Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Hallituksen ihmisoikeusselonteossa korostuu kansainvälisen ja kotimaisen ihmisoikeustoiminnan samansuuntaisuus. Selonteko antaa Suomen ihmisoikeustoiminnan suuntaviivat, joiden ytimessä on yhdenvertaisuuden sekä avoimen päätöksenteon ja kansalaisosallistumisen merkitys.

Ulkoministeriö on ollut kokonaisvastuussa selonteon valmistelussa. Oikeusministeriö on koordinoinut selonteon kotimaisten ja EU:ta koskevien osien valmistelua. Myös muut ministeriöt ovat osallistuneet laajaan valmisteluun, jossa on laajasti kuultu asianosaisia, kansalaisjärjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa ja asiantuntijoita. Selontekomenettelyä ovat täydentäneet erillisinä asiakirjoina Suomen ensimmäinen, vuosien 2012—2013 kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma ja viime vuonna hyväksytty ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategia ja ihmisoikeuspoliittinen toimintaohjelma. Nämä ohjaavat jatkossakin perus- ja ihmisoikeustoimintaa. Selonteko puolestaan on hallituskaudet ylittävät periaatelinjaus.

Kansallisen ja kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan johdonmukaisuutta on edelleen pyritty tiivistämään eduskunnan edellyttämällä tavalla. Tämä näkyy selonteon siinä osassa, jossa käsitellään neljää temaattista aluetta: sananvapauden turvaamista ja vihapuheen poiskitkentää, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpanoa.

Kansainvälisissä kokouksissa kaikki puhujat ovat yleensä keskittyneet muiden, kohteiltaan vaihtelevien maiden ihmisoikeuspuutteisiin, mutta harva on halunnut tuoda esiin niitä ongelmia, joita perus- ja ihmisoikeuksiin liittyy puhujan omassa maassa. Uskottavuus ihmisoikeuk-sien käsittelyssä syntyy siitä, että kotikenttä on kunnossa, ja avoimuudesta myös omien ihmisoikeuspuutteiden käsittelyssä. Kerromme mielellämme ja perustellusti saavutuksistamme esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon suhteen, joka on keskeinen tekijä siinä, että Suomi on arvioitu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi. Samalla on kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että myös meillä Suomessa riittää parannettavaa, yhtenä esimerkkinä naisiin kohdistuva väkivalta, johon myös kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat kiinnittäneet huomiota. Hallitus onkin antanut eduskunnalle esityksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn niin sanotun Istanbulin sopimuksen hyväksymisestä.

Maailmanlaajuisessa ihmisoikeustoiminnassa on ristiriitaisia trendejä. EU ja sen kanssa samanmieliset maat ovat joutuneet useammin puolustamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista luonnetta, erityisesti keskusteltaessa naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. On myös kiinnitetty huomiota siihen, että uusien ihmisoikeuksia vahvistavien sitoumusten tekeminen, ja joskus vanhojenkin uusiminen, on kohdannut aikaisempaa enemmän vastustusta. Tämäkin itse asiassa kertoo siitä, että ihmisoikeuksissa on tapahtunut edistystä. Siinä, missä aiemmin monet valtiot olivat valmiita hyväksymään päätöslauselmia ja sopimuksia ihmisoikeuksien vahvistamisesta sen vuoksi, että eivät erityisemmin uskoneet joutuvansa niiden täytäntöönpanosta vastaamaan, ovat ne nyt havainneet, ettei näin ole, vaan kansainvälinen sopimus- ja valvontajärjestelmä toimii. Tähän on vaikuttanut myös se, miten kansalaistoiminta on laajentunut sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa ja miten sekä perinteinen media että uusi sosiaalinen media puuttuvat aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin, joiden piilotteleminen, ja vastaavasti niihin reagoimatta oleminen, on käynyt aikaisempaa vaikeammaksi.

Rahoitusmarkkinoiden kriisi, taloustaantuma ja julkisen talouden leikkaukset ovat vaikuttaneet ihmisoikeuksien valvonnan voimavaroihin. Säännöstö ei sinänsä estä välttämättömiä julkisten menojen leikkauksia, mutta ne tulee kuitenkin suunnitella ja toteuttaa niin, että niihin ei sisälly heikommassa asemassa elävien väestöryhmien syrjintää eikä ketään sysätä köyhyysrajan alapuolelle. Olemme korostaneet johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien velvoittavuutta. On myös tärkeätä turvata riittävät arvioinnin ja valvonnan edellytykset ja huolehtia siitä, ettei pääsy oikeussuojakeinojen piiriin heikenny.

Edellisessä selonteossa asetimme tavoitteeksi kansainvälistä laitonta asekauppaa rajoittavan sopimuksen aikaansaamisen. Tällainen vahvasti ihmisoikeuskriteerit sisältävä sopimus on nyt hyväksytty YK:ssa ja astuu voimaan tämän vuoden jouluna.

Suomi on korostanut naisten oikeuksia ja asemaa konflikteissa ja niiden ratkaisuissa. Olemme panostaneet sotarikosten ja ihmisoikeusloukkausten uhreiksi joutuneiden aseman parantamiseen.

Kansainvälisen yhteisön on kyettävä puuttumaan riittävän selkeästi ja johdonmukaisesti kaikkiin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin, tapahtuivatpa ne millä puolella maailmaa ta- hansa. Pidämme ihmisoikeuskysymyksiä esillä säännönmukaisesti osana muiden maiden kanssa käymäämme poliittista yhteydenpitoa.

Edistysaskeleeksi voi lukea myös ihmisoi-keusperustaisuuden vahvistumisen kehityspolitiikassa niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Hallitus on kehittänyt ohjeistoa ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi yritystoiminnassa, ja kansainvälinen keskustelu yritysvastuusta tulee jatkumaan.

Herra puhemies! Taloudellisen taantuman oloissa ja kansainvälisten suhteiden kärjistyessä on vaarana, että voimapolitiikka ja kansalliseen etuun rajoittuminen ajaisivat ihmisarvon vahvistamiseen tähtäävän kansainvälisen yhteistyön ohitse. Tällaisen asenteen yleistyminen olisi hyvin lyhytnäköistä sekä oman kansakuntamme että kansainvälisen kehityksen kannalta. Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja täytäntöönpanosta täytyy pitää ja kannattaa pitää kiinni. Se tekee myös omasta maastamme ja koko maailmasta enemmän puolustamisen ja toiminnan arvoisen. — Kiitoksia.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ulkoministeri Tuomioja on esitellyt puheenvuorossaan selonteon valmistelua, Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa ja ihmisoikeusongelmia. Kuten ministeri Tuomi-oja totesi, käsittelen omassa puheenvuorossani selonteon kansallista toimintaa ja EU-asioita koskevia osuuksia, jotka on valmisteltu oikeusministeriön toimesta.

Tämä ihmisoikeusselonteko 2014 on toinen ihmisoikeusselonteko, joka sisältää myös kansallista perus- ja ihmisoikeustilannetta käsitteleviä asioita. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvatut oikeudet toteutuvat kuitenkin ensisijaisesti juuri kansallisella tasolla. Valtioneuvostolla on vastuu näiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Tässä selonteossa on ensimmäistä kertaa onnistuttu yhdistämään eri teemojen käsittelyssä Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa ja oikeuksien toteutumista Suo-messa koskevia asioita. Tämä on iso edistysaskel.

Selonteossa tarkastellaan Suomen kansallista perus- ja ihmisoikeustilannetta lähinnä rakenteiden kautta. Samalla tehdään havaintoja siitä, että tilanteessamme on paljon korjattavaa, ja ei ole merkityksetöntä, millaisten rakenteiden kautta tilannetta tarkastellaan. Esimerkkinä voi mainita laillisuusvalvojien huomautukset, joilla tulisi olla välitön vaikutus hallinnon toimintaan. Temaattisissa jaksoissa on kuitenkin tehty havaintoja myös yksittäisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Selontekoon kohdistuu sen luonteesta johtuen suuria paineita käsitellä laajasti eri asiakokonaisuuksia. Kaiken kattava yleisesitys ei ole kuitenkaan tehokas tapa edistää oikeuksien toteutumista. Valtioneuvostolla täytyy olla valmius priorisoida ja nostaa tarkasteluun erityisen keskeisiä tai ajankohtaisia aiheita. Tässä on mielestäni onnistuttu hyvin. Selonteko on selkeästi edellistä rajatumpi, ja siinä tehdään konkreettisia kehittämislinjauksia.

Värderade talman! Vid beredningen har man utgått från de observationer som riksdagen gjorde i samband med behandlingen av den föregående redogörelsen. I redogörelsen ingår bland annat en utvärdering av genomförandet av Finlands första nationella handlingsplan för grundläggande och mänskliga rättigheter. Handlingsplanen ledde till konkreta åtgärder: 82 procent av projekten som ingick i planen genomfördes helt eller delvis, och enbart 3 procent förverkligades inte alls. Både beredningen och uppföljningen av handlingsplanen har skett i ett nära samarbete mellan statsrådet och människorättsorganisationerna. Därtill har det bland annat gjorts en utredning om förverkligandet av sexuella minoriteters och könsminoriteters rättigheter samt problemen i anslutning till detta.

Suomi edistää perus- ja ihmisoikeuksia myös Euroopan unionissa. Tässä selonteossa syvennetään vuoden 2013 EU-selonteossa tehtyjä peruslinjauksia. Suomi ajaa EU:n perusoikeusulottuvuuden vahvistamista ja sitä, että oikeusvaltioperiaate toteutuu jäsenvaltioissa. Näitä tavoitteita edistäisi esimerkiksi EU:n mahdollisimman nopea liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja EU:n perusoikeusviraston mandaatin laajentaminen kattamaan koko unionin toimiala. Nämä ovat Suomen keskeisiä tavoitteita.

Selonteossa on nostettu neljä teemaa erityistarkasteluun. Tiiviin esitystavan vuoksi haluttiin käsitellä muutamia aiheita yksityiskohtaisemmin. Nämä aiheet valittiin siksi, että ne kaikki ovat tärkeitä Suomen kansainvälisessä toiminnassa — osa suorastaan Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan kärkiä — ja ajankohtaisia myös kansallisesti. Olemme saaneet niistä myös huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeussopimusvalvontaelimiltä, ja kansainvälisen toimintamme uskottavuus edellyttää, että asiat ovat kunnossa myös täällä kotona.

Meillä oli ulkoministeriön kanssa teemojen osalta työnjakona se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä tss-oikeuksia koskevat jaksot valmisteltiin oikeusministeriössä, muut UM:ssä. Haluaisin nostaa esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien edistämisen, josta on tehty selonteossa konkreettisia kehittämislinjauksia. Selonteon valmistelua varten teetettiin oikeusministeriön julkaisusarjassa julkaistu selvitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selvitys toi esille useita epäkohtia. Syrjintä alkaa usein jo kouluvuosina ja voi estää vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä toteuttamasta oikeuksiaan täysimääräisesti esimerkiksi työelämässä. Tällä voi olla kansantaloudellisiakin vaikutuksia. Suomi ei tällä hetkellä esiinny mitenkään edukseen kansainvälisissä vertailuissa, vaikka hallitus onkin ryhtynyt useisiin lainsäädäntötoimiin tilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi sateenkaarijärjestöjen kattojärjestön ILGA-Europen vertailussa olemme pudonneet vuosi vuodelta pääasiallisesti sen vuoksi, että verrokkimaissamme lainsäädäntö on edennyt Suomea nopeammin.

Puhemies! Toisena teemana haluaisin mainita taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien aseman. Nämä oikeudet, kuten oikeus välttämättömään toimeentuloon tai maksuttomaan perusopetukseen, vaikuttavat suuren joukon elämään hyvin konkreettisesti myös täällä Suomessa. Emme aina tunnista, että köyhyydessä, syrjäytymisessä tai pääsyssä erilaisiin palveluihin on kyse myös perus- ja ihmisoikeuksista. Ne asettavat reunaehtoja sille, miten esimerkiksi säästötoimia tulisi kohdentaa. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa on tuotu esiin, että tss-oikeuksia ei aina tunnisteta eikä osata soveltaa. Niihin löytyy esimerkiksi suhteellisen vähän viittauksia kansallisessa oikeuskäytännössä. On tärkeää tunnistaa oikeuksien velvoittavuus ja varmistaa ihmisten yhdenvertaisuuden toteutuminen. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet toteutuvat usein paikallistasolla ja kunnissa, mistä syystä yhteistyö paikallistason toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. On myös tärkeää, että resursseja käytetään tehokkaasti ja yhdensuuntaisesti.

Kolmas selonteossa erikseen tarkasteltava teema on sananvapauden ja vihapuheen jännitteinen suhde. Nämä kaksi täytyy pystyä erottamaan toisistaan. Useat Suomen kansainvälisiltä ihmisoikeussopimusvalvontaelimiltä saamat suositukset liittyvät tarpeeseen torjua voimakkaammin rasistista ja muuta vihapuhetta. Valtioneuvosto on selonteossa sitoutunut omassa toiminnassaan nollatoleranssiin suhteessa rasistiseen ja muuhun vihapuheeseen. Tämä on tärkeä sitoumus etenkin aikana, jolloin useat tutkimukset ja muut lähteet osoittavat rasistisen ja muukalaisvihamielisen viestinnän voimistuneen vaarallisesti.

Ihan lyhyesti, puhemies: Neljäs tarkasteltava teema eli vammaisten oikeudet on hyvin ajankohtainen, kun Suomi valmistautuu ratifioimaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen. Myös tätä osiota on käsitelty tässä selonteossa seikkaperäisesti.

Puhemies! Tiedän, että eduskunnassa on kova kiire saada suuria lakipaketteja eteenpäin. Toivon silti, että tämä selonteko saa perusteellisen käsittelyn. Meidän on tärkeää pysähtyä tarkastelemaan Suomen perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa myös yksittäistä hallituskautta pidemmällä pers-pektiivillä. Meillä ei ole varaa sulkea silmiämme kansallisilta ongelmiltamme. Toivon siis, että eduskunta keskustelee selonteosta kattavasti ja tekee linjauksia, joiden pohjalta seuraava valtioneuvosto voi suunnata johdonmukaisesti perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaansa. — Kiitos.

Pauli Kiuru /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun Yhdistyneet kansakunnat vuonna 1948 hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, oli kulunut vain muutama vuosi toisen maailmansodan päättymisestä. Sekä YK:n perustamisen että ihmisoikeuksien julistuksen laatimisen taustalla oli juuri koettu valtava katastrofi. Ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen, että on olemassa universaaleja ja luovuttamattomia oikeuksia, joiden loukkaamista ei voi koskaan hyväksyä. Nämä oikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille, eikä niitä minkään kulttuurisen, uskonnollisen tai poliittisen syyn varjolla saa jättää huomiotta. Ihmisoikeudet vaativat aktiivista puolustamista — siksi on hyvä, että valtioneuvosto tällä selonteolla muistuttaa meitä perusarvoistamme.

Suomi toimii ihmisoikeuksien puolesta lukuisilla kansainvälisillä areenoilla. Meille luontevin väylä kansainväliseen vaikuttamiseen on Euroopan unioni, mutta myös niin ikään YK, Etyj ja rauhankumppanuuden kautta myös Nato ovat Suomelle tärkeitä toimintakenttiä.

Ihmisoikeuksien perusta on oikeudessa elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, joiden loukkaamisesta joutuvat globaalisti kärsimään erityisesti naiset. Usein naisten oikeuksien kohentumisen esteenä ovat uskonnolliset ja kulttuuriset syyt. Tällaisten syiden varjolla ei kuitenkaan voida hyväksyä mitä tahansa. Vieraiden kulttuurien suvaitseminen ei ole peruste katsoa läpi sormien tyttölasten silpomista, alaikäisten naittamista tai pedofiliaa.

Ikävä tosiasia on sekin, että sotien ja konfliktien uhrit ovat yhä useammin siviilejä. Väkivalta siviilejä kohtaan on lisääntynyt sotatoimialueilla, eikä sotarikollisia ole helppoa saada oikeuteen. Erityisessä vaarassa kehittymättömissä maissa ovat usein vammaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.

Ihmisoikeuksien etenemisen kannalta keskeistä on vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten tietoisuutta omista luovuttamattomista oikeuksistaan. Tässä yhteydessä nousee esille etenkin sananvapaus ja vapaa, poliittisista päättäjistä riippumaton lehdistö, jonka merkitys myös korruption vastaisessa työssä ja demokratian edistämisessä on keskeinen.

Ihmisoikeuksien toteuttamista edistää myös vapaa kauppa ja taloudellisen kanssakäymisen lisääminen. Maailmankaupan avautumisen myötä köyhyys on maailmassa vähentynyt nopeammin kuin kukaan olisi vielä 1990-luvulla uskaltanut ennustaa. Lisääntynyt kauppa ja kehittynyt teknologia ovat myös lisänneet ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja auttaneet siten myös kehitysmaiden ihmisiä tulemaan paremmin tietoisiksi omista oikeuksistaan.

Ihmisoikeustilanteen kansainvälinen parantaminen ja Suomen kaupalliset intressit kulkevat parhaimmillaan käsi kädessä. Hyvänä ajankohtaisena esimerkkinä on Team Finlandin, Tekesin ja ulkoministeriön yhteistyönä valmistelema BEAM — Business with Impact -ohjelma, joka edistää kehitysmaihin suuntautuvaa innovaatio- ja liiketoimintaa. Ensi vuoden alusta käynnistyvän ohjelman ajatuksena on rahoittaa suomalaisten yritysten ja muiden toimijoiden, kuten yliopistojen ja järjestöjen, kehitysmaita hyödyttäviä innovaatioita. Tämänkaltaiset hankkeet avaavat monia kasvun mahdollisuuksia kehitysmaaliiketoiminnassa aikana, jona perinteiset markkinat vetävät huonosti ja yrityksemme etsivät esimerkiksi Afrikan suunnalta uusia kasvumahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Samalla kun edistämme ihmisoikeuksien toteutumista maailmalla, tulee meidän seurata tilannetta myös lähellämme. Esimerkiksi Unkarin kehitys Euroopan unionin sisällä on erittäin huolestuttavaa.

Suomen ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa, mutta parantamisen varaa on meilläkin. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta eurooppalaisesti vertaillen poikkeuksellisen paljon langettavia tuomioita sananvapautta koskien. EIT on useissa tapauksissa katsonut, että suomalaisten tuomioistuinten ratkaisut ovat loukanneet lehdistön vapaata tiedonvälitysoikeutta. Myös tuomioistuinten käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi, mikä voi johtaa oikeusturvan vaarantumiseen.

Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu Suomessa myös kodeissa ja suljetuissa yhteisöissä, kaikissa sosioekonomisissa luokissa. Myös pienem-pien uskonnollisten ryhmien keskuudessa on paljastunut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, johon puuttuminen saattaa usein olla viranomaisille vaikeaa yhteisöjen pyrkiessä painostamaan jäseniään vaikenemaan hyväksikäyttötapauksista. Avun pyytämisen kynnystä tulee madaltaa, ja turvakotien palvelut ja viranomaisten tuki väkivallan uhreille on taattava.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, etteivät ihmisoikeudet ole eivätkä saa olla pelkkää teoriaa tai hyväntekeväisyyttä kaukaisissa maissa. Niiden tulee olla koko ajattelumme perusta, niin kansainvälisesti, kotimaassa kuin yksityisessä elämässämmekin.

Merja Kuusisto /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta viisi vuotta sitten käsitteli edellistä ihmisoikeusselontekoa, ryhmämme totesi monien kansallisten ja kansainvälisten ihmisoikeuskysymysten nivoutuvan erottamattomasti yhteen. Ihmisoikeuspolitiikan on oltava johdonmukaista ollakseen vaikuttavaa. Siksi pidämme hyvänä sitä, että kotimaista perusoikeustoimintaa ja kansainvälistä politiikkaa käsitellään rinta rinnan. Voimme esiintyä kansainvälisenä toimijana uskottavasti vain, jos tunnustamme avoimesti omat ihmisoikeusongelmamme kotimaassa ja sitoudumme parantamaan tilannetta toimintaohjelman avulla.

Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmeninä ihmisoikeuksien kehitystä on leimannut pirs- taleisuus. Moninaisten ihmisoikeussopimusten valvonta vaihtelee sopimustyypeittäin. YK:n piirissä varsin kattava ja yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu perustuu vertaisarviointiin, ja se on parantanut vuoropuhelua myös kansallisten viranomaisten ja YK:n sopimusvalvontaelinten välillä. Useat raportointi- ja seurantamenettelyt ovat mahdollistaneet myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisuuden eri maiden ihmisoikeustilanteen kehittämiseksi. Silloin kun valvontajärjestelmää osataan hyödyntää tehokkaasti, voi seurauksena olla ihmisoikeussuojan tason selvä parantuminen. Pirstaloitumisen myönteisenä seurauksena voi pitää ihmisoikeuskentän verkostoitumista ja vuorovaikutuksen lisääntymistä.

Ihmisoikeuksien kehitys ei ole ollut pelkästään myönteinen. Erilaiset konfliktit ja niitä seuranneet vakavat paikalliset ihmisoikeusloukkaukset ovat paikoitellen jääneet ilman riittävää kansainvälisen yhteisön huomiota. Kansainvälinen oikeus on ollut hampaaton tarjoamaan konkreettisia työkaluja hädänalaisten ihmisten puolusta- miseksi. Se on heikentänyt luottamusta ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen ja koko ihmisoikeussopimusjärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Selonteko nostaa poliittisena periaatelinjauksena selkeästi esiin ne painopisteet, joihin Suomi on ihmisoikeuksien edistämisessä kansainvälisesti sitoutunut. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien velvoittavuutta myös taloudellisen taantuman aikana niin kotimaassa kuin kansainvälises-ti.

Suomen on toimittava aktiivisena ulkopoliittisena vaikuttajana. Voimme omien vahvuuksiemme mukaisesti tarjota keinoja, joilla parannetaan vaikeimmissa asemissa olevien maiden ja alueiden ihmisten elämänolosuhteita. Eräs tärkeä suomalainen tavoite on nousta maailman huippuasiantuntijaksi koulutuksen ja ympäristöteknologioiden saralla. Vahvuuksiamme hyödyntämällä voimme myös auttaa rakentamaan yhteiskuntia, joissa demokratia on vielä hauras.

Arvoisa puhemies! Kansallisina häpeäpilkkuina pidämme naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelua. Tilanteen vakavuutta lisää se, että kyseiset teemat ovat myös kansainvälisen politiikkamme painopistealueita. Myös vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointi ja sen vaatimat lainsäädännön uudistushankkeet on saatava maaliin tällä hallituskaudella.

Olemme tyytyväisiä, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävä Istanbulin sopimus saadaan ratifioitua tämän hallituksen toimesta. Seuraavan hallituksen on tärkeää turvata riittävät voimavarat sen käytännön toteuttamiselle esimerkiksi väkivallan uh-rien auttamiseen.

Suomi laahaa jäljessä omien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittämisessä, vaikka pyrimme kansainvälisessä toiminnassamme edistämään myös vähemmistöjen oikeuksia. Eduskuntaryhmämme katsoo, että Suomeen tarvitaan ohjelma, johon on kirjattava selkeät toimenpiteet, joilla edistetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja oikeuksia. (Timo Soini: Entäs enemmistö?) Esimerkiksi nyt valmisteilla oleva translain muutos korjaa vain osan transsukupuolisten ihmisten kokemista ihmisoikeusongelmista. Isyyslain muutos jätti puolestaan vielä kehittämisen varaa erilaisten vanhempien yhdenvertaisuuden varmistamisessa.

Arvoisa puhemies! Globaalin muuttoliikkeen kasvu on tosiasia. Ihmiset joutuvat lähtemään kotimaistaan monista eri syistä: toiset pakenevat sisällissotia, toiset poliittista vainoa ja sortoa, toiset köyhyyttä ja kaaosta epäonnistuneissa valtioissa. Lähialueiden kriiseistä johtuen Eurooppaan henkensä uhalla pyrkivien joukko on nyt suurempi kuin kertaakaan edellisen 20 vuoden aikana. Samalla on hyvä muistaa, että maailman 52 miljoonasta pakolaisesta vain murto-osa päätyy Eurooppaan. Viime vuosina Välimereen on hukkunut tuhansia pakolaisia. Meidän tulee vaikuttaa tämän murhenäytelmän pysäyttämiseksi.

Unionin yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on viime vuosina viety lainsäädäntötasolla eteenpäin. Silti monin paikoin Euroopassa pakolaisten kohtelu on ala-arvoista. Poliittinen vastuunjako EU:n sisällä on saatava reilummaksi. Pakolaiset ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun ja turvaa hakevat oikeudenmukaisen prosessin riippumatta siitä, mihin päin Eurooppaa sattuvat päätymään.

Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli ihmisoikeuksien suojelemisessa ja kehittämisessä. Eri maissa ihmisoikeuksia edistävät aktiiviset yksilöt, jotka puuttuvat paikallisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja tuovat niitä yleiseen tietoon. Tietyissä tilanteissa ihmisoikeuspuolustajien työ aiheuttaa heille vakavan turvallisuusriskin. Suomen tulee yhdessä EU:n kanssa luoda turvallisia reittejä hakea turvaa Euroopan alueelta ja kehittää (Puhemies koputtaa) kansallisia menettelytapoja, jotta ihmisoikeuspuolustajien olisi mahdollista saada Suomeen viisumi nopeutetulla menettelyllä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit edellyttävät, että seuraavalla hallituskaudella annetaan uusi kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma, jossa seurattaisiin erityisesti tämän selonteon esiin nostamien kehittämistarpeiden toteutumista. Edellytämme myös, että hallitusohjelman yhteydessä päätetään ohjelman toteuttamisen tarvitsemista voimavaroista. Nyt käsittelyssä oleva selonteko tarjoaa aktiiviselle ihmisoikeuksien seuranta- ja kehittämistyölle hyvän alustan. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ovat elämän peruskysymyksiä kaikkialla. YK:n ihmisoikeusjulistuksesta on kulunut 66 vuotta; niistä ajoista on menty eteenpäin, vaikka tekemistä vielä riittää. Kansainväliset sopimukset sitovat laillisesti niitä valtioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimukset eli sisällyttäneet sopimukset omaan lainsäädäntöönsä. Näitä sopimuksia valvotaan erityisesti YK:n kautta. Mikä onkaan maailman ihmisoikeustilanne, kun pelkästään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä tuhansia valituksia, joista suomalaisten tekemiä valituksia on reilut 500?

Taloudelliset kriisit ovat maailmassa pahimmat ihmisoikeuksien horjuttajat sotien ja muiden konfliktien ohella. Nykyinen talouskriisi lisää ihmisten välistä epätasa-arvoa kaikkialla maailmassa. Maassamme on valtava työttömyys, eikä hallitus ole pystynyt turvaamaan kansalaistemme tärkeintä perusoikeutta, oikeutta työhön.

Jokaisella työtä tekevällä tulisi olla oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, mikä turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. Pätkätyöt ja osa-aikaisuudet ovat riistäneet käytännössä sadoiltatuhansilta tämän oikeuden. Jos työtä on, ei palkalla elä. Suomessa omaishoitajat pyyteettömästi huolehtivat läheisestään usein ilman palkkaa tai nimellisellä korvauksella. Kansalaisiamme on myös pienellä takuueläkkeellä. Sama palkka samasta työstä — se ei ole Suomessa toteutunut: naisen euro on edelleen 80 senttiä.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei toteudu maailmanlaajuisesti. Maailmassa on lähes 200 miljoonaa lapsityöläistä. Naisten ja lasten oikeudet ovat monissa kulttuureissa hyvin ohuella pohjalla. Oikeus koulutukseen tai valinnanva-paus avioliiton ja perheen koon osalta ei toteudu. Erityisesti tyttöjä sorretaan. Ruoka ja terveys eivät ole kansalaisoikeuksia sadoille miljoonille ihmisille. Täällä Suomessakin keskustelu perheväkivallasta, lasten hyväksikäytöstä, syrjäytyneisyydestä on aina paikallaan.

Arvoisa puhemies! Jotta meidän oikeutemme hyvinvointiin, ruokaan, asuntoon, terveyteen tai koulutukseen voisivat toteutua, valtion on oltava aktiivinen. Esimerkiksi niin kuntaliitoksissa kuin sote-uudistuksessa on huomioitava tasavertaisten ihmisoikeuksien toteutuminen syntymästä kuolemaan, myös siellä syrjäisimmässä maaseudun torpassa. Toinen esimerkki on lasten oikeudet. Jokaisella lapsella on oltava oikeus sekä isään että äitiin.

Meillä on perustuslailla turvattu subjektiiviset oikeudet, mutta on vaarana, että myös näitä oikeuksia tullaan rajaamaan talouslaman ja kestävyysvajeen hoitamisen takia. Köyhimmät ja vähäväkisimmät kärsivät aina. Perus- ja ihmisoi-keuksien polkemisessa poljetaan demokratiaa.

Suomen vammaisten asemassa on vielä paljon kehitettävää, jotta tasavertaisuus toteutuu. Vammaisista vain pieni osa saa työtä, ja jos työtä on, palkkaus on usein kaksi kolmasosaa vammattoman vastaavasta palkasta. Palvelujen ja apuvälineiden saanti vaihtelee asuinkunnittain suuresti.

Kotimaassa myös mielenterveyspotilaat kokevat syrjintää työn, asumisen ja palvelujen saannin osalta. Vakuutusoikeusjärjestelmän takkuamisen takia tuhannet suomalaiset käyvät toivotonta valitusrumbaansa vakuutuslääkäreitä ja -yhtiöitä vastaan.

Arvoisa puhemies! Pakolaisuus on osa ihmisoikeusongelmaa lähtömaassa ja vastaanottopäässä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä on ryhdyttävä ponnekkaisiin toimiin, jotta pystytään patoamaan esimerkiksi Afrikan rannikolta vyöryvä laiton siirtolaisuus Välimeren maihin, kuten Espanjaan ja Italiaan. Ongelman ratkaisu ei ole turvapaikkarumba ympäri Eurooppaa vaan asioiden kuntoon saattaminen lähtijän kotimaassa. On muistettava, että kaikki Eurooppaan tulijat eivät ole pakolaisia, vain pieni osa heistä täyttää pakolaisuuden kriteerit. Suurin joukko tulee Eurooppaan työttömyyttä pakoon, hakemaan parempaa tulevaisuutta, jota Euroopassa ei pystytä tarjoamaan. Tästä on kysymys, kun puhutaan laittomasta siirtolaisuudesta Eurooppaan.

Emme hyväksy rasismia, emme kenenkään sortamista terveyden, vakaumuksen, ihonvärin tai muun vastaavan syyn perusteella. Näillä perusteilla ei myöskään saa kenenkään sananva-pautta perusteettomasti rajoittaa. Pidämme tärkeänä, että poliittinen kilpailu ja mielipiteet ovat vapaita, vaikka niistä ei joku pitäisi. Ei voi olla niin, että jos kyseessä on jotakin maailmankatsomusta edustava erityisryhmä, ei ihmisillä tällöin ole oikeutta sanoa omia johtopäätöksiään ääneen.

Hyvä ihmisoikeustilanne on kansainvälinen kilpailutekijä. Perussuomalaiset haluavat auttaa maamme takaisin kasvu-uralle. Tarjoamme vaihtoehdon kansalle myös oman kehitysapumallimme kautta. Se on rakenteellinen uudistus, jossa kehitysapua ei rahoiteta (Puhemies koputtaa) suoraan valtion varoista vaan erityisen kehitysapurahaston kautta.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeustilanteessa on kyse jokaiselle ihmiselle kuuluvista perustarpeista, mikä vaatii valtiovallalta todellisia tekoja.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusselonteolla on merkittävä rooli kansainvälisen ja kansallisen ihmisoikeuspolitiikkamme linjaamisessa. Jatkuva ja määrätietoinen ihmisoikeustyö kotimaassa antaa meille vahvan selkänojan toimia kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa: sekä monenkeskisissä järjestöissä että kahdenvälisissä suhteissa muihin valtioihin. Suomen ulkopolitiikassa ihmisoikeuksien edistämisellä on aivan keskeinen rooli.

Selonteko painottaa pitkäjänteistä toimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi, korostaa syrjimättömyyttä ja avoimuutta ja keskittyy kokonaisuuksiin, joissa toimintalinjan täsmentäminen on tarpeellista. Selonteko linjaa yleiset periaatteet, ja käytännön ihmisoikeustyötä ohjaa puolestaan kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamista sekä Suomessa että maailmalla. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa keskusta painottaa naisten ja lasten oikeuksien edistämistä, kansalais- ja poliittisia oikeuksia, sananvapautta sekä entistä suurempaa huomiota tss-oikeuksiin etenkin Euroopan unionin yhteisessä politiikassa.

Ihmiskauppa on yksi räikeimmistä ihmisoi-keusrikoksista, ja sitä rahoittavat esimerkiksi seksin ostajat. Nigerialaisten prostituoitujen lisääntynyt tuonti EU-alueelle osoittaa, ettei ihmiskaupan hillitsemisessä ole onnistuttu. Olemme kuitenkin sitoutuneet Istanbulin sopimuksessa toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Vastuu on siis meillä kaikilla.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti vertailtuna Suomen perus- ja ihmisoikeustilanne on varsin hyvä, ja toiminta on entistä johdonmukaisempaa. Kansallinen ihmisoikeusinstituutio, Ihmisoikeuskeskus, aloitti toimintansa vuonna 2012. Kansallista yhteistyötä on parannettu perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkostolla ja vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa on lisätty. Myös Suomen yhteyksiä EU:n perusoi-keusvirastoon on tiivistetty.

Suomen perus- ja ihmisoikeushaasteet liittyvät erilaisiin arjen ongelmiin. Meillä on esimerkiksi kohtuuttoman pitkät käsittelyajat sosiaalietuuksissa ja suuret kunta- ja koulukohtaiset erot oppilashuollon ja muun terveydenhuollon saatavuudessa. On tehtävä paljon enemmän konkreettista työtä sekä valtionhallinnossa että kunnissa, jotta naisten ja lasten, vammaisten ja vanhusten oikeudet toteutuisivat. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta rehottaa edelleen, kiusaaminen on yhä vaikeampi ongelma ja traumatisoi uhrinsa jopa eliniäksi. Hajanainen ja heikosti resursoitu lastensuojelu ei pysty läheskään aina auttamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Itse asiassa lastensuojelu on tänä päivänä monin paikoin kriisissä: Pätevistä työntekijöistä on valtava pula, jopa yli 100 asiakasta voi olla yhdellä lastensuojelutyöntekijällä, ja työntekijät vaihtuvat jatkuvasti. Perheiden ongelmiin ei todellakaan ehditä paneutua ajoissa. Nuorten syrjäytyminen on vakava ja kasvava ongelma. Synnytysten keskittäminen aiheuttaa monessa turvattomuutta. Koulujen lakkauttaminen pidentää koulumatkoja ja heikentää osaltaan sekä tasa-arvoista ja laadukasta perusopetusta että myös toisen asteen koulutusta. Vähemmistöihin kohdistuu edelleen Suomessakin suvaitsemattomuutta ja syrjintää.

Huono taloustilanne ja siitä seuranneet rajut leikkaukset peruspalveluihin vaarantavat yhä enemmän kansalaisten perusoikeuksien toteutumista — näin sanovat ihan ääneen jo monet asiantuntijatkin. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että valtiontaloutta tasapainotettaessa varmistetaan perusoikeuksien toteutuminen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ihmisoikeusroolia on vahvistanut sen perusoikeusulottuvuuden syventyminen, oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja ja tuleva liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Voidakseen olla uskottava toimija kansainvälisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden on itse noudatettava tinkimättömästi ihmisoikeuksia. Paljon parannettavaa on romaneihin kohdistuvan syrjinnän, antisemitismin ja vihapuheen vastaisessa toiminnassa. Unionin on jatkettava ulkosuhdepolitiikassaan ihmisoikeuksien johdonmukaista edistämistä. Tä-mä on juuri nyt erityisen tärkeää EU—Venäjä-suhteissa ja EU—Aasia-suhteissa. Kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat heikentyneet itänaapurissa, ja Aasiassa kavennetaan ihmisoikeuksia vetoamalla kulttuurisiin ominaispiirteisiin. Ihmisoikeuksia ei voi tulkita kansallisessa kontekstissa, vaan ne koskevat kaikkia maailman ihmisiä.

Aivan lopuksi: Perus- ja ihmisoikeuksien vahvistaminen edellyttää pitkäjänteistä ja johdonmukaista työtä sekä kotimaassa että maailmalla. Selonteon valiokuntakäsittelyssä on syytä keskittyä kansallisen ja kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan sisältöjen tarkentamiseen ja tulevien toimintaohjelmien painopisteiden määrittämiseen.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ihmisoikeusasioiden edelläkävijämaa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko on hyväksytty vasta kymmenen vuotta sitten tässä salissa. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla. Ihmisoikeus on universaali oikeus, valitettavasti samalla kuitenkaan olematta sitä. Ihmisoikeudet ovat laaja teema ja käsittävät niin paljon asiaa, ettei kaikesta millään ehdi 5 minuutissa puhua. Keskitynkin puheessa muutamaan tärkeäksi kokemaani asiaan.

Mitä ihmisoikeudet tarkoittavat? Ne tarkoittavat samoja oikeuksia kaikille, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ihmisten arvot ovat kuitenkin viime vuosina koventuneet, ja ihmisoikeudet jäävät helposti huomiotta. Esimerkkinä haluan nostaa vankeinhoidossa edelleen yleiset paljusellit, joissa vangit tekevät tarpeensa ämpäriin omassa sellissään sellikaverin silmien alla. Suomi on saanut useita huomautuksia niistä, ja Kataisen hallitusohjelmassa kiinnitettiinkin niihin huomiota ja luvattiin budjettiin rahaa ongelman poistamiseksi. Mutta nyt rahat on taas vedetty pois.

Suomea pidetään maailmallakin yhtenä ihmisoikeuksien mallimaana, mutta olemmeko me sitä? Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa meillä on vielä paljon ongelmia. Tasa-arvoisen avioliiton mahdollistava lainsäädäntö on hyväksytty muissa Pohjoismaissa, lukuun ottamatta Suomea. Tasa-arvoinen avioliittolaki saapunee eduskunnan suuren salin käsittelyyn vielä marraskuun aikana. Se on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita täällä eduskunnassakin. Näyttää myös siltä, että transihmisten ihmisoikeudet etenevät pitkin harppauksin muissa maissa, mutta Suomessa ollaan tässäkin asiassa jäämässä pahasti jälkeen. Nyt olisikin hyvä aika kuulla, tämän käsittelyn yhteydessä, mitä translain uudistamiselle kuuluu: vieläkö se ehtii eduskuntaan vai hautautuuko se valtioneuvoston pöydälle.

Nyt täällä salissa kyllä puhutaan kauniisti ihmisoikeuksien puolesta, mutta silti täällä ei haluta sallia samoja oikeuksia kaikille konkreettisesti. Kansanedustajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin säätää lakeja, joiden edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.

Arvoisa puhemies! Sekä YK:n ihmisoikeusjulistus että Suomen perustuslaki sanovat, että jokaisella on oikeus työpaikan vapaaseen valintaan ja että julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Toteutuuko tämä nyt sitten Suomessa? Ei toteudu. Laki ja käytäntö ovat asiassa keskenään ristiriidassa. Esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyminen tai sen keskeytyminen johtaa työttömyysetuuksien menettämiseen. Myös toimeentulotuen perusosaa voidaan tästä syystä alentaa. Sen lisäksi, että henkilö joutuu tekemään työtä, johon hänellä ei ole koulutusta tai jota hän ei halua tehdä, hänelle korvataan siitä vain 9 euroa päivässä. Periaatteessa työttömällä on oikeus kieltäytyä työstä, mutta ei ilman seurauksia. Vapautta valita työ, jota tehdä, ei siis käytännössä ole, ja se on ihmisoikeuksien vastaista. Työttömistä työnhakijoista tulee renkejä, ja Suomi tekee paluuta luokkayhteiskuntaan.

Jos työkokeilupaikka on ollut mieleinen, toivovat työntekijät usein työllistyvänsä sinne. Yrittäjille työntekijä, josta ei koidu mitään maksuja, on tietenkin hyvä asia, mutta valtaosa ei kokeilun päätteeksi pysty kuitenkaan tarjoamaan työpaikkaa, mikä taas on työntekijän kannalta ongelmallista ja epäoikeudenmukaista. Vasemmisto vaatii mielekästä ja kunnollista työtä kunnon palkalla.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on tehty paljon tasa-arvotyötä, niin että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu paremmin kuin monissa muissa maissa. Kävin vastikään Sambiassa ja todistin monen ongelman ohella erästä, mikä ei ole olemassa vain Sambiassa vaan myös monessa muussa kehittyvässä maassa: Tyttöjen ja naisten asema on heikko. Hieman kärjistetysti sanoen tyttöjen odotetaan vain menevän naimisiin eikä heillä nähdä elämässään juuri muuta roolia. Nuoria tyttöjä myydään vaimoiksi 11-vuotiaana, jotta perhe saa rahaa. Tyttöjä ei juuri kouluteta. Sambiassa vaimolla ei myöskään ole oikeutta esimerkiksi periä miestään tämän kuoltua vaan kaikki mieheltä jäänyt omaisuus siirtyy miehen suvulle: lapset, maat, talo ja jopa vaimon vaatteet. Vaimo voi sitten muuttaa takaisin omaan alkuperäiseen kotikyläänsä ilman mitään. Ongelma on noidankehä, jonka purkamiseksi tarvitaan paljon tietoisuutta, asennemuutosta ja tyttöjen kouluttamista. Onkin hienoa, että toimintaohjelma määrittää kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan kolmeksi kärkihankkeeksi naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ja osallisuuden lisäämisen.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet tarkoittavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta: sitä, että kaikilla on samat oikeudet. Tehdään siitä myös totta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa 2014 todetaan, Suomen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme ryhtyä lepäämään laakereillamme. Paljon on vielä tekemistä — sekä kotimaassa että ulkomailla.

Valtiosääntöoikeuden tutkija Pauli Rautiainen Tampereen yliopistosta kiinnitti eilen Ylellä huomiota siihen, että valtiontalouden säästöjen johdosta perusoikeudet ovat vaarassa rapautua etenkin kaikkein heikoimpien kohdalla. Säästöjen vuoksi mielenterveysongelmista kärsivät uhkaavat jäädä vaille terapiaa ja oppimisvaikeuksista kärsivät lapset vaille riittävää tukea. Valtionosuuksien leikkaukset koettelevat monia kuntia rajusti, ja tällä voi olla vaikutusta myös perusoikeuksien toteutumiseen. Tutkijan viestiin on suhtauduttava vakavasti.

Yksi kasvava ryhmä, jonka kohdalla perusoikeuksien toteutuminen voi olla vaarassa, on vanhukset. Ikääntyvässä Suomessa yhä useammat ovat vailla mahdollisuutta esimerkiksi liikkumiseen, ulkoiluun ja mielekkäisiin ihmissuhteisiin.

Esteettömyys on hyvä periaate, vaikka sitä kohtaan välillä hyökätään, lähinnä säästöperustein. Esteettömyydestä hyötyvät niin rollaattorilla kulkevat vanhukset, pyörätuolia käyttävät vammaiset kuin lastenvaunuja työntävät vanhemmat. Esteettömäksi rakennettu yhteiskunta on hyvä meille kaikille; etenkin elämän illassa liikunta- ja muut rajoitteet voivat kohdata ihan kenet hyvänsä. Esteettömyyden vaatimus koskee tänä päivänä myös voimakkaasti lisääntyviä sähköisiä palveluita. Nekin pitää toteuttaa niin, että muutkin kuin nettinatiivit pystyvät palveluita käyttämään.

Myös arvot ovat kovenemassa. Esimerkiksi käsittelyssä olevassa sosiaalihuoltolakiesityksessä kotipalveluiden saatavuus on kytketty siihen, ovatko lapsiperheen ongelmat kenties ihan itse aiheutettuja. Tällaiset kytkennät ovat vaarallisia: kun avuntarve lapsilla ja perheillä on todellinen, pitää apua olla tarjolla ongelmien syntyhistoriasta riippumatta. On muistettava, että avuntarve voi tulla ennalta arvaamatta: kuka tahansa läheisistämme saattaa olla avun tarpeessa — tai me itse.

Suomeen ollaan myös synnyttämässä aiempaa suurempi ryhmä paperittomia ihmisiä, kun vapaaehtoisen paluun lainsäädäntöön ollaan tekemässä muutoksia. Paperittomat ovat maahanmuuttajia, jotka putoavat yhteiskunnan ulkopuolelle. He ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja pääosin kaikkien julkisten palveluiden ulottumattomissa. Tietoisilla päätöksillä ei pidä olla lisäämässä tällaisten ihmisten määrää.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, niin sanottujen tss-oikeuksien, yhdenvertainen ja syrjimätön turvaaminen on ihmisoikeussopimuksiin ja omaan perustuslakiimme sisältyvä ehdoton velvoite. Ihmisoikeusselonteossa näiden oikeuksien toteutumiseen kiinnitetään ansiokkaasti paljon huomiota.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa kiinnitetään huomiota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien LHBTI-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kehittämislin-jauksen esitys strategian tai toimintaohjelman laatimisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisestä on hyvin tärkeä. Hallituksen on syytä käynnistää valmistelu välittömästi.

Tasa-arvoisen avioliittolain puuttumisen lisäksi meillä on muitakin konkreettisia ongelmia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuulu-vien ihmisten oikeuksissa. Yksi vakavimmista on niin sanottu translaki, jonka mukaan sukupuolen juridiselle vahvistamiselle on ehtona esi- merkiksi lisääntymiskyvyttömyys. Sukupuoltaan vaihtavan on lisäksi suostuttava avioliiton muuttamiseen rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin. Vihreät kehottaakin hallitusta tuomaan uudistetun, ihmisoikeuksia kunnioittavan translain viipymättä eduskunnan käsiteltäväksi. (Silvia Modig: Hyvä!)

Erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä LHBTI-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista on pidettävä vahvasti esillä. Naapurimaassamme Venäjällä perus- ja ihmisoikeuskehitys on ollut huolestuttavaa viime vuosien aikana. Suomen ja EU:n on pidettävä huolta esillä niin kansainvälisissä kuin kahdenvälisissäkin yhteyksissä ja pyrittävä vaikuttamaan Venäjän johtoon.

Ongelmia on runsaasti myös kehitysmaissa. Suomi onkin ansiokkaasti ottanut ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan kehityspoliittiseen toimenpideohjelmaansa, jonka yhtenä läpileikkaavana tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Kansainvälisillä foorumeilla esimerkiksi tyttöjen ja naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuk-sien korostamisesta on tullut yksi Suomen linjausten tunnusmerkki. Myös valtion omistajaohjauksessa on omaksuttu periaate, että ihmisoi-keudet otetaan vastuullisella tavalla huomioon koko hankintaketjussa.

Vaikka paljon on tehty ja edistetty, Suomella on vielä parannettavaa myös kansainvälisesti. Alkuperäiskansoja koskeva ILO-yleissopimus 169, YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan neuvoston niin sanottu Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan torjunnasta ovat edelleen ratifioimatta. Vihreät haluaa kannustaa maan hallitusta ripeisiin toimiin näiden asioiden edistämisessä.

Stefan Wallin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Behövs arbete för mänskliga rätttigheter i ett nordiskt välfärdssamhälle som Finland? Man kunde ju tänka sig att det räcker om vi har ett samhälle som följer alla lagar. Det är ändå att bedra sig att tro att arbete för mänskliga rätttigheter är någonting överflödigt för oss. Vi är en del av en globaliserad värld — att isolera sig är inget hållbart alternativ, också om tendenser till självgott monokulturellt navelskåderi tycks finnas också på vår politiska arena.

Vi måste ha förmåga att se självkritiskt på det som vi själva gör. När vi talar om mänskliga rätttigheter har vi ingen anledning att enbart slå oss för bröstet. Också vi har mycket kvar att göra.

Finland har blivit prickat av FN:s Cedaw-kommitté för våld mot kvinnor. Också redogörelsen som vi nu behandlar konstaterar att förekomsten av fall av våld mot kvinnor är hög i Finland sett i ett europeiskt perspektiv. Det här är en ful kontrast till det faktum att Finland historiskt sett är en föregångare när det gäller kvinnors position i samhället. Vårt land var först i världen med fulla politiska rättigheter för kvinnor, vi hade 19 kvinnor i den första riksdagen, vi var veterligen det första landet i världen där kvinnorna har varit i majoritet i regeringen och vi hade den första kvinnliga försvarsministern.

Alla barn bör ha rätt att växa upp i en trygg omgivning. Vi har också mycket att göra då det gäller att utveckla till exempel barnskyddet. Sektoröverskridande samarbete är nyckeln till en kvalitativ vård och service — då blir barnets röst och rättigheter hörda.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää, että Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä, paremmin tunnettu Istanbulin sopimuksena, saatetaan kansallisella tasolla voimaan. Merkille pantavaa on, että tämä sopimus käsittää myös miehiin kohdistuvan lähisuhde- ja perheväkivallan.

Nuoret miehet ja pojat ovat myös toisessa mielessä merkittävä kohderyhmä ihmisoikeuksiin ja yhteiskunnassa toisenlaiseksi koettuun liittyvien asenteiden muokkaamisessa. Jyväskylän yliopiston dosentti Sakari Suutarinen esitteli hiljattain huomiota herättäviä tuloksia 38:aa maata koskevasta eurooppalaisesta selvityksestä. Siinä kaikkein kriittisimmin maahanmuuttajiin suhtautuivat suomalaiset pojat. Hämmästyttävää on, että samalla kun puhumme toimimisesta globaalissa maailmassa, tämä mittaus osoittaa suomalaisten poikien etnisten ennakkoluulojen ja rasististen asenteiden koventuneen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tässä meidän on syytä katsoa peiliin ja kysyä, mistä nämä asenteet kumpuavat.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tervetulleena valtioneuvoston korostusta siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia tulisi edistää laatimalla niitä koskeva kansallinen strategia tai toimintaohjelma. Ihmisten oikeus yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen hyväksyntään sekä yhdenvertaisuus lain edessä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta on merkittävä sivistyneen yhteiskunnan tuntomerkki.

Suomi korostaa myös alkuperäiskansojen identiteetin ja kulttuurin merkitystä. Päämääränä on itsenäisten maiden alkuperäiskansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen numero 169 ratifioiminen, mikä on pitkään ollut ruotsalaisen eduskuntaryhmän tavoitteena.

Selonteossa todetaan Suomen toimivan aloitteellisesti romanien yhdenvertaisten oikeuksien sekä taloudellis-sosiaalisen aseman vahvistamiseksi, mikä sekin on tärkeä tavoite.

Värderade talman! Rättigheterna för personer med funktionsnedsättning måste tryggas. Vår riksdagsgrupp delar helt redogörelsens syn att rättigheterna för personer med funktionsnedsättning kräver kontinuerlig uppföljning och tillräckliga resurser såväl i Finland som internationellt.

Det är bra att handikappolitiken är ett viktigt element i Finlands utvecklingspolitik. Vi ska inte tolerera att personer med funktionsnedsättning diskrimineras. På hemmaplan gäller det att se till att denna grupp får sina behov bemötta i ett tillgängligt samhälle, att de får tillgång till service och kan delta i beslutsfattandet på lika villkor. Finland bör ratificera FN-konventionen om personer med funktionsnedsättning som vi har skrivit på redan 2007.

Talman! Finland har ett starkt anseende som konfliktlösare i världen. Vi vill gärna framstå som läkare på den internationella arenan. För att vara en trovärdig aktör när det gäller mänskliga rättigheter måste vi vara beredda att sopa rent också framför egen trappa. Statsrådets redogörelse är ett viktigt verktyg för det här. Som politiska partier är vårt ansvar stort. Ett samhälle som bygger på mänskliga rättigheter tar hänsyn till de svaga och har förmåga att skydda dem mot aggressioner.

Om det är så att aggressiva attityder och hatprat håller på att bli mer utbrett i vårt samhälle, är det ett monumentalt svek om vi stillatigande ser på. Vi bör med starkt engagemang och med klara politiska signaler ge oss i kast med problemen. Vi bör agera vägvisare för ett öppet samhällsklimat som bygger på förtroende och respekt.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ihmisoi-keusselonteko linjaa valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaa kotimaassa ja kansainvälisesti. Kotimainen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä, mutta edelleen on korjattavaa, ja uusia haasteita riittää.

EU:n pääperiaatteisiin kaikessa ulkoisessa toiminnassa sisältyy ihmisoikeuksien ja perusva-pauksien, demokratian sekä oikeusvaltion kunnioittaminen. Uskonnonvapaus on erottamaton osa perusvapauksia. Osana ihmisoikeuksia se on jäänyt vähäiselle huomiolle, vaikka kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Eri puolilla maailmaa kärjistyneen tilanteen vuoksi asiaan on kuitenkin alettu kiinnittää kasvavaa huomiota. EU:n neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2013 suuntaviivat uskonnon- ja uskonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto on ulkoministeriön rahoituksella selvittänyt uskonnonvapauden johdonmukaista integroimista Suomen ulkopolitiikkaan. Raportissa korostetaan tarvetta vahvistaa asiantuntijuutta sekä valtavirtaistaa uskonnonvapauden edistäminen. Lisäksi tulee luoda uudenlaista EU-yhteistyötä, jolla voidaan tehostaa uskonnonvapauden ajamista kansainvälisesti ja ottaa kumppaneiksi myös kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Uskonnonvapaudella ja sen myönteisellä tulkinnalla on Suomessa vahvat juuret. Usko on saanut näkyä ja kuulua. Uskonnonvapaus merkitsee myös oikeutta olla uskomatta. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden positiivista uskonnonvapautta rajoitettaisiin. Julkisuudessa esitetään usein vaatimus uskonnollisesta neutraaliudesta, siitä, että yhteiskunnan julkisivu pitäisi ikään kuin siivota puhtaaksi kaikesta uskontoon viittaavasta. Ongelmana on, että tämä näkökulma keskittyy negatiiviseen uskonnonvapauteen ja unohtaa uskonnonvapauden myönteisen ulottuvuuden.

Kristillisdemokraattien mielestä on arvokasta, että Suomi tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan ja pakolaisaseman. Suomalaisella yhteiskunnalla on erityisiä vahvuuksia vastata moniarvoisuuden tuomiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa korostuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvä ihmisoikeuspolitiikka. Sen sijaan varsin vaatimattomalle huomiolle ovat jääneet monet muut tärkeät asiat, kuten romanien, lasten ja vammaisten oikeudet sekä jo mainittu uskonnon- ja omantunnonvapaus. On tärkeää, että Suomi pikimmiten ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja hallitus tuo loput ratifioinnin edellyttämät lakimuutokset eduskunnalle.

On häpeällistä, että Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei terveydenhoitohenkilöstölle suvaita omantunnonvapautta raskaudenkeskeytyksiin. KD:n eduskuntaryhmä toivoo menestystä kansalaisaloitteelle, joka ajaa muutosta tähän asiaan.

Romanit ovat Euroopassa suuri etninen ryhmä, jonka ihmisoikeuksia on loukattu vuosisadat, eikä heidän asemansa parane ilman selkeitä yhteiskunnallisia ratkaisuja. EU-maista etenkin Romania ja Bulgaria ovat kääntäneet selkänsä oman maan heikoimmille. Näiltä EU-mailta olisi pitänyt edellyttää jo liittymisen ehtona selkeitä toimenpiteitä tämän etnisen vähemmistöryhmän elinolojen parantamiseksi. EU:n on toimittava tehokkaasti, jotta romanien asema kotimaissaan saadaan nopeasti ja selkeästi paranemaan.

Suomen tulee toimia aktiivisesti ihmiskaupan torjumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Monissa maissa myös lapset ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Valmisteilla oleva ihmiskauppalaki tulee todella tarpeeseen, jotta saadaan uusia välineitä ihmiskaupan vastaiseen työhön ja uhrien auttamiseen.

Euroopan neuvosto hyväksyi kesällä epäeettistä elinkauppaa rajoittavan yleissopimuspohjan, joka on tulossa ratifioitavaksi. Myös Suomen tulee olla mukana taistelussa laitonta elinkauppaa vastaan. Euroopan parlamentti on tuominnut Kiinassa tapahtuneet mielipidevankien sisäelinryöstöt ja pyytänyt jäsenmaita ottamaan ne julkisesti esille sekä tiedottamaan niistä Kiinaan matkustaville kansalaisilleen.

Arvoisa puhemies! Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta tai arvovapaata. Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Tarvitsemme kohteliaisuutta toisinajattelevia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita oman arvomaailman ja kulttuurin kieltämistä, päinvastoin.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota siihen, että meidän lainsäädäntö mahdollistaa sen, että jos on kaksi erilaista kuntaa, niin omainen saa omaishoidon tukea toisessa kunnassa mutta mahdollisesti ei toisessa kunnassa. Tämä on hyvin huono asia, ja tämä meidän lainsäädäntö ei tue ihmisten yhdenvertaisuutta.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä käydä tätä keskustelua — tämä on varmaan toinen kerta, kun tämä ihmisoikeusselonteko on annettu.

Täytyy todeta, kun kuunteli eri ryhmiä, että kyllä meillä on huoli siitä, että kaikki perusoikeudet ja ihmisoikeudet eivät täällä Suomessakaan toteudu — paljon on parantamisen varaa. Yhtenä peikkona on tietysti tämä surkea taloustilanne. On siten kysymyksessä lapsiperheet tai nuoret, vanhukset, niin joka ikäryhmällä on omat ongelmat.

Sitten jos mennään kauaksi kotimaasta, tuonne kehitysmaihin: itsekin mainitsin nämä lapsisotilaat, joita on kymmeniä, satoja miljoonia ihan orjan asemassa.

Ja sitten aina haluaisin korostaa naisten ja lasten asemaa. Monta kertaa heillä ei ole mitään oikeutta, velvollisuuksia kyllä.

Ihan hyvä, että tätä debattia saadaan käydä ja kuunnella toisten mielipiteitä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rajut leikkaukset peruspalveluista näkyvät todellakin yhä räikeämmin kansalaisten arjessa. Kunnat joutuvat rahapulassaan karsimaan peruspalveluitaan ja myös vähentämään työntekijöitä — kaikkien hätään ei kyetä puuttumaan ajoissa. Tapasin juuri ennen tätä istuntoa kirkon perheneuvonnan työntekijöitä Jyväskylästä. Heidän asiakasmääränsä on lisääntynyt huimasti juuri siksi, että kunnat eivät enää pysty vastaamaan lisääntyvään palveluhaasteeseen. Vanhemmuudessa heidän asiakkaillaan on ongelmia, väkivalta — myös naisten väkivalta — on entistä näkyvämpää. Taloudellinen ahdinko lisää epätoivoa, päihde- ja mielenterveysongelmat kärjistyvät. Kyllä minun on nyt kysyttävä: mitä hallitus aikoo tehdä helpottaakseen kansalaisten aitoa hätää?

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa ihmisoi-keuksien tulisi koskea kaikkia, ei vain Suomessa syntyneitä. Ulkomaalaisten ihmisoikeudet ovat vaarassa heikentyä, jos vakiinnutamme vapaaehtoisen paluun sekä hallituksen esittämät ulkomaalaisten säilöönottoa koskevat lakimuutokset. Niiden turvapaikanhakijoiden osalta, joita Suomi ei kykenisi palauttamaan, vietäisiin mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan, peruspalveluihin ja oleskelun virallistamiseen. Lakimuutosten seurauksena yksin tulleet lapset voidaan sijoittaa säilöönottokeskukseen, ja myös sosiaalityöntekijän pakollisesta kuulemisesta ennen lapsen säilöönottoa ollaan luopumassa. Kansainvälisten sopimusten mukaan lasten säilöönoton pitäisi olla poikkeuksellinen, viimesijainen keino. Meidän ei tulisi tehdä pakolaisista paperittomia, eivätkä lapset kuulu säilöön. Nämä ihmisoikeusheikennykset olisivat kuitenkin lakimuutosten konkreettisia seurauksia.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole edelleenkään ratifioinut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan Istanbulin sopimusta. Tähän sopimukseen liittyvä turvakotilaki on juuri ollut lausunnolla ja saapunut eduskunnan käsittelyyn. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että toteutuessaan tämä hallituksen lakiesitys veisi turvakotitilannetta paljon nykyistä huonompaan suuntaan. On esitetty sellaisia arveluita, että turvakotipaikkojen määrä vähenisi radikaalisti ja turvakotien määrä vähenisi radikaalisti. Voiko Suomen hallitus esittää tällaista lakiesitystä, joka ei millään tavalla tulisi täyttämään Istanbulin sopimusta ja veisi perheväkivallan torjuntaa ja turvakotipaikkatilannetta radikaalisti nykyistä huonompaan suuntaan?

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittasin äskeisessä puheenvuorossani Jyväskylän yliopiston dosentti Sakari Suutarisen 38:aa maata koskevaan eurooppalaiseen selvitykseen. Jos tarkastelee muslimiväestön kokoa, Suomessa on tutkija Suutarisen mukaan eniten jihadisteja koko maailmassa. Suutarinen ei sulje pois sitä, että jihadistien liike nuorten muslimimiesten parissa Suomessa olisi reaktio yhteiskunnan rasistisiin asenteisiin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on syvästi huolissaan tästä havainnosta ja tästä raportista. Näihin signaaleihin on suhtauduttava hyvinkin vakavasti. Tässä on käytävä vastuullista vuoropuhelua maan islamilaisen yhteisön kanssa mutta on myöskin rakennettava siltoja eri taustoista tule-vien nuorten välillä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakavat uskonnonvapausrikkomukset ovat maailmassa suuri pakolaisuutta aiheuttava ilmiö. Hyvin monet nykyisistä pakolaisista ovat liikkeellä uskontoperäisen vainon takia. Kuten äsken mainitsin, suomalaisia kristillisiä kirkkokuntia ja tunnustuksia edustava Suomen Ekumeeninen Neuvosto on selvittänyt uskonnonvapauskysymysten suhdetta Suomen ulkopolitiikkaan. Selvitys tukee sitä näkemystä, että Suomen tulisi pyrkiä aktiivisempaan rooliin uskonnollisen vainon kohteeksi joutuvien auttamiseksi ja uskonnollisen vainon tuomitsemiseksi maailmassa. Kysyn ulkoministeriltä: miten aiotte toimia, että tämä mittava pakolaisuutta ai-heuttava teema olisi tulevaisuudessa painavammin esillä sekä Suomen että myös EU:n ulkosuhteiden hoidon agendalla?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea on edellyttänyt, että leikkaukset eivät kohdistu kohtuuttomasti suurimmassa syrjintävaarassa oleviin ryhmiin sekä kaikkien oikeus perusturvaan tulee taata. Tämä pitää kyllä pitää mielessä niin kansallisissa asioissa kuin kansainvälisissäkin.

Tulee mieleen Kreikka-tuki, jossa sen ehtona, että tuettiin saksalaisia pankkeja, edellytettiin, että tuen myötä sen kohdemaan köyhiä kuritetaan raskaimman jälkeen. Näin todella tapahtui. Nyt sitten Saksan halpatyömarkkinat hyötyvät sillä tapaa, että kun nuoret on laitettu seinää vasten Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa, niin Saksa saa omille työmarkkinoilleen hyvin koulutettua halpaa työvoimaa.

Toinen asia on, että tässä selonteossa ei ole työttömien tilanteesta Suomessa ainuttakaan kappaletta. Työttömyys on kai sellainen tekijä, joka eniten aiheuttaa syrjäytymistä.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko on suurimmaksi osaksi hyvinkin laadukasta tavaraa. Mielestäni turhaa huolta kannetaan kuitenkin niin sanotuista vihapuheista, varsinkin kun niitä ei mitenkään määritellä. Vaikuttaa siltä, että ikään kuin muka vain kantasuomalainen voisi syyllistyä rasismiin ja vihapuheisiin. Siltä pohjalta omituinen ja ristiriitainen on myös tuo ajatus, että vihapuheen torjunta lisäisi sananvapautta. Tässä maassa on tavallisten suomalaisten suuta yritetty tukkia, ja siinä mielessä sananvapauttamme jatkuvasti loukataan. Se on kuitenkin äärimmäisen tärkeä ihmisoikeus sekin. Arvoisat ministerit, olenko oikeassa siinä, että te haluatte kokonaan tukkia kansalaisten turvat?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että meillä on ihmisoikeusselonteko täällä tänään käsittelyssä, erityisesti siitä syystä, että siinä on otettu neljä erilaista teemakokonaisuutta erityistarkasteluun ja haluan mainita vammaisten osuuden tässä selonteossa, varsinkin kun tavoittelemme esteetöntä ja saavutettavissa olevaa yhteiskuntaa.

Nyt meillä on ajankohtainen huoli siitä, että vammaiset ihmiset eivät saa yhtäläistä mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Ilmeisesti syynä lienee Sora-lain elikkä soveltumattomuuden ratkaisujen liian tiukka tulkinta. Tämän päivän Helsingin Sanomat ja muistaakseni myös eilinen Helsingin Sanomat uutisoi tästä aiheesta. Varsinkin vammaisjärjestöt ovat kommentoineet, että terveydestä aiheutuvat esteet ovat useimmiten kohtuudella poistettavissa. Kysyisinkin ministeri Henrikssonilta: mihin toimiin aiotte ryhtyä, jotta vammaiset henkilöt ovat yhdenvertaisessa asemassa muiden kanssa hakiessaan opiskelupaikkaa, ja mitkä ovat ne toimet, joilla nämä näennäiset ongelmat nyt pystytään poistamaan?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, että kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja osallistumisoikeuksia on vahvistettava. Perustuslain mukaan ihmisellä on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja päättää niistä. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti toteudu maassamme. Tämä on tullut esille muun muassa vammaisten, kehitysvammaisten ja paljon hoivaa tarvitsevien ikääntyneiden vanhusten osalta silloin, kun heidän palveluitaan ja asumistaan kilpailutetaan. He ovat kokeneet olevansa täysin ulkopuolisia, vaikka kyseessä on heidän elämänsä, heidän kotinsa, heidän palvelunsa sekä heidän arkensa. Kilpailutuksen seurauksena heitä siirrellään paikasta toiseen, hoiva- ja tukihenkilöstö vaihtuu ja he eivät pysty itse hallitsemaan omaa elämäänsä. He myös kokevat olevansa kuin huutolaisväkeä: heitä siirrellään sinne, minne halvimmalla saadaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Henriksson, kysyisin: mitä tälle asialle pitää tehdä, koska näin ei voi olla tässä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sananvapaus on erittäin tärkeä perusoikeus kaikille, ja on hyvin tärkeää, että sitä ei aiheetta pyritä rajoittamaan. On tärkeää, että meillä on vapaa ja riippumaton media, myös omistajista riippumaton.

Olen usein pohtinut sitä, kun suomalaisia syytetään erilaisista rasistisista puheista, joita esimerkiksi kouluissa esiintyy ja nuorten keskuudessa. Mielestäni meillä on ollut Suomessa kymmeniä vuosia — tai ties vaikka olisi pitempäänkin ollut — sellainen kiusaamisen kulttuuri, että jostain syystä erilaisissa ryhmissä, oli se sitten päiväkodissa, koulussa, työpaikalla, missä tahansa, hyvin herkästi otetaan jotkut ihmiset tikunnokkaan ja heitä kiusataan eri ominaisuuksien perusteella: joku on liian ruma ja joku toinen liian kaunis, joku lihava, joku laiha. Aina löydetään syy, ja se syy saattaa sitten joskus olla myös ihonväri, uskonto tai joku muu tämäntyyppinen ominaisuus, niin että sinänsä en ihan usko siihen, että suomalaiset ovat yhtään rasistisempia kuin muutkaan, vaan meillä on kiusaamisen kulttuuri, johon pitäisi pyrkiä kaikilla tasoilla puuttumaan ja estämään se.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet on tarkoitettu kaikille, ja niistä pitäisi pystyä nauttimaan asuinpaikasta riippumatta myös joka puolella Suomea. Oikeuksien toteutumisessa tuntuu olevan meillä Suomessa myös kansainvälisten sopimusvalvontaelinten havaintojen mukaan merkittäviä alueellisia eroja. Sekä nämä taloudelliset voimavarat että tss-oikeuksien tuntemus vaihtelevat kuntien välillä, ilmeisesti voimakkaastikin. Miten aiotte toimia, ettei tämä tilanne edelleen pahene, kuten tällä vaalikaudella on tapahtunut?

Arvoisa puhemies! On positiivista, että turvakotien rahoitus siirretään kunnilta valtiolle. Turvakotipaikkojen määrä ei kuitenkaan kasva, kuten täällä on jo todettu, vaan saattaa ensi vuonna jopa laskea. Tuo hallituksen esitys Istanbulin sopimuksen ratifioinnista on hyvin löyhä, ja sitä on kritisoitu myös tämän talon ulkopuolella. Selonteolta olisinkin toivonut, että se olisi reilummin tunnustanut nämä puutteet, joita hallituksen esityksessäkin jo on.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko on nyt kyllä hieman arvioida tätä perussuomalaisten toimintaa tänä päivänä tässä eduskunnassa. Juuri ennen tätä keskustelua perussuomalaiset julkaisivat oman varjobudjettinsa omassa tiedotustilaisuudessaan. Keskisuomalaisen uutinen kertoo seuraavaa: "Perussuomalaisilta varjobudjetti: Puoli miljardia pois kehitysavusta." Ei ehdi mennä kuin 30 minuuttia tästä uutisesta, kun perussuomalaisten ryhmäpuhuja marssii pönttöön ja kertoo, kuinka pitäisi pakolaisuutta padota jo lähtömaissa, puuttua erityisesti Afrikan sarven tilanteeseen, ja mitkä kaikki muut siellä mainittiinkaan. Kyllä tämä on niin kaksinaamaista touhua, että ei kestä kriittistä tarkastelua: ensin leikataan rahat, ja sitten tullaan tänne puhumaan ihmisoikeuksista ja pakolaisuuden patoamisesta jo lähtömaissa. Mikä teidän mielestänne sitten on se keino padota tätä pakolaisuutta lähtömaissa, jos kehitysapurahat on kaikki leikattu jo lähes minimiin?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaisi nyt edustajan tutustua tähän meidän kehitysapupolitiikkaamme. Ei sieltä olla kaikkia rahoja viemässä, vaan tarkoitus on, että valtiolta ei oteta kaikkea vaan se perustuisi kansalaisjärjestöihin ja me rikkaat kansanedustajat jokainen nyt lahjoittaisimme muutaman satasen siihen kehitysapurahastoon. Eikö näin ole, Kalliorinne? (Silvia Modigin välihuuto) Näin on. Emme me ole kaikkia kehitysapurahoja laittamassa pois. Kun tällä hetkellä on 1 100 miljoonaa kehitysapu, niin kyllä tästä voidaan sitten napsaista pois valtiolta, ja sitten me, kansalaisjärjestöt ja kaikki muut ihmiset laitamme sen mukaan, mitä meillä on, tähän yhteiseen pottiin. (Jari Myllykosken välihuuto) Eikö tämä ole ihan semmoista lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan? (Silvia Modig: Ei!)

Silvia  Modig  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me emme näe tätä lähimmäisenrakkautena. Me näemme vasemmistoliitossa lähimmäisenrakkauden semmoisena solidaarisuutena, että me lupaamme huolehtia niistä, jotka ovat meitä heikommassa asemassa.

Tämä perussuomalaisten idea kehitysavun vapaaehtoisuudesta on hirveän vaarallinen. Sillä ei voida varmistaa, että meillä on mitään varoja laittaa kehitysapuun, koska se johtaa pahimmillaan jonkunlaiseen söpöysäänestykseen, missä me mittamme sitä, että me tuemme sitä tahoa, joka herättää meissä eniten empatiaa. Sairas lapsi herättää meissä aina paljon enemmän sympatiaa ja empatiaa kuin esimerkiksi rikosrekisterin omaava päihderiippuvainen — tämä esimerkkinä. Me emme voi myöskään kansainvälisesti missään tilanteessa laittaa hädässä ja avuntarpeessa olevia ihmisiä vastakkain sillä tavalla kuin perussuomalaiset tekee. Kun te vastustatte maahanmuuttoa, niin looginen seuraus olisi se, että te vaatisitte tehokkaampaa, parempaa ja suurempaa kehitysapubudjettia.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastikään järjestettiin jälleen Nenäpäivä-keräys, johon varmaankin edustaja Mäkipää ja muut kansanedustajat vapaaehtoisesti aktiivisesti osallistuivat. Keräyksen tuotto oli suuruusluokkaa 3 miljoonaa euroa. Jos nyt siis valtiollinen kehitysyhteistyö haluttaisiin korvata vapaaehtoisilla lahjoituksilla, meidän pitäisi vuoden jokaisena päivänä onnistua keräämään yhtä paljon kuin tällä aika poikkeuksellisella ja hyvin onnistuneella Nenäpäivä-ke-räyksellä. Jokainen voi sitten arvioida, kuinka realistinen tällainen vaihtoehto on.

Arvoisa puhemies! Aika moni puhuja, ja syystä, kysyi, uhkaavatko säästöt taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Hurjimmat tulokset on nähty toki Etelä-Euroopan kriisimaissa, joissa talouskuri on ai-heuttanut erittäin rajuja sosiaalisia ongelmia. Mutta kannan huolta myös siitä, että sekä valtion tasolla että erityisesti kunnissa säästöjen ihmisoikeusvaikutuksia tunnetaan erittäin huonosti ja ne vaikuttavat päätöksiin kovin niukasti.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Modig, kyllä perussuomalaisilla on lähimmäisenrakkautta, mutta myös suomalaisia kohtaan, sillä me ajattelemme niin, että jos varat ovat vähissä Suomessa, niin niitä pitää käyttää Suomessa tehokkaasti ja myös tehokkaasti kehitysaputyössä. Nythän kehitysaputyössä hyvin useat niistä sadoista miljoonista euroista menevät erilaisiin hallinnollisiin toimenpiteisiin YK:n kautta ja monien muitten tahojen kautta. Me olemme ennen kaikkea sitä mieltä, että kehitysapuvaroja pitäisi kohdentaa kotimaisten kehitysapujärjestöjen kautta. Tällä hetkellä se reilu 100 miljoonaa euroa meidän mielestämme ei ole riittävä. Kotimainen kehitysapuyhteistyö on kaikkein tehokkainta, vähiten korruptoitunutta ja kaikella tavalla Suomen etujen mukaista.

Me haluamme pitää huolta lähimmäisistämme, mutta me haluamme pitää huolta myös suomalaisista köyhistä ja vähävaraisista, jotka tarvitsevat tukea. Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että kehitysapumäärärahaa lisäämällä me vähennämme köyhyyttä tai vähennämme ihmisten huono-osaisuutta, koska valitettavan usein se raha on niin tehotonta, ettei siitä päädy kuin murto-osa siihen todelliseen tarkoitukseen.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä näen eri tavoin kuin edustaja Niikko. Minä olen samaa mieltä siitä, että kehitysyhteistyötä tulee kehittää, sen vaikuttavuutta tulee lisätä, sitä, mihin me ohjaamme, jotta se mahdollisimman hyvin tukisi. Toivoisin, että me kohdentaisimme sitä vielä voimakkaammin naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen, joka on koko yhteiskunnassa voimavara, millä se yhteiskunta itse pystyy nousemaan auttamaan itseänsä. Minun mielestäni ratkaisu siihen, jos me näemme jossain ongelman tai kehittämisen paikan, ei ole pyyhkäistä koko apua pois, leikata kehitysapua.

Mietin, että tässä perussuomalaisten mallissa, jossa me saisimme järjestää Nenäpäivän joka päivä — johon jotkut perussuomalaisten valtuutetut esimerkiksi eivät halunneet osallistua — me emme ikinä voi tietää, kuinka paljon rahaa me saamme kasaan vuodessa. Me emme voi tätä tietää, me emme pysty suunnittelemaan sitä toimintaa juuri niin, että se olisi vaikuttavampaa, koska se voi vaihdella aina sen mukaan, mitä satutaan keräämään. Suomalaisethan ovat äärimmäisen anteliasta kansaa ja lahjoittavat monien järjestöjen ja monien muittenkin tahojen kautta erilaisille ihmisille eri tarkoituksiin.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vapaaehtoisuus todella vaatii sydäntä, ja kyllä suomalaisilta sydäntä löytyy. Harmi on kyllä todeta tähän äskeiseen viitaten, että kun esimerkiksi Kemin kaupunginvaltuusto päätti osallistua Nenäpäivään ja järjestäytyi kuvaan Nenäpäivää varten, niin perussuomalaisten valtuustoryhmä irtisanoutui eikä suostunut tulemaan edes kuvaan, koska "nämä rahat menevät ulkomaille", se oli heidän perustelunsa. Eli ei kaikilla ole kuitenkaan sitä vapaaehtoisuutta ehkä ihan tarpeeksi.

Haluaisin tuoda tässä esille sen, että kun aina väitetään — äsken edustaja Niikkokin väitti — että satoja miljoonia menee hallintoon, ja täällä on väitetty menevän vaikka mihin, niin tänäkin vuonna hallinto- ja turvallisuusjaosto erityisesti paneutuu kehitysavun vaikuttavuuteen ja sen väärinkäyttöön ja me emme löydä näitä satoja miljoonia, joita te väitätte siellä olevan, vaikka me olemme käyneet tutustumassa Afrikassa asti ja siellä on parhaat asiantuntijat. Kertokaa nyt, mihin lähteisiin vedoten te väitätte, että ne rahat ovat poppamiesten padoissa ja hallinnon virkamiehissä ja vaikka missä, diktaattorien aseissa. Nämä ovat ihan perättömiä väitteitä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että jos todellakin kehitysyhteistyötä ryhdyttäisiin hoitamaan vapaaehtoisten lahjoitusten varassa, niin me emme voisi enää puhua jäntevästä, johdonmukaisesta ja tuloksekkaasta kehitysyhteistyöstä.

Minusta tämä väite, että sinne menee turhia rahoja, perustuu kyllä aika pitkälle siihen, että perussuomalaiset eivät taida oikein tuntea tätä kehitysyhteistyön historiaa. Siitä on olemassa kyllä ihan erittäin paljon tuloksia, mitä sillä on saatu aikaan: miljoonien lasten ja perheitten elämää on pystytty parantamaan, vesihuoltoa parantamaan, metsityksellä estämään ilmastonmuutoksen huimaa lisääntymistä ja niin edelleen. Sieltä löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä hyvää työtä on voitu tehdä. Minä kyllä olen ihan samaa mieltä, että ulkoministeriössä on erityisen paljon kiinnitetty huomiota läpinäkyvyyteen, tuloksekkuuteen kehitysyhteistyössä. Emme me voi vapaaehtoisin varoin ja sen perusteella lähteä näin isoa asiaa hoitamaan. Sitä paitsi meillä on vastuu maailman köyhistä. Minä ihmettelen, emmekö me saisi auttaa kaikkein huonoimmassa ja heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin edustaja Paloniemi, että se kehitysyhteistyö, mitä Suomen varoin tänä päivänä tehdään, on erittäin vaikuttavaa toimintaa. Senpä takia olen äärettömän hämmästynyt edustaja Niikon kommentista. Hän nimittäin osallistui samaan ulkoministeriön kehityspoliittiseen ohjelmaan, mihin minä osallistuin. Me kävimme kenttämatkalla Etiopiassa. Näimme omin silmin, miten lapsia, nuoria koulutetaan siellä, miten kyläläisiä kannustetaan tekemään yhteistyötä, rakentamaan kaivoja, opetetaan maanviljelykseen, miten he oppivat myymään niitä tuotteitaan — valtavan hyvää toimintaa. Ja edustaja Niikko vielä ennakkoon organisoi meiltä yhteisen keräyksen, jotta me veisimme tavaroita sinne lastenkotiin. Tämä on kerta kaikkiaan pöyristyttävää, kun kuulen täydellisen takinkäännön täällä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Virolainen ja edustaja Kalliorinne, kuunnelkaas nyt tarkkaan. Kun olimme siellä Etiopiassa, niin minuakin kosketti sydämessäni se, kun näin sitä köyhyyttä ja sitä vaivaisuutta. Osallistuin jälkeenpäinkin usealla sadalla eurolla tukemalla erästä orpokotia siellä, ja sinne vietiin niitä avustuksia, joita keräsin. Minä olen tässä täysin sydämestäni mukana ja uskon, että kaikki perussuomalaiset ovat. Mutta me emme hyväksy sellaista väärinkäyttöä, minkä edustaja Kalliorinne yritti kiistää. Me keskustelimme vuosi sitten aivan samasta asiasta. Esimerkkinä silloin nostin sen, että Afganistanissa 900 miljoonaa dollaria kehitysapurahoja vedettiin ohi suoraan keskuspankin kautta sinne herrojen taskuun. Sieltä ei saatu takaisin kuin muutama sata miljoonaa, vaikka kuinka vakuutettiin, että se tutkitaan. Tämän lisäksi ja tämän johdosta Suomi lisäsi kehitysapumäärärahan kahdenkeskistä avustusta Afganistaniin, kun Norja laski sitä alaspäin, koska he eivät luottaneet, että se menee perille.

Elikkä meidän viestimme on se, että käytetään raha suomalaisten kehitysapujärjestöjen kautta. Se menee perille, se on läpinäkyvää, se on tehokasta, ja se on kaikella tavalla (Puhemies koputtaa) inhimillistä. Ei anneta niitten roistojen taskuun sitä rahaa suoraan. Tämä on meidän eromme teidän kehitysapupolitiikkaan nähden.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keväällä keskusteltiin tässä salissa samasta asiasta, kehitysavusta, ja silloin mainitsin näistä poppamiesten padoista, mistä äsken edustaja Kalliorinne mainitsi, ja pysyn edelleen sanojeni takana. Osa kehitysapurahoista menee poppamiesten patoihin.

Mutta arvoisa puhemies, jos sallitte, niin vaihdan aihetta: Lähes kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa kannettiin huolta sukupuolivähemmistöjen epäasiallisesta kohtelusta. Minkälaista kohtelua tarkoitatte, kun itse en ole huomannut heidän kohdallaan niin tapahtuvan? Minusta asiaa paisutellaan ja liioitellaan, kun esimerkiksi voisitte kantaa huolta tavallisten suomalaisten kansalaisten eriarvoistumisesta.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta kehitysavusta minulla on henkilökohtaista kokemusta. Olin Nicaraguassa laittamassa sahoja, ja siellä oli paikallinen, entinen SKDL:n edustaja Inger Hirvelä organisoimassa sitä. Hän oli opettanut hyvin marssimaan ja heiluttamaan punalippuja siellä. Mitä hyötyä niille ihmisille tämmöisestä toiminnasta on? Minä menin sinne ja sanoin, että eiköhän laiteta nämä sahat kuntoon ja ruveta tekemään töitä ja opetellaan tämä homma — siitä on apua ja tulee leipää suuhun eikä siitä lipun heiluttelemisesta eikä marssimisesta, se ei auta ketään.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hakkaraiselle: Minä kävin muistaakseni ensimmäisellä kaudella, 2003—2007, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa tutustumassa muun muassa Nicaraguaan, ja siellä meille samainen entinen kansanedustaja Inger Hirvelä esitteli erittäin hienon minilainoitusjärjestelmän naisille. Siellä todella oli saatu pienillä rahoilla paljon aikaan. Se oli yksi tehokkaimmista kehitysapumuodoista, mitä mi-nä olen nähnyt. Minä olen ihan varma, että lähettiläs Inger Hirvelän toimenkuvaan ei kuulu se, että hän opettaa sen maan kansalaisia heiluttamaan minkäänvärisiä lippuja.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun minä kävin siellä, oli nimenomaan tämmöistä toimintaa. Siellä joitakin työläispataljoonia meni niitä vuorenrinteitä ylös ja heilutteli lippuja ja teki avustushommaa.

Nyt siellä on ne vanhat venäläiset koneet ja romut. He tarvitsisivat nyt apua. Missä ovat nyt ne, jotka silloin veivät tätä ideologiaansa siellä eteenpäin? Nyt kun tarvittaisiin apua, niin mihinkä he ovat hävinneet? Pitää laittaa ne koneet kuntoon ja auttaa niitä ihmisiä eikä hävitä sieltä pois ja vain viedä sitä ideologiaa, se ei auta ketään mitään. Tulisivat sinne nyt auttamaan. Kyllä minä olen siellä käynyt ja tunnen aika hyvin sen kentän.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin usein, kun käydään kehitysmaissa, käydään pääkaupungissa kiertämässä ja hyvin läheltä tarkastellaan sitä tilannetta siellä pääkaupungin alueella. Mutta mehän kävimme — edustaja Kalliorinne ja myös perussuomalaisista Soukola — monen sadan kilometrin päässä viidakossa ja perehdyimme siellä vesihuoltotöihin, saniteettiasioihin, viljelyyn, metsänhoitoon, eroosion ehkäisyyn, kaikkeen tämän tyyppiseen, että he itse pystyvät tulemaan siellä toimeen. Kyllä se vaikutti hyvin uskottavalta, se, mitenkä oli rahaa laitettu ihan oikeisiin asioihin. Heitä itse koulutettiin tekemään sitä työtä, heille ei tehty sitä työtä. Minä kyllä näen, että siinä ovat menneet eurot tosi hyvään tarkoitukseen.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Hakkaraiselle: ehkä punaliput olivat sen verran harvinaisia, että ne jäivät mieleen siellä käynnillä.

Mutta mennäksemme itse asiaan: Uskomme varmaan toisistamme, että kaikilla silmämme näkevät ja sydämemme tuntevat tämän asian, vähän eri tavalla katsotaan. Nyt oli luvuista kysymys. Jos perussuomalaiset haluaisivat puolet leikata, se merkitsisi, että vauvasta vaariin jokaisen pitäisi lahjoittaa 100 euroa. Luulen, että se on helpompi kerätä kuitenkin veroilla. Se on meidän solidaarisuuttamme ja rakkauttamme. Ke- räyksiäkin on hyvä pitää, kaiken nykyisen lisäksi voitaisiin hyvin pitää keräyksiä, että saisimme lisää tehoa. Jos puolet leikattaisiin pois, tarvittaisiin joka vuosi 17 lastensairaalakeräystä. Olisi sekin aika kova tavoite. Siellä tarvitaan yrityksiä, kun kehitysyhteistyö etenee. Sinne tarvitaan yrityksiä, pienyrityksiä, tekemään, innostamaan ihmisiä työntekoon, antamaan ihmisille kehitystä. Pelkät keräyksetkään eivät siinä mielessä pitkän päälle riitä; siellä tarvitaan kehitystä, joka on pysyvää, ja kyllä meidän on syytä pysyä tässä työssämme, mitä me verojen kautta tässä teemme.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä voin henkilökohtaisesti sanoa, minä olin siellä aikanaan tekemässä, laittamassa niitä sahoja. Minä en pyytänyt siitä kopeekan kopeekkaa, minä tein sen kyllä ihan ilman edestä, niin että ei sen puoleen voi sanoa, että minä olisin ollut jotenkin rahojen ja muun perään, minä tein ihan sydämestäni ja yritin heitä auttaa. Mutta ihmettelin sitä touhua, mitä siellä oli tehty. Kun te käytte niillä matkoillanne, niin teitähän ohjaa semmoinen ryhmä niihin paikkoihin, missä se homma on onnistunut. Minä olin siellä viidakossa ja niissä paikoissa, missä eivät varmasti muut kansanedustajat pyöri. (Jari Myllykosken välihuuto) Joessa käytiin pesulla ja tällä lailla. Ei tämmöisiä olosuhteita varmaan teillä ole ollut siellä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin semmoisessa hotellissakin yötä, että en ole Suomessa missään ollut samankaltaisessa. Piti jo hätystellä elukoita pois siitä huoneesta, eivätkä ne olleet ihan pieniä.

Mutta siihen, mitä me todella näimme siellä. Siellähän täytyy tietysti olla projektityöntekijöitä, niin että he tekevät niitä asioita oikealla tavalla, mutta nämä eivät tee heidän puolestaan, vaan he itse olivat tekemässä niitä. Siellä oli vesihuolto hoidettu sillä tavalla, että enää ei käydä samassa paikassa pesemässä vaatteita, jossa eläimet käyvät juomassa, vaan ne oli eroteltu. Oli todella mukava nähdä, kun pieni poika meni puhtaaseen suihkuun. Kylmää vettä oli, mutta mielellään kävi siinä, kun sai puhtaan suihkun.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä vielä painottaa sitä, että perussuomalaiset esittävät uutta mallia kehitysyhteistyön rahoittamiseen ja siinä on yhtenä elementtinä myös se, että henkilö, joka osallistuu tähän rahoitukseen, saa verotuksessa myös tehdä vastaavanlaisen vähennyksen, mikä omalta osaltaan tietenkin on porkkana sille lahjoittamiselle.

Myös itse olen osallistunut muutamiin sellaisiin tilaisuuksiin, joissa olen päässyt katsomaan näitä paikkoja, näitä erilaisia kehitysapurahoituksen kohteita. Olenkin sitä mieltä, että mihinkä tahansa laitokseen, sairaalaan, jätteittenkäsittelylaitokseen, mihin hyvänsä, käydään tutustumassa, niin suomalaisen delegaation mukana pitäisi aina olla alan asiantuntija, joka pystyisi arvioimaan, onko tämä toiminta silmänlumetta vai onko se oikeata, todellista toimintaa, jota siellä harjoitetaan, (Puhemies koputtaa) koska monesti kansanedustajilta ja valiokuntaneuvoksilta ja niin edespäin puuttuu se ammattitaito, (Puhemies: Aika!) jolla pystytään arvioimaan, onko se todellista toimintaa...

...vai valetoimintaa.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt perussuomalaiset kannattavat kehitysyhteistyömäärärahojen rajuakin leikkausta ja jotkut jopa kokonaan lakkauttamista ja samalla erittäin haavoittuvassa ja heikossa asemassa olevien ihmisten tilanteen vaikeuttamista entisestään, niin kysyisin tästä vapaaehtoisesta mallista: kuuluuko siihen sitten mahdollisesti sellainen julkinen rekisteri, josta näkee, kuinka paljon kukin perussuomalainen kansanedustajakin on kehitysyhteistyöhön jatkossa lahjoittanut?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Ensin kiitos siitä, että täällä käydään vilkasta keskustelua. Tämän keskustelun perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että me kaikki varmasti yhdymme siihen, että kotimainen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä mutta meillä on edelleen paljon tekemistä myös täällä kotikentällä ja myös sitten ulkomailla, ja nyt en lähde siihen kehitysyhteistyökeskusteluun tässä vaiheessa vielä. Minä yritän vastata muutamaan kysymykseen, joka on tässä keskustelun aikana tullut esille.

Muun muassa edustaja Kuusisto kysyi tästä omaishoidon tuesta ja siitä, että on erilaisia käytäntöjä eri kunnissa. Juuri sen takia — nyt edustaja Kuusisto on jossain muualla kuin täällä salissa — hallitus onkin miettinyt sitä, että omaishoidon tuki pitäisi siirtää Kelalle. Mutta tämä asiahan on peruspalveluministerin pöydällä.

Sitten tässä on kysytty turvapaikanhakijoitten tilanteesta ja tästä mahdollisesta paperittomien osuuden kasvamisesta. Nythän tilanne on se, että eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä sisäministerin ja sisäministeriön valmistelema esitys niin kutsutusta vapaaehtoisesta paluusta. Siihen esitykseen hallituksessa liitettiin ponsi, joka lähtee siitä, että sisäministeriön on edelleen mietittävä, onko vaihtoehtoisia malleja sille, että otetaan ihmiset säilöön, ja varsinkin mitä tulee alaikäisiin. Ponnen mukaan sisäministeriön on tehtävä tätä työtä nyt ripeässä tahdissa ja tavoitteena olisi vielä, että tällä hallituskaudella voitaisiin esittää eduskunnalle esitys, jossa voidaan esittää vaihtoehtoinen malli sille, että voidaan viime kädessä ottaa 15—17-vuotias säilöön. Elikkä tämä oli se hallituksen ponnen sisältö ja erittäin tärkeä asia huomata.

Istanbulin sopimuksesta sen verran, että se asiahan on täällä myös käsittelyssä. Ja mitä tulee turvakotipaikkoihin, niin me tiedämme, että meillä on liian vähän paikkoja. Kuitenkin hallitus nyt lisää määrärahoja 8 miljoonaa euroa tätä varten. Nyt on oltava tarkkana juuri siinä, että ei käy niin, että olemassa olevia turvakoteja joudutaan sulkemaan, vaan niitä kaikkiahan me tarvitsemme, ja tämä valmisteluhan myös on sosiaali- ja terveysministeriössä käynnissä.

Sitten edustaja Hirvisaari kysyi vihapuheesta ja oli sitä mieltä, että siitä pidetään turhaa huolta. Minun mielestäni se on erittäin tärkeätä, että nostetaan tämä asia keskusteluun. Sananvapaushan on keskeinen poliittinen perusoikeus, ja meillä kaikilla on sananvapaus, ja siitä pidetään huolta tässä oikeusvaltiossa, jossa elämme. Sananvapauden tarkoitushan on taata avoin julkinen keskustelu ja joukkoviestinnän vapaa kehitys sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin, ja näinhän pitää ollakin. Kuitenkin on myös niin, että sananvapauden käyttöön liittyy paitsi vapautta myös vastuuta ja rajoituksia. Vihapuheen torjunnassa avainasemassa on varsinkin asenteiden muuttaminen. Vihapuhe voi olla sellaista puhetta, joka täyttää muun muassa kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön ja niin edelleen. On hyvä huomata, että myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useasti todennut, että vihapuhe, joka saattaa loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä, ei ansaitse Euroopan ihmisoi-keussopimuksen sananvapautta koskevan artiklan suojaa. Tästä on kysymys, ja senkin takia vihapuhetta on käsitelty tässä ihmisoikeusselon- teossa.

Sitten tässä oltiin huolissaan vammaisten tilanteesta. Juuri sen takia myös tässä selonteossa tulee hyvin esille se, että Suomen tavoitteena on, että pystytään ratifioimaan YK:n vammaisten sopimus. Edustaja Virolainen kyseli opiskelupaikoista, ja totta kai tilanne on se, että vammaisilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet päästä opiskelemaan kuin muilla. Siinä juuri meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä myös toteutuu käytännössä.

Tässä oli myös kysymys ikäihmisten tilanteesta ja niin edelleen, paljon muita tämmöisiä yksityiskohtaisia kysymyksiä. Ne ovat juuri niitä, mitä pitää käsitellä tässä kansallisessa toimintaohjelmassa, ja juuri sen takia tämä ihmisoikeusselonteko on nyt tärkeä, koska sen perusteella seuraava hallitus voi sitten tehdä oman uuden toimintaohjelmansa, joka nostaa kaikki nämä yksittäistapaukset, yksityiskohdat, esille, jotka ovat myös tänään tässä keskustelussa tulleet esille. Erittäin tärkeä asia. Se toimintaohjelma on sitten tavallaan se tiekartta, jonka mukaan sitten seuraava hallitus menee. Me luomme nyt sen perustan sille tiekartalle myös tällä keskustelulla ja tämän ihmisoikeusselonteon puitteissa.

Sitten on varsin tärkeätä muistaa se, mitä myös selonteossa on otettu esille, että meillä yleisten lainvalvojien toimintaa ja heidän päätöksentekoansa olisi syytä seurata vielä tarkemmin. Tämä koskee myös meidän kuntien päättäjiä ja kuntien viranhaltijoita. Juuri tämän takia (Puhemies koputtaa) me tarvitsemme myös enemmän panostusta koulutukseen ja me tarvitsemme myös ylipäänsä koulutusta ihmisoikeuksista, niin että myös kansalaiset tietävät, mitkä kaikki oikeudet kuuluvat heille.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun selonteko käsittelee sekä Suomen kansainvälistä ihmisoikeustoimintaa kansainvälisissä järjestöissä ja ulkopolitiikan osana että tätä ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa, niin on mielenkiintoista mutta myös hyvin ymmärrettävää ja perusteltua, että keskustelu on jokseenkin kokonaan pysynyt tässä jälkimmäisessä aiheessa. Toki siihen sitten näyttää liittyvän kyllä ehkä vähän muutakin kuin ihmisoikeuspoliittisia sävyjä, mutta joka tapauksessa asiat ovat tärkeitä, ja hyvä näin.

Tuosta kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta toteaisin sen, että näyttää olevan hyvin laaja yhteisymmärrys ja yksimielisyys ja tuki sille, mitä jo monta vuotta olemme kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa koettaneet tehdä yhdessä muiden kanssa sen painopisteiden osalta. Haluaisin vain vielä erikseen todeta, että yhtä lailla kuin kaikki muutkin ihmisoikeusloukkaukset, tapahtuvat ne millä perusteella tahansa, tietenkin uskonnollinen vaino — kohdistui se mihin uskontoon tahansa tai uskonnottomiin, niin kuin myös kristillisten puheenvuorossa ihan oikein kiinnitettiin huomiota — on tuomittavaa, ja yhtä lailla se kuuluu siihen asiaan, johonka me kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa aina puutumme.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ehkä kehitysyhteistyörahoituksesta sen verran, että kun verotus on keksitty ja on kysymys tärkeästä osasta Suomen ulkopolitiikkaa — olemme mukana YK:n järjestelmässä, YK-järjestöissä — olisi aivan järjetöntä mennä tällaiseen, ottaa osa ulkopolitiikasta kansalaiskeräyksen varaan toimivaksi. On hienoa, että suomalaiset järjestöt tällä sektorilla toimivat, mutta tämän perusrungon täytyy olla valtion rahoittama.

Varsinaisesti pyysin puheenvuoron sanoakseni sanan ehkä kaikkein räikeimmistä ihmisoi-keusloukkauksista: sotien, kriisien siviiliuhrit, lapset, naiset, oli se sitten Gaza, Irak, Syyria, missä olemme näitä nähneet. Omasta historiastamme tiedämme, millaista on, kun siviiliväestö joutuu sotatoimien kohteeksi. Olen huolissani siitä, millä tavalla kansainvälisen yhteisön pelisäännöt näissä tilanteissa toimivat — YK on aika heikko suojaamaan näitä henkilöitä — miten humanitäärisen oikeuden periaatteet toimivat käytännössä. Mitä Suomi ministerin mielestä voisi tehdä enemmän humanitääristen periaatteiden toteuttamiseksi näissä kriisitilanteissa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä selonteossa on paljon isoja asioita, myös pieniä asioita. Ajattelin tässä puheenvuorossa kiinnittää huomion yhteen pieneen mutta mielestäni periaatteelliseen kysymykseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan valmistelemassa lakiesitystä, jonka mukaisesti myös miesten pitää voida synnyttää. Tähän on viitattu täällä selonteon sivulla 70 ensimmäisessä pitkässä kappaleessa. Käytännössä on kyse siitä, että jos nainen muuttuu mieheksi, niin tänä päivänä edellytetään sterilisaatiota, ja nyt tämä onkin valtava ihmisoikeusongelma, ja kun tämä korjataan, niin päästään siis siihen tilanteeseen, että miehenkin pitää voida synnyttää. Minä itse en missään tapauksessa kannata tätä uudistusta ja myös kehotan hallitusta olemaan antamatta eduskunnalle tällaista uudistusta, koska minun mielestäni miehen ei pidä voida synnyttää. (Mika Niikko: Juuri näin!)

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz edellä esitti ansiokkaasti mielipiteensä, mutta hänen mielipiteestään unohtui perustelu. Hän ei kyennyt perustelemaan sitä, minkä takia sukupuoltaan korjaavan henkilön pitäisi olla lisääntymiskyvytön tämän toimenpiteen ehtona.

Edustaja Oinonen aiemmin peräänkuulutti sitä, että ihmisoikeustyössä pitää keskittyä tavallisiin suomalaisiin, ja hän asetti tämän vastakkain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuulu-vien ihmisten kanssa. Mutta edustaja Oinonen, me, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, olemme ihan tavallisia suomalaisia. Me olemme ihan samalla tavalla tavallisia suomalaisia kuin myös enemmistöihin kuuluvat ihmiset.

Edustaja Niikko — palatakseni tähän kehitysyhteistyökeskusteluun — oli sitä mieltä, että kyllähän kehitysyhteistyö on ihan hyvä silloin, kun rahat kanavoidaan suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kautta. Edustaja Niikko, käykö siis perussuomalaisille se, että valtio käyttää yhtä paljon rahaa kehitysyhteistyöhön kuin tähänkin asti mutta se sama raha kanavoidaankin kansalaisjärjestöjen kautta? Sopisiko teille tällainen malli?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkyselle tästä kehitysapurahan käytöstä: toki meillä nyt on esitys siitä, että me haluamme leikata roimasti kehitysapumäärärahoja, mutta meillä on myös lausunto siitä, että me tuemme kotimaista kehitysapuyhteistyötä. Me emme ole sitä missään vaiheessa leikkaamassa, pikemminkin päinvastoin haluamme lisätä kotimaisen kehitysapuyhteistyön merkitystä ja määrärahoja. Mutta siihen nähtävästi saamme odottaa hallituksen vastausta.

Mitä edustaja Zyskowiczin mainintaan tuli, niin mielestäni perustelu oli hyvä, edustaja Tynkkynen. Jos on kysymys nimenomaan siitä, mistä mainitsitte, sukupuolenkorjauksesta, niin eihän silloin korjauksessa enää voida olettaa sitä, että jos henkilö muuttuu mieheksi, niin hän voi synnyttää. Silloinhan henkilö on korjattu mieheksi, ja mies ei voi synnyttää nykyisen biologian mukaan. Siinä mielessä meidän pitäisi kyllä jonkunnäköinen tämmöinen maalaisjärki pitää näissä asioissa eikä kaikkea, biologisia tosiasioita, tieten tahtoen muuttaa lainsäädännön keinoin. Nimittäin sille ei tule loppua koskaan, jos me rupeamme tälle tielle menemään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen sanoi, että vastustan sitä, että mies voisi synnyttää mutta en esittänyt kannalleni mitään perusteluita. Minä luulen, että edustaja Tynkkynen on aika lailla oikeassa. Tämä ajatus siitä, että miehenkin pitää voida synnyttää ja että jos mies ei voi synnyttää, niin se on ihmisoikeusongelma, on minulle niin vieras, että en todellakaan tähän yhteyteen esittänyt mitään perusteluita. Ja vaikka asiaa vähän tarkemmin mietinkin ja vaikka yleensä minulla on kyllä vastaus joka kysymykseen, niin en taida pystyä esittämään mitään hirveän loogisia perusteluja tälle kannalleni. Siis olen vain sitä mieltä, että miehen ei tule voida synnyttää, ja sellainen lakiesitys, jolla tämä halutaan mahdollistaa, on mielestäni torjuttava ja vastustettava. Ja myös sellainen ajattelu, että nykytila on suuri ihmisoikeusongelma, on minulle vieras.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tulin kuusi vuotta sitten eduskuntaan, niin en ikimaailmassa voinut kuvitella, että tässä salissa hallituksen esityksessä vaaditte, että mies saisi synnyttää, tai tällainen laki pitäisi asettaa voimaan, että mies saisi synnyttää. Tämähän on järkyttävää! Tämä on jotakin sellaista, että ei tämmöinen mualaismies millään voi enää käsittää, mihin tämä maailma on menossa, saati sitten, että tällaiseen keskusteluun lähtevät nämä kansankynttilät, ministerit ja hallitus ja edustajat, vielä mukaan. Tämä on aivan järisyttävää.

Ja mitä edustaja Tynkkyselle sanoisin, niin en ole väittänytkään, ettette ole tavallisia ihmisiä, etteivät seksuaalisesti eri tavalla suuntautuvat olisi tavallisia ihmisiä. Sanon vain sen, että heillä on erilaiset tavat kuin meillä muilla kansalaisilla. Ja niin kuin äsken tuossa puhuttiin, niin tämä suunta, mistä edustaja Zyskowicz sanoi, että miehen täytyy synnyttää, johtuu juuri kyseisistä ryhmistä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että edustajat Zyskowicz ja Oinonen myöntävät avoimesti, että he eivät pysty perustelemaan kantaansa. Demokratiassa kun käydään yhteiskunnallista keskustelua, niin yleensä kai lähtökohtana on se, että mielipiteiden tueksi pyritään esittelemään perusteluita (Mika Niikon välihuuto) ja sitten keskustelussa näitä perusteluita testataan ja katsotaan, mikä on vankin.

Haluaisin esittää sellaisen vastakysymyksen, että mikä tarkalleen ottaen on se haitta: Mikä tarkalleen ottaen on se haitta oikeusvaltiossa ja vapaassa yhteiskunnassa, jos sukupuolensa korjannutta ihmistä ei valtio velvoita lisääntymiskyvyttömyyteen? Miten se haittaa minun elämääni, miten se haittaa edustaja Zyskowiczin elämää, miten se haittaa kenenkään muun suomalaisen elämää? Ja jos vastaus on se, että se ei haittaa mitenkään kenenkään muun suomalaisen elämää, niin miten valtio voi vaatia vapaassa maassa toiselta ihmiseltä lisääntymiskyvyttömyyttä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä edelleen mietin, mikä on minun perusteluni sille, että mies ei voisi synnyttää, minkä takia minun mielestäni miehen ei tule voida synnyttää. Ja, edustaja Tynkkynen, myönnän, että en pysty esittämään parempaa perustelua kuin sen, että se on minun ajattelumaailmani ja, sanoisinko, maailmanjärjestykseni kannalta vieras ja outo ajatus, että miehen pitää voida synnyttää. Tämä argumentti, jonka sanoitte, että mitä siitä on haittaa, että mies voi synnyttää, mitä haittaa siitä on edustaja Tynkkyselle tai minulle tai edustaja Alanko-Kahiluodolle, ei ole kovin hyvä argumentti teidän puoleltanne, koska kun olemme puhuneet sukupuolineutraalista avioliittolaista, niin siinä yhteydessä on puhuttu myös jonkun verran lukumääräneutraalista avioliittolaista, jota vihreiden nuorisojärjestö ilmeisesti kannattaa. Ja nyt voi yhtä hyvin kysyä, mitä haittaa siitä on edustaja Tynkkyselle tai minulle, jos kaksi miestä ja kolme naista haluaa muodostaa yhdessä avioliiton. Eli tämä teidän argumenttinne ei mielestäni ole hyvä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos näistä haittavaikutuksista ruvetaan puhumaan, niin tokihan ne ovat yhteiskunnan kehityksessä olevat muutokset, mitkä tulevat toteutumaan tällaisten erilaisten lainsäädäntöjen kautta, ja esimerkiksi yhteiskunnalliset kustannukset nousevat. Me tiedämme, että yksi sukupuolenkorjausleikkaus maksaa useita satojatuhansia euroa. Se on pitkä prosessi, ja siinä mahdollisesti voi tulla katumapäällekin. Siinä mielessä, jos mennään tämmöiseen prosessiin, puhutaan silloin siitä korjauksesta, kun kerran siihen on ryhdytty. Silloin kun korjataan, lähtee toinen ominaisuus ihmisestä pois. Emme me voi molempia ominaisuuksia tässä yhteiskunnan varoilla ruveta ylläpitämään.

Ja se kehitys, arvoisa edustaja Tynkkynen: Perjantain Helsingin Sanomissa oli uutinen siitä, että Espooseen avataan tämmöinen nuorten seksuaalinuorisokahvila. Ymmärtäisin vielä, jos se olisi nuorille suunnattu, mutta kun tästä on uutisissa, että se on 13—29-vuotiaille henkilöille, miten me voimme saattaa nuoret, lapset, joista ja joiden kasvatuksesta vanhemmat ovat vastuussa, aikuisten, esimerkiksi miesten, kanssa samaan kerhotilaan? Kyllä se kehitys minua ainakin huolestuttaa, (Puhemies koputtaa) että me kaiken pidämme kohta rajoista vapaana toimintana.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tässä istunut ja miettinyt, miten hieno asia on, että meillä on käsittelyssä täällä eduskunnassa nyt toinen ihmisoikeusselonteko, ja tämä on nyt vuodelle 2014. Tämä sisältää äärettömän paljon hyviä asioita.

Kyllä täytyy jonkun verran ihmetellä tätä keskustelua, mitä tässä viime minuuttien aikana on ollut. Kyllä se niin on, että Suomi on jäljessä omien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittämisessä. Tätä kehittämistyötä pitää vain jatkaa ja viedä eteenpäin. Se on ihan ihmisoikeuskysymys.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämä keskustelu saa kyllä ihmisoikeuksista kiinnostuneen kansanedustajan ja poliitikon hieman surulliseksi. Olisi joskus kiinnostavaa kuulla, että perussuomalaiset ja vaikkapa edustaja Zyskowicz täällä yhä uudestaan pyytäisivät puheenvuoron puolustaakseen jotakin uutta ihmisoikeutta. Tällä keskustelulla on taipumus mennä aina siihen, että keskustellaan poppamiesten padoista ja niin edelleen, erilaisista asioista vailla yhtään uutta argumenttia tai tutkimusta näiden pöyristyttävien väitteiden tueksi. Minusta olisi hienoa, jos joskus voisitte tuoda tänne tutkimustuloksen, jolla pystytte osoittamaan, että kehitysyhteistyö ei tosiasiassa edistä ihmisoikeuksia. Kaikki kansainväliset tutkimukset, riippumattomat tutkimukset, osoittavat, että kehitysyhteistyöllä on merkittävästi edistetty ihmisoikeuksia kehitysmaissa, vähennetty absoluuttista köyhyyttä, edistetty lukutaitoa ja niin edelleen.

Mutta pyysin puheenvuoron (Puhemies koputtaa) kysyäkseni ministeri Henrikssonilta: oletteko nyt aivan varma, että hallituksen esittämä laki turvakotipaikoista ei heikennä nykytilannetta? Kuulemieni asiantuntijalausuntojen...

...mukaan se vähentää radikaalisti turvakotipaikkoja nykyisestä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ihmisoikeusselonteosta käy erittäin hyvin selville tämä, miten yleisesti meillä edelleen on vahvoja asenteita ja syrjiminen voi aiheutua ihan ennakkoluuloista ja siitä, miten me suhtaudumme toinen toisiimme. Tätä ajattelua vasten tämä selonteko nostaa mielestäni erittäin laajasti esille Suomessa olevat eri ihmisoikeustilanteet, missä syrjintää ja näitä asenteita esiintyy.

Täällä on tämä kehittämislinjaus 3, jossa lukee, että Suomi painottaa moniperusteisen syrjinnän tunnistamista, ennaltaehkäisyä ja poistamista sekä tukee naisten ja lasten ja nuorten ja vammaisten henkilöiden, alkuperäiskansojen se-kä vähemmistöjen, kuten romanien, näkökulman esiintuloa kansainvälisessä päätöksenteossa, ja sitä Suomi on varmasti jo tehnyt.

Ehkä tästä olisin kyllä kaivannut erityisesti sitä, että enemmän olisi nostettu esimerkiksi romanien kohdalla esiin se, miten heillä esimerkiksi työhön pääseminen on erittäin vaikeaa (Puhemies koputtaa) tässäkin taloudellisessa tilanteessa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko liihottelee hyvin yleisellä ja ylevälläkin tasolla. Kun tässä lukee paljolti hyväosaisten puhetta huono-osaisten asemasta, ymmärrän sen kyllä hyvin, että tästä vielä tiekartta puuttuu, kuten ministeri totesi.

Mutta täällä on minusta ihan ansiokkaasti kiinnitetty huomiota siihen puutteeseen, joka liittyy pienituloisuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen, huono-osaisuuteen ja tällaiseen elämäntilanteeseen ihmisoikeuksien kannalta. Toivon, että eduskuntakäsittely ainakin tältä osin paikkaisi tilannetta. Meillä on jatkuvasti palkattomassa pakkotyössä tai pakollisessa työssä sanktioiden uhalla kymmeniätuhansia ihmisiä, ja koko tämä kenttä on ihmisoikeuksien kannalta käytännössä perkaamatta sekä perusoikeuksien näkökulmasta että työoikeudellisesti, kilpailuoikeudellisesti ja monella muulla tavalla. Tällainen laaja selvitys (Puhemies koputtaa) pitäisi tehdä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on koottu hyvin yhteen se, miten paljon Suomessa ollaan tämän maan rajojen sisäpuolella edistytty ihmisoikeuksien kehittämisessä ja parantamisessa. Mutta nyt näyttääkin siltä, että me tarvitsemme kohta lainsäädäntätyön taustaksi arvion suomalaisten perusoikeusvaikutuksista. Eilen julkaistiin uutinen, jonka mukaan suomalaisten perusoikeudet ovat rapautumassa ja kansalaiset ovat niiden suhteen eriarvoistuneet, siis vaikka kansainvälisesti olemmekin tietysti näissä ihmisoikeusvertailuissa aina pärjänneetkin. Tämä haastateltu Tampereen yliopiston tutkija nosti yhdeksi merkittäväksi esimerkiksi juuri kuntiin kohdistuvat toimenpiteet, ja vakavammin tuo tutkija oli huolissaan valtion budjetin käsittelystä, joka nykyisellään tehdään hyvin painotetusti nimenomaan pelkästään talouspoliittisin perustein, ja missään taloustilanteessa ihmiset eivät kuitenkaan saisi joutua luopumaan perusoikeuksistaan. Miten, ministeri, näette, mitä meidän toiminnassamme ja käsittelytavoissamme tulisi muuttaa, niin että...

...pelkästään talouspoliittiset asiat eivät painottuisi?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu tänään paljon vammaisista. Tiedustelisin ministeriltä seuraavaa asiaa: Tein tänä vuonna lakialoitteen, joka liittyy vammaisneuvostojen saattamiseksi lakisääteisiksi, niin kuin esimerkiksi vanhusneuvostot ovat tällä hetkellä, ja lakialoite sai yli sata allekirjoittajaa eduskunnasta — kiitos siitä kaikille. Aloite kävi ministeriössä, ja sosiaali- ja terveysministeriö antoi siitä lausuntonsa, joka kannattaa myös vammaisneuvostojen saattamista lakisääteisiksi. Sen sijaan uusi kuntalaki, joka on parasta aikaa teon alla, esittää, että vain vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot olisivat tulevaisuudessa lakisääteisiä. Sosiaali- ja terveysministeriö on siis sitä mieltä, että myös vammaisneuvostot kuuluisi asettaa samaan asemaan, jotta näiden kaikkien neuvostojen yhdenvertaisuus toteutuisi. Mitä te teette tälle asialle nyt, liitetäänkö myös vammaisneuvostot tähän uuteen kuntalakiin, niin kuin eduskunnassa me kansanedustajat toivomme ja myös sosiaali- ja terveysministeriö pitää perusteltuna?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisin herra puhemies! Wallin toi ääriainesten uhan tavallaan jihadin muodossa tähän saliin. Varmasti on aina hyvä tarkastella niitä asioita, kuinka meille tulee ääriaineksia tai missä niitä on.

Mutta oikeastaan, arvoisa ministeri, lainaan tässä vähän edustaja Pekosen ajatusta siitä, että paperittomat ovat juuri se kohderyhmä, jossa monesti voidaan nähdä tämmöinen syrjäytymisen alku ja josta, sanotaanko, tulee tämmöinen niin kuin varjoyhteiskunta tähän maahan. Ministeriltä kysyn: kun nyt eduskunnassa valmistellaan lakia näitten vapaaehtoisten palaamiseksi kotimaahansa niin, että silti he voivat jäädä Suomeen mutta heillä ei ole papereita, ollaanko nyt tarkastelemassa, mihinkä tällainen lainsäädäntö voisi johtaa, jos meillä voimakkaasti syntyy tähän maahan sellainen ryhmä, jolla ei ole papereita, mutta he asuvat silti Suomessa?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme puhuneet ulkomaisten ihmisoikeusasioista, mutta mennäänpä kotimaahan, nimittäin statuksettomiin saamelaisiin eli saamelaisiin, joita ei ole huolittu saamelaisten vaaliluetteloon. On todellinen ihmisoikeusloukkaus se, että meillä on suuri määrä ihmisiä, jotka kokevat olevansa saamelaisia, mutta heiltä kielletään oma identiteetti, ihmisoikeus, oikeus omaan kulttuuriin, omaan elämäntapaan ja omaan yhteisöön. Minä haluaisin kyllä tähän nyt vastauksen, miten Suomessa aiotaan korjata tämä ihmisoikeusloukkaus, niin että menemme todellakin ja katsomme, mikä Suomessa on tilanne. Nyt meillä on käsittelyssä, työn alla, tämä saamelaiskäräjälainsäädäntö, jatkossa ehkä ILO-sopimuksen 169 ratifiointi. Minä todella toivon, että voisimme ottaa tämän asian esille ja voisimme katsoa, että jokainen, joka kokee itse olevansa saamelainen, jolla on verenperimät saamelaisuuteen, jolla on sen saamelaisuuden kulttuurillinen tuntemus, saisi olla sitä, mitä on, Suomessa.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän valtioneuvostoa tästä ihmisoikeusselonteosta. Se ottaa kantaa mielestäni moneen tärkeään asiaan, joita itsekin pidän huomionarvoisina — jotkut muut seikat ehkä olisin jättänyt vähän vähemmälle.

Yksi puute tässä selonteossa kuitenkin on, tai ainakin se on jätetty lapsipuolen asemaan, nimittäin lapset. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus sekä äitiin että isään, ja tämä mielestäni näin isänpäivän jälkimainingeissa tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tämä jos mikä on ihmisoikeus, ja tässä on edustaja Alanko-Kahiluodon peräämä tämmöinen uusi ryhmä, minkä oikeutta perussuomalaiset ajavat. Huostaanottoja tapahtuu maassamme paljon, ja on kyseenalaistettu sitä, onko niihin aina edes aitoa perustetta — joskus kuulemma on riittänyt ihan nimetönkin ilmianto. Samoin avioero- ja avoerotilanteessa moni lapsi jää vieraannuttamisen sallivassa yhteiskunnassamme ilman toista vanhempaansa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsella on jo oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin, mutta vastaava oikeus molempiin vanhempiin koskee myöskin seksuaalivähemmistöjen perheissä syntyneitä ja kasvavia lapsia. Myös heillä tulee olla oikeus molempaan vanhempaan ja tasavertaiseen asemaan lainsäädännön edessä muiden perheiden lasten kanssa.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin paljon puhuttu kansainvälisestä toiminnasta. Minä haluaisin nostaa erään asian liittyen nyt ihan kansalliseen toimintaohjelmaan, mihin ministeri viittasi. Täällä on puhuttu kehitysvammaisista, vammaisista, heidän koulutusmahdollisuuksistaan ja työllistymisestään. Mutta sitten on näitä, jotka ovat vammautuneet. Vakuutusoikeuden puoleltahan tulee hyvin usein kansalaisille pyyhkeitä siitä, että heitä kohdellaan tietyllä tavalla, ainakaan heidän mielestään ei oikeudenmukaisesti, elikkä hoitava lääkäri on eri mieltä siitä, mitenkä vammautumisaste estää esimerkiksi työllistymisen, ja sitten vakuutusoikeuden lääkärit katsovat toisella tavalla. Nyt on eräs vakuutusyhtiö lähtenyt perustamaan sairaalaketjua. Mitä ministeri arvelee, millä tavalla ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeudet tässä tilanteessa tulevat toimimaan?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmälleen kuukausi sitten vietettiin YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää, ja vaikka täällä Suomessa meillä tytöillä on moni asia hyvin, niin meilläkin pitäisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota tyttöjen kohtaamaan häirintään. Lapsiuhritutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas tyttö on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhriksi. Vajaa kolmannes puolestaan on kokenut seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä internetissä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tunnistaminen ihmisoikeudeksi on erittäin tärkeää. Kaikenlaiseen häirintään tulisi suhtautua muutenkin vakavammin, ja siitä pitäisi puhua enemmän niin julkisuudessa, kodeissa kuin kouluissakin. Ainoastaan asian näkyväksi tekemisellä voidaan puuttua asiaan. Tässä tarvitaan kaikkien mahdollisten tahojen yhteistyötä, saumatonta, ennakkoluulotonta sellaista. Jokaisen tytön tulee saada olla tyttö ja vastaavasti jokaisen pojan tulee saada olla rauhassa poika.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopassa ja Suomessa suhtaudutaan mielestäni varsin välinpitämättömästi kehitysmaiden lasten, naisten ja myös miesten orjuuttamiseen seksikaupan kauppavälineiksi. Seksin ostoa ei haluta kriminalisoida, vaikka ostaja rahoittaa ihmiskauppaa ja siihen liittyvää laajaa rikollisuutta. Kriminalisoinnin vastustamista puolustellaan useimmiten sillä, että se entisestäänkin pahentaisi ihmiskaupan uhrin asemaa. Samoilla argumenteilla muuten aikoinaan puolusteltiin orjuutta. Vapaana orjan väitettiin joutuvan entistä turvattomampaan asemaan.

Suomi on hyväksynyt ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman, jossa on erittäin paljon hyviä toimenpide-ehdotuksia. Nigerialaisten prostituoitujen lisääntynyt tuonti EU:n alueelle osoittaa kuitenkin, että ihmiskaupan hillitsemisessä ei ole onnistuttu, eikä siinä tulla todennäköisesti onnistumaan niin kauan kuin seksin ostoa pidetään hyväksyttävänä. Mitä hallitus on tehnyt EU:ssa ja kotimaassa estääkseen EU:n alueelle tapahtuvan ihmiskaupan?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ulkoministeri ei ole paikalla, niin olisin kysynyt, ovatko meidän valtionpäämiehet ja hallituksen jäsenet voineet mitenkään vaikuttaa niin, että demokratia toteutuisi näissä maissa, mihinkä paljon annetaan kehitysapua. Tämähän lähtee siitä, että valtionpäämiesten pitäisi saada demokratia toteutettua, ettei kansalaisia nujerrettaisi, että kansalaiset voisivat osallistua vapaisiin vaaleihin niin kuin, ajatellaan nyt vaikka, täällä Suomessa ja Pohjoismaissa ja kansalaisilla olisi oikeutensa, he voisivat käydä koulua ja tehdä erilaisia päätöksiä. Mutta niin kauan kuin tämä demokratia ei toteudu, meillä on niitä kahden luokan kansalaisia, 1,5 miljardia ihmistä jatkuvasti kärsii joko poliittisista tai rikollisten toimenpiteistä. Voisiko oikeusministeri vastata tähän kysymykseen millään tapaa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useammassa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota eduskunnassa olevaan hallituksen esitykseen numero 170, jonka sanotaan lisäävän paperittomien määrää Suomessa. Näin saattaa jonkin verran käydä, mutta pitää nyt kuitenkin muistaa, mistä siinä esityksessä tältä osin on kyse: on kyse ihmisistä, jotka ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa ja joilla ei ole millään perusteella oikeutta saada Suomesta turvapaikkaa tai oleskelulupaa, ja nyt on kyse siitä, miten me suhtaudumme sen jälkeen näihin ihmisiin, kun ei heitä voi väkisin palauttaa omiin lähtömaihinsa, annammeko me heille oleskeluluvan Suomeen. Jos me näin toimimme, niin silloinhan koko tämä turvapaikkaprosessi on ollut täysin tarpeeton. Miksi hakea turvapaikkaa, miksi käsitellä kaikki oikeusasteet, jos näillä ihmisillä kuitenkin on oikeus jäädä Suomeen? Tämä on moraalinen kysymys, tämä on tärkeä kysymys. Me emme saa palkita niitä, jotka käyttäytyvät väärin ja hyväksikäyttävät järjestelmäämme, sillä, että annamme heille oikeuden jäädä Suomeen.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin tuohon, kun Zyskowicz puhui miesten oikeudesta synnyttää. Minun täytyy sanoa, että minulla on melkein kaikkia tuskia ollut, mutta yksi tuska on, jota ei varmaan tulekaan, ja se on synnytystuska. Ei semmoisia miehille tule, se on mahdoton homma.

Ja vielä tuosta kehitysavusta: Meillä on sotaveteraaneja, ja kun varusmiehet komennetaan tuonne katujen varsille keräämään rahaa heille, niin sehän on vapaaehtoista. Minä ihmettelen, miksei voi kehitysavulle tehdä samalla lailla. Lyödään sinne kopeekat pussiin, vaikka olisi kuinka paljon. Jos on rahaa miljardi, niin sinne vaan. Kyllä sotaveteraanit unohdetaan ja kaikki tämmöiset, mutta muista, koko maailmasta, ollaan kyllä huolissaan tässä torpassa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä täytyy ottaa esille se, mitä tuolla Kemissä on tapahtunut liittyen tähän Nenäpäivään. Siellä perussuomalaiset ovat olleet sitä mieltä, että kotimaassa riittää vielä autettavia — varmaan siellä Kemissäkin riittää autettavia — ja heillä on oi-keus siihen mielipiteeseen, ja sitä tulee kunnioittaa.

Sitten kun pohditaan vielä näitä kehitysapukohteita, joista ollaan keskusteltu paljon täällä, niin kyllähän tiedetään, että erittäin kallista tekniikkaa on lähetetty moniin kehitysmaihin ja sitten se on jäänyt täysin hyödyntämättä ja käyttämättä. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, että rahat ovat ikään kuin menneet Kankkulan kaivoon, eivät ole koskaan tuottaneet mitään hyvää siinä kohdemaassa. (Risto Kalliorinne: Kerropa esimerkki! Mikä maa?) — Niitä on useampia esimerkkejä.

Sitä mieltä olen, että hyvä, että perussuomalaisillakin on omia vaihtoehtoja, joita täällä esitellään. Meillä on oikeus siihen, ja siinä mielessä siitä on turha närkästyä, jos esitämme niitä vaihtoehtoja ja perustelemme ne.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tässä esitetyistä kysymyksistä.

Ensinnäkin edustaja Katainen kysyi, miten me voimme paremmin kuin tänään arvioida perusoikeuksien vaikuttavuutta myös lainsäädäntötyössä. Se on hyvä kysymys, ja siihen myös tässä ihmisoikeusselonteossa yritetään hallituksen puolelta etsiä vastausta. Nimittäin me puhumme siitä, että tuloksellinen perus- ja ihmisoikeustyö edellyttää toiminnan vaikuttavuuden arviointia, ja sen takia me haemme myös tällaisia seurantamittareita elikkä kehitämme indikaattoreita, joilla voidaan sitten tätä vaikuttavuutta mitata. Tämä on tärkeä asia. Ja myös se on tärkeätä, että oikeuksien sisältö tunnetaan niin viranomaisten kuin kansalaistenkin parissa, ja juuri senkin takia myös perus- ja ihmisoikeuskasvatusta pitäisi lisätä.

Edustaja Juvonen kysyi vammaisneuvostoista. Tilannehan on se, että tällä hetkellä hallitus viimeistelee nyt kuntalakiesitystään, ja ministeri Risikko on se ministeri, joka on tästä vastuussa. Luulen, että tähänkin kysymykseen me löydämme hyvän ratkaisun.

Edustaja Alanko-Kahiluoto kysyi edelleen näistä turvakotipaikoista. Minulla on jotenkin semmoinen käsitys, että myös vihreät olivat hallituksessa, kun tätä turvakotiasiaa käsiteltiin ja Istanbulin sopimuksen ratifiointi oli pöydällä. Sehän on hyvä askel eteenpäin, että hallitus haluaa, että me ratifioimme Istanbulin sopimuksen. Eihän hallituksella ole aikomusta heikentää tai millään tavalla tehdä tilannetta huonommaksi kuin mikä se on tänä päivänä, vaan hallituksen tavoitetila on kyllä se, että turvakotipaikkoja halutaan lisää tähän maahan. Se on se tahtotila. Tästä itse asiasta vastaa ministeri Huovinen.

Sitten edustaja Myllykoski kysyi vapaaehtoisen paluun vaikutuksista paperittomiin. Tässä yhteydessä voin myös todeta sen, että myös tähän asiaan on olemassa hallituksen yhteinen ponsi, joka on seuraavanlainen, elikkä hallitus on lausunut näin: "Sisäministeriö seuraa tarkasti esityksen vaikutuksia laittomasti maassa oleskelevien määrään. Valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin tilanteen korjaamiseksi, mikäli laittomasti maassa oleskelevien määrä esityksen toteutumisen myötä merkittävästi kasvaa. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä siihen, millaisia vaikutuksia esityksellä on laittomasti maassa oleskelevien riskiin tulla hyväksikäytetyksi esimerkiksi ihmiskaupassa tai harmaassa taloudessa taikka joutua elättämään itsensä kerjäämällä tai rikollisuudella." Elikkä näin on hallitus lausunut.

Sitten edustaja Maijala kysyi saamelaisasioista. Edustaja Maijala, joka myöskään ei ole nyt jaksanut olla ihan loppuun asti, tietää hyvin, että tällä hetkellä saamelaiskäräjälaki on tässä talossa käsittelyssä. Hallituksen tavoitteena on, että ILO 169 -asia ja sen ratifiointi voidaan tuoda tänne eduskuntaan ihan lähiviikkoina, elikkä sillä tavalla asia on hyvinkin ajankohtainen. Toivon itse, että päästään myös tässä tärkeässä ihmisoikeusasiassa nyt hyvin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Pelkonen kysyi tyttöjen tilanteesta ja tyttöjen häirinnästä. Se on ihan totta, tähän meidän pitää panostaa entistäkin enemmän. Asennekasvatusta tarvitaan niin kouluissa kuin kodeissa. Ei ole oikein, että lapset ja nuoret tytöt joutuvat niin usein häirinnän kohteeksi, eikä se ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista, eikä se ole millään tavalla soveliasta. Toivon, että tästä asiasta keskusteltaisiin niin, että kaikki, jotka ovat tähän häirintään syyllisiä, ymmärtävät, kuinka paljon haittaa he tekevät näille nuorille lapsille ja tytöille.

Edustaja Paloniemi kysyi ihmiskaupasta ja seksin ostosta. Tilanne on se, että lähiviikkoina tulen myös tuomaan tänne eduskuntaan hallituksen esityksen, jolla tiukennetaan nykyistä seksin-ostolakia. Se laki, mikä meillä on tänä päivänä voimassa, ei toimi käytännössä. Se ei suojele ihmiskaupan uhreja ja parituksen uhreja sillä tavalla kuin sen pitäisi. Sen takia hallitus on nähnyt velvollisuudekseen tehdä asialle jotain. Meidän on tehtävä enemmän, jotta pystymme suojelemaan niitä, jotka tarvitsevat sitä suojaa eniten tässä yhteiskunnassa, ja senkin takia sekin esitys on tulossa kohta tänne.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, tässä oli paljon tärkeitä asioita. Itse toivoisin, että me kuitenkin ymmärtäisimme, että vaikka meilläkin on taloudellisesti vaikeita aikoja, me olemme kuitenkin yksi maailman rikkaimmista maista ja meillä on myös varaa maksaa kehitysapua. Olen käynyt muun muassa Mosambikissa ja nähnyt itse omin silmin, kuinka tärkeätä se on, että lapset ja varsinkin tytöt saavat käydä koulua ja että se kehitysapu, minkä Suomi antaa, myös tuottaa tulosta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusselonteon valmistelun aikana kuultiin kansalaisia sekä kansallisesta että kansainvälisestä ihmisoikeustilanteesta. En ihmettele sitä, että kansainvälisen ihmisoikeustilanteen arvioitiin heikentyneen liki puolessa vastauksista. Onhan Suomen eduskunta ja maan hallitus ollut vaikeuttamassa kansainvälistä tilannetta taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen suhteen. Esimerkiksi eurokriisin aikana annetun taloudellisen tuen ehtona on ollut paitsi pankkien pelastaminen — muun muassa niiden saksalaisten pankkien pelastaminen — myös kohdemaan köyhien kurittaminen raskaimman jälkeen. Näin on tapahtunut Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, ja sieltä on nuoret pakotettu liikkeelle ja muun muassa saksalaisille halpatyömarkkinoille. Tämäntyyppinen avun antaminen ei ole kyllä niitä kunniakkaimpia lukuja suomalaisen vasemmiston historiassa, kun vasemmalla laidalla pitäisi jonkinlaisessa arvossa olla myöskin sen kansainvälisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden.

Melkein puolet kansalaisista arvioi perus- ja ihmisoikeustilanteen heikentyneen selvästi tai jonkin verran myös kotimaassa. Joko vastaajien joukko on valikoitunut, tai sitten meillä on syytä huoleen, vaikka Suomea pidetäänkin oikeuksien mallimaana.

Perustuslaissa luetellaan kansalaisten keskeiset oikeudet. Niitä ovat muun muassa yhdenvertaisuus, oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, sananvapaus, yhdistymisvapaus, sivistykselliset oikeudet, oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, oikeus työhön ja elinkeinovapaus sekä oikeus sosiaaliturvaan. Tässäkin talossa perusoikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu — tai ainakin sen pitäisi kuulua — kaikille kansanedustajille eikä vain perustuslakivaliokunnan jäsenille, siksi monta kertaa lainvalmistelussa on koeteltu kepillä jäätä milloin minkäkin oikeuden suhteen. Aikoinaan jopa eläkeperusteita katsottiin voitavan leikata takautuvasti. Viime kaudella aselakiin yritettiin ujuttaa yhdistymispakko. Valtion ja myös kuntien toimet asettavat kyseenalaiseksi, onko edes perusopetus enää kohtuudella kaikkien ulottuvilla. Monen perheen varattomuus estää lapsilta jopa tavanomaiset harrastukset ja itsensä kehittämisen.

Sananvapauteen kuuluu erottamattomana osana asiakirjajulkisuus. Ei ole pitkä aika siitä, kun hallitus salasi lainvastaisella päätöksellä Kreikka-vakuussopimuksen. Eduskunta rikkoi omaa työjärjestystään, kun asiakirjat olivat saatavilla vain englanniksi eduskunnan työjärjestyksen nimeämien työkielten suomen ja ruotsin sijaan. Tämä oli ongelma myöskin kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan kannalta. Kysymys kuuluu, miksi esimerkiksi RKP:n ministerit tai kansanedustajat eivät nostaneet tästä asiasta äläkkää. Olivatko perusoikeudet alisteisia poliittiselle tarkoituksenmukaisuusharkinnalle myös siinä puolueessa, joka kielikysymyksiä ja tasa-arvokysymyksiä tavallisesti pitää vahvasti esillä?

Sosiaaliturvasta on todettava, että entistä enemmän työttömyysturva evätään mielivaltaisilla päätöksillä. Säädökset tiukkenevat koko ajan, eikä työttömillä ole läheskään aina mahdollisuutta puolustautua virkakoneistoa vastaan, varsinkaan kun työvoimatoimikunnat, jotka aikoinaan käyttivät sitä paikallista harkintavaltaa ja viisautta, on lakkautettu jo aikoja sitten.

Arvoisa puhemies! Suomi on monessa suhteessa mallimaa, mutta jotta se säilyisi sellaisena, meidän täytyy koko ajan vahtia virkakoneistoa ja myös itseämme, millaisia lakeja säädämme tai jätämme säätämättä.

Sote-uudistus voi vaarantaa ajan oloon peruspalveluitten saatavuuden pienissä ja syrjäisimmissä kunnissa. Valtion palvelut näistä kunnista on karsittu jo vuosia sitten. Pahin mahdollinen vaihtoehto on se, että tuottava osa palvelutuotannosta siirretään yksityisille ja muu jätetään julkisille.

Saamelaiskäräjälaissa on paljon epäkohtia, jotka voivat johtaa eri väestöryhmien epäoikeudenmukaiseen kohteluun ja oikeuksien kaventamiseen ja voivat viedä joiltain väestöryhmiltä jopa oikeuden perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen. Oleellinen kysymys kuuluu, kuka puolustaa vähemmistön vähemmistöjä, kuinka he saavat äänensä kuuluviin. Hallituksen esitys on kytköksissä myös ILO-sopimuksen hyväksymiseen, ja pahimmillaan tämä kuljettu tie voi johtaa ojasta allikkoon.

Vielä lopuksi: Tärkeä asia on myös niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki. Vaikka sitä sanahirviötä vieroksunkin, niin itse asia on minulle päivänselvä. En jaksa ymmärtää, kuinka monenkirjavin perustein tasa-arvon toteutuminen yritetään estää. Mitä se keneltäkään on pois, jos ihmiset saavat elää niin kuin haluavat, kuitenkaan ketään vahingoittamatta?

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusselonteossa ilmaistaan syvä huoli niin kutsutusta vihapuheesta. Keskityn puheenvuorossani siihen ja menen suoraan asiaan.

Kaikki maahanmuuttopolitiikan arvostelu leimataan tässä maassa kovin helposti vihapuheeksi ja rasismiksi. Poliittiset vastustajat kai pelkäävät, että heidän ajamansa itsetuhoisen löysä maahanmuuttopolitiikka läpivalaistaan ja kerrotaan selkokielellä kansalle, ja sen takia kriitikot pitää yrittää vaientaa keinolla millä hyvänsä. Siinä taistelussa kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja, kun älyllinen ja tahallinen epärehellisyys sekä läpimädäntynyt moraali on vallannut mielen.

Kuka sitten sellaisia alhaisia keinoja käyttää? Kuunnelkaa: sellaista harrastat juuri sinä, kollega ja poliitikko, joka sysimustilla vihapuheillasi itse synnytät hysteriaa ja pilaat yhteiskunnan ilmapiiriä ja luulet olevasi hyvä ihminen lyödessäsi kiilaa oman kansan keskuuteen. Minä sanon, että sellainen on silkkaa pahuutta ja aivan äärimmäisen moitittavaa toimintaa. Minä en ole koskaan havainnut vihaa maahanmuuttokriittisten asenteissa vaan pikemminkin hyväntahtoisuutta ja pilkettä silmäkulmassa, mutta olen nähnyt paljon vihaa ja suorastaan mielipuolista raivoa suvaitsevaisiksi ja hyviksi ihmisiksi itsensä mieltävien ihmisten katseissa ja sanoissa. Valehteleminen ja poliittisten toimijoiden mustamaalaaminen näyttää olevan myös valtamedian lempiharrastus. Enkö olekin oikeassa? Mitä?

Arvoisa puhemies! Selonteon kehittämislin-jaus 20 sanoo näin: "Valtioneuvosto sitoutuu omassa toiminnassaan nollatoleranssiin suhteessa rasistiseen ja muuhun vihapuheeseen." No niin, on syytä huolestua vihapuheista, mutta pitää myös fokusoida oikein. On oikein huolestua esimerkiksi niistä karmeista vihapuheista, joita voi kuulla esimerkiksi Euroopan kaduilla mölyävien äärimuslimien fanaattisesta joukosta. On oikein huolestua siitä raivokkaasta rasismista, jota he kohdistavat kaikkiin ei-muslimeihin ja erityisesti juutalaisiin.

Suuri huoli on minulla siitä, että naista alistava primitiivikulttuuri kaikkine lieveilmiöineen on jo rantautunut myös Suomeen. Ruotsi on jo syvällä suossa. Naapurimaan ruotsidemokraatit ovat heränneet ja herättäneet kansaa, mutta muut ryhmät haluavat heidät demokratiaa halveksien eristää. Mielisairaaksi on mennyt maailman-meno totalitaristisessa monikulttuuriutopiassa Ruotsissa, sanon minä. Pelkään pahoin, että sama skisma on edessä myös meillä, jos emme ota meitä uhkaavia tekijöitä vakavasti ja tee todellista parannusta asenteissamme.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika avata silmät ja laittaa asiat oikeaan järjestykseen. Meidän on puolustettava todellisia ihmisoikeuksia ja moitittava ankarasti niiden loukkaajia. Valheista ei seuraa mitään hyvää vaan pelkkää kirousta. Ainoastaan totuutta seuraten voimme selviytyä yhtenäisenä kansakuntana tämän maailman mullistuksissa. Minä toivon teidän heräävän ja palvelevan valkeutta eikä pimeyttä. Siinä itsetutkiskelussanne toivotan teille kaikille Jumalan henkeä ja viisautta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani haluan ensin aluksi kiinnittää huomiota muutamaan puheenvuoroon, mitä tässä on tämän päivän aikana käytetty.

Ensimmäisenä kiitän edustaja Eerolaa. Hänellä oli hyvä näkökulma siihen, että lasten oikeudet toteutuisivat myös näissä huoltoriitatapauksissa, joissa avioero sattuu vanhempien kesken. Tästä ei juuri puhuta tässä valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa, vaikka asia on merkittävä. Suomessahan noin 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron, ja eräiden tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa lapsista vieraantuu joko osittain tai kokonaan toisesta vanhemmastaan. Tämä on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta täysin kestämätön yhtälö, että lapsi kadottaa yhteyden toiseen biologiseen vanhempaansa. Lisäksi huoltoriidat, joita on jopa 2 500 vuodessa, vievät oikeuslaitosten resursseja, yhteiskunnan resursseja, aivan väärään suuntaan.

Vaikka tämä hyvä esimerkki tuli — vaikkakaan ei näin lukuina tullut — edustaja Eerolalta esille, niin edustaja Alanko-Kahiluoto väheksyi tällaista ongelmaa. Vastaavasti hän niin tyypilliseen vihreiden tapaan esitti huolensa sateenkaariperheiden lasten oikeudesta molempaan isään. Toki näitä huolia kaikki täällä nostamme omasta näkökulmastamme katsoen esille, mutta ihmettelen sitä, kuinka paljon täällä tänäänkin on puhuttu nimenomaan ihmisoikeusselonteon yhteydessä seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Ikään kuin Suomi olisi joku apartheidvaltio, jossa vainottaisiin näitä vähemmistöjä enemmän kuin muita vähemmistöjä Suomessa. Täällä saa hyvin äkkiä sen mielikuvan, että Suomessa ovat asiat erittäin huonosti, vaikka edustaja Ben Zyskowicz — mielestäni erinomaisesti — tänään esitti, että asiat joskus ovat hyvin yksinkertaisia.

Arvoisa puhemies! Toisena esimerkkinä haluan nostaa esille kristillisdemokraattien puheenvuorossa esitetyn maininnan terveydenhuoltohenkilökunnan omantunnonvapaudesta osallistua raskaudenkeskeytykseen. Siinä puheenvuorossa tuli esille myös tämä Omantunnonva- paus.fi-kampanja, jossa tällä hetkellä kansalaisaloitteen keinoin kerätään nimiä siihen, että terveydenhuoltohenkilökunnalla olisi oikeus kiel-täytyä aborttiin osallistumisesta. Kun tutustuin tähän hankkeeseen nytten, kansanedustajana kävin heidän sivuillaan, niin mielestäni hanke on hyvä. Tässähän ei oteta lainkaan kantaa aborttiin sinänsä. Tässä otetaan kantaa vain siihen, että terveydenhuollon henkilökunta voisi uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen perusteella olla osallistumatta raskaudenkeskeytykseen, koska se on useille terveydenhuollon työntekijöille psyykkisesti erittäin raskas kokemus.

Arvoisa puhemies! Jos Suomessa tehdään noin 10 000 raskaudenkeskeytystä vuodessa, niin minkä tähden ei ole millään tavalla mainittu täällä ihmisoikeusselonteossa riviäkään siitä? Kuitenkin samanaikaisesti esimerkiksi Lääkäriliitto sivuillaan mainitsee näin, että lääkäri suhtautuu kunnioittavasti kaikkeen elämään, myös ihmisalkioon. Syntymättömän lapsen oikeudet eivät saa hurraa-huutoja sen enempää eduskunnassa kuin lehtien palstoillakaan, koska se on niin arka aihe ja yleisesti on pidetty yksin naisen oikeutena tehdä ruumilleen ja ruumiinosilleen, mitä haluaa.

Arvoisa puhemies! Minä uskoisin, että tulevaisuudessa me tulemme varmasti pohtimaan eettisen näkökannan puolelta myös tätä asiaa, onko lapsella oikeus syntyä tähän maailmaan. Heppoisin perustein tehdyt raskaudenkeskeytykset eivät ole tätä aikaa, varsinkaan jos siihen terveydenhuollon henkilökunta pakotetaan ammattinsa puolesta osallistumaan. Siinä mielessä toivon, arvoisa puhemies, että kansalaiset saavat tämän 50 000 nimeä täyteen, jotta siitä keskustelua voidaan eduskunnassa käydä ensi vaalikauden aikana.

Arvoisa puhemies! Oman puheenvuoroni aikana olisin halunnut vielä nostaa muutaman näkökulman esille vammaisten henkilöiden oikeuksista. Selonteossa mainitaan, että vammaisia henkilöitä arvioidaan olevan maailmassa vähintään miljardi ja heidän oikeuttaan tulla kuulluksi sekä oikeutta saada esteettömästi ja saavutettavalla tavalla opetusta, terveydenhoitoa ja muita palveluita rajoitetaan syrjivästi.

Arvoisa puhemies! Vammaisten oikeutta yhtäläisiin palveluihin muun väestön kanssa tulee vaalia, varsinkin näin kuntatalouden niukkoina talousaikoina.

Arvoisa puhemies! Täytyy jatkaa seuraavassa puheenvuorossa lisää. — Kiitos.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen selonteossa on esillä paljon tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä, mutta itse olen viime aikoina kantanut huolta siitä, että näitä ihmisoikeusasioita, Euroopan ihmisoikeussopimusten ja muita ihmisoikeusasioita, tulkitaan kovin omituisella tavalla ja näiden tulkintojen kautta on ihmisoikeuksien nimissä ja perusoikeuksien nimissä syntynyt sellaista pientä piperrystä ja sellaisia johtopäätöksiä lähinnä vankien, syytettyjen ja epäiltyjen oikeuksista, jotka ovat hyvin jyrkässäkin ristiriidassa ja epätasapainossa terveen järjen, rikoksen uhrin aseman ja rikoksen selvittämisintressin kanssa. Näitä mainitsemiani tilanteita olen usein täältä pöntöstä selostanut, mutta haluan nyt vielä pari esimerkkiä näistä ottaa.

Ensinnäkin viime aikoina käyty keskustelu niin sanotun suvivirren laulamisesta koulujen kevätjuhlissa: Apulaisoikeuskansleri näki suuren ihmisoikeusongelman siinä, että koulujen kevätjuhlissa lauletaan suvivirttä. Onneksi perustuslakivaliokunta asettui eri kannalle, ja tällä hetkellä voimassa oleva doktriini on kai se, että suvivirrestä saa laulaa ensimmäisen säkeistön, kun siinä mainitaan Jumala vain kerran, mutta toisen säkeistön laulaminen on jo arveluttavaa, kun siinä taidetaan mainita Jumala kahteen kertaan. Siis tällaista piperrystä, jolla ei ole mitään tekemistä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja todellisten ihmisoikeuksien kanssa. (Mika Niikko: Juuri näin!)

Toinen esimerkki, hyvin ajankohtainen: Korkein oikeus päätti pari kuukautta sitten, että jos törmäät toiseen autoon parkkipaikalla, niin missään tapauksessa ei pidä jättää itsestään mitään tietoja sinne kolaripaikalle, koska se olisi vastoin meidän ihmisoikeuksiimme kuuluvaa itsekriminointisuojaa. No, tämä itsekriminointisuoja on ikivanha oikeus, ja kaikki sen tunnustamme, mutta siitä piperretään tämmöisiä tulkintoja, jotka tuon korkeimman oikeuden päätöksen valossa merkitsevät esimerkiksi sitä, että jos ajat lapsen kuoliaaksi suojatiellä ja olet varma siitä, että lapsi on kuollut, niin sinulla nimenomaan ei ole oikeudellista velvollisuutta jäädä paikalle tilannetta selvittämään, vaikka meillä oikeudessamme, liikennelaissa, on sellainenkin säädös kuin liikennepako.

Sitten on tämä tunnettu esimerkki siitä, että vangilta ei saanut ottaa pois kirjoituskonetta, jolla hän teki rikoksia, koska laissa ei ollut erikseen säädetty, että jos vanki tekee sellissään rikoksia jollakin hallussaan olevalla esineellä, niin sen saa häneltä ottaa pois.

Herra puhemies! Varsinainen viestini tällä kertaa on lakivaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle, jotka tällä hetkellä parhaillaan käsittelevät hallituksen esitystä 46/2014, jossa Suomen oikeusjärjestelmään tuodaan niin sanottu todisteiden hyödyntämiskielto, ei ehdottomana mutta vaaran lähde avaten kuitenkin. Tässä ehdotuksessa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momenttiin ehdotetaan, että jos joku todiste on hankittu laittomasti, niin sitä ei saa käyttää. Tämä olisi se ehdoton, mutta tässä tilanteessa siis tuomioistuin harkitsee aivan erikseen ja miettii kaikennäköisiä, että saako käyttää.

Eli esimerkkinä: suurimmat talousrikokset ja veronkierrot ovat paljastuneet sitä kautta, että laittomasti, jopa rikoksella, on vaikkapa liechtensteinilainen pankkivirkailija hankkinut todisteita ja näitä voidaan ja on voitu käyttää verorikollisten kiinni saamiseksi. Miksi me olemme nyt säätämässä lain, jolla suuret verokonnat pääsevät jatkossa vähemmällä ja helpommalla? Miksi hallitus on tuonut tämmöisen lakiesityksen? Miksi eduskunnan perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta, jotka parhaillaan tätä käsittelevät, säätävät tällaisen lain? No, siksi, kun se on kuulemma niin merkittävä perus- ja ihmisoikeusongelma, että joku verorikoskonna tai huumekonna tai joku muu konna joutuu syylliseksi sen takia, että esitutkinta on tehty väärin perustein tai on rikoksella hankittu joku todiste. Toistaiseksi Suomen järjestelmä on ollut se — ja se on mielestäni hyvä — että jos on väärin perustein vaikka poliisi toiminut, niin annetaan poliisille rapsut, mutta käytetään sitä todistetta hyväksi eikä jätetä sitä käyttämättä.

Herra puhemies! Kun aika loppuu, niin sanon vain lopuksi, että kun edustaja Sipilä tältä paikalta välikysymyskeskustelussa rinnasti Suomen Itä-Saksaan, vaikkakin vain byrokratian ja normien osalta, niin se on loukkaavaa. Suomi ei ole miltään osin rinnastettavissa Itä-Saksaan. Itä-Saksa oli ihmisoikeushelvetti, jossa ammuttiin oman maan kansalaisia kuoliaaksi muurille, kun pakenivat omasta maastaan; jossa 200 000 ihmistä urkki sukulaistensa ja ystäviensä elämää, raportoi Stasille; jossa otettiin toisinajattelijoilta lapsia huostaan ja annettiin puolueen jäsenille adoptoitavaksi; jossa tunnettuja urheilijoita, jotka olivat ulkomailla tekemisissä, urkittiin tarkkaan, esimerkiksi erään taitoluistelijan sukupuolielämää, kaikkea siihen liittyvää: ajat, kestot, kenen kanssa, missä ja niin edelleen. Kaikki tämä urkittiin Itä-Saksassa, ja vaikka voin ymmärtää, (Puhemies koputtaa) että joku tuohtunut yrittäjä lippulappusekamelskan keskellä kiroaa byrokratiaa ja normeja, niin on kyllä minun mielestäni todella perusteetonta rinnastaa Suomea missään suhteessa Itä-Saksaan, koska Itä-Saksa, kuten sanoin, oli ihmisoikeushelvetti (Puhemies koputtaa) ja siihen verrattuna Suomi on ihmisoikeusparatiisi.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeusstrategia korostaa syrjinnän poistamista sekä avoimuuden ja osallisuuden lisäämistä. On syytä muistaa, että valitettavasti syrjintä voi perustua myös uskontoon tai muuhun vakaumukseen. Uskonnonvapaus osana ihmisoikeuksia on jäänyt vähäiselle huomiolle. Ongelmana ovat olleet muun muassa kansainvälisen yhteisön erimielisyydet uskonnonvapauden sisällöstä ja haluttomuus puuttua valtioiden sisäisiin asioihin.

Euroopan unionin neuvoston kesäkuussa 2013 hyväksymien linjausten mukaan EU:n tulisi edistää ja suojella uskonnon- ja uskonvapautta ih-misoikeuspolitiikassa ja toiminnassaan ihmisoikeuksien puolesta. Vapaus uskoa sekä ilmaista ja harjoittaa uskoaan on perustava ihmisoikeus, joka turvataan perustuslaeissa sekä YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Uskonnonvapaus tarkoittaa myös oikeutta vaihtaa uskontoa. Tätä oikeutta rikotaan tällä hetkellä maailmassa räikeästi.

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa 11. joulukuuta 2013 todettiin yhteiskunnan vihamielisyyden ja uskonnollisiin tai vakaumuksellisiin ryhmiin kohdistuvien hyökkäysten olevan yleistymässä ja uskonnollisten vähemmistöryhmien suojelun puutteen olevan edelleen huolestuttavaa.

Laajimmin vainottu uskonnollinen ryhmä on kristityt. Maailmassa on noin 60 maata, joissa kristityt ovat suoranaisen fyysisen vainon kohteena. Länsimaat ovat olleet turhan hiljaa näiden vainottujen tilanteesta. Pohjois-Nigeriassa Boko Haram on polttanut satoja kirkkoja ja tappanut tuhansia kristittyjä. Intiassa äärihindut tuhosivat yli tuhat kotia ja yli 300 kirkkoa poltettiin vuo-sien 2007—2008 vainoissa. Isis-järjestö on päättänyt päästä eroon kristityistä hallitsemillaan alueilla Syyriassa ja Irakissa. Äärimmäisten tekojen lisäksi asiaan kietoutuu myös etnistä ja poliittista vainoa kuten muitakin vähemmistöryhmiä kohtaan. Jos ihmisten yhtäläistä ihmisarvoa ei tunnusteta, toisia saatetaan kohdella alempiarvoisina kuin toisia vailla yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Tällaisia aatteita ei saa päästää kasvamaan, ei rasismia, antisemitismiä tai mitään muutakaan.

Arvoisa herra puhemies! Valtion tehtävä suhteessa kirkkoon ja uskonnollisiin yhdyskuntiin on ennen kaikkea uskonnonvapauden turvaaminen. Uskonnonvapaus ulottaa käytännössä monella tavalla vaikutuksensa myös uskonnollisiin yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Uskonnonvapaus ei ole pelkästään yksilön yksityisasia vaan myös sosiokulttuurinen arvo ja oikeus. Perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Uskonnonvapaustilanne Suomessa on hyvä ja käytännössä uskonnonharjoitusmahdollisuudet ovat hyvät, mutta asiallisesta kielenkäytöstä julkisuudessa on syytä pitää huolta. Valtiovallan tulee osaltaan tukea yhteydenpitoa eri uskontokuntien kesken, ja valtiovallan tavoitteena on tukea kansalaisten perusoikeuksia vahvistavia ja yhteiskuntasopua edistäviä yhteydenpitomuotoja.

Arvoisa puhemies! Rauhan ja turvallisuuden, yhteiskuntien kehityksen sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen edellyttää, että yksilöt ja yhteisöt voivat turvallisesti harjoittaa uskontoaan ja vakaumustaan. Oikeus uskoon ja sen ilmaisemiseen sekä omantunnonvapauskysymykset ovat keskustelussa kaikkialla Euroopassa. Uskonnonvapauskysymykset tulee meilläkin nostaa politiikan marginaalista valtavirtaan sekä Suomen ulkopolitiikan strategisen toiminnan kohteeksi. Johdonmukainen lähestymistapa vaatii Suomelta uskonnonvapausstrategian sekä sen sitomisen turvallisuus-, ihmisoi-keus- ja kehityspolitiikkaan.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on nostettu esiin jo monia asioita, monia erilaisia asioita, suurempia ja pienempiä. Itse nostaisin esiin vielä internetin ihmisoikeuksien mahdollistajana. Meillä Suomessahan internet nähdään jokaiselle turvattuna peruspalveluna ja perusoikeutena. Tilanne ei kuitenkaan ole sama kaikkialla. Mahdollisuus käyttää nettiä on perusedellytys sille, että ihmiset voivat nykypäivänä toteuttaa perusoikeuksiaan, erityisesti oi-keutta saavuttaa, ottaa vastaan ja välittää tietoa netin välityksellä ilman viranomaisten puuttumista. Vapaa netin käyttö edistää paitsi sananvapautta myös muiden ihmisoikeuksien, kuten ta-loudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien sekä kansalais- ja poliittisten oikeuk- sien, toteutumista.

Valtioiden tulisi varmistaa netin tasavertainen saatavuus kehittämällä lainsäädäntöä ja internet-infrastruktuuria. Yksittäiset maat voivat kohdata huomattavia taloudellisia, sosiaalisia ja demokraattisia vaikeuksia, jos suurella osalla niiden kansalaisista ei ole mahdollisuutta käyttää nettiä. Vielä pahempi seuraus asiassa on, että yksittäiset ihmiset voivat jäädä jälkeen kaikilla elämänalueilla, myös ihmisoikeuskysymyksissä, jos heidät suljetaan täysin kyberavaruuden ulkopuolelle. Euroopan neuvosto hyväksyi viime huhtikuussa laatimani raportin kaikkien oikeudesta internetin saatavuuteen sekä myös suositukset jäsenmaille netin saatavuuden varmistamiseksi. Tavoitteena on nyt näiden suositusten käyttöönotto kaikissa Euroopan neuvoston 47 jäsenmaassa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä nykypäivän poliittinen päätöksenteko on painimista historiallista luokkaa olevien haasteiden kanssa, usein jäävät pienet ja periaatteelliset asiat jalkoihin. Silti kansanedustajan työn kannalta olennaista on hoitaa ihmisille tärkeitä, usein pieniäkin asioita ja miltei kaikissa päätöksissä taustalla on ne tärkeät arvot.

Ihmisoikeusselonteossa on kysymys nimenomaan arvoista ja ihan perusasioista, jotka ovat kaiken politiikan päätöksenteon taustalla. Vaikka yhteiskuntamme on ajan mittaan kehittynyt pitkälle ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuk-sien kannalta, on paljon vielä tehtävää, varsin paljon. On myös todettava, että ihmisoikeusasioissa on helppo ottaa askelia taaksepäin, ja sitä olen huomannut myös tänään debatissa täällä salissa.

Suomen ihmisoikeustilanne on pääsääntöisesti hyvä. Joitain ongelmia on muun muassa syrjimättömyyden suhteen, koskien vaikkapa sukupuolivähemmistöjä, ja esimerkiksi naisten kohtaama väkivalta on kansallinen häpeäpilkku. Silti nostaisin merkittävimmäksi ihmisoikeuskysymykseksi Suomessa tällä hetkellä eriarvoistumiskehityksen. Siihen liittyy se, että oikeus saada elättää itsensä ja läheisensä työnteolla tai yrittämisellä ei toteudu kaikille. Siihen liittyvät myös hyvinvointipalvelujen saatavuusongelmat eri puolilla Suomea. Nämä ovat myös ne suurimmat asiat, joiden kanssa hallitus tällä hetkellä painii tässä talossa.

Suomen on huolehdittava toisaalta maan omasta ihmisoikeustilanteesta, mutta vastuuta on kannettava myös muista maista. Maailmasta löytyy vielä jos jonkinlaista ihmisoikeusongelmaa. Suomen on oltava johdattamassa kansainvälistä yhteisöä ratkomaan näitä ongelmia. Globalisaa-tion myötä eri ongelmat eivät tottele maiden rajoja vaan ovat mitä suurimmassa määrin meille kaikille yhteisiä.

Arvoisa herra puhemies! Selontekomenettely ihmisoikeusasioissa on erittäin tärkeä työkalu. Meidän on tarkoin seurattava tilannetta niin kotimaassa kuin muuallakin, ja siihen tämä selonteko antaa paljon ajantasaista tietoa. Erityisesti antaisin kiitosta selontekoon sisältyville konkreettisille kehittämislinjauksille — toki niitä olisi voinut olla enemmänkin. Niiden muodostama monipuolinen kokonaisuus antaa hyvät lähtökohdat ihmisoikeuksien entistä paremmalle toteuttamiselle niin Suomessa kuin muuallakin, ja tähän työhön meidän jokaisen pitää olla sitoutunut.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ihmisoikeusselonteossa todetaan, ihmisoikeustilanne on Suomessa hyvä moneen muuhun maahan verrattuna. Meillä perustuslaki velvoittaa julkisen vallan turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Käytännössä yhteiskunnassamme on kuitenkin tälläkin hetkellä monia ihmisten tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä epäkohtia, joihin ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi on puututtava. Nämä epäkohdat näkyvät nyt erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen lähtökohtana tulee olla kaikille tarkoitetut yleiset palvelut, joita tarvittaessa täydennetään erityispalveluilla. Kaikki eivät ole peruspalvelujen saatavuuden suhteen tasavertaisessa asemassa keskenään. Tieto palvelujen olemassaolosta ei helpota, jos niihin päästäkseen täytyy taistella. Ja kyllä, nykyisin ihmiset taistelevat saadakseen hoitoa ja hoivaa. He taistelevat omasta puolestaan, lap-siensa puolesta ja iäkkäiden vanhempiensa puolesta. Eriarvoisuus näkyy terveyskeskusten lisäksi myös esimerkiksi kouluissa ja asuinalueilla. Tällainen kehityssuunta on katkaistava.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille isoista vammaisia koskevista ihmisoikeuskysymyksistä yhden erityisen kysymyksen, meille jokaiselle merkittävän elämän perusasian, myös jokaisen vammaisen elämän perusasian, nimittäin asumisen.

Viime viikolla sain huolestuneen puhelinsoiton Pohjois-Suomesta liittyen vammaisen henkilön asumispalveluiden kilpailuttamiseen. Vammaisen nuoren äiti sanoi minulle, että tähän asti hän on surrut sitä, että hänen lapsellaan on vammansa takia vaikeuksia ymmärtää asioita. Nyt hän on helpottunut, ettei hänen lapsensa ymmärrä sitä, miten häneltä evätään vapaus valita asuinpaikkansa, sitä, miten häneltä viedään ihmisoi-keudet.

Vammaisten asumispalveluiden kilpailuttaminen on tullut joka puolella Suomea arkikäytännöksi, josta joskus kuitenkin unohtuu vammaisen oman äänen kuuleminen ja huomioiminen päätöksiä tehtäessä. Asumispalveluiden kilpailuttamisen myötä mahdollinen palveluntuottajan ja asuinympäristön sekä työntekijöiden vaihtuminen jopa muutaman vuoden välein voivat olla muutenkin haavoittuvassa asemassa olevalle hyvin raskaita muutoksia. Ei ihmisen kotia voi kilpailuttaa jatkuvasti. Koti on pysyvä, ei viikoittain kuluva käyttöhyödyke. Kilpailuttaminen soveltuu tällaiseen tarkoitukseen huonosti.

Nämä kehityssuunnat ovat myös vastoin YK:n yleissopimuksen periaatteita, joiden mukaan vammaisilla on oikeus elää yhdenvertaisesti yhteisössä sekä valita asuinpaikkansa ja asumismuotonsa ilman pakkoa tiettyyn ratkaisuun. EU:n perussopimus antaa mahdollisuuden jättää asumispalvelut kilpailuttamisen ulkopuolelle, ja tuo mahdollisuus on nyt hyödynnettävä kansallisessa lainsäädännön uudistamistyössä. Nyt on viimein aika puuttua asiaan. Asia onkin huomioitava hankintalain kokonaisuudistusta viimeisteltäessä. Tämä on oikea ihmisoikeuskysymys Suomessa.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä viittaisin tuohon edustaja Mäkipään puheeseen laittomasta siirtolaisuudesta ja sen tuomista ongelmista.

Meillä oli vastikään täällä Helsingissä näitä nuorisojoukkoja, jotka pahoinpitelivät kantasuomalaisia ja usein olivat maahanmuuttajataustaisia. Koko ajan ihmeteltiin ja oltiin huolissaan näistä pahoinpitelijöistä, kuinka heillä olosuhteet ja tämmöiset ovat niin huonot, että se johtaa tämmöisiin ongelmiin. Mutta kertaakaan en nähnyt missään otsikossa, että nämä uhrit olisivat saaneet esimerkiksi palstatilaa jossakin, ne, jotka joutuivat näitten pahoinpitelyitten uhreiksi.

Ja sitten toinen juttu, kun tämä ongelma on tämmöinen: Maailmassa pakolaisista 80 prosenttia on naisia, ja heillä on todella huonot olosuhteet. Kuitenkin Suomen vastaanottokeskukset ovat täynnä nuoria miehiä, jotka tuottavat näitä ongelmia. Minä en usko, että jos tänne tulee ympärileikattu, raiskattu, pahoinpidelty nainen, niin se enää jatkuu täällä. Mutta uskon, että ne, jotka ovat siellä lähtömaassa tehneet tätä toimintaa, todennäköisesti jatkavat täällä päätemaassa sitä samaa toimintaa, johonka ovat oppineet. Elikkä tämmöisiin asioihin meidän pitää pystyä puuttumaan, ja se ei ole vihapuhetta vaan ongelmiin puuttumista. Me perussuomalaiset olemme todella naisten ja heikko-osaisten puolella.

Laila  Koskela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa ihmisoikeusasiat ovat paremmin kuin monissa muissa valtioissa. Kuitenkaan tähän ei voi eikä saa tuudittautua.

Syrjintä on moninaista, etenkin jos henkilö kokee tulleensa syrjityksi. Syrjintävaarassa ovat erityisesti moniperusteisen syrjinnän uhan alla elävät henkilöt, ne, joita syrjitään samanaikaisesti monesta eri syystä, esimerkiksi vammaiset; heitä on maailmassa arviolta yli miljardi. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö on tuomittavaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Tämä on ihmisoikeusasia. Meidän on kaikki voitavamme tehtävä tämän asian eteen.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi laajimmista ihmisoikeusloukkauksista. Eurooppalaisen vertailun mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan määrä Suomessa on korkea. Tästä syystä Suomi on saanut toistuvasti kansainvälisiltä sopimusvalvontaelimiltä suosituksia tehostaa väkivallalta suojelevia toimenpiteitä ja varmistaa siihen syyllistyneiden tuomitseminen.

Turvakotipaikkoja on Suomessa liian vähän. Turvakoteja on 20, ja niissä on keskimäärin noin 7 asiakaspaikkaa, kun Euroopan neuvoston suositustaso olisi 530 turvakotipaikkaa. Turvakotipaikkaa tarvitsevien joukossa on yhä enenevässä määrin ikäihmisiä väkivaltaisen puolison taikka omaisen vuoksi. Tämä ihmisoikeusloukkaus tulee kitkeä mahdollisimman nopeasti pois Suomesta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko 2014 on hyvä kirjanen niistä kaikista toimista, mihin meidän pitäisi ryhtyä, jotta ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuisivat meille kaikille. Nostan muutaman teeman tästä esille, koska en ole mitenkään ehtinyt koko kirjasta niin hyvin lukea. Elikkä haluan puhua vammaisista ja vanhuksista eli ikääntyneistä ihmisistä.

Tänä vuonna yli sata kansanedustajaa allekirjoitti tekemäni lakialoitteen liittyen vammaisneuvostoihin. Esitin siinä, että vammaisneuvostot saatetaan samaan yhdenvertaiseen asemaan kuin vanhusneuvostot, jotka nyt vanhuspalvelulain myötä tulivat lakisääteisiksi Suomessa. Lakialoite kävi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, josta se jatkoi matkaansa sosiaali- ja terveysministeriöön, ja juuri viime viikolla ministeriö on antanut aloitteesta lausunnon.

Olen hyvin iloinen, että ministeriö totesi vammaisneuvostojen tärkeyden ja merkityksen ja sen, että ministeriö pitää perusteltuna, että myös vammaisneuvostot saatetaan lakisääteisiksi. Tä-mä on todella hieno asia, ja kiitos siitä, että tämä asia on tullut myös ministeriölle ymmärrettäväksi.

Sen sijaan on ikävää, että nyt meillä käsillä oleva tuleva kuntalaki — se on tällä hetkellä vielä luonnoksena, kunnat ovat antaneet siihen omat lausuntonsa — esittää hieman eri tavalla asioita. Elikkä kuntalakiluonnoksessa on esitys, että vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot tulevat tulevaisuudessa lakisääteisiksi ja että vammaisneuvostot pysyisivät edelleen vapaaehtoisina. Näinhän ei tietenkään voi olla, siksi, että koska me pyrimme yhdenvertaisuuteen — siitä puhumme myös tässä ihmisoikeusselonteossa — niin ilman muuta myös vammaisneuvostot tulee tässä uudessa kuntalaissa nostaa sitten myös samaan arvoon, lakisääteisiksi kuten vanhusneuvostot.

Elikkä tämä on hyvin tärkeää, ja minusta oli hienoa, että kun äsken tuossa debatissa sain asiasta kysyä, niin ministeri Henriksson sanoi, että laki on ministeri Paula Risikolla ja eiköhän tähänkin asiaan saada hyvä ratkaisu. Todella toivon, että asia etenee niin, että meillä ei ole sitä tilannetta, että vanhukset ja vammaiset asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Mikä ihme se vammaisneuvosto sitten on? Sehän on juuri se neuvosto siellä kunnassa tai kaupungissa, joka nostaa esille näitä vammaisiin liittyviä asioita ja tärkeitä teemoja, tuo hyviä poliittisia avauksia ja kertoo siitä arjesta, minkä keskellä vammaiset ihmiset Suomessa tällä hetkellä elävät.

Arvoisa herra puhemies! Uskallan väittää, että aika moni ikääntynyt ihminen kokee ihmisarvonsa tulevan loukatuksi jossakin elämänsä vaiheessa, monesti juuri niin ikääntyneenä ja muistisairaana, että on täysin riippuvainen toisen ihmisen avusta ja turvasta. Näitä ikäviä tapauksia on aina silloin tällöin meillä Suomessa esillä, ja tämä viimeisin tapaus, mikä tapahtui Salossa, on aivan järkyttävä. Se on sellainen katastrofi, että tällaista ei saisi missään nimessä Suomessa tapahtua. Meillä ei saisi olla yhtä ainutta valehoitajaa kentällä töissä. Meillä pitäisi olla niin äärettömän hyvä turvaverkko ja valvontajärjestelmä, että kaikki alalla työskentelevät ovat koulutettuja ja osaavat hommansa.

Meillä on äärettömän murheellinen tilanne se, että jos on ikääntynyt ihminen, jolla ei ole ketään omaista, niin kuinka hänen arkensa on turvattu ja kuinka hänen omaisuutensa on turvattu, koska niin se vain on, että näitä vaaroja ja henkilöitä, jotka eivät välttämättä aina liiku kauniilla ja puhtailla ajatuksilla, on liian paljon myös siellä kentällä ja he pyrkivät sitten esimerkiksi vanhusten kanssa toimimaan.

Lisäksi on vielä tämä ikääntyneen ihmisen kaltoinkohtelu: aika moni vanhus joutuu pelkäämään jopa omassa kodissaan lähisuhdeväkivaltaa ja sitä, että joutuu tahtomattaan antamaan vaikkapa juuri sitä rahaa tai olemaan muuten siellä alistettuna ja jopa pahoinpideltävänä.

Tälle kaikelle pitää saada loppu, ja sen takia tämä kirja on erittäin hyvä, ja toivottavasti kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat myös tulevaisuuden Suomessa. — Kiitos.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo pitkin iltapäivää puhuttu hyvinkin laajasti eri ihmisoikeuskysymyksistä, ja nytten alkuillasta ovat korostuneet vammaiset ihmiset, ja minä haluan jatkaa tästä aiheesta. Kun jo tuossa aiemmassa debatissa viittasin tämän päivän Helsingin Sanomien artikkeliin, niin jatkan viittaamalla siihen. Nimittäin Helsingin yliopiston vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas sanoo, että "kansainvälisesti vertailtuna Suomi on takapajula", ja hän jatkaa näin, että "meillä vammaisten koulutustaso on alhaisempi, työllistyminen heikompaa ja esteettömyys huonommalla tolalla kuin muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa". Tästä on turha ruveta väittelemään. Uskon, että hänellä on vahva tutkimusnäyttö tästä. Siitä syystä olenkin iloinen, että useimmat keskustelijat täällä ovat nostaneet esille vammaisten ihmisten aseman ja myös ministeri Henriksson tunnisti tämän erityisesti opiskelupaikkojen saamisessa.

Edustaja Salonen otti äskettäin ansiokkaasti esiin vammaisten ihmisten oikeuden omaan kotiin. Meistä monet muistavat omaa kouluaikaansa: kuljimme avain kaulassa, olimme niitä avainlapsia. Tänä päivänä moni vammainen ei koskaan pysty saamaan sitä avainta omaan kaulaansa, kun joillakin alueilla on valtava vastustus, jos suunnitellaan tai rakennetaan alueelle vammaisten ihmisten asuntoja. Minulle ei ainakaan kelpaa väitteeksi se, että meidän asuntojemme arvot laskevat siitä, jos vammaisia tulee seudulle asumaan. Se ei ole mielestäni hyvä peruste.

Sitten meillä on toinen aihealue, mistä tänään ollaan aika paljon keskusteltu, täälläkin talossa käsittelyssä olevan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen — Istanbulin sopimuksena paremmin tunnetun — ratifiointi. Tänään osallistuin valiokunnassa kuulemiseen, jossa Vammaisfoorumin edustaja kertoi siitä tulokulmasta, että väkivallan uhri on nainen ja vammainen nainen. Siinä kuulemisessa hän viittasi THL:n viime syksynä julkaisemaan oppaaseen "Uskalla olla, uskalla puhua — vammainen nainen ja väkivalta". Nimittäin Suomessa vammaisen naisen riski kohdata väkivaltaa määritellään useimmin 2—4 kertaa suuremmaksi kuin vammattomien naisten ja voidaan arvioida, että kehitysvammaiset naiset ovat 4—10 kertaa alttiimpia kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Tämä on varmastikin sellainen asia, mitä meistä kukaan ei halua olla todistamassa, ja olisi syytä pyrkiä poistamaan ne esteet, että me emme näe näitä tapauksia. Samoin tiedämme myös, että tilastot ja tutkimukset vammaisten naisten kohtaamasta väkivallasta ovat puutteellisia, ja se olisi erittäin tärkeää, että tutkimustietokin olisi ajan tasalla.

Täällä on puhuttu myös turvakodeista, ja vähemmälle on jäänyt keskustelu siitä, että myös turvakotien pitäisi olla esteettömiä. Kun tarkistelemme meidän turvakotiverkkojamme ja niitä palveluita, niin koetetaan pitää silloinkin mielessä, että ne olisivat esteettömiä.

Samoin ammattihenkilöstön kouluttaminen: Ammattihenkilöstö, joka työskentelee väkivaltaa kohdanneiden uhrien kanssa, tarvitsee koulutusta myös vammaisuuden kohtaamisesta, ja päinvastoin vammaisten henkilöiden kanssa työskentelevät puolestaan tarvitsevat koulutusta, jotta he pystyisivät tunnistamaan ne henkilöt, jotka ovat joutuneet väkivallan kohtaamiksi. Tässäkin peräänkuuluttaisin laajempaa katsantokantaa.

Sitten vielä aivan lopuksi: Edustaja Hakkarainen vilpittömästi kertoi, että perussuomalaiset ovat naisten ja heikompiosaisten puolella. Todellakin haluaisin uskoa vahvasti tähän. Kun kuuntelin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa, niin siinä peräänkuulutettiin pontevia toimia, jotta ihmiset Afrikasta eivät tulisi Eurooppaan. Haluaisin kuulla ehdotuksen niistä pontevista toimista, mitä ne olisivat, miten ne toteutettaisiin ja kuinka paljon rahaa se vaatisi. Jään odottamaan esityksiä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon teemasta, johon jäin, elikkä vammaisten oikeuksista. Muutama sana jäi vielä sanomatta.

Syystäkin voimme olla huolissamme siitä, että näin vaikeina taloudellisina aikoina kunnat yrittävät säästöä hakiessaan etsiä myös oikoteitä säästöön, ja saamani tiedon mukaan myös jotkut vammaiset kokevat, että he ovat joutuneet tämmöisten säästötoimien kohteeksi. Vammaisten oikeuksia yhtäläisiin palveluihin muun väestön kanssa tulee vaalia juuri näinä aikoina, kun kuntien palveluissa jaetaan niukkuutta.

Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää, että YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointi etenee myös Suomessa. Edustaja Juvonen piti erinomaisen puheenvuoron tässä tänään aikaisemmin siitä, että myös vammaisneuvoston liittäminen uuteen kuntalakiin olisi suotavaa. Suomessa on kyllä hyvä tilanne vammaisilla, paljon parempi kuin monessa muussa maassa Euroopassa, mutta vammaisten oikeuk-sien ratifiointi toisi kuitenkin heille lisää yhdenvertaisuutta ja tunnustusta täysimääräisenä väestönosana olevina henkilöinä Suomessa. Vammaisille kuuluvat kaikki ihmisoikeudet, ja siinä mielessä meidän täytyy edistää syrjimiskieltoa, esteettömyyttä ja palveluiden saatavuutta.

Arvoisa puhemies! Olisin myös halunnut mainita tässä selonteossa olevista romaneista, jotka joutuvat ympäri Eurooppaa hyvinkin monenlaisen syrjinnän kohteeksi. Euroopassahan on eri arvioiden mukaan enemmän tai vähemmän 10 miljoonaa romania, ja se on merkittävä ihmisryhmä. Suomessa romaneita on noin 10 000, ja Suomessa onkin osoitettu hyvillä toimenpiteillä, aina sieltä 50-luvusta lähtien, kuinka romanit ollaan saatu integroitua osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tätä esimerkkiä ja mallia olen itsekin pyrkinyt viemään eteenpäin aikoinaan työssä ollessani Liettuassa, jossa teimme kehitysapuyhteistyön projektin puitteissa työtä Vilnan romanikylässä. Asenteet Euroopassa eivät ole, ikävä kyllä, aina yhtäläisiä Suomen linjan kanssa. Siinä mielessä meillä on paljon työtä tehtävänä Euroopan unionissa, jotta määrätietoisesti romanien syrjintää poistetaan jäsenmaiden alueella. Mikäli romanien syrjintää saataisiin poistettua, niin emme varmasti näkisi myöskään romanikerjäläisiä Suomen kaduilla.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteosta haluaisin myös nostaa esille naisiin kohdistuvan väkivallan, joka on yksi laajimmin levinneistä ja ilmenevistä muodoista ihmisoikeusloukkauksissa. Eurooppalaisten vertailujen mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan määrä Suomessa on hyvin korkea. Tavoitteenahan on saattaa voimaan kansallisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus. Tämä on se niin kutsuttu Istanbulin sopimus. Toivottavasti se tämän hallituskauden aikana tulee vielä eduskuntaan — niin olen ymmärtänyt.

Toinen asia — joka tässä naisiin kohdistuvassa väkivallassa jää kuitenkin käsittelemättä ja josta olisin halunnut myös valtioneuvoston jotain sanovan — koskee ihmiskauppaa ja ihmiskaupparikoksia. Suomessahan ihmiskaupan uhrit jäävät pimentoon, varsinkin seksuaaliperäisen ihmiskaupan uhrit, koska sitä on hyvin vaikea havaita. Työperäistä ihmiskauppaa Suomessa havaitaan jossain määrin mutta ei kuitenkaan siinä määrin kuin on oletettavaa, että sitä tässä maassa on, ei lähellekään. Maailmassahan on eri arvioiden mukaan tällä hetkellä jopa 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria elikkä orjaa. Lisäksi on arvioiden mukaan lähes 180 miljoonaa lasta, jotka joutuvat elämään työoloissa, jotka ovat ter- veydelle vahingollisia tai haitallisia. Siinä mielessä tällaiset asiat ovat erittäin tärkeitä, ja myös Suomen valtioneuvoston tulee kiinnittää niihin huomiota.

Arvoisa puhemies! Toki tiedän sen, että meille on tulossa ihmiskaupasta raportti erikseen vielä eduskuntaan käsittelyyn, se on tällä hetkellä lakivaliokunnassa, joten puhutaan siitä sitten myöhemmin lisää.

Viimeisenä asiana haluan nostaa tästä selon-teosta esille lapsiin kohdistuvan vihapuheen. Tämä on koettu selonteossa erittäin huolestuttavaksi. Vihapuhetta kohdistuu ennen kaikkea tyttöjä kohtaan ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin ja nuoriin. Kuitenkaan, kun puhutaan vihapuheen kitkemisestä, siihen tekosyynä ei saa käyttää tapaa, jolla tukitaan valtavirtaa vastaan esitetyt erimieliset mielipiteet. Sananvapaus on arvokas ja vaalittava arvo, jota ei saa Suomessa kadottaa. Ei esimerkiksi ole tavatonta, että vihapuheen pitäjäksi leimataan henkilö, joka on eri mieltä valtavirran kanssa mielipiteessä kuin mielipiteessä.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä kokonaisuus, tämä selonteko, mutta toivoisin, että ihmisoikeusselonteossa kiinnitettäisiin vähän laajemmin huomiota tulevaisuudessa lasten oikeuksiin ja lasten kokemaan väkivaltaan ja uhkaan. Siinä mielessä parannettavan varaa jää ensi vuodelle. — Kiitos.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä ja arvokasta, että valtioneuvosto on antanut jälleen ihmisoikeusselonteon eduskunnalle ja että eduskunta voi keskustella ihmisoi-keuksista. On mielestäni myöskin erittäin tärkeätä, että tässä selonteossa on käyty lävitse tiettyjä keskeisiä kysymyksiä eli perus- ja ihmisoikeuksien tilanne Suomessa ja viitataan ihmisoikeustoimintaohjelmaan, mikä on erittäin tarpeellinen jopa Suomenkin olosuhteissa, missä periaatteessa ihmisoikeudet ovat varsin hyvällä tasolla. Myöskin se on tärkeätä, että todetaan, että ihmisoikeudet kehittyvät.

Täällä on valittu neljä aluetta, joista yksi on sananvapaus, mikä on erittäin tärkeä. Sitä on korostanut myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioidessaan eräissä ratkaisuissa Suomen tuomioistuimien ratkaisuja. Myöskin sukupuolivähemmistöt perinteiseen tapaan tuodaan esille ja myöskin vammaiset sekä taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

Tosin täytyy sanoa, että mielestäni tässä listassa on selkeitä puutteita, ja haluaisin sanoa, että tästä puuttuvat selvästi vapausoikeudet. Professori Scheininhan juuri syntymäpäivähaastattelussaan korosti sitä, että Suomessa ei puhuta vapausoikeuksista riittävästi. Toivon, että seuraavassa selonteossa vapausoikeudet saavat kattavan osuuden ja siinä arvioidaan, miten hyvin ne Suomessa toteutuvat. Mielestäni tässä suhteessa meillä Suomessa on selkeitä puutteita.

Voidaan aina keskustella, pitäisikö muista maista keskustella, ja tietysti ainahan voidaan moittia, että siellä ja täällä on ihmisoikeusloukkauksia. Haluan tässä yhteydessä vain todeta, että olen huolestunut. Tietysti Pohjois-Korea on kaikkein pahin valtio ja Iran kaikkein pahimpia valtioita maailmassa ihmisoikeuksien kannalta, mutta myöskin Kiina, joka on Suomen tärkeä kauppakumppani. Haluaisin tuoda esille, että uskonnollisia vähemmistöjä, myöskin poliittista oppositiota vainotaan tuossa maassa. On tärkeätä, että kaikissa kanssakäymisissä kiinalaisten kanssa pyritään kertomaan siitä, että menestyvä talous edellyttää demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja jos Kiina haluaa päästä pitkälle kehityksessä, sen täytyisi näitä periaatteita myöskin noudattaa.

Sitten, puhemies, haluan todeta myöskin yhden asian. Täällä sivulla 70, mihinkä edustaja Zyskowicz jo kiinnitti huomiota, todetaan: "Useat kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat pitäneet eräitä sukupuolen vahvistamiseen liittyviä vaatimuksia ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisina." Täytyy sanoa, että tämä on sellainen ekstremistinen näkemys, joka on tullut esiin täällä, jolla yritetään antaa sellainen kuva, että asia olisi jollakin tavalla näin, että tässä olisi ongelmia. Kun minä katson kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, YK:n ihmisoikeuksien julistusta tai esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta, niin esimerkiksi avioliiton osalta niissä todetaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, miehellä ja naisella on oikeus solmia avioliitto. Ja jos on tuo oikeus, silloinhan täytyy tietysti määritellä, kuka on mies ja kuka on nainen, ja tältä osin mielestäni kansainväliset ihmisoikeussopimukset selkeästi antavat tuen sille, että on olemassa mies ja on olemassa nainen ja näiden sukupuolten vahvistamiseen ei pitäisi liittyä minkäänlaisia ongelmia.

Olen myöskin edustaja Niikon kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että entistä enemmän pitäisi lasten oikeuksista puhua suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun katson Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, niin Suomi saa oikeudenkäyntien viivästymisen jälkeen eniten kielteisiä ratkaisuja nimenomaan lasten kohtelusta. Isyys erityisesti mutta vanhemmuus yleisesti ja lasten suhde vanhempiinsa ovat kaikkein suurimpia ongelmia. Meillä on semmoisiakin tapauksia, että lapsi viedään suurin piirtein jo synnytyssairaalasta holhousviranomaisten toimesta johonkin laitokseen. Tällaisissa tapauksissa ihmisoikeustuomioistuin on tietysti todennut, että näin missään tapauksessa ei saa menetellä. Eli toivottavasti seuraavassa raportissa puhutaan kattavasti, merkittävästi myöskin lapsen oikeuksista ja niistä puutteista, mitä suomalaisissa ihmisoi-keuksissa tältä osin on havaittavissa.

Puhemies! Muutama näkökulma vielä tähän selontekoon. On hyvä, että puhutaan oikeuksista, mutta täytyy sanoa, että pitäisi puhua joskus myöskin velvollisuuksista. On ihmisoikeuksia, mutta on myöskin kansalaisvelvollisuuksia, ja nämä täytyisi asettaa tietyllä lailla rinnakkain. Meillä on oikeus saada tältä yhteiskunnalta, mutta emme voi saada mitään, jos tätä yhteiskuntaa eivät kaikki rakenna, mikä tarkoittaa ehdottomasti sitä, että jokaisella, jolla on oikeuksia, on myöskin velvollisuus osallistua tähän meidän yhteiskuntamme rakentamiseen. Ilman tuota velvollisuutta mielestäni ei ole oikeutta nauttia mitään oikeuksia.

Toinen tärkeä kysymys, jota on syytä näissä yhteyksissä pohtia, on oikeudet ja demokratia. Meillä on hyvät perusoikeudet, ja niitten ytimestä pitää aina pitää kiinni, mutta tärkeätä on se, että meillä on kuitenkin parlamentaarinen demokratia, jossa kansa valtuuttaa kansan valitsemat edustajat tekemään tiettyjä päätöksiä. Mitä tulee esimerkiksi yhdenvertaisuuteen, niin ei ole mitään absoluuttista yhdenvertaisuutta, vaan kaikessa lainsäädännössä asetetaan ihmiset erilaiseen asemaan jollakin tavalla, ja tämän erilaiseen asemaan asettamisen pitää olla mahdollista. Se on sitä demokratiaa, ja siitä huolen kantaminen on tärkeätä.

Puhemies! Tärkeätä on muistaa myöskin se, että lähestulkoon kaikissa ratkaisuissa oikeudet ovat aina vastakkain, ja Suomessa perustuslakivaliokunta joutuu tulkitsemaan sitä, miten asetetaan kirkko keskelle kylää. Mutta tärkeätä on joka tapauksessa se, että pidetään huolta siitä, että on parlamentaarisessa harkinnassa se oikea asettautuminen. Meillä on suuri ongelma siinä, että usein katsotaan vain yhden oikeuden näkökulmasta asioita ja unohdetaan kaikki muut oikeudet. Tähän virheeseen ei saa syyllistyä. Se usein johtuu siitä, että käsitellään yhtä lakia ja katsotaan siihen liittyvät perusoikeudet, jolloin samalla unohdetaan muut ja tehdään huonoja ennakkoratkaisuja tässä suhteessa.

Sitten vielä haluan, puhemies, lopuksi muistuttaa siitä, että kaikki oikeudet ovat myöskin relatiivisia. Eli jos puhutaan sosiaalisista oikeuksista, ne ovat aina sidoksissa yhteiskunnan kantokykyyn ja siihen, mikä on suomalainen tuotanto, koska työllä me maksamme kaiken sosiaaliturvan, ja nimenomaan on niin, että jos meillä on vahva kansantuote, silloin voidaan myöskin parempia etuuksia kaiken kaikkiaan jakaa.

Se, mikä on erittäin tärkeätä myöskin, on se, että katsomme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen täytäntöönpanoa kansallisesti. Tärkeätä on myöskin se, että Suomen osalta analysoidaan huolellisesti se, miten Suomessa on pantu täytäntöön ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut. Tietysti, täytyy sanoa, niissäkin on joskus virheitä, ja niitä tietysti voidaan pyrkiä oikaisemaan, kuten Suomessa korkeimmat oikeudet ovat joskus pyrkineet tekemään, mutta lähtökohta on se, että kun ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisun, se täytyy ottaa vakavasti ja pyrkiä panemaan täytäntöön.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edellisen puhujan, edustaja Sasin, näkemykseen siitä, että kansanvalta ja demokratia ovat vahvin tae siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat. Sen vuoksi täällä eduskunnassa keskustellaan, puhutaan, valiokunnissa ruoditaan lakeja läpi, paneudutaan niihin ja lopulta pyritään hyväksymään oikeita lakeja.

Tässä kontekstissa on hämmentävää ja yllättävää, että nyt eduskunnan käsittelyssä olevaa saamelaiskäräjälakia perustellaan nimenomaan ihmisoikeusnäkemyksilläkin. Se on selvää, että taustalla on näkemys siitä, että alkuperäiskansa tarvitsee erillisen lainsäädännön tuomaa suojaa. Julkiseen keskusteluun on noussut sekä myös kansanedustajien tietoon saatettu, että juuri tämän lain yhteydessä ilmenee vakavia ihmisoi- keusongelmia. Kyse on siis siitä, että nämä ongelmat ovat syntyneet jo aiemmin lakeja säädettäessä. Uskon, ettei kukaan vastusta sitä, että alkuperäiskansa saa Suomessa sen suojan, jonka perustuslaki nyt takaa. Ongelma syntyy siitä, että nykyiseen alkuperäiskansaryhmään on liitetty ihmisiä kohtalaisen sattumanvaraisin perustein. Siis perustyö 1960- ja 1970-luvuilla on tehty erittäin heikosti. Se ei kestä kriittistä tarkastelua. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys vahvistaa juuri sen ryhmän valtaoikeuksia, joka on alun perin huterin perustein muodostettu. Vanhan epäkelvon lain päälle ollaan nyt säätämässä uutta, jolla vahvistettaisiin, tietyllä tavalla siunattaisiin, olemassa olevat vääryydet. Tästä on kyse, kun esimerkiksi kaikki Lapin tässä eduskunnassa virkaa hoitavat kansanedustajat ovat vaatineet tätä lakia uuteen valmisteluun.

Olen itse tehnyt oikeusministeriöön toimenpidealoitteen, että ministeriö toimittaisi ILO-sopimuksen ratifiointiin olennaisesti liittyvän olosuhdeanalyysin, jossa käytäisiin perusteita myöten läpi, mistä on kysymys alkuperäiskansassa, keitä siihen Suomessa kuuluu, millaista aluetta Suomenmaasta tämän lainsäädännön tulisi koskea. Kaikissa näissä kysymyksissä on vallalla epäselvyys, mutta siitä huolimatta ministeriö ei ole tälläkään vaalikaudella käyttänyt päivääkään siihen, että olisi ryhdytty tekemään tätä olosuhdeanalyysiä. Siihen olisi neljän vuoden aikana ollut kyllä aikaa ja mahdollisuutta. Siis perustaa ei ole tahdottu selvittää.

Ongelmathan näyttävät kiteytyvän nyt muun muassa tähän niin sanottuun ryhmähyväksyntään, jos nykykäytäntö vahvistetaan. Ja itse asiassa tässä uudessa lainsäädännössä vielä vahvistetaan sitä menettelyä, että valittu ryhmä valitsee uudet jäsenet alkuperäiskansaryhmään, elikkä — kuten äsken sanoin — huterin perustein valittu ryhmä tekee jatkossakin nämä valinnat, joko valitsee, hyväksyy tai torjuu. Ja kun tässä on kysymys ihmisen identiteetistä, siis keskeisestä ihmisoikeuksiin liittyvästä asiasta, niin on ymmärrettävää, että tämän lain käsittelyn aikana on syntynyt erittäin vilkas keskustelu näistä syvällisistä ihmisoikeuskysymyksistä. Lapissa on vähemmistön vähemmistöjä, jotka aidosti kokevat tulevansa torjutuiksi ja tulevatkin torjutuiksi, ovat tulleet torjutuiksi taakse jääneinä vuosikymmeninä ja tulevat torjutuiksi vastedeskin, jos tämä laki tällaisena läpäisee eduskunnan käsittelyn. Laki siis tällaisenaan jatkaa väärää olosuhteitten tilaa, jossa vuosikymmenien ajan on jo oltu.

On selvää, ettei tällaisessa tilanteessa ainakaan minun luottamukseni oikeusministeriötä kohtaan kasva. Tämä linja nimittäin toteutuneena — siitä olen aivan varma — synnyttää Lapissa erittäin suuria ristiriitoja ja kiistoja, jotka vaikeuttavat meidän alueemme kehittämistyötä jatkossa vakavalla tavalla.

Tästä näkökulmasta katsottuna on pakko todeta, että tämä juuri ajankohtainen, käsittelyssä oleva, syvällisiin ihmisoikeusasioihin liittyvä kysymys luo varjon hallituksen tänne toimittamalle ihmisoikeusselonteolle.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Pahoittelut, oman puheenvuoroni ohitin sen takia, että en päässyt tulemaan, kun olin toisessa tilaisuudessa, mutta kiitos, että sain uuden mahdollisuuden.

On tosi tärkeää, että tänään käydään keskustelua tästä ihmisoikeusselonteosta. On helppo yhtyä myöskin edellisen puheenvuoron pitäjään siinä mielessä, että ehdottomasti tämä saamelaiskysymys kokonaisuudessaan, mitä mekin olemme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käsitelleet, näyttäytyy hyvin ristiriitaisena ja on ehdottomasti tällä hetkellä semmoinen varjo ja tahra siinä, kun me ajattelemme koko meidän maatamme ja mainettamme ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ehkä tahra on myös se, että me emme välttämättä tarvittavan laajasti kokonaisena kansana ole tietoisia siitä, minkälainen ristiriita meidän yhteiskunnassamme tälläkin hetkellä elää ja miten tärkeätä se on, että nämä ristiriidat pystyttäisiin ratkaisemaan.

Kun tätä keskustelua kuuntelee, on tietysti myös aika selvää, että meillä on vähän erilaisia tulkintoja ihmisoikeuksista tai niiden toteutumisesta ja mitä ylipäätään ihmisoikeudet ovat. Voisin olla aika varma, että kun pidän omaa puhettani, niin varmasti osa teistäkin löytää sieltä aiheita, mitä te ette pidä ihmisoikeuskysymyksinä mutta mitä minä katson omasta näkökulmastani, että ne ovat ehdottomasti ihmisoikeusnäkökulmia. Sekin on hyvä ottaa huomioon tässä keskustelussa.

Minä olen itse pitänyt jotenkin semmoisena ohjenuorana muistaakseni Ihmisoikeusliiton määritelmää siitä, että minkään yhteisön toiminnan tai arvojen ei pitäisi pohjautua toisen ihmisryhmän aseman madaltamiseen tai oikeuksien rajoittamiseen. Minä olen kokenut, että tämä on aika hyvä ohjenuora niin yksilönä elämässä toimiessa kuin myös, jos ajattelee laajemmin yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Se on minun mielestäni silloin myös mahdollista suhteuttaa tähän sananvapauskysymykseen, minkä useampi edustaja tänäänkin on nostanut esiin: mikä on se sananvapauden suoja silloin, kun me puhumme siitä ihmisoikeuskehikosta. Totta kai sananvapaus on ehdottomasti vaalimisen arvoinen asia, mutta minä itse ajattelisin, että myöskään se sananvapaus ei ikään kuin saa viedä keneltäkään ihmisoikeutta elikkä sananvapauden kautta me emme voi lähteä rajoittamaan jonkun ihmisryhmän oikeuksia tai kyseenalaistamaan sen elämän arvoa tai olemassaoloa.

Kansainvälisesti katsottuna — taisi olla ministerinkin puheessa — ihmisoikeuskehitys, jos katsotaan kokonaisuutena, on ehdottomasti mennyt eteenpäin, mutta varmaan samaan aikaan on havaittavissa myöskin vastaliikettä — meilläkin lähinaapurissa saattaa olla niin, että jo saavutettuja oikeuksia ollaankin vetämässä taaksepäin — eli on valtavaa kehitystä, mutta samaan aikaan otetaan myöskin takapakkia, ikään kuin jollain tavalla peruutetaan. Silloin tietysti Suomen rooli näyttäytyy minun mielestäni äärimmäisen tärkeänä siinä, että me edelleen pitäisimme kiinni siitä, että me voimme olla ihmisoikeuksien toteutumisen esimerkki- ja mallimaa. Muun muassa kehitysyhteistyössä ihmisoikeusperustaisuus on ihan meidän pääarvomme, kun katsomme koko kehityspoliittista toimintaohjelmaa. Silloin minun mielestäni me myöskin leimaamme sen, että me haluamme todella kunnioittaa kaikkien ihmisoikeuksia ja me olemme edelläkävijöitä ja osaajia siinä asiassa.

Täällä on aikaisemmin puheenvuoroissa nostettu ihmisoikeusnäkökulmasta myös vanhukset esiin, arvokas vanhuus tai esimerkiksi vanhuksen oikeus jokapäiväiseen ulkoiluun. Vähän samasta näkökulmasta minä itse nostaisin ehkä lapset ja nuoret esiin siinä mielessä, että me olemme paljon pohtineet tätä eriarvoistumisen uhkaa yhteiskunnassa ja sitä, mikä on jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuus toteuttaa itseään tässä elämässä. Kun katson koulujärjestelmää, miettisin, että meidän suurin puutteemme tällä hetkellä siellä on ikään kuin tämmöisten ilmaisu- ja sosiaalisten taitojen, verkostoitumistaitojen, puute, niiden välineiden puuttuminen, minkä kautta nuori pystyy esille tuomaan, ilmaisemaan ja viemään eteenpäin sitä saamaansa tietoa ja osaamista koulussa. Tässä minun mielestäni meidän peruskoulujärjestelmässämme on tällä hetkellä ehdottomasti puutteita. Me aika paljon painotamme sitä teoriaosaamista, mutta kyllä minä katson, että jos katsomme tämän päivän työelämää, niin se nuori, joka ei ole koulujärjestelmässä saanut niitä sosiaalisia valmiuksia, on kyllä eriarvoisessa asetelmassa ja jää aika paljon takapakkia niistä ihmisistä, joilla näitä valmiuksia on. Joillakin ne ovat luonnostaan, ja joillekin ne tulevat sen kautta, mihin elinpiiriin he ovat sattuneet syntymään tai mitä yksittäistä koulua he sattuvat käymään. Elikkä myös tästä näkökulmasta ihmisoikeuksia on tärkeää pohtia.

Sitten haluan vielä tuoda esille myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Translaki on todella tärkeä ja se, että me saamme sen mahdollisimman nopeasti tänne eduskuntaan. Siellä iso epäkohta on lisääntymiskyvyttömyysvaatimus ja myöskin se, että tällä hetkellä se saattaa pakottaa parin eroamaan, jos toinen puolisoista korjaa sukupuolensa. Avioliittolakikysymys on äärimmäisen tärkeä, ja se koskettaa myöskin sateenkaariperheitä ja ylipäätään ikään kuin meidän perhekäsitystämme. Niin kauan kuin meillä on tämmöisiä epäkohtia lainsäädännössä, niin kyllä silloin seksuaalivähemmistöt ovat eriarvoisessa asemassa meidän yhteiskunnassamme niin lainsäädännön edessä kuin jälleen kerran valmiuksissa ja mahdollisuuksissa elää sitä omaa elämää. Miten hyvin meillä tällä hetkellä toteutuu vaikka se, että jokainen perhe tässä yhteiskunnassa voi kokea, että heidän perhetilanteensa on kaikin tavoin yhtä lailla lainsäädännön kannattelema kuin sen viereisenkin perheen, tai että kenenkään yksilön tai perheen ei tarvitse kantaa omasta perhemuodostaan häpeää tai pelkoa, että se jollain tavalla kostautuu tai se on jotenkin väärää, vaan kaikki voisivat käyttää sen energian sen perheen hyvinvoinnin edistämiseen ja sen oman yksilöllisen elämän eteenpäinviemiseen?

Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Arvoisa oikeusministeri! Nyt kun oikeusministeri Henriksson on paikalla ja myös lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlund on paikalla, haluan tässä toisessa varsinaisessa puheenvuorossani keskittyä yhteen asiaan, jota pidän hyvin tärkeänä ja jonka mainitsin jo tuolla aikaisemmassakin puheenvuorossani.

Eli yleinen lähtökohta on mielestäni siis se, että sinänsä arvokkaista perus- ja ihmisoikeuksista on tulkintojen kautta tultu kaiken maailman piperryksiin, joilla on hyvin vähän tekemistä todellisten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kanssa. Esimerkkeinä olen usein maininnut vaikkapa tämän meillä käydyn keskustelun siitä, saako suvivirrestä laulaa yhden vai kaksi kappaletta kevätjuhlassa, esimerkin siitä, että vangilta ei saanut ottaa pois kirjoituskonetta, millä hän teki rikoksia, kun siitä ei ollut erikseen laissa säädetty, ja vaikkapa tämän ajankohtaisen keskustelun tästä itsekriminointisuojasta ja sen suhteesta esimerkiksi poliisin puhallusratsiasta kieltäytymiseen. Eli tällaisia tulkintoja tässä vuosikymmenten mittaan sitten kehitellään ja otetaan, ja niillä on minun mielestäni hyvin vähän tekemistä todellisten ihmis- ja perusoikeuksien kanssa.

Mutta, herra puhemies, varsinainen asia:

Meillä on parhaillaan perustuslakivaliokunnassa ja lakivaliokunnassa käsittelyssä hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaren 17 luvun muuttamiseksi, ja se koskee siis todistelua. Tässä hallituksen ehdotuksessa 17 luvun 25 §:n 3 momentissa ollaan säätämässä suomalaiseen oikeusjärjestykseen yleinen todisteiden hyödyntämiskielto silloin, kun ne on hankittu lainvastaisesti. Eli täällä hallituksen esityksen sivulla 92 sanotaan seuraavaa: "Pykälän 3 momentissa olisi yleinen säännös lainvastaisesti saadun todisteen hyödyntämiskiellosta. Säännös koskee niin riita- kuin rikosasioitakin, joskin suurempi merkitys säännöksellä on todennäköisesti rikosasioissa." Tässä on siis kyse siitä, että jos joku todiste on saatu lainvastaisesti, jopa rikollisesti, niin voiko tällaista todistetta käyttää. Tämä hyödyntämiskielto, mitä hallitus esittää, ei ole lainkaan ehdoton. Päinvastoin siinä annetaan tuomioistuimen laaja harkintavalta asian suhteen, mutta siinä kuitenkin tuodaan nyt tämä ajatus suomalaiseen oi-keusjärjestykseen. Se on eräissä erityislaeissa, toki tiedän, mutta se tuodaan nyt yleisenä suomalaiseen oikeusjärjestykseen. Näin avataan minun mielestäni vaaran lähde. Tältä pohjalta löytyy sitten jossain vaiheessa joku yksittäinen oikeustapaus, jonka kautta sitten tätä kiristetään. Mitä tämä merkitsee?

Sanotaan nyt ensin, miksi tällainen säädetään. Nyt tullaan näihin ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeuksillahan tänä päivänä — ei kyllä tuossa selonteossa, mutta monesti täällä lainsäädännössä — tarkoitetaan nimenomaan syytetyn — epäillyn, vangitun eli rikoksesta syytetyn — ihmisoikeuksia. Ja nyt taas tässäkin koetaan, että syytetyn kannalta oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ehkä riittävän hyvin toteudu, jos käytetään häntä vastaan lainvastaisesti hankittuja todisteita.

Mihin tämä voi johtaa? No, pahimmillaan se voi johtaa siihen, mitä me näemme joka päivä amerikkalaisissa elokuvissa: siellä on joku tyttö raiskattu, mutta sitten poliisi tekee jonkun muotovirheen esitutkinnassa, esimerkiksi kotietsinnän väärin perustein, ja sitten oikeus toteaa, että tätä todistetta ei saa käyttää, ja tämän tytön raiskaaja ja ehkä surmaaja kävelee vapaana ulos oikeusalista, ja sitten oikeustalon edessä tytön isä ampuu tämän surmaajan kuoliaaksi tai Clint Eastwood tulee hoitamaan homman. Näin on pahimmillaan. Mutta tämä, mitä tässä nyt esitetään ja mitä täällä perusteluissa sanotaan, Suomen tilanteessa ja olosuhteissa voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos vaikka huumeita tutkiva poliisi kiinnittää jonkun jäljityslaitteen huumekonnien autoon ilman, että tuon jäljityslaitteen kiinnittämiseen on asianmukaisia lupia, niin voidaan todeta, että näin saatuja todisteita näitä huumekonnia vastaan ei saa käyttää.

Minun mielestäni oikein on se, että jos poliisi tekee kotietsinnän väärin perustein tai kiinnittää jonkun jäljityslaitteen väärin perustein, niin rangaistakoon tästä näitä poliiseja — sakot tai vaikkapa ankarampikin rangaistus, jos tilanne sitä edellyttää. Mutta jos me saamme huumekonnia vastaan todisteita, joilla me saamme huumekonnat, jotka meidän lapsille myyvät huumeita, telkien taakse, niin minkä takia meidän pitää itse nyt meidän lainsäädäntöön tuoda tämmöinen asia, että näitä todisteita ei voisi käyttää? En minä ymmärrä, miksi me olemme säätämässä tämmöistä lakia.

Otan vielä paremman esimerkin, jonka luulisin kiinnostavan kansanedustajia. Viime päivinä on paljon puhuttu verosuunnittelusta Luxemburgissa. Miten on päästy tämän verosuunnittelun — jossa ehkä ei ole mitään laitonta — jäljille? No siten, että sieltä kansainvälisestä tilintarkastusyhteisöstä on joku vuotanut näitä tietoja tutkiville journalisteille. Tämä vuotaja on syyllistynyt laittomuuteen. Jos tässä tilanteessa olisivat jotain verorikoksia suomalaiset yritykset tehneet, niin pitääkö ne sen takia vapauttaa, että ei voida käyttää todistetta, joka on hankittu siten, että joku tilintarkastusyhteisön työntekijä on syyllistynyt laittomuuteen? Tämän pykälän lähtökohdan mukaan tätä pitää aina erikseen miettiä.

Vielä parempi esimerkki elävästä elämästä: Suomalaiset varakkaat yksityishenkilöt ovat kiertäneet Liechtensteinin kautta veroja miljoonien eurojen arvosta. Mistä me tiedämme? Me tiedämme siitä, että liechtensteinilaisen pankin virkailija syyllistyen ei pelkästään laittomuuteen vaan rikolliseen toimintaan on vuotanut näitä tietoja esimerkiksi Saksan poliisille, joka on edelleen välittänyt näitä tietoja Suomeen. Tätä kautta me olemme saaneet näitä miljoonien veronkiertäjiä vastuuseen tekemisistään ja maksamaan veronsa, ehkä jopa rangaistuksia, jos eivät sitten nämä ne bis in idem -ongelmat, jotka taas ovat isoja ihmisoikeusongelmia, olisi olleet esteenä varsinaisille rangaistuksille. No, nyt me olemme muuttamassa lakia niin, että jos joku liechtensteinilainen pankkiiri varastaa työnantajaltaan näitä tietoja eli syyllistyy rikokseen ja nämä tiedot tulevat Suomeen, niin näitä tietoja ei saisi käyttää rikosprosessissa näitä veronkiertäjiä vastaan, harmaan talouden tekijöitä vastaan. Koska täällä hallituksen esityksen perusteluissa nimenomaan sanotaan, että jos se todiste on hankittu vieläpä rikoksella ja vieläpä on kyse oikeushyvästä, joka ei ole lähellä oikeushyvien keskeisintä ydintä, henkeä ja terveyttä, niin sitten sitä ei pitäisi saada käyttää. Ja tässähän ei ole kyse hengestä ja terveydestä vaan meidän kaikkien yhteisestä edusta, siitä, että meidän verorahoja ei kavalleta ja panna muita veronmaksajia maksamaan näitä veroja.

Miksi te, ministeri Henriksson, tämmöistä esitätte? Miksi hallitus tällaista esittää? Ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlund, kun hallitus tällaista esittää, niin kai nyt täällä eduskunnassa on riittävä järki ja riittävä selkäranka torjua tällainen esitys? Miksi me tällaista esitämme? Ei Euroopan ihmisoikeussopimus sitä vaadi, ei edes Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö sitä vaadi. Ei tässä ole mitään aukkoa meidän lainsäädännössä. Meillä on vuodesta 1949 ollut todisteiden vapaa harkintateoria. Ja nytkö me haluamme kaikki nämä verorikoskonnat ja muut panna paremmin suojaan, kunnioittaa heidän ihmisoikeuksiaan, niin sanottuja ihmisoikeuksiaan, yli rikoksen selvittämisen intressin ja yli rikoksen uhrin intressin? Tässä tapauksessa uhrina ovat kaikki muut suomalaiset, jotka maksavat veroja heidänkin puolestaan. Minä vetoan ministeriin, minä vetoan lakivaliokunnan puheenjohtajaan, ja jos täällä on muitakin lakivaliokunnan jäseniä, heihin, ja tietysti perustuslakivaliokuntaan, joka on antamassa tästä lausuntoa ihan näinä päivinä. Perustuslakivaliokuntahan ei näe tässä mitään ongelmia varmastikaan tältä kannalta, koska tässähän parannetaan rikoksesta epäillyn oikeuksia. Perustuslakivaliokunta näkee ehkä ongelmia vain anonyymitodistelussa, koska siinä ei paranneta rikoksesta epäillyn oikeuksia. Minä vetoan teihin, että tällaista lainsäädäntöä, jolla rikollisia lisää paapotaan, ei Suomessa säädetä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin tulokulma oli varsin mielenkiintoinen.

Euroalueen kriisi ja troikan, siis IMF:n, EU-komission ja Euroopan keskuspankin, määräämät raskaat lääkkeet ja leikkaukset ovat synnyttäneet kriisimaissa laajaa eriarvoisuutta ja ihmisoikeusloukkauksia taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien osalta. Mutta meillä työttömyyttä, pienituloisuutta ja köyhyyttä ei ole katsottu ihmisoikeuksiin kohdistuvaksi uhaksi, ei siinä määrin, että asia olisi edes mainittu tässä hallituksen selonteossa. Kyllä täytyy sanoa, että tämä selonteko on paljolti hyvin yleistä ja ylevää hyväosaisten puhetta huono-osaisten asemasta.

Herra puhemies! Puutun asiaan, joka koskee palkatonta pakollista työtä. Meillähän erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä työskentelee jatkuvasti kymmeniätuhansia työttömiä, jotka tekevät sitä ilman palkkaa, ja uhkana on työttömyysturvan menettäminen, jos he siitä kieltäytyvät. Pakkotyö ja pakollinen työ on selvästi kielletty sekä perustuslaissa että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n ja ILOn sopimuksissa. Esimerkiksi ILOn pakollista työtä koskevan sopimuksen artiklassa 2 on määritelty pakollinen työ tarkoittamaan kaikkea työtä ja palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon tämä ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Rangaistuksella tarkoitetaan muutakin haitallista seuraamusta kuin varsinaista rikosoikeudellista rangaistusta. Perusoikeusnäkökulmasta olennainen tulkintakysymys on, onko kiellettyä työhön pakottamista työkokeiluun, työelämävalmennukseen, työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan määrääminen, kun kieltäytymisestä voi seurata työttömyysturvalain mukaisten etujen menettäminen työttömyysturvalain mukaisesti. Suomessa määrätään erilaisia karensseja ja määräaikoja, siis selkeitä taloudellisia rangaistusseuraamuksia, 90 000—100 000 per vuosi — vuosittain vaihdellen — eli varsin suuria määriä.

Puhemies! Myös työsopimusoikeudellisesti on kysyttävä, kohdellaanko työntekijöitä työsopimuslain ja muitten syrjinnän kieltävien säännösten vastaisesti, kun toinen saa samasta työstä palkkaa mutta toinen ei. Lisäksi voi kysyä, onko palkattoman työvoiman käyttäminen työehtosopimuksen vähimmäismääräysten ja työsopimuslaissa tarkoitetun kohtuullista palkkaa koskevan velvollisuuden vastaista. Myös kilpailuoikeudellisesti asia on varsin mielenkiintoinen ja sangen epäselvä. Palkattomalla pakkotyöllä tietystikin suositaan jotakin elinkeinonharjoittajaa, ja sehän tietysti on omiaan vääristämään kilpailua.

Puhemies! Lainsäätäjän tarkoitus on alun perin ollut hyvä eli pyrkimys estää työelämästä syrjäytymistä. Keinoksi valittu työvoiman ohjaaminen vastikkeetta käytettäväksi on kuitenkin tähän tarkoitukseen huono, ellei työvoiman käyttöä valvota kunnolla ja ellei työmarkkinatoimenpiteitä muuteta selvästi työn opettamiseksi, kouluttautumiseksi johonkin ammattiin tai johonkin vastaavalla tavalla työttömän kannalta hyödylliseen tarkoitukseen.

Ihan lopuksi, arvoisa herra puhemies: Olisi aivan välttämätöntä, että Suomessa perattaisiin tämä alue perusteellisesti ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin ja käynnistettäisiin tutkimushanke, jossa selvitetään työmarkkinatoimenpiteenä teetettävän palkattoman työn yhteensopivuus kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja pakollista työtä koskevien määräysten ja perustuslain kanssa. Erityisesti tarvitaan palkattoman työn perusoikeudellista, työsopimusoikeudellista ja kilpailuoikeudellista perusteellista arviointia ja lainsäädännön kehittämistarpeiden kartoittamista.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies ja rouva ministeri Henriksson! Jatkan keskustelua Suomen saamelaisten ihmisoikeuksista. Kiitoksia ministeri Henrikssonille siitä, että vastasitte debattiosuudella minun esittämääni kysymykseen näistä saamelaisten ihmisoikeuksista.

Me kaikki Lapin kansanedustajat olemme ilmaisseet, että vastustamme, siis puoluerajoista riippumatta, nykyisen, esityksessä olevan saamelaiskäräjälain hyväksymistä, ja olemme samalla sanoneet sen, ettemme hyväksy nykyisessä muodossa olevaa ILO-sopimuksen ratifioimisasiaa. Mutta ajatellaanpa asiaa toisellakin tavalla: me kaikki Lapin kansanedustajat haluamme ehdottomasti kehittää saamelaisuutta, viedä asioita eteenpäin, niin että tämä yhdenvertaisuus voitaisiin toteuttaa myöskin saamelaisalueella.

Esitänkin tässä puheenvuorossani, että tehdään ILO 169 -sopimuksesta hyvä. Meistähän se on kiinni. Me tässä salissa sen pystymme tekemään. ILO 169 -sopimus on nyt aika hyvä, siis aika hyvä, kunhan se vain saadaan koskemaan koko saamelaisväestöä. Jos tämä kyseinen sopimus, ILO 169 -sopimus, hyväksytään koskemaan ainoastaan nykyisiä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkittyjä henkilöitä, olisi meillä edessä erittäin raskas, pitkä, kallis, repivä riitelyprosessi, joka tulisi entisestään heikentämään Suomen saamelaisten määrää ja asemaa. Kulttuuri ja monet saamelaisten eri elinkeinot tulevat siitä varmasti kärsimään. Tämä ei ole todellakaan meidän kenenkään etu Suomenmaassa — eikä Saamenmaassa. Nyt meillä olisi suuret mahdollisuudet ottaa iso kehittävä askel eteenpäin koko saamelaisuuden kehittämiseksi. Siinä olemme varmasti samaa mieltä ministeri Henrikssonin kanssa. Meillä on mahdollisuus todellakin kehittää näitä asioita eteenpäin.

Minä itse haluan tehdä töitä ratifioinnin edistämiseksi, kunhan saamelaismääritelmä avataan niin, että saamelaisten vaaliluetteloon hyväksytään jokainen saamelaisalueella asuva henkilö, joka kokee itsensä saamelaiseksi, tuntee itsensä saamelaiseksi, jolla on saamelainen suku, lappalainen sukutausta, ja kulttuurisidonnaisuus, kunhan nämä kaikki kolme asiaa hyväksytään — henkilökohtainen identifiointi, kulttuurisidonnaisuus ja verenperimä — näissä asioissa, eli jos nämä asiat ovat kunnossa, niin sen jälkeen tämmöinen henkilö pitäisi hyväksyä tähän saamelaisten vaaliluetteloon. Näitä ihmisiä, meitä, ei ole loppujen lopuksi kovin paljoa. Pelko on ollut kova, että me tulisimme sen jälkeen suomettamaan saamelaiskulttuurin. Mutta sen perusteella, mitä minä olen seurannut tätä asiaa erittäin läheltä, tämä tulisi varmasti vain kehittämään ja kasvattamaan Suomessa olevaa saamelaiskulttuuria. Elikkä ei todellakaan ole mitään heikkoutta tässä asiassa.

Ratifiointisopimuksessa, sen lisälauseessa, on tällä hetkellä niin, että Suomessa on kolme saamen kieltä ja kulttuurimuotoa: inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kieli- ja kulttuuriryhmä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun missään papereissa Kemin Lapin saamelaiset eli lappalaiset — eli minun historiani, taustani — ollaan jättämässä kokonaan pois saamelaisesta kulttuurista ja kokonaisuudesta. Tämä olisi todella raakaa tekstiä. Tässä ollaan jättämässä olennainen osa Suomen saamelaisuudesta ulos.

Kemin Lapin alue — mitä tämä tarkoittaa? Tällä alueella on Kittilä, ja alue ulottuu Sodankylästä Luoston kohdalta Kemijärvelle, Posiolle, Kuusamoon. Elikkä vanhan Lapin ja Lannan rajan pohjoispuolinen alue on Kemin Lapin aluetta. Siltä alueelta puuttuu ainoastaan kieli, koska meidän esi-isämme on aikoinaan pakkosuomalaistettu ja sitä kautta kieli on menetetty, mutta kulttuuri ja perimä on erittäin vahvaa. Muun muassa isäni puhui osittain saamen kieltä ollessaan porometsässä. Meidän alueen paikannimet ovat lähes kaikki vanhaa saamelaista kieliperimää.

Toivon sydämeni pohjasta, että saamelaiskäräjien johto voisi pohtia uudelleen, ajavatko he vain pienen ryhmän etua vai haluavatko he kehittää aidosti koko Suomen saamelaiskulttuuria. Tässä salissa meidän tehtävä on edistää koko Suomen saamelaiskulttuuria. Onko Suomen saamelaisilla, saamelaisuudella oikeasti varaa jättää osa omasta kulttuuristaan, osa voimavaroistaan käyttämättä?

Arvoisa puhemies! Asiat tulee saattaa pikaisesti kuntoon erityisesti nykyisellä saamelaisten kotiseutualueella. Samalla tulee aloittaa myös selvitystyö, miten vanhojen lapinkylien — lähinnä Kemin Lapin alueella elävää — saamelais-, lappalaiskulttuuria voidaan ylläpitää ja kehittää yhteistyössä saamelaisten kotiseutualueen toimijoiden kanssa. Pitää muistaa, että tällä hetkellä jo 70 prosenttia Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaisia on todella vähän. Kaikki voimavarat tarvitaan. Norjassa ne saamelaiset otetaan kiljuen matkaan, jotka haluavat kehittää kulttuuria. Suomessa meidät halutaan nakata ulos. Meidän oma identiteettimme halutaan kieltää meiltä, joille se kuuluupi.

Yksi kehittämistoimista voisi olla esimerkiksi keminlapin kielen eli minun esivanhempieni kielen elvyttäminen läheisen inarinsaamen kielen kautta. Kemin Lapin alueella voisi opiskella inarinsaamea, ja siihen voisi rinnalle sisällyttää tiedossa olevia keminlapin kielen sanoja. Tämä vahvistaisi olemassa olevaa inarinsaamen kieltä ja avaisi mahdollisuuden kulttuurin kehittämiseen yhteistyössä.

Olen keskustellut saamelaismääritelmästä hyvin monen saamelaisten vaaliluetteloon kuuluvan henkilön kanssa. On olemassa todella laaja toivomus siitä, että itsensä saamelaiseksi tuntevat henkilöt otetaan mukaan yhdenvertaisiksi toimijoiksi, aletaan puhaltamaan yhteen hiileen ja kehittämään kulttuuria yhdessä. Lapin kansanedustajana haluan olla mukana kehittämässä Suomen saamelaisuutta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun käsitellään ihmisoikeusselontekoa, haluan vielä mainita muutaman sanan turvakotipalveluista ja niiden puutteista ja haasteista.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi taannoin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tehtäväksi laatia turvakotipalveluiden tarvekartoituksen ja siihen pohjautuvan koko maan sijoitussuunnitelman sekä laatia arvion turvakotipalveluiden kustannuksista. Luin tuota selvitystä taannoin ja mietin, mihin kaavailtu 8 miljoonan euron summa, joka on asian hoitamiseen varattu, loppujen lopuksi tulee riittämään. Se mahdollistaa kenties jo olemassa olevien toimipaikkojen jatkumisen mutta ei lisää toimipaikkoja.

Selvityksestä kävi myös varsin hyvin ilmi lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille tarjottavien turvakotipalveluiden hajanaisuus ja vaikea tavoitettavuus. Mietityttää, miten muun muassa mainitsemani hajanaisuus ja vaikea tavoitettavuus hoidetaan suunnitellulla määrärahalla kuntoon. On ihmisoikeuskysymys järjestää hädässä oleville apua ja paikka, jossa on turvallista olla ja hengittää.

Mitä tulee täällä tänään mainittuihin vammaisten oikeuksiin, koen, että meidän velvollisuutemme on ajaa vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointi maaliin tällä hallituskaudella. Suuri huoleni on, että kun tahtotila löytyy, seuraavalle hallitukselle jää tärkeä tehtävä turvata riittävät voimavarat käytännön asioiden toteuttamiseen. Se vaatii paitsi asennemuutosta ja asioiden uudelleenjärjestelyä myös euroja. Ei voi olla niin, että Suomessa vuonna 2014 vammaiset ihmiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa liittyen muun muassa heidän oikeuksiinsa työelämässä ja opinnoissa.

Tänään keskustelussa oleva selonteko tarjoaa aktiiviselle ihmisoikeuksien seuranta- ja kehittämistyölle varsin hyvän alustan. Tässä työssä mielestäni tarvitaan myös meitä päättäjiä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on nyt käyty noin 4 tuntia, ja yhä tuntuu siltä, että edustajilla on keskusteltavaa. Toki me keskustelemme nyt valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta, ja tässä on nyt ainakin loppumetreillä tullut muutama sellainen keskustelunaihe, joista on aikaisemmin tässä salissa keskusteltu. Ajattelen oikeudenkäymiskaaren muutosta, josta edustaja Zyskowicz äsken puhui — siitä käytiin keskustelua muutama kuukausi sitten tässä salissa, näistä samoista periaatteista. Todettakoon nyt vielä tässä asiassa, että hallituksen esityksessä annetaan tuomioistuimelle laaja valta arvioida, miten tuomio-istuin itse suhtautuu todisteiden arvioon ja niin edelleen. Se ei ole niin mustavalkoista kuin minkä käsityksen tässä ehkä edustaja Zyskowiczin puheenvuorosta sai.

Saamelaiskäräjälaista käytiin myös muutama viikko sitten aika laajaa keskustelua tässä salissa, ja nyt tämäkin laki on eduskunnassa käsiteltävänä, ja se on tärkeä esitys. Nyt muutaman viikon sisällä, ehkä jo parin viikon sisällä — ilokseni voin todeta — ILO 169 -ratifiointiesitys tullaan tuomaan myös tänne eduskuntaan. Se on merkittävä askel eteenpäin Suomen hallitukselta, ja on aivan erinomaista, että siitä ollaan päästy nyt yhteisymmärrykseen saamelaiskäräjien kanssa, ja myös tähän ILO-ratifiointiesitykseen tullaan liittämään hallituksen ja saamelaiskärä-jien yhteinen selitysteksti, jossa selitellään sitä, mikä on tämä Suomen kansallinen reilu ratkaisu tässä asiassa. Ilomielin osallistun sitten siihen keskusteluun, kun sen aika tulee.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty erittäin paljon hyviä puheenvuoroja myös niistä perus- ja ihmisoikeushaasteista, jotka meillä on edelleen edessämme Suomessa. Meillä on monet asiat hyvällä tolalla, mutta me tiedämme, että monta asiaa vaatii vielä työstämistä, ja siinä meidän kaikkien panosta tarvitaan. Me toteamme myös tässä selonteossa sen, että kotimainen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen hyvä. Kuitenkin todetaan, että on myös hyväksi, että jokainen hallitus tekee kansallisen toimintaohjelman sitä omaa hallituskautta varten. Sen perustaksi nyt tämä valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko voi toimia erittäin hyvänä ohjenuorana.

Kaiken kaikkiaan tässä on mielestäni käyty hyvää keskustelua, monta hyvää asiaa on tuotu esille. Kannamme kaikki varmasti huolta siitä, että perus- ja ihmisoikeudet voidaan panna täytäntöön sekä täällä kotimaassa että myös ulkomailla. Ja haluan myös muistuttaa siitä, että Suomella on erittäin iso vastuu myös siitä, millä tavalla me puhumme ihmisoikeuksista myös kansainvälisillä areenoilla ja millä tavalla me edistämme varsinkin tyttöjen, naisten oikeuksia kolmansissa maissa, siinä meillä on erityisen tärkeä rooli. — Kiitos, puhemies.