Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä oli edellisillä valtiopäivillä hallituksen esitys 111 autoverolaista, ja siinä yhteydessä käytin perustellun puheenvuoron ja muutoinkin asiasta syntyi täällä vilkas keskustelu, jossa yhteydessä jo viittasin tähän erilliskysymykseen, jota lakialoitteeni koskee. Kyse on tietenkin meidän rauhanturvajoukkojemme, YK-miesten ja -naisten, niin sanotusta edusta hankkia verohelpotuksella ajoneuvo palvellessaan YK-joukoissa. Tämä asia on hyvin problemaattinen käytännön kannalta, ja koko autoverokysymys on sellainen, että senkin keskustelun jälkeen, jota me kävimme eduskunnassa, minusta on syytä uskoa, että melko nopeaan tahtiin valtiovarainministeriö ainakin osittain tuo uudistukseen muutosesityksiä meille eduskuntaan autoverolain muuttamisesta.

Kokonaisuudessaan vähän pidemmällä tähtäimellä on selvää, että Suomikin joutuu luopumaan tai luopuu omasta halustaankin nykyisen mallisesta autoverosta. Valtaosa Euroopan ja EU:n valtioista ei toteuta sellaista autoverojärjestelmää kuin meillä on. Hankintaan perustuva vero on poikkeuksellinen, ja vero, joka tietenkin pitää kerätä, painottuu ajoneuvoveroon, moottoriajoneuvon käyttöön, ympäristöseikkojen huomioonottoon ja erillismaksuihin. Tämä on vääjäämättä tulevaisuutta, ja kun siihen päästään lopullisesti, poistuu tällainen yksittäisten palojen korjauspolitiikka, joka meidän autoverotukseemme liittyy. Se on muisto niiltä ajoilta, jolloin auto oli harvinaisuus, meillä oli vähän valuuttaa ja viranomaiset yhdessä lainsäätäjän kanssa joutuivat tekemään keinotekoisia järjestelmiä autojen hankinnan hillitsemiseksi meidän heikon taloutemme vuoksi. Tämä aika on jo mennyttä, ja siksi meidän ripeästi pitäisi tällaiset aivan selvät epäkohdat autoverotuksestamme poistaa.

Tämä muuttoautoproblematiikka on sellainen, johon silloin puutuin, ja siihen ongelmatiikkaan koskien meidän YK-joukkojamme puolustusvaliokunta hyvin kouriintuntuvasti saattoi tutustua vieraillessaan Kosovossa ja Bosniassa viime syksynä. Meillä on hiljattain, kuten mainitsin, ollut tämä kokonais- tai autoverolain määräaikaisuudistus, ja myös Euroopan yhteisön komissio on esittänyt syyskuun 9. päivänä 2002 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassaan tiedonannossa henkilöautojen verotuksesta Euroopan unionissa vaihtoehdot toimille kansallisella ja yhteisöllisellä tasolla, jotka ovat suosituksia hankinnan verotuksen sijasta siirtyä mieluummin ajoneuvoveron tapaisiin veroihin.

Me olemme osallistuneet rauhanturvatoimintaan Suomessa jo vuodesta 1959 alkaen, ja 1960-luvulta lähtien rauhanturvaajat ovat käyttäneet hyväkseen oikeutta tuoda ulkomailla oleskellun ajan perusteella muuttoauto verovapaana Suomeen. Tällä oikeudella on ollut rauhanturvapalveluksen motivoinnin ja rekrytoinnin kannalta positiivinen vaikutus. Positiivisista tekijöistä huolimatta käytäntöön on liittynyt myös sekä yksityisen kansalaisen että rauhanturvajoukon kannalta negatiivisia piirteitä. Esimerkkinä mainittakoon Namibian Untac-rauhanturvaoperaatiossa 1990 muodostunut tilanne, jossa rutiköyhään Afrikan maahan laivattiin satoja kalliita autoja suomalaisten rauhanturvaajien käyttöön. Kyseinen toimenpide ei edistänyt rauhanturvajoukon motiivia ja uskottavuutta. Lisäksi operaatio jouduttiin lopettamaan noin kahdeksan kuukauden jälkeen, jolloin autojen Suomeen palauttamisen osalta jouduttiin turvautumaan poikkeusjärjestelyihin.

1960—80-luvuilla rauhanturvaoperaatiot toteutettiin ainoastaan YK:n johdossa ja ne olivat yleensä melko pitkäkestoisia. Tämä mahdollisti järjestelyjen vakioimisen ja myös muuttoautojen kuljetusten ja käytön toteuttamisen lähes tyydyttävällä tavalla. 1990-luvulla sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot muuttuivat entistä monimuotoisemmiksi. Tällä hetkellä Suomi osallistuu YK-operaatioiden lisäksi Naton ja EU:n johtamiin operaatioihin sekä koalitio-operaatioon Afganistanissa. Kaikissa niissä olosuhteet, järjestelyt ja säännöt poikkeavat voimakkaasti toisistaan.

Yhteisenä piirteenä on kuitenkin se, että uusissa operaatioissa toiminta on normitettu voimakkaan sotilaallisesti. Tällöin kaikenlainen rauhanomainen toiminta ja muun muassa liikkuminen palvelustehtävien ulkopuolella toiminta-alueella on erittäin rajoitettua. Tällä on vaikutusta myös mahdollisuuteen käyttää oikeutta verovapaan muuttoauton tuomiseksi ja säilyttämiseksi toimialueella. Esimerkiksi Afganistanissa tällaista mahdollisuutta ei tilanteen vaarallisuuden ja mahdottomien kuljetusyhteyksien vuoksi ole. Nato-operaatioissa varsinaisen joukon toimialueelle, esimerkkeinä juuri Kosovo ja Bosnia, ei ole ollut mahdollista tuoda eikä säilyttää siellä omia ajoneuvoja. Tällöin on poikkeusjärjestelyin turvauduttu säilytykseen toisen valtion alueella, tässä tapauksessa Makedoniassa ja Unkarissa. Suomen viimekesäinen rauhanturvaoperaatio käynnistyi Eritreassa. Tähän rauhanturvajoukkoon kuuluu 200 sotilasta. Heilläkään ei ole mahdollisuutta verovapaan ajoneuvon hankintaan. Syynä on kuljetusten hankaluus ja kalleus sekä olemattomat mahdollisuudet ajoneuvon säilytykseen toimialueella.

Nykyisen järjestelyn ongelmat kulminoituvat ajoneuvojen säilyttämiseen ja käytettävyyteen. Kun suomalainen sotilasjoukko asetetaan rauhanturvatehtävään, sen kaikki voimavarat tulisi voida käyttää operatiivisiin tehtäviin. Mikäli 60—70 prosenttia sotilaista joutuu samalla huolehtimaan merkittävän taloudellisen arvon omaavasta henkilökohtaisesta omaisuudestaan sotatoimialueella tai sen välittömässä läheisyydessä, sillä on vääjäämättä vaikutusta heidän palveluskykyynsä. Rauhanturvaorganisaation näkökulmasta on taas epätarkoituksenmukaista, että päätehtävän ohella joudutaan järjestelemään sinänsä toisarvoisia autoasioita. Lisäksi autokysymys asettaa suomalaiset vähintään kiusalliseen asemaan muiden kansallisuuksien sotilaisiin nähden. Muut maat ovat näet joko ratkaisseet autoverokysymyksen kokonaan eri tavalla kuin Suomi tai sallivat muuttoautojen säilyttämisen kotimaassa tai hankinnan vasta operaation jälkeen.

Vaatimus rauhanturvaajien muuttoautojen säilyttämisestä yksityisalueella toimialueen välittömässä läheisyydessä aiheuttaa sotilaille ainakin seuraavanlaisia haitallisia toimenpiteitä. Sotilaat joutuvat palveluksen aikana itse järjestämään ajoneuvojen kuljettamisen toimialueelle. He eivät yleensä voi hankkia ajoneuvoa Suomesta lähtiessään rauhanturvatehtävään, koska palvelussitoumus voidaan tehdä vain kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Vuoden mittaisen sopimuksen tekeminen ei ole rauhanturvajoukkojen ylläpito- ja mandaattikysymysten vuoksi mahdollista. Kuljetus tapahtuu yleensä omia palvelusvapaita käyttäen ajamalla tai laiva- tai rekkakuljetuksilla. Ajoneuvojen säilyttäminen on järjestetty yleensä osuuskuntaperiaatteella. Tällöin rauhanturvaajien muodostama auto-osuuskunta vuokraa sopivalta alueelta paikoitusalueen ajoneuvoja varten. Rauhanturvaajat eivät itse voi vartioida ajoneuvojaan, vaan valvonta perustuu palveluksen ja tilanteen sallimissa puitteissa toteutettuihin satunnaisiin käynteihin alueella. Varastointi rauhanturvaajien omissa tukikohdissa on nykyisin lähes poikkeuksetta mahdotonta. Rauhanturvapalveluksen jälkeen sotilaat joutuvat järjestämään ajoneuvojen kuljetuksen kotimaahan. Tämä edellyttää laiva- ja rekkakuljetusta tai rauhanturvaajan kotiuttamista toimialueella ja sitä seuraavaa ajoneuvon ajamista Suomeen.

Vaikka kyseiset toimenpiteet jossakin muodossa koskevat myös muita ulkomailla työtä tekeviä Suomen kansalaisia, katson, että rauhanturvaajat ovat muuttoauton suhteen muita kansalaisia vaikeammassa asemassa. Sotilasoperaatioiden luonne rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan tosiasiassa käyttää ja valvoa ajoneuvoja. Niissä operaatioissa, joissa ajoneuvon hankintaan ei ole mahdollisuuksia, rauhanturvaajat joutuvat sekä toisiin rauhanturvaajiin että muihin ulkomailla palveleviin suomalaisiin nähden eriarvoiseen asemaan. Rauhanturvajoukon kannalta paras tilanne saavutetaan silloin, kun muuttoautoja ei hankita toimialueelle. Tällöin pystytään keskittymään rauhanturvatyöhön.

Koska verovapaan muuttoauton hankkiminen on kuitenkin merkittävä ulkomaanpalvelun etuisuus, palvelushalukkuutta edistävä tekijä, rauhanturvatoiminnan kannalta paras ratkaisu olisi, että muuttoauto tai vastaava voitaisiin säilyttää ulkomailla oleskelun ajan Suomessa tai että se voitaisiin hankkia vasta vuoden rauhanturvapalvelun jälkeen. Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan jatkunee tulevina vuosina nykyisen tasoisena. Operaatioiden luonne säilynee monimuotoisena. Siksi mahdollisimman joustava ja kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun mahdollistava normisto tukee parhaiten suomalaisten sotilaiden työtä ulkomailla ja mahdollistaa kaikkien voimavarojen keskittämisen yhä paremmin vaativaan rauhanturvatyöhön.

Pidänkin siksi esittämääni lakiesitystä erittäin tärkeänä, vaikka se koskee suht pientä joukkoa, mutta joukkoa, joka Suomen puolesta tekee erittäin tärkeää, maailmanlaajuisesti myönteisenä havaittua työtä Suomen ulkopuolella.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhtenä ed. Juhantalon aloitteen allekirjoittajana haluan yhtyä kaikkiin niihin perusteluihin, mitkä aloitteen laatija täällä jo toi esiin.

Lopullinen ajatus lakialoitteesta syntyi, kun puolustusvaliokunta viime vuoden puolella ensimmäisellä virkamatkallaan kävi perehtymässä Kosovon rauhanturvaoperaatioon ja näimme ne suuret motivointikentät, joissa kymmeniä—satoja autoja oli taivasalle varastoitu. En lähde toistamaan niitä ongelmia, mitkä aloitteen tekijä jo toi esiin, se oli hyvin perusteellisesti selvitetty. Haluan painottaa vain muutamia asioita.

Suomi on rauhanturvaamisen mallimaa ollut vuosikymmeniä, on edelleen, ja erityisesti nyt, kun kriisinhallintatoimia kehitetään, on nähtävä, että odotukset kriisinhallinnalle vain kasvavat. Koska pysyvää rauhaa ei ole saavutettu, meidän on huolehdittava siitä, että me saamme pystyviä rauhanturvaajia, miehiä ja naisia, niihin tehtäviin, joissa luodaan hyvää Suomi-kuvaa, mutta myöskin huolehditaan viimeistä piirtoa myöten niistä vaativista tehtävistä, joita näille joukoille tulee. Silloin meillä pitää olla mahdollisuus maksaa riittävän suuret korvaukset ja olla myöskin muita motivointikeinoja tähän lisäksi.

Kun tiedämme, että Suomi ei voi kilpailla palkkojen kanssa verrattuna useimpiin muihin rauhanturvamaihin, auton hankinta on ollut sellainen erittäin hyvä motivointikeino, jolla rauhanturvaajia on pystytty saamaan, ja varmasti näin tulee jatkossakin olemaan. Kun otetaan huomioon nämä monet vaikeudet, oikeastaan mahdottomuudet, jotka eivät salli kaikille sitä mahdollisuutta, että voisi hyödyntää tällaisen pienen osan, mitä tässä nyt esitetään, siksi lämpimästi puollan, ja toivon, että tässä asiassa, jota on jo vuosikymmeniä yritetty saada kohdalleen, päästäisiin vihdoin viimein askel eteenpäin. Se varmasti kyllä täyttää sitten ne odotukset, mitä tähän lakiin tulee, ja täyttää myöskin ne odotukset, mitä itse rauhanturvatoiminnalta vaaditaan, että saadaan pystyviä miehiä ja naisia näihin tehtäviin.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Itsekin kuulun tämän lakialoitteen allekirjoittajiin, ja miksi? Siksi, että sillä matkalla, jolla olimme Kosovossa ja Bosniassa, tämä asia näyttäytyi kaikessa pulmallisuudessaan eikä oikein jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tehdä jotakin. Asia on myös periaatteellinen. Se on tasa-arvokysymys suomalaisten rauhanturvaajien keskuudessa, joilla hyvin erilaisissa olosuhteissa on mahdollisuus hankkia näitä autoja, säilyttää niitä.

Mutta ennen kaikkea se on tasa-arvokysymys minun mielestäni suomalaisten ja muiden välisissä suhteissa, siis se, että suomalaisille on olennaisesti vaikeampaa hoitaa tätä autokysymystä kuin muille. Juuri siksi tämä asia nousee niin tärkeäksi, että suomalaiset kumminkin niillä kunnian kentillä tekevät äärimmäisen arvokasta työtä paitsi rauhan puolesta myös pr-mielessä Suomen ja suomalaisten puolesta. Tällaisesta taustasta kun katsellaan tätä autokysymystä, se näyttäytyy, jos ei nyt vähän pilkkaavana, kuitenkin aika vaikeana ja hankalana ja erittäin vaikeasti hyväksyttävänä epäkohtana.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisia on ulkomailla töissä vuosittain vähintään 80 000, jotka pitävät kotipaikkaa Suomessa. Minkä takia emme heille sitten antaisi samanlaista etua kuin näille, jotka ovat rauhanturvaajia? Millä tavalla ne erottelemme? Kyllä nyt, ed. Juhantalo, olen sitä mieltä, että välttämättä tämä porukka ei tarvitse mitään etuoikeuksia sillä tavalla. Minä tunnen hyvin monta yrittäjääkin, jotka ovat esimerkiksi Venäjällä olleet jo toistakymmentä vuotta töissä. Eikö heidän työnsä ole yhtä arvokasta kuin näiden rauhanturvaajien? Eikö heidänkin pitäisi saada nämä samanlaiset alennukset autoihin? Kysyn vain teiltä tällaista asiaa.

Tapani Mäkinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Heti alkuun tuon julki mielipiteeni tästä lakialoitteesta. Olen lakialoitteen allekirjoittaneiden kanssa ja ed. Juhantalon kanssa samaa mieltä, että tämä lakialoite on hyvä ja perusteltu.

Tietysti voidaan asiallisesti kyllä keskustella siitä, onko auto todella semmoinen peltilehmä suomalaisille, että sen avulla voidaan motivoida ihmisiä tekemään töitä. Näin ehkä on, mutta niin kuin ed. Juhantalon ja muissa puheenvuoroissa tuli esille, rauhanturvaajat ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa yhteiskunnan muihin ulkomailla töitä tekeviin ihmisiin nähden. Nämä voivat sen auton käytännön olosuhteissa pitää hallussaan koko ulkomaillaoloajan ja kenties jopa hyötyä siitä eli käyttää sitä ja sitten Suomeen palatessaan tuovat auton tullessaan. Se on heillä arkipäiväisessä käytössään. Rauhanturvaajilla, kuten kuulimme, sitä mahdollisuutta ei aina ole. Tältä osin rauhanturvaajat myöskin asetetaan erilaiseen asemaan. On rauhanturvaajia, jotka voivat olosuhteet huomioiden käyttää autoaan, ja toisaalta rauhanturvaajia, jotka eivät voi käyttää.

Olen ymmärtänyt myöskin, että suomalaisten rauhanturvaajien palkat ovat alhaisemmat kuin keskimäärin muiden maiden rauhanturvaajien palkat, joten tästäkin näkökohdasta tämä asia on perusteltu. Tässä on ehkä olemassa semmoinen kateuspykälä, kun keskustellaan siitä, voiko tätä asiaa näin tehdä.

Kuten kuulimme, tähän liittyy logistinen ongelma elikkä se, että autot pitäisi viedä siihen maahan, missä töitä tekee, ja käytännössä se ei ole mahdollista, vaan autoja säilytetään kolmannessa paikassa nimenomaan aitauksissa ja erilaisten osuuskuntien ylläpitämissä olosuhteissa. Tämä on kyllä minun mielestäni rauhanturvaajien kiusaamista. Tältä osin kannatan tämän lakialoitteen allekirjoittajien ohella tämän lakimuutoksen tekemistä ja toivon sille suotuisaa kohtelua eduskunnassa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olin alkuun ajatellut lausua paikaltani, että minulla ei ole tähän keskusteluun mitään lisättävää, koska eduskunnassa varmaan tämmöisen asian puitteissa vallitsee suuri yksimielisyys saattaa asia kuntoon ja järjestykseen. Mutta kuullessani ed. Kuosmasen vastauspuheenvuoron huomasin, että eduskunnan suuressa salissa vallitsee vielä paljon pimeyden voimia, mitkä ovat sumentaneet niin sanotusti viisaitakin miehiä. Näin katsottuna tätä asiaa pidän aivan erinomaisena ihmeenä, että ed. Kuosmanen rinnastaa normaalimatkatyöntekijät ja rauhanturvaajat samanarvoiseen asemaan tässä asiassa, kun puhutaan autoverohyvityksestä ja siitä edusta, mikä syntyy ulkomaanpalveluksesta.

Ed. Kuosmanen, teidän pitäisi perehtyä tähän asiaan sillä lailla, että tietäisitte, missä olosuhteissa tämä elämä on olemassa ja kuinka sitä autoa pidetään ja hoidetaan. Tähän olisi riittänyt se, jos olisi kuunnellut ed. Juhantalon puheenvuoron tässä asiassa, mihin ed. Nepponen ja ed. Kekkonen jatkoivat. On aivan mahdoton järjestelmä, että talkooperiaatteella autoja valvotaan ja vahditaan siellä paikan päällä ja sitten tuodaan tänne, kun aloitteessa selvästi sanotaan, että tämä asia voitaisiin hoitaa näin kansantaloudellisesti, kokonaistaloudellisesti, paremmin niin, että ne autot voitaisiin hankkia jälkeenpäin taikka säilyttää täällä taikka jossain muualla. Tässä asiassa, ed. Kuosmanen, ei minkään matkatyömiehen, komennusmiehen eikä maailmalla kauppaa tekevän miehen leipää ja etua syödä, kun tämä hoidetaan niin kuin aloitteessa tehdään ja toteutetaan.

Herra puhemies! Ajattelin, että en sitä kerro tässä, mutta kerron esimerkkinä kuitenkin: Kouvolassa Karjalan Prikaatissa palvelevan kapteenin, jonka varmaan ed. Kuosmanenkin tuntee, Bosniasta tullessa — säilöttyään sitä autoa siellä yksitoista kuukautta jo perillä — matkalla se auto jossakin, liekö ollut Unkari taikka joku muu tämmöinen itään päin viittaava maa, varastettiin, ja niin rauhanturvaajalle sanottiin, että pitää olla taas uusi vuosi paikalla siellä, että saa ostaa uuden auton vastaavin ehdoin, oliko se 80 000 se verohelpotus vanhoissa mummon markoissa laskettuna. Tullihallitus teki päätöksen, että ei: on oltava koko aika uudelleen siellä ja siellä.

Kun rauhanturvaaja murehti tätä asiaa ja kun itsekin siihen asiaan pääsin sitten mukaan vääntämällä niitä perustietoja ja väittämällä, että tämä asia pitää käsitellä eduskunnan suuressa salissa — nythän se hetki on tullut — niin Tullihallituskin sitten jonkinnäköisen huojennuksen perusteella käytti pientä ymmärrystä ja hyväksyi, että auto ostetaan varastetun auton tilalle. Mutta heidän väittämänsä alkuun oli, että siitä voi olla jotain hyötyä. Tällä pohjalla, kun tämä autoverokäsittely Suomessa on olemassa, tällaiset yksinkertaiset lait, niin kuin tässä esityksessä sanotaan, pitää saattaa kerralla voimaan. Tämä ei ole keneltäkään pois, eikä tämä ole kenellekään lisää. Johdonmukaisuus järkisyistä: sivistysvaltiossa Suomessa tämä asia pitää saattaa järjestykseen ja kuntoon.

Toivon, että ed. Juhantalon aloite, mistä on suuri yksimielisyys muuten olemassa, menee järjestykseen ja hoitoon tällä pohjalla, mutta ellei mene, niin hallitus, tämä kehuttu hyvä hallitus, jos haluaa olla hyvä hallitus eteenkinpäin, ottaa tämän nokkiinsa ja hoitaa lähimpien kuukausien ja viikkojen aikana kuntoon ja järjestykseen, ettei meidän tarvitse tässä enempää käydä keskustelua ja tämmöistä salissa tehtävää valistustyötä tehdä, niin kuin nytkin tässä joudun ed. Kuosmaselle valistusta antamaan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että hänen tietonsa vaikuttavat hevosmiehen tietotoimistolta, jos hän ei ymmärrä, mitä täällä puhutaan. Toisin sanoen minä vertasin, että esimerkiksi tunnen monta yrittäjää, jotka ovat Venäjällä olleet yrittämässä puunhakkuuhommissa ja korjuuhommissa, ja siellä varastetaan koneet, autot, kaikki, ja tämä yrittäjä joutuu uudelleen yrittämään kuitenkin. Kuka korvaa hänelle täällä Suomessa sitten, kun ei vakuutuskaan korvaa Venäjällä, nämä koneet, kaikki laitteet? Eikö hänen työnsä ole yhtä arvokasta kuin rauhanturvaajien työ? Minä en vastusta tätä lakialoitetta, mutta jos ajattelee näitä henkilöitä, jotka ulkomailla vuodesta toiseen ovat — verrattuna, että vuosi vaan — ovat kymmeniä vuosia siellä yrittämässä esimerkiksi, niin eikö näitten autoedun pitäisi olla sama kuin rauhanturvaajien? Ihmettelen, jos ed. Seppo Lahtela ei voi tätä hyväksyä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron johdosta haluan todeta, että autoveromuutosesitys on tulossa tänne eduskuntaan tänä keväänä — kuulin tänään verojaostossa, kun ylijohtaja Arvela oli puhumassa — aika pieni muutos, joten tämä laki aukeaa nyt keväällä. Jos eduskunnassa halutaan tätä asiaa tarkastella tässä yhteydessä, niin kuin uskon, että halutaan, niin silloin tämä voidaan nyt keväällä tarkastella ja katsoa muutoinkin. Silloin kun autoverolaki oli eduskunnassa, siinähän tuli eräitä ponsia, muun muassa muuttoautoa koskeva ponsi, vähän laajempi asia. Ne ponnet ovat nyt valmistelussa. Toivotaan, että ne syksyllä sitten tulevat kyseeseen, mutta tämä pienenä asiana kyllä voidaan, jos tässä on tekniset edellytykset, nyt keväällä tarkastella ja niin sanotusti jopa hoitaakin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalo aloitti puheenvuoronsa viittaamalla edellisessä eduskunnassa käytyihin autoverokeskusteluihin, joihin kumpikin osallistuimme intensiivisesti. Jo silloin totesin, että minä olen ed. Juhantalon kanssa tässä asiassa aivan täsmälleen samaa mieltä, ja jatkan siitä, mihin silloin päästiin.

Elikkä ed. Juhantalo oli puheenvuorossaan aivan oikeassa, että eri maissa on hyvin erilainen auton käytön verotusjärjestelmä. Suomella on se omalaatuisuutensa, jota nyt, niin kuin kuulimme ed. Ala-Nissilän suusta, jälleen ollaan vähän rukkaamassa. On tietysti realiteetti, että meillä tällainen käytäntö nyt tällä hetkellä on, vaikka meillä oli suuria odotuksia silloin viime vuonna, että tämä laki saisi perusteiltaan toisenlaisen sisällön, juuri niin kuin ed. Juhantalo tässä äsken kuvasi.

Mihin tämä asia sitten muuhun pitäisi projisoida? Se tietysti pitää projisoida myöskin siihen, että tämä koko rauhanturvasysteemi on muuttumassa maailman muutoksen kautta kovin toisenlaiseen suuntaan. Me puhuimme perinteisestä rauhanturvatoiminnasta; nyt me puhumme kriisinhallinnasta. Kun me puhumme kriisinhallinnasta, me puhumme rauhaanpakottamisesta, ja rauhaanpakottaminen on kyllä jo hyvin lähellä suoranaisia sotatoimenpiteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että se ympäristö, missä tätä kriisinhallintaa harrastetaan, on aika tyly. Se on sitä paitsi sellaisilla alueilla, jonne nämä autot pitäisi viedä jostakin turvallisesti, sitten siellä säilyttää turvallisesti ja sitten vielä erittäin hankalasta paikasta, jos tämä temppu onnistuu, tuoda turvallisesti Suomeen. Ekologisesti tässä ei ole mitään järjen hiventäkään, ei pienimmässäkään määrin. Tässä niin sanottu talonpoikainen järki on totaalisesti kateissa, ja pelkästään jo näistä syistä tässä voisi talonpoikainen järki nyt voittaa, ja kun ed. Ala-Nissilä totesi, että laki nyt aukeaa, tämä asia mielestäni pitäisi voida jo pelkästään näillä perusteilla, jotka äsken esitin, saattaa kuntoon.

Mitä tulee ed. Kuosmasen ehdotukseen, niin sitähän tietysti ed. Kuosmanen seuraavalla kerralla jalostaa niin, että kaikki ne intensiiviset toimijat, jotka Caymansaarilla käyvät tekemässä erittäin suurta isänmaallista palvelutehtävää, saavat tietysti tämän edun, koska varmastikin on sillä tavalla, että tämä kallein Bemari pitäisi saada Rolls-Royceen vaihdettua ensi tilassa. (Ed. Lamminen: Nyt tuli vinoiltua!)

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on jo lähes kaikki tullut sanottua, mutta itselle, kun luin tätä aloitetta, syntyi semmoinen mielikuva, jotta tämänhetkinen tilanne on vähän niin kuin hairahtunut pois semmoisesta, niin kuin ed. Pulliainen totesi, maalaisjärkiajattelusta sillä tavalla, jotta kun minä ymmärsin, jotta rauhanturvaajien tehtävä on siellä suojella väestöä ja tehdä erinäköisiä suojaavia, rauhoittavia toimenpiteitä, niin tämä onkin nyt niinpäin kääntynyt, jotta siellä olisi niin kuin aitaus ja ne vahtivatkin omia autojaan siellä, jotta saavat ne autot kestämään ehjinä. Siinä mielessä onhan tämä nyt ihan pöljää lainsäädäntöä. Sen takia tämä ed. Juhantalon aloite on hyvä.

Tästä ilmeisesti on aikaisempinakin vuosina käyty keskustelua joskus, muistan ainakin, täällä eduskunnan salissa. Luulin, että tähän on jo korjausta tehty, mutta näköjään tämä on vielä kesken. Toivon mukaan nyt, kun on todettu, jotta pykälät aukeavat tässä kevään kuluessa, tehtäisiin tämä muutos niin kuin tässä on esitettykin, koska onhan nyt järkevää kaiken kaikkiaan ottaa huomioon kokonaisuus, sellainen menetelmä, jotta ei viedä sinne alttiiksi vaaroille ja vahingolle niitä uusia, hyviä autoja. Miksi ne eivät voisi olla Suomessa? Se ei aiheuta ylimääräistä kustannusta ja hoidetaan nätisti. Kun rauhanturvaaja tulee tänne, niin voi ostaa sitten. Se etu on olemassa, eikä tehdä ylimääräistä kiusaa ja vaivaa, niin kuin tällä hetkellä tämä lainsäädäntö edellyttää.

Kalevi Lamminen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalon esitys on varsin kannatettava. Kuten sanottu, siitä on vuosia ja taas vuosia tässäkin salissa keskusteltu ja aina kuultu se sama myöskin, kun on menty rauhanturvaajien keskuuteen, etteikö tässä asiassa minkäänlaista tolkkua tule ja synny. Minun mielestäni tämä on oiva askel ja ihan järkevä esitys ja sitä on kannatettava ja saatava nopeasti tämä läpi.

Ed. Lahtela tuossa päätti puheensa "kiusaan ja vaivaan", ja jotta nyt tulisi oikein selväksi, mikä on "kiusa ja vaiva", niin jo 90-luvun puolivälissä puolustusvaliokunta joutui käsittelemään erästä tapausta, kun oululaiselta kapteenilta oli Golanilla varastettu parituhatta kilometriä ajettu Mersu. Kun hän teki siitä rikosilmoituksen paikalliselle poliisille, niin poliisi vaan voivotteli ja sanoi, että se Mersu on noin tunnin kuluttua jo kappaleina, että sitä on turha enää etsiä, että se on paloiteltu.

Sitten valiokunta otti tämän sydämenasiakseen täällä kotimaassa ja lähti ajamaan sitä, ja me kuulimme Tullihallitusta vissiin viisi kertaa Tullihallituksen pääjohtaja mukaan lukien, joka oli täällä käymässä. Mikään järkipuhe ei tuntunut menevän perille, että tämä kapteeni olisi saanut ostaa uuden auton, kunnes vihdoin viimein sitten portit aukenivat ja hän sai uuden Mersun, kuitenkin maksaen veroa siitä 2 000 kilometristä, mutta tarkalleen samanlainen Mersu piti ostaa. Kun hän oli tullut jo kotimaahansa komennuksen päätyttyä, niin hän ei saanut sitä autoa ostaa Vehosta täällä paikallisesti, ei Stuttgartista Saksasta, vaan hänen piti käydä se hakemassa Jaffan satamasta Israelista, johon se edellinenkin auto oli mennyt. Tämä oli minun mielestäni "kiusaa ja vaivaa", minkä siis Tullilaitos vielä viimeisenä pisarana pisti pisteeksi i:n päälle, nöyryytti jopa eduskuntaa tässä asiassa. Minun mielestäni tämä on yksi sellainen kohta, mikä pitää korjata.

Ed. Kuosmanen lähti nyt jo kahville, mutta sanoisin, että (Ed. Pulliainen: Sovittelukokoukseen meni Seppo Lahtelan kanssa!) tämä on aivan selvä ja, miten sanoisi, ymmärrettävä palkan jatke, motivaation kohde, rauhanturvaajille, joiden palkka ei, Luoja paratkoon, mikään korkea ja kadehdittava ole niissä olosuhteissa, missä nämä henkilöt siellä tehtäväänsä suorittavat, niin että suotakoon tämä heille ilman suurempia kateuksia.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Edustajat Juhantalo, Nepponen ja Kekkonen sekä Laakso ovat tehneet erittäin hyvän lakialoitteen. Tätä asiaahan on tässä salissa vuosien mittaan käsitelty. Voi sanoa, että kymmeniä kertoja se on noussut esille — ed. Lamminen edellä toi ihan konkreettisesti käytännön esimerkkiä esille. Kyllähän rauhanturvatehtävissä olevat henkilöt tekevät arvokasta työtä, ja kun ajattelee ennen kaikkea autokysymystä, kyllä tämmöinen pitää hoitaa. Nyt kun sitä lakialoitetta on ollut tekemässä sekä hallituspuolueiden että oppositiopuolueiden edustajia ja kun täällä valtiovarainvaliokunnan herra puheenjohtaja äsken ilmoitti, että autoverolaki avataan tämän kevään aikana, niin eihän parempaa tilaisuutta ole tämän hoitamiseen. Minä sanoisin, että vähin äänin. Katsotaan, miten käy, mutta toivon todella, että tämä nyt etenisi.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Olen ollut puolustusvaliokunnassa vuodesta 1991 alkaen. Jokainen puolustusvaliokunta on tähän asiaan törmännyt matkan varrella. Meillä on ollut mahdollisuus kiertää katsomassa meidän rauhanturvaajiamme, kuulla heitä ja heidän asioihinsa perehtyä.

Tämä lakialoite, jonka ed. Juhantalo on ensimmäisenä allekirjoittanut, on minun tulkintani mukaan itse asiassa puolustusvaliokunnan aloite. Kun valiokunta sinänsä ei tietenkään voi aloitetta tehdä, niin tällä tavalla on menetelty. Kaikki allekirjoittajat ovat puolustusvaliokunnan jäseniä, ja puolustusvaliokunnassa varmasti tämän asian osalta on yksimielisyys, että tämä homma hoidetaan kuntoon.

Nyt kun me viimeksi olimme, niin kuin ed. Juhantalo erinomaisessa puheenvuorossaan kuvasi, Kosovossa ja Bosniassa, kävimme myös Makedonian puolella todellakin katsomassa sitä autokenttää. Niitä ongelmia, joita useimmissa puheenvuoroissa on esille tullut auton kuljettamisen ja varastoinnin suhteen, on todella paljon ja tämmöisiä valitettavia esimerkkejä.

Myöskin minä olen verojaostossa, ja todellakin tänä aamuna kuulimme valtiovarainvaliokunnan verojaoston asiantuntijoita. Todellakin autoverolain muutoksia on tulossa valtiovarainministeriöstä meille jaostoon, ja tähän yhteyteen tämä asia voidaan kytkeä. Nyt en ihan muista sitä, onko nyt juuri tämä pykälä, mihin tämä aloite viittaa, avautumassa, mutta sen uskallan sanoa, että itse ainakin meidän ryhmämme puolesta toimin sillä tavalla, että tämä aloite otetaan jaostossa käsittelyyn ja katsotaan, mitä tälle voidaan tehdä. Kyllä nyt on korkea aika saada tämä asia myönteiseen lopputulokseen.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan täysin ja kaiken kaikkiaan niitä perusteita, joita tässä ed. Juhantalon allekirjoittamassa lakialoitteessa on autoverolain muuttamisesta esiin nostettu.

Rauhanturvaajat tekevät tärkeää työtä vaativissa olosuhteissa ulkomailla ja ovat siten oikeutettuja muuttoauton maahantuontiin ja myöskin siihen kohdistuvaan muuttoauton veronalennukseen. Rauhanturvaajien tehtävän erityisluontoisuudesta johtuen on täysin perusteltua se, että autoja ei enää tarvitsisi viedä niin sanottuihin motivaatioaitauksiin, vaarallisiin olosuhteisiin, alttiiksi ilkivallalle ja muille vastaaville, jotka vaarantavat tämän useimmiten aika arvokkaan auton kuntoa.

Siinä tapauksessa, että ed. Juhantalon aloitteen lopussa oleva maininta siitä, että auto olisi mahdollista hankkia myös sen jälkeen, kun on palannut Suomeen, kahden kuukauden kuluessa, ei jostain syystä kävisi elikkä jos auto tulisi hankkia vähintään kuusi kuukautta ennen maahantuloa, olisi säädettävä niin, että auton säilytys Suomessa onnistuisi, niin ettei sitä tarvitsisi tarpeettomasti lähteä viemään ulkomaille.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo moneen kertaan kehuttu ja perusteltu tätä aloitetta monestakin eri näkökulmasta. Itse pääsin läheltä seuraamaan tätä tilannetta, kun velipoikani oli kahteen otteeseen palvelemassa rauhanturvatehtävissä, ja hän kertoi kyllä, että se, että tällä toisella kerralla hänet saatiin oikeastaan houkuteltua ja hakemaan tähän erityistehtävään, johtui nimenomaan autoedusta, joka houkutteli. Nimittäin ensimmäinen jakso jäi kestoltaan liian lyhyeksi, että autoa olisi voinut ollenkaan siltä reissulta Suomeen tuoda. On siis niitäkin ongelmia, että kaikkein ensimmäinen palvelusjakso ei ole niin pitkä, että se mahdollistaisi ollenkaan auton tuonnin. Jo varmuus ja tietoisuus siitä, että tämä rauhanpalvelutehtävä kestää niin pitkään, että se täyttää vuoden ehdon, ei ole aina mikään yksinkertainen ja helppo asia, vaan täytyy perillä anoa esimerkiksi jatkoaikaa, että tämä vuoden palveluksessaolo täyttyy.

En usko, että rauhanturvaajien autot yleensä — tätä nykyä ne ovat yhä enenevästi käytettyjä, ehkä hyvin arvokkaita autoja, mutta käytettyjä johtuen tästä ylärajasta — herättävät mitään suurempaa kateutta suomalaisissa. Pikemminkin päinvastoin: sanoisin, että nämä autot, jotka tuodaan Suomeen, houkuttelevat myöskin muita ikätovereita ja koulutettuja ihmisiä, hyviä nuoria miehiä ja naisia, hakeutumaan näihin tehtäviin. Niihin on muuten yhä vaikeampi saada nimenomaan koulutettua ja erityisosaamista hallitsevia henkilöitä.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! On tietysti erinomaisen miellyttävä kuulla näitä puheenvuoroja tekemäni lakialoitteen johdosta. Tämä antaa uskoa ja luottamusta siihen, että kerrankin voisimme lakialoitteen pohjalta saada jotain täällä tehdyksi. Erityisesti se, mitä verojaostossa on tänään kuultu ja mistä puheenjohtaja Ala-Nissilä ja jaoston jäsen Laitinen kertoivat, antaa myös teknisen mahdollisuuden aloitteen liittämiseksi tulevan autoverolain muutoksen yhteyteen, ellei sitten muutoin, niin ainakin uuden rinnakkaisaloitteen kanssa. Tekninen tie varmuudella löytyy.

Ed. Laitinen, kyllä tämä on ihan oma aloite, mutta halusin tietenkin valiokuntamme suurimpien ryhmien valiokuntavastaavien allekirjoituksen, jotta tämä saisi hyvät siivet eteenpäinmenolleen, niin kuin tuntuu nyt saavan. Valitettavasti ed. Kuosmanen halusi ymmärtää tämän tärkeän asian väärin. Viittaan muun muassa edustajien Mäkisen ja Lahtelan lausuntoihin siltä osin. Ei tässä ole mitään ristiriitaa muiden muuttoautontuojien edun kanssa. He vaan käyttävät autoaan siellä työssä, ajavat joka päivä, saavat säilöä haluamaansa paikkaan auton ja pitää sen turvassa. YK-joukkojen asema on, kuten tässä on ilmennyt, aivan toinen. Autot ovat olleet vaaran alaisina, likaantuvia ja ryöstön kohteina myös käytännössä hyvin usein. Toivon aloitteelle hyvää menestystä.