Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan peruskorjauksesta johtuen kertomusvuosi 2012 oli Eduskunnan kirjastolle poikkeuksellinen. Kirjasto muutti kesäkuussa remontin alta väistötiloihin viiteen eri osoitteeseen. Asiakaspalvelutilat toimivat remontin ajan Postitalossa, ja suurin osa aineistosta on sijoitettu varastoon Konalaan. Arkistoaineistoa on sijoitettuna Kansallisarkiston tiloihin. Muutto vaati kirjaston henkilökunnalta koko alkuvuoden ajan mittavaa ylimääräistä panostusta, josta lämmin kiitos heille. Jotain muuttourakan laajuudesta kertoo se, että väistötiloihin muutettavaa aineistoa oli runsaat 12 kilometriä.

Eduskunnan kirjastosta on viime vuosina lainattu hieman alle tai hieman yli 30 000 teosta vuodessa. Kertomusvuonna lainojen määrä laski huomattavasti, olihan kirjasto muuton vuoksi suljettuna 7 viikon ajan. Sen sijaan kirjaston järjestämiin avoimiin tiedonhallintakoulutuksiin osallistuneiden määrä nousi liki neljänneksellä. Koulutuksista saatu palaute oli kiittävää. Tämä kertoo siitä, että kirjastomme palvelu on korkeatasoista ja arvostettua.

Arvoisa puhemies! Muistitietoprojektista pari sanaa. Eduskunnan kirjasto on koonnut 1980-luvulta lähtien muistitietohaastatteluja entisiltä kansanedustajilta. Kertomusvuonna digitoitiin C-kaseteilla ja avokelanauhoilla olevat veteraanikansanedustajien haastattelut. Olen itsekin tuota ainutlaatuista, kansallisesti merkittävää aineistoa entisessä elämässäni historiantutkijana hyödyntänyt, ja on tärkeää, että äänitteiden säilyvyys on digitointityön myötä nyt turvattu.

Kertomusvuoden takaisku oli vanhojen valtiopäiväasiakirjojen digitointiprojektin osittainen epäonnistuminen, mutta asia tullaan korjaamaan.

Lopuksi haluan kirjaston hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa kiittää Eduskunnan kirjaston henkilökuntaa siitä, että henkilötyövuo-sien huomattavista vähennyksistä ja väistötilojen aiheuttamista haasteista huolimatta kirjasto palvelee edelleen kansanedustajia ja eduskunnan työntekijöitä ripeästi ja ammattitaidolla.

Arvoisa puhemies! Kirjastomme korkeatasoinen palvelu eduskuntatiedon, oikeudellisen tiedon ja yhteiskuntatiedon saralla on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettua.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä Eduskunnan kirjaston puheenjohtaja, edustaja Niinistö kertoi tämän muuttosulun ai-heuttaneen viime vuonna aika merkittävän notkahduksen lainoissa. Tiedustelisin hallituksen puheenjohtaja, edustaja Niinistöltä, onko tänä vuonna tuo lainausmäärä palautunut tälle aika lailla vakiintuneelle, reilun 90 000 lainan paikkeille.

Toisena huomiona — vaikka välillä tuntuu, että eduskunnassa ei kovin paljon tutkimusta arvostetakaan — minä haluan antaa kiitosta kirjastolle tästä veteraanikansanedustajien haastattelututkimusten jatkamisesta. Kysyisin myös hallituksen puheenjohtajalta, onko nyt viime vuosina tullut näitä käyttöpyyntöjä, joissa näitä varsin perusteellisia ja laajoja veteraanikansanedustajien haastatteluja oltaisiin haluttu käyttää tutkimuskäytössä, ja miten olette suhtautuneet niiden mahdollisiin käyttöpyyntöihin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan antaa kiitosta eduskunnalle mutta myös Eduskunnan kirjastolle Nuorten parlamentin järjestämisestä. Se on ollut kansanedustajillekin varmasti erittäin mieluisa tapahtuma ja avannut aivan uudella tavalla tätä meidän taloa ja lainsäädäntötyötä myös nuorille koululaisille. Viime kerralla 199 oppilasedustajaa ja 104 toimittajaoppilasta ja vielä 105 kerhon-ohjaajaa osallistui tähän nuorten parlamenttipäivään. Se on kyllä arvokas perinne, ja sille suo jatkoa myös tulevaisuudessa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustaja Heinoselle kiinnostuksesta Eduskunnan kirjaston kertomusvuotta 2012 kohtaan.

Kuluvan vuoden lainaustilastoista, tähän mennessä toteutuneista, ei ole vielä minulla tietoa, mutta on selvää, että väistötiloista johtuen se on edelleen alhaisemmalla tasolla kuin se olisi, jos kirjasto olisi normaaleissa toimitiloissaan.

Mitä tulee näihin veteraanikansanedustajien haastatteluihin ja niiden tutkimuskäyttöön, niin Eduskunnan kirjasto myöntää lupia käyttää näitä haastatteluja vakaviin akateemisiin tarkoituksiin, lähinnä graduihin, lisensiaattitöihin ja väitöskirjoihin, ja näitä lupia kyllä käsitellään ja myönnetään jatkuvasti.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin puheenjohtaja Niinistöltä kysynyt näiden veteraanikansanedustajien haastatteluaineistoon liittyen, mitä kaikkea näissä haastatteluissa on pyritty käsittelemään. Tietysti kansanedustajien kokemuksia eduskuntatyöstä, mutta erityisesti minua kiinnostaa se, onko näissä haastatteluissa käyty läpi ilmiötä, jota kutsutaan tänä päivänä suomettumiseksi, eli sitä, kun suomalaisessa politiikassa 60- ja ennen kaikkea 70-luvulla syntyi tietynlaista kilpalaulantaa puolueiden ja fraktioiden ja henkilöiden kesken siitä, kuka on Neuvostoliiton ylin ystävä. Tätä samanlaista kilpalaulantaahan tietysti syntyi muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa, median piirissä, tieteen piirissä, monenlaisissa järjestöissä ja yhteyksissä.

Kun sanoitte, että olette itsekin historiantutkijana tätä aineistoa pystynyt hyödyntämään, niin onko teillä tietoa, että onko tätä kysymystä Neuvostoliiton tosiasiallisesta vaikuttamisesta Suomen sisäisiin asioihin ja siinä käytettyjä kanavia ja menetelmiä tässä haastatteluaineistossa pyritty kartoittamaan? Itse luulen, että kun Moskovan arkistot eivät ole käytettävissä eivätkä vuosikymmeniin ilmeisesti tulekaan käytettäviksi, niin tämä kysymys on sellainen, josta pelkästään asiakirjoja ja arkistoja tutkimalla eivät tulevat sukupolvet voi kovin hyvää tai, sanotaan, tarkkaa kuvaa saada, ja nimenomaan henkilökohtaiset haastattelut, kokemukset, muistelot olisivat tärkeitä. Minulla on se käsitys, että nykysukupolvi ei näitä asioita tule tutkimaan tarpeeksi, mutta jälkeemme tulevat toivottavasti.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz nosti esille varsin tärkeän teeman lähihistoriastamme, ja kyllä tätäkin kysymystä, suomettumista ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä oloa, on näissä haastatteluissa ymmärrykseni mukaan käsitelty. Näissä veteraanikansanedustajien haastatteluissa on tietty kysymyspatteri, jota luonnollisesti muotoillaan aina kyseessä olevan veteraanikansanedustajan elämänhistorian mukaisesti, ja eduskunnan kirjastossa asiaa hoitaa virkamies Joni Krekola, joka varmasti edustaja Zyskowiczille on valmis esittelemään lähemmin tähän aihepiiriin liittyviä haastatteluita vaikka hakemistojen kautta.

Mitä tulee omaan käyttöhistoriaani, se rajoittuu oikeastaan tähän ensimmäiseen haastatteluun, joka tässä projektissa on ylipäätään tehty. Se liittyy väitöskirjatyöhöni everstiluutnantti Paavo Susitaipaleesta, joka oli myös kansanedustajana talvisodan alla, ja hän oli ensimmäinen haastateltu kansanedustaja tässä veteraanien muistitietoprojektissa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän vastauksesta, ja oli hyvä kuulla, että Joni Krekola on henkilö, joka eduskunnan kirjastossa näistä asioista vastaa, koska ellen väärin muista, niin hän on omassa väitöskirjatyössään ja muussakin tieteellisessä työssään tutkinut muun muassa Moskovan puoluekoulussa käyneitä suomalaisia ja heidän kokemuksiaan ja niin edelleen.

Haluaisin todella korostaa tämän aiheen merkitystä, koska jos ajatellaan suomettumista, jolla minä en tarkoita siis Suomen ulkopolitiikkaa vaan nimenomaan Suomen sisäisessä elämässä olleita ilmiöitä, joissa Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan ja onnistui vaikuttamaan meidän sisäiseen elämäämme ja joista valitettavasti syntyi, kuten sanoin, ilmiö, jossa suomalaisessa yhteiskunnassa, eri puolilla suomalaista yhteiskuntaa, pyrittiin toimimaan neuvostoliittolaisten todellisten tai oletettujen tavoitteiden mukaisesti omien, sinänsä ymmärrettävien päämäärien hyväksi ja jossa oli paljon tällaista varmuuden vuoksi -toimintaa: jotta ei päästäisi meitä lyömään ulkopolitiikan nuijalla päähän, niin pitää varmuuden vuoksi mediassa tai jossain muualla toimia tietyllä tavalla.

Todellakin luulen, että tämä on sellainen aihepiiri, jota ihan historian arkistoja tutkimalla on vaikea lähestyä. Jos me ajattelemme esimerkiksi tätä niin sanottua kotiryssätoimintaa ja sitä kautta tapahtunutta suomalaisen yhteiskunnan seurantaa ja sitä kautta tapahtuneita vaikuttamispyrkimyksiä, niin varmasti Moskovassa jossakin KGB:n arkistossa on raportteja, joihin niihinkin tietysti pitää suhtautua lähdekriittisesti, mutta on aika vaikea kuvitella, että esimerkiksi tästä toiminnasta, joka oli oleellinen osa suomettunutta Suomea 70-luvulla, voitaisiin suomalaisista arkistoista juurikaan löytää mitään valaisevaa tietoa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itse olin edelliset neljä vuotta eduskunnan kirjaston hallituksessa, ja silloin kävimme näiden veteraanikansanedustajien haastattelujen ympärillä useammankin keskustelun. Silloin kannettiin aika isoa huolta siitä, että ne varhaisimmat on tehty C-kaseteille ja avokeloille, ja silloin käytiin keskustelua myös niiden digitoinnista. Voisiko vielä hallituksen puheenjohtaja, edustaja Niinistö kertoa lyhyesti sen, onnistuttiinko nämä kaikki vanhat nauhat pelastamaan ja siirtämään sellaiseen muotoon, että ne säilyvät myös tuleville sukupolville?

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Vas-tauksena edustaja Heinoselle: Tosiaan eduskunnan kirjaston hallituksen kertomusvuonna 2012 saatiin digitoitua nämä veteraanikansanedusta-jien haastattelut, jotka olivat C-kaseteilla ja avokelanauhoilla. Nyt ne on siis digitoitu, joten niiden säilyvyys on turvattu.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Parlamentti on kotini, ja kun olen ajatellut, että ainakin nyt muutaman vaalikauden tässä haluan kansanedustajatyötäni jatkaa, (Naurua) niin tulin, arvoisa puhemies, vain ajatelleeksi sitä, miten ihminen muuttuu siinä katsannossa, onko hän aktiivikansanedustaja vai onko hän veteraanikansanedustaja. Minä pyytäisin tämän haastattelututki-muksen ohjaavilta tahoilta käsitystä siitä — nyt siirryn puheeni vakavammin otettavaan osaan — miten on perusteltavissa se, että haastatellaan vain oikeastikin veteraanikansanedustajia, koska täällä on kansanedustajia, [Puhujan matkapuhelin soi.] joilla on tavattoman pitkä perspektiivi hyvin monenlaisista yhteiskuntamme ilmiöihin liittyvistä asioista, enkä usko, että se heidän antamansa tieto jollain tavalla muuttuisi jalommaksi vasta sen jälkeen, kun he siirtyvät veteraanikansanedustajien arvostettuun kategoriaan. Sen takia en oikeasti ymmärrä sitä, minkä vuoksi siinä pitää rajoittua vain veteraanikansanedustajien käsitysten kuuntelemiseen ja niitten kautta tapahtuvaan kuvan muodostumiseen.

Arvoisa puhemies! Pyydän teitä saapumaan tänään klo 17 Turussa olevaan kotiini. (Naurua)

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitän veteraanikansanedustaja Kanervaa evästyksestä tämän veteraanikansanedustajamuistitietoprojektin edelleen kehittämiseksi. Ihan vakavasti ottaen tätä on syytä miettiä, onko syytä ulottaa tätä myös vielä istuviin, todella pitkään valtiopäivillä vaikuttaneisiin edustajiin. Voin viedä tätä viestiä eteenpäin. Varmasti kaikki yhdymme siihen, että on aihetta muistella silloin, kun muistia vielä on.

Jörn Donner /r:

Arvoisa puhemies! Sanoisin vain edustaja Kanervalle, että tulee haastatelluksi, mikäli välillä häviää vaalit, kuten minä. (Naurua) Minä kuulun siihen joukkoon, jota on haastateltu tässä, niin että pienenä toiveena vain, että jos haluat tulla mukaan, niin täytyy välillä olla poissa. (Naurua)