Opetusministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! (Ed. Zyskowicz: Antilla on seiväs mukana!) — Kuulin kyllä tuon ed. Zyskowiczin mielenkiintoisen kommentin. Kyllä on todella vielä vähän aikaa yksi seiväs mukana. Se ehkä korostaa sitä, että nyt pääsemme noista kyselytunnin korkealentoisista sfääreistä vähän maanläheisempiin asioihin eli koulutukseen ja tällä kertaa yliopistomaailmaan.

Ei tämäkään ihan jokapäiväistä asiaa ole, mutta kyse todella on yliopistolain muutoksesta ja siitä, että sitä esitetään tavalla, jossa ydin on siinä, että kaikille yliopistoille annetaan oikeus valtion budjettitalouden ulkopuoliseen omaan omaisuuteen ja siihen liittyvään oikeushenkilöllisyyteen. Kyse on siis myöskin juridiikasta mitä suurimmassa määrin. Nythän tämä oikeushenkilöllisyysasema tässä muodossa on vain Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla pitkän historiallisen taustan vuoksi.

Täsmällisemmin hallituksen esitys tarkoittaa sitä, että kaikki yliopistot saisivat oikeuden vastaanottaa lahjoitusvarallisuutta sekä säätiöiltä ja yksityisiltä yhteisöiltä siirrettäviä varoja, joiden hallinnasta ja käytöstä toimintansa ja tehtävänsä tukemiseen yliopistot voisivat päättää itsenäisesti. Yliopistojen oikeushenkilöllisyys, joka siis tässä on tärkeä pointti, koskisi yliopistorahastoa eli niiden omaan omaisuuteen liittyviä oikeustoimia. Vielä tärkeämpi pointti on kuitenkin se, että yliopistot säilyisivät edelleen valtion yliopistoina ja niiden toiminnan rahoituksesta huolehditaan jatkossakin ylivoimaiselta osin valtion talousarviossa myönnettyjen toimintamenojen kautta, koskien siis yliopistokenttää kokonaisuudessaan.

Tässä muutoksessa säädetään siis rahastota- louteen liittyvästä oikeushenkilöllisyydestä. Omaisuuden hoidosta päättää yliopiston hallitus. Sen tulee huolehtia yliopistorahaston hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Sen tulee päättää rahastojen varojen käyttämisestä ja sen tulee vastata kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan järjestämisestä. Yliopistorahaston tulee tietenkin noudattaa kirjanpitolain ja tilintarkastuslain säädöksiä varainhoidossaan.

Sitten tärkeä kohta, joka on ollut esillä tämän lain valmistelussa: verovapaus, milloin sitä on ja milloin sitä ei ole. Yliopistorahaston verovapauteen sovelletaan verolainsäädännön yhteisöä koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuloverolain 3 §:n mukaisesti yleishyödylliseksi katsottava yhteisö ei esimerkiksi maksa veroa varallisuutensa sijoittamisesta kertyvistä koroista, osingoista, osakehuoneistoista, saaduista vuokratuloista tai saamistaan luovutusvoitoista. Yleishyödyllinen yhteisö on verovapaa myös perintö- ja lahjaverotuksessa, millä on merkitystä varmasti yliopistojen kohdalla.

Arvoisa puhemies! On varmaan niin, että hallituksen esitys ei ole mullistava avaus yliopistojen taloudellisen autonomian tiellä, mutta tärkeä se silti on, koska ensinnäkin oikeus vastaanottaa lahjoitusvaroja ja muuta omaisuutta antaa yhdenvertaisen aseman taloudellisen itsehallinnon osalta kaikille yliopistoille. Nykyisen yliopistolain mukaan siis, kuten aiemmin sanoin, oikeus omaan omaisuuteen on historiallisista syistä vain Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla.

Toiseksi, rahastotalous lisää yliopistojen strategista liikkumavaraa siinä, miten ne itse haluavat painottaa toimintansa ja tehtäviensä tukemista. Yliopistojen rahastotalous merkitsee siis myös yliopiston johdolle, sen hallitukselle ja rehtorille toimintamahdollisuuksien parantamista johtamisessa.

Kolmanneksi, rahastotalous voi vahvistaa myös yliopistojen rahoituspohjaa avaamalla uuden väylän. Nykyisinhän lahjoitusvaroja kanavoituu muun muassa tämän väylän puutteen vuoksi myös yliopistoista erillisille ja itsenäisille tukisäätiöille.

Neljänneksi, oikeus omaan omaisuuteen vahvistaa yliopistojen mahdollisuuksia tutkimukseen perustuvien innovaatioiden kehittämiseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen. Sillä on siten yhtymäkohtansa myös tuoreeseen lakiin oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin, jonka tarkoituksena on tehostaa keksintöjen tunnistamista ja hyödyntämistä.

Viidenneksi, esitys on tärkeä, koska rahastotalous antaa yliopistoille lisää liikkumavaraa suhteessa esimerkiksi elinkeinoelämään. Samoin se lisää yliopistojen liikkumavaraa ja joustavuutta kansainvälisessä toiminnassa, esimerkiksi yliopiston ja sen tutkijoiden verkostoitumisessa.

Yliopistorahastojen perustamisen tarkoituksena on siis mahdollistaa varojen hankkiminen suoraan yliopistojen käyttöön niiden toiminnan tukemiseksi ja kehittämiseksi. Hallituksen esitys pyrkii tätä kautta osaltaan vahvistamaan suomalaisten yliopistojen laatua ja kilpailukykyä kansainvälisestikin.

Vielä, arvoisa puhemies, pahoittelen, että tämä laki siis tulee ennen kaikkea siihen liittyneiden viime vaiheen juridisten tarkistusten ja varmistusten vuoksi eduskuntaan tällä tavalla vähän kalkkiviivoilla. Uskon kuitenkin, että nämä viime vaiheen varmistukset, juridiset sellaiset, ovat omiaan edesauttamaan valiokuntakäsittelyn ripeää etenemistä sivistysvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa, jonka arviota hallitus myös katsoo tässä lain käsittelyssä tarvittavan.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on erittäin toivottu. Historiallisista syistä taloudellista autonomiaa on ollut tähän asti vain Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla. Kuten tässä hallituksen esityksessä todetaan, enää ei ole tulevaisuudessa perusteita sille, että tämä käytännössä oleva toiminta olisi voimassa vain kahdessa yliopistossa. Erityisen hyvänä pidän myös sitä, että yliopistoihin kohdistuvaa valtion keskitettyä taloudellista kontrolliohjausta on pyritty vähentämään ja siitä jopa luopumaan. Tämän esityksen jälkeen, kun se tulee voimaan, ensi vuonna yliopistot voivat siis ottaa vastaan lahjoituksia. Niin kuin ministeri Kalliomäki totesi, tämä esitys tulee varsin myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Me olemme tätä oikeastaan odottaneet, ja haluan kiittää opetusministeriä tästä, että olette vielä saattanut tämän hallituksen esityksen eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Sitten näin lopuksi: kun on päästy tähän yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämiseen, niin toivoisin, että tulevaisuudessa vielä tarkasteltaisiin sitä, miten yksityishenkilöiden, jotka antavat lahjoituksia yliopistoille, verovähennysoikeutta lisättäisiin valtion verotuksessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän ensimmäiseksi sanaksi sopii oikein hyvin "vihdoinkin", mutta seuraavana on pohdittava, olisiko tämä ihan silloin jo pitänyt toteuttaa, kun ensimmäisen kerran lobbausta tässä asiassa oli tänne eduskuntaan päin ja myöskin yhteiskunnassa sitten vähän toisella tavallakin elikkä niin kuin testaten sitä, olisiko sitä varallisuutta saatavissa muihinkin yliopistoyhteisöihin kuin Helsingin yliopistoon ja Åbo Akademihin. Kun itse olen joutunut tämän asian kanssa yliopiston hallintohenkilönä tekemisiin, niin 40 vuoden aikana noin suurin piirtein on kertynyt aika paljon kokemuksia asiasta ensinnäkin Helsingin yliopiston osalta sen hedelmällisyyden johdosta, mikä tällä itsehallintoon perustuvalla oman omaisuuden hallinnalla on ollut.

Otetaan vaan joku hyvin yksinkertainen ja pikku esimerkki: Fabianinkadun varrella olevien kiinteistöjen hankkiminen salamana, kun se mahdollisuus tuli. Se ei olisi ollut mahdollista millään muulla, ei lisäbudjettioperaatiolla eikä millään muulla tavalla, ja silloinhan näitä nykyisiä Senaatti-kiinteistöjä sun muita ei ollut olemassakaan. Elikkä siis toisin sanoen, kun yliopistolla oli olemassa omaa varallisuutta, niin kiinteistöt voitiin nopeasti, kun hyvä tilaisuus tuli, hankkia ja sitten, kun niitä ruvettiin käyttämään yliopistotoiminnan hyväksi, valtio eräällä tavalla maksoi vuokraa. Sillä tavalla se oli yliopistollekin paitsi toiminnallisesti, myöskin ta- loudellisesti viisas ratkaisu.

Tällä tavalla on perustettu tutkimusasemia, joista yhden tekemisessä olen minäkin ollut sitten joskus maailmassa mukana. Se tarkoitti käytännössä sitä, että keräsin rahat tutkimusaseman perustamiseen ja lahjoitin ne yliopistolle. Koko sen homman tuloksena avaimet käteen -periaatteella yliopisto sai maksamatta yhtään ainutta penniä taikka markkaa tutkimusaseman itselleen. Ei tämä mahdollisuus olisi ollut olemassakaan minkään muun yliopiston kohdalla kuin Helsingin yliopiston ja sitten, jos tämä olisi ollut Åbo Akademin intressin piirissä, sen kohdalla.

Mutta minä olen myöskin sitä mieltä, että on oikein hyvä itse asiassa, että tämä homma toteutetaan, tämä parannusoperaatio, nyt pitkällisen keskustelun jälkeen sen takia, että kun tätä on vuosikymmenet ajettu, niin on mietitty hyvinkin tarkkaan, mitä se sitten merkitsisi. Sillä tavalla on eräällä tavalla kypsytty tähän asiaan. Nyt tulee olemaan suuri jännitysnäytelmä siinä, että katsotaan, millä tavalla se ympäröivä yhteiskunta tähän reagoi. Rupeaako niitä rahavirtoja yliopistoihin, maakunnallisiin, alueellisiin yliopistoihin, jotka kuitenkin ovat meillä jo selvästi valtakunnallisia yliopistoja, ohjautumaan? Jos ryhtyy, niin erinomaisen hyvä asia. Silloin tämä hanke on aivan oikein ajoitettu.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on siis yliopistojen taloudellisen itsehallinnon rajattu lisääminen antamalla kaikille yliopistoille mahdollisuus omaan valtiontalousarviotalouden ulkopuoliseen omaisuuteen sekä siihen liittyvään oikeushenkilöllisyyteen. Tästä pitää kiittää opetusministeriä; parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuntuu, että tämä on ollut semmoinen pyhä asia jo pitkään. Maailma muuttuu, ja yliopistojenkin edellytetään muuttuvan. Yliopistoilta edellytetään jo vastuuta ja tuloksia, ja niitä saadaan vain antamalla yliopistoille tosiaan myös lisää valtaa, vastuuta ja joustavuutta. Tämä on yksi keino.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! 1970-luvun loppuun mennessä viimeinen yliopisto valtiollistettiin. Kysymyksessä oli Turun yliopisto, jonka toimintaa rahoitettiin alussa kansan antamilla lahjoituksilla. Turun yliopisto on maan varakkaimpia yliopistoja Åbo Akademin lisäksi. Yliopiston päärakennuksen seinällä lukee "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle". Nyt näyttää siltä, että vapaan kansan lahja yliopistolle taas kelpaa poliittisille päättäjille.

Mielestäni hallituksen lakiesitys on sinänsä hyvä, mutta siinä on yksi musta aukko. Lakiesityksessä on maininta, jonka mukaan yliopistorahastoa hoidetaan erillään valtion talousarviossa yliopistoille myönnetyistä varoista ja yliopistorahasto on kirjanpidossa erotettava valtion kirjanpidosta, mutta kaikkein tärkein jätetään sanomatta, ja se on seuraava: yliopistorahaston varat ja tulot eivät vaikuta yliopistojen valtionrahoitukseen, vaan valtionrahoitusta pyritään edelleen lisäämään.

Lisäksi olisi syytä kysyä, miten yliopistorahaston talous on suhteessa perustettavaan yliopistojen palvelukeskukseen.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta myös tämä on hyvin hyvä ehdotus, siis se, että kaikki yliopistot ovat tasavertaisia oman valtiontalouden ulkopuolisen rahoituksen ja omaisuuden suhteen ja että ne voivat kartuttaa sitä kautta myöskin muutoin omaa varallisuuttaan ja tukea koulutus- ja tutkimustoimintaa.

Arvoisa puhemies! Muistaakseni joku aika sitten yliopistolakia muutettiin siten, että yliopistoilla on oikeus perustaa omia yhtiöitä. Ilmeisesti tämä pykälä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi johtuen juuri siitä, että niillä ei ole ollut sen kaltaista omaa varallisuutta, jolla olisi osakepääomaa merkitty ja sitä kautta kyetty nämä yhtiöt perustamaan, joilla on ollut tarkoitus hyödyntää juuri sitä tutkimuksen mukanaan tuomaa innovaatiopääomaa ja sitä kautta saada rahoitusta.

Arvoisa opetusministeri, miten paljon on yhtiöitä perustettu, ja miten nyt tämä uusi yliopistolain muutos omasta rahoituksesta ja omaisuusjärjestelyistä liittyy tähän, ja tukeeko se yhtiömuotoista innovaatiotoiminnan hyödyntämistä?

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitos opetusministerille tästä hallituksen esityksestä. On todella tärkeää, että kaikki yliopistomme ovat samalla viivalla tai samanarvoisessa asemassa ja erityisesti se, että tätä taloudellista autonomiaa lisätään ja keskitettyä kontrolliohjausta vähennetään, on tämän esityksen tärkeä viesti ja sisältö. Meidän yliopistommehan tänä päivänä eivät ole pelkästään kansallisesti kovassa kilpailussa verrattuna toisiinsa vaan myös globaalisti eli kansainvälisesti aikamoisessa kilpailussa siinä, miten yliopistot menestyvät kaiken kaikkiaan siinä tutkimuksessa ja kehittämistyössä, joka yliopistojen tehtävänä on. On erittäin tärkeää, että tämä laki on esillä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On todella kiitettävää, että opetusministeri Kalliomäki on tuonut tämän yliopistojen rahastotalouden uudistusesityksen eduskuntaan nyt. Se oli aikamoinen yllätys, koska yliopistojen rehtorithan ovat tätä jo aika kauan pyytäneet, ja aikaisemmat opetusministerit eivät olleet tehneet mitään. Kiitos todella, että te toitte tämän asian. Tällä on erittäin suuri merkitys.

Kysyisin: saammeko tämän tuloverolain 3 §:n muutoksen myös tänä vuonna niin, että tämä rahastotalous astuisi voimaan ensi vuoden alusta?

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tässä on moneen otteeseen sanottu, tämä on todella oikea suunta, ja kiitoksia, että tämä tulee nyt. Tämä on ollut kokoomuksen esittämä suunta jo pitkän aikaa ja ylipäätään tämä yliopistojen rahoituksen turvaaminen. Mutta voisi sanoa sen verran kritiikkiä, että tämä on jäänyt hiukan puolitiehen, niin kuin ministerikin mainitsi. Yksityishenkilöiden verovähennysoikeudesta silloin, kun he tekevät lahjoituksia yliopistoille ja tiedekorkeakouluille, ei ole mainittu mitään. Samoin yliopistojen kokonaisrahoitus laahaa perässä. Yliopistojen rehtorit ovat monessa yhteydessä esittäneet, että yliopistojen autonomiaa lisättäisiin laajemmaltakin osin kuin vain näiden rahastojen osalta. Yliopistot ja tiedekorkeakoulut painiskelevat jatkuvien rahoitusongelmien kanssa, koska hallitus ei turvaa laadukasta opetusta eikä laitteiden ajanmukaisuutta. Olisin kysynyt, miksi hallitus ei ole tehnyt kokonaisvaltaisempaa uudistusta. Miksi se jäi nyt vain tähän rahastojen osuuteen? Miksi hallitus ei esitä yliopistoille tätä oikeushenkilöasemaa ja kaikilta osin autonomiaa ja riittävää rahoitusta?

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on monessa puheenvuorossa todettu, niin tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys nyt tuo yliopistot tasavertaiseen asemaan keskenään, mikä on tietenkin tämän hallituksen esityksen erittäin hyvä puoli. Toivottavasti tämä hallituksen esitys myös vastaa yliopistojen rahoitustarpeeseen eli yliopistoilla on mahdollisuus nyt tämän uuden lain myötä saada enemmän ulkopuolista rahoitusta omaan toimintaansa. Toivon kuitenkin, että perusrahoitus on tulevaisuudessakin se kivijalka, johon yliopistojen tutkimusrahoitus perustuu, ja toivon, että tutkimus, huolimatta tästä yksityisestä rahoituksesta, joka tämän lakiesityksen myötä ehkä lisääntyy, tulee jatkossakin säilymään objektiivisena.

Tässä yhteydessä haluan todeta myös sen, että vaikka lakiesityksessä lisätään taloudellista autonomiaa, niin aina hetkittäin itse pohdin, onko tämä yliopistojen autonomia kuitenkaan kaikissa muodoissa järkevää. Eli itse aina hetkittäin kaipaan yliopistoihin valtion voimakkaampaa ohjausta. Tästä yhtenä esimerkkinä on esimerkiksi Kajaanin lastentarhanopettajankoulutuksen lakkauttaminen ja siirtäminen osaksi Oulun yliopistoa, Oulun yliopistokampusta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä yliopisto tekee, kun se on autonominen yksikkö ja siihen on valtiovallan hyvin vaikea puuttua. Eli aina hetkittäin mietin, pitäisikö valtiovallan ohjausta joissakin asioissa edelleen vahvistaa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti periaatteessa tämmöinen itsenäisyys kerätä rahaa on hyvä asia, mutta kokemukset kyllä osoittavat hiukan, että pieniä riskejäkin tämmöisessä on. Jos ajatellaan Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun yliopistoja, niin ne ehkä ovat semmoisia, jotka todennäköisesti tästä hyötyvät, mutta miten käy, sanoisinko, heikompien talousalueitten yliopistojen? (Ed. Matikainen-Kallström: Ei ainakaan huonommin kuin nyt!) Saavatko ne lahjoituksia? Ja sitä kautta, sanoisinko, siinä vaiheessa kun valtiovalta pohtii yliopistojen rahoja, jos joillakin on rahaa niin että ranteet notkuvat ja taas toisilta sitä puuttuu, niin valtiovalta kovin herkästi kyllä on käymässä niille rahoille. Viittaan siihen, että kun esimerkiksi Lahdessa on orkesterilla tämmöinen säätiö, niin muistaakseni tänä syksynäkin olisi kaupunki jo innolla mennyt niille rahoille, joita sinne aikanaan on kerätty, suhteessa muuhun kulttuuriin — tässä tapauksessa suhteessa muihin yliopistoihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri varmasti vastaa omalta osaltaan tehtyihin kysymyksiin, mutta kun pikkuisen olen ollut tässä hommassa mukana muutaman vuosikymmenen aikana, niin en voi olla käyttämättä tätä puheenvuoroa, kun olen myöskin Yhdysvalloissa ollut läheltä katsomassa tätä järjestelmää University of Pennsylvanian osalta muun muassa, joka on yksityinen yliopisto ja jonka rahoittaja on DuPont-konserni muun muassa.

Siis on äärimmäisen tärkeätä näissä asioissa, että jos luodaan aivan aktiivinen rahoitusinstrumentti, jossa siis lahjoitukset ovat verovapaita jnp., niin onhan ihan selvä asia, että kun yliopisto on vastaanottanut nämä rahat, niin tulevathan ne valtiovarainministeriön tietoon. Eiväthän ne jää tietoon tulemattomiksi, elikkä tässä on se erinomaisen suuri pelko, että vielä sattuisi käymään niin, että neljä viisi vuotta on tämmöisiä oikein hyviä vuosia ja sen jälkeen sitten budjettineuvos toteaa esittelyssä, että joo, että kun tätä liksaa näyttää tässä vauhdissa tulevan, niin ettehän te tarvitse näitä valtion rahoituksia enää kuin murto-osan siitä aikaisemmasta. Ja siitä on seurauksena, että sitten kun se yksityinen raha romahtaakin, sen virta romahtaakin, niin sen jälkeen se yliopistoreppana on todella pulassa.

Elikkä minä en halua millään tavalla tätä hallitusta pelastaa enkä muuta, mutta minä sanon vaan, että tässä nimenomaisessa asiassa järjestys on aivan oikea. Tässä pitää selvittää ja edetä kokonaisuutena rauhallisin askelin. Nimittäin myöskin tiedän sen, että Helsingin yliopiston rahoitusta on rokotettu sillä, että sillä on ollut nämä rahastotulot ja niitten pääomatuotot, jotka perustuvat sijoitustoimintaan, hyvin viisaaseen sijoitustoimintaan, ja se on otettu sitten valtion puolella huomioon, että näin asian laita on.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Pulliaisen puheenvuoro oli tässä aivan paikallaan, ja tästä on hyvä jatkaa ed. Urpilaiselle, joka päivitteli sitä, että yliopistot keskenänsä tekevät yksiköitten välillä ratkaisuja, että kylläpä minä ihmettelen, jos tänä päivänä ei vielä ministeriöllä kuitenkin ole valtaa siihen, että se ohjaa, miten ja missä opiskellaan tulevia sukupolvia silmälläpitäen, ja oikeastaan sanoisinkin niin, että jos näin ei ole, niin täytyy kyllä sitten lainsäädäntövallan ottaa enemmän ohjaksia käsiin, että voimme puuttua siihen, miten ikäluokille opetusta ja koulutusta järjestetään.

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Aloitan tuosta, mihin ed. Pulliainen viittasi ja mikä taisi olla jossain aiemmassakin puheenvuorossa esillä: miten tämä nyt sitten vaikuttaa yliopistojen budjettirahoitukseen.

Olemme tähän lakiesityksen perusteluihinkin halunneet kirjata, että sen ei tule vaikuttaa, vaan siis valtion normaali rahoitus pelaa entisillä ehdoilla ja entisillä tavoilla poislukien se tapa, johon ed. Pulliainen tässä kahden kesken viittasi, että se on kuitenkin joissain tapauksissa saattanut vaikuttaa Helsingin yliopiston kohdalla. Mutta tarkoitus tässä on todella avata taloudellista uutta väylää yliopistoille, jota ne tarvitsevat. Valtiovallankin kannalta on erinomaisen hyvä asia, että resurssikanavaa löytyy muualtakin kuin pelkästään budjettilähteestä. Helsingin yliopistollahan on se muu kanava hyvin vahvasti jo auki. Kaikkien yliopistojen kohdalla tämä ei toki ole yhtä merkityksellinen kuin esimerkiksi Helsingin yliopistolla. Ylipäänsä yliopistojen asema vaihtelee aika paljon.

Ed. Nousiainen kysyi yhtiömahdollisuudesta. En muista mitään lukuja, mutta sitä on käytetty kyllä huomattavan vähän. Oma arvioni on, että tämä asia nyt kuitenkin edesauttaa siinäkin kysymyksessä ja voisi avata yhtiöittämismahdollisuuden kautta myöskin uutta kanavaa. Aika paljon on tietysti kiinni siitä, miten sitten tämä yksityinen ulkopuolinen asiasta kiinnostunut taho kokee tämän tyyppisen lainsäädännön.

Tuo ed. Asko-Seljavaaran kysymä tuloverolain 3 §:n muutos on todella tarkoitus antaa pikaisesti. Valtiovarainministeriö hallituksen käsittelyn yhteydessä totesi, että se voi tapahtua hyvin pikaisesti, varmaan lähiviikkoina.

Mitä tulee sitten muuten yksityishenkilöiden rahoituksiin taikka ylipäänsä lahjoitusten verovapauteen niille, jotka lahjoituksia antavat, se on pitemmässä kuusessa varmasti ja osa verolainsäädännön kokonaisuutta ja tässä tapauksessa erityinen osa myöskin — ja tämä on vastaus ed. Matikainen-Kallströmin kysymykseen kokonaisuudistuksesta — siis kysymys on siitä, että meillä on selvitysmiestyö menossa. Tämä uudistus, mikä nyt tässä tehdään, on selvitysmiesraportin puolivälin etapilta, siis väliraportista saanut jo vauhtia. Se annettiin keväällä. Vuodenvaihteeseen mennessä tulee kokonaisraportti koskien yliopistojen taloudellista autonomiaa, sen mahdollista laajentamista. Sen pohjalta sitten varmasti todennäköisesti seuraavan hallituksen ohjelmanrakentajille haetaan rakennuspuita työn eteenpäin viemiseksi.

Olen ed. Urpilaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä valtionohjaus on myöskin erityisen tärkeä. Me koemme sen koko ajan sinänsä hyvässä yhteistyössämme yliopistojen kanssa. Autonomia on kuitenkin perusteiltaan vahva asia, tärkeä asia, meillä yliopistoissa niin kuin muuallakin maailmassa, enkä usko, että siihen kannattaa lähteä sinänsä nyt puuttumaan. Mutta siinä mitassa kuin meillä on valtionohjausmahdollisuuksia, tällä hetkellä tulosohjauksen kautta ehkä merkittävimmin tällä hetkellä, kannattaa kyllä pitää nykykäytännöstä kiinni.