Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on sairausvakuutuslain muuttamisesta tilanteessa, jossa on tarkoitus helpottaa ja yksinkertaistaa opiskelijan tilannetta ja helpottaa elämäntilannetta silloin, kun opiskelija sairastuu. Nykyisinhän voimassa olevan lain mukaan ollaan tilanteessa, että sairastuessaan opiskelijan ei kannata — se on mahdollista mutta hankalaa — yrittää saada sairauteen liittyvää korvausta. Tuo sairastamisaika tulee lasketuksi opintorahakauteen, mistä seuraa se, että opiskeluun käytettävissä oleva aika ja opintorahaan käytettävissä oleva aika lyhenee.

Nyt ollaan siirtymässä järjestelmään, joka tukee ensinnäkin syyperusteista sosiaaliturvaa, niin että opiskelija tulee oikeutetuksi sairauspäivärahaan siltä ajalta, kun hänellä on tähän syy. Uudistus yksinkertaistaa ja selkeyttää etuuksien toimeenpanoa, koska opiskelija voi nostaa opintotukea siihen asti, kun sairauspäivärahan maksatus alkaa, ja toisinpäin: sairauteen luettava aika on poissa opintotukiajasta, eli opintotuen, opintorahan, aika on käytettävissä maksimaalisesti opiskeluun liittyen.

Esityksen perusteluissa on tuotu esiin, että etuuksien yhteensovittamisessa saattaa syntyä ongelmia, ja tätä varten tulee erityistä huomiota kiinnittää esimerkiksi siihen, miten toimeentulotukeen liittyvä lainsäädäntö tai miten toimeentulotuen maksatus opiskelijoitten kohdalla toteutuu. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimeentulotuen ohjeistuksessa huomioidaan uudistuksen vaikutus tukien myöntämiseen.

Erikseen on todettava, että opiskelijahan opiskeluajalta saa opintotuen asumislisää. Jatkossa sairastuessaan ja opintotuen lakkauttamisen jälkeen opiskelija siirtyy yleisen asumistuen piiriin.

Nykyisin yhä useampi opiskelija tekee työtä. Tämän lakiesityksen mukaan tuota työntekoa ei oteta sairauspäivärahaa laskettaessa huomioon. Tämä valiokunnan mietintö ja hallituksen esitys lähtee siitä, että opiskeluaika on opiskeluaikaa, ja tämän pohjana on se, että meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, ja niin kuin puheenvuoroni aluksi sanoin, tämä opiskelijoihin liittyvä asia vahvistaa tämän syyperusteisen sosiaaliturvan perimmäistä tarkoitusta. Kuitenkin kun ollaan tilanteessa, missä yhä useampi opiskelija siis työtä tekee, niin valiokunnassa nousi keskusteluun se, tulisiko mahdollistaa tämän työnteon huomioiminen myös sairauspäivärahaa laskettaessa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tässä vaiheessa suoda vaan edetään tämän vähimmäispäivärahan kautta.

Kuten sivistysvaliokuntakin lausunnossaan toteaa, uudistuksen jälkeen syntyy nykyistä harvemmin tilanteita, joissa opiskelija sairastuessaan jäisi kokonaan etuuksien ulkopuolelle, ja toimeentulokatkokset olisivat nykyistä lyhytkestoisempia. Valiokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia opiskelijoiden sairaudenaikaiseen toimeentuloon seurataan. Samoin on tärkeää seurata sitä, missä määrin etuuksien ensisijaisuusjärjestyksen muuttaminen tosiasiallisesti lisää opiskelijoiden sairauslomia ja siten parantaa opiskelijoiden sosiaaliturvaa tarkoitetulla tavalla.

Kaiken kaikkiaan valiokunta pitää tarpeellisena, että opiskelijoiden ensisijaista toimeentuloturvaa kehitetään niin, että opiskelijoiden toimeentulotuen tarvetta voidaan vähentää.

Valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta: toisessa on lausuma, ja toinen vastalause sisältää eriäviä näkemyksiä valiokunnan perusteluteksteihin liittyen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on lähtökohtaisesti hyvä. Se selkiyttää ja helpottaa opiskelijan mahdollisuutta siirtyä opintotuen piiristä sairauspäivärahan piiriin. Tällä hetkellähän opiskelijan on katkaistava opintotuki voidakseen hakea sairauspäivärahaa, ja näin opiskelija usein joutuu odottamaan mahdollista sairauspäivärahapäätöstä ilman mitään tukea. Nyt tämän esityksen mukaisessa mallissa Kela katkaisee opintotuen sairauspäivärahan myöntöpäätöksen yhteydessä.

Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja, ed. Rehula, totesi, sairauspäivärahan laskennassa otetaan opiskelijoiden osalta huomioon ainoastaan työtulot tai opintoraha, vaikka opiskelijan säännölliset tulot muotoutuvat useasta eri osasta, eli opintolainaa ei oteta huomioon päivärahaa laskettaessa. Opiskelijoiden toimeentulosta keskimäärin 42 prosenttia koostuu omista tuloista ja 40 prosenttia valtion tuesta. Kuitenkin opiskelijan sairauspäiväraha lasketaan ainoastaan jommastakummasta näistä. Sairauspäivärahalle siirryttäessä käytännössä siis opiskelijan tulot putoa-vat aivan radikaalisti, vaikka kiinteät kulut eivät siitä toki juuri muutu: jossakin on asuttava, ja joka päivä on syötävä.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että opintotuen asumislisää saanut opiskelija siirtyy sairastuessaan ja opintotuen lakkauttamisen jälkeen yleisen asumistuen piiriin. Sekä opintotuki että yleinen asumistukihan ovat kuukausiperusteisia etuuksia, joten opiskelijan oikeus saada yleistä asumistukea alkaa opintotuen lakkauttamiskuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien ja päättyy sitten taas opintotuen maksun jatkuessa. Ongelmana on se, että yleisen asumistuen hakemusten käsittelyajat voivat aiheuttaa viivettä asumistuen maksuun ja johtaa siten toimeentulotuen tarpeeseen, koska opiskelija opintojen keskeydyttyä ei myöskään voi saada opintolainaa.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten menen mielestäni sosiaalipoliittisesti kaikkein tärkeimpään kysymykseen tässä esityksessä ja tämän esityksen yhteydessä. Nimittäin tässä uudistuksessa jää edelleen korjaamatta se sosiaalipoliittisesti pahin epäkohta eli pienituloisten, joihin siis opiskelijat kuuluvat, ja tulottomien muista sairauspäivärahan saajista poikkeava omavastuuaika. (Ed. Tennilä: Mikähän se semmoinenkin on? Miksihän semmoisia on olemassa?) Opiskelija saa siis ensimmäisten 55 päivän ajan sairauspäivärahaa näitten vähätuloisten ja tulottomien joukossa, laskennallisesti 25. osan tuosta opintorahasta, mikä tarkoittaa, että opiskelija saa 55 päivää 11 euroa 92 senttiä sairauspäivärahaa, kun sen sijaan vähimmäissairauspäiväraha on 22 euroa päivässä eli puolet enemmän kuin tämä opiskelijan sairauspäiväraha. Todellakin voimassa olevan lain mukaan, mikäli vakuutetun päiväraha jää tulojen vähyyden vuoksi alle vähimmäismääräisen päivärahan, oikeus tähän päivärahaan alkaa vasta työkyvyttömyyden kestettyä yhdenjaksoisesti 55 päivää, kun muilla, parempituloisilla päivärahan saajilla omavastuuaika on vain 9 arkipäivää. Vuonna 2007 näitä vähimmäispäivärahan saajia oli lähes 11 000, eli aika suuresta joukosta on kysymys.

Sairauspäivärahan keskeisenä tarkoituksenahan on taloudellisen turvan antaminen potilaalle sairauden aikana, ja kyllä pitkittyvä sairaus merkitsee myös tulottomille ja vähätuloisille henkilöille sekä yhden työssä käyvän huoltajan perheille merkittävää toimeentulomahdollisuuksien heikkenemistä, ja sairastaminenkin usein vie sairauskulujen, lääkekustannusten vuoksi rahaa.

Eli käsittelyssä oleva esitys jättää edelleen tämän pienituloisia ja tulottomia syrjivän omavastuuajan ja ylläpitää näin tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen. Huomautan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vuonna 2004 ja perustuslakivaliokunta samana vuonna ilmaisivat kannakseen, että tähän omavastuuajan lyhentämiseen tulee pyrkiä. Kun tämä epäkohta on tunnistettu, niin kyllä se mielestäni tulisi välittömästi korjata. Kelan arvion mukaan vähimmäismääräisen päivärahan omavastuuajan lyhentäminen sairauspäivärahan oikeuden syntymisajankohtaan lisäisi sairausvakuutuksen kustannuksia noin 11 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Olen hyväksymässä tämän esityksen, ja myös valiokunnassa esitys esitettiin hyväksyttäväksi, mutta tuossa mietintöön liitetyssä vastalauseessa ehdotamme sitten toisessa käsittelyssä hyväksyttäväksi pontta, jossa edellytetään, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään vastaavaksi kuin muilla työkyvyttömyyden vuoksi sairauspäivärahaa saavilla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän tulee korjausta, mutta tämä omavastuuaika: En ole koskaan ymmärtänyt, että kun joutuu työttömäksi, miksi pitää olla tulottomana, todistaa, että selviää hengissä rahattakin. Sairastuneella on omavastuuaika. Kun täällä on ed. Rehula paikalla eksperttinä, niin mihin teidän mielestänne perustuvat tämmöiset omavastuuajat ja esimerkiksi opiskelijoiden tapauksessa tämmöiset jättimäiset omavastuuajat? Kun te korjasitte tällä myönteisellä tavalla tätä tilannetta, niin miksi ette poistaneet samalla näitä kohtuuttomia omavastuuaikoja? Ylipäätään minusta ne joutaisivat kokonaan pois. Kun sairastuu, niin sairastuu, kun joutuu työttömäksi, niin silloin pitää työttömyysturvan heti alkaa. Mihin ne perustuvat, ed. Rehula?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaus kysymykseen, mihin ne perustuvat: ne perustuvat aiemmin tehtyihin päätöksiin, historiallisiin päätöksiin, joitten ansiosta meillä on sosiaaliturva tällaisessa asennossa kuin se tänä päivänä on. (Ed. Tennilä: Onko se hyvä?) Tämän mietinnön ja erityisesti eriävien mielipiteitten, vastalauseitten mielestäni kaikkein mielenkiintoisin kohta liittyy siihen, että ... Sen tiedän, että olemme, ed. Tennilä, samaa mieltä siitä, että tuo 55 päivää on aivan liian pitkä aika. Mutta tämän kyseisen asian kohdalla, joka on kooltaan hyvin pieni mutta periaatteellisesti merkityksellinen, sosialidemokraatit ovat allekirjoittaneet vaatimuksen lausuman muodossa siitä, että tuo 55 päivää pitää lyhentää 9 päivään. Onkohan tämä nyt sitten sitä uutta sosialidemokratiaa? Te olette perusturvasta sitä mieltä, että sitä pitää parantaa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämä pitkä omavastuuaika, 55 päivän omavastuuaika, sehän oli Lipposen hallituksen esitys ja mielestäni siltä ajalta sosiaalisesti kaikkein epäoikeudenmukaisin esitys, jonka tuo hallitus aikoinaan teki. Siis on aivan täysin epäoikeudenmukaista, että juuri vähätuloiset ja tulottomat joutuvat sairastamaan ensin omaan piikkiin 55 päivää ilman sairauspäivärahaa niin kuin se silloin vietiin läpi. Sitähän on hieman korjailtu jälkikäteen, mutta vieläkään tuota perusvirhettä koko tässä sairauspäivärahajärjestelmän rakenteessa ei ole korjattu, ja toivon, että nyt kun keskusta on suurin puolue — ja tiedän, että keskusta on lämmöllä tähän ainakin silloin oppositioaikana suhtautunut — se korjaisi tämän epäkohdan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tennilän ja ed. Räsäsen kanssa täsmälleen samaa mieltä tästä asiasta. Viime kaudella, silloin 2004, tein sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asianomaisen pykälän kohdalla oikein vastalauseenkin. Silloinen hallitus ei tietenkään tullut sen taakse, tämäkään hallitus ei ole tullut sen taakse eivätkä tietysti Lipposen hallituksetkaan, jotka tämän rakensivat. Koskahan tähän maahan mahtaisi löytyä sellainen hallitus, joka koostumuksestaan riippumatta suostuisi poistamaan tämän todellakin yhden suomalaisen sosiaaliturvan suurimmista vääryyksistä? Nyt kun pää on näin hyvin avattu, tästähän voitaisiin pikkuhiljaa lähteä eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Monesti ihmetellään, onko tässä talossa ollenkaan köyhän puolustajaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kaikkein köyhimmässä, vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset ovat nyt löytäneet sinänsä puolustajan tässä vastalauseessa. Tässä ovat mukana sosialidemokraatit, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto. Mutta keskusta ja kokoomus ajavat edelleenkin vihreiden ja Rkp:n tuella tätä 55 päivän yhtäjaksoista omavastuuaikaa, siis pitkää, todella pitkää omavastuuaikaa, ennen kuin asianomainen pääsisi sitten saamaan sosiaalitukea. Tuollainen lähes kahden kuukauden jakso on aivan kohtuuton.

Nyt kysymys on myös siitä, onko se hallitus aina väristä riippumatta se, joka vastustaa näitä aivan peruskysymyksiä eli ihmisten tasa-arvoisuuslähtökohtaa ja sitä, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevaa ihmistä pitää auttaa. Tämä on kyllä tärkeä kysymys. Niin kuin ed. Erkki Virtanen totesi, jos nyt koko vasemmisto ja kristillisdemokraatit ovat tässä asiassa todellakin köyhän puolesta ja valmiit lyhentämään tätä omavastuuaikaa ja jos seuraava hallitus koostuu näistä, vihreiden ehkä mukana ollessa, niin onko sitten seuraava hallitus se, joka pystyy todellakin tämän asian muuttamaan ja lopettamaan tuon historiallisen vääryyden?

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Usein lakeja pyritään tekemään niin, että harkinnanvaraa ei paljon olisi ja tulkintaa ei paljon tarvitsisi tehdä. Otan tässä erään asian esille, mitä käsittelimme tämän mietinnön puitteissa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Se on tämä sairauspäivärahan saamisen edellytys, että henkilö on täysin työkyvytön lääkärintodistuksella todistettuna. Samallahan opiskelijan kohdalla tämä työkyvyttömyys tarkoittaa sitä, että opiskelija ei voi sairausloman aikana suorittaa opintojaan. Sinänsä tämä on tietysti aivan ymmärrettävää: opiskelu on opiskelijan työtä, ja silloin kun hän on siitä estynyt, hän on sairauslomalla eikä opiskele. Mutta kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kiinnitimme huomiota siihen, että esimerkiksi mielenterveydellisistä syistä pitkään jatkuneen sairausloman lopulla olisi kuntoutumisen kannalta hyvä vähitellen päästä uudelleen kiinni opintoihin ja suorittaa vähäisessä määrin opintoja, vaikka sairausloma siis virallisesti vielä jatkuu.

Tämä on todellakin merkittävä asia, sillä niin kuin kaikkialla yhteiskunnassa myös opiskelijoitten osalla nämä mielenterveysongelmat ovat yhä suurempi ongelma ja uhka. Kuitenkin, jotta tämä asia pystyttäisiin korjaamaan, sairausvakuutuslain työkyvyttömyyskäsitettä tulisi uudelleen tarkistella. Ylipäätänsä olen iloinen, että tämä kirjaus saatiin tähän mietintöön. Ehkäpä tätäkin asiaa pystytään jollakin tavalla lähitulevaisuudessa parantamaan.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä kuitenkin haluan korostaa sitä, että tänä vuonna hallitus on lisännyt nuorten mielenterveyspalveluihin 1,8 miljoonaa euroa lisää rahaa ja tämä on erittäin tärkeä asia.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhun nyt hieman vapaammin kuin edellisessä puheenvuorossani, mutta lupaan tulla täältä puhujakorokkeelta aika pian pois.

Ensinnäkin sosiaaliturva on politiikan lohko, jossa puolueitten välillä on ihan aidosti ja selkeästi ideologioihin perustuvia eroja. Eduskunnassa on perusturvapuolueet, ja sitten eduskunnassa on ne puolueet, joille ansiosidonnainen turva on tärkeämpää ja jotka painottavat toiminnassaan enemmän ansiosidonnaisen turvan tulevaisuutta ja sen ylläpitoa ja mahdollisuuksia.

Tämä kyseinen opiskelijoitten sairauspäivärahaan liittyvä asia on kooltaan pieni, mittakaavaltaankin pieni, mutta periaatteellisesti aika suuri. Tämän asian valiokuntakäsittely on näin keskustalaisen kansanedustajan näkökulmasta ollut varsin mielenkiintoinen, ja tämä mielenkiinto näkyy tässä lopputuloksessa.

En tiedä, onko suurimman oppositiopuolueen linja todella muuttumassa perusturvamyönteisemmäksi vai onko kyse jostain muusta. Se, mitä tällä tarkoitan, on, että sosialidemokraattien jäsenet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ovat allekirjoittaneet lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen, jossa vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajien omavastuuaika lyhennetään - -."

Tässähän on suomeksi kysymys siitä, että vähimmäispäivärahassa omavastuuaika on 55 päivää, kun ansiosidonnaiseen turvaan liittyen se on 9 päivää. Syy siihen, miksi otan tämän periaatteellisena asiana esille, on se, että niiden kokemusten perusteella, mitkä minulla on yhteistyöstä tällä hetkellä suurimman oppositiopuolueen kanssa, tämä on yksi niitä asioita, joissa ei ole neuvotteluissa vuosien varrella juuri eteenpäin päästy, vaikka jonkunlaisia yrityksiäkin matkan varrella on ollut.

Täällä ed. Tennilä kysyi, mihin perustuu 55 päivää. Se on erinomaisen hyvä kysymys. Kysymys on siitä, mikä on ollut se jakso, joka on määritelty näille ihmisille, joitten tulot ovat niin pieniä, että heidän sairauspäivärahansa on minimikokoa, mikä on se omavastuuaika, jonka jälkeen he ovat tulleet tuota euromääräisesti pientä sairauspäivärahaa saamaan. Kyse on periaatteellisesti isosta kysymyksestä, milloin vähimmäisturvan maksatus missäkin tilanteessa alkaa.

Mutta jos tämä on sitä uutta sosiaalidemokratiaa, tervetuloa perusturvan kannattajien puolelle. Meistä keskustalaisista näihin asioihin kaverin kyllä saa.

Toinen asia, arvoisa herra puhemies: Meillä on lähtökohtaisesti sosiaaliturva, missä on perusturva ja ansiosidonnainen turva, ja aivan keskeistä on se, että meillä on syyperusteinen sosiaaliturva.

Keskustan nyt hallituksessa ollessa on liikkeellä sosiaaliturvan uudistamiskomitea, jota viime eduskuntavaalien alla keskusta esitti, paljon puhuttu ja paljon parjattukin Sata-komitea. Vuoden 2003 vaalien alla johtavat sosialidemokraattiset sosiaalipoliitikot syyttivät meitä keskustalaisia, kun me tuota kokonaisuudistusta ja komitean asettamista vaadimme, koko sosiaaliturvajärjestelmän romuttamisyrityksestä, kun meidän keskeinen tavoitteemme oli se, että asetetaan tuo komitea, joka tulee tekemään esityksiä siitä, että sosiaaliturvaa voidaan selkiyttää.

Miksi tästä kohtaa otan kiinni? Suora lainaus sosialidemokraattien vastalauseesta, joka on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että he ovat hyväksymässä tämän lakiesityksen mutta ovat perusteluihin jättäneet eriävän mielipiteen: "Opiskelijan sairauspäiväraha tulisi laskea todellisten tulojen, siis opintorahan ja työtulojen, perusteella." Kun meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, sen rakentaminen on tähän asti lähtenyt siitä, että olet tietyssä elämäntilanteessa ja kun tuo elämäntilanne muuttuu, sinun sosiaaliturvasi lasketaan sen aikaisemman elämän mukaan. Pelkistetysti: Olet työssä, saat eläkkeen. Olet työssä, sairastut, saat sairauspäivärahan. Olet työssä, joudut työttömäksi, saat työttömyyskorvauksen.

Voi olla, että teen tästä asiasta nyt liiankin suuren, mutta ovatko sosialidemokraatit todella sitä mieltä, että jatkossa tulisi toimia niin, että meillä on etuus, etuuden lisäksi on mahdollisuus tehdä työtä ja sairastuessaan henkilö voi saada sairauspäivärahan sekä sen etuuden että sen pienimääräisen työn mukaan? Lämmöllä kiitettäköön, jos teidän uusi linjanne tukee tätä, että meillä on mahdollisuus tehdä omien kykyjemme ja jaksamisemme mukaan työtä ja olla samaan aikaan etuuden parissa. Toisinpäin: saada etuutta, mutta tehdä myös työtä, jonka pohjalta sitten tulevaisuuden etuudet maksetaan.

Tämä on minusta periaatteellisesti erittäin iso kysymys. Meidän koko sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu siihen, että joko olet työssä tai työn ulkopuolella. Nyt te esitätte tässä omassa vastalauseessanne ja eriävässä mielipiteessänne, että tätä raja-aitaa ollaan, en käytä sanaa "murtamassa" mutta ainakin höllentämässä niin, että tällainen yhteensovittaminen olisi mahdollista. Tämä on uusi avaus, jolle toivon tulevan myös jatkoa. Nimittäin yhteiskunnan muuttuessa me olemme yhä useammin tilanteessa, missä työtä ja sosiaaliturvaa pitää pystyä yhteensovittamaan tavalla, jota te tässä tämän esityksen puitteissa teette, mutta tämä on kyllä aika uutta sosiaalidemokratiaa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On miellyttävää kuunnella ed. Rehulaa myöskin sen takia, että teidän asiantuntemuksenne on suurta näissä sosiaalipolitiikan kysymyksissä. Te olette aivan oikeassa siinä, sosialidemokraatit ovat myöskin perusturvapuolue. Minä en pidä siitä keinotekoisesta vastakkainasettelusta, jota julkisuudessa ja poliittisista syistä käydään, että tämä perusturva ja ansiosidonnainen turva asetetaan vastakkain. Ed. Rehula ja muutkin tietävät, että useimmilla ihmisillä, jotka saavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, -etuutta, se on tavattoman vaatimaton tasoltaan: puhutaan merkittävästi alle 1 000 euron turvasta kuukaudessa. Sen takia me sosialidemokraatit näemme, että on tarvetta tänä päivänä, kun todetaan, että maassa on 700 000 — Oecd:n määritelmien mukaan — köyhää, parantaa kaikkien niiden asemaa, (Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!) jotka kuuluvat tähän niin sanottujen köyhien joukkoon.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä jatkaisin tuosta, mistä ed. Gustafsson juuri puhui: puhutaan itse asiasta, ei siitä, minkälaisia leimoja me annamme toinen toisillemme, olemmeko ansiosidonnaisen kannalla vai perusturvan kannalla, tämä itse asia on tärkeä. Tämä omavastuuosuus on kohtuuton opiskelijoilla tässä sairauspäivärahojen yhteydessä. Sen suhteen meidän mielipiteemme on täysin selkeä.

Se iso asia kuitenkin on, jos varsinaisesti opintotuesta, opintorahasta, puhumme, että opintorahan taso on liian alhainen kokonaisuudessaan, mikä pakottaa siihen, mistä ed. Rehula puhui, että joudutaan työtuloja hankkimaan samanaikaisesti, mikä johtaa siihen, että opinnot viivästyvät. Ja meillä on myöskin se ongelmallinen tilanne, että yliopistoihin ja korkeakouluopiskeluun ei voida ottaa riittävästi ihmisiä. Tämä on se iso ongelma, johon varsinaisesti pitäisi tarttua, samoin tämän opintorahan tason nostaminen sille tasolle, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos myös omasta puolestani ed. Rehulalle monista lämpimistä tervetulotoivotuksista! Totta kai sosialidemokraatit kuuluvat siihen joukkoon, joka on huolissaan suomalaisten perusturvan, vähimmäisturvan, tasosta, sinne joukkoon kuulumme. Olen allekirjoittanut nämä molemmat vastalauseet, jotka liittyvät tähän mietintöön. Jos niitä vastalauseita tarkkaan lukee, niin huomaa, että vastalauseessa 1 on kyse siitä, että olemme mukana perusturvan lisäämisessä opiskelijoiden kohdalla, ja se vastalause 2 on lähempänä sitten tällaista ansiosidonnaisen turvan varmistamista opiskelijoiden kohdalla, niin että nämä eivät ole vastakkain, nämä kaksi asiaa, vaan voidaan ajaa molempia asioita yhtä aikaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää ja pidän sitä luonnollisena, että molempia asioita ajetaan rinta rinnan. Mutta kun eduskuntavuosikokemuksia jonkun verran on, niin yksi oma arvioni tästä sosiaalipolitiikan linjauksesta ja painopisteestä on se, että ainakin keskustalla ja sosialidemokraateilla on mielessä eri ihmiset, joista me puhumme silloin, kun me puhumme näistä 700 000 köyhästä. Mitä tarkoitan, sitä valaisen esimerkin kautta: Keskustalle on tärkeää se, että meillä on nämä vähimmäisetuudet — tässä kohtaa luen mukaan opintotuenkin, se on se toimeentulo, jolla opiskelijan tulisi elää — sellaisella tasolla, että ei tarvittaisi muita toimeentulomuotoja. Tämä tarkoittaa myös kansaneläkettä, sitä että kansaneläkkeen taso on riittävän korkea. Niissä väännöissä, mitä vuosien varrella on saanut kokea ja mihin on päässyt myös mukaan, keskustalle on ollut tärkeää kansaneläke, demareille eläkkeensaajien hoitotuki. Tässä on oleellinen ero, mistä tulokulmasta me asioista puhumme. (Ed. Gustafsson: Molemmat ovat tärkeitä!)