Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Takkulan viimeisiä puheenvuoroja kuunnellessani tuli kyllä mieleen se, että oikeasti pitäisi vakavasti harkita sitä, että eduskunnan toimintatapoja muutettaisiin niin, että jokaisessa yksittäisessä lakialoitteessa, kun esitetään menoja, pitäisi aina esittää myös se, mistä rahat otetaan, vastaavat säästöt tai tulot, koska kyllä jossain määrin se paatos, mitä ed. Takkula päästeli tuonne oikealle laidalle, on käännettävissä ja on tässä salissa moneen kertaan käännetty myös semmoista oppositiopolitiikkaa vastaan, joka ei kerro saman tien mistä raha tulee. Luulen, että ed. Takkulan kanssa tästä asiasta on sitten mukavampi keskustella, kun se konkreettinen varjobudjetti on nähty. On kanssa aika helppoa sanoa vaan, että me olemme esittäneet kaikkia näitä menoja.

Mutta meille kaikille on varmasti aika tuttu ongelma, että silloin kun yhteistyötä tehdään ja vastuuta kannetaan, niin kompromisseja on tehtävä, mutta kompromisseja on aivan eri asia tehdä silloin, kun on ensin pystynyt tekemään selväksi, niin kuin ed. Hassi täällä tänään hyvin sanoi, myös sen, mihin kaikkiin niin sanottuihin ikäviin asioihin on itse silloin valmis, jos olisi yksinkertainen enemmistö ja olisi vallassa. Silloin voi myös hyvällä omallatunnolla tehdä kompromisseja ja perustella sen, että me aivan varmasti olisimme halunneet tehdä näin, mutta näistä ja näistä syistä kompromissi jäi tähän.

Mutta sitten tähän lakialoitteeseen n:o 114, joka koskee sairausvakuutuslain muuttamista. Tässä lakialoitteessa, jonka ensimmäinen allekirjoittaja olen ja joka kuuluu siis vihreiden varjobudjettiin ja joka on katettu meidän varjobudjetissamme — eli me siis vastaamme huutoomme ja olemme osoittaneet, miten tämä on rahoitettavissa — on kaksi elementtiä, joista ensimmäinen koskee minimiäitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahaa.

Niihin kuuluisiin vuoden 95 kipeisiin leikkauksiin kuului aikoinaan myös päivärahan leikkaaminen, ja tähän vuoteen asti Lipposen kummassakaan hallituksessa hallitusryhmien sisäisistä erilaisista paineista johtuen me emme saaneet läpi erinäisissä neuvotteluissa hallitustaipaleellammekaan tätä koskevia vaatimuksiamme. Nyt pieni parannus hallituksen esityksessä on, mutta se ei ole alkuunkaan riittävä muun muassa niiden ulkopuolisten tutkimusten valossa, jotka ovat kartoittaneet sitä, ketkä ovat tämän päivän huono-osaisia tässä hyvinvoivassa Suomessa.

Viimeisten kahdeksan tai seitsemän vuoden aikana suhteellisesti eniten asemaansa taikka vaurauttaan ovat menettäneet ja ovat olleet kaikista heikoimmassa asemassa ylipäätään lapsiperheet, ei siis eläkeläiset, varsinkaan keskituloiset eläkeläiset, ja erityisesti yksinhuoltajaperheet. Tämä tulos on kiistaton, ja sen takia esitämme, että vähintäänkin se häpeä korjataan, että minimipäivärahat äitiys-, isyys- ja vanhempainrahassa ovat vähäisempiä kuin pienin työttömän peruspäiväraha. Esitämmekin näitä rahoja nostettavaksi samaan summaan. Tämän lisäksi kunnallisissa palveluissa tarvitaan kyllä entistä paremmin täsmäohjautuvaa palvelua niille lapsiperheille, jotka eniten tukea tarvitsevat. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden palveluiden saanti on turvattava nykyistä paremmin.

Toinen osuus on sairausvakuutuslaki lääkekorvausten osalta. Nyt hallitus esittää lääkkeiden omavastuuosuuden nostamista aika hurjasti. Me esitämme tästä korotuksesta luopumista sen takia, että äsken mainittujen lapsiperheiden lisäksi meillä köyhyystutkimuksissa on löydetty seuraavaksi järjestyksessä tuleva ryhmä, joka on kaikista köyhimmät eläkkeensaajat: pelkän kansaneläkkeen varassa olevat, pienen työeläkkeen varassa olevat, etenkin jos heillä samaan aikaan, niin kuin vanhoilla ihmisillä usein, on paljon sairauksia, sairauskuluja ja lääkekuluja. Niinpä katsomme, että oikeudenmukaisuussyistä on ehdottomasti väärä tapa käydä eläkeläisten ja ylipäätänsä sairaiden kukkarolla nostamalla lääkkeiden omavastuuosuutta. Se osuu silloin kaikista eniten juuri niihin, jotka ovat kaikista sairaimpia ja jotka eivät itse pysty itseään auttamaan.

Kun usein varsinkin nyt vaalien alla näkee keskustelua, jossa syytetään vihreitä eläkeläisten ja lapsiperheiden asettamisesta vastakkain, haluan tässäkin käyttää tilaisuutta hyväksi sanoakseni, että siitä ei ole meidän puheessamme kyse. On katsottava julmasti ja rohkeasti totuutta ja tutkimuksia silmiin ja asetettava kaikista heikoimmassakin asemassa olevat ihmiset järjestykseen siinä, ketä on ensin autettava näiden dramaattisten vuoden 95 säästöjen poistamisessa. Silloin ensimmäisenä tulevat lapsiperheet, kaikista heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet. Sen jälkeen, heti seuraavana, tulevat kaikista heikoimmassa asemassa olevat eläkeläiset.

Sen sijaan nyt, kun eläkeläisten asemaa on toisaalta parannettu, se ei ole välttämättä kaikilta osin osunut juuri köyhimpiin eläkeläisiin, vaan itse asiassa hallituksen viimeaikaiset toimenpiteet ovat osuneet keskituloisiin ja jopa hyvätuloisiin eläkeläisiin, ja se uudistus tavallaan rahoitetaan nostamalla lääkkeiden omavastuuosuutta eli se rahoitetaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten kukkarosta. Tätä me emme pidä perusteltuna, ja silloin on aika kohtuutonta kuunnella semmoisia väitteitä, että eläkeläiset ja lapsiperheet asetetaan vastakkain. Meillä on selvä marssijärjestys: kaikista ensimmäisenä suurinta apua tarvitsevat köyhimmät lapsiperheet ja heti sen jälkeen pelkän kansaneläkkeen varassa elävät eläkeläiset ja heistä etenkin paljon sairastavat.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tällä viikolla valmistelin vihreiden ryhmäpuheenvuoroa koulutuspolitiikasta, keskustelin ed. Braxin kanssa suomalaisen koululaitoksen saavutuksista ja ei-saavutuksista. Hän heitti kysymyksen, joka sitten tuli ilmi ryhmäpuheenvuorossa, siitä miten on mahdollista, että meillä on koululaitos, joka tuottaa todella osaavia tyttöjä, joilla on sitten niin heikko itsetunto, että he työmarkkinoilla jäävät eurooppalaisista kanssasisaristaan kovasti jälkeen. Olen tätä asiaa miettinyt pidemmälle ja olen sitä mieltä, että suomalaiseen perhepolitiikkaan ei saada parannusta ennen kuin tämä myytti suomalaisen naisen vahvuudesta puretaan.

Suomalainen nainen jotenkin on huijannut itseään uskomaan siihen, että hän on se, joka kantaa sitä työväenliikkeen lippua ja sitä identiteettiä sankarillisesti halki vastustuksen ja vastuksen vain ponnistaen eteenpäin välittämättä senhetkisistä vaikeuksista. Se on juuri suomalaisen naisen minäkuva. Tämä suomalaisen naisen myytti omasta vahvuudestaan on johtanut siihen, että naiset ovat tyytyneet sellaisiin olosuhteisiin, joissa he oikeasti eivät jaksa, ja se ilmenee suurina sosiaalisina ongelmina.

Siitä syystä tämä vihreiden aloite äitiys- ja vanhempainrahan nostosta on yksi konkreettinen keino sen suuntaisen perhepolitiikan luomiseksi, joka rakentuisi oikeudenmukaisuudelle, luottamukselle ja turvallisuudelle eikä tällaiselle myytille sankarista, joka selviää kaikenlaisissa olosuhteissa. Mielestäni sellaisia sankareita, jotka selviävät aina, tietysti tarvitaan poikkeusoloissa, sodan tai suurten luonnonkatastrofien aikana, mutta ajatus siitä, että suomalaiset perheet selviävät sillä samalla mentaliteetilla arjen pyörittämisestä, millä suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset selvisivät talvisodasta, ei voi olla lasten parhaaksi.

Tämä toinen aloite, mistä ed. Brax puhui, lääkekorvausasia, on todella tärkeä jo ihan Kansallisen terveysohjelman valossa. Meillä todella monia sairauksia osataan nykyään yhä enemmän, ainakin oireita, hoitaa lääkkeillä. Mutta lääkkeet ovat monelle eläkeläiselle niin kalliita, että ne jätetään ostamatta. Nämä ostamatta jätetyt lääkkeet tietysti pahentavat näitä alkuperäisiä sairauksia niin, että myöhemmin juuri nämä potilaat sairastuvat yhä enemmän ja tulevat sitten kustannuksiksi esimerkiksi erikoissairaanhoidon lisääntyneenä palvelukysyntänä. On traagista, että meillä on selkeitä ja hyviä keinoja antaa ihmisille parempaa elämänlaatua lääkkeiden avulla, mutta on paljon ihmisiä Suomessa, joilla ei ole varaa ostaa näitä lääkkeitä.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä minimiäitiyspäivärahasta haluan sanoa, että jos joku asia on minulle ollut seitsemän vuoden aikana tärkeä, niin tämä on yksi sellainen asia. Olen tässä asiassa joitakin aloitteitakin tehnyt ja pyrkinyt pitämään tätä jonkun verran esillä.

Silläkin uhalla, että ed. Brax ei ehkä pidä siitä, otan esille sen vuoden 95 tilanteen siksi, että sanon, mikä siinä minua erityisesti on harmittanut: Miksi tehtiin sellaiseen päivärahaan leikkaus, jonka taso oli 80 markkaa eli siis erittäin pieni? Siitä 20 markkaa otettiin. Se ei ole minulle mennyt oikein päähän, miten se pystyi olemaan mahdollista. Sitten kun rupesin selvittämään sitä, niin sehän johtui itse asiassa siitä, että kotihoidon tukeen tehtiin leikkaus ja minimiäitiyspäiväraha oli automaattisesti sidottu kotihoidon tuen tasoon, joten kun kotihoidon tukea leikattiin, niin samalla leikattiin minimiäitiyspäivärahaa. Tässä tapahtui mielestäni se erhe, ja minusta se tapahtui vähän täällä eduskunnan käsittelyssäkin. Täällä on edustajia, jotka ovat perustuslakivaliokunnan jäseniä. He tietänevät, menikö tämä kaikki oikein. Kotihoidon tuen leikkauksen perustuslaillisuushan silloin tutkittiin, mutta ei erikseen tätä minimiäitiyspäivärahaa.

Olen jättänyt vuosi sitten syyskuun lopussa oikeuskanslerille tästä asiasta kantelun, nimenomaan siitä, onko perustuslakinäkökulmasta näin voitu menetellä. Sehän ei ollut vain kerran, vaan näin on menetelty vuodesta toiseen, kun budjetteja on tehty, paitsi että ensi vuonna tulee pieni korotus.

Minusta se on ihan selvä asia, kun puhutaan pienimmästä äitiyspäivärahasta, että katsotaan sen oikea viitekehys. Sitä ei saa ripustaa kotihoidon tuen tasoon, joka jo sinällään on riittämättömän pieni, vaan sen pitäisi olla linjassa muitten päivärahojen kanssa. Sen takia minusta tässäkin vihreiden aloitteessa on oikea lähtökohta, että se on laitettu sinne alimman työttömyyspäivärahan tasolle. Se on juuri oikea viitekehys, missä sen pitää olla.

Tämän lakialoitteen perustelussa kerrotaan oikein se, miksi on asiallisesti ottaen tehtävä tämä muutos. Täällä sanotaan, että 25 prosenttia äideistä saa tätä pienintä äitiyspäivärahaa, ja jos muistan oikein, niin tämä kehitys on ollut dramaattinen viime vuosien aikana. Vielä kymmenen vuotta sitten se oli 6 prosenttia äideistä ja nyt se on joku 25—26 prosenttia. Se kertoo myös koko yhteiskunnan kehityksestä, mitä tänä aikana on tapahtunut. Pätkätyöt ovat lisääntyneet, ja niitä tekevät nimenomaan nuoret naiset, synnytysiässä olevat naiset.

Minusta minimiäitiyspäivärahassa ei ole pelkästään kysymys siitä, että tämä on yksi perhepolitiikan muoto, eräs tuki. Kysymys on siitä, minkälainen arvo annetaan äitiydelle ja myös isyydelle, koska tässä on myös isän päivärahasta kysymys, minkälainen arvo annetaan vanhemmuudelle. Muistaakseni professori Lea Pulkkinen muutama päivä sitten kirjansa julkistamistilaisuudessa otti tämän näkökulman nimenomaan esille. Tämä on tietysti perusturvakysymyksenä ihan selvä asia, että tätä tulee korottaa, ja hänelläkin oli näkemys, että alimman työttömyyspäivärahan tasolle. Mutta hänestäkin tämä viestii siitä, jos on edelleenkin 60 markkaa markoissa ja ensi vuonna 70 markkaa, että yhteiskunta ei arvosta vanhemmuutta. Tämä on se asia, johon pitäisi saada parannuksia tässä talossa ja jonka pitäisi olla semmoinen keskeinen lähtökohta, kun täällä tehdään perhepoliittisia päätöksiä, jotka eivät tietenkään ole pelkästään tukia, vaan myös palveluita ja myös päätöksiä siitä, miten perhe- ja työelämää paremmin pystyttäisiin yhteensovittamaan.

Haluan vielä ottaa lopuksi esille erään näkökulman, kun tämä on vihreiden vaihtoehtobudjetin ensimmäinen perhepoliittinen aloite, joka nyt tänä iltana on keskustelussa, ja myöhemmin tulee muun muassa kotihoidon tuki ym. Itse jäin miettimään sitä, miten te olette tehneet tämän priorisoinnin. Minä olen minimiäitiyspäivärahasta täysin teidän kanssanne samaa mieltä, että se on kiireellisin. Mutta sitten kun katselin hieman ennen istunnon alkua arkistojani, löysin useampia lehtileikkeitä ja dokumentteja, joissa te priorisoitte erityisesti lapsilisien korotusta ja niiden sitomista indeksiin, mutta se ei kuulu tähän tiedän pakettiinne. Ne, jotka tähän ottivat kantaa, olivat silloinen ministeri Soininvaara ja myös eduskuntaryhmänne puheenjohtaja Janina Andersson. Haluaisin kuulla sen, mikä teidän priorisointinne kaiken kaikkiaan on, vai oletteko te laskeneet, että se ei mahdu tähän teidän vaihtoehtobudjettiinne.

Mitä tulee sitten näiden vaihtoehtobudjettien rahoitukseen ja tasoon, johon ed. Brax omassa puheenvuorossaan viittasi, minusta se on hienoa, että te olette tehneet vaihtoehtobudjettinne. Mutta sitten kun olen katsonut hieman tarkemmin niitä rahoituslähteitä, en voi mitään epäilyilleni, kun te ajattelette, että 35 miljoonan euron säästö eli yli 200 miljoonaa vanhaa markkaa tulee harmaan talouden torjunnan tehostamisesta yhden vuoden aikana. Se on kyllä aika tehokasta toimintaa. Se ei kuulosta minusta uskottavalta. On vähän sillä tavalla, että se vaikuttaa tämmöiseltä tulopuolen kaatoluokalta, kun ei ole muualta sitä rahaa saatu etsittyä.

Kun tänäkin iltana on kannettu kovasti huolta keskustan vaihtoehtobudjetista, voin sen vain toistaa, että niin kuin on sanottu useamman kerran viime viikkojen aikana, tulemme tuomaan oman talouspoliittisen linjauksemme tänne saliinkin vielä keskusteltavaksi ja julkisuuteen keskusteltavaksi tässä aivan lähiaikoina, loka—marraskuun vaihteessa viimeistään. Kuten joka syksy, laadimme hyvin tarkan eli tietysti momenttikohtaisen vastalauseen ja se on myös sitten meidän käsittelyssämme, kun varsinaisesta budjetista päätetään, ja silloin myös äänestetään.

Tuija Brax  /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vaikka yleisesti semmoisena jankutustasoisena jaariana vuoden 95 säästöihin palaamista en todellakaan pidä hedelmällisenä, niin ed. Vehviläisen ja tämän lakialoitteeseen sisältyvän minimipäivärahojen noston osalta olen valmis kyllä tekemään poikkeuksen, koska on kiistatonta, että juuri ed. Vehviläinen on pitänyt tätä nimenomaista asiaa kaikki nämä vuodet hyvin esillä ja perustellut sen erittäin hyvin.

Mutta sitten tähän suureen kysymykseen, miksi tästäkin leikattiin: Luulen, että ed. Vehviläisen puheenvuorossa oli yksi hyvin tärkeä havainto, minkä takia uskon, että hallitus nyt viimeinkin edes jotain teki. Se kuva niistä ihmisistä, jotka ovat äitiys-, isyys- ja vanhempainrahalla pelkällä peruspäivärahalla, on muuttunut dramaattisesti nykyisten työmarkkinoiden ja pätkätöiden myötä, ja rohkenen epäillä, että syy, minkä takia viimeinkin meidän, jotka olemme jo pitkään olleet tätä mieltä, (Puhemies koputtaa) ääntä on kuultu hallituksessa, on, että se koskee nykyään niin sanottua perusdemariakin. Luulen, että tämä on ollut osasyy siihen, että edes joku parannus viimeinkin tapahtuu.

Ulla Anttila /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä priorisointikysymyksestä: Toki meidän ensisijainen priorisointimme perhetuissa käy ilmi tästä vaihtoehtobudjetista, ja kun mietimme, mihin rahoja käytetään, totta kai täytyy miettiä, mitkä ovat olennaisimpia, suurimpia ongelmia. Itse ainakin katson, että juuri tämä vähimmäisäitiyspäiväraha- ja vanhempainraha-asia on vielä merkittävämpi kuin kotihoidontukikysymys, vaikka myös kotihoidon tuen leikkaus oli minusta hyvin kipeä näistä vuoden 95 leikkauksista. Koska tämä vähimmäisäitiyspäiväraha on niin keskeistä perusturvaa, jopa keskeisempää kuin kotihoidon tuki, näen kyllä, että sitä pitää priorisoida jopa ohi lapsilisien.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä illan aikana on käyty keskustelua ja vertailtu erilaisia vaihtoehtobudjetteja. Kaksi vaihtoehtobudjettia oppositiolta on jo tullut, kolmatta odotellaan, ja mielenkiintoista olisi nähdä ne kaikki yhdessä ja vertailla, miten yhtenevät ne ovat. Koska sitä ei ollut aikanaan mahdollista tehdä, niin tietenkin tätä vertailua käydään ja vähän kilpaillaan, kellä meistä on paras. Toivottavasti me emme mene kovin pitkälle tässä asiassa.

Minusta tässä lakialoitteessa, mikä on nyt käsittelyssä, on paljon nimenomaan kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän tekemään vaihtoehtobudjettiin verrattuna samoja asioita. Nimittäin mekään emme hyväksy lääkekorvausten omavastuuosuuden korottamista ja me tulemme siitä omalta osaltamme myös tekemään vastaavanlaisen ehdotuksen. Tämä on aika kohtuuton, ja kun vielä ajatellaan, mitä kuitenkin nyt jo Suomessa maksetaan muihin Pohjoismaihin verrattuna, niin tämä on huomattavasti korkeampi.

Minkälainen arvo annetaan vanhemmuudelle? Erittäin hyvä kysymys, joka tuli esille tuossa ed. Vehviläisen puheenvuorossa. Se, millä tavalla me arvostamme vanhemmuutta, näkyy nimenomaan siinä, millä tavalla me myös tätä vanhemmuutta tuemme niillä päätöksillä, mitä tässä eduskunnassa tehdään. Tämä vanhempainrahan korottaminen on minusta yksi sellainen asia, joka on niitä kipeimpiä, ja olen iloinen siitä, että olemme samoilla linjoilla vihreän eduskuntaryhmän kanssa. Olen ymmärtänyt, että myös keskustalle tämä asia on tärkeä. Meillä on hieman eri lailla rakennettu budjetti ja meillä on hieman erilaiset summat, mutta kuitenkin se linja on sama ja tahto sama. Minä näen, että näin meidän pitäisi tehdä, että meillä olisi yhteisiä asioita oppositiossa, joita me veisimme eteenpäin, ja vältyttäisiin tältä vertailulta, mitä tässä illan aikana on ollut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänä iltana tuntuu näitä varjobudjetteja pyörivän enemmän ja vähemmän tässä salissa. Kuitenkin meidän olisi saatava aikaan myös oikea budjetti.

Se olkoon sivuhuomautus, mutta kun tässä katsotaan vähimmäisäitiyspäivärahakysymystä, niin minusta aikanaan silloin vuonna 95 on tapahtunut sillä tavalla virhe, jotta sitä ei koskaan olisi pitänyt leikata, niin kuin tässä on todettu, ja tässä olisi ollut aikaa se korjata. Näkisin, että tämä pitäisi mahdollisimman pikaisesti saada sille tasolle, mistä tässä edelliset puhujat ovat sanoneet, koska jonkun minimitason on oltava olemassa myös tässä tapauksessa. Jotenkin tämä on kuitenkin siinä mielessä äitiyttä ja vanhemmuutta kohtaan syrjivä. Odottaisi, jos ryhtiä löytyy, että tämmöinen korjaus voitaisiin vielä budjetin yhteydessä tehdä.

Mutta sitten kun ed. Brax alkupuheenvuorossaan totesi, ketkä näitä köyhiä ja kurjia ovat, niin minusta kuitenkin pitkäaikaistyöttömät ovat yksi ryhmä, joka häneltä unohtui, ja toistuvaistyöttömät, jotka silloin 90-luvun laman seurauksena putosivat työttömyyteen ja ovat yhä edelleen siellä sillä tavalla, että eivät ole saaneet kuin tukitöitä, ja jotkut eivät ole niitäkään saaneet. Sen takia se on yksi porukka.

Toinen on ylivelkaantuneet, ja siitähän hallitus on sinällään antanut uuden esityksen, joka jonkun verran parantaa heidän asemaansa. Siinä on monia elementtejä, jotka helpottavat velkajärjestelyyn pääsyä. Ne ihmiset pitää pelastaa, koska he ovat minusta kaikkein hankalimmassa ja kurjimmassa asemassa yhä edelleen olevia ihmisiä.

Tuija Brax  /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kerroin, keiden asema on suhteellisesti ottaen Lipposen molempien hallitusten aikana heikentynyt, todellakin nojasin aika moneen tutkimukseen. Tietysti ne ryhmät, joita ed. Lahtela otti esille, ovat todellakin varmasti vaikeuksissa, mutta ne vuoden 95 dramaattiset, pakkotilanteessa tehdyt leikkaukset eivät varsinaisesti koskeneet heitä. Luulen, että arvioinneissa siitä, keillä nyt menee kaikkein huonommin, on osittain rajoituttu vain vuoden 95 leikkausten palautusjärjestykseen, ketkä kaikkein nopeimmin nyt, kun viimein on vähän enemmän taloudellista liikkumavaraa, tarvitsevat ne vanhat etuudet, jotka heille kuuluvat. Koko se lista on pidemmän päälle pyrittävä tietysti purkamaan, jos kaikki menee Suomen taloudessa hyvin.

Anu  Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt vielä sanoa ed. Lahtelalle siitä, keitä tämä koskee. Tähän mennessä näiden kuuden seitsemän leikatun vuoden aikana pitkäaikaistyöttömiltäkin, joista te kannatte erityisesti huolta, on tippunut, jos on tullut raskaaksi, vähintään puolella, joillakin todella paljon, on voinut tippua parisataa prosenttia aivan hyvinkin, jos on ollut ansiosidonnaisella päivärahalla. Tämä on aivan mieletön ongelma. Minun mielestäni tässä ei pitäisi lähteä yhtään puhumaan mistään muusta kuin tästä joukosta. Nythän ensi vuodelle tulee pieni parannus, mutta silti tämä ei poista esimerkiksi sitä ongelmaa, että lapsia ei voi tehdä peräkkäin, vaan pitää välillä pyörähtää töissä, jotta ei ole tällä seitsemänkympin pienellä äitiyspäivärahalla.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vehviläisen kanssa en ole yhtään eri mieltä. Juuri näin on tapahtunut. Mutta on hyvä, että ed. Vehviläinen totesi, että myös ansiosidonnaisella olleilla on tippunut, koska siihen tunnustukseen osittain sisältyy, että ansiosidonnainen järjestelmä on hyvä järjestelmä.

Mutta itse pääasia, miksi pyysin vastauspuheenvuoron, on se, jotta kuitenkin mietin, mistä tilastoista ed. Brax äsken puhui. Mutta ylivelkaantuneet: Viimeksi äsken minulle soitti yksi ihminen, joka on tänä päivänä ollut velkajärjestelytapahtumassa, ja sanoi, että siitä ei tullut vieläkään mitään. He ovat sillä tavalla kurjassa asemassa, että he ovat kuin vankeudessa ja kaikki viedään, mitä on. Heillä ei ole mitään toivoa. Mutta ensi vuoden puolella saadaan uusi velkajärjestelylaki voimaan, ja siinä on joitakin tekijöitä, jotka helpottavat vanhassa velkajärjestelyssä olevia, mutta ennen kaikkea niitä, jotka eivät tätä ennen estosyiden perusteella ole päässeet saneeraukseen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason leikkaus oli aikanaan todella suuri epäoikeudenmukaisuus ja vääryys. On hyvä, että vihreät nyt tällä aloitteella tunnustavat tämän virheen ja ovat nyt ehdottamassa merkittävää parannusta tapahtuneeseen vähimmäistason laskuun. Tämä on hyvin tärkeä asia ja toivoisi, että tässä salissa löytyisi vihdoin nyt laaja yhteisymmärrys näiden pienimpien etuuksien tason korottamisesta.

Arvoisa puhemies! Toisena tässä asiassa ovat lääkekorvausasiat ja niiden vuotuinen omavastuukatto. Tältäkin osin me Suomessa olemme varsin korkean katon piirissä, jos vertaa muihin maihin. Suomalaiset, etenkin pitkäaikaissairaat, maksavat nyt varsin korkeaa lääkekorvausosuutta. On toki väärin, että tätä osuutta edelleen ollaan hallituksen budjettiesityksessä nostamassa.

Hallitushan asetti myös selvitysmiehen silloin, kun vihreätkin olivat vielä hallituksessa, selvittämään lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä jatkon osalta. Hallitus antoi tehtäväksi selvitysmiehelle siirtyä yhden erityiskorvausluokan ja yhden peruskorvausluokan järjestelmään. Tämä ehdotushan merkitsisi sitä, että muun muassa elämää ylläpitävän insuliinin täydestä, 100 prosentin, korvauksesta luovuttaisiin. Mielestäni tämän suuntaiset ehdotukset pitäisi myös kyetä torjumaan jo heti alkuunsa.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle: On vaikea säästää 20 miljardia markkaa ilman, että se tuntuisi vääryydeltä tai virheeltä. Mutta olen sitä mieltä, että näin piti tehdä, ja kaikki ne tuntuivat huonoilta. Se todellinen vääryys on se, jos asiaa ei korjata sitten, kun tilanne on toisin. Se on se vääryys, jonka voin tunnustaa, mutta en katso, että on väärin pelastaa suomalaista yhteiskuntaa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ehdottomasti olen sitä mieltä, että tunnustaminen myöhemminkin on vihreiltä oikean suuntainen toimenpide. Tässä on vain eletty seitsemän kahdeksan vahvan talouskasvun vuotta, ja vihreät ovat lähes koko tämän ajan olleet hallituksessa. Tässä lakialoitteessa kyllä myönnetään, että taloudellisen tilanteen paraneminen olisi mahdollistanut leikkauksen kompensoimisen jo aiemminkin. Harmillista vain, että sitä ei ole tehty.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Mitä tulee tähän käytävään keskusteluun, niin täytyypä sanoa, että aika outo kuva jää kansalle vihreitten tekemistä ajatuksista ja esityksistä ja uudistuksista tässä asiassa. Kun ed. Brax myönsi, että kyllähän 95 oli tiukkaa, mutta sen jälkeen ei ole saatu tätä korjattua, niin tuntuu vaan siltä, että vihreä eduskuntaryhmä on ottanut oppia siitä eduskunnasta, mikä on ollut oppositiossa tätä ennen. Jos näin huonosti on tämä tieto teihin tarttunut, olette havainneet ja huomanneet tämän jo hallituksessa ollen, niin miksi ette ole vaikuttaneet hallituksen sisällä silloin, kun siellä olitte, siihen, että nämä asiat olisivat tulleet järjestykseen? Tuntuu varsin oudolta. Joko te tietoisesti harhautatte kansaa tai sitten te muuten jälkijättöisesti ajattelette tätä asiaa. Näin ei voi olla, että myönnetään, että on tiedetty, mutta ei ole haluttu tehdä yhtään mitään. Tällaista harhautusta Suomen kansalle ei saa tehdä ainakaan eduskunnan taholta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on aika hassua kuunnella syytteitä harhautuksesta edustajalta, jonka ryhmä ei ole vieläkään esittänyt varjobudjettia eikä ole kaikkina näinä vuosina nähnyt vaivaa siitä, että näyttäisi selvästi, millä katetaan ne esitykset, mitä itse esittää. Erityisesti ed. Seppo Lahtela on aika monta esitystä tehnyt täällä kaikkina vuosina, ja olisi todella ollut kiva kuulla, millä ne rahoitetaan.

Se taloudellinen liikkumavara, jota Suomella on ollut, on valitettavasti ollut vasta käytettävissä viimeiset pari vuotta, ja sinä aikana vihreät ovat kyllä tehneet kaikkensa, ja sen pystymme osoittamaan, että vuoden 95 korjauksien purku aloitetaan lapsiperheistä. Olemme senkin kritiikin uhalla, mikä keskustasta on tullut, että asetatte eläkeläiset ja lapsiperheet vastakkain, kun hyväosaisia eläkeläisiä ensin hyvitettiin, korostaneet, että ensin pitää tulla lapsiperheet ja nimenomaan heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kyllä usein on ihmetyttänyt tämä keskustelu vaihtoehtobudjeteista. Keskusta on joka vuosi esittänyt vastalauseessa vaihtoehdon hallituksen linjalle, ja se vastalause on ollut aivan saman tyyppinen kuin nyt on tämä vihreitten tekemä varjobudjetti. Mitä tulee edellisinä vaalikausina esitettyihin varjobudjetteihin, niin ne niin sanotut varjobudjetit, joita esimerkiksi SDP:n eduskuntaryhmä vaalikaudella 91—95 esitti, eivät olleet yhtään sen ihmeellisempiä varjobudjetteja kuin keskustan vastalauseetkaan, niin että kannattaisi myös tutustua niihin eikä käydä tällaista terminologiakeskustelua siitä, minkälaisia vaihtoehtoja kullakin on.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä katsoa tätä myöskin hallituksen rintamalta. Hallituksen kannalta katsottunahan nykyään on hyvä, jos oppositio on kovin hajanainen, mutta tällainen oppositio, missä on vihreät ja keskusta olemassa pääpuolueina, kristillisdemokraatit järkilinjoilla jne. tässä asiassa, tulee sillä rintamalla, että tässä keskusta, joka näkee kokonaisuutta tässä asiassa, on kuitenkin antanut vastuullisia esityksiä.

Mitä tulee siihen väittämään, että olisin kovin voimakkaasti ollut korottamassa valtion menoja, tämä ei näihin esityksiin sisälly, mutta otan kunnian siitä itselleni. Siltä osin, herra puhemies, toteaisin, että kun ed. Brax totesi, että keskusta on vain pannut vaihtoehdoiksi joko vanhukset taikka lapsiperheet, niin ei. Yleislinja on sekä-että, molempia pitää hoitaa. Yhteiskunnan vastuullisuutta pitää tasapainoisesti viedä eteenpäin, ja se on keskustan linja ollut ja on eteenkinpäin. Toivon, että vihreätkin näkevät tämän asian, niin kuin nyt antavat ymmärtää. (Puhemies koputtaa) Mutta kauan teillä on aikaa mennyt miettiessä, melkein kahdeksan vuotta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela, muistutan vaan, että näitten kumppanien kanssa te olette siellä Pohjois-Karjalassa kuitenkin vaaliliitossa seuraavissa vaaleissa, mikä osoittaa, (Naurua) että sieltä sitä orastavaa yhteistyötä itärajalta alkaa nousta nyt sitten syvän vihreän ja tavallisen vihreän välillä.

Kyllähän me kaikki tiedämme tietenkin, vaikka nyt alkaa myöhä olla, että eihän näitä varjobudjetteja ja lakiesityksiä olisi tässä salissa, elleivät vihreät olisi nyt sattuneet tuossa ydinvoimaäänestyksen jälkeen jäämään oppositioon. Tämä kuuluu opposition ikuiseen oikeutukseen tehdä omaa varjobudjettiaan ja omia lakiehdotuksiansa. Vaikkakin näissä on tietenkin edetty askel oikeaan suuntaan myöskin hallituksen esityksissä, niin kyllä minä tietenkin hallituspuolueen kansanedustajana annan arvoa sille, että on edes yritystä laittaa tuloja toisella lailla järjestykseen ja menoja toisella lailla järjestykseen. Mutta muistutan kuitenkin siitä perussäännöstä, että 97 prosenttia on edelleen sitä samaa hallituksen pohjaesitystä, jos se 3 prosentissa poikkeaa. Siitähän nyt vaan on kysymys, ja näin tulee käymään varmasti keskustankin esityksen kanssa. Ei sillä koko maailmaa uusiksi panna, vaan pannaan tietyiltä osin tuloja ja menoja. Mutta vastalauseisiin ei koskaan liity yleensä muuta kuin menoja. (Ed. Manninen: Budjettivastalauseessa kyllä!) — Niin, budjettivastalauseessa myöskin tulot ja menot pitää katsoa yhtä aikaa ja samanaikaisesti.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä on tavattoman tärkeä esitys, mikä nyt on käsittelyssä. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää myös nämä samat kohdat, ja tuemme todellakin vilpittömästi tätä kokonaisuutta niin kuin näitä kahta edellä käsiteltyä, esikoulukuljetusta ja opintotukiparannusta, ja sitten tässä paria kolmea seuraavaa käsittelyssä olevaa vihreiden esitystä. Ne ovat tärkeitä ja hyviä. Erityisen tärkeitä ovat nämä minimipäivärahakysymys ja lääkekustannusten omavastuuosuusasia. On häpeällistä, että näitä tehtiin Lipposen hallituksen aikana.

Täällä ed. Brax on moneen kertaan sanonut, että oltiin pakkoleikkausten edessä vuonna 95. Se on täyttä puppua, eihän ollut mitään pakkoa tehdä, tarttua kaikkein köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien perusetuuksiin, joihin te tartuitte. Ruotsissahan tehtiin 90-luvun alussa samanlaiset leikkaukset samasta syystä kuin Ahon hallitus joutui tekemään, mutta Ruotsin hallitus, sosialidemokraatit, palauttivat välittömästi juuri nämä. Te olitte tukemassa hallitusta, joka antoi veronkevennykset kaikkein hyvätuloisimmille vuodesta vuoteen, ajoitte Suomen väkisin tietysti Emuun. Sitä en sano, oliko se hyvä vai huono. Ruotsissa valittiin toinen tie, ei menty Emuun eikä annettu hyvätuloisille veronkevennyksiä vaan palautettiin nämä perusetuudet entiselle tasolle ja parannettiin jopa niitä. Sosialidemokraatit tietysti saivat vaalivoiton Ruotsissa, kun tekivät näin. Teidän heräämisenne on kyllä kovin myöhäsyntyistä, mutta aloite on tavattoman tärkeä ja hyvä ja saa minun täyden tukeni.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka sanotaan, että tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, niin olinhan siellä minäkin silloin, kun näitä asioita käsiteltiin vuonna 95. Haluan muistuttaa siitä, että silloin kun sairauspäivärahoja, äitiyspäivärahoja ym. leikattiin, keskusta esitti vastalauseen, jossa leikattava rahasumma olisi ollut juuri sama, mutta niin, että pienimpiä minimirahoja ei olisi leikattu vaan että olisi tasaisesti ylemmästä päästä leikattu sairauspäivärahoja niin, että sama summa olisi säästynyt. Tosiasiassahan kävi niin, että esimerkiksi sairauspäivärahat nousivat yli 200 000 markkaa vuodessa ansaitsevalle ja minimipäivärahoja alennettiin. Sehän oli kerta kaikkiaan hävytön teko kaikkein pienituloisimpia suomalaisia kohtaan. Siinä vihreät olivat aputyttöinä ja -poikina nöyrästi Lipposen hallituksen juoksunarussa. Se oli minusta kyllä ihmeteltävä asia.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Me tietysti tuemme tätä hyvää esitystä, joka vasta osan vääryydestä korvaa. Siellä ovat vielä muut. Kaikki eivät saa ollenkaan päivärahaa, jotkut saavat hyvin pientä päivärahaa, ja kaikkein alimpia päivärahoja todella alennettiin ja korkeampia nostettiin, kun oli vaihtoehtoinen, saman verran säästävä ratkaisu olemassa, mutta sitä eivät hallituspuolueet silloin halunneet.

Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun aloitettiin vihreiden ja keskustan keskustelu tänään vihreiden varjobudjetin ympärillä, muun muassa edustajien Aulan, Ala-Nissilän ja Korkeaojan kanssa oli todella hedelmällistä ja rakentavaa miettiä, mitä Suomelle täytyy tehdä jatkossa ja mitkä asiat on syytä parantaa ja mitkä asiat tässä tilanteessa, kun on tämän verran rahaa ja on tällainen talouskehitys, ovat kaikkein tärkeimmät. Mutta ilmeisesti myös kelloaika rupeaa vaikuttamaan, kun yhtäkkiä palataan taas tähän ikuiseen "Ahon hallitus sitä, vuosi 95 tätä". Tätäkö on ajatus siitä, mikä oikeasti tässä rakenteellisen työttömyyden ja Suomen tilanteen ollessa tällainen on tärkeintä ja aiheellisinta? Sekö se on, mitä on eniten annettavaa äänestäjille, miettiä sitä, kuka säästöpakotuksen aiheutti, olivatko säästöt oikein? Jos nyt mietittäisiin, mitä nyt pitää tehdä, kun asiat ovat hieman paremmin, mutta eivät kuitenkaan riittävän hyvin.