Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt teille sitten avautuu mahdollisuus ruotia vaihtoehtobudjettiamme, jonka luovutin äsken kyselytunnilla valtiovarainministerille. Kaikki seuraavat kymmenen lakialoitetta kuuluvat tähän kokonaisuuteen, johon kuuluu myös 33 talousarvioaloitetta ja yksi toimenpidealoite, ja nyt voitte vapaasti haukkua, kritisoida ja myös kehua, jos haluatte.

Tämä vaihtoehtobudjetti on tulojen ja menojen suhteen tasapainossa, ja sen voisi sanoa pähkinänkuoressa: lapsiperheet, ympäristö ja rakenteellinen työttömyys. Ensimmäinen lakialoite, johon nyt pitää keskittyä, liittyy juuri rakenteelliseen työttömyyteen ja siihen, mitä sen ympärillä pitäisi tehdä, jotta voisimme jollain lailla saada kaikki ihmiset töihin eikä niin, että nyt suurin osa joutuu odottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa, jos haluaa olla mukana pyörittämässä pyöriä.

Ongelmahan on siinä, että meidän olisi pitänyt puuttua rakenteelliseen työttömyyteen jo aikaisemmin, silloin kun meillä oli enemmän löysää rahaa valtion budjetissa. Nyt on koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa, kun rahaa ei tahdo löytyä enää, vaikka kuinka etsittäisiin. (Ed. Ala-Nissilä: Silloin kun vihreät olivat hallituksessa!) Rakenteellisessa työttömyydessä erityisen vaikea ongelma on pienipalkkaisten mahdollisuus saada töitä, eli niiden ihmisten, joiden koulutustaso tai muuten tietotaito tai ylipäätään osaaminen on sellaista, ettei siitä olla vielä valmiita maksamaan niin isoja palkkoja kuin pitäisi. Miten me voimme houkutella, että myös pienipalkkaisia ihmisiä palkataan erinäisiin työtehtäviin? Silloin on erittäin tärkeää se, että voidaan elää sillä palkalla ja elää ihmisarvoista elämää. Jos me emme voi nostaa palkkoja, jos siihen ei löydy yrityksissä tahtotilaa, koska se ei kannata yritykselle, niin toinen keino on sitten verotuksen keinoin vaikuttaa siihen, että näitä ihmisiä palkataan töihin.

Valtion taholta tätä ei enää oikeastaan voida jatkaa, koska tällainen ihminen ei maksa valtiolle veroa lainkaan, sillä hänen palkkansa on jo niin pieni. Eli silloin mennään kunnan puolelle. Mehän kaikki tiedämme, että jos kunnalta viedään rahaa eli nipistetään kunnallisveroa, niin lopputulos on huonot palvelut kuntalaisille. Tästä me kaikki tiedämme, että sitä ei kukaan halua, ei kerta kaikkiaan kukaan. Jo tällä hetkellä joudutaan monessa kunnassa nostamaan kunnallisveroa, mikä ei ole oikea tapa hoitaa rakennetyöttömyyttä.

Sen takia me vihreät nyt esitämme teille kaikille, että voisimme vähän vilkaista muihin maihin etsiäksemme mallia, mitä voimme tehdä rakenteelliselle työttömyydelle, ottaa edes pienen askeleen oikeaan suuntaan. Silloin tällä hetkellä toimivimmat mallit löytyvät Ranskasta ja Alankomaista. Siellä ollaan menossa siihen suuntaan, että valtio tulee vastaan tavallaan negatiivisella tuloverolla. Me esitämme nyt, että jos ansiotulot ovat alle 10 750 euroa vuodessa, niin valtion tulovero olisi miinus 100 euroa eli negatiivinen. Tämän jälkeen rajavero on 12,7 prosenttia. 11 600 euron tulojen kohdalla esitys yhtyy taas hallituksen esityksen mukaiseksi.

Valitan, että meillä on pieni tekstinkäsittelyvirhe esityksessämme. Me olemme liikaa tottuneet luottamaan hallitukseen, ja sen vuoksi meillä on ensimmäisessä sarakkeessa väärä numero, meillä on suoraan hallitukselta kopio. Mutta tämä on se, mikä siinä on taka-ajatuksena, eli näissä pienissä tuloissa valtio maksaisi tämän hyvityksen, ei kunta, vaan valtio. Alentaisimme kaikkein pienimpien palkkojen verotusta tällä tavalla ja se tulisi valtion kassasta eikä missään nimessä kunnilta. Jos joku nyt tässä pelkää, että me salakuljetamme meidän rakastamaamme perustuloa, sitä emme tee tässä tilanteessa, vaikka mielellämme muuten sen tekisimme, mutta tämä on nyt semmoinen pieni askel, jonka toivomme kaikkien voivan hyväksyä sen takia, että tässä ei ole suurta, dramaattista muutosta. (Ed. Ala-Nissilä: Ei pidä salakuljettaa, voi sen ihan normaalistikin kuljettaa!)

Tässä on vain se nyt ajatuksena, että jos ihminen ei maksa edes kunnallisveroa, niin silloin hän ei hyödy tästä. Silloin ei voi myöskään kunnallisverosta vähentää mitään, jos ei maksa kunnallisveroa. Tämän takia tämä ei ole perustuloa, vaan tämä on pienipalkkaisten töiden helpottamista. Se, mikä on erittäin tärkeää, on se, että tämä pitää jo etukäteen kertoa kaikille ääneen, että tämä on valtion kantama vastuu, ettei vaan taas käy, niin kuin olemme tottuneet, että kunnat kokevat, että niiden kukkarolla käydään aina, kun halutaan tehdä joitakin muutoksia veroasteikoissa, eikä sitten korvata.

Tämän esityksen jälkeen pienipalkkaista työtä olisi houkuttelevampaa ottaa vastaan. Jos esitys hyväksytään ja otetaan myös huomioon tuponeuvotteluissa, voi myös käydä niin, että näitä pienimpiä palkkoja ei tarvitse nostaa, koska niitä tullaan vastaan verotuksessa. Silloin on myös helpompi löytää tällaisia työpaikkoja markkinoilta eli vähemmän koulutetut saisivat helpommin töitä kuin tällä hetkellä.

Muuten tuponeuvotteluihin toivon myös laadullisia parannuksia, että pätkätyöt ja naispalkkalisä otettaisiin huomioon. Nyt on erittäin tärkeät hetket taas meidän maassamme, kun kolmikanta kokoontuu. Silloin toivomme todellakin, että ajatellaan kokonaisuutta eikä vain itsekkäästi omaa voittoa.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Anderssonilla oli kunnioitettava yritys vaikuttaa veropolitiikkaan siten, että voitaisiin työllisyyttä edistää. Tämä edustaa toki niin sanottua myöhempää herännäisyyttä: ollessaan hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Andersson ei käyttänyt tällaisia puheenvuoroja, mutta nyt on tapahtunut myönteistä kehitystä.

Mielestäni kuitenkin, kun puhutaan työllisyydestä, ehkä vielä oleellisempana nyt pitäisi nostaa esille nämä työnantajamaksut. Tässä suhteessa toissa viikolla tuli julkisuuteen Vihriälän—Holmin-malli siitä, miten voitaisiin työnantajamaksuja matalapalkka-aloilta leikata ja porrastaa. Se kannattaisi nyt nostaa myöskin voimakkaasti keskusteluun. Sinällään en torju kuitenkaan tätä ed. Anderssonin hyvää, joskin myöhäisherännäisyyttä edustavaa yritystä.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloite on sinänsä hyvä, mutta niin kuin ed. Ala-Nissilä totesi, tämäkään aloite ei alenna työn hintaa, eli Suomessa ongelma on siinä, että työn hinta on liian kallis. Tärkeämpää kuin miettiä, mitä yksilö maksaa veroja, on miettiä sitä, millä tavalla luodaan työpaikkoja. Silloin nämä keinot liitännäiskulujen pienentämiseen ovat kaikkein tärkeimmät. Vaikka aloite sinänsä on hyvä, niin meidän on löydettävä keinot siihen, että työn hintaa saadaan alennettua. Se on olennainen ongelma myöskin rakennetyöttömyydessä.

Janina Andersson  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työnantajamaksut ovat erittäin tärkeä asia, ja pohdimme myös vakavasti niitä, mutta se tulee vielä kalliimmaksi, ja kun meidän vaihtoehtobudjettimme on tosiaan tasapainossa, niin meidän oli pakko löytää rahoitus kaikkeen ja tämä muutos sai jäädä odottamaan. Tämä on pienempi askel, mutta askel oikeaan suuntaan. Sillä kyllähän tulee halvemmaksi työnantajalle, jos ei tarvitse palkkaa nostaa, vaan tullaan vastaan verotuksessa. Ehkä pienipalkkainen ihminen ottaa vastaan työn sen takia, että hän voi sillä elää, koska hän ei joudu maksamaan veroa. Kyllähän silloin palkka on vähempi summa myös työnantajalle ja on helpompi ottaa vastaan töitä.

Satu  Hassi  /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelmahan rakenteellisessa työttömyydessä, yksi perusongelma, on nimenomaan ero sen hinnan välillä, jonka työn tilaaja joutuu maksamaan työstä, ja sen rahan välillä, minkä työntekijä saa käteensä. Tämä vihreiden ehdotus korjaa nimenomaan tätä eroa, ja vaikka se ei sillä samalla hetkellä, jos se hyväksyttäisiin, alenna olemassa olevien työntekijöiden kustannuksia työnantajan kannalta, niin totta kai se heijastuisi seuraavissa tuponeuvotteluissa sitten siihen palkkatasoon, mitä työntekijäpuoli vaatii, eli vähintäänkin vuoden kahden sisällä se heijastuisi myöskin työnantajan kustannuksiin.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Anderssonin esitys on todella oikea, ei vain oikean suuntainen vaan ihan hyvä sinänsä. Mutta tuohon ed. Anderssonin puheenvuoroon haluaisin vastauspuheenvuorona todeta sen, että kyllä mielestäni työnantajien olisi myöskin nostettava näitä pienimpiä palkkoja. Siis totesitte, että ehkä ei tarvitsisi nostaa, jos on tämä negatiivinen verotus käytännössä, joka merkitsee 100:aa euroa vuodessa. Mielestäni ne ovat niin pieniä Pääkaupunkiseudun kulujakin ajatellen, että molempia tarvitaan.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todella on tärkeää käydä keskustelua tästä pienituloisten verotuksen keventämisestä työllisyyssyistä jo senkin takia, että tulopoliittisessa pöydässä nämä ajatukset eivät tahdo mennä lävitse, vaan siellä tahtoo se kevennys mennä hyvin tasaisesti veroasteikon kaikkiin osiin, ja tässä tilanteessa, jolloin rakenteellinen työttömyys on näin iso, se on huono asia. Mutta kyllä minä uudestaan nostaisin työnantajamaksut esille. Kannattaa lukea tämä Holmin ja Vihriälän työ, erityisesti sen perustelut, joissa todetaan, että Suomessa erityisesti huonosti koulutettujen työntekijöiden työttömyys on suhteellisesti ottaen kaikkein suurin kaikista EU-maista, ja todetaan, että tehokkain keino sittenkin on tulla työnantajamaksujen kautta tähän ongelmaan. Toivon, että vihreät kun jatkossa suunnittelevat talouspolitiikkansa, myöskin tämän puolen ottavat esille.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anderssonin kantaan siitä, että tämä vähennys vaikuttaisi halukkuuteen ottaa työpaikka vastaan: Tilanne on kuitenkin se, että ihminen ajattelee sen palkkanauhansa kautta, sen, mitä jää lompakkoon. Aika vaikea on kuvitella, että työntekijä pystyisi laskemaan, kuinka paljon tämä vähennys vaikuttaa reaaliansioihin, reaaliostovoimaan. Minä en valitettavasti pysty näkemään sitä, että tällä keinolla väki saataisiin ymmärtämään, että on järkevämpää ottaa työpaikka vastaan, kuin sillä tavalla, että nimellispalkka on hiukan korkeampi.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yritin etsiä tästä lakialoitteesta jonkinlaisia kustannusvaikutuksia, kun ed. Andersson kertoi, että tämä on tasapainotettu budjetissa, mikä tämän veroasteikon hintalappu tällä hetkellä olisi. Toisekseen, kerroitte myöskin, että tätä vähennystä eivät pääsisi hyödyntämään ne ihmisryhmät, jotka eivät tällä hetkellä maksa kunnallisveroa ollenkaan. Tietääkseni tämä summahan on vanhoissa markoissa vain 15 000 markan paikkeilla. Minua kiinnostaisi se erittäin laaja joukko, joka tällä hetkellä maksaa pelkästään kunnallisveroa esimerkiksi 7 000—8 000 euron vuosiansioista osa-aikatyöstä ja joka ei pääse ollenkaan tämän asteikon piiriin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen varmaan erittäin epäselvä puheessani. Juuri heitähän tämä koskee, juuri niitä, jotka maksavat pelkästään kunnallisveroa, ja joita ei voida auttaa valtion veron alentamisella. Kuntavero tulee pois heiltä ja valtio maksaa sen, että sitä ei kunnan kukkarosta viedä pois.

Sitten tämä, mitä se maksaa: 20 miljoonaa euroa tämä vähentäisi valtiolta rahaa, ja meidän vaihtoehtobudjetissamme meillä on rahoitus: se tulee energiaveroista, etenkin teollisuuden energiaveroista, jäteverosta ja harmaan talouden vastustamisesta. Meillä on tässä kaikki ... (Välihuuto) — Voitteko mennä Internetiin ottamaan, minulla on niin vähän enää jäljellä näitä kopioita. Netistä saa meidän vaihtoehtobudjettimme. Voitte katsoa oikein tarkkaan, mistä kaikki tulee.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä vaiheessa vaalikautta muistaakseni täältä puhujakorokkeelta saa puhua yli kolme minuuttia.

Ensinnäkin ed. Ala-Nissilän aloittamaan keskusteluun. Hän jo ehti poistua, mutta jatkaisin siitä, mitä ed. Andersson puhui työnantajamaksujen porrastamisvaatimuksista. Olemme ed. Aulan kanssa käyneet budjetin lähetekeskustelussa tästä debattia, jossa olemme olleet hyvin samaa mieltä sekä ongelmasta että ratkaisusta, eli todellakin tarvitaan seuraavaan hallitusohjelmaan myös tätä nyt esitettyä suurempi rakenteellinen muutos koskien porrastettuja sosiaalikuluja tai sivumaksuja ylipäätänsä. Mutta me molemmat rohkenimme tuossa keskustelussa — ja toivon, että keskustalaiset ylipäätänsäkin lähtevät tähän keskusteluun mukaan — myöntää myös, että aluksi todella riittävästi työllisyysvaikutuksia aikaansaava rakenteellinen uudistus tekee ison gäpin budjettiin. Se on iso riskinotto, se on iso sijoitus tulevaisuuteen, mutta kyseessä on valtavat summat kattamatonta menoa lyhyellä aikavälillä, mahdollisesti jopa kolmen neljän vuoden budjetin ajan, ennen kuin se rupeaa maksamaan itseään takaisin.

Juuri sen takia tulin paitsi tukemaan ed. Anderssonin puhetta ja ed. Soininvaaran hyvää aloitetta myös puhumaan laajemmin ja nyt puhun myös salin vasemmalle laidalle ja olen iloinen, että ed. Peltomo on paikalla, koska hän on myös ay-ihmisiä. Nimittäin tämän kaltainen iso rakenteellinen uudistus, joka tekee vielä loven budjettiin alkuvaiheessa, ei tässä korporatiivisessa sopimusyhteiskunnassa sen hyvine ja ehkä välillä vähän kriittisinekin puolineen tule onnistumaan ilman laajaa yhteistyötä. On aivan mahdotonta kuvitella, että jos tästä rakenteellisesta uudistuksesta on laajat vastakkainasettelut ja esimerkiksi jos ay-liike kokee sen saman kaltaiseksi peikoksi, kuin aikoinaan esimerkiksi työreformia vastaan ja sen puolesta linnoittauduttiin, näitä tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia ei voi tehdä. Rohkenenkin sen takia toivoa ja pyytää, että mahdolliset ideologiset miinat tässä asiassa vältettäisiin ja pystyttäisiin keskustelemaan yli puoluerajojen siitä, millä tavalla me voimme vähentää sitä työttömyyttä, jota ei koulutuksella voi vähentää.

Olen ollut hyvin huolissani siitä, että nyt vaalien alla näyttää olevan muodostumassa kummallinen, ideologisesti väritetty, mielestäni keinotekoinen vastakkainasettelu työllisyyspolitiikassa, että toiset haluavat budjettiin lisää työllisyyskoulutusrahaa ja ehdottomasti vastustavat rakenteellisia uudistuksia, joilla niin sanottu vähätuottoisa työ tulisi houkuttelevammaksi, kysyntä kasvaisi ja tulisi lisää työpaikkoja. Vastaavasti salin oikealta laidalta tunnutaan pilkkaavan työvoimakoulutusta myös niiltä osin, kuin se aivan selvästi on ollut tarpeellista ja johtanut onnistuneisiin työllistymistarinoihin. Me tarvitsemme näitä molempia, ja tämä vastakkainasettelu on isänmaalle tuhoisaa ja tulee ylläpitämään nykyistä rakennetyöttömyyttä, joka maksaa meille tänäkin päivänä yhtä paljon kuin maksaisi 100 000 koulutetun, pääsääntöisesti nykypäivänä naisen, palkkaaminen sairaanhoitajaksi tai opettajaksi kuntasektorille. Ne puuttuvat 100 000 työpaikkaa, joihin meillä on kaiken lisäksi työntekijöitäkin, johtuvat siitä, ettemme ole pystyneet ratkaisemaan rakenteellisen työttömyyden ongelmaa.

Toinen tämän lakialoitteen hyvä puoli, vaikka tämä on vasta varovainen tässä ja nyt toteutettavissa oleva realistinen rakenneuudistus uusien työpaikkojen puolesta, on se, että tämä kunnioittaa perustuslaissa säädettyä kunnallista itsehallintoa. Peruslakivaliokunta käsittelee parhaillaan sekä yhteisöveroasiaa että tätä hallituksen vähennysmallia, enkä pelisääntöjen mukaisesti voi asiantuntijakuulemisesta kertoa, mutta sanonpahan vain, että käsitykseni mukaan myös julkisuudessa esiin tullut syy siihen, miksi valtio on taas kerran käynyt kuntien kukkarolla, on ollut se, että ideologisista syistä ei ole nähty, että valtionverotuksessa voidaan tehdä tällainen ratkaisu kuin tässä lakialoitteessa eli niin sanottu negatiivinen tuloveroratkaisu. Käytännössä ehdotus pienipalkkaisen työntekijän näkökulmasta on aivan sama, mutta kunnallista itsehallintoa suojataan, kuntien mahdollisuuksia suunnitella, hoitaa talouttaan kunnolla suojataan, koska kieltämättä nyt hallituksen esityksen mallissa on suuri epäoikeudenmukaisuus varsinkin niitä kuntia kohtaan, joissa on paljon pienipalkkaista, välillä pätkätöissä olevaa väkeä.

Ed. Lehtimäelle vielä kerran haluaisin sanoa, että nyt vielä kerran miettisitte sitä, osaako tavallinen työntekijä, joka suomalaisen koulun on nähnyt, lukea palkkanauhaansa. Luotan kuitenkin siihen, vaikka meidän peruskoulumme osittain päästää läpi jopa ihmisiä, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa, mikä on todella vakava ongelma, että ihmiset osaavat siitä huolimatta arvioida, tuli se sitten verotuksen tai palkankorotuksen kautta, mikä summa on tilillä, mikä näkyy palkkanauhassa. Tämä esityshän nimenomaan edistää sitä, että palkkanauhassa näkyy entistä suurempi summa, tilillä näkyy entistä suurempi summa.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, toteaisin, kun täällä puhuttiin muun muassa Pääkaupunkiseudun kustannuksista, että mikään palkka- ja veroratkaisu ei tule tätä ongelmaa hoitamaan, jos me emme onnistu tekemään parempaa asuntopolitiikkaa. Semmoista tupopöytää, semmoista budjettiriihtä ei löydy, jolla vähätuottoisen työvoiman ongelma ratkeaisi niin, että sillä voisi nykyisillä asumiskustannuksilla Pääkaupunkiseudulla asua.

Jouni  Lehtimäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Braxille tilinauhan lukemisesta vielä: Minäkin haluan uskoa siihen, että suomalainen osaa lukea ja myöskin tuntee numerot, mutta niin kuin ed. Brax tietää, tilinauhassa näkyvät ennakkoverotuksen mukaiset luvut ja vuosittain käydään kerran läpi, mikä on kokonaisvaltionverotus. Tämä vähennyshän lasketaan lopullisen verotuksen yhteydessä, jolloin palkansaaja ei näe reaalitulomuutostaan jokaisen palkkanauhan yhteydessä.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax oli puheenvuorossaan aivan oikeassa siinä, että keskustelussa työttömyyden vähentämisestä pitäisi luopua turhasta ideologisesta vastakkainasettelusta ja todella keskustella rakentavasti erilaisista vaihtoehdoista. Mutta ennen kaikkea tarvitaan sitä rohkeutta, jota ed. Braxkin puheenvuorossaan peräänkuulutti. On selvää, että hallitukselta on tämä rohkeus puuttunut. Mieluummin on tyydytty maksamaan työttömyydestä miljarditolkulla markoissa, ja jos laskee monen vuoden osalta, myöskin miljarditolkulla euroissa, kuin aktiivisesti etsitty keinoja. Juuri täällä jo mainittu Holmin—Vihriälän-malli on erittäin hyvä esitys. Se jonkin verran toki maksaa ja tuo valtion budjettiin lyhyellä tähtäimellä vajetta mutta pitkällä tähtäimellä varmasti maksaa itsensä takaisin.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Brax on varmaan ihan oikeassa monissa asioissa, mitä hän puhui, mutta yksi häneltä jäi minusta kuitenkin pois. Tukityöllistäminen yhä edelleen niillä seuduilla, missä muita mahdollisuuksia ei ole, pitäisi kuitenkin pitää yhtenä merkittävänä toimenpiteenä. Siitä on kuultu kyllä tuolla työasioissakin ihan riittävästi asiantuntijoita. Pohjoisesta eilen kuultiin ihmistä ja Pohjois-Karjalan työvoimatoimiston yhtä päällikköä kuultiin viime viikolla.

Tässä hommassa on tapahtunut semmoinen fiba, kun tämmöinen joidenkin mielestä hieno asia on tapahtunut, jotta valtion tukityöllistämistä on vähennetty. Monissa paikoissa, kun yksityinen sektori ei työllistä, se on aiheuttanut hirveän ongelman. Se on kuitenkin vielä yksi toimenpide. Siihen ei välttämättä tämä verojuttukaan päde, koska siellä ei niitä uusia, ei pieni- eikä isopalkkaisia, mahdollisuuksia ole olemassa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Veroprosentti voidaan laskea ja arvioida etukäteen, koska kun annetaan verokortti, silloin otetaan arvioinnissa huomioon voimassa oleva lainsäädäntö, joten kyllä se näkyy tilinauhalla.

Rohkeutta tarvitaan, aivan niin kuin sanottiin, mutta sen lisäksi tarvitaan luottamusta. Ihan oikeasti meidän täytyy nöyrästi suhtautua myös siihen, että ammattiyhdistysliike, joka näitä pienipalkkaisia ihmisiä edustaa, luottaa näihin järjestelmiin ja että heillä ei ole turhia pelkoja siitä, että tämän kaltaiset verojärjestelyt pidemmän päälle laskisivat nykyisiä keski- tai siitä pienempiä palkkoja alemmas. Tarvitaan siis sekä rohkeutta että luottamusta.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt eduskunnalla on käsiteltävänä hallituksen budjettiesitys, kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti ja vihreiden vaihtoehtobudjetti. Puuttuu enää keskustan koottu ja katettu näkemys. Sitä tietysti mielenkiinnolla varmasti odotamme. (Eduskunnasta: Kaikki!) — Kaikki odotamme.

Olen käynyt vihreiden vaihtoehtobudjetin läpi ihan kohta kohdalta, ja siitä on annettava tunnustus. Siinä on tietysti valtavan paljon hallituksen esityksen mukaisia kohtia, joten siinä on vähän enemmän työtä käydä läpi. Loppujen lopuksi muutoksia on suunnilleen sama määrä kuin kristillisdemokraateilla. Meidän esitykseemme on otettu vain 15 muutosta sisältävää kohtaa perusteluineen ja saatu esitys varsin tiiviiseen, lyhyeen muotoon. Vihreille on annettava tietysti täysi tunnustus tästä työstä. Se on sellaista politiikantekoa, joka tuo uskottavuutta, vahvuutta ja perusteltuja vaihtoehtoja käsittelyn pohjaksi. Tätä linjaa pitäisi jatkaa ja myös oppositioryhmille, pienemmillekin, turvata resurssit tällaiseen työhön.

Arvoisa puhemies! Tässä on todella nyt kymmenen lakialoitetta, jotka on vihreiden ryhmän toimesta jätetty ja jotka kaikki perustuvat tähän vaihtoehtobudjettiin, eli näin menetellen päästään nyt tässä vähän katsomaan kokonaisuutta. Valitettavasti tämä puheenvuoron sisältö ei saa käsitellä niitä kaikkia, koska ne ovat erillisinä lakeina eivätkä yhtenäisenä pakettina. Tässäkin eduskunnan työmenetelmiä voitaisiin kehittää niin, että nämä vaihtoehtobudjetit jatkossa voitaisiin käsitellä ihan kokonaisina ja sillä tavalla katsoa, miten ne katetaan, mitkä ovat eri veromuodot ja menokohteet, jotka näihin sisältyvät. Mutta nyt ei siihen ole mahdollisuutta, ja jos sitä yrittäisin, puhemies minua aiheellisesti ja lakien mukaan nuhtelisi.

Arvoisa puhemies! Tämä veroasteikkolaki on mielenkiintoinen ja sisältää todella uuden avauksen tällaisena lakialoitteen muotoon kirjoitettuna. Ensimmäinen ajatus toki on se, että tässä on noin kolmellekymmenelle riville kirjoitettu perustelut tälle varsin radikaalille ja pitkälle menevälle avaukselle, joka tähän esitykseen sisältyy. Sen tähden, että perustelut ovat näin tavattoman lyhyet ja nuukat, tässä jää tavattoman paljon kysymyksiä auki. Siinä suhteessa ilmeisesti tämä on nyt käsiteltävä lähinnä avauksena eikä varsinaisena, ehkä riittävän vakavasti otettavana yrityksenä verotuksen suunnan ja työllisyyden parantamisen alkiona.

Negatiivinen valtionvero on asia, josta on käyty aikanaan enemmänkin keskustelua, mutta ikävä kyllä vihreätkään eivät hallituksessa ollessaan, lähes kahdeksan vuoden aikana, tuoneet sitä koskaan käsittelyyn. Ehkä sitä joku jarrutti, mutta he eivät kuitenkaan saaneet siellä mitään aikaiseksi vaan nyt tässä vaiheessa ovat tuoneet sen vaihtoehtona esiin. Hyvä näin. Näinhän me itse kukin olemme joutuneet aikanaan tekemään.

Kun perustelut ovat lyhyet, viitataan lähinnä vain Hollannin ja Ranskan esimerkkeihin ja sitten perustellaan, että tämä ei kunnallistalouteen vaikuttaisi negatiivisesti, mikä on todella tärkeä asia, niin tässä jää kuitenkin erittäin keskeisiä ja tärkeitä asioita kokonaan unohduksiin.

Ensimmäinen, jota tässä lähtee miettimään, on se, mikä on todella tämän vaikutus valtion verotuloihin. No, siinä on apuna vaihtoehtobudjettikirja, jota vihreät eivät ole jakaneet kaikille. Minä sain sen, kun pyysin. Siellä näkyy, että 20 miljoonaa euroa on tämän vaikutus. Toisaalta siitä voidaan siis myös laskea, jos osaa vähän jakolaskua, kuinka moni pienipalkkainen hyötyisi tästä esityksestä noin suuruusluokaltaan, jos laskelmat paikkansa pitävät, koska tämä enimmäissumma on 100 euroa per vuosi, joka tässä palautettaisiin valtionveroa, jota ei ole koskaan maksanut. 100 euroa per vuosi on runsaat 16 euroa per kuukausi eli 50 markkaa per kuukausi. Se ei kyllä valtavan suuri summa ole. Ymmärrän, että tämä on todella avaus enemmän kuin lopullinen ratkaisu työttömyysongelmaan, rakennetyöttömyysongelmaan. Mutta ei myöskään voida varmasti väittää, että 50 markalla kuukaudessa olisi työllisyyttä merkittävästi parantava vaikutus. Tuskin sillä on sitä lainkaan, mutta uusi avaushan se on siitä huolimatta. Nämä laskelmat työllisyysvaikutuksista, vaikutuksista valtiontalouteen ja ehkä perhepoliittiset kysymykset huomioon ottaen myös tulonsaajiin olisi ollut perusteltua hieman tarkemmin esittää kuin on tehty.

Edelleen palautustapa, se byrokratia, mitä tämän enintään 100 euron palauttaminen näille ihmisille edellyttää. Kun se on vielä porrastettu niin, että — en aivan tarkoin kuullut, mitä ed. Andersson mainitsi prosentista, oliko siinä se virhe — joillekin jouduttaisiin palauttamaan ehkä 5 euroa tai 10 euroa, enintään 100 euroa kuitenkin, niin tämän hoitaminen näille veronpalautuksen saajille vaatii ehkä jonkinmoisen byrokratian. Sen hintaa ei ole varmaankaan ajateltu ollenkaan eikä menettelytapoja. Ehkä se siinä verotuksen myötä menee, koska nämä ovat kunnallisverotuksen alaisia ihmisiä kuitenkin. Mutta näitä kannattaisi vähän miettiä.

Arvoisa puhemies! Viimeinen asia, joka tässä nousee eteen, on se, että tässä yhteydessä olisi paikallaan tutkia vihreitten vaihtoehtobudjetin verotuksen kokonaisuutta. Vihreät esimerkiksi hyväksyvät hallituksen liikennepolttonesteiden verotuksen kiristämisen. Sen lisäksi he esittävät energiaveroihin varsin voimakasta korotusta ja edelleen myös muun muassa jäteveron erittäin rankkaa kiristämistä. Näitten kaikkien sisällä on myös yksityishenkilöiden osalta veronkorotuksia, vaikka pääpaino onkin teollisuudella. Voi tietysti ajatella tässä tilanteessa, olisiko esimerkiksi eräissä pienyrityksissä, joille jäteveron ja energiaveron kiristys tulisi, sen työllisyysvaikutus paljon negatiivisempi kuin ovat tämän esityksen positiiviset työllisyysvaikutukset. Joka tapauksessa se kuuluisa pihtiputaan mummo ei saisi kuitenkaan tätä vähennystä, negatiivista valtion tuloveroa, eikä moni muukaan. Vaikka saisikin sen enintään 100 euroa vuodessa, energiaveroilla, sähkölaskun ja energian hinnan nousulla, matkustuskustannusten nousulla, jätemaksujen nousulla vihreät ovat valmiit keräämään paljon enemmän kuin antavat joillekin tässä takaisin, ja työllisyysvaikutuksetkin jäävät siis hyvin arveluttaviksi, ehkä jopa negatiivisiksi.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä olemassa aika monia kansantaloustieteilijöiden selvityksiä, joiden mukaan nimenomaan pienimpiin tuloryhmiin kohdistuvat veronalennukset, esimerkiksi tällaiset, ovat erittäin tehokas keino parantaa työllisyyttä silloinkin, jos ne rahoitetaan muiden verojen kuten energiaveron nousulla.

Sitten kysymys 5 euron palautuksesta: Käytännössähän nämä ihmiset maksavat kaikki kunnallisveroa. Tilinauhassa näkyisi, että kunnallisveroa on näin ja näin paljon ja valtionveroa esimerkiksi miinus 5 tai miinus 100 euroa, mitä nyt kullekin on, ja kokonaisvero on näiden summa, eli ei se sen monimutkaisempaa ole.

Mitä tulee liikennepolttoaineen veroon, sitä käsittelen seuraavan vihreän lakiesityksen kohdalla lähemmin. Tässä yhteydessä vain sanon sen, että meidän mielestämme on hyvin onnetonta, että hallituksen energiaverolakiesitys nostaa juuri sitä osaa energiaverosta, joka vähiten vaikuttaa ilmastomuutoksen (Puhemies koputtaa) torjuntaan, ja vähiten taas sitä, joka olisi tehokkainta ympäristövaikutusten kannalta.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on monessa suhteessa tervetullut. Ed. Kankaanniemi antoi omalta osaltaan myös tunnustusta tälle aloitteelle ja jopa tälle vihreiden varjobudjetille. Minä kuitenkin kiinnitin ed. Kankaanniemen puheessa huomiota siihen, että hänkin sotkeutui nyt ehkä vähän tarpeettoman yksityiskohtaiseen kritiikkiin tässä asiassa, koska minusta tämän asian merkitys tulevaisuuden kannalta on niin suuri, että minä toivoisin todella, niin kuin ed. Brax edellä peräänkuulutti, että me löytäisimme nyt aitoa keskustelua tältä alueelta. Nimittäin jos ajatellaan sitä vastuullisuuden kolmiota, jota vastaan joudutaan tulevaisuudessa tekemään ratkaisuja, kolmiota, jonka yksi sivu on ikääntyvän väestön aiheuttamat kustannukset, yksi sivu on työllisten määrän aleneminen ja yksi sivu on kansainvälisen verokilpailun kiristyminen, silloin tarvitaan todella merkittäviä muutoksia, että me saamme tälle vähemmän koulutetulle, matalamman palkan työvoimalle myös työtilaisuuksia Suomessa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Positiivisena todella pidän sitä, että tämä ehdotus on lakialoitteena täällä. Mutta ehkä siinä puheenvuoroni kritiikkimäisessä osassa heijastuu hieman se menneisyys, kun olin Ahon hallituksen veropoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä. Silloin uudistettiin lähes kaikki verolainsäädäntö, osa erinomaisen onnistuneesti, niin kuin pääomaverojen verouudistus jne.

Kun siellä tulee niitä käytännön ongelmia ja myös erilaisten vaikutusten arviointeja esiin, niin ehkä tulee etsittyä niitä ongelmakohtia jo tässä vaiheessa, mutta en todellakaan halua tätä tällä kritiikillä sinänsä tyrmätä. Minusta olisi hienoa, jos saataisiin maahan hallitus, joka tarttuisi todella näihin asioihin eikä unohtaisi ja ajaisi niitä sivuraiteille, niin kuin Ahon, korjaan: Lipposen, hallitus nyt on tehnyt kahdeksan vuotta. (Naurua)

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa puhemies! On syytä tyydytyksellä tervehtiä kaikkia niitä aloitteita ja esityksiä, jotka tähtäävät työttömyyden alentamiseen ja erityisesti pitkittyneen rakennetyöttömyyden alentamiseen.

Itse kuitenkin yhdyn hyvin pitkälle siihen ajatteluun, mitä ed. Kankaanniemi omassa puheenvuorossaan, siinä kriittisemmässä osiossa, esitti. En usko, että tämän tyyppisellä maksimissaan enintään 50 markan tuella merkittävästi rakennetyöttömyyttä alennetaan.

Hyvänä puolena tässä esityksessä näen sen, että siinä lähtökohtana on kuitenkin, että alennuksia ei kaadeta kuntien maksettavaksi, niin kuin yleensä, useampana vuonna aikaisemmin, on tapahtunut.

Myönteisenä näen myös sen, että tämän toteutuminen mahdollisesti osittain edesauttaisi niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen siirtymistä. Nythän on niin, että monet, jotka joutuvat pienistä tuloistaan maksamaan kunnallisveroa, joutuvat hakemaan käytännössä toimeentulotukea vähintään vastaavan määrän. Sen näen kaikista positiivisimpana puolena tässä esityksessä, mutta en usko, että sillä rakennetyöttömyyteen merkittävää vaikutusta on.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Polven epäilyyn siitä, että tämä on liian pieni: Otan tiedon riemumielellä vastaan. Jos löytyy todellakin yhteistä kykyä ottaa riski, sijoittaa tulevaisuuteen ja tehdä tätäkin merkittävämpiä, suurempia, rakenneuudistuksia tähän suuntaan ja jos siihen on valmiutta myös vasemmalla laidalla tätä salia, niin se on kyllä isänmaan voitto. Se olisi todella hyvä, jos niin onnistuttaisiin tekemään.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on aika lyhyt puheenvuoro, mutta tulin varmuuden vuoksi korokkeelle, etten panikoituisi ja joutuisi hosumaan.

Mielestäni pitäisi sen ideologisen rintaman löytyä siinä, että meillä työttömyys on liian korkealla tasolla. En usko, että kukaan on täällä sellaista mieltä, että löytyy joku yksi temppu tai yksi uudistus, jolla me voimme voittaa työttömyyden, puhumattakaan sitten siitä, mikä on sen työttömyyden rakenteellinen osa. Ed. Brax otti täällä puheenvuorossaan esiin vasenta ja oikeaa laitaa mielestäni aika tasapainoisesti ja järkevästi.

Itse uskon, että se, että saisimme voitettua työttömyyden, vaatii aivan varmasti monenlaisia erilaisia toimenpiteitä, joista osa koskee verotuksen rakennetta, osa varmasti koskee koulutusta, koska pitkäaikaistyöttömistä niin suuri osa on ihmisiä, joilla ei ole koulutusta.

Olen seurannut sitä keskustelua, mitä on käyty tästä ministeri Filatovin esittämästä sosiaalisten yritysten mallista. Mielestäni siinä näyttää olevan monia hyviä puolia.

Aika monet tutkimukset ovat ottaneet esiin sen, että työnantajamaksujen porrastaminen olisi yksi tehokkaimmista keinoista edistää sitä, että yritykset työllistäisivät ihmisiä.

Usein on ollut keskustelussa myös se, että arvonlisäveron alaraja tulisi porrastaa ja tämä myös auttaisi pieniä yrityksiä.

Eli aivan varmasti on niin, että jos haluamme ratkaista työttömyysongelmaa ja rakenteellista työttömyyttä, niin näiden keinojen valikoiman tulee olla monipuolinen.

Tämä esitys, mikä tässä on nyt veroasteikkolaiksi, on toisaalta ehkä mieto, mutta kuten täällä on tullut esiin, myös ajattelutavaltaan radikaali. Mieto se on siinä mielessä, että siinähän oikeastaan vaan esitetään sitä, että ... Niissä painotuksissa, mitä Lipposen hallitusten aikana on tehty pienipalkkaisten tulojen verojen alentamiseen, pienituloisten veroja on prosentuaalisesti pyritty alentamaan enemmän kuin suuripalkkaisten, mutta nämä alennukset on tehty kunnallisveron verovähennyksinä. Tässä salissa kaikki varmaan erittäin hyvin tuntevat sen keskustelun — niin monet täällä ovat kunnallisia päättäjiä — ja tietävät, mihin ongelmiin tämä on johtanut ja miten epäoikeudenmukaisiksi kunnat ovat kokeneet nämä valtion tekemät ratkaisut.

On totta, että varmaan ideologinen pelote tässä esityksessä on, kun siinä tavallaan on tämä negatiivinen tulovero, mutta että sehän ei sitä reaalisesti olisi, koska kysymys olisi ihmisistä, jotka maksavat vain kunnallisveroa. Toisaalta esimerkiksi Ranskassa tällainen on käytössä. Se on otettu käyttöön juuri niistä ongelmista johtuen, mitä tällaisessa mallissa, mitä meillä on toteutettu, on ollut. Ehkä kysymyksessä ei sittenkään pitäisi olla niin kummallisen tai pelottavan asian, ettei tähän tosiasiassa voisi mennä. Totta kai toteutettaessa tämä varmaan sitten vaatisi verohallinnon kommentit, mutta että ei tässä teknisesti pitäisi olla mitään niin ihmeellistä, etteikö tällaista järjestelmää varmasti pitäisi luoda — kommenttina ed. Kankaanniemelle.

Arvoisa puhemies! Lisäksi ehkä näistä kysymyksistä, mitä ed. Kankaanniemi otti esiin. Hän oikeastaan hyvin kuvaili sitä, mikä vihreällä ryhmällä toki on ollut tässä veropoliittisena ajatuksena: Meidän ajatuksemme kyllä on juuri se, että pyrimme eri tavoin alentamaan työhön kohdistuvaa verotusta, mutta meille se tarkoittaa sitä, että jossain muualla resursseihin kohdistuva verotus voi nousta. Sitä me omassa piirissämme olemme kutsuneet vihreäksi verouudistukseksi. Kaikki eivät kutsu sitä siksi, mutta kuten ed. Hassi totesi, tällaisella verotuksen rakenteen muuttamisella on kyllä näytetty olevan kokonaisuudessaan positiivisia työllisyysvaikutuksia monissa tutkimuksissa.

Kuitenkin sen, mitä me tässä vaihtoehtobudjetissa kokonaisuudessaan keräämme veroja, me kyllä kaiken jaamme pois. Ed. Kankaanniemen kritiikistä saattoi saada sellaisen kuvan, että jättäisimme jotain jonnekin säästöön tai taskuun, mutta kyllä se kaikki sitten menee joko tähän veronalennukseen tai niihin ikään kuin sosiaalipoliittisiin uudistuksiin, mitä olemme tässä meidän varjobudjetissamme halunneet tehdä, jossa lähinnä on kysymys sitten tulonsiirroista lapsiperheille.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeiseksi olisin sanonut sen, että kun tässä keskustelussa on tullut esiin, että tämä 100 euroa vuodessa ei ole mitenkään valtavan suuri summa, niin sinänsähän samalla tavalla kuin esimerkiksi kunnallisveron ansiotulovähennystä on korotettu monena vuonna peräkkäin ja veronalennuksia näin kohdistettu pienituloisiin, tätäkin alentamista voisi jatkaa ja tätä ikään kuin valtionveron negatiivista summaa voisi nostaa eli tätä mallia voisi käyttää useana vuotena niin, että siitä itse asiassa sitten pidemmällä aikavälillä kertyisi isompi summa ihmisten käyttöön.

Juha Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On miellyttävä havaita, että oppositiopuolue vihreiden ja vähän pitempiaikaisen oppositiopuolueen keskustan perusnäkemyksissä on paljon yhteistä. Olemme täällä nyt keskustelemassa tästä alhaisen tuottavuuden työn ja ylipäätään työn verotuksen korkeudesta. Ed. Sinnemäkikin totesi, että yhdellä tavalla ei tätä voida ratkaista.

Me olemme painottaneet työnantajan sivukulujen alentamista. Teillä on tässä edessänne pienipalkkaisen työn tuloverotuksen alentaminen. Minä nostan tähän kuvaan myös sen, että meillä arvonlisäverojärjestelmä rasittaa työn tulosten kuluttamista myöskin korkealla veroprosentilla ja johtaa tähän samaan ongelmaan. Pitäisi kai olla niin, että materian kuluttamisen verotus olisi korkeampaa kuin työn kuluttamisen verotus, jolloin tämä työhön (Puhemies koputtaa) kohdistuva kokonaisverorasitus voisi olla alhaisempi.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ansiokkaassa ed. Sinnemäen puheenvuorossa ehkä unohdettiin yksi keskeinen rintamalinja, joka on käsitys talouskasvun merkityksestä työllisyydessä. Tähän saakka on varsinkin sosialidemokraattien mantra ollut se, että talouskasvu sinänsä hoitaa työttömyyden pois, ja vasta viime kuukausina mielestäni pääministerikin on alkanut pohtia ja kyseenalaistaa: että tämä vanha talouspoliittinen dogmi ei pitäisi enää paikkaansa. Nyt olisi siksi hyvä hetki toimia.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuulla keskustan linjauksia, sillä kun me pohdimme vaihtoehtobudjettiamme, niin meillä oli kolme asiaa, joilla pallottelimme: oli työnantajamaksut, arvonlisävero ja tämä kolmas malli. Valitsimme tämän sen takia, että se oli helpoin toteuttaa ja nopeimmin toteutettavissa ja pienimmällä rahasummalla, eli meille kyllä kelpaavat nämä kaikki kolme.

Etenkin palvelualoilla arvonlisävero on erittäin suuri ongelma. Jos ihminen haluaa työllistää itse itsensä, niin jos liikevaihto menee yli 50 000 vanhan markan vuodessa, yhtäkkiä tulee arvonlisävero päälle. Se on monelle hierojalle, kosmetologille, erinäisille ihmisille erittäin hankala asia. (Ed. Korkeaoja: Harmaa talous!) — Ja harmaa talous on myös tästä seurausta.

Olen todella iloinen, jos voimme näitä pohtia, sillä ei meille ole tärkeintä, mikä on kenenkin malli, kenen nimissä. Tärkeintä on, että rakenteelliseen työttömyyteen päästään kiinni niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä oli meidän mielestämme ehkä se kaikkein helpoin malli, mutta mielellämme olemme mukana muissakin malleissa.

Ola Rosendahl /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska toimin verojaostossa niin kuin ed. Sinnemäkikin, olen seurannut tätä keskustelua, koska me joudumme käsittelemään tätä asiaa, kun se tulee sinne. Minä otin esille tässä hallituksen budjettiesityksen, jossa korotetaan ansiotulovähennystä, ja sen vaikutus on huomattavasti suurempi, viisi kertaa suurempi, kuin tämä teidän esittämänne vaihtoehto. Tämän hallituksen esityksen vaikutus on vuositasolla 102 miljoonaa euroa, ja kun se ensi vuonna vaikuttaa 10 kuukautta, niin sen vaikutus on 85 miljoonaa euroa, siis keventäen kunnallisveroa maksavien veroa. Vaikutus on huomattavasti suurempi hallituksen esityksessä kuin teidän.

Tietysti tämä asia vaikuttaa kuntien tuloihin myös 85 miljoonalla markalla. Tämä voidaan sitten korvata nostamalla esimerkiksi valtionosuuksia kunnille. Oikeastaan teidän ideanne on, että tämä automaattisesti korvattaisiin jollain tavalla kunnille, mutta muuta ideaa ei ole minusta koko asiassa.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mehän emme poista hallituksen esittämää apua näihin pieniin palkkoihin, se on siellä mukana, ja mielestäni se on tärkeä hyvä asia. Mutta meidän mielestänne on parempi, että on sellainen malli, jossa tietää tarkalleen, että kunnat eivät joudu kärsimään. Elikkä mieluummin meidän mallia voisi korottaa vaikka 1 000 euroon vuodessa ja kunnat voisivat elää vähän rauhallisemmin kuin näin, että aina joutuu olemaan peloissaan siitä, tuleeko valtio vastaan vai eikö tule. Elikkä voidaan oikeasti tulla vastaan pienempipalkkaisia ihmisiä, ilman että kuntien tarvitsee olla huolissaan siitä, pettääkö valtio vai eikö petä.

Ola Rosendahl /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vain lyhyesti sanoa, että minä ymmärrän, että te siis haluatte rakentaa yhden lisävähennyssysteemin tämän nykyisen päälle. Se on kyllä, niin kuin joku sanoi täällä, huomattavan kallista, ja me olemme yrittäneet pyrkiä pois tällaisista vähennyssysteemeistä, emme pyri rakentamaan uutta, joka ehkä maksaa 20 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä on se riski. Pitäisi keksiä sitten jotain uutta, joka korvaa nykyistä eikä tämän päälle.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kohdin on mahdollista puhua hiukan tämän lakialoitteen vaatimista ja edellyttämistä tuloista eli esimerkiksi tästä jäteverolaista, joka on myöskin tämän päivän listalla lakialoitteena 111. Toteaisin, että kun on ajateltu, että tämä on myös rahoitusta veroasteikkolain muutokseen, niin mielestäni tämä tapa edetä tällä tavalla on aivan oikein, siis se, että viedään jätevero muun muassa yksityisille kaatopaikoille, mikä tällä hetkellä ei toimi. Olen pahoillani todella, että hallitukset eivät ole tähän saakka pystyneet tämän asian eteenpäinviemiseen. Tiedän, että aikaisemmin ministeri Hassi on asiaa yrittänyt kovasti viedä eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, tämä on oikean kaltainen rahoitusmekanismi, mikä tähän työn verotuksen vähentämiseen on tasapainotukseksi haettu, nimenomaan sen vuoksi, että myöskin Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman näkökulmasta se on oikein. Metaanipäästöjen vähentäminen tapahtuisi samoin näillä edellytyksillä, nämä toimet johtaisivat siihen, ja metaani todellakin hyvin potenttina kasvihuonekaasuna on ongelma. Näin ollen tämä on ympäristönäkökulmasta tietysti tasapainoinen, oikean suuntainen ratkaisu.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Kaikki keinot, joilla rakennetyöttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä, pyritään korjaamaan ja ihmisten arkiturvallisuutta lisäämään, ovat tervetulleita, ja siksi tämä vihreittenkin aloite on yksi keinovalikoimaan ihan varteenotettavaksi mukaan liitettävä ehdotus. Haluaisin nyt kuitenkin todeta, kun täällä on puhuttu nyt tästä alhaisesta tuottavuudesta, että ei nyt kuitenkaan lähdetä sille linjalle, että tämä alhaisen tuottavuuden työ olisi jotenkin arvottomampaa kuin muu työ. Kaikki työ on erittäin arvokasta, se on sanottava, ettei nyt jäisi muunlaista kuvaa tästä keskustelusta kenellekään.

Kun tämän päivän lehtiä selaa, niin kyllä pienituloisuus on suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin suuri ongelma. "Suomalaisten ostovoima neljänneksi heikoin Euroopan unionissa" oli viesti tämän päivän päivälehdissä, ja erityisesti hoiva-, opetus- ja palvelualoilla palkka on hyvin pieni.

Mitä tulee sitten näihin veronkevennyksiin, pitää kyllä paikkansa, että silloin kun vihreät olivat hallituksessa, tuonne 14 000 euron vuosituloihin suunnattiin 1,2 prosentin kevennys ja sitten tuolla 70 000 euron kohdalla oli 0,9 prosenttia, mutta sitten kun näistä luvuista lasketaan nämä kevennykset, niin kyllä suurituloisia on Lipposen hallituksen veropolitiikka suosinut.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seivästölle: Se, että esitämme yhtä mahdollista keinoa ihmisten työllistämiseksi niin sanotun matalan tuottavuuden työn avulla, tietenkin tarkoittaa nimenomaan sitä, että haluamme arvostaa tätä työtä, haluamme luoda keinoja, jotta näiden ihmisten työpanos saadaan yhteiskunnan käyttöön ja nämä ihmiset saavat siitä sen yhteiskunnallisen arvostuksen, mitä tässä yhteiskunnassa käytännössä nauttii työssäkäyvä ihminen. Tämä yhteiskunta saa paitsi heidän työpanoksensa myöskin ne verotulot, mitä se työpanos tuottaa. Se hyvin monella tapaa henkii nimenomaan arvostusta tätä työtä kohtaan.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä puheenvuoroni ollut mitenkään syytös vihreitä kohtaan, mutta halusin vain korostaa sitä, että ehkä sana "matalapalkka-ala" on positiivisempi kuin tällainen "matalan tuottavuuden ala". Siinä on hiukan semmoista negatiivista arvolatausta, ja se vähän kalskahtaa minun korvaani ikävälle.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Rakenteellinen työttömyys on kipeä yhteiskunnallinen ongelma, ja siihen on kaikki mahdolliset keinot otettava nyt käyttöön. Siinä mielessä kannatan lämpimästi tätä lakialoitetta myöskin. On todettava, että rakenteellisen työttömyyden poistaminen ei suinkaan onnistu ilman laajaa yhteistyötä. Sitä tarvitaan nyt, keskustelua ja asennemuutosta ja arvojen tarkastelua.

Puutun myöskin tuohon matalan tuottavuuden käsitteeseen. Puhuisin mieluummin matalapalkkatyöstä. Meillä on erittäin paljon työtä, josta maksetaan alhaista palkkaa, ja siinä mielessä tämä aloite on erittäin hyvä ja toivon, että se tuottaa tulosta, mutta samalla toivon, että myöskin tupopöydässä puututaan siihen, että voidaan matalapalkka-aloille saada jotakin parannusta. Myöskin puutun siihen, että tarvitaan edelleen esimerkiksi palkkaperusteista työllistämistä ja investointiperusteista työllistämistä, koska näillä aloilla on paljon sellaisia työntekijöitä, joiden palkka on matala. Nyt kaikin keinoin pitäisi saada nimenomaan uusia työpaikkoja, ja sitä ei esimerkiksi joillain alueilla Suomessa tapahdu ilman tällaista palkkaperusteista työllistämistä, ilman investointiperusteista työllistämistä. Siinä mielessä on sekä alennettava kynnystä työllistyä että annettava työnantajille keinoja, jotta he työllistävät.

Erittäin hyvä on, että nyt kunnat eivät ole tässä maksajina, vaan että tässä valtio ottaa vastuun tämän 20 miljoonan euron osalta. Kannatan lämpimästi tämän aloitteen eteenpäinmenoa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä tämä vuoden 2003 vihreiden vaihtoehtobudjetin veroasteikko on saanut kovasti kannatusta. Minä sitä jo yhdessä puheenvuorossa hieman ihmettelin, mutta kyllä minä sitä vieläkin ihmettelen. Nimittäin kyllä minun mielestäni se jaakobinpaini olisi voinut päätyä sinne arvonlisäveron tai työnantajan maksujen alentamiseen, se olisi ollut helpompi toteuttaa. Nimittäin kyllä tässä sanotaan, että 1 § kuten hallituksen esitys ja 3—5 § kuten hallituksen esitys, ja muutos koskee nimenomaan tätä 2 §:ää. Jos minä luen tätä nyt niin kuin minä verolakeja tähän mennessä olen lukenut, niin tässä kohdistuu tämä negatiivinen vero ainoastaan tähän tuloluokkaan 11 600—14 400 euroa valtionveroa maksavat henkilöt. Tässä pitäisi olla ehdottomasti lisäyksenä, että tätä alemmille tuloille kohdistuu myöskin vähintään 100 euron summa. Muuten tämä ei voi toteutua näin. Se on kokonaan mainitsematta, tämä olennainen osa, että kaikille niillekin veronmaksajille, jotka eivät tienaa 11 600:aa euroa vuodessa, vähennyksen määrä on vähintään 100 euroa. Tämä olennainen osa kokonaan puuttuu tästä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oli juuri se lyöntivirhe, jonka yritin korjata ja sanoa ääneen, että sen piti olla 10 750 eikä 11 600. Tässä kohtaa juuri se ensimmäisen sarakkeen ensimmäinen luku on väärin. Olette lukenut tarkkaan.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tämäkin korjaus: Vaikka siinä olisi se 10 750, niin senkin lisäksi tässä täytyisi ehdottomasti mainita, että 10 750:n alle meneviltä tuloilta kunnallisverossa vähennetään myöskin 100 euroa. Nyt se kohdistuu ainoastaan tähän yhteen taulukkokohtaan. Tässä puhuttiin veroasiantuntijoista, että pitäisi kysyä neuvoa veroasiantuntijalta. Ei tämä taulukko toimi. Tämä johtaa ihan mahdottomuuksiin. Minä sanoisin, että vetäkää nyt tämä esitys pois ja tutkikaa vielä vähän tarkemmin.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, mitä ed. Salo sanoi siitä, että tarvittaisiin erillinen pykälä vielä sen näyttämiseen, mikä perusteluissa hyvin selvästi sanotaan. Tämmöisiä tilanteita on tapahtunut sekä lakialoitteille että hallituksen esityksille maailmanhistoriassa aika monta kertaa. Silloin ne on valiokuntakäsittelyssä korjattu eikä niitä esityksiä ole vedetty pois.

Olemme ed. Salon kanssa valiokunnassa itsekin korjanneet, melkein kokonaan kirjoittaneet uusiksi, muun muassa eräitä sisäministeriön lakiesityksiä, jotka ovat olleet kuitenkin hallituksen virkamiesvalmistelussa tehtyjä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki totesi, että pitää mennä varmuuden vuoksi puhujakorokkeelle, ettei rupea panikoitumaan. Ei tässä nyt ole yleensä mitään taipumusta panikoitua, mutta siitä huolimatta tulin puhujakorokkeelle.

Ed. Leea Hiltunen aloitti puheenvuoronsa viittaamalla rakenteelliseen työttömyystilanteeseen. Se oli aivan oikea aloitus puheenvuorossa tässä yhteydessä. Tältä hallitukselta jää perinnöksi seuraavalle kaksi merkittävää asiaa:

Toinen on rakenteellinen työttömyys, jota ei ole taloudellinen kasvu vuoden 95 jälkeen korjannut kuin osittain. Yli 200 000 kansalaistamme on rakenteellisesti työttöminä tilanteessa, jossa talouden tunnusluvut eivät näytä olevan kohentumassa niin, että sitä tietä saataisiin rakenteellinen työttömyys vähenemään merkittävästi, saati poistumaan.

Toinen asia on se, että kunnallistalouden tila keskimäärin ottaen on kehnonlainen.

Toisin sanoen seuraava hallitus joutuu jopa sillä tavalla kuin muuan hallitus 1970-luvulla ottamaan eräällä tavalla yhden kohdan ohjelman, joka on työttömyyden rakenteellinen vähentäminen.

Kun nämä kaksi tekijää yhdistetään toisiinsa, rakenteellinen työttömyys ja kunnallistalouden tila, niin siinä veroasteikkoratkaisussa, jolla uusi hallitus ensi keväänä käynnistyy, pitää ottaa huomioon se, että rakenteellisesti ei kunnallistaloutta heikennetä. Toisin sanoen vaihtoehdot ovat erinomaisen vähissä, valitettavasti. Tässä suhteessa Suomen keskustan täällä käyttämät puheenvuorot ovat olleet erittäin rohkaisevia, koska on nähty tässä nämä todelliset ongelmat ja on niihin haluttu puuttua ja tukea ratkaisuja, joissa nämä kaksi merkittävää yhteiskunnallista ongelmaa on yhdistetty yhdeksi ratkaisuksi.

Ed. Petri Salolle: Olennaista tässä on periaate. Jos on kysymys siitä, onko vaikutus riittävä, niin kuin kristillisdemokraattien taholta on toistuvastikin kiinnitetty huomiota, niin se vaikuttavuushan tulee sitten sen suuren kokonaisratkaisun kautta. Samalla viilautuvat sitten asteikon yksityiskohdat juuri niin, että se perusidea toteutuu, johon pyritään. (Ed. P. Salo: Nyt se ei toteudu!) — Ilmeisesti siinä voi olla vähän teknistä viilaamista, mutta tämä on aivan sekundaarinen asia. Olennaista on vain se periaate tässä vaiheessa. Sitten ne rakenteelliset vaikutukset näkyvät siitä kokonaisuudesta, johon tämä uusi malli projisoidaan. Näin minä tämän asian ajattelen.

Täällä on viitattu arvonlisäverotuksen alentamiseen. Mikään ei ole sen herttaisempaa kuin se, että kun vuonna 95 tehtiin huom! tilapäisiä arvonlisäveroratkaisuja, niin ne ovat edelleen tilapäisesti voimassa niin kuin ne 95 käynnistettiin. Siinä on omat syynsä, miksi asianlaita on näin. Nyt olemme kuitenkin varmuudella siirtymässä täsmäohjattuihin ratkaisuihin. Niin herttaista kuin olisi se, että elintarvikkeitten arvonlisäverotusta alennettaisiin, niin sen ohjaaminen suoraan elintarvikkeitten hintoihin alentavasti on äärimmäisen vaikean kuusen takana, todella vaikean, sen takia, että siinä on kaupan ketjut välissä. Jos se heijastus olisi välitöntä, niin ei siinä mene kuin muutama kuukausi, kun ne hinnat on hivutettu taas ylöspäin. Näin on käynyt Ranskassa juuri äskettäin, aivan kaikkein karmeimman mallin mukaisesti, ja se on huonompi homma. Lisäksi vielä olemme tekemisissä EU-talouden kanssa ja tiedämme, mikä se kukkaro on, mihin arvonlisäveron tuottoa keskeisesti menee.

Työantajamaksun alennus on semmoinen asia, johon seuraava hallitus joutuu väkisellä tässä yhteydessä puuttumaan. Nyt ovat ne alueelliset kokeilut käynnistymässä. Hyvä niin, mutta siinäkin tarvitaan erittäin tarkkaan sen kokonaisuuden arviointia, että se operaatio on täsmäohjattu. Vain niin saadaan sellaisia tuloksia, joilla on rakenteellisesti vaikutusta.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä kehkeytyi niin mielenkiintoinen keskustelu työttömyysongelman ratkaisusta vihreiden veroasteikkoa koskevan lakiehdotuksen myötä, että päätin itsekin siihen osallistua, koska olen parhaillaan työstämässä keskustan ehdotuksia ja linjauksia siitä, mitä tulemme aikanamme ehdottamaan työllisyyden parantamisen keinoista ja myös työvoimapolitiikan uudistuksesta. Oli oikeastaan aika ilahduttavaa kuulla, että niillä asioilla, joita olemme keskustan ryhmän piirissä miettineet, mitä nyt tulisi tehdä työttömyyden vähentämiseksi, oli todella paljon yhteistä sen kanssa, miten vihreiden piirissä tätä ongelmaa analysoidaan ja arvioidaan.

Joskus minusta tuntuu siltä, että puolueiden ylipäätäänkin pitäisi keskustella vähän enemmän myöskin keskenään eikä vain omassa piirissään, koska helposti syntyy ennakkoluuloja ja kuvitelmia siitä, mitä toiset ovat ajatelleet ja mitä ehkä ajavat. Olisi paljon hedelmällisempää, jos tämmöistä vuorovaikutusta olisi enemmän. Näyttää siltä, että nyt sitten siinä hallituksessa, minkä vihreät jättivät, pääpuolueet kokoomus ja demarit ovat havainneet, että tämä talouskasvu todellakaan ei riitä sen rakenteellisen työttömyyden vähentämiseen, joka meillä edelleen on ja joka rasittaa julkista taloutta todella paljon, ja ovat päätyneet semmoiseen aika hedelmättömään riitelyyn todellakin siitä, mitä tässä pitäisi nyt tehdä.

Kokoomus sanoo tosiaan, että työministeriön toimet eivät toimi, ne ovat tehottomia, tarvitaan rakenteellisia toimia, joita sitten kokoomuskaan ei oikeastaan täsmennä, mitä ne olisivat, paitsi että ne olisivat työttömiä sanktioivia toimia taikka semmoisia, että oletetaan, että työttömät ikään kuin ovat liian passiivisia, että sen takia työttömyyttä on, että työttömät eivät lähde töihin. Taas sitten sosialidemokraatit lähtevät siitä, että aikuiskoulutukseen pitää panostaa enemmän ja ajattelevat ehkä vähän sillä tavalla toiveajattelullisestikin, että kun vaan tarpeeksi koulutetaan ja koulunpenkillä istutaan, niin kaikista voi tulla niitä osaajia, hyväpalkkaisia työntekijöitä teollisuuden kokoaikaisiin työtehtäviin. Kun tästä asiasta ei ole parempaa tulosta tullut, niin sitten päätettiin perustaa taas tämä uusi työryhmä tätä asiaa pohtimaan.

Vielä sitten yksi ulottuvuus, joka keskustan näkökulmasta on tärkeä ja joka hallituksen keskusteluissa ei oikeastaan juuri lainkaan tule esille, on se, että alueelliset työttömyyserot ovat maan sisällä valtavan isot, ihan Euroopan suurimpia, syvimpiä, ja ne eivät näytä nyt kyllä tätä nykyistä hallitusakselia kiinnostavan oikeastaan juuri lainkaan, tai lähinnä ajatellaan niin, että asia hoituu muuttoliikkeen kautta. Oletetaan, että kaikki työttömät sitten muuttavat kasvualueille, mikä taas monen Pohjois- ja Itä-Suomen pitkäaikaistyöttömän kannalta on täysin epärealistinen vaihtoehto jo asumiskustannusten korkeuden takia ja myös niitten sosiaalisten, kulttuuristen ongelmien takia, joita tämä muuttoliikkeen kiihtyminen entisestään voisi tuottaa.

Keskustan piirissä on koetettu miettiä aika monipuolisesti niitä keinoja, mitä työttömyyden alentamiseksi voitaisiin tehdä. Perusongelmahan on tietenkin se, että työvoiman kysyntä ja tarjonta tällä hetkellä eivät kohtaa. Tietyillä osaamisaloilla kysyntää on liikaakin eli oikeastaan työvoimapulaa, mutta toisaalta työttömistä monet ovat pelkällä kansakoulu- tai peruskoulu- tai hyvin rajallisen ammattikoulutuksen pohjalla ja heidän tietonsa, taitonsa ja pätevyytensä eivät vastaa näitä tarjolla olevia työtehtäviä.

Tietysti voidaan ajatella, että otetaan näitä tarjontapuolen keinoja käyttöön. Tosiaan vaikka tämmöinen kokoomuslainen sanktiointitapa on tietenkin yksi tarjontapuolen keino, se, että työttömät saadaan hakeutumaan töihin, me emme kyllä keskustassa siihen usko, että siitä olisi tähän tilanteeseen paljon apua, kyllä ne keinot on aika lailla käytetty. Ongelma on enempikin se, että meidän sosiaaliturvamme ei ole tarpeeksi kannustava, rohkaiseva, työttömän omatoimisuutta edistävä, vaan lyhyiden työsuhteiden työttömyysturvan yhdistämisessä on edelleenkin aika paljon ongelmia ja koko sosiaaliturvajärjestelmä ylipäätänsä lokeroi ihmisiä niin, että on työtön, yrittäjä, kotona lasta hoitava, työssäkäyvä tai ammatinharjoittaja ja näiden kategorioiden välillä siirtyminen on vaikeaa ja aiheuttaa yleensä ihmisille riskejä. Täytyisi saada tämä sosiaaliturvajärjestelmä paremmin tukemaan työttömän omaa aktiivisuutta ja näitten mahdollisuuksien hyväksikäyttämistä.

Tietysti tämän tarjontapuolen keino on myöskin osaamisen parantaminen. Varmasti on monia mahdollisuuksia kouluttaa nykyisin työttöminä olevia, saada heidän tietojaan ja taitojaan paremmin vastaamaan niitä tehtäviä, joita työnantajilla on tarjolla. Mutta tähän nykyiseen työvoimapolitiikkaan tarvittaisiin aika paljon uutta otetta sen sijaan, että lähdetään massakurssituksesta, siitä, että on isoja määriä. Sen pitäisi olla hyvin räätälöityä, työnantajatarpeisiin kohdistettua ja myös työttömän yksilölliset osaamistarpeet havainnoivaa elikkä sellaista, että sillä oikeasti pyritään vaikuttavuuteen. Voi olla, että se olisi yksikköhinnaltaan kalliimpaa kuin tämä nykyinen koulutus, jossa lähinnä tavoitellaan sitä, että on paljon väkeä erilaisissa toimenpiteissä, mutta uskoisin, että se olisi vaikuttavampaa työllistymisen kannalta.

Tämähän edellyttäisi sitä, että työvoimatoimistojen voimavaroja parannettaisiin, jotta niillä olisi myös valmiuksia tehdä näitä yksilöllisempiä koulutussuunnitelmia ja tarjota tätä uraneuvontaohjausta ja hoitaa myöskin työnantajasuhteita nykyistä paljon paremmin, että työvoimatoimisto voisi toimia linkkinä työttömän ja niitten potentiaalisten työpaikkojen välillä. Nythän valitettavasti käy aika usein myöskin niin, että ne potentiaalisesti koulutettavat työttömät ja työnantajat eivät kohtaa, vaan työnantajat palkkaavat esimerkiksi opiskelijoita, muita tavallaan helposti saatavilla olevia ihmisiä semmoisiin tehtäviin, joihin työttömistä olisi aivan hyvin. Työvoimatoimistossa on ehkä sitten vähän liian semmoinen säilövä ote tai ei ole yksinkertaisesti henkilökuntaa, resursseja toimia tämmöisenä linkkinä työttömän ja työnantajan välillä.

Ei kaikille nykyisille työttömille varmaan kouluttamallakaan ole mahdollista siirtyä niihin työtehtäviin, joita nyt on tarjolla, vaan tarvitaan ehdottomasti myös niitä toimia, joilla vähemmän tuottavan, matalan tuottavuuden, työn kysyntää lisätään. Siinä tarvittaisiin toimia, joilla parannettaisiin yksityisen palveluyrittäjyyden mahdollisuuksia ja yksityisten palvelutyön yritysten mahdollisuuksia tarjota työtä ja luoda uutta kysyntää. Puhutaan niin sanotuista jokamiehen tai jokanaisen töistä tai tavallisista töistä, avustavista työtehtävistä. Uskon, että siinä juuri työnantajamaksujen alentaminen niin, että ne olisivat pienipalkkaisilla aloilla huomattavasti nykyistä alemmat, on yksi kaikkein tehokkaimpia toimenpiteitä. Jos se on muualla maailmassa toiminut, Hollannissa on toiminut, myöskin Ranskassa, niin on kumma, miksei se Suomessa toimi. Minusta ei ole oikea argumentti väittää, että asiaa ei olisi tutkittu tai siitä ei olisi kokemuksia, koska siitä todella on kokemuksia ja on olemassa myös ekonomistien tutkimuksia, että työnantajamaksun alentaminen on tehokkaampi keino työttömyyden vähentämisessä kuin yleinen tuloverotuksen alentaminen tai ylipäätäänkään tuloverotuksen alentaminen.

Siinä, että työnantajamaksujen alentaminen pienipalkkaisilla aloilla porrastaen voisi toteutua, todellakin tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen puolelta yhteisymmärrystä ja sitä ajatusta, että kuitenkin työpaikkojen luominen, työllistäminen, olisi se avainasia ja tärkein asia. Myöskin voi olla vähän asenteitten ylittämisen tarvetta siinä, että tunnustetaan ja tunnistetaan se, että meistä kaikista ei ole kaikkiin ihan huipputehtäviin, vaan tulisi antaa myöskin vähemmän lahjakkaille ja kyvykkäille ihmisille mahdollisuuksia päteä työn kautta ja sitä kautta myöskin kehittyä ja pätevöityä parempiin ja korkeampipalkkaisiin tehtäviin. Tämmöinen yksioikoinen tilanne, mikä meillä nyt on, että pidetään näitä ihmisiä työttöminä, kyllä varmasti heidän tulevaisuudenmahdollisuuksiensa kannalta on kaikkein huonoin.

Myöskin tarvitaan itsensä työllistävän yrittäjyyden mahdollisuuksien parantamista, koska tällä puolella Suomessa mahdollisuudet ovat todella heikot, ja siihen liittyy juuri arvonlisäverotuksen kehittäminen mutta myöskin ammatinharjoittajan sosiaaliturvan miettiminen sen suhteen, onko aina ihan oikein, että se on niin paljon heikompi kuin palkansaajan sosiaaliturva, kun kuitenkin meillä nykyajan työelämä kehittyy siihen suuntaan, että monia töitä joudutaan tekemään toimeksianto- ja freelancersuhteessa, jossa ei ole kyse perinteisestä yrittäjyydestä vaan toimeksiantosuhteesta.

Arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Koska keskusta pitää hyvin tärkeänä työttömyyden alueellisten erojen vähentämistä, työvoimapolitiikassa tarvittaisiin paljon enemmän joustovaraa siinä, että alueella voitaisiin käyttää erilaisia keinoja. Myöskin on selvää, että niillä alueilla, joilla työttömyysaste on korkeampi, tarvitaan enemmän julkisen vallan keinoja, myöskin julkisia investointeja. Mutta myöskin julkisella vallalla on omia niin sanottuja matalan tuottavuuden töitä, joita se voisi edistää esimerkiksi kohdentamalla enemmän voimavaroja ympäristötöihin, jotka vaikkapa matkailuelinkeinon kannalta ovat hyvin tuloksia tuottavia ja työllistävät semmoisia ihmisiä, joiden on muuten vaikea löytää työtä. Valtiovarainministeriön virkamiesten on ihan turha kuvitella, että nämä ihmiset muuttaisivat Helsingin lähiöihin täällä tarjolla oleviin töihin, vaan olisi kaikkien kannalta parempi vaihtoehto, että he voisivat työllistyä kotiseudullaan.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin jo aikaisemmin tässä keskustelussa puheenvuorossani kerroin, olen ed. Aulan kanssa budjetin lähetekeskustelussa samasta asiasta keskustellut ja silloinkin hyvin saman kaltaisin ajatuksin. Nyt ehkä uusin elementti, jonka ed. Aula otti esille, ovat alueelliset erot. Ainakin itselleni on viimeaikaisia tutkimuksia lukiessani tullut selväksi, että me emme selvästi vieläkään ymmärrä, kuinka suuria nämä alueelliset erot Suomessa ovat. Ne ovat suurempia kuin esimerkiksi Italian etelän ja pohjoisen välillä. Ne ovat Oecd-maiden suurimpia, ja meidän täytyy kyllä uskaltaa katsoa tätä totuutta nykyistä paremmin silmiin. Luulen, että ainakin omassa ajattelussanikin on kyllä pientä itsekritiikin paikkaa tämän suhteen.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jaan ed. Aulan käsityksen päähallituspuolueitten vähän niin kuin kauhun tasapainosta työllisyyspolitiikan hoidossa, että se tulee valtiolle ja veronmaksajille kalliiksi. Mutta täsmentäisin alueellisten erojen tasoittamista, mikä siellä on ongelmakohta. Meillä jää jopa käyttämättä työllisyysmäärärahoja, eikä niitä voida joustavasti te-keskuksen alueella siirtää, jos on valtion työllistämismäärärahoja ja kuntien työllistämismäärärahoja, vaan käyttämättömät kerätään Helsinkiin taas uudestaan ja sitten mylly taas pyörähtää ja täältä niitä jaetaan eteenpäin. Tämä olisi yksi konkreettinen asia, joka pitäisi äkkiä saada joustavammaksi.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On tunnustettava, että kyllä Lipposen hallituksen aikana on tehty ehkä maailmanhistorian maailmanennätys siinä suhteessa, kuinka paljon on pystytty luomaan uusia työpaikkoja lähtien siitä lähtötilanteesta vuonna 95, johon 90-luvun alun laman aikana jouduttiin.

Ed. Aula piti erittäin ansiokkaan puheenvuoron, jota kuuntelin kyllä erittäin tarkoin, työnantajamaksujen ja verojen merkityksestä työllistäjinä. Tutkimustulokset ovat tietysti hyvin ristiriitaisia, ja yhdyn niihin käsityksiin, että työnantajamaksujen porrastamisella on vaikutusta työllistämisnäkökulmasta varsinkin matalapalkka-aloilla. Mutta samanaikaisesti on muistettava, mitä ovat suomalaiset matalapalkka-alat. Tällä hetkellä puhumme merkittävästä matalapalkka-alasta, kun puhumme it-teollisuudesta, it-teollisuuden kokoonpanijoista, naisvaltaisista aloista, joilla on alhainen palkka. Ei voida ajatella, että työnantajamaksuja suomalaisessa elinkeinopolitiikassa ja Suomen elinkeinorakenteella pitäisi kohdistaa matalapalkka-aloille. Minusta on enemmänkin kysymys alueellisista eroista, niin kuin täällä puhuttiin, ja myöskin yrityksen kokoon perustuvista lähtökohdista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huutola totesi it-alan ja matalapalkkaongelman siellä. Tässä on hyvä, ennen kuin itse tätä aloitetta lähden käymään läpi, miettiä myös näinpäin tämä kysymys: Kännykän hinnasta — me kävimme nimittäin Salossa hiljattain tutustumassa paikalliseen tehtaaseen ja kaupungin ongelmiin — työkustannukset kaiken kaikkiaan, myös tuotekehittely, ovat 4 prosenttia. Kun kävin sitä jakamaan, mitä se tarkoittaa palkkana ja siitä työn sivukuluina, niin kysyin sitten tehdaspäälliköltä, mitä vaikuttaisi, jos sotumaksuja alennettaisiin. Hän totesi, että se ei vaikuttaisi heille yhtään mitään. Eli sen suuruusluokan jutuista on kysymys. Eli kännykässä on paljon muuta ja yleensä eri tuotteissa.

Sen takia, jos me haluamme pitää korkean sosiaalisen turvallisuuden tason, niin me joudumme joka tapauksessa tunnustamaan sen, jotta jostakin nämä sotumaksut pitää periä, jollakin pitää maksaa kustannukset. Sitten voidaan kysyä, minkä takia ja mistä se ongelma tulee. Miksi me tällaista pitkälle automatisoitua tuotantoa emme sitten verota kovemmin, koska se myös synnyttää sen ongelma, mihin tämäkin aloite pyrkii osaltaan vastaamaan? Tässähän tämmöisellä pienellä veroedulla pyrittäisiin saamaan matalapalkkaiset työt kannattaviksi ja pienillä tuloilla elävien ihmisten asemaa parannettua. Sinänsä tämä korjaus on tosi pieni, mutta kuitenkin symbolinen jossakin mielessä.

Toisaalta kun arvioi tätä aloitetta kokonaisvaltaisesti, mitä tämä pitää sisällään ja seuraavat aloitteet, mitkä ovat tulossa, mietin vaan, mitä tämä merkkaa syrjäisen seudun ihmisen näkökulmasta, niiden alueiden ihmisten näkökulmasta, missä itse asun. Tämähän on tämä pienikin hyöty hetkessä otettu pois. Jos sattuu olemaan työmatka 45 kilometriä ja polttoaineveroa korotettaisiin 10 prosentilla, niin minä pääsin tässä juuri samaan lopputulokseen. Elikkä jos on semmoinen ihminen, joka päivittäin ajaa 22,5 kilometriä yhteen suuntaan eli 45 kilometriä päivässä ja on koko vuoden, 220 päivää, töissä, niin siinä kävisi sillä tavalla — kun yleensä syrjäisimmillä seuduilla on vielä vanhat autot, laskin 8 litran mukaan tuossa vaan ihan paikallani, joku voi laskea digitaalin kanssa, mutta käsin laskin tämän — jotta polttoainekustannukset lisääntyisivät 96 euroa.

Sitten kun katsoo, että jäteveroja on esitetty nostettavaksi ja yleensä kun meidän seudullamme on monissa mökeissä sähkölämmitys, niin sehän tarkoittaa sitä ... Vaikka nyt hallituksen esitys tämä olisikin, jotta polttoaineveroa nostettaisiin, niin ilmeisesti vihreät ovat kuitenkin sitä mieltä, että sitä pitää nostaa, koska ympäristöveroja, niin sanottuja haittaveroja, pitää nostaa. Näin minä olen ymmärtänyt vihreiden hengen kaikissa jutuissa. Nyt toivon mukaan ed. Hassi esittää väitteen vääräksi eli että polttoaineveroa pitäisi laskea, ja sitten minä olen ihan samaa mieltä, että silloin me teemme hyvää politiikkaa. Toivon sen suuntaisia aloitteita myös varjobudjetissa.

Sehän tarkoittaisi sitä, että tällähän tuettaisiin ruuhka-alueiden, parempien alueiden, ihmisten toimeentuloa, mutta syrjäseudut kärsivät tästä. Sen takia en millään tähän peruslinjaan voi yhtyä. Sinällään näitä uusia kokeiluja pitää olla kaiken näköisiä ja niiden varojen puitteissa, mitä on mahdollista järkevästi tehdä, pitää kokeilla. Tämä on yksi elementti, mitä tässä esitetään.

Mutta sitten, kun tämän aloitteen perusteluissa todetaan, jotta nykyiset konstit eivät ole tepsineet, niin meillähän on tulossa uusi rakenteelliseen työttömyyteen kohdennettu toimenpide, yhdistelmätuen uusi malli, jossa 200 päivää työttömänä olleet ihmiset voisivat viedä firmaan mennessään työmarkkinatuen suuruisen edun eli vanhaa rahaa kolme tonnia menisi mukana ja työnantaja saisi sen siitä hyvästä, kun palkkaa nimenomaan tämmöisen pitkäaikaistyöttömän, koska se on kohdennettu nimenomaan pitkäaikaistyöttömiin. Jos on yli 200 päivää työttömänä, se on jo aika pitkään. Toisaalta siinä on vanhaan yhdistelmätukeen verrattuna se etu, että tässä ihmisten ei anneta riutua niin pitkään, 500:aa päivää, vähän aikaisemmin työllistettäisiin. Siinä se on hyvä.

Mutta tästä oli yllättävät kommentit Palvelutyönantajien ja TT:n ja Suomen Yrittäjien osalta. Näiden järjestöjen edustajat tyrmäsivät kaikki nämä tukitoimenpiteet täysin väärinä ja sillä tavalla, että näitä ei olisi missään tapauksessa koskaan pitänyt ottaa käyttöön. Tämän uudenkin mallin, mikä on tarkoitettu kohdennettuna työttömiin, jotta sieltä voitaisiin pelastaa ihmisiä työelämän piiriin, he kokivat, että tällaista ei pitäisi ottaa, että se vääristää kilpailua. Tämä on yllättävää. He hakivat vastikkeellisuutta, pitää olla aina vastikkeellinen.

Siinä mielessä tässä on aika iso ideologinen riita kanssa siitä, mitä tarkoittaa, jos ei tukityöllistämistä olisi. Sehän merkkaisi sitä, jotta nämä ihmiset, ne 150 000, mitä nyt mahtaa ollakaan, heitettäisiin täysin ulos, koska siellä on monella tavalla sellaisia ihmisiä, jotka ovat vähemmän koulutusta saaneet, ovat sitten olleet pitkäaikaistyöttömiä, eivät ole mihinkään sijoittuneet. He jäisivät kokonaan ulos kaikista toimenpiteistä. Sehän tarkoittaisi hyvin jakautunutta yhteiskuntaa. Toivon mukaan koskaan tämä eduskunta ei semmoisia päätelmiä tekisi, jotta poistaisi tukityöllistämisen, koska se on kuitenkin ollut hirveän tärkeätä. Noilla alueilla, missä normaali tämmöinen virkeys ei toimi ja uusia yrityksiä ei synny, jossakin mielessä tämä tukityöllistäminen on ollut tietyn tyyppinen henkireikä. Sehän ei poista sitä ongelmaa, mutta se pitää ihmiset kuitenkin hengissä ja antaa heille mahdollisuuden, jotta eivät kaikki ruuhkaudu tänne ja tule tänne asuntojonoihin. Täällä syntyy omat paineensa sitten myös kustannusten osalta.

Alussa sanoin siitä, mikä tässä on se juju. Tämäkin aloite pitää sisällään sen, jotta meillä on olemassa työpaikkoja, semmoinen harhaluulo, kun kyse on kuitenkin siitä, jotta meillä on automaatio vienyt hirveän paljon ja vie jatkossakin työpaikkoja ja kehitys menee eteenpäin joka sektorilla. Kaikessa otetaan tehokkuutta lisää. Kun nyt sotumaksut otetaan ihmisen palkan sivukuluina, sehän tarkoittaa sitä, jotta kun yhä vähemmän on ihmisiä töissä, jostakin sinne tulee reikää väkisin. Sen takia pitäisi kehittää uusia maksajia tähän järjestelmään, millä tavalla kerätään jatkossa. Kun porukka ikääntyy kaikissa Euroopan maissa, niin meille tulee jossakin vaiheessa semmoinen aukko sosiaaliturvaan, jos ei saada näitä koneita automatiikkaa maksamaan, ei saada näitä, jotka tuottavat näitä, omistavat ne laitokset. Jos sitä ristiriitaa ei missään vaiheessa onnistuta laukaisemaan ja tekemään siihen semmoisia konsteja, jotta siellä saadaan myös tätä ostovoimaa tänne sotun puolelle, niin kyllä siinä käy sillä tavalla, jotta tavarat seisovat noissa varastoissa ja terminaaleissa ja ihmisillä ei ole varaa niitä hyödykkeitä ostaa ja me tappelemme joka maan eduskunnassa ja parlamentissa siitä, jotta millä tavalla jaetaan sitä vähenevää pottia. Sen takia minusta odottaisi, että löytyisi semmoista isompaa tahtoa, että voidaan löytää onko se robottiveron nimellä vai mitä on puhuttu ja sieltä kautta saada sosiaaliturvan maksajia.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela otti esille tietoja siitä, mitä työvoimakustannus on Nokia Oy:ssä. Arvioisin, että Nokia Oy ei todellakaan ole paras esimerkki yrityksestä, jonka mahdollisuudet työllistää enemmän ihmisiä juuri tämän ehdotuksen kautta ratkaisevasti paranisivat. Uskon, että näitä yrityksiä on enemmän nimenomaan pienyrityksissä, enemmän sellaisissa yrityksissä, jotka toimivat kaukana Pääkaupunkiseudulta eli juuri niillä alueilla, joita vaivaa rakenteellinen työttömyys. Nokiahan on pikemminkin esimerkki yrityksestä, jota vaivaa työvoimapula. Eli ed. Lahtela puhui nyt osittain kyllä ihan eri ongelmista, kuin mihin tämä lakialoite on tarkoitettu yhdeksi lääkkeeksi.

Mitä tulee liikennepolttoaineveroon ja sähköveroon, tulen puheenvuorossani, joka koskee seuraavaa lakialoitetta, käsittelemään sitä enemmän.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sotumaksun alennuksesta alkaa kokeilu, alkaako se ensi vuoden alussa, tuolla pohjoisessa. Kysyin valiokunnassa Lapin ihmiseltä, mitä tämä tarkoittaa, syntyykö siellä uusia työpaikkoja kokeilun johdosta. Vastaus oli aika yksiselitteinen, joka käytiin täälläkin läpi, kun se alennus on sen verran pieni, sehän on 4—6 prosenttia, tätä luokkaa. Hän sanoi, että joissakin paikoissa voi olla sillä tavalla, jotta syntyy, jos on enemmän työntekijöitä, mutta pienissä firmoissa ei synny, koska se raha on niin vähäpätöinen, että sillä ei ole mitään merkitystä itse sille firmalle. Sen takia jotenkin tuntuu, kun tässä sotkeudutaan moneen seikkaan, että määreet menevät sekaisin ja suhteet, mitä siitä voisi olla hyötyä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Työn verotuksesta on todella määrätietoisesti pyrittävä haitallisen kulutuksen verotukseen. Tätä tämä lakialoite kyllä edistäisi. Mutta ongelma vihreitten politiikassa on todella se, että he katsovat asumisen ja muun muassa työmatkat tällaiseksi haitalliseksi kulutukseksi. Niinhän ei missään tapauksessa saa olla. Eli pitää todella puhdistaa asumiskustannukset ja työmatkakustannukset pois rahoitusmuotojen keinoista. Silloin ollaan sillä linjalla, jota kirkkaasti haluan korostaa. Kun otetaan vielä matalapalkkaiset ja keskipalkkaiset tämän työn verotuksen keventämisen kohteiksi, niin vielä parempi.

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon puhuttu arvonlisäveron ja työnantajamaksujen vaikutuksista. Niitten alentamisella on aivan varma vaikutus se, että valtion ja Kansaneläkelaitoksen tulot alenevat, mutta niiden työllisyysvaikutukset ovat hyvin marginaaliset niissä rajoissa, missä meillä on varaa alentaa verotuksen tuottoa ja toisaalta Kansaneläkelaitoksen ja sosiaaliturvarahoituksen tasoa. Tässä mielessä en näe kyllä mahdolliseksi sellaista yleistä kevennysten jakamista kaikille, niin hyvätuloisille, suurfirmoille kuin muillekin, jota näiden alentaminen merkitsisi.

Ruuan arvonlisäveroa voitaisiin alentaa. Tosin välikäsiongelma tässä on, eli välistävedot varmasti kasvaisivat vähitellen. Työnantajamaksujen alentamista voitaisiin edelleen laajentaa alueellisesti porrastaen ja toisaalta siten, että kokonaistuotto ei alene, jotta sosiaaliturva voidaan rahoittaa tulevaisuudessakin, mutta kohdentaen työnantajamaksujen alennukset erityisesti pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle pääomavaltaista ja vähän työllistävää ja paljon tuottavaa yritystoimintaa rasittaen.

Tuija Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On jokseenkin masentavaa kuunnella semmoisia jokseenkin tahallisia väitteitä siitä, että vihreät olisivat vastaan asumista taikka työmatkaliikennettä. Asuminen voidaan vihreiden monilla konkreettisilla esitystavoilla hoitaa ekologisesti hyvin kestävällä tavalla sekä tiiviissä kaavoituksessa ja taajamissa että haja-asutusalueilla. Muun muassa meidän varjobudjetissamme on erillinen esitys siitä, kuinka meillä pitäisi olla valtionkin tukemassa esimerkiksi suorasta sähkölämmityksestä siirtymistä maapumppuihin, maalämpöpumppuihin ja ekologisiin tapoihin lämmittää rakennus.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron ed. Aulan analyyttisen puheenvuoron jälkeen, jossa hän arvosteli myöskin jonkin verran kokoomusta veropolitiikasta, mitä Suomessa on harrastettu. Hän jätti kyllä kertomatta hyvin avoimesti sen, että Oecd, joka tarkastelee länsimaiden erilaisia heikkoja puolia, on lähes joka vuosi puuttunut nimenomaan siihen, että meillä työn verotus on liian korkea. Siinä mielessä tämä vihreiden tekemä varjobudjettiesitys on ihan oikein, että siinä on puututtu nimenomaan työn verotuksen asteikkoalennukseen, vaikka tämä taulukko nyt vähän huonosti valmistelluksi osoittautuikin. Tällä politiikalla on kuitenkin saatu tällä vaalikaudella 300 000 uutta työpaikkaa luoduksi, kun on tehty työntekoa kannustavammaksi ja yrittämistä kannustavammaksi.

Mehän olemme laskeneet näissä hallituksissa työnantajan sosiaaliturvamaksuja myöskin kuntatyönantajan osalta, maltillisesti, mutta kumminkin koko ajan laskettu. Niistä on jäljellä enää noin 3—4 prosenttia semmoisia, mihin eduskunta voi suoralla lainsäädännöllä päätyä, 3—4 prosenttia, ja kun lasketaan palkka, lasketaan TEL-maksut, lasketaan tekemättömän työn palkka, lasketaan kesälomarahat ym., niin oikeastaan nämä 3—4 prosenttia ovat sellaista osuutta, mihinkä eduskunta pystyy suoralla lainsäädännöllä vaikuttamaan, eli loppujen lopuksi se osuus on aika pieni.

Kaiken lisäksi tärkeintä on ollut kuitenkin tänä aikana hyvin maltillinen tulopolitiikka. Kun työnantajan sivukustannukset ovat kuitenkin prosentteja siitä palkan kokonaissummasta, niin kun palkan kokonaissumma on kehittynyt hyvin maltillisesti, se on tarkoittanut myöskin, että työnantajan sivukustannuksetkin ovat kehittyneet hyvin maltillisesti ylöspäin. Jos olisi menty toisenlaisella politiikalla, korkeilla nimelliskorotuksilla, se olisi tarkoittanut sitä, että työnantajan sivukustannukset olisivat karanneet meiltä käsistä. Tämä on ollut sitä politiikkaa, jolla on kuitenkin luotu tähän maahan 300 000 uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä ne, jotka arvioivat Suomen talouspolitiikkaa ja työllistämispolitiikkaa, arvioivat, että meidän kilpailukykymme on hyvä ja me olemme tehneet koko ajan oikeita asioita.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on todella luonut monta työpaikkaa, mutta kun korostetaan sitä, että tämä kasvu on ollut huima, niin unohdetaan se, että meillähän lähdettiin todella heikosta tilanteesta. Tässä tulee tämä vanha totuus, että tilasto voi olla pahempi kuin valhe. Kun meillä oli Länsi-Euroopan suurin lama ja romahdus työpaikkojen määrässä, niin siinä saadaan hyvin nopeasti valtavia prosentuaalisia kasvuja. Nyt pitäisi tarkastella sitä, kuinka paljon meillä vielä on rakenteellista työttömyyttä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle vastauksena, että eihän keskustakaan kiistä sitä ollenkaan, ettei maltillinen palkkapolitiikka olisi tarpeen tai ettei olisi tarpeen maltillisesti tuloveroja alentaa valtiontalouden antamissa puitteissa, mutta nämä keinot nyt vain eivät ole olleet riittävät, koska hallituksen omakin lupaus oli, että työttömyys puolitetaan, ja sehän ei ole puolittunut. Elikkä olisi tarvittu paremmin tähän rakenteelliseen työttömyyteen, pitkäaikaistyöttömyyteen, kohdentuvia keinoja.

Monet niistä toimista, mitä hallitus on tehnyt, ovat parantaneet erityisesti informaatioteknologia-alan, vientipuolen teollisuuden mahdollisuuksia, mikä on erittäin hyvä asia, mutta yksityinen palvelusektori on meillä Suomessa myös yritysalana, elinkeinoalana, erittäin kehittymätön verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, ja tälle alueelle haluaisimme keskustassa enemmän panostusta tulevina vuosina.