Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva rikoslain uudistaminen on sinänsä iso paketti ja käsittää monia eri asioita, mutta otan tässä esiin vain kohdan, joka koskee lapsikaappausta koskevan rangaistussäännöksen muuttamista.

Viime vuoden toukokuussa tekemäni lakialoite on nyt poikinut tulosta. Tuolloin yhteensä 108 kansanedustajaa vaati lapsikaappauspykälän ottamista rikoslakiin ja lapsikaappausseuraamusten kiristämistä niin, että maksimirangaistus nousee kuuden kuukauden vankeusrangaistuksesta kahteen vuoteen. Kun maksimirangaistus on ollut Suomessa alle tämän kahden vuoden, teon moitittavuus ei ole ollut riittävä ennaltaehkäisyn ja kansainvälisen vertailun näkökulmasta ja näin esimerkiksi poliisi ei ole voinut puuttua jo alkaneeseen kaappaustilanteeseen.

Nyt tämän 108 kansanedustajan vaatimus on toteutumassa, koska hallitus on tehnyt rikoslain muuttamiseksi eduskunnalle esityksen, jossa eräänä kohtana on se, että lapsikaappaus kriminalisoidaan asiasisällöllisesti lakialoitteeni mukaisesti. Tämän lakialoitteeni lähetekeskustelusta tuli muutama päivä sitten kuluneeksi 17 kuukautta, joten missään jäniksen selässä ei tässä asiassa hallitus ole toiminut.

Tämä asia on ollut vireillä jo ainakin helmikuusta 2002, jolloin ulkoministeriö lähti siitä, että tämän teon enimmäisrangaistusta pitää korottaa. Olen tehnyt lisäksi esityksiä talousarvioon, jotta rangaistussäännösten muuttamiseksi jo tehtyjen kaappausten ratkaisemiseksi olisi riittävästi rahaa. Toistaiseksi nämä lapsikaappaustalousarvioaloitteet on kuitenkin eduskunnassa äänestetty nurin. Vaikka aikaa on kulunut, olen tyytyväinen, että tämä asia nyt etenee, ja toivon, että viimeistään ensi vuoden alusta tämä muutos tulisi voimaan.

On tärkeää tehostaa kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisointia ja näin helpottaa lapsikaappauksen vastaista työtä. Suomi kansainvälistyy kovaa vauhtia, ja nämä kaappaukset tulevat varmastikin lisääntymään koko ajan. Ei kenelläkään ole oikeutta ottaa lakia omiin käsiinsä siinä kohtaa, kun laki ei omaa mieltä miellytä. Niin kauan kuin huoltajuusriita on kesken, ei Suomen kansalaisella eikä kenelläkään muulla ole oikeutta viedä lasta maan rajojen ulkopuolelle luvattomasti. Vuosittain täällä käsitellään noin 15 tai 20 tällaista tapausta mukaan lukien myös maahamme luvattomasti tuodut lapset. On hyvä, että tässä lakiesityksessä on myös huomioitu se, että lapsikaappauksesta voitaisiin jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksentekijä on vapaaehtoisesti palauttanut lapsen, jos lapsen etu sitä vaatii tai jos siihen on muu erityinen syy.

Lapsikaappaus on erittäin vakava ihmisoikeusloukkaus, ja tällä lainmuutoksella voitaisiin näitä ihmisoikeusloukkauksia ennaltaehkäistä nykyistä paremmin. Toki on muitakin keinoja, mutta tämä on niistä yksi. Kuten olen todennut, ulkoministeriöstä on jo yli kolme vuotta sitten sanottu, että kansainvälisten lapsikaappausten rangaistusmaksimia on korotettava ja että nykyisen kriminalisoinnin tehostaminen on välttämätöntä ja vastaa sekä kansalaisyhteiskunnan että viranomaisten odotuksia. Ongelmana on ollut se, että oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla on ollut jatkuvasti lapsikaappauksen rangaistussäännösten uudistamista kiireellisempiä hankkeita. Tällä 108 kansanedustajan lakialoitteella on ollut käsitykseni mukaan selvää vaikutusta asian vauhdittamiseen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Puutun omassa puheenvuorossani tämän esityksen sisältämään ehdotukseen syyteoikeuden vanhentumista koskevien säännösten muuttamisesta. Tässä hallituksen esityksessähän ehdotetaan, että tiettyjen lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeus ei vanhene, ennen kuin asianomistaja täyttää 28 vuotta. Tämä koskisi siis lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä sekä alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen. Sitten vielä tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyviä erityissäännöksiä sovellettaisiin taannehtivasti jo vuonna 99 tai sen jälkeen tehtyihin rikoksiin.

Lasten suojelemiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä on viime vuosina, viimeisen kymmenen vuoden aikana, otettu useita edistysaskeleita, ja tämä hallituksen aloite on tärkeä myönteinen askel. Olen iloinen siitä, että saamme hallitukselta tällaisen esityksen.

Lähes saman sisältöisessä lakialoitteessani ehdotin lokakuussa 2003, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosoikeudellinen vanhentumisaika laskettaisiin siitä, kun uhri tulee täysi-ikäiseksi. Tällaisia lainsäädäntöjähän on muissa maissa, esimerkiksi Pohjoismaissa, olemassa. On selvää, että alle 18-vuotiaalta ei voida edellyttää harkintakykyä asiassa, josta hänen on erittäin vaikeaa kertoa edes läheiselle aikuiselle.

Tässä hallituksen esityksessä hallitus on päätynyt hieman lyhyempään vanhentumisaikaan. Nimittäin selkein muutos omaan esitykseeni nähden koskettaa juuri näitä törkeitä rikoksia, joiden vanhentumisaika on 20 vuotta, ja niiden osalta hallituksen esitys merkitsee kymmenisen vuotta lyhyempää vanhentumisaikaa kuin tuo oma aloitteeni. Mutta se on toki asia, mitä valiokunnassa pitää pohtia, mikä siinä on järkevää.

Joka tapauksessa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu niihin rikoksiin, joissa lapsen on vaikea ilmoittaa rikoksesta viranomaiselle vanhentumisajan kuluessa ja varsinkin niissä tilanteissa, joissa tekijä on lapselle hyvin läheinen henkilö, esimerkiksi hänen vanhempansa tai opettajansa tai joku muu henkilö, josta hän on riippuvainen. Antamalla poikkeuksellisen vanhentumisajan puitteissa mahdollisuuden syyttää rikoksesta yhteiskunta myöntää lapsen joutuneen uhriksi ja olevan syytön kokemaansa väkivaltaan. Monesti tämä oikeusprosessi on jo sinänsä terapeuttinen uhrin kannalta, vaikka se käytäisiin vasta aikuisiällä, koska silloin tulee mahdolliseksi käsitellä myös niitä ikäviä psykologisia kokemuksia, joita lapsi on joutunut käymään läpi. Toki on tärkeää saada myös rikoksen tekijä kärsimään rangaistustaan, ennemmin tai myöhemmin.

Pedofilian uhrit kertovat useimmiten, että todellakin asian selvittämisellä on merkittävä vaikutus, jotta eheytyminen ja parantuminen voi lähteä liikkeelle. Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ehkä traagisinta on se, että usein juuri lapsi kokee syvempää syyllisyyttä tapahtuneesta kuin tekijä. Paatunut pedofiili saattaa kokea itsensä täysin syyttömäksi, ja lapsi sen sijaan kokee tapahtuneesta syyllisyyttä. Syyllisyyden kokemus on niitä merkittävimpiä esteitä sille, miksi lapsi ei uskalla edes teini-ikäisenä ottaa asiaa esille. Kun sitten oikeudessa tekoon todetaan sen tekijä yksiselitteisesti syylliseksi, teon uhrikin voi vapautua tästä syyllisyyden taakasta ja käydä paremmin sitä omaa toipumisprosessiaan läpi.

Vanhentumisajan pidentämisen ulottamista koskemaan myös ainakin vakavimpia lapsiin kohdistuvia pahoinpitelyrikoksia olisi syytä myös harkita. Hallituksen esityksessä tätä on pohdittu, mutta sitä ei ole pidetty tarpeellisena. On tilanteita, joissa lapselle on esimerkiksi oman vanhemman pahoinpitelystä aiheutunut pysyvä ruumiinvamma eikä hänen ole enää aikuisena mahdollista nostaa syytettä tapahtuneesta, vaikka sille kenties saataisiin ihan vedenpitävä näyttö vielä myöhemmässä vaiheessa. Kyllä mielestäni valiokunnassa tulisi ainakin harkita, pitäisikö tähän olla myös mahdollisuus eli siihen, että sisällytettäisiin tähän nämä törkeät lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyrikokset.

Tästä nyt esillä olevasta uudistuksesta huolimatta on vielä edelleenkin paljon tehtävää, ja haluan, herra puhemies, muutamalla sanalla sitäkin sivuta, koska uskon, että valiokunnassa tästäkin voidaan keskustella. Korkein oikeushan antoi syyskuussa merkittävän ennakkopäätöksen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneessa asiassa. Tuossa yhteydessä tuomioistuin totesi rikoslain mukaisesti, että tapauksessa, jossa tekijä ei koskettele nimenomaan sukupuolielimiä, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rangaistavaa vain, jos tekijä tavoittelee tällä teollaan itselleen seksuaalista tyydytystä. Jotta tekijää voitaisiin rangaista, edellytetään siis, että tekijällä on tällaiset tavoitteet ja motiivit ja että myös voidaan osoittaa, että hän on tätä tavoitellut. Jos teon laadusta tai muusta olosuhteesta ei voida todeta tai päätellä tätä, teko ei olisi rangaistava lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Laissa on näin tulkittuna otettu huomioon vain tekijän näkökulma. Uhrina olevan lapsen näkökulmasta on aivan samantekevää, mitä tekijä tavoittelee. Teon pitäisi olla rangaistava, jos se olennaisesti loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, kuten oikeustieteen professori Johanna Niemi-Kiesiläinen totesi toissa viikolla Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan: "Lain tarkoitus on suojata lapsen kehitystä, eikä seksuaalinen kehitys ole riippuvainen siitä, onko lapsen koskemattomuutta rikkovan teon taustalla seksuaalisen tyydytyksen hakeminen. Tavoitteena on lapsen suojeleminen häntä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta."

Arvoisa puhemies! Rikoslakia tulisi mielestäni uudistaa siten, että uhrin näkökulma otettaisiin paremmin huomioon. Samalla tulisi pohtia, miten voitaisiin puuttua lievempiin tekoihin, kuten seksuaaliseen häirintään, joka sekin vaarantaa lasten ja nuorten tasapainoista kehitystä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tervetulleena voidaan pitää hallituksen esitystä syyteoikeuden pidentämisestä 28 vuoteen koskien henkilöä, joka on joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai joka on alle 18-vuotiaana joutunut raiskauksen tai sukupuoliyhteyteen pakottamisen uhriksi.

Mutta lakiesityksessä ei ole otettu kantaa rankaisukäytäntöihin: Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi tuomita enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen, mutta vähimmäisrangaistus on jätetty määrittelemättä. Olen sitä mieltä, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vähimmäisrangaistuksen pitää olla kolme vuotta ehdotonta vankeutta ja enimmäisrangaistuksen seitsemän vuotta vastaavasti. Lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitää voida rangaista vähintään neljän vuoden ja enintään kymmenen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Mielestäni yhteiskunnan tulee suhtautua poikkeuksellisen ankarasti pedofiliatapauksiin. Nyt oikeusjärjestelmä lepsuilee tässä asiassa.

Arvoisa herra puhemies! Myös raiskaustuomiot ovat olleet niin lieviä ja olemattomia, että niiden osalta rangaistuskäytäntöä tulee muuttaa tiukemmaksi. Raiskauksesta tulee saada vähintään kolme vuotta ehdotonta vankeutta, törkeästä raiskauksesta tulee vastaavasti saada kuusi vuotta ehdotonta vankeutta.

Hallitus suhtautuu lapsikaappaukseen aika kevyesti. Esityksen mukaan rikoksentekijä on tuomittava lapsikaappauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Viime vuosina olemme saaneet tietoa lukuisista lapsikaappauksista, jotka ovat johtuneet oikeusjärjestelmän lepsusta suhtautumisesta Suomen kansalaisen oikeuteen lapsiinsa. Siksi lapsikaappauksista on määrättävä huomattavasti tiukempia tuomioita, kuten esimerkiksi vähintään kolme vuotta ja enintään seitsemän vuotta ehdotonta vankeutta.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni hallituksen esityksessä 34 a luvun 1 §:n muotoilu on harkitsematon. Eikö nykyisessä laissa mainittu ihmisryöstön käsite poikkea ihmiskaupan käsitteestä? Lisäksi pykälässä on maininta törkeästä ihmiskaupasta. Katsooko hallitus, että ihmiskaupassa on myös ei-törkeitä piirteitä?

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ilmiönä kansainvälinen lapsikaappaus on maailmanlaajuinen ja Suomessakin kasvava ongelma. Euroopassa tehdään vuosittain noin 1 500 lapsikaappausta, ja nämä kaappaustapaukset ovat vaikeutuneet ja muuttuneet pitkäkestoisemmiksi. Useimmiten nämä kaappaukset vielä tapahtuvat niin, että lapset viedään Haagin lapsikaappaussopimuksen ulkopuolisiin maihin, ja siksi ne ovat pitkäkestoisia ja hankalia.

Tässä rikoslain uudistuksessa on myös lapsiseksirikosten vanhenemisaika pitenemässä. On totta, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset saattavat tulla ilmi erittäin myöhään, koska monesti uhrit ilmoittavat teosta vasta tultuaan täysi-ikäisiksi, koska näihin rikoksiin liittyy usein se, että rikoksentekijä syyllistää lasta niin, että hän saattaa itse kokea olevansa syyllinen tai myötävaikuttaneensa jotenkin tapahtumaan. Siksi saattaa kulua useita vuosia, kunnes uhri edes ymmärtää olleensa uhri ja uskaltaa ilmoittaa rikoksesta, joten tämä lainmuutos on erittäin tervetullut.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse lakivaliokunnan jäsen enkä lähde ottamaan etukäteen kovin tiukkoja kantoja tässä esityksessä oleviin yksityiskohtiin, koska haluan kuulla asiantuntijoita. Mutta sen verran haluan tässä käyttää puheenvuoroa, että onnittelen, ed. Karttunen, teitä. Minä väitän, että jos teidän lakialoitteenne mukainen esitys saadaan näinkin perusteellisena hallituksen esityksenä noin 17 kuukauden jälkeen tänne eduskunnan käsittelyyn, niin se on ollut minun mielestäni hyvin onnistunutta kansanedustajan toimintaa.

Toivon mukaan ja uskon niin, että olette omalla hyvällä toiminnallanne vaikuttanut siihen, että tällä vaalikaudella ja jo muutaman kuukauden jälkeen me saamme hyväksyttyä lakipaketin, johon selvästi on kansainvälistä tarvetta. Kansainvälistyvässä maailmassa, missä esimerkiksi lapset ovat monikansallisia, isä ja äiti saattavat asua eri maissa tai heillä voi olla eri kansalaisuus, nämä ongelmat meillä lisääntyvät. Niistä saadaan suuria otsikoita tänä päivänä.

Tässä lakiesityksessä on hyvää se, että tämä rangaistusmaksimi nousee kahteen vuoteen asti, mikä mahdollistaa poliisin ja esitutkintaviranomaisten puuttua jo varhaisessa vaiheessa lapsikaappaukseen, koska nyt rangaistusmaksimi riittää voimakkaisiinkin estäviin toimenpiteisiin, niin että rikos ei koskaan toteudu. Tämä on tässä erittäin suuri muutos verrattuna entiseen.

Kun ed. Räsänen toi täällä esiin muita kipupisteitä liittyen törkeisiin pahoinpitelyihin, jotka muuten olisivat vanhentuneet, niin lupaan, että me lakivaliokunnassa kiinnitämme tähän seikkaan erityistä huomiota.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainministeriönkin mukaan kaikki keinot, jotka ovat käytettävissä näiden epätoivottujen lapsikaappaustapausten ennalta ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi, tulisi huomioida. Ministeriön mukaan kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisoinnin tehostaminen on välttämätöntä ja vastaa sekä kansalaisyhteiskunnan että viranomaisten odotuksia, ja siksi tämä lainmuutos on myöskin erittäin tervetullut.