Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta keskittyi hallituksen toimenpidekertomuksessa siviilikriisinhallintaan. Nimittäin siviilikriisinhallinta osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on yksi ehkä keskeisimpiä linjauksia, mitä hallitus ja presidentti on tehnyt. Tarkoitus on se, että siviilikriisinhallinnasta ja Suomen sekä EU:n toiminnasta tällä alueella voitaisiin käydä ajankohtaiskeskustelu vielä keväällä ja syventyä sitten näihin asioihin eduskunnan osalta vielä paremmin.

Valiokunta korostaa tässä mietinnössään, että siviilikriisinhallinta on todellakin keskeinen osa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tavoitteena tulisi olla se, että rinnakkain edettäisiin sotilaallisen ja siviilikriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Näinhän ei ole tapahtunut, vaan vanha traditio on se, että sotilaallinen puoli korostuu ja kehittyy siviilikriisinhallintaa nopeammin. Ei niin, että nämä olisivat vastakkaisia, vaan tiedämme kyllä, että monet uudet uhat ja erityisesti konfliktien ennaltaehkäisy edellyttävät erityisesti siviilikriisinhallintakyvyn kehittämistä.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella siviilikriisinhallinnalle myönnetyt resurssit ovat edelleen riittämättömät eikä toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja koulutukseen voida täysimittaisesti paneutua. Presidentti Ahtisaari on esittänyt kriittisiä havaintoja tämän suhteen. Poliittinen tahto on osa tätä prosessia, ja poliittinen tahto siviilikriisinhallinnan kehittämisestä on harvinaisen yksimielinen. Onkin vähän merkillistä se ja valiokunta huomauttaa siitä, että siviilikriisinhallintaan ei sittenkään valtion tulo- ja menoarvioissa pystytä esittämään määrärahoja.

Mutta kyse ei ole pelkästään resursseita. On aina helppo sanoa, että johonkin pitää saada lisää rahaa ja ongelmat ratkeavat. Mutta kysymys ei todellakaan ole pelkästään resursseista. Ulkoasiainvaliokunta on sen vuoksi kiinnittänyt erityistä huomiota Suomen siviilikriisinhallintaan niin, että nimenomaan viranomaisten yhteistyötä ja koordinaatiota kehitetään. Valitettavasti eri ministeriöiden ja hallinnonalojen berliininmuurit ovat edelleen niin vahvoja, että tällaiseen kunnon koordinaatioon ei ole päästy.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myöskään Euroopan unionin siviilikriisinhallinnassa ei ole päästy eteenpäin kaikilla painopistealueilla eli siviilipoliisitoimessa, pelastustoimessa, oikeusvaltion ja julkishallinnon kehittämisessä. Toistaiseksi vain poliisitoimessa on saavutettu operationaalinen toimintakyky, ja valiokunta edellyttää, että hallitus tukee aktiivisesti EU:n siviilikriisinhallinnan tasapuolista kehittämistä ja resurssien lisäämistä.

Valiokunnan mietinnössä korostetaan voimakkaasti konfliktien ennaltaehkäisyä, ja se edellyttää tehokasta ennakkovaroitusjärjestelmää, riittävää keinovalikoimaa ja yhteistä arviota tilanteeseen puuttumisesta. Ihmisoikeuksien monitorointi on osa tätä toimintaa, ja valiokunta toteaa, että siviilikriisinhallinta on läheisessä yhteydessä myös kehitysyhteistyöhön ja muuhun taloudelliseen avustustoimintaan. Konfliktien ennaltaehkäisy ja vakautustavoitteet tulisikin valiokunnan mielestä integroida järjestelmällisemmin myös kehitysyhteistyöohjelmiin ja kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Korostamme myös sitä, että siviilien suojelemiseen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. YK:n, EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen tulee pyrkiä konkreettisiin tuloksiin siviilien suojelun parantamiseksi.

Myös ympäristökysymyksiä tulee arvioida osana siviilikriisinhallintaa. Siviiliväestön ja ympäristön suojelemiseksi on tärkeää, että ympäristöarvioinnit voidaan suorittaa heti konfliktien päättymisen jälkeen. Tässä arvokasta työtä tekee tällä hetkellä yksi niistä monista hyvistä suomalaisista diplomaateista maailmalla: Pekka Haavisto on tähän erikoistumassa ja erikoistunut.

Tässä mietinnössään valiokunta katsoo, että siviilikriisinhallinnan koulutukseen ja valmennukseen sekä järjestöjen väliseen yhteistyöhön tulee kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota, ja valiokunta pitää perusteltuna ja tarpeellisena esitystä itsenäisen siviilikriisinhallintakoulutuskeskuksen perustamisesta. Tätä presidentti Ahtisaari on voimakkaasti ajanut. Siviilikriisinhallinnan koulutus Suomessa vaatii systemaattista yhteistyötä ja koordinaatiota, mutta myös lisää resursseja. Koulutuksen tulisi sisältää kaikille yhteisiä valmennusjaksoja, ja valmiuksien vahvistamiseksi ja rekrytointipohjan kasvattamiseksi on koulutuksen lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, että palvelussuhteiden ehdot ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä.

Keskeisenä kehittämisperiaatteena siviilikriisinhallinnassa on se, että tarjonnan painopisteen on oltava laadussa eikä määrässä. Kehittämistoiminnan painopisteitä on syytä tarkastella aika ajoin uudestaan. On tärkeää, että myös oikeusvaltion kehittämiseen, mukaan lukien ihmisoikeudet, kiinnitetään tulevaisuudessa suurempaa huomiota.

Arvoisa puhemies! Kaikki Suomen ulkopoliittiset johtajat korostavat siviilikriisinhallintaa, ja kyllä tästä on mahdollista kehittää semmoinen suomalainen osaamisen oikea erityisalue, jolla Suomi voi kansainvälisissä yhteisöissä tarjota omaa apuaan. Sen takia eduskunnan pitää olla mukana tässä poliittisen tahdon muotoutumisessa. Valiokunta mietinnössään ehdottaa kahta lausumaa:

1. "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on lisätä siviilikriisinhallinnan resursseja niin, että toiminnan kehittämiseen voidaan panostaa täysimittaisesti."

2. "Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii aktiivisesti EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämiseksi kaikilla painopistealueilla eli siviilipoliisitoimessa, pelastustoimessa, oikeusvaltion ja julkishallinnon kehittämisessä."

On harmi, että täällä ei ole asiasta vastaavia ministereitä paikalla, mutta ehkä heidän avustajansa sitten toimittavat nämä puheenvuorot ministereiden tietoon. Eduskunta tulee kyllä seuraamaan tämän vaalikauden aikana, mitä tässä asiassa todella tapahtuu.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Balkanin sota merkitsi muutosta EU:n politiikkaan. EU lähti kehittämään vauhdikkaasti omaa kriisinhallintakykyään, ja painopiste on aluksi ollut tuolla sotilaallisen kriisinhallinnan puolella. Pidän erittäin tärkeänä, että nyt erityisesti, kun hallitustenvälinen konferenssi käsittelee sotilaallisen kriisinhallinnan kysymyksiä, Suomesta lähtee liikkeelle aloite, jonka tavoitteena on nimenomaan siviilikriisinhallinnan vahvistaminen. Tätä tavoitettahan palvelee erityisesti ulkoasiainvaliokunnan toinen lausuma liittyen siihen, että Suomen pitää olla EU:ssa näissä asioissa aktiivinen. Totta kai myös ensimmäinen lausuma, joka liittyy yleiseen resurssien lisäämiseen tällä alalla, on tärkeä.

Katson, että tällä hetkellä EU:lta puuttuu visio siitä, mitä sen siviilikriisinhallinta parhaimmillaan voisi olla. Tarvitaan toisaalta erikoistumista ja toisaalta koordinaatiota. On nimittäin olemassa se vaara, että tämä EU:n siviilikriisinhallinta nähdään suppeasti vain poliisitoiminnan kysymykseksi ja järjestyksen luomiseksi konfliktin jälkeisessä tilanteessa, ja näin suppeastihan tätä kysymystä ei tietenkään pitäisi rajata. Näin ollen painotukset, jotka liittyvät juuri konfliktien ennaltaehkäisyyn ja koordinaatioon myös kehitysyhteistyövarojen suuntaan, mihin siis valiokunnan mietinnössäkin viitataan, ovat erittäin tärkeitä.

Totta kai siviilikriisinhallintaan tarvitaan taloudellisia voimavaroja, mutta myös ideoita, ja tässä näen työn kansalaisjärjestöjen ja näiden hallitustenvälisten järjestöjen välillä erittäinkin keskeiseksi, koska esimerkiksi Amnesty International tekee hyvin tärkeää työtä perustuen siihen, että sen toiminta ei ole riippuvaista mistään hallituksesta. Se saa rahoituksensa yksityisiltä ihmisiltä, ja näin ollen se pyrkii tekemään mahdollisimman riippumattomia arvioita ihmisoikeustilanteesta eri maissa. Tämä monitorointi on tärkeää, mutta totta kai myös kansainvälisten järjestöjen ja yhteisöjen mukaan lukien EU täytyy kehittää omia menetelmiään, ja siihen tarvitaan mukaan tutkijoita ja valveutuneisuutta kaiken kaikkiaan ihmisoikeustilanteen ja demokratiakehityksen tarkkailemiseksi. Katsoisin, että ulkoministeriön pitäisi käyttää merkittävästi enemmän voimavaroja juuri tähän ideointityöhön, jotta Suomen aloitteet EU:ssa siviilikriisinhallinnan kehittämiseksi olisivat tuloksellisempia.

Ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ainakin hyvin tietävät, että ministeri Erkki Tuomioja ja edesmennyt ulkoministeri Lindh tekivät aloitteen siviilikriisinhallinnan kehittämisestä joitakin vuosia sitten ja tämä osaltaan vei EU:n kehitystä eteenpäin. Mutta nyt, jos ulkoministeriö käyttäisi enemmän voimavaroja joko yksin tai yhteistyössä jonkin tutkivan tahon kanssa tämän EU:n siviilikriisinhallintakonseptin kehittämiseksi, niin olisi mahdollisuus kyllä mennä eteenpäin, sanoisiko, pitemminkin askelin. Siksi on erittäin tärkeää, että näihin asioihin ulkoministeriössä perinpohjaisesti paneudutaan viimeistään sitten hvk:n päätyttyä, eli eihän tämä kriisinhallintakysymysten käsittely lopu hvk:hon, vaan sen pitää nimenomaan jatkua ainakin näiltä osin myöhemminkin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota muutamiin ongelmakohtiin siviilikriisinhallinnan alalla. Viime aikoina näiden henkilöiden, jotka ovat työskennelleet siviilikriisinhallinnassa erityisesti humanitaarisissa operaatioissa, riskit ovat kasvaneet. En viittaa yksinomaan siihen, että Bagdadissa tuhottiin Punaisen Ristin toimisto, vaan tämä havainto kriisinhallinnan riskialttiudesta liittyy myös moniin muihin konfliktin jälkeisiin tilanteisiin, joissa humanitaariset järjestöt ja YK:n alaiset järjestöt tarjoavat apuaan. Työntekijöiden turvallisuuden takaaminen on avainkysymys, joka liittyy myös siihen, että siviilihenkilöille voidaan taata turva. Näin ollen pidän tärkeänä, että myös tällä puolella mietitään niitä keinoja, miten henkilökunnan turvallisuus siviilipuolella voidaan taata, ja samalla tämä kysymys liittyy siviiliväestön suojeluun.

Arvoisa puhemies! Uusi kysymyskenttä, joka liittyy sotien ympäristövaikutuksiin, on hyvin tärkeä selvitettävä asia. Pekka Haaviston lausunto valiokuntakäsittelyssä oli erittäin arvokas, ja hän viittasi myös siihen, että sodankäynnin normeja pitäisi muuttaa siihen suuntaan, että ympäristönäkökulma otetaan paremmin huomioon, ja myös siihen, että konfliktitilanteiden jälkeen näitä ympäristöarvioita pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan suojata siviileitä ja jotta voidaan estää pitkällinen ympäristön tilan huononeminen.

Keskustelu sodan ympäristöarvioinnista on eräällä lailla makaaberia, mutta katson kuitenkin, että jos Suomi pyrkii edistämään kansainvälistä oikeutta ja sen parempaa toteutumista, niin myös ympäristönäkökulma sodankäyntiin on eräs kysymys, joka Suomen pitää ottaa esille.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Allekirjoitan nämä ed. Ulla Anttilan kannanotot täysin ja myös sen huolen, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Jaakonsaari kertoi näiden resurssien riittämättömyydestä. Onhan se aika nurinkurinen tilanne, että siviilikriisinhallintaan, jota ainakin vasemmistoliitto pitää keskeisenä turvallisuustekijänä ja tärkeänä vakauden lisääjänä ja maailmanrauhan turvaajana, ei määrärahoja myönnetä, ei edes siinä määrin kuin sotilaalliseen kriisihallintaan, puhumattakaan, että samalla tavalla kuin puolustusmenot on nyt päätetty sitoa indeksiin sidottaisiin siviilikriisinhallinnan määrärahat myöskin. Kyllä tämä huoli on paikallaan, ja valiokunta on tässä mietinnössään ihan oikein kiinnittänyt siihen huomiota.