Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on tehnyt tässä asiassa työtään, ja sopimus, joka tässä pöydällämme on, lienee aika teknisluonteinen, tavoitteena edistää asioita, jotka liittyvät vuosituhattavoitteisiin, joukkotuhoaseisiin, terrorismin torjuntaan, rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan jne., ja varmasti tämä on semmoinen, joka voidaan hyvin täällä hyväksyä.

Itse Etelä-Afrikan suhteen, sehän kuuluu Afrikan vauraimpiin maihin ja kehityspolitiikalle on vähemmän tarvetta kuin vaikkapa naapuri Tansaniassa. Kuitenkin sekä tässä yhteydessä että laajemminkin haluaisin korostaa sitä, että Suomen hallituksen ja eduskunnan on syytä kiinnittää ihmisoikeuskysymyksiin huomiota. Tässä suhteessa Etelä-Afrikassa on vielä paljon tehtävää, ja se on siinä mielessä merkittävä maa, että se on yhdenlainen veturi kuitenkin koko laajassa eteläisessä Afrikassa ja koko Afrikassakin, ja se, minkälaista politiikkaa Etelä-Afrikassa harjoitetaan, heijastuu helposti laajemminkin tuohon maanosaan. Toivon, että maan hallitus yhteistyötä tehdessään tämän asian erityisesti huomioi.

Mutta sinänsä kyllä tätä esitystä varmasti voi kannattaa. Se on varmastikin askel parempaan suuntaan.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitys on kannatettava, aivan kuten ulkoasiainvaliokuntakin on yksimielisesti todennut, mutta kun meillä on nyt ministeriaitiossa vielä kehitysministeri Hautala, niin haluan ottaa tämän asian esille siitä näkökulmasta, että Etelä-Afrikkahan on loistava esimerkki maasta, missä kehityspolitiikka on tuonut tulosta ja on siirrytty siitä, että joku rikkaampi maa auttaa, kahdenväliseen, molempia hyödyttävään yhteistyöhön muun muassa Suomen ja Etelä-Afrikan välillä, mutta toisaalta Etelä-Afrikka on myös erinomainen esimerkki maasta, jonka kehitys on erittäin tärkeätä ilmastopolitiikassa onnistumisen kannalta. Toisaalta Etelä-Afrikassa on ilmastonmuutokseen sopeutumishaasteita, ja toisaalta, koska se on Afrikan talouskasvun vetureita, sillä on myös tämmöisen nopeasti kehittyvän maan haasteet siinä, että päästöjen kasvu ei saisi kovin karata käsistä, jos ilmastopolitiikasta mielitään kiinni pitää.

Ilmasto- ja kehityspolitiikan yhteensovittaminen on Suomen hallituksen kannalta sillä tavalla kimurantti kysymys, että hallitushan laskee sen varaan, että kehityspoliittisissa tavoitteissa säilytään, mikäli päästökauppa tuottaa riittävästi tuloja, ja päästökaupan tuloilla sitten paikataan sitä kehitysrahoituksen vajetta, minkä hallitus on onnistunut saamaan aikaan. Toisaalta päästökauppatulot on tarkoitettu nimenomaan ilmastonmuutoksen hillintään ja uusiutuvan energian edistämiseen.

Kysynkin nyt, mikäli kehitysministeri Hautala ehtii kiireiltään vastata, ollaanko nyt Suomen hallituksessa joutumassa tilanteeseen, että joudutte valitsemaan, edistättekö ilmastopolitiikkaa vai kehityspolitiikkaa, koska olette kytkeneet kehityspolitiikan rahoituksen ilmastopolitiikan instrumentin, päästökaupan, tuloihin, ja kun päästöoikeuksien hinta näyttää jäävän alhaiseksi, eipä sieltä rahaa riitäkään molempiin, ilmastonmuutoksen hillintään ja kehityspolitiikkaan. Miten ratkaisette tämän yhtälön, kehitysministeri Hautala?

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Minä olen iloinen, että minä saan keskustella edustajien kanssa kehityspolitiikan isoista kysymyksistä, joiden eteen sekä hallitus että eduskunta varmasti joutuvat tässä lähikuukausina. Näinhän se siis on, että hallitusohjelmassa ja sitten myöhemmin kehys- ja budjettipäätöksissä on ainakin kolme kertaa nyt sitouduttu siihen, että tätä budjettirahoitusta kehitysyhteistyöhön täydennettäisiin EU:n päästöhuutokauppatuloista saatavalla rahoituksella, ja näin on, että ne markkinat eivät tällä hetkellä toimi kovin hyvin. Päästöoikeuksien hinta on pohjalukemissa, mikä tarkoittaa sitä, että myöskään päästövähennyksiä ei tule. Eli olisi kaikkien intressissä, että tämä huutokauppa toimisi paremmin, ja komissiohan on nyt keskustellut jäsenvaltioiden ympäristöministerien kanssa siitä, että sieltä mahdollisesti sitten siirrettäisiin loppukaudelle niitä päästöoikeuksia huutokaupattaviksi, jolloin hinta nousisi ja myöskin päästövähennykset lisääntyisivät.

No, on tietysti näin, että meidän koko kehityspolitiikkamme pitäisi saada ilmastokestäväksi. Minusta tästä ajatuksesta on pidettävä kiinni, että kun toivottavasti nämä päästöhuutokauppamarkkinat saadaan toimimaan, niin niitä käytettäviä rahoja sitten käytettäisiin nimenomaan sellaiseen kehitysyhteistyöhön, joka aidosti myös auttaa torjumaan ilmastonmuutosta ja edistää kehitysmaiden köyhien ihmisten ja yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen. Mutta meillä on ilman muuta siis edessä se, että meidän täytyy puhua vahvasti myöskin tämän budjettirahoituksen puolesta, jos näitä päästöhuutokauppatuloja sitten kuitenkin loppujen lopuksi valtion kassaan tulisi vähemmän kuin on oletettu.

Nyt kerron, edustajat, teille sen, että jotta Suomi pääsisi takaisin tälle kunnialliselle 0,7 prosentin kehitysyhteistyö—bktl-uralle — nyt me poljemme paikallamme 0,54:ssä — me tarvitsisimme vuodessa, vuoteen 2016 mennessä, 140:stä vähän yli 400 miljoonaan euroa lisärahoitusta. Minä olen sitä mieltä, että meidän pitäisi päästä takaisin sille uralle, joten toivottavasti sitä apua tulee sieltä päästöhuutokauppatuloista, mutta minusta pitää valmistautua keskustelemaan siitä, että tarvitaan mahdollisesti myös budjettirahoitusta.

Mutta koko kehityspolitiikan tulisi olla ilmastokestävää. Niin kuin edustaja Tiilikainen tietää, me olemme määritelleet, että ilmastokestävyys olisi yksi kehityspolitiikan kolmesta läpileikkaavasta tavoitteesta. Niitä muita ovat eriarvoisuuden vähentäminen, siis osana köyhyyden vähentämistä, ja sitten naisten tasa-arvo, sukupuolinäkökulma, ja sitten tämä ilmastokestävyys.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, kuten se, kuinka sitten Suomi pystyy myöskin lunastamaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa aikanaan antamansa lupaukset ilmastorahoituksesta, jonka pitäisi olla niin sanotusti uutta ja lisätä. Silloin ehkä vielä ajateltiin, että kehitysrahoitus kulkisi kohti tätä 0,7 prosenttia. Meillä on vaikeuksia tämän tavoitteen toteuttamisessa. Tämä on totuus.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä pöydällä tämä sopimus, joka liittyy yhteistyöhön Etelä-Afrikan tasavallan kanssa. Otin tuossa aikaisemmin jo esille ihmisoikeustilanteen siellä ja toiveen siitä, että ihmisoikeuksia aina edistetään. Suomi on niitä edistämässä, kun tämmöisiä EU:n ja Afrikan valtioitten kanssa tehtäviä sopimuksia rakennetaan. Koskee tietysti kaikkia muitakin valtioita.

Etelä-Afrikka on tietysti siinä mielessä erityisen mielenkiintoinen, että sillä on traaginen apartheidhistoria, joka onneksi on kaiketikin pikkuhiljaa jäämässä taakse, vaikka edelleen tekemistä ihmisoikeuksissa ja vaikkapa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä tuolla alueella on.

Siinä naapurissa on meidän pitkäaikainen kehityspolitiikan yhteistyökumppani Tansania, ja meillä on siellä käsittääkseni hyvä maine, ja olemme saaneet paljon aikaankin siellä. Voitteko tässä yhteydessä sanoa jonkun sanan Tansanian näkymistä myöskin ja Suomen suunnitelmista kehityspolitiikassa Tansanian suhteen?

Ja arvoisa puhemies, kun ministeri mainitsi tuossa tuon 0,7 prosentin tavoitteen ja kun olemme siitä lipsuneet, oliko teidän käsityksen mukaan se yksi syy siihen, että saimme limboluokan tuloksen tuossa turvaneuvostokampanjassa?

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Hautalan vastaus äsken kysymykseeni oikeastaan vahvisti todeksi sen pelon, mitä tässä kuvasin, että nyt hallitukselta loppuu rahat joko kehityspolitiikan tai ilmastopolitiikan toteuttamisessa.

Nimittäin alun perin tuo kirjaus siitä, että kehitysyhteistyön tavoitteissa säilyminen sidotaan päästökauppatuloihin, jahka niitä joskus alkaa kertyä, altisti juuri tälle riskille. Kun ministeri kuvasi sitä kehityspolitiikan ja ilmastopolitiikan yhteyttä — itse kutsun sitä oikeastaan kohtalonyhteydeksi, molemmissa täytyy onnistua tai hukka perii — siinä on se riski, että emme pysty pitämään kiinni jommastakummasta velvoitteesta joko kehityspolitiikan tai ilmastopolitiikan osalta. Silloin joudumme tilanteeseen, että emme lunasta niitä lupauksia, mitä ilmastopolitiikassa on tavoiteltu. Erityisesti kehitysmaat varmasti katsovat hyvin tarkoin, yrittävätkö esimerkiksi EU-jäsenmaat toteuttaa homman sillä tavalla, että ikään kuin laskevat kahteen kertaan asioita. On aivan oikein, että ilmastopolitiikka on kehityspolitiikan ohjain. Kestävä ruuantuotanto, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, veden riittävyys, ne ovat tärkeitä tavoitteita kehityspolitiikassa. Mutta ne eivät saa johtaa siihen, että samalla tingitään ilmastopoliittisista sitoumuksista. Kun raha on niukkaa, uhka on itse asiassa se, että EU:n sisällä päästökauppatuloja ei pystytä lainkaan käyttämään jäsenmaissa itsessään uusiutuvan energian edistämiseen ja päästöjen vähentämiseen, niin kuin se alkuperäinen tarkoitus päästökauppatulojen käytön suhteen oli.

Kun tähän lisätään hallituksen tiukentunut linja uusiutuvaa energiaa kohtaan kotimaassa, minusta tuntuu, että olette tiellä, joka johtaa uusiutuvan energian kasvutavoitteitten rapistumiseen, ja ei myöskään saavuteta kehityspolitiikan tavoitteita.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä talousvaliokunnan jäsenenä tuoda kyllä esille sen, että päästökaupassa on tähdätty siihen, että saadaan nämä hiilidioksidipäästöt alas. Nyt, kun taantuma on tullut ja yllättänyt kaikki, nämä päästötavoitteet itse asiassa saavutetaankin aika helposti, mutta myöskin on sitten se, että näitä rahoja ei välttämättä kerry niin kuin on ajateltu ja suunniteltu.

Eli nyt on kyllä tärkeätä se, että näitä päästötavoitteita ei ainakaan kiristetä kesken kauden siinä mielessä, että haluttaisiin sitten tehostaa tai kerätä paremmin näitä tuloja. Koska kyllä meidän taloutemme täällä Euroopassa ja ihan globaalistikin on nyt semmoisessa tilassa, että tarvitaan pitkän linjan näkymiä, kun tehdään näitä investointi- ynnä muita suunnitelmia.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Minä aloitan edustaja Tiilikaisen minusta hyvin selväjärkisestä analyysista. On täysin totta, että meillä kansainväliset velvoitteet juuri ilmastopolitiikan takia tulevat vain lisääntymään, ja kun rahoitus ei lisäänny, niin ollaan tämmöisessä tilanteessa, että itse asiassa tämä kohtalonyhteys toimii niin, että meillä on vaikeuksia toteuttaa kummallakin rintamalla näitä tavoitteita, jolloin tietysti sitten on entistä tärkeämpää, että yhdistetään näitä tavoitteita. Mutta kyllä nämä rahat on jollain tavalla saatava aikaiseksi, ja tietenkään se ei voi lähteä siitä, että keinotekoisesti näitä päästömarkkinoita sitten ohjattaisiin siihen suuntaan, että päästöoikeuksien hinnat ovat itsetarkoituksellisesti korkeita, mutta ehkä johtuu juuri tästä taantumasta nyt, että ne hinnat todellakin ovat alamaissa ja ei ehkä tapahdu vähennyksiä markkinan takia mutta tapahtuu sitten taantuman takia.

Edustaja Lipponen, minä luulen, että tässä on se tilanne, että on riski ajatella, että taantuma hoitaa tämän asian. Ei se varmaan sitä hoida, että sitten, jos tai kun talous lähtee kasvuun, taas pitäisi niitä välineitä olla, että kyllä tätä välinevalikoimaa täytyy kehittää.

Sitten edustaja Tiilikainen, puhuitte siitä, että jotkut maat saattavat tuntea kiusausta laskea kahteen kertaan sekä ilmastoon että kehitykseen osoittamiaan varoja, ja näin varmasti on, että tämä riski on erittäin suuri, mutta minä toivon, että Suomi pysyy tässä kaidalla tiellä, että me rehellisesti raportoimme näitä ja muistamme sen, että meillä on tämä velvoite Kööpenhaminan kokouksen ilmastorahoitukseen niin, että sen pitää olla uutta ja lisäistä rahoitusta. Minä toivon, että voidaan jatkaa tätä keskustelua, koska eduskunnassa varmaan on paljonkin näkemyksiä siitä, miten tätä tilannetta voitaisiin kohentaa myöskin kehitysrahoituksen osalta.

Edustaja Kaikkonen kysyi näkymistä Tansaniassa, joka on siis Etelä-Afrikan todellakin läheinen naapuri. Tansania on yksi Suomen pitkäaikaisimmista yhteistyökumppaneista, ja se on sellaisessa tilanteessa, että jos se pystyy hyödyntämään vastuullisesti ja ympäristön kannalta kestävästi kaivannaisvarojaan, niin on täysin mahdollista, että Tansania kuuluu niihin eteläisen Afrikan ja itäisen Afrikan valtioihin, jotka jopa voivat vapautua apuriippuvuudesta, mikä olisi tietysti erittäin tavoiteltavaa kaikin puolin.

Ajattelen, että samalla kun me tämmöisillä ehkä perinteisimmillä menetelmillä esimerkiksi maaseudulla pyrimme torjumaan köyhyyttä ja tuomaan ihmisille mahdollisuuksia elinkeinoihin, niin täytyy koko ajan enemmän keskittyä luonnonvarojen hallintaan, eli luonnonvarojen käytön läpinäkyvyys on aivan keskeistä. Olen tänään tavannut Suomessa vierailevan edustajan Global Witness -järjestöstä, joka nimenomaan toimii eri puolilla maailmaa sillä tavalla, että kaivannaisvarat saataisiin hyödynnettyä vastuullisesti ja kestävästi, jotta myöskin nämä valtiot pääsisivät kehittymään eivätkä tuotot luonnonvaroista menisi vääriin taskuihin tai pelkästään ulkomaisille yhtiöille.

Tämä on minusta sellaista toimintaa, jossa Suomen kannattaa olla erittäin aktiivinen, ja senpä takia me kuulumme tämmöisiin aloitteisiin kuin esimerkiksi kaivannaisteollisuuden läpinäkyvyysaloite EITI. Tansania on varmasti niitä maita, joilla on aidosti nyt mahdollisuus lähteä kehityksen tielle kohti apuriippuvuudesta vapautumista. Toinen sellainen on esimerkiksi Sambia. Tämä on monien kehitysmaiden tilanne, ja toivottavasti Suomi voi myös omalla osaamisellaan tukea kehitystä. Meillä on myöskin tämmöistä — tuntuu muuten hieman absurdilta tämmöisenä päivänä sanoa, että meillä on myöskin hyvää kaivosalan osaamista.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä korostaa sitä, että tämä päästökauppamekanismi on hyväksytty ja siihen on taloudessa sitten sopeuduttu ja sen tietty toimimattomuus tällä hetkellä kaikkia näitä toiveita ja päämääriä kohtaan johtuu siitä, että lama yksinkertaisesti yllätti nämä markkinat, mutta kun nousu alkaa, niin sen jälkeen päästökauppamekanismi taas toimii.

Mutta nyt on tärkeätä, että me mahdollistamme sen nousun, että päästökauppamekanismikin sitten voi tuottaa vaikka resursseja ilmastonmuutoksen hillintään. Joka tapauksessa koko mekanismi on rakennettu sitä varten, että me saamme päästöt alas ja me saamme uutta teknologiaa paremmin hyödynnettyä meidän teollisuudessa ja taloudessa. Nyt haluaisin, ettei hukata sitä suurta päämäärää, mitä tässä on ajettu takaa, kun mietitään, kuinka sitä kaikkea vaurautta voitaisiin sitten käyttää näihin moniin tarpeellisiin ja oikeutettuihin hyviin tarkoituksiin.