Lyly Rajala /kok (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitetaanpas tällä kertaa sillä tavalla, että kannatan Kauko Juhantalon aloitetta. En äsken viitsinyt pyytää puheenvuoroa, koska tiesin, että seuraava puheenvuoro on kuitenkin minulla.

Vuoden 2003 alusta tuli voimaan laki, joka kieltää kaikkien niiden laitteiden käytön, jotka voivat haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Tämä tieliikennelain 24 a §:n 1 momenttiin kirjoitettu säädös on tarpeellinen ja liikenneturvallisuuden kannalta perusteltu. Tämän pitäisi riittää. 1 momentissa kielletään siis kaikenlaisten viestintälaitteiden häiritsevä käyttö kaikilta kuljettajilta. Tällaisia laitteita ovat radiot, cd- ja kasettisoittimet, videokamerat, matkapuhelimet ynnä muut sellaiset. Häiritsevän käytön kielto ulottuu tämän 1 momentin myötä myöskin polkupyöräilijöihin. Kyseinen lainkohta kieltää myös matkapuhelimen häiritsevän käytön silloinkin, kun kännykkä on telineessä. Sitä ei siis saa käyttää ajon aikana niin, että se häiritsee ajamiseen keskittymistä. Puhelimeen ei saa naputella pitkiä numerosarjoja eikä tekstiviestejä. Tämä siis kerrotaan 1 momentissa.

Miksi lain 2 momentissa pitää mennä erillisiin yksityiskohtiin? Miksi pitää mainita, että moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään? Samahan on jo käytännössä todettu 1 momentissa. 2 momentin säädökset ovat kummallisia siinä mielessä, että langallista luuria tai niin sanottua kylmää luuria saa kuitenkin pitää kädessään ajonkin aikana. Matkapuhelimella tarkoitetaan yleisissä viestintäverkoissa toimivia puhelimia, joista yleisimpiä tällä hetkellä ovat gsm-puhelimet ja vielä jonkun verran toiminnassa olevat nmt:t. Esimerkiksi hälytysajoneuvoissa käytettävät tangenttipuhelimet ovat suljetussa viestintäverkossa vain tietyn ammattiryhmän käytössä eikä laki koske niitä. Tämä lainkohta ei siis ole sama kaikille kuljettajille eikä kaikille viestintälaitteille.

Periaatteessa poliisin on helppo valvoa lakia ja määrätä sakkoja aina, kun sattuu näkemään kuljettajan ajamassa autollaan kännykkä korvalla, mutta käytännössä lain valvonta on satunnaista ja epäjohdonmukaista. Tietojen mukaan poliisi on lain voimassa ollessa kirjoittanut sakkoja muutamalle tuhannelle kuljettajalle, mutta kyllä tämä kaikki on taas ollut sitten pois poliisin muusta liikenteen valvonnasta. Tietääkseni sakkoja ei ole kirjoitettu, jos kuljettaja on naputellut liian pitkiä numerosarjoja ja kirjoitellut tekstiviestejä telineessä olevaan kännykkään. Sekinhän on kiellettyä mainitun lain 1 momentin mukaan.

Edellinen eduskunta näyttää keskustelleen vilkkaasti kyseisestä lainkohdasta silloin, kun lakiesitys oli täällä suuressa salissa. Minähän en toki tuolloin täällä ollut. Monet edustajat epäilivät jo silloin lainkohdan toimivuutta, oikeudenmukaisuutta ja valvomisen epäjohdonmukaisuutta. Monet edustajat katsoivat, että tieliikennelain 24 a §:n 1 lainkohta riittää. Nyt eduskunnalla on mahdollisuus poistaa tarpeeton ja vaikeasti valvottava lainkohta. Ottakaamme tällä kertaa mallia synnyinmaastamme Ruotsista.

Tähän asiaan on lisänä vielä sellainen, että tällä lakialoitteella halusin myöskin piristää handsfree-laitteiden suunnittelijoita ja rakentajia. Useisiin gsm-puhelinmalleihin ei ole saatavissa mitään muuta kuin nappikuuloke tai autoon kiinteä laitteisto, joka on kohtuullisen kallis. Juuri pari viikkoa sitten olin asennuttamassa autooni kiinteää laitteistoa. Minulle sanottiin, että älä, hyvä veli, mene asentamaan mitään, koska kohta tulee kommunikaattorista uusi malli, johon se kiinteä asennus ei toimi. Niinpä jätin sen asentamatta. Handsfree-laitteet eivät kehity varsinaisten puhelinlaitteiden tahdissa. Puhelimethan ovat hyvin monimuotoisia. Niillä päästään virtuaalisesti vaikka kuuhun, mutta handsfree-laitteilla ei päästä mihinkään. Toivon vilkasta keskustelua.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka ed. Rajalan aloitteelle löytyy hyvät perusteet, en silti voi katsoa voivani kannattaa laadittua lakialoitetta.

Ensin muutama sana niistä hyvistä perusteluista: Kun ed. Rajala on lakialoitteessaan maininnut Ruotsin esimerkkimaaksi, on paikallaan nyt luoda silmäys läntiseen naapurimaahan, hieman tarkempi silmäys. Myös Ruotsissa on siis handsfree-laista puhuttu, mutta ajatusta ei suinkaan ole hylätty siellä siksi, että lakia olisi mahdoton valvoa, vaan siksi, että siitä ei ole siellä havaittu saadun merkittävää hyötyä.

Ruotsin Linköpingissä on pidetty 14.—15.1.2004 ensimmäinen tie- ja liikennetutkimusinstituutti VTI:n eli Väg- och transportforskningsinstitutetin järjestämä Transportforum. Siellä esiteltiin kännykän käyttöä liikenteessä koskevan simulaatiokokeeseen perustuvan tutkimuksen tulokset. VTI on Vägverketin toimeksiannosta selvittänyt asiaa ainakin neljän eri tutkimuksen muodossa. Kolme aiempaa tutkimusta perustuvat haastattelututkimuksiin sekä asiasta saatavaan jo olemassa olevaan kirjalliseen aineistoon. Nyt esitellyssä simulaattoritutkimuksessa vertailtiin 48:aa henkilöä, joista 24 puhui kädessä pidettävään kännykkään ja toiset 24 käytti handsfreetä. Tätä tutkimusta ei ole vielä julkaistu kokonaisuudessaan paperi- tai elektronisessa muodossa, mutta alustavat, merkittävimmät tulokset siitä ovat jo saatavilla ja ne siis esiteltiin tuossa kuluvan vuoden tammikuun seminaarissa. Näitä olivat siis seuraavat:

Sekä kädet vapaina että kädessä pidettävään kännykkään puhuvat kuljettajat ajavat varovaisemmin kuin muut. He vähentävät vauhtia, pitävät paremmin ja suuremman turvavälin sekä ovat enemmän varuillaan mahdollisten yllättävien tapahtumien varalta. Tutkimusryhmän käyttämä ajonopeus oli kolme kilometriä tunnissa hitaampi keskimäärin kuin niiden autoilijoiden, jotka eivät puhu ajaessaan mihinkään ulkopuoliseen laitteeseen. Tämä on syynä siihen, etteivät kännykkää ajon aikana käyttävät autoilijat aiheuta juurikaan enemmän onnettomuuksia.

Toinen seikka: Tutkimuksessa ei löydetty minkäänlaista tieteellistä perustaa sille väitteelle, että handsfree-laitteiston kanssa puhuminen olisi turvallisempaa kuin kädessä pidettävään kännykkään puhuminen. Edellä mainittujen kahden 24 henkilön ryhmän välille ei saatu kokeessa mitään merkittäviä eroja.

Kolmas pointti: Tutkimuksen mukaan voidaan kylläkin päätellä, että puhuminen sinänsä, tapahtuupa se matkapuhelimeen suoraan tai handsfreen kautta, voi häiritä keskittymistä ja osaltaan vaarantaa liikenneturvallisuutta. Ruotsalaistutkimus ei sinänsä väitä, ettei puhelu ajon aikana vaarantaisi mahdollisesti turvallisuutta, mutta tämä ja muut tutkimukset, joita hallituksen toimeksiannosta on sikäläinen Vägverket suorittanut, eivät osoita, että handsfree olisi turvallisempi. Ruotsissa on tultu siihen lopputulokseen, etteivät puhelun vaikutukset liikenneturvallisuuteen olisi niin merkittäviä, että kännykän käyttö tulisi kieltää ajaessa tai että tulisi säätää handsfree-pakko, niin kuin Suomessa on tehty. Suurempi varuillaanolo, nopeuden lievä pudottaminen ja riittävä turvaväli ovat selittäviä tekijöitä, miksi puhelusta huolimatta ei onnettomuuksia tapahdu enempää.

Tsu 92 on liikenneturvallisuuden seurantatutkimus, jota Ruotsissa on tehty vuodesta 1992 lähtien, ja se osoittaa edelliseen liittyen myös, että kuljettajat, jotka käyttivät kännykkää ajon aikana, käyttivät myös muita useammin turvavöitä ja heidän autonsa oli varustettu airbagilla. Tämä ei koskenut 18—24-vuotiaiden ikäryhmää, joilla on muutoinkin kohonnut riskitaso.

Ruotsin Vägverketin pääjohtaja Ingemar Skogö sanoi handsfree-laista seuraavasti: "Tiedämme, että ajokyky heikkenee, kun puhutaan puhelimeen ajon aikana. Tutkimuksemme osoittaa kuitenkin selvästi, että keskustelu sinänsä aiheuttaa negatiivisia seurauksia huomiokykyyn eikä puhelinlaitteiston tyyppi ole se, joka vaikuttaisi ajokykyyn. Siksi emme voi ehdottaa handsfree-pakkoa, koska tutkimus osoittaa, ettei handsfree-pakolla ole saatavissa liikenneturvallisuuden kannalta etua." Näin siis Ingemar Skogö.

Handsfree-tyyppinen laitteisto ei siis VV:n mukaan ratkaise ainakaan koko ongelmaa, minkä liikenteessä puhuminen tuottaa heikentyneen ajokyvyn muodossa. Lisäksi VV:nkin mukaan handsfree-pakon noudattamista olisi vaikea valvoa. VV:n neuvojen mukaan, jos on pakko käyttää kännykkää, pitäisi olla varovainen ja huomioida puhelun vaikutukset ajokykyyn keskustelun aikana. Handsfree-pakon sijasta Vägverket suosittelee seuraavia toimenpiteitä: onnettomuuksien syiden tarkempaa tutkimusta, onnettomuuksien sattuessa poliisille ja VV:lle mahdollisuuksia tutkia, onko puhelinta mahdollisesti käytetty onnettomuuden sattuessa, sekä sitä, että tienkäyttäjiä tulisi informoida ajon aikana puhumisen ja muiden välineiden käytön vaikutuksista liikenneturvallisuuteen sekä huomio- ja ajokykyyn ja että ajon aikana puhuminen huomioitaisiin oikeudellisesti nimenomaisella säännöksellä. Tällä viitataan siihen, että todistettu kännykän käyttö onnettomuustilanteessa huomioitaisiin rangaistuksen koventamisperusteena.

Viestintävälineiden häiritsevä käyttöhän on joka tapauksessa kielletty, kuten ed. Rajala on lakialoitteessaan todennut. Mikäli onnettomuuden syyksi voidaan osoittaa kännykän käyttö, voidaan autoilija tuomita liikenteen vaarantamisesta. Ruotsissa on autoilija tuomittu tällaisessa tapauksessa liikenteen vaarantamisesta vuonna 1995, ja se tuomio pysyi hovissa seuraavana vuonna 1996.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta en kannata viime vaalikaudella säädetyn handsfree-lain kumoamista. Ei ensinnäkään ole todennäköistä, että hallitus ryhtyisi purkamaan lakia, jonka perimmäisenä tarkoituksena, eli lain henkenä, on edistää tieliikenteen turvallisuutta. Toiseksi, kuten totesin, kännykän käyttö ja puhuminen yleensä kiistatta heikentää autoilijan huomiokykyä. Jos nyt Suomessa olemassa oleva laki toimii kännykän käyttöä vähentävästi, voidaan sen katsoa toimivan liikenneturvallisuuden puolesta. Kolmanneksi: Suomessa on parhaillaan tekeillä toinen mittava seurantatutkimus viime vaalikaudella säädetystä ns. handsfree-laista. Sen odotetaan valmistuvan ensi kesään mennessä. Olisi kyllä mielestäni hyvä tutustua tähän tuoreempaan seurantatutkimukseen ennen liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Yleisenä linjauksena voidaan pitää sitä, että mikäli juridisin toimin voidaan tehdä jotain sellaista, joka säästää ihmishenkiä tieliikenteessä, on niin tehtävä. Kyseessä on yleiseurooppalainen suuntaus. Vastaavankaltaisia lakimuutoksia puhelimen käytön kieltämiseksi on tehty ja on tekeillä lukuisissa Euroopan maissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Johtopäätökseni on täsmälleen samanlainen kuin ed. Salovaaralla oli äsken. Tästä ed. Rajalan lakialoitteesta ja sen perusteluosasta voisi todeta, että kylläpä se liikenne- ja viestintävaliokunta viime kaudella olisi kovasti heppoisesti toiminut, jos tavallaan näillä kolmella kohdalla kaikki sen työ ja perusteellinen asiaan perehtyminen kumottaisiin. Silloin tietysti näitten kolmen kohdan täytyisi olla täysin uutta ja meille vierasta ja ne olisivat tulleet meille yllättäin, käyttääkseni hyvin suosittua ilmaisua tänä päivänä.

Ensinnäkin kun täällä puhutaan ammattiliikenteen harjoittajista, niin jos nyt jostakin, niin ammattiliikenteen harjoittajista valiokunnassa silloin todella puhuttiin paljon. Otettiin erikoisesti huomioon se, että maaseudulla koko tätä kutsujärjestelmää ollaan rakenteellisesti parantamassa, ja siirtymäsäännöksellä annettiin aikaa sen homman hoitamiseen. Niillä alueilla, missä on tämä erittäin moderni gprs-järjestelmä, kännykänkäyttö vaan liittyy henkilökohtaisten asioitten hoitoon. Ei sillä sen ammattiliikenteen harjoittamisen kannalta ole mitään tekoa, elikkä kun täälläkin Helsingissä taksilla matkustelee, niin kuin me korpikylien kansanedustajat nyt matkustelemme lentokentälle ja lentokentältä, niin kun niitä kännykkäpuheluita pakkoseuraa, niin kysymys on henkilökohtaisten asioitten hoitamisesta. Se, mikä on saatu aikaiseksi, on se, että ainakin kun meikäläiset istuvat takapenkillä, niin ei kyllä puhuta muuta kuin suikkaistaan, että palaa asiaan, ja hops, ja se loppui siihen se puhelu. Elikkä toisin sanoen on juuri saavutettu tällä lailla se tulos, jonka ed. Salovaara totesi, siis toisin sanoen ei räplätetä ajon aikana, vaan keskitytään ajamiseen ja liikenneturvallisuus paranee. Siis tarkoitan, että olkoon handsfree-laitteet taikka ei siellä, niin sillä ei ole tämän asian kanssa tavallaan mitään tekemistä, vaan että tämä laki on johtanut siihen, että näin on. Siihen ei johtanut se, mihinkä ed. Rajala lakialoitteessaan viittaa, elikkä tieliikennelain 24 a §:n 1 momentti. Se ei nimenomaan johtanut siihen. Elikkä toisin sanoen juuri se, että tästä asiasta erikseen säädettiin, on johtanut juuri siihen, että liikenneturvallisuuden kannalta ajokäyttäytyminen on parantunut.

On aika sattuvaa, olkoon tällä sitten pieni merkitys tai ei, että liikenneturvallisuustilastot ovat viime vuodelta todella paljon paremmat kuin edellisiltä vuosilta. Siinähän esimerkiksi liikennekuolemien osalta siirryttiin ihan toiselle tasolle. Toivottavasti se on pysyvä kehityskulku. Ja vielä sitten tästä langallisesta luurista: tästä asiasta löytyy meidän mietinnöstämme ed. Rajalan tutustumista varten perusteellinen katsaus.

Elikkä kaiken kaikkiaan mitään perusteita ei ole mennä kumoamaan sitä aikaansaannosta, joka viime vaalikaudella saatiin pitkän keskustelun jälkeen aikaiseksi.

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Kuosmanen: Puuta heinää!) Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmasen suureksi pettymykseksi puhunkin nyt heinää ja puuta enkä puuta heinää.

Mitä tulee tähän ed. Rajalan aloitteeseen, niin tietysti joudun tätä puuta heinää -puheenvuoroani vähän lyhentämään ja käymään matalammalla kaavalla, koska mielestäni ed. Pulliainen, joka on tähän asiaan erityisen hyvin syventynyt ja perehtynyt, käytti aika, miten sanoisin, harkitsevan maltillisen ja värittömän puheenvuoron ja sitä omaa lataustani, mitä itse olin tähän tehnyt, joudun siltä osin purkamaan, että pysyy tässä samalla tasolla.

Ed. Rajalan aloite on erinomaisen hyvä. Hyvä niin, että tätä asiaa pohditaan uudelleenkin. Ei eduskunta siinä, mitä säätää, ole aina ollut oikeassa, jolloin asiaan voidaan palata myöhemminkin. Sen verran voisin tässä korjata, että kun perusteluissa sanotaan, että tämän vuoden alusta tuli laki voimaan, niin se tuli jo viime vuoden alusta johtuen siitä, että ed. Rajalan aloite on päivätty jo joulukuulla, jolloin se on jätetty, mutta eduskunnan työkiireitten vuoksi on päästy tähän lähetekeskusteluun vasta tässä vaiheessa. Tämä ei haitanne yhtään mitään, mutta tämä on niitä puuta heinää -kysymyksiä, mitä pikku yksityiskohtana sieltä irti sai ja löysi.

Mitä tulee sitten siihen, miten tämä kädet vapaana- eli handsfree-laite tässä asiassa toimii ja pelaa, niin niissä keskusteluissa, missä eduskunta tästä päätti ja sääti, omissa puheenvuoroissani otin useampaan kertaan esille, että on tehty hätiköity laki ja viedään hätiköidysti eteenpäin, että pitäisi teollisuuden ja laitevalmistajien päästä matkaan, niin että syntyisi sellaisia laitteita, mitkä toimivat ja pelaavat. Ihme kyllä: teollisuus ei ole reagoinut tähän asiaan millään lailla. Kun vuoden kokemus tässä asiassa on olemassa, niin niiden samojen narujen kanssa pelataan ja hirttäydytään, mitkä oli silloin keksitty, mitkä piti olla välivaiheen laitoksia, mistä periaatteessa piti päästä nopeasti eroon.

Omakohtaisesti ainakin tiedän, että selvästi turvallisempi vaihtoehto on vastata nopeasti siihen kännykkään, kertoa ja ajaa syrjään ja toimia sen mukaan kuin hamuta ja kuljetella näitä naruja, minkä kanssa hirttäytyy, mitkä ovat solmussa, putoavat, vääntyvät, eikä oikein tiedä, missä se puhelinkaan on olemassa. Tiedän, että silloin on ollut erityisiä ongelmia ja vaaratilanteita olemassa. Voisi omakohtaisesti todeta tässä asiassa, ehkä siinä voi olla tuuriakin, että aikaisemmin tämän kännykän kanssa ei ollut muistikuvaani tarttuvia ongelmia, mutta kerran näitten narujen kanssa pelatessani Savitaipaleen tiellä meinasi mummo jäädä auton alle, jolloin se tietysti olisi ollut kuljettajan huolimattomuutta, niin kuin olisi ollutkin, mutta onneksi oli niin, että mummo ei jäänyt auton alle ja minäkin niistä naruista pääsin päiväjärjestykseen ja ojennukseen. Tässä asiassa, niin kuin ed. Pulliainen totesi, on tapahtunut valistusta, on menty parempaan suuntaan, mutta kovin hitaasti on menty ja kovin vaikeasti.

Herra puhemies! Sitten sellainen asia, että voi todeta, että viranomaisetkin ovat, jos eivät turhautuneet, niin ainakin sotkeutuneet tässä asiassa pahan kerran. Kun täällä on puheenvuoroissa otettu aikaisemmin esille — ed. Salovaara puhui näistä — teletunnistetiedot ja siihen liittyvä, miten sanoisin, pahentava asiantila, jos puhutaan ja sillä vaikeutetaan tätä asiaa, niin tulee mieleen se pyhtääläisäiti, joka viime kesäkuussa, 23. kesäkuuta, joutui Kotkan ja Pyhtään välillä poliisin terrorisoimaksi siinä, että vastaantuleva poliisi väitti, että äiti puhui kännykkään. Kun äiti ei puhunut kännykkään — minkä autossa olevat lapsetkin todistivat — eikä poliisi suostunut tarkistamaan kännykästä, onko sillä puhuttu, eikä sitten myöhemmässäkään vaiheessa suostunut teletunnistetiedoista selvittämään, onko siitä kännykästä puhuttu, vaan asia piti sitten ajaa käräjäoikeuteen saakka, missä tämä vasta purettiin ja se sakko peruttiin, niin kyllähän, tämä täytyy sanoa, on yhden ihmisen, yhden perheenäidin, kohdalla tapahtunut myöskin kohtuuton käsittely tässä oikaisussa ja niin sanotussa aavistussakottelussa. Tämän osalta voi todeta, että kyllä tekijälle virheitä sattuu. Oli vaan katsottu toinen auto, ja tämä pyhtääläisäiti joutui hampaisiin, kun se varsinainen kännykkään puhunut autoilija meni jonkin väärän havainnon perusteella ohi siitä. Mutta tämä on vain yksi juonne ja tällaisia sattuu, tekevälle sattuu kaikkinensa. Mutta tässä laitevalmistajien pitäisi päästä sellaiseen järjestelmään, että nämä toimisivat ja olisivat nykyaikaa eikä oltaisi tässä narukaudessa niin kuin aikaisemmin on ollut olemassa.

Herra puhemies! Toivon, että tämä valiokuntakäsittelyssä tavalla taikka toisella oikeaa ja tulee sellaiseen järjestykseen, että näistä naruista päästään eroon ja liikenneturvallisuutta edistetään valistuksen kautta enemmän kuin tämmöisillä väkisten väännetyillä säädöksillä, mitä on joskus jopa vaikea toteuttaakin.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että laitevalmistajilla on tarjolla erittäin hyviä kännykän lisälaitteita, niin kuin minunkin autossani on, 100 euroa maksaa, että ei tarvitse muuta kuin nappia painaa, niin voi kovaäänisen kautta puhua sillä tavalla, että liikennettä ei vaaranna. Ed. Lahtela kun mainostaa 30 vuotta olleensa rautakauppiaana, niin suosittelisin, että Taavetissakin näitä laitteita ruvettaisiin myymään.

Arvoisa puhemies! Itse lakialoitteeseen suhtaudun sillä tavalla, että tämä laki on hyvä ja sitä pitää kannattaa, sitä ei tarvitse muuttaa. Liikenneturvallisuuden takia valvontaa pitäisi ehdottomasti lisätä. Muilta osin kannatan vanhan lain voimassa pitämistä.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Kuulun siihen enemmistöön, suureen enemmistöön, suomalaisia autoilijoita, jotka ovat keskimääräistä parempia autoilijoita, mutta joudun kuitenkin toteamaan sen, että olen muuttunut vaarallisemmaksi liikenteessä sen jälkeen, kun hommasin näitä naruja, joita ed. Seppo Lahtela tuossa edellä sen verran elävästi kuvasi, että en yritäkään omia vaikeuksiani kuvata, koska en pysty samanlaiseen verbaaliseen tasoon hänen kanssaan. Mutta todellakin aika monessa tapauksessa valitettavasti on näin, että näiden narujen hakeminen korvalle ja kiinni asettaminen puhelimeen, mikä sekin valitettavan usein käy autoa ajaessa, on huomattavasti vaarallisempaa kuin olisi puhuminen suoraan kännykkään.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Varmaan on paikallaan palauttaa mieliin Lipposen kakkoshallituksen päätöksiä. Silloinhan hyväksyttiin valtioneuvostossa liikenneturvallisuusohjelma, joka myöskin liikennevaliokunnassa käsiteltiin. Sehän on hyvin mittava ohjelma. Siinä on useita toimenpide-ehdotuksia, joista nyt on sitten toteutunut handsfree-pakko, joka otettiin käyttöön viime vuoden alusta. Sen lisäksi tuli pyöräilykypäräsuositus, heijastinpakko myöskin taajamissa ja huumeiden nollaraja liikenteessä. Tätä ohjelmaa on toteutettu jo monelta osin, ja tavoitteena on ollut liikenneturvallisuuden parantaminen.

Nythän meillä, niin kuin ed. Pulliainen totesi, viime vuonna kuoli liikenteessä yhtä paljon kuin viimeksi 1950-luvulla, eli ollaan päästy niin hyvälle tasolle, vaikkakin jokainen kuolema on valitettava ja turha. Meillä muistini mukaan viime vuonna menehtyi liikenteessä 379 ihmistä, 49 vähemmän kuin edellisvuonna, eli alenema oli huomattava. Onko sitten tällä handsfree-pakolla siihen osuutta, sen varmaan tutkijat toteavat myöhemmin.

Mutta otin tuolta Liikenneturvalta, kun ed. Salovaara oli hyvin perehtynyt Ruotsin tutkimuksiin, Liikenneturvan nettisivuilta, tietoa ja siellä todetaan suomalaisen tutkimuksen mukaan, että käyttö lisää onnettomuusriskiä. Puhuminen ajon aikana lisää onnettomuusriskin nelinkertaiseksi. Vaaratilanteisiin joutuminen puhelimen käytön takia on Suomessa yleistynyt parissa vuodessa. Niitä tapahtuu jo kuukausittain, ja yli 40 prosenttia puhelinta ajon aikana käyttävistä kuljettajista joutuu vaaratilanteeseen.

Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa vuosina 1991—1998 puhelin on ollut käytössä 54 kuljettajalla onnettomuuden sattuessa. Puhelimen käytön ovat tutkijalautakunnat arvioineet riskitekijäksi sen lisäksi vielä 20 onnettomuudessa. Puhelimen käytön vaikutuksesta ajamiseen siellä todetaan, että puhelimen käytön ongelmat liittyvät sekä laitteen käsittelyyn, josta täällä nyt on hyvin elävästi kerrottu, että puheluihin, sillä molemmat heikentävät kuljettajan tarkkaavaisuutta ja koordinaatiokykyä. Selvitysten mukaan sekä puhelimen että viestin käsittely aiheuttavat molemmat samansuuruisen puolen sekunnin reaktioajan pidentymisen.

Liikennetutkijoiden mukaan puhelimen käsittely a) vie tarkkaavaisuutta ja b) rajoittaa ajohallintalaitteiden käyttöä, ja c) puhelusta aiheutuvat nopeus- ja kaista-ajomuutokset vaikuttavat muiden ajokäyttäytymiseen. Matkapuhelinta käyttävän kuljettajan tuntee siitä, että auton nopeus ei pysy tasaisena vaan yleensä laskee. Puhelun aikana auto ei tahdo pysyä ajokaistallaan vaan mutkittelee. Eniten ovatkin lisääntyneet vaaratilanteet, joissa auto on ajautunut keskikaistalle tai tien oikeaan reunaan. Eli kyllä täällä selvää tutkimustietoa on jo matkapuhelimen vaikutuksesta ajoon.

Sitten tämä handsfree-laite. Mehän tätä lakia kun silloin käsittelimme liikennevaliokunnassa, päädyimme pitkään siirtymäaikaan nimenomaan sen takia, että laitevalmistajat voisivat varautua kehittämään laitteita vastaamaan nykyaikaa, ja toisena perusteena oli se, että ei haluttu sellaista tilannetta markkinoille, jolloin laitetoimittajilla olisi ollut monopoli tuottaa näitä laitteita ja hinnat olisivat nousseet nopeasti ylös. Meillähän siihen tuli muistaakseni kahdeksan, vai oliko se yhdeksän, kuukauden siirtymäaika, ja näin ollen voimaantulopäiväksi tuli 1.1.2003. Eli kaikkiastaan voi todeta, että nämä laitteet ovat kehittyneet. Niin kuin ed. Kuosmanen totesi, 100 eurolla saa jo hyvän kiinteän laitteen, eli tämä nappihomma yleensä johtuu siitä asenteellisesta vastustamisesta, mitä matkapuhelinkieltoon ajon aikana on. Toki me voimme todeta joka päivä tuolla liikenteessä valveutuneita kuljettajia, jotka ajavat tien sivuun ja pysäyttävät linja-autopysäkille tai johonkin levennyspaikalle ja siellä käyttävät puhelinta, jos ei ole näitä handsfree-laitteita. Eli kaikkiastaan näin lyhyellä voimassaoloajalla ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen laki on hyvä ja seurataan sen vaikutusta.

Jos vielä katsoo vertailukohtia ulkomailta, voi todeta, että ulkomailla matkapuhelimen käytöstä saattaa olla annettu määräyksiä, jotka ovat tiukempia kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjassa, Tanskassa, Sveitsissä, Englannissa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa kuljettaja ei saa käyttää matkapuhelinta lainkaan tai vain handsfree-laitteistolla varustettuna. Meille jätettiin lankavaihtoehto nimenomaan ammattiliikennettä varten, jolloin he voivat suorittaa työtehtäviään.

Tapani  Mäkinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä ja huonoja puheenvuoroja, kuten aina ennenkin, ja edellinen oli kohtuullisen huono. Tosin ed. Salovaaran puheenvuoro oli hyvä, vaikkakin hän päätyi huonoon lopputulokseen. Mutta voisi sanoa, että ed. Salovaaran perusteella kannatan tehtyä lakialoitetta.

Nythän tilanne on, kuten edellisissä, ed. Wallinin ja ed. Salovaaran puheenvuoroissa, tuli ilmi, että Liikenneturva on jo seurannut Suomessa tämän lakialoitteen vaikutuksia ja sen vaikutuksia liikennetilastojen onnettomuustilastoihin. Viime vuonna Liikenneturva totesi, kuten äsken kuulimme, että tämä lain voimaantulo on lisännyt liikenneonnettomuuksia. Liikenneturva on tämän vuoden kesäkuussa tulossa uudella tutkimuksella ulos, joka sitten antaa meille vielä pidemmällä perspektiivillä kuvaa siitä, mikä lain vaikutus sen voimaantulon jälkeen on ollut liikenneturvallisuuteen.

Noin yleisesti ottaen kommentoisin muutamia puheenvuoroja, muun muassa ed. Pulliaisen puheenvuoroa siitä — en malta olla kommentoimatta — että olen aivan varma siitä, että se, että taksikuskit lopettavat puhumisen siinä vaiheessa, kun asiakas tulee kyytiin, ei johdu siitä, että he eivät uskaltaisi puhua, koska se on rikollista touhua, vaan he ovat, kuten aina ennenkin ovat olleet, kohteliaita asiakkaita kohtaan. Silloin kun niin sanotusti poka on päällä eli asiakas on kyydissä, ei henkilökohtaisia eikä myöskään työpuheluita puhuta, vaan annetaan asiakkaalle matkustamisen rauha ja keskitytään ajamiseen, ja pelkästään lähtökohtaisesti tämmöisistä kohteliaisuussyistä.

Ed. Seppo Lahtela totesi aivan oikein sen, kuten myös ed. Ollila, että tämä naruilu — narujen kanssa sekoilu, johon tämä laki voimaan tullessaan johti — puhumisen yhteydessä todella sotkee ajamisen: autoilijat joutuvat keskittymään nappikuulokkeiden junailuun ja niiden asentamiseen ja muuhun vastaavaan. Vaikka se tehtäisiinkin ennen auton liikkeellelähtöä, niin pitkin matkaa — niin kuin hyvin tiedämme — se on aina sormissa ja siinä vaiheessa, kun rattia käännellään, aina tiellä.

Tosiasia on myöskin se, että kun tätä lakia valmisteltiin eduskunnassa viime kaudella, valiokunnassakin — vaikka täällä ed. Pulliainen totesi, että se päätös syntyi perusteellisten selvitysten jälkeen, niin ymmärsin näin silloin julkisuudessa käydystä keskustelusta kuin myös täällä nyt sitten kuulleena — se päätös tehtiin erilaisten kompromissien myötä ja se kompromissi oli tavattoman huono. Kompromissi oli se, että kylmää luuria niin sanotusti saa käyttää ja taas sitten nappikuuloke pitää olla, ja handsfree eli langaton vaihtoehto — autoilija puhuu ilman nappikuulokkeita, puhuu handsfree-systeemiin eli kaiuttimien kautta — ei taas ole käytännössä niin toimiva, tekniikka ei ole pysynyt ajallaan, että keskustelu handsfree-kaiuttimien kautta olisi missään määrin mielekästä. Kyllä siinä vaiheessa, kun joku handsfreehen puhuu, minä ainakin kannustan häntä ottamaan luurin käteen tai napin pistämään korvalle tai jotain muuta vastaavaa, jotta siitä puhelusta ylipäätänsä tulee mitään.

Eli eduskunta viime kaudella teki todellakin löperön lain, löperöin perustein, erittäin huonon kompromissin. Kuten olemme kuulleet, Liikenneturvan selvitykset, toisaalta myöskin ruotsalaisten kollegoiden selvitykset, osoittavat, että tieliikennelaki, mikä on voimassa tältä osin, on huono. Se ei lisää liikenteen turvallisuutta. Näillä näkökohdilla, arvoisa puhemies, lämpimästi tuen ed. Lyly Rajalan tekemää lakiesitystä.

Viittaan vielä siihen yhteen asiaan, että kun lakialoitteet lähtevät omalla aikataulullaan tässä talossa liikkeelle ja pölyttyvät hyllyissä yleensä kohtuullisen kauankin, jos johtavat mihinkään, niin toivon, että tämä lakialoite oikeasti lähtee liikkeelle ja kun kesäkuussa tulee Liikenneturvan uudet tilastot, niin sen myötä ja siinä valossa asiaa lähdetään valmistelemaan.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä pyytänyt vastauspuheenvuoroa, mutta voin sen kyllä ilomielin käyttää tässä yhteydessä, koska asioita edellisestä puheenvuorosta ...

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies, olen tästä mahdollisuudesta hyvin kiitollinen.

Niin, muutamia tilastollisia faktoja korjaisin. Siis tilanne on se, että viime vuonna, vuonna 2003, kaiken kaikkiaan 371 henkilöä kuoli tieliikenteessä. Pudotusta edelliseen vuoteen oli siis 39 henkilöä. Vaikka nyt tämä laki, joka siis kieltää puhelimeen puhumisen suoraan ajon aikana, saattaa joissain tilanteissa jopa vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, siten että lain varsinainen henki ei toteudu, on tilanne kuitenkin lain voimassaoloaikana muuttunut siten, että 50 prosenttia on puhelimeen puhuminen vähentynyt tämän lain seurauksena. Näin ollen myöskin ne liikenneonnettomuudet, joissa puhelin on ollut osallisena, ovat vähentyneet.

Vaikka tuntuu siltä, että tässä on hyvin pienestä hienosäädöstä kysymys, niin väittäisin silti toisin, sillä yksi liikennekuolema tarkoittaa ihan euromääräisesti laskien noin 2:ta miljoonaa euroa ja yksi tieliikenteessä vammautunut 3:a miljoonaa euroa eli puhumme inhimillisen kärsimyksen lisäksi hyvin mainittavasta rahasummasta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy hieman hämmästellä ed. Mäkisen puheenvuoroa. Itse olen ollut liikennevaliokunnassa, kun tätä lakia on käsitelty. Minun mielestäni silloin edustajan, joka ei tiedä tosiasioita, ei pidä mennä puhujakorokkeelle ja esittää tällaisia väitteitä, mitä ed. Mäkinen esitti. Minun mielestäni se ei ole korrektia silloin, jos ei tiedä, (Ed. Ollila: Kieltämättä parempi puhua paikaltaan!) mitä valiokunnassa on tehty, kuultu jne. Minun mielestäni yleinen tapa kyllä on ollut se, että silloin tiedetään varmuudella, mitä valiokunnassa on tehty.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota: Kun itse olen nyt kuusitoista vuotta, kohta seitsemäntoista vuotta, täällä ollut ja aika paljon taksia käyttänyt, niin haluaisin todeta sen, että kyllä siellä on kaikki perheriidat ja muutkin joskus saanut kuulla. Se on taksinkuljettajasta kiinni, miten hän käyttäytyy.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mäkisen puheenvuoroon liittyen haluaisin kyllä todeta — en ole tietenkään liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, mutta autonkäyttäjänä — nyt kun handsfree-laite on ollut ja kaiutinta olen käyttänyt, että täytyy myöntää, että niissä on ollut teknisiä ongelmia, mutta ainakin allekirjoittanut on kokenut niiden käytön erittäin hyvänä ja myönteisenä. Kun tuli semmoinen väittämä, että ne eivät pelaa ja ne ovat huonoja — jos oikein ymmärsin ed. Mäkistä — niin kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti olen kokenut, että tämä on ollut positiivinen asia, voi asioita hoitaa ja puhua. Mutta se on aivan varma, että kyllä puhelut ovat vähentyneet, autossa puhuminen, kun tämä uusi lainsäädäntö tuli, sen kyllä myönnän.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan minäkin tätä ed. Mäkisen puheenvuoron hämmästelyä. Ensinnäkin, mikä koskee taksikäyttäytymistä, niin, juuri niin kuin ed. Vistbacka sanoi, me jotka olemme nyt sitten tätä lentoaseman ja eduskunnan väliä edestakaisin singlanneet — kohta seitsemäntoista vuotta tulee täyteen — olemme huomanneet, että kyllä on merkittävä vähennys tapahtunut näitten taksimestareitten perheasioitten selvittelyssä meidän kuullen. Todellakin kulttuuri on muuttumassa ja se on muuttunut tämän lain tultua, samoin kuin, aivan niin kuin ed. Salovaara sanoi, puhelimeen puhuminen ylipäätään sen matkan aikana, ja sehän tässä se perimmäinen kysymys juuri on olemassa elikkä liikenneturvallisuuden parantaminen. Tähän tulokseen ei johtanut tämä 23 a §:n 1 momentti, vaan nimenomaan se, mistä me juuri nyt puhumme.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sopiiko edustaja- ja professorismiehen edes puhua tästä taksiautoilijoiden ajo- ja puhelukäyttäytymisestä, onko tästä asiasta edes olemassa kovinkaan tieteellistä tutkittua tietoa? Mutta kyllähän me edustajat olemme varmasti tässä alan ammattilaisia. Minä vaan totesin ja kommentoin sitä, että minun näkemykseni mukaan taksiautoilijat ovat myöskin kohteliaita.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbackalle toteaisin vain sen, että aivan oikeasti olen tässä talossa ollessani kuullut edustajilta, kun tätä lakia aikanaan tehtiin ja sitä valiokunnassa käsiteltiin, että kyllä tämä syntynyt laki on hyvin pitkälle tehty kompromissi. Jos liikennevaliokunta olisi oikein halunnut toimia niin kuin ehkä jonkun mielestä olisi pitänyt toimia, silloin olisi pitänyt kylmät luurit sun muut unohtaa ja, aivan totta, vaatia aidon rehellisen handsfree-laitteen käyttämistä. Kyllähän se, että autoilija saa pitää kylmää luuria kädessä ja puhua siihen, mutta ei kännykkään, mikä yleensä on vielä pienempikokoinen, on, voisi sanoa jopa, naurettava kompromissi. Sitä on ihan turha minun mielestäni väittää. Tähän mielipiteeseen minulla on oikeus, ja se perustuu silloin valiokunnassa ja eduskunnassa olleiden kansanedustajien mielipiteisiin ja toisaalta myöskin julkisuudessa siihen aikaan käytyyn keskusteluun, kun sitä lakia tehtiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kansanedustajalla on täällä oikeus esittää mielipiteitään. Itsekin aion tehdä sen täältä korokkeelta käsin. En mihinkään isompiin tutkimuksiin vetoa, mutta tällaisena "vanhempana tutkijana" itse olen seurannut omaa käyttäytymistäni. 70 000 kilometriä Pohjois-Karjalan maanteitä vuosittain ajelen, ilosanomaa levitän sinne meidän hyvistä töistämme, mitä täällä eduskunnassa saadaan aikaan. On sitä aikaa, kun ei ollut handsfreetä, ja nyt kun on joutunut semmoisen narun hankkimaan, minulle on tullut ainakin semmoinen kokemus ihan oikeasti omasta käyttäytymisestäni, että silloin kun kännykkä tempaistiin korvalle, en muista olleen oikeastaan yhtään vaaratilannetta, mutta nyt sen narun kanssa leikkiessä on useamman kerran sattunut, että se kännykkä putoaa penkin alle tai viereiseltä penkiltä, kun jarruttaa, se lentää ja narut lähtevät korvista pois. Siksi en kiinteätä laitetta ole hankkinut, kun eduskunnan kännykkä on vähän väliä vaihtunut. Siinä joutuisi ilmeisesti laittamaan uudet päät — en ole tutustunut koko siihen kiinteään järjestelmään. Ainakin itse olen kokenut, että nyt ovat vaaratilanteet lisääntyneet. En tiedä, miten muilla edustajilla tai tienkäyttäjillä on. Tunteja kun laskee, niin 70 000 kilometriä kun ajelee vuodessa, niin kyllä siinä aika monta tuntia autossa istutaan, mikä tarkoittaa sitä, että jos asioita aikoo hoitaa, niin joutuu myös soittamaan. Tietysti puhelut voivat olla lyhyempiä. On ihan hyvä, jos laki on siihen johtanut.

Muistan hyvästi, kun käsiteltiin tätä handsfreepakko-kysymystä täällä, että itse jo epäilin, miten tämä tulee toimimaan. Muistan myös sen valvontakysymyksen, kun täällä tuli esille se, miten pitäisi lisätä valvontaa ja kyttäysmentaliteettia. Silloin totesin, että meillähän tämä tietysti nyt tähän aikaan voisi sopia erittäin hyvin, kun meillä pitäisi 100 000 uutta työpaikkaa saada: jos laittaisi sinne työttömiä. Nimittäin muistan, kun silloin aikanaan paikaltani pidin puhetta ja totesin, jotta tähän kännykkähommaan ei tarvitse mitään poliisin koulutusta, vaan siinä aika vähillä koulutuksilla, kun näkö on kunnossa, näkee, onko kännykkä korvalla, ja kun tarpeeksi tiheässä on tienvarressa näitä kännykkäkyttiä, niin alkaa valtion kassakin turvota siinä. En tätä ihan vakavissani esitä, mutta tämmöinen ajatus voisi tulla mieleen, jotta olisi sitä valvontaa. Onko pakko poliisien kallista aikaa, jotka ovat korkeasti oppineita ja testit käyneet, uhrata semmoiseen, että käydään kyttäämään, mihin ihmiset puhuvat, onko korvassa nappi vai onko kädessä kännykkä? Minusta se on hukkaan heitettyä aikaa siinä mielessä. Siellä voisi olla joku muukin valvomassa. Vai ollaanko sitten tekemässä tämmöisiä järjestelmiä, jotta tienvarressa niitä tolppia olisi lisää? Sinnehän voi laittaa semmoisen tunnistimen, että kun on matkapuhelin päällä, niin se rätkää heti kuvan autosta, jotta aha, onko kaverilla puhelin kädessä vai ei.

Mutta itse tähän lakialoitteeseen. Minusta ed. Rajala on tehnyt ihan hyvän aloitteen. Minä olisin sitä mieltä, että nythän voisi tämän momentin jättää pois ja katsottaisiin sitten vuoden päästä, onko tässä tullut niitä lisävahinkoja. Nimittäin minä en usko ollenkaan, jotta nämä kuolemantapaukset, mitkä nyt ovat viime vuonna vähentyneet liikenteessä, ovat tämän kännykkä-handsfree-pakon ansiosta tulleet, vaan kyllä minä luulen, että niillä toimilla, jotka nyt on tehty turvallisuutta edistävien investointien puolella — tehdään levikkeitä teille, tasoylikäytäviä, näitä kaikkia — on isompi vaikutus siihen liikenneturvallisuuteen kuin tällä puhelimella. Näin minä luulen, koska valtateilläkin liikenne menee juohevasti. Ei tarvitse enää jarruttaa toisen auton perään, koska se kaveri kääntää sinne levikkeelle, ja taas kun on tulossa, niin siellä on tulokaista, josta voidaan juohevasti tulla liikenteen sekaan. Se on todella ollut hyvä. Toivon mukaan siihen saadaan varoja enemmän tuonne infrapuolelle, jotta nämä kaikki levikkeet olisivat kunnossa, samoin kuin ratojen ylikulkukäytävät, joissa on valtavan isot investointitarpeet, koska siellä sattuu kuitenkin vielä vahinkoja. Uskon, että pitkässä pelissä me pääsemme aika minimiin näissä liikennekuolemissa. Lisäksi kun asenne vielä osataan muokata sillä tavalla, että nuorten hurjastelijoiden ei tarvitse mennä sitä miehuuttaan näyttämään autoilla, niin varmaan ollaan hyvin paljon pitemmällä. Kannatan tätä ed. Rajalan tekemää aloitetta ja toivon, että tämä menisi eduskunnassa vielä läpi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meinasin puhua paikaltani lyhyemmästi, mutta ed. Lahtela kiihotti minut oikein tänne puhujakorokkeelle asti, koska hänellä oli mielenkiintoisia esityksiä myös tällaisten kännykkäkyttien palkkaamisesta ja sitä kautta verotulojen saamisesta.

Ensinnäkin totean, että kun olen itse sitä työtä 18 vuotta kentällä tehnyt, niin tämä ei ole mikään valtiontaloudellinen tilanne yleensä, että poliisin tarkoitus olisi tässä yhteiskunnassa huolehtia valtiontaloudesta ja sitä kautta tuloista. Yleensä, kun puhutaan sanasta "valvonta", se tarkoittaa myöskin, että on hyvä, että kaikkea sitä lainsäädäntöä, mitä me täällä teemme, valvotaan. Sanalla "kyttääminen" on jo negatiivinen mentaliteetti. Sen verran tiedän nyt kollegojen työstä kuitenkin tämän lainsäädännön jälkeen, että ei poliisin pääasiallinen tehtävä ole, eikä tule jatkossakaan olemaan, katsoa sitä, käyttävätkö autoilijat handsfree-laitteistoa vai eivät, vaan muun liikennevalvonnan yhteydessä, on se sitten rattijuopumusvalvontaa tai nopeusvalvontaa, mikäli tulee ilmi tapauksia, joissa selvästi näyttää siltä, että tätä säännöstä ei ole noudatettu, siihen puututaan. Ei tämän päivän suomalaisella poliisilla ole edes aikaakaan lähteä mihinkään kännykkävalvontaan, pääsääntöiseen kännykkävalvontaan, koska, niin kuin täällä on tullut esiin muun muassa ed. Salovaaran puheenvuorossa, tieteellistä näyttöä tai tutkimusta esimerkiksi siitä, miten se vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, ei ole vielä tällä hetkellä luotettavasti olemassa.

Suhtauduin muutoinkin viime vaalikaudella, kun tämä tuli sekä yksittäisenä lakialoitteena että myöhemmin sitten hallituksen esityksenä esiin, hieman skeptisesti tähän lakiesitykseen, koska 18 vuoden aikana olen nähnyt, mitä kaikkia ihmeellisiä asioita ihmiset samanaikaisesti autoa ajaessaan pystyvät tekemään. Voin kertoa teille, hyvät edustajat, että aivan mitä ihmeellisimpiä asioita. Melkein tuntuu, että kaikki on mahdollista. (Ed. Ollila: Älkää kertoko!) Ja niin kuin tiedätte, silloin kun liikenteessä kuljettajan huomio kiinnittyy johonkin asiaan, joka on jotakin muuta kuin liikennettä, hän aiheuttaa aina vaaratilanteen. Minun mielestäni tämä säännös, joka viime kaudella tehtiin, olisi pitänyt heti muotoilla siten, että "joka käyttää matkapuhelinta ajon aikana siten, että se on omiaan aiheuttamaan vaaraa muulle liikenteelle". Se olisi ollut se kaikkein tärkein, että se on omiaan aiheuttamaan vaaraa. Tällä hetkellähän, kun lähtökohta on se, että joka vain käyttää, aina on täyttynyt kuitenkin periaatteessa tämä sakotusmenettely. Olennaista on se, miten kännykänkäyttäjä menettää liikenteestä huomion ja sitä kautta aiheuttaa vaaraa muulle liikenteelle. Tämä on se olennainen asia.

Ed. Salovaara kertoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, mikä tällä hetkellä osoittaa selvästi sen, että puhelimen käyttö ajon aikana on vähentynyt, samoin kuin sen, että näitten käyttäjien keskinopeus liikenteessä on vähentynyt. Onneksi näin on. Nimittäin silloin liikenteessä oleva kännykänkäyttäjä myöskin osoittaa, että nyt kun hän käyttää kännykkää ajon aikana, hänen huomaavaisuutensa muusta liikenteestä heikkenee ja hän vähentää nopeutta, menee tarvittaessa tiensivuun jne. On aivan selvää, että nämä nykyaikaiset laitteet eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla. Nämä erilaiset johtosysteemit ja muut ovat toki hankalia, mutta sen verran voin kertoa teille, edustajat, että esimerkiksi kännykän voi avata siten, että mikrofonista kuuluu ääneni vaikka apukuskin penkiltä. Ei tarvita mitään erilaista laitteistoa. Meidän kommunikaattorimme kun avaa, niin sieltä kuuluu myöskin vastapuolen ääni ja voi puhua myöskin ajon aikana aivan ilman johtoa. Eli kaikki on myöskin mielikuvituksesta kiinni.

Sanoisin vaan tästä ed. Rajalan aloitteesta vielä lopuksi sen, että viime kaudella siitä asiasta tosiaan oli yksittäinen lakialoite ja myöhemmin sitten hallitus toi siitä esityksensä viitaten liikenneturvallisuustoimikunnan esityksiin. Toki se silloin hallituksen esityksenä myöskin täällä hyväksyttiin. Nyt meidän on ehkä kaikkein viisainta odottaa ihan luotettavaa tutkittua tietoa siitä, miten tämä seikka on esimerkiksi vaikuttanut liikenneturvallisuuteen, onko todettu, että sillä on ollut liikenneturvallisuutta parantava vaikutus. Nimittäin nämä hyvät vuodet eivät ole veljiä keskenänsä. Väliin yhtenä vuotena liikennekuolemien määrä yllättävästi nousee nopeasti, ja yllättävästi se taas laskee peräkkäisinäkin vuosina. Trendi on kuitenkin pitkässä suuntauksessa meillä ollut aleneva, mikä on hyvä. Se johtuu kolmesta asiasta:

Meidän teittemme kunto on jatkuvasti parantunut, meidän liikenneturvallisuutemme erilaisilla kaistajärjestelyillä ym. on parantunut. Meille on tullut myöskin uusia järjestelmiä tieliikenteeseen, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä yhä paremmin.

Meille on tullut lisää suojavälineitä — on tullut kypäräpakot, on tullut turvavyöjärjestelmät — jotka vähentävät olennaisesti myöskin loukkaantumisia ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Samoin meidän autojemme tekninen kunto on 20 viime vuoden aikana huomattavasti parantunut, vaikka autokanta ei olekaan merkittävästi nuorentunut, pikemminkin päinvastoin. On tullut lukkiutumattomat jarrujärjestelmät, on tullut airbagit ym.

Kolmas seikka on tietenkin se, että suomalaiset ovat yhä valistuneempia liikenteenkäyttäjiä. Tietoisuutemme siitä, kuinka liikenteessä tulee käyttäytyä, on parantunut, ajokortin hankkiminen ja sen saaminen on tänä päivänä paljon vaikeampaa kuin ehkä joskus aikaisemmin.

Kaikki nämä asiat yhteensä ovat tehneet sen, että meidän onnettomuustilastomme ovat kaunistuneet. Tietenkin lainsäätäjän perustehtävä on huolehtia siitä, että tämä kehitys jatkuu, ja miettiä kaikkia niitä keinoja, miten lainsäädännöllä pystytään vaikuttamaan siihen, että onnettomuudet vähenevät. Pienenä reunahuomautuksena vielä se, että jos on tapahtunut kuolemaan johtanut onnettomuus tai törkeä ruumiinvamman tuottamus, niin suomalaisella poliisilla on myös valta tutkia nykyisellä lainsäädännöllä, onko ennen onnettomuutta matkaviestimellä otettu yhteyttä johonkin numeroon. Se lainsäädäntö meillä on kunnossa. Se tulee lähinnä rangaistusmaksimin kautta, mikä on se teko. Jos on törkeä liikenteen vaarantaminen ja kuolemantuottamus, voidaan tutkia, käyttikö kuljettaja ennen onnettomuutta matkaviestintä vai ei. Se ihan korjauksena.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo pahoitti mielensä siitä, että sanoin "kännykkäkytikset" tai että poliisit ovat kyttiä. Yleisesti meillä päin todetaan ainakin jätkäpiireissä, missä savotoilla olin ja rakennuksilla, että poliisit olivat luonnostaan kyttiä. Se on lempinimi. Se ei ole haukkumanimi vaan lempinimi: kyttä on kyttä, eikä sillä mitään sen pahempaa tarkoiteta. Sen takia puhuin kännykkäkytistä, koska onhan se vähän kyttäämistä sillä tavalla, kun tsiigataan, onko sillä nyt kännykkä korvalla vai ei vai miten se kaveri oikein ajaa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa nyt ymmärrän ed. Esa Lahtelaa hieman paremmin.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana mutta säästäen sitä, että puhemiehen ei tarvitse kehottaa puhujaa lopettamaan tai siirtymään puhujakorokkeelle.

Tämä viime kaudella hallituksen esityksenä hyväksytty laki oli, niin kuin täällä on tullut esiin, yksi osa niin sanottua liikenneturvallisuuspakettia. Itse olen suhtautunut kieltämättä kriittisesti koko asiaan määrätyiltä osin, mutta valiokunnassa ja myöskin salissa tämä meni yksimielisesti lävitse.

Ensiksi haluaisin todeta sen, että silloin kun valiokunnassa asiantuntijat olivat kuultavina, hyvin voimakkaasti tuotiin esiin sitä, että laitteisto kehittyy kaikilta osin hyvin nopeasti. Itse olen hieman hämmästellyt sitä, että esimerkiksi tässä talossa kun tulee Nokian paketti, siellä on näitä nirunarusysteemejä, ja ne ovat mielestäni kyllä kieltämättä aika onnettomia. Mutta, niin kuin täällä on tullut esiin, markkinoilta on saatavilla toisenlaisiakin laitteita, ja, niin kuin ed. Salo totesi, ne, joilla on tämä hienompi talon laite, voivat käyttää sitä ilman mitään laitetta päässä, korvassa, tai missä niitä nyt sitten onkin.

Eräs seikka, joka minua on tässä häirinnyt, on se, että kun liikkuu takseilla, ja tietysti myöskin tällä hetkellä kuorma-autoissa ja monissa muissa on erilaisia paikannuslaitteita, ne minun mielestäni ainakin takseissa aiheuttavat monta kertaa sen, että keskittyminen ajoon häiriintyy ja tarkkaavaisuus havainnoida ympäristöä heikkenee kyllä huomattavasti, kun siellä näpytellään ja etsitään sitä katua, varsinkin näissä viimeisissä laitteissa, joita on. Kun itse asun Espoon puolella ja sellaisella pienellä kadunpätkällä, jota eivät helsinkiläiset taksit kaikilta osin hallitse, joka päivä periaatteessa olen huomannut, että kyllä siinä monta kertaa on vaaratilanne ollut aika lähellä, kun kuljettajan huomiokyky on mennyt siihen laitteeseen ja auto on mennyt väärälle kaistalle ja muuta vastaavaa.

Mitä ed. Esa Lahtela totesi poliisin valvonnasta, niin uskoisin näin, että tämän laitteen valvonta on samanlaista kuin turvavyön valvonta eli tapahtuu muun liikennevalvonnan yhteydessä. Itse olen myös sitä mieltä, että sen jälkeen kun mitä ilmeisimmin Liikenneturva tekee laajan seurantaraportin siitä, voidaan asiaan palata ja saada luotettavaa tietoa tämän lain hyödyistä ja haitoista. Minun mielestäni tässä on kyllä kehittämisen varaa mutta ei kuitenkaan sillä tavoin, että kokonaan tavallaan palattaisiin siihen entiseen aikaan, vaan ehkä sitä täytyy kehittää ja kokemuksien kautta parantaa sitä tilannetta, mikä tällä hetkellä on.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä aloitteella on viritetty hyvä keskustelu liikenneturvallisuudesta. Hyvin tärkeä aihe! Kaikki järkevät ja mielekkäät keinot liikenneturvallisuuden, kuten muunkin turvallisuuden, parantamiseksi tulee voida tehdä. Viittaan muun muassa siihen, mitä alkoholi ja huumeet nyt aiheuttavat ja mitä saattavat tulla aiheuttamaan, kun alkoholi vapautuu entistä enemmän ja runsaammin maassamme käyttöön. Pelkään, että liikenneturvallisuus joutuu hyvinkin uhanalaiseksi.

Täällä on käytetty hyviä, rakentavia puheenvuoroja. Mieleen tulee ajatus, että olisipa tämä keskustelu käyty viime vaalikaudella, jolloin tätä asiaa käsittelimme. Silloin keskustelua käytiin hyvin tunneherkästi. Tämä keskustelu on halunnut etsiä asiafaktoja, tutkimustietoa. Täällä on myöskin kerrottu kokemuksia.

Viime vaalikaudella itse suhtauduin kriittisesti kännykkäkieltoon. En sitten kuitenkaan vastaan äänestänyt, kun ei kukaan muukaan. Jos joku olisi ehdottanut, olisin toki äänestänyt toisin kuin mitä eduskunnan päätökseksi tuli, mutta tämä meni semmoisessa yhteishengessä läpi. Nyt meillä alkaa olla sitten kokemusta asiasta. Toivon mukaan saamme tutkittua tietoa.

Itse liikun, kuten edustajakollega Lahtelakin, tien päällä mutta en niin paljon. Minä liikun vain, kun ei ole vaalivuosi, semmoisen 40 000 kilometriä vanhemmalla autolla tien päällä. Ed. Lahtela palvelee 70 000 kilometria vuodessa ajamalla maantiellä, mutta minä pystyn jonkun verran käyttämään junaa ja linja-autoakin Keski-Suomessa, onhan Haapamäki rautatieliikennepaikka. Laskin, että tuo 40 000 kilometriä ajonopeudella 60 kilometriä tunnissa, mikä lienee se todellinen keskiarvo, koska hyvin paljon on pieniä yksityisteitä, myöskin taajamia, tekee vuodessa 667 tuntia. Se muutettuna kahdeksantuntisiksi työpäiviksi tekee 83 työpäivää. Jos tämä muutetaan viisipäiväisiksi työviikoiksi, niin liki kolme kuukautta, reilut kaksi ja puoli kuukautta, olen työpäivinä tien päällä elikkä tehtävässä, jota kansanedustaja myös hoitaa. Osa näistä on tosin yöaikaan ja sellaiseen aikaan, että silloin ei paljon yhteyksissä olla, mutta toisaalta on myöskin aikoja, jolloin kansalaisten on tarpeen saada yhteyttä edustajaan tai edustajan eri tahoihin. Silloin on hyvä, että on näitä viestintävälineitä tien päällä.

Kun aikanaan radiopuhelimet tulivat, niistä käytettiinkin nimeä matkapuhelin. Valtateitten varteen rakennettiin mastoverkostot, jotka lienevät aika hyvät nykyisin valtateitten varsilla. Tänään kävin puhelua erään ystävän kanssa, joka matkusti junassa. Valitettavasti pariin otteeseen tuo puhelu poikkiradalla Haapamäki—Jyväskylä-välillä katkesi. Rautateitä ei ilmeisesti ole niin paljon ajateltu tässä langattomassa viestinnässä.

Nyt tästä kysymyksestä, mitkä ovat kokemukset: Olen käyttänyt nyt tätä eduskunnan langallista matkapuhelinta niin kuin ed. Esa Lahtelakin. Minun täytyy sanoa, että kyllä se on aiheuttanut ainakin läheltä semmoisia tilanteita, joita voisi sanoa vaaratilanteiksi, tai jos ei nyt suoranaista vaaraa kuitenkaan, niin ainakin hankalia ja kiusallisia tilanteita. Niihin naruihin tahtoo jatkuvasti sekaantua, ja, mikä oleellisinta, ainakaan minä en siitä korvakuulokkeesta kunnolla edes kuule, eikä siitä puhuttavasta nappulasta, mihin pitäisi puhua, sitten kuule myöskään se ihminen, jolle minä jotain yritän puhua. Hän ei saa siitä riittävästi signaaleja. Elikkä ainakin tämä nykyinen eduskunnan väline, mikä meillä on, on käyttökelvoton. Minä olen tosin pari semmoista itsekin hankkinut ja pois hylännyt. Eivät ne edes kauan kestäneet. On hyvä, että meillä kansanedustajilla on tämä realismi tiedossa, mitä nämä nirunaruvehkeet käytännössä ovat.

Tästä syystä olen kyllä samaa mieltä kuin ed. Petri Salo viime vaalikaudella jo oli. Edustan sitä näkemystä, että jos vaarantaa liikennettä puhumalla matkapuhelimeen tai vaarantaa liikennettä jollakin muulla tavalla, ajaa väärällä kaistalla tai liian keskellä, tai jos vaikkapa — tämä edustajakollegan esille ottama kysymys liian hitaasti ajamisesta — aiheuttaa matkapuhelimeen puhumalla sen, että hidastaa muuta liikennettä, niin nämä minä näkisin semmoisiksi, että näihin voisi poliisi muun liikennevalvonnan myötä puuttua.

Mutta minä nyt odotan, että saadaan tieteellistä näyttöä, miten matkapuhelinkäytäntö vaikuttaa, ja verrattaisiin myöskin Ruotsin käytäntöön. Kaikki voitava liikenneturvallisuuden puolesta on tehtävä. Liikennekuolemien ja -onnettomuuksien ehkäisemiseksi tulee kaikki voitava tehdä, mutta olisin tässä asiassa nähnyt parempana, että tämä olisi ollut opetus-, valistus- ja ohjauskysymys enemmän kuin jyrkkä laki. Lainsäätäjänä koen hieman ongelmalliseksi sen tilanteen, että meillä on lakeja, joita ei pystytä valvomaan, joita varsin yleisesti rikotaan. Tässä tapauksessa rikkominen on hyvin helppoa elikkä lainkuuliaisuus katoaa. Eihän jollakin syrjäisellä tiellä pimeän aikaan ajaessa mikään pysty tämmöisen lain noudattamista valvomaan. Eli kyllä jonkunlainen realismi lain valvonnallakin tulisi olla ja lainsäädäntö pitäisi kehittää järkeväksi ja mielekkääksi. Odotan tutkimustuloksia, ja ainakin tässä on hyvä keskustelu syntynyt.

Sillä kokemuksella, mikä minulla on vuodesta 1990 matkapuhelimen käyttäjänä ollut, en kyllä ainakaan muista yhtään vaaratilannetta, että matkapuhelimen takia olisin ollut vaarassa. Tosin en onneksi ole pahemmassa vaarassa liikenteessä ollut vielä kovinkaan monta kertaa — sekin on puuta koputtaen syytä todeta.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Korjattakoon nyt pöytäkirjoihin, ettei vaan jää epäselvyyttä: En ole missään vaiheessa tehnyt lakialoitetta hitaastiajon rangaistavuudesta, ainoastaan siitä, että tieliikennelakiin kirjattaisiin alinopeuden käsite.

Mutta tästä käsiteltävänä olevasta tieliikennelain 24 §:n muutoksesta sen verran, että en minäkään ole ollut sitä mieltä, että tämä olemassa oleva laki on täydellinen. Kyllä siinäkin puutteensa on, niin kuin esimerkiksi tämä langallinen nappikuuloke. Niin kuin tiedämme, se saattaa joissain tapauksissa aiheuttaa jopa vaaratilanteita, mutta se, että se otetaan jo ajossa huomioon ja se niin muodoin vähentää puhumista matkapuhelimeen ajon aikana, mainittakoon tämä nyt kerran vielä, toimii liikenneturvallisuutta edistävällä tavalla.

Mikä olisi se toinen vaihtoehto? Olisiko se toinen vaihtoehto se, että olisi jollain tavalla sertifioitu ne välineet, joita tämä laki ohjaa käyttämään, esimerkiksi ainoastaan langattomat välineet? Silloinhan se olisi tarkoittanut sitä, (Puhemies koputtaa) että jokainen olisi joutunut investoimaan noin 100 euroa, emmekä me voi sellaista tehdä. Ei voida edellyttää, että ihmiset maksavat 200 euroa siitä, että lakia noudatetaan. Parempi huono laki kuin ei lakia ollenkaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä oli eduskunnassa pitkään ed. Pertti Paasio, jolla oli tapana sanoa tai oikeastaan välihuutaa: "Kuka puhuu?" Se tuli nyt elävästi mieleen, kun ed. Oinonen pastorismiehenä antoi ymmärtää, että vain poliisin pelossa noudatetaan lakia. Koskeeko tämä laajemminkin sitä maailmankatsomusta, mitä ed. Oinonen noin moraalitasolla edellyttää, elikkä pimeällä ei yläkerran isäntäkään ole kuuntelemassa?

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauspuheenvuorona ed. Pulliaiselle voin todeta: Toki lakia tulee noudattaa, mutta jos ajatellaan lain valvontaa, miten poliisi valvoo pimeässä matkapuhelimen käyttöä, niin tässä on näitä monia käytännön ongelmia. Tämä laki on täynnä ongelmatiikkaa, vaikka se tähtääkin toki hyvään päämäärään.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka antoi täällä hetki sitten ymmärtää, että tästä asiasta saavat puhua vain ne, joilla on tutkittua tietoa ja jotka ovat olleet edellisessä eduskunnassa ja edellisen eduskunnan liikennevaliokunnassa tai jotka ainakin tietävät, mitä keskusteluja siinä valiokunnassa on käyty. Itse en ollut edellisessä eduskunnassa enkä edes tiedä, keitä siinä valiokunnassa oli, mutta ajattelin silti puhua lähtien myös siitä, että nähdäkseni ed. Vistbackakin silloin tällöin puhuu aiheista, jotka liittyvät sektoreihin, joiden valiokunnassa hän itse ei ole.

Itse tavallisena kansalaisena suhtauduin tähän lakimuutokseen kovin skeptisesti. Ajattelin, että se on tyypillistä hätävarjelun liioittelua, ylisäätelyä, holhousta jne. Sittemmin olen hieman muuttanut kantaani, vähän niin kuin tarinassa siitä, että kun tulee eduskuntaan, niin se senioriteettiperiaate kuulostaa hieman oudolta, mutta mitä pitempään täällä istuu, sitä fiksummalta se tuntuu.

Minulle nämä narut eivät ole ongelma. Itse asiassa mitä enemmän näitten narujen kanssa olen vehdannut, sen mukavammilta ne tuntuvat. Itse asiassa minusta on huomattavan paljon mukavampaa puhua puhelimeen siten, ettei sitä tarvitse pitää kädessä. Varsinkin silloin kun on kyse vähän pitemmistä puheluista, joita meille kansanedustajille aina silloin tällöin tulee, minusta se asento, jossa autoa voi ajaa, on huomattavasti ergonomisempi, kun voi puhua tähän pieneen kaiuttimeen, joka roikkuu siinä suun alapuolella, sen sijaan että pitäisi koko ajan puhelinta siinä korvan luona.

Itse suhtaudun tähän, jos ymmärsin oikein, vähän samalla lailla kuin ed. Salo. Voisi sanoa näin, että suhtautumiseni on neutraali. En ehkä olisi ollut ilomielin kannattamassa tätä lakia aikanaan, mutta kun se on säädetty, niin minusta se on hyvä pitää voimassa ja ainakin huolella ja maltilla hankkia tutkimustietoa siitä, mikä sen todellinen merkitys on. Ajattelin kuitenkin hieman problematisoida tätä kokonaisasetelmaa.

Täällä sekä ed. Salovaara että ed. Wallin, jotka lienevät tämän salin parhaimpia liikenneasiantuntijoita, kiinnittivät huomiota siihen, että kaiken tyyppinen puhuminen sinänsä lisää onnettomuusriskiä. Näin varmasti on. Ainakin oma kokemukseni on kuitenkin se, että enemmän kuin puhuminen puhelimeen liikenneturvallisuutta vaarantaa puhuminen kanssamatkustajien kanssa, varsinkin, jos he ovat kovin innokkaita puhujia, ja varsinkin, jos heitä on autossa useita. Yleensä silloin kun ollaan samassa tilassa, siihen puhumiseen liittyy myös semmoinen käyttäytymissääntö, että pitäisi ainakin silloin tällöin ottaa katsekontakti niihin ihmisiin, joitten kanssa puhuu. Tämän tyyppistä ongelmaa ei ole silloin, kun puhuu kännykkään. Silti kukaan vakavissaan ei esitä sitä, että kiellettäisiin ajon aikana keskustelu kanssamatkustajan kanssa.

Tässä haluaisin tulla siihen, minkä minusta ed. Oinonen täällä oikein oivallisesti puheenvuoronsa alkuosassa totesi: Pitää ottaa käyttöön kaikki järkevät ja mielekkäät keinot edistää liikenneturvallisuutta. Tässä mielessä on tietenkin hieman surullista se, että tässäkin salissa on, varsinkin keskustelun alkuvaiheessa, käytetty puheenvuoroja, joissa tunteenomaisesti on vedottu siihen, että jokainen menetetty ihmishenki on liikaa ja kaikki asiat, mitä ylipäänsä voidaan keksiä, pitää tehdä tämän estämisen eteen. Ei yhteiskunta kuitenkaan tällainen ole, ja jos me lähtisimme siitä, niin kyllä liikenneturvallisuuden puolella pitäisi tehdä hyvin paljon muutakin.

Jos vähän lisää problematisoi tätä asiaa, sen voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentissa, jota ed. Rajala ei esitä kumottavaksi, todetaan, että kaikenlaisten viestintälaitteiden häiritsevä käyttö on kielletty, ja se koskee kaikkia kuljettajia. Aiemminkin olen miettinyt, mutta tämän keskustelunkin aikana olen miettinyt ja yrittänyt muutamalta salin liikenne-ekspertiltä kysyä, onko lainmukaista ajon aikana ottaa puhelin käteen, kun on tullut tekstiviesti, ja lukea se tekstiviesti. Kyse on varmaankin siis hyvin monimutkaisesta tulkinnasta; kyse on varmaankin jonkin tyyppisestä viestintävälineen käytöstä. Ainakin oman näkemykseni mukaan tämä häiritsee keskittymistä ajamiseen enemmän kuin puhuminen puhelimeen, koska se edellyttää myös katseen siirtämistä pois siellä edellä olevasta tiestä tai ympäristöstä siihen laitteeseen. Mutta kukaan ei ole osannut minulle vastata, onko se kiellettyä vai ei. (Ed. Pulliainen: Vastaan vastauspuheenvuorossa!)

Mennään hieman pitemmälle: mennään juuri näihin takseihin, joissa heillä on monimutkaiset tietokoneet, joita he näpyttelevät jatkuvasti. Silloin ainakin on kysymys interaktiivisesta viestintävälineestä. Missä menee se raja, onko se häiritsevää käyttöä vai ei? Tässä me tulemme sen tyyppisiin kysymyksiin kuin yleinen lainkuuliaisuus ja laintuntemus ja tämän tyyppiset asiat. Uskon, että ed. Pulliaisella myöskin liikenne-eksperttinä on vastaus tähän, mutta se ei ole minusta relevanttia. Relevanttia on se, että kansalaiset eivät tiedä. Kuitenkin itsekin kansanedustajana ja juristina totean: ei minulla ei ole vastausta siihen, mikä tässä asiassa on totuus.

Mutta loppujen lopuksi yhdyn mielelläni edustajakollega Salon kantaan, eli tässä kannattaa nyt ottaa ihan rauhallisesti, mutta on hyvä, että tätä asiaa tutkitaan. Kaikissa näissä liikenneturvallisuusasioissa pitää välttää semmoista fanaattisuutta, että tehdään kaikki, mikä edistää liikenneturvallisuutta; mennään Oinosen linjalla eli hyödynnetään semmoisia keinoja, jotka ovat järkeviä ja mielekkäitä. Minun käsittääkseni tämä voi sellainen olla, mutta on hyvä, että tätä tutkitaan ja sitten kun tutkimuksen tulokset tulevat, niitä oikeasti analyyttisesti ilman ennakkoluuloja tarkastellaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuomioistuin ratkaisee viime kädessä, mikä on se käytäntö. Minä sanoisin vaan siitä keskustelusta, mikä silloin käytiin tämän handsfree-pakon yhteydessä: Tekstiviestien lukeminen sieltä kännykästä on jo minusta selvästi sen alkuperäisen lain vastaista, joka edelleen on voimassa, ehdottomasti, koska siinä huomio kiinnittyy jo niin pieneen tekstiin kuin olla voi. Siis minusta se on niin selvä asia, että siinä ei ole mitään epäselvää. Ja siinä keskustelussa, mikä käytiin valiokunnassa jnp., ei tullut mitään epäselvää, etteikö näin asianlaita olisi.

Sen sijaan juuri se, että siinä on sitten se iso näyttöruutu ja siinä sitten painellaan, on nyt katsottu, että se on sillä rajalla, että siinä se näkökenttä on jo sitten ympärillä hallinnassa. Mutta kännykän ruudusta katsominen, mitä lukee siinä tekstiviestissä — vielä huom. tekstiviestikielellä, se evk, vai mikä se kieli nyt on nimeltään, ei voisi vähemmän kiinnostaa -kieli, joka vaatii tulkintaa jo ja laajaa kielitaitoa tästä uudesta kielestä — se on minusta ihan selvästi lain vastaista.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mietin, että jos olisin itse tien päällä ja joku ottaisi esimerkiksi tekstiviestin vastaan, jossa lukisi kaksi kirjainta, yleinen tekstiviesti "ok!", niin olisiko se sellaista aktiivista viestintävälineen käyttöä, joka olisi omiaan haittaamaan liikenneturvallisuutta. Jättäisin kyllä lapun kirjoittamatta. Jos aikaisemmin esimerkiksi olisi laittanut kotiin ilmoituksen, että "laitatko saunan päälle, olen tunnin päästä kotona", ja toinen vastaa "ok", onko se sakotettava asia, kun se vie saman verran aikaa kuin radion kiinni laittaminen tai cd:n päälle laittaminen tai joku muu toimenpide, joka hyväksytään autossa ihan yhtä lailla? Sen takia arvostan juristin koulutuksen saaneen ed. Vapaavuoren esittämän ongelmakentän tuomista myöskin tähän keskusteluun. Se on ihan paikallaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi ajattelin, että pidän tämän puheenvuoron tuolla paikallani, mutta jos tässä nyt sattuu oikein lämpenemään tämän asian tiimoilta, niin tulin heti suoraan tänne puhujakorokkeelle, ettei tuo aikaraja kulu umpeen ja ettei joudu siirtymään kesken tänne.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt työmatkaa, joka on 110 kilometriä, vuodesta 85 vuoden 2003 alkuun saakka eli olen ajanut väliä Evijärvi—Alajärvi—Evijärvi joka päivä, ja laskin tuossa, että tuohon matkaan minä käytin 1,5 tuntia joka ikinen päivä eli noin 7,5—8 tuntia työviikkoa kohti, eli käytännössä minä tein sen kuudennen päivän tässä autossa.

Minulla oli mahdollisuus käyttää puhelinta autossa vuoden 87 alusta, elikkä 17 vuotta olen kommunikoinut, harrastanut viestintää, autosta erilaisilla puhelimilla. Ensin alkuvaiheessa se oli kiinteä nmt-puhelin, nelipuolikas, sitten myöhemmässä vaiheessa ysisatanen, ja sitten näitä gsm-puhelimia. Verkko on kyllä todella hyvä. Tuossa ed. Lauri Oinonen totesi, että verkko on huono junassa. Se on todella huono, ja olen monta kertaa ajatellutkin sitä, että VR:n pitäisi miettiä sitä, että tätä verkkoyhteyttä voitaisiin junassa parantaa.

No, tuolla matkalla, minkä kuljin — olin kiinteistönvälitysliikkeessä johtajana, ja asiakkaat tulivat tietämään sen ajan, jonka minä olen tien päällä, jolloin minut saa varmiten kiinni — soittoja tuli hyvin paljon, ja yhteyksiä pidettiin. Minulla oli sellainen tilanne, että minulla oli oikeaan kyynärpäähän tulossa vahvasti vankka rasitusvamma, ja se johtui oikeastaan siitä, että talvella, jolloin tietysti autot ovat kylmiä ja lähdetään sen kummemmin lämmittämättä sitä autoa, veri ei kerta kaikkiaan kiertänyt oikeassa kädessä ja se oli puutana, kun olin ajanut tämän matkan suuntaan tai toiseen.

Niinpä vuoden 98 aikana kun alkoi ensimmäisiä nappikuulokkeita tulla markkinoille, niin hankin heti sellaisen. Se kyllä muistaakseni maksoi suhteellisen paljon, mutta niin kuin ed. Vapaavuori tuossa edellä totesi ja kehui pitävänsä niistä naruista, minä olen oppinut myös tämän runsaan kuuden vuoden aikana, mitä olen käyttänyt tuota nappikuuloketta, siitä pitämään.

Se vaan oli alkuvaiheessa sellainen mielenkiintoinen asia, että kun liikennevaloissa pysähtyi, niin piti varoa, ettei puhu, kun on yksin autossa, siinä mielessä ainakaan näyttävästi, että naapuriautosta katsottiin hyvin vaiherikkaasti ja saatettiin hymyilläkin, että onkohan tuo hiukan hurahtanut tai jotakin muuta vastaavaa, kun siellä yksistään höpöttelee. Mutta todella tämä kehitys, mikä puhelintekniikassa on ollut, on puhelimien osalta ollut valtavaa menoa, mutta apuvälineiden osalta, että me pystymme itse liikkeessä ollen käyttämään sitä, se kehitys ei ole ollut niin nopeaa.

Kyllähän tämä, niin kuin ed. Esa Lahtela totesi, vaaratilanteita aiheuttaa hyvin usein, kun se puhelin pyörii jarrutuksen yhteydessä tai kaarteessa tai missä tahansa, pyörähtää sinne lattialle, mutta antaa sen pyöriä, ei se siitä mene rikki. Se on tärkeää tietysti, kun nappikuuloketta käyttää, että on vastaavasti autossa kiinteä teline, johon sen voi laittaa, tai panee sen povitaskuun, ja mehän saamme ohjelmoitua sen puhelimemme sillä lailla, että ei tarvitse mitään nappia painaa, kun puhelu tulee. Se automaattisesti kytkeytyy sinne korvaan.

Uskon, että puhelimen käyttö on saattanut autossa vähentyä aika paljon tämän lain myötä. Tämän lain muuttamista nyt yhden vuoden kokemuksen jälkeen en näkisi millään lailla aiheellisena, vaan tätä pitäisi tutkia ja seurata. Minusta ed. Salovaaran ottamat tunnusluvut, mitkä hän kertoi, puhuvat omalla tavallaan siitä, että tämä on oikean suuntainen.

Kun ed. Oinonen käytti puheenvuoron, tulivat nostalgiset ajatukset tavallaan mieleen. Muistan, kun isävainaa ajoi pikku-Fiatilla, kuusisatasella, niin ei siinä hallintalaitteita ollut muuta kuin ratti ja vaihdekeppi, kytkin, kaasu ja jarru ja sitten yksinkertainen mittari. Ei siinä näitä häiritseviä tekijöitä ollut, mitä tänä päivänä on autoissa. (Ed. Rajala: Tuulilasinpyyhkimet!) — Tietysti, kuten ed. Rajala totesi, lasinpyyhkijät. — Tänä päivänä on autojen tekniikka kehittynyt niin valtavasti, että siinä on sitä tavaraa, joutuu seuraamaan mittareita, ja kyllä kun painannuslaitteita katsoo täällä, kun Helsingin alueella liikkuu, niin kyllä se huomio on pois aina siitä tieltä, kun katse siirretään jonnekin muualle kuin sen konepellin osoittamaan suuntaan. Kun siinä naputellaan, niin vaaratilanteita se valitettavasti aiheuttaa.

Minun mielestäni lainsäädännössä meidän pitäisi lähteä siitä, että selkeästi pitää nähdä, mikä on mahdollista ja mikä ei, onko tekstiviestin kirjoittaminen ja lukeminen kiellettyä vai ei, onko puhelimeen puhuminen kiellettyä vai ei. Mutta itse todella olen tyytyväinen tähän nappikuulokesysteemiin ja neuvoisin teitä kaikkia, jotka ette vielä ole ottaneet sitä käyttöön, että kyllä siihen pikkuhiljaa oppii. Antaa sen puhelimen väliin pyörähtää sinne lattialle; jos pitää sen siinä vänkärin puolella eli apukuskin puolella, niin se ei tule omiin jalkoihin ja ole häiritsemässä sitten sitä ajamista.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vapaavuori toi puheestani esille sen, että kaikki järkevät keinot liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulee voida ottaa käyttöön. Tämä on ihan hyvä. Monia neuvoja olisi syytä ihan ajo-opetuksessa korostaa entistä enemmän — lähteä riittävän ajoissa matkalle, varata aikaa riittävästi yllättäviäkin tilanteita varten — luoda asennetta, jolla liikenteessä pystytään olemaan sääntöjä noudattaen ja hyviä tapoja noudattaen. Onhan sitten aina myönteinen yllätys tulla perille pikkuisen etuajassa. Näitä asenteita tulisi kasvattaa.

Kun vaikkapa nyt ajattelee talvisia teitä, niin siellä saattaa rekka-auto tai muukin raskaampi auto, tavallinen henkilöautokin, nostaa semmoisen lumipölyn, että ei näe yhtään mitään. Eli tämmöiset tilanteet tietysti, jos huomio on jossakin muussa kuin liikenteessä, ovat vaarallisia tilanteita, jotka autoilijan täytyisi oman vastuun ja harkinnan mukaan ottaa huomioon. Pulmatilanne on tietysti sitten se, että vaikka on näitä narukuulokkeita ja korvanappeja, niin jos soittaa jonnekin, kännykän on oltava kädessä, kun numeroita siihen painelee. Nämä ovat niitä ongelmia, jotka edelleenkin ovat laissa.

Toivon, että käydään jatkossakin hyvää keskustelua liikenneturvallisuuden parantamiseksi järkevillä tavoilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri tuossa edellinen puhuja, ed. Oinonen, totesi sen, minkä aioin todeta. Nimittäin se on vaarallisin tilanne tässä, kun näppäillään se numero. Silloinhan kiinnittyy puhelimeen huomio, ei silloin, kun se on korvalla. Itse ainakin kännykänkäyttäjänä kun autossa molempia tapoja käyttelen nytkin — jos vaikka sattuu se olemaan jossakin penkin alla, niin sitten suoraan joutuu joskus vastaamaan — niin voi todeta sen, jotta silloinhan kun vastaa, siinä ei tapahdu mitään, mutta kun soittaa jollekin, niin vaikka kuinka olisi handsfree-laite korvassa, niin siitä huolimatta vaarallisin tilanne on näppäilyvaihe.

Sen takia aloite, jonka ed. Rajala on tehnyt, minusta on ihan hyvä. Tutkittakoon, niin kuin täällä on todettu, selvitellään ja katsotaan, mitä tilastotietoja ja tutkimustietoa tulee, ja mennään hitaasti, niin kuin ed. Salo on tässä todennut, koska tärkeintä on se, aiheuttaako vaaraa vai eikö aiheuta. Sen kai siinä pitää olla rangaistuksen mittari eikä sen, jotta on olemassa joku pakko jossakin systeemissä kytkemättä sitä itse siihen vaaratilanteen aiheuttamiseen.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinoselle ja ed. Lahtelalle: Muun muassa nekin laitteet, mitä eduskunnan puolesta olemme saaneet, voi ohjelmoida siten, että ne toimivat puheohjauksella, niin kuin suurin osa olemassa olevista kännyköistä nykyään toimii. Eli silloin kun ollaan ajamassa autoa ja ajatellaan, että pitäisi soittaa johonkin tiettyyn paikkaan, niin etukäteen tämän mahdollisen vaaratilanteen voi kompensoida sillä tavalla, että on puheohjannut kännykkänsä soittamaan siihen numeroon, minne haluaa, kun sen henkilön nimen sanoo ääneen. Se selviää siitä ohjekirjasta, joka on kännykän mukana.

Mutta pari sanaa vielä tästä keskustelusta, joka nyt taitaa aika pitkälle olla kalkkiviivoilla. Siis lakihan toimii nyt ymmärtääkseni sillä tavalla, että ihmiset sisäistävät lain hengen. Tämän lain henki on jäänyt hieman taka-alalle. Totta kai mukana on myös se, että kiinnijäämisriski on kohtalainen, mutta ymmärtääkseni tässä olemassa olevassa laissa, jota nyt halutaan kumota, on kuitenkin henki ihan hyvä, se meidän pitäisi aina muistaa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia, ed. Salovaara, että valistitte. En ole tiennyt, että kommunikaattorissa on semmoinen mahdollisuus, eikä sillä ole kyllä paljon merkitystäkään.

Hiukan kommentoin täällä käytettyjä puheenvuoroja. Minusta oli oikein hienoa, että ed. Salovaara tuossa alussa perusteli. Minun ei tarvinnut perustella näitä asioita, miksi olen tällaisen lakiehdotuksen tehnyt. Ed. Salovaara perusteli tämän Linköpingissä pidetyn Transportforumin kautta äärettömän hyvin. Ymmärrän kyllä, että ed. Salovaara vastustaa tätä lakiehdotustani, koska tämä todellakin saattaa hidastaa autoliikennettä. Te olette tehnyt lakiesityksen hitaammasta ajosta, että se pitäisi kieltää, mutta mikäli tällä touhulla säästetään ihmishenkiä, niin se aina on hyvä.

Seuraavaksi kommentoin ed. Pulliaiselle: Totta kai ymmärsin, että sieltä tulee lunta tupaan, mutta eikö, ed. Pulliainen, eduskunta voi korjata edellisen kauden huonoja päätöksiä? Ymmärrän toki, että te edellisen kauden liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana olette nyt katkera, kun olette pelkästään jäsen, ja yritätte väen väkisin puolustella huonoja päätöksiä, mitä siihen aikaan on tehty.

Ed. Esa Lahtela kertoi, että tämä on hätiköity laki. Siihenhän minä olen tällä yrittänytkin puuttua, että tämä on hätiköity laki. Laki tehtiin ennen aikojaan.

Ed. Kuosmaselle, joka ei ole enää paikalle, tiedoksi, että jos 100 eurolla saa kiinteät laitteet, niin ostan heti. Minulle on väitetty, että ne maksavat huomattavasti enemmän, 300—400 euroa. (Ed. Ollila: Kuosmanen myy!) — Ai Kuosmanen myy? Kiitos tiedosta, ed. Ollila.

Rautatieliikenteen asiantuntija ed. Wallin puhui pyöräilykypäräsuosituksista. Mielestäni tämäkin olisi mieluummin voinut olla handsfree-suositus kuin handsfree-laki. Edelleen ed. Wallinin puheenvuorosta jäi mieleen, että hän puhui Suomessa tehdyistä tutkimuksista. Mutta oliko nuo tutkimukset tehty kännykät kädessä puhuvilta vai handsfreen käyttäjiltä, se jäi epäselväksi.

Ed. Mäkisen puheenvuorosta jäi mieleen taksimiehet. Olen itsekin ajanut niin sanotun taksirenkikurssin vuonna 88 Oulussa, joten tiedän suunnilleen, mistä on kysymys. Olin jopa hankkimassa Oulun takseille edellistä, kanadalaista mdi-laitteistoa, joka tuli Ouluun vuonna 88 ja Helsinkiin vuonna 90. Tämän mdi:n konkurssipesän jälkeen rakennettu tehdas tekee näitä nykyisiä gprs-järjestelmiä, jotka tulivat Oulussa takseihin 1.9. viime vuonna, Helsinkiin tässäkin tapauksessa hiukan myöhemmin eivätkä ole vielä tulleet kaikkiinkaan autoihin.

Kuten olette takseja käyttäneinä huomanneet, kun tuo nykyinen laitteisto ensinnäkin on uusi, uutuuden viehätys aiheuttaa sen, että taksimiehet räpläävät sitä hirveästi. Tähänkin on ehkä tulossa parannusta myöskin meille tavallisille autoilijoille siinä mielessä, että ed. Salovaaralla on käsittääkseni edelleenkin koekäytössä suomalainen gprs-järjestelmä, joka tulee kai markkinoille — mainostan hiukan, 150 euroa on kuulemma se hinta — ohjelmineen sitten kesäkuussa, joku itäsuomalainen valmistaja kuulemma. Ed. Salovaara on koekäyttänyt sitä viime syksystä saakka. Hyvä näin!

Haluan palata vielä ed. Pulliaisen puheenvuoroon sen verran, että mielestäni tämä on juuri sellainen laki, joka tarvitsisi empiiristä tutkimusta. Te olette väittänyt moneen kertaan, että te ette aja autoa. Teillä ei siis ole omakohtaista kokemusta kännykänkäytöstä ajon aikana. Tämä on juuri sellainen laki, mikä vaatisi sitä, että siitä olisi omakohtaista kokemusta, ennen kuin alkaa viisastella täällä, vaikka olette ... (Ed. Pulliainen: Havainnointikykyni on erinomaisen hyvä!) — Joo, mutta teillä ei ole empiiristä kokemusta. Te ette itse aja ja käytä kännykkää. Te olette itse sanonut näin monta kertaa. Teillä on ajokortti, mutta ette voi ajaa. (Ed. Pulliainen: Se pitää paikkansa!) — No niin, silloin teillä ei ole kokemusta tästä asiasta, olkaa hiljaa! (Ed. Pulliainen: Havaintokykyni on erinomainen!) — Anteeksi? (Ed. Pulliainen: Minun havaintokykyni on erinomaisen hyvä!) — Ei teillä voi olla mitään havaintokykyä asiassa, mitä te ette itse ole koskaan tehnyt. Mikä havaintokyky se semmoinen on? Ei edes professuuri riitä siihen havainnointiin eikä monen alan tohtorius, ei vuorenvarmasti. Vaikka tulette kello 4 aamulla tänne, niin se ei riitä siihen. Se on ihan varma.

Ed. Vistbacka, joka on myös poistunut, kertoi laajasti liikenneturvallisuuspaketista. Ymmärrän kyllä, että tämä oli yksi osa sitä liikenneturvallisuuspakettia, mutta tämä oli hätiköiden tehty, koska laitteistot eivät todellakaan kehity tasapuolisesti. Kännykät, kommunikaattorit ym. värkit ovat pienoistietokoneita, mutta nuo narut, nuo handsfree-laitteet, ovat todella surkeita värkkejä. Esimerkiksi kommunikaattori-nimiseen Nokian vehkeeseen ei todellakaan saa mitään muuta kuin kiinteän tai nappikuulokkeen, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Ed. Salolle semmoinen, että teillä täytyy olla kyllä superkuulo, jos pystytte laittamaan kommunikaattorin penkille ja kuulemaan, mitä siellä puhutaan, saati että vaimonne kuulee, milloin sauna pitäisi laittaa päälle, sen viestinnän välityksellä. En usko, että kellään voi olla niin hyvää kuuloa. (Ed. Salo: Ei muuten poliisiksi pääsekään! — Ed. Ollila: Jos vaimo istuu sen päällä!)

Ed. Oinonen pappismiehenä tunnusti, että hän olisi toki äänestänyt toisin, mikäli joku muukin olisi. Olkaa rohkea, pastori Oinonen! Olkaa rohkea, uskaltakaa tehdä omia päätöksiä, älkää olko laumaeläin! Tästä lähtien, kun tulee lakiehdotus, josta te olette samaa mieltä, äänestäkää ihmeessä omantuntonne mukaan. Eikö yläkerrastakin ole ilmoitettu tällä tavalla?

Ed. Vapaavuorelle tiedoksi muuten, joka on myös näköjään poistunut, että ongin selville, mikä on ehdottomasti halvin handsfree-laite, ja se on täysin hyväksyttävä. Se on se, että laittaa kaulahuivilla kännykän korvaan kiinni. Se on handsfree silloin, minä otin selvää. Ed. Pulliainen voi ottaa tietenkin selvää ja väittää vastaan ensi viikolla, mutta otan vastaan kritiikin sitten.

Juuri ed. Vapaavuoren puheessa tuli esille tämä kanssamatkustajan kanssa keskustelu, jolloin todellakin katse kääntyy siihen. Pitäisikö siis linja-auton lisäksi myös henkilöautoissa olla kyltti "Keskustelu kuljettajan kanssa ajon aikana kielletty"? Samasta syystä täytyisi kieltää radion kuuntelu, tupakointi, monet muut asiat. Ne häiritsevät liikennettä, ihan varmasti häiritsevät, mikäli kännykkä korvalla häiritsee.

Ed. Ahonen kertoi ajaneensa kauan ja käyttäneensä matkapuhelinta seitsemäntoista vuotta. Minä panen pikkuisen paremmaksi. Minä olen käyttänyt kohta kolmekymmentä vuotta. Veikkaan, että olen ainoa tässä salissa, joka käytti nmt:n edeltäjää nimeltä arp. Silloin täytyi olla puoleksi insinööri, että osasi sitä käyttää. Täytyi veivata kaikkia kanavia, jotta tiesi — ympäri Suomea kun muusikkona kiertelin silloin — mikä on lähin asema, mihin otetaan yhteyttä jne. Tässä oli parinkymmenen vuoden rauhan aika kotijoukoissa, kun ei ollut gprs-järjestelmää eikä ollut arp:tä. Arp:n aikanahan täytyi ilmoittaa keskukseen, missä olet. Kotonakin tiedettiin, missä päin mies menee. Nythän meillä on ollut parikymmentä vuotta rauhaa, mutta gprs-järjestelmähän taas tulee lisäämään avioeroja, kun tulee oikea paikka tietoon, että herra ei olekaan seminaarissa, vaan on Levillä. (Ed. Vihriälä: Vai Levillä!) — Levi on hyvä paikka, levitoitumiseen tai mihin vaan. (Ed. R. Ojala: Puhukaa vain omasta puolestanne!)

Lopuksi vielä kerron esimerkkejä omasta handsfree-käytöstäni. Ostin handsfreen, vai tuliko se paketin mukana, en muista kuitenkaan, mutta se ensimmäinen handsfree kesti kuukauden, semmoinen nappikuuloke. No, sitten meni yli puoli vuotta, että en käyttänyt mitään handsfreetä vaan käytin puhelinta. Ostin noin kaksi viikkoa sitten Oulusta ihan virallisesta Päämies-liikkeestä samanlaisen nappikuulokeen, koska muuta siihen kommunikaattoriin ei olisi saatavissa. Se toimi eiliseen saakka; ei toimi enää. (Ed. Vihriälä: Toimi sentään vähän!)

Lainvalvonnasta sen verran, että tänään, kun ajoin Pitäjänmäen suunnasta tänne päin, tuli poliisiauto vastaan. Minulle oli juuri tullut puhelu, ja oli pakko vastata. Poliisiauto tuli vastaan, ja sieltä minulle heristettiin sormea. Minä nostin kättä, että jees, tässä mennään. Elikkä lakiahan valvotaan ihan moitteettomasti. En voi muuta sanoa kuin että tässä asiassa uimaseuran narut ovat Pikkaraisen hallussa.