Arvoisa herra puhemies! Kriminaalipolitiikan päätavoitteisiin kuuluu rikosten ehkäiseminen. Suomalaiset ovat perinteisesti kunnioittaneet lakia, oikeudenmukaisuutta ja hyvää järjestystä. Perussuomalaiset kunnioittavat edelleen näitä kansallisia perusarvoja ja uskaltavat myös lausua sen julki.

Viime päivinä on uutisoitu tapauksesta, jossa nuori rikoksentekijä vapautui kärsittyään vain kolmasosan vankeusrangaistuksestaan. Monelle on tullut yllätyksenä se, että tämä on normaali käytäntö ja täysin nykylain mukaista. Tilanne vaikuttaisi kansalaiskeskustelun perusteella sotivan yleistä oikeustajua vastaan. Rikollisuuteen ja siihen liittyviin ilmiöihin vaikuttamiseen tarvitaan yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: millaista kriminaalipolitiikkaa hallitus tekee, koska yleisen oikeustajun ja olemassa olevan todellisuuden välillä ilmenee räikeä ristiriita?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Lähdetään ensin siitä, että en pysty ministerin ominaisuudessa kommentoimaan yksittäistä tapausta. Sitten voidaan todeta, että meillä on pitkään Suomen rikosoikeusjärjestelmässä ollut systeemi, jossa henkilö, joka on tehnyt rikoksen alle 21-vuotiaana, on päästetty vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kolmasosan. Oikeastaan tilanne on se, että meillä on suurin piirtein 1940-luvun jälkeen, siitä lähtien, ollut sellainen järjestelmä, että juuri nuoret rikoksentekijät on päästetty aikaisemmin vapauteen. Eduskunnassa oli vuonna 2006 esitys siitä, että tähän tehtäisiin muutos. Silloinen hallitus esitti, että nuoren rikoksentekijän pitäisi istua puolet tästä rangaistuksesta, mutta silloinen eduskunta päätti kuitenkin toisin. Sen takia meillä on nykyään se järjestelmä, mikä meillä on.

Arvoisa herra puhemies! Rikoslain mukaan vanki voi todellakin päästä ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu puolet, jos rikosta edeltävinä kolmena vuotena ei ole ollut vankilassa. Ja nuorille rikoksentekijöille, kuten ministeri toi esille, ehdonalaisuuteen pääsemisen kynnys on vielä matalampi. Kyse on niin sanotusta ensikertalaisuusstatuksen palautumisesta, eli ei tarvitse olla todellinen ensikertalainen ollakseen lain edessä ensikertalainen. Taloudellisten seikkojen merkityksen korostamisen voidaan katsoa hallitsevan suomalaista rangaistuskäytäntöä rangaistuksen tarkoituksen sijaan. Eli siis yhteiskunnalle sinänsä kalliita vankilapaikkoja ei haluta pitää yllä, vaan mieluummin päästetään rikolliset vapaaksi keskuuteemme. Ehdollinen vankeus ei toisille ole rangaistus lainkaan. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: Onko hallituksen kriminaalipolitiikassa käynyt nyt niin, että taloudelliset seikat ovat ohittaneet halun ehkäistä rikollisuutta? Eikö nyt viimein tarvita näitä lainsäädännöllisiä muutoksia?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, tämä järjestelmä on ollut meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme jo pitkään. Tämä ei ole mikään tämän hallituksen keksimä järjestelmä, vaan tätä ollaan noudatettu hyvin pitkään. Syy tähän on ollut se, että ollaan arvioitu, että se on koko yhteiskunnan etu, että rikoksentekijä myös sopeutuu takaisin yhteiskuntaan ja että hänelle annetaan se mahdollisuus tulla tavalliseksi veronmaksajaksi.

Kävin tänään Keravan vankilassa ja tapasin muun muassa yhden vangin, joka sanoi suoraan, että hän haluaa sitten päästä veronmaksajaksi. Mielestäni tämä on hyvä muistutus siitä, että totta kai rikoksentekijän pitää kärsiä rangaistuksensa, mutta totta kai se on myös niin, että meidän järjestelmän pitää olla sellainen, että se antaa sen mahdollisuuden sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

Olen kuitenkin sanonut, myös aikaisemmin tiedotusvälineille, että mielestäni on erittäin tärkeätä, (Puhemies koputtaa) että tästä periaatteesta keskustellaan, ja sitä keskustelua meidän pitää jatkaa.

Arvoisa herra puhemies! Voimassa olevan lainsäädännön mukaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomio on vähintään vuosi vankeutta, enintään 10 vuotta. Suomalaisessa oikeuskäytännössä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan kuitenkin yleensä vähimmäisrangaistuksen mukaan. Tämä sotii vasten yleistä oikeustajua.

Teimme lakialoitteen, joka sai reilusti yli sata allekirjoitusta, ja asiaa käsiteltiin lakivaliokunnassa, ja oikeusministeriö antoi siitä lausuntonsa, jossa todettiin, että ei ole syytä muuttaa rangaistuskäytäntöä. Kuinka ihmeessä me voimme perustella tätä niille, jotka ovat joutuneet uhreiksi, ja niille, jotka ovat tekoja tehneet, että he voivat toimia näin ilman kunnollista rangaistusta? Missä ihmeessä on se oikea, reilu oikeustaju? Sitä me emme ymmärrä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Edellisellä hallituskaudella juuri lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehtiin muutoksia lainsäädäntöön. Niin kuin edustaja mainitsi, vähimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, enimmäisrangaistus on 10 vuotta vankeutta. Siinä, mikä teko on sellainen, että se täyttää tämän rikosnimikkeen, voi olla hyvin erilaisista teoista kyse. Sitä selitettiin myös oikeusministeriön vastineessa teille, lakivaliokunnalle, ja sen takia on mahdotonta sanoa, että nyt pitäisi mennä sellaiseen järjestelmään, että jos esimerkiksi toinen henkilö, joka on hyvin nuori, syyllistyy rikokseen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, niin se toinen nuori pitäisi aina myös tuomita vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Se olisi joissakin tapauksissa kohtuutonta.

Mutta nyt täytyy muistaa myös se, että meillä tuomioistuimet soveltavat sitä lainsäädäntöä, mitä me täällä teemme, ja tuomioistuinten asia on (Puhemies koputtaa) aina tapauskohtaisesti arvioida, mikä on juuri siihen tapaukseen soveltuva rangaistus.

Arvoisa puhemies! Nuorten rikosten ennaltaehkäisy on varmasti meille kaikille erittäin tärkeä asia. Toimiessani käräjillä tuomariharjoittelussa notaarina kohtasin tilanteen, jossa rattijuoppo sai ehdollisen vankeusrangaistuksen. Rattijuoppo lähti salista ulos nauraen: "Enpä saanut mitään."

Olen tehnyt toimenpidealoitteen siitä, että nuorelle rikoksentekijälle tulisi 2 viikon tämmöinen vankilaantutustumisrangaistus. Onko tätä tai joitakin muita vastaavia toimenpiteitä tarkoitus viedä eteenpäin niin, että nuoret todella saisivat kokea sen, että he saavat oikean rangaistuksen, ja että tällä olisi vaikutusta siihen, että nuoret eivät sortuisi rikosten teille?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tänään kun kävin siinä Keravan vankilassa, niin totesin, että siellä oli myös nuoria rikoksentekijöitä. Toisaalta me tiedämme, että ne nuoret, jotka joutuvat vankilaan, valitettavasti usein myös uusivat tekonsa. Meidän työmme pitäisi olla ennaltaehkäisyä niin, että sinne ei jouduta.

Mutta itse tähän kysymykseen: Me olemme oikeusministeriössä myös nyt harkitsemassa sellaista järjestelmää, että pitkiin ehdollisiin rangaistuksiin voitaisiin lisätä lyhyempi ehdoton ajanjakso, ja tämä valmistelutyö on ministeriössä nyt vireillä. Me mietimme sen haittapuolia ja hyviä puolia, ja itse olen tähän mennessä suhtautunut tähän mahdollisuuteen positiivisesti, ja meillä on myös hallitusohjelmassa kirjaus siitä, että tätä nyt selvitetään tällä hallituskaudella, ja toivon, että me pääsemme tässä asiassa myös eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Viime viikkoina suomalaiset ovat median kautta saaneet ihmetellä meidän kriminaalipolitiikkamme kummallisuuksia: Liikekumppaninsa Tallinnassa surmannut ja paloitellut murhamies pääsi vankilasta lomalle. Suomalaistytön tappoon Espanjassa osallistunut nuorimies pääsi parin vuoden jälkeen vapaaksi herjaamaan vainajaa ja tämän omaisia. Vankiloissa vangeilla on lähes rajaton oikeus saada tietää, ketkä vartijat ja ketkä poliisit ovat heidän tietojaan vankirekisteristä katsoneet.

Minulla on oikeusministerille hyvin yksinkertainen kysymys: milloin rikollisten ja rosvojen paapominen tässä maassa loppuu? (Eduskunnasta: Hyvä! — Timo Soini: No niin!)

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kaikki nämä tapaukset, jotka edustaja Zyskowicz tässä toi esille, ovat erittäin valitettavia. Tilanne on tietenkin se, että ministeriössä vakavasti katsotaan tätä asiaa — minkälaisia tietoja esimerkiksi vangeilla on oikeus saada vartijoilta — ja ollaan nyt tekemässä myös selvitystä siitä, tarvitaanko lainsäädäntöön nyt tältä osin muutoksia. (Oikealta: Tarvitaan!) Ainakin on aika selvää, että käytäntöihin tarvitaan muutoksia, ja nyt on kyse siitä, että mahdollisesti myös tehdään lainsäädäntömuutoksia. Tämä asia on hyvin ajankohtainen, ja toivon, että se ratkaisu saadaan tässä muutaman viikon sisällä. Virkamiehet tekevät tämän asian parissa nyt paljon töitä.

Arvoisa puhemies! Erityisesti vakaviin väkivalta- ja seksirikoksiin syyllistyneiden rikollisten istumat tuomiot ovat herättäneet julkisuudessa paljon keskustelua. Tämä keskustelu on ollut erittäin tervetullutta ja kuvaa hyvin kansan tuntoja — kansan, jonka asiaa olemme eduskunnassa ajamassa. Mielestäni suurin epäkohta liittyy vakaviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten saamien tuomioiden alennuksiin nuoruuden tai ensikertalaisuuden perusteella. Nyt julkisuudessakin olleessa paloittelumurhassa hovioikeus muutti käräjäoikeuden elinkautisen murhatuomion avunannoksi tappoon. Tämä tarkoittaa käytännössä 14 vuoden istumisen muuttumista 2 vuodeksi, tunnetuin seurauksin.

Arvoisa puhemies! Haluankin kysyä arvon ministereiltä: onko hallituksella aikomuksia selvittää lainsäädännössä tältä osin olevia mahdollisia valuvikoja, ja onko hallituksella halua tehdä siihen tarvittavat korjaukset, jotta kansalaisten usko oikeusjärjestelmäämme ei vaarantuisi?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tässä tultiin takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen: miten kohdellaan nuoria rikoksentekijöitä ja miten suhtaudutaan siihen, että meillä on sääntö, joka mahdollistaa sen, että jos on ensikertalainen ja on istunut puolet siitä rangaistuksesta, niin pääsee vapaaksi. Niin kuin sanoin, toivon, että me keskustelisimme juuri tästä, koska asia on ajankohtainen, asia on tärkeä. Olen ajatellut vähän sillä tavalla, että varmasti olisi paikallaan, että me yhdessä oikeusministeriön ja lakivaliokunnan kanssa järjestäisimme yhteisen seminaarin, jossa valotettaisiin näitä asioita monesta eri näkökulmasta ja käytäisiin laajaa keskustelua siitä, mihin suuntaan halutaan mennä tulevaisuudessa. Olen avoin sille keskustelulle.

Arvoisa herra puhemies! Nämä oikeusministeriön pohdinnat tästä, miten tästä eteenpäin, olivat viisaita. Yhdessäkään hallitusneuvottelussa viimeisen 20 vuoden aikana yksikään puolue ei ole esittänyt näihin periaatesäännöksiin hallitusohjelmaan muutosta, ei kertaakaan, mutta sen takia, että oikeusjärjestelmä nauttisi myös kansalaisten laajaa tukea, täytyy tuottaa koko ajan kansalaisia puhuttelevista asioita tutkimustietoa. Ja silloin, kun on esimerkiksi tämä kaikissa Pohjoismaissa jo 40-luvulta — itse asiassa vielä vanhempi ja myös suurimmassa osassa Euroopan maissa — oleva käytäntö, että nuoria rikoksentekijöitä kohdellaan eri tavalla kuin vanhoja tai uusijoita, olisi erittäin tärkeätä, että Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tai joku yliopisto tuottaisi meille kaikille kansainvälisen vertailun, vertailun eri maiden käytänteistä ja myös suomalaisen rikollisuustilanteen kehittymisestä. Meillä on henkirikoksia ja varsinkin nuorten tekemiä henkirikoksia, näitä ikäviä kouluampumistapauksia lukuun ottamatta, onneksi vuosi vuodelta vähemmän. Arvostaisin kovasti, jos ministeri voisi kertoa, löytyisikö oikeusministeriöltä rahoitusta tämmöiseen kattavaan kansalaisille ja päättäjillä käytettävissä olevaan kansainväliseen vertailututkimukseen.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus on meidän työkalumme näissä asioissa, ja sen takia on erittäin tärkeätä, että me pystymme turvaamaan Optulan rahoituksen tulevina vuosina. Siihen hallitus on nyt pyrkinyt, ja mielestäni tämä asia on juuri sellainen, että tätä kannattaisi nyt tutkia. Meillä on hyvä pohjoismainen yhteistyö myös tällä saralla, ja edellisessä pohjoismaitten oikeusministereitten kokouksessa käytiin myös keskustelua siitä, että meidän kannattaa vaihtaa kokemuksia juuri siitä, millä tavalla rikollisuus kehittyy, millä tavalla vankeinhoito kehittyy, mitä uusia toimenpiteitä pitäisi ottaa mukaan ja miten muun muassa suhtaudutaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kaikki nämä asiat ovat erittäin tärkeitä, ja se on varmasti niin, että meidän on syytä keskustella myös Optulan kanssa siitä, miten he voivat meitä auttaa tässä keskustelussa.

Arvoisa puhemies! On selvää, että rikollisia ei pidä paapoa millään lailla ja rikoksesta kuuluu rangaistus, mutta jos me haluamme todella satsata siihen, että rikoksentekijä ei uusi rikostaan, niin silloin kyllä tarvitaan myös tiettyjä pehmeitä keinoja. Tällöin avainasemassa on se aika, jonka vanki vankilassa viettää. Meillä pitää olla vankilakoulutoimintaa, meillä pitää olla mahdollista opiskella ammattiin vankila-aikana, meillä pitää olla työllisyystoimia vapautuville vangeille ja meillä pitää olla asuntopolitiikkaa vapautuville vangeille. Minä kysyn, oikeusministeri, onko meillä Suomessa jotain annettavaa tähän, koska kaikkein pahinta se on etenkin nuorelle rikoksentekijälle, että hän lähtee vankilan portilta pelkkä muovikassi kädessään ja palaa saman kaverijengin seuraan, mistä hän sinne vankilaan päätyi. Meidän täytyy ottaa huomioon myös nämä humaanit näkökulmat kriminaalipolitiikassa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Edustaja on ihan oikeassa siinä, että meidän kannattaa panostaa nuorten ihmisten kouluttamiseen, ja myös ne, jotka istuvat vankilassa, tarvitsevat koulutusta, ehkä vielä enemmänkin kuin kaikki muut. Se todettiin myös tänään minun Keravan vierailuni aikana, ja siellä ainakin on erilaisia opetusohjelmia, on myös päihdekuntoutusta ja niin edelleen. Niin siellä kuin muissa vierailuissa, joita olen tehnyt, on tullut esille se, kuinka tärkeä tämä nivelvaihe on, kun vanki vapautuu ja hänen pitää löytää itsensä uudestaan yhteiskunnasta. Siinä myös kaikkien kuntien pitäisi ryhdistäytyä, koska kannattaa panostaa siihen, että autetaan tätä henkilöä pääsemään käsiksi siihen normaaliin elämään. Tässä meillä on vielä tekemistä.

Arvoisa herra puhemies! Rikosseuraamuslaitos on toimittanut oikeusministeriölle vuoteen 2025 ulottuvan toimitilavision Suomen vankilaverkostosta, ja siinä on jälleen kerran vankiloita esitetty lakkautettavaksi. Rikosseuraamuslaitoksen vuosittaista määrärahaa on leikattu yli 5 miljoonaa euroa ja tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi vuosiksi 2013—2016 on laadittu sopeuttamissuunnitelma, joka sisältää muun muassa lähes 200 henkilötyövuoden vähennyksen jo toteutettujen lisäksi. Arvoisa oikeusministeri, mikä on teidän näkemyksenne, väheneekö vankiloiden tarve ja väheneekö vankien määrä tulevaisuudessa, vai mennäänkö päinvastaiseen suuntaan?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Meillä on tänä päivänä meidän vankiloissamme runsaat 3 100 vankia. Ei ole odotettavissa, että tämä vankimäärä lähtisi laskuun. Se on pysynyt aika tasaisena. Voi olla, että se hieman ehkä myös nousee.

Meillä on vankipaikkoja tänä päivänä kohtuullisen riittävästi. Meidän ongelmamme on se, että vankilat joiltakin osin sijoittuvat tavallaan vääriin kohtiin. Meillä on tarve saada tänne Etelä-Suomeen enemmän vankipaikkoja, ja se johtuu siitä, että täällä tapahtuu enemmän rikoksia. Sen takia täällä Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun vankiloissa on tungosta, ja sen takia tarvitaan myös visioita siitä, miten tätä vankilarakennetta kehitetään.

Ongelma on Risen osalta se, niin kuin edustaja sanoi, että määrärahat ovat niukassa, vankiloita ei ole saatavilla avoimilla markkinoilla. Me olemme (Puhemies koputtaa) avioliitossa Senaatti-kiinteistöjen kanssa, ja sen takia tässä pitää yhdessä Senaatin kanssa löytää ne ratkaisut tulevaisuudessa.