Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite sisältyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin. Siinä me esitämme, että budjettiin, talousarvioon, otettaisiin 40 miljoonaa euroa, jotta lapsiperheille syntyisi paremmat mahdollisuudet siirtyä osa-aikatyöhön.

Itse aloite ja myöskin raha-asia-aloite perustuvat oikeastaan kysymyksiin, jotka me olemme asettaneet lasten vanhemmille. Olemme tiedustelleet, mikä olisi se kaikkein tärkein uudistus, joka parhaiten palvelisi lapsiperheitä. Kysymys on asetettu monelle kymmenelle, ehkä sadoille, ja vastaukset ovat vaihdelleet.

Perheissä, joissa molemmat ovat työssä, vastaus on ollut hyvin usein: korotetaan lapsilisiä. Myöskin on vastattu: pääsisi osa-aikatyöhön ja ansiomenetys korvattaisiin jollakin tavalla. Perheet, joissa on vain yksi tulonsaaja, ovat toivoneet verohelpotusta perheille, joissa on vain yksi tulonsaaja. Perheissä, joilla on alle kouluikäisiä lapsia, alle kolmevuotiaita lapsia, on useimmiten toivottu korotusta kotihoidon tukeen. Eli vastaukset ovat aika lailla vaihdelleet, mutta merkillepantavaa on, että ei ainakaan meikäläiselle ole tullut yhtäkään sellaista vastausta, että isyyslomaa pitäisi laajentaa. Nämä, mitä perheet ovat toivoneet, ovat siis olleet lapsilisiin korotus, kotihoidon tukeen korotusta, verohelpotusta yhden tulonsaajan perheelle ja sitten erittäin merkittävänä tämä: "Voi, kun pääsisi osa-aikatyöhön ja voisi olla kotona silloin, kun lapsi tulee esimerkiksi koulusta."

Tästä syystä olemme tämän aloitteen tehneet. Tämä aloite on aika lailla samansisältöinen kuin osa-aikaeläkettä koskeva lainsäädäntö. Siinähän korvataan puolet ansionmenetyksestä, jos ikääntynyt henkilö työnantajan suostumuksella siirtyy osa-aikatyöhön. Minä en ole tavannut kovin monta osa-aikaeläkkeellä olevaa henkilöä, joka olisi tyytymätön päätökseen siirtyä osa-aikaeläkkeelle. Valtaosa on ollut erittäin tyytyväisiä. Jos ikääntynyt henkilö haluaa siirtyä osa-aikaeläkkeelle, ja varmasti on tarvettakin monesti siirtyä osa-aikaeläkkeelle, niin uskallan väittää, että vähintään yhtä suuri tarve on lapsiperheen isällä tai äidillä.

Tämä lakialoite poikkeaa jonkin verran aikaisemmin samasta asiasta tehdyistä lakialoitteista siinä mielessä, että tässä edellytetään, että päivittäinen työaika lyhenee. Ei niin, että viikko töissä, viikko vapaata. Se ei palvelisi lasta yhtä hyvin kuin se, että joka päivä työaika olisi selvästi lyhyempi niin, että isä tai äiti voisi olla esimerkiksi kotona, kun lapsi tulee koulusta.

Tämä eroaa muista lakialoitteista myös siinä mielessä, että lapsen ikäraja, milloin työntekijä voisi osa-aikatyöhön siirtyä, on 12 vuotta. Alle 12-vuotiaan isällä tai äidillä olisi mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön. Yleensähän tämä mahdollisuus on rajoitettu 10-vuotiaitten tai alle kouluikäisten vanhempiin, eli tässä on selvästi korkeampi ikäraja.

Sitten kolmas ero on juuri siinä, että ansionmenetyksestä korvataan puolet, enintään kuitenkin 250 euroa kuukaudessa, joka merkitsee käytännössä noin 1 500 markkaa. Olemme laskeneet, että aluksi voisi siirtyä noin 10 000 henkilöä osa-aikatyöhön. Tämä maksaisi noin 40 miljoonaa markkaa. Tietenkin osa tulisi takaisin yhteiskunnalle verotuksen kautta. Jos 10 000 siirtyisi, laki koskisi tietenkin myöskin toista huoltajaa, koskisi lasta, ehkä sisaria ja veljiä jne., jolloin loppujen lopuksi laki tulisi koskemaan kyllä kymmeniätuhansia henkilöitä, ja voi sanoa, että kaikkien elämisen taso nousisi huomattavasti ja siinä hengessä tämä on tehty.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Suomi on työorientoitunut yhteiskunta, ja paljon kuulee tasa-arvonäkökulmasta, että äideille ja isille tulee taata mahdollisuus olla työssä. Mutta niin kuin ed. Kallis toi esille, myös niitä ääniä nyt kuuluu, että äidit ja isät ovat väsyneitä eikä aikaa lastenhoitoon jää. Se on todellinen konkreettinen asia, mikä on perheitten näkökulmasta noussut esille, ja tämä lakialoite vastaa siihen.

Perusteluissa on mielestäni erittäin hyvin tuotu esille se, että edistämällä vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen parannetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he samalla voisivat säilyttää yhteytensä työelämään, että ei tule sitä, että he joutuvat ottamaan mahdollisesti kokonaan itsensä irti työelämästä ja sitten paluu työelämään lasten kotihoidon jälkeen on vaikeampaa. Sekin minun mielestäni tässä on tärkeä näkökulma. Vanhemmat voisivat myös kokea niin, että he saavat antaa tukea lapsilleen hyvin pitkälle vielä, kun lapset ovat jo koulussa. Kun toisaalta nyt etsitään iltapäivähoitojen ym. myötä, että yhteiskunnan on tarjottava perheille tukea, niin tässä on vaihtoehto, jota perheet itsekin haluavat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite 100/2002 vp on kannatettava, onhan kysymys lasten hyvinvoinnista, perheiden hyvinvoinnista, teemasta, josta eilen täällä pitkään ja laajalti ja moniulotteisesti keskustelimme. Tässä on eräs tapa, jolla osaltaan voitaisiin edistää perheitten ja lasten hyvinvointia. Kun Stakesin tutkimuksesta "Mikä lapsiamme uhkaa" ilmenee, että noin 250 000 lapsen vanhemmat tekevät ylipitkää työviikkoa, niin tämä on siinä suhteessa selkeästi elämäntilannetta korjaava asia nimenomaan, että lapsen vanhemmilla olisi enemmän aikaa olla omassa kodissa haluamallaan tavalla lapsen tai lasten kanssa. Tämä on hyvin keskeinen asia ja seuraa Keski-Euroopan ja muidenkin Pohjoismaitten esimerkkiä ja käytäntöä.

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite ja osittainen hoitovapaa ovat kannatettavia, hyviä asioita.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen tekemä lakialoite on perusteluiltaan hyvin kannatettava ja ajatuksenakin hyvin kaunis. Se, miksi suhtaudun hieman skeptisesti tähän lakialoitteeseen siitä huolimatta, että tiedän, että tämä 40 miljoonaa markkaa rahoitetaan pörssiverolla eli maksajakin on jo tiedossa, on se, että meidän suomalaisten vanhempien käyttäytyminen on viime vuosina muuttunut hyvin olennaisella tavalla. Tällainen työorientoituneisuus on tullut tavaksi. Meillä on nimittäin Suomessa järjestelmiä, joissa yhteiskunnan tuki, esimerkiksi osa-aikalisäjärjestelmä, vuorotteluvapaajärjestelmä, erilaiset yhteiskunnan tukijärjestelmät, mahdollistaisivat lapsen hoitamista kotona, jos siihen olisi todellista aitoa halua.

Surullisena seuraan pienessä maalaiskunnassa kehitystä, että kun meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus yhteiskunnan toimesta järjestettynä, niin sellaisetkin vanhemmat, jotka ovat molemmat kotona, kuljettavat lapsensa hoitoon. Te tiedätte kyllä, että ei sitä mahdollisuutta aina käytetä pelkästään sen oman levon takia, vaan sitä käytetään myöskin selvästi väärin. Onko se raha, 250 euroa, tässä se ratkaiseva asia? Eikö oma isä tai äiti haluaisi ilman rahallistakin korvausta kasvattaa omaa lastaan kotona? Tässä on hyvin syvällisistä arvoista kysymys. Minä olen joskus sitä mieltä, että rakkaus olisi ehkä tärkeämpi kuin raha.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhtenä päivänä keskusteltiin siitä, voidaanko lainsäädännöllä rakkaudesta päättää, ja tultiin siihen tulokseen, että se ei ole mahdollista. Ed. Petri Salon puhe oli varsin kaunis, melkein tekisi mieli sanoa liikuttava. Jos ihmiset todella näin toimisivat, niin kyllä meillä olisi onnellinen ja hyvä yhteiskunta. Mutta minulla on se käsitys, että ne, joilla on tätä rakkautta lapsiin, eivät kyllä markoista välitä, vaan ovat silloin kotona lapsia hoitamassa, jos katsovat, että se on lapselle parasta ja myöskin heille itselleen. Sitten tulee kyllä tällaisia perheitä, joilla ihan taloudellisista syistä on pikku pakko olla työssä, ja pieni korvaus voisi olla se houkutin, joka saisi heidät siirtymään osa-aikatyöhön. Sen takia tämä vaatimaton 50 prosentin korvaus ansionmenetyksestä voisi olla se houkutin, joka juuri tähän johtaisi.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun joitakin edustajia on vielä läsnä ja kun ed. Salo mainitsi tuon pörssiveron ja totesi, että rahoituskin on olemassa, ja kun tiedän, että on henkilöitä, jotka edelleen suhtautuvat skeptisesti pörssiveroon, niin haluan nyt todeta, että viimeksi eilen soitin Lontoon pörssiin ja tiedustelin, onko todella niin, että te peritte 0,5 prosenttia pörssiveroa. Vastaus oli aivan selkeä: stamp duty on se oikea termi, eli 0,5 prosentin leimavero peritään aina kaupan yhteydessä.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kiitos vaan ed. Kallikselle, että osasin äänenvärinäni laittaa niin, että puheenikin vaikutti aivan kauniin liikuttavalta. Se ei ollut tarkoitus. Olen kolmen lapsen isä ja tunnen kyllä itse joka päivä pahaa omaatuntoa siitä, kuinka minä omalta osaltani tämän asian hoidan. Ainakin täällä Helsingissä se jää varsin puutteelliseksi. (Välihuuto) — Eräänlaista kännykkä-isyyttä, niin kuin on paljon julkisuudessa keskusteltu.

Haluan vain, ed. Kallis, palauttaa mieleenne esimerkiksi osa-aikalisäjärjestelmän, että voi olla puolet työajasta esimerkiksi ja joku työtön saa työpaikan. Mikseivät esimerkiksi suomalaiset isät tai äidit käytä enemmän tätä jo olemassa olevaa paljon parempaa järjestelmää, jonka rahoitus on järjestetty, puhumattakaan, että olisivat koko vuoden sapattivapaalla, vuorotteluvapaalla, ja saisivat 70 prosenttia ansiosidonnaista tukea, olisivat koko vuoden lapsensa kanssa? Meillä on järjestelmiä. Väitän vain, että meidän suomalaisten silmät kiiluvat tulevassa eläkkeessä ja ansainnassa ja kaikessa muussa ja jokainen markka halutaan repiä riippumatta siitä, tarvitsevatko lapset enemmän isän tai äidin aikaa.

Bjarne Kallis /kd:

Herra puhemies! Kyllä meillä on muitakin instrumentteja, joiden kautta voi siirtyä osa-aikatyöhön, mutta kaikki nämä edellyttävät rahaa. Ed. Petri Salo mainitsi esimerkiksi osa-aikalisän. Budjetissa ei ole riittävästi rahaa. Ei ole niin paljon rahaa varattu, että kaikki halukkaat pääsisivät.