Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään hallituksen esityksen laiksi vähittäiskaupan aukioloajoista marraskuussa 2009 eduskunta edellytti, että hallitus antaa vuoden 2012 loppuun mennessä eduskunnalle selonteon kauppojen aukiolon laajentamisen vaikutuksista. Nyt siis tämä edellytetty selonteko on täällä käsittelyssä. Selonteossa tuli kiinnittää huomiota muun muassa sääntelyn vaikutuksiin kaupan työntekijöihin, yrittäjiin sekä henkilöstön turvallisuuteen, lasten päivähoitoon, työmatkaliikenteeseen, yksityisyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, lomaetuuden toteutumiseen, haja-asutusalueen palvelujen saatavuuteen ja kaupan rakenteeseen pienyrittäjien edut huomioon ottaen. Siis varsin laaja selvitysvelvollisuus.

1.12.2009 voimaan tulleen lainmuutoksen mukaan arkipäiviin tuli muutosta ainoastaan myyntipinta-alaltaan enintään 400 neliön päivittäistavarakaupalle, jolle tuli myös arkisin vapaa aukioloaika. Lisäksi sunnuntaiaukioloaikoja tuli ympärivuotiseksi, mutta vain marraskuun lopusta joulua edeltävään sunnuntaihin kaupat saa pitää auki kello 21:een saakka, muutoin liikkeet tulee sulkea kello 18 aikaisemman kello 21:n sijasta. Lisäksi joulu- ja juhannusaattoina liikkeet tulee sulkea tuntia aiempaa aikaisemmin. Uutta laissa oli myös se, ettei elinkeinonharjoittajaa saa sopimuksella tai siihen rinnastettavilla järjestelyillä velvoittaa pitämään kauppakeskuksissa tai vastaavissa myymäläkeskuksissa sijaitsevaa vähittäiskauppaa tai parturi- tai kampaamoliikettä avoinna kaikkina viikonpäivinä, ellei liikkeen avoinna pitämisen voida osoittaa olevan kauppakeskuksen tai vastaavan myyntikeskittymän kannalta välttämätöntä ja elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan laatu, laajuus, kannattavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista.

Samanaikaisesti kun aukiololainsäädäntöä valmisteltiin, käytiin myös alaa koskevien työmarkkinaosapuolten kesken neuvotteluja tämän lain vaikutuksista alan työehtosopimuksiin. Kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista laadittiin selonteko. Kun sitä laadittiin, sen valmistelu tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä alan järjestöjen kanssa. Valmistelun tukena kokoontui epävirallinen taustaryhmä, jossa muun muassa edellä mainitut tahot olivat edustettuina. Tämän taustaryhmän esittämät näkökohdat ja selvitykset otettiin toki huomioon selontekoa nyt laadittaessa.

Selvityksen mukaan kauppakeskusten aukioloajat poikkeavat paljon toisistaan. Sunnuntaisin suurin osa noudattaa alan sallimia maksimiaukioloaikoja, mutta arkisin hyvin monet kaupat pitäytyvät suppeammissa aukioloajoissa. Kauppakeskusjohto on ollut tyytyväinen sekä myös yrittäjät ja myyntipäälliköt ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä nykyisiin aukioloaikoihin. Yrittäjistä yli puolet on kuitenkin kokenut laajentuneen aukioloajan heikentäneen omaa jaksamistaan, ja osa on vedonnut liikeaikalain 4 §:ään, jotta he voisivat poiketa yhteisistä aukioloajoista. Suuri osa henkilöstöstä kokee kaupan alan luottamushenkilöille tehdyn kyselyn mukaan aukioloaikojen laajentamisella olleen myös kielteisiä vaikutuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen, työn turvallisuuden ja kulkuyhteyksien näkökulmasta. Kokoaikatyö ei ole juurikaan lisääntynyt, vaan lisätunnit ovat jakautuneet useamman työntekijän kesken. Nykyisinhän osa-aikaisten määrä vähittäistavarakaupassa on 35 prosenttia työvoimasta. Suurin osa-aikatyön ryhmähän on henkilöt, jotka yhdistävät opiskelun ja työn.

Kaupan liiton kyselyn mukaan muuttuneilla aukioloajoilla on ollut kauppojen mielestä lievästi positiivinen vaikutus kokonaismyyntiin ja asiakaspalveluun ja lievästi negatiivinen vaikutus kannattavuuteen. Tavaratalokaupassa vaikutukset koetaan varsin positiivisiksi. Kioski- ja huoltamoalalla asiakkaat ovat toki vähentyneet, nimittäin sunnuntaiaukioloaikojen nähdään palvelevan isoja yrityksiä ja erityisesti joitakin kuluttajaryhmiä.

Kaupan alalla vakavia turvallisuusuhkia onneksi on harvoin. Useimmiten esimerkiksi häiriökäyttäytyminen jää onneksi sanallisen uhkailun tasolle. Yksintyöskentelystä on ollut saatavissa varsin vähän tietoa. Työntekijäkyselyjen perusteella yli 60 prosenttia ei ole tehnyt yksintyöskentelyä, mutta runsas 25 prosenttia on tehnyt noin 10 prosenttia, ja vaihtelevasti yksintyöskentelyssä on ollut noin 40 prosenttia. Puhun tästä sen takia, että tähän yksintyöskentelyyn liittyy myöskin näitä turvallisuuteen liittyvä häiriötekijöitä, jotka on otettava aina vakavasti.

Päivähoidossa olleiden lasten määrä on pysynyt suunnilleen samana ja vuoropäivähoidossa olevien määrä on hieman vähentynyt THL:n kuntakyselyraportin perusteella. Aukiolojen laajentumisella ei ole ollut suurempia vaikutuksia lasten päivähoitoon, vaikka lasten päivähoitopalvelujen saanti on työntekijäpuolen näkökulmasta vaikeutunut. Myös viesti kuuluu, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on tullut lisähaasteita näiden muutosten myötä.

Kuluttajien suhtautuminen sunnuntaiaukioloaikoihin on ollut erittäin myönteistä. Vuonna 2010 kuluttajista 53 prosenttia piti kauppojen aukioloa sunnuntaisin hyvänä, ja vuonna 2012 vastaava luku oli 66 prosenttia. Kolmasosa kuluttajista käy sunnuntaisin ruokaostoksilla ja ainakin joka toinen sunnuntai.

Kauppojen aukiolon laajentamista koskeva sääntely on ollut voimassa nyt runsaat kolme vuotta. Muutos aukioloihin on suhteellisen merkittävä, ja lainmuutos heijastui myös alan työehtosopimuksiin. Uudet säännöt ovat kuitenkin olleet voimassa vasta niin lyhyen ajan, että ei liene vielä tarkoituksenmukaista tehdä pitkälle meneviä sisällöllisiä johtopäätöksiä laajentumisen vaikutuksista.

Arvoisa puhemies! Suuri osa liikeaikalain poikkeusluvista on myönnetty messujen, avajaisten ja yleisötapahtumien perusteella, mutta myös vuodenvaihteessa, erityisesti loppiaisen tienoilla, poikkeuslupia on ollut merkittävästi. Näitten poikkeuslupien myöntämisprosessit ovat herättäneet aika paljon myös erilaisia näkemyksiä ja valituksia.

Myöntämisperusteiden ja lain tulkintakäytännön tulisi olla ilman muuta nykyistä yhtenäisempi koko maassa. Nykyisellään poikkeusluvat käsitellään kuudessa aluehallintovirastossa. Käytäntö yhtenäistyisi, jos poikkeuslupien myöntäminen keskitettäisiin yhteen aluehallintovirastoon. Tähän tapaan on toimittu joidenkin muidenkin harvinaisempien ja vaativampien lupa-asioiden käsittelyn osalta. Minusta tämä muutos lupien myöntämisen keskittämisestä yhteen aluehallintovirastoon olisi tarkoituksenmukaista.

Selonteon valmistelun aikana on eduskunnan apulaisoikeusasiamies antanut ratkaisun 16.10.2012 eräässä poikkeuslupaa koskevassa kanteluasiassa. Ratkaisunsa yhteydessä eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi, että kauppakamarien ja yhdistysten oikeudellinen asema näyttäisi olevan jossakin määrin ongelmallinen hallintolain asianosaiskäsitteen kannalta. Tähän liittyen eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyysi työ- ja elinkeinoministeriöltä selvitystä 31. päivään toukokuuta 2013 mennessä siitä, tulisiko aukioloaikoja koskevaa lakia mahdollisesti täsmentää koskien poikkeuslupien hakijatahoja.

Tämä selvitystyö on nyt meillä meneillään, ministeriö on pyytänyt aluehallintovirastoilta selvityksiä erityisesti loppiaisen poikkeuslupiin liittyvistä myöntämisperusteista ja käsittelystä. Kun eri aluehallintovirastojen selvitykset on saatu, totta kai ministeriö ottaa asian pyydetyssä aikataulussa käsittelyyn ja muodostaa kantansa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tästä tärkeästä asiasta syntyy rakentava ja monipuolinen keskustelu.

Pia Kauma /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki vähittäiskaupan aukioloajoista käsiteltiin täällä eduskunnassa vuoden 2009 kesällä. Uuden lain mukaan ovat kaikki kaupat saaneet olla ympäri vuoden auki juhlapäiviä lukuun ottamatta myös sunnuntaisin. Nyt kun lain voimaantulosta on runsaat kolme vuotta aikaa, on hyvä hetki katsoa, saavutettiinko lailla sitä, mitä silloin tavoiteltiin. Talousvaliokuntahan edellytti, että lain onnistumista pitää seurata erityisesti kaupan alan työntekijöiden, yrittäjien ja heidän perheidensä sekä pienyrittäjien ja haja-asutusseutujen tilanteen kannalta.

Ensin yksi erittäin positiivinen asia, ja se on se, että tavallinen kaupan asiakas tuntuu olevan muutokseen tyytyväinen. Kaupan liiton kyselyn mukaan peräti 75 prosenttia asiakkaista piti laajennettuja aukioloaikoja hyvinä ja jopa 90 prosenttia kuluttajista on käynyt kaupassa sunnuntaina. Kokoomuksen mielestä on positiivista, kun kuluttajan valinnanvapautta voidaan lisätä. Kiireistä arkea viettävät tietävät, ettei työpäivän päälle välttämättä huvita seisoa väsyneenä kaupan kassajonossa.

Mutta hyötyykö yrittäjä sunnuntaikaupasta? Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton selvityksen mukaan ainakaan pienyrittäjä ei valitettavasti aina hyödy. Osassa kauppakeskuksissa toimivista myymälöistä sunnuntaikauppa on osoittautunut kannattamattomaksi, erityisesti erikoiskaupan puolella. Sunnuntaityöt ovat erittäin haluttuja työvuoroja, mutta kaksinkertainen palkka on yksi syy kannattamattomuuteen, sillä myynti ei aina ole lisääntynyt samassa suhteessa. Toinen syy on se, ettei aukioloajoista aina voida joustaa niin paljon kuin yrittäjät haluaisivat. Kysyin muutaman tutun kauppiaan tunnelmia, ja kommenteista välittyi selvästi pienten yrittäjien huoli omasta jaksamisestaan. Monessa tapauksessa kauppakeskukset määräävät nimittäin melko tiukasti siitä, milloin kauppojen on oltava auki, jopa niin, että noin kolmanneksella kauppiaista ei ollut mahdollisuutta vapaapäivään, vaikka se haluttiin lain 4 §:ssä nimenomaisesti turvata. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä onkin syytä huolehtia, että tämä lain henki näkyy myös käytännössä. Kaikilla yrittäjillä tulee olla mahdollisuus lain edellyttämään yhteen vapaapäivään viikossa, myös kaikissa kauppakeskuksissa.

Haasteita liittyy myös juhlapyhiä koskevien poikkeuslupien käsittelyyn. Runsas kuukausi sitten vietettiin loppiaista. Kaupat saivat silloin olla auki pääkaupunkiseudulla, mutta sen sijaan ne eivät saaneet olla auki puolen tunnin automatkan päässä Hyvinkäällä. Herää kysymys, miksi. Tällä hetkellä alueelliset poikkeusluvat käsitellään kuudessa aluehallintovirastossa, ja ne tekevät itsenäisesti päätöksiään. Alueiden tasavertaisen kohtelun takia kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa poikkeusaukioloaikojen myöntämisen keskittämistä yhteen aluehallintovirastoon.

Arvoisa puhemies! Mitä johtopäätöksiä lain onnistumisesta voimme nyt sitten vetää? Ainakin sen, että sunnuntaiaukiolosta ovat hyötyneet eniten suuret yritykset sekä kiireistä arkea elävät suomalaiset kuluttajat.

Ruotsissa kauppojen aukiolo vapautettiin jo 1970-luvulla. Siellä työllisyys parani 1,5 prosentilla ja kuluttajahinnat laskivat. Aukiolon vapauttaminen täällä meillä ei ole johtanut aivan niin hyviin tuloksiin uusien kokopäiväisten työntekijöiden palkkaamisessa, mutta uusia osa-aikaisia työntekijöitä on palkattu lähes 9 000.

Kaupan keskittyminen kahden vahvan toimijan kontolle sekä kauppakeskusten suuri valta ovat merkittäviä haasteita etenkin pienyrittäjien kannalta. Onkin toivottavaa, etteivät suuret toimijat ole ainoita hengissä säilyviä liikkeitä, vaan että myös persoonalliset, esimerkiksi lähiruokaa myyvät luomukaupat, pikkuputiikit ja vaikkapa ammattitaitoiset silmälasimyyjät voivat toimia jatkossakin kannattavasti.

Pienempien lähi- ja kyläkauppojen työllistävä merkitys korostuu haja-asutusalueilla, minkä vuoksi erityisesti pienemmissä kunnissa on ymmärrettävästi kannettu huolta pienten myymälöiden säilymisestä. Pienten kyläkauppojen palvelujen monipuolistamista onkin nyt tuettu.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän lähtökohta kauppojen aukioloon on kuluttaja- ja asiakaslähtöinen. Aukiolojen vapauttamisella onkin saavutettu lisää joustavuutta ja sujuvuutta suomalaisten arkeen. Lakimuutoksella on ollut myös positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Toisaalta on tärkeä varmistaa pienyrittäjien jaksaminen. Siksi kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, että pienten kauppojen ja erikoisliikkeiden osalta on jatkossa tärkeä parantaa yrittäjän oikeutta määritellä kauppansa aukiolo siten, että liiketoiminta on kannattavaa ja että yrittäjälle jää aikaa myös lepoon.

Susanna Huovinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloasia on herättänyt täällä eduskunnassa, kansalaisten parissa ja julkisuudessa vuosien saatossa kiihkeää keskustelua. Se on ymmärrettävää, koska kauppa on Suomen suurin yksittäinen työllistäjä ja jokainen suomalainen käyttää viikoittain kaupan erilaisia palveluita. Aukioloasia siis koskettaa meitä kaikkia, ja lähes kaikilla on siitä mielipide.

Sosialidemokraatit ovat pääosin tyytyväisiä selonteon linjauksiin. On hyvä, että selonteko ei nyt esitä uusia uudistuksia aukioloihin. Kuten selonteossa todetaan, nämä muutokset ovat olleet voimassa sen verran lyhyen aikaa, ettei uudistusten tekeminen ole tarkoituksenmukaista. Asiaa on ajateltava myös kuluttajan kannalta: ihmiset ovat nyt tottuneet näihin aukioloaikoihin, ja niiden jatkuva veivaaminen ei ole kuluttajan, kaupan henkilöstön eikä kaupankaan etu. Koska kauppa määrittää niin voimakkaasti koko yhteiskunnan toimintoja, on tärkeää pitää kiinni lainsäätäjän asettamista muutamista juhlapyhistä, jolloin kauppaa ei käydä. (Ben Zyskowicz: Etteivät turistit vain pääse kauppaan!)

Arvoisa puhemies! Kun kauppojen aukioloja haluttiin laajentaa, asiaa perusteltiin usein kuluttajien lisääntyvillä ostosmahdollisuuksilla ja joustavuudella. Selonteon mukaan näyttäisikin siltä, että kuluttajien myönteinen suhtautuminen laajentuneisiin aukioloihin on lisääntynyt. Huomattavan usein vapaampia aukioloja perusteltiin myös työllisyyden parantumisella. Valitettavasti samassa yhteydessä esitetty pelko siitä, että lisäystä ei saada kohdentumaan kokoaikatyöhön, näyttää käyneen toteen. Esimerkiksi pari viikkoa sitten saatiin merkittävä ennakkopäätös käräjäoikeudelta, jossa vuokratyövoimalla teetettiin sellaista työtä, jota olisi ensin pitänyt tarjota vakituiselle väelle. Kaupan tulisikin muistaa merkittävä roolinsa työnantajana ja noudattaa tarkasti lisätyöntarjoamisvelvoitetta. Myös kaupan henkilöstön on voitava tulla palkallaan toimeen.

Vaikka selonteko tarjoaakin kattavan koonnin erilaisista raporteista, me sosialidemokraatit toivomme, että valiokunta selvittää vielä tarkasti esimerkiksi päivähoidon osuutta selonteossa. Olisi nimittäin aiheellista käydä perusteellisemmin läpi perheiden todellisia tarpeita ja niiden kohtaamista kuntien tarjoamien palveluiden kanssa, harva vanhempi kun jättää vuoropäivähoitohakemusta, jollei kyseistä hoitoa ole edes tarjolla. Tällaiselle selvitykselle olisi tarvetta myös muiden kuin kaupan alan työntekijöiden näkökulmasta.

Lisäksi eduskuntaryhmämme toivoo, että valiokunnassa arvioidaan kaupan turvallisuuden kehittymistä laajasti. Kun eduskunta vuonna 2009 edellytti tätä selontekoa, me vaadimme tietoa aukiolojen laajentamisen vaikutuksesta myös henkilöstön turvallisuuteen. Selonteko kuitenkin toteaa, ettei varsinaista tutkimustietoa turvallisuuden kehittymisestä ole. Me kaikki ymmärrämme. että koska kauppa on osa ihmisten arkea, kauppojen turvallisuuden kehitys vaikuttaa paitsi henkilöstön myös kansalaisten turvallisuudentunteeseen ylipäätään. Siksi aihe on tärkeä huomioida myös selonteon käsittelyssä täällä eduskunnassa.

Sosialidemokraatit edellyttävät, että valiokunta käy tarkasti läpi selonteon linjaukset koskien poikkeuslupakäytäntöjä. Valitettavasti nykytilanne ei vastaa lainsäädännön henkeä, jonka mukaan poikkeusluvat ovat aitoja poikkeuksia pääsäännöstä. Vaikka jokainen ymmärtää turismin kasvun luomat paineet, on lupakäytäntö nykyisellään kirjava kuin mummon räsymatto. Tämä asettaa kaupan yksiköt usein eriarvoiseen asemaan, ja näin eriytyy pikkuhiljaa myös eri alueiden ja kaupan henkilöstön asema.

Sosialidemokraatit tukevat selonteon ehdotusta siitä, että poikkeuslupien myöntäminen keskitetään yhteen aluehallintovirastoon. Jotta poikkeuslupakäytäntö oikeasti myös yhtenäistyy, luvat on nähdäksemme myönnettävä toimipaikkakohtaisesti. Valiokunnan on syytä myös tarkastella sitä, onko nykyinen poikkeuslupakäytäntö jo liiankin joustava, ja sitä, millaisia vaikutuksia laajat poikkeusluvat aiheuttavat kaupan kilpailutilanteelle eri puolilla. Poikkeuslupakäytäntöön on ottanut kantaa myös apulaisoikeusasiamies. Sosialidemokraatit ehdottavat, että valiokunta seuraa tätä prosessia tarkasti ja huomioi sen myös mietinnössään.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kauppojen aukiolo tulee olemaan politiikan kestoaihe vielä pitkään. Mielenkiintoiseksi muodostuu esimerkiksi kasvavan verkkokaupan rooli kaupan tulevaisuudessa. Meidän tehtävämme lainsäätäjinä on katsoa aukioloasiaa paitsi kaupan myös kuluttajan, työntekijöiden ja koko yhteiskunnan kannalta. Uskon, että tässä työssä onnistumme parhaiten arvioimalla aukioloja pidemmän kokemuksen, tarkemman analyysin ja laajan kansalaiskeskustelun kautta.

Lea Mäkipää /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta vuonna 2009 käsitteli nyt käsittelyssä olevan selonteon pohjalla olevaa kauppojen aukioloesitystä, perussuomalaisten eduskuntaryhmä nosti silloin esille muutamia huolenaiheita. Selonteon pohjalta voidaan todeta huolien monilta osin olleen — ja edelleen olevan — ajankohtaisia.

Kehitys on ollut kilpailuasetelmaltaan juuri sen suuntaista kuin ennustimme: Suuret päivittäistavaraketjut eli S- ja K-kaupat jatkavat kasvuaan halliten nyt jo 80 prosentin osuutta markkinoista. Sen sijaan pienet yksittäiset kaupat tai kauppojen yhteenliittymät taistelevat olemassaolostaan. Unohtaa ei sovi myöskään perinteisten huoltoasemien muuttumista autoja huoltavista asemista bensiiniä myyviksi päivittäistavarakaupoiksi, joilla on ollut oma vaikutuksensa haja-asutusalueiden pienten kauppojen asemaan kilpailussa asiakkaista.

Kauppojen aukioloon liittyvillä laajennuksilla on siis ollut vaikutuksensa markkinoiden rakenteeseen kielteisellä tavalla. Yhtä kielteisesti voi nähdä tapahtuneen myös kauppojen yleiselle kannattavuudelle. Selonteosta käy hyvin ilmi se, että kauppoja pyörittävät yrittäjät eivät koe aukiolojen laajentumisen tuoneen kovinkaan merkittävää etua taloudellisessa mielessä. Erityisesti kannattavuus heikkenee kioskin ja muiden erityisen pienten liikkeiden kohdalla.

Voidaankin sanoa, että kauppojen kesken on käynnissä hiljainen kisa siitä, kuka kestää pisimpään sunnuntaisten aukiolojen negatiivisia vaikutuksia. Liikkeen pitäminen kiinni sunnuntaisin ei tule kyseeseen, sillä muutoin kilpailijat vievät asiakkaat. Tämän kilpailun voittajia ovat ne, jotka eivät mene konkurssiin tai joudu sulkemaan toimipisteitään kannattamattomina.

Arvoisa puhemies! Palvelualojen ammattiliiton PAMin tutkimuksesta laajennettujen aukiolojen vaikutuksista työntekijöiden keskuudessa käy hyvin selville toinen suuri, merkittävä epäkohta. Erityisesti pienten, muutaman työntekijän liikkeiden on lähes mahdotonta pitää liikkeensä auki sunnuntaisin. Liikkumiseen, työn turvallisuuteen sekä vapaapäivien ja lastenhoidon kaltaisten asioiden järjestämiseen liittyvät asiat koetaan erityisesti näissä pienissä liikkeissä ongelmiksi — aivan kuten ryhmämme jo vuonna 2009 tiesi kertoa. Tässä pelissä voittajia ovat jälleen kerran suuret ketjut, jotka pystyvät palkkaamaan lisää henkilökuntaa tai jakamaan töitä jo olemassa olevien työntekijöiden kesken tavalla, joka ei pienemmiltä onnistu. PAMin mukaan selonteko antaa liian ruusuisen kuvan päivähoidon järjestämiseen liittyvistä ongelmista. Myös kunnalliset päätöksentekijät ovat huomanneet tämän painiessaan ilta- ja yöhoidon järjestämiseen liittyvien kysymysten kanssa varsinkin suurissa kaupungeissa. Ei siis ole ihme, että peräti 86 prosenttia työntekijöistä kokee laajentuneiden aukiolojen vaikutukset itselleen kielteisiksi.

Poikkeuslupamenettely ei sekään ole kovin ongelmaton. Alueellisen lupienmyöntämismenettelyn tavoitteet ovat hyvät, mutta käytännössä lupia näkyy myönnetyn myös tilanteissa, joissa siitä ei ole sanottavasti hyötyä paikalliselle elinkeinoelämälle. Lieneekin syytä tarkastella mahdollisuutta keskittää lupien myöntäminen koko maan alueella vain yhdelle viranomaistaholle.

Lopuksi on todettava, että laajemmista aukioloista on ollut hyötyä suurten ketjujen lisäksi myös yksittäiselle kuluttajalle. Monet pitävät hyvänä asiana vapautta valita ajankohta, jolloin käydä ostoksilla. Erityisesti lapsiperheiden arkea tämä on helpottanut.

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon perusteella meidän poliittisten päättäjien on syytä tarkastella kauppojen aukioloaikojen laajentamisen vaikutuksia rehellisesti huomioiden niin hyvät kuin huonotkin puolet ja tehdä kriittisen tarkastelun perusteella ne johtopäätökset ja parannusehdotukset, jotka ovat tarpeen.

Arto Pirttilahti /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys kauppojen aukioloajoista on vuosikymmenten aikana keinunut ristiaallokossa, ymmärrettävästi. Aukioloajat ovat lähellä arkeamme, koskettaen niin työn, perhe-elämän yhteensovittamista kuin uskonvakaumuksellisia kysymyksiä. Toisaalta aukioloajat ovat olleet pitkään ennen uudistusta osassa Suomea jo hyvinkin vapaita, etenkin maaseudulla.

Kolikolla on aina kaksi puolta. Tyytyväisyys aukioloihin vaihtelee kaupan sisällä, työntekijöiden ja asiakkaiden keskuudessa ja sijainnin mukaan. Ei varmastikaan ole tarkoituksenmukaista haikailla menneiden perään. Selkeä valtaosa kaikista kuluttajista, meistä suomalaisista, pitää sunnuntaiaukioloja hyvänä palveluna, ja myönteinen suhtautuminen on lisääntynyt uuden sääntelyn aikana.

Aukiolot ovat asiakkaille selkeämmät, ja yhdeksän kymmenestä on käyttänyt sunnuntaina kaupan palveluita. Kaupan näkökulmasta laajentunut aukiolo on kilpailullinen tekijä. Esimerkiksi tuossa ilta yhdentoista aikaan Liisankadulla kaikkien kauppaketjujen ovet ovat avoinna ja houkuttelevat matkamiestä kaupoille, vaikka olisikin jo kotiintulon aika.

Aukioloasia ei ole yksiselitteinen. Kuluttajien valinnanvapauden rinnalla on huomioitava myös yrittäjien valinnanvapaus ja työntekijän asema. Selonteossa esille nousseet ongelmakohdat, kuten poikkeusmenettelyn yhtenäistäminen, on otettava valiokuntakäsittelyssä yksityiskohtaiseen tarkasteluun.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä vaatii, että jatkossakin on pyrittävä huolehtimaan lähikauppojen toimintaedellytyksistä. Aikanaan keskustalaisen ministerin toimesta aloitetulle kyläkauppojen investointi- ja kehittämistuelle on edelleen osoitettava riittävä rahoitus. Haja-asutusalueilla lähikaupat usein turvaavat myös meidän vanhemmankin väestön palveluita ja muita tärkeitä palveluita, jotka muuten olisivat hävinneet alueelta. Kauppaverkoston kannalta on tärkeää varmistaa, että lähikaupat säilyttävät kilpailuasemansa.

Keskusta painottaa edelleen, että kaupan hankinta- ja ostovoimaa tarkastellessa on huomioitava hankintaketjun avoimuus ja parannettava paikallisten tuotteiden pääsemistä kaupan jakeluun. Suomalaisen vähittäiskaupan kannalta olennainen lainsäädännöllinen kysymys, kilpailulain muutos, on parhaillaan erillisessä käsittelyssä eduskunnassa ja talousvaliokunnassa mietinnöllä.

Arvoisa puhemies! Koko kaupan kenttää tarkasteltaessa vapaammat aukioloajat ovat avanneet mahdollisuuksia liiketoiminnan kannalta. Enemmistö pystyy myös määrittelemään aukiolonsa vapaasti sääntelyn puitteissa. Kuitenkin kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä noin kolmannes kauppiaista kokee, ettei heillä ole liikeaikalain 4 §:n tarkoittamaa mahdollisuutta vapaapäivään. Talousvaliokunta katsoi aikanaan, että 4 §:n tavoitteen toteutumista tulee seurata tarkoin, jotta se ei jää käytännössä vaikutuksiltaan tehottomaksi. Keskustankin huolena oli, että kärsijöiksi uudistuksessa jäävät kauppakeskusten pienyrittäjät ja yrittäjäperheet. Keskuksilla on palvelulupauksensa lunastaessaan ymmärrettävä intressi liikkeiden yhtenäisiin aukioloihin.

Inhimillisesti katsottuna yhtenäisyydestä maksettava hinta kasaantuu monella tapaa pienkauppiaiden ja heidän perheidensä harteille. Joka toisen päivittäistavarakaupan, kioski- ja huoltamokaupan ja kauppakeskuksen kauppiaan jaksaminen on heikentynyt. Korkeiden työvoimakustannusten vuoksi etenkin erikoiskaupassa sunnuntaitunnit tekee useimmiten yrittäjä itse, ja sittenkään sunnuntaiaukiolo ei ole pienelle kauppiaalle aina kannattavaa bisnestä.

Selonteon mukaan vain yksi kymmenestä kauppiaasta on ilmoittanut palkanneensa lisää työvoimaa myymälän aukiolomuutosten myötä. Keskustan mielestä hallituksen on aika nostaa pöydälle yksityisyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkatuki. Aukioloaikasääntelyä valmistellessa myös talousvaliokunta on ottanut tähän asiaan kantaa. Aukiolotuntien lisäämisellä tavoiteltiin myös kokoaikaisten työsuhteiden lisääntymistä. Osa-aikaisuus on kuitenkin kasvanut koko ajan vähittäiskaupassa. Tästä on toisaalta auennut työtä esimerkiksi opiskelijoille.

Arvoisa puhemies! Uusi sääntely on ollut voimassa lyhyen aikaa, ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Keskusta on kuitenkin huolissaan kaupan alan työntekijöiden ja yrittäjien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Päivähoitopaikkojen riittävyys ja siitä kunnille koituvat kustannukset ovat olleet huolenamme. Selonteon mukaan laajemmat aukioloajat eivät seuranta-aikana ole erityisesti lisänneet päivähoitopaikkojen kysyntää. Perheiden yhteisestä ajasta viikonloppujen, iltavuorojen ja työvuorojen osalta se on kuitenkin pois. Keskustan eduskuntaryhmä on edellyttänyt, että aukioloaikauudistuksessa huolehditaan siitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus pyhittää itselleen edes yksi vapaapäivä viikossa.

Keskustan mielestä on erityisen tärkeää nähdä se arkinen todellisuus, jossa aukioloajat koskevat kaupan parissa työtä tekeviä ihmisiä. Puhutaan etäännyttävästi työntekijöistä ja yrittäjistä. Vähittäiskauppa työllistää noin 123 000 suomalaista. Siihen mahtuu monta perheenisää, -äitiä, puolisoa, päätoimista opiskelijaa. (Puhemies koputtaa) Kyse on näiden ihmisten jaksamisesta ja mahdollisuuksista vapaa-aikaan esimerkiksi perheidensä parissa.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että edelleenkin selontekoon asetettuja näkökulmia seurataan tarkkaan ja tarvittaessa ollaan valmiita toimenpiteisiin.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2009 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen laiksi vähittäiskaupan aukioloajoista, jonka myötä aukioloaikoja laajennettiin. Samalla eduskunta edellytti, että hallitus antaa vuoden 2012 loppuun mennessä selonteon kauppojen aukiolon laajentamisen vaikutuksista. Ne ovatkin olleet laajat ja monitahoiset, ja niitä on nyt syytä tarkastella.

Selvityksen mukaan pidennetyt aukioloajat ovat kuluttajan näkökulmasta hyvä asia, ja 90 prosenttia kuluttajista onkin käynyt sunnuntaina kaupassa asioimassa. Kuitenkin jopa 86 prosenttia kaupan henkilöstöstä kokee, että aukiolojen laajentamisella on ollut negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yhteinen aika perheen kanssa on vähentynyt. Keskeistä on myös työn turvallisuus sekä työmatkojen sujuvuus ilta-aikana, kun julkinen liikenne kulkee harvakseltaan tai ei enää ollenkaan.

Nelisenkymmentä prosenttia työntekijöistä kokee, ettei työvuorolistojen laadinta ole tasapuolista ja etteivät he ole pystyneet vaikuttamaan työvuorojärjestelyihin edes silloin, kun perhesyyt sitä vaatisivat. Monet kaupan kassat ovat pienten lasten äitejä, jotka tuntevat syyllisyyttä siitä, että lapset joutuvat viettämään aikaa koulun jälkeen yksin tai päivähoidossa. Useissa vuorohoitopäiväkodeissa iltahoidossa oleva lapsi pitää hakea kello 22 mennessä. Kymmeneen asti työskentelevä myyjä ei ehdi takarajaan mennessä hakea lasta, ja tällöin lapsi viettää yönsä päivähoidossa.

Arvoisa puhemies! Ammattiliiton arvion mukaan aukioloaikojen laajennus ei ole tuonut kokoaikatyötä, vaan lisätunnit ovat jakaantuneet useamman työntekijän kesken. Silppu- ja osa-aikatyötä tekevien olisi pitänyt saada lisää työtunteja ja sitä myötä kokonaisia työpäiviä. Näin ei siis tämän selvityksen mukaan ole käynyt.

Aukiolojen laajennus ei ole kaupoillekaan ollut rahasampo. Lisää myyntiä ei ole juuri tullut, koska käytännössä asiakkaat ovat hajautuneet useammille tunneille. On myös muistettava, että kaikki liikkeet eivät kannattavuussyistä käytä täysimääräisesti hyväkseen nykylain mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Kotipaikkakuntani Riihimäen keskusta autioitui muutama vuosi sitten, kun asiakkaat katosivat aseman viereen rakennettuun kauppakeskukseen. Nyt kävelin tuon keskuksen läpi, enkä voinut kuin surullisena ihmetellä, kun lähes jokaisen erikoisliikkeen ikkunassa ilmoitettiin loppuunmyynnistä. Kun sitten hain postista nettikaupasta tilaamani kengät, tajusin, että tässähän on peiliin katsomisen paikka. Ei tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen, miksi kauppojen palvelut poistuvat katukuvasta. Verkkokaupan suosio kasvaa vuosi vuodelta. Ostosten tekeminen on verkossa helppoa, valikoimat ovat laajat, eikä asiakas ole sidottu aukioloaikoihin.

Pienyrittäjät kohtaavat lisäksi suuria haasteita myös aukioloaikojen kanssa. Jotkut, usein suurten yritysten omistuksessa olevat kauppakeskukset edellyttävät, että erikoisliikkeet ovat auki myös sunnuntaisin, vaikkei myyntiä olisi edes henkilöstökuluja kattamaan. Useat kauppiaat hoitavatkin nämä vuorot itse. Selvityksen mukaan joka neljäs kauppiasyrittäjä ei ehdi pitämään vapaapäiviä. Kauppakeskusten taustalla olevien yritysten tulisi ottaa vastuu myös pienyrittäjistä. On kohtuutonta sanktion uhalla velvoittaa liikkeitä olemaan avoinna kauppakeskuksen aukioloaikojen mukaisesti. Laajennetut aukioloajat asettavat myös huoltamo- ja kioskiyrittäjät ahtaalle. Seurauksena on suurten ketjujen valtakunta, jossa pienellä yksityisyrittäjällä ei ole mahdollisuuksia.

Poikkeuslupamenettely sunnuntaiaukiololle on tällä hetkellä varsin villi. Poikkeuslupia myönnetään, jos katsotaan olevan palvelujen kysyntään vaikuttavia, kuten yleisötapahtumiin, matkailuun tai liikkeen sijaintiin liittyviä tekijöitä. Käytännössä tulkinta on kuitenkin laaja ja lupien myöntämisen perusteet vaihtelevat alueittain. Olisi järkevää keskittää poikkeuslupien myöntäminen yhdelle viranomaiselle ja yhtenäistää lupien perusteet.

Arvoisa puhemies! Kaupat, joissa on vain yksi myyjä, ovat etenkin ilta-aikaan alttiita ryöstöille ja muille uhkaaville tapahtumille. Selvityksen mukaan työtehtävissä ryöstörikoksen uhriksi joutuvat tyypillisimmin elintarvikeliikkeiden kassoilla ja kioskeissa yksin työskentelevät naiset. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että rikokset tehdään pääsääntöisesti yöajan lisäksi juuri sulkemisaikaan.

Yksin työskentely on todennäköisesti lisääntynyt aukiolojen laajennuksen seurauksena, mutta merkittävää kuitenkin on, että siitä ei ole olemassa mitään faktatietoja, koska tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Pidänkin tärkeänä, että asiaan kiinnitetään huomiota ja myös tätä ryhmää seurataan jatkossa.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän lopuksi: yhteiskunnastamme on tullut ympärivuorokautisesti päivystävä. Vaikka meistä jokaisesta varmasti olisi kiva käydä kaupassa silloin, kun haluamme, ei ole kohtuullista, että pienipalkkaisten työntekijöiden odotetaan alati päivystävän.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloa sunnuntai- ja iltamyynnillä laajentanut laki tuli voimaan joulukuussa 2009. Selonteko tuo esiin joitakin seurauksia. Voidaan todeta, että kuluttajat ovat olleet tyytyväisiä mutta kauppiasyrittäjät, erityisesti pienyrittäjät, sekä kauppojen työntekijät nostavat esiin epäkohtia, joihin tulee hakea parannusta eduskuntakäsittelyssä.

Pienten kauppiasyrittäjien työhyvinvointia heikentää vapaapäivien puute. Ostoskeskuksissa sijaitsevista kaupoista 45 prosenttia ei ole voinut pitää liikettä kiinni ainakin yhtenä päivänä viikossa. Vuokrasopimukset, ketjusopimukset tai kauppakeskusten johdon päätökset voivat evätä kauppiasyrittäjän vapaan mahdollisuuden valita aukiolonsa. Yli puolet yrittäjistä koki laajentuneen aukiolon heikentäneen heidän omaa jaksamistaan.

Lain 4 § on tarkoitettu siihen, ettei yrittäjä olisi velvoitettu pitämään liikettä auki aina kauppakeskuksen auki ollessa, mutta pykälää on vesitetty sivulauseessa "ellei liikkeen avoinna pitämisen voida osoittaa olevan kauppakeskuksen - - kannalta välttämätöntä". Koska pykälän tarkoitus on taata pienyrittäjille ainakin yksi vapaapäivä viikossa, on pykälää muutettava velvoittavammaksi. Liikkeen auki pitämisen vaatimus on kohtuuton, kun huomioidaan sekin, että selvä enemmistö kauppakeskusten yrittäjistä kertoi, ettei myymälän aukiolo ole sunnuntaisin kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan hypermarketit ja supermarketit ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan ja pienmyymälät menettäneet sitä. Kaupan rakenteella on vaikutusta ekologisuuteen, kun lähikauppaan pääsee jalan tai pyörällä. Lähikauppojen suosiminen on hyvää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Heikkopolviset vanhukset rollaattoreineen eivät voi kulkea pitkiä matkoja hakeakseen kaupasta ruokaa. Autottomat lapsiperheet joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen, jos ainoa ruokakauppa on kilometrien päässä sijaitseva jättimarketti. Koska uusi aukiolo on heikentänyt tilannetta, on yhdyskuntarakennetta ohjattava yhä vahvemmin kaavoituksella.

Arvoisa puhemies! Kaupan alan työllisten määrä on kasvanut, ja eniten on lisääntynyt osa-aikatyö. Osa-aikaisissa on sekä opiskelijoita että niitä, joille kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Palvelualojen ammattiliiton PAMin selvityksen mukaan kaupan alan henkilöstö kokee aukioloaikojen laajentumisella olleen negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, harrastamiseen, työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin. Muutos toki vaikutti koko elintarvikeketjuun, joten elintarvike- ja kuljetustyöntekijät kohtaavat samoja haasteita kuin kaupan työntekijät.

Osa vastaajista kertoi, etteivät olleet saaneet vuoropäivähoitopaikkoja, kun olivat sitä tarvinneet. Toisaalta suurista kaupungeista raportoitiin, ettei vuoropäivähoidon kysyntä ollut lisääntynyt. Toki perheet ovat voineet järjestää niin, että toisen huoltajan työ on säännöllistä tai isovanhemmat voivat auttaa. Epäsäännölliset työajat vaikuttavat perheiden arkeen. On mietittävä, kuka vie lapsen jalkapalloon tai milloin voi kutsua vieraita.

Tyytyväisimpiä muutokseen ovat olleet kuluttajat, erityisesti 26—45-vuotiaat. Jokapäiväinen ruoka haetaan kaupoista, joten monille laajentunut palvelu on ollut hyvä asia. Toisaalta vanhankin lain mukaan kauppojen aukiolo oli monen mielestä riittävä.

Kysymys on myös siitä, edistämmekö materialistista elämäntapaa, jossa ei ole mitään eroa siinä, mikä viikonpäivä on, sillä aina on ostosparatiisi auki. Moni arvostaa sitä, että yksi päivä viikossa on erilainen, rauhallinen.

Selvimmin muutos on vaikuttanut alan työntekijöiden ja pienyrittäjien tilanteeseen. On etsittävä keinoja edistää työntekijöiden turvallisuutta sekä työn ja perheen yhteensovittamista. Turvattomuutta koetaan erityisesti illan viimeisinä tunteina, kun ryöstöjen ja ilkivallan uhka on suurin. Kaupan liitto ja PAM ovatkin kehittäneet verkko-opetusaineistoa asiakkaiden taholta tulevien uhkien torjumiseksi. Osa-aikaiset pienipalkkaiset naiset hyötyisivät esimerkiksi siitä, että osa-aikaisen päivähoidon mahdollisuuksia lisätään ja sen hintaa alennetaan. Pienyrittäjille taas on annettava mahdollisuus vapaapäivään, mikä vaatii pykälämuutoksen liikeaikalakiin.

Lars Erik Gästgivars /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Då butikernas öppettider liberaliserades 2009 förutsatte riksdagen att regeringen inom tre år avger en redogörelse för vilka effekterna blev i ett tiotal uppräknade avseenden. Det måste kunna sägas rent ut att den redogörelse som nu föreligger i några avseenden är en lätt besvikelse. Många av de centrala effekterna har egentligen inte alls utretts.

Det gäller enligt svenska riksdagsgruppen särskilt inverkningarna på detaljhandelns struktur och konkurrensen mellan mindre och större affärer. Men det ska medges att det naturligtvis är svårt att bedöma vilka effekter just öppettiderna har i detta avseende, jämfört med andra faktorer såsom den tillfälliga konkurrensen i dagligvaruhandeln.

Arvoisa puhemies! Hieman kriittisiä voimme myös olla sen tosiasian suhteen, että selonteko pääasiassa perustuu selvityksiin, jotka osapuolet itse ovat tehneet, eli toisaalta kaupan ja yritysten omat järjestöt ja toisaalta kaupan työntekijöiden ammattiliitot. Riskinä on aina, että asianomaisten edut ovat ohjailleet selvityksiä.

Ärade talman! Intressant nog verkar de negativa effekterna av de nya friare öppettiderna vara större än de positiva. Det gäller särskilt söndagsöppethållningen för specialaffärernas del. Den har enligt den egna branschorganisationen varit olönsam för över hälften av affärerna, och den andelen är ännu större i köpcentra. En tredjedel av företagarna har inte möjlighet att hålla ledigt ens en dag i veckan.

De affärsanställda är för sin del missnöjda med att det har blivit svårare att förena arbetet med familjeliv, med att säkerheten i arbetet har försämrats och med att arbetsresorna försvårats då de sker på sena kvällar och på söndagar. Barndagvårdstjänsterna har inte heller utvecklats i den takt de nya öppettiderna skulle ha krävt.

Arvoisa puhemies! Tilastokeskus on selvittänyt, että uudet aukioloajat eivät ole merkittävästi lisänneet kokoaikatyötä. Vaikutus kokonaismyyntiin on ollut lievästi positiivinen ja toisaalta vaikutus kannattavuuteen lievästi negatiivinen kaupan oman toimialajärjestön mukaan.

Toisaalta kuluttajat, ja etenkin lapsiperheet, ovat ehtineet tottua uusiin, pidempiin aukioloaikoihin ja heidän myönteinen asenteensa sunnuntaiaukioloon on selvästi lisääntynyt. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä jo tämän vuoksi on tuskin paluuta suurempiin rajoituksiin. Yrittäjien on täytynyt sopeutua, ja he tuskin olisivat valmiita palaamaan entiseen.

Ärade talman! Bland fördelarna med de friare öppettiderna vill svenska riksdagsgruppen särskilt framhålla de möjligheter som har öppnats för studerande och andra unga, och varför inte också för seniorer som inte kan eller vill jobba heltid, att göra kortare arbetsturer på kvällar och söndagar. Då behöver inte den ordinarie, heltidsanställda personalen heller mot sin vilja jobba på sådana obekväma arbetstider. I bästa fall kan det här bli en win-win-situation.

Såsom regeringen själv i redogörelsen konstaterar, är tre år ändå en allt för kort tid för att man ska kunna dra några mer definitiva slutsatser. Någon snabb nödbromsning finns det enligt svenska riksdagsgruppen åtminstone inte behov av.

Däremot stöder riksdagsgruppen regeringens uppfattning om behovet av ett enhetligare förfarande då det gäller att bevilja dispens från de begränsningar som fortfarande gäller för öppettiderna. Visst finns det lokala och regionala skillnader som kan och bör beaktas, men fullt så stora variationer i praxis som nu kan knappast vara motiverat.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä odottaa perusteellista valiokuntakäsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista, joka voi täydentää selonteon nyt antamaa kuvaa.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä on erittäin hyvä, että kaupan ala on viime aikoina noussut esille eduskunnassa eri yhteyksissä. Nyt käsiteltävä selonteko osoittaa muun muassa, että päivittäistavarakaupan alalla liittyy erilaisia ongelmia niin kilpailuun kuin korkeisiin kuluttajahintoihin. Kysymyksiä herättää myös se, että pienet lähikaupat ovat joutuneet suurten automarkettien ja kauppakeskusten jalkoihin. Selonteossa tulee selvästi esille, että kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat pahentaneet näitä ongelmia, aivan kuten ryhmämme ennakoi kolme vuotta sitten.

Edellisen hallituksen ajama lakimuutos kauppojen aukioloon tuli voimaan vuoden 2009 lopulla. Tuon lain pääasiallisena tavoitteena oli "selkeyttää vähittäiskauppojen aukioloaikaa koskevia säännöksiä - - siten, että lähikauppojen asema turvattaisiin". Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää erittäin valitettavana sitä, että tämä hyvä tavoite ei nyt kuitenkaan ole toteutunut. Erityisesti suurten markettien ja kauppakeskusten laajennettu sunnuntaiaukiolo on päinvastoin vaikeuttanut pienyrittäjien ja lähikauppojen asemaa.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että kyläkauppojen määrä on viime vuosina vähentynyt 40 myymälällä vuodessa. Selonteossa nostetaan esille myös tutkimustulos, jonka mukaan 86 prosenttia kaupan alan henkilöstöstä kokee, että aukioloaikojen laajentumisella on ollut negatiivinen vaikutus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä turvallisuudentunteeseen niin työpaikalla kuin työmatkoilla. Kauppojen aukioloaikojen laajentaminen on heikentänyt merkittävän työntekijäjoukon mahdollisuuksia perheen yhteiseen aikaan varsinkin viikonloppuisin. Lainsäädännön tulisi mielestämme olla sellainen, että se tukee ihmisten työssäjaksamista eikä heikennä sitä, varsinkin jos haluamme tosissamme pidentää työuria.

Huolestuttavin asia selonteossa liittyy mielestämme yrittäjien työoloihin. Selonteossa lainatun tutkimuksen mukaan kaupan alan yrittäjistä 61 prosenttia kokee laajentuneen aukioloajan heikentäneen heidän jaksamistaan. Yrittäjät joutuvat kilpailullisista syistä pitämään ovensa auki jokaisena viikonpäivänä. Lisäksi kauppakeskukset ovat jopa pakottaneet pienet liikkeet pitämään ovensa auki kauppakeskusten laajentuneiden aukiolojen mukaisesti. Tämä on johtanut siihen, että monella yrittäjällä ei ole mahdollisuutta pitää yhtäkään vapaapäivää viikossa. Pienille liikkeille sunnuntaiaukiolo on sitä paitsi taloudellisesti erittäin kannattamatonta. Kaiken kaikkiaan tämä on kestämätön tilanne aikana, jolloin haluamme tukea yrittäjyyttä.

Selonteossa on nostettu esille myös aukioloaikojen laajentumisen hyötyjä. On totta, että kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa. Sekin on totta, että työllisyys kaupan alalla on hivenen parantunut. Nämä saadut hyödyt ovat kuitenkin olleet pienehköjä, kun vertailee hyötyjä uudistuksen tuomiin erilaisiin haittoihin.

Selonteon johtopäätöksissä todetaan, että uudet säännöt ovat olleet voimassa niin vähän aikaa, ettei ole tarkoituksenmukaista arvioida sääntelyjen sisältöjä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tästä eri mieltä. Selonteossa ilmentyvät tiedot tukevat ryhmämme jo kolme vuotta sitten esille tuomia ongelmakohtia. Kun uudistusta silloin käsiteltiin tässä salissa, ryhmämme vastusti sitä. Meidän edustajamme totesivat tuolloin, että uudistus tulee johtamaan lähikauppojen vähentymiseen sekä työntekijöiden ja yrittäjien aseman heikentymiseen ja että sen hyödyt kuluttajille ovat vähäiset.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä selonteko tuo selvästi esille useamman ongelmakohdan, johon tulee suhtautua vakavasti. Hallituksen tuleekin pyrkiä löytämään keinoja paremman ja kestävämmän säätelyn aikaansaamiseksi. Puolueemme yksi slogan kuuluu: "Ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää." Näin tulee olla myös keskusteltaessa kauppojen aukioloajoista.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kiitän lämpimästi tästä hyvin asiallisesta ja asiantuntevasta ja hyvin paneutuneesta keskustelusta koskien kauppojen aukioloaikojen vaikutuksia niin yrittäjien kuin siellä työskentelevien ihmisten kuten myös kuluttajien asemaan.

On hyvä ehkä kuitenkin korostaa näistä ympäristömuutoksista koskien kauppoja, että siihen vaikuttavat paljon muutkin asiat kuin kauppojen aukiololainsäädäntö. Täällä puheenvuorossa tuotiin esille se, että meillä on myös tässä vähittäistavarakaupassa varsin keskittyneet markkinat, joita nyt on sitten ajatus jollain tavalla katsoa, että siellä tämmöiset kilpailun reilut pelisäännöt voisivat paremmin toimia. Tämmöisiä rakenteellisia muutoksia on paljon tapahtunut koskien kauppoja ja niitten toimintaedellytyksiä.

Se on totta, että tässä selonteossa on kuunneltu niitä toimijoita, jotka kaupan alalla yrittäjinä toimivat, järjestäjinä, mutta myös työntekijöinä, mutta ei pelkästään: onhan tässä koottu paljon tutkimus- ja muuta tietoa, joka on näistä toimijoista riippumatonta, ja näin pitää ollakin. Tässä on kuitenkin hyvä läpivalaisu siitä, mikä meidän vähittäistavarakaupan tilanne on koskien aukioloaikoja ja työntekijän ja yrittäjän asemaa.

Toinen johtopäätös tähän saakka voisi olla se — jonka mielellään tekisi — että nyt ei ole ehkä vielä, kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen, hätiköityjen johtopäätösten aika lainsäädännön mihinkään isompaan muutokseen, vaan nyt on hyvä seurata näitä epäkohtia, joita tässä on, ja tehdä sitten tarvittavia korjausliikkeitä myöhemmin, niin että tämän lainsäädännön kanssa on hyvä elää. Kun tämä heijastuu myöskin siellä alalla tehtyihin työehtosopimuksiin, niin muutokset ovat aika isoja sitten, kun lähdetään tästä näitä asioita muuttamaan.

Tässä on tunnistettu hyvin ne ongelmat, joita on.

Pienyrittäjien asema erityisesti kauppakeskuksien puitteissa toimia, ja tämän lain 4 §:n soveltamisessa on ongelmia. Se itse lakihan on yksiselitteinen niin, että tämä yksi vapaapäivä viikossa täytyy järjestää. Siinä ei kuitenkaan sanota, että sen pitää olla viikonloppuna. Tulkinnat ovat tässä suhteessa kohtuullisen väljiä, ja siten on syntynyt näitä jaksamisen ongelmia. Tätä teemaa on ilman muuta hyvä tässä nyt alkavassa tarkemmassa, perusteellisemmassa valiokuntakäsittelyssä käsitellä.

Työntekijöiden kannalta tähän liittyy paljon haasteita. Tämä ei ole valitettavasti johtanut kokoaikaisen työn lisääntymiseen, niin kuin olisi ollut toivottavaa, ja on haastanut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista uudella tavalla. Siihen on liittynyt myöskin turvallisuustekijöitä työntekijöiden näkökulmasta. Nämä ovat tärkeitä havaintoja ajatellen tulevaisuutta.

Kuluttajat kokevat tämän muutoksen myönteisenä. Se on tietysti tärkeä viesti meille päättäjille myös siitä, että kuluttajan näkökulmasta tässä on paljon hyviä seikkoja ja meidän kuluttajakäyttäytyminen on tässä suhteessa muuttunut, mikä voi tätä elämänrytmiä myöskin tässä heijastella, tätä yleistä elämänrytmiä. Jotkut tutkijat ja filosofithan puhuvat siitä, että olisiko nyt yksi päivä viikossa, että me emme tämmöisen tavaraonnen tavoittelun perässä jaksaisi aina juosta, että elämä käy sisällöllisesti aika kapoiseksi, jos tavallaan se elämän sisältö tulee vain tätä kautta. Tämä on heidän analyysinsä myös siitä, miten tämän elämän sisältöä ja ajankäyttöä pitäisi jaksaa rytmittää.

Laajaa yhteisymmärrystä tuntuu olevan teidän puheissa siitä, että tämä poikkeuslupakäytäntö on kirjava, se ei ole oikeudenmukainen ja siinä olisi hyvä päästä kuuden aluehallintoviraston päätöksenteosta yhtenäisempään käytäntöön, ja varmaan tähän asiaan toivoisin, että saataisiin nyt muutoksia.

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä nyt tärkeimmät havainnot. Kiitän erittäin hyvästä ja asiantuntevasta keskustelusta tähän saakka, ja se varmaan vielä jatkuu.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupan alalla työskentelee 250 000 ihmistä ja vähittäiskaupan puolellakin 120 000, ja aika iso osa näistä työntekijöistä on naisia ja olisi varmaan suurempikin osa, jos iltatyön järjestäminen olisi helppoa. Yli 90 prosenttia pienistä lapsista on kunnallisessa päivähoidossa, ja ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kunnalliset päiväkodit sulkevat ovensa kello 17. Kertoisitteko, arvoisa ministeri, millaisia uudistuksia olette suunnittelemassa päivähoitoon, jotta vuorotyö olisi mahdollista entistä useammalle?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niihin keskusteluihin verrattuna, joita tästä asiasta olen saanut reilun kymmenen vuoden aikana tässä salissa käydä, tämä oli suorastaan tällaista yhteishengen hytinää. Kauppoja koskevat intohimot on nyt ilmeisesti jätetty tuonne eteisen puolelle, mutta se on selvää, koska hallitus ei esitä tässä uusia laajennuksia eikä toisaalta myöskään kavennuksia nykyiseen.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on jo monta kertaa viitattu Palvelualojen ammattiliiton tutkimukseen, joka on osa tätä selontekoa ja jossa todetaan, että 86 prosenttia henkilöstöstä kokee tällä olleen negatiivisia vaikutuksia nimenomaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Lisäksi nämä aukiolot eivät ole tuoneet sitä toivottua kokoaikatyötä, jota silloin täällä kovasti lupailtiin. Kysyisinkin nyt ministeriltä: millaisia muita keinoja te näette näiden kahden haasteen selättämiseksi lähivuosien aikana?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä keskustelussa on käynyt ilmi, niin tässä on sekä hyvää että huonoa. Kuluttajat ovat olleet sitä mieltä, että koko perhe voi lähteä kauppareissulle vaikkapa sunnuntaisin ja voi sitten tehdä jotain muutakin, kylpylässä poiketa tai näin. Yhtä selvää on se, että näistä hyötyvät nämä suuret kauppaketjut: esimerkiksi Jumbon myynti on sunnuntaina sama kuin tiistaina ja keskiviikkona. Eli tässä on puolesta ja vastaan.

Sitten kun puhutaan maaseudun kyläkauppojen kuolemisesta, niin kyllä meidän kuluttajien pitäisi katsoa itseemme, että kun on nämä suuret kauppakeskukset, niin sieltä otetaan kaikki ja sitten poiketaan siinä kyläkaupassa, jos sattuu vaikka suola unohtumaan. Näinhän niitä kauppoja on sitten mennyt. Ei se auta, vaikka jatkuvasti tuettaisiin, jos niitä asiakkaita ei riitä siinä kaupassa. Mutta varmaan tästä meidän on hyvä jatkaa sitten työskentelyä, että mikä on se viisasten kivi, että mitä tällekin selonteolle tapahtuu.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki antaa hyvän vapauden kaupoille olla auki oman päätöksensäkin mukaan, varsinkin näille isoille liikeketjuille. Sitä tuossa sitten pohdin, että meillähän on myös semmoisia tällä hetkellä erinomaisesti menestyviä päivittäistavarakauppoja, jotka pitävät ovensa sunnuntaisin kiinni ja myös iltayöstä. Se on valintakysymys. Suurin osa näistä kaupoista kuitenkin tuli tutkimuksen mukaan siihen tulokseen, että ei jakseta ja täytyisi olla lisää työntekijöitä. Nyt kun tulee hallitukselle tämä puoliväliriihi, niin voisiko uudelleen nostaa esille tämän ensimmäisen työntekijän palkkauksen yhtenä vaihtoehtona, että saataisiin lisää työvoimaa kauppoihin? Toisaalta se vaikuttaisi myös muuhun pienyritystoiminnan työllistämiseen elvyttävästi.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan talousvaliokunnassa tätä asiaa käsiteltiin juurta jaksaen ja pelättiin, että nimenomaan erikoisliikkeet — ehkä tyypillisesti kello- ja kulta-alan liike, joka vaatii myyjältä asiantuntevuutta — joutuvat kauppakeskuksessa hankalaan asemaan, jos eivät suostu siihen, että liike on seitsemänä päivänä auki, ja ennen pitkää havaitsevat, etteivät ole enää vuokralaisenakaan kauppakeskuksessa.

Tämä nykyinen kauppakeskusidea on tullut tietysti Yhdysvalloista, jossa eräissä osavaltioissa säädetään lailla, että kauppiaalla on joko maanantaina tai sunnuntaina oikeus pitää liikkeensä kiinni. Valtaosa amerikkalaisista erikoisliikkeistä pitää maanantaina liikkeensä kiinni, jolloin tämä lakisääteinen, lainausmerkeissä, vapaa-aikapäivä saadaan taattua sille kauppiasperheelle, kun kaksi siellä yleensä on syytä turvallisuustekijöiden johdosta olla paikalla. Voisiko ajatella, arvoisa ministeri, että tätä mahdollisuutta pohdittaisiin?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tuo edustajakollega Huovisen ihmettely tästä rauhallisesta ilmapiiristä liittyy siihen, että meillä on talousvaliokunnassa kyllä tämä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö -keskustelu käynnissä, ja siellä kyllä vielä kovasti käännetään, mitä kaikkia haasteita kaupan kentällä on tässä päivässä. Ehkä tämä aukiolo on sitten otettu annettuna, ja näin toimitaan.

Muistan, kun silloin itse jopa äänestin tätä lakia vastaan: en halunnut nähdä tätä kauppojen sunnuntaiaukioloa niin mittavassa kaavassa, vaikka sitten helpotuksena luvattiin, että kaupan alalle tulee lisää työpaikkoja. Valitettavasti päinvastaista ovat Kaupan liiton viime tiedotteet kertoneet, nimittäin että kaupasta on vähentynyt näin ja näin paljon työntekijöitä. Sillä lailla voisin sanoa, että jeah, jeah, olin oikeassa.

Mutta tässä ajassa eletään, jossa ollaan, ja on myös tullut hyviä käytänteitä kaupan sisällä. Elikkä monissa keskikokoisissa kaupungeissa ostoskeskukset eivät pidä joka sunnuntai liikkeitä auki, vaan pitävät esimerkiksi kerran kuukaudessa liikkeitä auki sunnuntaisin. Tämä on minusta toimivaa markkinataloudessa, että mennään kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Mutta nämä palvelut, joihin myös edustaja Kauma viittasi, (Puhemies koputtaa) kiinnostavat meitä kaikkia.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennainen kysymys tietysti tässä asiassa on, että miten tämä lupien myöntöprosessi saadaan tasapuoliseksi. Nythän se on kuudella avilla ja sitä suunnitellaan nyt sitten yhteen aviin, mikä sinällänsä on kannatettavaa. Sillä korjataan tämä nykyinen kirjava käytäntö.

Mutta siihen, että yhtenäistetään poikkeuslupaperusteet, sisältyy se riski, että nämä alueelliset tarpeet eivät välttämättä ehkä tule sitten jatkossa otetuksi huomioon. Itä- ja Kaakkois-Suomessa kaupat palvelevat muitakin kuin kotimaisia asiakkaita. Venäläisten turisten osuus on hyvin merkittävä. Siellä tax-free-myynti kasvaa kymmeniä prosentteja vuodessa.

Kysynkin ministeriltä, että jos nämä nyt laitetaan yhteen aviin ja pyritään yhtenäistämään nämä poikkeuslupien perusteet, niin millä tavalla sitten nämä alueelliset erityispiirteet tullaan kuitenkin jatkossa ottamaan huomioon.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sunnuntaisin, kun erikoisliikkeet pitävät oviaan auki neljä tai kuusi tuntia, saattaa liikkeessä työskennellä vain yksi myyjä, eikä tauottajaa tule koko vuoron aikana. Kahvitauko jää kokonaan pitämättä, eikä vessataukojakaan ole.

Esimerkkitapauksessa työnantaja on kehottanut työntekijää pitämään kahvitauon ennen myymälän avaamista ja tulemaan siksi 15 minuuttia aikaisemmin töihin. Tämä on laitonta, sillä tauon tulee katkaista työpäivä. Moni työnantaja kuitenkin käyttää valitettavasti tällä tavalla hyväkseen työntekijöitä, jotka eivät edes aina tiedosta omia oikeuksiaan tai eivät uskalla niitä ottaa esille. Arvoisa ministeri: ovatko valvontaresurssit riittävät, jotta tällaisiin tilanteisiin ei jatkossa enää ajauduttaisi?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kaudella eduskunnassa tämä liikeaikalain käsittely oli pitkä prosessi ja juuri niitä kipupisteitä, mitä selonteossakin nostetaan, silloin jo pohdittiin. Vihreässä ryhmässäkin oli silloin sekä aukiolon laajennuksen kannattajia että siihen kriittisesti suhtautuvia.

Mielestäni on erittäin perusteltua, että näinkin isosta arkeen vaikuttavasta asiasta kuin kauppojen aukiolo on tehty selonteko, josta huomaamme, mitä muutostarpeita on. Yksi on tietysti tämä työntekijöiden työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Haasteena sitten hallituksen puolivälitarkastelussa ja kehysriihessä on löytää siihen ratkaisuja.

Mielestäni selontekoaineisto antaa kyllä hyvin perusteluja sille, että pienyrittäjien mahdollisuus vapaapäivään ei toteudu tarkoitetulla tavalla. Arvoisa ministerikin omassa puheenvuorossaan totesi, että soveltamisessa on ongelmia. Valiokuntakäsittelyssä on syytä kyllä etsiä hyviä ratkaisuja. Kokoomusryhmältäkin löytyi halua ja kannatusta siihen, että tarkastellaan lakia tältä osin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan jatkaisin tästä samasta huolesta, yrittäjien työssäjaksamisesta ja siitä, millä tavalla he pystyvät yritystänsä pitämään pystyssä, sekä nimenomaan näitten vapaapäivien toteutumisesta.

Tämän nykyisen lain 4 §:ssähän kyllä todetaan, että esimerkiksi kauppakeskuksissa ei saa velvoittaa elinkeinonharjoittajaa pitämään liikettään avoinna kaikkina viikonpäivinä. Mutta sitten Erikoiskaupan Liiton tutkimuksessa kuitenkin jopa neljännes näistä kauppiaista kertoi, ettei heillä ole lainkaan mahdollisuutta lain tarkoittamaan — siis lain tarkoittamaan — viikoittaiseen vapaapäivään.

Tällä hetkellä tähän lain 4 §:äänhän sisältyy lisäehto, ja se minun kysymykseni nyt on, että voisiko esimerkiksi tätä pykälää katsoa, että millä tavalla sitä voisi muuttaa tämän viikoittaisen vapaapäivän, työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen helpottamiseksi, koska jotenkin tämä lisäehto, mikä täällä on, mielestäni helpottaa kauppiaiden pakottamista tähän seitsemään työpäivään. Kauppakeskuksen luonne, se mitä siellä edellytetään, (Puhemies koputtaa) voi olla muista kiinni kuin itse työntekijästä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikeaikalain muutoksen taustallahan oli se totuus, että PAMin ja kaupan keskeisten toimijoiden, järjestöjen kesken löytyi jonkunlainen yhteisymmärrys, että tältä pohjalta ja näin laajentaen me nyt aukiolojärjestelyjä muutamme. Perheiden, perhe-elämän ja työn ja sitten myöskin niissä liikekeskuksissa olevien pienyrittäjien kannalta jo silloin todettiin, että nämä ovat haasteita, ja se hyvin tulee esiin tässä selonteossa, että ne ovat edelleenkin haasteellisia asioita ja niihin pitää ratkaisuja nyt yrittää etsiä.

Mutta, arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, kyllä se yksi iso juttu tässä kuitenkin on, että sekä tämä kilpailulain muutos, joka on eduskunnassa, että tämä aukioloaikakysymys että sitten myöskin nämä kaavoituksessa ajankohtaiset asiat, jotka ovat jollakin tavalla käymistilassa, näillä kaikilla nyt vaikutetaan siihen, miten kauppa keskittyy. Nyt en puhu vain omistajuudella keskittymisestä vaan maantieteellisestä keskittymisestä. Ja on erinomainen asia, että vähän niin kuin sattumoisin näistä kaksi tärkeätä asiaa on nyt parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Minun toiveeni (Puhemies koputtaa) ministeriölle on se, että ministerikin seuraa myös tätä keskittymistä ja sen monenlaisia vaikutuksia erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun tätä hallituksen esitystä käsiteltiin 2009 syksyllä, niin perussuomalaiset jo totesivat, että vaikuttaa siltä, että esityksen on ratkaissut suuri raha ja keskittynyt kaupan rakenne. Nyt kun katsotaan tätä hallituksen selontekoa, sivulla 7 on selkeitä lukuja siitä, mihinkä on tultu, eli S-ryhmällä ja K-ryhmällä menee todella hyvin, kun katsoo niiden päivittäistavaramyynnin markkinaosuuksia, ja myös Lidlillä menee hyvin.

Nyt kun mietitään sitä, että kauppaliikkeille aina tärkeintä on tietenkin se, että on mahdollisimman hyvä tontti, niin olisin kysynyt ministeri Ihalaiselta sitä, että kun täällä pääkaupunkiseudulla HOK-Elanto on ollut erittäin aktiivinen suhteessa poliittisiin puolueisiin ja maksaa vuosittain kymmeniätuhansia euroja poliittisten puolueitten toimintaa, niin laitonta se ei varmaan ole, mutta onko se eettisesti sopivaa.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on muutamia tällaisia arvokkaita juhlapyhiä, kuten joulupäivä ja meille suomalaisille tärkeä juhannuspäivä, jolloin kauppiaidenkin on syytä hiljentyä ja on syytä levätä. Kuitenkin on sitten kolme tällaista niin sanottua arkipyhää eli loppiainen, helluntai ja helatorstai, jotka erityisesti tuolla kaakkoisessa Suomessa ovat vilkkaita kaupankäynnin päiviä nyt, kun niille päiville on viime vuosina näitä poikkeusaukioloaikalupia saatu. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, olisiko mahdollista kuitenkin kehittää lakia siten, että nämä kolme arkipyhää eli loppiainen, helluntai ja helatorstai huomioitaisiin siten, että tällöin kaupat voisivat vapaammin olla auki ilman poikkeuslupaa.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan jatkoksi tuohon edustaja Pekosen huoleen siitä, että tämmöinen inhimillisyys pitäisi pystyä huomioimaan ja turvaamaan niin kuin työehtosopimuksissa kaupan alalla näistä asioista on sovittu. Kysyn ministeriltä, olisiko mahdollista, kun meillä viranomaisten resurssit ovat rajallisia, ja viime aikoina on tutkittu ylitöitä, että tämä voisi olla nyt tässä hetkessä eräs teema tämä kaupan alan henkilöstön työhyvinvointiin liittyvä tauotus, joka on hyvin inhimillistä — kun menen erääseen norjalaisessa omistuksessa olevaan kioskiketjuun asioimaan, niin myyjän ensimmäinen asia on, että "voitko hetken olla tässä, että voin käydä asioillani" — niin että päästäisiin tästä tämmöisestä sellaiseen myyjien ja ostajien väliseen tasapainoon, että ostaja ei joudu tavallaan tekemään sitä palvelutyötä, vaan sopimuksella hoidetaan. Siksi toivon, että (Puhemies koputtaa) teemoitettaisiin tämä tälle vuodelle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Loppiainen pitäisi ehdottomasti lisätä niihin päiviin, jolloin kaupat saavat olla vapaasti auki, ehkä myös helatorstai ja helluntai, jotka täällä tuotiin esiin. Näin pääsisimme eroon sekavasta poikkeuslupakäytännöstä näiden päivien osalta. Loppiaisena maahan saapuu kymmeniätuhansia venäläisiä matkailijoita, jotka tulevat asiakkaiksi suomalaisiin kauppoihin ja tuovat näin suomalaisille ihmisille työtä ja toimeentuloa. En ymmärrä Palvelualan ammattiliiton PAMin kantaa. Sehän on tyrmistynyt näistä loppiaista koskevista poikkeusluvista ja vastustanut ymmärtääkseni näitä aukioloaikoja. PAMin logiikalla ilmeisesti pitäisi loppiaisena ja venäläisturistien varalta panna myös ravintolat kiinni, hotellit kiinni, laskettelukeskukset kiinni, kylpylätkin voitaisiin panna kiinni ja sen jälkeen voitaisiin panna rajatkin kiinni, etteivät venäläiset matkailijat häiritse pamilaisten rauhaa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin Palvelualojen ammattiliiton jäsenenä haluan todeta, että kyllä nyt edustaja Zyskowicz on ymmärtänyt jollakin tavalla pahasti väärin tämän logiikan, joka tässä on. Siis on kyse muutamista arkipyhistä, jotka halutaan pyhittää sellaisiksi päiviksi, jolloin ei tarvitse myöskään kaupan henkilöstön välttämättä olla töissä. (Kari Uotila: Eduskunta voi kokoontua silloin!) Näitä ei ole enää kovin montaa, ja tässä selonteossa aivan oikein lähdetään siitä, että nyt pitää tarkkailla vähän pitempi jakso sitä, minkälainen on näiden tehtyjen ratkaisujen vaikutus tähän tilanteeseen. Itse ainakin olen tällä kannalla.

Mitä sitten tulee tähän turismin kasvuun, varmaan kaikki olemme tässä salissa yhtä mieltä siitä, että me tarvitsemme kaikki työpaikat, kaiken sen toimeliaisuuden, joka tästä on saatavissa irti, ja sitä vartenhan meillä on tämä poikkeuslupakäytäntö, joka täytyy yhtenäistää. Ei ole kyse siitä, että Palvelualojen ammattiliitto olisi sitä mieltä, että poikkeuslupakäytäntö pitää kokonaan perua, vaan sitä pitää selkeyttää ja yhtenäistää, koska onhan tämä nyt kaupan kannalta myöskin eriarvoistavaa eri liikkeiden osalta. Kai te sen sentään ymmärrätte?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin hieman tämä PAMin logiikka tässä ihmetyttää, vaikka en osaakaan asiaa yhtä värikkäästi kuvailla kuin edustaja Zyskowicz. Mutta kun tässä tutkimuksessa sanottiin, että 86 prosenttia näkee ongelmia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, niin kuitenkin on niin, kuten PAMin puheenjohtaja Ann Selin on kertonut hyvin avoimesti, että todella suuri halukkuus on näihin sunnuntain työvuoroihin. Se, mistä työntekijät kyllä ymmärrettävästi haluaisivat tietää, on se, ovatko ne kaupat varmasti auki, jolloin osaisi varautua siihen, että olenko minä töissä silloin loppiaisena. Eli tätä ennakointia ja poikkeuslupakäytännön järkeistämistä tulisi edistää, mutta koskaan ei ole ollut pulaa näistä sunnuntain työntekijöistä. Tämä on ainakin se viesti, joka on tullut sekä kauppojen pitäjiltä että myöskin PAMin suunnalta.

Eli halukkuutta tehdä töitä, kun saa tuplapalkan, on. Myöskin monille opiskelijoille ne ovat tärkeitä lisäansioita. Sen sijaan siitä olen kyllä edelleen huolissani, miten sitten näiden pienten yrittäjien oikeus pitää vapaapäivä toteutuu.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin syksyllä 2009 erityisesti palkansaajajärjestöjen taholta tuli paineita siihen, että laki pitää nopeasti käsitellä, jotta joulukuun alusta se saadaan voimaan, jotta palkansaajilla, pienipalkkaisilla, on mahdollisuus saada palkankorotukset. Sen takia tässä tuli sitten kompromissina tämä idea siitä, että hallituksen pitää antaa selonteko, jota tässä ollaan nyt käsittelemässä.

Siinä päätelmässähän — ja edellytyksissä — joka siellä lopussa on, tuodaan esille työmatkaliikenne, lasten päivähoito, tai tässä tapauksessa oikeastaan iltahoito tai yöhoito, ja pienyritysten asema näissä kauppakeskuksissa ja tämän tyyppiset asiat, jotka vieläkin ovat selkeästi kesken. Nyt täytyy tämän eduskunnan valiokunnissa todeta sitten se, miten näissä asioissa päästäisiin eteenpäin, koska käsittääkseni esimerkiksi tämä päivähoitoasia on joiltain osin mennyt vielä huonompaan suuntaan viime vuosina.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tässä olisi paljon kysymyksiä joihinkin asioihin.

Tässä vuorohoitohaasteessahan, joka on ilman muuta iso, on kyllä hyviä käytäntöjä. Tietysti työ- ja elinkeinoministeriö ei voi kuntien päivähoitoajoista ja niistä järjestelyistä vastata, mutta tiedän, että esimerkiksi Helsingin kaupungissa on vuorohoitoaikaa pidennetty kello 22:een saakka. Kaupungissa on tavallaan joustettu näiden tarpeitten mukaan — miksei sitten muuallakin, jos Helsingissäkin on voitu näinpäin tehdä?

Sitten tähän kysymykseen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta. Hyvin tiedätte, että tällainen ensimmäisen työntekijän palkkatuki oli olemassa, mutta siitähän ei saatu työllistämisen kannalta kovin hyviä kokemuksia. Nythän me olemme keskittäneet nämä palkkatuet erityisesti vaikeammassa työmarkkina-asemassa oleville, vammaisille ja myöskin nyt sitten erityisesti nuorille tämän Sanssi-kortin myötä, joka on lähes 700 euroa kuukaudessa 9 kuukauden ajalta. Katsotaan näiden toimenpiteitten vaikuttavuutta nyt.

Ajatus siitä, että olisiko tässä niin kuin yksi viikonpäivä, jolloin kaupat olisivat keskinäisen sopimuksen tai yhteisymmärryksen kautta kiinni: Tällaisia käytäntöjähän on maassa. Kauppiaat ovat keskenään sopineet niin, että ne eivät keskenään kilpaile. Myöskin vapaaehtoisesti on menty tällaisiin järjestelyihin, joihin Kumpula-Natri viittasi tässä yhteydessä.

Tämä huoli siitä, että jos nämä keskitetään yhteen aviin, mikä olisi järkevää, niin tulevatko nämä paikalliset olosuhteet otetuksi huomioon: Minusta ne pitää ottaa huomioon, ja sitten tavallaan täytyyhän meillä olla jotkut kriteerit, joitten kautta niitä poikkeuslupia katsotaan, ja niissä kriteereissä täytyy varmaan tämmöisetkin tekijät sitten nähdä. Mutta huolta en kantaisi tästä, etteikö sitä tuntemusta sitten riittäisi.

Ovatko nämä valvontaresurssit riittävät? Ei meillä koskaan varmaan ole riittäviä resursseja, ja nyt on kysymys siitä, niin kuin tässä on vähän ajateltu, että voisiko joskus olla vähän semmoinen teema, että näitä vähän katsottaisiin kaupankin kohdalla huolellisemmin ja nykyisiä resursseja käytettäisiin keskitetymmin ja katsottaisiin, mitä siellä näitä työturvallisuuden ja yksintyöskentelyn ongelmia on. Se varmaan voisi olla ihan hyvä ajatus.

Sitten tähän työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, joka liittyy tämmöisiin joustaviin malleihin. Nythän hallitus on valmistelemassa puoliväliarvioon ja varsinkin kehysriiheen uutta, joustavampaa tapaa, joka liittyy siihen, että meillä ei olisi pelkästään tämmöinen kotihoidon tuen malli, vaan voisi olla tämmöinen tavallaan osittaisen kotihoidon tuen, tunti tunnilta maksettavan päivähoidon ja osa-aikatyön uusi yhdistelmä, joka olisi aika hyvä, joustava tapa, mutta tätä asiaa nyt käsitellään tulevissa päätöksissä.

Pekkarinen kiinnitti huomiota siihen, että tässä on monta asiaa nyt yhtä aikaa: ei vain kysymys aukioloista, vaan kilpailulainsäädännön muutoksesta, kaavoituksesta. Se on totta, että tätä kokonaisuutta täällä eduskunnassa nyt katsotaan ja niillä kaikilla on sitten vaikutuksia siihen, keskittyykö kauppa ja mihin voidaan rakentaa jnp.

Minä en tunne HOK-Elannon tilanteita enkä heidän toimiaan sillä tavalla, että osaisin niihin mitään järkevää täältä sanoa.

Kysymys siitä, voitaisiinko lähtökohtaisesti lähteä siitä, että loppiainen, helatorstai ja helluntai olisivat auki olevia päiviä. Tämä pohdintahan lähtee siitä, että mentäisiin nyt näillä pelisäännöillä, jotka tässä nyt ovat, ja katsotaan, miten tämä toimivuus toimii, eikä tehtäisi nyt lainsäädäntömuutoksia näiltä osin. Se on ehkä nyt tullut tässä varmasti ilmi, että katsotaan, miten tämän lainsäädännön voimalla voitaisiin yhdessä eteenpäin mennä.

Minä toivoisin kuitenkin, että kaikkia näitä epäkohtia, joita täällä on ollut, koskivatpa ne sitten yrittäjän asemaa tai työntekijän asemaa ja totta kai kuluttajan näkökulmaa, nyt jatkotyössä täällä pohdittaisiin, ja sen pohjalta sitten tehdään tarvittavat toimenpiteet.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Ihalainen antoi hyvän selvityksen kauppojen aukiolojen laajentamisen vaikutuksista. Tämä selvityshän keskittyy valtaosaltaan taloudellisiin ja hallinnollisiin näkökohtiin, vähän muuallekin mutta pääosin tähän. Viitostien varrella oli kauppa Siilinjärven kohdalla, joka mainosti itseään: "aena aaki". Se kauppa ei taida olla enää toiminnassa. "Aena aaki." (Naurua ja välihuutoja) Tästä tulee mieleen se kysymys tästä lepopäivästä ja pyhäpäivästä, sen vähän syvällisemmästä merkityksestä, pikkusen filosofisemmassakin mielessä ihmisen rauhoittumisen, ihmisen hiljentymisen näkökulmasta.

Minä kysyn, herra ministeri: Kun selontekoa laaditte, kävikö tämä vähän syvällisempi näkökulma, joka liittyy pyhäpäivään ja lepopäivään ihmisen itsensä kannalta, mielessä, että tästäkin voisi sanoa jonkun harkitun sanan Suomen eduskunnalle? Kävikö mielessä se, että onko tämä "aena aaki" -yhteiskunta hyvä suunta, jossa me olemme nyt hurjaa kyytiä eri aloilla etenemässä?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, edustaja Kääriäinen, nimenomaan tästä näkökulmasta, mikä on todella tärkeä, kun me näistä aukioloajoista ja ihmisestä ja ihmisen arjesta puhumme, että miten ihminen voi toimia ja valita omien arvojensakin mukaan sen, miten voi hiljentyä ja käyttää sunnuntaiaikaa.

Mielestäni tässä selonteossa on erittäin hyvin nostettu sellainen asia, joka tarkoittaa, että päästäisiin pois tästä niin sanotusta pakosta, että aina kaikkien on oltava samalla tavalla auki, ja juuri tästä, että aina auki. Jos joku sitten tietysti haluaa pitää, ja niin kuin noin suuremmilla liikkeillä se on ehkä mahdollisempaa, mutta nimenomaan arvokysymyksenä, että me näkisimme sen, että ihminen tarvitsee muutakin kuin sitä kaupassa käyntiä, niin että pitäisin erittäin tärkeänä tämän, minkä edustaja Kääriäinen otti esille, mutta sitten myös tämä mahdollisuus siihen, että ei kaikkien näitten kauppojen tarvitse toimia samalla tavalla.

Pauliina  Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon tietenkin täytyy todeta ja Kääriäisenkin pelkoon siitä, että kaikki olisi "aena aaki" ja kaikki olisivat jatkuvasti sunnuntaisin kauppaan menossa, että kyllähän se on meidän jokaisen valinta edelleenkin, että mitä me pyhäpäivisin teemme, menemmekö kauppaan vai emme, ja yhtä lailla se on myös työntekijöiden valinta, minä päivänä he töitä tekevät. Ei ketään ole kuulemani mukaan pakotettu sunnuntaisin vielä töihin, edes kauppoihin.

Muutoin tämä selonteko on varsin hyvä ja kattava, mutta itse olen pettynyt kyllä siihen selvitykseen, mikä tästäkin käy ilmi, että kokoaikatyöt eivät kuitenkaan ole lisääntyneet tämän uudistuksen myötä. Se oli yksi vaikutin, jota itsekin puolustin silloin 2009 tässä salissa, että osa-aikatöistä päästäisiin kokoaikatöihin, mutta se ei ole nyt sitten kuitenkaan toteutunut. Siihen toivoisin vielä sitten hallitukseltakin vähän jämerämpiä otteita varsinkin, kun ottaa huomioon senkin, minkä edustaja Huovinen ryhmäpuheenvuorossaan sanoi, että käräjäoikeudesta tuli juuri ennakkotapaus (Puhemies koputtaa) sensuuntaisesti, kuinka vuokratöitä on suosittu.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lepopäivä on toki työntekijöiden mahdollista pitää, mutta kaikkien yrittäjien ei sitä lepopäivää ole mahdollista pitää. Kolmannes yrittäjistä joutuu pitämään myymälänsä auki ilman omaa, vapaata tahtoaan, ja tämä ei ollut eduskunnan henki, ei varsinkaan talousvaliokunnan henki. Edustaja Lehti ansiokkaasti silloin esimerkiksi omalla myötävaikutuksellani sai siihen mietintöön lausuman tästä asiasta. Edelleenkin, koska tämä yrittäjien mahdollisuus pitää vapaapäivää ei nyt toteudu, pyytäisin, että tätä asiaa vietäisiin eteenpäin ja etsittäisiin vaikka kaupan yhteisillä sopimuksilla sitten jotakin ulostuloa tästä asiasta.

Kysyisin vielä ministeriltä toista asiaa. Lähiruoka puhututtaa tänään, ja kun tästä käytiin aikoinaan lähetekeskustelua, keskusta nosti paikallisten tuotteitten (Puhemies koputtaa) jakeluun pääsyn. Voisivatko tätä kyläkauppatukea saada myös lähiruokakeskukset jatkossa?

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä yhteiskunnan arviointia, mihin edustaja Kääriäinen tässä vähän niin kuin viittasi, on kyllä hyvä käydä, mutta tässä asiassa pitäisi pohtia tämän aukiolon vaikutuksia yhteiskuntaan ja sitä, ketkä siitä ovat hyötyneet, ketkä hävinneet tämän niin sanotun kilpailun. Väitän, että pienyrittäjät, pienet lähikaupat ovat tässä jääneet isojen jalkoihin. Se on semmoinen asia, mitä pitää raaputtaa pikkasen pintaa syvemmältä ja valiokunnassa käsitellä tarkemmin. Työntekijöiden palkkaan on varmasti vaikuttanut myös tämä asia. Siihen, miten nämä aukiolot nyt sitten ovat vaikuttaneet myös työntekijöiden oikeuksiin, toivon, että puututaan ja tarkastellaan valiokunnassa. Myös työssäjaksaminen ja työturvallisuus ovat tärkeitä.

Haluaisin samalla herättää kysymyksen, (Puhemies koputtaa) kun täydellinen vapauttaminen nousee aina esille: mitä näihin olisi vaikutusta, jos aukiolo olisi täysin vapaa?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tätä lakia käsiteltiin, Ruotsia kovasti tuotiin esille, että kun siellä on vapaata. Mutta olen seurannut 2000-luvulla veronmaksajien tai eduskunnan maksamilla valiokuntamatkoilla ja muillakin näitä kauppojen aukioloaikoja ja ravintoloitten aukioloaikoja, niin vaikka se on vapaata, niin missään maassa se ei ole täysin vapaata. Tämä on se käytännön tosiasia, joka johtuu monista eri tekijöistä, muun muassa siitä, minkä Kääriäinen täällä toi esiin. Ei ainoastaan uskonnollisista vaan muistakin syistä ihminen haluaa rauhoittua ja antaa mahdollisuuden rauhoittua myös muille, ja tämän takia tämä on tärkeätä.

Myös tämä kyläkauppa-asia, joka täällä on tullut esille, tässä ponnessa on mukana, ja sen osalta varmaan pitäisi paljon tehdä. Mutta sitten on tämä perheen ja työn yhteensovittaminen, niin siinä on myös kyllä hallitukselle haastetta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari on useamman kerran viitannut tämän lain säätämiseen täällä eduskunnassa. Hallitus olisi silloin jättänyt parturi-kampaamot kokonaan ulkopuolelle tästä lainsäädännöstä, mutta eduskunnassa ne haluttiin tämän lain piiriin säätää. Kun tätä joukkoa itsenäisyyspäivänä katsoo, niin tuntuu erikoiselta, että varsin hyviä kampauksia syntyy siitä huolimatta, että kampaamoiden pitää olla itsenäisyyspäivänä kiinni. Yritin avista selvittää, onko yksikään parturi-kampaamo hakenut poikkeuslupaa itsenäisyyspäivän aukiololle — yhtään hakemusta ei ollut tullut. Eikö ole täysin kohtuutonta, että parturi-kampaaja joutuu rikkomaan lakia sen takia, että täälläkin salissa olevat kansanedustajat pääsevät kauniina sitten Linnan juhliin edustamaan?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kannattanut kauppojen aukioloaikojen laajentamista enkä äänestänyt sen puolesta. Kannoin silloin huolta pienyrittäjien, pikkutorpparien asemasta suurissa kauppakeskuksissa, koska se rahamäärä, mikä ihmisillä on, jakaantuu vain useammalle päivälle eikä se kauppa lisäänny. Eräskin kauppias sanoi, että ainoa liiketoimi oli se, että nahkatakki varastettiin.

Eli muutenkin voisin sanoa näin, että ihmiselämä on liian kallis pelkästään kauppakeskuksissa viettämiseen. Jos ei halua pyhittää kirkossa lepopäivää, niin menee vaikka hiihtämään, ja niin kuin Skinnari sanoi, niin katolisissa maissa muun muassa on sellainen käytäntö, että on se yksi vapaapäivä.

Nyt on osoittautunut, että nämä pienyrittäjät ovat vaikeuksissa. Nyt on tosiaan tämä lause siellä mietinnössä, että se on se heikko kohta kuitenkin, että voisi irtisanoutua tästä kauppakeskuksen käytännöstä. Eikö tätä lakia voitaisi vahvistaa siten, että todellakaan kauppakeskus ei edellytä tältä pikkukauppiaalta jatkuvaa aukioloaikaa, koska tuplapalkalla ei voi palkata työntekijöitä, joutuu itse siellä olemaan ja tuotto ei ole minkään kokoinen?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Kyse ei ole ainoastaan tuplapalkasta, vaan silloin kun työlista on tehty ja asianosainen, joka on työlistalla vuorossa, jää pois, hänelle on kuitenkin maksettava muun muassa pikaravintolaketjuissa kolminkertainen palkka, jolloin se, kun uusi henkilö tulee siksi päiväksi, johtaa siihen, että työtunnilta per henkilö maksetaan kuusinkertainen palkka. Se on nykyinen työehtosopimuskäytäntökin.

Mutta siltä osin edustaja Alatalo on aivan oikeassa, että ei tässä Suomen kansantalouden volyymi lisäänny, se jakaantuu tämän kaupan osalta vain useammalle päivälle. Mutta siltä osin kuin täällä on arkipyhiä, jolloin liikkeet ovat kiinni ja naapurimaasta Venäjältä ei tänne tulla, se on menetettyä kauppaa, ja ennen kaikkea akselilla Helsinki—Hamina se on erittäin arvokasta lisämyyntiä, hyvällä hintatasolla korkealaatuisia tuotteita, ja pitää monia erikoisliikkeitä myös pystyssä.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehti piti erittäin hyvän puheenvuoron tästä Yhdysvaltojen eräiden osavaltioiden käytännöstä pitää sitten laki sen mukaisena, että yrittäjät voivat pitää ainakin yhden vapaapäivän. Ranskassa on sama käytäntö, ja usein siellä se vapaapäivä on maanantai.

Mutta varsinainen huolenaiheeni on se, että kaupan alan työpaikat eivät lisääntyneet tämän lain voimaan tullessa sillä tavalla kuin oletettiin, vaikka Ruotsissa niin tapahtui. Tietysti aina vertaamme Suomea naapurimaihin, mitä siellä on tehty paremmin tai huonommin kuin täällä, niin osaatteko arvioida, ministeri, millä tavalla me voisimme vielä parantaa tätä lakia tai mitä me olemme tehneet eri tavalla kuin naapurimaamme Ruotsi, että emme ole saaneet yhtä hyviä tuloksia työllisyydessä kuin siellä?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen, kun tässä nousee tämä arkipyhäkysymys nyt näin voimakkaasti esille, niin kyllä minun tietoni ovat sellaiset, että eivät siellä itärajalla kaikki kaupat nyt ihan kiinni ole silloin, kun turisteja on. Saa mennä itse kukainenkin katsomaan, miten tilanne on.

Meillä on tätä varten se poikkeuslupakäytäntö, ja sitä minusta pitää tässä hyödyntää, mutta ei voi olla niin, että koko maassa nämä arkipyhät laitetaan avoimelle aukiololle vain sen takia, että tietyssä osassa maata on ehkä tätä tarvetta, joka nousee tästä ihan ymmärrettävästä syystä, turismista. Niin kuin äsken jo sanoin, minullakaan ei ole mitään sitä vastaan, että me palvelemme tänne tulevia matkailijoita, totta kai, mutta se voidaan aivan hyvin tehdä tämän poikkeuslupa-asian osalta, eikä siinä nähdäkseni ole mitään ongelmia.

Puhemies! Minua vähän hämmentää tämä, että kovin vähän ymmärrystä sitten kuitenkaan löytyy sille henkilöstönäkökulmalle, vaikka selonteossa nimenomaan sanotaan, että 86 prosenttia henkilöstöstä kokee, että tästä aukiolouudistuksesta on ollut (Puhemies koputtaa) erittäin negatiivisia vaikutuksia heidän arkielämäänsä.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri edellisessä puheenvuorossa tuli tämä henkilöstökysymys esille, ja olisin ehkä siihen viitannut — minä olen muutamia lausuntoja saanut itselleni liittyen tähän työvuorojen suunnitteluun — että se ei välttämättä ehkä kaupan alalla ikään kuin toimi ihan kauhean hyvin tämä ketju, että ehdotetaan niitä toiveita, mikä toimisi ikään kuin siihen omaan perheyhdistelmään tai elämäntilanteeseen.

Hoitoalalla se taas käsittääkseni toimii äärimmäisen hyvin, että kaikenlaiset toiveet ja kolmivuorotyö pystytään järjestämään niin, että ihmiset ikään kuin pystyvät sen oman arkensa suhteellisen hyvin tähän sovittamaan ja ikään kuin työyhteisö yhdessä hyvin paljon laatii nämä työvuorot. Tämä on ehkä semmoinen näkökulma, mistä voisi osaltaan olla apua näihin negatiivisiin kokemuksiin koko tässä asiassa, että miten voitaisiin kehittää sitä järjestelmää, miten ne työvuorot sovitaan niin, että ihmisten oikeudet toteutuisivat.

Toinen on tämä kauppakeskusasia. Tietenkin tämä pienyrittäjien tilanne pitäisi ottaa huomioon. Pitäisi olla se neuvottelutila ikään kuin sille, ettei sitten päädytä uupumukseen tai konkurssiin, ja se ei varmasti ole myöskään kauppakeskuksen etu, että on suuri vaihtuvuus, että näitä yrittäjiä koko ajan tulee ja menee, kun ei ikään kuin pysytä perässä. (Puhemies koputtaa) Eli olisi se valinnanmahdollisuus olla auki tai kiinni.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onhan se nyt tolkutonta, että jos meillä loppiaisena kymmeniätuhansia matkailijoita tulee tänne, jotka ostoksillaan tukevat Suomen taloutta, tukevat ihmisten toimeentuloa, työtä, niin pitää poikkeusluvilla sallia näille kaupoille aukiolo näitä turisteja varten. Kyllä tällaiset päivät pitäisi silloin olla normaalisti mahdollista pitää auki, eikä kukaan pakota niitä kauppoja, jotka ovat jossain tuolla ihan muualla päin maata, missä ei venäläisestä turistista ole nähty vilaustakaan, pitämään loppiaisena auki. Mutta kaikki ne kaupat, jotka hyötyvät tästä matkailijoiden määrästä, voisivat pitää auki, eikä se ole pelkästään siellä itärajan pinnassa, vaan, kuten tässä on aikaisemmin käynyt ilmi, Vantaalla tai Helsingissä tai muualla. Kyllä näistä matkailijoista on loppiaisena paljon hyötyä, ja nykyiset poikkeusluvat: tässä oli Hesarissa tammikuussa artikkeli, missä kerrottiin, miten naurettavia rajauksia tehdään, että kadun toisella puolella saa olla auki ja kadun toisella puolella ei. Parempi olisi selkeä säännös.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys tästä pienyrittäjien erikoisliikkeiden asemasta näissä kauppakeskuksissa on todella nyt jatkopohtimisen arvoinen asia monessakin mielessä. Sitten voi olla myöskin niin, että monet tämmöiset erikoisliikkeet eivät yksinkertaisesti sovellu sinne kauppakeskukseen. Tämäkin näkökohta on. Mutta kyllä tämä huoli, joka täällä on nyt esitetty, kannattaa nyt tässä läpi käydä ja katsoa, mitä on tehtävissä.

Sitten toisaalta kun kuitenkin merkittävä osa kaupan alan työntekijöistä on osa-aikatyössä, niin ehkä meillä ei niin hirveätä huolta kannattaisi nyt heidän toimeentulonsa kasvusta kantaa. Se on noin 1 000—1 200 euroa kuukaudessa, ja jos siihen viikonvaihdeylityökorvauksia tulee, niin ei se nyt päätähuimaava palkka tämänkään jälkeen ole, niin että siinä mielessä palkkansa ansaitkoot myöskin he.

Loppiaisen osalta on sinänsä totta, että se venäläisten turistien määrä loppiaisen tienoilla kasvaa joka vuosi Suomessa, ja näillä järjestelyillä, joita tässä nyt on tehtykin, on pyritty vastaamaan siihen, että heitä pystytään palvelemaan. Mutta eihän ole kysymys pelkästään kauppojen aukioloajasta. Viime loppiaisen aikaan paljon keskusteltiin siitä, onko Helsingin kaupunki, ovatko meidän hiihtokeskukset, ovatko meillä muut palvelut semmoisessa kunnossa, että nämä ovat tervetulleita, saavat hyvät kohtelun ja palvelun. Ei ole kysymys vain kauppojen aukiolosta, vaan koko tästä palveluketjusta, ja se on tärkeä asia, että me havahdumme, että se on myös suuri mahdollisuus meille tulojen näkökulmasta, mutta se vaatii paljon laajempia toimenpiteitä ja kuntien, kaupunkien ja eri muitten palveluja tarjoajien konseptien rakentamista. Monet hiihtokeskukset pystyvät tekemään hyviä konsepteja, mutta eivät nämä meidän suuret kaupungit ehkä pystykään tarjoamaan kaikkea semmoista, mitä tässä olisi hyvä tehdä. Halusin nyt tämänkin näkökohdan tähän keskusteluun tuoda. Mutta on syytä todeta, että se on kasvava mahdollisuus ja näillä poikkeusjärjestelyillä pystytään auttamaan.

Sitten on tämä periaatteellinen keskustelu, johon mielellään tietysti ottaisi osaa. Silloinhan, kun tätä uudistusta tehtiin, käytiin hyvin paljon tämmöistä eettistä ja vähän yleistä keskustelua, että mikä on tämä ihmisen ajankäytön merkitys, johon nyt Kääriäinen viittasi tässä puheessaan ja kantoi siitä huolta. Kun tämä elämä pirstoutuu, tämä työn ja muun elämän raja hämärtyy ja tässä kiivaassa vauhdissa mennään, niin kyllä kai tässä mielessä tietysti tämä kysymys siitä, milloin ihmiset tavallaan niin kuin hiljentyvät omassa elämässään ja pystyvät vähän muuhunkin kuin — käytän nyt tämmöistä tutkijan sanaa — tavaraonnen tavoitteluun joka päivä, on hyvä kysymys. Tässä selonteossa ei nyt lähdetty tätä puolta hirveästi avaamaan, mutta on se hyvää yhteiskunnallista keskustelua, mihin kiivauteen ja pirstoutumiseen tämä yhteiskunta on kaiken kaikkiaan menossa. Sillä tavalla tärkeätä pohdintaa.

Ehkä tässä nyt on joitakin huomioita, joita tässä halusin kertoa. Kiinnitetään nyt eduskunnan jatkokeskusteluissa ja valiokuntatyössä huomiota sekä tähän työntekijän asemaan että näiden erikoisliikkeiden pienyrittäjien rooliin, asemaan sen vapaapäivänsä saamisen näkökulmasta ja myös siihen, että kuluttajat kuitenkin näistä nykyisistä aukioloajoista tykkäävät ja että tarkoitus ei olisi nyt mitään isoa reformia lähteä tekemään, vaan me lähtisimme nyt tämän olemassa olevan lainsäädännön pohjalta ja katsomme sitten näitä vaikutuksia vähän myöhemmin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies.! Vielä puuttuisin tähän keskustelussa esiin nousseeseen poikkeuslupakäytäntöön. Siis ei pidä antaa kyllä myöskään sellaista kuvaa, jonka joku tästä keskustelusta voi saada, että mikään kauppa ei ole loppiaisena auki, kun meillä on poikkeuslupamenettelyt, jotka varmistavat sen, että me voimme palvella tänne tulevia matkailijoita ihan niin kuin kuuluukin. Yhdyn kyllä tähän ministerinkin äsken esittämään näkemykseen siitä, että kyse ei ole myöskään venäläisten turistien osalta pelkästään kauppojen aukiolosta vaan laajemmasta kysymyksestä, johon suomalaisen yhteiskunnan oikeasti pitää tarttua, jotta me voimme hyötyä tästä myönteisestä kehityksestä, jonka maidemme välinen matkailu ja sen vilkastuminen tässä tuo mukanaan. Toivoisin, puhemies, että tässä pysyttäisiin asiassa sillä tavalla, että poikkeuslupakäytäntöä selkeyttämällä me varmasti saamme myöskin nämä täällä kuvatut ongelmat hoidetuksi.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuolla itärajan tuntumassa tax-free-kaupalla on todella suuri merkitys. Erityisen merkittävää se on Etelä-Karjalassa, jossa tax-free-kauppa on euromääräisesti suurin piirtein yhtä suurta kuin pääkaupunkiseudulla. Väkimäärään suhteutettuna tax-free-kauppa Etelä-Karjalassa on kuitenkin peräti kymmenkertainen pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Venäläisten ostosmatkailu ja muu matkailu on rajusti kasvanut. Ennusteet lupaavat, että näin on vielä ainakin lähivuosien ajan. Venäjällä on Suomeen nähden erilaiset juhlapyhät, ja se vaikuttaa venäläisten ostosmatkojen ajoittumiseen. Alueelliset erityistarpeet pitäisi ottaa siis joustavasti huomioon, kun aukioloajoista päätetään. Onhan venäläisten ostosmatkailu erittäin merkittävä piristysruiske itärajan tuntumassa, ei vain kaupalle ja matkailulle vaan koko yhteiskunnalle.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa useampi puheenvuoro sitten edustaja Kauma oli huolissaan vuoropäivähoidosta. Meillähän on voimassa oleva subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka velvoittaa kuntia myöskin tämän vuoropäivähoidon järjestämiseen, vaikka ihan 24/7-periaatteella. Toisaalta tässä selvityksessähän yllättäen todettiin, että vuoropäivähoidon tarve ei olisi kasvanut tämän lain voimaantulon jälkeen, joissain paikoissa jopa vähentynyt. Tarjolla sitä kyllä tosiaankin pitäisi olla, ja jos ei ole, niin siinä tapauksessa kunta rikkoo lakia.

Ilmeisesti käytännössä perheet pystyvät järjestämään lastenhoidon joko vanhempien kesken tai sitten pystyvät järjestelemään työvuoroja, niin kuin tuossa selvityksessä todettiin, että jopa 70 prosenttia pystyy järjestelemään. Mutta suuri ongelma mielestäni on se, että 90 prosenttia kuluttajista käy sunnuntaisin kaupoissa, eniten juuri nämä lapsiperheet, ja toisaalta sitten kaupan alan työntekijöitten perheitten yhteinen aika vähenee ja toiset perheet viettävät aikaa kauppakeskuksissa. Tämä ei ole mielestäni hyvä kehityskulku.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täälläkin on nyt paljon puhuttu siitä, että nämä poikkeuslupakäytännöt ja poikkeusluvat ovat aika kirjavia. Yhdeksi ratkaisuksi on sitten esitetty sitä, että ne keskitettäisiin yhteen aviin. Se saattaa olla, totta kai, ratkaisu, mutta oma kokemus kyllä on se, että kun päätöksenteko etääntyy, syntyy yleensä paikallistuntemuksen ja ymmärryksen osalta aika lailla poikkeuksetta ongelmia. Nytkin osa aveista ihan selkeästi on tämän ymmärryksen osalta ja paikallistuntemuksen osalta aivan liian kaukana muun muassa niistä matkailukeskuksista, mihin näitä poikkeuslupia haetaan.

Minä jäin miettimään, miten esimerkiksi joku Turun avi tuntisi vaikkapa Lapin rajakaupan paremmin kuin Rovaniemi tai miten Turku tuntisi Vuokatin matkailun olosuhteet paremmin kuin Oulu. Sen takia olisin kyllä aika varovainen, kun pohditaan tätä, millä tavalla tätä poikkeuslupakirjavuutta pystytään selkeyttämään.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman erilaista näkökulmaa tähän keskusteluun. Eli asiakkaiden vähyyden vuoksi pienet kyläkaupat ovat lähes kokonaan joutuneet lopettamaan toimintansa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi ostosten tekemiseen on jäänyt kymmenien kilometrien päässä olevat liikkeet. Kysyisinkin nyt herra ministeriltä: onko hallituksella suunnitelmissa tukea myymäläautojen liikennöintiä enemmän kuin tällä hetkellä, koska ne ovat elintärkeitä tuolla maaseudulla?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin vuosi sitten Helsinki valittiin eräässä kansainvälisessä kyselyssä maailman parhaimmaksi kaupungiksi asua. Yksi tärkeä syy kaupungin nousemiseen ykköspaikalle oli perustelujen mukaan juuri kauppojen vapautetut aukiolot. Ne lisäävät Helsingin asukasmukavuutta ja samalla myös koko Suomen kansainvälistä vetovoimaa turismin kautta, eli tätä turisminäkökulmaa ei missään nimessä tässä yhteydessä tule vähätellä. Täällä salissakin esiin tulleisiin ongelmiin on kuitenkin tartuttava ja ne on myöskin korjattava. Jokaisella on oltava oikeus yrittää ja pitää putiikkinsa auki tai vastaavasti kiinni sen mukaan kuin kysyntää ja omaa jaksamista riittää, ja oikeus siihen viikoittaiseen vapaapäivään on myöskin turvattava. Lisäksi tarvitaan yhtenäinen ohjeistus avien myöntämille poikkeusaukioloajoille. Mutta omasta mielestäni vapaa aukiolo on nykypäivää ja ennen kaikkea tulevaisuutta, eli tässä asiassa ei missään nimessä kuulu lähteä ainakaan peruuttamaan vaan on mentävä rohkeasti eteenpäin.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani toistan vielä jo esille tulleita epäkohtia, joita kauppojen aukioloajan laajentumisen seurauksena on ilmaantunut, kuten liikkeiden kannattavuuden heikentyminen, joka koskee erityisesti pienyrittäjiä.

Pienyrittäjän mahdollisuudet toimia kauppakeskuksissa ovat heikot, vaikka kauppakeskukset ovat liikepaikkoina houkuttelevia asiakasvirtojen vuoksi. Kauppakeskukset kuitenkin vaativat, että myymälät ovat auki kauppakeskuksen aukioloaikoina, ilmaisten sen vuokrasopimuksissaan tai säännöissään. Pidennetyt aukioloajat ja sitä kautta nousevat aukiolokustannukset tekevät yrittäjän työviikosta kohtuuttoman raskaan.

Kuluttajan kannalta aukioloajan laajentaminen koetaan arkea helpottavana, mutta samaa ei voi sanoa pienyrittäjien osalta, joten ainakin omalta kohdaltani toivon todella konkreettisia toimia, joilla pienyrittäjien jaksamista tuetaan.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhumme keskimäärin alle 2 000 euroa kuukaudessa bruttona tienaavista työntekijöistä, niin on selvää, että kaikki lisätienesti, mikä tulee ilta- ja sunnuntaitöistä, on aivan varmasti lähes jokaiselle tervetullutta. Kuitenkaan tästä työntekijäjoukosta ei voida puhua yhtenä kokonaisena joukkona, vaan jakaisin sen karkeasti kahteen. On näitä työntekijöitä, jotka esimerkiksi opiskelujensa ohessa työskentelevät kaupan alalla ja jotka paremmin voivat niin sanotusti shoppailla näillä rahakkaammilla työvuoroilla. Sitten ovat nämä työntekijät, jotka pääasiallisena ammattinaan työskentelevät kaupassa. He yrittävät tulla toimeen tällä työllään mutta myös yhdistää perheen ja työn. Tässä kohtaa on erittäin tärkeää, että vuoropäivähoito toimii, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus työskennellä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä vaatii toimivaa työvuorosuunnittelua ja myös ennakointia, jotta kaikki pystyisivät tekemään työtä myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa tuotu esille niitä ongelmia, joita kauppojen laajennetut aukioloajat ovat aiheuttaneet työntekijöille. Olen itsekin niistä erinomaisen huolestunut, ja olen pitkästi samaa mieltä edustaja Huovisen kanssa, joka on tuonut näitä huolia esille.

Mutta toisaalta en kyllä ihan oikeasti ymmärrä, minkä takia pitää olla tällainen poikkeuslupakäytäntö. Edustaja Zyskowicz otti asian esille erinomaisesti. Aina kun joku päättää näistä poikkeusluvista, se aiheuttaa sekavuutta. Nyt kun olemme lähteneet jo ajat sitten kauppojen lähestulkoon täyden aukiolon linjoille, niin miksei sitten jatketa sillä? On vaikea kääntää kehityksen pyörää taaksepäin, niin hyvä kuin olisikin ottaa perheelle yksi yhteinen päivä jossakin ihan muualla kuin kauppakeskuksessa ja viettää aikaa jollakin muulla tavalla.

Eli voisimme itse miettiä näitä asioita tykönämme, ja yrittäjät sitten voivat hoitaa omalta osaltaan nämä asiat niin kuin parhaaksi näkevät.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä, että kuluttajien valinnanmahdollisuudet ja -vapaus ovat lisääntyneet. Jopa 90 prosenttia kuluttajista on käynyt kaupassa sunnuntaina. Pidennettyjä aukioloja ovat käyttäneet hyväkseen erityisesti nuoret ja kiireistä arkea elävät. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, ja työntekijöiden osalta olen ymmärtänyt, että pyhien työvuorot ovat haluttuja. Toisaalta osa pienistä yrittäjistä on kuitenkin todennut sunnuntaiaukiolot ongelmallisiksi. Onkin syytä kiinnittää huomiota kaupan alan pienyrittäjien jaksamiseen sekä yleensä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuuksiin ja aivan erityisesti aukiololupien myöntämisen alueellisten eroavaisuuksien yhdenmukaistamiseen. Tiettyjen, matkailun kannalta tärkeiden arkipyhien, kuten vaikkapa loppiaisen, joustavat aukiolot olisi turvattava.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Ihalainen kyllä totesi lähinnä juuri näistä yksinyrittävien ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamiseen liittyvistä helpotuksista, että meillä on nuorten yhteiskuntatakuu — ja sitten vaikeavammaisten — mutta kyllä minä näkisin, että kun meillä on erittäin paljon kioskikauppiaita ja näissä kauppakeskuksissa olevia yksinyrittäviä ja heille on erittäin tärkeää, että he pystyvät pitämään viikolla vapaan päivän, etteivät aivan loppuun pala, niin tähän ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamiseen kiinnitettäisiin vakavasti huomiota. Se on selvä, että yksin noissa keskuksissa toimivien yritysten katteet ovat olemattomat ja viikonloppuna yrittäjä kyllä joutuu sen panoksen tekemään, koska vieraan työntekijän palkka on erittäin kallista.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä aukioloaikojen poikkeuslupien myöntämispaikkojen määrästä: kiitoksia Timo Korhoselle tästä puheenvuorosta, koska ennen hänen puheenvuoroaan kuulosti siltä, että kaikki ovat sitä mieltä, että tämä päätöksen tekeminen näissä harkinta-asioissa tulee keskittää yhteen paikkaan.

Mutta näin ei todellakaan ainakaan minun mielestäni ole. Eli näitä ei tulisi keskittää yhteen paikkaan, koska tämä lakihan lähtee siitä, että harkitaan, ja harkintahan lähtee siitä alueellisesta tuntemuksesta, olosuhteiden tuntemisesta, sen tietämisestä, että minkälaisia alueellisia vaikutuksia tällä asialla on.

Ja sitten se, että olihan siinä laissa alussa vaikeuksia, siinä harkinnassa, mutta ainakin Lapissa tästä on tullut pelkästään nyt sitten hyviä tuloksia, niin että on saatu hommat hoitumaan. Eikö nyt sitten riittäisi se, että annettaisiin lisää tarkempia, yhtenäisiä ohjeita sinne alueille näitten päätösten tekemisestä?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä selvityksessä, joka on tietysti varsin lyhyeltä ajalta, on kyllä minun mielestäni yksi hyvä tulos. Se näyttää sen, että erikoistavarakaupat eivät ole siirtyneet laajennettuihin aukioloihin ilman muuta, jos vain 30 prosenttia pitää myöskin sunnuntaisin auki, mikä on tietenkin ongelmallista näitten suurten kauppakeskusten sisällä olevien erityisliikkeitten osalta. Mutta ymmärtääkseni niissäkin on päästy uudenlaisiin sopimuskäytäntöihin ja ne voivat olla myöskin sunnuntaisin sitten kiinni.

Yksi huoli, joka nousi tässä selonteossa, oli tietenkin tämä turvallisuuskysymys. Nyt haluan nostaa tähän yhden asian vielä lisää keskusteluun, ja se on alkoholin myynti. Samalla, kun meillä kaupat ovat auki pitkälle iltaan, 11:een, niin kuin monilla alueilla ovat, ei voi olla niin, että sitten nostetaan painetta, että myöskin alkoholin myynti pitäisi sallia aamu 7:stä, milloin kaupat aukeavat, sinne 11:een illalla, tai myöskin tämä sunnuntain alkoholinmyyntikysymys. Sen takia kannustan kyllä ministereitä olemaan tiukkoina alkoholin myynnin rajoittamisessa vaikka nykyisestäkin, jotta työntekijöiden turvallisuus paranee.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä edustaja Paateron puheenvuorosta on hyvä jatkaa ja puhua tuosta turvallisuudesta.

Kokemuksien ja tilastojen mukaan kaupan henkilökunnan turvallisuus on selkeästi heikentynyt. Väkivalta ja häiriökäyttäytyminen sekä myymälävarkaudet ovat liian usein varsinkin yksintyöskentelevän henkilökunnan suurena ongelmana. Usein kauppaan ilmestyy päihteiden vaikutuksen alainen hällä väliä -tyyppi, joka menee suoraan hakemaan muun muassa olutta ja kävelee kylmän rauhallisesti kassan ohi maksamatta ostoksiaan.

En malta olla sanomatta, että viime hallituskaudella tehty lakimuutos sakkorangaistuksen muuntomenettelyn poistamiseksi poliisin antamista sakoista on yksi seikka, joka on lisännyt myymälävarkauksien määrää ja tekojen härskiyttä. Toivottavasti tähän saadaan muutos tämän hallituskauden aikana, jolloin sakolla olisi myös jonkinasteinen ennalta estävä vaikutus näihin taparikollisiin.

Haluan kysyä vielä ministeriltä, mitä ministerin työkalupakissa on liittyen tähän henkilökunnan turvallisuuden eteen tehtävään työhön.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtä lailla kuin esitämme huolemme pienyrittäjien ja kauppiaiden viikoittaisen vapaapäivän puolesta meidän tulee kantaa huolta työntekijöiden oikeudesta vapaisiin. Pätkätöiden teettäminen työntekijöillä polttaa lomat ja polttaa työntekijöiden voimat, ja niin ei saa olla. On myös aiheellista kiinnittää huomiota osa-aikatyön teettämiseen siltä osin, että työntekijöillä on töitä ja tuntimääriä sen verran, että sillä palkalla voi elää ja tulla toimeen.

Mitä tulee kaupan aukioloaikojen vaikutuksiin päivähoidon tarpeisiin, ovat viestit yllättäen ristiriitaisia, sillä suurimpiin kuntakeskuksiin tehdyn kyselyn mukaan vaikuttaisi siltä, että sillä ei ole ollut suurta vaikutusta vuorohoidon tarpeen kasvuun. Kuitenkin PAMin jäsenkyselyyn vastanneista 86 prosenttia kertoo aukiolojen laajentumisen vaikeuttaneen lastenhoidon järjestämistä ja noin viidennes kertoo, ettei tarpeista huolimatta ole saanut lapselle vuorohoitopaikkaa. Herää kysymys, että missä ne lapset hoidossa ovat.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäntymaa nosti esille tämän turvallisuuden. Palvelualojen ammattiliitto on myös kiinnittänyt usein tähän huomiota ja varsinkin näitten yksintyöskentelevien työturvallisuuteen.

Yksi ratkaisumalli, mikä tähän nyt on sitten keksitty, on tämmöinen moniosaaminen, missä myynnin alan tutkinto ja turvallisuusalan tutkinto ikään kuin yhdistetään. Tästä olisin ministeriltä kysynyt, että onko kaikunut ministeriöön saakka kokemuksia tämmöisestä järjestelystä, jossa vartija tekee myös myynnin alan työtä.

Näin lopuksi tällaisella ammattikoulumatematiikalla voisi kuvitella, että kun yksi ihminen tekee useampien ihmisten työtehtäviä, niin ei se ainakaan työntekijöiden tarvetta lisää.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupan ala on todellakin naisvaltaista työtä, ilta-, yö- ja vuorotyötä. Olen iloinen, että edustaja Toivola otti esille nämä työnjohdolliset asiat vuorotöitten järjestämisessä.

Mutta liittyen nimenomaan näihin turvallisuusongelmiin tai jopa -uhkiin: Edustaja Lindström otti esille nämä yhdistetyt työt, kassa-vartija. Tämä on ollut kokeilussa Oulussa. Ilmeisesti työntekijäjärjestöjä tyydyttävä ratkaisu tämä kuitenkaan ei ole ollut. Mutta kuten itse sanoitte, ja siteeraan täältä sivulta 32 tutkimusta: "Varsinaista selvitystä aukiololain laajentumisen vaikutuksista turvallisuuteen ei ole." Aiotteko teettää tällaisen selvityksen, tai onko olemassa sitten muita pyrkimyksiä, teknisluontoisia esimerkiksi, parantaa näiden myöhäisten aukioloaikojen turvallisuutta?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelua käydään aktiivisesti aiheesta, mitä pitäisi lähestyä minun mielestäni toisella tavalla, ja se toinen tapa on se, että työ on tärkein, koska ihmiset sitä haluavat tehdä. Väitän, että sille sukupolvelle, joka nyt on siirtymässä työelämään tai valmistumassa, tai sanotaan, että tätä porukkaa nuoremmalle väelle, on itsestään selvää, että työtä tehdään silloin, kun sitä on. Jos sinä olet halukas sairaanhoitajaksi, lentoemännäksi, poliisiksi, palomieheksi jne., niin sinä tiedät jo siinä vaiheessa, että työ on semmoista, että se tehdään 24/7-periaatteella. Kyllä se kaupan myyjä, on se sitten millä tahansa tavalla kaupassa osallisena, niin tänä päivänä tämä nuorempi sukupolvi ajattelee jo niin, että työtä on tehtävä silloin, kun sitä on, ja he ovat valmiit tekemään sitä ihan milloin vain. Tässä tapauksessa, arvoisa puhemies, kannatan ehdottomasti sitä, että muun muassa loppiainen lailla säädetään vapaaksi aukioloajassa. Ne pitävät sitten auki, jotka haluavat.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkinen nosti kyllä kärkeen, että työ on tärkeää. Minä olen aivan samaa mieltä siinä, mutta millä ehdoilla se tehdään niin, että ihmisten — yrittäjien, kuluttajien, työntekijöitten jne. — terveys ei kulu samalla eli että se työhyvinvointi ja heidän jaksamisensa turvataan, minun mielestäni siitä me olemme nyt puhumassa, kun me puhumme täällä. Selkeästi jo silloin, kun tätä laajentumislakia käsiteltiin, nostettiin nämä mahdolliset haitat esille, ja nyt me olemme tässä niistä puhuneet ja ne ovat tuossa selonteossakin.

Kyllä minä toivoisin, että kun tästä nyt mietintö tehdään, niin jos ei, niin kuin, arvoisa ministeri, sanoitte, nyt ihan uutta reformia tässä tehdä, niin kuitenkin kriittisesti otetaan todella siellä mietinnössä esille, miten tämä laki ei ole tuottanut niin paljon hyötyjä kuin ehkä siltä kuitenkin odotettiin, ja nostettaisiin nämä kipupisteet, mitkä tässä ovat olleet puheissa. Nyt erityisesti kyllä — niin kuin ymmärsin, että, ministeri, puheessanne sanoittekin — tätä ihmiselämän rikkomista ei tarvita enää yhtään enempää, vaan lepoa ja hiljentymistä ja sitä, (Puhemies koputtaa) että tämmöisiä periaatteellisiakin kysymyksiä olisi tämmöisenkin asian pohjalla, kun puhutaan tavarasta ja kulutuksesta, (Puhemies koputtaa) että miten ihminen jaksaa.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole varsinainen 24/7-yhteiskunnan kannattaja, ja mielestäni myös suomalaisten perheiden pitäisi sunnuntaisin tehdä aivan jotain muuta kuin vaellella kauppakeskusten käytävillä, mutta silti haluan huomauttaa, että palvelusektorilla on meille valtavan iso merkitys tänä päivänä, kun viennin työpaikat ovat vähentyneet. Tämän uudistuksen selvä signaali on se, että kuluttajathan tästä pitävät. Kun aukioloajat ovat selkeät, niin voidaan sitä omaa viikkoakin rytmittää sen mukaisesti.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on tärkeää, mikä on tullut täällä monessa, hyvin monessa puheenvuorossa. Silti vähän ihmettelen sitä, että tässä ilta- ja viikonlopputöitä pidetään tietynlaisena mörkönä, kun meillähän ovat terveydenhuollossa ja monella muulla toimialalla ihmiset tehneet kolmivuorotyötä maailman sivu ja siellä on osattu niitä työvuoroja järjestellä sujuvasti, ja varsinkin kun itse pääsee vaikuttamaan siihen omaan työtahtiinsa, niin se lisää ilmiselvästi myös työmotivaatiota.

Kiitos, ministeri Ihalainen, että nostitte esiin sen, että päivähoitoon tarvitaan lisää joustoja. Niitä todella tarvitaan, ja me odotamme niihin esityksiä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tästä lasten päivähoitoasiasta. Vaikka selvitykset kertovat, että päivähoitoasiat ovat kunnossa iltaisin ja viikonloppuisin, niin tosiasia lienee kuitenkin se, että ei sellaista hoitoa voi edes hakea, mitä ei ole ollut tarjolla. Kunnat eivät kykene tällä hetkellä tarjoamaan viikonloppuhoitoa tarpeeksi eikä iltahoitoa tarpeeksi. Se on ilmiselvä ongelma.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan, eli vuokratyövoima, väliaikainen työvoima, osa-aikainen työvoima, jota käytetään iltaisin ja viikonloppuisin. Mikä on ministerin käsitys siitä, maksetaanko näille ihmisille — jotka varmasti hyvin usein ovat nuoria ihmisiä, välttämättä eivät ole ammattimyyjiä — varmasti TESin mukaista palkkaa vai tulevatko he töihin sillä palkalla, mikä tarjotaan, vain siitä lystistä, että voivat tehdä työtä? Eli onko meillä valvovia viranomaisia katsomaan sitä, että palkkaa maksetaan sen mukaan, mitä työtä tehdään?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalais-Venäläinen kauppakamari on selvitellyt jatkuvasti tätä venäläisten turistien ostoskäyttäytymistä ja viipymistä maassa. Loppiainen sattuu venäläisittäin pakkasukon juhla-aikaan. Se vastaa suunnilleen joulua suomalaissa käytännössä. Venäläisturistit haluavat tietysti, että majoitusta on saatavilla, mutta tulevat tänne ostoksille, ostavat lahjoja lapsilleen ja itselleen, ostavat kodintarvikkeita, vaatteita, asusteita, kemikaaleja, kemikalioita, silmälaseja, haluavat tietysti, että kylpylä on hotellin yhteydessä, jos sellainen on, auki. Se on erittäin keskeinen vetovoimatekijä, kuten myös laskettelukeskus.

Pysyvä oikeus loppiaiseen olisi suomalaiselle elinkeinoelämälle tervetullut eikä poikkeuslailla säädetty epävarma oikeus, jolloin myöskään turisti ei tiedä, mitä siellä kohdemaassa on tarjolla. Samoin sitten tämä nykyaikainen torppari, jota kutsutaan erikoisliikkeen omistajaksi, joka on vuokratiloissa kauppakeskuksessa — se epäkohta pitäisi kyllä korjata inhimillisyyden nimissä välittömästi.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa kiinnitetään huomiota muun muassa sääntelyn vaikutuksiin kaupan alan työntekijöihin ja yrittäjiin sekä henkilöstön turvallisuuteen, lasten päivähoitoon, työmatkaliikenteeseen, yksityisyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaukseen ja lomaetuuden toteuttamiseen sekä haja-asutusalueiden palveluiden saatavuuteen.

Pidän erittäin huonona asiana sitä, että kokoaikaisten työpaikkojen määrä ei ole kaupan alalla lisääntynyt eikä ole päästy eroon tästä silpputyöstä. Toivoisi, että jatkotyössä kiinnitetään nimenomaan tähän asiaan huomiota.

Minun täytyy kyllä tukea Ben Zyskowiczia siinä loppiaisasiassa. Minä en voinut ymmärtää, kun minä loppiaisena katsoin uutisia: meillä on turisteja suuri virta Itä-Suomessa, ja he haluavat tehdä ostoksia, ovat tehneet ostoksia, mutta meillä on myymälät suljettuna. Ei se näin voi olla, kyllä meidän pitää palvella omia kansalaisia mutta myös turisteja. Sieltä se raha meille tulee ja kasvu ja työllisyys.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä loppiaistapaus tuntuu varsin erikoiselta. Kuusi avia antaa päätöksiä. Päätetään, että pääkaupunkiseudulla kyllä, mutta metropolialueella Hyvinkäällä ei, Lahdessa kyllä, mutta Lahden ympärillä Päijät-Hämeessä ei. Hämeenlinna on kuulemma Lahtea lännempänä — niin se on — siellä ei sen takia kauppoja loppiaisena tarvitse auki pitää, näin päättävät avin virkamiehet. En oikein ymmärrä sitäkään logiikkaa, että mikä helpottuisi siinä, että nämä keskitettäisiin yhteen aviin ja yhdelle virkamiehelle, kun nämä päätökset tapahtuvat jo nyt näin järjenvastaisesti.

Kyllä minun on pakko tässä tukea edustaja Kuusistoa, edustaja Zyskowiczia ja montaa muuta siinä, että loppiainen on sellainen päivä, jolloin Suomessa kannattaa kaupat pitää auki. En usko, että yhtään kauppaa pakolla pidetään auki. Kyllä se ratkaisu syntyy siitä, että jos asiakkaita on, niin silloin myös kauppoja pidetään auki. Itsenäisyyspäivään viittasin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani — se ei luonnollisesti tässä salissa kovin isoja intohimoja herätä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on mielenkiintoinen arvokeskustelu, mitä täällä on käyty. Jokaisen puheenvuorosta kyllä kuulostaa, mitä asioita puhuja nimenomaan arvostaa. Muutamaan asiaan kiinnitän huomiota.

Aika lailla pidin edustaja Kääriäisen lähtökohdasta tässä. On tärkeää, että sekin näkökulma tulee esille. Panin merkille, että ministeri tuntui arvostavan sitä lähtökohtaa.

Sympatiseeraan kyllä myös niitä, jotka nimenomaan työntekijän näkökulman ovat tässä nostaneet, koska sehän liittyy juuri siihen äsken mainitsemaani arvokysymykseen. Heilläkin täytyy olla oikeus tähän lepopäivään, samoin pienillä yrittäjillä ja kyläkaupoissa, joista täällä on usein mainittu.

Poikkeukset ovat erikoisia. Ruotsin rajalla ja Norjan rajalla on pysyvästi ollut se käytäntö, että siellä voidaan kauppoja pitää auki silloin, kun siellä asiakkaita liikkuu. Samoin pohjoisen matkailukeskukset pitävät luonnollisesti auki kaikkia kauppoja silloin, kun siellä turisteja on. Ne ovat puoli vuotta auki, mutta sitten saattavat olla vastaavasti muutaman kuukauden kiinni, niin että siinä se sitten tasoittuu.

Kannatan Korhosen näkemystä tästä poikkeuslupamenettelystä ja samaten Maijalan näkemystä siitä, että ei sitä pitäisi keskittää, koska silloin paikallistuntemus katoaa.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoro innoitti pohtimaan, ohjaako lainsäädäntö ihmisten tarpeita vai toisinpäin, mutta varmaan molemmat jossain määrin molempia.

On syytä muistaa, että se, mikä jollekulle on ajankäytön vaihtoehtojen lisääntymistä ja elämänsisällön parantumista, voi toisille tarkoittaa sitten jatkuvaa hektisyyttä ja kiirettä, mihin ministerikin viittasi. Mutta selonteko kuitenkin osoittaa yksiselitteisesti, että ylivoimainen enemmistö kansalaisista on pitänyt tätä aukioloaikojen laajentumista erittäin hyvänä, ja enemmistöä on mielestäni tässä syytä kuunnella.

Aukioloaikojen laajentuminen ja se, että ne seuraavat ihmisten elämän tarpeita, on tärkeää myös jatkossa, mutta kyllä nyt tässä tilanteessa varmasti tärkeintä olisi alueellisten erojen ja näitten ihmeellisiltä tuntuvien poikkeuslupabyrokratioiden, loppiaista koskevien sellaisten, pois saaminen. Ei ole mitään tolkkua, että erinäköisillä subjektiivisilla hihavakioilla kaupat saavat olla auki Hämeessä ja jossain muualla eivät tai Lapissa ja sitten vastaavasti toisaalla eivät. Tältä osin toivotaan kyllä valtiovallalta toimia.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käyty keskustelu on erittäin hedelmällistä, ja mielestäni on hyvä, että kauppojen aukiolosta ja myöskin siitä vapaudesta keskustellaan, että myöskin niissä kauppakeskuksissa, joissa sitä pienyrittäjää ei kuunnella, tästä lähtien kuunneltaisiin paremmin ja että me pystymme tekemään myöskin ne lainmuutokset, mitä tässä tarvitaan.

Mutta yksi asia, joka ehkä on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, jonka edustaja Mäntymaa toi erinomaisesti esiin, samoin edustaja Mattila, on tämä turvallisuuskysymys. Sosiaalialan ja yleensäkin tällaisen hoitotyön jälkeen kauppojen työturvallisuus on kysymys, jossa eniten on tällaisia tapauksia, joissa työntekijöiden turvallisuus on uhattuna, ja erityisesti yksinyrittäjät ovat niitä, jotka minua ainakin huolestuttavat.

Edustaja Mäntymaa otti esiin tuon sakon muuntorangaistuksen poistamisen, mikä on ollut aika iso ongelma erityisesti näissä kaupoissa, joissa myydään alkoholijuomia ja tupakkaa. Olisinkin kysynyt ministeriltä: aiotteko myötävaikuttaa siihen, että tämä rangaistus edelleen palautetaan, vai aiotteko ryhtyä joihinkin muihin toimenpiteisiin turvallisuuden parantamiseksi?

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toisin tämmöisen yrittäjänäkökohdan, kun täällä on puhuttu, kuinka työntekijät eivät saa vapaata eikä muuta. Meillä on kylällä kyläkauppias — sai muuten viime vuonna yrittäjäpalkinnon siellä, yksi työntekijä on siellä palkattuna — mutta hänellä ei ole vapaa-aikaongelmia. Muistaakseni viime vuonna kolme päivää piti vapaata.

Jos tämä yhteiskunta olisi yrittäjäystävällinen eikä verottajaystävällinen, niin esimerkiksi voitaisiin katsoa näistä lomittajista esimerkkiä. Onhan maatiloillakin lomitusjärjestelmä: maatilan isännät ja emännät pystyvät pitämään lomansa. Jos pystyttäisiin palkkaamaan esimerkiksi Viitasaaren alueelle, siellä on monta kyläkuntaa ja siellä on kyläkauppiaita, tämmöinen lomitusjärjestelmä, niin kuin on maatiloilla — se kävisi siellä yhdessä kaupassa kolme viikkoa, ja se voisi pitää lomaa, ja seuraavaan siirtyisi — eikö tämmöinen olisi yksi vaihtoehto, että saadaan nämä yrittäjät joskus lomalle?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin pureuduttu tähän selvitykseen, ja nyt sitten haluaisin vähän laajentaa tätä näkökulmaa, kun asia menee mietinnölle valiokuntaan. Toivoisin, että valiokunnassa käsiteltäisiin asiaa kuitenkin katsoen vähän kauemmaksi kuin tähän päivään.

On paljon puhuttu näistä poikkeusluvista ja erityisesti venäläisten matkailusta, ja TAKin tutkimuksen mukaan pienimmilläkin, pessimistisimmilläkin luvuilla venäläisten matkailu seuraavan viiden vuoden kuluessa kasvaa nykyisestä 12 miljoonasta 20:een. Kaikki tiedämme sen merkitykset rajaliikenteeseen ja rajahenkilöiden työskentelyyn mutta erityisesti myös siihen, että 77 prosenttia venäläisten matkailusta on ostosmatkailua. Ehdottomasti olen samoilla linjoilla kuin edustaja Kopra, ja Eero Lehti piti hyvän puheenvuoron siitä, millä tavalla meillä tämä säätely-yhteiskunta liikaakin säätelee eikä luota ihmisten omaan ajatteluun, yrittäjän omaan ajatteluun ja kuluttajan vapauteen.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Minun mielestäni monta kertaa on kysymys asenteesta, menevätkö asiat eteenpäin vai eivätkö ne mene. Ainakin itselleni on semmoinen oppi elämän aikana tullut, että kyllä yrittämisen vapautta pitää kunnioittaa, ja toinen, mitä pitää kunnioittaa, on asiakkaiden tahto. Kyllähän näiden pitäisi olla niitä ohjaavia kriteereitä, minkä avulla mennään eteenpäin.

Tästä asenteesta vain sen verran, että kysyisin ministeri Ihalaiselta, onko meillä Suomessa vähän liiankin kova halu säädellä asioita. Sillä viime yönä tulin pois Saksasta, jossa olin tutustumassa lähiruokaan ja erityisesti lähilihan pääsyyn kauppojen hyllylle tai suoramyyntiin, ja kyllä minulle tuli sellainen käsitys, että siellä asenne viranomaisilla on se, että kaikilla tavoilla pyritään pienyrittäjyyttä tukemaan, yrittäjyyttä tukemaan ja kauppaa tukemaan, ja sen takia siellä on 3 600 pienteurastamoa. Kun meillä Suomessa markkinat eivät oikein kunnolla toimi ja täällä on vähän vähän porukkaa, niin minkä takia meidän pitää vielä asenteellisesti säädellä niin, että entisestään vaikeutetaan nimenomaan yrittäjien asemaa?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tässä varmaan alkaa toistaa itseänsä. Mutta tästä viimeksi mainitusta asiasta haluaisin sanoa sen, että totta kai meidän pitäisi tukea sitä, että luomu- ja lähiruoka pääsevät paremmin kauppojen hyllyille kuin nyt. Tässä mielessä me tarvitsemme näitä toimenpiteitä, koska sillä on erittäin suuri merkitys, ja jossain määrin nyt tämä kilpailulainsäädäntöön ja määräävään markkina-asemaan liittyvä lakihanke, joka täällä nyt on teidän käsittelyssä, tulee tähän kysymykseen ottamaan kantaa, mutta kyllä se tärkeä asia on.

Tässäkin uudistuksessa täytyy tietysti olla nämä asiakkaat: nythän siis se on totta, että kuluttajat ovat olleet tähän kauppojen aukioloaikojen laajentamiseen tyytyväisiä, ja sitä pidän tärkeänä. Sitten yrittäjän näkökulmasta: tämä jakautuu tietysti vähän, siten että nämä kauppakeskuksissa toimivat erikoisliikkeitten pienyrittäjät kokevat oman vapaa-aikansa suhteen suuria haasteita, ja jotenkin meidän täytyy siihen puuttua. Mutta yhtä lailla sitten niitäkin näkökohtia, joita palkansaajapuolelta on tullut koskien kaupan alan työntekijöitten asemaa tässä muutoksessa — työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, turvallisuustekijöitä — täytyy, totta kai, tässä pitää silmällä.

Nyt kun nämä alan toimijat ovat itse vähän päätyneet myös siihen, että jos tässä kuitenkin tämän lainsäädännön perusrakenteen kanssa mentäisiin ja seurattaisiin näitä vaikutuksia ja katsottaisiin sitten myöhemmin, mutta ei nyt, onko tarvetta tämmöiseen isompaan lainsäädännölliseen remonttiin, minä kuitenkin edustaisin kyllä tätä kantaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö näitä epäkohtia pitäisi nyt läpikäydä ja katsoa, mitä muutoksia ja hienosäätöä pitäisi tehdä.

Täällä on tullut nyt sitten vähän epäileviäkin näkökohtia siihen, että tämä on poikkeuslupakäytäntö, joka tässä kuitenkin on tärkeä venttiili. Koska se lainsäädännön pääsääntö oli se, mikä laissa lukee, ja sitten annetaan erityissyistä poikkeuslupia, niin eihän se sitä voi tarkoittaa, että ne poikkeusluvat ovat pääsääntö, ja tässä mielessä näitten poikkeuslupien tavallaan yhtenäisemmän käytännön saaminen kyllä parantaisi sitä tasavertaisuutta monessa muodossa.

Sitten se, että sen alueellisen tuntemuksen pitää säilyä: minä uskon, että tässä muutoksessa, jos näin tehtäisiin, kyllä se säilyisi eikä sitä huolta, joka täällä on esitetty, tule.

Minä luulen, että tämä loppiaiskysymys — on totta, että se on venäläisten joulu ja merkitsee tärkeää turismivirtaa meille — vaatii laajemmin täällä yhteiskunnassa tämän palvelukonseptin kehittämistä niin, että kauppojen ohella myös muut palvelut toimivat, ja siinä Suomen kannattaa matkailumaana kyllä terästää palvelukykyään kauttaaltaan, ja siinä varmasti näitä poikkeuslupia tullaan tarvitsemaan.

Sitten kysymys siitä, että kun ei kokoaikatyö ole lisääntynyt ja 35 prosenttia vähittäistavarakaupan työntekijöistä on osa-aikatyöntekijöitä, niin käytetäänkö tässä väärin. Sekin mahdollisuus tietysti voi olla, mutta nythän osa-aikatyötä on kahta sorttia. On sellaista vapaaehtoista, elämäntilanteeseen istuvaa ja tärkeätä ja positiivista, mutta sitten on myös tämmöistä vastentahtoista. Ihmiset haluaisivat tehdä lisätunteja tullakseen ylimalkaan työllään toimeen, ja nyt on kysymys siitä, että tässäkin uudistuksessa olisi ehkä voinut olla paremmin tarjota osa-aikatyössä oleville useampia työtunteja. Tämä ei nyt toiminut niin kuin tätä uudistusta ajettaessa asiassa ajateltiin, ja ehkä tässä puolessa petraamisen sijaa on. Näitten työehtojen valvonnassa on paljon meillä puutteita, mutta kyllä minä nyt uskoisin, että noin yleisesti ottaen näitä on koetettu valvoa, että pelisäännöt ovat tässä mielessä asianmukaisella tolalla. Enempi on sitten tämmöisissä harjoittelusuhteissa ja tällaisissa ehkä näitä ongelmia ja palkattoman työn pulmia.

Sitten vielä siitä, mitä voitaisiin turvallisuustekijöiden näkökulmasta tehdä. Ensinnäkin tämmöisen yleisen huomion kiinnittäminen yksintyöskentelyn ongelmiin olisi hirveän tärkeä asia, ja varmaan näin, että niukoilla resursseilla työsuojeluviranomaisetkin voisivat vähän keskittää joskus myöskin näitten kaupan alojen asioitten läpikäymiseen.

Minä en pysty antamaan mitään uskottavaa vastausta, onko tämmöisiä turvallisuus- ja myyjätyön tai kassatyön yhdistelmiä tehtävissä, tämmöistä niin kuin monitaitoisuutta, joka yleisesti ottaen työmarkkinoilla on ihan hyvä asia, mutta minulla ei riitä kykyä arvioida nyt tämän ajatuksen kantavuutta tulevaisuutta ajatellen. — Mutta kyllä, näihin turvallisuustekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota, ja niistä on liian vähän tutkittua tietoa, se on totta. Jos tämmöistä lisäselvitystyötä tarvitaan, niin pitäisi miettiä, miten se tehdään ja keiden toimesta.

Sitten vielä: Täällä tulivat esille tämän vuoropäivähoidon haasteet. Niin kuin täällä on käynyt ilmi, se on kuntien vastuulla, ja siellä, missä näitä tarpeita on, sitä pitäisi järjestää. Meillä on monia kaupunkeja, jotka ovat tässä suhteessa olleet joustavia: on lisätty tätä ja toisaalta sitten pitkitetty niitä tunteja, kuinka kauan lapsi voi olla hoidossa, niin että kyllä tästä tietysti täytyy sitten kuntien päättäjiä muistuttaa, jos tämmöinen työ laajenee ja yleistyy.

Oinonen viittasi myymäläautojen merkitykseen haja-asutusalueilla. Tämän lain kautta siihen on vähän vaikea vaikuttaa, ja kauppaketjut ja kauppiaat itse tietysti ottavat kantaa siihen, haluavatko he sitä verkostoansa ja palvelukonseptiansa kehittää palauttamalla ikään kuin tämmöinen 60—70-luvulla laajasti käytetty myymäläautoverkosto vai eivät. Sitä ei tietysti yhteiskunta pysty tekemään, mutta hienoja ja nostalgisia muistoja minullakin on myymäläautoajasta omalla paikkakunnallani.

Minä haluan kiittää teitä kaikkia erittäin hyvästä, laadukkaasta, asiaan pureutuvasta keskustelusta, ja tämä antaa hyvät eväät asianomaiselle valiokunnalle tämän jatkokäsittelyyn viemiseen, ja täällä tuli hyviä puheenvuoroja siihen liittyen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten aikaisemmin olen todennut täällä, niin kauppojen aukioloaikojen muutoksen takana näyttää olleen suuri raha ja keskittynyt kaupan rakenne.

Kauppojen aukiolo-oikeuden laajentamiseen liittyy tutkitusti paljon ongelmia, joita perussuomalaisten eduskuntaryhmä ennakoi jo syksyllä 2009, kun lakiesitystä käsiteltiin. Esitimme silloin hallituksen esityksen hylkäämistä mutta hävisimme tuon äänestyksen äänin 107 vastaan 53. Vaikka laissa erikoiskauppiaille taataan yksi vapaapäivä viikossa, joka kolmas kauppias kertoi Erikoiskaupan Liiton ja Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan, ettei kauppaa voi käytännössä pitää kiinni edes sinä yhtenä päivänä. Jos ei aukioloon taivuta, vuokrasopimusta ei uusita, ja tästä päättää aina liiketilan vuokraisäntä.

Kun useat ihmiset lähtevät juhannuksen viettoon vaikkapa mökeilleen tai veneilemään, sukuloimaan jo torstaina, erikoiskaupan yrittäjä on pakotettu olemaan kaupassaan. Hänen liikkeensä pitää olla auki torstai-iltana, juhannusaattona ja juhannussunnuntaina. Aukiolo on kannattamatonta mutta pakollista, jos kyseinen yrittäjä aikoo säilyttää liiketilansa. Ylipitkät työpäivät ja lomien puute edistävät yrittäjien ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ja uuvuttavat yrittäjät niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tällaiset kertomukset eivät myöskään houkuttele nuoria ryhtymään kaupan alan yrittäjiksi, mikä sekin on ongelma.

Tavoitteena tietenkin olisi, että myös pienyrittäjillä olisi oikeus edes yhteen lakisääteiseen vapaapäivään viikossa. Nythän pienyrittäjät joutuvat pakon edessä pitämään myymäläänsä auki sunnuntaisin, vaikka se ei ole millään tavalla taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolon laajentaminen on vaikuttanut negatiivisesti useisiin kaupan yhteydessä toimiviin ammattiryhmiin, kuten perussuomalaiset ennustivat jo kolme vuotta sitten, kun äänestimme asiasta. Monet kaupan alan yrittäjät ja työntekijät kokevat arjen tulleen raskaammaksi, sillä epäsäännöllisemmät ja pidemmät työajat vaikuttavat työn ja perheen yhteensovittamiseen, kulkuyhteyksiin ja myös turvallisuuteen. Erityisesti yksinhuoltajilla on paljon ongelmia työn ja perheen yhteensovittamisessa.

Ministeri Ihalainen totesi, kuinka mahdollisesti tarvitaan korjausliikkeitä tähän muutokseen, mutta ne tehdään myöhemmin. Toivottavasti meillä on silloin vielä olemassa pienyrittäjiä. Kun tätä hallituksen selontekoa lukee, niin siinä sivulla 7 todetaan, kuinka S- ja K-ryhmä ovat vahvistaneet asemaansa markkinoilla siten, että niillä on jo yli 80 prosenttia hallussaan päivittäistavarakaupan markkinaosuudesta eli niiden markkinaosuus on kasvanut 1,4 prosenttiyksikköä yhdessä vuodessa. Tämä on todella huolestuttavaa. Mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua? Onko meillä nämä kaksi suurta ja sitten saksalainen Lidl? Olisi erittäin toivottavaa, että me saisimme Suomeen kunnollista kaupan kilpailua.

Erityisesti S-ryhmä on laajentanut liikkeitään, saanut lukuisiin kuntiin parhaita kauppapaikkoja. Tähän ei voi muuta todeta kuin että herää kysymys, onko siihen ollut vaikuttamassa se, että lukuisat kuntapoliitikot ja myös kunnalliset virkamiehet ovat istuneet osuuskauppojen hallintoelimissä vuodesta toiseen, ja onko sillä tavalla sitten saatu näitä erinomaisia kauppapaikkoja, jotka ratkaisevat kaupan menestymisen markkinoilla. Vaalirahaa on myös maksettu puolueille ja tietyille poliitikoille. Onko tämä vaikuttanut siihen, että nimenomaan S-ryhmä on pärjännyt niin hyvin meidän kauppapaikkamarkkinoilla valtakunnallisesti? Jos näin on, niin ei voida puhua, että olisi ollut mikään reilun pelin henki voimassa, kun näitä kauppapaikkoja on jaettu sillä tavalla, että S-ryhmä selkeästi on päässyt kasvamaan liian suureksi mutta myös K-ryhmä. Se on hyvä, että pystytään mahdollisesti lähiaikoina hieman pureutumaan näihin ongelmiin enemmän.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolojen laajentamisella on ollut monenlaisia vaikutuksia. Erityisesti isot päivittäistavaraketjut ovat hyötyneet laajentuneista aukioloajoista, kun taas pienet ketjut, kioskit ja huoltoasemat ovat kärsineet etenkin kannattamattomista sunnuntain aukioloajoista.

Ongelmat kärjistyvät etenkin pienissä, muutaman työntekijän liikkeissä, joissa sunnuntaiaukioloajat ovat sekä kannattamattomia että myös hankalia toteuttaa työvoiman suhteen. Tällöinkin tilanteesta hyötyvät isommat kauppaketjut, joilla on varaa palkata lisää työvoimaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että suuret päivittäistavaraketjut olivat tyytyväisiä laajentuneisiin aukioloaikoihin, pienet liikkeet ja työntekijät eivät. Kuluttajat sen sijaan ovat ottaneet sunnuntaiaukiolot positiivisesti vastaan, ja monelle perheelle se tuottaa vapautta arjen askareiden suunnitteluun.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on osa-aikaisten työntekijöiden suhteellisen suuri määrä kaupan alalla. On hyvä, että esimerkiksi opiskelijoille ja muille lisätienestejä tarvitseville on tarjolla osa-aikatyötä, mutta työ- ja elinkeinoministeriön oman tutkimuksen mukaan kaupan alalla oli vuonna 2011 yli puolet myyjistä osa-aikaisia ja trendi on ollut nouseva. Tämä on jotakin, mitä on vaikea ymmärtää: jos yritys tietää, että työntekijöille on tarvetta, pitäisi ensisijaisesti tehdä vakituisia työsopimuksia sen sijaan, että tehdään määräaikaisia sopimuksia määräaikaisten perään. Tätähän edellyttää jo laki, ja haluaisinkin, että valiokunta kiinnittää tähän huomiota työssään. Vakituinen työ luo turvaa työntekijöille ja lisää työn mielekkyyttä, vaikka työajat olisivatkin vaihtelevat.

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon perusteella poliittisten päättäjien on syytä tarkastella kauppojen aukioloaikojen laajentamisen vaikutuksia rehellisesti huomioiden niin hyvät kuin huonotkin puolet ja tehdä kriittisen tarkastelun perusteella ne johtopäätökset ja parannusehdotukset, jotka ovat tarpeen.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko kauppojen aukiolojen laajentamisen vaikutuksista pureutuu tärkeimpiin julkisuudessakin esillä olleisiin näkökohtiin ja epäkohtiin.

Selonteon alussa on kuvattu Suomen kauppaliikkeitä ja niiden jakautumista liikevaihdon mukaan suuriin ja pk-yrityksiin. Erikseen on tarkasteltu päivittäistavarakauppaa, erikoiskauppaa, verkkokauppaa ja viime vuosina voimakkaasti kasvaneita kauppakeskuksia. Kauppojen aukioloaikojen lisääminen kohdistuu etenkin pienissä liikkeissä elinkeinonharjoittajan oman työajan pidentymiseen ja aiheuttaa monesti pitkällä aikavälillä kohtuutonta rasitusta omistajalle tai omistajapariskunnalle.

Jos liike tai syntyvä liikevaihto on niin pieni, ettei pystytä tai ei kannata palkata työvoimaa, suurissa kauppakeskuksissa toimivien pienyrittäjien kohdalla on laajinta tyytymättömyyttä siihen, että liiketiloja vuokraavat kauppaketjut edellyttävät liikkeen pitämistä avoinna seitsemänä päivänä viikossa, vaikka uusi laki salliikin vapaapäivien pitämisen.

Herra puhemies! Selonteosta on luettavissa myös, että kaupan aukioloaikojen pidentäminen on tukenut kaupan keskittymistä suuriin kauppakeskittymiin, joihin ehditään nyt tulla ostoksille kauempaakin. Tämä kaupan aukioloaikojen pidentäminen on vauhdittanut kyläkauppojen loppumista Suomessa. Nykyisin kuolee noin 40 kyläkauppaa vuodessa kaupan keskittymisen ja maaltamuuton seurauksena. Osa maaltamuutosta johtuu tosin pitkään harjoitetusta suurtilalinjaa tukevasta vääristyneestä maatalouspolitiikasta, joka on puolestaan tukemassa myös tätä kaupan keskittymistä. Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen tuhlaamisen kannalta väestön pidentyneet kaupassakäyntimatkat ovat negatiivista kehitystä.

Kauppojen aukioloaikojen lisäämisellä on toki ollut positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, koska kaupassa osa-aikaisten työntekijöiden lukumäärä on lain voimassa ollessa lisääntynyt noin 10 000 työntekijällä. Etenkin monille opiskelijoille kaupan tarjoamat työmahdollisuudet ovat tervetulleita. Sen sijaan tässä kaupan alan rakennemuutoksessa kokoaikaisten työntekijöiden määrä ei ole juuri muuttunut. Toki monet liikkeenharjoittajat ovat onnistuneet lisäämään entisten osa-aikaisten työntekijöidensä työtunteja, mikä on positiivista kehitystä.

Herra puhemies! Kauppojen aukioloaikojen pidentymistä tarkastellessaan työntekijät nimeävät pahimmaksi haitaksi perheenjäsenten yhteisen vapaa-ajan vähenemisen. Toiseksi pahimmaksi koetaan lastenhoidon järjestämisessä olevat ongelmat. Lastenhoidon järjestäminen voi olla tosi vaikeaa paikkakunnilla, joilla ei ole kunnallista lastenhoitopalvelua myöhäisinä ilta- tai varhaisina aamuaikoina. Nämä ongelmat ovat yhteisiä myös muilla aloilla äärivuoroissa tai kolmivuorotyössä työskenteleville. Kolmanneksi suurimmaksi haitaksi kaupan työntekijät ovat maininneet sen, että laajentuneiden työaikojen vuoksi harrastuksiin osallistuminen oli mahdotonta. Positiivisena yksityiskohtana työoloissa koettiin aukioloaikojen mahdollistaneen lisätyötuntien saamisen osa-aikatyöntekijöille.

Kaupan työntekijöistä 30 prosenttia katsoo, ettei pysty järjestelemään työaikojaan edes perhesyiden niin vaatiessa. Päivittäinen työaika myös vaihtelee 73 prosentilla työntekijöistä, joten omien menojen ennakkosuunnittelu on vaikeaa tai mahdotonta. Tehtävistä ja työajoista riippuen myös kaupan henkilöstön kokema työturvallisuus saattaa vaihdella suuresti. Häiriöitä kaupassa aiheuttavat muun muassa myymälävarkaat ja uhkaavasti käyttäytyvät asiakkaat. Eniten pelkoja aiheuttavat kuitenkin varhaiset ja hyvin myöhään ajankohtaan sijoittuvat kotimatkat. Näissä olisi paljon parannettavaa.

Herra puhemies! Aukioloaikojen lisääntymisestä ovat hyötyneet lähes kaikki kuluttajat, tosin osalle kuluttajista houkuttelevat shoppailumahdollisuudet ovat aiheuttaneet myös ylivelkaantumista. Siten laajentuneista vuoro- ja pätkätyöstä kärsimään joutuvat työntekijät eivät ole ainoita kaupan aukiolojen laajentamisesta kärsimään joutuneet kansalaiset.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon laatimisesta sovittiin vuonna 2009 eduskunnan hyväksyttyä uuden vähittäiskaupan aukioloa säätelevän lain. Selonteon johtopäätöksissä on esitettyä hyviä täsmennyksiä aukioloaikoihin liittyen.

Lupamenettelyssä pitää jatkossakin voida noudattaa nykyistä käytäntöä, jossa poikkeuslupa on mahdollista hakea tietylle maantieteelliselle alueelle. Toimipaikkakohtaiseen poikkeuslupamenettelyyn meneminen lisäisi kohtuuttomasti kaikkien hallinnollista taakkaa.

Selonteossa esitetty täsmennys edustajan käytöstä on kannatettava. Lakia on muutettava siten, että säädetään mahdolliseksi hakea edustajan toimesta poikkeuslupaa jollekin maantieteelliselle alueelle. Tällainen edustaja voi olla esimerkiksi alueellinen kauppakamari. Tulisi myös säätää, että tämä edustaja voi hakea poikkeuslupaa tietyn alueen yritysten puolesta ilman jokaiselta yritykseltä erikseen kysyttävää valtuutusta. Tällä edistetään alueen yritysten ja elinkeinonharjoittajien reilua kohtelua. Poikkeuslupa-alueella toimivat kaupat päättäkööt sitten kuitenkin itse, ollako auki vai ei.

Poikkeuslupien myöntäminen tulee keskittää kuuden aluehallintoviraston sijaan yhteen aluehallintovirastoon, kuten täällä on monesti jo tänään todettu. Tällä varmistetaan poikkeuslupien myöntämisperusteiden yhdenmukaisuus ja tasapuolisuus kaikkia hakijoita kohtaan. Poikkeuslupamenettelyt voidaan hoitaa nykyisen hallintolain puitteissa, uusia erityisiä säädöksiä ei tarvita tässä suhteessa.

On kuitenkin viitteitä siitä, että aluehallintovirastot ovat välillä vaatineet poikkeuslupahakemuksiin liittyen myös sellaisia taustatietoja, joita ei ole olemassa tai joiden selvittäminen aiheuttaa merkittävää lisätyötä tai merkittäviä lisäkustannuksia. Muun muassa joissain tapauksissa on vaadittu kuntakohtaisia majoitustietoja, jollaisia ei edes ole olemassa kuin suurten kaupunkien osalta, ja on vaadittu myös alueen kautta kulkeneiden matkailijoiden lukumäärätietoja, vaikkei sellaisia asioita tilastoida julkisissa rekistereissä lainkaan. Esimerkiksi Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella on tai sen läpi kulkee tänäkin vuonna noin 12 miljoonaa venäläistä matkailijaa. Reilun ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi lupaprosessissa saisi vaatia vain sellaisia taustatietoja, jotka ovat olemassa julkisissa rekistereissä tai jotka voidaan ilman erityistä vaivannäköä tai kustannuksia hakijan puolesta selvittää ja toimittaa viranomaisille.

Viime vuosien poikkeuslupaprosessit kertovat, että on kolme yksilöitävää päivää, joille poikkeuslupia on haettu jatkuvasti ja aina myös saatu: loppiainen, helatorstai ja helluntaipäivä. Olen edelleen sitä mieltä, että nämä tulisi mainita laissa vapaan aukiolon päivinä. Näiden osaltahan on kysymys niin sanotuista arkipyhistä. Erityisesti Lappeenrannan ja Imatran alueella näiden pyhien merkitys on suuri. Lappeenranta ja Imatra ovat tällä hetkellä Suomen voimakkaimmin kehittyvät matkailun ja kaupan keskittymät Kymenlaakson ohella. Tästä syystä erityisesti Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnissa kauppojen vapaata aukioloa tulee viranomaisten taholta suosia mahdollisimman paljon. Edelleen tässä asiassa tarvitaan myös näkemystä ja kaukokatseisuutta erityisesti kaakkoisen Suomen matkailijamäärien rajun kasvun huomioimisen suhteen, kuten edustaja Urpalainenkin täällä äsken ansiokkaasti nosti esiin.

Vaikka vapaat aukioloajat ovat mielestäni kannatettavia ja niitä kohti tulee pyrkiä, on myös huomioitava yrittäjien jaksaminen. Kaikki elinkeinonharjoittajat eivät voi palkata itselleen apulaisia kovinkaan helposti. Yrittäjien tulee voida pitää vapaapäiviä, eivätkä kauppakeskusten vuokrasopimusten ehdot tai niiden käytännön soveltaminen saa olla niin kuristavia, ettei yrittäjälle jää vapaapäivää.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa on varmaan hyvä sanoa, että yhdyn Jukka Kopran sanoihin kaikilta osin. Siinä mielessä hän puhui puolestani puheenvuoron.

Mutta haluan vielä lisätä tähän keskusteluun sen, että todella toivon, että valiokunnassa käydään vähän laajempaa, kauaskatsoisempaa keskustelua siitä, mitä tutkimukset osoittavat meidän venäläisten matkailun tulevaisuudesta ja sen vaikutuksesta niin koko Kaakkois-Suomeen, koko Suomeen, myös Lappi sekä pääkaupunkiseutu mukaan lukien.

On myös huomioitava se, että jotenkin ihmetyttää edelleenkin se, että me haluamme vahvasti lähteä säätelylinjalla emmekä usko siihen, että kauppias fiksusti itse voisi miettiä, milloin hänen on kannattavaa pitää kauppojaan auki. Tämäkin asia olisi hyvä kuitenkin tulevaisuutta ajatellen valiokunnassa käsitellä.

Teuvo  Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikojen laajentumisessa on mielestäni enemmän huonoa kuin hyvää. Valitettavasti suuret päivittäistavaraketjut, S- ja K-kaupat, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Ne ovat jatkuvasti kasvattaneet ja hallitsevat jo liian suurta osaa markkinoista. Pienet kaupat ovat taas kärsineet tilanteesta ja elävät jo suorassa ahdingossa. Erityisesti maaseudulla tilanne on todella huolestuttava. Kyläkaupat eivät pysty kilpailemaan hinnoilla. Nyt olisi löydettävä keinoja, kuinka tukea niiden jokapäiväistä kamppailua olemassaolostaan.

Kyläläisille kaupat ovat tärkeitä. Erityisesti vanhuksille ne ovat jopa välttämättömiä. Monille ei ole mahdollista lähteä 50 kilometrin päässä olevaan isompaan kauppaan — kuten esimerkiksi Viitasaarella, sieltä laidalta on 50 kilometriä sinne keskustaan matkaa — terveys ei sitä salli eikä autoa ole. Sen sijaan kyläkauppias siellä meillä käy viikolla aina, kun he soittavat vain, niin hän käy viemässä sinne tavarat, mitä he tarvitsevat, ja hän tuntee jo edeltä, mitä siellä tarvitaan. Kun he ovat jo vuosien ajan olleet asiakkaina, niin ne tavarat ovat jo varastossa, ei niitä tarvitse hyllyistä etsiä, ne ovat siellä kyllä valmiina.

Monta kertaa palvelu on pikku lähikaupoissa parempaa, ja lähikaupat ovat tärkeitä myös sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei voi olla niin, että tämä kyläläisille tärkeä kulttuuri tuhotaan, koska isoille kauppaketjuille luodaan olosuhteet, joissa ne voivat murskata pienet alleen. Sekä S- että K-ryhmä hyötyvät myös siitä, että niitten yhteydessä on usein Alko, joka lisää kauppojen tulosta jopa 10 prosentilla, jos vertaa sitä edeltävään aikaan. Kun Alko on liitetty siihen, niin 10 prosenttia, jopa yli, myynti nousee. Tilannetta ei myöskään mitenkään auttanut se, että huoltoasemista on tullut osa päivittäistavarakauppaa.

Aukioloajan laajentumisella on ollut kielteinen vaikutus juuri pienimpiin kauppoihin. Nämä yrittäjät eivät ole hyötyneet siitä juuri lainkaan. Erityisesti sunnuntain aukiolo on luonut ikävää ja vääristynyttä kilpailua pienemmille kaupoille. Ne eivät useinkaan pysty pitämään kauppoja auki. Kioskit tämä systeemi on eliminoinut lähes sukupuuttoon.

Arvoisa puhemies! Pienten liikkeiden on myös vaikea järjestää sunnuntaisin työntekijöiden liikkuminen, vapaapäivät ja lastenhoito. Suurketjuille tämä ei ole ongelma, ja ne hyötyvät tästäkin. Turvallisuus on erityinen huolenaihe pienissä liikkeissä. Usein siellä on vain yksi työntekijä, ja näpistely, järjestyshäiriöt, jopa aseelliset ryöstöt ovat lisääntyneet huolestuttavasti varsinkin suuremmissa kaupungeissa.

Työntekijät ovat kokeneet laajentuneet aukioloajat enimmäkseen negatiivisesti. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi monet kokevat, että harrastaminen on vaikeampaa ja erityisesti perheiden yhteinen aika on vähentynyt huomattavasti. Selkeästi voidaan todeta, että suuret ketjut ovat hyötyneet laajentuneista aukioloajoista kaikkein eniten.

Jos lopuksi etsitään positiivisia seikkoja, niin kuluttajat ovat kokeneet hyväksi, että ostoksilla voi käydä silloin, kun aikaa on. Näen suurimman ongelman pienten kauppojen kohdalla. Niille täytyy antaa mahdollisuus selvitä erityisesti maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Vielä olisi vähän.

No niin, minä katsoin väärin, anteeksi. — Esimerkiksi siellä omalla kylällä on se kyläkauppa, ja se käyttää niitä paikallisia yrittäjiä, niitten tuotteita myy. Esimerkiksi leivät, kaikki tämmöiset on tuotettu siellä omalla kylällä, ja kauppias myy ne eteenpäin. Ja jos tämä yhteiskunta olisi yrittäjäystävällinen, niin kuin äsken mainitsin, eikä verottajaystävällinen — nythän esimerkiksi kun maahanmuuttaja tulee tänne ja pitserian laittaa, niin sillä on alv, onko se, puoli vuotta vapaana — jos tänne annettaisiin kyläläisille, niille leipojille, harjanvarsien tekijöille ja muille samat edut, niin kyllä varmasti olisi yrittäjiä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kauppojen aukiolojen laajentamiseen ollaan kauppiaiden keskuudessa melkoisen tyytyväisiä. Meille kuluttajille laajennetut aukioloajat ovat tuoneet tietysti liikkumavaraa ja mahdollisuutta sen oman ajankäytön hyödyntämiseen tehokkaasti myöskin kaupallisten palveluiden suhteen.

Aukioloaikojen laajentaminen on myöskin lisännyt ammatinharjoittajien vapautta. Tämä on hyvä asia, mutta toisaalta se on heikentänyt pienyrittäjien asemaa. Erityisesti juuri näiden pienyrittäjien selkänahasta otettu aina auki oleva yhteiskunta, 24/7, on häkellyttävä tieto. Se, että pienet kauppiaat, pienet yrittäjät, eivät pysty pitämään pyhäpäivää tai vapaapäivää edes kerran viikossa, on huono asia. Tähän kauppakeskusten pakkoaukioloaikaan on jollain tavalla kyllä tulevassa lainsäädännössä hyökättävä niin, että kauppiaat joka tapauksessa pystyisivät pitämään sen lepopäivänsä. Yrittäjäperheiden oma jaksaminen on heikentynyt näissä tutkimuksissa tämän selonteon tekemisen aikana.

Pienet kauppiaat ja kaupat ovat oman sunnuntaikaupan kannattamattomuuden vuoksi ja myöskin iltatuntien vuoksi luopuneet näistä tunneistaan. Se on osoitus siitä, että juuri ostovoima ei aukioloaikojen suhteen ole parantunut, vaan se on muodostunut useammalle päivälle ja useammille tunneille vuorokauden sisällä.

Uskallan väittää, että kauppojen uudistettu aukioloaika on keskittänyt kauppaa muutamille kauppaketjuille. Nämä auto-, hyper-, peltomarketit, kauppakeskukset ovat yleistyneet, ja ne ovat syöneet kilpailukykyä pienten ja maaseutumaisten kauppojen aukiolomahdollisuuksista ja niiden kustannuksista. Hankintaketjut, paikallisten tuotteiden mahdollisuus, lähiruokamahdollisuudet ovat varmastikin heikentyneet myöskin näitten pienempien kauppojen huonon mahdollisuuden vuoksi.

Arvoisa puhemies! Kannan huolta myöskin henkilöstön jaksamisesta. Tämä aina auki oleva yhteiskunta voi tuntua monesta nuoren sukupolven edustajasta varmasti aivan mahtavalta asialta, mutta kyllä tämä on pienyrittäjien ja henkilöstön jaksamisen selkänahasta vetämistä, sillä kaupan alan henkilöstöstä 86 prosenttia kokee aukioloaikojen laajentumisella olleen negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin. Voidaan siis kysyä, miten järjestetään perheissä juuri lastenhoito, kun hoidon tarve ei ole tässä tutkimuksen mukaan lisääntynyt, mutta jonkinlaisia järjestelyitä varmasti näissä perheissä joudutaan tekemään, ja kysynpä vain, että kenen kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua myöskin kauppojen poikkeuslupien myöntämisestä. Tarvitsemme alueellisia helpotuksia etenkin matkailun ja turismin saralla eri puolilla Suomea. Yhtenäiset lupakäytännöt ovat tietysti hyvä asia, mutta yhdyn edustaja Timo Korhosen hyvään näkemykseen siitä, että me tarvitsemme paikallista tuntemusta, eikä näitä lupakäytäntöjä mielestäni voida keskittää vain yhteen viranomaiseen, josta nämä poikkeusluvat sitten haettaisiin ja myönnettäisiin. Paikallinen tuntemus on tässäkin asiassa tärkeää, ja uskon, että kun näitä yhteisiä pelisääntöjä vielä tarkastellaan, niin nämä lupakäytännötkin yhtenäistyvät tämän nykyisen käytännön mukaisesti.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän Kaupan liiton kyselyn mukaan 90 prosenttia kuluttajista on käynyt sunnuntaisin kaupassa. Eniten sunnuntaiaukioloja ovat hyödyntäneet 26—45-vuotiaat, työelämässä olevat ja lapsiperheelliset. Valtaosa kuluttajista, 75 prosenttia, pitää pidennettyjä aukioloja hyvänä asiakaspalveluna ja arvioi uuden aukiololain paremmaksi kuin aikaisemman. Näin ajattelevat varsinkin aktiivi-iässä olevat 36—45-vuotiaat.

On toki kuluttajan kannalta mukavaa, että kaupassa voi asioida silloin, kun itselle parhaiten sopii, mutta kuinka välttämätöntä tämä sitten oikeastaan on? Onko kauppakeskuksista tullut suomalaisten perheiden vapaa-ajan harrastus? Toisessa päässä etenkin juuri nämä lapsiperheikäiset perheineen viettävät vapaa-aikaa kauppakeskuksissa, ja sitten toisaalla kaupan alan työntekijöiden perheiden yhteinen aika vähenee. Onko tämä hyvä kehityssuunta? Mielestäni ei ole.

Vaikka kuluttajien mielestä vaikutukset ovat positiivisia, eivät kauppiaiden tai työntekijöiden mielipiteet asiasta ole yhtä hyviä. Yhtenä ongelmana on kannattavuus: 70 prosenttia myymäläpäälliköistä katsoi, ettei myymälän aukiolo ole kaikkina viikonpäivinä kannattavaa, jos myymälä on auki joka päivä. Kauppa on kilpailusyistä pidettävä auki, vaikka se ei välttämättä ole kannattavaa ja oma jaksaminen on vaakalaudalla.

Selvityksen kokemuksia kuvaavissa sanallisissa vastauksissa esiintyy säännöllisesti kolme teemaa. Useissa vastauksissa todettiin tuo sunnuntaikaupan kannattamattomuus erityisesti erikoiskaupan puolella. Toiseksi nousi yrittäjän jaksamisen heikentyminen muun muassa joustamattomien aukioloaikojen ja kalliiden työvoimakustannusten vuoksi. Kauppakeskusyrittäjän on pakko pitää kauppansa auki yhdessä sovitun mukaan, vaikka se ei olisi kannattavaa. Tätä useissa kauppakeskuksissa omaksuttua pakollista sunnuntaiaukioloa siis kritisoitiin. Kauppiaista kolmasosan on vaikea saada jopa vapaapäivänsä pidettyä. Kolmanneksi toistuu se, että sunnuntaiaukiolo palvelee vain isompien yritysten ja joidenkin kuluttajaryhmien intressejä.

Palvelualojen ammattiliiton kaupan luottamushenkilöt kokevat heille tehdyn kyselyn mukaan, että kaupan alan henkilöstöstä 86 prosenttia kokee aukioloaikojen laajentumisella olleen negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin. Laajentuneet aukiolot haittaavat harrastuksia, vaikeuttavat lastenhoidon järjestämistä, aiheuttavat ongelmia työmatkojen järjestämisessä ja vähentävät sitä perheiden yhteistä aikaa. Mitä tekee yksinhuoltajan lapsi koulupäivän jälkeen, kun äiti saattaa päästä työvuorosta pois vasta kymmenen maissa kaupan sulkeuduttua, vuoropäivähoitoa kun kouluikäisille ei enää ole tarjolla?

Laajentuneet aukioloajat eivät ole juurikaan tuoneet työntekijöille edes kokoaikatyötä, vaan lisätunnit ovat jakaantuneet useamman työntekijän kesken. Myös yksintyöskentely aamuisin ja iltaisin on lisännyt turvattomuutta.

Mielestäni olisi hyvä miettiä näitä kauppojen aukioloaikoja uudelleen: vaikkapa yksi vapaasti valittava päivä viikossa, jolloin jokainen kauppa olisi kiinni. Perusteena olisi etenkin pienten kauppojen sunnuntaiaukiolon kannattamattomuus sekä yrittäjien jaksamisen heikentyminen ja toisena nämä negatiiviset vaikutukset työntekijöiden työn ja perheen yhteensovittamisessa. Suomalaiselle perheelle on paljon parempiakin vapaa-ajanviettomahdollisuuksia kuin perheen yhteinen sunnuntaipäivä kauppakeskuksessa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana päivähoidosta. Selvityksen mukaan vuoropäivähoidon tarve ei ole aukiolojen vapauduttua kasvanut ainakaan suurissa kaupungeissa, joilta asiaa kysyttiin — tämä on itse asiassa varsin yllättävä tutkimustulos — päinvastoin, joissain se on jopa vähentynyt. Meillä Suomessa on voimassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka takaa perheelle myös vuoropäivähoidon. Toisaalta kaupan työntekijät kokevat tutkimuksen mukaan hankaluutta lastenhoidon järjestämisessä tästä huolimatta.

Olisi mielenkiintoista tietää ja selvittää, mitä tämä hankaluus käytännössä tarkoittaa. Onko meillä tosiaan Suomessa kuntia, jotka rikkovat päivähoidon järjestämisvelvollisuutta näissä tapauksissa, vai onko kyse siitä, että päivähoidon järjestäminen on hankalaa siitä syystä, että työajat poikkeavat normaalista "8:sta 16:een" -mallista?

Vuoropäivähoito ei toki ole kivaa lapsenkaan kannalta, kun hoitajat ja muut hoidossa olevat lapset vaihtelevat johtuen tuon vuoropäivähoidon kolmivuoroluonteesta. Toisaalta vuoropäivähoidossa noudatettava sääntö siitä, että jos lasta ei ehditä noutamaan iltakymmeneen mennessä, siirtyy noutaminen lapsen levon turvaamiseksi seuraavaan aamuun, voi sekin olla hankaluuden syynä. Saattaa olla hankalaa ehtiä ajoissa sinne hoitopaikkaan. Tätä vuoropäivähoitoasiaa onkin syytä tarkemmin selvittää.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko kauppojen aukioloajan laajentamisesta olisi voitu kirjoittaa jo silloin, kun eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen vähittäiskaupan aukioloista vuonna 2009. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä toi tuolloin keskusteluun ongelmia, jotka ovat suoraa seurausta aukioloaikojen laajentamisesta.

Ensinnäkin on varsin huolestuttavaa, että 86 prosenttia kaupan alan henkilöstöstä kokee aukioloaikojen laajentamisella olevan negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin. Tämä käy ilmi Palvelualojen ammattiliiton tekemästä kyselystä. Merkittävä ongelma on myös kaupan alan työntekijöihin kohdistunut väkivalta ja uhkausrikokset, jotka tapahtuvat pääosin yhden tai kahden työntekijän yrityksissä ilta-aikaan.

Saman kyselyn mukaan laajentuneet aukioloajat eivät ole juurikaan tuoneet lisää kokoaikatyötä, vaan lisätunnit ovat jakautuneet useamman työntekijän kesken. Tämä on mahdollista isojen ketjujen myymälöissä, joilla on varaa palkata lisää väkeä ja jakaa töitä jo töissä olevan henkilöstön kesken. Pienempien myymälöiden osalta tämä ei ole tietenkään mahdollista, vaan monessa tapauksessa lisätunnit revitään yrittäjän selkänahasta.

Kun tarkastellaan aukioloaikojen muuttumisen vaikutusta yrityksen kannattavuuteen, voidaan todeta, että tässäkin tapauksessa pelataan suurempien ehdoilla. Kaupan liiton tekemän kyselyn mukaan muutoksella on ollut negatiivinen vaikutus kannattavuuteen. Sen sijaan tavaratalokaupassa aukiololain vaikutukset kannattavuuteen katsotaan positiivisiksi. Samansuuntaisia tuloksia antaa Erikoiskaupan Liiton ja Suomen Yrittäjien selvitys, jonka mukaan sunnuntaiaukiolo on ollut 54 prosentille myymälöistä pääosin kannattamatonta.

Selvityksen mukaan yrittäjien jaksaminen on heikentynyt muun muassa joustamattomien aukioloaikojen ja kalliiden työvoimakustannusten vuoksi. Yrittäjien vastausten mukaan sunnuntaiaukiolo palvelee vain isompien yritysintressejä. Kyselyn mukaan kaupoista 63 prosenttia arvioi kilpailun kiristyneen uuden aukiololain johdosta. Varsinkin päivittäistavarakaupat ovat tätä mieltä, ja ne myös pitävät uutta lakia huonompana kuin vanha laki oli. Sen sijaan suuret yritykset pitävät nykyistä lakia parempana, niin kuin täällä monesti on jo tullut esille.

Arvoisa puhemies! Selonteon perusteella voidaan sanoa, että laki on laadittu mittatilaustyönä suurille päivittäistavaraketjuille, jotka hallitsevat markkinoita. Ei enää välttämättä ole kuluttajan etu, että päivittäistavarakauppa on Suomessa kahden suuren toimijan hallussa. S- ja K-ryhmä jyräävät yli 80 prosentin markkinaosuudella. Kilpailu on epätervettä, minkä kertoo jo sekin, että ruuan hinta on Suomessa noussut viime vuonna jopa yli 20 prosenttia ja kauppa lohkaisee hinnoista entistä suuremman potin. Pienempien alan yritysten toimintamahdollisuudet pienenevät entisestään, ja haja-asutusalueiden palvelut supistuvat kiihtyvää vauhtia.

Kaiken kaikkiaan aukioloaikojen laajentamisessa ovat vastakkain kuluttajan ostomahdollisuuksien lisääntyminen ja kaupan alan työntekijöiden ja yrittäjien jaksaminen.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Selonteko kaupan aukioloaikojen muutoksista tukee niitä ajatuksia ja mielikuvia, joita ainakin minulla oli jo tuota päätöstä tehtäessä viime vaalikaudella. En siis kannattanut kauppojen aukioloaikojen laajentamista.

Päällimmäiseksi nousevat kysymykset siitä, mitä kaikkia haitallisia vaikutuksia lopulta onkaan tästä kehityksestä, joka vie meitä kohti aina auki ja hereillä olevaa yhteiskuntaa, ja toisaalta, ovatko edut lopulta suuremmat kuin haittapuolet. Tähän liittyen on varsin mielekästä lainata ystävääni, joka totesi menneellä viikolla keskustellessamme tästä selonteosta: "Kaupungeissa ei voi koskaan nähdä tähtitaivasta, koska aina taivaalle loistaa joidenkin auki olevien markettien mainosvalot."

Kauppojen aukiolon vapauttaminen kolme vuotta sitten toi kuluttajalle valinnanvaraa sen suhteen, milloin tehdä ostoksia. Muita etuja onkin sitten hankalampi löytää, vaikka kuinka hakisi. Uudistuksesta on tosiaan vasta kolme vuotta aikaa, joten kovinkaan perinpohjaista tietoa seurauksista ei voi vielä edes olla olemassa. Varmaankin osittain tästä syystä selonteko jää mielestäni kaiken kaikkiaan aika pintapuoliseksi kuvaukseksi.

Selonteossa käydään läpi kauppojen aukiolon vapauttamisesta koituvia ongelmia, muun muassa päivähoidon sekä työn ja perheen yhteensovittamisen haasteita. Epätyypillisiin työaikoihin ei joudu sopeutumaan vain työntekijä tai yrittäjä, vaan siihen pitää sopeuttaa myös muun muassa päivähoitopalvelut. Olisi ollut mielenkiintoista lukea selonteosta kattavampaa selvitystä aukioloaikauudistuksen vaikutuksista päivähoidon tarpeeseen ja toisaalta siihen, miten mahdolliset vaikeudet saada päivähoitopaikka ovat vaikuttaneet näiden tiettyjen kaupan työpaikkojen hakemiseen.

Aukiolojen vapauttaminen ei näytä juurikaan lisänneen työllisyyttä, ainakaan kokoaikaisia työpaikkoja. Se, mitä on tapahtunut, on, että osassa kaupoista työtahti on lähinnä koventunut. Tietyntyyppisissä kaupoissa yksin työskentely on lisääntynyt, ja se tuo mukanaan muun muassa erilaisia turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

Kun eduskunta vuonna 2009 edellytti tätä selontekoa, me vaadimme tietoa aukiolojen laajentamisen vaikutuksista myös henkilöstön turvallisuuteen. Selonteossa todetaan valitettavasti, että varsinaista tutkimustietoa turvallisuuden kehittymisestä ei ole. Jokaisella meistä on varmasti käsityksemme aiheesta erilaisten yhteydenottojen pohjalta, mutta jatkokäsittelyssä tähän on myös syytä panostaa.

Aiemmin vapaammasta aukioloajasta isompiin kauppaliikkeisiin verrattuna hyötyneet alle 400 neliön kaupat ovat tämän kilpailuedun menetettyään menettäneet markkinaosuuksiaan jonkin verran. Tällä on oma pieni edistävä merkityksensä kaupan jo muutenkin haitallisen korkealle keskittymisasteelle.

Aukioloaikojen vapauttaminen on osaltaan tuonut myös hankaluuksia pienille kauppakeskuksissa sijaitseville liikkeille, jotka on sopimusten kautta velvoitettu pitämään ovensa auki myös hiljaisempina aikoina. On aika ongelmallista, että pienyrittäjältä viedään näin mahdollisuus tehostaa ja järkeistää yritystoimintaansa aukioloaikoja säätelemällä. Tästä seuraa vääjäämättä yksinyrittäjien uupumista ja jaksamisongelmia.

Arvoisa herra puhemies! Kannan syvää huolta työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Työ tunkee meistä yhä useamman vapaa-ajalle. Yhteiskunta on jakautunut niihin, joilla on töitä uupumukseen asti, ja niihin, joilla ei työtä ole lainkaan. Työurien pidentämisen kannalta tässä ollaan aivan keskeisimmän ongelman äärellä — työhön uupuminen kun on keskeisin syy, jonka johdosta eläkeikämme on niin varsin matala. Ja kun katsotaan kauppojen aukiolon kaltaisia päätöksiä, niin täytyy valitettavasti todeta, että me tässä salissakin olemme välillä viemässä tätä tilannetta täysin nurinkuriseen suuntaan. Tilannetta olisi nyt hyvä seurata tarkemmin muutamia vuosia ja sen jälkeen tutkitun tiedon pohjalta tarkoin pohtia, olisiko kauppojen aukioloa tarpeen muuttaa pitkäjänteisesti kestävälle pohjalle.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tällaisia ajatuksia kansanedustajalta, joka ei ole edelleenkään käynyt sunnuntaisin kaupoissa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kauppojen pidennetty aukiolo koskettaa ennen kaikkea lapsiperheitä. Kuluttajapuolella on ehdottoman hyvä, että etenkin lapsiperheet pääsevät ostoksille silloin, kun se heille parhaiten sopii, silloin kun perhe on koossa ja ollaan pois hektisestä muusta työelämästä.

Mitalin toinen puoli on sitten päiväkoti-ikäisen lapsen kaupanmyyjä-äiti. Hän tarvitsee lapselleen ilta- ja viikonloppuhoitoa. Tämä on asia, joka luo työnteon esteen, koska noita hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Työtä ei voi ottaa vastaan, mikäli lapselle ei ole hoitoa tarjolla.

Ilta- ja viikonlopputöiden takia viikonloppuhoidon tarvetta on selvitelty kyselyllä. Sen vastausten perusteella ei ole oleellista muutosta tullut ilta- tai viikonloppuhoitoon, joten tarvetta ei silloin ole. Tässä kyselyssä kuitenkin unohtui se, että kukaan ei hae sellaista hoitoa, mitä ei ole tarjolla. Jos kunnalla ei ole tarjolla ilta- tai viikonloppuhoitopaikkoja, ei niitä myöskään haeta, ja silloin ongelma on näköjään hoidettu.

Arvoisa puhemies! Kuluttajalle on varsin miellyttävää se, että kauppaan voi mennä vaikkapa sunnuntaiaamuna, silloin kun se parhaiten kuluttajalle sopii. Kaukana on se aika, jolloin ruokakauppaan pääsi aamulla kello 9 ja viimeistään sinne piti mennä iltapäivällä 5:n aikaan. Siinä välissä oli kauppa auki. Sunnuntaisin kauppa ei ollut auki lainkaan ja lauantaisinkin vain puoleenpäivään. Silloin se toimi, vaikka jääkaappeja ja pakastimia ei ollut. Monessa perheessä oli kafferi tai maakuoppa, johon laitettiin pilaantuvia ruokatarvikkeita. Tuntuu hieman hassulta, että nykyisin kaupan, jopa ruokakaupan, täytyy olla auki milloin tahansa. Jokaisesta huushollista kuitenkin löytyy melkoisella varmuudella jää-pakastinyhdistelmä ja vieläpä viileäkaappi siihen päälle.

Laajat aukiolot hyödyttävät eittämättä suoria kauppaketjuja ja marketteja, mutta ne tekevät pienyrittäjän elämän varsin tukalaksi. Sunnuntaityöt ovat kalliita maksaa, ja pienyrittäjällä ei useinkaan ole mahdollisuutta ottaa niin monta palkollista, että sunnuntaityöt hoituisivat inhimillisesti. Niinpä sunnuntaityön tekee hyvin usein kauppias itse. Tämä käy raskaaksi ja johtaa pitkässä juoksussa työuupumukseen, jonka hoitaminen on varsin tyyristä yhteiskunnalle. Se on asia, jota ehkä kannattaisi pohtia myöskin tässä asiassa.

Jos taas pienyrittäjä tekee rohkean arvovalinnan ja panee luukut kiinni viikonlopuksi, vaanii nurkan takana konkurssi, koska isot vieressä vievät helposti asiakkaat myös arkena, jollei pikkukauppa palvele iltaisin tai sunnuntaisin.

Arvoisa puhemies! On myös otettava huomioon se, että kun isot voivat hyvin, niin pienet voivat huonosti. Esimerkiksi kioskit, nakkikauppiaat, huoltoasemat, joissa myydään tänä päivänä paljon muutakin kuin bensiiniä, kuihtuvat silloin, kun isot ovat auki.

Iltaisin ja viikonloppuisin työtä tekevät usein isoissa marketeissa vuokraväki, osa-aikaiset ja väliaikaiset työntekijät sekä nuoret, joiden on pakko käydä töissä esimerkiksi pystyäkseen opiskelemaan, rahoittaakseen opintonsa. Herää kysymys, maksetaanko tälle väelle varmasti TESin mukaista palkkaa vai pyritäänkö menemään yksinkertaisella tuntipalkalla myös sunnuntaisin. Haluaisinkin tietää, onko meillä tarpeeksi viranomaisia valvomaan työntekijöiden etuja myös iltaisin ja sunnuntaisin, valvomaan työntekijöitten työehtoja ja palkkausehtoja.

Myös työturvallisuus on asia, johon on syytä kiinnittää huomiota. Etenkään silloin, jos kaupan myyjä on yksin iltatuurissa — nyt on siis kysymyksessä pieni kauppa — työturvallisuutta ei ole pystytty kunnolla takaamaan, se näkyy tilastoista. Me tiedämme tällä hetkellä, että pikkukauppoja ryöstetään lähinnä silloin, kun ne pannaan kiinni, muutamaa minuuttia ennen tyhjennetään kassa. Tälle asialle pitää tehdä jotain, koska se luo sitä jaksamista, se luo sitä turvallisuutta ja se luo sitä hyvinvointia, mitä työstä pitäisi kaikille tulla.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kauppojen aukiolon laajentamisen piti lisätä vapautta kauppojen aukioloon, palvella kuluttajia entistä paremmin ja lisätä työllisyyttä. Nyt käsillä oleva selonteko tutkimuksineen ei ihan kaikilta osin vakuuta. Karkeasti laskettuna juuri ja juuri yli puolet kaupoista pitää uutta lakia parempana kuin vanhaa. Kannattavuus on pysynyt pääsääntöisesti ennallaan pienin muutoksin.

Huolestuttavampaa on henkilöstön mielipide. Jopa 86 prosenttia kyselyyn vastanneista kaupan alan työntekijöistä kokee aukioloaikojen laajentamisen haitalliseksi, mikä on hälyttävää. Etenkin yrittäjien jaksaminen ja lapsiperheiden vähentynyt yhteinen aika huolestuttavat. Yrittäjistä melkein joka kolmas kertoo, että ei ehdi pitää yhtäkään vapaapäivää viikossa, ja reilusti yli kolmannes arvioi oman jaksamisensa heikentyneen.

Lakiin sisällytettiin aikoinaan pykälä siitä, että kauppakeskukset eivät voi velvoittaa pienyrittäjiä sunnuntaiaukioloon. Tähän jäi porsaanreikä, koska pienyrittäjät kokevat nyt kuitenkin olevansa velvoitettuja aukioloon myös sunnuntaisin. Paitsi että pienyrittäjät väsyvät, he ovat myös todenneet aukiolon laajentamisen olleen kannattamatonta. Työvoimakustannukset nousevat, eikä asiakkaita riitä erikoiskaupalle. Uudistus ei siis ole lisännyt yrittäjien vapautta toivotulla tavalla, päinvastoin. Tähän velvoittavuuteen ja jaksamiseen olisi hyvä puuttua. Toki laajentuneella aukiololla on kiistatta paikkansa esimerkiksi matkailun tukena ja elävöittäjänä, mutta asia on toki paljon monitahoisempi.

Arvoisa puhemies! Melkein 90 prosenttia kaupan työntekijöistä kokee aukioloaikojen laajentamisen vaikeuttaneen lastenhoidon järjestämistä, ja vielä suurempi osuus kokee uudistuksen vähentäneen perheen yhteistä aikaa. Luvut ovat pysäyttäviä. Aina auki olevassa yhteiskunnassa, alati kiihtyvässä elämän tahdissa ja rauhattomuudessa lapset ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Se ei missään nimessä saa olla uudistuksen tarkoitus.

Sunnuntaiseen kauppojen aukioloon on itse kukin kaiketi tottunut. Silti on syytä nostaa kysymys lepopäivästä uudelleen esille. Kuluttaja voi aina valita kauppareissupäivänsä, mutta työntekijät eivät läheskään aina voi. Yksinhuoltajista reilu valtaosa on naisia, joita pienipalkkaisella kaupan alalla työskentelee enemmistö. Laki ohjaa ajankäytön perheen sijasta työlle. Sunnuntain tuplatienestit on otettava vastaan, jos niitä on tarjolla. Lisäksi viikonloppuisin yksintyöskentely, yksin työskentelevä nainen, ei voi vastata käsitystä työturvallisuudesta, työviihtyvyydestä puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Myöskään työllisyyttä uudistus ei ole kohentanut odotetulla tavalla. Vaikka kokonaisuudessaan kaupan alan työllisten lukumäärä on edelleen kasvussa, eivät kokoaikaiset työsopimukset ole lisääntyneet. Lisätunnit ovat jakautuneet vanhoilla sopimuksilla työtä tehneiden kesken. Osa-aikaisuudessa ei ole mitään ongelmaa, jos se on työntekijän oma toive. Esimerkiksi opiskelijoille ilta- ja viikonlopputyötunnit ovat usein se paras vaihtoehto. Kuitenkin 40 prosenttia osa-aikaisista työntekijöistä on siinä työssä siksi, että kokoaikaista työtä ei ole ollut tarjolla. Tähän tulisi puuttua samalla tavalla kuin määräaikaisten ketjuttamiseen.

Uudistus näyttää palvelleen suurimpia kauppoja ja ketjuja. Jo lain ollessa käsittelyssä muutama vuosi sitten tiedettiin sen tappavan pieniä kylä- ja lähikauppoja, ja osittain näin on käynytkin. Haja-asutusalueen kaupan investointeihin voi edelleen saada avustusta maksimissaan 40 prosenttia. Pahinta saa pelätä, kun avustusten myöntäminen ensi vuonna päättyy. Yhtä kaikki meistä yli 90 prosenttia kertoo asioineensa kaupassa sunnuntaisin, etenkin päivittäistavarakaupassa. Lähes yhtä suuri osuus pitää myös pidentyneitä aukioloaikoja hyvänä palveluna. Etenkin pääkaupunkiseutu, nuoret aikuiset ja lapsiperheet kokevat hyötyneensä uudistuksesta.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, uudistus ei ehkä ollut susi, mutta paljon puutteita siinä on. Selonteolle todella näyttää olleen tarve, mutta ongelmakohtiin on myös puututtava.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys kauppojen aukioloajoista on hankala, sillä siinä pitää sovittaa yhteen keskenään hyvinkin erilaisia näkökohtia ja tarpeita. Työntekijöitä iltatyö ja viikonlopputyö eivät innosta varsinkaan silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Toki työntekijöiden joukossa on sellaisiakin, jotka kokevat parempipalkkaiset ilta- ja viikonlopputyöt mielekkäiksi. Näin on tilanne erityisesti osa-aikaisesti tätä työtä tekevien opiskelijoiden keskuudessa. Heitä näkeekin paljon markettien kassoilla.

Kauppojen ja erityisesti kauppaketjujen tavoitteena on myydä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kannattavasti. Se on toki näin markkinataloudessa täysin ymmärrettävää. Suurin osa kaupoista on kuitenkin pieniä tai pienehköjä ja yksityisten yrittäjien vetämiä. Heidän kannaltaan pitkät aukioloajat ovat sekä ongelma että mahdollisuus. Ensinnäkin ne ovat ongelma erityisesti silloin, kun pientä puotia pyöritetään yrittäjäpariskunnan voimin. Tällöin työpäivät venyvät liian usein kohtuuttoman pitkiksi. Kovassa kilpailutilanteessa katetta eli yrittäjän palkkaus on revittävä omasta selkänahasta raatamalla kohtuuttoman pitkiä työpäiviä.

Kauppakeskuksissa yksityiset yrittäjät ovat usein pakotettuja samanlaisiin pitkiin aukioloaikoihin kuin iso ketju tai kauppakeskus hyväksi näkee. Niin ei saa olla. Yrittäjien pitää voida päättää aukioloajoista omista tarpeistaan lähtien. Erityisesti franchisingyrittäjien asema on ketjun taholta usein liian sitovaa myös aukioloaikojen osalta. Aiemmin täällä tänään edustaja Lehti ehdotti, että kauppakeskuksissa pienet kaupat voisivat olla keskitetysti auki esimerkiksi maanantaisin. Kannatan ehdotusta. Yksi yhtenäinen päivä, silloin sen asiakkaatkin muistaisivat.

Täällä hyvän maalaisjärkisen ehdotuksen teki aivan äskettäin Teuvo Hakkarainen. Hän esitti, että pienille kaupan yrittäjille ja miksei myös muille pienille yrittäjille muodostettaisiin lomittajarenkaita samaan tapaan kuin maatalousyrittäjille. Ehdotus on ehdottomasti tarkemman selvityksen arvoinen.

Arvoisa herra puhemies! Itärajan tuntumassa Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja jopa Kainuussa ja Lapissa tax-free-kaupalla on todella suuri merkitys. Erityisen merkittävää se on Etelä-Karjalassa, jossa tax-free-kauppa on euromääräisesti suurin piirtein yhtä suurta kuin pääkaupunkiseudulla. Väkimäärään suhteutettuna tax-free-kauppa Etelä-Karjalassa on kuitenkin peräti kymmenkertainen pääkaupunkiseutuun verrattuna. Venäläisten ostosmatkailun huomaa esimerkiksi Lappeenrannan katukuvassa. Markettien pysäköintialueilla joskus jopa enemmistö autoista on Venäjän rekisterissä.

Venäjällä on Suomeen nähden erilaiset juhlapyhät, ja se vaikuttaa venäläisten ostosmatkojen ajoittumiseen. Alueelliset erityistarpeet pitäisi ottaa siis joustavasti huomioon, kun aukioloajoista päätetään. Onhan venäläisten ostosmatkailu merkittävä piristysruiske itärajan tuntumassa ei vain kaupalle ja matkailulle vaan koko yhteiskunnalle. Venäläisten ostosmatkailu ja myös muu matkailu on rajusti kasvanut. Ennusteet lupaavat, että näin on vielä ainakin lähivuosien aikana. Itärajan tuntumassa Venäjä koetaan jonkunlaisena uhkana mutta myös erittäin suurena mahdollisuutena.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On varmasti totta, että vielä noin kolmen vuoden perusteella ei suuria johtopäätöksiä tämän lain vaikutuksista voi tehdä. Totta on varmasti myös se, että lainsäädännön pitäisi olla melko vakaata eikä tämänkään lain osalta voida tehdä isoja muutoksia muutaman vuoden välein. On myös selvää, että kaupan aukioloajat ovat lähellä arkeamme. Ne koskettavat niin työn ja perhe-elämän yhteensovittamista kuin myös syviä uskon ja vakaumuksenkin kysymyksiä.

On välttämätöntä, että kuluttajien valinnanvapauden rinnalla on huomioitava niin yrittäjien valinnanvapaus kuin myös työntekijän asema, ja tietysti olisi myös tärkeää, että kyettäisiin huolehtimaan siitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus pyhittää itselleen edes yksi vapaapäivä viikossa. Eli tämä kauppojen aukiololaki on monella tavalla hyvin monisyinen lakikokonaisuus, jossa on huomioitava monia eri asioita.

Ehkä kahteen erityiskysymykseen kiinnitän huomiota, eli ensinnäkin tämä poikkeuslupien käsittely. Lukuisille yrityksille ja alueille näitten poikkeuslupien nopea, selkeä ja tarpeet huomioiva käsittely on aivan elintärkeää. Totta kai peruslähtökohdan pitää olla se, että käsittely on mahdollisimman tasapuolinen, lupakäytäntö on tasapuolinen ja lupakäytännön pitää olla kohtuullisen selvä ja yksinkertainen. Muun muassa matkailun merkitys ja vaatimukset on huomioitava hyvin herkästi poikkeuslupien myöntämisperusteena. Matkailua ja sen tuomia positiivisia vaikutuksia ei voi väheksyä missään päin Suomea. Palvelua pitää kyetä tarjoamaan silloin, kun kuluttajat ja erityisryhmänä matkailijat ovat liikkeellä.

Täälläkin yhtenä yksityiskohtana tänä päivänä on esille noussut loppiainen, arkipyhä loppiainen. Se on, kuten keskustelussa on todettu, merkittävä kauppapäivä, ja itsekin kyllä edustan sitä näkökantaa, että on syytä vakavasti harkita, voitaisiinko loppiainen ottaa vastaavanlaiseksi kauppapäiväksi kuin muutkin sunnuntait talviaikaan eli kaupat voisivat olla loppiaisena auki esimerkiksi kello 12:sta 18:aan.

Tämän poikkeuslupakäytännön selkeyttämiseksi täälläkin on noussut esille se, olisiko järkevää lupakäytännön kirkastamiseksi kohdentaa lupien käsittely Suomessa yhteen aluehallintovirastoon. Se voi olla ehkä jopa viisastakin, mutta yleensä totuus on se, että mitä kauemmaksi päätöksenteko menee, sitä vähemmän tunnetaan sitten paikallisia olosuhteita, ja tälläkin hetkellä, vaikka näitä lupia käsitellään kuudessa aluehallintovirastossa, monin paikoin ongelmana on ollut se, että nykyäänkin se päätöksenteko tapahtuu aivan liian kaukana eli niitä paikallisia olosuhteita ei sittenkään tunneta, ja nykytiedoin olisin kyllä valmiimpi kehittämään näitä poikkeuslupien käsittelyperusteita nykyisellä tavalla kaikissa aveissa ja päinvastoin sitten pyrkisin lisäämään tässä ministeriön koulutusta ja tiedottamista, jotta lupakäsittely olisi mahdollisimman oikeudenmukainen.

Sitten aivan lopuksi yhteen asiaan. Tässä selonteossa tuli kiinnittää huomiota myös sääntelyn vaikutuksiin haja-asutusalueen palvelujen saatavuuteen, ja minusta näyttää, että tässä selonteossa tämä haja-asutusalueen palvelujen saatavuus, kaupan palvelujen saatavuus, on jäänyt kyllä kovin vähälle huomiolle, ja tähän tulisi kyllä jatkossa kiinnittää huomiota entistä paremmin. Lähikauppojen toiminta tuolla haja-asutusalueella on myös muitten palvelujen kuin pelkästään kaupan palvelujen osalta äärettömän tärkeää, ja siksi on myös poliittinen kysymys, että nämä haja-asutusalueen lähikaupat säilyttävät kilpailukykynsä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa kysäisin kemijärveläiseltä kauppiaalta, mitä se tykkääpi tästä asiasta, kauppojen aukioloajasta, niin hän sanoi, että "hyvät aukioloajat". Elikkä hän oli oikein tyytyväinen tähän uuteen lainsäädäntöön ja kuvioihin, mitä tässä kehityksessä on viimeisinä vuosina tapahtunut.

Mutta kehitettäväähän tässä hommassa ilman muuta on olemassa aika paljonkin, erityisesti se, että kunnillehan tästä on tullut rasitteita. Kunnilla on rasitteita siinä, että kunnalla on tämä lakisääteinen velvoite järjestää päivähoito lapsille, ja varsinkaan näillä pienillä, köyhillä kunnilla ei välttämättä aina ole sitten jatkuvasti hoitohommia järjestettävissä.

Tuossa Korhosen Timo juuri puhui asioita, joita minä meinasin sanoa, niin täytyy sanoa, etten minä yhtään ihmettele, minkä takia minä kuulun samaan puolueeseen mitä Korhonen, koska meillä näkyy olevan paljon samanlaisia ajatuksia. Elikkä näistä poikkeusluvista, mitkä tällä hetkellä aluehallintoviranomaisilta saadaan: Niitä on nykyisin kuusi avia, joista nämä saadaan. Ihmettelen sitä, minkä takia nämä on laitettu vain kuuteen, minkä takia niitä ei ole kaikissa aveissa, koska... (Timo Heinosen välihuuto) — Kaikilla aluehallintoviranomaisilla, kyllä. — Elikkä tarvittaisiin todella se paikallinen tuntemus siihen. Onko näitä ongelmia tässä hommassa aiheuttanut juuri se, että tämä päätöksenteko on liian kaukana ihmisistä, yrityksistä ja alueista? Kyllähän tässä tavoitteena on se, että tehdään poikkeuspäätöksiä ja poikkeusharkintaa, ja kyllähän se pitää jatkossakin tehdä alueilla. Alussahan on ollut selvästi vaikeuksia, mutta ainakin Lapissa kuulostaa siltä, että se toiminta on kehittynyt ja on saatu parempia tuloksia aikaiseksi.

Kyse on harkittavista poikkeusluvista, ei lakitekstistä. Jos meillä olisi suoraan lakiteksti, että kaupat ovat auki silloin ja silloin ja silloin, niin eihän meillä mitään harkinta-asioita sen jälkeen tarvittaisi, vaan kun on harkinta, niin siihen kuuluu se, että siinä on perustelut. Ne perusteluthan lähtevät siitä, että on se alueellinen tuntemus, tunnetaan olosuhteet, syyt, perusteet ja sitten tunnetaan ennen kaikkea päätösten alueelliset vaikutukset. Jopa tulee miettineeksi, että onko sitten yhdessä paikassa aina se suuri keskitetty tieto olemassa.

Eikö todellakin riitä se, että me saisimme niille aluehallintoviranomaisille enemmän yhtenäisiä ohjeita, tarkempia ohjeita siihen harkintaan, koska kyllähän tässä nyt on jo muutamassa vuodessa kokemuksia saatu aikaiseksi? Hyviä esimerkkejä siitä, mitä tällä harkinnalla on saatu aikaiseksi näissä poikkeuslupa-asioissa, samaisesta Kemijärvestä sanon. Elikkä Kemijärvihän on niitä kuntia, jotka eivät ole rajaseutukuntia, mutta siellä ei ole mikään iso keskuskaan. Sallalle annettiin heti poikkeusluvat näistä kauppojen aukioloajoista venäläisten turistien takia, Rovaniemelle annettiin, mutta ei heti ymmärretty sitä, että Kemijärvellekin pitää saada. Mutta onneksi tätä saatiin kehitettyä niin, että Kemijärvelle saatiin kymmeneltä sunnuntaiaamuna aukeamaan kauppa — ja ihan sen takia sunnuntaina kymmeneltä, että Venäjällä ovat kellot kaksi tuntia edellä meitä, niin nehän saavat pysähtyä Kemijärvelle ensin kauppaan. Elikkä saatiin toimimaan tämä homma.

Sitten muita asioita tästä lainsäädännöstä, tästä kauppojen aukioloasiasta. Olen tyytyväinen, että nämä alkoholilainsäädäntöasiat hoidetaan muualla ja alkoholin myyntiajat päätetään kokonaan eri asioissa ja eri tavalla, että niitä ei tässä tarvitse alkaa käsitellä enää.

Mutta sitten muut kuin ruokakaupat. Niiden osalta minä olen ollut ihan tyytyväinen siihen, että ne ovat aika hyvin Suomessa pysyneet niin, että ne ovat maanantaista perjantaihin auki ja tarvittaessa lauantaina vähän aikaa auki, ja ne ovat kyllä pysyneet niin paljon kuin mahdollista sunnuntain aukioloaikojen ulkopuolella. Eli kyllä meillä pystytään pysymään siinä järkevässä aukioloajassa.

Sitten nämä kyläkauppa-asiat. On ikävä huomata, että nämä aukioloaikalainsäädännöt eivät ole kyllä pelastaneet pieniä kyläkauppoja. Mikä ne pelastaa? Onko sitten tämä ensimmäisen työntekijän palkkatuki, joka voisi siinä vähän auttaa? Onko joku kyläkauppatuki, lomitustuki, mitkä asiat? Meidän pitäisi pikkuisen enemmän kuunnella näitä kylätoimijoita, kylätoimikuntia ja kaikkia näin, että mitä ne ovat ajatelleet tästä asiasta. Jotakinhan meidän nyt pitäisi kuitenkin saada, että saadaan ne palvelut siellä kylilläkin pidettyä.

Sitten näistä juhlapyhistä. Helluntai, loppiainen, helatorstai — jos ei niitä olisi alun perin pyhiksi määritelty, niin mikä ettei, mutta kun me olemme päättäneet, että ne ovat pyhäpäiviä, niin kyllähän meidän niitä pyhäpäiviä pitää myöskin lähtökohtaisesti kunnioittaa ja lähteä siitä, että ne ovat pyhäpäiviä, niillä on omat syynsä, minkä takia ne ovat, niin kyllä ainoastaan poikkeusluvilla minun mielestä tulee niille myöntää. Ja silloin kun varsinkin venäläisestä turismista on kyse, niin kuin Lapissakin, niin kyllähän loppiainen oli yksi suurimmista myyntipäivistä, elikkä poikkeusluvat tarvitaan sinne, mutta sen ei pidä olla itsestään selvä asia.

Elikkä näin keskustalaisittain sanottuna lopuksi, että "tästäkin selvitään".

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aukiololainsäädäntöä on eduskunnassa käsitelty useita kertoja. Ehkä yksi legendaarisimmista oli tapaus 90-luvun lopulla, kun silloinen maamme hallitus esitti kauppojen aukiolon täydellistä vapauttamista. Tämä äänestys tapahtui silloin joulun alla, ja osa kansanedustajista, neljä kansanedustajaa, jäi tuonne eduskunnan kirjaston pikkujoulutilaisuuteen ja myöhästyi äänestyksestä, ja kahden äänen erolla jäi sitten tuo kauppojen aukioloa rajoittava lainsäädäntö voimaan ja hallituksen esitys kaatui. Eli jos edustajaystävät Kimmo Sasi ja Suvi Lindén ja Osmo Kurola olisivat ajoissa olleet paikalla, niin eipä tarvitsisi tätäkään keskustelua enää käydä, vaan asiakkaat ja kaupan väki saisivat itse päättää, koska tässä maassa kauppoja auki pidetään.

Hyvä, että olemme ottaneet askelia parempaan suuntaan. Tämä uudistus tehtiin viime hallituskaudella keskustan ja kokoomuksen ollessa hallituksessa, ja 75 prosenttia suomalaisista pitää uudistusta hyvänä ja jopa 90 prosenttia suomalaisista kertoo käyneensä kaupassa sunnuntaina. Kun tänään tätä debattia tässä salissa kuunteli, niin muutamia sellaisiakin kriittisiä puheenvuoroja, joita kuulin, niin olen kyseiset kansanedustajatkin nähnyt tyytyväisenä iltaisella myöhemmin kaupassa, osan pyhänäkin, vaikka pitävät sitä lähes syntinä. Tuntuu siltä, että sunnuntaiaukioloa vastustava käy kaupassa sunnuntaina ja pyhäpäivien ostoksia paheksuva ostaa myös pyhänäkin mutta puheet ovat sitten hieman toisenlaisia.

Minun mielestäni jokainen voi omia periaatteitaan noudattaa siitä huolimatta, vaikka laki ei niin kaikkia pakottaisikaan tekemään. Ei kauppaan ole pakko mennä illalla, ei kauppaan ole pakko mennä sunnuntaina, ei viikonloppuisinkaan, jos ei halua. Kaupassa voi minun mielestäni käydä silloin, kun itse sen järkeväksi näkee.

Arvoisa puhemies! Yksi iso epäkohta edelleen on, ja se on tämä loppiaisen aukiolo, jota on äärimmäisen vaikea ymmärtää. En oikeastaan ymmärrä edes sitä, että oma eduskuntaryhmänikin puheenvuorossamme oli kannattamassa vain sitä, että keskitettäisiin näiden poikkeuslupien antaminen nykyiseltä kuudelta avilta yhdelle aville. En ole edustaja Maijalan kanssa samaa mieltä, että pitäisi levittää entistä leveämmälle kuntakenttään tämä päätöksenteko, vaan itse kannatan sitä, että annetaan kauppiaille päätösvalta. Kyllä he tietävät, kannattaako kauppaa loppiaisena auki pitää. Ei sitä tarvitse kansanedustajien olla kertomassa, ei sitä tarvitse olla aluehallintoviraston yhden virkamiehenkään pöydän takana pohtimassa.

Kyllähän tämä poikkeuslupien antaminen on ollut aivan eriskummallista: Pääkaupunkiseudulle annettiin lupa viime vuodenvaihteessa, mutta metropolialueeseen kuuluvalle Hyvinkäälle ei annettu lupaa. Lahdessa annettiin kaupunkialueelle lupa, mutta ei annettu naapurikunnassa, esimerkiksi Hollolaan, jossa toimii Messilän laskettelukeskus. Hämeenlinna on läheinen kaupunki, jossa on vahvoja loppiaisperinteitä. Sinne ei annettu lupaa, syynä se, että se on kauempana Venäjästä kuin Lahti. Niinhän se onkin, ja näköjään sekin perusteeksi kävi. En usko siihen, että yksi virkamies pystyy näitä ratkaisuja tekemään, eikä yksi avikaan. Minun mielestäni se ratkaisu kuuluu suomalaisille kauppiaille ja asiakkaille. Siellä kauppaa pidetään auki, missä se on kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Edellisellä hallituskaudella, kun tätä lakia eduskunnassa käsiteltiin, esillä oli esitys, että tämä ei koskisi parturi-kampaamoita enää tulevaisuudessa. Eduskunnassa kuitenkin oltiin tässä jälleen hallitusta viisaampia ja laajennettiin valiokuntakäsittelyssä. Edustajaystäväni Arto Satonen työ- ja tasa-arvovaliokunnassa esitti joukkoineen, että laajennetaan lainsäädäntö parturi-kampaamoihin. Sitten toisessa valiokunnassa valiokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnarin johdolla tämä esitys muutettiin, ja tämä kauppojen aukiololainsäädäntö koskee tällä hetkellä myös parturi-kampaamoja.

En tiedä, mitä sillä sitten tavoiteltiin. Kuulemma sitä, että isossa kauppakeskuksessa ei partureiden tarvitsisi olla sunnuntaisin auki, mutta kuitenkin ihmettelin tuossa viime itsenäisyyspäivänä, että aika monessa parturi-kampaamossa valot olivat päällä ja siellä tehtiin täydellä tohinalla töitä. Kyselin hivenen ja tutkin, kuinka moni parturi-kampaamo oli avista hakenut lupaa poikkeusluvalle pitää parturi-kampaamo auki itsenäisyyspäivän aattona. Tietojeni mukaan ei yhtään tällaista hakemusta löytynyt.

Tuntuu erikoiselta, että tässä salissa on lainsäädäntöä laitettu siihen malliin, että parturi-kampaamoita se koskee, ja sitten tyytyväisenä aika iso osa tästäkin salista on käyttämässä niitä palveluita päivänä, joka on päätetty pyhittää parturi-kampaamojen osalta lepopäiväksi. Tuntuu erikoiselta, että kansanedustajatkin patistavat näitä parturi-kampaamoja rikkomaan lakia. Sen takia minun mielestäni se pitäisi muuttaa edellisen hallituksen esittämään muotoon ja sallia parturi-kampaamoiden toiminta esimerkiksi tuollaisena pyhäpäivänä taikka silloin loppiaisena taikka koska sitten itse sen järkeväksi katsovatkin.

Arvoisa puhemies! Itse kannatan sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmiset pystyvät itse tekemään entistä enemmän näitä päätöksiä. Siihen ei tarvita meitä kansanedustajia, eikä siihen tarvita avin virkamiestä. Sen tekee kauppias, sen tekevät kaupan työntekijät ja ennen muuta asiakkaat.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikojen sääntelyn vapauttamisesta on kulunut runsaat kolme vuotta. Nyt on välitilinpäätöksen aika.

Kuluttajien kannalta aukiolojen vapauttaminen on ollut positiivista, mutta yrittäjän näkökulmasta laista löytyy parantamisen varaa. Sunnuntaiaukiolo on saanut kauppiaiden kritiikkiä. Sunnuntaiaukiolo on ollut yli puolelle myymälöistä kannattamatonta. Huomionarvoista on, että kauppakeskuksissa toimivista myymälöistä lähes 70 prosentille sunnuntait ovat olleet pääosin kannattamattomia. Selonteon mukaan sunnuntaiaukiolojen nähdäänkin palvelevan lähinnä isoja yrityksiä.

Arvoisa puhemies! Pienyrittäjän asema ei kauppakeskuksessa ole häävi. Kaupan aukioloaikojen vapauttamisen yhteydessä lakiin otettiin säännös, jonka mukaan kauppiasta ei saisi sopimuksilla tai muilla järjestelyillä velvoittaa pitämään vähittäiskauppaliikettä avoinna kaikkina viikonpäivinä. Säännöksen tavoitteena oli antaa kauppakeskuksissa sijaitseville pienemmille yrityksille mahdollisuus pitää myymälä kiinni vähintään yhtenä päivänä viikossa. Tavoite ei ole toteutunut. Käytännössä monet kauppakeskusten erikoiskaupat joutuvat noudattamaan pakkoaukioloa sunnuntaisin.

Kauppakeskuksessa toimivalla pienyrittäjällä ei aina ole mahdollisuutta vapaasti päättää aukioloajoistaan lain sallimissa rajoissa, sillä myymälöitä voidaan velvoittaa jokapäiväiseen aukioloon esimerkiksi vuokrasopimuksen ehdoissa ja kauppakeskussäännöissä. Erikoiskaupan Liiton ja Suomen Yrittäjien tekemän jäsenkyselyn mukaan kolmasosalla kauppakeskuksissa toimivista yrityksistä ei ollut mahdollisuutta vapaapäivään. Käytännössä tämä tarkoittaa yrittäjän kannalta seitsenpäiväistä työviikkoa, sillä työntekijän palkkaaminen ei korkeiden työvoimakustannusten vuoksi ole kannattavaa. Kaupan aukiolojen vapauttaminen on lisännyt yrittäjien työtaakkaa työssäjaksamisen kustannuksella. Tähän epäkohtaan olisi nyt puututtava. Yrittäjäkin on lepopäivänsä ansainnut.

Kaupan aukioloaikamuutosten työllistävä vaikutus on jäänyt vähäiseksi. Vain muutama prosentti kauppiaista on muutosten myötä tarjonnut lisää kokoaikatyötä. Työvoiman tarve on paikattu osa-aikaista työvoimaa käyttämällä. Pienyrittäjät tekevät sunnuntait lähes yksinomaan yksin, koska palkkatyövoimaa ei taloudellisista syistä voi käyttää.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston antama selonteko kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista pyrkii esittämään, kuka vähittäiskaupan aukioloaikojen muutoksista on hyötynyt ja kelle siitä on ollut haittaa. Jo lakia säädettäessä tiedettiin, että joitain haasteita lakimuutos tulee tuomaan tullessaan, ja sen vuoksi selontekoa tänne eduskuntaan vaadittiinkin.

Se, että näiden kolmen vuoden aikana haasteita on ilmennyt, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat esteitä vapaille aukioloajoille. Nämä haasteet tulee kuitenkin ottaa vakavasti, ja on hyvä, että nyt parin kolmen vuoden välein päästään asiaa tarkastelemaan. Aikajänne on tosin siinä mielessä vähän lyhyt, että suomalaiset kuluttajat lämpenevät hitaasti. Kuluttajien näkökannasta aukioloaikojen vapauttaminen on tosin ollut selonteon mukaan positiivista.

Jos kuitenkin tarkastelemme näitä selonteossa esiin tulleita haasteita, huomaamme, että ne ovat osin järjestelykysymyksiä, kuten päivähoitoon, harrastuksiin ja työmatkoihin liittyvät ongelmat. Osin ne kuitenkin ilmentävät perustavanlaatuisempaa yhteiskunnallista ongelmaa, kuten pienyrittäjien jaksamista. Kauppojen aukiolojen vapauttamisen tulisikin tarkoittaa sitä, että myös pienyrittäjillä olisi mahdollisuus määrätä omat aukioloaikansa kysynnän ja tarpeen mukaan. Näin ei selonteon mukaan ole tapahtunut, ja ongelma piilee erityisesti kauppakeskusten yhteydessä sijaitsevien yritysten kohdalla.

Muistutan lisäksi tässä yhteydessä, että pienyrittäjien jaksamiseen liittyy niin moni muukin asia, johon me täällä eduskunnassa voisimme vaikuttaa, kuten yrittäjän harteille laskettu liian suuri hallinnollinen taakka sekä työntekijöiden ja harjoittelijoiden palkkaamiseen liittyvät hankaluudet. Yrittäjien tulisi saada keskittyä nykyistä paremmin omaan ydinosaamiseensa ja määrätä yrityksensä aukioloajoista vapaammin.

Sanoin aikaisemmin, että moni kauppojen aukioloaikaan liittyvä haaste on vain järjestelykysymys. En missään tapauksessa väheksy näiden haasteiden yksilötason vaikutuksia. Yksilötasolla kauppojen aukioloajan laajentaminen on tuonut myös paljon hyvää ja kuluttajille uusia valinnan mahdollisuuksia.

Entäpä yhteisötasolla? En usko, että näiden parin vuoden aikana on kuitenkaan vielä ehditty sisäistää, mitä yhteisötason merkitystä vaikkapa sunnuntaiaukioloajoilla voisi olla. Vanhat historialliset kaupunkikeskuksemme, jotka alun perin kaupan varaan ovat rakentuneetkin, voisivat löytää uutta pontta suomalaisesta ja kansainvälisestä turismista, sanotaan, vaikkapa sunnuntaiajelijoista. Vanhat nukkumalähiöiden keskusaukiot ja ostarit voisivat syttyä elämään sunnuntaisin ja tuoda omaan lähiöön kylämäistä yhteisöllistä toimintaa ja tapahtumaa. Sunnuntai on hyvä päivä näyttää, että ostoksille ei tarvitse aina tarvitse lähteä autolla kauppakeskukseen. Sunnuntai nähdään yleisesti perhepäivänä. Jos kauppojen sunnuntaiaukioloajat vievät perheiden yhteistä aikaa, voivat ne sitä luodakin. Toivon joka tapauksessa, että selonteko luo keskustelua haasteiden lisäksi myös uusista mahdollisuuksista.

Tänään, arvoisa puhemies, täällä on käytykin keskustelua aktiivisesti tästä asiasta, ja tähän lopuksi vielä haluan itse korostaa sitä, että kun yrittäjäksi ryhtyy, niin se suurin vaikutin tähän asiaan on se, että voit vaikuttaa itse omaan elämääsi ja omiin tekemisiisi. Näin ollen se liittyy myöskin kauppakeskuksiin. Kun meillä on kauppakeskuksia, jotka ovat rajoittaneet yrittäjien aukiolot hyvin tarkasti, niin se on myöskin valinta, että yrittäjä toimii siellä kauppakeskuksessa. Yrittäjä voi yrittää siellä, missä haluaa yrittää, ei tarvitse niin sanotusti väkisin mennä mihinkään yrittämään. Meillä on siis erilaisia kauppakeskuksia. Toiset antavat liikkumavaraa, toiset eivät, ja tämänkin yrittäjä varmasti tiedostaa.

Yhtä lailla tässä keskustelussa on tullut esille myöskin se, että maailma muuttuu ja myöskin työpaikoilla työn tekemisen luonne muuttuu, työajat muuttuvat. Täällä sanoin aikaisemmin ja tänään toistan sen tässä yhteydessä, että uusi sukupolvi, joka tänään on valmistumassa ja kaupan palvelukseen menossa, ymmärtää sen, että työtä tehdään eri aikoina kuin on totuttu Suomessa tekemään. Tänä päivänä sunnuntai mielletään jo ihan normaaliksi aukiolopäiväksi, ja näin ollen se uusi työtä tekevä sukupolvi kyllä hyvin sen tiedon varassa pystyy elämään ja työtä mielellään tekemään.

Täällä on noussut kuitenkin yksi asia mielestäni hyvin vahvasti esille. Se on tämä loppiaisen kohtalo. Näin ollen itse asetun edustaja Heinosen ohella ja monen muun ohella kannattamaan sitä, että loppiainen vapautettaisiin tässä suhteessa yrittäjän itsensä päätettäväksi aukiolon osalta. Se ei ole pelkästään periaatteellinen kysymys, vaan se on myöskin kaupallinen kysymys, koska me hyvin tiedämme, että meillä on vahvoja alueita, joissa idästä tulevalla väestöllä eli venäläisillä on merkittävä rooli kaupan lisäämisessä, ja loppiainen heidän juhlapyhänsä ansiosta on noussut varsin merkittäväksi kauppapäiväksi ja -ajankohdaksi. Näin ollen, arvoisa puhemies, kannatan vahvasti loppiaisen vapauttamista tässä yhteydessä.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen seikkaperäisesti laaditusta selonteosta käy ilmi paljon yksityiskohtaista tietoa, jota usein päivittäiskeskusteluissa käytetään hyvin kritiikittömästi puolesta tai vastaan. On hyvä, että suureen osaan nyt saadaan kootusti tietoja. Keskityn nyt puheenvuorossani nimenomaisesti muutokseen lastenhoidon ja perheiden näkökulmasta sekä selonteon antiin, sillä tänään tässä salissa käydyssä keskustelussakin työn ja perheen yhteensovittaminen on noussut suureen rooliin.

Kaupan luottamusmieshenkilöille tehdyssä kyselyssä 86 prosenttia vastaajista katsoi, että laajentuneet aukioloajat vaikeuttavat lastenhoidon järjestämistä. PAMin jäsenkyselyssä keväällä 2012 tiedusteltiin perheiden tarvetta lasten vuoropäiväkotipalveluille. Vastaajista noin viidennes tarvitsi silloin tai olisi tarvinnut aiemmin vuoropäivähoitoa, mutta ei ollut saanut lapselle paikkaa. Vuonna 2010 Suomessa oli 223 088 lasta päivähoidossa ja näistä 92 prosenttia oli kunnallisessa päivähoidossa. Hieman yli 7 prosenttia kunnan järjestämässä päivähoidossa olevista lapsista oli vuorohoidossa. Suurimpiin kuntakeskuksiin tehdyn kyselyn mukaan varsinaisesti kaupan aukiolon vaikutuksista ei saatu tietoa, mutta loppupäätelmänä vaikuttaisi olevan, ettei aukiolojen laajentamisella ole ollut kasvattavaa roolia vuoropäivähoidon tarpeessa.

Mistä tämä ristiriita voi kertoa? Aika ajoin katuparlamenteissakin törmää samaan huoleen ja puheenaiheeseen: vuoropäivähoitoa ei saa omasta kunnasta. Kuntapäättäjät ja päivähoidosta vastaavat virkamiehet taas samanaikaisesti tuskailevat vähäisten vuorohoitohakemusten kanssa. Onko kyseessä siis tietämättömyys, ettei osata hakea, sillä kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota lapselle päivähoitopaikka, myös vuoropäivähoitopaikka? Kunnat eivät sitä automaattisesti ylläpidä, vaan kysyntä vaikuttaa tarjontaan. Tiedotus puolin ja toisin lienee tämän pulman yhtenä avaimena.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä lyhyesti. On myös annettava markkinoille ja kuluttajille riittävästi aikaa sopeutua muutoksiin, nimittäin ei ole lainkaan varmaa, että näihin päiviin jatkunut yhä suurempien yksiköiden markkinalogiikka puree enää jatkossa. On jo havaittavissa pienten niin sanottujen kivijalkakauppojen selkeä piristyminen taajamissa. Aukioloajat koetaan kansalaisten keskuudessa hyvänä, ja nimenomaanhan näissä juuri aukioloilla tehdään hyvää palvelua ja helpotetaan perheen arkea.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa edustaja Huovinen nosti esille turvallisuuden. Tähän ei voikaan liikaa kiinnittää huomiota. Ongelmia on suurissa keskittymissä ja pienissä. Taajamien juoksuvarkaudet ovat lähes päivittäisiä tapahtumia, jotka vaarantavat henkilökunnan lisäksi myös asiakkaiden turvallisuutta. Nollatoleranssi ja vartijoiden lisätyt voimankäyttöresurssit ovat mielestäni perusteltuja tämän rikollisuuden kitkemiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi niin asiakkaiden kuin työntekijöiden turvaksi.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki on ollut voimassa vasta sen verran vähän aikaa, että pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen vaikutuksista ei ole vielä syytä tehdä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että laajennetut aukioloajat ovat tulleet osaksi yhteiskuntaamme, ja kuluttajien suhtautuminen myönteisesti nimenomaan sunnuntaiaukioloon on selonteon mukaan lisääntynyt. Selonteon mukaan vuonna 2010 53 prosenttia kuluttajista piti kauppojen sunnuntaiaukioloa hyvänä asiana, kun viime vuonna luku oli kohonnut jo 66 prosenttiin. Kaupan liitto on teettänyt toukokuussa 2012 jäsenkyselyn, johon vastasi 325 vähittäiskaupan yritystä. Siinä kävi ilmi, että 70 prosenttia kaupoista on jo nyt avoinna seitsemänä päivänä viikossa. Päivittäistavarakaupoista viikon ympäri on auki 90 prosenttia ja erikoiskaupoista 31 prosenttia.

On toki tärkeää aukioloaikoja pohdittaessa se, että aukioloaikojen on vastattava asiakkaiden tarpeisiin. Ihmisten elämä, tarpeet ja koko yhteiskuntammekin on viime vuosina muuttunut ja mennyt eteenpäin niin paljon, että aukiolojen laajentaminen on varmasti ollut välttämätöntä. Emme enää elä yhteiskunnassa, joka toimii kahdeksasta neljään tai yhdeksästä viiteen -periaatteella ja hiljenee viettämään pyhäpäivää sunnuntaisin. Ihmiset tekevät yhä enemmän epäsäännöllistä työaikaa, on vuorotyötä ja viikonlopputyötä. Tarve asiointiin myös muina aikoina kasvaa näiden muutosten myötä.

Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että myös kaupan alalla työntekijöillä on oikeus suunnitelmalliseen työntekoon. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen edistämisen ja työaikojen säännöllisyyden sekä ennakoitavuuden on oltava perusperiaatteita myös kaupan alan työehdoista sovittaessa. Työntekijöiden on pystyttävä suunnittelemaan arkeaan muutaman viikon jaksoa pidemmälle. Sunnuntaityön on nyt koettu olevan ongelmallista muun muassa lastenhoidon järjestämisen kannalta, sillä vuoropäivähoitopaikkoja on monilla paikkakunnilla vaikea saada.

Julkisten palveluiden tarvetta kaupan laajennettujen aukioloaikojen puitteissa tulisikin tarkastella laajemmin kuin mitä selonteossa nyt on tehty. Jos esimerkiksi vuoropäivähoitopaikkaa on mahdoton saada, ovat vanhemmat pakotettuja järjestelemään hoidon muulla tavoin tai kieltäytymään kokonaan sunnuntaityöstä. Harva vanhempi myöskään haluaa lapsensa olevan yhtäjaksoisesti päiväkodissa iltavuorosta yön yli aamuvuoroon. Tällainen tarve on kuitenkin todellinen silloin, kun iltavuoro päättyy yhdeksän jälkeen ja aamuvuoro alkaa seitsemältä. Lapsen riittävän yöunen näkökulmasta ei ole järkevää viedä lasta työvuorojen välissä kotiin. Tällainen työajoista riippuva vuoropäivähoidon todellinen tarve ei siis välttämättä tule edes päivähoidon hallinnolle näkyviin. Sen vuoksi asiaan on syytä perehtyä nyt esitettyä syvemmin.

Aukioloaikojen laajentamisella tavoiteltiin myös kokoaikaisten työsuhteiden lisääntymistä, mutta tilastojen valossa on käynyt päinvastoin ja osa-aikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet. Vaikka esimerkiksi opiskelijat tekevät monesti mielellään osa-aikatyötä, monelle muulle työntekijälle osa-aikatyö ei ole vapaaehtoista vaan ainoa mahdollisuus työntekoon. Tällaisesta työstä saatu palkka ei edes välttämättä riitä elämiseen, ja epävarmojen lisätuntien sopiminen haittaa normaalin elämän ja tulevaisuuden suunnittelua. Tällaiseen kehitykseen pitäisi myös pystyä puuttumaan.

Myös henkilökunnan muusta työhyvinvoinnista ja turvallisuudesta on huolehdittava. Keskusrikospoliisin tilastojen mukaan esimerkiksi väkivalta ja häiriökäyttäytyminen kaupoissa on selvästi lisääntynyt. Selonteosta käy puolestaan ilmi, että etenkin yksintyöskentely aikaisin aamulla ja myöhään illalla lisää henkilökunnan turvattomuutta. PAMin viime vuonna tekemän kyselyn mukaan 38 prosenttia myyjän tehtävissä olevista työskentelee yksin ainakin välillä. Kun yksi tyypillisimmistä kauppoihin kohdistuvista rikoksista on juuri työntekijään kohdistuva väkivalta ja uhkailu, kaupan alan työpaikoilla on oltava kunnolliset valmiudet kohdata näitä tilanteita ja heidän turvallisuutensa on taattava. Kaupoissa on myös arvioitava, onko henkilökunnan määrä mitoitettu oikein turvallisuusriskeihin nähden.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, että normaalista poikkeavien aukioloaikojen lupamenettelyyn kaivataan yhdenmukaisuutta, niin tänään täälläkin salissa. Lupien myöntämisen keskittämistä yhteen aluehallintovirastoon onkin syytä harkita. Toisaalta myös alueelliset eroavaisuudet ja olot ja esimerkiksi matkailijoiden määrä alueella tai poikkeustarpeet erilaisten tapahtumien aikaan on jatkossakin pystyttävä ottamaan huomioon.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen puheenvuoroni käsitteli enempikin näitä omia ajatuksia ja myönteisiä ajatuksia, joita yleisesti kaupan aukioloon minulla on. Mutta on kiistatta totta, että tämä kaupan aukiolon laajentaminen on aiheuttanut tiettyjä haasteita ja ongelmiakin, ja niitä ei pidä missään tapauksessa vähätellä eikä sivuuttaa tässä keskustelussa, eikä niin ole tapahtunutkaan. Haluan itse tukea edustaja Eero Lehden tekemää esitystä, että yrittäjille voitaisiin taata lain kautta oikeus tuohon yhteen vapaapäivään, ja minun mielestäni siinä toteutuisi paremmin se logiikka kuin siinä, että ilmoittaisimme, että pakolla pitää tehdä näin, vaan annettaisiin lain kautta mahdollisuus pitää tuo vapaapäivä. Edustaja Lehdellä on runsaasti kokemusta yrittäjyydestä, ja luotan hänen asiantuntemukseensa tässäkin.

Toinen asia, joka vaatii vielä huomiota, on tietysti työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Edustaja Salonen käsitteli tätä edellä varsin laajasti ja hyvin, mihin on helppo yhtyä ja todeta se, että näistä kaupan työntekijöistä jopa 86 prosenttia totesi, että tämä kaupan aukiolojen laajentaminen on vaikeuttanut lastenhoidon järjestämistä, ja se on huomio, joka on otettava vakavasti. Yli 21 prosenttia kertoi tarvinneensa vuorohoitoa mutta ei ollut sitä saanut. Ehkä tämä on sitten isompi ongelma maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa, sillä tuo hallituksen antama selvityshän kertoo laajasti, että Vantaalla ei ollut tarvetta päivähoidon muutoksiin, ei Espoossakaan, ja Helsingissäkin iltahoitoa jouduttiin vain pidentämään kello 22:een ja ehkä sunnuntaina hieman on ollut lisää päivähoidon tarvetta, mutta nämä muutokset eivät ole olleet kovinkaan suuria.

Arvoisa puhemies! Kaupan turvallisuudesta on tänään puhuttu paljon. Siihen pitää jatkossakin kiinnittää huomiota ja myös tuohon kaupan saavutettavuuteen. Edustaja Kymäläinen toi esille nämä kivijalkakaupat. Kun kyläkauppoja vuosittain vähenee tuollainen 40 Suomesta, niin uskon, että tämä kehitys tulee taittumaan tässä lähiaikoina ja tulemme näkemään sellaisen uuden murroksen, jossa sellaisia kivijalkakauppoja tulee takaisin myös pienempiin kaupunkeihin ja myös taajamatyyppiseen asutukseen. Lähiruoka on suomalaista ruokaa, jota tässä maassa opitaan entistä enemmän arvostamaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen otti hyvin esille tämän parturi- ja kampaamopuolen asian. Olen myöskin itse ihmetellyt, mitä se tässä lainsäädännössä tarkoittaa. En ole päässyt tarkemmin tutustumaan siihen, että mistä tässä lähdettiin liikkeelle, muuta kuin, että alun perinhän sitä ei ollut tarkoitus pitää tässä lainsäädännössä matkassa.

Nyt sitten, kun tämä menee käsitykseni mukaan valiokuntakäsittelyyn, toivon ja esitän terveiseni kyseiseen valiokuntaan, että ottavat siellä kuultavaksi parturi- ja kampaamoalan henkilöitä siitä, että minkälaisia vaikutuksia tällä on heille ollut, sillä kun minä lueskelin tätä valtioneuvoston tiivistä selontekoa kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista, niin mielestäni tässä ei ollut mainittu näistä vaikutuksista parturi- ja kampaamoalalle sillä tavalla kuin olisin odottanut.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille yhden näkökulman, jota en aikaisemmassa puheenvuorossani ehtinyt sanoa. Nimenomaan haluan puhua kaupan alan työaikojen ja työvuorojen suunnittelusta ja siitä, miten hyvällä suunnittelulla ja sillä, että työntekijät otetaan mukaan osaksi tätä suunnittelua, voidaan poistaa jo näitä täälläkin esille nostettuja ongelmia.

Olen kuullut viestinä juuri tänään, että kaupan alan vakituiset työntekijät sanovat, että nämä osa-aikaiset opiskelijat jopa ensin valitsevat ne työvuorot, joissa he voivat työskennellä, ja vasta sen jälkeen nämä vakituiset työntekijät voivat valita niitä työvuorojaan, joita tekevät. Tämä jatkuva työvuorojen valinta ja se, että niin suuri osa kaupan työntekijöistä on näitä osa-aikaisia, sivutoimenaan kaupassa työskenteleviä, ei mahdollista sitä, että työaikaa voitaisiin suunnitella pitkällä aikavälillä ja suunnitelmallisesti, ja se tekee tästä työstä mahdollisimman epätasaista. Siihen on vaikea sitten yhdistää sitä perhettä ja löytää niitä sopivia päivähoitopaikkoja ja vuoropäivähoitoa, koska pystyy niin lyhyellä aikavälillä tietämään ne omat työaikansa. Eli toivon, että osaratkaisuna on kaupan alan työaikasuunnittelun parantaminen.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Oli kauppojen aukioloaikalainsäädäntö minkälainen tahansa, niin Suomessa pitää noudattaa työsopimuslainsäädäntöä ja niitä sopimuksia, mitkä työnantajan ja työntekijöiden välillä on tehty. Tässä suhteessa ei aukioloaikoihin liittyen ole mitään poikkeusta, se on selvä.

Sitten kun puhutaan, voisiko sanoa, tämmöisistä määräaikaisista taikka tilapäisistä työsuhteista ja muista työsuhteista niiden pysyvien ohella, niin ne ovat usein kovin monelle ihmiselle hyvin tervetulleita tilanteita. Ne myöskin mahdollistavat niille pysyvässä työsuhteessa oleville ihmisille, jotka eivät sunnuntaina esimerkiksi halua töissä olla, eli kaupan palveluksessa sunnuntaina, sen, että he voivat pitää sen vapaansa. Heillä on silloin tuuraaja, joka tulee sille päivälle tai niille vapaapäiville heidän sijaan töihin.

Oleellista on se, että meillä on työtä, ja vielä enemmän työtä jatkossakin. Vaikka selonteko nyt ei puhtaasti ehkä tuonut sitä tietoa tullessaan, mikä oli silloin lain tekemisen hetkellä esillä, että missä määrin tämä mahdollisesti lisäisi työpaikkojen määrää, on selvää, että kauppojen aukiolojen vapauttaminen työn tekemistä on lisännyt.