Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävässä hallituksen esityksessä myönnetään sosiaali- ja ter-veydenhuollon kehittämishankkeisiin nyt tälle vuodelle 24,8 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöhän on aivan yksimielinen. Hankkeiden valtionapu on tässä esityksessä korkeintaan 75 prosenttia, ja lopullisen päätöksen tekee sosiaali- ja terveysministeriö. Kuitenkin alueelliset neuvottelukunnat voivat tehdä esityksiä ministeriölle. On arvioitu, että hankkeita tulisi tänä vuonna vain noin kymmenen kappaletta.

Valtionavustuksia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin on myönnetty aikaisemminkin. Vuonna 2006 myönsimme 54,5 miljoonaa, viime vuonna lähes 40 ja nyt tänä vuonna siis vain noin 25. Kehittämishankkeiden rahoi-tus on siis pienentynyt. Tämä on positiivinen kehitys, sillä aikaisemmissa hankkeissa on ollut puutteellinen kokonaiskoordinaatio eikä kaikista hankkeista ole saatu sitä hyötyä, mitä on odotettu. Nyt siis koordinaatiovastuu tulee ministeriölle ja rahamääräkin pienenee.

Pari viikkoa sitten hyväksyttiin sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma eli Kaste-ohjelma vuosille 2008—2011. Ohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita, kuten terveydenhuoltopalveluiden tasa-arvoinen jakaantuminen maan eri osissa, ennalta ehkäisevän työn korostaminen, henkilöstöstä huolehtiminen jne. Kaste-ohjelmassa on vähintäänkin nelisenkymmentä strategista painotusaluetta. Toivoisin kuitenkin, että käsittelyssä olevan lain mukaiset kehittämishankkeet suunnattaisiin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen. Kaste-ohjelma antaa alustavia viitteitä siitä, että sairaanhoitopiirien tai -alueiden tulisi olla vähintään 150 000 asukkaan suuruisia.

Perusterveydenhuollon, joka saa erityistä huomiota Kaste-ohjelmassa ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, tulisi olla yhteenliitetty tai hyvin läheisessä yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Toivottavasti terveydenhuoltolaki, josta työryhmän ehdotusta odotetaan toukokuun loppuun mennessä, antaa selkeän kuvan siitä, miten erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja sosiaalitoimi organisoidaan maassamme. Toivoisin, että suunnittelun pohjana olisivat erityisvastuualueet eli yliopistopiirit ja että ammattilaisten näkemys otetaan huomioon kaikilla alueilla. Mikäli varsinaisia työn suorittajia ei kuulla, on vaarana se, mitä nyt tämän päivän uutisissakin on ollut, että näiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uudelleenjärjestelyä on vahvasti arvosteltu.

Terveydenhuollossa tärkeintä ovat toimivat hoitoketjut, oikea hoito oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Mikään ei ole niin kallista ja epäinhimillistä kuin väärin hoidettu potilas. Erikoissairaanhoitoa tulee keskittää osaaviin käsiin niin, että pieniä toimipisteitä yhdistetään, jolloin taataan osaaminen ja korkeatasoinen päivystys.

Arvoisa puhemies! Synnytyksiä ei pidä jatkaa pienissä sairaaloissa, vaikka synnyttäjän mielestä se voi olla mukavaa ja kunnan mielestä se on halpaa. Kaikista halvintahan tietenkin olisi kotisynnytys. Synnyttäminen sairaalassa, jossa on alle 600 synnytystä vuodessa, ei kuitenkaan ole turvallista. Synnytyssairaaloissa tulee olla nimittäin jatkuva gynekologin, nukutuslääkärin ja lastenlääkärin päivystys. Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,8 kertaa elämänsä aikana, eikä hänellä ole mitään estettä pari kertaa elämässään siirtyä muutama sata kilometriä turvalliseen synnytyssairaalaan. Nyt nimittäin pienissä sairaaloissa synnytetään jopa keinutuolissa tai veden alla kuten virtahepo.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on mielestäni ihan hyvä, koska perusongelmana on ollut se, kun näistä hankkeista on alueellisesti päätetty, että hankkeet ovat olleet pieniä, pirstaleisia eikä kokonaisuutta ole hahmotettu. Tämä lainsäädäntö antaa asetuksenantomahdollisuuden niin, että sosiaali- ja terveysministeriö käy läpi hankkeet ja katsotaan, että ne olisivat vähän laajempia hankkeita, ja se pirstaleisuus, mikä tällä hetkellä on ollut, poistuisi. Eli tässä toimijatahoina ovat sosiaali- ja terveysministeriö ja Länsi-Suomen lääninhallitus, jotka käyvät näitä hankkeita läpi. Sen takia on ihan hyvä kokeilla nyt tämän tyyppistä lainsäädäntöä, joka keskittää järjestelmää niin, että ministeriö sitä valvoo, että hankkeista tulisi kokonaisvaltaisempia. Eli toivon, että tämä toisi tullessaan sen, että hankkeet olisivat pitkäjännitteisempiä ja sitten tosiaan se kokonaisvaltaisuus tulisi näihin hankkeisiin kaiken kaikkiaan. Edelleen varmaan tätä järjestelmää tulevaisuudessa kehitetään, mutta tämä on ihan hyvä kehityssuunta tällä hetkellä. (Hälinää)

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on mielestäni oikein hyvä, ja sosiaali- ja terveydenhoidon kehittämiseksi onkin ollut runsaasti erilaisia hankkeita niin paljon, että niiden muodostaman kokonaisuuden hallitseminen on ollut hyvin vaikeaa. Tavoitteet, joiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa kokonaisvaltaisesti kehitetään, tehostetaan ja uudistetaan, eivät olekaan läheskään aina toteutuneet, vaan ovat jättäneet jälkeensä tämmöistä pirstaleista ja lyhytjänteistä kehittämistyötä.

Tässä kansallisessa kehittämisohjelmassa onkin määritelty nyt lähivuosien kehittämistavoitteet ja toimenpiteet. Tavoitteena on, että kuntalaisten osallisuus lisääntyy, syrjäytyminen vähenee, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät ja hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat sekä palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, ja mikä tärkeää, alueelliset erot vähenevät. Ohjelma valmisteltiin eri tahojen, kuntien ja, ilahduttavaa, myös järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden laajalla yhteistyöllä. Nyt onkin tärkeää, että näin tapahtuu myös ohjelman toimeenpanossa. On tärkeää, että eri alueita kuullaan niiden tarpeista ja toiveista. Näin myöskin alueen toimijat sitoutuvat paremmin näihin hankkeisiin.

Nyt on olemassa paljon hyviä toimintatapoja, mutta ne eivät ole levinneet tarpeeksi laajasti, ja näitä hyviä käytäntöjä tulisi levittää eri puolille Suomea yli nykyisten sektorirajojen, kuten terveys-, sosiaali-, nuoriso-, sivistys- ja poliisitoimen rajojen. Tärkeitä kehitettäviä asioita kaikkialla maassamme ovat myös muun muassa päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä palvelut ikääntyville ja lapsiperheille.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikean suuntaista juttua, mutta koska olen luvannut muutamille naispsykologeille, niin sanon, että esimerkkinä tässä kehityssuunnitelmassa en oikein näe semmoista sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua. Kun ministeri Hyssäläkin täällä ennaltaehkäisystä puhuu ja kun psykologia on nykyään esimerkiksi Tampereella naisvaltaisin ala, 95 prosenttia alkaa olla naispsykologeja, niin kerron teille esimerkin siitä, mitä on todellinen alipalkkaus ja roskan puhe täällä eduskuntatasolla.

Tämä on kaikista vaikein paikka päästä yliopistoon. Viiden ja kuuden ällän ylioppilaita on ollut parikymmentä vuotta, sitten he pääsevät alalle, jota yhteiskunta ja kunnallinen ala hyödyntää niin, että palkat olivat psykologeilla opettajiakin monta sataa huonommat, kaikkia ala-asteen opettajiakin huonommat. Siis ajatelkaapa, että täältä valittaisiin parhaat naiset vaikeimmalle alalle päästä yliopistoon, kävisivät pitkän koulutuksen, 6 vuotta, ja sitten, kun me puhumme ennaltaehkäisystä, terveydenhuollon parantamisesta, nämä naiset pannaan paikkailemaan terveyskeskuksiin tai kouluihin jotain virheitä, mitä kaikkialla muualla yhteiskunnassa on tehty.

Tämä on edelleen Kelan ja koko meidän ter-veydenhuollon ja koko tämän terveydenhuoltosuunnittelun kaikista heikoin piste, että tähän henkiseen puoleen, psyykkiseen puoleen, mielenterveydelliseen puoleen ei satsata kunnolla rahoja. Minä tiedän sattumalta, että nämä ovat tietynlaisia ennen miesvaltaisen lääkärialueen ja nykyään hyvin miesvaltaisen psykiatrialueen, Kelan juttuja, joihin minä toivoisin, että jossain vaiheessa kerta kaikkiaan jotkut tahot täällä vakavasti paneutuisivat eivätkä ainoastaan puhuisi niistä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on siis hyvä ja kannatettava, ja valiokunta on sen yksimielisesti hyväksynyt, mutta haluan kuitenkin nostaa esiin tässä sen ongelman, että vaikka hankkeet olisivat kuinka hyviä ja toimivia, niiden jatkaminen on hankalaa, jos se perusrahoitus ja perusresurssit kunnissa sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamiseen ovat niukat. Esimerkiksi tiedämme, että terveyskeskukset ovat lähes kriisitilassa. Ja jos terveyskeskuksissa henkilöstöpula, esimerkiksi lääkäripula jatkuu, on jo vaikeuksia yksinkertaisesti hoitaa niitä perustehtäviäkään näistä hankkeista puhumatta, ja sen vuoksi vielä tärkeämpää kuin panostaa näihin erityisiin hankkeisiin olisi panostaa nimenomaan siihen perustoimintaan, jota kunnissa tehdään sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla, ja se taas vaatisi riittävän rahoituksen kuntien palveluihin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka ed. Räsänen ei olekaan hammaslääkäri, niin hän vei hampaat suustani, ja niinpä en sano mitään muuta kuin toistan sen, mitä hän sanoi tuossa edellä.