rahaa. Hallitusohjelmassa kuitenkaan mitään tällaista ei luvata. Siellä ei sanota mitään, että perusopetuksen tasosta ja laadusta on huolehdittava. Sen sijaan siellä kyllä sanotaan, että hallitus edistää nuorten kalastusharrastusta. Onko se tärkeämpää kuin perusopetus? (Ed. Jaakonsaari: Kyllä, se on tärkeätä!)

Johtuuko se, että hallitusohjelmassa ei lue mitään perusopetuksen tason turvaamisesta, siitä, että hallitus aikoo muuttaa ja romuttaa tärkeän opetuksen peruspilarin, joka on yksikköhintoihin perustuva valtionosuusjärjestelmä? Se on kätketty sinne niin taitavasti, että sitä ei ensi silmäyksellä näekään. Se lukee siellä sanoilla "sektorikohtaisia valtionosuuksia yhtenäistetään". Se pitää sisällään myöskin ajatukset, jotka kuuluvat tähän valtiovarainministeriön työryhmäraporttiin. Tässä esitetään ja ehdotetaan tämän yksikköhintoihin perustuvan (Puhemies koputtaa) valtionosuusjärjestelmän romuttamista. Onko hallitus salaisesti tekemässä perusopetuksen romuttamisen?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sadoilletuhansille eläkeläisille luvattiin nykyisten hallituspuolueiden edustajien toimesta vaalien alla, että kansaneläkkeen pohjaosan palautus hoidetaan kuntoon ja taitettu indeksi laitetaan siihen malliin, mistä opposition edustajat, muun muassa ministeri Hyssälä, ovat käyttäneet lukuisia hyviä puheenvuoroja tässä salissa oppositiokautenaan. Lyhyt kysymys:

Lupaatteko, ministeri Hyssälä, nyt kun olette ministeri, kantaa vastuunne ja toteuttaa ne lupaukset, mitä opposition kansanedustajana eläkeläisille annoitte taitetun indeksin ja kansaneläkkeen palautuksen osalta? (Ed. Zyskowicz: Missä pohjaosa, ministeri Hyssälä?)

Poliisiministeri Rajamäeltä tiedustelisin lyhyesti, koska tällä hetkellä on satoja poliisien vakansseja edelleen auki, hallitusohjelma lupaa poliisille lisää koulutusmääriä: Lupaatteko, että tällä vaalikaudella kaikki nämä täyttämättömät vakanssit, mitä tällä hetkellä on kansalaisten turvallisuuden takaajina, tullaan täyttämään teidän toimikautenanne?

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuohon yhteisöverokysymykseen voi tässä vaiheessa sanoa ainakin sen, että kysehän on valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta tavalla, joka ei ole heikennykseksi millekään kunnalle, vaan tavoitteena on tietysti se, että kaikki kunnat voisivat hyötyä. (Ed. Soininvaara: Eikä maksa mitään!) Siitä on sitten linkki tietenkin ihan aluejärjestelmän kehittämiseen, seutukuntiin, kuntien yhteistyöhön jne. Malleja pitää sitten hakea. Ehkä yksi malli olisi sen tyyppinen, jossa kuntien valtionosuudet peilautuisivat työvoimavaltaisten työpaikkojen osuuteen kunnissa. Tämä on sellaista asiaa, joka pitää selvittää erikseen. Kyllä, arvoisa kokoomus, pitää selvittää asioita. Jos te teette hallitusohjelman, ettekä laita sinne selvittämistä, silloin käy huonosti.

Ed. Kuoppa otti työttömien verotuksen esiin. Työttömien asema on tärkeä, ja siihen pitää hakea parannuksia. Verotuksen osalta sen välinearvo on työllisyyden vahvistamisessa, siis siinä, että työttömät saisivat työtä ja syntyisi uusia työpaikkoja niille ihmisille, jotka tulevat työmarkkinoille. Tästä näkökulmasta minusta pitää verotusta katsoa kaikilta osin, ja kohdennusten pitää osua jämptisti sillä tavalla, että kyse on todella työllisyyteen kannustavasta ja työllisyysastetta nostavista toimenpiteistä.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomo oli huolissaan tulonsiirroista. On pakko todeta, että maailmantalous ja Suomen talous ovat nyt hyvin suurissa vaikeuksissa. (Ed. Perho: Ei sillä ollut mitään merkitystä viime vaalikaudella, mutta nyt on!) Tulonsiirtoja on helpompi varmasti toteuttaa paremman taloustilanteen vallitessa, mutta tämä hallitus on päättänyt kuitenkin panostaa näihin mainittuihin tulonsiirtoihin, jotka koskevat pääosin juuri lapsiperheitä. Nämä lapsiperheet ovat odottaneet vuosikausia, ilman että heille olisi mitään korotuksia tullut myöskään talousnousun aikana. Nyt on näitten korotusten aika, ja tämä hallitus aikoo toteuttaa ne samoin kuin myöskin kansaneläkkeen korotuksen.

Mitä sitten tulee ed. Tulosen kysymykseen hoitotakuusta, niin tähän on jo kerran vastattu, että hoitotakuu sisältyy Kansalliseen terveyshankkeeseen samoin kuin monet muutkin asiat ja niitä ei ole erikseen hallitusohjelmassa mainittu, vaan on sitouduttu Kansallisen terveyshankkeen eteenpäinviemiseen.

Mitä tulee ed. Kuopan kysymykseen köyhyydestä ja syrjäytymisestä, kansallinen sosiaalihanke on hyvin monella tapaa vastaus näihin kysymyksiin. Sosiaalihanke on tarkoitus nivoa paremmin yhteen Kansallisen terveyshankkeen kanssa, (Puhemies koputtaa) koska meillä on yhä enemmän ihmisiä, joita nämä molemmat puolet näissä asioissa liippaavat.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela kritisoi tai kyseli lähinnä Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy -kohdasta tässä hallitusohjelmassa. Se on minusta hyvin selkeästi täällä sanottu. Siellä on muun muassa kannustinloukkuasiat todettu. Sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämistä jatketaan, ja siinä välissä on teksti, mitä se käytännössä tarkoittaa, ja sitten läpinäkyvyyttä maksujen ja etuuksien välillä parannetaan. Tämä sisältää juuri sen tyyppisiä asioita, hyvin tärkeitä asioita, joita pitää edelleen korjata.

Ed. Salolle eläkekysymyksestä: Se on nyt sillä tavalla, että minä vastaan tässä hallituksessa näistä eläkeasioista. Minä aikoinaan vuonna 1996 jouduin leikkaamaan kansaneläkkeen pohjaosan ja totesin jo silloin, että tämä ei ole oikeudenmukaisesti palautettavissa, ja se on nyt näin. Sen palauttamista ei tähän hallitusohjelmaan ole kirjoitettu eikä sitä varten ole rahaa varattu.

Taitetun indeksin osalta todetaan, että edellinen eduskunta viime töikseen päätti indeksiratkaisusta Puron paketin ohjeiden mukaisesti. Vuonna 2005 kaikenikäisten eläkeläisten osalta siirrytään yhteneväiseen indeksiin, eikä siihen ole tulossa nyt mitään uusia esityksiä. (Puhemies koputtaa)

Kun ed. Soininvaara on paikalla, niin puutuitte omassa ryhmäpuheenvuorossanne tähän, että työllisyysasteen nostamisen osalta ei hallitusohjelmassa olisi mitään asioita, mutta kyllä siellä on. Yksi tärkeimpiä asioita on työeläkejärjestelmän uudistuksen jatkaminen, myöskin (Puhemies koputtaa) uudistuksen voimaan saattaminen julkiselle sektorille, terveyden edistäminen, työssäjaksamisen edistäminen ja tämän tyyppiset asiat. (Puhemies koputtaa) Hyvin tärkeitä keinoja.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo peräsi opetuksen, koulutuksen kysymyksiä. Tähän hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattuna se lähtökohta, että yhtenäisestä peruskoulusta pidetään kiinni ja lähikouluperiaatetta vahvistetaan, samoin maksuton opetus turvataan. Samoin meidän hallitusohjelmassamme on kirjattuna se, että oppivelvollisuusikä säilyy edelleen ennallaan. Rahoitus toki turvataan kuten tähänkin saakka. Rahoituksen osalta on tilanne vahvistumassa ja paranemassa resurssilisäysten kautta, joten pienten lasten ja perusopetuksen osalta voidaan sanoa, että peruselementit nojaavat yhteiseen, julkisesti rahoitettuun perusopetusjärjestelmään.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Herra puhemies! Ed. Pulliainen aikaisemmin tiedusteli, onko kysymyksessä reaalinen nousu. Siinä on pääosin myöskin reaalista nousua, koska kaikki menolisäykset tapahtuvat aiemmin hyväksyttyyn kehykseen ja siellä kehyksissä on jo 75 prosentin indeksitarkistukset kuntien valtionosuuksien osalta.

Ed. Katainen tiedusteli aluepolitiikasta. Haluan todeta, että se muutos on lähinnä tuossa — onko se toinen vai ensimmäinen lause — että "Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen - -". (Välihuutoja) Muuttoliike on ainakin, ed. Katainen, aikaisemmin minun käsittääkseni aluepolitiikan mukaan ollut luonnonlaki, jolle ei ole mitään tehtävissä eikä tarvitsekaan tehdä. Tässä on se perusteellinen muutos. (Ed. Zyskowicz: Tämä onkin aivan uusi tavoite!)

Yhteisöveron osalta on syytä todeta, että kysymys on siitä, että jos yhteisöveropohjaa muutetaan tai otetaan pois, se kompensoidaan toisaalta. Valtionosuusjärjestelmässä on suurimpien kaupunkien erityistekijät otettu erillisinä huomioon, voimakkaat väestönmuutokset huomioiden; siellä on erittäin suuria mahdollisuuksia. Samoin kiinteistöveron osalta on myöskin avoinna (Puhemies koputtaa) sen irrottaminen tasausjärjestelmästä, mikä olisi Helsingin etu. Helsingissä on mahdollisuus turvata (Puhemies koputtaa) peruspalvelut jatkossa aivan samalla tavalla kuin kaikissa muissakin Suomen kunnissa. Siitä pidetään huolta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä hallitusohjelmassa on selkeä filosofia yhtäältä siinä, että tämä keskittyy voimallisesti talouden kasvun ja työllisyyden vahvistamiseen ja tästä syystä yrittäjyydellä, sen edellytysten parantamisella, on niin keskeinen sija, että sellaisessa hallituksessa, missä kokoomus kahdeksan vuotta oli, ei niin vahvaa otetta näillä asioilla ollut. Tästä ovat myös selvänä osoituksena ne kiitokset ja myönteiset kommentit, mitä Suomen yrittäjien muistioon hallitusohjelmasta sisältyy.

Toinen tärkeä osa tätä hallitusohjelmaa on sen tosiseikan kirjaaminen ohjelmaan, että tässä ohjelmassa huolehditaan siitä, että talouden kasvun ja paremman työllisyyden hedelmät myös kohdistuvat oikeudenmukaisemmin eri väestöryhmiin ja eri kansalaisryhmille. Siitä syystä, ed. Bjarne Kallis, joka ei ole paikalla, monen monen vuoden jälkeen nyt tämä hallitus lupaa parantaa lapsilisiä, kotihoidon tukea, alimpia äitiyspäivärahoja, kouluikäisten iltapäivähoitoa jnp. Tämä on merkittävä muutos siihen menoon, mitä on monien vuosien aikaan maassa tapahtunut. Tästä hallitus on voinut yhteisesti sopia. Se sitoutuu siihen (Puhemies koputtaa) ja pitää siitä kiinni.

Mitä ed. Sasin kommenttiin tulee liikenneinfrasta, hän tietää (Puhemies koputtaa) sen, mitä hän aikanaan kehyksiin 7.3. on kirjannut. Olisi ollut hyvä, että olisi silloin pidetty vähän parempaa huolta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaa ei kannata lukea siten, että pelkästään yhden otsikon alla olisivat kaikki ne toimet, jotka liittyvät sen toimialaan, koska esimerkiksi köyhyyden ja syrjäytymisen estämistä parhaimmillaan on se, mitä tehdään rakennetyöttömyyden purkamiseksi.

Ed. Kuoppa puuttui varsin tärkeään asiaan elikkä työmarkkinatukeen ja siihen, että valtaosa työmarkkinatuella olevista ihmisistä joutuu hakemaan toimeentulotuesta täydennystä toimeentuloonsa. Ongelmahan meidän koko tulonsiirtojärjestelmässämme on se, että jos työmarkkinatukea nostetaan, mutta tätä koko ketjua ei muuteta, niin ihmiset itse eivät hyödy siitä mitään. Ainoastaan raha liikkuu kuntien ja valtion välillä. Sen vuoksi on syytä kehittää näitä järjestelmiä kokonaisuutena, katsoa, miten ne sopivat yhteen. Esimerkiksi työmarkkinatuen kohdalla ensisijaista on purkaa sitä tarveharkintaa, joka siellä on, koska se aiheuttaa selkeästi loukkuja työn vastaanottamiselle. Sen lisäksi, kun ihmiset ovat halukkaita lähtemään aktiivitoimiin, mutta esimerkiksi matkat ovat niin pitkät, että niistä aiheutuu kustannuksia, joita nykyinen ylläpitokorvausjärjestelmä ei kata, on syytä kohottaa ylläpitokorvauksia ja katsoa koko tämä tulonsiirtoketju sinne asumistukeen asti.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Hallitusohjelma lähtee poliisin palvelukyvyn ja toimintaedellytysten turvaamisesta, ja keskeisesti on kirjattu myöskin hallitusohjelman tavoite tehostaa poliisin rikostutkinta- ja rikostorjuntatyötä sekä parantaa poliisipalvelujen saatavuutta koko maassa. Kun näitä tavoitteita toteutetaan, niin kiistatta tietysti ed. Salon esille ottama resurssikysymys on esillä, mutta toki toimintaedellytyksiin liittyy muidenkin asioiden arviointi toimintaedellytysten osalta, myös organisaatio-, tehtävä-, sisältö- ym. muut kysymykset, jotka on silloin myöskin arvioitava. Itse asiassa hallitusohjelmassa on erittäin tärkeää myös poikkihallinnollinen lähestyminen laajemmin sisäiseen turvallisuuteen muun muassa kansallisen väkivallan vähentämisohjelman ym. asioiden myötä, joilla on myös se sosiaalinen ulottuvuus. Minä uskon, että tätä kautta hyvin laajasti myöskin turvallisuusasioita, myös poliisin toimintakykyä ja toimintaedellytyksiä, tullaan arvioimaan.

Herra puhemies! Tulen myöhemmin illalla käyttämään hivenen laajemman puheenvuoron sisäisen turvallisuuden osuudesta hallitusohjelmassa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että laajasta hallitusohjelmasta käydään laaja keskustelu. Suomi tarvitsee keskustelevaa yhteistyötä, niin kuin täällä on todettu eri puolueiden kesken, täällä eduskunnassa ja tietysti laajemminkin. Täällä jo sanoin aikaisemmin, että keskustelua ei kannata käydä pelkästään väärin sammutettu -asenteella hallituksen toisena työpäivänä. Ei kannata yksittäisiin sanoihinkaan takertua. Suosittelen myöskin tähän uudistuvaan budjettikehysmenettelyyn tutustumista. Se on hyvä parannus, ja se täytyy sisäistää. Tässä hallituksessa, uskon näin, budjettikehykset on tarkoitettu nimenomaan noudatettaviksi, minkä pitää ollakin lähtökohtana. Viime vaalikaudella todella menotasosta mentiin miljardi euroa ylitse.

Nykyinen hallitus on paitsi toimintakykyinen myös keskustajohtoinen enemmistöhallitus. Hallituksen syntyminen hyvin sujuvalla tavalla kertoo hallituspohjan luontevuudesta ja toimivuudesta juuri tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Sen taustalla on maan kahden suurimman puolueen ja Rkp:n poliittinen voima ja laaja yhteiskunnallinen tausta. Hallitusohjelman otsake "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun" kertoo mielestäni juuri, mistä on kysymys. (Ed. Zyskowicz: Se on hyvä otsikko!) Hallitus aloittaa työnsä hyvin hankalassa kansainvälisessä taloudellisessa tilanteessa. On selvää, että me tarvitsemme Suomen talouteen uutta dynamiikkaa, uutta yrittäjyyttä, uutta kasvua. Minusta tämä onkin yrittäjyyshallitus. On todella tärkeää, että yritysasioissa päästään maailmoja syleilevästä Yrittäjyys-hankkeesta, josta villoja ei tullut, todelliseen konkreettiseen yrittäjyysohjelmaan, joka tuottaa varmuudella tulosta.

Hallituksen keskeinen tavoite on toteuttaa vaalikauden mittaan yrittäjyyttä, kasvua ja työllisyyttä tukeva ja työttömyyttä vähentävä toimenpidekokonaisuus. Siihen kuuluvat todella koulutuspolitiikka, tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ja muut kasvupanostukset, veropolitiikka, tuki tulopoliittisten ratkaisujen synnylle ja työvoimapolitiikan uudistaminen sekä yrittäjyyden ja työllisyyden politiikkaohjelma. Liikkeelle lähdetään jo lisätalousarviossa, jolloin taloutta vauhditetaan.

Hallituksen työllisyystavoitetta ja työllisyyden lisäämistä vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä voi pitää hyvin vaativana mutta mahdollisena. Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden ajan, ja kasvun pitää olla rakenteeltaan entistä työllistävämpää. Erityisen tärkeää on määrätietoisesti parantaa edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen, erityisosaamista vaille jääneiden ulottuvilla. Selkeästi myös työvoiman tarjontaa hallitus pyrkii lisäämään ja samoin työvoiman valmiuksia vastata aikaisempaa paremmin yritystoiminnan tarpeisiin.

Veropolitiikassa siirrytään taas sitten Ahon hallituksen aktiivisempaan aikaan. Meillä autoverotus mielestäni oli, joka täällä viimeinen asia oli edellisessä eduskunnassa, osoitus siitä, mitä tulee, kun ei millään tavalla seurata sitä, mitä maailmalla verotuksessa tapahtuu. Eduskunta joutui sitten pelastamaan tämän autoverotuksen, kuten hyvin tiedämme. Mitääntekemättömyys tässä tilanteessa, jossa maailman ja EU:n säännökset muuttuvat, ei olisi viisasta, vaan se pitäisi yllä epävarmuutta. Jos me toimisimme sillä tavalla, että mihinkään ei valmistauduttaisi ja ei liikuttaisi esimerkiksi yritysverotusta keventäen, se ei olisi dynamiikkaa tuova tavoite.

Hallituksen tavoitteena on keventää vaalikaudella erityisesti työhön kohdistuvaa verotusta. Paitsi että veronkevennyksissä otetaan huomioon suhdannetilanne, ne myös mitoitetaan siten, ettei valtion tasapainotavoitetta vaaranneta. On tärkeää mielestäni, että veronkevennykset toteutetaan etupainotteisesti ja että vaalikauden keskellä tarkastellaan mahdollisuuksia edetä verotuksen keventämisessä, mikä mielestäni on välttämätöntä. Verotuksen rakennetta kehitetään työllisyyttä tukevalla ja yrittäjyyttä edistävällä tavalla ottaen huomioon verotuksen vaikutukset Suomen kykyyn kilpailla yritysten ja niiden avaintoimintojen sijaintipaikkana. On aivan välttämätöntä, että yritykset sijoittavat Suomeen ja yritykset näyttävät voittoa Suomessa ja maksavat veroa Suomeen.

Työhön kohdistuvaa verotusta hallitus keventää alentamalla ansiotuloverotusta, huojentamalla myöhemmin selitettävällä tavalla työnantajamaksuja matalien palkkojen osalta sekä arvonlisäverotukseen tehtävillä muutoksilla. Painopiste on ansiotulojen verotuksen keventämisessä. On aivan oikein, että niillä edistetään tulopoliittisten ratkaisujen syntyä, mutta totta kai eduskunnan ja hallituksen tulee päättää viime kädessä verotuksesta. Veronkevennyksissä painotetaan pieni- ja keskituloisia nimenomaan työllisyyssyistä. Tämä tietysti pitää kunnille kompensoida.

Mielestäni liian vähälle huomiolle on jäänyt Holmin—Vihriälän mallin nimellä kulkeva matalapalkkaiseen työhön kohdistuva työvoimakustannusten kevennys. Tässäkin on tämä selvitys-sana, mutta totta kai tämä asia pitää selvittää. Hallitus toteuttaa pikaisen selvityksen siitä, miten olisi käytettävissä matalapalkkaiseen työhön kohdistuva välillisten työvoimakustannusten kevennys, ja selvittää edelleen, voidaanko järjestelmä toteuttaa niin, ettei se johda haitalliseen osa-aikatyön suosimiseen tai keinotteluun. Tämän järjestelmän toteuttamistavasta ja rahoituslähteistä päätetään selvityksen jälkeen siten, että tavoite on ottaa järjestelmä käyttöön vuoden 2004 aikana. Tämä on selvä uusi väline parantaa työvoiman kysyntää. Sillä nostetaan matalan tuottavuuden työtä kysynnän piiriin, ja se on tärkeä avaus.

Yritysverotuksen osalta on tärkeää havaita, että hallituksen tavoitteena on keventää yritysverotusta. Tästä on mielestäni ollut vääriä käsityksiä. Ministeri Pekkarinen tämän hyvin totesi. Me elämme avautuvassa EU:ssa yhä kasvavan verokilpailun alla. Hallitusohjelmassa nimenomaan todetaan, että yritysverotusta kevennetään Suomen verojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Osinkoverotuksen osalta se, että mitään ei tehtäisi vaan oltaisiin nykyisellä korkealla verokannalla, pitäisi yllä epävarmuutta, joka olisi sitten EY-tuomioistuimen varassa, tai sitten oltaisiin tilanteessa, josta jotain muuta kautta tulisi niin suuria paineita suomalaista verojärjestelmää kohtaan, että asioita joudutaan valmistelemaan. Suomen kaltaista järjestelmäähän ei ole sellaisenaan missään EU:n vanhassa eikä uudessa maassa, ja tiedämme EY-tuomioistuimen tilanteen, jossa toki se voi selvitä, mutta pitkän päälle kannattaa todella turvata suomalaisen yrityksen verotuksen kilpailukyky.

Tässä yritys- ja pääomaverotuksen tarkistuksessa otetaan huomioon mielestäni hyvin tärkeitä asioita: nimenomaan yhteisö- ja pääomaverokannan alentaminen; osinkoverotuksen taso; ansiotuloverotuksen ylimmät marginaaliveroasteet; varallisuusverotus, joka on myöskin yrittäjyyden kannalta ongelma; pitkäaikaisen säästämisen verokohtelu. Sitten tässä selkeästi todetaan, että verotusarvoja helpotetaan perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Tämä ikuisuusasia, joka oli pöytälaatikossa koko viime vaalikauden, nyt tällä vaalikaudella toteutetaan. Edelleen selvästi todetaan, että pk-yritysten osinkojen verotusta ei kiristetä. Mitä tarkoittaa pk-yritys, se nyt tietysti selviää. Minusta lähinnä raja kulkee listattujen ja listaamattomien yritysten välillä, mutta sellaisia malleja on, jotka toteuttavat nämä tavoitteet ja myöskin suosivat edelleen oman pääoman kertymistä suomalaisiin yrityksiin.

Erittäin tärkeätä on, että arvonlisäverotuksessa otetaan käyttöön liukuva alaraja. Tästä on myöskin puhuttu. Yrittäjäjärjestöt ovat esittäneet. Mitään ei ole tapahtunut. Nyt se on hallitusohjelmassa ja tämä toteutetaan. Tällä syntyy uusia työllistäviä yrityksiä. Siitä olen aivan varma.

Myöskin ruokatarjoilun arvonlisävero nyt nostetaan esille. Silläkin on työllistävä vaikutus, ja se on työpaikkaruokailujen ja tietysti ravintolassa käyvien ihmisten kannalta hyvä asia. Toki se vaatii EU:n hyväksynnän, mutta on kaikki edellytykset se aikaansaada.

Myöskin tässä vielä arvonlisäveron osalta todetaan, että palvelualojen osalta Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että voisimme osallistua pienten palvelualojen arvonlisäverokannan alentamiseen.

Mielestäni tämä veropoliittinen osa tarjoaa erittäin hyvän mahdollisuuden hyvään veropolitiikkaan. Totta kai se vaatii hyvän valmistelun ja toteutuksen, mutta pitkästä aikaa suomalaisessa veropolitiikassa liikutaan työllisyyden ja yrittäjyyden ehdoilla eteenpäin. Se on yksi hallitusohjelman hyvä asia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Uuden hallituksen eittämätön päätehtävä on työttömyyden nujertaminen. Hallitusohjelman mukaan hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä. Kaikki nämä tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia, mutta oikeiden ja riittävien keinovalikoimien löytämisessä voi tulla ongelmia.

Hallitus nimeää tärkeimmäksi tavoitteekseen työllisyyden lisäämisen vähintään 100 000 hengellä neljän seuraavan vuoden aikana. Tavoite on kova mutta ei mahdoton, jos kaikki asiat ja tavoitteet saadaan loksahtamaan kohdalleen. Hallitus tunnustaa tavoitteen vaativaksi muun muassa heikkojen maailmantalouden kasvunäkymien johdosta. Tämän vuoksi ovatkin tärkeitä omat vero- ja työvoimapoliittiset keinot. Hallitusohjelman mukaisesti on aivan oikein, että alueellista päätösvaltaa työvoimapoliittisten välineiden käytössä lisätään annettujen määrärahojen puitteissa ja että työvoimapolitiikkaa kohdistetaan entistä enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin siten, että se parantaa työttömien työllistymistä yksityiselle sektorille.

Hallitusohjelman mukaan selvitetään erilaisia kuntien ja valtion välisiä rahoitusmalleja, joilla voidaan lisätä kuntia tehokkaaseen työttömyyden hoitoon. Mallista riippumatta kunnat kaipaavat mitä ilmeisimmin lisää selvää rahaa, sillä viimeaikainen kehitys, jossa valtion rahoitusosuus on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana noin kolmesta neljäsosasta noin puoleen, on johtanut siihen, että monet kunnat ovat vetäytyneet työllisyyden hoidosta.

Omassa kunnassanikin oli vielä toissa vuonna noin 200 työllistettyä ja bruttomeno tästä oli kaupungille noin 2,5 miljoonaa euroa. Tänä vuonna työllistettyjä on 30 ja tästä bruttomeno noin 600 000 euroa, eli tämäkin esimerkki osoittaa kunnan suhteellisen osuuden näistä kustannuksista kasvaneen. Toisaaltahan laman aikana kuntien vastuuta lisättiin monilta muiltakin osin.

Verotuksen keventäminen ei ole ainoa keino kohentaa työllisyyttä. Suunnitteilla oleva talouden elvytyspaketti on niin ikään varsin tervetullut. Pakettiin, vielä tämän kevään lisätalousarvioon, kaikkein nopeimmat ja tehokkaimmat työllisyyskeinot pitäisi pystyä keräämään. Julkisia investointeja luvataan aikaistaa. Esimerkiksi homekoulujen peruskorjausten aikaistaminen on monella tapaa kannatettavaa. Samoin tähän lisätalousarvioon on luvattu lisätä työvoimapoliittisia määrärahoja.

Hallitusohjelmassa on monta selvitettävää projektia. Työllisyyden kannalta varmasti tärkeimpiä ovat yrittäjyyttä edistävät toimet. Mainittakoon niistä arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi ja pienten työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäveron huojentaminen. Olisi tärkeää, että työllistävien yritysten lukumäärä kääntyisi jälleen kasvuun.

Hallitus lupaa toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Samoin se lupaa myös huolehtia palveluiden kestävästä rahoituksesta ja lisätä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja, mikä on aivan välttämätöntä ikääntyvän väestön palvelutarpeita ajatellen. Tähän liittyen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia nostetaan ja hankerahoitusta lisätään. Samoin luvataan uusiin tehtäviin ja entisten laajentamiseen riittävät voimavarat.

Arvoisa puhemies! Kuntien yhteisövero-osuus on luvattu säilyttää nykytasollaan vuoteen 2005. Osana kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisselvitystä selvitetään mahdollisuudet yhteisöveron siirtämiseen kokonaan valtiolle. Kuntatalouden vakauden lisäämiseksi ja suhdanneherkkyyden vähentämiseksi tämä tulisi toteuttaa ja kompensoida menetys kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta. Valtionosuusjärjestelmää tulee kehittää myös palvelurakenteiden ja tuottamistapojen uusimista sekä kuntien välistä yhteistyötä edistäväksi.

Hallitusohjelman mukaan kuntien verotuloihin perustuvan tasausjärjestelmän uudistamisen yhteydessä arvioidaan mahdollisuudet kiinteistöveron irrottamiseen tasausjärjestelmästä. Käytännössä tämä merkitsee tasausrajan alentumista, sillä taajaan asuttujen ja rikkaampien kuntien kiinteistöverotulot ovat luonnollisista syistä keskimääräistä korkeammat. Esimerkiksi vuoden 2001 verotuksessa Helsingin kiinteistöverotulot olivat asukasta kohti 196 euroa ja oman kotikuntani Lieksan 108 euroa. Ilman järjestelmään tulevia muita muutoksia tämä merkitsee tasausmenetyksiä köyhemmille kunnille. Kysynkin: Näinkö on aikomus vaivihkaa korjata Helsingin kaupungin heikentynyt talous? Ministeri Mannisen puheenvuorossa äsken viitattiinkin, että esimerkiksi tätä kautta tuettaisiin Helsingin taloutta.

Painopiste valtiontalouden liikkumavaran mahdollistamassa verotuksen keventämisessä kohdistuu ansiotuloihin. Hallitusohjelmassa todetaan, että veronkevennyksissä painotetaan työllisyyssyistä pieni- ja keskituloisia. Veronkevennykset kohentavat palkansaajien käytettävissä olevia tuloja. Kun osa lisääntyvistä tuloista käytetään muun muassa kulutukseen kotimarkkinoilla, kohentuu näiden alojen työllisyys. Tämä on välttämätöntä, mikäli halutaan korvata ne työpaikat, jotka ovat vallitsevan suhdannetaantuman aikana häviämässä ainakin toistaiseksi teollisuudessa. Jo melko kauan Suomen talous on nojannut pitkälti kotimaisen kysynnän varaan.

Vähennysten korottamisen kunnille aiheuttamat verotulomenetykset on luvattu kompensoida ja ne tulee kompensoida täysimääräisesti. Moni kunta kamppailee tälläkin hetkellä talousvaikeuksien kanssa siitäkin huolimatta, että takana on varsin hyvätuloksinen talousvuosi 2002. Tämän vuoksi on hyvä, että hallitus jatkaa toimenpiteitä kriisikuntien talouden tervehdyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita ja kirjauksia. Käytettävissä olevan ajan puitteissa voin käsitellä vain muutamaa asiaa. Todettakoon, että lapsilisiin tehdään korotus, kotihoidon tuen tasoa sekä pienintä äitiys-, sairaus-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa nostetaan sekä kansaneläkkeitä myös korotetaan.

Aivan lopuksi muutama sana omaishoitajien aseman parantamisesta. Hallituksen toimesta tullaan selvittämään, kuinka omaishoitoa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti ja osana palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Kaikkein tärkeintä on mielestäni yhtenäistää omaishoidon tuen myöntämisperusteet, sillä ne vaihtelevat eri kuntien välillä. Omaishoitajien joukko ei ole pieni. Maassamme on noin 300 000 omaishoitajana toimivaa. Heistä alle 10 prosenttia saa kunnallista omaishoidon tukea. Ei voi olla oikein, että sijaishoidon kalleus estää käytännössä hoitajan vapaapäivien viettämisen. Vapaapäiväjärjestelyjen epäkohdat on välittömästi korjattava. Omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä niin omaisten kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta katsoen. Omaishoito on hoidettavan kannalta hyvä ja inhimillinen hoitomuoto. (Puhemies koputtaa) Se on myös yhteiskunnalle erittäin edullinen hoitomuoto. Epäoikeudenmukaisuudet omaishoidon tuen määrässä ja verotuksessa sekä yhteensovituksessa on myös korjattava.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ensinnäkin ed. Siimeksen tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Arvoisa puhemies! Tässä ohjelmassa, joka meillä on käsittelyssä, hallitus lupaa vahvistaa kansalaisten turvallisuutta hyvinvointiyhteiskuntaa kehittämällä. Hallituksella onkin tätä kautta tietenkin vaativa tehtävä tasapainottaa toimintansa vahvan talouskasvutavoitteen ja yhteiskunnan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen välillä, koska näitä on kohtuullisen vaikea yhteensovittaa. Hallituksen vastuulla tietenkin on huolehtia vahvan talouskasvun edellytyksistä, mutta yhtä suurella tarmolla on syytä paneutua siihen, että talouskasvun tulokset kohdentuvat yhteiskunnassa oikeudenmukaisella ja myös tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kunnalliset palvelut, niin kuin me hyvin tiedämme, ovat turvallisen yhteiskunnan kantava rakenne, jolla Suomi selvisi 90-luvun lamastakin. Kuntajaotus on puolestaan ratkaisevan tärkeä palvelujen järjestämisen ja rahoituksen, hallinnon, yhdyskuntarakenteen kehityksen sekä alueellisen kehittämisen kannalta.

Edellisen hallituksen kuntapolitiikan selkeä tavoite oli hyvinvoinnin tasapuolista kehitystä uhkaavan kuntatalouden erilaistumiskehityksen pysäyttäminen. Siinä tavoitteessaan se hallitus onnistuikin.

Pääministeri Jäätteenmäen hallitusohjelmasta puuttuu kokonaan itse asiassa näkemys siitä, mikä on kuntahallinnon tila ja tulevaisuus lähivuosina. Sen vuoksi hallitusohjelman kuntapolitiikkaosiota voi kuvata oikeastaan yhdellä sanalla, ja se on "epämääräinen". Kuntapolitiikan tavoitteet sinänsä ovat toki hyviä: peruspalvelujen saatavuuden ja rahoituksen turvaaminen, kuntatalouden tasapaino ja vakaus, mutta mitä nämä tavoitteet käytännössä tarkoittavat ja millä keinoilla ne sitten saavutetaan, se jää itse asiassa 52-sivuisessa hallitusohjelmassa täysin kertomatta.

Uudella hallituksella ei näytä olevan mitään näkemystä siitä, minkälaisia ovat ne kunnat, jotka pystyvät huolehtimaan kansalaisten peruspalvelujen turvaamisesta. Hallitusohjelman kuntaosio herättää väistämättä kysymyksen, onko itse asiassa hallituksen tavoitteena edistää elinvoimaisten ja toimintakykyisten kuntien kehittämistä vai onko tavoitteena antaa kuntahallinnon ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa kunnallisesta itsehallinnosta tulee liian monien kuntien kohdalla kulissi, jonka taakse kätkeytyy täysin valtion tukitoimien varassa kituva paikallisyhteisö.

Maamme kuntarakenne, niin kuin hyvin tiedämme, on pienkuntavaltainen ja hajanainen. Kuntarakenne muuttuu tulevaisuudessa nykyistäkin heterogeenisemmaksi. Väestömääräisesti pienillä, pinta-alaltaan laajoilla ja harvaanasutuilla kunnilla sekä suurilla kaupunkikeskuksilla on samat tehtävät, vaikka toimintaedellytykset ja erityisesti rahoitusasema ovat hyvin erilaisia. Erot kuntien väestö-, ikä-, työvoima- ja tulorakenteissa tulevat kasvamaan edelleen. Hallitusohjelman perusteella näyttää siltä, että hallitusneuvottelijat ovat ummistaneet silmänsä tältä väistämättömältä kehitykseltä.

Hallitusohjelmassa todetaan, että "Edellytykset - - peruspalvelujen järjestämiseksi turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta". Ohjelmassa ei kuitenkaan ole sanaakaan siitä, mikä on elinvoimainen ja terve kuntarakenne, eikä siinä kerrota, miten toimiva kuntarakenne aiotaan saada aikaiseksi.

Kuntarakenteen uudistaminen on sekä palvelujen järjestämisen että valtionosuusjärjestelmän kehittämisen kannalta kuitenkin välttämätön edellytys, jollei palvelujen järjestämistä haluta suurelta osin siirtää pois seudullisille tai alueellisille toimijoille. Uudelta hallitukselta on tätä kautta puuttunut joko osaamista tai rohkeutta tai näitä kumpaakin nähdä kuntarakenteen kehittämisen merkitys peruspalvelujen tulevaisuuden turvaamisen kannalta.

Perustuslain mukaan valtiovalta viime kädessä vastaa siitä, että kansalaiset saavat peruspalveluja tasapuolisesti eri puolilla maata. Uusi hallitus ei kuitenkaan ota vastuuta toimintakykyisen kuntarakenteen kehittämisestä, sillä se tyytyy vain toteamaan, että kuntaliitoksia edistetään vapaaehtoiselta pohjalta. Kaikki me tiedämme sen, että tämä tie on toivottoman hidas tie. Välttelemällä vastuutaan tässä asiassa hallitus pahimmassa tapauksessa ottaa riskin koko kunnallisen palvelujärjestelmän ja peruspalvelujen rahoitusjärjestelmän rämettymisestä.

Jäätteenmäen hallitus lupaa huolehtia palvelujen kestävästä rahoituksesta ja turvata kuntien rahoituspohjan. Viime vuosien kokemukset osoittavat, miten vaikeaa hajanaisessa kuntajärjestelmässä on jopa reilun talouskasvun oloissa kuntatalouden tasapainon ylläpitäminen erityyppisissä kunnissa. Kun otetaan huomioon kuntatalouden tulevaisuudessa mahdollisesti myös synkkenevät näkymät, uuden hallituksen kuntatalouden työkalupakki vaikuttaa varsin heiveröiseltä. Keskustapuolue suorastaan tehtaili Lipposen toisen hallituksen osalle välikysymyksiä kuntataloudesta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Tähän nähden olisi odottanut Jäätteenmäen hallitusneuvottelijoilta itse asiassa paljon tukevampaa ja asiantuntevampaa otetta kokonaisuuteen nimeltä kuntapolitiikka. Uusi hallitus luottaa peruspalvelubudjetti-taikasanaan, mutta näyttää siltä, etteivät hallitusneuvottelijat ole itse asiassa oikeastaan tienneet, mitä peruspalvelubudjetti voisi käytännön elämässä tarkoittaa.

Hallitusohjelma ei lupaa mitään muutoksia eri ministeriöiden kunta-asioita koskevaan päätöksentekoon eikä ministeriöiden väliseen toimivaltaan. Hallitusohjelma itsessään on valitettavasti osoitus siitä, että ainakin hallitusneuvottelijoilta on puuttunut kokoava ja yhteensovittava ote valtion kuntapolitiikkaan, mikä näkyy myös siinä, että puuttuu tätä koskeva politiikkaohjelma. Kunkin sektoriministeriön osalta kuntatalouteen vaikuttavat toimenpiteet on kirjattu toisistaan erillisiksi tavoitteiksi eikä mitään yhteensovitusta kuntatalouden tasapainottamistarkoituksessa ole ainakaan hallitusohjelmassa havaittavissa.

Kuntapoliittinen osio on pelkkiä yleisluontoisia lupauksia, samalla kun muiden ministeriöiden toimialalla kirjataan toisaalta tiukan meno- ja finanssipolitiikan pelisääntöjä, toisaalta mittavia sosiaali- ja terveyspolitiikan uudistuksia. Sekä kansantalouden kehityksen että veronkevennyksien näkökulmasta ja niiden supistavien vaikutuksien johdosta voi olla niin, että myös ne supistavat kuntien tulopohjaa. Hallitusohjelmaan, erityisesti sen sosiaali- ja terveyspolitiikkaosuuteen, sisältyy laaja kirjo sellaista palvelujen lisäämistä tai kehittämistä tarkoittavia toimia, jotka lisäävät toisaalta kuntien menoja. Hallitus lupaa kyllä korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia. Onko sitten hallituksen tarkoituksena kasvattaa niin paljon valtionosuuksia, että ne poikkeuksellisesti kattavat kokonaisuudessaan hallitusohjelmaan sisältyvät monet kuntien menolisäykset, jää nähtäväksi. Toivon tietenkin, että näin tapahtuisi.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana aluepolitiikan näkökulmasta.

Vaalien alla pääministeri Jäätteenmäen puolue ja myös pääministeri huutaenkin vaativat jonkinlaista täyskäännöstä harjoitettavaan aluepolitiikkaan. Kysyin tuolloin aluekehityksestä vastanneena ministerinä useaan otteeseenkin keskustan edustajilta, mitä tällä täyskäännöksellä tarkoitetaan. Kysymys oli minun mielestäni perusteltu, olihan itse asiassa kaikki merkittävät aluekehitysratkaisut hyväksytty täällä eduskunnassa yksimielisesti, siis myös keskustan siunauksella. Nyt minun ei enää tarvitse kysellä tämän täyskäännöksen perään.

Hallitusohjelman aluepolitiikkaosuuden lukemalla selviää, että entisen pääopposition ja nykyisen pääministeripuolueen "täyskäännös" itse asiassa tarkoittaa muutamaa merkityksetöntä painotuseroa edellisen hallituksen politiikkaan nähden. Luin tämän tiedon hallitusohjelmasta huojentuneena, sillä vaaranahan todella oli, että puhe täyskäännöksestä muuttuu joksikin reaaliseksi toimeksi, ja onneksi näin ei tapahtunut. Nyt sen sijaan on helppo uskoa, että tämäkin hallitus kykenee selviämään aluepolitiikasta ilman suurempia harharetkiä tai suurempia virheitä, kunhan vain pysyy edellisen hallituksen valmiiksi merkitsemällä reitillä, ja sitä reittiä on varmasti helppo kulkea.

Herra puhemies! Kun täällä on liikenne- ja viestintäministerikin paikalla, haluaisin ottaa esiin yhden kohdan, jossa kiinnitetään huomiota myös liikennepolitiikkaan ja siellä lähinnä talvimerenkulkuun ja yleensäkin merenkulkuun. Kun täällä lukee, että "Hallitus turvaa Suomenlahden liikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmän rahoituksen siten, että se voidaan ottaa käyttöön vuonna 2004, sekä Merenkurkun ympärivuotisen liikenteen jatkuvuuden", onko tämä nyt luettava niin, että kun puhutaan Merenkurkun ympärivuotisen liikenteen jatkuvuudesta, Perämeren ympärivuotista liikennettä ei aiotakaan turvata ja jatkaa?

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan ed. Soininvaaran tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Hallituksen ohjelma on hätäisesti lukaistuna oikein hieno paperi. Siinä on lueteltu suuri määrä hyviä ja kauniita ja vihreidenkin mielestä tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta huolellinen lukija valitettavasti havaitsee hallitusohjelman niin epäselväksi ja ristiriitaiseksi, että sen perusteella on täysin mahdotonta saada selville, mitä hallitus oikeasti aikoo.

Hallitusohjelman epäselvyyden yksi taso on kielellinen. Ohjelma sisältää lauseita, joiden tarkoituksen hyväntahtoinen lukija kyllä arvaa, mutta jotka suomen kielen lauseina ovat täyttä hölynpölyä. Sivulla 17 ohjelma esimerkiksi sanoo, että "Järjestelmän läpinäkyvyyttä maksujen ja etuuksien välillä on parannettava". Kenen siis halutaan näkevän ja mitä? Halutaanko, että maksut ja etuudet näkevät paremmin toinen toisensa? Sivulla 19 luvataan toteuttaa hanke "laittomien palvelusuhteen ehtojen poistamiseksi". Yksikkö- ja monikkovirhe on alkutekstissä, mutta mitä oikeastaan ovat laittomien palvelusuhteiden ehdot ja mitä on niiden poistaminen? Tällaisia esimerkkejä löytyy viljalti muitakin. No, kiireessä tulee virheitä kenelle tahansa, mutta kun korostetaan, että yhteiskunnan menestyksen perusta on osaaminen, voisi olettaa, että hallitusohjelman kirjoittajat osaisivat edes äidinkieltään. Jos ohjelma olisi ylioppilasaine ja minä aineen korjaaja, antaisin huonon kielen perusteella reput.

Epäselvyyden toinen taso on se, että asioita luvataan paljon ja joka suuntaan. Luvataan lähes henkeäsalpaavia asioita. Sivulla 17 luvataan esimerkiksi perhepolitiikkaa, joka turvaa sen "ettei perheen perustamista tarvitse siirtää taloudellisista tai työelämään liittyvistä syistä". Tämähän on aivan valtavan upea tavoite, mutta sen toteuttaminen oikeasti merkitsisi lähes vallankumousta tässä stressaantuvassa maassa, jossa ensisynnyttäjien keski-ikä kasvaa, pätkätöitä tekevät erityisesti synnytysiässä olevat koulutetut naiset, jossa työperäisen stressin oireet yleistyvät ja nukahtamislääkkeiden kulutus kasvaa erityisesti nuorten naisten keskuudessa ja jossa jopa Talouselämä-lehti kirjoittaa, että nuorille työssäkäyville aikuisille pitäisi säätää kotiintuloaika.

Tämän vallankumouksellisen lupauksen toteuttamiseen käytännössä hallitus ei tarjoa konkretiaa edes selvityksen verran, vaikka muuten ohjelma lupaa viitisenkymmentä selvitystä. Jos lupaus siitä, että raha- tai työhuolet eivät oikeasti pakottaisi ketään siirtämään perheen perustamista, aiottaisiin toteuttaa, kaikki käytettävissä oleva raha menisi varmaan siihen ja tuskin sittenkään riittäisi. Mutta muitakin lupauksia lisärahasta annetaan kymmenittäin, kaikki sinänsä oikein hyviä asioita.

Samalla kuitenkin asetetaan tiukka menoraami: Valtion menot eivät saa nousta enempää kuin 1,12 miljardia euroa. Pelkän Kansallisen terveysohjelman toteuttaminen vie tästä yli puolet. Jos kehitysyhteistyörahoja nostetaan tasaista vauhtia kohti luvattua päämäärää, se vie lopusta yli puolet. Paljoakaan ei jää perhepolitiikkaan ja eläkkeisiin esimerkiksi. Jää siis täysin arvoitukseksi, mitä rahoituslupauksistaan hallitus aikoo oikeasti toteuttaa. Tässä keskustelussa on jo viitattu tähän salaiseen julkistamattomaan lisäpöytäkirjaan, jossa budjettisuunnitelma oikeasti on. Toistan debatissa esittämäni kysymyksen: Mikä valoisa vaihtoehto se on, että julkisuudelta pimitetään hallitusneuvottelijoiden tärkein tuotos?

Hallitusohjelman epäselvyyksien kolmas taso on se, että monista asioista on ohjelman eri kohdissa keskenään ristiriitaisia kirjauksia. Hallitus voi tehdä melkein mitä vain, ja silti teko on sopusoinnissa hallitusohjelman ainakin yhden kohdan kanssa, mutta samanaikaisesti ristiriidassa toisen kohdan kanssa. Ristiriitaisia kirjauksia hallitusohjelma sisältää erimerkiksi koululaisten iltapäivähoidosta, kansainvälisestä ilmastopolitiikasta ja ekologisesta verouudistuksesta. Kriittinen lukija joutuu pakostakin kysymään, ovatko nämä ristiriitaiset kirjaukset tietoinen valinta vai eivät, ja jos eivät, johtiko hallitusneuvotteluja kukaan.

Arvoisa puhemies! Otan esimerkin kauniilta kuulostavasta kirjauksesta, jota on julkisuudessa jo ehditty kiitellä. Se kuuluu: "Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen." Budjettineuvotteluissa parkkiintunut entinen kehitysyhteistyöministeri huomaa heti takaportin: "yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen". Toiseksi tarkka lukija huomaa, että ilmaistu tavoite ei lainkaan koske tämän hallituksen ja eduskunnan aikaa, vaan vasta seuraavan. Tämän hallituksen ja eduskunnan kaudella luvataan vain kasvattaa kehitysavun rahamäärää, ei sitouduta siihen, että sen osuus kansantuotteesta kasvaa. Tosiasiassa kirjaus ei siis lainkaan anna budjettineuvotteluihin kehitysyhteistyön puolustajille selkänojaa. Valtiovarainministeri ei riko hallitusohjelmaa, vaikka hän esittäisi kehitysavun kansantuoteosuuden laskua, kunhan rahamäärä vain nousee yhdelläkin eurolla.

Arvoisa puhemies! Myös hallitusohjelman ympäristöosuus näyttää ensi vilkaisulla kauniilta, mutta jää yhtä epämääräiseksi ja ristiriitaiseksi kuin kaikki muukin. Ympäristöluvun ensimmäinen lause lupaa vakiinnuttaa Suomen aseman maana, jonka kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän kehityksen ehdot täyttävään kulutukseen ja tuotantoon. Loogisesti tämä tarkoittaa, että ohjelman kirjoittajat kuvittelevat kulutuksen ja tuotannon Suomessa jo nyt täyttävän ekologisesti kestävän kehityksen ehdot. Luoja paratkoon, jos he näin todella kuvittelevat! No, toisaalta onneksi saman luvun toisessa kohdassa luvataan ekologista verouudistusta, jolla muun muassa vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja. Tästä voi päätellä ohjelman kirjoittajien sittenkin olevan tietoisia siitä, että ekologiseen kestävyyteen on vielä matkaa ja aika lailla onkin. Ilo tästäkin havainnosta jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun vähän myöhemmin energia-osiossa puhutaan ympäristöveroista aivan toisessa hengessä, joka antaa selkänojaa pikemminkin ekologisen verouudistuksen vastustajille.

Useimmat hallitusohjelmassa luvatut ympäristöasiat ovat vanhoja, Lipposen hallitusten linjauksia. Kiistanalaiset kysymykset sivuutetaan epäselvillä kirjauksilla. Esimerkiksi jää epäselväksi, aikooko hallitus toimia metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, jos tähän mennessä hyväksytyt, maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvat keinot osoittautuvat riittämättömiksi. En tiedä, tietääkö hallitus edes itse, mitä se oikeasti aikoo tehdä. Ulkopuolisille hallituksen linjan paljastaa vasta aika. Lähes ainoa uusi ja selkeä ympäristösitoumus on lupaus hankkia Suomenlahden öljyvahinkojen torjuntaa vahvistamaan uusi monitoimimurtaja, mikä on oikein tervetullut asia. Lähes selvimpiä asioita ympäristöluvussa ovat ne, joista vaietaan. Onneksi ohjelmassa ei puhuta esimerkiksi mitään Vuotoksen altaan erityislaista, vaikka keskusta Lapissakin niin vaalien alla kuin vielä vaalien jälkeenkin väitti sitä kynnyskysymykseksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tulisi kuvata ainakin pääasiat siitä, mitä hallitus ihan oikeasti aikoo ruveta tekemään. Sen tulisi antaa hallituksen työlle selkeä luuranko, jotta asioiden lähempi valmistelu voi alkaa tuottaa lihaa luiden ympärille. Ikävä sanoa, mutta pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelma ei tarjoa tätä luurankoa, ei edes selkärankaa. Hallituksen tosiasiallinen linja ja tosiasialliset prioriteetit selviävät vasta budjettineuvotteluissa. Kun hallitusohjelma on näin ristiriitainen ja epäselvä, hallituksen neuvottelut niin budjeteista kuin muistakin asioista tulevat todennäköisesti olemaan pitkiä ja vaikeita.

Näin epäselvällä ohjelmalla varustetussa hallituksessa yli 90 prosenttia vallasta on budjetin valmistelijalla. Jos olisin keskustalainen, olisinkin hyvin huolissani siitä, että lähes kaikki valta on delegoitu sosialidemokraattiselle valtiovarainministerille. Jos taas olisin sosialidemokraatti, pelkäisin sitä, että keskustalaiset kertovat kansalle turuilla ja toreilla, että he kyllä jakaisivat kaikille mannaa, jos ilkeät sosialidemokraatit vain eivät estäisi. Kun en ole kumpaakaan, voin vain ristiä käteni ja toivoa, että Suomi-laivaa ei ajeta karille, kun peräsimessä on hallitus, jonka kompassissa kymmenen neulaa osoittaa iloisesti kaikkiin ilmansuuntiin.

Henrik Lax /r:

Herr talman! Jag skall beröra några frågor i regeringsprogrammet, frågor som jag flitigt har fått diskutera med medborgarna inför riksdagsvalet.

Utvecklingen av levnadsförhållandena i Östersjöregionen utgör en viktig tyngdpunkt i regeringsprogrammet och det är bra. Utvidgningen av EU kommer att innebära en stark beställning på fördjupat regionalt samarbete överhuvudtaget och för vår del särskilt i Östersjöregionen. Det är klart att det behövs ett intensivare och allt mera omfattande samarbete med Sverige och det övriga Norden för att stabiliteten och välfärden skall kunna stärkas i hela Östersjöregionen.

De nya demokratierna i regionen har ett stort behov av den kompetens och sådana färdigheter som de nordiska länderna besitter. För att bara nämna ett exempel så har vi och de övriga nordiska länderna mycket att ge när det gäller att stöda dem i deras utveckling mot moderna rättsstater.

Finlands två språk och två språkliga kulturer är en klar styrka i detta sammanhang och det är viktigt att vi slår vakt om landets tvåspråkighet också med tanke på att säkerställa våra möjligheter att fungera som en ledande utvecklingsmotor i det här sammanhanget.

Den språklag som Finlands riksdag nyligen godkänt är en bra utgångspunkt också för att befästa finskans och svenskans ställning i ett Europa och en utvidgad europeisk union där de små språkens ställning blir allt mera trängd. Finland, Sverige och andra mindre länder måste göra gemensam sak av att försvara de små språken. Sverige skulle dessutom ha mycket att vinna på genom att slå vakt om sitt finska språkkapital.

Det är därför viktigt att införandet av den nya språklagen sköts bra och att saken nämns i regeringsprogrammet. Bilden av Finland som ett föregångsland för sitt sätt att ta hand om sina språkgrupper är värd att slå vakt om.

Herra puhemies! Hallitus on varautunut edistämään Itämeren alueen kehittämistä, ja tämä on tärkeä asia. EU:n laajeneminen nostaa alueellisen yhteistyön merkityksen uuteen arvoon. On selvää, että tarvitaan entistä läheisempää ja laajempaa yhteistyötä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa, jotta voitaisiin vahvistaa vakautta ja vaurautta koko Itämeren alueella. Alueen uudet demokratiat tarvitsevat paljon tietoa ja taitoa, mitkä on saatavissa Pohjoismaista, ei vähiten oikeusvaltiota rakennettaessa.

Maamme kaksi kieltä ja kulttuuria on voimavara tässä yhteydessä, varsinkin jos Suomi haluaa toimia edelläkävijänä, kehitysmoottorina, tässä yhteydessä. Suomen kuvaa edelläkävijänä kieliryhmiensä oikeuksien turvaajana kannattaa varjella. Hyvä onkin sen vuoksi, että hallituksen ohjelmassa mainitaan uuden kielilain asianmukainen täytäntöönpano.

Herr talman! Vårdkrisen är en viktig fråga för regeringen att ta sig an. Jag nöjer mig här med att konstatera att det krävs stora reformer för att kvaliteten i sjuk- och hälsovården skall kunna garanteras och patienterna ges inflytande över sin vårdsituation. Jag talar här uttryckligen om den offentliga sjukvården. En hållbar lösning i vårdkrisen förutsätter bland annat frihet för medborgarna att välja läkare och vårdleverantör. Den förutsätter också att de alltför stora sjukhusorganisationerna monteras ner och att en klar uppdelning verkställs i rollerna och ansvarsfördelningen mellan de politiska beslutsfattarna och den professionella ledningen i vårdorganisationen.

Herra puhemies! Maamme julkista hoitojärjestelmää vaivaa kriisi, kriisi, johon tietysti hallituksen on puututtava. Me tarvitsemme suuria uudistuksia, jotta terveydenhoidon laatu voidaan taata ja potilaille varmistaa mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitotilanteeseensa. Kestävien ratkaisujen löytäminen hoitokriisiin edellyttää muun muassa, että potilas saa valita lääkärinsä ja hoitolaitoksensa, että ylisuuret sairaalaorganisaatiot puretaan sekä lisäksi että poliittisten päättäjien ja hoito-organisaatioiden ammattijohdon roolit ja vastuusuhteet selkeästi eriytetään toisistaan. Yhteisymmärryksen saavuttaminen näistä lähtökohdista hallituksessa ja eduskunnassa on välttämätöntä, jotta julkinen hoitoala voitaisiin saada uudelle, kestävälle pohjalle. Enää ei auta panna hyvää rahaa huonon perään. Valtiontalouden pysyminen hallinnassa ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen edellyttää saman suuntaisia, tehoa ja laatua parantavia toimenpiteitä myös julkisen sektorin muilla lohkoilla.

Herr talman! Ännu några ord om vårdkrisen. Den stora hälsovårdsreformen hotar att bli ett slag i luften om inte politikerna nu vågar och kan bryta upp de stela och förlegade beslutsstrukturer som i årtionden gjort det omöjligt att få till stånd en patientinriktad, tillgänglig och reaktionskänslig vårdapparat i samhällets regi. En klar ansvarsfördelning mellan dem som ger det offentliga vårduppdraget, dvs. politikerna, och dem som verkställer det, alltså läkarna och vårdpersonalen, måste äntligen fås till stånd. Alltför många vårdbehövande, deras anhöriga och anställda inom vårdsektorn har trampats ned och bränts ut för att expertisen inte givits utrymme att ta sitt ansvar för den vårdkvalitet som vi alla har rätt att kräva. Samtidigt har systemet tagit död på läkarkårens intresse att utveckla ett professionellt ledarskap och tidsenliga styrsystem inom den offentliga vården på samma sätt som skett inom den privata sektorn. Problemen kan inte lösas med att ösa in mera pengar i ett system som läcker.

Herra puhemies! Muutama sana myös verotuksesta ja työllisyydestä. Kymmenisen vuotta sitten toteutettiin suuri verouudistus maassamme. Veropohjaa ja vähennysoikeutta laajennettiin sekä lakkautettiin yritysten niin sanottu kahdenkertainen verotus. Samalla kun ryhdyttiin verottamaan aiemmin verottomia tuloja, voitiin alentaa yritysten voittojen ja pääomatulojen verotusta. Uudistus on auttanut Suomea selviytymään 1990-luvun talouslamasta, parantamaan työllisyyttä sekä ylläpitämään kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää. Nyt ei saa kääntää kelloa taaksepäin. Osinkoveron mahdollinen uudistaminen ei saa johtaa yritysten kahdenkertaisen verotuksen palauttamiseen eikä ainakaan yrityksen ja sen osakkaiden yhteisen verotuksen kiristämiseen. Jos näin tapahtuu, yritysten mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ja osallistua yhteisen hyvinvointimme rakentamiseen saattaisivat pahasti vaarantua. Tärkeätä on myös, että palkkojen ja eläkkeiden verotusta voidaan alentaa, mutta onnistuminen tässä edellyttää, että valtio ja kunnat onnistuvat monella tavalla uudistamaan ja tehostamaan hallintoaan sekä palvelutuotantoaan ja että työttömyyttä onnistutaan vähentämään edelleen.

Herr talman! Jag vill ännu säga några ord om freden och säkerheten i Europa. De största hoten mot en stabil och fredlig utveckling i Europa utgörs av bräckliga stater med stora ekonomiska och sociala problem. Sådana finns på Balkan och sådana har uppstått efter Sovjetunionens sönderfall, men vi har också anledning att bereda oss på olika slags terroristangrepp i Europa. Det finns bara ett sätt att motverka dessa faror, att bidra till stabiliteten, och det är ett utökat internationellt samarbete på säkerhetspolitikens område. Men det är ännu för tidigt att säga hur Finland organisatoriskt skall passa in sig i detta. Ett är däremot säkert, också Finland måste förstärka sitt engagemang i det internationella samarbetet för fred och stabilitet.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Hallitusohjelmaa lukiessa olo oli välillä kuin petetyllä ystävällä. Kristillisdemokraateilla ja keskustalla on kahdeksan vuoden yhteinen oppositiotaival takanaan, ja se sisälsi monia yhteisiä välikysymyksiä, monia yhteisiä vastalauseita, joihin yhdessä kokosimme niitä tulevaisuuden visioita ja toimenpidevaatimuksia, joita molemmat tavoittelimme ja joihin uskoimme. Nyt suuri osa näistä tavoitteista on joko unohdettu tai siirretty selvitettävien osastolle.

Merkillisesti suurin epämääräisyys leimaa juuri sosiaali- ja terveyspolitiikan osiota, joka kuitenkin oli keskustan oppositiopolitiikassa keskeisessä asemassa. Uskon, että keskusta sai kunnioitettavan vaalivoittonsa nimenomaan selkeiden sosiaali- ja terveyspoliittisten esitystensä vuoksi. Eläkeläiset halusivat muutoksen eläkepolitiikkaan, lapsiperheet perhepolitiikkaan, pitkäaikais- ja monisairaat terveyspolitiikkaan.

Valtionhoitajapuolueen sosialidemokraattien toimintatapaan monet olivat pettyneitä, ja nyt muutostoiveet kohdistuivat keskustaan. Poliittisen järjestelmän uskottavuuden vuoksi toivon sitä, että kansalaiset eivät joutuisi taas pettymään ja toteamaan, että meitä on jälleen huijattu.

Viime lokakuussa kyselytunnilla silloinen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen ihmetteli pääministeri Lipposen vaalilupausta korottaa lapsilisiä vasta tällä tulevalla vaalikaudella. Hän kyseli tuolta paikaltaan, miksei jo vuonna 2003, miksi vasta vuonna 2004, kun koko sali sitä odottaa. Kysyn nyt ed. Pekkarisen tavoin: Miksi vasta vuonna 2004? Miksei jo tänä vuonna, kun koko kansa sitä odottaa? Ed. Pekkarinen myös puheessaan vaati lapsilisien sitomista indeksiin. Pääministeri Lipponen vaikutti tuolloin olevan varsin yksin sen idean kanssa, mikä nyt on kirjattu hallitusohjelmaan, lapsilisien korotuksen kohdentamisen ainoastaan perheen ensimmäiselle lapselle. Omista joukoistakin tuolloin muistutettiin, että eduskunta yksimielisesti edellytti ponnellaan lapsilisien sitomista indeksiin ja sitä ehdotti myös lapsilisätyöryhmä rakenteellisena uudistuksena. Nyt keskusta on sitoutunut malliin, jossa aiotaan edelleen purkaa lapsilukumäärän mukaista lapsilisäporrastusta. Porrastusta loivennettiin Lipposen ensimmäisen hallituksen suorittaman lapsilisäleikkauksen yhteydessä, minkä seurauksena toimeentulo-ongelmat kasaantuvat yhä vahvemmin monilapsisiin perheisiin.

Lapsilisätyöryhmän selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat juuri monilapsiset perheet. Tämä on yksi syy siihen, että suomalaiset eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat. Lapsilisän tarkoitus on korvata lapsista aiheutuvia kuluja. Mitä useampia lapsia perheessä on, sitä vähemmän vanhempien muista tuloista jää yhtä lasta kohti jaettavaa. Lapsilisätyöryhmän toissa vuonna julkaistussa muistiossa todetaan seuraavaa: "Lapsilisä ei kata lapsen vähimmäiskulutuksesta aiheutuvia menoja, jolloin perheelle syntyy tarvetta lapsen kulutuksen kattamiseen perheen muiden tulojen kautta. Lisäkatteen tarve on sitä suurempi, mitä useampia lapsia perheessä on. Tämän vuoksi lapsilisän kohdentaminen useampilapsiselle perheelle suhteellisesti suurempana on perusteltua." Lapsilisän nouseva porrastus lapsilukumäärän mukaan asettaa kaikki lapset perhekoosta riippumatta tasavertaiseen asemaan, ja korostan sitä, että useissa Euroopan maissa porrastus on Suomea jyrkempi.

Lisäksi lapsilisätyöryhmä ehdotti toisena rakenteellisena uudistuksena lapsilisäoikeuden ulottamista 17-vuotiaisiin, jotka ovat alaikäisinä vanhempiensa elatusvastuulla ja ovat jääneet järjestelmän väliinputoajiksi. Miksi Jäätteenmäen hallitus ei halua korjata tämän ryhmän asemaa? Tätäkin vaatimusta keskusta oli oppositiossa pontevasti tukemassa, mutta nyt se on unohtunut.

Kotihoidon tuen ja minimiäitiyspäivärahan korotusten suuruutta ei hallitusohjelmassa kerrottu. Ehkä sitä ei ole edes sovittu eikä niitä ainakaan aiota ryhtyä välittömästi korjaamaan. Minimiäitiyspäivärahaa ei myöskään luvata korottaa työttömän peruspäivärahan tasolle, vaikka oppositiossa ollessaan keskusta piti tätä kiireellistä korjausta vaativana ongelmana, mistä kanneltiin jopa oikeuskanslerille epäillen sitä perustuslain vastaiseksi. Ed. Pekkarinen totesi, että keskusta ei voi olla mukana sellaisessa hallituksessa, joka ei välittömästi korjaa tätä häpeätahraa.

Lupaus kansaneläkkeen korotuksesta aiotaan toteuttaa vasta loppukaudesta eikä korotuksen tasoa myöskään kerrota. Keskustan vahvin oppositioase, kansaneläkkeen pohjaosan palautus, puuttuu hallitusohjelmasta tyystin. Jos pohjaosan leikkaus onkin jo kaukana menneisyydessä, niin eläkeindeksin heikennyksen pitäisi olla kyllä kaikilla vielä tuoreessa muistissa. Vain kaksi kuukautta sitten keskusta ja kristillisdemokraatit yhdessä taistelivat taitetun eläkeindeksin korjaamiseksi niin, että se sidottaisiin kaikkien eläkkeiden osalta vahvemmin palkkakehitykseen. Lipposen toinen hallitushan korjasi tämän eläkeläisten eriarvoisuuden niin, että indeksi heikennettiin kaikkien eläkkeiden osalta. Nyt keskustan johtamalla hallituksella olisi täydet mahdollisuudet korjata tämä epäkohta, mutta sitä ei ohjelmasta löydy.

Ihmettelen sitäkin, että suomalaisen terveyspolitiikan eräs suurista tiedetyistä epäkohdista jää sekin vain selvitysten varaan. Pienituloisten ja paljon sairastavien hoitoon hakeutumisen turvaamiseksi luvataan selvittää mahdollisuudet ottaa käyttöön yhtenäinen maksukattojärjestelmä. Suomalaisten potilaitten omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on Oecd-maiden huipputasoa. Erityisesti lääkkeet tulevat kalliiksi. Kun suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52 prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa tämä osuus on vain 29 prosenttia, Norjassa 21 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa korkeat asiakasmaksumme, terveyskeskus- ja sairaalamaksut herättävät suurta ihmetystä. Vaikkapa Ruotsissa voi reilun 100 euron maksukaton saavuttamisen jälkeen käyttää maksutta niin julkisen kuin yksityisen terveydenhoidon palveluja mukaan lukien fysikaalista hoitoa. Tanskassa ei ole lainkaan maksukattoa, koska siellä kaikki terveyspalvelut ovat maksuttomia. Norjassa on käytössä noin 200 euron suuruinen maksukatto, jonka saavuttamisen jälkeen niin lääkkeet kuin avohoidon käynnit ovat maksuttomia. Meillä Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluille on käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee yli 1 300 euron, ja tämän lisäksi tulevat vielä hammashoidon ja fysikaalisen hoidon kustannukset.

Köyhyydestä merkittävä osa keskittyy pitkäaikaissairaisiin. Jos halutaan torjua köyhyyttä, katse tulisi suunnata pitkäaikais- ja monisairaiden suuntaan. Sairauden aiheuttama taloudellinen taakka tulisi mielestäni nykyistä solidaarisemmin jakaa koko yhteiskunnan kannettavaksi. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista, ja hoidon sekä tutkimusten viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä näennäissäästö muuttuu lisämenoiksi.

Maksut ovat siis korkeita, ja erilliset maksukatot merkitsevät suurta maksurasitetta pitkäaikaissairaille. Tästä asiasta on tehty monta selvitystä ja Suomen tilannetta on vertailtu monessa selvityksessä myös kansainvälisiin tilanteisiin. Mielestäni kysymys on nyt vain poliittisesta tahdosta, ei suinkaan lisäselvitysten tarpeesta. Kun keskusta on ollut tämän seikan korjaamista vaatimassa viime vuodet, niin miksi hallitusohjelmaan ei ole kirjattu, että yhtenäinen maksukatto toteutetaan, ei vain selvitetä sen mahdollisuutta? (Puhemies:10 minuuttia!)

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lopuksi ed. Kalliksen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Paperit sekaisin.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää pääsihteeri Tiitistä ja lainsäädäntöjohtaja Koivukangasta, jotka ovat olleet enemmän kuin avuliaita ja neuvoa-antavia herroja täällä eduskunnassa, jossa kovapäisen ja yksinäisen miehen päänahka on erittäin arvostettu, mutta heidät onkin valittu tänne töihin ammattitaitonsa ja osaamisensa vuoksi, toisin kuin meidät kansanedustajat, ja sen huomaa.

Voiko yksi mies tehdä mitään eduskunnassa? Siitä minulle on saarnattu päivästä toiseen, ja niin kuin herra puhemies eilen virkaanastumispuheen yhteydessä sanoi, nytten on aika ruveta kunnialla hoitamaan työtänsä.

Meidän ensimmäinen ja tärkein kunniavelkamme on Suomen kansalle ja minun mielestäni etusijassa urheille sotiemme sankareille, joita ilman te ette istuisi täällä puvuissanne ja mekoissanne. Minua ainakin hävettää, kun tunnen henkilökohtaisesti sotiemme urheita veteraaneja, jotka joutuvat päivittäin laskemaan, ostavatko ruokaa vai lääkkeitä, ja kumminkin samaan aikaan hallitus haluaa lisätä kehitysapua 500 miljoonalla eli nostaa entistä apua 100 prosentilla ihmisille, jotka eivät ole tehneet muuta meille kuin pyytäneet rahaa. Kyllä minua hävettää, että meinaatte pyytää vielä lisää palkkaa, vaikka meidän veteraanimme joutuvat maksamaan omista hautapaikoistaan. Eikö ketään muuta hävetä täällä salissa? Ei näköjään.

Mutta eikö teitä myöskään hävetä se, että palkkojakin ollaan nostamassa? Minä en halua euroakaan lisää palkkaa, ennen kuin veteraaneille on palautettu ilmaiset hautapaikat sekä ilmainen lääkitys sota- ja rintamaveteraaneille. Seuraavan neljän vuoden sisällä 50 000 veteraania kuolee ja osa liian aikaisin, koska edelliset hallitukset eivät ole hoitaneet heille kuuluvaa lääkitystä ja terveydenhuoltoa. Saa nähdä, mitä uusi hallitus tekee miehille ja naisille, jotka heidän hyvinvointinsa tekivät mahdolliseksi. Kun minulta tulee sotaveteraaneja koskevia lakiehdotuksia ja kun palkankorotusasia tulee esille, katsotaan, olenko minä täällä yksin isänmaallisuuteni kanssa.

Nyt haluaisin lukea pienen puheen, joka lähetettiin eturintamalle jatkosodan viimeisinä päivinä.

"Te urheat Suomen sankarit, joiden rinnalla minulla on ollut kunnia taistella ylisuurta vihollista vastaan sietämättömien olosuhteiden vallitessa, pyydän teiltä vielä viimeistä urotekoa, ja jos te tämän taistelun voitatte ja Suomi pysyy itsenäisenä, teiltä ei tule koskaan uupumaan mitään." Tämän paperin olivat allekirjoittaneet marsalkka Mannerheim ja senaikainen hallitus.

Lyhyt oli hallituksen muisti. Rahat uupuivat heti, ja kunnioitus heidän uhrautumisestaan isänmaan puolesta myöskin uupui nopeasti. Nyt teillä on mahdollisuus olla historiallinen hallitus ja lunastaa tämä lupaus meidän veteraaneillemme.

Myöskään tavallisen kansalaisen turvallisuutta koskevia asioita en löytänyt uuden hallituksen ohjelmasta. Meidän on suojeltava naisia ja lapsiamme raiskaajilta ja pedofiileiltä. Se on yksi maailman brutaalisimmista teoista naisia ja lapsia kohtaan. Parhaiten näitä rikoksia vähennetään, kun tuomio kovennetaan ja luodaan pelote näille sairaille ihmisille ja sen jälkeen laitetaan heidät hoitoon, sillä 97 prosenttia pedofiileista uusii rikoksensa. Heidän tekonsa on uhrille henkinen tappo, ja minun mielestäni tuomion pitäisi olla sama kuin taposta. Mutta nämä sairaat ihmiset eivät saa päästä yksinkertaisella puolella tuomiolla, mikä ihme kyllä on Suomessa lainsäädäntö, vaan joutuvat toisen puolen tuomiostaan laitoshoitoon ja pääsevät vapaaksi vasta, kun ovat parantuneet, sillä seuraava uhri voi olla te tai teidän lapsenne.

Kulttuuri ja urheilu oli hiljainen nootti hallitusohjelmassa, jos sitäkään. Aikuisten huippu-urheilun ja kulttuurin tukeminen on lopetettava ja rahat on siirrettävä lasten ja nuorten harrastusten tukemiseen. Nimittäin lasten rikollisuus, huumeiden käyttö ja häiriökäyttäytyminen vähenee huomattavasti, kun on hyviä harrastuksia urheilun ja taiteen parissa. (Ed. Saarinen: Siellähän on hyvä kirjaus!) — Joo, ja kirjakin on kirjoitettu.

Ja sitten: Työtä kansalle, jotka tekevät. Palkkaveroja pitäisi laskea huomattavasti enemmän kuin Sailaksen työryhmä esittää. (Ed. Bryggare: Montako prosenttia? — Ed. Ala-Nissilä: Kuinka paljon?) — Odottakaa nyt vähän. — En voi millään ymmärtää, miksi Suomessa rangaistaan työnteosta ja ahkeruudesta. Kyllä minun mielestäni tasaveroprosentti olisi kannustavin, eli kun teet tuplasti töitä, niin pitäisi riittää, kun maksat tuplasti verojakin eikä neljä kertaa enemmän niin kuin nytten. Samalla voin paljastaa, että jos pieniltä palveluyrityksiltä, niin kuin ravintolat ja parturit, laitetaan alvi alas, niin harmaa talous vähenee ja verotulot kasvavat ja työllisyys paranee. Valtio itse kasvattaa harmaata taloutta, koska verot ovat liian korkeat. Jokerina tässä lottorivissä on se, että sossun ei tarvitse olla auki kuin kerran viikossa. (Ed. Ala-Nissilä: Tunnin vai kaksi?)

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna tulee monta vanhan itäblokin maata EU:n jäseneksi ja rikollisuus tulee nousemaan rajusti. Mitä aikoo hallitus tehdä tälle asialle? Minä vaadin, että heti perustetaan vähintään 500 uutta poliisin virkaa, joista 100 ammattimaisen rikollisuuden torjuntaan.

Jos te nytten puollatte näitä minun muutamaa lakialoitettani, jotka Suomen kansalle kuuluvat, niin pääsette minusta vähin äänin eroon neljän vuoden päästä. (Ed. Ala-Nissilä: Miksi pitäisi päästä?) Muuten minunlaisiani voi olla täällä neljän vuoden kuluttua kymmenittäin, ja sitä te ette kestä.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Herra puhemies! Vastaan ed. Räsäsen aiemmin käyttämään puheenvuoroon. Hän kosketteli lapsiperhekysymyksiä, ja haluan todeta, että keskusta ei tietenkään yksin ole muodostanut tätä hallitusta vaan tämä on kolmen puolueen hallitus. Mielestäni tässä on erinomaiset lapsiperhepainotukset. Kaikkia niitä tavoitteita, joita jokainen yksittäinen puolue olisi halunnut, ei tietenkään yhdessä muodostettavassa kokoonpanossa ole. Mutta olemme hyvin tyytyväisiä siitä, että niitä tulonsiirtoja, jotka ovat olleet vuosikaudet jäissä, nyt saadaan kohennettua; on myöskin uudistuksia päivähoitolainsäädännössä, ryhmäkoossa; perhepäivähoitajan saatavuutta parannetaan ja heidän asemaansa; on pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito; samaten lastensuojelulainsäädännön uudistaminen on erittäin hyvä asia ja myöskin pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten palvelut. Haluan tuoda nämä nyt tässä esille, että ei tässä niin huonot nämä perhepoliittiset kirjaukset ole.

Olen samaa mieltä kuin ed. Räsänen siitä, että muissa Pohjoismaissa sairastaminen on halvempaa kuin Suomessa. Tämä on tosiasia ja meillä on pitkä matka näihin maihin, mutta tälläkin hallitusohjelmalla pyrimme kuromaan sitä kiinni. Kansallinen terveyshanke on yksi vastaus näihin ongelmiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Halmeelle sotiemme veteraanien asemaa koskeviin näkökohtiin. Myös hallitusohjelmassa sotiemme veteraanit ja sotainvalidit ovat edelleen esillä, niin kuin ovat olleet ainakin viimeiset kahdeksan vuotta. Syvimmän lamankin aikana, kun sosiaaliturvaa jouduttiin leikkaamaan, joka vuoden budjetissa pystyttiin veteraanien ja sotainvalidien etuuksia parantamaan. Erityisesti lievävammaisten sotainvalidien asemaa on pystytty viime vuosina korjaamaan. On parannettu asumisoloja, kuntoutusta, laajennettu hammashoitoa ja myöskin sotainvalidien omaisten kuntoutusasioita laitettu kuntoon. Se kunniavelka on maksettava loppuun asti ja heidän etuuksistaan on huolehdittava, ja se on myös hallitusohjelmassa.

Tämä hautapaikka-asia, sen hautapaikan maksullisuus, on minusta lapsus, joka täällä lainsäädäntöä tehtäessä on jäänyt huomioon ottamatta, ja se on mitä pikimmin korjattava. Se ei ole ollut tarkoitus, että siinä asiassa tilannetta olisi huononnettu.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen poimi täällä puheessaan erään yksityiskohdan Liikennepolitiikka-kohdasta ja tiedusteli, tarkoittaako se, kun hallitusohjelmassa luvataan turvata Merenkurkun ympärivuotisen liikenteen jatkuminen, sitä, että Perämerellä ei tätä turvattaisi. Käsitykseni mukaan tämä ei tietenkään tarkoita sitä, vaan näin olen ymmärtänyt nimenomaan tämän kohdan, että tässä Merenkurkun ympärivuotisen liikenteen jatkumisella tarkoitettaisiin Suomen ja Ruotsin välisen liikenteen saumatonta jatkumista, mikä minusta on erittäin hyvä asia. Ymmärrän näin myös, että Perämeren liikenne, siis Tornio—Kemi-satamaliikenne, jatkuu myös ympärivuotisena edelleen.

Tässä samassa yhteydessä tietysti on syytä todeta se, että hallitusohjelmassa toki käsitellään huomattavasti laajemmin ja perusteellisemmin kauppamerenkulkua ja muuta vesiliikennettä palvelutasoa kehittämällä ja myös kiinnittämällä huomiota merenkulkuun liittyvään turvallisuuteen ja tänä päivänä myös erittäin ajankohtaisiin öljyvahinkoihin, öljyntorjuntavalmiuksien parantamiseen, liittyviin kysymyksiin. Tähän liittyvät muun muassa erillisenä toimenpiteenä monitoimijäänmurtaja-aluksen hankkimiseen liittyvät kysymykset.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Hyssälä on oikeassa siinä, että hallitusohjelmassa on monia hyviä lapsiperheitä koskevia tavoitteita. Sekin on ymmärrettävää, että hallitusohjelma on kolmen puolueen kompromissi. Ihmettelen vain sitä muun muassa lapsilisien osalta, mikä hallituspuolueista oli vastustamassa lapsilisien sitomista indeksiin, kun viime syksynä täällä eduskunnassa kaikki puolueet, myös sosialidemokraatit ja Rkp, kannattivat lapsilisien sitomista indeksiin.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Äsken eräs entinen kokoomuslainen soitti (Ed. Laitinen: Nykyinen kepulainen!) ja kysyi, mikähän niihin porvareihin on oikein mennyt, sellaista räksytystä hän oli tv:n kautta ja muutenkin kertonut kuulleensa tässä eduskuntasalissa puhuttavan ja keskustelua käytävän. Minä jouduin siihen harvinaiseen tilaisuuteen, että puolustin, että on siellä kyllä asiallistakin väkeä, kuten tällä hetkellä kokoomuksen riveissä näyttää olevan.

Kun tätä hallitusohjelmadebattia itse kukin on kuunnellut ja keskustelua seurannut ja käynyt, niin ehkäpä ed. Hassi pääsi ihan parhaaseen tulokseen. Jos olisi ekaluokkalainen nyt istumassa tuolla Anneli Jäätteenmäen hallitusaitiossa, niin varmaan hän olisi ajat sitten pillahtanut itkuun ja lähtenyt kotiin. Niin julmasti arvioitiin niin tyylitajua kuin tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita.

Tämä hallitus, herra puhemies, ei ansaitse vielä kiitosta, mutta ei se ansaitse vielä moitettakaan. Tämän hallituksen työ arvioidaan vuosien aikana, neljän vuoden päästä viimeistään sitten, kun nähdään, mitä tämän kauden aikana on tapahtunut.

Anneli Jäätteenmäen hallitus on saanut kohtuullisen vakaan talouden, mutta silti meillä on maassa paljon ongelmia. Työttömyysaste on nousemassa. Meidän niin sanotuilla Itä- ja Pohjois-Suomen periferisillä alueilla työttömyysprosentit ovat tuplaten, mitä ne ovat valtakunnassa, liki 20 prosentin luokkaa. On syytä huomatta, että nuo prosentit ovat olleet samat kymmenkunta vuotta aina tuolta 90-luvun laman ajoista saakka. Tässä suhteessa oikeastaan mikään ei ole hirmuisen paljon muuttunut.

Kun eduskuntavaaleihin käytiin, tällöin tavoitteena oli se, kuinka maan suuntaa pystytään poliittisesti muuttamaan. Kuinka pystytään luomaan suomalaiselle yrittäjyydelle edellytyksiä työllistää? Kuinka esimerkiksi rakentaa telakoilla uusia, hienoja laivoja? Kuinka esimerkiksi suomalainen yrittäjä voi työllistää ja tuottaa oman alansa tuotteita? Näihin kysymyksiin tämä eduskunta joutuu hakemaan vastauksia. Kyllä meidän on paljon helpompi jakaa sitten kaikkea sitä, mitä me saavutamme. On toivottavaa, että eduskunta pystyy omassa roolissaan vaikuttamaan sekä talouspolitiikan, veropolitiikan että työmarkkinajärjestöjen, elinkeinoelämän kautta ja niiden kanssa yhdessä siihen, että nimenomaan me saamme aikaan työpaikkoja ja edellytyksiä tuotannolle. Se jakopolitiikka sujuu kyllä meiltä sitten jo paljon helpommin.

Uusi hallitushan aloittaa taloustilanteessa, jossa kukaan ei ihan varma ole, mihin suuntaan ollaan menossa. Siksi tavoite työllisyysasteen parantamiseksi on kova, yhtä aikaa kun tiedämme, että yritykset vähentävät väkeä. Sen vuoksi onkin hyvin tarkkaan pohdittava, mihin me sijoitamme, onko edullisempaa sijoittaa silloin veronkevennyksiin vai kenties juuri sinne, missä voisimme luoda uutta työtä esimerkiksi helpottamalla yritysten mahdollisuuksia työllistää. On aivan välttämätöntä, että toimimme, kuten hallitusohjelmassa on todettukin, niin, että yritysten sivukuluja pystytään alentamaan ja yrittäjien ja yritysten mahdollisuuksia työllistää pystytään parantamaan. Ilman sitä toimenpidettä ei kansainvälinenkään veto meitä tule työttömyydessä parantamaan ja pelastamaan, ja se on kuitenkin se syöpä, joka meidän kansantalouden kehityksen on vienyt näiden menneiden vuosien aikana kuin myös tulevaisuudessakin.

Olisi ollut toivottavaa, että arvonlisäveronalentamisasioissa, jotka ovat tulleet yritysnäkökulmasta, olisi päästy hallitusohjelmassa myös pidemmälle. Tässä suhteessa esitän oman kritiikkini hallitukselle siitä, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen ei ole mahtunut ainakaan tähän hallitusohjelmaan, ja toivon kyllä hyvin vakaasti, että tämä asia ei ole minkäänlaisen veran alla vaan siihen voidaan palata tämän kauden aikana. Itse ainakaan en tule siitä puhumista lopettamaan, ennen kuin saavutamme EU-liittymissopimuksen yhteydessä eduskunnan yksimielisesti hyväksymän elintarvikkeiden arvonlisäveron eli 12 prosenttia. Se on myös oikea tapa lähestyä kansalaisia sosiaalisesti sekä parantaa pienyritysten että myös tietyllä lailla maaseudun elinmahdollisuuksia. Siinä on meillä yksi kritiikin paikka tähän nykyiseen hallitukseen ja hallitusohjelmaan liittyen.

Kun hallitus joutuu omalta osaltaan miettimään Suomen kansantaloutta, niin yritysverotuksen ja yritysten työllistämismahdollisuuksien on oltava kerta kaikkiaan niitä, joihinka paneudutaan kaikkein eniten. Siksi ehkäpä hallitusohjelman mielenkiintoisimmat asiat sisältyvätkin tänne niin sanottuihin politiikkaohjelmiin eli yrittäjyyden politiikkaohjelmaan ja työllisyysohjelmaan. Se on ihan oikea tie lähteä asioita viemään eteenpäin.

Kolmas politiikkaohjelma on tietoyhteiskuntaohjelma. Tästä täytyy erityisesti antaa kiitokset myös pääministeri Jäätteenmäelle siitä, että tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma tulee olemaan sellainen, johonka pääministeri erityisesti tulee vaikuttamaan ja paneutumaan. Tänä päivänä me tarvitsemme koko maassa laajakaistayhteydet kulkemaan aivan, voi sanoa, pienimpäänkin kylään saakka, ainakin sen mahdollisuuden, että meillä todelliselle työlle muuallakin kuin asutuskeskuksissa on mahdollisuudet. Tänä päivänähän tämä asia ei ole vielä ollenkaan kunnossa. Kuinka paljon yhteiskunnan tulee panostaa sitten tietoyhteiskunnan eteen? Jos yhteiskunta ei tee sitä, niin eivät markkinavoimatkaan yksin tätä kaikkea hoida. Kysymys on vähän samanlainen kuin että jos aikoinaan puhelimet tai sähköt olisi vedetty vain kaupunkeihin tai kirkonkyliin, ei tämä yhteiskunta olisi tämän näköinen kuin se tänä päivänä on.

Hallitusohjelmassa on paljon lupauksia, siinä on paljon toiveita. Se, että kuntatalous on yksi keskeinen kysymys, on ilman muuta tärkeä meidän palveluidemme kannalta. Keskusta lähti omassa vaaliohjelmassaan siitä, että me haluamme olla parantamassa kaikkien kuntien ja kaikkien suomalaisten kuntalaisten elinolosuhteita, turvata terveyspalvelut ja olla huolehtimassa myös pienituloisimpien ihmisten mahdollisuuksista pärjätä.

Herra puhemies! On edelleenkin häpeä — täällä edellisessä puheenvuorossa puhuttiin monestakin häpeästä — että tässä yhteiskunnassa on muun muassa leipäjonoja. Siinä, miksi yhteiskunta ei kykene näistä selviytymään, olisi myös kokoomukselle oppositiossa aika lailla hyvä pohtimisen paikka. Siinä on myös hallitukselle kova pohtimisen paikka, millä lailla me pystymme selviytymään niistä sosiaalisista ongelmista, jotka todella tänä päivänä vaivaavat. Vaalien aikana hyvin usein ainakin minulle tuli vastaan ihmisiä — uskonpa vain, että useillekin täällä — joista selkeästi näki, että ei tarvinnut olla edes millään lailla täysin syrjäytynyt ihminen, kun hän sanoi, että ei ole varaa ostaa edes lääkkeitä. Ei varaa ostaa edes lääkkeitä. Siinäpä sitä onkin meille pohtimista, miksi näin on.

Kun hallitus yrittää omalta osaltaan olla parantamassa pienimpien päivärahojen ja eläkkeidenkin korotusten kautta tämän maan heikkotuloisimpien ja pienituloisten ihmisten asemaa, niin ei kai siinä mitään pahaa pitäisi olla. Joissakin järjestelmissä on käynyt niin, että kun köyhälistö on kasvanut liian suureksi, niin lopuksi se köyhälistö on sitten jollakin lailla murtautunut ja tullutkin ja vaikuttanut päätöksentekoon hyvin voimakkaasti. Vallankumouksiakin maailmalla on tapahtunut. Onneksi me elämme Suomessa vakaita aikoja. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että kaikki kansalaiset pysyvät tässä mukana. Siinä on eräs suuri haaste, että me toimimme niin, että kuntien talous turvataan ja sitä kautta palvelut turvataan ja että myös heikompituloiset pystyvät pysymään mukana ja että heilläkin on toivoa paremmasta.

Aluepolitiikasta on puhuttu paljon. En tiedä, onko siihen yhtään selkeää yksiselitteistä vastausta olemassa. Suunnanmuutoksen aikaansaaminen käytännössä tarkoittaa sitä, että myös syrjäalueilla ihmisillä on toivoa siitä, että myös heidänkin elinolosuhteitaan ja elinympäristöään voidaan kehittää. Se, kuinka paljon yhteiskunta voi tehdä siinä, onkin tietysti toinen kysymys, mutta kysymys on siitä, annetaanko sille tukea ja ollaanko sitä myös puolustamassa. Kiitoksia eduskunnan uudelle puhemiehelle siitä, että hän on omalta osaltaan ilmoittanut jatkavansa sitä työtä, mitä hän on varmasti pyrkinyt tekemäänkin hallituksen sisällä. Se, kuinka paljon me uskomme aina toisiamme, se on sitten tietysti meidän itse kunkin pienuudesta tai suuruudesta kiinni; joka tapauksessa haluan toivoa ja uskoa, että puhemies omalta osaltaan tähän linjanvetoon haluaa näin vaikuttaa. Ilman kunnollista aluepolitiikkaa Pääkaupunkiseutu tulee köyhtymään. Se näkyy siinä, miten tänne muuttaa uusia ihmisiä. He syövät tavallaan Pääkaupunkiseudun niitä mahdollisuuksia, jotka tulisivat perusasukkaiden ja Pääkaupunkiseudun ihmisten omaksi hyväksi. Tässäkin mielessä aluepolitiikkaa on voitava tarkastella kaksisuuntaisesti.

Herra puhemies! Tämä Anneli Jäätteenmäen hallituspoliittinen keskustelu on saanut alkunsa. Tulemme jatkamaan sitä neljä vuotta, ja kuten sanoin alussa, neljän vuoden kuluttua viimeistään on se hetki, jolloinka on katsottava, onko hallitus onnistunut tehtävässään vai ei.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia herra puhemies! Myöskin kiitoksia, arvoisa ministeri Mönkäre. On kiva tietää, että yksi ministeri kuunteli minun puhettani, vaikka teillä tuntuukin olevan eri työajat kuin meillä kansanedustajilla. Mutta jos on nyt sattunut lipsahdus ja erehdys, vaikka täällä kaksisataa kansanedustajaa onkin, mitäs jos meidän sotaveteraanimme olisivat unohtaneet mennä silloin sotimaan? Me emme olisi täällä. Jos se kerran on ollut vain lipsahdus, emmekö me voisi hoitaa sen päiväjärjestyksestä saman tien? Nimittäin vuoden kuluttua, jos menemme byrokratiaan mukaan, 10 000 sotaveteraania joutuu tosiaankin maksamaan hautapaikkansa itse maastaan, jonka puolesta he olivat valmiit kuolemaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani lupaan saattaa tämän asian sen ministerin tiedoksi, jonka esiteltäviin asioihin tämä kuuluu, ja henkilökohtaisesti myös vahtimaan, että laki korjataan, koska minä olen aivan varma siitä, että näin ei ollut tarkoitettu tapahtuvan ja (Ed. Pulliainen: Se oli lipsahdus!) koko eduskunta haluaa sen korjata. Mutta kiitos ed. Halmeelle siitä, että olette ansiokkaasti pitänyt asiaa esillä jo vaalikampanjanne aikana. Juuri näin pitää tehdä, että virheet korjataan. Niitä voi tulla useampiakin tässä työn tuoksinassa.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun voi sillä tavalla ottaa osaa, että olin hallintovaliokunnassa viime kaudella ja käsittelimme tätä asiaa ja se todella oli lipsaus, kyllä näin sanon. Missään vaiheessa eivät asiantuntijat tuoneet esille sitä. Kun mietintö tehtiin, näin siinä vain kävi, ja se on nyt korjattava sitten pikaisesti.

Mutta tämän päivän asiaan:

Pääministeri Anneli Jäätteenmäen johdolla aloittavan uuden hallituksen hallitusohjelma jatkaa Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen viitoittamaa tietä. Hallitusohjelman keskeisenä lähtökohtana on kansantalouden kasvun vauhdittaminen ja työllisyyden lisääminen sekä työllisyysasteen tuntuva nostaminen. Sen yhtenä vaativimpana yksittäisenä toimenpiteenä on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää kiinteää yhteistyötä hallituksen sekä työmarkkinajärjestöjen kesken kilpailukyvyn turvaamisessa sekä työelämän ja sosiaaliturvan uudistamisessa. Kaikkien toimenpiteiden tulee tukea kasvua ja työllisyyttä. Välittömien elvytystoimien tulee olla riittävän vahvoja, jotta saadaan taloudellinen kasvu ja työllisyyden nousu hyvälle kasvu-uralle koko maassa.

On erittäin tärkeää, että hallituksen pyrkimyksenä on kaventaa alueellisia kehityseroja ja tukea työllisyyden lisäämistä niillä alueilla, missä työpaikkojen syntyminen on ollut hidasta ja työttömyys suurinta. Työllisyysasteen nosto ja työttömyyden alentaminen on varmasti tavoitteena kaikkien te-keskusten alueella. Esimerkiksi Etelä-Savon osalta voin mainita, että työllisyystilanne on siellä parantunut. Työttömien määrä laski maaliskuun loppuun mennessä vuoden takaisesta noin 8 prosenttiyksikköä. Koska käytännön ohjaustyön näissä niin sanotuissa työllisyyden nostotalkoissa tekee työvoimatoimistojen henkilöstö, näen tärkeänä, että hallitusohjelmassa mainitaan työvoimatoimistojen toiminnan kehittäminen parantamalla niiden edellytyksiä välittää osaavaa ja sopivaa työvoimaa työnantajille.

Uuden hallituksen talouspolitiikka perustuu osaamiseen, yrittäjyyteen ja muihin kasvua vahvistaviin tekijöihin. Kasvua ja suotuisaa työllisyysvaikutusta haetaan etupainotteisilla ja oikein kohdennetuilla veronkevennyksillä. Veronkevennyksissä painotetaan työllisyyssyistä pieni- ja keskituloisia. Lisäksi matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksillä. On hyvä, että hallitusohjelmaan sisältyy pääoma- ja yritysverotuksen tarkistaminen. Tämän vuoden aikana tullaan tarkistamaan uudelleen muun muassa yhteisö- ja pääomaverokannan alentaminen, osinkoverotuksen taso, varallisuusverotus ja pitkäaikaisen säästämisen verokohtelu. Tämä tulee vahvistamaan Suomen verojärjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä.

Arvoisa puhemies! Koska nuorten työttömyys on suurinta juuri peruskoulun keskeyttäneiden ja opintonsa peruskoulussa päättäneiden keskuudessa, on ensisijaisen tärkeää, että jokaiselle peruskoulun päättävälle taataan jatko-opintopaikka. On kehitettävä koulutuksellista tasa-arvoa ja koulunkäyntinsä kesken jättäneiden ja vähän koulutettujen osaamistasoa. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtajana kiinnitän hallitusohjelmassa huomiota nuorten työpajojen vakinaistamiseen, työkoulutoiminnan kehittämiseen sekä ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostamiseen sisältöjä uudistamalla ja opinto-ohjausta lisäämällä. Moni nuori tarvitsee yksilöllistä ja moniammatillista neuvontaa ja vaihtoehtojen tarjontaa oman uran löytämiseksi. Työelämän tarpeet ja koulutustarjonta on saatava kohtaamaan alueellisella tasolla. Tämä vaatii rakentavaa yhteistyötä paikallistason toimijoilta. Tehostamalla koulutukseen hakeutumista nuorten odotusaika koulutukseen pääsemiseen lyhenee. Tämä osaltaan voi vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja sitä kautta nuorten valmistumiseen.

Ohjelmassa esitetään turvattavaksi vain yliopistojen rahoitus. Mielestäni yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aluevaikutus on merkittävä ja sen vuoksi yliopistokeskuksien rahoitus on turvattava myös lainsäädännön avulla. Työelämässä henkilöstön korkea osaaminen, työssäjaksaminen ja toimivat työmarkkinasuhteet ovat tärkeitä menestystekijöitä.

Hallitusohjelmassa mainitaan tasa-arvo yhtenä painopisteenä. Poliittinen yksimielisyys mahdollistaa edetä tasa-arvokysymyksissä laaja-alaisesti. On tärkeää, että hallituksen tasa-arvopolitiikka tai samapalkkaisuuden edistäminen eivät jää vain lupausten tasolle, vaan että hallitus ryhtyy ripeästi konkreettisiin toimenpiteisiin. Keskeistä on uudistaa tasa-arvolaki hallitusohjelman viitoittamalla tavalla. Työnantajan samapalkkaisuusvelvoitteen toteuttamiseen ja työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Perhevapaista johtuvia työnantajakustannuksia tulee tasata nykyistä enemmän.

Työelämän lainsäädännön kautta varmistetaan erityisesti työsuojelun tarvitsemat työvälineet. Työsuojelu vaatii taloudellisia voimavaroja, ja tähän tulee varautua jo ensi vuoden budjetissa. Hallitusohjelman mukainen vuosilomalaki ja työsuojelun valvontalaki uudistetaan kolmikantaisen valmistelun pohjalta. Lisäksi työelämän tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä täydennetään sen vaatimalle tasolle. Tavoitteena on myös estää harmaan talouden ja laittomien palvelussuhteiden laajentuminen. Kolmikanta on vahvasti esillä tässä hallitusohjelmassa. Tällä turvataan hyvä yhteistyö työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välillä. Kolmikanta tuo vahvuutta, turvallisuutta sekä työrauhaa työmarkkinoille ja koko yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveyspolitiikka vahvistaa kansalaisten hyvinvointia, terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä terveydenhuollon sekä vanhusten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen. Yhtenä suurena haasteena on varautua väestön ikääntymisestä aiheutuviin muutoksiin. Ikäihmisten toimintakykyä, omatoimisuutta sekä itsenäistä asumista on tuettava eri tavoin. Myös omaishoitajien ja vammaisten asemaa on edelleen parannettava. Tavoite lapsilisäjärjestelmän kehittämisestä sekä yksinhuoltajakorotuksen korottamisesta toteutuu. Myös työllisyys ja tasa-arvonäkökulmat ovat mukana sosiaaliturvan kehittämisessä.

Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu on turvattava maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Peruspalvelut ovat tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen käyttäjiä. Kunnallisen itsehallinnon yksi ulottuvuus on, että kunnat saavat itse päättää siitä, miten ne käytännössä järjestävät ja organisoivat. Niiden vastuulle kuuluvat hyvinvointipalvelut. Tätä lainsäädäntöön perustuvaa kuntien oikeutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Olosuhteet järjestettäessä palveluita eri kunnissa vaihtelevat paljon. Peruspalvelujen käyttäjille on turvattava lainsäädännön edellyttämien kunnallisten peruspalvelujen saatavuus.

Lopuksi haluan nostaa hallitusohjelmasta vielä esille lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan kehittämisen valtakunnallisesti. Tavoitteena on rahoituksen siirtäminen Raha-automaattiyhdistykseltä valtion talousarvioon, minkä näen myönteisenä asiana. On myös erittäin hyvä, että valtion keskushallinnon uusia ja laajenevia sekä uudistettavia toimintoja tullaan sijoittamaan Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Tässä tulee kuitenkin muistaa nykyisen henkilöstön aseman turvaaminen.

Näen hyvänä, että liikuntapolitiikan painopiste on lasten ja nuorten liikunnassa sekä myönteisessä liikuntakasvatuksessa. Myös perusnuorisotyön voimavarat turvataan ja ennalta ehkäisevää päihde- ja huumetyötä vahvistetaan. Nuorten syrjäytymistä ehkäistään ja edesautetaan varhaista puuttumista. Politiikkaohjelmiin on osattu koota keskeiset hallitusohjelman sisältökokonaisuudet. Ne avaavat hyvin hallitusohjelman sisällön.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voin todeta, että tähän hallitusohjelmaan sisältyy pääsääntöisesti SDP:n vaaliohjelma. Toivon ja uskon, että tältä hallitukselta löytyy yhteistä sitoutumista hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ekonomistien ensireaktio hallituksen talous- ja työllisyyslinjauksiin oli: "Suunta kohti kivikautta." Tämän kommentin ymmärtää, kun katsoo hallitusohjelman kokonaisuutta. Toimenpiteistä talouskasvun ja työllisyyden vauhdittamiseksi puuttuu rohkeus, ja ainakin työllisyyspolitiikan keinot ovat pääosin vanhoja temppuja. Ohjelmaa on kokonaisuudessaan mahdoton arvioida, koska on täysin selvää, että läheskään kaikki tavoitteet eivät voi toteutua. Mikä on hallituksen linja, mitkä ovat painopisteet, sitä on mahdoton sanoa. Kun ei ole linjaa, ei ole uskottavuutta eikä vakautta.

Jo ennen vaaleja päähallituspuolue keskustan tavoitteet jäivät täysin hämärän peittoon, vaikka niitä monelta taholta tivattiin. Keskusta pelasi kaksilla korteilla. Vaaliohjelmia muutettiin ja vähäteltiin puoluejohdon taholta useaan otteeseen samaan aikaan, kun ehdokkaat julistivat kentillä lupausten ilosanomaa. Sama näyttää jatkuvan. Valoisamman vaihtoehdon sijasta tarjolla näyttääkin olevan vain menneisyyden meininkiä.

Arvoisa herra puhemies! Keskustan keskeisin oppositiopolitiikan keppihevonen oli perhepolitiikka. Lipposen hallitus teki keskustan mielestä väärää ja lapsia vaurioittavaa politiikkaa. Keskustan mukaan perhepolitiikka vaati täydellistä suunnanmuutosta. Pienet kosmeettiset korjaukset ja lisämäärärahat eivät enää ed. Kiviniemen monien lausuntojen mukaan riittäneet. Kysyn, mitä muuta uusi hallitus tarjoaa ohjelmassaan. Annan esimerkin keskustan epäjohdonmukaisuudesta, lupausten pettämisestä kerta toisensa jälkeen:

Ministeri Karpela on tässä salissa useaan otteeseen kertonut, kuinka keskustan tavoitteena on sitoa lapsilisät indeksiin. Tavoite oli kirjattu myös keskustan vaaliohjelmaan, hyvä tavoite. Keskusta on tehnyt asiasta jokaisen budjetin yhteydessä aloitteen. Mutta mitä lapsilisien sitomisesta indeksiin lukee hallitusohjelmassa, jonka päähallituspuolue keskusta on hyväksynyt? Ei kerrassaan mitään. Tämä esimerkki kertookin kaiken oleellisen lapsiperheille.

Ministeri Hyssälä painotti täällä ennen vaaleja, että lapsiperheet eivät voi enää odottaa vaalien jälkeistä aikaa vaan uudistukset on tehtävä nyt. Olisi todella mielenkiintoista kuulla ministeri Hyssälän selitys siihen, miksi lapsiperheet voivat nyt kuitenkin odottaa, miten lapsiperheet voivat nyt odottaa kotihoidon tuen ja lapsilisien korotusta. Tässä olisikin uudella oppositiolla heti melkein välikysymyksen paikka. Kiinastako tähän lapsilisän rakenteen muutokseen on haettu mallia? Ensimmäisen lapsen suosimispolitiikka on kirjattu hallituksen tavoitteeksi lapsilisäasiassa. Mielestäni tämä on täysin väärä perhepoliittinen signaali aikana, jolloin syntyvyyttä pitäisi päinvastoin perhepoliittisinkin keinoin pyrkiä lisäämään. Erikokoisia perheitä ei tulisi asettaa vastakkain.

Kysynkin, mihin ovat hallitukselta unohtuneet monilapsisten perheiden köyhyysongelmat. Niistähän kovin paljon viime vaalikaudella keskusteltiin. Mielestäni olisi oikeudenmukaisempaa nostaa alle kouluikäisten lasten lapsilisiä, sillä juuri tässä perheen perustamisvaiheessa perheen tulotkin ovat alimmillaan.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin selonteossa viime vuonna esitettiin erinomainen ja syvällinen analyysi lapsiperheiden sekä lasten ja nuorten tilanteesta nyky-Suomessa. Tämän pohjalta olisi ollut varsin yksinkertaista poimia hallitusohjelmaan tarvittavat toimenpiteet, selkeät kirjaukset, mitä todellakin tehdään lapsilisän rakenteelle, miten kotihoidon tukea uudistetaan, miten sitä nostetaan. Mutta mitä tekee hallitus? Hallitus selvittää selvittämästä päästyään, pelkästään sosiaali- ja terveysosassa hallitus selvittää neljätoista kertaa.

Vielä oppositiokaudella nämä kaikki asiat, mitä perhepolitiikassa tehdään, tuntuivat olevan niin selviä ainakin keskustalle. Asian kiteyttää oivallisesti Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski. Hän sanoo olevansa pettynyt lasten aseman hylkäämiseen hallitusohjelmassa ja toivoo selkeämpiä ja vahvempia kirjauksia. Tähän voin yhtyä.

Arvoisa puhemies! Vielä ennen vaaleja hallituspuolueiden mielestä ansiotulojen veronkevennykset vaaransivat hyvinvointipalvelut. Myönteistä on, että nyt vaalien jälkeen keskusta ja SDP myöntävät tuloverotuksen keventämisen tarpeellisuuden. Tosiaankin tuloverotuksen keventämisellä voidaan vahvistaa talouskasvua, mikä taas on ehdoton edellytys sille, että hyvinvointipalveluita voidaan jatkossa rahoittaa.

Uuden hallituksen suurin haaste tulee olemaankin työttömyyden alentamisessa ja työllisyysasteen nostamisessa, mikä on täällä monta kertaa nostettukin esille. Hallitus uskoo, että tämä on pääosin toteutettavissa entisin työllisyyspoliittisin toimin. Linja ei muutu, kuten työministeri Filatov sanoi eilen tv:ssä, ainoastaan tukityöllistämiseen on tarkoitus lisätä määrärahoja. Ihmettelenkin, missä on se keskustan lupaama uusi linja, uusi suunta, mitä täällä puheenjohtaja Kallikin puheessaan mainosti. No, jotain uutta saadaan: Yritysten verotusta aiotaan kiristää ja yrittäjät jätetään epävarmuuteen, ainakin kun tätä hallitusohjelmaa lukee.

Arvoisa herra puhemies! Helsinkiläinen pääministeri Jäätteenmäki petti ensi töikseen helsinkiläiset ja samalla koko Pääkaupunkiseudun. Vielä vaalipäivänä pääministeri Jäätteenmäki hehkutti iltapäivälehdelle — tämä on suora lainaus: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää." Jäätteenmäki lupasi ennen vaaleja selväsanaisesti ja useassa yhteydessä ymmärtämystä Helsingille. Kuitenkin hallitusohjelmasta puuttuvat kaikki keskeiset helsinkiläisille annetut vaalilupaukset. Päinvastoin hallitusohjelman linjaukset vaarantavat vakavasti Helsingin talouden ja erityisesti helsinkiläisten palvelut, terveyden- ja vanhustenhuollon, koulut ja päiväkodit.

Hallitusohjelman mukaan yhteisöverotuottojen jako pidetään ennallaan vuoteen 2005 asti. Mitään palautusta ei ole Helsingille luvassa. Kaiken huipuksi hallitusohjelmaan on kirjattu selvitettäväksi yhteisöveron tuoton siirtäminen pois kunnilta. Tämä merkitsisi valtavia lisämenetyksiä Helsingille jo tehtyjen leikkauksien lisäksi. Vielä viime vuonna ministeri Pekkarinen taivasteli kuntien osuuden jatkuvaa kaventumista yhteisöveropotista. Itse olen edelleen samaa mieltä, mutta mitä mieltä on ministeri Pekkarinen tänä päivänä? Pääkaupunkiseutu-vastaisuus näyttää olevan yhteistä kaikille uuden hallituksen puolueille, koska helsinkiläisten puolustajaa ei hallitusohjelman teossa näytä olleen. Odotan uudelta hallitukselta lupausten mukaisesti järeitä toimia myös Helsingin hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! On todellinen mysteeri, millä keinoilla hallitus aikoo ohjelmansa rahoittaa. Pelkkään sosiaali- ja terveysosion lupausten lunastamiseen uppoaisi paljon enemmän kuin hallituksen itselleen asettama menokehys antaa myöten. Tämähän on täällä useissa puheenvuoroissa tullut esille. Esimerkiksi ed. Hassi tämän ansiokkaasti puheenvuorossaan nosti esille. Toivonkin, että tähän menokehysasiaan ja tähän lupausten laveuteen täällä läsnä olevat ministerit vastaavat. Olisi erinomaisen tärkeää, että hallitusohjelman lisäpöytäkirja olisi täällä kaikkien nähtävissä, että me todella tietäisimme, mitkä asiat, mitkä lupaukset tästä ohjelmasta on todellakin tarkoitus toteuttaa ja mitkä jäävät vain selvitysasteelle.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Itälän ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa arvosteli aktiivista työvoimapolitiikkaa siitä, että se noudattaa vanhoja temppuja. Kuitenkin ne välineet, joita hallitusohjelmaan on kirjattu, ovat juuri niitä välineitä, joita edellisen hallituksen aikana on tietyin kokeiluin kehitetty, mikä on tapahtunut hyvässä yhteistyössä edellisen hallituksen sisällä. Olen tietenkin iloinen siitä, että ne on kirjattu myös tämän hallituksen ohjelmaan, koska ne ovat niitä kaikkein vaikuttavimpia välineitä, joita nyt käytetään suuremmassa määrin, koska on myös rahoitusta hieman enemmän käytössä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Sen sijaan tukityöllistäminen on väline, jolla voidaan suhdannetaantuman aikana ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä. Sen ei oletetakaan synnyttävän pysyviä työpaikkoja, mutta se on ennaltaehkäisyä, joka työttömyyden hoidossa on kuitenkin halvin väline. On paljon vaikeampaa saada avoimille työmarkkinoille viisi vuotta työttömänä ollut ihminen kuin ennalta ehkäistä pitkän työttömyyden kestoa ja sitä kautta pitää yllä ihmisten työkykyä.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa moitti täällä yhteisöverokäytäntöä Helsingin osalta. Täytyy todeta, että kokoomus oli juuri hallituksessa toteuttamassa tätä. Nyt noudatetaan vain sitä päätöstä tässäkin kohtaa, mitä olette olleet sopimassa.

Mitä sitten tulee lapsiperheitten tilanteisiin, tuntuu, että käytätte lapsiperheitten asemaa nyt poliittisena keppihevosena, ottaen huomioon, että vielä viime viikolla olitte hallituksessa. Nythän tässä ohjelmassa on erittäin vahvat kirjaukset lapsiperheitten hyväksi. Näitä ei aiota toteuttaa joskus vaalikauden lopulla, vaan osa näistä laitetaan heti toimeen ja osa portaittain. Mutta tulonsiirtoja ei voida yhtenä vuonna kaikkia ottaa käyttöön, valitettavasti, taloustilanteen takia. Mielestäni tässä on haettu hyvä kokonaisuus. Tässä on panostettu lapsiperheitten palveluihin ja palveluja aletaan varmasti heti kehittää ja niitten laatua parantaa. Tässä on erittäin hyvä panostus perheisiin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa toistaa sitä, mitä monet kokoomusedustajat ovat täällä sanoneet kerta toisensa jälkeen. Sanatarkasti hän sanoi: "Yritysverotusta kiristetään." Ed. Sarkomaa, mihin perustuu teidän tällainen väitteenne, siihenkö, mitä te luette hallitusohjelmasta, vai mihin se perustuu? Hallitusohjelmassa sanotaan nimenomaan, että yritysverotusta kevennetään, ja erikseen puhutaan pk-yrityksistä ja todetaan, että pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta ei kiristetä. Lisäksi luetellaan joukko toimenpiteitä, jotka merkitsevät verotuksen keventymistä nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla. Älkää sellaista todistusta mieluusti antako asiasta, joka nyt on selkeäsanaisesti kirjattu. Siellä on sellaisia selvittelykohteita, joista te voitte sanoa ja epäillä yhtä sun toista, mutta älkää tästä viitsikö tällaista todistusta antaa, koska se ei oikein nyt pidä paikkaansa.

Mitä tulee sitten ed. Sarkomaan toiseen kommenttiin, kun hän sanoo, että ennen vaaleja meidän mielestämme veronkevennykset olivat vaarantamassa julkisia palveluja, eivät tämän mittaiset veronkevennykset, mitä nyt hallitusohjelmassa on, mutta kylläkin ne 3:n taikka Sailaksen mukaiset 5 miljardin euron mittaiset veronkevennykset olisivat meidän mielestämme. Sailaksen esityksessähän lähdettiinkin siitä, että julkisia menoja ei lisättäisi lainkaan, ei palvelupuolelle, ei tulonsiirtoja jnp. Se mitta olisi vaarantanut.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle haluaisin todeta, kun puhuitte lapsi- ja perhepolitiikasta, että minusta olisi syytä tarkastella ja huomata myös, että perhepolitiikkaa ei voi tuijottaa pelkästään tulonsiirtoina eikä esimerkiksi pelkästään keskusteluna lapsilisistä. Hallitusohjelmassa on lukuisia toimenpiteitä, joilla parannetaan, vahvistetaan, perheiden selviytymistä. Erityisesti opetuspuolella on lukuisia toimenpiteitä, jotka vahvistavat lasten selviytymistä ja vahvistavat heidän mahdollisuuksiaan saada turvallinen oppimisympäristö, näistä esimerkkeinä iltapäivähoidon kuntoonsaattaminen ja se, että kouluihin perusopetukseen laaditaan laatusuositukset. Täällä on monia kirjauksia siitä, miten erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia integroitua tavalliseen kouluopetukseen edistetään. Niissä toimenpiteissä, joita tehdään, tarvitaan hyvin laaja kokonaisuus siihen, millä voidaan turvata lasten hyvä ja turvallinen kehitys ja ehkäistä syrjäytymistä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri ministeri Mönkäre sanoi, että kun virhe on tehty, se on korjattava. Ennen vaaleja niin sosialidemokraattien, kokoomuksen kuin keskustankin puheenjohtajat totesivat, että yhteisöveroasiassa tehtiin virhe, se virhe, mistä me etukäteen jo varoitimme, me helsinkiläiset kansanedustajat. He lupasivat, että tämä virhe korjataan, ja sitä minä tässä peräänkuulutan, korjataanko se yhteisöveroasia, niin kuin on luvattu. Toivotan tervetulleiksi ministeri Hyssälän ja ministeri Pekkarisen Helsinkiin katsomaan, että me olemme aika paljon yhteisöverojen ansiosta palveluita ylläpitäneet ja valtionosuudet ovat negatiiviset Helsingille. Tähän on hyvä tutustua, kun täällä käytetään puheenvuoroja siitä, kuinka Helsingin palvelut turvataan.

Ministeri Haatainen, totean teille, että totta kai lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtiminen on kokonaisuus. En haluakaan välttämättä, että kaikki nämä asiat toteutetaan samaan aikaan. Se ei ole valtiontaloudellisesti mahdollista, mutta olen huolissani, onko niitä ylipäätänsäkään mahdollista toteuttaa, koska jos katsotaan hallitusohjelmaa ja menokehyksiä, ne ovat täysin ristiriidassa.

Kysynkin ministeri Hyssälältä, mitkä asiat sieltä jätetään toteuttamatta, jotta todellakin pystytään turvaamaan se, että lapsilisiä korotetaan ja kotihoidon tukea korotetaan, jotta lapsiperheille annetut lupaukset lunastetaan? Mitä hallitusohjelmasta jätetään toteuttamatta, koska pelkästään STM:n hallinnonalan lupausten lunastaminen kattaa jo sen, mitä siellä menokehyksessä on, jos ne oikein sieltä osaa laskea? Näin on asia. Pyydän, että ministeri Hyssälä vastaa tähän kysymykseen.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä aluksi myös kysymys ja toivomus ministeri Hyssälälle syystä, että hän on siviiliammatiltaan hyvin lähellä hammashoitoa. Meillä täällä eduskunnassa on viime hallituksen aikana saatu aika hyvään malliin tämä hammashuolto, mutta siinä on aikamoisia puutteita, ja puute on ennen kaikkea proteesipuolella: 500 000 suomalaista on sellaisia, joilla on proteesit, ja he eivät saa minkäänlaista tukea. Tässä tämmöinen varsinaissuomalainen toivomus, että nämäkin ihmiset pääsisivät hammashuollon piiriin, nämä proteesin omaavat.

Vaikka päivän teemana on käsitellä uutta hallitusohjelmaa, en lähde ruotimaan sitä kohta kohdalta. Aika ei yksinkertaisesti riitä ohuemmankaan paperipinkan käsittelemiseen. Siksi nostan esille muutamia, tavallisia ihmisiä ja vähempiosaisia koskettavia asioita.

Hallitusohjelmaa on sanottu ympäripyöreäksi, jokaiselle jotakin lupaavaksi sepustukseksi. Se vilisee epämääräisiä sanoja ja lupauksia tyyliin "tavoitteena on, otetaan huomioon, edistetään, lisätään" jne. Sitä vastoin siinä on hyvin harvassa kohtia, joissa sanotaan, miten edistetään tai lisätään. Siis yksinkertaisesti sanottuna ohjelmapaperissa vain listataan asioita. Tehdään, jos rahat riittävät, mutta konkretiaa saa hakea suurennuslasin kanssa, joskin poikkeus löytyy. Uunituoretta hallitusohjelmaa lukiessani tuli mieleeni antaa vinkki lauantai-illan suositulle Uutisvuoto-ohjelmalle. Hehän voisivat ottaa selvitettäväkseen, onko tämä Jäätteenmäen hallituksen toimintaa linjaava ohjelmapaperi faktaa vai fiktiota. Jos omaa mielipidettäni kysytään, vastaan, että jälkimmäistä.

Ei edes verotusta koskevissa asioissa löydy varmaa lupausta verojen alentamisesta, vaikka tiedotusvälineet ovat kertoneet kansalle niiden alenevan 1,12 miljardia euroa. Mutta tarkkaan lukien tästäkin lauseesta löytyy sanapari "voidaan keventää". Tosin missään kohdassa ei kerrota, että jos veroja voidaan keventää, millä konstilla veronalennuksista syntyvä tulolovi täytetään. Toisaalta, jos veronkevennys jääkin toteutumatta ja varat suunnataan oikeisiin kohteisiin, kuten sosiaali- ja terveyspuolelle, silloinhan hallitusohjelma toteuttaa vasemmistoliiton ajamaa linjaa.

Hyvät edustajatoverit, ensimmäiseksi yksityiskohtaiseen käsittelyyni otan työelämän, työssäjaksamisen sekä vammaisten aseman työelämässä. Heti alkuun sanottakoon, että työelämää koskevat kirjaukset olivat koko hallitusohjelman parasta antia. Minulle tuli tunne, että olisin lukenut aivan jotakin muuta paperia kuin uutta hallitusohjelmaa, niin paljon Työelämä-kohta poikkesi edukseen selkeydellään ja konkretiallaan. (Ed. Gustafsson: Kiitos rehellisestä mielipiteestä!) Teksti lupaa selkeästi, että "Suomalaisen työelämän ja työmarkkinamallin peruspilareita ovat työehtosopimusten vähimmäisehtoluonne ja yleissitovuus". Hyvä niin, sillä näin pitää ollakin. Työnantajatahojen kannanotoista huolimatta työehtosopimusjärjestelmän yleissitovuuden purkamiseen meillä ei ole varaa.

Myös työntekijän suojeluun, perhe-elämän yhteensovittamiseen ja työssäjaksamiseen hallitus lupaa erityisesti panostaa. Toivottavasti panostusta tapahtuu ja se toisi myös tuloksia, ja näitä lupauksia tulemme myös seuraamaan tarkasti, sillä työelämän syke on tänään hyvin etäällä ihmisen normaalista sykkeestä. Työelämässä pahoinvointi on rapauttamassa työn tuottavuuden minimiin, ja sillä on suora vaikutus hyvinvointivaltion tulopohjaan.

Perheitten hyvinvointiin panostaminen nousee tulevaisuudessakin entistä tärkeämpään rooliin, sillä suurten ikäluokkien vähitellen siirtyessä eläkkeelle työelämä tarvitsee jokaisen terveen aivo- ja käsiparin. Siksi perheitä on tuettava muun muassa perhetukia, päivähoito- ja koulutusjärjestelmää sekä vuorotteluvapaata kehittämällä, niin että jokainen työkuntoinen ja työhaluinen isä tai äiti voisi siirtyä mielihyvin ja turvallisesti työelämään.

Ajan kuluminen on suhteellista. Varsinkin oman iän kyseessä ollessa aika tuntuu kuluvan liiankin nopeasti. Muistan kuitenkin kuin eilisen päivän, kun itse olin kouluiässä, ja muistan senkin, että vielä tuohon aikaan vammaiset vapautettiin kouluvelvollisuudesta, vaikka monella heistä ajatuksenjuoksu pelaa paremmin kuin meillä niin sanotuilla terveillä. Nyt olemme kuitenkin sen tilanteen edessä, että vaikeasti työllistettävien ja vammaisten työpanosta tarvitaan. Siksi olenkin erityisen iloinen, että hallitus lupaa edistää toimia, joilla heidän työllistymistään helpotetaan. Aika näyttää, millä tavoin ja miten lupauksen täyttämisessä onnistutaan, sillä joukossa on kouluvelvollisuudesta vapautuneita, työtä ja ansiota haluavia vammaisia.

Keskustapuolue pitää erityisosaamisalueenaan aluepolitiikkaa. En tiedä, mistä tuo, sanoisinko, harhakuva on peräisin, sillä vaikka kepujohtoisten kuntien lukumäärä on Suomenmaassa melkoisen suuri ja vaikka edellinen hallitus siirsi aikamoisia tukisummia näillekin kunnille, ne eivät osanneet kohdentaa saamiaan rahoja oikein. Tämä johti siihen, että monen kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen pohja rapautui. Joka tapauksessa jos kepun asiantuntemus on todellista ja kaikkea hyvää alueille lupaava hallitusohjelma toteutuu, Itä- ja Pohjois-Suomen köyhillä kunnilla ei ole tulevaisuudessakaan hädän päivää.

Vaikka esimerkiksi bensiiniveroa alentamalla mahdollistettaisiin joukkoliikenteen ulkopuolelle jääneiden syrjäkylien asuttuina pysyminen, tästä en kuitenkaan löydä mainintaa hallitusohjelmasta, vaikka juuri tuon kaltainen uudistus olisi mielestäni eniten tavallista ihmistä hyödyttävää politiikkaa. Mutta tosiasiahan sekin on, että noin yksityiskohtainen tavoite poikkeaisi liikaa hallitusohjelman ympäripyöreästä yleislinjasta. Muutoinkin energian hintaa koskeva hallitusohjelman kohta jää ylimalkaiseksi huitaisuksi EU:n suuntaan tyyliin "Energia- ja sähköveron kehittämisessä otetaan huomioon EU:n piirissä tehtävät ratkaisut sekä yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn näkökohdat".

Lopuksi muutama sana suomalaisesta tonnistosta ja meriliikenteestä. Miksi jälleen hallitusohjelmassa vain "pyritään" turvaamaan alustonniston kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihimme ja miksi "pyritään" erilaisilla verotuksellisilla, EU:n sallimilla tukimuodoilla ja muilla ratkaisuilla turvaamaan merenkulun jatkuvuus Suomen lipun alla? Miksi asioita ei ole kirjattu yksiselitteisesti: että "turvataan" alusten ja työpaikkojen pysyminen suomalaisissa käsissä? Tärkeää olisi myös ollut saada hallitusohjelmaan merenkulkuun läheisesti liittyvä telakkateollisuuden tukeminen.

Hyvät edustajatoverit, yhteenvetona toistan, että hallitusohjelman parasta antia ovat siihen kirjatut työelämää koskevat asiat ja tavoitteet. Muuten ohjelma on todellakin varsinainen toiveitten tynnyri, jonka toteuttamiseen eivät riitä omat eivätkä varastetut eurot eritoten, kun samalla suunnitellaan roimia veronalennuksia. Väkisinkin tulee mieleen, ettei vain vasemmistoliiton jalat maassa -veropoliittinen linja osoittautuisi pitkässä juoksussa oikeaksi. Mehän olimme ja olemme edelleenkin sitä mieltä, että verotulot käytetään kansalaisten hyväksi ja vasta sen jälkeen alennetaan veroja, jos alennusvaraa jää.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa esitti suoran kysymyksen, mutta hän ehti jo lähteä täältä salista pois. Olisin hänelle vastannut näistä tulonsiirroista.

Nythän tulonsiirroilla myöskin on hyviä suuria dynaamisia vaikutuksia ja tulonsiirrot tulevat siellä lapsiperheissä heti käyttöön ja virkistävät varmasti monella tavalla paitsi sen perheen niin myöskin kylien ja asuinseutujen elämää. Hallitus on sitoutunut lapsiperheitten ja eläkeläisten osalta näihin tulonsiirtoihin, jotka hallitusohjelmaan on kirjattu. Ne ovat selkeät kirjaukset siellä ja sieltä luettavissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan ed. Soininvaaran tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Arvoisa puhemies! Ja sitten näistä saarnan pääasioista muutamia näkökohtia.

Niin kuin varsin monet edustajat ovat täällä kiinnittäneet huomiota, kiinnitän minäkin huomiota aluksi tämän hallitusohjelman talousyhtälöön, ja minun mielestäni se ei oikein näytä toimivan. Toisaalta luvataan etupainotteisesti veronalennuksia ja toisaalta sanallisesti runsailta kuulostavia ja näyttäviä etuisuuksien lisäyksiä yhdistettynä tiukkaan budjettikuriin. Mutta paranevatko etuisuudet todellakin niihin ilmaisuihin tukeutuen, joita hallitusohjelmassa on toistuvasti käytetty? "Lisätään"-maininnan kirjaus voidaan nimittäin kuitata toteutuneeksi, jos etuisuuden nimellisarvoa lisätään esimerkiksi 0,1 prosentilla. 2—3 prosentin inflaation oloissa sen etuisuuden reaaliarvo kuitenkin laskee. Kun kansalainen elää kädestä suuhun minimitoimeentulolla, vähäisetkin ostovoiman heikennykset rekisteröityvät ajantasaisesti. Tästä seuraa tunnetusti poliittinen vaste, jonka äänekkäimmät tuovat myös julki. Eläkeläisten joukossa on tunnetusti paljon kansalaisia, joilla tällainen seuranta on elämän lähestulkoon koko sisältö.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten olisi ehkä ollut hyvä tehdä? Olisi ensinnäkin, niin kuin olen jo aikaisemmin todennut, hyvä kaikki nämä selvitykset liittää luetteloksi hallitusohjelman loppuun, ja sieltä sitten jokainen niitä kirjallisiin kysymyksiin olisi kaivellut systemaattisesti saadakseen valtiopäivätoimia aikaiseksi. Edelleen, reaalikorotukset olisi pitänyt merkitä hallitusohjelmaan reaalisen arvoisina korotuksina, nimelliskorotukset sellaisina. Silloin tämä hallitusohjelma olisi keskustelun pohjana paljon helpompi. Sanotaanko, että turhia sanoja jäisi aika tavalla paljon pois ja puheenvuorojakin.

Kun veronalennusten ja tiukan budjettikurin lupauksen viitekehykseen ympätään odotettavissa oleva etuisuuksien reaaliarvon heikentymisestä johtuva pettymys ja Suomen keskustan sellainen vaalilupausten kirjo, joka on jäänyt hallitusohjelmasta maininnatta, olisi uskaliasta povata hallitukselle pitkää ikää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nahkurin orsilla on pikapuoliin melkoista tungosta. Kokemuksesta tiedämme, että sinne joutumisen tai ajautumisen jälkeen alkaa näyttävä käsienpesu. Selityspuolella tarvittaisiin silloin varmaan Irakin sodanaikaista tiedotusministeriä Mohammed Saeed al-Sahafia apuun.

Erittäin mielenkiintoista on ollut todeta Suomen keskustan täydellinen suunnanmuutos työreformista kolmikannan autuuden ylistykseen. Koskaan missään hallitusohjelmassa ei ole kolmikantaa mainittu niin usein kuin tässä Suomen keskustan johtaman hallituksen ohjelmassa, ja kaiken lisäksi työreformin pääarkkitehti istuu hallituksessa ministerinä, sanottu huomioon ottaen ymmärrettävästi puolustusministerinä. (Ed. Gustafsson: Mitä pahaa siinä on?)

Taustatotuushan oli karu. Kolmikanta täydentää sitä valtavajetta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa poliittisilla puolueilla tällä hetkellä on. Kokemukseen vedoten on kuitenkin perusteltua kysyä: Mistä hallitus nyhtää ne sadat miljoonat eurot, jotka työmarkkinajärjestöt ovat ulosmittaava lukuisista kolmikantamaininnoista hallitusohjelmassa? Sitähän se käytännössä merkitsee. Eihän luvatuista verojen alennuksista työmarkkinajärjestöjen läsnä ollessa voi luopua. Mistä leikataan, vai löytyykö muita rahoituslähteitä? Palaan tähän asiaan hetken kuluttua.

Kautta menneen kahdeksan vuoden oppositiokauden keskusta rökitti silloisia hallituksia harjoitetun aluepolitiikan kelvottomuudesta. Tämä antoi perustan odottaa näyttävää, täsmällisesti kirjoitettua hallitusohjelmaa näiltäkin osin, kun keskusta ryhtyy hallitustyötä vetämään. Otsikon "Aluepolitiikka" jälkeen kerrotaan 439 sanalla hallituksen aluepoliittisista tavoitteista, mutta häkellyttävää on, ettei mitään uutta ja konkreettista tähän sanailuun sisälly.

Sama tavoitteettomuus koskee uusiutuvien energianlähteiden ohjelmaosuutta. Siinäkään ei suurista puheista huolimatta ole mitään uutta tarjottavaa. Todelliset uusiutuvien energianlähteiden markkinat jäävät näillä eväillä syntymättä, mikä on energiapoliittisesti ja työllisyyspoliittisesti suuri menetys.

Maatalouspolitiikassa jää lupaamatta olennainen eli se, että varaudutaan taloudellisesti tilanteeseen, jossa EU:n osittain rahoittama tukijärjestelmä ei riitä pitämään maatalouttamme kannattavana. Tällainen tilanne voi olla edessä 1.1.2007, mikä tarkoittaa sitä, että kehyksissä siihen pitäisi varautua. On muistettava tässä yhteydessä, että 25 jäsenvaltion tilanteessa ei kannata lisäeuroja kierrättää Brysselin konttorin kautta. Tämäkin asia liittyy siis sekä rahaan yleisesti että priorisointiin erikoisesti.

Sinänsä myönteisenä asiana on pidettävä sitä, että hallitusohjelmassa mainitaan peräti kaksi kertaa harmaa talous. Tähän eivät Lipposen hallitukset päässeet. Nyt tarkasteltavan ohjelman toisessa maininnassa halutaan kuria rakennustyömaille ja toisessa halutaan tehostaa rikoshyödyn takaisinperintää. Nämä toimet eivät kuitenkaan alkuunkaan riitä yli 2,5 miljardin euron vuosittaisen veronmenetyksen estämiseksi. Vakaviin maksujen ja velkojen laiminlyönteihin syyllistyneet yritykset on saatava nykyistä tehokkaammin konkurssimenettelyn piiriin. Tehtävänsä laiminlyöneet tilintarkastajat on saatava yhtiön laiminlyönneistä samanlaiseen vastuuseen kuin toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet.

Verohallinnolle on annettava oikeus luottolaitoksissa tehtäviin vertailutietotarkastuksiin ja on velvoitettava hallintarekisteröityjen osakkeiden tilinhoitajayhteisöt antamaan verohallinnolle samat tiedot kuin Rahoitustarkastukselle. On otettava ainakin keskisuurilla ja suurilla rakennustyömailla käyttöön pakollinen sähköinen kulkulupajärjestelmä. On otettava rakennustyömailla käyttöön niin ikään käännetty arvonlisäverojärjestelmä ja kaikki aliurakoitsijat kattava ilmoitusmenettely ja on kaksinkertaistettava ensi tilassa talousrikostutkijoiden ja -syyttäjien lukumäärä sekä varauduttava henkilökunnan lisäyksiin myös myöhemmin. Näihin toimenpiteisiin tuloksellisesti ryhtyminen loisi sen taloudellisen liikkumavaran, jota tämä hallitus on kipeästi kaipaava.

Taloudellista liikkumavaraa tämä hallitus tarvitsee myös työllisyyden hoitoon. Sehän ilmaisee tärkeimmäksi valitsemansa hankkeen näin: "Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä." Valittu veropoliittinen linja lukuun ottamatta arvonlisäveron alarajan muuttamista liukuvaksi tukee tämän tavoitteen toteuttamista varsin vaatimattomasti. Erityisen vaikeaa tulee olemaan pitkäaikaistyöttömien työllistyminen. Todella vaikuttava keino olisi julkisen sektorin toimiminen työllistäjänä. Se vaatii nykyistä enemmän rahaa. Kun työhallinnossa aiotaan toteuttaa uudistuksia, todella vaikuttava uudistus olisi työnvälityksen kunnallistaminen. Kunnathan vastaavat myös toimeentuloturvasta varsin pitkälle saakka. Kunnilla on todella suuri intressi työllistää ihmiset yksityisen tarjoamat pätkätyöt mukaan lukien.

Arvoisa puhemies! Varsin myönteisenä pidän tässä sitä, että sosiaaliset yritykset on otettu nyt kuvaan mukaan. Edellisen hallituksen aikana sosialidemokraattinen puolue oli tässä asiassa selvästi kahtiajakautunut. Työministeri ajoi asiaa ja oikeusministeri jyrkästi vastusti, kuten hän lukuisissa vastauksissa kirjallisiin kysymyksiin ilmoitti. Minä toivon hartaasti, että nyt sosialidemokraattinen puolue on tässä asiassa jämäkästi hallitusohjelman kirjauksen takana.

Kuten edellä kuvatusta käy ilmi, tässä hallitusohjelmassa on niin paljon puutteita, että tulen epäluottamusta äänestämään.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti puheenvuorossaan huomiota siihen tilanteeseen, joka syntyy hallituskauden loppupuolella, kun EU:n rahoituskausi loppuu, ja esitti pelon siitä, että EU- osarahoitteiset maatalouden tuet jouduttaisiin kompensoimaan kotimaisilla järjestelmillä. Hallitus lähtee ohjelmassaan siitä, että myös tässä tilanteessa Suomi saisi osuutensa EU:n rahoituksesta ja nimenomaan sillä pohjalla, että Suomi on Euroopan pohjoisin maatalousmaa ja täällä olosuhteet poikkeavat parhaimmista keskieurooppalaisista alueista. Tämä on tietysti suuri haaste ja tämä neuvottelu vielä osuu Suomen puheenjohtajakauteen, mutta perusteet sille, että EU-tuet Suomen maataloudelle jatkuvat, ovat minusta kyllä reaaliset.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä suuresti ihailen suorastaan tätä hallitusta siitä, että se asettaa tämän toiminnallisen tavoitteen juuri niin, kuin maatalousministeri sen äsken meille esitteli. Mutta ollaksemme oikein realisteja ja ottaen huomioon tämän hallitusohjelman talouspoliittisen linjauksen ja budjettikurin minusta olisi kuitenkin realistista ollut menetellä niin, että kehysohjeena tähän vaihtoehtoon, jonka äsken toin esille, olisi varauduttu. Se ei neuvotteluita heikentäisi miltään osin.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Finlands folk har genom val sagt sin åsikt om hur de vill att landet skall styras och som en följd av folkets vilja har vi idag en ny regering där basen utgörs av valvinnarna. Svenska folkpartiet hörde tyvärr inte denna gång till vinnarna i riksdagsvalet, men kunde i alla fall förhandla sig fram till en plats i regeringen och två ministrar. Jag anser för min del att regeringsbasen är naturlig med samarbetskunniga partier som ligger nära mittlinjen på den politiska skalan. Regeringsbasen är inte heller överdrivet bred, utan ger oppositionen en helt annan möjlighet till en levande debatt än under de två senaste perioderna, där basen var så stark att ingenting kunde rubba regeringspolitiken.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman lähtökohtana toimivat käsitteet työ ja yritteliäisyys. Nämä ovat juuri niitä aineksia, joita maamme tarvitsee, jos haluamme pitää hyvinvointiyhteiskunnan toimivana. Työllisyysastetta tulee nostaa, jotta työssä käyvän ja työelämän ulkopuolella olevan väestön suhde saataisiin tasapainoon. Tavoitteena on eduskuntakauden aikana saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste. Tämä on korkealle asetettu tavoite, muttei suinkaan vähemmän tärkeä. Yritteliäisyys on nostettu esille hallitusohjelmassa. Ilman uusia pienyrittäjiä tavoitteita ei saavuteta.

Mikään hallitusohjelma ei ole niin hyvä, ettei sitä voisi parantaa. Taloudellinen todellisuus asettaa rajoja, ja ero toiveiden ja todellisuuden välillä voi olla suuri. Haluan omasta puolestani nostaa esille muutaman asian, joka huolestuttaa minua.

Pienimpiä eläkkeitä luvataan korottaa vasta vuonna 2006. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista elää normaalia elämää eläkkeellä, joka on noin 480 euroa kuussa, ilman tukea tai apua muualta.

Haluan myös muistuttaa ponnesta, jonka yksimielinen eduskunta hyväksyi viime syksyn budjettikäsittelyssä veteraanien oikeudesta saada vuosittaista kuntoutusta. Vaikka hallitus on uusi, pitäisi sen toimia siten, että ponnen edellyttämä tarkoitus toteutuu. Voimme yhdennellätoista hetkellä antaa veteraaneillemme sen vuosittaisen kuntoutuksen, jonka he todella ansaitsevat.

Sosiaalipoliittinen osuus sisältää monta ansiokasta asiaa, jotka korjaavat niitä puutteita, joita löytyy otsikon alta.

Hallituksella ja uudella maa- ja metsätalousministerillä on suuret haasteet edessään. Maataloutemme tulevaisuus on vaakakupissa riippuen siitä, millaisia ratkaisuja saadaan aikaan artikla 141 -neuvotteluissa ja millaiseksi EU:n maatalousreformi muotoutuu. Yksi asia, joka on varma, on, että Suomen maatalous ei selviä samoilla edellytyksillä kuin kilpailijamaamme. Hallitusohjelman mukaan kansallisen tuen tarvetta harkitaan EU-neuvottelujen tulosten jälkeen. Tämä ratkaisu on oikea ja välttämätön.

Käsite perhemaatalous tulee hallitusohjelmassa esille selkeämmin kuin aikaisemmissa ohjelmissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan, joka olisi pitänyt ottaa jo viime kaudella. Suomen maatalous ei voi kilpailla tehokkuudessa paremmassa asemassa olevien maitten kanssa, vaan maatalouden täytyy perustua tukijärjestelmään, joka on sovellettu Suomen erityisolosuhteille ja tarpeille. Jos haluamme pitää koko maamme elävänä ja asuttuna, perusedellytys on, että meillä on toimivia perhetiloja koko maassa. Valtio ei voi rajoittaa tilakokoja tai tuotantoyksikköjä, mutta olen sitä mieltä, että hallitus on vastuussa siitä, että ne resurssit, jotka tulevat Maatalouden kehittämisrahastosta, suunnataan tavalla, joka tukee perhemaataloutta. Ylisuurien projektien tukeminen yhteisillä varoilla ei voi olla oikein, kun me samanaikaisesti tiedämme, että resurssit eivät riitä kaikkiin kehitysprojekteihin. Olen vakuuttunut siitä, että EU-tasolla tulee ongelmia, jos tuotamme ylijäämätuotteitamme yhteisille markkinoille vahvasti kansallisesti tuettuina. Hallitusohjelma viestii investointitukipolitiikan ja myös muun tukipolitiikan tarkistuksesta.

Herr talman! Regeringprogrammet har också skrivningar om yrkesfiskets betydelse och vikten av fisket som naturresurs och hur det utnyttjas. Yrkesfisket får inte trängas undan av fritidsfiskets intressen, utan måste ges möjligheter att utveckla sin näring. Ett viktigt konstaterande i sammanhanget är att sälstammen måste regleras för att inte skadorna som sälarna förorsakar skall bli för stora för yrkesfiskarna.

Pälsdjursuppfödningen får också ett omnämnande som en viktig näring för landsbygden. Konstaterandet är viktigt för näringen och ett erkännande som en fortsättning i den anda som regeringen Lipponen II agerat. Landsbygden behöver alla de arbetsplatser som finns och mera därtill om vi skall kunna bibehålla livskraften.

Jag skall avsluta med att notera ett par saker som finns i regeringsprogrammet och som är viktiga för oss i Österbotten. Regeringen lovar att trygga Kvarkentrafiken, en förbindelse till Sverige som är en livsnerv för stora områden i Mellan-Finland. Sebarheten av de nordiska televisionsprogrammen skall också tryggas. Frågan är av stor kulturpolitisk betydelse för många som endast kan svenska och för hela kulturutbytet mellan våra nordiska länder.

Som helhet sett är regeringsprogrammet tillfredsställande och det är att hoppas att det kan förverkligas till sina väsentligaste delar.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Monen edustajan suulla on sanottu, että hyvät tavoitteet eivät riitä, jos toteutuksen konkretia puuttuu. Mikäli Ateenan EU-huippukokous olisi ollut viikkoa aikaisemmin, voisi luulla, että hallitusohjelman laadintaan on haettu apua itseltään Delfoin oraakkelilta, sen verran ympäripyöreäksi ja tulkinnanvaraiseksi ohjelma jää.

Hallitusohjelmalla on myös varmasti työllistävä vaikutus. Ainakin asiantuntijoita ja virkamiehiä tulee työllistymään, kunhan kaikki ne laskutavasta riippuen noin 40—50 erillistä selvitys-, selonteko-, selkeyttämis- ja arviointityöryhmää on laitettu liikenteeseen.

Nekin harvat tavoitteet, joista lukuja uskalletaan laittaa paperille, sidotaan yleiseen talouskehitykseen ja velan bruttokansantuoteasteeseen. Kuitenkin koko tämä laaja-alainen ja tavoitteiltaan ylevä hallitusohjelma ja sen keskeisin tavoite, 100 000 hengen lisätyöllistäminen, seisoo tahi kaatuu sen varassa, että suhdannetaantuma loppuu ja talouskasvu on vahvaa koko vaalikauden. Tätä hallitusohjelmaa on siis arvioitava sen perusteella, antaako se todella edellytykset talouden, työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiselle.

Tuloveroprosentin puolen yksikön lasku ja 1,12 miljardin veronkevennykset eivät korjaa pääosin vientikysynnästä johtuvaa taantumaa. Tuskin tuloveroon kohdistettu pieni kevennys tuo odotettua piristystä kotimaiseen kulutukseen, saatikka sitten suurta dynaamista vaikutusta työllisyyteen. Summa on kuitenkin määrältään riittävän suuri heikentämään valtiontalouden tasapainoa, ja näitä kupruja paikataan sitten kansalaisille lisää erilaisia maksuja kehittämällä tai lisälainanotolla.

Myös menopuolelle liittyy suhdannepoliittisia varaumia. Niinpä lapsiperheiden ja eläkeläisten odottamat korotukset tulonsiirtoihin voivat jäädä varsin olemattomiksi. Hyvä, että lapsiasiainvaltuutetun virka on ylös kirjattu. Samaa konkretiaa olisi pitänyt noudattaa perhepoliittisten tukien määrien kohdalla. Samoin tyhjäksi vaalipuheeksi jäi lapsilisien sitominen indeksiin, eli lapsiperheiden vaalimainosten "joulu ainainen" antaa yhä odottaa itseään.

Verotuksen rakenteen kehittämisessä on kummallista se, että hallitus ei tue kansalaisten arkeen liittyviä asioita. Syöminen, asuminen ja liikkuminen ovat meidän päivittäisiä toimintojamme. Vaalikeskusteluissakin esillä ollut ruoan alv:n alentaminen on ravintolasyömistä lukuun ottamatta unohdettu. Ruoan alvin alentamisella olisi voitu tukea pieni- ja keskituloisten kulutusmenoja valtiolle edullisella keinolla. Asumista rokotetaan kiinteistöveron nostamisen kautta ja liikkumista todennäköisesti polttoaineveroa nostamalla.

Sen sijaan kansalaisten terveyden kannalta vahingollisten tupakan ja alkoholin hintoihin sisältyvää veroa halutaan laskea. Esimerkiksi alkoholin lasku tälle yhteiskunnalle on järkyttävän suuri: välittömät kustannukset noin puoli miljardia per vuosi ja alkoholista aiheutuvat sairaudet mielenterveysongelmien kanssa yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jääntiin. EU:n aikana alkoholin tuontirajoitusten portaittainen purkaminen ei ole lisännyt tilastoimatonta eli ulkoa tuotua kulutusta samassa suhteessa yhtä suoraviivaisesti. Sen tähden toivon tälle hallitukselle rohkeutta pidättäytyä nykyisessä alkoholiveron tasossa laskien kenties vain Stakesin suositusten mukaisesti väkevimmän viinan hintaa, jottei sen tuonnille synny liian suurta houkutusta. Veropohjamme tarvitsee jatkossakin nämä alkoholin ja tupakan sisältämät haittaverot.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että sillä halutaan tukea yrittäjyyttä. Kuitenkin yritystoiminnan kannalta oleelliset pääomatulojen verotuksen ja osinkoverotuksen uudistukset jätetään yksityiskohdiltaan auki. Yritystoimintaa hankaloitetaan, kun yrittäjät jätetään epävarmuuteen tulevista veroratkaisuista. Jo viimesyksyinen Arvelan työryhmän raportti aiheutti vilkastunutta osingonjakoa. Kun nyt ei kerrota, miten osinkojen kaksinkertainen verotus kompensoidaan pk-yrittäjille, on odotettavissa jälleen ylimääräisiä yhtiökokouksia ja kertyneiden voittovarojen tyhjentämistä yrityksistä. Kuten ministeri Kalliomäki aikaisemmin totesi, suomalaiset yritykset ovat viime vuosina vahvojen taseidensa ansiosta kestäneet pienet taantumat, mutta nyt tämä vahvuus vaarannetaan.

Pk-yritysten lisäksi myös pörssiyritysten rahoituspohja vaarannetaan. Kaksinkertainen pörssiosakkeiden verotus voi siirtää piensijoittajien varallisuutta osakkeista pankkitileille. Tämä taas saattaa aiheuttaa pörssiyhtiöiden turvautumista pankkilainaan rahoituksessaan. Tällä hallitusohjelman epämääräisellä kohdalla vaarannetaan siis sekä pk-yritysten että pörssiyhtiöiden rahoitusasema, joten tuskin voidaan puhua yrittäjyyttä aidosti tukevasta hallitusohjelmasta.

Ministeri Kalliomäki, täällä monet ovat esittäneet huolensa, miten pk-yrittäjille käy. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, halutaanko pörssiyhtiöt nyt 70-luvun velkaiseen tilaan, kun sijoittajat ajetaan pistämään sijoituksensa ja rahansa pankkitileille, pankkitilit kun kuitenkin vielä edelleenkin verotetaan vain yhteen kertaan.

Arvoisa puhemies! Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaava hallitusohjelma kaatuu riittämättömiin talous- ja työllisyyslääkkeisiin, joiden toteutuminen nojaa vielä keskeisesti ulkoisiin suhdanteisiin. On kai sanottava kuten eräs entinen tv-juontaja aikanaan: onnea valitsemallanne tiellä. Korjattavaa tämän hallitusohjelman jäljiltä jää paljon.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on pohjaltaan sikäli terveempi kuin edeltäjänsä, että siinä eivät istu poliittisen kentän ääripäät, kuten viimeksi oli kokoomuksen ja vasemmistoliiton kohdalla. Yksi syy uuteen hallituskokoonpanoon onkin juuri vaalien kautta tapahtunut muutos. Kansa ei hyväksy poliittista rappiota, jossa poliittisen kentän ääripäät kalastelevat ääniä erojaan korostamalla, mutta sitten istuvat sulassa sovussa periaatteensa niellen kahdeksan vuotta samassa hallituksessa. Tosin vaalitaistelussa keskusta ja SDP:kin olivat muka toistensa päävaihtoehdot. Sanoin jo SAK:n vaalipaneelissa 28. tammikuuta, että samasta pussauskopista sosialistit ja kepulaiset vaalien jälkeen löytyvät, ja niin on käynyt.

Hallitusta pitää tietenkin arvioida tekojen mukaan. Ohjelma ei hirvittävän paljon lupaa. Se on toiveiden tynnyri, johon on sullottu selvitettäväksi milloin mitäkin. Hallituksen nimikin on kuin suoraan 1980-luvun nuorison ystävyysfestivaaliretoriikan pakkilaatikosta, mutta yhtä kaukaa ovat koivu ja tähti -romantiikasta kumpuavat muistot punamultameiningistä ylipäätäänkin. Oma nimeni hallitukselle toistaiseksi on sen ohjelman perusteella lahonsuojahallitus, koska se karttaa välttämättömiä uudistuksia, tukeutuu pääosin menneeseen, unohtaa ruuhka-Suomen ongelmat ja tukee vanhentuneita rakenteita ja käytäntöjä. SDP on syväjäädyttäjä verotuksen suhteen ja säilyttävä voima. Verotus ja veroaste Suomessa ovat sietämättömän korkeat. Keskusta taas ylläpitää mielellään menneisyyden kuntarakenteita ja ajaa vanhentunutta aluepolitiikkaa. Tyhjälle tundralle on rahaa turha levitellä. Rkp vahtii lähes ainoana asianaan pakkoruotsin opettamista Suomen kouluissa. Ed. Henrik Lax tässä totesi kieliasioista kielilain voimaan saattamisen. Minua kiinnostaisi nyt tietää, mitä se tulee maksamaan. Siihen ei saatu ennen lain säätämistä minkäännäköistä hintalappua.

Arvoisa puhemies! EU-politiikassa hallitus kiertää olennaista kysymystä EU:n liittovaltiokehityksestä kuin kissa kuumaa puuroa. Hallitus kannattaa ohjelmansa mukaan sitovaa perusasiakirjaa unionin uudeksi perussopimukseksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa käsitykseni mukaan EU:n perustuslakia, ja perustuslakejahan tehdään vain valtioille. Tässä hallitusohjelman kohdassa on myyty viimeisenkin keskustalaisen EU-epäilijän jäätyneet siemenperunatkin.

EU laajenee ja Suomen maksuosuus kasvaa. Mutta EU:n hallitsematon laajeneminen on myös sen tuhon siemen. Ei pysynyt kasassa kansojen suuri vankila Neuvostoliitto, eikä tule toimimaan ylileveä Euroopan unionikaan. Tosin ei EU Suomen toimesta kaadu eikä tukehdu, kuten ei Neuvostoliittokaan kaatunut toisinajattelijoiden oikeassa oloon, vaan omaan rappioonsa ja mahdottomuuteensa. EU on siinä vaiheessa kypsä, kun banaanit ja lakritsa eli jaettava loppuu, ja se aika lähenee kovaa vauhtia. Nykyinen EU on umpikujassa 10—20 vuodessa, jos siihen niinkään kauan aikaa kuluu.

Euroopan tulevaisuus on kansallisvaltioissa ja niiden selväjärkisessä yhteistyössä. EU on parhaimmillaan löyhänä talousliittona. Sellaisena minäkin sitä siedän, jopa kannatan. Mutta tällainen syventäminen, hallitsematon syventäminen, vie EU-maiden talouden kriisiin ja jatkuviin riitoihin. Kun katsoo Saksan ja Ranskan taloutta, niin ei voi olla kovin toiveikas sen suhteen, miten EU:n talousalue on toiminut.

Mutta sitä ennen meille tulee vaikeuksia. Pelkään pahoin, että EU:n laajetessa Suomesta häipyy muutama teollisuudenala tekstiiliteollisuuden lailla kumpujen yöhön ja ulkomaille. Seuraankin suurella mielenkiinnolla, mitä Ruotsissa tapahtuu nyt Emun suhteen. Siellähän viime aikoina voimakkaasti on kasvanut kansalaisten mielipide sen suuntaan, että oma kruunu ja oma valuutta säilytetään. Mielestäni ruotsalaiset, vaikka heitä mielelläni kritisoinkin ja toivon ainakin jääkiekkokentillä pelkkiä tappioita, kyllä haistavat, onko siitä hyötyä. Ruotsalainen nimittäin ei omasta rahastaan luovu, jos siitä ei ole hyötyä, ja se on meille iso asia, tuleeko Ruotsi mukaan yhteiseen valuuttaan vai ei.

Verotus on Suomessa mielestäni sietämättömän korkeata. Hallituksen verolinja ei ole hurrattava. Ei se tosin kovin radikaali ole, mutta räikeimpänä puutteena siinä minun mielestäni näyttäytyy ruoan arvonlisäveron pitäminen nykytasolla. Vaalien aikana minäkin useammalla torilla seisoskelin ja kuuntelin, kun päähallituspuolue tarjotessaan torikansalle ja vaalirahvaalle haaleata Saludoa pahvimukeista vaati, että ruoan arvonlisäveroa on alennettava. Tämä vaatimus on tullut lihaksi valtiosihteeri Raimo Sailaksen paperissa, jota niin kovasti on moitittu, vaikka se on paljon mainettaan tolkullisempi paperi. Siinä on uskallettu sanoa asiat suoraan. Vaikka en kaikesta ole samaa mieltä, siinä on keskeiset ongelmat ponnekkaasti lueteltu.

Liikenteen verottaminen nykytasolla on harvaanasutussa maassa hölmöläisten hommaa. Se on yksi suurimmista talouden kasvua ja työllisyyden parantamista patoavista tekijöistä.

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa uudet ideat loistavat poissaolollaan. Samaa latua painellaan, vaikka rakenneremonttia kaivataan. Perhepolitiikkaan tarjotaan pientä ehostusta, vaikka syntyvyys on Suomessa romahtanut 1860-luvun nälkävuosien tasolle. Perhepolitiikassa on selkeästi siirryttävä täysin uusille linjoille. Perussuomalaiset esittivät oman mallinsa hallitustunnustelijalle. Nuo ideat ovat vapaasti käytettävissä. Emme ole mustasukkaisia, jos otatte ne käyttöön. Kaikkihan tapahtuu kansan parhaaksi ja onneksi. Muutaman euron korotus lapsilisään on kuin laastaria luunmurtumaan, yhtä tyhjän kanssa.

Arvoisa puhemies! Kaupunkipolitiikka on Suomessa mennyt jo jonkin aikaa pieleen. Yhteisöverouudistuksella edellinen sateenkaarihallitus kokoomuksen ja kommunistien riemurinnoin tukemana sai alkuun Pääkaupunkiseudun kurjistumisen. Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitus jatkaa samaa linjaa. Mitään olennaisia helpotuksia ei ole tulossa, pientä korjausta selvitysten jälkeen voi olla odotettavissa joskus 2006.

Eilisessä Helsingin Sanomissa Milja Mäntynen kirjoitti seuraavasti: "- - viime vuosina täältä on viety mm. posti, pankki, pari kauppaa ja kesäajan terveyskeskus-, neuvola- ja hammashoitopalvelut. Alkuvuodesta suljettiin laboratorio pysyvästi. Syksyn tullen supistetaan kirjaston aukioloaikoja, bussivuoroja keskustaan harvennetaan ja yksi linja lopetetaan. Uimahallin aamuvuorot jäävät pois, ja Jakomäen jääkenttää ei kuulemma enää ensi talvena jäädytetä. Yksi päiväkoti ja koululaisten iltapäivähoitoryhmä lakkautetaan. - -"

Kysymys ei ollut mistään peräkylästä, vaan Helsingin Jakomäestä. Sivumennen voin sanoa, että perussuomalaiset ja Tony Halme saivat Jakomäestä 14 prosenttia äänistä. Olisi ainakin poliittisen vasemmiston syytä havahtua siihen, miksi näin on tapahtunut: siksi, että vanhat puolueet ovat myyneet lähiökansan pystyyn. Tämmöinen paha tilanne on lihallistumassa myös Espoossa ja Vantaalla, eli hallituksen kaupunkipolitiikka on kevyttä kuin poutapilvi. Espoolaisena lähiökasvattina tiedän, että monelle nuoren perheen pyörittäjälle elämä näyttäytyy elinikäisenä asuntosäästämisenä. Ei kai ihmisen pääasiallinen elämäntehtävä voi olla asunnon säästäminen? Tämän päivän Helsingin Sanomissa asiantuntijat haukkuvatkin Helsingin asuntopolitiikan kutakuinkin lyttyyn. Pääkaupunkiseudulla muhii suuri pommi. Asumisen hinta on täällä kohtuuton. Tämä ongelma ylisuurine asuntolainoineen ja supervuokrineen tulee kaatumaan taantuman pitkittyessä pahasti ihmisten niskaan.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat näkemykseni uuden hallituksen lähtökohdista. Mutta hallitukselle pitää antaa mahdollisuus ja sille on syytä toivottaa onnea, sillä heidän vallankäyttönsä kohteena on koko Suomen kansa, jota me kaikki kansanedustajat edustamme. Perussuomalaisten hyvät ideat ovat vapaasti käytettävissä. Emme ole mustasukkaisia ideoittemme suhteen; pääasia, että epäkohtia korjataan ja kaikki tapahtuu kansalaisten, suomalaisten, hyväksi.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Uusi hallitus on aloittamassa työtään talouden taantumavaiheessa. Kansainvälinen epävarma talouskehitys on heijastumassa myös maamme työllisyyteen. Tässä tilanteessa Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmallinen tavoite kiteytettynä muutamiin sanoihin "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun" on erittäin haasteellinen.

Tiedämme, että työttömyys on edelleen meillä huolestuttavan korkealla tasolla ja että myös alueelliset erot ovat suuret. Ohjelmassaan hallitus lupaa eri tavoin edistää yrittäjyyttä ja työntekoa sekä kannustaa itsensä kehittämiseen ja omatoimisuuteen. Samaan aikaan tulee myös vahvistaa huolenpitoa, parantaa muun muassa lapsiperheiden ja heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien taloudellista asemaa, lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta sekä tasapainottaa alueellista kehitystä ja saada haitallinen muuttoliike hallintaan.

Aluekehityksen vahvistaminen on mielestäni koko Suomen etu. Me tarvitsemme kaikki voimavarat käyttöön. Tässä tarvitaan, herra puhemies, myös talousarvion sisäistä uudelleenarviointia, voimavarojen uutta kohdentamista. Passiivisista työttömyysmenoista on entistä enemmän päästävä aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan, oikeaan tekemisen meininkiin.

Anneli Jäätteenmäen hallitusohjelmassa linjataan, että hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Uskoakseni nämä tavoitteet ovat tässä salissa yleisesti hyväksyttäviä. Julkisen hallinnon ja palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta luvataan myös lisää. Tähän kytkeytyy myös seudullisen yhteistyön kehittäminen niin, että tuetaan osaamista, yrittäjyyttä, työllisyyttä sekä taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä niin, että huolehditaan yhteiskunnan perusrakenteista. Ne ovat tärkeitä kaikille kansalaisille, ja ne ovat tärkeitä myös yritystoiminnalle.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää tehostaa yritys-, tutkimus-, tuotekehitys- ja koulutuspolitiikkaa. Osaaminen on tänä päivänä entistä tärkeämpää sekä työllisyyttä ajatellen, maamme kilpailukykyä ajatellen että myös alueellista kehitystä ajatellen. Maamme koulutusjärjestelmät ovat perusrakenteiltaan kunnossa, mutta voimavaroja ja uudelleenkohdentamista varmaan jossain määrin tarvitaan. Tarvitaan myös sellaista tekemisen opettamista, että meille kaikille, myös varttuneemmalle väestönosalle, saadaan ammattitaitoa lisää, eli aikuiskoulutukseen tulee panostaa entistä enemmän ja samoin on panostettava myös yrittäjäkoulutukseen kaikilla koulutuksen tasoilla.

Hallitus lupaa ohjelmassaan edistää myös kuntarakenteen kehitystä vapaaehtoiselta pohjalta, samoin seuturakenteen muutoksia niin, että ne edesauttavat laadukkaiden, tasavertaisten kunnallisten peruspalvelujen tuottamista nykyistä taloudellisemmin. Edelleen hallitus lupaa tukea kunnallisten palvelujen seudullista tuottamista. Tässä asiassahan edellisen eduskuntakauden aikana jo päästiin eteenpäin, ja täytyy sanoa, että kuntien välistä hyvää yhteistyötä on tehty kautta maan jo aiemminkin.

Valtionosuusjärjestelmän kehittämiseen hallitusohjelmassa kiinnitetään myös huomiota. On välttämätöntä, että kunnille turvataan riittävät ja oikeudenmukaisesti kohdennetut voimavarat, niin että kunnat selviävät hyvinvointipalvelujen järjestämisestä ja niiden oikeudenmukaisesta tuottamisesta myös tulevaisuudessa.

Hallituksen ohjelmassa kiinnitetään mielestäni alueellisen kehittämisen kysymyksiin varsin hyvin huomiota. Ohjelmassa luvataan nykyisiin aluekehitysohjelmiin riittävät taloudelliset voimavarat. Mielestäni on tärkeää, että kansallista aluepolitiikkaa kyetään vahvistamaan samalla kun huolehditaan siitä, että me jatkossakin voimme hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien suomat mahdollisuudet ja että me onnistumme niissä tärkeissä tavoitteissa, jotka uuden ohjelmakauden osalta koskevat niin aluerahoitusta kuin maatalouden ja maaseudun rahoitusta. Tässä mielessä on hyvin tärkeää, että maamme erityisolosuhteet tunnustetaan ja tunnistetaan myös Euroopan unionin ratkaisuissa. Tämä tehtävä tulee olemaan erityisen vaativa nyt, kun neuvottelut lähitulevaisuudessa uuden hallituksen toimesta käynnistyvät.

Valtion keskushallinnon osalta hallitus lupaa jatkaa alueellistamista käyttäen hyväksi keskushallinnon uudistamisen ja henkilöstön poistuman suomia mahdollisuuksia. Mielestäni tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nykyistä paremmin on kyettävä sijoittamaan valtion toiminnot myös Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, niin että niistä keskittymisen tuomista haitallisista vaikutuksista voitaisiin täälläkin välttyä ja niistä haitallisen muuttoliikkeen seurauksista, joista on kärsitty niin lähtöpaikkakunnilla kuin myös täällä muuttovoittoalueilla tai muualla maassa muuttovoittoalueilla muun muassa palvelujen saatavuuden ja asuntojen niukkuuden muodossa.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoiman vahvistamiseksi me tarvitsemme kiireesti toimenpiteitä. Niitä hallitus omassa ohjelmassaan lupaa. Siellä tähdennetään myös maaseutupoliittisen ohjelman ajankohtaistamista. Mielestäni ne kysymykset tulevat hyvin vahvasti, samoin kuin metsään ja kotimaiseen energiaan liittyvät asiat, ottaa huomioon niissä ratkaisuissa, joilla tähdätään myös alueellisen työllisyyden vahvistamiseen.

Maija Perho /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän keskustelun aikana on käynyt ilmi, että pääministeripuolue keskusta on osoittautunut kovasti myöhäisherännäiseksi, mitä tulee arvioon valtiontalouden tilasta ja taloudellisista mahdollisuuksista toteuttaa niitä uudistuksia ja etuuksien parannuksia, joita keskusta vaalikentillä auliisti lupasi. Ennen vaaleja oli varaa vaikka mihin. Nyt hallitusohjelmassa on varmasti aivan perustellusti menokatto, jonka puitteissa ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia toteuttaa niitä kaikkia hyviä asioita, jotka on ilman hintalappuja kirjattu hallitusohjelmaan. Äkkiseltään laskien pelkästään Työelämä- ja Sosiaali- ja terveyspolitiikka -kohdissa on 16 eri kehittämisasiaa, joiden mukaan nostetaan, lisätään tai korotetaan jotakin etuutta tai parannetaan joitakin palveluja tai toimintoja. Täällä hallituksen ministerien mainostamat etuuksien korotukset jäävät pakosta vaatimattomiksi. Yritetään sovittaa numeron 45 jalkaa numeron 40 kenkään.

On aivan selvää, että hallitusohjelmaa on tutkittu huolella ja suurennuslasin kanssa niin eri etujärjestöjen, ammattijärjestöjen, ylityöllistettyjen hoiva-alan ihmisten, sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjien kuin esimerkiksi vaikeavammaista lastaan hoitavan omaisen toimesta. Jos jossakin näistä rooleista politiikan ulkopuolella lukisin tätä hallitusohjelmaa, olisin varmasti aika tyytyväinen. Odottaisin kohennusta, parannusta, muutosta, sitä valoisampaa tulevaisuutta. Sen tähden onkin mielestäni aika valitettavaa se, että täällä niin moni asia jää vain yleisen toteamuksen tai kauniin korulauseen varaan.

Täällä on aivan oikein todettu esimerkiksi perhepolitiikasta, että täällä on konkreettisia kirjauksia, mitä tulee etuuden nimikkeeseen tai aikatauluun, mutta siihen se konkretia sitten tyssääkin. Pakostakin nämä etuudet jäävät vaatimattomiksi. Odotan sitä hetkeä, jolloin täällä voi sanoa salista, että oikean suuntainen mutta riittämätön. Tämän kaltaista sanailua täällä on saanut kuulla joka kerran, kun edellinen hallitus jotakin etuutta paransi tai jotakin palvelua kohensi.

Terveyspalveluista täällä on jo paljon puhuttu. En mene enää tähän inttämiseen hoitotakuusta enkä välttämättä näistä euroistakaan, koska niihin ei pinseteilläkään nyhtäen tuntunut vastausta saavan, mutta tältä osin kaipaan kahta asiaa. Toinen on ennalta ehkäisevät toimet. Ne on kyllä mainittu, mutta niille ei ole annettu minkäänlaista konkreettista sisältöä. Jokainen meistä tietää, että mitä paremmin näissä toimissa onnistutaan, sitä tehokkaammin pystytään hillitsemään sitä luonnollista menokasvua, joka seuraa ikääntymisestä, terveydenhuollon teknologian edistymisestä ja yhä kalliimmista lääkkeistä. Toinen asia, jota kaipaan, on sairausvakuutusjärjestelmän kehittäminen. Taksat ovat jääneet erittäin pahasti jälkeen siitä, mitä sairausvakuutuslaissa seisoo, ja tälläkin tavalla näitä paineita voitaisiin osittain purkaa, jos olisi mahdollisuus saada jossain määrin paremmat korvaukset.

Eläkepolitiikasta täällä on intetty moneen kertaan, kaivattu niitä lupauksia, joita keskusta koko nelivuotiskauden on nostanut esille. Erityisesti ministeri Hyssälä on edustajantoimessaan vuosina 1999—2003 ollut erittäin aktiivinen eläkepoliittisten parannusten vaatija. Toistuvaan toivelistaan on kuulunut kansaneläkkeen pohjaosan palautus ja tasokorotus sekä indeksijärjestelmän parannus. Vuonna 2000 joulukuussa hän totesi seuraavaa: "Tavoitteena on palauttaa eläkevakuutukseemme sellainen järjestelmä, kansanvakuutusjärjestelmä, joka sisältää kaikille kuuluvan kansaneläkkeen pohjaosan. Me emme ole hyväksyneet tätä leikkausta emmekä tule missään olosuhteissa sitä hyväksymään."

Vuonna 2002 toukokuussa silloinen edustaja Hyssälä vaati kansaneläkkeen tasokorotusta ja yhtenäistä eläkeindeksiä sekä työeläkkeisiin että kansaneläkkeisiin. Kesäkuussa samana vuonna ed. Hyssälä totesi, että keskusta on valmis laittamaan pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korvaamiseen hallituksen esittämän 50 miljoonan euron sijasta 100 miljoonaa euroa eli tuplat. Edelleen hän vaati 17 euron tasokorotusta pienimpiin eläkkeisiin. Tämän vuoden helmikuussa, siis runsas kaksi kuukautta sitten, ed. Hyssälä eläkelainsäädännön kokonaisuudistusta koskevan keskustelun yhteydessä vielä yhteenvedonomaisesti kertasi sateenkaarihallituksen veriruskeat eläkepoliittiset synnit ja edellytti niin indeksiremonttia, pohjaosan palautusta kuin kansaneläkkeen tasokorotustakin. Vain yksi kysymys, ministeri Hyssälä: Missä nämä parannukset ovat hallitusohjelmassa? Löysin ainoastaan kansaneläkkeen tasokorotuksen, joka sekin ajoittuu vasta vuoteen 2006, kuinka ollakaan, aika lähelle seuraavia eduskuntavaaleja. Oletan, että ne eläkeläiset, jotka ovat lupauksiinne luottaneet, tuntevat itsensä petetyiksi.

Niin kuin alussa totesin, tämä ohjelma sisältää hyvin paljon hyvin myönteisiä, monella taholla odotettuja uudistuksia, mutta niitä ei ole osattu laittaa keskinäiseen tärkeys- ja toteuttamisjärjestykseen. Toivon hyvin hartaasti, että esimerkiksi omaishoitajien asemaa voidaan kohentaa. Sitä on luvattu selvittää. Ihan vinkiksi: Siellä on selvitys ministeri Hyssälää valmiina odottamassa, että siitä vain toimenpiteisiin.

Vammaispalvelujen kohdalla, aivan oikein, päätetään kehittää vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Erinomaista, jos näin tapahtuu. Sana “kehitetään” jää ilmaan. Mitä se pitää sisällään? Toivottavasti kehitetään. Lasten ja nuorten palveluille on uhrattu paljon tekstiä, konkretiaakin löytyy, mutta niin kuin sanottu, etuuksien tasosta ei ole selviä numeroita. Täällä on todettu Lasten turvallinen kasvuympäristö -kohdassa, että luodaan sosiaalipalveluille nykyisiä laatusuosituksia yksiselitteisempiä määreitä. Hyvä niin, jos tulee sellaisia mahdollisuuksia, joilla seurataan, toteuttavatko kunnat lakeja, toimivatko ne lain hengen ja kirjaimen mukaisesti, tekevät sitä, mitä lainsäätäjä on tahtonut. On mielenkiintoista vain se, että ministeri Hannes Mannisen johdossa ollut Kuntaliitto todellakin kaikissa yhteyksissä on kynsin hampain vastustanut laatusuosituksiakin, jotka on nyt tarkoitus korvata jämerämmällä ohjeistolla. Varmasti tämä on tarpeen omaishoitajien aseman parantamisen kohdalla. Mielestäni niitä tarvittaisiin myös esimerkiksi kotipalvelujen kohdalla, joissa tilanteet vaihtelevat kuntakohtaisesti erittäin suuresti. Toivotan onnea muun muassa alue- ja kuntaministeri Manniselle ja peruspalveluministeri Hyssälälle näissä neuvotteluissa Kuntaliiton kanssa.

Kaiken kaikkiaan, paljon luvataan, ja siksi voin todeta, että jään odottamaan parasta, mutta kun katsoo suoraan totuutta silmiin ja näitä menoraameja, niin pelkään pahinta.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Perho unohtaa, että hän oli vielä viime viikolla sosiaaliministerinä. (Ed. Perho: En unohda!) Hän ei ole tehnyt mitään elettäkään pohjaosan palauttamisen eteen, vaikka päinvastoin kantaa vastuun sen leikkaamisesta samoin kuin myöskin taitetun indeksin käyttöönotosta ja koko indeksin siirtämisestä sinne Puron työryhmään, jolloinka se on eduskunnan ulottumattomissa. (Ed. Perho: Eduskunta tekee päätökset, ministeri Hyssälä!)

Ed. Perho totesi, että etuuksien korotukset jäävät vaatimattomiksi. Ne jäävät varmaankin teidän mielestänne vaatimattomiksi, mutta eivät niin vaatimattomiksi kuin teidän aikananne, jolloin niitä leikattiin eikä korotuksia ollut ollenkaan.

Mitä sitten tulee tähän ehkäisevään toimintaan, niin siihen kyllä varmasti panostetaan ja se on tärkeää. Olen samaa mieltä, että ehkäisevällä työllä saamme terveydenhuollossa varmasti niitä säästöjä aikaan, jotka tulevaisuudessa tuottavat niitä palveluja säästyneillä rahoilla.

Mitä sitten tulee näitten taksojen jälkeenjääneisyyteen, niin siinä viittaan myöskin, että myöskään edellisessä hallitusohjelmassa ette kirjanneet sitä ettekä pystyneet sitä hallitusaikana toteuttamaan. Nämä ovat kovia talouspoliittisia kysymyksiä, ja näitä pitäisi yhdessä meidän varmasti pystyä ratkomaan.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mihin ministeri Hyssälä perusti puheessaan sen, että olen ministerikaudellani tehnyt leikkauksia. En ole tehnyt yhtäkään leikkausta tai leikkausesitystä näihin etuuksiin, joista tässä oli kysymys. Pohjaosa palautetaan niille, joilta se on leikattu niin sanotusti kahteen kertaan, lokakuun alusta alkaen, ja nyt te olette siinä tilanteessa, jossa, aivan oikein, joudutte perustelemaan toteutumatta jääneitä toiveita taloudellisella tilanteella. Te tiedätte varsin hyvin, että tämä on ollut peruste myös edellisellä, sitä edellisellä ja jopa Esko Ahon johtamalla porvarihallituksellakin.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ministeri Hyssälä toistuen debatoi taitetusta indeksistä, niin olisin teiltä nyt tässä kysynyt, kun tiedämme kaikki teidän mielipiteenne viime hallituskaudelta: Miten te nyt suhtaudutte tasaindeksiin, kun julkisen puolen eläkejärjestelmä on tulossa tähän saliin? Kummalla kannalla te olette? Oletteko te 50—50 -indeksin kannalla vai tämän taitetun indeksin kannalla, joka tulee vähitellen kaikkiin eläkkeisiin, jotka ovat maksussa? Kumpaa kantaa edustatte nyt, oletteko kääntänyt kelkkanne?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin indekseihin, niin niistähän on eduskunnan enemmistö päättänyt ja silloin, kun olimme oppositiossa, olemme esittäneet niistä oman kantamme. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että kansaneläkkeen indeksi olisi pitänyt ottaa tässä yhteydessä silloin esille. Siinä en ole kantaani muuttanut.

Mitä tulee, ed. Perho, siihen ettei ole tällä vaalikaudella leikattu, kyllä, kansaneläkkeen pohjaosan loput vietiin. Tämä leikkaus olisi voitu pysäyttää vielä viime kaudella, ja kyllä se on ollut selvä leikkaus.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä taloustilanne, ympäröivä todellisuus, joka ympärillämme on, kyllä tekee tilanteen aika vaikeaksi uudelle hallitukselle ja myös tämän ohjelman toteuttamiselle. Vaikka Irakin-kriisi, ensin sen uhka ja sitten kriisin kärjistyminen, on pikkuhiljaa jäämässä taakse, niin maailmantalouden elpyminen on kuitenkin hyvin epävarmaa. Siihen liittyy globaalilla tasolla monta riskiä. USA:n talous taistelee edelleen elpymisen kanssa. Talouskasvu on siellä velkavetoista. Bushin elvytyspaketti johtaa itse asiassa lisävelkaantumiseen. Tämä taas luo paineita dollarin heikkenemiseen ja sitä kautta euron vahvistumiseen. Euroalueella on tällainen anemia: heikko työllisyys, luottamus, ja kysyntä on heikkoa. Näin ollen euroalueella eivät ole myöskään näkymät kovin hyviä. Keskeinen ongelma on Saksa. Kaukoidässä Japanissa ongelmat jatkuvat, ja Aasian alue Japanin ulkopuolella, joka on ollut kasvun veturi viime vuodet, on myös vaikeuksissa. Vaikka sars on vain yksi tauti, niin sillä on hyvin vakavat seuraukset erityisesti Kaukoidässä myöskin talouteen.

Elikkä näissä olosuhteissa sitten hallitus ryhtyy tätä käsittelyssä olevaa hallitusohjelmaansa toteuttamaan. Ne tavoitteet taloudellisen kasvun ja ennen kaikkea työllisyyden suhteen tuntuvat erittäin haastavilta, sanoisin jopa kohtuuttoman kovilta. On pakko esittää pientä pessimismiä niiden saavuttamisen suhteen, vaikka tietysti toivoa pitää, että kaikki menee hyvin.

Arvoisa puhemies! Itse analysoin tätä hallitusohjelmaa sillä tavalla, että käytin kolmea huomiokynää: punaista silloin, kun löysin sieltä suoraan kielteisiä asioita, vihreää silloin, kun näin myönteistä, ja keltaista silloin, kun teksti herätti kysymyksiä ja jätti asioita auki. Tunnustaa täytyy, että kun nyt selailen tätä värityskirjaani, niin sen yleisväri on hyvin vihreä. Itse asiassa sanallisella tasolla koko hallitusohjelma lupaa todella kauniita asioita, kauniita pyrkimyksiä. Tosin ne on kätketty sinne monen kymmenen selvityksen ja ohjelman kätköihin ja niiden varaan, mutta perussävy on kyllä erittäin myönteinen. Muutama punainen kohta sinne sisältyy. Se keskeinen, joka täällä on ollut keskeisesti esillä, liittyy menosääntöön, koska se aiheuttaa kaikki ongelmat näiden vihreällä väritettyjen ja keltaisella väritettyjen kohtien toteutumiselle.

Täällä aiemmin, viime vaalikaudella varsinkin, käytiin keskustelua siitä, mikä on eduskunnan rooli suhteessa kehyskeskusteluihin, kehystiedonantoon jne., miten se liittyy eduskunnan budjettivaltaan, jonka nyt kuitenkin eduskunnalle pitäisi edelleen kuulua jne. Nyt on uusi hallitus keksinyt todella raudanlujan lukon, lukon, joka käytännössä estää eduskunnan budjettivallan käytön monta vuotta eteenpäin, ja lukon, joka avautuu, mikäli liikkumavaraa talouteen tulee, vain kahteen tarkoitukseen: lisäveronkevennyksille ja valtionvelan pois maksamiselle. Niiden vihreällä värillä itse tähän merkitsemieni myönteisten asioiden toteuttamiselle jää, niin kuin täällä on todettu, aivan kohtuuttoman vähän liikkumavaraa, resursseja, rahaa. Tämä johtaa siihen, että monet kauniit tavoitteet ja pyrkimykset jäävät toteutumatta. Selvityksiä on todella paljon. Se, että tämä on eräänlainen selvitystilapaperi, on totta. Myöntää toki täytyy tietysti, että uusi hallitus työnsä käynnistysvaiheessa haluaa kyllä perehtyä asioihin ja tehdä tällaista selvitystyötäkin, mutta kyllä tämä nyt pikkasen överiksi menee monelta osin: kun täältä jonkun kappaleen valitsee, pelkkiä selvityksiä on rivi riviltä peräkkäin.

Heikkouksia liittyy menosääntöproblematiikkaan, siihen, että lyödään menot kiinni moneksi vuodeksi ja hyvin ahdas rahamäärä varataan menojen peittämiseen. Siellä on muutamia kohtia, joita täällä on myös esille tullut, muun muassa sinällään kaunis pyrkimys kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mutta se on alistettu talouskehitykselle. Kun ne ovat kuitenkin suhteessa bruttokansantuotteeseen, toisaaltahan se toimii niin, että jos talous kasvaa ennakoitua enemmän ja saadaan myönteistä vauhtia talouskasvuun, samalla tietysti, jos tästä prosenttiosuudesta ja sen nostamisesta haluttaisiin pitää kiinni, sitten tietenkin summien pitää kasvaa huomattavan nopeasti. Tästä puuttuu esimerkiksi se tavoite, mitä se prosenttiosuus voisi olla tässä vaalikauden mittaan bruttokansantuotteesta. Myöskin työllisyyspaketti, joka täällä todetaan, alistetaan talouskehitykselle elikkä tehdään eräällä tavalla kaikki toimenpiteet tämän rajun menosääntöpykälän mukaisesti.

Veronkevennyksiä kyllä luvataan. Sinne sitä liikkumavaraa näyttää riittävän. On oikeastaan aika hurjaa, että ainoastaan kokoomus ennen vaaleja selkeästi loppuun asti ratsasti sillä, että pikaisia tuloveronkevennyksiä tarvitaan. Nyt se sitten kuitenkin hallitusohjelmassa paistaa läpi aika selkeästi, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi työllisyyden paranemisen suhteen, jos tuloveronkevennyksiä tehdään niin, että niitä ripotellaan vielä kaikkiin tuloluokkiin, ylimpiä marginaaliveroprosentteja lasketaan jne., niiden työllisyysvaikutukset ovat hyvin kyseenalaiset, ja tuskin niitä näilläkään ehdotuksilla aikaan saadaan. Köyhyyden, syrjäytymisen vähentämisohjelma on hyvin kapea. Mitä tulee perusturvaan, täällä kyllä kannetaan huolta ansioturvan säilyttämisestä mutta ei sanota sanaakaan, mitä tehdään henkilöille, jotka joutuvat tulemaan toimeen perusturvan varassa, vaikka he ovat kuitenkin kaikista heikoimmassa asemassa oleva väestönosa tässä maassa.

Sitten, arvoisa herra puhemies, otan ihan yhden asian, joka on itselleni hyvin läheinen, ja uskon, että myöskin arvoisalle puhemiehelle. Telakkateollisuuden tilanne on erittäin huolestuttava, ja luon nyt hyvin vetoavan katseen uuteen kauppa- ja teollisuusministeriin. Voi sanoa, että kun Etla on arvioinut, että telakkateollisuuden häviäminen tästä maasta aiheuttaisi vuositasolla yli 300 miljoonan euron yhteiskunnalliset menetykset ja koskisi välillisine vaikutuksineen 22 000:ta työpaikkaa, tämä on hyvin vakava paikka, vakava tilanne. Telakkateollisuuden kohtalo on tällä hetkellä vakavammin vaakalaudalla, kuin sotien jälkeen koskaan. Silloin 89 se oli Meriteollisuuden konkurssin jälkeen vaikeassa tilanteessa, mutta silloin oli töitä, silloin oli keskeneräisiä laivoja. Nyt ei ole tilauksia, ja tämä on johtamassa ja johtaa koko ajan yhä laajeneviin lomautuksiin, irtisanomisiin. Hallitusohjelmassa on maininta monitoimijäänmurtajan tilaamisesta, ja se pitää toteuttaa välittömästi, mutta jäin kaipaamaan hallitusohjelmassa sellaista poliittista selkänojaa ja huolta siitä, että telakkateollisuus on teollisuudenala, jonka puolesta taistellaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nyt niin KTM:n virkamiehet, arvoisa ministeri kuin esimerkiksi Finnveran virkamiehet joutuvat toimimaan ilman tällaista selkeää hallitusohjelmaan kirjattua poliittista tahtotilaa, ja tämä tulee varmasti johtamaan vaikeuksiin niissä ratkaisuissa, joita telakkateollisuus ehdottomasti kaipaisi, jotta uusia tilauksia ja näin ollen työpaikkoja pystyttäisiin turvaamaan.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ehkä saan ensin ilmaista iloni siitä, että tässä salissa puhutaan korkeintaan kahta kieltä. Ei tarvitse koko ajan ajatella, miten viesti mahtaa mennä perille, ja jos viesti ei mene perille, syy on taatusti puhujassa. Mutta haluaisin esittää joitakin huomioita ensinnäkin hallituksen uusista Eurooppa-poliittisista linjauksista ja lopuksi sitten tulla kysymykseen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista.

Näinä päivinä EU:n konventti käy hyvin ratkaisevia keskusteluja EU:n tulevaisuudesta. Valitettavasti tässä vaiheessa meidän on tyytyminen hallituksen hyvin yleisiin Eurooppa-poliittisiin linjauksiin. Voisimme melkein pyytää pääministeri Jäätteenmäeltä tai Eurooppa-ministeriltä selvitystä salakielestä, joka hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Hallitus haluaa selkeyttää sopimusperustaa "EU:n tulevaisuuskonventin työn pohjalta. Hallitus tukee selkeän ja sitovan perusasiakirjan hyväksymistä unionin uudeksi perussopimukseksi." Tämä ei todellakaan kerro kovin paljoa, ja juuri nyt hallituksella pitäisi olla selkeä linjaus, juuri nyt myös eduskunnan pitäisi pystyä evästämään omia edustajiaan mutta myöskin hallitusta, koska viime kädessä eduskunta ratifioi tulevan perustamissopimuksen. Toivottavasti pääministeri käyttää tässä keskustelussa vielä puheenvuoron Eurooppa-politiikastaan, koska se on hyvin keskeinen osa tulevan hallituksen politiikkaa.

Haluaisin erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että näinä päivinä Suomenkin on varauduttava ottamaan kantaa siihen, miten Suomi suhtautuu yrityksiin tiivistää EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta. Olen yrittämällä yrittänyt saada niin vanhan kuin uudenkin hallituksen edustajia suuressa valiokunnassa kertomaan, miten esimerkiksi Suomi suhtautuu neljän EU:n jäsenmaan aloitteeseen, joka huipentuu 29. huhtikuuta pidettävään huipputapaamiseen. Kyseessä on Saksan, Ranskan, Luxemburgin ja Belgian aloite. On aivan ilmeistä, että tästä tapaamisesta tulee ehdotus, jolla muodostetaan EU:lle yhteinen puolustusulottuvuus, ja myös Suomi, tahtoo tai ei, joutuu ottamaan tähän kantaa aikanaan. Ilmeistä on, että tämä puolustusulottuvuus muodostetaan niin sanotun vahvistetun yhteistyön pohjalta. Se tarkoittaa sitä, että nämä neljä maata ovat päättäneet avata keskustelun ja muodostavat tämän yhteisen puolustuksen ytimen ja kutsuvat siihen muita jäsenmaita mukaan.

Mutta mikä on Suomen linja? Mielestäni olisi ehdottoman välttämätöntä, että Suomi säilyttää avoimen asenteen tähän käynnissä olevaan hyvin intensiiviseen prosessiin. Mielestäni olisi tärkeää, että hallitus lähettäisi ainakin tarkkailijansa, jos ei edustajaansa, ensi viikon huipputapaamiseen, koska tarkoitushan ei ole, että tästä tulee jonkun pienen piirin keskustelu, koska juuri tällä hetkellä on välttämätöntä, että Suomi osana Euroopan unionia pohtii vakavasti sitä, miten Euroopan unioni voi toimia kansainvälisessä politiikassa nykyistä painavammin, nykyistä eettisemmin ja edistää sitä, että kansainvälisen oikeuden kunnioitus palaa. On voitava avoimesti puhua siitä, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltain suhteet kaipaavat tällä hetkellä huolenpitoa. Mielestäni tämä ensi viikon keskustelu neljän maan avauksena on yritys muodostaa EU:sta vakavammin otettava yhteistyökumppani ja vastapaino Yhdysvalloille. Tämä ei suuntaudu Yhdysvaltoja vastaan. Mielestäni hallituksella ei ole mitään syytä pelätä tällaista aloitetta.

Arvoisa puhemies! Suomi saattaa myös joutua hyvin pian tilanteeseen, jossa yhä useammat EU-maat haluavat tuoda tulevan perustamissopimuksen kansanäänestykseen. Tällainen aloite on nimittäin jo lähtenyt liikkeelle. Se leviää maasta toiseen. Eivät ainoastaan tavallisesti asiassa aktiiviset maat Tanska ja Irlanti ole tällä kertaa liikkeellä vaan myös Espanja ja Portugali, ja jopa Saksassa käydään keskustelua siitä, että on vihdoinkin aika avata EU:n keskeiset tulevaisuuskysymykset myös kansalaisille. Mielestäni eduskunnan täytyy varautua tähän keskusteluun, ja oletan, että tuleva perustamissopimus — mikä sen luonne onkaan, sitä emme vielä tänä päivänä aivan tarkasti tiedä — sisältää sellaista merkittävää kansallisen toimivallan siirtoa unionille, että on demokratian nimissä vain kohtuullista edellyttää, että myös Suomessa tuleva perustamissopimus alistetaan kansanäänestykseen.

Nyt haluaisinkin esittää muutaman huomion hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta. Ajatus tällaisesta ohjelmasta oli suuresti ilahduttava, mutta kun tähän lyhyeen ohjelmaan tutustuu, voi esittää sen havainnon, että hallituksen käsitys kansalaisvaikuttamisesta on varsin puoluekeskeinen. Mitä esimerkiksi tarkoittaa lause, että "Puolueiden mahdollisuudet kansalaisia puhuttelevaan poliittiseen työhön ja äänestäjäkunnan aktivointiin riippuvat myös taloudellisista resursseista, joiden kehittämistarpeet tulee selvittää"? Onko tämä kaikki tarpeen vain sen takia, että puolueet, kansalaistoiminnan ja kansalaisjärjestöjen eräs sinänsä tärkeä muoto, saisivat itselleen lisää resursseja? Miten käy varsinaisen kansalaisyhteiskunnan?

Haluaisin myös ilmaista pettymykseni siihen, että viime syksynä täälläkin keskustelussa ollut työryhmän selvitys siitä, miten uusi perustuslaki toimii, ei ole antanut juurikaan aihetta toimenpide-ehdotuksiin hallitusohjelmassa. Perustuslain toimivuutta tarkastellut työryhmä totesi viime syksynä, että jos nykyistä vapaaehtoista ja neuvoa-antavaa kansanäänestystä pidetään tarpeellisena vahvistaa, kyseeseen tulisi ilmeisesti siirtyminen päättävän kansanäänestyksen suuntaan. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia voidaan kehittää myös erilaisin kansanaloitejärjestelyin. Asiaa koskevat lisäselvitykset tulisi käynnistää lähitulevaisuudessa. Hallitusohjelmassa ei ole sanaakaan näistä ehdotuksista, mutta se ei tietenkään silti estä hallitusta ja oikeusministeriä teettämästä näitä selvityksiä, jotka sitten aikanaan tulevat toivottavasti eduskunnan käsittelyyn. Haluaisinkin hyvän yhteistyön hengessä vedota hallitukseen, että se ei unohtaisi näitä asioita.

Nimittäin on todellakin niin, että kansalaisyhteiskunta ilmenee hyvin monin eri tavoin ja puoluetoiminta, edustuksellinen politiikka, on vain sen yksi muoto. Jos halutaan saada ihmiset äänestämään aktiivisesti ja rakentamaan uudelleen luottamusta edustajiinsa, on mielestäni syytä ottaa se riski, että kansalaiset otetaan myös mukaan suoraan osallistumaan päätöksentekoon. Valitettavan usein me edustajat koemme kansalaiset ilmeisesti kuitenkin jonkinlaisena riskinä omalle vallallemme, mutta näin ei pitäisi mielestäni suinkaan olla, koska valtaa ja vaikutusvaltaa on yhteiskunta täynnä. Arvoisa puhemies! Olisi sitä paitsi virhe kuvitella, että nykyisessä talouden globalisaation maailmassa parhaallakaan hallituksella on tästä vallasta enää kovin suurta siivua itsellään.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman, bästa kolleger! Ert regeringsprogram, värderade regering, är mycket ambitiöst och fullödigt. Lyckas ni genomföra dess målsättningar så kommer Finland efter fyra år att vara det EU-land som har det högsta välståndet, den största tryggheten och den bästa regionala balansen. Jag önskar regeringen all framgång med dessa höga mål som ju är rimliga, men ytterst svåra att uppnå.

För min valkrets, landskapet Åland, ger regeringsprogrammet förutsättningar för att landskapet inte skall behöva få en sämre utveckling än landet i övrigt. Men hoten mot Ålands ekonomi och välfärd är proportionellt mycket större än mot landets övriga delar. Ni förundras säkert över det här påståendet när man beaktar att Åland idag tillsammans med Nyland är landets mest produktiva landskap per invånare. De är två landskap som också inom Europeiska unionen ligger i toppen av produktivitetsligan uttryckt i bruttonationalprodukt per capita.

Förklaringen är enkel och kan sammanfattas i ett enda ord: sjöfarten. Ålands ekonomi är dubbelt mera beroende av sjöfarten än vad hela Finland är beroende av sin samlade industri. Tänk om hela Finlands industri skulle flyttas utanför landets gränser. Landet skulle då i ett slag falla ner i en växande misär. För Ålands del är risken idag överhängande att i stort sett hela vår huvudindustri som producerar 40 procent av vår bruttonationalprodukt skall flaggas ut och flyttas till Sverige. Det skulle innebära att vår ytterst värdefulla och högproduktiva know how som idag är av världsklass successivt minskar, att jobben successivt flyttas över till svenska förmän och att kommunernas ekonomi urholkas. Ett helt landskaps ekonomiska ryggrad slits formligen sönder.

Sjöfarten är en av de snabbast expanderande näringarna i världen och i Europa. Finlands sjöfart sysselsätter idag 17 000 personer direkt och över 30 000 personer i sitt kluster. Av dessa bor bara 10 procent på Åland och sålunda 90 procent i fasta Finland. Så Nyland och Åboland är långt mera sjöfartstunga än vad Åland är, men inte proportionellt.

Jag hoppas att vi nu snabbt tillsammans med regeringen kan förelägga riksdagen lösningar som stoppar vidare utflaggning till Sverige av finländskt högvärdigt tonnage och därmed också välbetalda arbetsplatser. Jag hoppas att vi redan under detta år kan komma med lösningarna, att vi redan i vårens tilläggsbudget visar vägarna för detta. Då kan också varvsnäringen ges nya finländska beställningar.

Också jag har en hel del idéer om hur det här kunde göras utan att direkt belasta budgetens utgiftssida och om hur vi på lång sikt kan skapa ett system som inte erfordrar statsstöd av någon större betydelse. De resonemangen vill jag gärna ställa till regeringens förfogande, särskilt till ministrarna Luhtanens och Kalliomäkis förfogande. Det holländska uppläggets olika åtgärder är för en långsiktig lösning för Finland den mest intressanta och användbara. Vi återkommer till de här frågorna.

I övrigt ger regeringsprogrammet för landskapet Ålands del möjligheter att fortsatt utveckla självstyrelsen som ett internationellt föredöme, men också nödvändiga förbättringar i de specifika demokrati- och medverkandeformer gentemot Europeiska unionen som uppkom för Ålands del 1995, men som inte drabbade Finland. Avsikten var att bägge styrsystemen skulle drabbas lika av medlemskapet vad gäller överföring av makt, men det blev inte så. Problemet är svårlöst och måste därför ägnas fortlöpande tillsyn och åtgärder. Det är också en del av den process som sker inom ramen för konventsarbetet inom Europeiska unionen.

Herr talman! Östersjön befinner sig i bedrövligt skick med ruttna bottnar. Över 30 procent är täckt av döda, svavelstinkande, ruttnande algmattor. Fisken har allt svårare att reproducera sig i dessa förhållanden. Bland de värst drabbade områdena är norra Finska viken och södra Skärgårdshavet. Regeringsprogrammet har ambitionen att göra något åt situationen både nationellt och internationellt. Viktigast är att göra satsningar som har den största effekten per satsad euro. Stora penningsatsningar på små marginalproblem blir fel när Östersjön ropar efter omedelbara stopp för de stora orenade eller otillräckligt renade utsläppen. Också på Åland bryter vi mot den här regeln.

Från Tyskland och Polen över de Baltiska staterna till Ryssland och även i våra länder, Finland och Sverige, måste ytterligare många kraftfulla punktinsatser göras för att minska de största föroreningskällornas både direkta och luftburna förödande effekter. Miljöministeriet har gjort upp ett bra program för detta. Jag tillönskar minister Enestam kraft och god framgång i det här brådskande arbetet.

I regeringsprogrammet förebådas reformer till 2005 för samfundsskattens fördelning mellan skattetagarna staten och kommunerna. En sådan aviserad åtgärd skulle ytterligare urholka Ålands självstyrelse. Vi bör därför tillsammans utarbeta en modell för hur det här kan undvikas före 2005. Enklast och också bäst är att Åland bibehåller sin praktiska behörighet över den kommunala beskattningen genom att både samfunds- och kapitalbeskattningen överförs till åländsk behörighet. Då löser man ett stort problem enkelt för självstyrelsen och Ålands 16 kommuner utan att staten för sin del förlorar något alls på lösningen. Jag ber att i ett senare sammanhang få återkomma till den här viktiga frågan.

Avslutningsvis, herr talman, regeringsprogrammet ger mycket goda signaler till Finlands företagarvärld, särskilt till små och medelstora företag och våra jordbrukare. Möjligheterna till att förbättra lönsamheten skall främjas. Onödig byråkrati skall minimeras, beskattningsbelastningen skall sänkas och produktivitet och sysselsättning skall befrämjas. Mycket av det här är lätt att säga och skriva. Det är svårare att genomföra. Jag kommer noga att följa regeringens ansträngningar att fullfölja sina löften på det här området. Endast på det sättet kan vi skapa de resurser som behövs för att utveckla välståndet, den sociala tryggheten, hälso- och sjukvården, utbildningen och tillfredsställelsen hos Finlands folk.

Herr talman! Regelverket ger er rätt få ett tolkat sammandrag på finska av mitt anförande.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! SDP:n ryhmäpuheenvuorossa korostettiin, että nykyinen hallitus jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Keskustan puheenvuorossa uhottiin muutoksen olevan tapahtumassa. Nämä kaksi puoluetta istuvat samassa hallituksessa ja ovat kirjanneet yhteisen ohjelman. Kun päähallituspuolueiden ryhmäpuheenvuorot olivat näin ristiriitaisia hallituksen suunnasta, oletan, että hallituksen alkutaival tulee olemaan erittäin vaikea.

Kaksi kuukautta sitten, 6. päivä helmikuuta, ministeri Mauri Pekkarinen puhui tässä salissa muun muassa seuraavaa: "Viime vaalien alla hallituksenne oli mukana meidän muiden kanssa täällä eduskunnassa antamassa eläkeläisille seuraavan sisältöisen lupauksen: Eduskunta edellyttää, että hallitus valtion taloudellisen tilanteen sen salliessa esittää lainmuutoksen, jolla kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen pysäytetään." Hän jatkaa: "Arvoisa pääministeri, vaalien jälkeen kasvu oli ennätysmäisen nopeaa. Siitä huolimatta te leikkasitte kansaneläkkeen pohjaosan kokonaan pois, enimmillään noin 450 markkaa kuukaudessa, sadoiltatuhansilta eläkeläisiltä. Lisäksi jo tätä aikaisemmin te olitte ottaneet käyttöön taitetun indeksin, joka rankaisee yli 65-vuotiaita eläkeläisiä."

Arvoisa ministeri Pekkarinen: Mitä sanotte näiden vaalien jälkeen lupauksistanne eläkeläisille? Miksi hallitusohjelmanne ei puutu eläkeläisten asemaan vahvemmin? Meillä on 1,3 miljoonaa eläkeläistä, jotka tahtovat luottaa poliittisten päättäjien sanaan ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

Teidän hallitusohjelmassanne "eläkepolitiikan kestävyyden perustana ja tavoitteina ovat talouden kasvu ja yleinen luottamus järjestelmän kestävyyteen ja nykyistä pidempi jaksaminen työelämässä - -. Hallitus jatkaa edellisen hallituksen ja työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimaa eläkeuudistusta antamalla eduskunnalle esityksen yksityisalojen ansiosidonnaisia eläkkeitä koskevaksi laiksi, joka korvaa nykyisen työntekijän eläkelain". Arvioitteko ministeri Pekkarinen, että tämä hallitusohjelma on vastaus eläkeläisten toiveisiin?

Seuraavaksi lainaan ministeri Liisa Hyssälän puhetta. Se oli 17. helmikuuta: "Sitten olemme kiinnittäneet huomiota eläkeläisten köyhyyteen. Meillähän on 150 000—200 000 eläkeläistä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Nyt ovat niin pienet nämä täydet kansaneläkkeetkin, 400—500 euron eläkkeet, että kun nyt lääkkeiden omavastuut nousevat ja kotipalvelumaksut ja muut kulut, kuten terveydenhuoltomaksut, nousevat, eläkeläiset eivät kykene hankkimaan näitä palveluja tai ostamaan lääkkeitä, käyttämään tarvitsemiaan terveyspalveluja. Tämä on ollut viesti tuolla vaalikentillä, kun eläkeläiset ovat ottaneet yhteyttä."

Näin puhuivat Anneli Jäätteenmäen hallituksen kaksi ministeriä ennen vaaleja. Samaiset, puolueessaan vahvasti vaikuttavat henkilöt ovat laatineet hallitusohjelmaa. Saman puolueen ehdokkaat ovat lupailleet vaalikentillä eläkeläisäänestäjilleen erilaisia parannuksia, jos keskustapuolue on hallituksessa. Parannuksia eläkeläisille on luvassa vasta 2006, jolloin kansaneläkettä korotetaan hallitusohjelman mukaisesti. Miksi keskustan eläkeläisille lupaamaa kansaneläkkeen pohjaosaa ei palauteta? Tähän emme hallitusohjelmasta saa vastausta. Vastustavatko esitystä sosialidemokraatit, vai aikooko keskusta pettää tältä osin äänestäjänsä?

Lyhyesti aluepolitiikasta: Aluepolitiikan osalta iloitsen hallituksen halukkuudesta toimia alueellisen eriarvoistumisen estämiseksi. Ohjelmassa luvataan arvioida talousarvion valmistelun yhteydessä aluepoliittiset vaikutukset, siinä huolehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidosta sekä nopeiden ja kohtuuhintaisten tietoliikenneyhteyksien saatavuudesta koko maassa. Ohjelman positiivisiin puoliin lasken myös lupaukset valtion ja kuntien välisten velvoitteiden ja tehtävien rahoituksen tasapainottamisesta peruspalveluohjelmalla ja siihen liittyvällä peruspalvelubudjetilla. Positiivista on myös suunnitelma kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtämisestä kunnilta valtiolle.

Toivottavasti hallitusohjelman linjaukset eivät toteudu yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin keskustan ministerivalinnat. Olivatko keskustan ministerivalinnat keskustan ajamaa aluepolitiikkaa vai pääministeri Jäätteenmäen ajamaa tasa-arvoa naisten ja miesten välillä työelämässä, vai olivatko ne naispääministerin harjoittamaa alueellista sovinismia? Ihmettelen esimerkiksi ministeri Karpelan nostamista kulttuuriministeriksi. Mielestäni taustalla eivät olleet mitkään muut vaikuttimet kuin keskustan pyrkimys valloittaa uusia äänestäjiä ruuhka-Suomesta. Anteeksi vain, pääministeri Jäätteenmäki, tämä tapahtuu mielestäni hieman sovinismia harjoittamalla.

Keskusta sai vaaleissa Uudellamaalla 13,5 prosentin ääniosuuden: tuloksena kaksi ministeriä; Kymessä 25,8 prosenttia, Pohjois-Karjalassa 37,6, Pohjois-Savossa 38,2 ja Etelä-Savon vaalipiirissä 40,5 prosenttia. Tästä huolimatta Uusimaa sai kaksi ministeriä, mutta Itä-Suomen lääni ja Kymi nolla ministeriä.

Lyhyesti yhteenvetona: Hallitusohjelmassa on paljon hyvää, mutta se jättää vastaamatta kansalaisille annettuihin vaalilupauksiin, joita hallituspuolueiden edustajat äänestäjilleen vielä muutama kuukausi sitten tarjoilivat.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ministeri Karpelaan, hänen valintaansa ministeriksi, pyydän huomauttaa, että tokkopa se kovin kovasti oli kansan tahtoa ja kansanvallan periaatteita vastaan. Ministeri Karpela sai yksin niin paljon ääniä, että se oli monta kymmentä prosenttia — voi olla kymmenissä prosenteissa — siitä, mikä on koko kristillisdemokraattisen puolueen äänimäärä koko Suomessa. Minusta se on kunniakas saavutus ja kelpaa kyllä perustaksi moneen, vaikkapa sitten ministeriksi valintaan.

Mitä tulee siihen, mitä viime vaalien alla puhuttiin, täällä ed. Bjarne Kallis ja nyt äskeinen edustaja muistuttavat siitä, mitä keskusta ennen vaaleja viime vaalikaudella sanoi. Puolustan edelleen sitä, että keskusta aikanaan ei hyväksynyt sitä, että rajun talouden kasvun oloissa kuitenkin alimpia eläkkeitä leikattiin. Kun me olemme nyt hallituksessa, me sanomme tänä päivänäkin, että se oli silloin väärin. Mutta nyt, kun olemme rakentaneet uutta hallitusta, olemme katsoneet, mikä nyt on mahdollista, ja se, mikä meidän mielestämme on mahdollista, on se, että tällä vaalikaudella alimpia eläkkeitä korotetaan, vaikka talouskasvu on jotain muuta kuin silloin kun pohjaosaa leikattiin. Huolimatta heikostakin kasvusta me olemme sitoutuneet siihen, että alimpia eläkkeitä korotetaan. Niin ikään olemme sitoutuneet siihen, että kaikkia niitä perhe-etuuksia, jotka olivat vaalien alla puheena, kaikkia niitä parannetaan.

Kulttuuriministeri   Tanja  Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kärkkäiselle haluaisin sanoa: Olkaa levollisin mielin. Jokainen meistä on vajavainen, minä ainakin, ja jokainen meistä on varmasti oppivainen, minä varmasti.

Haluaisin vielä lopuksi kiittää ed. Halmetta siitä, että hän nosti esiin erittäin tärkeän asian sotiemme veteraanien maksuttomien hautasijojen turvaamisesta. Voin tässä yhteydessä mainita, että opetusministeriössä on jo nyt ryhdytty valmistelemaan esitystä, jonka perusteella seurakunnat voisivat tulevaisuudessakin edelleen luovuttaa vanhan käytännön mukaisesti sotaveteraaneille ilmaisen hautasijan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies!

"On aika kääntyä

Ottaa vastaan tulevien päivien murheet ja ilot

Antaa eilisen häipyä

Uskoa huomiseen."

Näin Sirkka-Liisa Kukkonen Muhokselta lopettaa runonsa, joka sopii hyvin vaalikauden ensimmäisen puheen alkuun entiselle oppositiokansanedustajalle ja nykyiselle hallituspuoluelaiselle.

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvo kulkee punaisena lankana läpi hallitusohjelman. Tämä itsellenikin varsin tärkeä teema toistuu tuon tuostakin ohjelmassa laajana käsitteenä, tasa-arvona niin sukupuolten kuin alueiden tai sukupolvienkin välillä. Saman arvoisten lähtökohtien luominen kansalaisille ulkoisista tekijöistä piittaamatta on sivistysvaltion merkki ja arvokas tavoite. Vaikkapa hallitusohjelmaan kirjattu miesten kannustaminen perhevapaiden pitämiseen ja niistä aiheutuvien työnantajakustannusten tasaaminen ovat ilahduttavia esimerkkejä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä yhteiskunnan taholta. Myös valmistelussa on lupa odottaa sukupuolivaikutusten parempaa arviointia.

Hallitusohjelman perusteella arvioituna aluepolitiikka on nyt ottamassa parempaan suuntaan korjatun kurssin. Siinä sanotaan selkeästi: "Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa." Alueellisen tasa-arvon kannalta tämä on suuri askel kohti parempaa. Muun muassa eri tason toimijoiden ja päättäjien yhteistyön lisääminen, liikenteen investointiohjelma, kuntatalouden vakauttaminen, valtion toimintojen alueellistaminen sekä osaamiskeskittymien muodostumisen tukeminen eri puolille maata ovat osia laajasta aluepoliittisesta palapelistä.

Arvoisa herra puhemies! Vanhemmuutta ei voi jemmata. Lapset tarvitsevat vanhempiaan joka päivä. Hyvä suhde pysyy yllä vain osallistumalla lasten elämään monipuolisesti. Erot hyvien ja huonosti pärjäävien lasten ja nuorten välillä ovat olleet huolestuttavasti kasvamassa. Ennaltaehkäisy on kuitenkin aina helpompaa, halvempaa ja inhimillisempää kuin vaurioiden hoito. Uusi hallitusohjelma lupaa ainakin helpotusta lapsiperheiden arkeen. Toisaalta se tekee niin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ajavilla tavoitteilla ja näin ollen ajan antamisella perheille. Toisaalta se taas lupaa taloudellista helpotusta. Vaikka pelkillä suurilla tuloilla ei tietysti kasvateta hyvinvoivia lapsia, on jatkuva niukkuus riskitekijä.

Hallitusohjelmassa luvataan uudistaa lapsilisäjärjestelmän rakennetta niin, että kaikki sen piirissä olevat hyötyvät. Ensimmäiseen lapseen kohdistuva lapsilisän korotus tulee tarpeeseen, vaikkakin korjausvaraa jää vieläkin parempia taloudellisia aikoja odotellessa. Yksinhuoltajakorotuksen tarkistaminen on myös tärkeä yksityiskohta. Kotihoidon tuen ja vähimmäissairaus-, -äitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahan nosto vuonna 2005 sekä ansiosidonnaisten vanhempain- ja sairauspäivärahojen saantiedellytysten parantaminen kannustavat osaltaan perheen perustamiseen.

Pätkätöiden lisäännyttyä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden aseman parantaminen on noussut akuutiksi kysymykseksi. Usein pätkätyöläiset ovat nuoria, perheen perustamisiässä olevia naisia. Yhteiskunnan on voitava turvata myös heille mahdollisuus perheen perustamiseen ilman kohtuuttomia taloudellisia riskejä. Tämäkin on myös tasa-arvokysymys. Sukupolvien välisen tasa-arvon ja inhimillisyyden nimissä välttämätön on myös hallitusohjelmaan kirjattu kansaneläkkeen ja siihen kytköksissä olevien sosiaalietuuksien korotus vuonna 2006.

Arvoisa herra puhemies! Opiskelijoiden kohdalla hallitusohjelmassa luvataan kohentaa heidän asemaansa siten, että täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista ja opiskeluajat lyhenisivät. Toisaalta ohjelmassa mainitaan opintotukijärjestelmän kehittäminen kannustavammaksi. Nämä ovat hyviä tavoitteita. Tarkkoja toimenpiteitä mietittäessä on silti hyvä varoa, ettei lasta vastakaan heitetä pesuveden mukana. Esimerkiksi jonkin asteinen työssäkäynti voi tehostaakin opintojen vaikutusta, erityisesti kun monet opintojen ohessa työssä käyvistä opiskelijoista työskentelevät omaan alaansa liittyvissä tehtävissä.

Kulttuuripolitiikan saralla ilahduttaa kirjastojen saama osuus hallitusohjelmasta. Kirjastot ovat olleet jo vuosikymmeniä olennainen osa niin sanotun kansansivistyksen levittämistä ja ylläpitoa. Nykypäivänä niiden rooli on yhä sama, vaikkakin ulkoiset puitteet ovat muuttuneet muun muassa digitaalisen tiedonvälityksen myötä.

Liikuntapolitiikan painotus perusnuorisotyöhön ja ennalta ehkäisevään päihde- ja huumetyöhön on oikean suuntainen ja tukee hyvin osaltaan perhepoliittisia linjauksia. Samoin toimii myös pyrkimys myönteiseen liikuntakasvatukseen. Se, että liikuntapolitiikan painopiste on lapsissa ja nuorissa, osoittaa, että arvot ovat kohdallaan. Lasten kohdalla ei ole enää varaa tinkiä.

Silloin kun ongelmia tulee, on hyvä, että nuorten tekemien rikosten käsittelyaikoja lyhennetään tiivistämällä syyttäjien, tuomioistuinten, sosiaaliviranomaisten ja poliisien yhteistyötä. Samalla tavoitteena on kehittää seuraamusjärjestelmää nuorten pysyvää rikoksetonta elämänmuutosta tukevaksi. Yleisemmin ottaen poliisien toimintakyvystä on huolehdittava, jotta kansalaisten luottamus säilyisi.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan on sisällytetty myös erittäin tervetullut yrittäjyyden politiikkaohjelma. Tämä lupaa hyvää suomalaisten hiipuneelle innolle yrittäjyyteen. Työvoima- ja yrityspolitiikan yhteennitominen on vallitsevassa tilanteessa erittäin tärkeää, ja onnistuneet nuotit tähän ainakin hallitusohjelman perusteella näyttävät nyt olevan olemassa.

Vajaakuntoisten tukemiseen tähtäävät toimenpiteet sosiaalisista yrityksistä työmarkkinatuen uudistuksiin täydentävät työvoimapoliittista palettia suoran yrityspolitiikan rinnalla. Ilahduttavia yksityiskohtia maaseutupolitiikan kannalta yrityspolitiikan tavoitteissa ovat muun muassa harvaanasuttujen alueiden kyläkauppojen kehittäminen maaseudun monipalveluyrityksiksi sekä puutuotealan tuotteistamisen ja sen viennin kasvun edistäminen. Näihinkin toimenpiteisiin on onnistuneesti sisällytetty myös aluepoliittinen ulottuvuus, ja on jo aikakin, että tavoitteeksi selvästi asetetaan yritystoiminnan turhien hallinnollisten esteiden poistaminen, sukupolvenvaihdosten helpottaminen ja yrityspalveluiden kehittäminen yhden luukun periaatteella. Tässä vain joitakin asioita yrittäjyyteen liittyen.

Osaava ja innostunut työntekijä on yrityksen voimavara. Tämä on hallitusohjelmassa otettu huomioon muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävin toimenpitein, esimerkiksi osittaisen hoitorahan korotuksella ja laajentamisella koskemaan myös eka- ja tokaluokkalaisten vanhempia. Toisaalta lomitusjärjestelmää luvataan kehittää kiinnittäen huomiota maanviljelijöiden jaksamiseen. Etätyön edistäminen omalta osaltaan lisää työntekijän vaihtoehtoja.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan kehittää luomutuotantoa kysynnän kasvua vastaavasti, aivan kuten ed. Soininvaara täällä ivallisesti aiemmin kommentoi. Hän ei kuitenkaan lukenut lausetta loppuun. Se jatkui: "- - Luomustrategia 2010:n tavoitteiden mukaisesti", ja tätä ohjelmaa ovat olleet muun muassa vihreät mukana hallituksessa rakentamassa omalta osaltaan. Samalla luomutuotteiden jalostusta ja markkinointia kehitetään yhteistyössä eri hallinnonalojen kanssa. Luonnonkalakantojen saamista luomumerkin alle tehostetaan.

Uskon, että hallitusohjelma varmistaa myös jonkinlaisen kotieläintuen kehittämisen luomukotieläinpuolelle pikaisesti. Muitakin haasteita toki on, mutta niihin vastaamiseen tämä hallitusohjelma antaa kyllä mahdollisuuden. Luomu on saanut jalansijansa, ja se on osa suomalaista elintarviketaloutta. On turha kuitenkaan kuvitella, että esimerkiksi ranskalaiset kovalla kansallisella itsetunnollaan varustettuina olisivat sitä mieltä, että heidän oma ruokansa on huonoa. Joka maassa on voimakasta tukea omalle elintarviketaloudelle, ja toivon, että myös opposition taholta täällä Suomessa.

Kemiran ja Makeran sekä ympäristötukien rahoituksen oikean tason turvaaminen on erittäin tärkeätä maa- ja metsätalouden sekä maaseudun kehittymisen kannalta. Muuten maataloudessa meillä ovat edessä isot haasteet heti tänä vuonna meneillään olevissa neuvotteluissa ja ensi vuonna EU:n laajentuessa. Kun akuuteista asioista selvitään, on paneuduttava entistä voimakkaammin poikkihallinnolliseen maaseudun käsittelyyn, joka jäi viime hallituskaudella uupumaan.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Erääksi tavoitteekseen Anneli Jäätteenmäen punamultahallitus asettaa talouden vahvistamisen työn ja yrittäjyyden kautta. Haastetta kyllä riittää, sillä meillä on tuhansien yritysten vaje verrattuna Keski-Euroopan tilanteeseen, meillä Suomessa kun on liian suuri kynnys hypätä palkkatyöstä yrittäjäksi, saati äidin—tyttären yrityksen palkata se ensimmäinen työntekijä, jota kautta tulevaisuuden työpaikat syntyvät.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tällä hallituskaudella työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Samaisessa ohjelmassa korostetaan monessa kohdassa työttömyyden vähentämistä, alueellisen kehityksen tasapainottamista, talouden kasvattamista ja sitä, että Suomen tulee olla verotuksellisesti kilpailukykyinen sijaintipaikka yrityksille ja niiden avaintoiminnoille. Keinot, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, kuulostavat erikoisilta ja ovat toisiaan korville lyöviä, sillä hallitusohjelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että osinkoverotusta uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tällaista meininkiä ei voi kuvata yrittäjäystävälliseksi, vaan lähimpänä on punavihreä meininki.

Kokoomus ei yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista hyväksynyt. Halusimme, että yrittäjyyden edellytyksiä ei veromuutoksilla vaikeuteta. Yhteiskunnassa tarvitaan vahvaa yrittäjyyttä, niin kuin hallitusohjelmassakin todetaan, mutta lääkkeet tuntuvat erikoisilta, ja epäilenkin suuresti niiden toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Kaikenlaista yrittäjyyttä on lisättävä, ja esimerkiksi naisyrittäjäjärjestöt tuovat kantansa varsin selvästi esiin erityisesti siitä, miten vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tällä hetkellä on nimittäin niin, että naisvaltaiset alat kustantavat pääosin uuden sukupolven syntymän ja kasvun. Hallitusohjelmassa lukee, että miehiä kannustetaan perhevapaiden pitämiseen — nyt siis vain kannustetaan, eri kätevää. Tämä isyysloman pidennyshän toteutettiin jo Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana. Samainen hallitusohjelmakirjaus jatkuu niin, että perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia tasataan nykyistä enemmän. Minä kysyn, millä keinolla. Keinovalikoima puuttuu tältä hallitukselta täysin. Tällä hallituksella, joka lupasi tekoja selvitysten ja työryhmien asettelujen sijaan, vakuutteluista huolimatta on annettavana suomalaisille 52 selvitystä ja 20 erilaista ohjelmaa. Tähän ohjelmaan sopisi siten myös seuraavanlainen kappale: "Laaditaan kattava selvitys siitä, miten vanhemmuuden kustannukset rasittavat eri aloja, ja eritellään, paljonko kustannuksia työnantajalle koituu raskaudenaikaisista poissaoloista, vanhempainvapaista ja lasten sairastumisista." Tämä asia ei päässyt muutoin tasa-arvoa hehkuttavan hallituksen listalla edes selvitystasolle.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tasapainon kannalta tarvitsisimme lisätuloja, jotta voisimme rahoittaa palveluiden ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamista, sillä hallitusohjelmassa on sovittu, että menolisäykset saavat nousta vain 1,12 miljardia euroa. Lisätuloja ei kuitenkaan ole luvassa, koska yhtälö, jossa yrittäjyyttä kiristetään, ei luo uusia työpaikkoja ja siten valtion menot eivät pienene.

Samainen hallitus haikailee pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseksi matalammin koulutetuille henkilöille sopivia työpaikkoja. Erikoista on se, että samaan aikaan esimerkiksi työministeri vastustaa kotitalouksiin syntyviä työpaikkoja pitäen niitä piikatyönä ja toteaa, että kenties on hyvä, että meillä ei ole tämän kaltaisia työpaikkoja. 30-luvun kotitalouksissa oli työpaikoista lähes kolmannes, nykyään vajaa prosentti. Samaan aikaan lapsemme viettävät iltapäivät yksin kotona ja kodin ulkopuolella työssä käyvät äidit nääntyvät iltaisin kotitöihin. Hassua, että demarit eivät itse pidä kaikkea työtä arvokkaana.

Ennen vaaleja kokoomus, kuten moni muukin puolue, lupasi nostaa lapsilisien ja kotihoidon tuen tasoa. Nämä tärkeät asiat löytyvät uuden hallituksen ohjelmasta, mutta mitään konkreettista ei lapsiperheille luvata. Kokoomuksen vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisesti mainittu, kuinka paljon lapsilisiä ja kotihoidon tukea pitää nostaa. Nyt lapsiperheet voivat vain odotella, toteutuvatko keskustalaisten ja sosiaalidemokraattien hallitusohjelmassa antamat yleiset lupaukset. Jään odottamaan iltalypsyjä.

Arvoisa puhemies! Kela on muistuttamassa 112 000:ta yksinhuoltajavanhempaa kirjeellä, joka muistuttaa lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen palauttamisesta, jos huoltaja solmii parisuhteen. Yksinhuoltajalapsilisän perusteet ovat vääränlaiset, sillä juridinen elatusvastuu on vanhemmilla eikä uudella kumppanilla. Uuden kumppanin kuvioihin tulo voi päinvastoin korottaa päivähoitomaksuja ja pienentää asumistukea, jolloin yksinhuoltajan menot siis kasvavat. Miksi hallitus ei puuttunut tähän ongelmaan edes selvitystasolla puhumattakaan konkreettisista korjauksista?

Lopuksi vielä eräs koulutuspoliittinen yksityiskohta. Ei kai vain ole tarkoitus se, että jatkossa ammattikorkeakouluissa voisi suorittaa ylempään korkeakoulututkintoon rinnastettavan tutkinnon? Näin menettäisimme lopullisesti dualistisen mallin, jossa ammattikorkeakoulut ovat ammatillisia ja yliopistot tieteellisiä.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tätä hallitusohjelmaa on tässä nyt aamupäivästä alkaen puitu, ja moneen kertaan on tullut sanottua, että silmiinpistävää tässä on nimenomaan se, miten paljon se sisältää erilaisia ohjelmia ja selvityksiä ja niiden käynnistämisiä ja niiden epämääräistä muotoilua.

Tästä hallitusohjelmasta löytyy kyllä muutamia täsmällisiä sanontoja, ja ne koskevat sitten niitä muotoiluja, joiden mukaan ylimpiä marginaaliveroprosentteja, yhteisö- ja pääomaverokantaa lasketaan, ja näistä veronalennuksista onkin oikeastaan ainoat selkeät määritelmät täällä. Tämä on tietenkin hyvin valitettavaa.

Toisaalta niistä asioista, mitkä tuntuvat olleen hallitusneuvotteluissa esillä ja tärkeitä, on kyllä sitten pystytty myös kirjoittamaan selkeitä muotoiluja. Hallituksen kokoonpanossa jo näkyy se, että oli tärkeää, että ei voida syyttää ainakaan sukupuolten välisestä syrjinnästä. Hallitusohjelmassa nimenomaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta on aika tarkkoja kirjauksia. Pidän erittäin hyvänä sitä, että tänne on kirjattu sukupuolivaikutusten arviointimenetelmien kehittäminen. Toivottavasti tämä sitten johtaa myös johonkin. On kirjoitettu myös se, että arviointi otetaan osaksi lainsäädännön ja valtion talousarvion valmistelua. Tämähän on hyvin haastava tehtävä, jos näin todellakin tehdään. Tästä nyt näkee, että tämäkin on tänne kirjoitettu, että tätä asiaa on pidetty tärkeänä.

Toinen asia, joka tasa-arvon saralla oli muistaakseni myös viime hallituksen ohjelmassa, oli perhevapaista aiheutuvien työnantajakustannusten tasaus. Tässä todetaan aika epämääräisesti, että niitä tasataan nykyistä enemmän, ja ihmettelenkin sitä, että jos todellakin on tarkoitus lähteä tasaamaan työnantajakustannuksia, miksi sitten ei todeta, että enää ei kohdenneta pelkästään äitien työnantajille lapsen syntymisestä ja vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia, vaan ne laitetaan kaikkien työnantajien maksettavaksi, jos tämä on ollut tarkoitus. Toivon, että tällä saralla nyt hallitus etenee, jos tämä eduskunta nyt ylipäätänsä tämän hallitusohjelman ensi viikon äänestyksessä enemmistöllä hyväksyy.

Kolmantena asiana tasa-arvon osuudesta nostan esille parisuhteessa tapahtuvien pahoinpitelyiden tuomitsemisen, jossa pykälän tarkkuudella todetaan, että tähän puututaan poistamalla uhrin vakaaseen tahtoon perustuva syyttämättäjättämispykälä. Eli kun on halua pitää jotain asiaa tärkeänä, kyllä nämä täsmällisetkin muotoilut löytyvät.

Sen sijaan, kun tätä hallitusohjelmaa eteenpäin lukee, niin täällä ei enää täsmällisyyksiä löydykään. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta siellä on harvinaisen paljon pyrkimyksiä ja selvityksiä. Väestön terveyseroja pyritään kaventamaan — sinänsä hyvä tavoite — kehitetään osaamista, palvelurakennetta Kansallisen terveysprojektin periaatepäätösten mukaisesti. Rahasta ei puhuta mitään, millä tämä kustannetaan. Sen sijaan puhuttiin veronalennuksista eli viimeisetkin rahat otetaan pois. Sen lisäksi edistetään uusia palveluiden tuotantotapoja selvittämättä tarkemmin, mistä on kysymys. Sitten todellakin tämä täällä jo esillä ollut kappale on koko hallitusohjelman kukkanen, jossa selvitys -sana esiintyy todella monta kertaa, ja se liittyy juuri tähän terveydenhuoltoon, että selvitetään mahdollisuutta parantaa julkista hammashuoltoa, työterveyshuoltoa, kehitetään kokonaistilannetta ja selvitetään sen kehittämistarpeita. Epäilenpä, että jos tällä tasolla terveydenhuoltoon puututaan, leikkausjonot eivät lyhene eivätkä myöskään kuntien ongelmat terveydenhuollon hoidossa.

Yhtenä esimerkkinä on otettu esille tämä "Kolmikantaisesti valmistellaan lakiesitys, joka vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja koskevien lääkärintodistusten kirjoittamistyötä". Sinänsä ihan hyvä. Parempi se, että se on täällä, kuin että se ei olisi. Mutta tämähän on ollut nimenomaan työnantajien vaatimus, että missään tapauksessa työntekijän sanaan ei voi luottaa, vaan kyllä siinä vähintään lääkärintutkinnon suorittanut ihminen sanoo, että tällä nyt on flunssaa ja kuumetta ja se on poissa. Jos hallitus tämän työnantajan vaatimuksen pystyy murtamaan, niin hyvä sinänsä.

Pahinta oikeastaan mielestäni tässä sosiaali- ja terveysosuudessa on nimenomaan tämä palveluseteleiden käyttöönotto aika kritiikittä ja se, että kunnille annetaan mahdollisuus siihen, kun on nähty niin kovasti huonoja esimerkkejä siitä, kun kunta tilaajana ja laadun valvojana ei ole tehtäviensä tasalla, vaan esimerkiksi otetaan halvin ja huonoin vaihtoehto, jolloin potilaat ovat joutuneet kärsimään tai sitten vanhukset laitospaikoissa, kun kunnilla ei ole kykyä suorittaa tätä laadunvalvontaa. Toivon todellakin, että hallitus sitten puuttuu myös tähän.

Kaikkein ongelmallisin kohta täällä hallitusohjelmassa on tietenkin hutaisten kirjoitettu Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy -kappale. Täällä puhutaan vain ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämisestä. Ei kerrota, että se tarkoittaisi esimerkiksi lisää rahaa pienimpään työttömyyspäivärahaan. Työttömyyshän nimenomaan aiheuttaa suurimman köyhyyden. Ei puhuta mitään asumistuen omavastuun 7 prosentin poistamisesta. Yksi kirjaus täällä on melko suoraan vasemmistoliiton ohjelmasta, löytyy sivulta 13. Siinä todetaan, että "Työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen suhteen lievennetään". Toivottavasti tämä nyt sitten poistetaan, koska tämäkin aiheuttaa köyhyyttä ja on myös epätasa-arvoa lisäävää.

Sen lisäksi lapsilisien osalta todetaan — ainakaan minun taidoillani ei rivien väliltä lueta, mitä tämä tarkoittaa — että kaikki lapsiperheet, jotka ovat lapsilisäjärjestelmän piirissä, tulevat nyt hyötymään uudistuksesta. Toivoisin, että se tarkoittaisi sitä, mikä olisi pitänyt kirjoittaa tänne hallitusohjelmaan, että tämä universaalisuusperiaate toteutetaan, koska lapsilisien suurin ongelma on siinä, että kaikista köyhimmät perheet eivät tällä hetkellä ole lapsilisään oikeutettuja. Muodollisesti kaikki lapset kyllä saavat lapsilisää, mutta toimeentulotuen varassa eläviltä perheiltä maksettu lapsilisä vähennetään suoraan toimeentulotuesta.

Jos todella olisi haluttu puuttua tämän hallitusohjelman puitteissa lapsiin ja köyhyyteen ja erityisesti lapsiperheiden vaikeaan asemaan, niin täällä olisi puututtu tähän toimeentulotuen ja lapsilisän ongelmalliseen köyhyyttä aiheuttavaan ja köyhyyttä ylläpitävään kohtaan. Toimeentulotuen varassa elävät perheet ovat taloudellisesti todella tiukoilla, ja pitkän ajan kuluessa toimeentulotuella eläminen aiheuttaa lapsiperheiden syrjäytymistä. Lakia olisi muutettava niin, että kunnallista toimeentulotukea saavien perheiden lapsilisä lasketaan etuoikeutetuksi tuloksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että nämäkin lapsiperheet saisivat kaikille lapsiperheille kuuluvan lapsilisän, joka siten korottaisi näiden perheiden käytettävissä olevaa rahamäärää.

Jos todella hallitusohjelman kirjoittajat olisivat olleet huolissaan lapsien asemasta, niin olisivat tällaisen kirjauksen tänne tehneet, koska joka kymmenes lapsi elää nykyisin perheessä, joka joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Olisikin tärkeää, ettei tällaisilla taloudellisilla epäoikeudenmukaisuuksilla edistetä ihmisten syrjäytymistä.

Tästä hallitusohjelman Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy -osiosta kyllä näkyy se, että nimenomaan vasemmistoliiton läsnäolo tämän ohjelman muotoilussa olisi ollut tarpeen. Nyt todella selkeästi käy ilmi se, että hallitus aikoo laiminlyödä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn, ja sen vuoksi tätä ohjelmaa ei voi hyväksyä. Tässä on muutamia hyviä kohtia, mutta tämä kaikkein tärkeimmän asian laiminlyönti aiheuttaa kyllä sen, että tätä ei ... (Ed. Väistö: Se on hyvä kokonaisuus!) — Tämä ei ole hyvä kokonaisuus, koska siinä on niin iso ongelma, ed. Väistö.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti sanottuna hallitusohjelma on kuin toiveiden tynnyri, josta puuttuu pohja. Uudistusten lista on pitkä, mutta kuten on moneen kertaan tänään jo sanottu, kustannusarviot ovat epämääräisiä tai niitä ei useimmiten ole ollenkaan. Menoille on kuitenkin asetettu hyvinkin tiukka katto: 1,12 miljardia euroa vaalikauden loppuun mennessä. Kysymys kuuluukin: Riittävätkö rahat kaikkeen siihen, mitä on luvattu? Tämä kysymys on esitetty lukuisia kertoja tänään ja hämmästyttävän paljon myös hallituspuolueiden kansanedustajien suusta. Kuten useat muut, minäkin veikkaan, että likimainkaan rahat eivät riitä näihin lupauksiin.

On mielenkiintoista nähdä, koska todellinen priorisointi oikein alkaa. Alkusoittoa siitä saataneen toukokuun kehyspäätösten yhteydessä. Tuolloin hallitusohjelmasta johtuvat menolisäykset sovitetaan edellä mainitun kehysohjelman puitteisiin, ja kuten hallitusohjelmassa todetaan, ohjelman mukaisia toimenpiteitä toteutetaan näiden kehysten sallimissa rajoissa. Toisin sanoen: kun toiveiden tynnyri ja kehyspäätös joutuvat vastakkain, niin kehyspäätös voittaa aina. Voin vain kuvitella, mikä pettymys on edessä niillä, jotka uskovat kaikkien ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden ja toiveiden toteutuvan. Minusta politiikasta olisi reilumpaa tehdä priorisointia avoimesti ja mielellään jo ennen vaaleja. Todella huonosti ovat asiat silloin, kun niitä ei näy vielä hallitusohjelmassakaan.

Toinen selvä päätös on myös se, että veroja alennetaan vaalikauden aikana vähintään 1,2 miljardilla eurolla. Tästä voisi tehdä myös toisen priorisointeja koskevan johtopäätöksen: kun toiveiden tynnyri ja veronalennukset joutuvat vastakkain, niin veronalennukset voittavat. Tässä tilanteessa minä en panisi päätäni pantiksi kovinkaan monen uudistuksen toteutumisen puolesta.

En ymmärrä näin vahvaa sitoutumista veronalennuksiin tässä taloudellisessa tilanteessa. Koska taloudellisesti tiukkana aikana hyvinvointipalvelujen merkitys korostuu entisestään, etenkin vähävaraiset ja heikommassa asemassa olevat ihmiset ovat riippuvaisia julkisista palveluista. Pienet veronalennukset eivät heille korvaa niitä palveluita, joita julkinen sektori tuottaa. Veronalennusten priorisointi voi hyvinvointipalveluita korostaneiden vaalikampanjoiden jälkeen tulla monille hyvin ikävänä yllätyksenä.

Pettynyt olen myös siihen, että verotukseen ei tehdä rakenteellisia uudistuksia. Energiaverotuksen korotus kuitataan epämääräisellä "verotusta kehitetään" -ilmaisulla, ja matalapalkka-alojen työnantajamaksujen kevennys jää sekin myöhempien selvitysten varaan.

Pääministeri Jäätteenmäki kertoi eilisessä esittelypuheenvuorossaan tulonsiirtojen tärkeysjärjestyksestä seuraavasti: "- - olemme panneet tulonsiirrot tärkeysjärjestykseen. Ensi vuonna korotetaan lapsilisiä ja yksinhuoltajalisää ja vuonna 2005 kotihoidon tukea sekä pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja." Minä olisin aivan ensimmäisenä korottanut pienintä äitiyspäivärahaa. Se on tulonsiirroista kaikista pienin ja vaatii pikaista korottamista. Mietin niitä nuoria opiskelijoita tai työttöminä olleita naisia, jotka suunnittelevat perheen perustamista, unelmoivat lapsien saamisesta, ja nykyisillä tulonsiirroilla se on tehty liki mahdottomaksi. Tärkeysjärjestys on nyt aivan päälaellaan. Ihmettelen tätä, varsinkin kun minimiäitiyspäivärahojen korotus oli keskustan kärkiteemoja ennen vaaleja. Tietenkään ei ole rahasta kiinni se, haluaako lapsen, mutta rahat luovat perusteet, joilla taataan lapselle edellytykset hyvään elämään.

Arvoisa puhemies! Nyt siirryn oman valiokuntani asioihin eli kulttuuriin ja koulutukseen.

Kulttuuripolitiikan tärkein kysymys jää auki. Hallitusohjelmassa todetaan, että taiteen ja tieteen rahoitustarpeet turvataan. Ohjelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, onko rahoituspohja edelleen veikkausvoittovaroissa vai rahoitetaanko kulttuuri vihdoinkin budjettivaroin niin kuin kaikki muutkin politiikan sektorit. Näyttää siltä, että kulttuuri on Suomessa edelleen alempiarvoisessa asemassa, vai voiko joku kuvitella, että esimerkiksi puolustusmäärärahat riippuisivat kansalaisten arpajaisaktiivisuudesta? Hallitusohjelmassa sanotaan valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen antavan hyvän pohjan kulttuurin ja taiteen edistämiselle. Niin minäkin ajattelen, mutta sen tärkeimmän asian olisi pitänyt olla itse hallitusohjelmassa. Olisi mainittu edes periaateohjelman keskeisin tavoite eli juuri tuo rahoituspohjan muuttaminen. Kun kysyin siitä tänään debatissa, niin vastausta en saanut. Nähtäväksi jää, mitä tällä sektorilla tapahtuu.

Koulutuspoliittisessa ohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita, tiukkaan menoraamiin nähden ehkä liiankin paljon. Ohjelmassa luvataan muun muassa järjestää kuljetus esikouluun, vakinaistaa nuorten työpajat, lisätä opettajankoulutusta ja opettajien täydennyskoulutusta. Tämänkin uudistuslistan edessä kasvaa epäily toimien toteutumisesta, mitä kaikkea on mahdollista toteuttaa 1,12 miljardilla eurolla. Entinen opetusministeri ed. Rask myös omassa puheenvuorossaan sanoi, että menokehykset askarruttavat, kun hän muistaa niitä menoja, joita aiheutui viime kaudella nimenomaan koulupuolen asioihin. Jäin miettimään, mikä on näiden tavoitteiden keskinäinen järjestys. Voimakkaimmin on ilmaistu lupaus esikoulukuljetusten järjestämisessä, mutta tässäkään yhteydessä ei tietenkään ole tehty minkäänlaista kustannusarviota. Vaarana on tietenkin se, että tämä uudistus polkee alleen kaiken muun.

Ohjelmassa todetaan ykskantaan oppivelvollisuusiän säilyvän nykyisellään, mikä on erittäin hyvä. Saadaan muutaman vuoden rauha teollisuuden lobbaukselle laskea koulun aloitusikää. Erittäin kiitollisena luin myös lupaukset tukiopetuksen lisäämisestä sekä erityisopetuksen ja oppilashuollon vahvistamisesta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka hallitus kohdentaa resurssit juuri näihin tarkoituksiin. Jääkö se toiveeksi valtionosuuksien kohdentamisesta kuntatasolla, vai lisääntyykö resurssien korvamerkintä? Tämä on iso periaatteellinen kysymys, johon hallitusohjelmassa ei suoraan oteta kantaa. Kuitenkin monessa kohdin hallitusohjelmaa tavoitteet ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa vain selkein normein tai siirtymällä rahojen korvamerkintään. Minä olisin jossain määrin tähän valmis, mutta kuulisin mielelläni hallituksen selvän kannan tähän kysymykseen, korvamerkitäänkö vai ei.

Näyttäisi myös siltä, että opiskelijat saavat huokaista helpotuksesta. Ohjelmaan kirjattu tavoite opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohottamisesta tarkoittanee opintotuen kehittämistä nykyisen tukiperusteisen järjestelmän pohjalta eikä pelättyyn lainarahaan siirtymistä. Lukion ja korkeakoulun aloittamisen väliin jäävää aikaa hallitus pyrkii lyhentämään yhteishaulla ja kiintiöillä. Ongelmaan olisi tarjolla paljon parempiakin, rationaalisia ratkaisuja. Aivan ensimmäisenä olisi muutettava varusmiespalvelujen ajankohdat opiskelijoiden vuosikalenteriin sopiviksi. Yksin asepalvelukseen menee monelta nuorelta parikin vuotta, ja luulisi hallituksen tarttuneen tähän ilmiselvään epäkohtaan.

Tämäkin hallitus näyttää luottavan opetuksen laadunvalvonnassa erilaisiin laatusuosituksiin ja arvioinnin tehostamiseen. Avoimeksi jää, miten arviointi toteutetaan. En haluaisi hukuttaa opettajia arviointiprojekteihin. Toivon hartaasti, että opettajille jää arviointityön jälkeen aikaa ja puhtia myös arkiseen opetustyöhön. Toivoisin, että ainakin osa arvioinnista tapahtuu lääninhallituksen toimesta, mutta sitähän me emme tiedä, kun tältäkin osin hallitusohjelma jää hyvin avoimeksi.

Entä mitä voi opettajien kohdalla tarkoittaa vaatimus siitä, että lasten ja nuorten oikeus maksuttoman opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen turvataan kaikkina koulupäivinä? Toivottavasti sitä, että kunnat eivät voi säästää opettajia lomauttamalla. Mutta jos ohjelmaa lukisi kuin piru Raamattua, niin tämän voisi lukea myös opettajien lakko-oikeuden rajoittamiseksi. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole tästä.

Vähän menee vielä, anteeksi. — Elikkä monien muiden tapaan ihmettelen opetusministeriön ministerivalintoja. Opetusministerin valintaprosessissa sivuutettiin pari hyvin kokenutta ja asiantuntevaa koulutuspolitiikkaan syventynyttä kansanedustajaa. Täytyy ihmetellä, eikö puolueen puheenjohtaja arvosta asiantuntemusta koulutus- ja kulttuurikysymyksissä. Tällainen ratkaisu antaa ainakin aluksi virkamiehille erittäin suuren vallan, ja se ei ole parlamentarismille eduksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa hallituksen demokratiahankkeesta. (Puhemies koputtaa) On todella kaksinaamaista, että hallitus suo ohjelmassaan puolitoista sivua Kansalliselle demokratiahankkeelle, mutta ei sanallakaan mainitse vaalijärjestelmän uudistamista. Kauniilla sanoilla peitellään ilmeisestikin se, että isoihin ja tärkeisiin uudistuksiin demokratian vahvistamiseksi ei sittenkään ole halukkuutta. Koko demokratiahanke näyttää tässä valossa vaaliuudistuksen plasebolääkkeeltä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallitus aloittaa työnsä poikkeuksellisen vaativassa kansainvälisessä tilanteessa, joka luo epävarmuutta myös talouden kehitykseen ja talouspolitiikan näkymiin. Hallituksen päätavoite on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa ja tasapainottamalla alueellista kehitystä. Maamme talous on saatava uuteen nousuun. Onnistuminen työllisyystavoitteessa edellyttää aktiivisen työllisyyspolitiikan ja yrittäjyyden edellytysten parantamista. Hallitusohjelman tavoite 100 000 uutta työpaikkaa on todella mittava ja haastava, mutta ilman työllisyyden parantamisen toteutumista meillä ei ole liikkumavaraa hoitaa tärkeää perusturvaa ja peruspalveluita. Sen takia on aivan oikein, että työllisyys on otettu ykköstavoitteeksi.

Hallitusohjelmaan on kirjattu neljä politiikkakokonaisuutta, joita toteutetaan yli ministeriörajojen. Tämä on uutta ajattelua valtionhallinnossa ja aivan oikeaa ajattelua, että yli sektorirajojen toteutetaan tärkeitä hankkeita. Nämä politiikkaohjelmat ovat työllisyysohjelma, yrittäjyyden politiikkaohjelma, tietoyhteiskuntaohjelma ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Mielestäni nyt aloittavan hallituksen ohjelmassa on monia myönteisiä kokonaisuuksia, joista eräisiin otan kantaa.

Ensinnäkin sosiaaliturvaan liittyvä uusi ajattelu, joka lähtee siitä, että alimpia sosiaaliturvan etuisuuksia korotetaan tulevina vuosina, on oikeasuuntainen ratkaisu. Pienimpiin kansaneläkkeisiin, äitiyspäivärahaan, kotihoidon tukeen ja lapsilisiin tulee tulevien vuosien aikana korotuksia.

Toinen tärkeä kokonaisuus, jossa on uutta ajattelua, on yrittäjyyden edellytysten parantaminen. Tästä on monta hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi verottoman arvonlisäverorajan tekeminen liukuvaksi parantaa erityisesti pienten palvelualan yritysten asemaa, mutta laajemminkin pienyritysten asemaa. Myös linjaus, että pk-yritysten verotus tulee jatkossa kevenemään, on tärkeä asia ja myöskin panostus yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottamiseen ja niitten edistämiseen. Ne ovat sitä tulevaisuuden rakentamista, joka on aivan välttämätöntä.

Hallitusohjelmassa todetaan myöskin, että kuljetustukijärjestelmää jatketaan ja sen säädöspohjaa selkiytetään edelleenkin. Tämä on erityisesti pohjoissuomalaisten tiettyjen alojen yritysten kannalta tärkeä viesti.

Teknologiarahoitusta tulee lisää. Se on sitä tulevaisuuden rakentamisrahaa, ja hallitusohjelmassa aivan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että teknologiarahoituksen kohdentumista pitää pystyä sillä tavalla parantamaan, että myös koko Suomi pääsee tämän rahoituksen piiriin, parannetaan niitä edellytyksiä, joilla yritykset ja yhteisöt voivat tätä rahoitusta hankkia ja saada. Siihen kiinnitetään huomiota.

Energiapolitiikka on tärkeä osa yrittäjyyttä ja yrityspolitiikkaa. Täällä on selkeä linjaus, että energiapolitiikassa sitoudutaan edistämään Uusiutuvan energian edistämisohjelmaa ja toteuttamaan niitä edellisen eduskunnan hyväksymiä ydinvoimaponsia, joista paljon keskusteltiin, aiotaanko niitä toteuttaa tai ei. Nyt ne on hallitusohjelmassa selkeästi kirjattu. Se osoittaa sen, että tämä kokonaisuus oli hyvä, ja sen kautta meillä on mahdollisuus aikaansaada paljon työtä ja toimeentuloa maakuntiin.

Kuntapolitiikan osalta on myös ajattelutavan muutos. Se koskee sitä, että nyt otetaan tavoitteeksi pitkäjänteinen kunta—valtio-sopimus, peruspalvelubudjetti, jossa linjataan kuntien tehtävät ja rahoitus vaalikauden mittaiselle ajalle ja tällä tavalla tuodaan ennustettavuutta ja vakautta kuntatalouteen. Myös linjaus siitä, että kunnille ei aseteta uusia tehtäviä ilman rahoitusta, on tärkeä asia, ja sekin luo kuntapäättäjille myöskin varmuutta siitä, että valtio kantaa huolen siitä, että jokaisessa kunnassa nämä palvelut voidaan turvata. Kalliiden erikoishoidon palveluitten siirtyminen valtion vastuulle selvitetään, samoin kuin valtionosuuksien uudistamistarve. Tämä on sillä tavalla tärkeää, että erityisesti erikoissairaanhoidon kustannusvaihtelut ja kustannusten nousu on tuonut monille kunnille suuria ongelmia rahoituksen puolella ja tähän tarvitaan valtakunnan tasonkin ratkaisuja.

Aluepoliittisessa mielessä tämä hallitusohjelma on hyvä siinäkin mielessä, että täällä todetaan, että vuosittain tarkastellaan valtion budjetin aluetalousvaikutuksia. Tästähän on puhuttu pitkään, että pitäisi valtion politiikassa ja hallituksen politiikassa olla linja, joka kaikilta osin tukee tasapainoista aluekehitystä. Nyt ensimmäistä kertaa täällä todetaan, että ne vaikutukset arvioidaan, mikä tarkoittaa sitä, että toinen ministeriö ei vedä työpaikkoja maakunnista pois, kun toinen pyrkii niitä aikaansaamaan eri ratkaisuilla. Siinä mielessä tämän uuden linjauksen täytäntöönpano ja toteuttaminen on hyvin tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Aluepolitiikan ja maatalouden kannalta tämä vuosi ja ensi vuosi ovat tärkeitä vuosia, kun ratkaistaan, millä tavalla Euroopan unionin aluepolitiikka jatkossa tulee Suomea kohtelemaan, miten tavoite 1 -alueelle saadaan jatkuvuutta. Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta tämä on erityisen tärkeä asia. Täällä on todettu selkeästi, että näiden alueiden on säilyttävä EU:n korkean tuen piirissä ja myös tavoite 2 -alueelle on saatava EU-tuen jatkoa. Ne luovat sitä perustaa myöskin aluekehitykselle.

Maatalouden osalta korostetaan perheviljelmäpohjaisen maatalouden turvaamista kaikissa oloissa. Se on selkeä ja hyvä viesti, koska jos maataloudessa ei ole kannattavuutta, ei siellä ole jatkuvuuttakaan eikä silloin nuoria saada elinkeinon piiriin ja suomalaisen ruoantuotannon edellytykset silloin heikkenevät ja vaarantuvatkin monessa mielessä. Tämä tietysti edellyttää jatkossa taloudellisiakin päätöksiä hallituksen ja eduskunnan toimesta, jotta näihin lupauksiin voidaan uskoa.

Koulutuspolitiikasta muutama sana. Myönteistä on, että esiopetuksen kuljetuskustannukset tulevat valtion rahoitusosuuden piiriin jatkossa. Täydennyskoulutuksen vakaa rahoitus turvataan ja myöskin korostetaan entistä enemmän yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja näiden vaikuttavuutta, aluekehitysvaikuttavuutta myöskin. Toisen asteen koulutuksen vetovoimaisuuteen halutaan kiinnittää huomiota. Nämä kaikki ovat tarpeellisia ja hyviä linjauksia hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma antaa mielestäni hyvän perustan tulevien vuosien politiikan linjalle oikeudenmukaisemman ja tasapainoisemman yhteiskunnan rakentamiseen.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Minun täytyy kyllä tunnustaa se, että olin yllättynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäen hallitus syntyi näinkin nopealla aikataululla. Veikkailin itse, että hallitusneuvotteluista tulee kohtalaisen vaikeat. Täytyy sanoa, että en kyllä osannut ennustaa ihan oikein hallituspohjaakaan, mutta hyvä näin. Maa tarvitsee hallituksen ja tarvitsee toimivan hallituksen. Pohjan osalta on todettava se, että ei ainakaan tämä hallitus ole ylileveä. Minusta aivan hyvin se olisi voinut olla vielä laveammalla pohjalla, esimerkiksi sillä tavalla, että vasemmistoliitto olisi ollut mukana. Mutta me tiedämme sen, että silloin hallituksen voimasuhteet olisivat hivenen keikahtaneet ja se ei tietenkään keskustalle näin ollen käynyt. Mutta tästä nyt lähdetään liikkeelle.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma tehtiin hyvin epävakaiden suhdannemarkkinoiden vallitessa. Pääsääntöisesti ongelmat johtuvat meistä riippumattomista tekijöistä. Maailman merkittävimpien maiden taloudet ovat yskineet jo jonkin aikaa. Sinällään hyvä ja paljon myönteisiä tavoitteita sisällään pitävä ohjelma saattaa joutua hyvinkin nopeasti oikeaan testiin.

Suomen tämänhetkiset talouspulmat johtuvat pitkälti vientimaidemme kasvu- ja muista ongelmista. Maailman suurin talousmahti on jo pitkään kärsinyt ylivelkaantumisen aiheuttamista sopeutumiskivuista. Maailman toiseksi suurin talous on vuosikausia kieriskellyt deflaation ja pankkikriisin syövereissä, eikä hyvin mene Euroopan veturillakaan, jota puolestaan vaivaavat niin sanotut rakenteelliset ongelmat. Kaikki nämä tekijät asettavat hallitusohjelmalle ja sen työllisyystavoitteelle poikkeuksellisen suuret haasteet. Tästä huolimatta ei kannata heti tietenkään antaa periksi, vaan ryhtyä toteuttamaan niitä tavoitteita ja toimia, mitä hallitusohjelma sisällään pitää.

Jotta voisimme selvitä kunnialla ja mahdollisimman vähin vaurioin vallitsevasta taantumasta, pitää tehdä selviä valintoja ja kohdistaa kaikki tavoitteet työttömyyden tuntuvaan laskemiseen. Tähän tähtää tämän hallituksen ohjelma. Strategian mukaisesti on mahdollisimman nopeasti laadittava elvytysohjelma sekä tehtävä päätökset veronkevennyksistä. Hallitus on mielestäni aivan oikein lähtenyt ohjelmassaan siitä, että ensin tehdään taloustilanteen edellyttämät välttämättömät ja nopeat toimet ja myöhemmin palataan muun muassa tulonsiirtoihin tehtäviin korotuksiin.

Varsin viisaana toimena on pidettävä sitä, että hallitus selvästi jo tässä vaiheessa toteaa hallituskauden puolivälissä tarkastelevansa talous- ja työllisyystilannetta sekä tekevänsä sitten tarvittavat lisätoimet muun muassa veropolitiikan suhteen. Talouden kasvun ja työllisyyden hoidon eväät on kirjattu mielestäni kohtalaisen hyvin hallitusohjelmaan.

Työllisyys- tai työttömyystavoite on haastava. Se edellyttää, että vielä avoinna olevista kohdista täytyy syntyä sopu suhteellisen nopeasti. Koska työttömyys on suurelta osin rakenteellista työttömyyttä, kasvaa paine tietenkin keinoihin. Hallitusohjelma antaa kuitenkin eväät tähän. Yrittäjyyden edistämiseen tähtäävät toimet ovat erittäin kannatettavia. Työvoimapoliittisia määrärahoja sekä muita työllisyyttä tukevia menoja lisätään. Työvoimapolitiikkaa kehitetään ja ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta parannetaan. Lähtökohtana ovat sekä yksilöiden että yritysten nimenomaiset tarpeet.

Viime aikoina Suomen talous on levännyt pitkälti kotimaisen kysynnän varassa. Kotimarkkinoilla kuluttajien luottamus on säilynyt vahvana, hyvä niin. Tämä on heijastunut muun muassa palvelualojen yritysten taloudelliseen asemaan ja eräillä aloilla ja alueilla työllisyys on kehittynyt tästä johtuen suotuisasti. Myönteisistä merkeistä huolimatta tilanne on kokonaisuudessaan heikkenemässä. Teollisuuden kasvavat lomautukset ja irtisanomiset kääntävät työttömyyden kasvuun, valitettavasti.

Suhdannetaantumaan hallitus aikoo vaikuttaa talouspolitiikalla, joka perustuu osaamiseen, yrittäjyyteen ja muihin kasvua vahvistaviin tekijöihin. Minusta tämä toimintastrategia on oikea. Heti alkuvaiheessa, niin kuin sanoin, tehdään työllisyyttä tukevat toimet, joilla edistetään talouden palaamista toivon mukaan vahvalle kasvu-uralle. Elvytystoimien lisäksi kasvua ja suotuisaa työllisyysvaikutusta haetaan etupainotteisilla ja oikein kohdennetuilla veronkevennyksillä. Kaikkien toimien tulee tukea kasvua ja työllisyyttä.

Finanssipolitiikka ja siihen tehtävät uudet linjaukset saavat hallitusohjelmassa varsin suuren huomion. Toisaalta se on varsin ymmärrettävää, koska sen tilasta riippuu niin moni asia lähitulevaisuudessa. Epävarmassa taloudellisessa ympäristössä on luontevaa, että valtion tiukasta menopolitiikasta pidetään kiinni. Tiukkaa linjaa noudatettaessa kannattaa kuitenkin muistaa valtion suhdanteisiin vaikuttava politiikka. Budjetin yhden vuoden alijäämästä ei vielä tarvitse eikä pidä hermostua, koska pidemmän aikavälin eli hallituskauden tavoite on tietenkin oleellisempi. Vaalikauden loppupuolen ylijäämätavoite on tässä suhteessa perusteltu.

Yksi oleellinen keino taistelussa työttömyyttä vastaan on hyvät ja toimivat suhteet hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä. Minä uskon, ainakin toivon niin, että keskusta on tämän oman työreforminsa haudannut ikuisiksi ajoiksi. Hallitusohjelmassa on kirjattu pelisäännöt työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Hallitus on työelämää ja palkansaajien sosiaaliturvaa koskevissa linjauksissa osoittanut olevansa kolmikantaisen yhteistyön kannattaja. Olen tyytyväinen siihen, että uudella hallituksella on tahtoa, tavoitteita ja välineitä kehittää työelämää. Suomi tarvitsee toimivaa tulopolitiikkaa ja työmarkkinajärjestöjen hyvää yhteistyötä myös alkaneella hallituskaudella. Se on ollut erinomaista jo nyt Lipposen ykkösen ja kakkosen aikana. Viime kaudella sovitut työttömyysturvaa ja työeläkkeitä koskevat ratkaisut toteutetaan sovitulla tavalla. Lisäksi on tärkeää, että myös kunnallisen eläketurvan neuvottelut ja työntekijöiden osallistuminen työeläkelaitoksen hallintoon voidaan toteuttaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin yksityisellä puolella.

Hallituksen väline edistää työpaikkojen kehittämistyötä ovat työelämän kehittämisohjelmat, joita jatketaan ja laajennetaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten työpaikkojen mahdollisuuksiin osallistua ja hyötyä näistä ohjelmista. Uusi hallitus kunnioittaa työelämän perusoikeuksia ja kehittää niitä edelleen muun muassa valvontaresursseja lisäämällä ja lainsäädäntötyöllä. Tällä hallituskaudella vuorossa on muun muassa yhteistoimintalain, vuosilomalain ja tietosuojasäännösten sekä ulkomaisten työehtojen valvontaa koskevien säännösten uudistaminen. Osa palkansaajille tärkeistä asioista, kuten työntekijöiden asema julkisten toimintojen kilpailuttamistilanteessa tai tuotantoa siirrettäessä ulkomaille sekä harmaan talouden ehkäiseminen, siirrettiin kolmikantaiseen selvitystyöhön, ja näin pitää edetä. Hyvä näin.

Herra puhemies! Vastuu hyvinvointipalvelujen tuottamisesta on valtiolla ja kunnilla yhdessä. Kuntien tehtävä on järjestää palvelut mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Se edellyttää kuntien yhteistyötä. Valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että kuntien talous kehittyy mahdollisimman ennakoivasti. Hallitusohjelmassa valtion ja kuntien yhteistyötä ja rahoitussuhteita kehitetään. Kunnallistalouden vaikauttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen ohjelma, minkä tulee vähentää kunnallistalouden riippuvuutta suhdanteista. Kuntatalouden vakauttamiseksi kaavaillaan peruspalvelubudjetointia, jossa arvioidaan kunnille tehtävistä ja muista velvoitteista aiheutuvat menot ja tulot. Jotta peruspalvelut voidaan tuottaa laadukkaina ja kohtuukustannuksin, on kuntien keskinäistä yhteistoimintaa ja myöskin kuntaliitoksia rohkaistava.

Puhemies! Aivan viimeiseksi lopuksi minä olen iloinen siitä, että tähän hallitusohjelmaan nyt kirjattiin myöskin ydinvoimaratkaisuun liittyvien ponsien toteutuminen. Uskon, että tällä vaalikaudella energiapolitiikan osalta sen perustalta, mitä viime vaalikaudella päätöksiä tehtiin, voidaan hyvin edetä.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhuin puolustusvaliokunnan herra puheenjohtajan kanssa ja en voinut olla lisäämättä tähän ja halusin, että tämä tulisi pöytäkirjaan, kun vihreitten kansanedustaja Ojansuu laittoi Puolustusvoimat ja kulttuurin vastakkain, puolustusvaliokunnassa kun istun: Ei koskaan voida tehdä näitä asioita vastakkain tai puhua niiden rahoituksesta, tulevatko ne samasta vai eri paikasta. Minä uskon, että kukaan Suomen passin omistaja ei halua istua oopperassa, kun maatamme miehitetään.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Muutama näkökulma sisäisen turvallisuuden ministeriön osalta hallitusohjelmaan.

Maailma on muuttunut pysyvästi syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Vaikka Suomen sisäinen turvallisuus ei olekaan kansainvälisen tilanteen kiristymisestä johtuen heikentynyt, hallitusohjelmassa on nyt aikaisempaa enemmän nostettu esiin kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavia asioita. Hallitusohjelmaan sisältyvän Sisäisen turvallisuuden ohjelman laatiminen on tulevaisuuden työtä, jotta Suomi pysyisi muuttuneessa maailmassa Euroopan turvallisimpana maana. Sisäasiainministeriön tavoitteena on yhdessä muiden ministeriöiden kanssa koota ohjelmaan kaikki ne keskeiset kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi tarvittavat toimenpiteet, joita muun muassa kasvaneen omaisuus-, väkivalta- ja huumausainerikollisuuden, rajat ylittävän rikollisuuden sekä yhteiskunnan teknistymisestä johtuvien uudenlaisten onnettomuus- ja vaaratilanteiden torjumiseksi tarvitaan.

Ohjelman laatimisen yhteydessä on mahdollista tarkastella koko sisäisen turvallisuuden sektoria yhtenä kokonaisuutena yli hallinnonalarajojen. Poliittisesti linjattujen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamiselle luodaan edellytykset ohjaamalla resursseja valittujen painotusten mukaisesti. Tässä yhteydessä sisäasiainministeriön hallinnonalan osalta esille nousevat muun muassa hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet tehostaa poliisin rikostutkinta- ja rikostorjuntatyötä sekä parantaa poliisipalvelujen saatavuutta koko maassa, turvata laadukkaat rajatarkastukset ja rajaliikenteen sujuvuus entistä haasteellisemmaksi käyvässä toimintaympäristössä sekä kehittää osana ensihoitoa ja sairaankuljetusta myös lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa koko maassa.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman laatimiseen kytkeytyy myös hallitusohjelmaan sisältyvä Kansallinen väkivallan vähentämisohjelma. Tässä yhteydessä turvallisuuskysymykset tulevat tarkastelluiksi myös sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Hallitusohjelman mukainen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy vahvistaa sosiaalista ja kansallista turvallisuutta.

Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelmaa on toteutettu vuodesta 1996 lähtien. Sisäasiainministeriön tavoitteena on tältä osin toteuttaa hallitusohjelman velvoitteita vakiinnuttamalla talousrikostorjuntatyön asema ja tehtävät sekä toteuttamalla vireillä olevat lainsäädäntömuutokset.

Ulkomaalaisasioiden osalta tavoitteena on saattaa loppuun ulkomaalaislain kokonaisuudistus kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja hyvää hallintoa ja oikeusturvaa kunnioittaen sekä ottaen huomioon EU-lainsäädännön muutokset. Uudistus toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti edelliselle eduskunnalle annetun hallituksen esityksen pohjalta. Valmistelussa otettiin tuolloin jo huomioon ulkomaalaisten oikeusturvan parantaminen muun muassa valitusoikeutta laajentamalla.

Ulkomaalaislain uudistamisen yhtenä tavoitteena on myös estää turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö. Jatkossakin on tarkoitus mahdollistaa nopea päätöksenteko ja maasta poistaminen säilyttämällä nykyisessä laissa toimivaksi osoittautunut nopeutettu turvapaikkamenettely. Hallitusohjelmassa edellytetään myös ulkomaalaishallinnon ja toiminnan tehostamista. Tältä osin sisäasiainministeriön tavoitteena on selkeyttää sisäasiainministeriön ja työministeriön rooleja erityisesti turvapaikka-asioiden päätöksenteossa ja turvapaikanhakijoiden vastaanotossa.

Arvoisa puhemies! Kuten alussa totesin, Suomen sisäinen turvallisuus on tänä päivänä entistä kiinteämmin kytköksissä kansainväliseen turvallisuustilanteeseen. Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja sisäisen turvallisuuden ohjelma täydentävät toisiaan, joten ne on tarpeellisessa määrin myös sovitettava yhteen. Sisäasiainministeriö antaa täyden tukensa selonteon valmistelulle, jotta siinä mahdollisimman kattavasti otettaisiin huomioon myös niin sanotun siviilisektorin valmiudet turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa turvallisuustilanteissa.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki otti selkeästi esille ne kansalaisten turvallisuuteen liittyvät kysymykset, jotka hallitusohjelmaan on kirjattu. Meillähän, arvoisa puhemies, käytiin keskustelua edellisellä eduskuntakaudella siitä, pitäisikö meidän laatia sisäisen turvallisuuden selonteko. Nyt tässä hallitusohjelmassa on omaksuttu se linja, että hallitus laatii sisäistä turvallisuutta koskevan ohjelman. Mielestäni tämä täyttää vallan hyvin ne tavoitteet, jotka tuolloin olivat esillä koskien sitä kansalaisten turvallisuustilannetta, joka on paitsi maan sisäisen turvallisuuden osalta myös yhtä lailla ulkoisen turvallisuuden näkökohdista tärkeä. Nyt tässä ministeri Rajamäki aivan oikein mielestäni linjasi ne tavoitteet, jotka tälle ohjelmalle on asetettava.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Yhtä tärkeää kuin se mitä hallitusohjelmassa lukee, on se, mitä siinä ei lue. Hallitusohjelmassa ei lue, että perusopetuksen taso ja laatu turvataan. Muiden peruspalveluiden osalta voimavaroja luvataan lisätä. Silmiinpistävää on, että hallitusohjelmassa mainitaan erikseen tällainenkin yksityiskohta kuin "hallitus edistää - - nuorten kalastusharrastusta". Onko kalastusharrastuksen mainitseminen tärkeämpää kuin perusopetuksen tason turvaamisen mainitseminen?

Arvoisa puhemies! Perusteltua on epäillä, että hallituksella on kaavailuja perusopetuksen rahoituksen pienentämisestä. Se näkyy hallitusohjelmassa Kuntapolitiikka-osiossa, jossa "sektorikohtaisia valtionosuuksia yhtenäistetään ja selkeytetään". Tämä lause sisältää suuren vaaran perusopetuksen osalta. Lisäksi, kun lukee hallitusohjelman tausta-aineistona ja pohjanakin ollutta valtiovarainministeriön Valtio ja kunnallisen toiminnan rahoitus-työryhmäraporttia, ei jää epäselväksi, että suunta on selvä: Opetustoimen valtionosuusjärjestelmä halutaan muuttaa saman kaltaiseksi kuin sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusjärjestelmä on.

Yksi tärkeimmistä perusopetusta koskevista peruspilareista on nykyinen valtionosuusjärjestelmä, joka pohjautuu oppilaskohtaisiin yksikköhintoihin. Opetuksen laadun ja riittävän rahoituksen turvaamisen kannalta on oleellista, että opetustoimen valtionosuus on kytköksissä itse toimintaan eli valtionosuuden pohjana ovat koulutuksen ja opetuksen todelliset kustannukset. Valtionosuusprosentti opetustoimessa on 57. Sosiaali- ja terveystoimen valtionosuus on asukaskohtainen ja sen prosentti on 27,01.

Opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen sektoreita ei kuitenkaan voida verrata näin yksiviivaisesti toisiinsa. Täytyy muistaa, että opetustoimessa opetus järjestetään julkisin varoin ja maksuttomasti, kun taas sosiaali- ja terveydenhuollossa iso rooli on asiakasmaksuilla ja sillä, että osa tuottajista on yksityisiä. Hallitusohjelmassa mainitaan, että sosiaali- ja terveystoimen alueella valtionosuuksien prosenttiosuuksia nostetaan. Oikein hyvä asia ja tärkeä, ja kannatan sitä, mutta kysyn, millä rahalla — kun ei vain opetustoimen rahoilla. Tämänkö vuoksi opetusministeriksi ei valittu opetusalan ammattilaista, joka ymmärtäisi suoraan asian merkityksen? Mietin vielä, miten uusi peruspalvelubudjettikäytäntö vaikuttaa opetustoimen rahoituksen tasoon.

Sosiaali- ja terveystoimi vaatii rakenteellisten muutosten ohella myös lisärahoitusta, mutta on tarkkaan pidettävä huolta siitä, että lisämäärärahaa ei siirretä opetustoimen puolelta. Täytyy muistaa, että parasta terveyspolitiikkaa on pitää huolta kansalaisten hyvästä osaamisen tasosta. Mitä osaavampi ja koulutetumpi kansa, sitä terveempi kansa. Hallitus ei lupaa turvata missään perusopetuksen tasoa. Jos perusopetuksen tasosta ei pidetä huolta, on turha puhua muunkaan koulutuksen tasosta ja laadusta.

Perusopetus ei tällä hetkellä voi hyvin. Joka viides oppilas putoaa kärryiltä ja on syrjäytymisvaarassa. Pahin asiantuntijalausunto, jonka olen kuullut, on, että puolet nuorista tulee syrjäytymään tulevaisuudessa. Toivottavasti ei tule tapahtumaan. Parasta syrjäytymislääkettä on tuttu ja turvallinen, oppilasyksilöllisesti huomioiva koulu. Perusopetuksen vointia kuvastaa myös se asia, että jos koulu tarvitsee suuren määrän muiden ammattiryhmien edustajia, ei koulun perustehtävä silloin toimi. Jos perusopetuksen tasosta ei pidetä huolta, kaikki muutkin korulauseet hallitusohjelman muilla sivuilla koulutuksen osalta ovat pelkkää puppua. Haluaako tämä hallitus jäädä kansalaisten mieliin maamme menestystekijän eli osaamisen ja opetuksen romuttajana vai kehittäjänä?

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa lukee: "Lähikouluperiaatetta vahvistetaan." Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaako se oppilaan kouluvalinnan rajoittamista? Sinänsä liiallista koulujen välistä kilpailua on välttämätöntä vaimentaakin, mutta huoli, joka minulla on, liittyy erikoisluokkiin, kuten musiikkiluokkiin, liikuntaluokkiin ja kielikylpyluokkiin, miten niiden käy. Erikoisluokille pyritään laajalta alueelta, yli oman oppilaaksiottoalueen. Erikoisluokat ovat olleet yksi suola tasapäistävässä peruskoulussa. Ne tarjoavat oppilaalle opetusta, jota niin sanotuissa normaaliluokissa ei pystytä tarjoamaan. Kokemuksesta tiedän, että erikoisluokat ovat olleet myös ehkäisemässä syrjäytymiskierteen alkua, kun oppilas saa toteuttaa itseään paremmin erikoisluokissa ja oppilaan itsetunto on noussut oleellisesti. Erikoisluokkien asema pitää turvata koulujärjestelmässämme edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Hyvä asia hallitusohjelmassa on, että määritellään laatusuositukset hyvälle perusopetukselle ja tuloksellisesti toimivalle koululle. Itse asiassa laatusuositukset-sanan sijasta pitäisi kyllä käyttää sanaa "laatukriteerit".

Sosiaali- ja terveystoimen osalta hyvänä asiana on omaishoitajien aseman nostaminen esille. Yksi perusongelmista on, että omaishoitajien tuen tasot vaihtelevat eri puolilla maata, eri kunnissa, kuntien sisälläkin. Hallituksen pitää nopeasti saada laadituksi selkeät, valtakunnalliset, yhteneväiset kriteerit tuen saamiselle. Lailla tulee säätää vanhuksille saman arvoinen kohtelu eri puolilla Suomea. Se, mikä hallitusohjelmassa tältäkin osin kiusaa, on taas tämä iänikuinen selvittäminen. Toivon, että selvittämisvaiheesta päästään mahdollisimman nopeasti lakiesityksiin, jotta omaishoitajatkaan eivät nääntyisi raskaaseen mutta tärkeään työhönsä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo sanoi, että hän epäilee, että perusopetuksen tasoa ollaan heikentämässä tällä hallitusohjelmalla. Noin minäkin kahdeksan vuoden ajan aina epäilin, että kyllä se hallitus jotain huonoa on siellä kehittelemässä, mutta ei aina välttämättä aihetta sellaiseen pelkoon ollut silloin eikä ennen kaikkea ole nyt.

Kun hallitus oman ohjelmansa on tehnyt, sillä oli pohjana kehykset, joiden kehysten laatimisessa oli mukana ed. Vahasalon puolue. 7.3. on päivätty se kehys, missä puhutaan opetushallinnon rahoista seuraavien vuosien ajan aina 2007:ään saakka. Erittelemättä tässä tarkemmin niitä kehyksiä, niitten tarkkoja summia, voin kumminkin vakuuttaa, että tuntuva lisä on näihin teidän hallituksenne hyväksymiin kehyksiin päätetty panna rahaa seuraavan neljän vuoden aikaan, ja ehkä tämä on tae siitä, ettei nyt ainakaan heikennetä perusopetuksen tasoa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mikä on uutta, on, että tässä hallitusohjelmassa selkeästi lukee, että sektorikohtaisia valtionosuuksia yhtenäistetään. Haluan tietää, mitä se merkitsee perusopetuksen valtionosuusjärjestelmän osalta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Joudun aloittamaan ensimmäisen puheeni oppositiokansanedustajaksi poikkeuksellisella tavalla. Minun pitää kiittää uutta hallitusta, sen ohjelma kun herättää minussa suorastaan onomatopoeettista lämmön ja hellyyden tunnetta. Minä olen nimittäin kuopiolainen. Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelma synnyttää minussa aivan vastustamattoman tunteen, että olisin ikään kuin Kuopion torilla: Kaikki on tasaisen laakeeta ja aakeeta ja Marttakahvion toriparlamentti laittaa muailman asiat ympyrää kiertävällä jutustelullaan kuntoon, ilman että kukaan oikeastaan sanoo yhtään mitään.

Ohjelman asuntopoliittinen osuus on tästä oiva esimerkki. Sen erinomaisuus on siinä, että se tekee mahdolliseksi ja näköjään haluaakin poistaa kaikki asumisen ongelmat tästä maasta. Löydän siitä vain yhden pienen puutteen. Toimenpiteet puuttuvat tai niitä edistetään tai selvitetään, kuten lähes kaikkea muutakin tässä ohjelmassa, tai sitten luvataan toimeenpanna toimenpiteitä, joiden toteuttaminen kuitenkin todellisuudessa on muiden, yleensä kuntien tai rakennuttajien, käsissä. Hallitus ikään kuin vain edistää.

Kun yritän olla oikein ymmärtäväinen, voin yrittää ymmärtää, että kiireessä ja paineessa tehdyssä hallitusohjelmassa toimitaan hieman kuin entinen advokaatti: epäselvät asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan. Mutta kun erityisesti asuntopolitiikassa on viime vuosina lähes kaikkia asioita yleensä ja useita asioita erikseenkin selvitetty, niin miksi vielä pitää selvittää yhteiskunnan tukemien lainajärjestelmien toimivuus, kun ohjelman kirjoittajatkin näkyvät tietävän, että juuri muutama kuukausi sitten kansainvälinen evaluaatiotyöryhmä tämänkin asian selvitti. Ilkeästi tosin voisi sihteerin sananvalinnasta päätellä sen, mitä olen aina epäillytkin: Valtio tukee lainajärjestelmiä eikä asukkaita.

Asukas tai vuokralainen on muuten yksi niistä sanoista, joka tässä ohjelmassa ei esiinny. Se ei sinänsä ole tavatonta. Tässä maassa on aina pääsääntöisesti harjoitettu asuntopolitiikkaa, ei asumisen politiikkaa, vaikka hallitusohjelmassa näkyykin otsikkona olevan Asuminen. Olennaisempaa ovat olleet kaavat, tontit, seinät, hinnat, lainat, korot ja tuet. Asukas, se ihminen, joka siellä seinien sisällä miettii, miten rahat riittäisivät vuokriin tai lainojen lyhennyksiin, tuppaa vain unohtumaan, niin kuin on aika isolta osin unohtunut tästäkin ohjelmasta. Tekisi mieli väittää, että tämä unohdus on merkittävästi ollut aiheuttamassa meille kaikille tuttuja asumisen ongelmia tässä maassa.

Oikeastaan pitää tarkentaa. Kyllä sana "vuokralainen" esiintyy ohjelmassa, yhden kerran. Lainaan: "Hallitus kannustaa vuokralaisten ja vuokranantajien järjestöjä jatkamaan yhteistyötään vuokramarkkinoilla tavoitteena estää irtisanomisuhan käyttäminen kohtuuttomien vuokrankorotusten aikaansaamiseksi."

Kun itse satuin olemaan tuon työryhmän, johon tässä ohjelmakohdassa ilmeisesti viitataan, jäsen, niin tekee mieli kysyä hallitukselta, miten te oikein aiotte seuraajiamme siinä työryhmässä ja näissä järjestöissä ylipäätään kannustaa. Kajauttelette jippiihuutoja sieltä aitiosta aina, kun Helsingistä löytyy vuokralainen, jos löytyy, jonka vuokra ei ylitä 15:tä euroa neliöltä kuukaudessa, vai kuinka se mahtaa tapahtua? Tämäkin ohjelmakohta on hurskastelua.

Reilun kuukauden takaisena 11 000 vuokralaisen vuokranantajana väitän, että kohtuuttomat vuokrankorotukset voidaan kokonaan estää vain lainsäädännöllä, ei hurskailla toiveilla, eikä se onnistu myöskään hyvillä pyrkimyksillä. Niillä tunnetusti kivetään vain tietä helvettiin.

Toinenkin sana tästä ohjelmasta aika lailla yllättäen puuttuu tai ei oikeastaan yllättäen, nimittäin korkotuki. Kun tässä salissa kokoomuslaiset ovat ihmetelleet, muuttuiko joku, kun keskusta tuli hallitukseen, niin voin sanoa, että tämä asia muuttui. En usko, että korkotuki olisi voitu jättää hallitusohjelmassa mainitsematta, jos kokoomus olisi ollut mukana. Olihan aravajärjestelmän romuttaminen ja korkotukilainoitukseen siirtyminen viime vaalikaudella kokoomuksen asuntopoliittisen toiminnan keskeinen ja lähes ainoakin sisältö. Ns. objektiivisena ulkopuolisena tarkkailijana arvioisin yleisimminkin, että tällä hallituskoostumuksella pitäisi olla ainakin teoriassa edeltäjäänsä paremmat edellytykset harjoittaa yksituumaisempaa asuntopolitiikkaa. Miten mahtaa olla sitten käytännössä valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa, se on toinen juttu.

Aravajärjestelmän aitona ystävänä toivon kuitenkin vilpittömästi, että molemmat lainoitusmuodot, niin yhtenäislaina kuin korkotukikin, saavat ansaitsemansa paikan, kun koko valtion asuntorahoitusjärjestelmä joka tapauksessa joudutaan lähitulevaisuudessa uudistamaan, vaikka hallitusohjelma ei siitä mitään näytä tietävänkään. Siperia tulee opettamaan.

Ohjelmassa on sentään kolme konkreettista kirjausta, joista voi aidosti kiittää hallitusta, nimittäin siitä, että ne ovat niin konkreettisia. Kaksi niistä tekee minut iloiseksi: yhtenäislainojen vuosimaksun nousun rajaaminen inflaatioon ja toiseksi valtion maiden lupaaminen asuntotuotantoon. Odotan mielenkiinnolla Malmin lentokentän ympäristön rakentamisen aloittamista.

Murheelliseksi minut tekee se, että tyhjien aravavuokra-asuntojen osalta luvataan vain nykyisen käytännön jatkuvan. Voin vakuuttaa ministeri Manniselle ja muullekin hallitukselle, että se ei tule riittämään. Tyhjenevät aravavuokra-asunnot ovat Salpausselän pohjoispuolisen Suomen ylivoimaisesti vakavin asunto-ongelma, ja se ongelma tulee vain pahenemaan. Ellei tepsiviä keinoja löydetä, kuntien ja sen jälkeen myöskin valtion käsiin räjähtää todellinen pommi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa jo nyt joka kymmenes asuinhuoneisto ei ole enää asumiskäytössä. Mitäpä, jos aluksi kokeiltaisiin tyhjien asuntojen osuuden perusteella porrastettua asumistukea yhtenä keinona?

Arvoisa herra puhemies! Kun kello käy, en ryhdy tässä esittämään useampia toimenpiteitä, jotka tästä ohjelmasta puuttuvat. Voin lainata hallitukselle vasemmistoliiton oman asuntopoliittisen hallitusohjelmaluonnoksen. Siihen on kirjattu lähestulkoon kaikki samat hyvät pyrkimykset kuin hallitusohjelmaankin, mutta siinä ovat mukana myös toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Jos meidän paperimme käyttö jostain syystä sattuisi tuottamaan poliittista näppylöintiä, niin suosittelen sitten sijalle ympäristöministeriön monistetta n:o 105: Ympäristö- ja asuntopolitiikan avainkysymyksiä. Siinä on esitelty runsaasti hyviä ja ennen kaikkea konkreettisia toimenpiteitä suomalaisen asumisen parantamiseksi. Tähän mennessä niiden toteutuminen on kaatunut valtiovarainministeriön sektorimieheen, budjettipäällikköön ja Sauli Niinistöön. Nyt, kun uuden hallituksen myötä jäljellä ovat sektorimies, budjettipäällikkö ja Antti Kalliomäki, kaikki esteethän ovatkin poistuneet. Vai ovatko?

Arvoisa puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että asunnottomuus on tästä maasta poistettava.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulevan hallituksen suurin haaste tulee mielestäni olemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan luominen muuttuvassa maailmassa. Turvallisuus 2004 -seurantaryhmän on tarkoitus jatkaa työtään tulevan turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelemiseksi. EU:n tulevaisuutta käsittelevä konventti on työskennellyt vajaan vuoden ajan ja etsinyt mallia ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinaation kehittämiseksi sekä puolustusulottuvuuden hahmottamiseksi. Konventin työn tulokset ovat nyt sen työskentelyn aikana ja sen päätyttyä myös Suomen eduskunnan arvioitavissa.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden yhtenäisyys on tärkeää koko EU:n tulevaisuuden kannalta. Mielestäni Suomen on ajettava EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämistä. Vihreä liitto on linjannut tavoitteekseen EU:n tulevaisuudesta hajautetun federalismin. Tällaista kehitystä voi mielestäni myös EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen seurata, mutta sen ei pitäisi edetä ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön edellä. Kysymys Naton kanssa tehtävän yhteistyön muodoista on erityisen ajankohtainen, jos EU:n puolustusulottuvuus syventyy.

EU:n on edistettävä kriisien ennaltaehkäisyä sekä globaalia oikeudenmukaisuutta lisäämällä kehitysyhteistyötä ja reilua maailmankauppaa. On valitettavaa, että hallitus ei ole sitoutunut ohjelmassaan tosiasiallisesti kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen.

Ennen eduskuntavaaleja Suomessa käytiin keskustelua Irakin kriisistä ja Suomen linjauksista. Tuolloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki esitti vaatimuksen tuolloisen hallituksen linjan tiukentamisesta Yhdysvaltojen suunnittelemaa sotaa vastaan. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että hallituksen kannan olisi pitänyt olla tiukempi tilanteessa, jossa Yhdysvallat kokosi sotaliittoumaa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tukea. Oppositiojohtaja Jäätteenmäki esitti myös sellaisia väitteitä, jotka saivat hänen esittämänsä kritiikin näyttämään tarkoitushakuiselta. Kysymys koko maailmaa uhkaavasta kriisistä kutistui Suomessa kiistaksi oikeista tiedoista ja arvovallasta. Näin ei todellakaan pitäisi käydä.

Vaaleja edeltänyt kriisi heijastuu hallituksen työskentelyyn tulevaisuudessa tavalla tai toisella. Nykyisen puhemiehen Paavo Lipposen poisjääminen hallituksesta oli viesti siitä, etteivät pääministeri Jäätteenmäki ja nykyinen puhemiehemme pystyneet sopimaan asiaa hallitusneuvottelujen aikana. Keskustan ja sosialidemokraattien ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkemykset on pystytty nivomaan hallitusohjelmassa niukkaan ja löyhään yhteiseen muottiin liittoutumattomuuspolitiikan jatkosta. Mutta kuinka hallitus pystyy vastaamaan konventin haasteisiin ja niihin kysymyksiin, joita globaalin turvallisuuden kehittäminen Suomelta vaatii?

Viime kauden lopulla, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta käsitteli konventtilausuntoaan, juopa keskustan ja sosialidemokraattien välillä ulkopolitiikan alalla oli merkittävä. Sosialidemokraatit olivat avoimemmalla mielellä integraation syventämisestä, kun taas keskusta pitäytyi voimakkaammin EU:n nykyisissä rakenteissa ja toimintamalleissa, siis hallitustenvälisyydessä. Päähallituspuolueiden perusnäkemysten ero EU:n kehittämisen tavoitteista voi hidastaa Suomen määrätietoisen EU-politiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä. Melko todennäköistä on, että keskusta antaa periksi sosialidemokraattien linjalle EU-politiikassa. Itse en näe EU:n kehittämisessä muuta vaihtoehtoa kuin integraation syventämisen tavalla, joka tarkoituksenmukaisesti ottaa huomioon jäsenmaiden keskinäiset erot.

Hallitusohjelmassa on uusi maininta transatlanttisen yhteistyön parantamisesta. Ottaen huomioon Irakin sodan aiheuttaman hajaannuksen kansainvälisessä politiikassa sekä sen, että Yhdysvallat on tällä hetkellä sekä Kioton sopimuksen että kansainvälisen rikostuomioistuimen ulkopuolella, voin pitää tätä hallitusohjelman kirjausta myönteisenä asiana. Jos kirjaus tarkoittaa sellaisia muutoksia Suomen ulkopolitiikkaan, joita ei ole tohdittu ääneen lausua, pitäisi pääministerin tai ulkoministerin kertoa niistä tässä keskustelussa avoimesti eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sananen tämän hallitusohjelman muista osista, niistähän on tänään käyty paljon keskustelua ja paljon on esitetty kritiikkiä sen suhteen, että asioita pelkästään selvitetään hallitusohjelmassa.

Tulevan hallituksen merkittävänä tehtävänä pitäisi olla rakenteellisen työttömyyden poistaminen, mitä aihetta ed. Soininvaara käsitteli ansiokkaasti vihreiden ryhmäpuheenvuorossa. Hallitusohjelman perusteella eväät kyseisen ongelman ratkomiseen ovat vähissä, mutta Suomen tulevaisuuden pelastamiseksi toivon silti hallituksen etsivän konkreettisia keinoja rakenteellisen työttömyyden poistamiseen.

Perhepolitiikka ja Kansallinen terveysohjelma edellyttäisivät taloudellista panostusta, jota menoraamin perusteella ei ole olemassa. Monet uudistukset ovat sen varassa, että niitä hallitusohjelmassa halutaan myönteisessä hengessä selvittää. Olen vakavasti huolestunut, kuinka tulevalla kaudella käy vammaispolitiikan ja vanhuspalveluiden kehittämisen. Nämä molemmat sektorit vaatisivat uusia toimintamalleja ja myös taloudellisia voimavaroja. On sääli, että asiat jäävät hallitusohjelmassa vain selvittämisen varaan, kun nyt tarvittaisiin ripeyttä Suomen tulevaisuuden kannalta.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Siviiliammattini vuoksi olen pitänyt itseäni verbaalisesti kohtalaisen lahjakkaana oltuani radiossa äänessä viitisentoista vuotta lähes päivittäin tuntikausia suorassa lähetyksessä. Nyt olen kohdannut kuitenkin suoran lähetyksen ylivoimaiset ammattilaiset lukiessani tätä pienoisromaania nimeltään Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma. Nostan teille hattua, arvoisat ministerit, joita onkin paikalla näköjään peräti yksi, että uskallatte astua aitioonne vastaamaan kysymyksiin omasta hallinnonalastanne, jotkut peräti jopa kolmen päivän kokemuksella uudesta vastuualueestanne. Siihen tämä pumaska toki antaa mahdollisuuden, sen verran ympäripyöreä tämä niin sanottu ohjelma on. Vaatii pokkaa ja sujuvaa ulosantia puhua puuta heinää vastoin ennen vaaleja kansalaisille annettuja lupauksia. Tällä viittaan ennen kaikkea keskustan perinteisiin lupauksiin, joihin äänestäjät yleensä pettyvät kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Minun käsiteissäni kyseessä ei ole hallitusohjelma vaan visio, tulevaisuudenkuva, johon on kirjattu lähes kaikki asiat lapsenomaisen hohdokkaasti sateenkaaren kaikissa väreissä. Kyseessä on enemmänkin maailmoja syleilevä toiveiden tynnyri kuin ohjelma. Tässä visiossa ei ole enää pitäydytty edes maan pinnalla vaan on siirrytty jo osin astraalitasolle. Ohjelma tarkoittaa selkeästi lukujärjestystä, jota noudatetaan. Tämän novellin tarinat ovat kuitenkin pikemminkin tuhannen ja neljänsadan yön ja päivän tarinoita kuin selkeä ohjelma, mitä hallitus tekee.

Tämän kirjasen mukaan hallitus odottaa, miten maailma muuttuu esimerkiksi ensi syksyyn mennessä tai ensi vuonna tai vuonna 2005. Me 200 kansanedustajaa olemme täällä mielestäni muuttamassa maailmaa ainakin Suomen osalta parempaan suuntaan emmekä odottamassa, miten muut meitä vievät. Tässä visiossa todellakin tutkitaan, selvitetään, tarkastellaan, valmistellaan, seurataan, laaditaan, määritellään ja arvioidaan, vain muutamia verbejä mainitakseni. Sen sijaan konkretialle ei tässä kokoelmassa ole juurikaan sijaa.

Jos todellakin on olemassa hallitusneuvottelujen yhteydessä laadittu salainen kansio, johon on kirjattu hallituksen tarkemmat lähiajan suunnitelmat euromäärineen, niin milloinkahan eduskunta maamme korkeimpana lakeja säätävänä ja päättävänä elimenä saa sen käsiinsä? Mitkähän vaalit on vielä käytävä, ennen kuin asiakirja julkistetaan? Edellinen suuressa salassa pidetty, silloisen pääministeri Lipposen pyytämä Sailaksen työryhmän selvityshän julkistettiin virallisesti vasta juuri käytyjen eduskuntavaalien jälkeen. Onkohan siis syksyn 2004 kunnallisvaalit käyty, ennen kuin nykyhallitus julkistaa tämän niin sanotun hallitusohjelman merkkien selitykset päättäjien ja äänestäjien arvioitaviksi?

Arvoisa puhemies! En ala arvioida koko kirjan kappaleita yksitellen, mutta otanpahan muutaman esimerkin.

Ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen on aina ollut ykkösasiani, niin on edelleen. Jo elämäntyönsä tehneet eläkeläiset ja muu vanhempi väki eivät todellakaan iltapuolella olevan elämänkaarensa vuoksi voi kauan odotella hallituksen mahdollisesti vaalikauden loppuun ajoitettuja parannuksia. Heidän aikansa on kortilla. Heidät kaikki tulee palkita heti elämäntyöpalkinnolla eli palauttaa aikoinaan tehdyt eläkkeiden leikkaukset heille, joille se vielä on mahdollista, tasokorotuksista puhumattakaan.

Sekä vanhusten, vammaisten että myös lasten omaishoito eli kotona hoitaminen on yhteiskunnalle aina edullisempi ratkaisu kuin yhteiskunnan järjestämä ja nykytekniikan keinoin laitokseen pönkätty hoitomuoto, olipa kyseessä lasten päivähoito tai vanhusten tai vammaisten laitoshoito. Omaishoitajat ovat myös useissa tapauksissa jo niin taakkansa alle nääntyneitä ja myöskin ikääntyneitä, että tarvitsevat itsekin hoitoa. Lisäksi olen aina ihmetellyt sitä, että meidän tulee yllyttää kansalaisia pelaamaan entistä enemmän erilaisia uhkapelejä, jotta siitä saatavilla tuloilla voidaan Raha-automaattiyhdistyksen tuloutuksen kautta parantaa esimerkiksi vammaisten ja muiden huonompiosaisten tarpeita.

Terveydenhuollon parempi saatavuus eri puolilla maatamme on taattava. Avoterveydenhoito sekä kunnille erittäin kalliiksi tuleva erikoissairaanhoito eivät ainakaan parane, mikäli kuntien osuutta yhteisöveroista edelleen pienennetään, ellei peräti kokonaan poisteta. Tähänkään tämä ohjelma ei anna selkeää vastausta. Valtion poukkoileva politiikka kuntien suhteen ei kannusta ketään taistelemaan kuntansa puolesta. Kuntien osuus yhteisöveroista on jo pudonnut useissa tapauksissa 45 prosentista 19 prosenttiin. Eikä tämäkään riitä vielä, vaan taloudellisesti jo nyt konkurssin partaalla olevia kuntia rokotetaan entisestään.

Ennen vaaleja puhuttiin suureen ääneen perustettavasta yrittäjyysministeriöstä. Tällaista ajatusta ei tässä novellissa näy. Ministeri Pekkarisen täällä tänään mainitsema Suomen Yrittäjien julkilausuma uuden hallituksen ohjelmasta yrittäjyyden osalta ei suinkaan ole niin hunajaista luettavaa kuin ministeri Pekkarinen tänään väitti. Kansanedustajiksi valituilla lienee pakollisena luku- ja kirjoitustaito muillakin kuin ministereillä, ja niitä taitoja kansanedustajat puhumisen lisäksi myös työkseen käyttävät. Opposition edustajille ei kannata yrittää syöttää pajunköyttä, samat julkilausumat saa myös onneksi oppositio, sitä ei voi estää edes hallituksen jääräpäisinkään jäsen.

Neljäntenä otan kantaa opiskelijoiden kohteluun. Jokainen ehdokas oli ennen vaaleja lupaamassa maat ja mannut myös opiskelijoille. Kun Sailaksen paperi julkaistiin, ponkaistiin sieltä tähän hallitusohjelmaan sangen yksiselitteinen malli tulevaisuuttaan suunnittelevalle opiskelevalle nuorisolle. Ohjelman sivulta 20 alkaen on kesäisen kedon omaisesti piirretty kaunis kukkakuvio harhauttamaan tulevaisuudentekijöitä, kunnes sivun 22 puolen välin kieppeillä se paljastetaan: "Samassa yhteydessä kehitetään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi." Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Onko kyseessä Sailaksen työryhmän mukainen kannustavampi lainamalli, josta saa verohuojennuksia, jos valmistumisen jälkeen sattuu saamaan töitä, vai kannustetaanko nuoria hankkimaan tuloja opiskeluaikana työnteolla, kuten nykyään on tapana tehdä? Mitä mahtaa tarkoittaa toimenpideohjelma, jolla edistetään jotain? Myös kohtuullisen hintaisista opiskelija-asunnoista on huutava pula joka puolella Suomea. Näistä tulevista opiskelijaneliöistä ei puhuta koko kirjasessa yhtään sanaa.

Arvoisa puhemies! Näillä saatesanoilla haluan tukea useiden oppositioryhmien esittämää kantaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. Kun tämän opuksen lukee muutaman kerran, lienee myös hallituspuolueiden edustajien helppo yhtyä mielipiteeseeni ja vaatia hallitukselta välittömästi tämän vision tilalle yksityiskohtainen hallitusohjelma.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edellä ed. Rajala arvosteli kitkerään sävyyn hallitusohjelmaa lukuisista selvityksistä. Samaan aikaan hän arvosteli sitä, että tässä ei oteta tulevaisuutta huomioon eikä katsota eteenpäin.

Ed. Rajala, eikö ole niin, että silloin kun luvataan selvittää asioita, silloin myöskin varustaudutaan ja varaudutaan siihen, että maailma ympärillämme muuttuu, toimintaympäristö ympärillämme muuttuu, ja sitten näiden selvitysten pohjalta voidaan tehdä ajanmukaiset ratkaisut, eikä niin, että lyömme kaikki lukkoon kerralla tietämättä, mitä maailma neljän vuoden tai kolmen vuoden päästä on?

Herra puhemies! Jäätteenmäen hallitus aloittaa työnsä tavoitteenaan paremman työllisyyden, yrittäjyyden ja yhteisvastuun Suomi. Politiikan suunnanmuutos näkyy, ja sen täytyykin näkyä, paitsi uusista tuoreista tekijöistä myös entistä oikeudenmukaisemmista sisällöistä. Suunnanmuutos syntyy aktiivisemmasta työllisyyspolitiikasta, yrittäjyyden todellisesta edistämisestä, tasapainoisemmasta aluekehityksestä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvan kohentamisesta.

Hallituksen työn onnistumisen takeena on huolella hoidettu talouspolitiikka ja kansantalouden saattaminen uudelleen kasvu-uralle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelmaan on kirjattu osaamisperustan vahvistaminen, panostaminen tuntuvasti tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, työvoiman koulutustason kohentaminen sekä suotuisan toimintaympäristön luominen yrityksille ja niiden avaintoiminnoille. Tavoite 100 000 uudesta työpaikasta toteutuu vain yrittäjyyden edellytysten voimakkaalla parantamisella. Tämä tuo talouteen uutta liikkumavaraa, jolla sitten pystytään huolehtimaan muun muassa peruspalveluista.

Suomen täytyy olla myös infraltaan, tietoliikenteeltään ja muulta infraltaan, sekä verotukseltaan kilpailukykyinen kansakunta. Kasvun edellytysten vahvistaminen ja siten kilpailukykyyn panostaminen on erityisen tärkeää nyt, kun Euroopan unionin yhteismarkkinat ovat laajenemassa, jolloin suomalaisille yrityksille avautuu edelleen uusia mahdollisuuksia, mutta samalla myös uhkia. Taloudellisten näkymien ollessa osittain epävarmuuden tilassa on perusteltua tehdä myös nopeita elvyttäviä toimenpiteitä.

Lisätalousarvion yhteydessä, johon nyt kiinnittyy aivan erityinen huomio, annettavasta elvytyspaketista haluan muutaman sanan sanoa. Alueellisesta näkökulmasta katsoen etenkin Itä-Suomeen — joka on ollut väestökehitykseltään menettävänä alueena jo aivan liian kauan — on kohdistettava sellaisia aluepoliittisia toimenpiteitä, joilla saadaan aikaan uusia työpaikkoja, turvataan kuntien mahdollisuudet peruspalvelutuotantoon, varmistetaan valtion palveluiden saatavuus ja tarkastellaan veroporkkanoiden käyttöä paremman talouden kasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden kohentamiseksi. Hallitusohjelman ohella on myös tulevaa lisätalousarviota tarkasteltava alueellisten vaikutusten näkökulmasta.

Talouskasvua edistävien toimien ohella hallitus on, aivan oikein, asettanut peruspalveluiden parantamisen tärkeään asemaan ohjelmassaan. Kansallinen terveyshanke ja sosiaalialan kehittämisohjelma kehittävät sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohtaamaan ikääntymisen tuomat tarpeet ja haasteet. Lapsiperheet saavat kohennuksen taloudelliseen asemaansa, kun ensimmäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisää korotetaan ensi vuonna. Vuonna 2005 korotetaan kotihoidon tukea sekä sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahaa, vuonna 2006 on sitten vuorossa kansaneläkkeen korotus.

Arvoisa puhemies! Hallituksen edessä on suuria haasteita myös suomalaisen maaseudun, maatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kannattavuudesta huolehtimisessa. Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet maaseudun kehittämisestä ja Suomen olosuhteiden huomioimisesta EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa tarvitsevat koko hallituksen tuen. Yhteinen tahtotila maaseudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja maaseudun yritystoiminnan kannattavuuden ja toimintaedellytysten vahvistamisesta vaatii myös riittävät taloudelliset resurssit maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Tässä suhteessa on paljon parannettavaa verrattuna kahteen edelliseen hallituskauteen.

Nopeassa aikataulussa hallituksen eteen tulee kaksi suurta haastetta, joissa onnistuminen on ratkaisevaa koko maaseudun kehittämisen kannalta. Maataloutemme erityisolosuhteet on huomioitava täysimääräisesti päätettäessä artikla 141:n jatkosta ja EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta. Näissä neuvotteluissa on Suomen ja EU:n välillä tärkeää päästä ratkaisuun, jossa kunnioitetaan vuoden 2002 Eurooppa-neuvoston Brysselissä vahvistamaa periaatetta, jonka mukaan maataloustuotannon on voitava jatkua kaikilla yhteisön alueilla. Nykyisin EU:n suorat maataloustuet suosivat EU:n parhaita maatalousalueita. Tämä vääristymä on korjattava korottamalla Suomen viitesatoa, luonnonhaittakorvausten enimmäismäärää ja peltokasvitukien erityislisää. Lisäksi Suomen ja EU-komission välisissä neuvotteluissa on saavutettava hallitusohjelmaan kirjattu tavoite Etelä-Suomen kansallisten tukien myöntämisvaltuuden pitkäaikaisesta korottamisesta ja varmistamisesta. Makera-rahoituksen riittävyydestä on huolehdittava. Maataloudessa on runsaasti investointitarvetta ja valmiita suunnitelmia, jotka odottavat rahoituspäätöksiä. Näiden hankkeiden toteuttaminen parantaa nopealla aikataululla työllisyyttä, ja niiden kerrannaisvaikutukset ovat mittavia, ja mikä parasta, ne ovat aitoa ja oikeaa aluepolitiikan välineistöä.

Arvoisa puhemies! Yritysverotuksen kirjaukset hallitusohjelmaan ovat päämääriltään kannatettavia. Matalapalkkaisen työn kysyntää ja tarjontaa pyritään lisäämään välillisten työvoimakustannusten kevennyksin Holmin—Vihriälän mallin mukaan. Arvonlisäveron alaraja muutetaan liukuvaksi, perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia helpotetaan huojennussäännöksiä muuttamalla ja verotilijärjestelmä otetaan käyttöön.

Selkeämpiä kirjauksia jäin odottamaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmän osalta. Tätä Suomen oloissa hyvin toimivaa järjestelmää ollaan muuttamassa. Muutos täytyy tehdä niin, ettei se vaikeuta varsinkaan pk-yritysten pääomahuoltoa eikä tuota ongelmia yritysten kehittämiselle, investoinneille ja työllistämiselle. Samoin uudistuksen aikataulun on oltava mahdollisimman yksiselitteinen. Myös piensijoittajien asema ja oikeudenmukainen kohtelu on turvattava. Verotuksen mahdollisuuksia aluekehityksen vahvistajana olisin toivonut näkeväni väkevämmin kirjattuna. Tässä on mielestäni läksyä uudelle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Yksi merkittävä suunnanmuutoksen osoitus hallitusohjelmassa ovat politiikkaohjelmat. Tämä yrittäjyyteen, työllisyyteen, tietoyhteiskuntaan ja kansalaisvaikuttamiseen keskittyvä, hallinnonrajat ylittävä poikkihallinnollinen toimintatapa on todella tervetullut ja kauan odotettu uudistus, jolla eri ministeriöiden tavoitteet saadaan yhdensuuntaisiksi. Ne ristiriitaiset tavoitteet, jotka putkihallintomalli on luonut, on syytä pikimmiten uudistaa. Elinkeinopolitiikan osalta on ollut käsittämätöntä, että kahden edellisen hallituksen aikana esimerkiksi ympäristöhallinnon ja elinkeinohallinnon ohjelmat varsinkin maaseudun kehittämiskysymyksissä ovat eronneet voimakkaasti toisistaan. Toivonkin, että yhteinen tahto ja suunta on yksi tämän hallituksen vahvuuksia.

Herra puhemies! Hallituksella ja koko päätöksentekojärjestelmällä on oltava myös herkkyyttä reagoida yhteiskunnassa ja koko laajassa toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Siksi on perusteltua ja erittäinkin perusteltua, että monet kohdat hallitusohjelmassa on luvattu selvittää. Tarvitaan rohkeita ja linjakkaita uudistuksia, jotta ne haasteelliset tavoitteet, joita ohjelmaan on kirjoitettu, saadaan toteutettua.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheessani hallitusohjelman liikenne- ja viestintäosuuteen. Viestinnän painoarvon kohoamista kuvannee ehkä jo se, että viestintä tulee tällä kertaa hallitusohjelmassa järjestyksessä ensin. Toisaalta viestinnän linjaukset ja toimenpiteet eivät vaadi samanlaisia rahallisia panostuksia, joten ehkä siinä mielessä tämän järjestyksen ymmärtää.

Hallitusohjelmassa todetaan, että liikenneverkkojen osalta väylien kunto ja pääoma-arvo pyritään ylläpitämään ja turvaamaan tiestön, rataverkon sekä yksityisteiden palvelutaso vähintäänkin nykytasoisena — paino sanalla "pyritään". Edelleen todetaan, että "Hallitus valmistelee monivuotisen, kaikki liikennemuodot kattavan liikenneinvestointiohjelman. - - Ohjelman rahoitus ja mahdolliset uudet rahoitusratkaisut selvitetään ja sovitaan erikseen". Siis taas selvitetään ja sovitaan, mutta rahoituksen taso jää avoimeksi.

Liikenneverkkojen ja erityisesti tienpidon rahoituksesta on aiheellisesti menneellä vaalikaudella kannettu huolta. Näin siitäkin huolimatta, että kiistatta erityisesti perustienpitoon suunnattiin lisää rahaa käytännössä tällekin vuodelle 50 miljoonaa euroa. Toimivat liikenneverkot ovat edelleenkin yksi tärkeimpiä yritysten toiminnan sijoittumisen valintaperusteita ja tätä kautta tärkeä osa tasapainoista aluepolitiikkaa. Tienpidon rahoitusta on mielestäni riittävästi selvitetty jo edellisen ja sitäkin edeltäneen hallituksen toimesta.

Kaikissa näissä selvityksissä päädytään samaan lopputulokseen: tienpidon ja laajemminkin liikenneverkkojen rahoitus edellyttää kuoppakorotusta, jonka taso on lähemmäs 100 miljoonaa euroa. Tätä korotusta tarvittaisiin, jotta voitaisiin kuroa kiinni kelirikon aiheuttamat tappiot teollisuudelle, perustienpidossa paitsi pitää nykytilasta huolta myös kehittää alemman asteista tieverkostoa, korottaa yksityisteiden valtionapua, panostaa tällä vaalikaudella uusiin pääväyliin edellisellä vaalikaudella jo päätettyjen lisäksi ja parantaa rautatieyhteyksiä sekä varmistaa Suomen ainoan kansainvälisen tieyhteyden E18:n valmistuminen tällä vuosikymmenellä. Kyseistä moottoritietä E 18 ei edes mainita koko ohjelmassa. Tämä kaikki uhkaa jäädä kuitenkin vain toiveeksi. Liikenneverkkojen rahoitus ei saa kaipaamaansa korotusta.

Kun ministeri Pekkarinen ystävällisesti ainoana ministerinä on täällä paikalla, on ehkä syytä palauttaa mieleen viime syksynä eduskunnassa käyty keskustelu liikennerahoituksesta, erityisesti perustienpidosta. Käytitte painavan ja ponnekkaan puheenvuoron, jossa totesitte, että keskusta sitoutuu tienpidon rahoituksessa korotuksiin: " - - varmasti sitoudumme siihen, että seuraavalla vaalikaudella, jos se meistä on kiinni, voimavaroja tähän tärkeään yhteiskuntapolitiikan lohkoon tullaan käyttämään lisää". Hallitusohjelman linjausten perusteella vuodelle 2004 rahoitustaso uhkaa jäädä jopa tätä vuotta alhaisemmalle tasolle. En tiedä, mistä hallitusohjelman linjaukset ovat kiinni, mutta toivotamme teille, ministeri Pekkarinen, voimia jatkoneuvotteluissa, jotta tämä korotus saataisiin aikaiseksi.

Edelleen liikenneosuudessa on jätetty huomiotta EU:n liikennepolitiikan mahdolliset vaikutukset Suomelle. EU:n tasolla valmistellaan muun muassa kilometriverouudistusta, joka olisi pitkien etäisyyksien Suomelle hyvin vahingollinen. Edelleen EU pyrkii harmonisoimaan dieselverotuksen, joka korottaisi myöskin suomalaisten kustannuksia. Nämä mahdolliset kustannustekijät täytyy joko eliminoida tai kompensoida tavalla, joka ei nosta suomalaisten kustannuksia.

Mutta toki hyvääkin ohjelmasta löytyy. Tavoite kehittää nopeita itäratoja sekä pohjoisen ulottuvuuden liikenneosuutta ovat oikean suuntaisia linjauksia, mutta näidenkin osalta konkreettiset päätökset odottavat. Itämeren meriturvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimet ja linjaukset ovat perusteltuja ja ajankohtaisia. Tätä tukee muun muassa monitoimimurtajan hankkiminen ja tavoite julistaa Itämeri erityisen herkäksi merialueeksi. Myös liikenneturvallisuuden korostaminen on paikallaan, samoin joukkoliikenteen palvelujen parantaminen.

Hallitusohjelman tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka sen sijaan ansaitsee jo vähän paremman arvosanan. Suomi on kiistatta tietoyhteiskunnan kehittämisessä yksi johtava valtio, aivan erityisesti, kun puhutaan viestintätuotteiden valmistamisesta. Mutta sen sijaan tämän uuden tekniikan soveltamisessa Suomella on edelleen töitä niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Yritysten tietotekniikan hyödyntämisessä yhteiskunnan tehtävä on luoda niille suotuisa säädösympäristö, kohdistaa julkisia varoja tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, aivan kuten hallitus on luvannut, sekä huolehtia korkeasta koulutuksen tasosta. Valtiovallan tehtävä on myös omalta osaltaan edistää laajakaistayhteyksien takaamista kaikkialle Suomeen. Tavoitteena tulee olla tuottavuuden kasvu niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla. Suomessa tuottavuuden kasvu laahaa tällä hetkellä, ja tietotekniikan soveltaminen tarjoaa lääkettä juuri tähän ongelmaan.

Erikseen hallitus edistää tietoyhteiskunnan kehitystä erityisellä Tietoyhteiskuntaohjelmalla, mikä on perusteltua. Se ohjelma jää kuitenkin vielä aika ylimalkaiseksi. Julkinen sektori, julkinen hallinto voisi parhaiten edistää tätä kehitystä viemällä omat palvelunsa nopeasti ja kauttaaltaan verkkoympäristöön siltä osin kuin se on mahdollista, ennen kaikkea asiakasystävällisellä tavalla. Valtionhallinnon eri osat ovat toimineet liiaksi laput silmillä. Yhteishyödyt ovat jääneet saavuttamatta. Kansalaisten palvelujen kehittämisessä verkkoratkaisut tarjoavat monia mahdollisuuksia. Tietoyhteiskuntaohjelman tulee velvoittaa julkisen sektorin eri osat, ministeriöt, keskusvirastot, entistä parempaan yhteistyöhön. Ministeriöiden ja keskusvirastojen tukipalvelut, erityisesti tietohallinta, on siirrettävä niihin erikoistuneille yksiköille.

Yleisradio Oy:n osalta hallitusohjelma siirtää mahdolliset tarkistukset uudelle parlamentaariselle selvitystyölle. Tuon työn tuloksena arvioidaan YLEn rooli erityisesti julkisen palvelun osalta sekä tämän vaatima toiminnan rahoitus. Tällöin tullaan myös alueelle, joka koskee kaupallisia toimijoita. Kaiken kaikkiaan koko tv-toimiala on voimakkaasti tappiollinen ja vaatii uusia päätöksiä, jotta digitalisoitumiskehitystä voitaisiin edistää.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan liikenne- ja viestintäpolitiikan osuudet jäävät monilta osin kovin avoimiksi, kaikkien myöhempien selvitysten ja päätösten varaan. Jäämme odottamaan niitä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Hyvin lyhyesti työllisyys- ja aluepolitiikasta hallitusohjelman tutkailun jälkeen.

Hallituksen ideana tuntuu olevan matalapalkkaisen työn lisääminen työttömyyden torjunnan uutena ja, itse asiassa se näyttää siltä, keskeisenä keinona. Tähän pyritään kahta kautta, niin sanotun Holmin—Vihriälän mallin käyttöönoton kautta, jossa siis suorana ideana on lisätä matalapalkkaisia töitä, noin 1 000 euron töitä, ja toisaalta sitten sitä kautta halutaan näitä matalapalkkahommia lisätä, että työmarkkinatuki katkaistaisiin määräajan jälkeen ja työmarkkinatuella olleet häädettäisiin työharjoitteluun.

Minä pidän — täällä on ministerikin paikalla — herra ministeri, kokonaan vääränä tätä teidän ideaanne matalapalkkaisen työn lisäämisestä Suomessa, sillä ensinnäkin kysymys on siitä, millä sitten elät, jos olet 700 euron, 800 euron tai 1 000 euron töissä. Millä elät tässä kalliissa maassa? Millä elät? Se on ensimmäinen kysymys. (Ed. Pulliainen: Amerikkalaista menoa!) Jo nyt tämä ongelma nähdään. Yhdistelmätuella olevista pääosa joutuu hakemaan toimeentulotukea. Työmarkkinatuella olevistakin sama kohtalo on valitettavan monilla. Osa-aikatyötä tekevistä hyvin moni ei pärjää sillä tulolla mitä saa. Tässä on se Amerikan-malli, ed. Pulliainen, jota tänne tuotetaan jollakin lailla ainakin soveltaen, siihen suuntaan lähtien. Ei niillä elä, ja se on se ongelmakysymys. Mitä se hyödyttää sitten tämä koko puuha, jos työllä ei elä?

Toisaalta kysymys on sitten Suomen tulevaisuudesta, ja tämä on myöskin vakava kysymys. Minä en usko, että Suomi tulee t-paitojen tuottajana selviämään. Meillä ei tätä tietä ole olemassakaan näin pienellä kansalla, näin pienellä porukalla. Meillä on vain hyvän ammattikoulutuksen, hyvän ammattiosaamisen, ylipäätään korkean osaamisen tie. Tämä teidän ideanne, herra ministeri, matalapalkkaisesta työstä riitelee tätä Suomen selviytymisen tietä vastaan. Tässä näen tämän ison, periaatteellisen, syvän ongelman nyt syntymässä olevaksi.

Mikä sitten on vaihtoehto pitkäaikaistyöttömyyteen, siihen niin sanottuun rakennetyöttömyyden kovaan ytimeen? Ei siinä minusta ole mitään muuta tietä kuin se, että lisätään ensinnäkin rajusti tukityöllistämistä. Pitää ottaa ne vanhat konstit käyttöön, jotka toimivat. Tukityöllistämisen tarvetta on kunnissa, sitä on valtion laitoksissa, jossa esimerkiksi ympäristökeskukset voisivat teettää ympäristötöitä moninkin verroin enemmän kuin esimerkiksi nyt teetetään. Firmoista löytyisi tukityöllistettyjen paikkoja jne. Siis tämä aivan perinteinen keino vain kunnolla käyttöön. Siinä on kysymys tietenkin sitten lopuksi rahasta, resursseista, mutta pidän sitä ainoana realistisena tienä. Tässä hapuillaan, kokeillaan ja sitten loppujen lopuksi päädytään tälle varmalle tielle.

Toinen, mitä tarvitaan, on koulutuksen voimakas lisääminen. Tässä pitää sitten ymmärtää myös niitä pitkäaikaistyöttömiä, kiskoa heitä takaisin töihin työelämään kouluttamalla heitä paremmin, laadukkaammin. Siellä on selviä ongelmia kyllä ollut tässä koulutuksessa, mutta se ei tuomitse kouluttamisen ideaa. Pitää vain uskoa siihen ja sitä käyttää, muuta tietä kun ei kerta kaikkiaan ole edes olemassa.

Ei tässä selvitä tämmöisillä haavekuvilla siitä, että Amerikka tulisi meille kylään tältä osin ja laitettaisiin näitä matalapalkkahommia tähän maahan. Se ei ensinnäkään elätä, ja silloin ollaan taas toimeentulotukikysymyksissä. Pienipalkkaisimmissa hommissa sitten työmarkkinatuella työharjoitteluun joutuvien osalta työmotivaatiostakin alkaa usein olla jo sitten kysymys. Mutta kun tiedetään, mitä pitäisi tehdä, niin kysymys tulee lopulta olemaan todellakin resursseista, ja nyt vaan nämä budjetin raamit, jotka te olette hyväksyneet, ovat liian kireät myös työllisyyspolitiikan kunnollisen toteuttamisen osalta.

Minä hälytän myöskin ammattiyhdistysliikkeessä toimineita tovereita ja muitakin, jotka tämän asian ymmärtävät, tarttumaan tähän matalapalkkaideaan, jota täällä nyt viritellään. Se on huono idea, se on meille sopimaton, ja jos se pääsee vallalleen, se nävertää pohjaa myös ammattiyhdistysliikkeeltä ajan myötä. Siis jos ideana on teettää halvalla, niin se ideahan lyödään sitten koko kentän läpi, mutta minä en siihen malliin siis usko ja pidän sitä aivan vääränä ja sitä vastaan tulemme toimimaan.

Aluepolitiikan osalta totean vain sen, että hallitusohjelmassa ei ole juurikaan uutta aluepolitiikan osalta. Siellä on paljon sinänsä myönteisiä lauseita, miten koko maata pitää tasapainoisemmin kehittää, ja tätä pidän tietysti jo sinänsä myönteisenä asiana, että ikään kuin otetaan selvänä asiana se, että tähän saakka tapahtunut kehitys ei ole ollut oikeata. Nyt niin kuin tavallaan perästäpäin, juhlan jälkeen, todetaan, että liian kova muuttoliike, ainakin rivien välissä, on Suomea pyyhkinyt. Mutta ne keinot puuttuvat lähes kokonaan, uudet keinot ainakin. Toivotaan, että niitä tässä sitten löytyy ja synnytellään vielä lisääkin.

Pettynyt olen siihen, että Norjan-mallin kokeilun osalta tämä homma typistyi nyt siihen, mitä Martti Korhosen alueministerinä toimiessa saatiin aikaiseksi, ainakin tällä näkösellä. Norjan-mallin osalta otettiin Lapissa kokeiluun ja eräissä saaristokunnissa tämä työnantajan sosiaaliturvamaksun poistaminen. Valitettavasti tätä kokeilua ei lähdetty laajentamaan. Minä olen tasan varma siitä, että näitä Norjan-mallin keinoja, esimerkiksi verohelpotuksia alueellisina, on pakko ottaa käyttöön jatkossa, jos meinataan, että koko maassa on esimerkiksi lääkäreitä, opettajia ja muuta koulutettua väkeä. Hallitusta tekevillä puolueilla olisi ollut mahdollisuus tukeutua vaikkapa sitten vain tulevaisuusvaliokunnan yksimieliseen alueselvityskannanottoon tammikuulta tältä vuodelta, jossa esitettiin koko poliittisen kentän yhteisellä tahdolla juuri näitten alueellisten tuloverovähennysten käyttöönoton kokeilua. Petyin siihen, että ette saaneet tästä päätöstä aikaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Hallituksen tarkoituksena ja pyrkimyksenä tietysti on sekä koulutuksen, erilaisten osaamiseen liittyvien toimien ja koko kansantalouden ja kansakunnan teknologiaperustan vahvistamisen kautta se, että ihmiset olisivat entistä taitavampia ja osaavampia, pystyisivät sellaisiin työsuoritteisiin, joista kannattaisi maksaa entistä enemmän. Totta kai se on päätavoite. Mutta kerta kaikkiaan tilanne on nyt vaan se, että Suomessa on tavattoman paljon tarjolla sellaista työvoimaa, jolle ei löydy työtä sillä hinnalla, minkä työnantajat ovat nykyisin valmiit siitä maksamaan. Tässä tilanteessa tämä paljon puhuttu Holmin—Vihriälän malli tulee kehiin mukaan, ei niin, että se alentaa niitten ihmisten, niitten matalapalkka-alojen ihmisten, palkkoja, vaan niin, että se menee työnantajaa vastaan ja maksaa osaa niistä välillisistä kustannuksista, mitä tällaisen äsken kuvaamani ihmisen palkkaaminen yritykseen muutoin maksaisi. Tämä on se idea. Tällä ei todellakaan ole tarkoitus edistää ikään kuin matalapalkka-aloja ja niiden osuutta kansantaloudessa, vaan tarjota työtä niille ihmisille, jotka haluavat tehdä työtä, ja myöskin tehdä mahdolliseksi yrityksille palkata, yrityksille, joilla on työn teettämisen tarvetta sinänsä kosolti jäljellä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tässä hallituksen ohjelmassa se idea, että lisätään matalapalkkaisille töitä. Holmin—Vihriälän mallihan on nimenomaan idea siitä. Siinähän lähdettäisiin siitä ajatuksesta, että 1 000 euron töitä haluttaisiin lisää, siis kuukausitulona. Kun semmoinen idea on, silloinhan halutaan niitä matalapalkkaisia hommia Suomeen. (Ed. Sasi: On se parempi, että on töitä, kuin että ei ole töitä!) — Voihan sitä tukea paremmin palkattuja töitä, pyrkiä siihen, että niillä palkoilla, joita töistä maksetaan, elää myös. Tuhannella eurolla, ed. Sasi, te ette sitä tiedä varmaan, ei elä. Teillähän on päivässä sen verran tuloa, niin on helppo puhua, että niitä matalapalkkahommia vaan lisää. Siis niillä ei elä.

En minä pidä oikeana, että semmoinen idea on olemassa, pääideana lähes, että matalapalkkaisia töitä lisää, joilla ei pärjää, ja tuetaan niitä. Tämä on minusta se kysymys, jota pitää nyt paljon käsitellä, ennen kuin tälle tielle lähdetään.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ellei mitään tämäntapaista, mistä Holmin—Vihriälän malli puhuu, kehitetä, seurauksena siitä, että tällaista työvoimaa, mitä kuvasin, on olemassa, on se, että tämä väki on ennen pitkää työttömänä. Sen jälkeen, jos valtion toimenpitein, erilaisin tukityöllistämistoimenpitein tavallaan valtion rahalla, ne ihmiset siirretään erilaisiin työpaikkoihin, monta kertaa tämä tie merkitsee yhtäältä valtiovallan kannalta suurempia kustannuksia ja myöskin sen kansalaisen itsensä kannalta monella tavalla epävarmuutta enemmän eikä myöskään ansiotasossa ollenkaan sitä tasoa, mitä markkinaehtoisemmin ihmisen työllistäminen voisi hänen kannaltaan merkitä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ministeri Pekkariselle todeta, että nythän on kysymys nimenomaan niistä ihmisistä, jotka ovat jo pääsääntöisesti työttöminä. Niitä on erittäin paljon, noin 170 000 työmarkkinatuella, peruspäivärahalla olevia ihmisiä, jotka saavat 23 euroa päivässä miinus verot. Tämä on se tosiasia, että kun tällä hinnalla tai hiukan enemmällä pyritään saamaan ihmisiä töihin, sillä palkalla ei kerta kaikkiaan tule toimeen. Mikä on silloin työmotivaatio ihmisellä, jolta edellytetään, että tekee työtä, ja sillä palkalla ei saa leipää? Leipä pitää käydä hakemassa leipäjonoista. Ei sellaista mallia voi kannattaa. Ed. Sasi, te todella saatte niin paljon enempi kuukaudessa, mitä ne ihmiset saavat vuodessa. On silloin turha puhua, että tämmöinen malli olisi kannattava.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti on selvää, että on paljon parempi vaihtoehto ihmiselle olla työssä kuin työttömänä, mutta vasemmistoliiton laitimmainen siipi vaatii työttömyyttä. (Ed. Kuoppa: Palkkaa työstä!) Kyllä totuus on se, että jos ei ole työtä pitkään aikaan, se johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytymistäkö te haluatte? Mitä ilmeisimmin juuri sitä. Tässä Vihriälän—Holmin mallissa ajatus on se, että työntekijä saa sen saman palkan, mutta työnantajan kustannukset ovat pienemmät, jolloin työnantajalle tulee halvemmaksi, edullisemmaksi, ottaa henkilö työhön. Se ei vaikuta sen työntekijän palkkaan. Haluan muistuttaa, että meillä on työehtosopimuksen mukaiset palkat, joita joka tapauksessa täytyy maksaa, eikä tässä puututa niihin. Eli te haluatte työttömyyttä, me haluamme töitä ihmisille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se ratkaisu tässä näköjään löytyi. Jos lähdetään siitä, että työehtosopimuksen mukaiset palkat maksetaan ja taulukon mukaan, niin asia on ihan sillä siisti. Nyt on vain kysymys siitä, mitä toveri tuolta vasemmalta laidalta esitti, ollaanko Amerikan-mallin mukaisessa järjestelmässä, jossa tulee kahdesta tuutista samanaikaisesti. Siinä nyt ei ole yhtään mitään järkeä, että yhteiskunta maksaa kahdesta tuutista niin, että ihmisillä on jotakin toimeentuloa, jolla voi elää.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt ed. Sasille aivan selväksi tehdä tämän asian, että vasemmistoliitto ei halua pitää ihmisiä työttöminä. Me haluamme, että ihmiset saavat työtä, oikeaa työtä eikä semmoista tempputyötä, josta maksetaan matalaa palkkaa, josta ei kerry ansiosidonnaista sosiaaliturvaa eikä muuta. Me haluamme, että ihmiset voivat elää elämäänsä sillä tavoin, että he voivat arvostaa itseänsä, saada itsekunnioituksensa takaisin eivätkä roiku vuosikausia työttöminä. Meillä oli aikoinaan velvoitetyö. Se purettiin, kun perustuslaista poistettiin oikeus työhön. Emme me ole nyt sitä vaatimassa takaisin, mutta sitä, että todellakin se aktiivinen työvoimapolitiikka tarkoittaisi sitä, että ihmiset saavat kunnon työtä ja tänne ei luotaisi sellaisia matalapalkka-aloja, kuten USA:ssa ja eräissä muissa maissa, Hollannissa ja monissa, on tehty, sellaista osa-aikatyötä, jolla ei elä.

Jos te ajattelette vaikka Helsingin tai monien muiden isojen kaupunkien elinkustannuksia, vuokratasoja ja muita vastaavaa, niillä matalapalkoilla, joista täällä puhutaan ja joita kokoomus vahvasti ajaa, ei kerta kaikkiaan elä. Minä toivon, että tämä punamultahallitus ei tätä maata sillä tavalla muuta ja murenna hyvinvointiyhteiskuntaa, että uusi köyhälistö syntyy maahan, joka pakotetaan töihin palkalla, jolla ei elä. (Ed. Sasi: Me olemme samaa mieltä ed. Ojalan kanssa, mutta ed. Tennilä on eri mieltä!)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä vielä palaan tähän Holmin malliin. Tutkikaa sitä ja tutkikaa erityisesti ay-liikkeen toverit tätä mallia myös sosialidemokraattisessa liikkeessä. Siinä on ideana lisätä 1 000 euron töitä, piste. Siis ei kunnon palkalla tehtäviä töitä, vaan tällä liian pienellä palkalla tehtäviä töitä, joilla ei pärjää. Kyllä kaikenlaisia työllistämiskonsteja pitää hakeakin, mutta aina kunnon palkalla työehtosopimuksen mukaan. Tämä on ydin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ei minun mielestäni tuhansien eurojen kuukausipalkkatasossa silloin, kun on useista tuhansista kysymys, ei siinä tarvita valtion väliintuloa millään muodoin. Olin hivenen yllättynyt siitä, mitä ed. Tennilä täällä sanoo, kun hän antaa ymmärtää, että pitäisi ikään kuin korkeampipalkkaisista kansalaisista kyseen ollen mennä Holmin—Vihriälän mennä väliin. Ei niin, eikä hallitus tähtää mihinkään Yhdysvaltain ja USA:n malliin, kaukana siitä.

Vielä ed. Ojala, kun sanoitte, että te ette hyväksy sellaisia järjestelyjä, jotka heikentäisivät ansiosidonnaista sosiaaliturvaa: Tämä malli, tämä Holmin—Vihriälän mallihan, merkitsee nimenomaan sitä, että kaikki sosiaalietuudet ihmisille kertyvät siinä järjestelmässä täsmälleen samalla tavalla kuin normaalisti ihmisen tullessa palkatuksi johonkin työpaikkaan. Eivät ne mene pois. Oli tärkeätä, että sanoitte tässä tuon epäilyksenne, että saatamme heti torjua, koska noin ei ole kuin teidän rivienne välistä, itse asiassa riveiltäkin, oli luettavissa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aion puheenvuorossani lyhyesti käsitellä kolmea asiakokonaisuutta: ensinnäkin globalisaation hallintaa, toiseksi sosiaaliturvan uudistamista ja sitä kautta myöskin tätä matalatuottoisten alojen ongelmaa, mistä tässä juuri äsken debatoitiin, ja kolmanneksi opintososiaalisia etuuksia.

Kehitysmaapoliittisesta näkökulmasta yksi keskeinen ongelma on, että kehitysyhteistyöllä joudutaan korjailemaan niitä vahinkoja, joita itsekkäällä ja lyhytnäköisellä kauppapolitiikalla on aiheutettu. Nyt hallituksessa on päädytty ratkaisuun, jossa samalla ministerillä on vastuullaan niin kauppapolitiikka kuin kehitysyhteistyökin. Tämä antaa mahdollisuuden entistä koherentimpaan politiikkaan. On kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei kehitysyhteistyötä alisteta kauppapoliittisille intresseille. Nyt ei ainakaan toinen käsi voi väittää, ettei tietäisi, mitä toinen tekee.

Hallitus toteaa ohjelmassaan maailmankaupan vapauttamisen olevan tärkeä tavoite. Toistaiseksi kaupan vapauttaminen ei ole ollut sellaista globalisaation hallintaa, joka edistäisi globaalia oikeudenmukaisuutta ja vähentäisi köyhyyttä. Hurskas toive kehitysmaiden edun muistamisesta ei riitä.

Maailman kauppajärjestö Wto on tällä hetkellä sitovin globaalin hallinnon väline. Olisi kiireellisesti arvioitava Wto:n päätösten, sääntöjen ja niiden täytäntöönpanon vaikutukset muun muassa ihmisoikeuksiin ja ympäristöön. (Ed. Sasi: Parantavat niitä, on tutkittu!) — Hyvä. — Toistaiseksi ei ole otettu käyttöön menettelyjä, joilla voitaisiin YK:n valvomin kriteerein varmistaa, etteivät Wto:n toimet heikennä kestävän kehityksen mukaisia tavoitteita.

Hallitusohjelman perusteella globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulma olisi alisteinen vapaakaupalle. Toivottavasti tämä on minulta vain pahantahtoinen väärinymmärrys. Ympäristöpolitiikkaa käsittelevässä osiossaanhan hallitusohjelma kertoo, että "Kestävän kehityksen periaatteet ovat keskeisessä asemassa Suomen globalisaation hallintaa koskevassa toiminnassa". Toivon totisesti, ettei tämä ole sellainen korulause, joka on tarkoitettu vain kosmeettiseksi eleeksi, vaan se sisäistetään myös silloin, kun kyse on kauppapolitiikasta. Lähitulevaisuudessa keskeistä on varmistaa, ettei kaupan vapauttamisen varjolla vaaranneta hyvinvointiyhteiskunnan kannalta keskeisiä julkisia palveluja ja sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa.

Arvoisa puhemies! Hallitus peräänkuuluttaa ohjelmassaan ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Ohjelmassa todetaan, että "Ihmisen toimeentuloa - - on tarkasteltava työnteon, verotuksen, sosiaaliturvan ja palveluiden näkökulmasta kokonaisuutena". Vihreät ovat esittäneet perustulojärjestelmää yhtenä ratkaisuna työllisyyden parantamiseen ja sosiaaliturvan selkeyttämiseen. Perustulo tarkoittaa kaikille pienituloisille automaattisesti kuukausittain maksettavaa summaa. Tuki pienenee, kun ansiotulot kasvavat. Perustulojärjestelmässäkään ei tietenkään jätettäisi heitteille niitä, jotka eivät pysty töitä tekemään, joten se ei korvaa kaikkia nykyisiä tulonsiirtoja.

Perustulo toimisi palkkasubventiona matalatuottoisille aloille ja näin vaikuttaisi rakenteelliseen työttömyyteen ihmisten kannalta tarkoituksenmukaisemmalla tavalla kuin monet tempputyöllistämisen muodot, jotka työttömät ovat usein kokeneet puhtaaksi simputukseksi.

Pääministeri on peräänkuuluttanut rohkeutta ja luvannut olla valoisampi vaihtoehto. Olisi tosi hienoa, jos tämä tarkoittaisi avointa ja rohkeaa keskustelua tulonsiirroista. Perustulo ei tarkoita ihmisten kannustamista loikoiluun, vaan päinvastoin. Perustulon jälkeen jokainen ansaittu euro kasvattaisi käteenjääviä tuloja eikä työn vastaanottaminen olisi koskaan riski, niin kuin nykyjärjestelmässä joissain tilanteissa on. On paljon järkevämpää, että ihmiset ovat edes osittain töissä kuin kokonaan työttöminä. Perustulo helpottaisi elämää siellä, missä leipä on nyt tiukimmassa eli maaseudulla. Se toisi työtä niille, joilla nyt on vaikeata työllistyä eli heikosti koulutetuille.

Arvoisa puhemies! Opiskelijat odottelevat henkeään pidätellen, mitä uudella hallituksella on annettavanaan. Opintorahaan ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tehty kuin leikkaus, mutta luonnollisesti sen reaaliarvo on laskenut joka vuosi. Nyt hallitus ohjelmassaan lupaa kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Toivottavasti tämä tarkoittaa esimerkiksi opintorahan korottamista, opintotuen asumislisän ympärivuotistamista eli opiskelukytkennästä luopumista ja asumislisän vuokrakaton korottamista. Tämä vuokrakaton korottaminen on mahdollista tehdä myös alueellisesti porrastetusti.

Kovin luottamusta herättävää ei ole se, että opintososiaalisten etuuksien osalta hallitusohjelma on varsin ylimalkainen eikä myöskään julkisuudessa ole näkynyt aikatauluarvioita opintorahan tasokorotuksesta toisin kuin eräiden muiden sosiaalietuuksien osalta. Haluan muistuttaa, että vajaa kolme viikkoa sitten opiskelijat huusivat räntäsateessa tuolla rappusilla opintorahan korotuksia ja silloin joka ikisen eduskuntaryhmän edustaja niitä lupasi. Tämä oli siis vaalien jälkeen. Eilen opiskelijat luovuttivat samaisilla rappusilla opintotukivetoomuksen, jossa oli 79 000 nimeä. Se on paljon.

Hallitus lupaa kehitellä opintotukijärjestelmää kannustavammaksi. Hyvä pohja tälle työlle on viime vuonna luovutettu kannustavuustyöryhmän muistio. Kannustavuus on nimittäin siitä hauska käsite, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Toisten mielestä paras kannustin on keppi, toisten mielestä porkkana. Kannustimia pohdittaessa on syytä muistaa, että koulutuksellinen tasa-arvo on Suomen kaltaiselle, osaamiseen nojaavalle pienelle maalle elinehto. Opintotukijärjestelmän on oltava sellainen, että myös vähävaraisten lapset, perheelliset ja niille paljon puhutuille matalapalkka-aloille valmistuvat voivat opiskella kokopäiväisesti ja turvalliseen ja parempaan huomiseen luottaen.

Markku Koski /kesk:

Herra puhemies! Hallitusohjelman osalta on moitittu sitä, että hallitusohjelma on täynnä selvityksiä, tavoitteita, visioita — näinhän täytyy ollakin. Ne konkretisoituvat siinä vaiheessa, kun tehdään lakiesityksiä, hyväksytään lakeja, jotka ovat tämän ohjelman mukaisia, taikka rakennetaan budjetti, joka pitää sisällään niitä muutoksia, jotka tässä ohjelmassa ovat mukana. Nimittäin muutosta ei kirjoiteta täydellisenä neljässä päivässä, vaan se tarvitsee hiukan pidemmän ajan. (Ed. Pulliainen: Luonnokset olivat jo valmiina!) — Totta kai täytyy olla luonnoksia, jotka ovat niillä puolueilla, jotka lähtevät hallitukseen mukaan ja jotka neuvottelevat ohjelmasta ja löytävät yhteisen näkemyksen, mille pohjalle ohjelma rakentuu.

Mielestäni ensimmäinen muutos, mikä tämän ohjelman kautta tulee, on aluepolitiikka. Todetaan, että pyritään aluepolitiikalla tasa-arvoisempaan alueelliseen kehitykseen. Se on aika paljon todettu. Me olemme eläneet pitkän aikaa tilanteessa, että voimavarat ovat kohdistuneet kasvukeskusten kehittämiseen. Siinä on omat hyvät puolensa, elikkä on pyritty korkean teknologian kautta kehittämään kasvukeskuksia, jotka ovat avautuneet maailmalle ja vieneet Suomea kansainvälisyyteen. Esimerkiksi Oulun osalta on todella hyvä, että Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Suomessa, on Oulun veroinen kasvukeskus, joka edesauttaa tulevaisuudessa myöskin alueen kehittymistä. Mutta ei ole kenenkään etu se, että Oulun ympäristö vetää vuositasolla noin 3 000 ihmistä siihen ympäristön alueelle, jolle rakennetaan uusia asuntoja, uusia palveluja, ja samanaikaisesti maaseutu tyhjenee ympäriltä ja siellä jää käyttämättä olemassa olevia palveluja. Tätä hyvää, mitä Oulussa tai kasvukeskuksissa on, pitää pystyä säteilyttämään myöskin ympäristöön laajemmalle, ja sitä kautta on pidettävä huolta siitä, että myös siellä oleva palveluvarustus pysyy edelleen käytössä ja ihmisiä on siellä olemassa, jotka niitä palveluja käyttävät.

Millä tavalla sitten aluepolitiikkaa voidaan toteuttaa? Nimenomaan yrityspolitiikan kautta, sitä kautta, että syntyy uusia yrityksiä, jotka työllistävät, tuovat työpaikkoja, ja niitä työpaikkoja syntyy myöskin sinne kasvukeskusten ulkopuolelle.

Hallitusohjelmassa todetaan, että edesautetaan sukupolvenvaihdoksia, edesautetaan myöskin syntyvien uusien yritysten rahoitustilannetta alkuvaiheessa. Nämä ovat todella tärkeitä toimenpiteitä, joita todella tarvitaan. Sitä kautta voimme tavoitella sitä, että vuositasolla Suomeen syntyisi noin 8 000 uutta yritystä, jotka me tarvitsemme, jotta työllisyystilanteemme paranee.

Hallitus toteaa, että pienten ja keskisuurten yritysten verotusta ei tule kiristää. Tässä yhteydessä on otettu esille yhtiöverotusjärjestelmän hyvitysjärjestelmän poistuminen, joka on hallitusohjelmassa mainittu. Mielestäni sen osalta on asiaa kyllä tutkailtava hyvin tarkkaan. Totesin omassa debattipuheenvuorossani sen, että tähän järjestelmään liittyy myöskin verojäämämenettely, jossa on lähdetty siitä, että on aikaa kymmenen vuotta hyödyntää verojäämät, jotka tämän järjestelmän kautta ovat tulleet. Silloin on todella selvitettävä se, minkälainen siirtymävaihe tarvitaan tämän järjestelmän purkamiseen. Toisaalta, jos EY:n tuomioistuin antaa mahdollisuuden jatkaa tätä menettelyä, pitäisin myöskin harkinnan arvoisena sitä, että sitäkin harkittaisiin uudelleen.

Mitkä ovat sitten niitä konkreettisia yrittämisen paikkoja, joita voi löytyä myöskin syvältä suomalaiselta maaseudulta? Niitä on olemassa. Niitä löytyy mekaanisesta puunjalostusteollisuudesta; siitä löytyy Suomessa esimerkkejä. Täällä onkin ohjelman sisällä mainittu erityisesti mekaanisen puunjalostusteollisuuden edistäminen ja kehittäminen ja edesauttaminen sillä tavalla, että siellä tulee uutta tuotantoa, uutta korkeaa teknologiaa, joka käsittelee suomalaista puuta pidemmälle ja vie sen maailmalle. Tämä on yksi työllistämisen suuri mahdollisuus.

Sen lisäksi energiapolitiikan parissa on valtavasti suomalaista työtä hyödyntämättä. Sekin vaatii muutoksia verojärjestelmiin. Esimerkiksi biokaasun osalta suurentuneet karjatilat pitävät aika suurta varastoa itsellään lietteitten osalta. Niiden hyödyntäminen biokaasuksi on täysin mahdollista. Tekniikka on olemassa, mutta sen tuotannon aikaansaaminen estetään sillä, että meillä on liian korkea polttoaineverojärjestelmä, joka tekee siitä tuotteesta liian kalliin. Sielläkin on uutta työllisyyttä olemassa. Energiapuolella löytyy lisää vielä pelletistä, turpeesta, hakkeesta, ruokohelpistä. Niitä mahdollisuuksia on edesautettava ja synnytettävä työllisyyttä Suomeen myöskin kasvukeskusten ulkopuolella.

Myöskin suomalainen maatalous on edelleen työllistäjä. On pidettävä huolta siitä, niin kuin hallitusohjelmassa todetaan, että tässä Euroopan unionin muutosvaiheessa myöskin suomalaisilla maatiloilla on mahdollisuus jatkaa taloudellista toimintaa myös näitten muutosten jälkeen. Olen sitä mieltä, että nyt perusmaatalouden lisäksi on myöskin otettava vakavasti nämä uustuotteet elikkä non-food-tuotteet, ruokohelpi, sitten myöskin luomutuotteet. Ne on mainittu hallitusohjelmassa sillä tavalla, että edesautetaan luomutuotantoa markkinoitten kysyntää vastaavasti, mutta kyllä tähän on lisättävä myöskin näitä markkinointipanoksia. Suomen täytyy avautua luomupuolella ja erikoistuotteissa maailmalle, ja meillä täytyy olla mahdollista viedä niitä tuotteita maailman messuille esille ja sitä kautta avata markkinoita. Kysymys siellä ei ole suuresta rahasta, mutta tärkeästä asiasta. Mitä maailmalla olen kiertänyt esimerkiksi luomumessuja, hyvin harvoin siellä on tavattavissa suomalaisia luomutuotteita. Se on valitettavaa sinänsä.

Kuntapolitiikan osalta hallitusohjelmassa mainitaan, että vapaaehtoisia kuntaliitoksia tuetaan, mutta todetaan myöskin seudullisen yhteistyön kehittämisestä, että tuetaan myöskin seudullista yhteistyötä, sen syntymistä. Itse olen Nivala-Haapajärven seutukunnasta ja voin tuoda terveisiä sieltä seutukokeilusta, joka etenee. Kunnat ovat tekemässä yhteistyötä keskenään, ja väitän, että sieltä tulee kyllä tulevaisuudessa myöskin etua ja hyötyä sen osalta, että voidaan aikaansaada alueellisia palveluja ja voidaan todennäköisesti saada aikaan myöskin hieman kustannussäästöjä. Mutta näissäkin asioissa täytyy olla varovainen. Nimittäin kuntien peruspalvelujen osalta täytyy muistaa, että ne matalalla olevat palvelujärjestelmät ovat niitä kaikista edullisimpia järjestelmiä. Kotihoito, omaishoito ja tuettu hoito, joka tapahtuu kotona, on kaikista edullisinta, sen jälkeen pienissä palvelukodeissa tapahtuva hoito, ja sen jälkeen mennään kunnan terveyskeskukseen, siitä aluesairaalaan, siitä erikoissairaalaan. Aina, kun mennään portaita ylöspäin, kustannukset nousevat. On pidettävä huolta siitä, että ei lähdetä purkamaan sieltä halvimmasta päästä, vaan edesautetaan todella niitten palvelujen säilymistä.

Hallitusohjelman osalta totean tyytyväisyydellä myöskin sen, että Kansalaisten turvallisuus -kohdassa on mainittu pelastushelikopterit ja se, että ne ollaan siirtämässä valtion budjettiin. Itse olen mukana Sepe-toiminnassa ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä sen rahoituksesta noin puolet tulee Raha-automaattiyhdistyksen kautta ja loppuosa kerätään vapaaehtoistoiminnalla. On syytä todella lähteä siitä, että se toiminta vakiintuu ja siirtyy valtion budjettiin.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma sisältää paljon hyviä asioita, hyviä tavoitteita, hyviä uudistuksia. Huonoja asioita, heikennyksiä nykyisiin etuihin, se ei sisällä juuri lainkaan, vaan päinvastoin eri ryhmien saavutetut edut ja etuoikeudet luvataan turvata. Hyvä näin, jos hallitus pystyy toteuttamaan ohjelmansa.

Laaja ohjelma-asiakirja koostuu monen tasoisesta tekstistä. Hallituspuolueet ovat luonnollisesti pyrkineet saamaan ohjelmaan mukaan mahdollisimman paljon omista vaaliohjelmistaan. Tässä ne ovat myös laajasti onnistuneet. Politiikan uskottavuuden kannalta vaaliohjelmien muuttuminen hallitusohjelmiksi on hyvä asia. Huono asia on, jos hallitusohjelmat toteutuvat yhtä huonosti kuin vaalilupaukset ovat aiemmin toteutuneet. Uudella hallituksella on erittäin vaativa, ehkä jopa mahdoton, tehtävä toteuttaa ohjelmansa. Tosin ohjelman teksti on melko löysää. Yleisin sana on "selvittää". Selvitykset eivät paljon maksa, jos rahan tai muun puutteen tai erimielisyyden takia selvitykset eivät johda käytännön tuloksiin.

Itse hallitusohjelmapaperissa määrä on korvannut osittain laadun. Kysymys on varmasti myös kiireessä tehdyistä papereista. Siitä huolimatta ohjelman luku tuo väistämättä mieleen toteamuksen, että asiakirja on koottu leikkaa ja liimaa -systeemillä. "Puolet pois" on hyvä ohje kirjoittajalle. Tämä tiivistämisen ohjeen noudattaminen olisi tehnyt hyvää myös tälle hallitusohjelmalle.

Hallitusohjelman tekstimuotoilut ovat pääosin niin löysiä, että niiden perusteella hallitus voi harjoittaa melkein mitä tahansa politiikkaa joutumatta sananmukaisesti kiinni hallitusohjelman rikkomisesta. Toisaalta on niin, että kansalaiset odottavat kaikkien niiden hyvien asioiden toteuttamista, jotka on kirjattu ohjelmaan. Jos hallitus ei pysty toteuttamaan ohjelmaansa, on sen uskottavuus vaarassa.

Uhkan ja esteen ohjelman toteuttamiselle muodostaa tiukka talouden raami ja toisaalta tarvittava poliittinen yksimielisyys. Hallituksen sisällä on väistämättä odotettavissa kovaa poliittista vääntöä. Hallitusohjelman konkreettinen sisältö selviää vasta sen käytännön toteuttamisen kautta. Uuden hallituksen ohjelmassa on vain hyvin vähän konkreettista, sellaisinaan toteutettavia tavoitteita. Toisaalta myöskään tällainen väljä ohjelma ei estä järkevän politiikan harjoittamista, ohjelma ei rajoita hallituksen hyviä pyrkimyksiä.

Hallitusohjelman toteuttamisen suurin vaikeus, jos poliittiset seikat sivuutetaan, on talous. Riittävätkö rahat kaikkeen hyvään, mitä ohjelmassa luvataan? Jos kansantalous ja sen mukana valtiontalous lähtee ripeään kasvuun, on ohjelma mahdollista neljässä vuodessa toteuttaa. Hallitusohjelman alkusivuilla asetetaan tiukat taloudelliset raamit. Nuo raamit eivät mahdollista laajoja lisämenoja. Monet hyvät asiat ovat väistämättä jäämässä vain selvitysten ja pyrkimysten varaan, mikäli hallitus pitää kiinni taloudellisista kehyksistä. Toivottavasti terveen talouden kehityksestä pidetään kiinni ja hallitus muistaa viime vuosikymmenen talouslaman ikävän todellisuuden ja ne ikävät seuraukset, joita leikkauksista kaikkein köyhimmälle kansanosalle oli. Tuonkin ikävän laman suurin syy oli löysä talous yhdistettynä sinänsä erinomaisen hyviin pyrkimyksiin.

Hallitusohjelma ei anna kovin tehokkaita eväitä talouden kasvuun ja työllisyyden parantumiseen, jos ohjelmaa verrataan esimerkiksi Sailaksen työryhmän paperiin. Hallitusohjelman heikkous on talouden ja työllisyyden kannalta varovainen ja mitäänsanomaton veropolitiikka. Hallituksen on välttämätöntä harjoittaa enemmän kasvua rohkaisevaa veropolitiikkaa kuin ohjelmassa luvataan. Ilman rohkeampaa veropolitiikkaa ei myöskään työllisyys voi parantua, ja ilman voimakasta sysäystä talouteen ja työllisyyteen rahat eivät riitä hallitusohjelman toteuttamiseen. Tässä suhteessa hallitusohjelma ei ole riittävän realistinen suhteessa talouden nykyisiin mahdollisuuksiin.

Talous on uuden hallituksen avaintekijä mutta myös hallitusohjelman heikkous. Hallitusohjelma ilmentää hyviä ja kannatettavia pyrkimyksiä. Niiden lopullinen merkitys selviää vasta, kun ne konkretisoituvat hallituksen päätöksiksi. Tämä edellyttää hallituspuolueiden välisiä hyviä ja reiluja suhteita. Riittävä poliittinen luottamus ei ole itsestäänselvyys, vaan sen hyväksi on hallituspuolueiden johdon toimittava. Vain käytännön teot näyttävät, onko luottamusta vai ei.

Talous ja poliittinen luottamus voivat olla uuden hallituksen akilleenkantapäät. Jos maan talous saadaan rohkealla ja järkevällä talouspolitiikalla nousuun, on helpompi rakentaa myös tarvittavaa keskinäistä luottamusta ja sitä kautta toteuttaa laaja hallitusohjelma. Koko poliittisen järjestelmän kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hallitusohjelma toteutetaan. Se on vakava ohjelma, sen täytyy olla vakava ohjelma. Hallituspuolueiden itsensä kannalta ohjelman toteuttaminen on välttämättömyys. Jos hallitusohjelmasta muodostuu vaalilupausten luontoinen asiakirja, joutuvat hallituspuolueet mutta myös muut poliittiset toimijat uskottavuuskriisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus, hallituspuolueet ja niiden kansanedustajat ovat erittäin vaativan neljän vuoden mittaisen ponnistuksen edessä. Kysymys ei ole vain hallituksen ja hallituspuolueiden vaan koko Suomen ja kaikkien suomalaisten menestyksestä. Haaste on vaativa. Haasteesta selviämiseksi me tarvitsemme päättäväisyyttä, ahkeruutta, tervettä järkeä mutta vähintään hitusen myös hyvää onnea.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Käsissämme on erityisesti tasa-arvolla ratsastavan hallituksen tekemä hallitusohjelma. Tasa-arvo tämän hallitusohjelman mukaan on sitä, ettei v-sanaa käsitellä — v niin kuin väestöpolitiikka. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee lapsia, sillä kahdenkymmenen vuoden kuluttua meillä on paha pula työntekijöistä ja eläkkeiden maksajista. Tälle hallitukselle tärkeämpää on turvata 75 prosentin työllisyysaste kuin suomalaisten lisääntyminen luonnollisella tavalla. Tärkeämpää kuin suomalaiset sukupolvet on työvoiman tarjonnan turvaaminen maahanmuuttajien avulla. Maahanmuuttopolitiikka on saanut oman otsikkonsa hallitusohjelmassa, väestöpolitiikka ei.

Hallitusohjelma lupaa laatia kokonaisselvityksen lapsiperheitten taloudellisesta tilanteesta. Eikö näitä selvityksiä ole jo hyllymetreittäin? Eivätkö kaikki lapsiperheet tiedä jo tarkkaan, millainen taloudellinen uhraus lasten hankkiminen on? Voiko hallitus olla ainoa taho, joka vielä tarvitsee selvityksiä tässä asiassa? Kyllä nyt on jo tekojen aika, tekojen, joita pääministeri lupaa hallitukselleen tekemässään motossa: luvataan vähemmän, tehdään enemmän.

Tulevaisuuden Suomi tarvitsee koulutettua ja osaavaa väestöä. Koulutettu ja jopa korkeakoulutettu työvoimamme, ihmiset, jotka ovat vuosia opiskelleet korkeakouluissa ja yliopistoissa, haluavat panostaa työuraan. Se on myös se, mitä yhteiskunta heiltä odottaa. Työuraan haluavat panostaa myös hallituksemme nais- ja miesministerit, vaikka heillä olisi pieniä lapsia, jopa yksinhuollettavina, vai onko tarkoitus antaa hyviä elämänohjeita tyyliin "älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon"? Pienten lasten vanhemmat saavat tältä hallitukselta todellisten vaihtoehtojen sijaan pelkkää lasten laitoshoitoa. Onhan hallitusohjelmaan oikein kirjattu, että hallitus vahvistaa naisten ja miesten työssäkäynnin edellytyksiä, kuten laadukasta päivähoitoa ja muita toimivia julkisia palveluita.

Kouluikäisille lapsille ministerit tarjoavat iltapäivälehdissä malliksi lastenhoitoa työttömien isovanhempien tai eläkeläisten toimesta. Eräs demariministeri kutsui tätä jo vuosikymmeniä sitten kollektiiviseksi lastenhoidoksi. Tosiasia on kuitenkin, että tämä kollektiivi asuu keskimäärin 70 kilometrin päässä. Useat isovanhemmat ovat lisäksi itsekin vielä työelämässä, varsinkin tulevaisuudessa, kuuluuhan hallitustavoitteisiin työelämän pidentäminen. Myös työssäkäyvien vanhempien lapsilla on kuitenkin oltava oikeus turvalliseen kotiin ja aikuiseen ihmiseen illalla kotona. Tämä olisi ratkaistavissa sillä, että perheen mahdollisuuksia palkata työntekijä kotiin helpotettaisiin. Kyseessä olisi myös tärkeä työllistämiskeino.

Sosialidemokraattien vaaliohjelmasta puuttuivat maininnat kotihoidon tuesta. Jostain käsittämättömästä syystä kotihoidon tukea pidetään rikkaiden porvariperheitten vaihtoehtoisena lastenhoitona. Siitäkö johtuu, ettei hallitusohjelmaan ole saatu kotihoidon tuesta mainintaa kuin epämääräisesti kotihoidon tuen nostamisesta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto pitää kuitenkin tärkeänä, että kotihoidon tukea nostettaisiin 50 eurolla. Ilman selvityksiä olisi ollut saatavilla ainakin tämä korotussumma tarjolle. Demaritko sanelivat Suomen lastenhoidon mallin?

Tämä hallitus tarjoaa lapsiperheille lastenhoidoksi lyhennettyä työaikaa siitä huolimatta, että ne alat, jotka lyhennettyä työaikaa voivat hyödyntää, ovat melkein yhden käden sormin laskettavissa. Löytyykö tästä salista yhtään naista tai miestä, joka tekisi lyhennettyä työpäivää? Miksi sitä vaaditaan muilta ihmisiltä? Julkisen sektorin palkat ovat jääneet niin pahasti yleisestä palkkatasosta jälkeen, että tulon leikkaaminen työaikaa lyhentämällä epämääräisen osittaisen hoitorahan turvin vuodesta toiseen on mahdotonta. Yksityisellä sektorilla työhön sitoutuminen etenkään taloudellisesti epävakaissa suhdanteissa ei myöskään suosi työaikaansa lyhentäviä.

Miksi muuten hallitusohjelma nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin erityisasemaan huolehtimalla vain tälle alalle hyvät työolosuhteet, täydennyskoulutusmahdollisuudet ja palkka- ja urakehityksen? Eivätkö opetussektorin palkat ole vähintään yhtä suuressa kuopassa, urakehitys alalla olematonta ja henkilöstön burn out -lomat tilastojen huippua? Mitä hallitusohjelma tarjoaa uravanhemmille, naisille ja miehille, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, eivät halusta vaan velvollisuudentunnosta, tekevät juuri sitä, mitä hallitus heiltä odottaa, ylläpitävät Suomea? Miksi työvoiman palkkaaminen on yrityksille Suomessa niin suuri riski, että on parempi näännyttää olemassa olevat työntekijät ylitöillä kuin jakaa töitä uusille työntekijöille? Selvittäkääpä tämä, vaikkapa kolmikantaisesti.

Velvollisuudentunto ja uratietoinen työssäkäynti kostetaan vielä verotuksella eikä tässä hallitusohjelmassa luvata mitään verohelpotuksia näennäisesti suuriin tuloihin, ei niissäkään tapauksissa, että näennäisesti suuret bruttotulot on verotuksen jälkeen saatava riittämään suurelle perheelle. Velvollisuudentuntoinen raataminen kellon ympäri ei hyödytä kuin työttömien armeijaamme; verorahat kyllä riittävät jatkossakin viidensadan päivän työttömyysrahaan. Rahoja ei sen sijaan tunnu löytyvän lapsilisiin. Keskustapuolueen vanha, jopa välikysymyksenkin kirvoittanut vaatimus lapsilisien indeksiin sitomisesta on näin haudattu monen metrin syvyyteen ikiroutaan, vaikka päätös indeksiin sitomisesta oli tehty yksimielisesti ja jo edellisen hallituksen aikana. Minusta tämä on suurin petos lapsiperheitä kohtaan eikä tästä voi keskustapuoluetta riittävästi muistuttaa.

Yksi selvä väestöpoliittinen linjaveto olisi ollut yhteisverotuksen ottaminen mukaan hallitusohjelmaan. Aiheella oli keskustapuolueen mukava kalastaa ääniä, ja nyt se onkin ollut yhtä mukavaa demariyhteistyön nimissä unohtaa. Sen sijaan hallitusohjelmaan erityisesti kirjataan erillisverotus kannustimena naisten osallistumiseen työmarkkinoille. Tehköön kukin tästä omat johtopäätöksensä. Mikä uusi uljas maailma vaatii halutun työllisyysasteen toteutuvan kaikkien pienten lasten vanhempien kustannuksella?

Väestöpolitiikka ansaitsisi oman lukunsa hallitusohjelmaan. Keinojakin syntyvyyden lisäämiseen olisi: Vähennettäisiin lapsiperheitten veroja tuntuvasti kaikissa tuloluokissa, maksettaisiin kunnollisia lapsilisiä täysi-ikäisyyteen asti, annettaisiin perheellisille oikeasti mahdollisuus sovittaa yhteen hyvä perhe-elämä ja sitoutunut työnteko jakamalla kotityötä kodin ulkopuolisille työntekijöille, huolehdittaisiin töiden jakautumisesta tasaisesti työllisissä, ratkaistaisiin malli yhteisverotuksesta ja otettaisiin kotihoidon tukeen käyttöön tasarahamalli, jota maksettaisiin täysimääräisenä siihen asti, kunnes lapsi aloittaa yläasteen.

Arvoisa puhemies! Elämme vapaahkossa taloudessa, jossa yhteiskunta ei voi pelkästään määrätä mutta se voi mahdollistaa ja sitä kautta ohjata kehitystä. Millaista kehitystä tämä hallitus haluaa?

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa herra puhemies! Maassa, jossa joka kymmenes lapsiperhe elää köyhyysrajan alla, politiikan eturivin päättäjä punnitaan sillä, millä arvoilla, asenteilla ja vastauksilla köyhyyden perimmäisiin syihin pureudutaan tulevien vuosien aikana ja miten syrjäytymistä konkreettisilla teoilla estetään sekä poistetaan.

Hallitusohjelman muutamaan kappaleeseen typistetty köyhyyden- ja syrjäytymiskierteenvastainen työ ei mielestäni vastaa tämän hetken, saatikka tulevaisuuden, tarpeisiin. Se ei sisällä niitä vahvoja kirjauksia todellisista toimista ja aikeista, joita peruspalveluministeri Hyssälän erään muutaman tunnin takaisen vastauksen mukaan sinne on kirjattu, tai jos sisältää, käsitykseni vahvoista kirjauksista on hämärtynyt. Tuntuu siltä, että hallitusohjelma ei edes välttämättä näe tai sitten se on sulkenut silmänsä tämän päivän köyhyydeltä tai syrjäytyneiden arjelta. Hallitusohjelma toki sisältää erilaisia hämäriä viittauksia syrjäytymisen- ja köyhyydenvastaiseen työhön, tai pikemminkin hallitusohjelma tuntuu keskittyvän erilaisten ongelmien ilmeisesti koko hallituskauden kestävään selvittämiseen.

Sen sijaan hallitusohjelma ei kirjaa konkreettisia toimia siitä, miten nämä selvitykset siirtyvät sanahelinästä tekojen tasolle tai miten selvitysten tulokset sitovat hallitusta, eikä hallitusohjelma kirjaa sitä, miten suomalaisten arjesta selviytymistä tuetaan myös hallituksen painoarvolla. Itse odotin vahvempia kirjauksia muun muassa lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Yli puoluerajojen vaalien vahvana teemanahan olivat juuri lapset ja lapsiperheet.

Tehokkaimmillaan syrjäytymisenvastaista työtä tehdään työllisyyden vahvistamisen ja perusturvan minimitasojen nostamisen ohella laadukkaan koulutuksen avulla. Tasa-arvoisemman tulevaisuuden ja yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta ei siis ole sama, mitä peruskoulullemme tapahtuu tulevan hallituskauden aikana. Ministeri Pekkarisen äskettäinen vakuutus ruusuisesta tulevaisuudesta ilman kirjallista näyttöä ja sitoutumista ei minulle riitä.

Suomalaisen peruskoulun vahvuus on perinteisesti ollut erilaisten oppilaiden mahdollisuus oppia ja työskennellä yhdessä. Erilaiset taidolliset ja tiedolliset kyvyt omaavat oppilaat ovat opintiellään saaneet myös mukaansa koulunpenkiltä hyvän annoksen sosiaalisia taitoja, joita ei voi oppikirjasta oppia eikä ulkolukea. Terve itsetunto ja itsenäinen selviytymiskyky saavutetaan vain sosiaalisesti toimivasta ja oikein resursoidusta kasvuympäristöstä. Sellainen peruskoulumme parhaimmillaan voi olla, mutta se edellyttää kykyä nähdä peruskoulu muunakin kuin tiedonjakopaikkana ja kykyä nähdä peruskoulujemme palkattuina ja ammattitaidon tarvitsevina kasvattajina muutkin kuin opettajat.

Mielestäni hallitusohjelmassa peruskouluikäisestä lapsesta ja nuoresta nähdään vain siivu, ei kokonaisuutta. Oppilaanohjauksen maininta yhdellä sanalla tai muun kouluhenkilökunnan totaalinen sivuuttaminen eivät kuvasta kykyä nähdä koulua muuna kuin tiedonjakopaikkana.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan: "Erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuutta integroitua tavalliseen kouluopetukseen edistetään kaikilla varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tasoilla." Hyvä! Itse kannatan integraatiota lämpimästi silloin, kun sekä normaaliin luokkaan sijoitettavan oppilaan sosiaaliset kyvyt että opinahjoille taatut taloudelliset, fyysiset ja henkiset resurssit sen sallivat. Pelkkä luokkaan sijoittaminen ei nimittäin takaa integraation onnistumista, eikä työllistämisvaroin hätiin patistettu koulunkäyntiavustaja, jolta puuttuu alan koulutus, ole se resurssi, jolla integrointi onnistuu. Onnistuakseen integrointi nimittäin vaatii riittävää, oikein koulutettua, motivoitunutta ja moniammatillista työtiimiä, jossa lähtökohtana on ryhmään integroidun lapsen, mutta myös muiden samassa ryhmässä olevien lasten, oppimis- ja kasvuedellytysten takaaminen. Samaan toki mielestäni ovat oikeutettuja kaikki tämän päivän koululaiset.

Siksi ihmettelenkin, ettei hallitusohjelmaan ole vahvemmin kirjattu panostusta erityisopettajien tai opinto-ohjaajien koulutuksen lisäämiseen tai ettei hallitusohjelma kyseenalaista sitä, että vain luokanopettajia koulutetaan erityisopettajiksi. Pätevien erityisopettajien tarvehan on tällä hetkellä ja nähtävästi tulevaisuudessakin huutava jokaisella koulutusasteellamme. Koulumme tarvitsevat selviytyäkseen lisää päteviä koulunkäyntiavustajia ja kouluterveydenhuollon henkilöstöä, ja kasvavat peruskoululaisemme tarvitsevat myös työssään viihtyviä ja työssään pysyviä siivoojia, keittiöhenkilöstöä, vahtimestareita, juuri niiden alojen ammattilaisia, joita kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kunnallisten palveluiden ulkoistamiskysymykset uhkaavat.

Arvoisa herra puhemies! Jaan ed. Vahasalon huolen peruskoulujemme riittävästä resursoinnista. Hallituksen menokaton myötä selvästi rajallisten resurssien käyttötarkoituskirjaukset peruskoulujen osalta eivät myöskään herätä vain luottamusta. Hallitusohjelman takaamat seinät eivät turvaa terveellistä ja turvallista oppimisympäristöä, eikä sitä tee maksuton perusopetuskaan pelkkänä toteamuksena.

Tällä hetkellä joka viidenneltä peruskoulunsa päättäneeltä uupuvat ne taidot, joita peruskoulun tarkoituksena on ollut antaa. 7 prosenttia nuoristamme syrjäytyy välittömästi peruskoulunsa päättämisen jälkeen. Hallitusohjelmaan kirjatun jatko-opintopaikan takaaminen näille nuorille ei takaa heille muuta kuin päivähoitopaikan. Vasta kun nuori keskeyttää peruskoulunjälkeisen koulutuksensa, hallitus lupaa toimia. Hyvä, että edes silloin. Ennalta ehkäisevän, syrjäytymisenvastaisen työn sijaan hallitus on silloin kuitenkin hypännyt suoraan ongelmien jälkihoidon puolelle.

Hallitusohjelmaan olisi mielestäni voitu kirjata selkeämmin ne toimet, joilla opintiensä aloittavalle lapselle taataan tasapainoinen lapsuus ja nuoruus, opinnollisen onnistumisen riemu, turvallisen sosiaalisen kasvun maaperä sekä mahdollisuus valita itselleen sopiva tulevaisuus peruskoulun jälkeen. Hallitusohjelmaan olisi mielestäni pitänyt kirjata selkeämmin ne toimet, joilla opettajille taataan mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä eli opettamiseen. Siihen olisi pitänyt kirjata ne toimet, joilla peruskoulujamme kehitetään sellaiseksi työskentely-ympäristöksi, jossa pätevien kasvattajien pysyvyys taataan ja työuupumus estetään riittävällä resursoinnilla.

Arvoisa herra puhemies! Suomen tulevaisuus lepää tämän päivän lasten eli huomispäivän monilahjakkaiden eurooppalaisten osaajien varassa. Suomella, saatikka tämän päivän lapsilla ja nuorilla, ei ole aikaa odottaa neljää vuotta selvitystä, joka ei mahdollisesti johdakaan mihinkään sitoviin todellisiin tekoihin. Tulevaisuutemme nimittäin kasvatetaan jo nyt.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Onnea tämänpäiväisestä valinnasta puhemieheksi!

Koska hallitus on vasta aloittamassa taipalettaan, suhtaudun lähtökohtaisesti sen toimiin toistaiseksi myönteisesti. Hallitusohjelmasta haluaisin ottaa esiin ensin kysymyksen ympäristö- ja energiaveroista, joista käytetään myös termiä ekologinen verouudistus, joka jo terminä on musiikkia korvilleni. Hallitusohjelmassa sanotaan näin: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta. Selvitetään mahdollisuudet vähentää ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta haitallisia tukia." Edelleen: "Energia- ja ympäristöverotusta kehitetään ympäristön tilan parantamiseksi sekä työhön kohdistuvan verotuksen keventämismahdollisuuksien lisäämiseksi." Tämä kaikki on aivan oikein.

Hallitusohjelmassa on kirjattu myös varaumia sen suhteen, miten ekologista verouudistusta toteutetaan. Näitä varaumia ovat yritysten kansainvälinen kilpailukyky ja sen näkökohdat, Suomen liikenteelliset erityisolosuhteet sekä päästökaupan ja energiaverotuksen kokonaisuus. Olen aivan vakuuttunut siitä, että nämä varaumat huomioon ottaenkin ekologista verouudistusta voidaan edistää. Nämä eivät ole sille este. Ympäristöverot eivät ole uhka maamme talouskasvulle ja työllisyydelle. Monissa EU-maissa ympäristöverojen osuus kokonaisverotuksesta on jo nyt korkeampi kuin Suomessa.

Toteutettaessa ekologista verouudistusta olisi myös erittäin tärkeää, että asiasta tehdään pidemmän aikavälin ohjelma, jonka puitteissa yritykset ja muut talouden toimijat voivat ennakoida tehdyt ratkaisut. Tämä edistäisi myös järjestelmän ympäristöohjaavuutta, ja vaikka hyvä järjestelmä on ympäristöohjaava ja siten itsessään vähentää omia tuottojaan, niin ehdottomasti ympäristö- ja energiaveroilla on varmasti osansa, kun pyritään turvaamaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On hyvä myös muistuttaa erityisesti uusia kansanedustajia siitä, että kansallisen ilmastostrategian yhteydessä eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt ympäristö- ja energiaverot tärkeänä ohjauskeinona, kun pyritään Suomen tavoitteisiin Kioton sopimuksen mukaisesti.

Hallitus on alkutaipaleellaan luvannut olla veroratkaisuissaan kohtuullisen nopea. Ansiotuloverotuksen kevennyksiä on lupailtu tapahtuvan jo muutaman kuukauden kuluttua. Tänään, kun puhuttiin yritysverotuksesta ja sen rakenteista, saattoi olla niin, että pääministeri sanoi, että yritysverotusta muutetaan 2004, ja Kalliomäki sanoi, että 2005, tai ehkä se oli toisin päin, mutta kuitenkin siinäkin pyritään nopeisiin ratkaisuihin. Olisi erittäin tärkeää, että veropolitiikassa myös energia- ja ympäristöverot otettaisiin heti mukaan tähän kokonaisuuteen, että ne eivät jäisi näiden selvitysten asteelle, vaan olisivat osa hallituksen veropolitiikkaa alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että hallitusohjelmaan oli kirjattu eläinsuojelutoimenpiteitä: "Toimitaan aktiivisesti eläinsuojelulainsäädännön ja sen toimeenpanon tiukentamiseksi EU:ssa." Tämä oli myönteistä ehkä myös siksi, että se oli yksi niistä ei niin kovin monista kirjauksista, joissa pyritään aktiiviseen politiikkaan myös EU:n kautta. "Kansallista eläinsuojeluvalvontaa ja rikosseuraamusten käyttöä tehostetaan. Eläinkokeita vähennetään. Oikeusvaltion periaatteita kunnioittavia eläinsuojelujärjestöjä tuetaan."

Viimeinen lause tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että nyt aiotaan palauttaa valtion tuki niille valtakunnallisille eläinsuojelujärjestöille, joilta se lopetettiin vuonna 92 lamaan vedoten. Suomessa toimii tällä hetkellä vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekeviä valtakunnallisia järjestöjä, esimerkiksi Eläinsuojeluliitto Animalia, jotka tekevät todella merkittävää eläinsuojelutyötä. Ne huolehtivat valtiolle kuuluvasta eläinsuojeluvalvonnasta vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien avulla sekä tiedottavat eläinsuojelukysymyksistä. Olisikin perusteltua palauttaa julkinen tuki näille järjestöille.

Kirjaus siitä, että eläinkokeita vähennetään tulevalla hallituskaudella, on haastava mutta myös erittäin tärkeä ja ajankohtainen tavoite. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut pitkään uutta koe-eläinlainsäädäntöä. Tämän uudistuksen on oltava sellainen, että sen avulla eläinkokeiden määrä saadaan todella laskemaan. Koe-eläinmäärät ovat Suomessa viime aikoina kasvaneet. Vuodesta 1991 vuoteen 2001 eläinkokeiden määrä on yli nelinkertaistunut, vaikka vuonna 1991 EU on asettanut tavoitteeksi koe-eläinten käytön vähentämisen puoleen vuoteen 2000 mennessä. Koe-eläimiä koskevan eläinsuojelulainsäädännön uudistuksen tulisi myös parantaa koe-eläinten hyvinvointia. Myös eläinkokeiden eettistä arviointia olisi laajennettava, ja eläinsuojelujärjestöjen edustajat tulisi ottaa mukaan koe-eläintoimikuntiin. — Hauskaa, että maa- ja metsätalousministeri on paikalla, koska hän vastaa tästä. — Tavoitetta eläinkokeiden vähentämisestä ei voida saavuttaa ainoastaan sanomalla, että tavoite on. Tämä tarkoittaa, että tuen eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen olisi oltava kasvava.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kulttuuriosuudesta haluaisin ottaa esille kotimaisen elokuvan. Hallitus toteaa lakonisesti: "Suomalaisen elokuvan tuotantoedellytyksiä tuetaan." Tämän kirjauksen puitteissa on varmasti hyvä toimia. Tuotantoedellytyksiä olisi syytä tukea voimakkaammin kuin tehdään tällä hetkellä. Suomessa yhteiskunnan tuki elokuvalle on selvästi alle puolet vastaavasta tuesta kaikissa muissa Pohjoismaissa. Tuki on ollut ehkä joku reilut 10 miljoonaa euroa suunnilleen vuodessa. Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma asettaa tavoitteensa 25 miljoonaan euroon. Elokuva-ala on, kuten muutkin kulttuurin alat, tärkeä työllistäjä.

Elokuva-alalle myönnetyt tuet myös palautuvat suurelta osin takaisin sekä välillisten että välittömien verojen muodossa. Suomalaisten elokuvien budjetit ovat tällä hetkellä myös niin pieniä, että ei ole mahdollista saada kansainvälistä yksityistä rahaa elokuville, mutta jos valtion tukea kasvatettaisiin, niin tätä yksityistä rahaa kansantaloutemme ulkopuolelta virtaisi elokuvatuotantoihimme.

Panostus elokuvaan on mielestäni perusteltua sekä kulttuuri- että elinkeinopoliittisesta näkökulmasta. Kunnianhimoinen draama- ja dokumenttielokuva on olennainen osa kansallista kulttuuria ja samalla se on sellaista kulttuurituotantoa, jolla olisi meiltä myös vientimahdollisuuksia ulospäin.

Tässä keskustelussa on esiintynyt surullisen kuuluisana tämä erittäin rankka menoraami. Ehdotukseni olisi elokuvan rahoituksen osalta se, että voitaisiin harkita, että elokuvaa rahoitettaisiin Tekesin raamista, jota ilmeisesti tässä ollaan nostamassa, koska se voitaisiin lukea ikään kuin elinkeinopolitiikan piiriin. Sillä tavalla ehkä elokuva ei sitten potkisi tätä menoraamia vastaan, koska niille menoille, jotka tähän ohjelmaan on kirjattu, on varmasti monia ottajia.

Arvoisa puhemies! Hyvänä pidän myös sitä kirjausta, jossa todetaan, että kauppojen aukiololainsäädäntö pidetään voimassa, jotta nykykäytännöstä saadaan kokemuksia pidemmällä aikavälillä. Tämä on mielestäni hyvä sen takia, että kahdella viimeisellä hallituskaudella poliittisesti erittäin eripuraisissa tunnelmissa on muutettu aukiololainsäädäntöä. Nyt olisi hyvä antaa asian levätä koko tämän hallituskauden, muutoksia ei tarvitsisi tehdä, vaan katsottaisiin, miten tämä nykyinen tilanne toimii.

Arvoisa puhemies! Edustajakollegani Rosa Meriläinen puhui jo hyvin ansiokkaasti globaalipolitiikasta, kehitysyhteistyöstä ja sen yhdistämisestä kauppapolitiikkaan. On mielenkiintoinen mahdollisuus, että kehitysyhteistyöstä ja kauppapolitiikasta vastaava ministeri on nyt yksi henkilö. Toivottavasti hän tulee hoitamaan näitä asioita hyvin ja koherenssissa sillä tavalla, että hän todella edistää oikeudenmukaista maailmaa, pohjoisen ja etelän välistä suurempaa yhteistyötä ja myös niiden välistä oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.

On hyvä, että hallitusohjelmassa sanotaan, että on vuosi 2010, jolloin kehitysyhteistyömäärärahojen pitäisi saavuttaa tämä 0,7 prosentin bkt-osuus, mutta ei ole hyvä, että tälle hallitukselle ei ole asetettu tavoitetta. Sen pitäisi ehkä laskennallisesti sitten olla 0,53 prosenttia bkt:sta tämän hallituskauden lopussa, mutta veikkaan, että tälle uudelle kehitysyhteistyöministerille tulee ainakin taisteltavaa tämän kirjauksen kanssa, jossa ikään kuin yleinen talouskehitys otetaan niin vahvasti siihen häntään tämän kehitysyhteistyön kanssa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman painopisteet: työllisyys, yrittäjyys ja yhteisvastuu, ovat erinomaisia valintoja. Vain työnteon kautta syntyy yhteiskuntaan uutta jaettavaa. Työllistämisasteen nostamistavoite, 75 prosenttia, on kunnianhimoinen mutta myös realistinen.

Erityisesti hallitusohjelmassa lämmittää se, että yrittäjyys on nostettu keskeiseen rooliin työllisyysasteen nostamisessa. Toki tämä on ymmärrettävää, onhan keskusta maan suurin yrittäjäpuolue. Keskeistä yrittäjyyspoliittisessa osiossa ovat mielestäni seuraavat asiat: yritysten sukupolvenvaihdoksia helpotetaan muun muassa veropolitiikan keinoin; yrittäjyyskoulutusta oppilaitoksissa lisätään; arvonlisäverotuksessa otetaan käyttöön liukuma, jolloin täysimääräinen 22 prosentin vero ei tule käyttöön heti arvonlisäveron alarajasta; tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan suunnataan lisää rahoitusta; käydään myös laajaa sidosryhmäkeskustelua muun muassa yrittäjäjärjestöjen kanssa yrittäjäpoliittisista linjauksista.

Oma luku sinänsä on yritysten pääoma- ja osinkoverotus. Yritysverotusta ollaan keventämässä. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen hätkähdytti aluksi yrittäjätaustaista edustajaa, mutta kun malttoi lukea hallitusohjelmaa eteenpäin, oli sinne kirjoitettu selkeästi se, että pk-yritysten osinkoverotus ei kiristy. Tämä lupaus tuli myös pääministerin suulla todistettua hallitusohjelman esittelypuheenvuorossa ja tämän päivän vastauspuheenvuoroissa.

Työelämän uudistuksessa olisi voitu edetä rohkeammin Sailaksen esitysten pohjalta. Yrittäjyyden kannalta olisi ollut tärkeätä saada joustoja työelämän pelisääntöihin. Yleissitovuuden kirjaaminen hallitusohjelmaan on mielestäni tarpeetonta, koska asia on kirjattu jo lakiin.

Myös tasainen aluekehitys näyttää olevan hallituksen keskeinen tavoite. Alueitten menestys tukee koko kansantalouden kasvua ja heijastuu koko maahan. On tärkeätä, että maakunnan liittojen roolia vahvistetaan suuntaamalla liitoille myös taloudellisia voimavaroja. Iskukykyinen Suomi -raportissa esille nostettua valtion alue- ja keskushallinnon uudistustyötä tulisi mielestäni nopeuttaa. Hyvää hallitusohjelmassa on myös se, että valtion toimintojen alueellistamista jatketaan. Toivottavaa olisi, että vauhti kiihtyisi hieman siitä, mitä se oli edellisen hallituksen aikana. Pohjatyötä asian eteen on jo tehty. Nyt on päätöksenteon vuoro.

Kuntien mahdollisuudet peruspalvelujen tuottamisessa ovat vaihdelleet viime vuosina voimakkaasti. Ne kunnat, joissa kuntien verotulot ovat muun muassa korkeasta työttömyydestä ja epäoikeudenmukaisesta yhteisöveron jaosta johtuen olleet jopa miinusmerkkisiä, ovat kohdanneet suuria vaikeuksia. Valtion ja kuntien välisen yhteistyön kehittäminen on nähty keskustassa tärkeänä asiana. Hallitusohjelmaan kirjattu peruspalveluohjelma tukee pitkäjänteistä ja vakaata hyvinvointipalvelujen tuottamista kuntien kautta. Jatkossa kunnat voivat luottaa siihen, että valtiovalta ei sysää kunnille uusia tehtäviä ilman, että se omalta osaltaan kantaisi niistä myös talousvastuuta.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös erikoissairaanhoitoa koskeva osio. Mikäli erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu siirretään kunnilta valtiolle, tulee erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuus turvata myös maamme reuna-alueilla.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maaseutu on ainutlaatuinen. On hienoa, että keskustavetoinen hallitus on huomannut, mitä merkittäviä kansallisia voimavaroja maaseutuun laajasti sisältyy. Kansallisen elintarvikehuollon turvaaminen on hallitusohjelmassa selkeästi kirjattu. Maaseutu tarvitsee myös hyvät liikenneverkot, laajakaistayhteydet sekä lupauksen siitä, että kiinteistöveropohja ei laajene maa- ja metsätalousmaan osalle. Erittäin tärkeätä on myös se, että kansallisen metsäohjelman toteuttamista jatketaan sekä kestävän metsätalouden rahoituksen jatkuvuus turvataan.

Elvytyksen painopiste tulee suunnata korkean työttömyyden alueille, kuten Itä- ja Pohjois-Suomeen. Elvytyksen elinkeinopoliittiset vaikutukset tulisi tarkoin selvittää. Tärkeää on, että työllisyysvaikutukset olisivat pitkäkestoisia.

Erittäin huolissani olen ollut siitä, miten liikenneverkkojen ja perustienpidon rahoitus tällä hallituskaudella turvataan. Yleisessä tiedossa on se tosiasia, että edellinen hallitus sitoi hallinnonalan varat pitkälti tulevaisuuteen massiivisilla, juuri käynnistyneillä hankkeilla.

Arvoisa puhemies! Maassamme vietetään ensi sunnuntaina kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraanien arvostus on viime vuosina parantunut. Kuitenkin selkeät, konkreettiset ratkaisut muun muassa veteraanikuntoutuksen rahoituspohjan turvaamiseksi puuttuvat. Myös kotirintamanaisten asema vaatisi kohentamista. Tässä hallitusohjelma ei valitettavasti lupaa mitään uutta.

Punamultahallituspohja on aina kantanut vastuuta myös vähempiosaisista, lapsiperheistä ja eläkeläisistä. Uskon, että tällä hallitusohjelmalla on hyvä lähteä rakentamaan tasa-arvoista, yrittämisen varaan rakentuvaa, entistä parempaa isänmaata.