Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käsittelyssä valtiovarainvaliokunnan yksimielinen mietintö eräästä sinänsä mielenkiintoisesta hallituksen esityksestä, koska sillä yhdennentoista kerran jatketaan tilapäistä menettelyä, jonka mukaan vakuutusyhtiöt maksavat lakisääteisestä työ- ja liikennetapaturmasta kunnalliselle terveydenhuollolle aiheutuneet sairaanhoitokustannukset, mutta maksavat sen arvioituna kokonaissummana ja maksavat sen valtiolle, joka taas puolestaan siirtää sen Kansaneläkelaitokselle. Elikkä tämmöinen menettely on siis ollut nyt yksitoista vuotta. Joka vuosi siitä on täällä päätetty, ja joka vuosi valiokunta on todennut, että olisi aika päästä pysyvään menettelyyn ja myöskin korjata ne tästä kuvailustanikin huomattavat ilmeiset ongelmat, jotka tähän käytäntöön liittyvät: Nämä maksut vakuutusyhtiöltä eivät mene palveluntuottajille eli kunnille tai mahdollisille yksityisille palveluntuottajille, vaan ne menevät Kelalle. Toinen ongelma tässä on se, että tämän maksetun maksun taso, joka nyt on 51,6 miljoonaa euroa, ei ilmeisestikään vastaa täysin sitä kustannusta, joka vakuutusyhtiöitten lähettämistä potilaista sairaaloille aiheutuu. On arvioitu, että todellinen taso olisi 80 miljoonaa euroa vuositasolla.

Nyt näyttää siltä, että asian pysyvä järjestely on niin sanotusti aivan hilkulla, jos tämmöistä puhekielistä sanaa käytetään. Tästä on ollut taas uusi työryhmä, joka on asiaa pohtinut ja miettinyt, ja olisi tarkoitus ehdotukset toteuttaa vielä tämän vaalikauden aikana. Valiokunta kiirehtii tämän pysyvän ratkaisun tuomista eduskuntaan mahdollisimman nopeasti, että vakuutusala voisi varautua uuden järjestelmän vaatimiin tietojärjestelmämuutoksiin riittävän ajoissa.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Aula esitteli tämän erinomaisen hyvällä tavalla. Oikeastaan varmemmaksi vakuudeksi vähän toisin sanoin minäkin haluan lyhyesti todeta sen, ettei tässä asiassa ole mitenkään noudatettu ainakaan hyvää hallintotapaa. Eihän hallinnon näin pitäisi toimia, että vuodesta toiseen roikotetaan näinkin tärkeää asiaa. Toivon, että jatkossa, kun me olemme kantaneet huolta kansalaisten terveyspalveluista ja niitten toimintaedellytyksistä, voitaisiin tämmöinenkin asia nähdä palveluiden tuottajien kannalta eli niitten kannalta, jotka siellä sairaaloissa työtä tekevät ja koettavat saada sairaaloitten taloutta tasapainoon. Juuri nämä ed. Aulan erinomaisen hyvin esittelemät painopistealueet tulisi ottaa jatkossa huomioon. Myös aikatekijä käy tässä nyt jo hallintoa vastaan. Tässä pitää kyllä saada tuloksia, ei enää työryhmät riitä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on sen tyyppinen asia kyseessä, jolla on myös ihan käytännön, potilaan hoidon kannalta, ongelmia. Vakuutusyhtiöt maksavat tämän mainitun, markoissa vielä, noin 300 miljoonaa markkaa vuosittain ja katsovat tämän vuoksi heillä olevan oikeus käyttää julkisen terveydenhoidon palveluja. Lääkärien tulee ohjata, myös terveyskeskuslääkäreiden, yksityissektorin lääkäreiden, muidenkin kuin vakuutusyhtiön palveluksessa olevien lääkäreiden, nämä esimerkiksi liikenneonnettomuuspotilaat julkiselle sektorille.

Kuitenkin on niin, että esimerkiksi magneettikuvausten, ct-tutkimusten ja tämän tyyppisten saaminen on hyvinkin hankalaa käytännön elämässä. On pitkät jonot, esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä saattaa mennä hyvinkin kaksi kolme kuukautta tämän tyyppisen tutkimuksen saamiseen, julkisella sektorilla, kun ei ole ihan hengestä, puhemies, kysymys. Tällöin sitten ikään kuin vakuutusoikeudellisesti potilas joutuu hankalaan tilanteeseen ja myös yhteiskunta, kun maksaa sairauspäivärahoja, työkyvyttömyyspäivärahaa. Kuitenkin vakuutusyhtiö ikään kuin katsoo aiheelliseksi odotuttaa potilasta nimenomaan sen vuoksi, koska on tehty tällainen suuri maksu jo aikaisemmin Kelalle. Tällöin myöskään yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tilanne ei ole hyvä.

Tässä on kaksi puolta: toisaalta julkisen sektorin ongelmat ja toisaalta tämä järjestelmä. Itse kyllä toivoisin myös ihan käytännön elämän kannalta tähän muutosta.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran vanha kansanviisaus, että mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen, on osoittautunut totuudeksi myöskin tämän asian kohdalla. Valitettavaa vain on, että tämä osoittaa, kuinka meillä on kuntien ja valtion välisessä suhteessa vielä puurot ja vellit sekaisin. Kun yksitoista vuotta sitten laman syövereissä joitakin keinoja on pyritty keksimään, miten Kansaneläkelaitoksen rahoitus turvataan, niin tällainen maksu on silloin keksitty ja se näyttää jääneen sitten pysyväksi. Kunnat ja Kuntaliitto ovat joka vuosi koko tämän ajan esittäneet, että tämä maksu todella maksettaisiin kunnille ja sitä kautta saataisiin lisäresursseja. Silloin kun ministeri Soininvaara oli vallassa, hän kyllä vähän lupaili, ja uskoin, että tämä asia järjestyy, mutta häneltäkin tämä asia jäi hoitamatta.

Tämä vain osoittaa toisaalta sitä, miksi politiikka ei nauti sitä arvonantoa, mitä sen toivoisi nauttivan. Yksi syy siihen on se, että tällaisia asioita ei pystytä hoitamaan, vaan vuosikymmenen ajan siirretään vuodesta toiseen. Tosiasiassa on kysymys vain siitä, että poliittista tahtoa ja halua asian hoitamiseen ei riittävästi ole.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan oikealla tavalla täällä on arvioitu tätä tapaturma- ja liikennevakuutuslaitoksilta vuodelta 2003 perittävän maksun järjestelmää. Olen samaa mieltä siitä, ja olen myöskin samaa mieltä siitä, että tällaista väliaikaisuutta ei pitäisi sallia.

Tässä me näemme nyt sitten tämän tilanteen, kun hallituksessa vaihtuu ministeri. Usein ministereillä on erilaisia painotuksia. Näin ollen pitäisi olla tietynlaista jatkuvuutta, että asiat tulisivat hoidettua. Tulisi myöskin olla kirjattuna asioita, mitkä pitää hoitaa seuraavan ministerin, mitkä asiat ovat jääneet kesken. Tämähän on vuosien takaa jäänyt asia, joka on erilaisissa neuvottelukunnissa pyritty hoitamaan, mutta aina jollakin tavalla jäänyt hoitamatta.

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että tällaisiin kysymyksiin hallituksen ministerit ja hallitus nyt kiinnittäisivät vakavaa huomiota. Esimerkiksi tämän lainsäädännön kautta tulisi tapahtua pysyväisluonteinen ratkaisu eli uusi laki. Uskon, että tämäkin keskustelu välittyy hallitukselle. Jos ei välity, niin kansanedustajilla on suora mahdollisuus vaikuttaa, hallituspuolueiden kansanedustajilla esimerkiksi omiin hallituksen jäseniin, minkä tulen tekemään.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vielä kertaalleen painottaa tätä potilas—asiakas-näkökulmaa. Ed. Manninen totesi, että 10—11 vuotta sitten tehtiin ikään kuin taloudellisista lähtökohdista tällainen ratkaisu, että voitaisiin Kelan rahoitusta parantaa. Kansalaisen ja potilaan kannalta, joka joutuu esimerkiksi liikenneonnettomuuteen, tilanne on se, että vakuutusyhtiöt katsovat, että ne ovat jo maksaneet maksunsa, eivätkä hyväksy sitä, että potilas kävisi esimerkiksi vakuutusyhtiön maksamana yksityisen röntgentutkimuslaitoksen, kuvantamislaitoksen, asiakkaana esimerkiksi näitä mainittuja magneettikuvia hakemassa ja saamassa. Ne ovat erittäin kalliita. Potilas maksaa omavastuuosuuksia esimerkiksi 300 euron verran kuvausta kohti, ja näin ollen kysymys on merkittävistä summista. Tämä asia nyt sitten hiertää ihan sitä käytännön potilastoimintaa.