Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustusjaoston käsittelemät asiat pääluokan 26 osalta liittyvät oleellisesti meidän kaikkien kansalaisten perustarpeisiin, turvallisuuteen liittyviin tehtäviin: poliisitoimen, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen vastuualueisiin. Sisäasiainministeri Kari Rajamäki on selvittänyt jaostolle johtamansa ministeriön tavoitteet, ja saimme jaostona varsin kattavan selvityksen kaikkiin asettamiimme kysymyksiin, mistä haluan kiittää tässä yhteydessä koko jaoston puolesta. Lisäksi haluan kiittää jaostoa, joka on erittäin asiantunteva monilta osin turvallisuuteen liittyvistä asioista, erittäin hyvästä asioiden käsittelystä. Jaosto on lisäksi kuullut laajasti asiantuntijoita mietintönsä pohjaksi.

Poliisitoimen toimintamenoihin on esitetty 553,1 miljoonan euron nettomäärärahaa. Sisäasiainministeriön selvityksen mukaan poliisien määrä on tarkoitus pitää vuoden 2002 tasolla, joka on 7 750 poliisimiestä. Uusi linjaus on voitu tehdä kuluvan vuoden nettomäärärahan 532 miljoonan euron käytöstä saadun tarkentuneen arvion pohjalta. Saadun selvityksen mukaan tämä arvio lähtee siitä, että vuodelle 2004 siirtyvien erien määrä kasvaa aiemmin arvioituun nähden merkittävästi. Siirtyvän erän suuruus ja jakautuminen poliisin eri toimintayksiköiden välillä varmistuu vasta vuoden 2004 helmikuun aikana.

Jaosto pitää riittävän poliisimiesten määrän lisäksi tärkeänä määrärahojen riittävyyttä kasvavien haasteiden vastaamiseen eri toimintayksiköissä. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, joka ilmenee selvemmin huumausainerikollisuuden kasvussa, edellyttää monipuolista rikostutkintaa, kansainvälistä poliisiyhteistyötä muun muassa Europolin välityksellä ja asiantuntijapalveluita. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa viranomaisten voimavarojen yhdistäminen antaa paremmat mahdollisuudet hallita rikollisuutta kokonaisuutena. Poliisin, tullin ja rajanvalvontaviranomaisten yhteisen rikostiedustelun ja rikosanalyysitoimintojen järjestäminen on tässä työssä tärkeällä sijalla.

Hallitusohjelmassa onkin todettu, että kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi sekä erityisesti huumausaine-, väkivalta- ja uusintarikollisuuden vähentämiseksi laaditaan kattava, sektorirajat ylittävä sisäistä turvallisuutta käsittelevä ohjelma, jossa on tarkoitus tarkastella myös toimintaan käytettävissä olevien resurssien määrää. Tulevien investointien ja kehittämishankkeiden keskeinen tarkoitus on tehostaa henkilöresurssien käyttöä ja toisaalta kehittää välineitä, joita poliisitoiminnan uudet haasteet edellyttävät. Turvallisuus- ja puolustusjaosto pitää tärkeänä, että hallitus seuraa poliisin toimintamenojen riittävyyttä sille asetettuihin tehtäviin nähden.

Pelastustoimessa tapahtuu ensi vuonna suuria muutoksia, kun pelastustoimen alueellinen järjestelmä käynnistyy tammikuun alusta lähtien. Vaikka uutta järjestelmää perusteltiin muun muassa säästösyillä, niin käytännössä on kuitenkin tullut ilmi, että uusi järjestelmä ainakin alkuvaiheessa aiheuttaa kunnille merkittäviä lisäkustannuksia. Lisämuutoksia kunnissa aiheuttaa myös hätäkeskustoiminnan siirtyminen kunnilta valtiolle hoidettavaksi hätäkeskuslain mukaisesti vuoteen 2006 mennessä. Näiden molempien muutosten toimivuutta ja kustannustehokkuutta on syytä seurata, ja hallituksen tulee reagoida järjestelmän mahdollisiin tarkentamistarpeisiin reaaliaikaisesti.

Lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaan on jaostomme useana vuonna kiinnittänyt huomiota. Toiminnan turvaaminen on tärkeää, jotta lääkäri- ja pelastuspalvelut saadaan mahdollisessa hätätilanteessa mahdollisimman nopeasti palvelujen tarvitsijoille. Toiminta on koettu tärkeänä normaalitoimintoja täydentävänä palveluna erityisesti saaristo-olosuhteissa, harvaanasutuilla alueilla ja suurissa asutustaajamissa. Vuonna 99 valmistuneen sisäasiainministeriön työryhmämietinnön mukaan toiminnan vuosikustannusten arvioidaan olevan noin 2 miljoonaa euroa per lentopaikka. Raportissa esitetyn kahdeksan lentopaikan verkoston vuosikustannukset ovat noin 16 miljoonaa euroa. Toimintaa on kehitettävä edelleen osana kansalaisten turvaverkostoa, ja toivottavasti toiminnan rahoituksen siirtäminen raha-automaattiavustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi toteutuu lähivuosina, mikä on myös kirjattu hallitusohjelmaan. Se olisi tärkeää myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Sisäasiainministeriön asettama työryhmä antaa raporttinsa kuluvan vuoden loppuun mennessä, ja aikataulu mahdollistaa asian ratkaisemisen vuoden 2005 talousarvion valmistelussa.

Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin on ehdotettu 187,6 miljoonaa euroa nettomäärärahana. Tässä on lisäystä kokonaisuutena kuluvaan vuoteen 2,2 miljoonaa euroa. Asiantuntijakuulemisten perusteella jaosto lisäsi 3,4 miljoonaa euroa, jolloin nettomääräraha nousee 191 092 000 euroon. Tällä lisäyksellä turvataan Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen jatkuminen Imatralla ja Ivalossa sekä rajaturvallisuuden ylläpitäminen itärajalla ja eräiden keskeytyksissä olleiden investointien käynnistäminen.

Rajavartiolaitos on osa myös sotilaallista maanpuolustusta, johon kuuluu olennaisena osana varusmieskoulutus, jolla tuotetaan maanpuolustusreserviä. Rajavartiolaitos kouluttaa varusmiehiä neljällä paikkakunnalla, ja on tarkoituksenmukaista jo alueellisista ja työllisyyssyistä, että koulutuksen jatkuminen turvataan kaikilla näillä neljällä paikkakunnalla. Rajaliikenteen arvioidaan myös vilkastuvan ja laittoman maahanmuuton pyrkimysten lisääntyvän. Tästä syystä on tärkeää, että kiinteän valvonnan määrää ja rajavalvontapartiointia lisätään Suomen itärajalla, erityisesti Kaakkois-Suomessa. Kyseisellä alueella kohdennetaan lisähenkilöstöä rajatarkastustehtäviin ja kehitetään rajanylityspaikkojen läpäisykykyä. Näillä toimilla pyritään turvaamaan rajaliikenteen sujuvuus ja turvallisuus, joka on myös kaupallisista ja taloudellisista syistä perusteltua.

Selvitysten mukaan henkilöstömäärän lisätarve itärajalla tulee olemaan 160 henkilöä suunnittelukaudella 2004—2007. Samana aikana määrärahojen lisätarve on yhteensä noin 7 miljoonaa euroa verrattuna kuluvan vuoden toukokuussa tehtyyn valtioneuvoston kehyspäätökseen. Lisäksi nykyisellä määrärahalla Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien rakennusten korjauksia on jo muutaman vuoden ajan jouduttu lykkäämään, ja myös merellisen venekaluston uusimiseen olisi tarvetta. Haasteita riittää, ja on tärkeää vastata niihin. Kansallisesta rajavalvonnasta huolehtiminen on myös tärkeä osa maanpuolustustyötä.

Arvoisa puhemies! Mietintömme sisältää kolme vastalausetta: kristillisdemokraattien sekä kokoomuksen, joissa esitetään määrärahalisäyksiä, ja yksi lausumaehdotus vasemmistoliitolta, josta he varmasti antavat itse tarkemman selvityksen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani keskityn Rajavartiolaitoksen asioihin, ja koska nämä etukäteen pyydetyt puheenvuorot ovat seitsemän minuuttia, niin sitten toisessa puheenvuorossani käsittelen kuntataloutta.

Ensimmäiseksi on tyydytyksellä todettava, että valtiovarainvaliokunta esittää Rajavartiolaitokselle 3,4 miljoonan euron lisäystä, jolla turvataan varusmieskoulutuksen jatkuminen neljällä paikkakunnalla, rajaturvallisuus itärajalla sekä tiettyjen investointien käynnistyminen. Myös hallintovaliokunta lausunnossaan kiinnitti näihin asioihin huomiota.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että "Rajaliikenteen sujuvuus pyritään turvaamaan kehittämällä rajanylityspaikkojen läpäisykykyä ja kohdentamalla lisähenkilöstöä rajatarkastustehtäviin erityisesti Kaakkois-Suomen vilkkaimmilla rajanylityspaikoilla". Mietinnön kyseinen perustelu on erittäin kannatettava, mutta rajaus Kaakkois-Suomeen on valitettava. Pohjois-Karjalan Niiralassa on henkilöliikenteen osalta itärajan kolmanneksi vilkkain rajanylityspaikka, joka on infrastruktuurin osalta selvästi alimitoitettu nykyiseen liikennemäärään nähden. Paikka ei myöskään ole ympärivuorokautisesti liikenteelle avoinna. Nyt ministeri on paikalla, ja kysynkin arvoisalta ministeriltä: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta myös Kaakkois-Suomen pohjoispuolella sijaitsevien vilkkaiden rajanylityspaikkojen läpäisykykyä voidaan kehittää ja jotta sekä rajavartio- että tulliviranomaisilla olisi riittävät resurssit esimerkiksi Niiralan rajanylityspaikan pitämiseksi liikenteelle avoinna ympäri vuorokauden?

Tällä hetkellä ympärivuorokautiseen aukioloon on valmius Venäjän puolella sekä rajavartiopalvelulla että tullilla ja Suomen puolelta Pohjois-Karjalan rajavartiostolla. Tullin itäinen tullipiiri ei saanut lisähenkilöstöä tälle vuodelle. Tarve olisi 12 uutta henkilöä Niiralaan kohdennettuina. Käsittääkseni myöskään ensi vuodelle Tullilla ei ole voimavaroja kohdennettaviksi Niiralan rajanylityspaikalle. Tämä on kovin valitettavaa.

Rajavaltuutetut ovat sopineet tapaamisessaan alkuvuodesta, että Niiralan—Värtsilän rajanylityspaikka avataan liikenteelle 24 tunniksi vuorokaudessa 1.1.2004 lukien. Tulli kuitenkin kohdentaa saamansa lisävoimavarat ilmoituksensa mukaan itäisellä tullipiirillä Kaakkois-Suomen suurille rajanylityspaikoille Vaalimaalle, Nuijamaalle ja Imatralle sekä Kotkan ja Haminan satamiin. Venäläiset ovat ilmoittaneet, että jos Suomen puolella ei valmius ympärivuorokautiseen aukioloon varmistu vuoden 2004 aikana, he joutuvat kohdentamaan tätä tarkoitusta varten saamansa voimavarat uudelleen. Tätä ei saisi päästää tapahtumaan. Jos näin tapahtuu, varmasti sitten tämä mahdollisuus siirtyy todella kauas tulevaisuuteen.

Sanatarkka lainaus mietinnöstä: "Kyky rajatarkastusten tekemiseen ja rajaliikenteen sujuvuus turvataan rajanylityspaikoilla." Nykyisillä resursseilla se ei siis toteudu ainakaan Niiralassa.

Kuten puheeni alussa totesin, rajavalvontapartiointia ja kiinteän valvonnan määrää aiotaan lisätä Suomen itärajalla, erityisesti Kaakkois-Suomessa. Perustelu on erittäin kannatettava, mutta pitkän itärajan pohjoisempien osien kannalta on valitettavaa, että perustelutekstissä painotetaan Kaakkois-Suomea. Kaakkois-Suomi kattaa 1 300 kilometriä pitkästä itärajasta vain alle 20 prosenttia. Kun huomioimme pelkästään viimeisten kymmenen vuoden kuluessa Pohjois-Karjalan rajavartiostoon sekä Kainuun ja Lapin rajavartiostoon kohdistuneet voimavaravähennykset, on se merkinnyt rajapartioinnin merkittävää vähentymistä erityisesti näillä alueilla. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että ainakin jatkossa Rajavartiolaitoksen voimavaroja lisättäisiin siten, että rajavalvontapartiointia voitaisiin lisätä myös Kaakkois-Suomen pohjoispuolella. Venäjä on viime vuosina vähentänyt ja on edelleen vähentämässä itärajamme rajavalvonnan resursseja, joten oman rajavalvontamme merkitys tulee entisestään korostumaan.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tilapäisiä rajanylityspaikkoja Pohjois-Karjalassa on käytössä Lieksan Inarissa, Ilomantsin Haapovaarassa ja Tuupovaaran Ruhovaarassa. Niitä pidetään auki elinkeinoelämän tarpeen mukaan lähinnä puutavaran tuontiin Venäjältä Suomeen. Kyseisten rajanylityspaikkojen kehittämistä ensi vaiheessa kahdenvälisiksi rajanylityspaikoiksi tulisi vauhdittaa. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani toivotaan, että Inarin rajanylityspaikan kautta voitaisiin aloittaa alkuvaiheessa kesäaikaan tiettyinä viikonpäivinä tapahtuva matkailuyrittäjiä palveleva kauttakulku. Tällä olisi erittäin suuri merkitys niin seutukunnan kuin koko maakunnan matkailulle.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Aluksi haluan kiittää valtiovarainvaliokunnan turvallisuus- ja puolustusjaoston arvoisaa puheenjohtaja ed. Lindqvistia ja jaostoa erittäin vastuullisesta ja asiantuntevasta sisäisen turvallisuuden ministeriön asioiden käsittelystä.

Sisäasiainministeriölle tulee jatkossa myös budjettikehysmielessä olemaan erittäin tärkeätä, miten ulkomaalaisasioiden ja Ulkomaalaisviraston asioiden ja hallinnon ja talouden ratkaisut edistyvät. Tässä mielessä haluan ihan lyhyesti tässä todeta, että jatkossa on välttämätöntä käydä avointa ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta nimenomaan selvitysmies Markkasen Maahanmuutosta kansalaisuuteen -selvityksen pohjalta, jossa yhteydessä ulkomaalaishallinnon hajanaisuus, turvapaikkapäätöksenteon ja siihen liittyvän muutoksenhaun liian pitkät käsittelyajat kuten myös hajanaisuuden ja hitauden kustannuksia erittäin vahvasti lisäävä vaikutus ja ongelmat myös turvapaikan hakijoille olisi syytä arvioida. Tästä on hallituksen budjettiriihen yhteydessä sovittu, että tavoitteeksi asettamamme uuden ulkomaalaislain mukaiset nopeammat käsittelyajat ja niiden tuomat kustannussäästöt työministeriön puolella tulee myös siirtää sisäasiainministeriön kehyksen puolelle jatkossa.

Arvoisa puhemies! Turvapuolen rahatilanteesta on todettava, että pelastuspuolen osalta tilanne, kuten puheenjohtaja täällä totesi, on todella kunnossa. Kehyksissä on riittävät resurssit hätäkeskusjärjestelmän rakentamiseen, ja jo keväällä sisäasiainministeriö linjasi Pelastusopiston kehittämisen kehyksiin. Tällä viikolla, eilen itse asiassa, on hallituksen käsittelyn pohjalta valtuutettu Pelastusopisto tekemään Senaatti-kiinteistöjen kanssa Kuopion pelastusopiston laajentamiseen liittyvät vuokrasopimusjärjestelyt. Kyseessähän ei ole pelkästään pelastuskoulutuksen laajemman tarpeen tyydyttäminen, vaan laajasti näkisi jopa siviilikriisinhallintaan liittyvien laajempienkin koulutustarpeiden mahdollistamisen Pelastusopiston kehittämisen myötä. Uusien pelastusalueiden toiminnan ja kustannusten hallinnan seuranta on myös paikallaan, kuten täällä jaosto on todennut. Näin on myös ministeriössä haluttu tehdä.

Pelastushelikopteritoiminnan järjestäminen yhteiskunnallisemmin, vakaammin, pysyvämmin turvallisuuslisänä tulee työryhmän esityksen muodossa 8. tammikuuta esille.

Poliisin rahatilanne on ensi vuoden osalta suhteellisen hyvä, näitä synkkiä kesän ja alkusyksyn puheita muistelematta. Poliisin koko henkilöstömäärä on noin 11 000. Myös muun kuin poliisihenkilöstön määrä pystytään pitämään vähintään tämän vuoden tasolla. Itse asiassa on syytä vielä todeta, että siirtyvä erä on ollut varsin suuri poliisilla. Kun Rajavartiolaitoksella on siirtyvä erä vain 5 miljoonaa euroa, poliisilla se on ollut 30 miljoonaa euroa. Siirtyvän erän arvioidaan kasvavan jopa 2—8 miljoonalla eurolla. Mikäli poliisi olisi tehnyt tänä vuonna alkuperäisen suunnitelman mukaan kaikki Virve-päätelaitehankinnat, olisi siirtyvä erä pysynyt ennallaan noin 30 miljoonassa eurossa.

Poliisin henkilöstömäärän osalta tosiaan tavoitteet säilytetään. Ainoastaan alueellisten palvelujen saatavuuden osalta on varmasti jatkossa 2005—2007 muutospaineiden ja menopaineiden osalta syytä tehdä tiettyjä arviointeja, mutta poliisi on kyennyt suorittamaan kaikki tarpeelliset ja välttämättömät investoinnit.

Sen lisäksi myöskin on syytä huomata, että hallituksen piirissä talousrikollisuuteen tuodut lisäpanostukset johtavat noin kymmenen työntekijän suuruisen yksikön perustamiseen keskusrikospoliisin yhteyteen. Krp:llä on tarjottavana yksikön käyttöön riittävät kansainväliset asiantuntija-, rikostiedustelu- ja analyysipalvelut. Tämä toiminta lähtee tämän uuden valvontayksikön toimesta liikkeelle niin, että tehdään nopeita, tehokkaita, operatiivisia toimia erityisesti rakennus- ja ravintola-alalla rehottavan harmaan talouden kitkemiseksi. Kaiken kaikkiaan poliisien määrä tulee näiden erityistoimenpiteiden ja täsmäratkaisujen myötä hivenen nousemaan ensi vuonna tämän vuoden tasosta.

Rajan osalta tilanne on saman kaltainen kuin poliisilla. Raja on sopeuttanut toimintansa hyvin voimakkaasti viime vuosien aikana vastaamaan uusia tehtäviä ja haasteita. Kehykset toki vuosille 2005—2007 ovat tiukat. Ensi vuonna Rajavartiolaitoksemme täyttää 85 vuotta. Ei juhlavuodesta johtuen vaan sen haasteista johtuen Rajavartiolaitoksen ja rajavalvontaan liittyvät tarpeet tulevat korostumaan. Erityisen tärkeätä oli turvallisuus- ja puolustusjaoston ja valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden ratkaisu tästä lisäyksestä Rajavartiolaitokselle. Imatran ja Ivalon rajajääkärikoulutus voidaan nyt turvata ja sen lisäksi myöskin Kaakkois-Suomeen liittyvät erityispaineet voidaan ottaa paremmin esille.

Haluan erityisesti korostaa, että Suomen ja Venäjän rajaliikenteen kasvu on yksi Rajavartiolaitoksen suurimmista haasteista. Venäjän taloudellisen tilanteen kohentuminen ja erityisesti Pietarin alueen vaurastuminen lisää venäläisten matkustamista Suomeen myös jatkossa. Tietysti myös logistisesti, liikenteellisesti ja muutoin asiaan pitää siis Suomessa kiinnittää riittävää huomiota, mutta sujuvat, turvalliset rajanylitykset ovat tässä suhteessa erittäin tärkeitä. Suomen talouskehitys edellyttää myös asemamme vahvistamista EU:n ja Venäjän välisessä tavaraliikenteessä. Rajaliikenteen sujuvuudesta huolehtiminen edellyttää rajanylityspaikkojen rakenteellista kehittämistä ja henkilöstön lisäämistä erityisesti Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla. Samoin kuin muiden turvatoimijoiden poliisin, Tullin ja Rajan osalta yhteistyötä tarvitaan, ja myös näiden rajanylityspaikkojen sujuvuuden ja toimivuuden osalta on tarvetta tähän.

Ed. Kähkönen tiedusteli täällä Niiralan osalta. Sanoisin laajasti, että muidenkin kuin Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen kehittäminen on sen takia tärkeätä, että Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkoihin kohdistuu voimakas kasvava paine, jossa on hallintaongelmia. Vaikka meillä on suunnitteilla tiettyjä myös matkustajien käsittelyyn liittyviä raskaan liikenteen ja henkilöliikenteen eriyttämisratkaisuja ja eräitä muita teknisiä asioita, on erittäin tärkeätä, että painetta ei lisätä keinotekoisesti muualta rajanylityspaikkojen toimimattomuudesta johtuen. Niiralan aukioloajoista olen käynyt itse henkilökohtaisesti myös Tullin johdon kanssa keskusteluja. Tällä hetkellä Rajavartiolaitoksen puolella olemme valmiit aukioloaikaa lisäämään. Tullin resursseista joudumme jatkokeskustelemaan, jotta tämä tavoite voidaan toteuttaa.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, rajojen yli heijastuvat tänä päivänä muut kuin sotilaalliset turvallisuusongelmat. Ongelmat liittyvät ennen kaikkea rajat ylittävään järjestäytyneeseen rikollisuuteen, terrorismiin, ihmiskauppaan ja vakavaan salakuljetukseen ym. Itse asiassa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja ei ole selkeä. Se on kokonaisuus, jossa on syytä nyt erityisesti huomata, että hallituksen linjaus kytkeä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluun myöskin sisäinen turvallisuus on tärkeä asia, ja sisäasiainministeriö pitää tärkeänä, että se on siinä erityisessä arvossa.

Hallitusohjelman mukaisesti myös sisäministeriössä on johdollani käynnistetty kokonaisvaltainen hallinnonalojen rajat ylittävä sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelutyö. Tässä työssä on mukana kahdeksan eri ministeriötä. Strategiset linjaukset valmistuvat jo tämän vuoden loppupuolella — itse asiassa huomenna on ministeriryhmän kokous — ja ohjelma ensi keväänä. Ohjelman keskeisin tavoite on määrittää sisäisen turvallisuuden tavoitetaso, joka vastaa kansalaisten turvallisuusodotuksia ja joka tukee yhteiskunnan toimivuutta. Tältä osin haastetta ja työtä meillä riittää.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kähkönen puuttui Imatran ja Kaakkois-Suomen raja-asemien tilanteeseen. En voi tietenkään olla vastaamatta puheeseen. Imatralla on erittäin tärkeä raja-asema Kaakkois-Suomen paperialan yritysten vuoksi ja henkilöliikenteen vuoksi. Toisaalta Imatralla ja Svetogorskilla on yhteistä toimintaa, voi sanoa kaksoiskaupunkitoimintaa, joka on ainutlaatuista koko Euroopan unionin alueella. Toivoisinkin, että resursseja vielä lisättäisiin niin, että raja-asema Imatralla voisi olla auki 24 tuntia.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, käsittikö ed. Hurskainen puheenvuoroni väärin. En puheenvuorossani ollut millään tavalla estämässä tai arvostelemassa sitä, että Kaakkois-Suomeen näitä resursseja siirretään, mutta totesin siinä, että myös välttämättömiä lisäresursseja tarvitaan Niiralassa sen rajanylityspaikan toimivuuden parantamiseksi. Tämä ympärivuorokautisuusasia on erittäin keskeinen.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerin vastauksessa tuli jo kyllä hyvin kattavasti tämä asia, että Rajavartiolaitoshan on parastaikaa linjaamassa, mitä uusia resursseja on nyt sitten käytössä. Varmasti sen jälkeen, koko itärajasta kun puhutaan, silloin varmasti siellä osataan resursoida ne paikat, missä on suurimmat rajanylitysmäärät, koska se on todella kaupallisesti erittäin tärkeää turvallisuuden lisäksi, että meillä toimitaan eikä niin, että siellä on kilometrien jonot. Ministeri on tarttunut kyllä ihan rivakasti tähän asiaan. Uskon, että voimme yhteistoimin hoitaa tätä asiaa eteenpäin.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vaihtoehtobudjetissaan vasemmistoliitto painottaa suurituloisille myönnettävien veronalennusten sijasta kansalaisille välttämättömien peruspalveluiden rahoituspohjan turvaamista. Käytännössä se merkitsee sitä, että pidämme tärkeänä kuntien rahoituspohjan turvaamista. Kunnathan käytännössä vastaavat kansalaisten tarvitsemista niin opetustoimen, terveydenhuollon kuin sosiaalitoimenkin palveluista. Budjettiesitys ei riitä näitä palveluja turvaamaan eikä osoita riittävää rahoitusta kunnallisiin palveluihin.

Kun ed. Linqvist esittelypuheenvuorossaan esitteli sisäministeriön pääluokkaa verrattain kattavasti, en puutu siihen muuten kuin totean muutaman yksityiskohdan. Pelastustoimen osalta, kun tavoitteena oli se, että pelastustoimi kootaan laajempiin yksiköihin säästöt tavoitteena, käytäntö on osoittanut sen, että 1.1.2004 käynnistyvät pelastustoimet maksavat entistä enemmän kunnille eli kustannukset lisääntyvät. Se lisää entisestään kuntien kustannuksia kautta linjan, eli kehitys siinä näyttää käyvän päinvastaiseen suuntaan kuin suunnitelmia laadittaessa arvioitiin.

Budjettiesitykseen sisältyy kuntatalouden kannalta monia merkittäviä lukuja. Kun runsas kuukausi sitten käsiteltiin kuntien palvelujen turvaamiseen liittyvää välikysymystä, silloin muun muassa kuntaministeri totesi, että kokonaisuutena peruspalvelubudjettitarkastelun piirissä olevat kuntien valtionavut kasvavat vuoden 2004 aikana ilman verotulomenetysten kompensaatiota 162 miljoonaa euroa. Tosin hän jatkoi niin, että nämä lisäävät tietenkin myös kuntien menoja. Jos katsotaan tuota keltaista kirjaa, johonka mitään merkittäviä muutoksia valiokuntavaiheessa ei ole tullut, sieltä voidaan tehdä toisen suuntaisia johtopäätöksiä.

Otetaan esimerkiksi sivu Y 65. Siellä on taulukko, jossa kerrotaan käyttötalouden valtionosuudet kuntien osalta. Tänä vuonna ne ovat 4 miljardia 338 miljoonaa, ensi vuodelle 4 miljardia 852 miljoonaa euroa. Lisäys on 514 miljoonaa euroa. Sivulla Y 35 todetaan, että veronkevennysten kompensointiin on varattu 472 miljoonaa euroa. Sen jälkeen meillä on erotusta 42 miljoonaa euroa. Pelkät indeksikorotukset tekevät merkittävästi enemmän. Se kolmen vartin indeksikorotus, mitä hallituspuolueet olivat valmiit esittämään ja sisällyttämään budjettiin, ylittää jo reippaasti tuon summan, eli väistämättä kuntatalous valtionosuuksien osalta jää pakkasen puolelle.

Kun lisäksi otetaan huomioon se, minkä hallintovaliokunta yksimielisessä lausunnossaan toteaa, että pelkästään opetustoimen, terveydenhuollon, sivistystoimen, jotka ovat näitä lakisääteisiä palveluja, pelkästään niiden kustannusten nousu on 400 miljoonaa euroa ensi vuodelle tämän vuoden tasoon verrattuna, niin jokainen voi siitä päätellä sen, että kuntatalous ajautuu sellaiseen tilanteeseen, että näillä eväillä nykyistä palvelujärjestelmää ei kyetä ylläpitämään. Sen vuoksi vasemmistoliitolla on budjettiin liittyviä muutosesityksiä, jotka liittyvät tähän sisäministeriön pääluokkaan.

Lähdemme siitä, että indeksikorotukset valtionosuuksiin on tehtävä täysimääräisenä. Sen lisäksi, kun tiedämme, että vuoden 2002 päättyessä sadalla kunnalla oli kattamattomia alijäämiä, ja tiedämme sen, että tämän vuoden päättyessä on vähintään 300 kuntaa, joilla on kattamattomia alijäämiä, ja tiedämme voimassa olevan lainsäädännön, jonka mukaan alijäämät on kyettävä kattamaan, niin silloin väistämättä on lisättävä kuntien valtionosuuksia; mitään muuta keinoa ei ole toimia voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Kun kuntaministeri ei näytä olevan paikalla, veikkaan, että hän on valmistelemassa muutosesitystä, jossa päädytään siihen ratkaisuun, että kuntien ei tarvitsekaan kattaa alijäämiä, koska tässä näillä eväillä, joita tämä budjettiesitys sisältää, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, että kunnat eivät kykene noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jokainen, joka on kunnallistalouteen perehtynyt, kykenee tästä kirjasta sen lukemaan. Sen vuoksi minusta on täysin selvää, että tällä budjetilla, niillä ratkaisuilla, mitkä sisältyvät näihin esityksiin, ei kyetä nykyistä palvelujärjestelmää ylläpitämään nykyisellä verotulopohjalla. Se edellyttää väistämättä valtion lisäpanostusta, jota esitämme niin indeksikorotusten täysimääräisen toteuttamisen muodossa kuin myös harkinnanvaraisten avustusten lisäyksenä.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin huolestuttavana Suomen sisäisen turvallisuuden kehitystä ja poliisien määrärahojen puutetta. Kansainvälistyvässä toimintaympäristössä erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden kasvu asettaa yhä kovenevia vaatimuksia poliisien työlle ja resursseille. Erityisesti Helsingin poliisi on tiukoilla erityisluontoisten tehtäviensä ja rajat ylittävän rikollisuuden takia, esimerkkinä huumausainerikollisuus. Pääkaupunkiseutu on suomalaisen huumausainerikollisuuden merkittävin maahantuonnin ja tukkukaupan keskus. Alueen ongelmana on järjestäytynyt laajamittainen huumerikollisuus, huumerikollisuuden kansainvälistyminen ja muuta maata yleisempi huumeiden käyttö.

Huumepoliisin tutkimusten mukaan lähes koko muun Suomen huumausainerikollisuus on sidoksissa Pääkaupunkiseudulla toimiviin tekijöihin. Huumerikollisuudesta seuraa myös muuta rikollisuutta, järjestyshäiriöitä ja yleistä turvattomuutta. Viime vuonna Helsingin huumeyksikkö tutki merkittävän osan koko maan törkeistä huumausainerikoksista. Helsingissä tehdyllä huumeidenvastaisella työllä on siis erittäin suuri merkitys koko maan huumeongelman torjunnalle.

Valtiovarainvaliokunta on maininnut mietinnössään poliisitoimen uudet haasteet, muun muassa rikostiedustelun kehittämisen. Viime vuosina lainsäädäntö on muuttunut siten, että se on mahdollistanut poliisin käyttöön erityisiä teknisiä rikostiedustelumenetelmiä, kuten teknisen katselun, kuuntelun ja seurannan. Rikostiedustelu on olennainen osa juuri järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Pääkaupunkiseudun poliisilaitoksista vain Helsingillä on olemassa valmius käyttää, huoltaa ja ylläpitää kyseisiä rikostiedustelun vaatimia laitteita. Lain sallimia menetelmiä ei ole kuitenkaan voitu ottaa täysipainoisesti käyttöön, koska poliisilla ei ole ollut osoittaa taloudellisia resursseja laitehankintoihin.

Arvoisa puhemies! Liikkuvan poliisin henkilöstökehitys on jo vuosia ollut laskujohteinen. Noin sadan poliisin henkilöstövajeesta huolimatta liikkuva poliisi on suoriutunut lisääntyneistä tehtävistään toistaiseksi, mutta toiminnan tuottavuus, taloudellisuus ja laatu ovat kiistatta heikentyneet. Liikennevalvonnan negatiivinen kehitys näkyy väistämättä liikenneturvallisuuden heikkenemisenä. Tuloksellinen liikenneturvallisuustyö vaatii lukuisten toimijoiden panostusta ja yhteistyötä. Valvonnan vaikutuksista saadut tutkimustulokset osoittavat, että poliisin liikennevalvonnalla voidaan vaikuttaa tielläliikkujien käyttäytymiseen ja sitä kautta myös luonnollisesti turvallisuuteen. Valvontatoimenpiteiden kohteena olleista henkilöistä jopa 60 prosenttia ilmoitti poliisin puuttumisen liikennerikkomukseen muuttaneen heidän liikennekäyttäytymistään turvallisemmaksi. Asialla on siis suuri merkitys.

Suomessa on hyväksytty pitkällä aikavälillä liikenneturvallisuusvisio, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Myös valtioneuvosto on sitoutunut tähän. Ensimmäisenä tavoitteena on alentaa liikennekuolemien määrä alle 250:een vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Hallituksen asettamia turvallisuustavoitteita ei voida vastaisuudessa saavuttaa nykyisellä panostuksella, kun otetaan vielä huomioon muun muassa alkoholiveroprosentin muutos ja siitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä aiheutuva rattijuopumusten määrän kasvaminen, mihin tulisi resurssien puitteissa puuttua ja varautua ajoissa.

Arvoisa puhemies! Poliisien resurssien niukkuus vaikuttaa väistämättä niin maamme sisäiseen turvallisuuteen ja sen tasoon kuin myös liikenneturvallisuuteen. Tulevaisuuden kannalta tämä kehitys ei voi olla mitään muuta kuin negatiivinen, sillä nykyisen niukkuuden tilan vallitessa viranomaisten ensiarvoisen tärkeä ennalta ehkäisevä työ heikkenee, kansalaisten turvallisuus kärsii ja rikosten selvittäminen vaikeutuu.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt tulee hieman toistoa, mutta kun olen kirjoittanut puheen, niin aion myös sen puhua.

Itärajan läheisyys on kaakkoiselle Suomelle maantieteellisesti tosi asia. Tämä vaikuttaa merkittävästi myös Imatran toimintaympäristöön. Rajan läheisyys ja rajaliikenne ovat Imatralle ja koko Kymen alueelle myönteinen asia. Raja on alueen elinkeinoelämän keskeinen voimavara ja myönteisen kehityksen generaattori. Rajanylitykset Suomen ja Venäjän välillä ovat lisääntyneet vuosittain. Viime vuonna Suomen ja Venäjän välinen liikenne kasvoi 4 prosenttia vuoteen 2001 verrattuna. Itärajan puolestaan ylitti yli 6 miljoonaa henkilöä. Rajaliikenteen arvioidaan tulevaisuudessa entisestään lisääntyvän.

Sujuvan rajaliikenteen takaaminen ja rajaturvallisuudesta huolehtiminen asettavat Rajavartiolaitoksen toiminnalle tulevaisuudessa entistä suurempia haasteita. Siksi tunnenkin suurta tyytyväisyyttä, että Kymen vaalipiirin edustajien yhteinen talousarvioaloite varusmieskoulutuksen jatkamisen turvaamiseksi Imatralla ja Ivalossa sekä Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen toimintakyvyn turvaamiseksi on saanut toivotun vastauksen sisäasiainministeriöltä. Rajajääkärikoulutuksen jatkamisella ja Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin tähtäävällä vähintään 3,4 miljoonan euron tasokorotuksella on äärimmäisen tärkeä merkitys niin Imatralle kuin koko kaakkoiselle Suomelle.

Arvoisa puhemies! Itärajan läheisyys merkitsee kaakkoiselle Suomelle muutakin kuin toivottavia asioita. Rajan läheisyys merkitsee, ikävä kyllä, haasteita myös kansainvälisen rikollisuuden torjunnalle. Euroopan unionin laajentuminen ja rajojen avautuminen tulevat itärajan lisäksi aiheuttamaan entistä laajemman rikollisen toiminnan, erityisesti talous- ja huumausainerikollisuuden ja paritusrikollisuuden. Näiden liikkuvuuden lisääntymisestä aiheutuvien lieveilmiöiden ehkäisemiseksi rajavartioston lisäksi tarvitaan myös riittävää poliisitointa kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Rikollisuuden ennaltaestämisen kannalta alueellisella ja paikallisella turvallisuussuunnittelulla sekä laajalla turvallisuusyhteistyöllä on keskeinen merkitys. Siksi olisikin toivottavaa, että Kymen alueelle, rajan läheisyyteen, voitaisiin turvata poliisitoimelle riittävät toimintaedellytykset rajan ylittävän rikollisuuden minimoimiseksi.

Kyösti Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö sisäasiainministeriön hallinnonalasta käsittelee monia tärkeitä asioita, muun muassa poliisitointa, Rajavartiolaitosta, kuntien avustuksia, ja paneutuu viimeisenä asiana alueiden kehittämiseen. Haluankin tässä omassa puheenvuorossani pysähtyä muutamilla ajatuksilla tähän alueiden kehittämisen haasteeseen, nimittäin hallitusohjelman aluepoliittisena tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.

Perusvalintana on se, että alueelliseen tasapainoon pyritään ohjelmaperusteisen aluepolitiikan avulla. Minusta tämä on sellainen aika iso periaatteellinen asia. Me olemme valinneet ohjelmaperusteisuuden aluepolitiikan perusvälineeksi. Nyt samanaikaisesti valtiontilintarkastajat ovat tarkastelleet omassa yhdessä tutkimushankkeessaan ohjelmaperusteisen aluepolitiikan merkitystä alueellisen kehityksen tasapainottajana. Minusta tämän valtiontilintarkastajien johtopäätöksen, jossa aika yksiselitteisesti todetaan, että "aluepolitiikan vaikutukset maakuntien taloudelliseen kehitykseen ovat vähäiset", pitäisi synnyttää nykyisen hallituksen toiminnassa erittäin merkittävä prosessi, millä tätä ohjelmaperusteista aluepolitiikkaa voitaisiin nykyisin tehostaa. Nimittäin valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, että "aluepolitiikan sisältämien toimenpiteiden kirjo on laaja ja monipuolinen. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että näistä muodostuu toimiva kokonaisuus, joka palvelee aluepolitiikan perimmäisiä tarkoitusperiä. Kansallisen aluepolitiikan tehostamiseen uuden alueiden kehittämislain mukaisesti on ilmeinen tarve". Eri suunnista tavallaan me tulemme tähän samaan johtopäätökseen, että meidän pitäisi löytää tehokkaampia käytäntöjä. Tässä mielessä minusta pitäisi ehkä rohkeammin pystyä arvioimaan jopa sitä lähestymistä, miltä pohjalta tätä ohjelmaperusteisuutta toteutetaan. Nyt meillä on hyvin eritasoisia ohjelmia, hyvin eritasoista lähestymistä tällä ohjelmaperusteisella perusajattelulla.

Siksi palauttaisin mieliin viime kaudella tehdyn tulevaisuusselonteon, joka keskittyi nimenomaan tasapainoiseen alueelliseen kehittämiseen lähestyen asiaa uuden tyyppisellä aluejaolla, jossa ensimmäisenä lähtökohtana oli Pääkaupunkiseutu. Sen jälkeen olisi muutamia valtakunnallisia osakeskuksia, kolmantena tasona kaupunkimaiset seutukunnat ja neljäs taso maaseutuseutukunnat. Tällä aluejaolla ehkä päästäisiin tietyllä tavalla kattavampaan ja vahvempaan, dynaamisempaan otteeseen tässä aluekehitystyössä, joka voisi saada myös nykyistä vahvemman sisällön nimenomaan elinkeinojen kehittämisen näkökulmasta. Minusta se perusongelma, joka aika kattavasti on kohdistunut alueelliseen kehittämistyöhön, pelkistyy siihen, että eri puolilla Suomea lähestytään asiaan sillä, että emme saa yrityksiä mukaan tähän kehitystyöhön.

Toisaalta tähän liittyy myös se näkökulma, miten erityyppiset kehittämishaasteet ovat Pääkaupunkiseudulla verrattuna tyypillisiin maaseutuseutukuntiin. Nythän tilanne on se, että esimerkiksi tämä aluekeskusohjelmatyö, josta erityisesti viime hallituskaudella puhuttiin aika paljon, kattaa ainoastaan runsaat puolet Suomen kunnista ja kaupungeista. Meillä on osaamiskeskusohjelmia, joita on tiettyihin kaupunkikeskuksiin toteutettu, mutta joka tapauksessa näiden ohjelmien ulkopuolelle jää hyvin merkittävä osa maamme koko alueesta.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, haluan lyhyesti pysähtyä Kainuun hallintokokeiluun. Siihenkin valtiovarainvaliokunta esittää muutamia huomiota. Minä nostaisin enemmänkin Kainuun hallintokokeilun nimittäjäksi henkisen mielikuvan: Eikö tämän kokeilun pitäisi olla Kainuun kehittämiskokeilu? Minusta jollakin tavalla on nähtävissä se, että tästä tulee vain hallinnon uudistamisen harjoitus, ja otan yhden esimerkin, mihin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tartutaan: "Uusi maakunnallinen toiminta edellyttäisi saadun selvityksen mukaan jo käynnistysvaiheessa panostusta muun muassa tietojärjestelmiin. - - tällaiset kustannukset olisi pitänyt kyetä ennakoimaan jo kokeilusta päätettäessä."

Minusta tämä näkökulma avaa hyvin merkittävän lähtökohdan myös koko suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämiselle. Nimittäin jos yritetään näiden vanhojen rakenteiden puitteissa luoda myös tietojärjestelmien yhteensopivuutta, silloin ajaudutaan tilanteeseen, että niitä hyötyjä, mitä pitäisi uudella infrastruktuurilla saavuttaa myös palvelujen näkökulmasta, ei tulla saavuttamaan. Jos ajatellaan Kainuun hallintokokeilua nimenomaan kehittämiskokeiluna, aivan olennainen kysymys on se, että tässä kokeilussa eräs keskeinen kehittämisnäkökulma on uuden kattavan tietoyhteiskuntajärjestelmän ja tätä kautta tietoyhteiskunnan mahdollistamien palvelujen käyttöön ottaminen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä avarakatseisuudesta, jota se osoitti Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen säilyttämiseksi Imatralla ja Ivalossa. Tiedän, että ministeri Rajamäki oli myös tukemassa näiden hankkeiden säilyttämistä sekä Imatralla että Ivalossa. Kiitos teille siitä.

Rajavartiolaitos on olennainen osa maamme sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. Suomen asema EU:n rajamaana ja lisääntyvä kansainvälistyminen Venäjän suuntaan ja suunnasta asettaa Rajavartiolaitoksen toiminnalle ja kehittämiselle aivan erityisen vaativan tehtävän. Rajavartioinnin kehittämiseen liittyy olennaisesti myös rajavartijakoulutus. On hyvä, että Rajavartiolaitoksen asema arvioidaan kokonaisuudessaan keväällä turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Suomen erityisasema kansainvälisellä kartalla vaikuttaa ennen kaikkea itärajan turvallisuuskysymyksiin. Kyse ei ole ainoastaan alueellisesta turvallisuudesta vaan kansallisesta ja jopa kansainvälisestä turvallisuudesta. Tästä syystä on luonnollista, että Kaakkois-Suomen kansainväliset rajanylityspaikat ovat kaikki voimakkaan kehitystyön kohteena. Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen kautta matkustavien määrä on kasvanut joka vuosi. Tänä vuonna arvioidaan kulkevan noin 4,6 miljoonaa matkustajaa, joista venäläisten osuus on jo peräti 66 prosenttia. Suunta ei näytä laskevan. Jos viisumivapaus mahdollisesti tulee joskus tulevaisuudessa, lisää se entisestään matkustajien määrää. Tämä ei ainakaan helpota Kaakkois-Suomen rajaliikenteen valvontavelvoitteita vaan päinvastoin.

Suunnitelmissa onkin, että Nuijamaan uuden rajanylityspaikan tulisi valmistua vuoden 2005 aikana. Vaikeutena on ollut venäläisten sitoutuminen hankkeeseen. Suomella on päätökset jo valmiina. Yhteinen allekirjoitus ja sitoutuminen raja-aseman rakentamiseen on siirtynyt kuukausi kuukaudelta. Viimeisin tieto ministeri Luhtaselta on, että allekirjoitustilaisuus olisi tammikuussa 2004.

Rajavalvonta ei ole pelkästään turvallisuuspoliittinen asia. Maamme elinkeinoelämän kannalta on myös tärkeää, että rajavalvonta toimii hyvin ja joustavasti. Vuonna 2001 Nuijamaalla rajan ylitti noin 1,5 miljoonaa henkilöä ja noin 800 000 ajoneuvoa. Työllisyyden kannalta myönteistä on ollut, että viennin määrä on kasvanut jopa 11 prosenttia tämän vuoden aikana. Tämä tulee vaikuttamaan vahvasti myös rajanylityspaikkojen toimintoihin ja niiden kehittämiseen.

Vaalimaan rajanylityspaikalla tullaan tekemään pikaparannuksia tulevan vuoden aikana. Vaalimaalla ylitykset ovat kasvaneet vielä voimakkaammin kuin Nuijamaalla, minkä vuoksi paineet rajanylityspaikan laajentamiseen ovat kovat. Vaalimaan raja-asema rakennettiin alun perin tietoisesti liian pieneksi, minkä takia raja-aseman toiminta on vaikeutunut vuosi vuodelta. Tästä syystä rakentaminen ja raja-aseman laajennus tulisikin saada alkuun vuoden 2005 aikana.

Kaakkois-Suomen sujuvan rajaliikenteen takaamiseksi ja hyvän ajanmukaisen tarkastuksen hoitamisen takia rajanylityspaikoille tarvitaan myös lisää henkilöstöresursseja eli lisää työntekijöitä. Rajavartiolaitos on viimeisen kymmenen vuoden aikana sisäisesti siirtänyt resursseja sinne, mihin voimavaroja on tarvittu, mutta nyt tarve ulkoiseen rekrytointiin tulee ajankohtaiseksi. Koko Rajavartiolaitoksen lisähenkilöstötarve itärajalle vuosina 2004—2007 on 160 henkilövuotta. Sisäisin siirroin näistä pystytään 55 henkilöä hakemaan organisaation sisältä, joten todellinen vajaus on edelleen 105 henkilöä. Näistä Kaakkois-Suomen välttämätön henkilöstön lisätarve jo ensi vuonna eli vuonna 2004 tarkastustehtäviin on 50 henkilöä. Tämä on välttämätöntä, jotta rajavalvonta pysytään toteuttamaan hallituksen asettamien linjausten mukaisesti.

Rajavartiolaitoksen ohella itäisen tullipiirin työvoimaresurssit ovat riittämättömät tarpeeseen nähden. Lisääntynyt kauttakuljetus Venäjälle Kaakkois-Suomen satamista on venyttänyt itäisen tullipiirin työvoimaresurssit ja palvelukyvyn äärimmilleen. Kotkan ja Haminan kautta saapuvat ja alueella välivarastoitavat tonnimäärät ovat lisääntyneet jopa 30 prosentilla. Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikoilla kuorma-autoyksikköjen kappalemäärä on kasvanut 11 prosentilla tämän vuoden tammikuusta heinäkuuhun. Tässä yhteydessä toteankin, että me Kymen piirin kansanedustajat olemme tehneet talousarvioaloitteen, jossa esitämme 1,4 miljoonaa euroa itäisen tullipiirin akuutteihin resurssitarpeisiin.

Arvoisa herra puhemies! Oleellinen osa Rajavartiolaitoksen kehittämisestä on Rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Tärkeimpänä tavoitteena on eri viranomaisten välisen yhteistyön tehostaminen. Tarkoituksena on kehittää yhteistoimintaa poliisin ja Tullin kanssa eli niin sanottua ptr-toimintaa. Tämä tuo rajavalvontaan kokonaisvaltaisempaa toiminnan hallintaa. Kyse on vastuullisesta yhteistyöstä tavoitteena rikollisuuden ennakointi ja torjunta. Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa ptr-toiminta on osoittautunut erittäin toimivaksi. Työnjako on selkeä, yhteistyö tiivistä ja hyvää, jonka takia on vältytty päällekkäisyydeltä. Resursseja on pystytty käyttämään tehokkaammin. Toiminta on osoittautunut myös tulokselliseksi.

Lopuksi toteaisin, että ensi vuonna eduskunnalle tuleva turvallisuuspoliittinen selonteko on tärkeä linjaus maamme sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle. Toivon, että kun me keväällä keskustelemme maamme turvallisuuteen liittyvistä linjauksista, näkisimme itäisen rajaturvallisuuden kehittämisen ja siellä tapahtuvan koulutuksen merkityksen ei ainoastaan alueellisena kysymyksenä, vaan ennen kaikkea koko Suomea kattavana turvallisuuskysymyksenä.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön hallinnonalan osalta ensi vuoden budjetin osalta valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä joitakin yksityiskohtaisia näkökulmia.

Ensinnäkin täällä on pelastustoimi. Siitä, arvoisa puhemies, toteaisin sen, että kun lakia säädettiin palo- ja pelastustoimen uudesta alueellisesta toimeenpanomallista, siellä hyvin vahvasti nousi esille ja laki mahdollisti myöskin sen, että tämä toimeenpano olisi voinut tapahtua vanhojen yhteistoiminta-alueiden pohjalta seutukunnittain, mutta tämä ei saanut silloisen sisäministerin hyväksyntää. Tietysti laki mahdollisti myöskin tämän maakuntapohjaisen pelastusaluejaon. Silloin vahvasti oli olettamus siitä, että kustannukset tulevat nousemaan eikä saavuteta sitä laissa tarkoitettua säästötavoitetta, mikä oli esitetty. Nyt täällä mietinnössä on juuri näin kirjoitettu, että tämä uudistus aiheuttaa kunnille merkittäviä lisäkustannuksia ainakin alkuvaiheessa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki oli paikalla, mutta hän ehti juuri lähteä. Olisin hänelle ollut ehdottamassa, että hän olisi nyt sitten seuraillut tilannetta, tarkkaillut tilannetta ja pyrkinyt myöskin selvittämään sen, mistä nämä kustannusten nousut johtuvat ja onko jotakin tehtävissä sen varalle, että nämä kustannukset saadaan tämän käynnistysvaiheen jälkeen alenemaan ja hallinnon uudistamisen tavoitteisiin näiltä osin voitaisiin päästä.

Toinen kysymys on hätäkeskuslain toimeenpano. Hätäkeskustoimintahan siirtyy kunnilta valtiolle vuoteen 2006 mennessä, ja tässä tapahtuu tämä siirtyminen vaiheittain monilla alueilla jo ensi vuoden alusta lukien. Lakiin oli kirjoitettu henkilöstön aseman turvaamista koskeva säädös. Nyt toimeenpanossa käytännössä on kuitenkin osoittautunut, että kaikilta osin vanhaa henkilöstöä ei ole siirretty. Työsuhteet on sanottu irti, on palkattu uutta henkilöstöä ja vain osa henkilöstöä on siirretty, elikkä myöskin tässä toimeenpanossa on tapahtunut nyt sitten laista poikkeamista. Niiltä osin ministeriö voi myöskin harjoittaa seurantaa ja tarkkailla sitä, miten olemassa olevan henkilöstön asema käytännön toimeenpanossa tullaan turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Sitten kuntien asioista. Eilispäivänä yleiskeskustelussa kävin läpi kuntien yleistä taloudellista tilannetta varsin kattavasti, syitä, mitkä ovat johtaneet siihen, että tänä vuonna kuntatalous muuttuu alijäämäiseksi, ja mitä on tehtävissä kuntatalouden korjaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta otti kantaa tuohon yhteisöverokysymykseen tavalla, että yhteisövero on osa kuntien tulopohjaa ja laajaa veropohjaa ja että se on säilytettävä ja että myöskin kuntia on kuultava. Tänä päivänä talouspoliittinen ministerivaliokunta on tehnyt periaatepäätöksen osana valtionosuusjärjestelmän uudistamista ja rahoitusjärjestelmän uudistamista siten, että yhteisövero säilyy kunnilla ja että valtionosuusuudistusta jatketaan ministerivaliokunnan tarkemmin antamien ohjeiden mukaisesti. Tämä ratkaisu noudattelee myöskin Suomen Kuntaliiton näkemystä, ja minä uskon, että tämän ratkaisun jälkeen, kun nyt sitten aidosti tältä pohjalta lähdetään valtionosuusjärjestelmää uudistamaan, siellä voidaan ottaa huomioon ne epäkohdat, mitä tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmässä on monien hallinnonalojen osalta verotulojen täydennysjärjestelmässä, päivähoitojärjestelmässä, koulutoimen valtionosuudessa kouluverkkokysymysten osalta ja ennen kaikkea nyt tässä rakennemuutoksessa väestön ikääntymisestä aiheutuvissa kysymyksissä ja muuttoliikkeessä myöskin tänne kaupungistumiseen päin.

Nämä ratkaisut tulevat voimaan vuoden 2005 alusta, ja kun kuntatalous on muuttumassa tänä vuonna alijäämäiseksi, syntyy tässä tilanne, jolloin entistä suurempi joukko kuntia tulee harkinnanvaraisen avustuksen kelpoisuusehdot täyttäviksi, ja siinä mielessä valtiovarainvaliokunta kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että ensi vuoden lisätalousarviossa on arvioitava kuntatalouden tilannetta ja pyrittävä harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia korottamaan siten, että kuntien alijäämät taseissa eivät pääse kasvamaan vaan harkinnanvaraisilla rahoitusavustuksilla voidaan tilannetta helpottaa ja sillä tavalla myöskin puuttua jo ennakoivasti tähän alijäämäkysymykseen, jonka uskoakseni kunta- ja alueministeri tulee myöskin ministeriön puolelta ottamaan tarkasteluun. Alijäämäkysymys on saatava ratkaistuksi tämän vaalikauden loppuun mennessä, koska jos alijäämät kasvavat, siitä tulee rasite myöskin tulevaisuudessa kuntien rahoituspohjaan ja se heikentää kuntien kykyä hoitaa palvelujärjestelmänsä.

Alueiden kehittämisestä ed. Karjula puhui ohjelmapolitiikasta varsin kattavasti. Siitä toteaisin sen, että nythän maakunnissa on päästy tilanteeseen, että pitkä suunnitelmien laadinta- ja ohjelmien tekovaihe on päättymässä. Me olemme tehneet aikanamme esimerkiksi Itä-Suomessa tavoite 1 -ohjelmat, sen jälkeen on tehty uuden aluekehityslain edellyttämät maakuntien kehittämissuunnitelmat, maakuntasuunnitelmat, niihin pohjautuvat maakuntaohjelmat ja maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmat, joten itse asiassa maakunnissa ei ole päästy varsinaisiin kehittämistoimiin vaan aika on mennyt näissä suunnitelmissa. Ensi vuonna tehdään ainoastaan nämä maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmat vuosille 2005—2006, ja yhdyn kyllä ed. Karjulan näkemykseen siitä, että ohjelmapolitiikan vaikuttavuus on jäänyt ohueksi. On selvää tarvetta, että yritystoiminta saadaan aktiivisemmin mukaan maakuntien kehittämispolitiikkaan ennen kaikkea parantamaan työllisyyttä, synnyttämään uusia yrityksiä ja vahvistamaan yrityspohjaa, ja siihen nyt sitten tässä jäljellä olevana ohjelmakautena erityisesti tulee panostaa.

Maakuntien kehittämisrahan kasvattaminen budjetissa nähdään keskeisenä osana maakuntahallinnon vahvistamista ja kansallisen aluepolitiikan tehostamista. Täällä valiokunta erityisesti viestii siitä, että maakuntien kehittämisrahasta osuus, jota ei rajata mihinkään erityiseen käyttöön, jätetään maakuntien itsensä päätettäväksi ja sen käyttö harkittavaksi kuitenkin siten, että se vahvistaa osaamispanostuksia. Tässä valiokunta erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että asia jätettäisiin maakuntien itsensä ratkaistavaksi. Uskon, että myöskin ministerillä on tähän nähden hyvin pitkälle yhtenevä näkemys.

Kainuun hallintokokeilussa nousivat erityisesti valiokuntavaiheessa esille juuri nämä tietohallinnon suuret kustannukset, ja ne ovat kustannuksia, joista ennen kaikkea asiantuntijakuulemisessa todettiin, että sosiaali- ja terveystoimen, erityisesti erikoissairaanhoidon, tietohallintokustannukset ovat merkittävä osuus siitä. Sähköiset lähetteet, potilaskertomukset ja nyt sitten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon verkostuminen aiheuttavat juuri nämä kustannukset. Sama tilanne on kaikissa sairaanhoitopiireissä. Toiset hakevat rahoitusta Kansallisen terveyshankkeen kautta, Kainuu hallintokokeilun kautta. Minusta näihin pitäisi saada valtakunnallinen koordinaatio siten, että tietojärjestelmät olisivat yhteensopivia ja yhteentoimivia yliopistosairaaloitten kanssa sairaanhoitopiireittäin, ja tässä tulisi välttää yhteiskunnalle aiheutuvia merkittäviä kustannuksia tehokkaan ja toimivan koordinaation kautta.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Sisäministeriön pääluokassa yksi osa on valtionavustukset kunnille. Vaikka ne kuntien tuloista muodostavatkin varsin pienen osan, ne ovat kokonaisuuden kannalta merkittäviä. Pääosa valtionosuuksistahan tulee sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön pääluokissa.

On tyydytyksellä todettava, että tämä hallitus on ohjelmassaan sitoutunut noudattamaan vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa. Samoin hallitusohjelmassa todetaan, että peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Tähän kuuluvat hallitusohjelman mukaisesti peruspalveluohjelmamenettely ja peruspalvelubudjetti, joita on jo lähdetty toteuttamaan. Tähän on syytä liittää myös eduskunnan aikaisemmin hyväksymä lausuma, että kuntien veropohja ja valtionosuuksien määrä nostetaan tasolle, joka turvaa kuntien peruspalvelutuotannolle perustuslain edellyttämät riittävät voimavarat.

Kuntatalouden tilanne on juuri nyt ajankohtainen, kun ensi vuoden talousarvio kunnissa on näinä päivinä käsittelyssä kuntien valtuustoissa. Kuntien taloustilanne on nyt tiukka. Kuntien yhteenlaskettu vuosikate heikkenee edellisvuodesta selvästi. Monessa kunnassa näyttää tilanne olevan ennakoituakin huonompi, tämä siitä huolimatta, että tässä budjetissa valtionosuuksia on lisätty ja indeksitarkistukset on tehty aikaisempaa suurempina eli 75-prosenttisina.

Kuntien taloustilanteen huononemista eivät ole nyt aiheuttaneet tämän hallituksen toimenpiteet. Heikkenemiseen on kaksi pääasiallista syytä: verotulojen merkittävä väheneminen ja toimintamenojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, menojen kasvu. Verotulokehitys hiipui tosiasiassa jo viime vuonna, mutta kuntataloudessa se näkyy vasta viiveellä. Kuntien taloustilannetta huonontaa myös verotulojen vähentymisen myötä vähentyvä verotulojen tasaus, joka näkyy voimakkaasti nyt ensi vuonna matalan verotason kunnissa. Todettakoon kuitenkin, että esimerkiksi kuntatalouden ennakoitiin vuosi sitten olevan vielä huonompi kuin nyt arvioidaan.

On hyvä todeta, että hallitus näyttää varsin tarkkaan seuraavan kuntatalouden tilannetta. Uskon, että se on myös valmis tekemään sen perusteella tarvittavia ratkaisuja, jos niin tarvitaan, resurssien turvaamiseksi. Kuntatalous on suoraan riippuvainen yleisestä talouskehityksestä. Olennaisinta on se, mitä tapahtuu kuntien verotuloille, koska ne muodostavat tällä hetkellä yli puolet kuntien tuloista. Tämän vuoksi tärkeimpiä yhteisen ponnistelun aiheita on se, että talouskasvu saa vahvan nousu-uran. Kotimaisen kysynnän kasvu, yritystoiminnan vahvistuminen ja työllisyyden parantuminen edesauttavat ratkaisevasti myös kuntien taloustilannetta.

Parasta aikaa on työn alla valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Uusi järjestelmä on määrä ottaa käyttöön vuonna 2005. Tänään on tehty päätös siitä, että hallitus esittää yhteisöveron säilymistä kunnille. (Ed. Väistö: Eilen!) — No, eilen; no, hyvin vähän aikaa sitten.

Nyt yksi osa tästä uudistuksesta on sitten ratkaistu. Muilta osin tämän järjestelmän uudistamisesta haluan ottaa esille, että erilaiset olosuhdetekijät tulisivat mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Nykyisen voimassa olevan valtionosuusjärjestelmän epäonnistuneimpia osia on sosiaali- ja terveydenhuollon osaan liittyvä 0—6-vuotiaitten lasten valtionosuudessa oleva niin sanottu työssäkäyntikerroin. Se on tarkoitettu kuvaamaan päivähoitotarvetta kunnassa, mutta sitä se perin huonosti kuvaa. Voin kertoa, että monessa kunnassa, muun muassa kotikunnassani, tämän kertoimen vuoksi on menetetty vuosittain enemmän kuin veroprosentin tuoton verran valtionosuutta joihinkin lähikuntiin verrattuna, vaikka väestörakenne ja päivähoidon käyttö ovat samat, mutta elinkeinorakenne on poikennut. Merkittävä vaikutus on myös esimerkiksi sairastavuuskertoimella. Olosuhdetekijöiden oikeudenmukainen huomioon ottaminen parantaa merkittävästi myös kuntien välistä tasa-arvoa ja niiden kykyä huolehtia perustehtävistään. Toivon tässä työssä hallitukselle onnistumista.

Herra puhemies! Kuntien tilanteesta on, voi sanoa, jatkuvasti viime aikoina keskusteltu. Keskustelu on ollut hyvin ongelmakeskeistä. Yhtenä ongelmana on nähty kuntarakenne. Sitä se varmasti joiltakin osin onkin, ja on syytä tietysti tukea vapaaehtoisia kuntaliitoksia, jotta syntyy entistä parempia toiminnallisia kokonaisuuksia, mutta kuntaliitokset sinänsä eivät ole mikään ratkaisu. Kaiken kaikkiaan sanalle kunta on tullut monesti varsin kielteinen mielikuva.

Kun tässä pääluokassa käsitellään myös aluekehitystä, haluan ottaa esille, että kunnat ovat monessa tapauksessa myös kehittäjiä eivätkä vain passiivisia hallinnon ja palveluiden toteuttajia. Työ muun muassa elinkeinojen kehittämisessä ja yritystoiminnan vahvistamisessa on ollut monella alueella todella merkittävää ja tuloksia tuottavaa. Kunnat voivat tässä mielessä olla myös merkittäviä henkisen ja innovatiivisen toiminnan keskuksia, jos niitä oikein tässä asiassa käytetään ja ne resursoidaan. Tästä oikeastaan voi yhtenä esimerkkinä pitää myös kuluneiden runsaan kymmenen vuoden jaksoa. Kuntien valtionosuuksien vähennyksethän ja tulojen leikkaukset tänä aikana ovat olleet varsin suuria, noin 4,5 miljardin luokkaa. Kuitenkin tehtäviä on tullut merkittävästi lisää. Kunnat eivät ole tässä muutoksen myllyssä romahtaneet, vaan ovat toimineet varsin hyvin. Tätä voidaan näin varmasti myöhemmin tarkasteltuna pitää jopa jonkinlaisena selviytymistarinana, ja se kertoo siitä, että kuntien toiminta sinänsä on varsin kehittämiskelpoista.

Herra puhemies! Monissa kunnissa on käynnissä merkittävä ja, uskon, tuloksia tuottava peruspalvelurakenteen uudistamishanke tai -hankkeita. Näillä palvelujen tehostamisen lisäksi voidaan saada aikaan myös säästöjä. On kuitenkin paikkoja ja tilanteita, joissa säästöt ovat teoriassakin saavutettavissa hyvin marginaalisesti. On monessa tapauksessa se tilanne, että palvelut voidaan turvata laadukkaasti ja kattavasti vain resursseja lisäämällä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sisäministeriön pääluokassa on paljon tärkeitä asioita, joita haluaisin kommentoida. Keskityn tässä kuitenkin vain poliisitoimen tilanteeseen.

Rikollisuuden raaistuminen ja järjestyneen rikollisuuden kasvu maassamme on lisännyt kansalaisten huolta sisäisestä turvallisuudesta. Tarvitaan poliisien toimintaedellytysten varmistamista sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Samalla on myös huomattava, että rikosten määrä ja turvattomuus on suhteessa ihmisten pahoin- ja hyvinvointiin. Rikosten torjunnassa keskeistä on huolehtia ihmisten hyvinvoinnista, estää yhteiskunnan eriarvoistuminen ja turvata erityisesti lasten ja nuorten hyvät kasvuolot ja muu ennaltaehkäisevä työ. Se on inhimillistä ja taloudellista ja kaikkein tehokkainta rikosten torjuntaa.

Rikostentorjuntatyöhön tarvitaan riittäviä panostuksia. Nyt poliisitoimessa joudutaan painimaan liian niukkojen resurssien kanssa. Poliisitoimelle osoitetut voimavarat ovat olleet jo pidempään alimitoitettuja muun muassa kansainvälistymisen, tietotekniikan kehityksen ja eri rikoslajien aiheuttamien velvoitteiden vuoksi. Poliisin määrärahoja on vuosittain lisätty eduskunnan talousarviopäätöksillä ja lisäbudjeteilla. Siitä huolimatta poliisien palvelujen saatavuus on heikentynyt ja yksityiset turvallisuuspalvelut ovat kasvaneet voimakkaasti.

Poliisihallinnolla on vuodelle 2004 menopaineita uusista ja lisääntyvistä tehtävistä, tietohallintokeskuksen alueellistamisesta sekä välttämättömistä kehittämishankkeista ja investoinneista. EU:n itälaajentumiseen ja muun muassa alkoholiveroratkaisuiden vaikutuksiin tulee poliisitoimessa myös varautua. Näihin menoihin tulee löytää resurssit muualta kuin säästämällä kentällä kipeästi tarvittavien poliisien määrästä. Tämä on nyt turvattu, kun on vahvistettu, ettei poliisimiesten määrää tulla vähentämään.

Poliisitoimen resurssien leikkauksien seurauksia tulee tarkastella pitkällä tähtäimellä. Lyhytnäköiset säästöt tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Säästöt investoinneissa ja kehittämishankkeissa näkyvät aikaa myöden poliisin palvelu- ja toimintakyvyn heikkenemisenä. Ajoneuvokaluston uusimisen siirtäminen ja tietojärjestelmien kehittämisen viivyttäminen aiheuttavat kustannusten suurempaa kasvua myöhemmin. Resurssien niukkuus aiheuttaa myös työuupumusta ja työturvallisuusriskin kasvua. Esimerkiksi partioiden vähäinen määrä ja lisääntynyt yksinpartiointi on selkeä turvallisuusriski.

Edessä olevien haasteiden vuoksi eduskunnan hallintovaliokunta on esittänyt lausunnossaan valtion ensi vuoden talousarvioon 10 miljoonan euron lisäystä. Tämä lisäys ei valitettavasti ole ollut mahdollinen monien muiden välttämättömien valtion menolisäysten ja -paineiden vuoksi. On selvää, että poliisitoimen tiukka taloudellinen tilanne edellyttää tulevissa budjeteissa lisäpanostuksia poliisitoimelle. Onneksi tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa lisättiin miljoona euroa rikostorjuntaan, erityisesti talousrikostutkintaan. Talousrikostutkinta kustantaa itse itsensä veroeurojen palautumisena yhteiskunnalle. Riittävä panostaminen siihen on taloudellisesti järkevää ja samalla oikean suuntainen viesti talousrikoksiin suhtautumisesta.

Lisäpanostusta tarvitaan myös poliisitoimen inhimilliseen auttamistyöhön kentälle. Tämänkin työn tulokset näkyvät tulevaisuudessa taloudellisena hyötynä yhteiskunnalle. Yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kanssa on myös tärkeää ja tuloksellista. On hyvä, että sosiaalityöntekijöitä on palkattu poliisilaitoksille. Alaikäisten kohdalla yhteistyö ja kasvatuksellinen ote rikostoimessa on ratkaisevan tärkeää. Keskeistä on myös kaikki toimet rikosten uhrien aseman parantamiseksi.

Taloudellisten panostusten lisäksi tarvitaan myös organisatorisia ja toiminnallisia muutoksia ja kehittämistä. Tarvitaan edellä mainitsemaani tiiviimpää yhteistyötä poliisitoimen ja eri sektoreiden, myös kolmannen sektorin toimijoiden, välillä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa sitoudutaan toteuttamaan sektorirajat ylittävä sisäistä turvallisuutta käsittelevä ohjelma kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi ja erityisesti huumausaine-, väkivalta- ja uusintarikollisuuden vähentämiseksi. Samassa yhteydessä tarkastellaan toimintaan käytettävissä olevien resurssien määrää. Hallitusohjelmassa sitoudutaan huolehtimaan poliisin palvelukyvystä sekä toimintaedellytyksistä niin, että kansalaiset voivat luottaa poliisin kykyyn suoriutua tehokkaasti sille kuuluvista tehtävistä. Korkeatasoiset poliisipalvelut on turvattava myös tiukoissa resurssitilanteissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että poliisin pitkään jatkuneet resurssipaineet huomioidaan tulevissa budjeteissa vielä nykyistäkin painokkaammin.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön hallintoalalta eräitä yksittäisiä kohtia haluan nostaa esille ja yhteisöveroasiasta, joka on noin Etelä-Savon edustajan näkökulmasta erittäin tärkeä ja kipeä asia.

Näen tämän tilanteen niin, että yhteisöverosta luopuminen vakauttaisi kuntien taloutta. Yhteisöveron tuotosta luopuminen olisi juuri eduksi kuntien taloudelle. Kuntatalouden vakauden lisääminen ja suhdanneherkkyyden vähentäminen, yhteisöverosta luopuminen, olisi ehdottomasti toimivampi ratkaisu ja vaihtoehto. Nyt puhutaan koko kuntasektorista että yksittäisten kuntien osalta ja juuri nimenomaan Etelä-Savosta. Yhteisövero on osa kuntien veropohjaa, niin kuin ed. Nousiainen mainitsi, mutta onko kuntia todella kuultu tämän asian osalta. Tämä tuottaa meille näin Etelä-Savon kunnissa erittäin paljon murhetta, koska nyt nimenomaan on tehty myöskin päätöksiä, että jatketaan entisellä mallilla. Nykyinen malli on siis hyvin ongelmallinen, koska yhteisövero vaihtelee suhdanteiden mukaan aiheuttaen epävakautta kuntien tuloissa.

Voisi kysyä, mikä kunta on todella laittanut yhteisöverotuoton elinkeinoelämän kehittämiseen. Ed. Tölli mainitsi, että niin on tapahtunut. Voi olla. Kysyn vain kuitenkin, missä kunnissa tämä on tapahtunut ja mikä kunta on käyttänyt tätä nykyistä yhteisöveroa kannustavana elementtinä. Onko ministeri Hannes Manninen nyt antanut periksi tässä asiassa, haluaisin kysyä vielä tässä illan ja yön tunteina.

Haluan yhteisöveron lisäksi nostaa esille lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan. Toiminnan vakauttamiseksi — nopean ensihoidon tuomista hyödyistä huolimatta — ei lääkäri- ja pelastushelikopterin pysyvä rahoitus ole toteutunut, niin kuin me tiedämme, mutta valtiovarainvaliokunta on erittäin myönteisesti jälleen kerran lausunut siitä. Toimintaa ylläpidetään toisaalta Raha-automaattiyhdistyksen vuosittaisen avustuksen ja toisaalta oman varainhankinnan turvin. Taloudellinen pohja on tällä järjestelmällä hyvin epävarma eikä salli pitkäjänteistä suunnittelua. Raha-automaattiyhdistys on jo vuosia viestittänyt haluavansa siirtää lääkärikopterirahoituksen valtion tai kuntien vastuulle, minne se luontevasti myös kuuluukin. Raha-automaattiyhdistyksen tarve siirtää avustuksia entistä enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Keräystoiminta on puolestaan paitsi epävarmaa myös ennalta arvaamatonta. Jo kymmenen vuotta jatkunut intensiivinen keräystoiminta näyttää saavuttaneen kyllästymispisteen. Saadut tuotot ovat viime vuosina alentuneet merkittävästi, ja taloudellinen ahdinko on tällä hetkellä tosiasia kaikilla toimintaa ylläpitävillä yhdistyksillä.

Eli on selkeästi nähtävissä, että lääkäri- ja pelastushelikopterin nykyinen rahoitusmalli on tiensä päässä, ellei nykyistä kattavampaa ja pysyvämpää rahoitusjärjestelmää saada aikaan. On olemassa siis todellinen vaara toiminnan pikaisesta tyrehtymisestä rahan loppumiseen. Tulevaisuudessa toiminta on mahdollista turvata esimerkiksi toteuttamalla sisäasiainministeriön helikopterityöryhmän ehdottama yhtenäinen valtakunnallinen lääkärihelikopteriverkosto. Lääkärihelikopteriverkosto on nyt luonut tällaisen katto-organisaation tässä joulukuun alkupäivinä, ja myöskin se helpottaa tätä keskusteluyhteyttä valtion suuntaan.

Arvoisa puhemies! Nyt sitten jälleen kerran tosiaan valtiovarainvaliokunta on tässä kirjassa hyvin laajasti käsitellyt tätä lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa, mikä on tosiaan myönteinen asia. Tämä antaa uskoa, että vuoden 2005 budjetissa tämä asia on kunnossa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä pääluokan 26 kohdassa tämän toisen puheenvuoroni käytän kuntataloudesta ja varsin lyhyesti käsittelen sitä. Täällä monissa puheenvuoroissa sitä on jo käsitelty.

Hallitusohjelmassa luvataan: "Hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Edellytykset kunnallisten peruspalvelujen järjestämisestä turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta."

Valtio ja kunnat kiistelevät vuosittain siitä, miten vakaata kuntapolitiikkaa valtio harjoittaa ja mitkä ovat kulloisetkin valtion toimenpiteiden vaikutukset. Vaikutusten laskeminen on kieltämättä vaikeaa. Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö näyttävät päätyvän laskelmissaan eri lopputulokseen niin, että ero oli vuonna 2002 peräti 233 miljoonaa euroa, Kuntaliiton laskelman mukaan kuntien tappioksi. Yhtenäisen käsityksen saaminen valtion toimenpiteiden vaikutuksesta olisi tärkeää, jotta tulevat laskelmat perustuisivat lähtökohtaisesti samaan lopputulokseen.

Kuntatalous oli verotulojen rytmihäiriöstä johtuen poikkeuksellisen hyvä vuonna 2002. Kuitenkin on muistettava, että kumuloitua alijäämää oli vielä 132 kunnalla. Kuntien vuosikatteen arvioidaan alenevan kuluvana vuonna noin 900 miljoonalla eurolla, mikä merkitsee myös sitä, että alijäämäisten kuntien määrä kasvaa. Ensi vuonna vuosikatteet heikkenevät edelleen.

Kuntien alijäämäisyyden syitä ovat hidas talouskasvu, kunnallisverovähennysten nosto, yhteisöveron markkinaperusteinen aleneminen ja valtion siihen tekemät leikkaukset sekä kuntien lakisääteisten menojen kasvu. Kunnallisverovähennykset eli ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennykset on vain osin korvattu kunnille. Positiivista on kuitenkin se, että ensi vuoden kompensaatio on täysimääräinen.

Julkisessa keskustelussa pääpaino on useimmiten siinä, että valtio on lisännyt kuntien valtionosuuksia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kuntien on useimmiten hankittava noin kaksi kolmasosaa, vähintään lähes puolet, lisärahoituksesta. Tämä lisä ei tule itsestään, sen me tiedämme. Kuntien alijäämät voidaan korvata vain nostamalla veroja — kuten jälleen tapahtuu — ja maksuja, ottamalla lisälainaa tai säästämällä.

Keskipitkän aikavälin talousnäkymät osoittavat, että kuntien arvioidut tulot eivät tule riittämään menojen kattamiseen. Kuntien talouden todetaan pysyvän alijäämäisenä aina vuoteen 2007. Jotta pahimmat ennusteet kuntatalouden osalta eivät toteutuisi, valtion on kompensoitava myös tulevina vuosina kuntien kustannusten nousu ja mahdolliset verotukseen tulevat vähennykset täysimääräisinä. Tärkeää on myös se, että kuntien tehtäviä ei lisätä.

Kuntien ja valtion työn- ja tehtäväjakoa voidaan myös arvioida uudelleen. Tärkeää on myös se, että kunnat edelleen uudelleen arvioivat palvelurakennettaan, vaikka moni kunta lieneekin jo supistuksissaan äärirajoilla. Kuntien tulee myös lisätä yhteistyötään palvelujen tuottamisessa. Peruspalveluohjelman ja -budjetin avulla valtiovallan ja kuntien on pystyttävä laatimaan sellainen toimenpideohjelma, jolla luodaan edellytykset kuntien talouden saattamiseksi vakaalle ja terveelle pohjalle.

Arvoisa puhemies! Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että yhteisöveron tuottoa ei saa kunnilta poistaa. Kuntien itsehallinnon kannalta se on suuri periaatekysymys. Viime vuosina toteutettujen veroratkaisujen yhteydessä on ansiotulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä korotettu toistamiseen. Verotulojen menetykset kunnille ovat jääneet aiemmin osin kompensoimatta. Kunnat ovat jo nykyisin, saati sitten, jos yhteisöveron tuotto olisi siirretty valtiolle, entistä enemmän kulloisenkin hallituksen päätösten varassa. Laskelmat tehtiin erittäin alhaiselle yhteisöverotasolle. Kun yhteisöveroja todennäköisesti myöhemmin kertyy nykyistä enemmän, hyöty olisi jäänyt valtiolle, ellei sitten olisi sovittu jotakin muuta.

Niin kuin täällä on todettu, tänään hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta onkin päättänyt, (Ed. Väistö: Se oli eilen!) että yhteisövero säilytetään kuntien tulona — anteeksi, eilen sitten, joka tapauksessa päätetty — ja valtionosuusuudistusta jatketaan hallitusohjelman mukaisesti. Mielestäni tämä on siis kuntien kannalta viisas ratkaisu. Ed. Seppälä äsken juuri puheenvuorossaan totesi olevansa toista mieltä. Valtionosuusuudistuksen jatkovalmistelun kannalta on myös hyvä, että perusratkaisu yhteisöverojen osalta on nyt tehty.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Kuntatalouden tulevaisuudennäkymät eivät ole rohkaisevia. Harkinnanvaraisten rahoitusavustusten määrärahaa toivottavasti lisätään tulevan vuoden lisätalousarviossa. Joka tapauksessa olen varma siitä, että näille rahoille kunnissa on tarvetta. Niitten kuntien lukumäärä tulee huomattavasti lisääntymään, jotka täyttävät edellytykset tähän harkinnanvaraiseen avustukseen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Sisäiseen turvallisuuteen on paneuduttava vakavasti. Tärkeänä näen pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmaan sisältyvän sisäisen turvallisuuden ohjelman toteutuksen. Keskeisellä sijalla toimijoina ovat poliisin ja Rajavartiolaitoksen ohella myös Tulli. Näiden viranomaisten voimavarojen riittävyydestä on huolehdittava. Keskustelussa on hyvin tullut esille se puoli, mikä meillä on rikollisuuden osalta. Kansainvälinen rikollisuus on entistä enemmän tunkeutumassa myös meille. Tässä tarvitaan paitsi poliisin henkilöstövoimavaroja myös riittävät muut voimavarat tarvittaviin laitehankintoihin ja ylipäätänsä rikollisuuden ehkäisyyn, rikostorjuntaan ja rikosten selvittämiseen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyy 3,4 miljoonan euron lisäys Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin. Tämä on erinomainen asia. Näin kyetään varmistamaan varusmieskoulutuksen säilyminen niin Imatralla kuin Ivalossa ja parantamaan muutoinkin laitoksen toimintaedellytyksiä ja tarvittavien investointien toteutusta. Edelleen on tärkeää huolehtia myös Tullin voimavaroista niin, että rajaliikenteen sujuvuudesta kyetään huolehtimaan niin Niiralassa, Imatralla kuin Nuijamaalla ja myös ympärivuorokautisen aukiolon toteutuksesta.

Sinikka   Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on osa hallituksen nykyistä ohjelmaa. Tämän ohjelman tarkoituksena on vastata demokratian nykyisiin haasteisiin vahvistamalla kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä parantamalla edustuksellisen demokratian toimivuutta ylipäänsä.

Viime kunnallisvaaleissa kansalaiset osoittivat tyytymättömyytensä selkeästi. Äänestysprosentti oli koko maassa huolestuttavan alhainen. Esimerkiksi Imatran äänestysprosentti oli 50,4. Tämä oli kansalaisten hätähuuto siitä, että paikallisdemokratia ei näyttänyt toimivan. Nyt tarvitaan vahvoja projekteja ja kokeiluja, jatkuvaa kehittämistyötä eri kunnissa kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. Tarvitaan ripeitä otteita. Sen vuoksi kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman toteuttamisen kannalta on kuntien mukanaolo keskeistä ja tärkeää. Omassa kaupungissani on paneuduttu tämän valtuustokauden aikana tähän. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman hengen mukaisesti Imatran kaupunki on käynnistänyt oman demokratian tila -hankkeensa vastaukseksi kansanvallan olemassa oleviin haasteisiin. Valtiovarainministeriö on kuluvana vuonna tukenut Imatran lähidemokratian toimivuutta kehittävää työtä 20 000 euron määrärahalla.

Arvoisa puhemies! Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa rahoitetaan ensi vuoden talousarviossa valtioneuvoston kanslian, ulkoministeriön, oikeusministeriön, sisäministeriön, valtiovarainministeriön, opetusministeriön jo olemassa olevista määrärahoista. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman toteutumisen kannalta pidän hieman erikoisena sitä, että valtion ensi vuoden talousarviossa ei sille ole varattu erillistä määrärahaa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Myöskin omasta puolestani haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa, sen hallinto- ja tarkastusjaostoa sekä myöskin hallintovaliokuntaa, joka on oman lausuntonsa valtion talousarvioesityksestä ensi vuodelle antanut koskien sisäasiainministeriön hallinnonalaa. Ministeri Rajamäki on omalta osaltaan täällä puheenvuorossaan käsitellyt poliisitointa ja sisäistä turvallisuutta ja siihen liittyviä asioita, joten niihin en puutu. Haluan vain todeta tässä yhteydessä, kun eräissä puheenvuoroissa on todettu lääkäri- ja pelastushelikopterien osalta, että ministeriössä on jälleen menossa selvitys, jonka pohjalta tätä asiaa tullaan käsittelemään. Mutta voi sanoa, että asia on monessa suhteessa ongelmallinen, koska kehyksissä ei ole sellaisia määrärahoja, joita tarvittaisiin, jos lääkäri- ja pelastushelikopterit siirrettäisiin valtion tai valtion ja kuntien yhteisesti rahoitettavaksi.

Kuntien taloudelliseen tilanteeseen en puutu myöskään sen enempää, koska se on analysoitu aivan oikein useissa eri puheenvuoroissa. Kuntien talous muuttuu kuluvana vuonna alijäämäiseksi, ja ilman nykyistä merkittävästi nopeampaa taloudellista kasvua tai ilman, että erityisrahoitusta käytettäisiin, näyttää kuntatalous jatkuvan ainakin lievästi alijäämäisenä myös tulevina vuosina. Eräs huolestuttava piirre kuntataloudessa on tietysti se, että käyttömenot kasvavat hyvin nopeasti. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen osalta erikoissairaanhoidon menoista ainakin peruskuntien osalta kantautuu tietoja, joiden mukaan kasvut ovat erittäin suuria yksittäisten kuntien osalta.

Kuntien kumulatiivinen alijäämä on myöskin vakava kysymys tulevia vuosia ajatellen. Voi sanoa, että vuosi 2002 poikkeuksellisena vuotena omalta osaltaan paransi tilannetta, mutta kuluva ja tulevat vuodet huomioiden tilanne ei näytä ollenkaan valoisalta. Olemme myöskin peruspalveluohjelman käsittelyn yhteydessä todenneet, että tämä alijäämäkysymys käydään perusteellisesti läpi ja keskustellaan ja katsotaan, onko löydettävissä ja millaisia toimenpiteitä, sillä yksistään harkinnanvaraiset avustukset ovat hyvin pieni erä eikä sillä tätä asiaa voida ratkaista, tietysti lievittää kylläkin eräiden kuntien osalta.

Mitä tulee alueiden kehittämiseen, ennen kaikkea maakunnan kehittämisrahaan, niin siinähän tapahtuu ensi vuodelle merkittävä nousu, lähes kaksinkertaistaminen, ja hyvin merkittävä osa tästä noususta tulee nimenomaan niin sanottuna sitomattomana määrärahana elikkä se käytetään maakunnan liittojen harkinnan mukaan.

Mitä tulee sitten kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan, josta ed. Hurskainen lopuksi totesi: Kysymys kunnallisen demokratian toimivuudesta, äänestysvilkkaudesta ja -aktiivisuudesta, on erittäin vakava asia, ja juuri siihen perustuukin se, että kansalaisvaikutuksen politiikkaohjelma on yksi hallituksen poikkihallinnollisista ohjelmista. Yleensäkään näillä ohjelmilla ei ole erillistä rahoitusta valtion budjetissa, vaan ne pyritään rahoittamaan kehysten puitteissa, joskin eräiltä osin siellä on kyllä myöskin erillisrahaa lisätty joillekin momenteille ja periaatelähtökohtana on, että perustelluista syistä budjetti- ja kehyskäsittelyn yhteydessä voi myöskin näihin saada lisämäärärahoja, jos perustelut kynnyksen ylittävät.

Sisäasiainministeriön osalta me olemme valinneet oman näkökulmamme ennen kaikkea siitä, että kun toimintoja yhtiöitetään, palveluja ostetaan, yhteistoimintaa lisätään, niin on erittäin suurena vaarana se, että toiminta karkaa poliittisesti valittujen päätöksentekijöiden ulottumattomiin ja käsistä. Tämän vuoksi sisäasiainministeriö lähestyy tätä ongelmaa juuri siitä näkökulmasta, millä tavalla poliittinen päätösvalta ja poliittinen kontrolli voidaan säilyttää niidenkin kunnallisten toimintojen ja palvelujen osalta, joita seutuistetaan, joita yhtiöitetään, joissa käytetään ostopalveluja ja muita vastaavia toimenpiteitä. Tämä tehtäväkenttä onkin hyvin haasteellinen, jotta poliittinen päätöksenteko voi todella kulkea tässä mukana. Ministeriö pyrkii omalta osaltaan viemään tätä asiaa eteenpäin.

On ehkä syytä myöskin muistaa, että meillähän oli edellisellä hallituskaudella Osallisuus-ohjelma, joka oli erittäin suuri ja merkittävä projekti, jota toteutettiin useissa ja, voi sanoa, lukuisissakin maamme kunnissa, ja pyrittiin vaikuttamaan aktiivisuuden lisäämiseen, mutta tulokset kyllä viime kunnallisvaalien valossa eivät valitettavasti olleet kovin rohkaisevia. Ehkä tällä yleisellä mielialalla ja talouden tilanteellakin, joka kuntataloudessa on, on varmasti 90-luvulla ollut oma merkityksensä sille, että ei ole hakeuduttu kovin halukkaasti luottamustehtäviin ja että muutoinkin kiinnostus kunnallista, niin kuin yleensäkin, poliittista toimintaa kohtaan on ainakin jossakin määrin vähentynyt. Kansanvallan kannalta se on tietysti huono asia.

Lopuksi on ehkä paikallaan muutama sana yhteisöverokysymyksestä, vaikkakin kun asia on ratkaistu, niin sen osalta ei kovin pitkiä jupinoita tarvitse enää pitää. Haluan kuitenkin todeta sen, että ensinnäkin talouspoliittinen ministerivaliokunta eilisaamuna kokouksessaan totesi, että yhteisöveron mahdollinen siirtäminen valtiolle on hallitusohjelman mukaisesti selvitetty, ja samalla ministerivaliokunta päätti, että yhteisövero säilytetään kuntien tulona ja että valtionosuusuudistusta jatketaan hallitusohjelman mukaisesti. Hallitusohjelmassa on melko tarkasti ja täsmällisesti kirjattu monet ne tekijät ja seikat, joita valtionosuusuudistuksessa tullaan jatkossa tarkastelemaan. Niihin kuuluvat paitsi kiinteistövero ja sen asema ennen kaikkea olosuhdetekijät sekä tarvetekijät, joihin muun muassa ed. Tölli puheenvuorossaan kiinnitti täällä huomiota. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee sitten ed. Kähkösen väitteeseen siitä, että yhteisövero olisi mitoitettu alhaiseksi, sen kiistän jyrkästi ja totean, että se oli mitoitettu sille tasolle, jossa sen voi kuvitella olevan. Mutta päätös on tehty, tältä pohjalta jatketaan, eikä siihen asiaan ole tarvetta enää palata.

Näillä ajatuksilla kiitoksia vielä kerran kaikille sisäasiainministeriön pääluokan käsittelyssä mukana olleille.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kiinnitän vielä huomiota aluekehityksen kannalta tärkeään maakunnan kehittämisrahaan. Tämähän toteutui kymmenisen vuotta sitten Ahon hallituksen aikana, jolloin säädettiin, voi sanoa, ohjelmaperusteisesta aluekehittämisestä. Tuolloin tavoitteeksi asetettiin noin 200 miljoonan markan taso. Nyt pääministeri Vanhasen hallituksen ensimmäisessä talousarviossa ollaan tähän tasoon pääsemässä. On erinomainen asia mielestäni, että nyt maakunnan kehittämisrahaa ensi vuoden budjetissa lisätään merkittävästi ja nimenomaan niin, että se jää maakuntien liittojen käyttöön merkittävältä osin sitomattomana rahana.

Me kaikki tiedämme, että alueelliset tarpeet tulee maakunnan kehittämisrahan käytössä ottaa huomioon ja että tässä suhteessa osaamista, tietoa, on juuri maakunnissa. Se oli alun alkaenkin, kun aluekehityslakia kymmenisen vuotta sitten säädettiin, tavoitteena. Erityisesti on tärkeää suunnata rahaa osaamisen vahvistamiseen, yrittäjyyteen, tietoyhteiskunnan edellytyksiin, kaikkiin niihin toimiin, joilla voidaan luoda entistä paremmat yrittäjyyden ja työllisyyden ja kehityksen edellytykset.