Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisät ovat asia, joka tänään kyselytunnilla oli varsin voimakkaasti esillä. Itse asiassa pääministerin esilletulo tämän asian kanssa pari päivää sitten tämän asian on nostanut esille. Sikäli minua ilahduttaa, että olen saanut eduskuntaryhmämme työnjaossa tämän lakialoitteen nimiini, että voin tässä suurempia saappaita ikään kuin ainakin perästä katsella ja kuulostella, minne ne askeleet kulkevat, ja yrittää vähän hihasta vetää, että tähän suuntaan tätä asiaa vietäisiin eteenpäin. Ryhmämmehän on, niin kuin tämän päivän listalta näkyy, myöskin oman vaihtoehtobudjettinsa muotouttanut ei ainoastaan talousarvioaloitteeksi vaan myös lakialoitteeksi. Tässä lapsilisäesityksessä esitämme pientä korotusta, sinänsä vaatimatonta korotusta, koska euroista oli vähän pula meilläkin, 1,5 prosentin korotusta lapsilisiin kautta linjan. Tästähän pääministeri täällä tänään käytti useampia puheenvuoroja. Siihen voinee tässä yhteydessä myöskin palata.

Mutta ensin lapsilisähistoriasta 90-luvulla, sehän on ollut omalla tavallaan varsin polveileva:

Vuosikymmenen alussa meillä oli voimassa vanha järjestelmä, jossa oli tiettyjä verovähennyksiä perheiden tukena ja sitten lapsilisät olivat tietyn korkuisia. Sitten siellä Ahon hallituksen aikana tehtiin selkeä muutos, eli perhepoliittiset verovähennykset käytännössä poistettiin verotuksesta ja korvaukseksi lapsilisiä nostettiin. Jos katsoo näitä lukuja, jotka tietysti ovat vanhoissa markoissa, niin siellä 90-luvun alussa vielä, esimerkiksi vuonna 93, oli ensimmäisestä lapsesta lapsilisä 366 markkaa, mutta 1. päivästä tammikuuta 94 se oli 570 markkaa. Tai jos katsotaan viidennestä lapsesta, se oli ennen tuota veropoliittisten etujen poistamista 842 markkaa ja muutoksen jälkeen 1 220 markkaa.

Muistan varsin hyvin tuon poliittisen tilanteen, jossa silloin olimme puolueena myöskin hallituksessa, jossa kättä väännettiin, miten tämä lapsilisäuudistus silloin tehtiin, kun nämä perhepoliittiset verovähennykset poistettiin. Siinähän päälinjana oli se, että kompensaatio oli varsin kohtuullinen, mutta sinne useampilapsisille perheille tätä korotusta tehtiin vielä vähän enemmän kuin sinne alkupäähän. Se oli meidän mielestämme sosiaalipoliittisesti perusteltua. Tästä on tänään kyselytunnilla puhuttu: mitä useampia lapsia, sitä suuremmat menot tietysti. Sitten investointikysymykset niin asunnon kuin monien muittenkin hankintojen kohdalla ovat aivan merkittävä tekijä.

Tämän muutoksen jälkeen tuli tietysti sitten Lipposen ensimmäinen hallitus, joka silloisessa taloudellisessa tilanteessa teki leikkauksia lapsilisiin. Historiankirjat kertovat, että vuositasolla heikennys oli 750 miljoonaa markkaa. Kun katsotaan näitä lukuja, niin ensimmäisestä lapsesta tiputtiin 570 markasta 535 markkaan, viidennestä ja jokaisesta seuraavasta 1 220 markasta 1 023 markkaan. Eli tämä muutos toteutettiin siten, että ensimmäisen lapsen lapsilisä pieneni markkamääräisesti vähiten ja sitten lukumäärältään isommissa perheissä vähennys oli suurempi.

Tämän jälkeenhän muutoksia lapsilisiin ei ole kyetty tekemään. Tämä tilanne on itse asiassa meidän lakialoitteemme pohjana ja perustana. Lapsilisien tarkoitushan on perheen tulotasosta riippumatta taata lapsen ja perheen taloudellista perusturvaa. Euroissahan se on tällä hetkellä 90 euroa kuukaudessa ensimmäisestä lapsesta. Lapsilisää saavia perheitä arvioidaan ensi vuonna olevan noin 571 000.

Kaikki tilastot kertovat, että lapsiperheiden saama tuki, verotuksen ja tulonsiirtojen kautta saama tuki, on heikentynyt 90-luvun loppupuolen aikana. Tämä sama tietysti koskee myöskin erityisesti lapsilisiä, jotka ovat entistä enemmän jääneet jälkeen todellisista kulutusmenoista.

Kaiken takana on kysymys myöskin syntyvyydestä. Syntyvyys on viime vuosina laskenut. Tänä ja viime vuonnahan syntyvyysluvut ovat olleet sitä tasoa, että vastaavia löytyy kappalemääräisesti laskien itse asiassa 1800-luvun puolelta.

Lapsiperheitä on tutkittu, niin kuin meiltä aina mielipiteitä kysytään. Eräs perheiden toivoma muutos olisi lapsilisien korottaminen. Siinähän nimenomaan parannetaan lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välisten elinkustannusten ja tulojen eroja.

Meidän esityksemme on siis varsin maltillinen: 1,5 prosentin korotus lapsilisiin. Olemme sen esittäneet tehtäväksi tasaisesti kaikille riippumatta siitä, kuinka monesta lapsesta on kysymys, jolloin ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä muuttuisi 90 erosta 91 euroon 35 senttiin. Sitten tämä lapsiluvusta johtuvaa korotusta haluaisimme myöskin nostaa. Kun se tällä hetkellä on 20 euroa 50 senttiä, niin se olisi sitten laskennallisesti 20 euroa 81 senttiä. Täsmällisiä lukuja, mutta voi olla, että niitä sitten todellisuudessa varmaan valiokunta ja hallitus, jos tälle kannalle tulisivat, toki pyöristäisivät.

Mikä periaate sitten on siinä, että lapsilisiä tulisi korottaa kautta linjan lasten lukumäärään porrastettuna? Mainitsin jo äsken nämä investoinneista aiheutuvat merkittävät lisäkustannukset silloin, kun lapsiperheen koko kasvaa. Mutta täytyy myöskin muistaa, että valitettavasti kolmansista lapsista esimerkiksi tällä hetkellä maksetaan lapsilisiä vain 100 000 lapselle, neljännestä lapsesta 25 000:lle ja sitten sieltä tätä korkeinta nykyistä 172 euron lapsilisää löytyy viidennestä jokaisesta seuraavasta vain 16 000:lle, kun ensimmäisiä lapsia on 571 000 ja toisia lapsia 318 000 näin lehtien keräämien tilastojen mukaan ja valtion talousarvion pohjalta. Eli siinä suhteessa tämä kiistely, jota tänään kyselytunnilla käytiin, autetaanko ensimmäistä, toista vai kolmatta lasta, ei ole taloudellisesti tavattoman merkityksellinen, koska niitä kolmansia ja sitten useampia lapsia on sittenkin suhteellisen vähän.

Yhdymme pääministerin huoleen kyllä tästä lapsilisien tasosta, ja siinä mielessä on selvää, että jos ensimmäisten ja toisten lasten lapsilisää korotetaan, toki se tulee kaikkien lapsiperheiden hyväksi. On toivottavaa, kun hallitus tämän asian toimeksi saa — ehkä sitten seuraava hallitus, niin kuin pääministeri on antanut ymmärtää, että tämä hallitus ei tee — että tuo korotus on sitten riittävä jo siellä ensimmäisessä ja toisessakin lapsessa. Mutta täytyy muistaa, että yhteiskuntamme väestöpolitiikan kannalta me tarvitsisimme huomattavasti enemmän sellaisia perheitä, joissa on myöskin se kolmas lapsi, neljäs lapsi. Siellä on kuitenkin sitä väestöpoliittista potentiaalia, joka meidän vanhenevien ja aina vanhenevan väestön hoidon ja huollonkin kannalta on tavattoman tärkeää. Tässä on kysymys paitsi lapsiperheiden selviämisestä myös koko yhteiskunnan selviämisestä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Olen itse viiden lapsen äiti ja yhdeksän lapsenlapsen mummo ja olen paitsi kokenut myös seurannut, mitä lapsiperheissä on tapahtunut tai tapahtumassa. Ed. Jääskeläinen toi esille historiaa lapsilisistä, mitä Lipposen ensimmäisen hallituksen tekemät leikkaukset lapsilisiin ovat olleet. Ne ovat kyllä ihan konkreettista arkea olleet lapsiperheissä, ja siinä tuli myös todetuksi se, että ne leikkaukset silloin aikoinaan olivat vähiten ensimmäistä lasta koskettavia. Olemme tänään keskustelleet pääministeri Lipposen linjaamasta ajatuksesta näihin lapsilisiin, enkä oikein ymmärrä, vaikka se ehkä koskettaa kaikkia lapsiperheitä, onko se se ensimmäinen, mitä on tehtävä. No, hän joka tapauksessa peräänkuulutti sosiaalipoliittista keskustelua, jota mielestäni olemme lapsiperheitten asioista, kun niitä olemme nostaneet esille, käyneet täällä salissa jo monta kertaa.

Tämä lakialoite on todella mielestäni yksi tärkeä lapsiperheille annettava kädenojennus, että ne selviäisivät arjesta, ja tietenkin se, että saadaan korotuksia lapsilisiin, on yksi. Tässä jo on esillä se, että ei pelkästään olisi yksittäisiä korotuksia vaan mielestäni indeksikorotuksen aikaansaaminen on myös erittäin tärkeää, ja sehän tässä on myös otettu, että jatkossa myös se tulisi hoitaa. Tämän todella toivoisi olevan seuraavassa hallituksessa mutta jo seuraavan vuoden ratkaisuna.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite 106/2002 vp, laki lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta, on kannatettava ja hyvä aloite. Tämä aloite ansaitsee valiokuntakäsittelyssä myönteisen käsittelyn, onhan kysymys lapsiperheitten asian parantamisesta. Lapsissa on kansakunnan, myös Suomen, tulevaisuus. Tilastotieteilijät esittävät hyvin huolestuneina väestön ikäpyramideja. Kuvion pitäisi olla pyramidi, mutta meillä valitettavasti nuorempien ikäluokkien osuus ei ole suotuisa. Monissa kunnissa väestöpyramidi on pikemminkin sienimäinen ilmiö tilastollisesti, graafisesti esitettynä, jossa lasten ja nuorempien ikäluokkien osuus on huomattavan kapea. Tämä on minusta huono suuntaus, johon väestö- ja yhteiskuntapoliittisesti pitäisi vakavasti kiinnittää huomiota.

Perheiden taloudellinen kysymys on tietysti yksi seikka, jolla on vaikutusta siihen, minkä verran perheissä on lapsia, minkä verran pitäjissä, kunnissa, maakunnissa, Suomessa, tässä maassa on lapsia. Talous on eräs seikka, joka tähän vaikuttaa, ja jos lapsiperheille luodaan lapsilisien kautta taloudellisia toimeentulon mahdollisuuksia, se aivan varmasti on osaltaan yhtenä tekijänä edesauttamassa sitä, että tähän maahan synnytetään ja syntyy lisää lapsia. Samalla on kysymys, aivan kuten äsken eläkeikäisten kohdalla, tässä tapauksessa lasten ja lapsiperheiden kohdalla myös syvästä oikeudenmukaisuudesta, mitä tulee toimeentuloon.

Historiallinen tosiasia on se, että kun sotien jälkeen Suomessa raivattiin ja rakennettiin, maata teollistettiin, silloin myös satsattiin lapsiin, lapsilisiin, lasten hyvinvointiin niissä puitteissa, jotka silloin olivat mahdollisia. Loppujen lopuksi tuossa onnistuttiin, näin on annettava tunnustus. Tänä aikana meillä tulisi olla myös samat näköalat, että me näkisimme lapsiperheiden kysymykset yhteiskunnassa silloin, kun on kysymys sosiaalipolitiikasta, perusasioina.

Tänä aikana tietysti opiskeluajat keskimäärin kansalaisilla ovat paljon pidemmät kuin menneitten vuosikymmenien aikana, jolloin kansakoulun jälkeen pääosa väestöstä siirtyi välittömästi työelämään. Nyt on useiden vuosien pitempi opiskeluaika, perheen perustaminen tapahtuu monista syistä, muun muassa opiskeluajasta johtuen ja monista elämän valintatilanteista johtuen, myöhemmin kuin menneitten sukupolvien aikana. Näin ollen lasten syntyminen perheisiin siirtyy siitä, mitä on ehkä aiemmin menneinä vuosikymmeninä ollut. Näin ollen perheisiin sitten syntyy vähemmän lapsia.

Meidän pitäisi luoda nuorille perheille turvalliset elinolosuhteet, myös taloudellisesti. Kun perheissä on opintovelkaa ja muodostetaan perhe-elämää, siinä on otettava asuntovelkaa, elämässä tarvitaan auto, tarvitaan autovelkaa ja muuhunkin elämiseen velkaa. Perheen taloudellinen tilanne silloin, kun menot ovat monta kertaa juuri suurimmillaan, on myös ahtaimmillaan. Tämä tosiasiahan on yleisesti tunnettu ja tiedossa. Siksi juuri tuohon elämänvaiheeseen tulisi myös yhteiskunnan tulla mielestäni hyvin oikeudenmukaisesti toimivalla lapsilisäjärjestelmällä lapsiperheitten tueksi ja avuksi.

Sen takia, arvoisa herra puhemies, kannatan lämpimästi lakialoitteen 106 toteutumista mahdollisimman pian lapsiperheiden parhaaksi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite lapsilisästä on sinänsä mielenkiintoinen, ja asia nousi esiin jo tänään kyselytunnillakin hyvin varhain. On paljon puhuttu indeksitarkistuksesta. En tiedä, olisiko se hyvä vai huono asia, mutta sen toteaisin ainakin, että nämä keskustelut, mitä näitten lakialoitteiden osalta käydään täällä kymmenen kertaa vuodessa, jäisivät sen jälkeen unholaan, koska se tietäisi automaattista korotusta vuosittain näihin lapsilisäratkaisuihin. Sekin voisi olla menetys.

Sen vaan totean, että lapsiperheillä luultavasti kaikilla, lähes kaikilla, on velkaa, joko asuntoa tai muita pakollisia elantokustannuksia varten. Jos nyt katsotaan Lipposen hallituksen talouspolitiikkaa, on se sen verran ainakin vaikuttanut, että se korko, joka on ollut korkeimmillaan 15 prosenttia, on tänä päivänä viitisen prosenttia. Jossakin puolen miljoonan markan lainassa sen merkitys on 50 000 markkaa silkkaa rahaa vuodessa lapsiperheille lisää. Minä kysyn vaan, kuinka paljon lapsilisiä jouduttaisiin nostamaan, jotta nuori lapsiperhe saisi 50 000 markkaa lisää käyttöönsä rahaa. Se on ollut kumminkin täällä vaakakupin toisella puolella, kun lamasta on tätä maata nostettu.

Sinänsä sanoisin, että jos sosiaalipoliittisesti ja oikeudenmukaisesti mietitään lapsilisän nostoa sitten, kun siihen varaa on, niin ehdottomasti se pitäisi suunnata niihin 0—6-vuotiaisiin lapsiin, joiden vanhemmat ovat yleensä työelämän alussa, palkat ovat pienimmillään, velat ovat suurimmillaan, menot kaikkein korkeimmillaan, ja nostaa esimerkiksi 0—6-vuotiaiden lapsien lapsilisää enemmän, koska euro sinne, toinen tänne, sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Painotan vielä, että esimerkiksi tällä koron laskulla on ollut lapsiperheille erinomaisen suuri merkitys ja se on hyvän Lipposen—Niinistön talouspolitiikan ansiota.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ei kannata nyt lähteä keskustelemaan, miksi 90-luvun alussa velat ja korot olivat tavattoman korkealla. Se on jo niin kaukaista poliittista historiaa. Siitä voi kyllä oppia, siinä olivat omat syynsä, eikä varmaan ollut silloin istuva hallitus siinä pääsyyllinen. Jos täällä kaikki tehtäisiin ihan automaattisesti, kävisi juuri niin kuin ed. Petri Salo totesi, että sekin voisi olla vahinko. Mihin sitten meitä tarvittaisiin, jos kaikki olisi automatiikkaa? Silti toivoisin, että lapsilisiin tämä indeksitarkistus tulisi automaattisesti, se olisi kovin tarpeellista.

Luulen, että ei velkoja tai velkojen korkojakaan varmaan käytännössä lapsilisillä pystytä hoitamaan, eikä niitä siihen alun perin ole tarkoitettukaan. Hyvä, että korkotaso on laskenut. Lapsilisien tarkoitushan on tietysti hoitaa niitä kulutusmenoja, joita on enemmän lapsiperheessä kuin lapsettomassa perheessä. Kulutusmenot varmaan ovat näinä vuosina kyllä nousseet. Enhän tässä nyt kovasti riekkunutkaan niitä leikkauksia, mainitsin vain, että ne tehtiin 95. Ryhmämme yrittää katsoa vain tulevaisuuteen, mitä nyt voitaisiin korjata. Menneet ovat menneitä, mutta nyt katsotaan rahoitusta ja suuntaa ja yritetään vähän unohtaa menneitä. Pitää oppia, mutta ei liikaa riekkua.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vielä ed. Jääskeläiselle, että 90-luvun puolenvälin tienoilla kuitenkin lapsilisät pidettiin yllä. Ne pidettiin yllä ottamalla tähän maahan vuosittain 60 miljardia silloista markkaa velkaa, jonka hintaa me olemme maksaneet 90-luvun loppupuolelta. Sanon vaan, että nekin säilytettiin kuitenkin jollakin tasolla, ja sen sanon kuitenkin, että talouspolitiikka, Euroopan unioniin liittyminen ja Emu-ratkaisut ovat kaikki kuitenkin olleet ratkaisuja, jotka ovat tuoneet meille rahapolitiikkaan vapautta ja vakautta, jotka ovat vaikuttaneet korkotasoon. Yhä edelleenkin näinäkin päivinä meillä on kilpailukykyinen korko, joka tarkoittaa sitä, että lapsiperheet pystyvät investoimaan esimerkiksi uuteen kotiinsa. Sillä on suuri merkitys. 90-luvun puolessavälissä nekin lapsilisärahat menivät korkojen hoitamiseen, jottei mennyt tupa alta.