5) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna
2000
jatkuu:
Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja
Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustajia viime perjantain
keskustelussa saadusta arvokkaasta palautteesta. Yritän
vastata muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin.
Ensinnäkin edustajat Vistbacka ja E. Lahtela kiinnittivät
huomiota kanteluiden käsittelyaikoihin ja ennen kaikkea
siihen, että Oikeusasiamiehen kansliassa on vireillä vielä sellaisia
kanteluja, jotka ovat peräisin viime vuosituhannelta. Totta
kai tämä on epäkohta ja eräänlainen
akilleenkantapää oikeusasiamiehen toiminnassa, koska
oikeusasiamies joutuu usein arvostelemaan muiden viranomaisten pitkiä käsittelyaikoja.
On terveellistä, että tästä asiasta
meitäkin muistutetaan.
En yritä esittää puolusteluja mutta
eräänlaisena lieventävänä asianhaarana
mainitsisin sen, että kiireelliset asiat toki pyritään
hoitamaan nopeasti ja samalla yritetään pitää huolta
siitä, etteivät ihmisille tärkeät
määräajat kulu umpeen. Tähän
tähdätään muun muassa niin sanotuilla
pikavastauksilla, joita siis annetaan sellaisissa tapauksissa, joissa
on heti ensi näkemältä selvää,
että kantelijaa ei voida auttaa. Jos kantelu on esimerkiksi
tullut aivan väärään osoitteeseen
tai on sisällöltään täysin
puutteellinen, kantelijalle ilmoitetaan tästä välittömästi.
Tällaista yhteydenottoa meillä ei edes kirjata
varsinaiseksi kanteluksi, vaan asianomaiselle koetetaan heti neuvoa,
kenen puoleen hänen kannattaisi kääntyä.
Pikavastauksia antaa meidän kansliamme päivystävä neuvontalakimies
joko henkilökohtaisesti, puhelimitse, sähköpostilla,
faksilla tai kirjeitse. Tavoitteena on parantaa palvelua, vähentää byrokratiaa
ja nopeuttaa vastausten saantia yksinkertaisissa tapauksissa. Pikavastauksia
ei tietenkään anneta sellaisissa asioissa, joissa
tarvitaan asian selvittämistä.
Voidaan tietysti kysyä, miksi jotkin asiat meillä kuitenkin
ovat vireillä vuodesta toiseen. Monet näistä asioista
ovat monimutkaisia, ja eräissä asioissa tilanne
niin sanotusti elää koko ajan: Kanteluasiassa
tapahtuu jotakin uutta, ja kantelija lähestyy silloin meitä usein
kymmenilläkin lisäkirjeillä varsinaisen
kantelun jälkeen ja esittää niissä aivan
uusia väitteitä. Tällöin kantelun
kohdetta täytyy vastaavasti kuulla moneen kertaan. Myös
vastineessa saatetaan laajentaa kantelua ja esittää uusia
väitteitä. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Arvoisa oikeusasiamies, ihan pieni hetki!
Näissäkin tapauksissa myös kantelun kohdetta
täytyy kuulla uudestaan. Tietysti oikeusasiamiehen olisi
mahdollista viheltää peli poikki jo varhaisemmassa
vaiheessa, mutta tämä ei aina olisi välttämättä kantelijan
itsensä kannalta paras lopputulos, hänen etunsa
mukaista, jos tässä asiassa on niin sanotusti
tilanne päällä ja se elää koko
ajan. Kantelijan edun mukaista voi olla se, että hänen
asiansa on oikeusasiamiehen seurannassa.
Kaikki kanteluasiat eivät siis välttämättä makaa
meillä odottamassa käsittelyvuoroaan, vaan niitä käsitellään
koko ajan ja niissä myös tapahtuu koko ajan jotakin
uutta. Esimerkiksi siinä kaksi vuotta vireillä olleessa
pohjoiskarjalaista rajavartijaa koskevassa kanteluasiassa, johon
ed. E. Lahtela perjantaina nimenomaisesti viittasi, on käyty
meiltä käsin tiiviitä neuvotteluja, joiden
tavoitteena on ollut myötävaikuttaa kantelijan
kannalta myönteisen ratkaisun saamiseen. Jos olisimme alun
perin ajatelleet pelkästään käsittelyaikatilastoja,
sama kantelu olisi toki voitu ratkaista hyvinkin nopeasti mutta
kantelijaa tuskin silloin olisi voitu auttaa niinkään
paljon kuin nyt.
Kerron tämän vain korostaakseni sitä,
että kantelujen käsittelyajat eivät ole
kokonaan mustavalkoinen kysymys. Tärkeintä on
mielestäni se, että jokainen kansalainen saa ja
tuntee saavansa oikeusasiamieheltä yksilöllisen
kohtelun eikä hänelle anneta sellaista vaikutelmaa,
että vakavassa mielessä tehtyjä kanteluja
pannaan liukuhihnalta halki, poikki ja pinoon. Toisaalta on selvää, ettei
myöskään kantelun kohteita voida koskaan tutkimatta
hutkia. Sitä en kuitenkaan halua kieltää,
ettei oikeusasiamiehen käsittelyajoissa olisi paljonkin
parantamista.
Ed. Vistbacka puuttui myös kysymykseen siitä,
milloin oikeusasiamiehen pitäisi ottaa tutkittavakseen
yli viisi vuotta vanhoja asioita. Meidän johtosääntömme
mukaanhan näitä asioita ei tutkita, ellei tutkimiseen
ole erityisiä syitä. Myönnän,
että tätä vanhentumissääntöä on
meillä tulkittu nykyisessä juttutilanteessa aika
tiukasti. Vanhojen asioiden selvittäminen on hankalaa, ja
niissä ovat yleensä kaikkien oikaisumahdollisuuksienkin
määräajat jo kuluneet umpeen. Mielestäni
on järkevää antaa ihmisille sellainen
viesti, että valitukset ja kantelut kannattaa aina tehdä mahdollisimman
aikaisessa vaiheessa.
Ed. Bremer oli puolestaan huolissaan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin
toimintojen mahdollisista päällekkäisyyksistä.
Näiden instituutioiden tehtävät ja toimivalta
on määritelty uudessa perustuslaissa, mutta tietenkin
on lainsäätäjän asiana miettiä,
tarvitaanko mahdollisia muutoksia. Haluan kuitenkin omasta puolestani
ainoastaan vakuuttaa, että päällekkäisen
toiminnan vaaraa ei nykyisin juuri ole, koska virastomme ovat läheisessä keskusteluyhteydessä,
sekä ihmiset että tietokoneet, ja saamme välittömästi
tiedon siitä, jos saman sisältöisiä kanteluita
tulee kumpaankin paikkaan. Laillisuusvalvonnan yleisen tehokkuuden
kannalta voi olla päinvastoin jopa eduksi, että laillisuusvalvojiakin
voidaan tällä tavalla kilpailuttaa. Tehtävien
jako on kuitenkin käytännössä aika
selvä.
Ed. Vistbacka hämmästeli viime perjantaina apulaisoikeusasiamies
Jaakko Jonkan kannanottoa, joka koski poliisin käyttämää neekeri-nimittelyä,
viittausta etniseen taustaan. En halua puuttua tämän
tapauksen yksityiskohtiin, mutta aivan yleisesti haluaisin todeta
sen, että tämänkin tyyppiset linjanvedot
kuuluvat oikeusasiamiehen arkiseen työhön. On
mielenkiintoista todeta, että Ruotsissa on takavuosina
käyty aivan saman sisältöinen keskustelu
oikeusasiamiehen, poliisin ja julkisuuden välillä.
Tässä ei ole kysymys kuitenkaan siitä,
että oikeusasiamies toimisi ikään kuin
valtiovallan kielipoliisina.
Jonkan tapauksessa ei ollut kysymys yksittäisen sanan
merkityksistä sinänsä vaan siitä,
miten ja missä tarkoituksessa poliisi oli tätä sanaa
käyttänyt. Huolenaiheena oli viime kädessä poliisin toiminnan
puolueettomuus ja ennen kaikkea poliisin suhtautuminen etnisiin
ja muihin vähemmistöihin. Itse pidän
näitä kysymyksiä myös perusoikeusnäkökulmasta äärimmäisen
tärkeinä, ei vähiten nykyisessä kriisissä,
johon maailma on syyskuun 11. päivän tapahtumien
jälkeen ajautunut. Tämä kriisi ei koske
pelkästään fyysistä turvallisuuttamme.
Se koskee myös meidän kaikkien perus-
ja ihmisoikeuksia. Mielestäni julkisen vallan tulisi näyttää päättäväistä esimerkkiä
rasismin
ja muukalaisvihan torjunnassa, ja näissä talkoissa
myös oikeusasiamies tuntee itsensä velvolliseksi
kantamaan kortensa kekoon.
Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta osallistua
tähän hyödylliseen keskusteluun, joka seuraavaksi
jatkunee perustuslakivaliokunnassa.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies totesi vapaasti lainaten, että käsittelyaika
ei ole mustavalkoinen asia. Ei se tietenkään ole mustavalkoinen
asia. On tarpeen, jos lisäselvityksiä saadaan,
että ne tutkitaan. Mutta kantelijan oikeusturvan kannalta
käsittelyaika on aivan olennainen. Tällä hetkellä mielestäni
kansalaisten oikeusturvaa loukkaavat vakavasti pitkät käsittelyajat
myöskin Oikeusasiamiehen kansliassa ottaen huomioon, että usein
nämä asiat on käsitelty jo kaikissa valitusasteissa
eli kolmiportaisessa järjestelmässä ja
siellä on asiassa kulunut jo kaksi kolme vuotta.
Minulla on parhaillaan eräs asia Oikeusasiamiehen kansliassa.
Tämä asia on kokonaisuudessaan viipynyt viisi
vuotta, nyt Oikeusasiamiehen kansliassa ehkä puolitoista
vuotta. Vastaukset te olette saaneet viranomaisilta vuosi sitten,
ja nyt on luvattu, että ehkä lokakuussa päätös
tulee. Tämän henkilön oikeusturvaa, kun
on kysymys Kansaneläkelaitoksen myöntämistä etuuksista, on
ilmiselvästi loukattu. Uskallan käyttää näin voimakasta
ilmaisua tässä asiassa. Tämä henkilö ei
pääse eteenpäin omalla paikkakunnallaan, koska
asiaa ei oteta uudestaan käsittelyyn. Vakuutusoikeudesta
on lähtenyt 15 esittelijää pois. Vakuutusoikeuden
päätökset kestävät
valtavan kauan, ja se heijastuu tässä samassa.
Myöskin Oikeuskanslerinvirastosta meille on vastikään
tullut melkein kolme vuotta käsittelyssä olleita
ratkaisuja. Ne olivat hyviä ratkaisuja, mutta niissä on
aivan sama ongelma, tässä tapauksessa potilaiden
oikeusturvan kannalta: He ovat menettäneet sellaisia oikeuksia,
mitä muilla kansalaisilla tässä maassa
on. En käy selittämään asiaa,
mitä se koski.
Vaikka on kaksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä samasta
asiasta — Lapin hallinto-oikeus teki päätöksen
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen mukaisesti — niin
eikö mitä: Me uskoimme, että nyt tämäkin
kunta uskoo, että tämä laki tarkoittaa
tätä, mutta kunta vain lähti valittamaan.
Mitä oikeusasiamies aikoo tehdä näiden
oikeusturvakysymysten turvaamiseksi?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamies puheenvuorossaan käsitteli
kysymystä siitä, miksi kantelut viipyvät
kohtuuttomasti Oikeusasiamiehen kansliassa. Yksi syy tähän
on se, että Oikeusasiamiehen kansliassa noudatetaan normaalia
lyhyempää työaikaa. Siellä työaika
on 6 tuntia, vaikka normaali työaika yhteiskunnassa ja
julkisella sektorilla on paljon pitempi, 7 tuntia 15 minuuttia käsittääkseni
päivässä. Oikeusasiamiehen kansliassa
maksetaan palkka kokopäivätyöstä,
mutta siellä tehdään työtä vain
6 tuntia päivässä. Kaikessa Oikeusasiamiehen
kanslia mielellään vertaa itseään
Oikeuskanslerinvirastoon, mutta työajan osalta Oikeusasiamiehen
kansliassa tehdään lyhyempää päivää,
vaikka vaaditaan, että palkkaus ja kaikki muut ehdot määräytyvät samoiksi
kuin Oikeuskanslerinvirastossa.
Minun mielestäni oikeusasiamiehen pitäisi ryhtyä välittömästi
toimenpiteisiin, jotta myös Eduskunnan oikeusasiamiehen
kansliassa noudatettaisiin normaaleja työaikoja, ja se
toivottavasti säteilisi sillä tavoin, että muutoinkin
eduskunnassa ryhdyttäisiin virkamiesten osalta noudattamaan
normaaleja työaikoja. Kysyn oikeusasiamieheltä:
Mihin toimenpiteisiin hän on ryhtymässä,
jotta Oikeusasiamiehen kansliassa noudatettaisiin normaaleja työaikoja
ja näin tältäkin osin saataisiin kansalaisten
kanteluiden käsittelyyn vauhtia?
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies totesi juuri
näiden kanteluiden käsittelyajoista. Eräänä ratkaisukeinona
nyt on otettu käyttöön neuvontalakimiehet, eli
pikavastauksia annetaan. Tullaanko painottamaan tulevaisuudessa
entistä enemmän pikavastausten antamista, ja mikä kansalaisten
oikeusturva tulee siinä olemaan? Oikeusasiamies ei kommentoinut
virkamiesten viivyttelyä asioiden hoidossa. Otin yhtenä esimerkkinä viime
perjantaina esille korkeimman hallinto-oikeuden kansliapäällikölle
annetun huomautuksen. Minusta on aika erikoista, että tällainen
joudutaan antamaan, kun asioita viivytellään myöskin
siellä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän oikeusasiamiehen
puheenvuoron nimenomaan siltä osin, kun on vaikeita tapauksia, jotka
vaativat selvityksiä hyvinkin paljon ja varsinkin silloin,
jos asia elää. Mutta monta kertaa tilanne on se — on
useampiakin saman tyylisiä esimerkkejä kuin ed.
Stenius-Kaukosella — että kun tulee ylemmän
oikeusasteen ratkaisu, alemmalla tasolla sen jälkeen sitä ei
noudatetakaan, vaan lähtee uusi valituskierre. Se tuntuu
täysin käsittämättömältä,
jos olosuhteet ovat periaatteessa samat kuin asiassa, joka on jo
ratkaistu. Eli jotakin tällaisille asioille pitää tehdä,
ja minä en valitettavasti tiedä, mitä,
koska meillä on normaali valitusprosessijärjestelmä.
Sen johdosta joissakin tilanteissa olen kääntynyt
myös eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen. Silloin kun asiat
viipyvät pitempään siellä, tulee
outo tunne nimenomaan siitä, että oikeusturva
ei ole kaikille samanlainen.
Arvoisa puhemies! Vielä neekeri-sanaan: Varmasti tilanne
on niin, että sanojen merkitys on viimeisen 40 vuoden aikana
muuttunut oleellisesti. Silloin kyllä koulukirjoissa, ainakin
niissä kirjoissa mitä minä yritin opiskella,
neekereistä aika paljon puhuttiin eikä sitä missään
vaiheessa luokiteltu rasismiksi. Tässä tulee ongelmia
monta kertaa; nykyaikaiset ihmiset ajattelevat ehkä asiaa
toisella tavalla sanan merkityksen puitteissa. Mutta pitääkö sitten
kirjoittaa "perinteiseen kansallispukuun" tai "pussihousuihin pukeutunut"
taikka jotain muuta? Eli mitä sanaa käytetään:
"kotimainen tummaihoinen", "mustaihoinen" tai mitä? Jotakin
selventävää olisin odottanut, kun päädytään
siihen, mihin apulaisoikeusasiamies Jonkka ratkaisussaan päätyi.
Jonkinlaista ohjetta olisin odottanut.
Klaus Bremer /r:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
monessa puheenvuorossa jo palattu pitkiin käsittelyaikoihin.
Olen samaa mieltä, mutta en käytä sanoja
enempää siihen.
Arvoisa puhemies! Ruskean talouden torjunta eli yhteiskunnan
hallintorakenteiden aiheuttaman piiloverotuksen torjunta vaatii
kyllä myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin
järjestelmien päällekkäisyyksien
purkamista ja virtaviivaistamista. Onko tässä varaa
toivoa samaa oma-aloitteisuutta hallinnon tehostamiseksi, jota vaaditaan
kaikilta veronmaksajilta ja yrittäjiltä ihan pienintä yksinyrittäjää myöten?
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että oikeusasiamies
on nyt osallistunut tähän keskusteluun. Voidaan
sanoa, että tältäkin osin oikeusasiamiehen
kertomus on tullut avoimemmaksi, että voimme keskustella niistä epäkohdista,
jotka tällä hetkellä vallitsevat, paremmin
kuin aiemmin.
Ottaisin esille yhden kysymyksen koskien pankkikriisiä ja
siitä seuranneita tilanteita ja monien suomalaisten ihmisten,
lähinnä yrittäjien, puolelta olleita
kärsimyksiä. Eli ulkolaiset luotot ja niiden aikana
tapahtuneet terminoinnit ovat aiheuttaneet monille kärsimyksiä.
Näistä olen saanut käydä keskusteluja
oikeusasiamiehen kanssa ja olen iloinen siitä, että hän
ottaa kansalaiset tasavertaisina eli asianosaisen, jonka kanssa
olen saanut käydä tätä keskustelua.
Mutta toivoisin, että näissäkin asioissa
voitaisiin edetä ja saada asiallisia vastauksia edelleenkin
ja että ihmiset saisivat sen oikeudellisen arvon, mikä kuuluu: Pankit
eivät voi viedä ihmisiltä omaisuuksia.
Haluan puuttua siihen kysymykseen, joka otettiin esille liittyen
Oikeusasiamiehen kanslian työaikaan. Sanoisin tässä,
että mielestäni asiat ovat hoituneet hyvin ja
mitä tulee työaikoihin yleensäkin eduskunnassa,
niistä käydään laajempi keskustelu
myöhemmin kansliatoimikunnassa. Luulen, että se
ei ole tämän asian yhteydessä oleva keskustelu.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tykkyläinen otti osaa tähän
Oikeusasiamiehen kanslian työaikaan koskevaan keskusteluun
ja sanoi, että hänen mielestään
asiat ovat hoituneet hyvin. En ymmärrä, että voidaan
sanoa, että asiat ovat hoituneet hyvin, kun tähän
saakka tässä keskustelussa on nimenomaan todettu,
että kantelut viipyvät siellä kohtuuttomasti.
Tämä kanteluiden viipyminen johtuu tietysti monista
eri tekijöistä.
Mutta onhan työaika yksi tekijä. Jos joka
päivä kaikki kanslian työntekijät,
kanteluiden käsittelijät ja valmistelijat, tekevät
normaalia lyhyempää työpäivää ja
tämä jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen,
vuodesta toiseen, niin totta kai sillä on vaikutusta kanteluiden
käsittelyaikaan. Tätä vaikutusta on pyritty
lievittämään sillä, että on
palkattu ylimääräisiä henkilöitä käsittelemään
kanteluita. Jotta siellä voitaisiin tehdä normaalia
lyhyempää työpäivää,
rasitetaan veronmaksajien kukkaroa palkkaamalla sinne ylimääräisiä ihmisiä.
Kyllä kai normaali ratkaisu on se, että tehdään
normaalia työpäivää. Sitten
jos sen jälkeen tarvitaan lisää väkeä,
palkataan lisää väkeä.
Kuten sanoin, toivon, että nämä Oikeusasiamiehen
kansliassa tehtävät ratkaisut työajan
normalisoimiseksi säteilisivät myös muuhun
eduskuntaan niin, että täällä koko
talossa rupeaisivat työajat olemaan normaaleja eivätkä normaaleja lyhyempiä niin
kuin tällä hetkellä on asianlaita. Ed.
Tykkyläinen viittasi kansliatoimikuntaan. Kansliatoimikunta
on luvannut asettaa toimikunnan tätä asiaa ratkaisemaan,
vaan eipä ole vielä kuulunut. Sen takia yritän
myös tältä paikalta saada aikaiseksi
osaltani painetta tämän asian ratkaisemiseksi.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorossa haluan todeta, että kansliatoimikunta on
käynyt keskustelua näistä työajoista
ja tämmöinen työryhmä tullaan
nimeämään. Tätä keskustelua
on käyty, ja tältä kohdin asiat hoituvat.
Mitä tulee siihen asiaan, että minua arvosteltiin
siitä, että puhuin, että jotenkin olisin
halunnut viitata työaikaan siinä, että kanteluasiat
eivät hoidu, tarkoitin kyllä lähinnä kokonaisvaltaisesti oikeusasiamiehen
työskentelyä ja työn laatua. Meillä oli
kyllä nyt tässä vähän
erilaisia näkemyksiä, ja toivoisin, että tältä osin
ymmärrettäisiin myöskin tämä tilanne.
Otan kyllä myöskin tämän asian
vakavasti, mitä tuli esille liittyen näihin työaikoihin,
ja pyrin itse vaikuttamaan kansliatoimikunnan jäsenenä,
että tämä asia tulee korjattua.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Tykkyläinen
tarkensi sitä, mitä hän tarkoitti; kyllä Oikeusasiamiehen
kansliasta tulee paljon laadukkaita päätöksiä,
jotka auttavat niitä henkilöitä, jotka
kantelevat kohtelusta tai päätöksistä, joita
ovat saaneet.
Mutta tämä asioiden viipyminen on todella
vakava ongelma. Siinä mielessä ed. Zyskowiczin kanssa
olen kyllä samaa mieltä, että tämä työaikakysymys
olisi mitä pikimmin selvitettävä ja myöskin
se, että riittävät henkilöstöresurssit
on oikeusasiamiehen käytettävissä kaikilta
osin.
Mitä tulee siihen, että eduskunnassa noudatetaan
lyhyempää työaikaa, eduskunnassa kyllä mielestäni
hyvin monet virkamiehet kansanedustajien lisäksi noudattavat
keskimäärin tavallista pidempää työaikaa,
mutta tämä jakautuu hyvin epätasaisesti.
Mutta oikeusasiamiehen kanteluiden viivästymiseen selvästi
vaikuttaa myöskin se, että niillä viranomaisilla,
jotka näitä päätöksiä käsittelevät, jo
niillä ensimmäisillä viranomaisilla,
ei ole riittäviä resursseja käytössään.
Tässä kertomuksessa on esimerkiksi eräs
työttömyysturva-asian käsittelyn viivästymisasia,
johon oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota.
Tämä on kyllä mielestäni
hyvin vakava ongelma. Kun perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava
riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut esimerkiksi,
miten oikeusasiamies tähän puoleen voi vaikuttaa,
että sekä kunnat että erityisesti valtio,
ministeriöt, huolehtivat siitä, että on
riittävä henkilökunta tekemään
ne kaikki tehtävät, jotka lainsäädännön
mukaan heille kuuluvat? Esimerkiksi toimeentulotukiasiat pitäisi
käsitellä viivytyksettä. Välittömästi
kärsii kansalaisen oikeusturva, jos muut asiat viipyvät
ja jos vielä tämä viimesijainenkin etuus
viipyy eikä sitä käsitellä viikossa,
niin kuin pykälissä sanotaan. Meillä on
kuukausienkin jonot monessa kunnassa tällä hetkellä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Viime perjantaina kiinnitin erityisesti huomiota
terveyspalveluihin ja ihmisoikeuksiin. Siinä yhteydessä lainasin
sanatarkasti apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunion tekstiä,
jossa hän sanoo, että "oikeudet terveyspalveluun
eivät toteudu lainsäädännön
edellyttämällä tavalla". Olisin toivonut,
että oikeusasiamies olisi jotenkin kommentoinut tätä asiaa,
ja pyydän, että teette sen tänään
tässä täysistunnossamme. Omassa puheenvuorossani
käytin esimerkkinä muun muassa erilaisia maksusitoumusasioita
ja myöskin mietin, minkälaisella sanktiolla viranomaiset saadaan
tekemään oikeita päätöksiä esimerkiksi potilaiden
subjektiivisissa oikeuksissa. Tämä on liian tärkeä asia,
että siitä kokonaan vaiettaisiin.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! On varmasti paikallaan tämä keskustelu,
jota tässä salissa käydään,
erityisesti sen johdosta että nämä käsittelyajat — monesti
todettu, jo useampana vuonna, että samat asiat nousevat
pintaan — ovat pitkiä.
Täällä kiinnitetään
jatkuvasti huomiota kantelijan oikeusturvaan, joka odottaa sitä päätöstä tulevaksi
mahdollisimman pian. Minä haluaisin kiinnittää huomiota
myöskin toiseen näkökulmaan eli kanneltavan
oikeusturvaan, josta hyvin vähän puhutaan. Tunnen
paljon hyvin virkansa hoitavia virkamiehiä, jotka joutuvat
tähän kurimukseen. Sehän tapahtuu käytännössä niin,
että samanaikaisesti kun kantelu lähetetään
oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, faksataan tiedotusvälineille
kantelusta kopio, mikä johtaa siihen, että vastuullisetkin
virkamiehet roikkuvat ikään kuin vapaassa hirressä,
löysässä hirressä, pitkän
aikaa odottaen päätöstä, ovatko
he syyllistyneet virkavirheeseen vai ei ja onko heidän
tekonsa ollut moitittava vai ei.
Tämä johtaa siihen, että monet henkilöt
joko joutuvat sairaslomalle, kun eivät kestä sitä julkista
painetta, tai hakeutuvat jollekin muulle alalle ja näin
julkinen sektori menettää hyviä työntekijöitään.
Tämänkin johdosta erityisesti toivoisi, että julkista
henkilöä koskevat kantelut, jotka ovat ilmeisen
perusteettomia, käsiteltäisiin nopeutetussa käsittelyssä,
jos siis todettaisiin, että niitä ei kannata syvemmälti
tutkia. Näin saataisiin myös virkamiehet jälleen
tekemään sitä työtä,
mihin heidät on tarkoitettu.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Voisiko ajatella, että valitusmenettelyä voitaisiin
keventää siten, että hallintomenettelylain
perusteella voitaisiin useammin käyttää asian
uudelleenkäsittelyä? Olen sitä muutamille
ihmisille silloin tällöin neuvonut, koska mielestäni
päätös pitäisi muuttaa jo sillä paikallistasolla,
jolla alkuperäinen päätös on
tehty, jos on osoittaa uusia tietoja. Mutta näyttää siltä,
että monesti paikallisilla viranomaisilla on niin herkät
varpaat tai asiasta tulee arvovaltakysymys, että silloinkin,
kun on aivan selvästi osoitettavissa, että päätös
on ollut väärä ja dokumentit ovat olemassa,
uudelleenkäsittelyä ei aloiteta ja sanotaan vain,
että valittakaa asiasta. Pitäisikö näille
virkamiehille kertoa, kuinka paljon tämä valitusprosessi
kaiken kaikkiaan maksaa, ettei tällaisia turhia valitusprosesseja
käytäisi?
Toinen asia on potilasasiamiesjärjestelmä, joka
ei toimi mielestäni tällä hetkellä puolueettomasti.
Se on ihan selvää, koska potilasasiamiehet ovat
saman järjestelmän palkkalistoilla, jota vastaan
heidän pitäisi valitukset tehdä. Pitäisikö potilas-
ja sosiaaliasiamiesjärjestelmä teidän mielestänne
siirtää lääninhallituksen alaisuuteen,
jolloin puolueettomuus tulisi selkeämmin esille?
Sitten vielä ihan lyhyesti yksi asia: Työvoimapolitiikassa
kaikissa asioissa ei hetikään ole valitusoikeutta.
Monet henkilöt kokevat tulleensa väärin
kohdelluiksi, eikä sillä puolen ole myöskään
asiakaslakia, joka turvaisi heidän oikeutensa. Oletteko
törmännyt tällaiseen ongelmaan?
Klaus Bremer /r:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä toistuvasti
vuodesta toiseen arvostellaan samoja heikkouksia oikeusasiamiesjärjestelmän ja
myöskin oikeuskanslerijärjestelmän toiminnassa.
Tuntuu todella hedelmättömältä aina
samoja asioita tuoda esille. Tässä on perustuslakivaliokunta
viime aikoina pullistellut lihaksiaan jopa tasavallan presidentille
ja korkeimmalle oikeudelle. Ehkä nyt olisi toivoa siitä,
että perustuslakivaliokunta puuttuisi niihin asioihin,
jotka jatkuvasti vuodesta toiseen tulevat esille täällä,
ja tekisi joitakin rakentavia ehdotuksia.
Edelleen oikeusasiamies totesi, että tehtäväjako
oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välillä on
hyvin selvä ja perustuslaissa määritelty.
Tämä on aivan selvästi epäselvää kansalaisille,
jotka tekevät näitä selvityspyyntöjä.
Pyytäisin, että työnjako toitotettaisiin
niin selväksi kansalaisille, että he osaisivat
osoittaa valituksensa oikeaan kohteeseen, ettei tarvittaisi tällaista
hedelmätöntä etsimistä ja hakuammuntaa
oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välillä samoissa
asioissa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä eduskunnan oikeusasiamiehen
johtosäännön 3 §:n 2 momentin
tulkintaan viiden vuoden säännöksestä ja
niistä erityisistä syistä, jotka asianomainen
kohta mainitsee: Tuntuu joskus hieman vaikealta ymmärtää niitä joissakin
tilanteissa. Kun oikeusasiamies totesi, että voi olla,
että tämä johtuu jopa siitä,
että on työruuhka jne., niin jotenkin tuntuu hieman
oudolta tällainen peruste. Olisin toivonut, että oikeusasiamies
jollakin sanalla kuvaisi sitä. Olen lukenut lehdestä muistaakseni
erään mustasaarelaisen tapauksen, joka otettiin
käsittelyyn, vaikka uusi johtosääntö oli
voimassa ja oli kulunut pitkästi yli viisi vuotta. Tiedän,
että joitakin tapauksia on otettu, mutta onko yleistä periaatteellista kantaa
siihen, minkä tyylisiä asioita mahdollisesti sisältyy
näihin erityisiin syihin?
Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti: Kun otin viime
perjantaina esille Suomen Posti Oy:n uuden jakelukäytännön
pakettien osalta ja kun täällä eduskunnassa
postipalvelulain muuttamisen yhteydessä myöskin
perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puuttui tähän
ongelmaan — puheenvuorossani totesin, ettei viitsisi lähteä tekemään
kanteluja tai selvityspyyntöjä tällaisista asioista — niin
olisin toivonut, että oikeusasiamies jollakin tavoin olisi
mahdollisesti kommentoinut lähinnä sitä,
kun tässä on nyt viikonvaihde kulunut, olisiko
mitään mahdollisuutta saada jonkinlainen lyhyt
selvitys omana aloitteena suorittaa, koska tämän
tilastotiedon mukaan myös omia aloitteita otetaan käsittelyyn.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! 2 713 kantelusta tai lausuntoasiasta
terveydenhuoltoviranomaisiin kohdistuu noin 210, ja aivan oikein,
vuodesta toiseen saman tyyppisiä kysymyksiä on
ollut esillä. Haluan todeta, että apulaisoikeusasiamies
Paunio on kyllä toiminnallaan aivan yleisesti tukenut eduskuntaa
ja lausunnoillaan vahvistanut nimenomaan sitä yritystä,
mikä täälläkin on ollut, että potilaiden
pääsy hoitoon, hoidon laatuun liittyvät
kysymykset, terveyspalvelujen saatavuus ja potilaiden kohtelu, ne
kaikki, paranisivat.
Mutta haluan viitata siihen ja todeta, että ongelma
ei ole tietenkään niinkään oikeusasiamiestoiminnassa
vaan yhteiskunnassa yleensä, koska nämä ongelmat
varmasti tulevat lähivuosina vielä lisääntymään.
Vielä enemmän tulee ongelmia hoitoon pääsystä.
Jonot ovat pitkät ja kasvavat. Sairaanhoito ja terveydenhoito
on menossa todella kriisiin tai on kriisissä tällä hetkellä.
Asia, minkä ed. Huotari hyvin otti esille, on potilasasiamiesasia
yksityisellä sektorilla, jonka osuus tulee kasvamaan jatkuvasti.
Muun muassa yrityksen johtaja, toimitusjohtaja, voi toimia muodollisesti
potilasasiamiehenä. Tässä on todellakin
silloin intressiristiriita olemassa.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kertomuksesta ilmenee, että oikeusasiamies
on tehtyjen kantelujen perusteella 319 tapauksessa lausunut käsityksensä asian
johdosta. Käsitys voi olla joko moittiva tai ohjaava, ja
kertomuksessa todetaan, että näitä ei
tilastollisesti ole eroteltu.
Niiden kannalta, jotka ovat kantelun kohteeksi joutuneet, tämä on
myöskin oikeusturvakysymys. Olisi toivottavaa, että ohjaavat
ja moittivat ratkaisut myöskin tilastoitaisiin ja toisaalta
se näkyisi myöskin päätöksessä,
jotta julkisuudessa ei synny väärää kuvaa
silloin, kun ohjaava käsitys lausutaan, että se
tulkittaisiin huomautukseksi. Tämä on hyvin yleinen
tilanne, ja julkisuudessa näitä näkyy
kovin paljon. Siksi myöskin tähän toivoisin
kiinnitettävän huomiota.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tarkastelee, kuinka laaja on oikeusasiamiehen
työtehtävä, on laidasta laitaan aina koulutuksesta
sosiaali- ja terveysasioihin, jne. Myöskin kuntapäätöksenteon
puolelle meneviä kanteluja ja valituksia on jouduttu käsittelemään,
eli työpaine on melkoinen. Tämän johdosta
on tietenkin paikallaan, että on riittävä määrä työntekijöitä.
Haluaisin kuitenkin pöytäkirjoihin merkittäväksi
sen, että pääsihteeri Tiitisen työryhmä käsitteli
työaikaa ja sen perusteita. 12.2.2001 tämä merkittiin
tiedoksi kansliatoimikunnassa, ja tästä on olemassa
myöskin julkaisu 2/2001. Näin ollen tämä varmasti
sisältää sellaista aineistoa, jota kannattaa
hyödyntää, koska nyt on tullut esille vielä muitakin
ongelmia työaikaan liittyen.
Totean tämän asian, ja ne, jotka eivät
ole tutustuneet asiakirjoihin, voisivat tutustua. Tämä on
meidän yhdessä hoidettava eteenpäin kansliatoimikunnan
ja johdon kanssa, jotta ne ongelmat, mitkä ovat tällä hetkellä niin
Oikeusasiamiehen kansliassa kuin muuallakin, tosiaankin tulevat
korjatuiksi.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus
toiminnastaan vuodelta 2000 on mielestäni erittäin
hyvin laadittu ja oikeusasiamies Lehtimaja on hyvin hoitanut tehtävänsä.
Olisin puuttunut virkamiesten esteellisyyskysymykseen siinä mielessä,
että julkishallinnon piirissä hyvin usein tapahtuu,
varsinkin kunnanhallituksissa, että asianomaiset kunnanhallituksen
jäsenet eivät jäävää itseään
omissa asioissaan, mutta kuitenkin asioitten käsittely
Oikeusasiamiehen toimistossa kestää monta kertaa
jopa viisi vuotta. Siinä ajassa sitten rakennuslupa-asiat
jne. ehditään toteuttaa.
Kysyn oikeusasiamieheltä: Mihin toimenpiteisiin oikeusasiamies
ryhtyy tämän tyyppisissä esteellisyyskysymyksissä?
Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja
Arvoisa puhemies! Yritän lyhyesti vastata esitettyihin
kysymyksiin, sikäli kuin osaan.
Ensinnäkin pitkät käsittelyajat ovat
tulleet hyvin selvästi esille. En tarkoittanut suinkaan omassa
puheenvuorossani vähätellä ongelmia. Kerroin
ainoastaan muutamia niihin vaikuttavia tekijöitä,
mutta totesin ja totean vielä uudestaan, että tässä on
parantamisen varaa. Suhtaudun erittäin vakavasti siihen
kritiikkiin, mikä eduskunnan taholta on tässä asiassa
tullut.
Mitä sitten tulee Oikeusasiamiehen kanslian virkamiesten
työaikoihin ja eduskunnan virkamiesten työaikoihin
yleisemminkin, tämä on ongelma, josta on keskusteltu
eri työryhmissä ja työpaikoilla. Voin
todeta, että työnantajan näkökulmasta
olen itse periaatteessa täysin samaa mieltä kuin
ed. Zyskowicz siitä, mikä merkitys tällä asialla
on. Kuten tiedämme, työsuhteen ehtoja koskevat
kysymykset ovat aika mutkikkaita työnantajan ja työntekijöiden
välillä ja tästä syystä niiden
ratkaiseminen yksipuolisella sanelupolitiikalla on vaikeaa. Tästä syystä olen
nähnyt asian niin, että kun työaikakysymykset
ovat laajemminkin eduskunnassa käsiteltävinä ja kansliatoimikuntakin
on tässä asiassa ollut aloitteellinen, silloin
myös Oikeusasiamiehen kanslian työajat
täytyy sovittaa niihin ratkaisuihin, joita tehdään
yleisemmällä tasolla.
Mutta tietysti Oikeusasiamiehen kanslian näkökulmasta
on myönnettävä, että meidän
työmme on saman tyyppistä kuin esimerkiksi Oikeuskanslerinviraston
työ. Silloin ne perusteet, jotka esimerkiksi eduskunnan
keskuskanslian virkamiehillä puoltavat poikkeuksellisia
työaikajärjestelyjä, eivät todellakaan
koske meidän kansliaamme. Toivon henkilökohtaisesti,
että tässä päästään
nopeasti jonkinlaiseen ratkaisuun, jossa myös veronmaksajien
oikeutetut odotukset tulevat otetuiksi huomioon.
Ed. Karpio, viittasitte pikavastauksiin. Totean vielä sen,
että pikavastauksia annamme nimenomaan sellaisissa tapauksissa,
joissa kantelu on ilmeisen puutteellinen tai ilmeisen perusteeton tai
sitten kantelu on tullut väärään
osoitteeseen. Tällöin pyrimme tekemään
mahdollisimman pian selväksi kantelijalle sen, että joko
yhteydenotto on tullut väärään
paikkaan tai sitten häntä ei yksinkertaisesti
voida auttaa.
Muiden viranomaisten viivyttelyyn, esimerkkinä korkeimman
hallinto-oikeuden kansliapäällikön tapaus,
puututaan yhä uudestaan. Jos tämä toistuu
saman viranomaisen kohdalla tai saman tyyppisissä tilanteissa,
toki äänilaji silloin kovenee, ja näin
on monta kertaa käynytkin. Mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden
tapauksessa ei kantelijan oikeusturva ollut konkreettisesti kärsinyt,
mutta siinä oli tapahtunut sellainen kauneusvirhe, että vastaus
oli annettu sen jälkeen, kun oikaisumahdollisuudelle säädetty
määräaika oli kulunut umpeen. Se ei vaikuttanut
asian konkreettiseen lopputulokseen, mutta menettely näytti
pahalta.
Ed. Akaan-Penttilä mainitsi terveydenhuollon oikeusturvakysymykset
ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisen laajemminkin. Tämä on
asia, joka on tullut uuteen valoon perusoikeusuudistuksen jälkeen,
kun laillisuusvalvojien erityiseksi tehtäväksi
uskottiin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta myös
käytännön tasolla. Kysymys on siitä,
että enää ei voida tyytyä teknisen
lainmukaisuuden toteamiseen, pykäläjuridiikkaan,
vaan on nähtävä myös pykälien
taakse, siihen, mitä käytännössä todella
tapahtuu, jotta oikeus toteutuu myös käytännössä eikä vain
paperilla. Tämä on perinteisen laillisuusvalvonnan kannalta
aika uusi näkökulma. Noin kuuden vuoden aikana,
kun uutta perusoikeussäännöstöä on sovellettu,
on yritetty löytää sellaisia mekanismeja,
joilla voitaisiin myös sosiaalisten oikeuksien toteutumista
valvoa siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.
Mutta kuten Riitta-Leena Paunion puheenvuorokirjoituksesta kertomuksessa
ilmenee, on vaikea löytää sellaisia sanktioita,
jotka olisivat käytännössä riittävän
tehokkaita. Perinteinen rikosoikeudellinen orientaatio ei aina ole varmaankaan
oikea vastaus, mutta tietysti avoimessa yhteiskunnassa silläkin,
että näihin kysymyksiin toistuvasti kiinnitetään
huomiota ja muistutetaan myös laillisuusnäkökulmasta,
on uskoakseni tehoa ja merkitystä.
Ed. Salo toi esille kantelun kohteen oikeusturvan ja nimenomaan
sen, että kun kantelu havaitaan ilmeisen perusteettomaksi,
asia ratkaistaan nopeasti. Tämä on yksi sellainen
kiireellisyysperuste, jota olemme johdonmukaisesti yrittäneet soveltaa.
Pikavastauksissa se ilmenee juuri siinä, että kun
kantelu todetaan ilmeisen perusteettomaksi, asia pyritään
heti ratkaisemaan. Jos perusteettomuus ei ole ensi näkemältä ilmeistä,
silloin seuraava kynnys on se, että yhteydenotto kirjataan
kanteluna ja se pyritään ratkaisemaan noin kolmessa
kuukaudessa. Yhtenä tavoitteena on nimenomaan ottaa huomioon
myös se, että kukaan kantelun kohde, virkamies,
ei joutuisi aiheettomasti roikkumaan löysässä hirressä,
vaan tapaus ratkaistaisiin nopeasti.
Siinä, miten näistä asioista tiedotetaan
julkisuudessa, toki pyritään ottamaan huomioon myös
kantelun kohteen oikeusturva. Kaikki meidän asiamme, esimerkiksi
uutiset keskeneräisistä kanteluasioista, eivät
välttämättä tule julkisuuteen
kanslian aktiivisen tiedottamisen kautta. Jos ne eivät
ole lain mukaan salassa pidettäviä asioita, toimittajat
käyvät säännöllisesti
selaamassa niitä kansliamme diaarista. Jos siellä on
heitä kiinnostavia asioita, silloin he löytävät
ne oma-aloitteisesti ja tiedottavat niistä. Tältä osin
ei ole kysymys välttämättä kanslian
aktiivisesta tiedotuspolitiikasta.
Ed. Huotari toi esille kysymyksen uudelleenkäsittelymahdollisuudesta.
Meidän oikeussuojajärjestelmässämme
on selvä suuntaus keveämpään
itseoikaisutyyppiseen menettelyyn. Esimerkiksi verotusmenettelyssä sitä on
viety aika pitkällekin. Käsittääkseni
uudessa hallintolaissa yritetään edelleen kehittää järjestelmää siihen suuntaan.
Tämä on nähdäkseni aivan oikea
suuntaus, koska perinteinen muutoksenhaku on raskas menettely ja
itseoikaisu on usein nopeampi, halvempi ja tarkoituksenmukaisempi.
Mitä tulee potilasasiamiesjärjestelmän
siirtämiseen lääninhallituksen alaisuuteen,
niin tämä saattaisi olla hyvä keino välttää riippuvuusongelmia,
jotka tuotiin esille. Myönnän avoimesti, että tämä on
asia, johon en ole niin hyvin perehtynyt, että uskaltaisin
ottaa siihen tältä seisomalta kantaa. Olen kirjannut
tämän ongelman ja tulen perehtymään
asiaan tarkemmin.
Ed. Bremer palasi vielä kysymykseen työnjaosta
oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen välillä. Mainitsin
itse, että työnjako on käytännössä selvä.
Näkökulmani oli tältä osin viranomaisnäkökulma.
Tarkoitin sitä, miten työnjako käytännössä toimii
virastojemme välillä. Myönnän,
että varmasti tässä on epäselvyyttä kansalaisilla.
Ei kai siihen muuta keinoa ole kuin avoimempi ja ymmärrettävämpi
tiedottaminen. Toisaalta olen ollut havaitsevinani, että monet
ihmiset tiedottamisesta huolimatta saattavat kääntyä mahdollisimman
monen kanteluviranomaisen puoleen. Tältä osin
tätä ongelmaa ei voida täysin tiedottamisellakaan
poistaa, mutta silloin juuri tarvitaan sisäisiä kontrollimekanismeja,
joilla pyritään estämään
päällekkäinen työ. Niiden toimivuus
on a ja o, koska saman sisältöisiä kanteluita
lähetetään kumpaankin paikkaan. Sitä ei
käy kiistäminen. Eikä kaikki todellakaan
varmaan johdu pelkästään tiedon puutteesta.
Ed. Vistbacka pyysi esimerkkejä siitä, miten johtosäännön
3 §:n "erityistä syytä" yli viisi vuotta
vanhoissa tapauksissa on sovellettu. Lähinnä voisin
mainita kaksi esimerkkiä erityisistä syistä.
Ensimmäinen on se, että kantelija esittää painavan
oikeusturvanäkökohdan, minkä takia hänen
tapauksessaan on niin isoista asioista kysymys, että asia
pitäisi ajan kulumisesta huolimatta tutkia ja käsitellä.
Toki tämä on sellainen argumentti, joka otetaan
huomioon. Toinen esimerkki erityisestä syystä voi
olla se, että kantelija on itsestään
riippumattomasta syystä myöhässä tämän
asian hoidossa. Hän on saanut esimerkiksi asiasta tiedon
niin myöhään tai hänellä on ollut
erityinen aihe olla tekemättä kantelua aikaisemmin.
Jos tällainen syy on perusteltu, se otetaan huomioon ja
se sopii nähdäkseni hyvin johtosäännön
vaatimaksi erityiseksi syyksi.
Ed. Vistbacka mainitsi postipalvelulain uudistamisen ja postisalaisuusasian,
joka oli niin sanotuissa itsenoutotapauksissa esillä. Tämä on
sama asia, johon kiinnitin erään kantelun yhteydessä huomiota
jo vuonna 1996. Postin huomiota kiinnitettiin postisalaisuuden säilyttämiseen.
Silloin ei asia antanut aihetta sen tiukempaan puuttumiseen, mutta
kun tämä keskustelu on nyt uudestaan noussut esille,
tämä on varmasti uuden tutkimisen paikka. Tulen
ottamaan selvää, onko tässä asiassa
tapahtunut mitään uutta sen jälkeen, kun
siihen viimeksi on oikeusasiamiehen taholta puututtu.
Ed. Nousiainen toi esille oikeusasiamiehen käsitys
-nimisen toimenpiteen kahtiajakoisuuden, sen että meillä on
toisaalta moittivia ja toisaalta ohjaavia käsityksiä.
Tämä oli esillä jo viime kesäkuussa
käydyssä keskustelussa edellisen vuoden kertomuksesta.
Silloin lupasin, että tämä ohjaavien
ja moittivien käsitysten erottelu otetaan tilastoissamme
huomioon. Näin on kuluvana kalenterivuotena tehtykin, ja
ensi vuoden kertomuksessa meillä tullaan erikseen mainitsemaan,
minkälaisista käsityksistä on milloinkin ollut
kysymys. Tämä uudistus on sen jälkeen
toteutettu.
Se, miten näitten käsitysten ero näkyy
päätösten ja kannanottojen sanamuodossa,
on asia, johon on yritetty aikaisemminkin kiinnittää huomiota.
Eli jos kysymyksessä ei ole arvostelu vaan pelkästään
ohjaavassa mielessä annettu käsitys, kyllä tämä on
yritetty sanamuodossa ottaa huomioon. Joskus käy niin,
että kun toimittajat tulkitsevat sanamuotojamme, siinä äkkiä käsitys muuttuu
huomautukseksi ja ohjaus muuttuu moitteeksi. Tämä on
tietysti valitettavaa. Meidän pitää tietysti
entistä selkeämmin valita käytettävät
termit ja sanonnat, jottei tällaisia väärinkäsityksiä tulisi.
Toisaalta emme voi määrätä sitä,
miten toimittajat näistä asioista kirjoittavat. Toki
viranomainen on ainakin välillisesti vastuussa siitä,
miten hänen ratkaisuistaan tiedotetaan.
Arvoisa puhemies! Muistiinpanojeni mukaan tässä tulivat
ainakin tärkeimmät näkökohdat
esille. Mutta mielelläni vastaan vielä jatkossa
kysymyksiin, jos olen jotain epähuomiossa jättänyt pois.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies Lehtimaja ilmeisesti koki esittämäni
kysymykset liian laajakantoisiksi, koska hän ei yhteenkään
niistä vastannut. En käy toistamaan niitä.
Kysymykseni koskivat nimenomaan järjestelmän toimivuutta,
ei vain sitä, että asioiden käsittelyyn
menee aikaa. Näiden aikojen lyhentäminen ei ole
mikään vastaus siihen, että sosiaaliturva
toteutuu, potilaiden oikeudet toteutuvat ja he saavat lain mukaiset
palvelut ja etuudet. Keskeinen kysymys on se, että viranomaisilla,
joiden tehtäviksi nämä kuuluvat, on riittävästi henkilökuntaa
hoitamaan ne tehtävät. Lainsäädännön
toteutuminen edellyttää, että nämä palvelut
lainmukaisesti turvataan, mutta esimerkiksi kunnissa, ministeriöissä tai
muissa paikoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa.
Tämä on kysymys, johon mielestäni oikeusasiamiehen
pitäisi ottaa kantaa, mutta ehkä me voimme jatkaa
(Puhemies koputtaa) keskustelua myöhemmin.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies käsitteli kanteluiden
ja käsiteltyjen asioiden julkisuutta. Ymmärrän
sen, että julkisuuslain mukaan, kun asiat on valmiiksi
käsitelty, ne ovat löydettävissä oikeusasiamiehen
diaarista. Onko keskusteltu julkisuutta käsittelevän
virkamiehen kanssa, onko mahdollista saada julkisuuslakiin poikkeus,
että kaikki asiat eivät olisi välttämättä julkisia?
Se saattaa rajata ihmisten mahdollisuutta ja rohkeutta etsiä oikeutta
ja tehdä kanteluja, koska pelätään
julkisuutta; mieluummin kärsitään ehkä vääryyttä.
Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Ymmärsin, että ed.
Stenius-Kaukonen tarkoitti esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvissä tapauksissa resurssipulaa,
miten puuttuviin voimavaroihin voidaan laillisuusvalvonnan taholta
puuttua. Kyllä tällaisiakin käsityksiä ja
suosituksia on esitetty. En nyt pysty terveydenhuollon alueelta mainitsemaan
konkreettisia esimerkkejä, mutta esimerkiksi tuomioistuimissa
on ollut ruuhkia ja hitaita käsittelyjä. Tällöin
on kiinnitetty huomiota myös tuomioistuinten voimavaroihin,
koska joskus syy puutteellisiin suorituksiin löytyy myös
voimavarapuolelta. Tietysti siinä on kysymys rahojen jaosta,
joka taas on pitkälti yhteiskunnallisen päätöksenteon
piiriin kuuluva asia, jolloin laillisuusvalvojan suositus tietysti
jää vain huomion kiinnittämiseksi tällaiseen
asiaan, mutta kyllä laillisuusvalvonnassa on valmiutta
myös ottaa esiin näitä näkökohtia.
Ed. Puisto mainitsi kanteluasiakirjojen julkisuudesta. Uudessa
julkisuuslaissa on aivan uusi salassapitosäännösmahdollisuus
vireillä olevissa kanteluasioissa. Jos asian julkitulo
saattaisi vahingoittaa joko asian selvittämistä tai
kantelijan tai kantelun kohteen oikeusturvaa, silloin voidaan kanteluasiakirjat
pitää tällä perusteella salassa.
Tämä on parannus tai tarkennus aikaisempaan lakiin.
Tietysti kanteluihin liittyy luottamuksellisuusnäkökohtia,
jotka ovat vielä paljon monimutkaisempia kuin julkisuuslain
soveltaminen. Miten esimerkiksi suhtaudutaan a) nimettömiin
kanteluihin ja b) niin sanottuihin luottamuksellisiin kanteluihin,
kun kantelija ei halua, että hänen nimensä tulee
kantelun kohteen tietoon? Pääsääntönä on
meidän järjestelmässämme se,
että jos jotakin virkamiehen menettelyä ryhdytään
tutkimaan, silloin tutkinnan kohteella on oikeus saada tietoonsa,
kuka häntä on syyttänyt, millä perusteella
ja mistä. Tämä on oikeusturvanäkökohta.
Tietysti on mahdollisuus suojata luottamuksellisuutta myös
sillä, että asiaa ei käsitellä varsinaisena
kanteluna, vaan laillisuusvalvoja selvittää asiaa
omasta aloitteestaan yleisellä tasolla, jolloin joko nimetöntä tai
luottamuksellista yhteydenottoa voidaan pitää yhtenä vihjeenä tai
tietolähteenä, jota ei ole välttämätöntä paljastaa.
Nämä ovat hyvin herkkiä asioita.
Itse olen kuitenkin nähnyt sen, että luottamuksellisuuden suojaaminen
on käytännössä tärkeää ja
kuuluu laillisuusvalvonnan luonteeseen. Monissa ulkomaisissa järjestelmissä luottamuksellisuus
on nostettu vielä paljon korkeammalle jalustalle kuin meillä Suomessa,
missä pääsääntö on
kuitenkin kantelumenettelyn julkisuus.
Esimerkiksi oikeusasiamiehen vankila- ja varuskuntatarkastuksilla
ja myös muilla laitostarkastuksilla luottamukselliset keskustelut
vankien, varusmiesten ja potilaiden kanssa ovat hyvin tärkeä osa
laillisuusvalvontaa. Tämä on hyväksytty
osaksi oikeusturvajärjestelmää myös
laitosten henkilökunnan taholta. Mutta joka päivä tulee
uusia tilanteita, missä julkisuuden, yksityisyyden ja luottamuksellisuuden
jännitteet tulevat uuteen valoon ja tätä varten
joudutaan kehittämään uusia pelisääntöjä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa puhemies! Olisin ensinnäkin kiittänyt
herra oikeusasiamiestä hyvin asiallisista ja hyvistä vastauksista
edustajien kysymyksiin. Olen myös omalta osaltani tyytyväinen
siihen, että herra oikeusasiamies toi ilmi periaatteellisen
myönteisen kantansa Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian
työaikojen normalisoimiseen. En haluaisi väheksyä tämän asian
merkitystä kanteluaikojen kannalta. Kun koko väki
siinä toimistossa joka päivä, joka viikko,
joka kuukausi, joka vuosi tekee normaalia lyhyempää työpäivää,
onhan sillä väistämättä vaikutusta
kanteluaikoihin.
Oikeusasiamies totesi, että työsuhteen ehdot ovat
kovin mutkikkaita asioita. Niin ovat monesti mutkikkaita ne kanteluasiatkin,
jotka teidän käsittelyynne tulevat. Niin suurta
herraa ei maasta kuitenkaan löydy, ettette toimivaltanne
puitteissa asianmukaisesti puuttuisi havaitsemiinne epäkohtiin.
Ei voi olla niin, että työsuhteen ehdot, jotka
tältä osin kuitenkin säännellään
oikeusasiamiehen johtosäännössä,
ovat niin ylivoimaisia asioita, että oikeusasiamies olisi
tosiasiassa vallaton tämän haasteen edessä ja
olisi tosiasiassa kyvytön normalisoimaan Oikeusasiamiehen kanslian
työaikoja.
Siinähän voi aloittaa varovaisemmin. Suosittelen
sitä, että kun eduskunnassa tällä hetkellä on poikkeuksellisen
lyhyet työajat ja Oikeusasiamiehen kansliassa on vielä poikkeuksellisen
lyhyet työajat verrattuna eduskunnan poikkeuksellisen lyhyisiin
työaikoihin, ensi vaiheessa normalisoisitte Oikeusasiamiehen
kanslian työajan vastaamaan eduskunnan työaikaa
eli 6:ta tuntia 15:tä minuuttia. Samoin ensi vaiheessa
voitaisiin aloittaa uusista työsuhteista. Ne, jotka hakeutuvat
Oikeusasiamiehen kansliaan töihin, tuskin hakeutuvat sinne
tekemään osapäivätyötä,
tai ainakin heille voi tehdä selväksi, että siellä noudatetaan
normaaleja työaikoja, jolloin jokainen hakeutuessaan sinne
tietää, mihin ryhtyy. Näin päästäisiin
liikkeelle.
Ed. Tykkyläiselle totean, että olen lukenut
virkamiesselvityksen eduskunnan kanslian työajoista. Siinä piti
selvittää, miksi täällä on
poikkeuksellisen lyhyet työajat. Sellaista ei siitä ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Zyskowicz, pyydän teitä jatkamaan puhujakorokkeelta,
koska 2 minuuttia on ylittynyt!
... kyllä ilmi käynyt. Odotan tässä asiassa
tuloksia.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Keskustelussa on keskitytty lähinnä pitkiksi
väitettyihin kantelujen käsittelyaikoihin. On rehellisyyden
nimessä todettava, että oleellista muutosta aikaisempiin
vuosiin ei ole tapahtunut. On hyvä, että arvovaltaiselta
taholta otettiin nyt esille myös Oikeusasiamiehen kansliassa
noudatettavat työajat. Myöskin sen panin tyydytyksellä merkille,
että oikeusasiamies totesi, että tässä asiassa
on pohtimista ja myöskin parantamisen varaa. Ymmärrän
hyvin, että tämä on pitkälle myöskin
työmarkkinapoliittinen kysymys niin Oikeusasiamiehen kansliassa
kuin yleensäkin eduskunnassa, muitten virkamiesten osalta.
Uskoisin, että myöskin valtiovarainvaliokunnan hallinto-
ja tarkastusjaosto tulee tähän asiaan puuttumaan
ainakin mietinnön muodossa.
Petri Salo /kok:
Arvoisa puhemies! Minäkin olen kohtuullisen tyytyväinen
niihin vastauksiin, joita sain kysymykseeni. Huomasin, että eduskunnan
oikeusasiamiehen toiminta on ollut yhä vakavampaa myöskin
niitten virkamiesten kohdalta, jotka joutuvat kantelun kohteiksi.
Huomasin myöskin, että annoitte vastauksen siltä osin, miten
Oikeusasiamiehen kanslia tiedottaa diaareista ja käsiteltävinä olevista
asioista.
Mutta haluan vielä tarkentaa sitä, että tätä en pidä ollenkaan
ongelmana, vaan ongelmana pidän nimenomaan niitä,
jotka kantelun alun perin tekevät ja suorittavat. Kun he
lähettävät kantelun oikeusasiamiehelle,
he samalla faksaavat sen myöskin lehdistölle tiedotteena.
Tämän pohjalta lehdistö kiinnostuu tästä niin
sanotusta on syytä epäillä -kantelusta
ja tekee siitä uutisen miettimättä ollenkaan
sitä, onko siinä välttämättä ollenkaan
perää, jos kantelija esittää julkisuuteen tällaisia
väitteitä. Sanoisin, että varmasti perusperiaate
näissä asioissa on julkisuus, mutta niissä tapauksissa,
joissa virkamiehen todetaan toimineen aivan oikein ja moitteettomasti,
hän on ainakin kärsinyt julkisen moitteen, joka
menee muittenkin kuin kantelijan tietoon.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! On pakko vielä puuttua työaikoihin. Valtiovarain
hallinto- ja tarkastusjaosto käsittelee parhaillaan ensi
vuoden budjettia. Siinä yhteydessä olemme selvittäneet
muun muassa Tarkastusviraston työaikoja ja niihin liittyviä kysymyksiä.
Näyttää siltä, että tätä kuulemista
on jatkettava, niin kuin ed. Karpio on todennut. Tässä yhteydessä varmastikin
tullaan kuulemaan, toivottavasti ehdimme kuulla, Oikeusasiamiehen kanslian
puolelta näitä asioita ja vielä, missä muualla
on ongelmia.
Sen sijaan haluaisin korjata pöytäkirjaan
yhden virheen. En ole ihan täysin samaa mieltä siitä,
että kaikkien virkamiesten ja työntekijöiden kohdalla
työaika olisi sitä, mitä täällä on
mainittu. Eduskunnan työntekijöiden työaika
on pidempi, koska he joutuvat rytmittämään
työaikansa eduskunnan istuntojen mukaisesti, joten nämä eivät
ole sillä lailla verrannollisia. Viittaan myöskin
tällä hetkellä korokkeella oleviin pääsihteeriimme
ja sihteeristöömme, että he joutuvat
joustamaan työajoissaan. Tämä väite
ei kaikilta osin pidä paikkaansa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies totesi, että vuonna 1996
on kanslian toimesta puututtu Postin salassapitosäännöksiin.
Nämä tapaukset, joihin noin kaksi viikkoa sitten
ensi kertaa suuressa salissa puututtiin nimenomaan Suomen Posti
Oy:n osalta, ovat ilmeisesti lähteneet liikkeelle viime
kesänä. Ainakin omalla paikkakunnallani muutostöitä tehtiin
ja ne on nyt toteutettu. Näin on monessa muussakin postissa,
jotka Suomen Posti Oy itse hoitaa. Tämän johdosta
tyydytyksellä panin merkille, että eduskunnan
oikeusasiamies totesi, että näistä jonkinlaista
selvitystä tehdään.
Lähinnä otin tämän puheenvuoron
sen johdosta, koska koko ajan tätä muutostyötä Suomen Posti
Oy:n toimesta tehdään. Jos Eduskunnan oikeusasiamiehen
kanslia näkee, että on joitakin perustuslaillisia
ongelmia nimenomaan salassapitosäännösten
osalta, olisi hyvä, että siihen nopeasti ainakin
joiltakin osin puututtaisiin siten, että näitä turhia
muutostöitä ei tehtäisi tai sitten muutokset
tehtäisiin sillä tavoin, että tulos täyttää voimassaolevat
salassapitosäännökset, koska Suomen Posti
Oy on ainakin toistaiseksi vielä meidän veronmaksajien
omistama.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Joudun vielä ed. Tykkyläisen
puheenvuoron vuoksi toteamaan, että on hyvä, että eduskunnan
hallinto- ja tarkastusjaosto tätä asiaa tarkastelee.
Se virkamiestyöryhmä, johon edellisessä puheenvuorossa
viittasitte — olin sanomassa, vaikka aika loppui kesken — selvitti,
mitkä ne työajat ovat tänä päivänä eduskunnassa
ja mihin ne perustuvat. Kävi ilmi, että täällä noudatetaan normaalia
lyhyempiä työaikoja, ja kävi myös
ilmi, että niille ei tänä päivänä ole
olemassa mitään erityisiä perusteita.
Mitä sitten tulee siihen, mikä on virkamiesten tosiasiallinen
työaika tässä talossa, kyllä se,
mitä sanoin siitä, että täällä noudatetaan
6 tunnin 15 minuutin työaikaa, pitää paikkansa,
koska kun siitä yli mennään, niin siitä maksetaan
erikseen. Totta kai normaali työaika on se, mistä maksetaan
normaali palkka. Se, mitä maksetaan sitten ylitöistä istuntolisän
nimikkeellä, on sitten eri asia. Täällä normaali
työaika on 6 tuntia 15 minuuttia, ja siitä yli
menevältä ajalta maksetaan erikseen. Minä lähden
siitä veronmaksajien edustajana, että eduskunnassa
pitäisi noudattaa normaalia työaikaa ja normaalin
työajan ylimenevästä maksetaan sitten
ylityökorvauksia, jos sellainen järjestelmä on.
Keskustelu päättyy.