Maija  Rask  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on syytä esittää kiitokset valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston työskentelystä niin hallituspuolueiden kuin oppositionkin edustajille ja virkamiehille. Hyvin sopuisassa hengessä käsittelimme tämän syksyn opetusministeriön budjettia.

Arvoisa puhemies! Tässä on kaksi isoa asiaa, joihin aluksi puutun. Se ensimmäinen ja tärkein asia, johon sivistys- ja tiedejaosto puuttui, liittyy Veikkauksen voittovarojen käyttöön. Siitä on kirjoitettu hyvin selkeä lausumaehdotus, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistellessaan vuoden 2005 talousarviota nopeuttaa merkittävästi kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä rahoitettavaksi kokonaan yleisillä budjettivaroilla."

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Ensi vuonna kirjastojen määrärahoista 60 miljoonaa euroa tulee veikkausvoittovaroista ja noin 30 miljoonaa euroa budjettivaroista. Tämä ei vielä ole kovin järkyttävä asia, mutta kun mietitään sitä, minne ne Veikkauksen voittovarat oikeasti lain mukaan kuuluisivat, tämän asian tärkeys ehkä kirkastuu. Nimittäin se raha on pois Veikkauksen tavallisilta, normaaleilta edunsaajilta: tieteeltä, kulttuurilta, nuorisolta ja liikunnalta.

Tällä hetkellä Veikkauksen jakosuhdelaki on sillä tavalla voimassa, että kirjastojen määrärahat siirtyisivät budjettirahoituksen piiriin vuonna 2012, ja tätä nyt sivistys- ja tiedejaosto ja toivottavasti äänestysten jälkeen myös eduskunta edellyttää, että ne siirtyvät nopeammin valtion yleisen budjettirahoituksen piiriin. Tällä on tietysti hintalappunsa, ja ponsi tarkoittaa sitä, että opetusministeriössä ministerit eivät joudu keskenään katsomaan, mistä nämä rahat otetaan, vaan että ne tulevat budjetin kehyksen ulkopuolelta.

Jos mennään siihen, mikä oli sivistys- ja tiedejaoston alkuperäinen tarkoitus, että vuonna 2007 kirjastot olisivat kokonaan valtion budjettirahoituksen piirissä, se tarkoittaisi vuonna 2005 sitä, että 19,5 miljoonaa euroa tulee näille Veikkauksen edunsaajille. (Hälinää)

Jos vuosi olisi 2009, jolloin kirjastot siirtyvät kokonaan budjettirahoituksen piiriin, se tarkoittaisi vuonna 2005 sitä, että 11,5 miljoonaa euroa tulisi liikunnalle, kulttuurille, tieteelle, taiteelle ja nuorisolle.

Tämän lainhan olisi pitänyt tulla voimaan jo vuonna 2002 ja siirtyä tähän. Näin ei tapahtunut. Hallitusohjelmassa on tästä kirjaus, mutta ei missään tapauksessa voi sanoa, jos nyt menetellään niin kuin sivistys- ja tiedejaosto ehdottaa, että ei noudateta hallitusohjelmaa, mutta tämä on kyllä kieltämättä askel pidemmälle. Tämä on se tärkein asia. Jos tässä asiassa eduskunta liikkuu, oikeastaan monta muuta asiaa ei tarvitse edes hoitaakaan, koska tällä hoidetaan monta asiaa.

Toinen iso kysymys on kirjattu sekä hallitusohjelmaan että budjettimietintöön ja kuuluu seuraavasti: "Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen". Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2007 on käytettävissä 70 miljoonaa euroa koulutuksen vahvistamiseen. Nyt tätä rahaa käytetään esiopetuksen kuljetuksiin aamu- ja iltapäivähoidon käyntiin saattamiseksi. Pidän välttämättömänä ja tärkeänä sitä, että seuraavassa budjetissa opetusministeriössä esitetään, mitä näillä rahoilla aiotaan tehdä. Esimerkiksi käyntiin saatettu arviointitoiminnan vahvistaminen voisi olla yksi sellainen. Elikkä eduskunnan pitää tietää, mitä näillä rahoilla on tehty. Se tarkoittaa sitä, että budjetin valmistelussa me toivomme, että tällaiset listat ovat käytettävissämme. On erittäin tärkeää, että ei tehdä niin, että tätä rahaa käytetään sosiaaliturvaan, koska se ei ole ollut tarkoituksena, vaan että sitä käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Opiskelijoiden opintotukiasiat tulee hoitaa asiallisesti yleisestä budjettirahoituksesta.

Arvoisa puhemies! Sivistys- ja tiedejaosto oli hyvin sosiaalisella mielellä tehdessään pieniä muutoksia budjettiin. Opiskelijoiden ateriatuen korotus on yksi tällainen, mutta sitten näistä pienistä asioista voi nyt tässä mainita esimerkiksi Lontoossa sijaitsevan merimieskirkon peruskorjauksen aloittamisen, johon kirkolliskokous ja Wihuri-säätiö ovat jo varanneet rahat. Jotkut olivat sitä mieltä, että pitääkö tässä nyt kirkollista toimintaa ruveta tukemaan, mutta merimieskirkko on muutakin kuin kirkko. Se on suomalaisten merimiesten kotisatama, se on rakennus, jossa voi tavata toisia suomalaisia, ja se on kappale isänmaata. Mutta toki siellä sen rakennuksen yhdessä tilassa on myös mahdollisuus hartauden harjoittamiseen. Eihän sekään huono asia ole.

Toinen pieni kysymys eduskunnalle ja hallitukselle mutta iso kysymys on Näkövammaisten kirjaston Daisy-äänikirjajärjestelmän käyttöönotto. Tiedän, että ministerit ovat tätä useita kertoja esittäneet budjettiin, mutta pienenä asiana se on sieltä aina pudonnut pois, ja nyt eduskunta halusi osoittaa sille riittävät määrärahat tämän Daisy-äänikirjajärjestelmän käyntiin saattamiseksi.

Kun meillä olivat kovin rajalliset määrärahat asioiden lisäämiseen, niin haluttiin kuitenkin ottaa tärkeitä asioita esille, ja ammatillinen koulutus on yksi asia, joka tulevaisuudessa muodostuu entistä tärkeämmäksi. Olen kuullut kokoomuksen hyvin lämpimästi viime aikoina puhuvan ammatillisen koulutuksen puolesta, ja se on oikein hyvä asia. Jotta pystymme turvaamaan nuorten ammatillisen osaamisen, se edellyttää sitä, että opettajankoulutuksesta pitää pitää huolta. Täällä on pieni määräraha siihen, että myös alueellisesti tähän pystytään vaikuttamaan. Budjettimietintöön ei ole kirjattu mutta on tarkoitettu sitä, että Jyväskylä, joka huolehtii Itä-Suomen Joensuun ammatillisesta opettajankoulutuksesta, saisi pienen lisämäärärahan.

Toinen pieni mutta tärkeä asia liittyy erityiskansanopistojen tilanteeseen, jota eduskunta on monena vuonna täällä hoitanut, ja me todellakin toivomme, että tulevaisuudessa ei yksittäisten opistojen asioita tarvitsisi eduskunnassa hoitaa. Nyt hoidetaan Lehtimäen opiston asiaa. Näitä erityiskansanopistoja on kaksi muutakin, Hoikan ja Kurjen kansanopistot. Sivistys- ja tiedejaosto nyt edellyttää, että hallitus selvittää erityiskansanopistojen rahoitusjärjestelmän toimivuuden ja tekee tarvittavat muutosehdotukset niin, että vammaisten koulutustarpeen kannalta tärkeä toiminta voidaan turvata. Myös vaikeasti vammaisilla nuorilla on oikeus löytää oma paikka elämässään, ja näissä kansanopistoissa tähän elämään annetaan eväitä. Siksi toivon, että tähän ei tarvitse enää ensi vuonna palata vaan valtionosuusjärjestelmää muutetaan niin, että asia hoituu.

Homekoulut eivät ole vielä tulleet kuntoon, niitä riittää, ja eduskunta haluaa vain osoittaa, että pidämme edelleenkin näitä asioita tärkeinä. Se määräraha on erittäin pieni, joka siellä on, mutta se on siellä muistutuksena, samoin kuin yliopistokeskusten määräraha on muistutuksena siitä, että alueellisesta koulutustarpeesta pitää pitää huoli. Mietintöön ei ole kirjattu, mutta tarkoitus on, että nämä kuusi yliopistokeskusta saisivat oman määrärahansa mutta eivät aloittaisi mitään sellaista uutta, joka sitten aiheuttaa menoja seuraavana vuonna, vaan tällä vahvistetaan olemassa olevaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Ainoa asia, josta meinasi tulla sota, oli rauhan rahat, mutta neuvottelut johtivat tässäkin rauhanomaiseen sopuun.

Kyllä sinne kipukohtia tietysti, arvoisa puhemies, jäi. Esimerkiksi ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrän nostotarve on aivan ilmeinen.

Yliopistojen tilakustannusasiaa käsiteltiin Senaatti-kiinteistöt-lain kohdalla. Sivistys- ja tiedejaosto ei saanut tahtoaan periksi. Me olisimme halunneet kirjata lain pykäliin yliopistojen asian. Se ei ollut mahdollista tässä vaiheessa, mutta tyydyimme siihen, kun hallinto- ja tarkastusjaosto lupasi palata asiaan ensi vuonna.

Apurahalla työskentelevien, yliopistossa toimivien tutkijoiden tilanne tulee korjata asianmukaisella tavalla, ja tässä odotamme sosiaali- ja terveysministeriön työryhmää.

Ammattikorkeakouluissa selvitys kahden vuoden poissaolo-oikeuden aiheuttamista vaikeuksista ammattikorkeakoulujen rahoitukselle tulee selvittää.

Samoin kesäyliopistojen oman valtionosuusperustana olevan yksikköhinnan säätämiseksi myös toivotaan ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Minä haluan tässä vielä ministeri Karpelalle todeta, että kun te nyt sitten ensi vuonna valmistelette tulevaa budjettia, niin muistakaa se, että teillä on eduskunnan tuki takana tässä kirjastojen rahoitusasiassa. Eduskunta todellakin odottaa, että te tuotte tämän ponnen mukaisen esityksen tänne eduskuntaan. Teillä on eduskunnan tuki odottamassa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluan kiittää eduskuntaa ja valiokuntia perusteellisesta ja hyvästä työstä, jolla on paneuduttu tähän opetusministeriön hallinnonalan budjettiin ja pohdittu tarkasti näitä asioita ja tehty esityksiä. Työ on ollut hyvää.

Tässä budjetissa, joka nyt meillä on käsittelyssä, opetusministeriön hallinnonalan kautta pystytään luomaan edellytykset laadukkaalle opetukselle, ja tämä budjetti vastaa kyllä hyvin opetussektorin olemassa oleviin haasteisiin. Sivistysjaoston puheenjohtaja Maija Rask otti esille kysymyksen ikäluokkien pienenemisestä ja tästä aiheutuvista säästöistä, jotka ovat sisäänrakennettuina näihin kehyksiin, ja on jo mainittu hallitusohjelmassa, että nämä varat käytetään sitten opetuksen sisällön kehittämiseen. Tietysti, kun nämä säästöt painottuvat sillä tavalla, että ne tulevat vasta tämän kehyskauden loppupuolella realisoitumaan, niin konkreettiset esitykset ovat itse asiassa tulevan toiminta- ja taloussuunnitelman asioita vuosille 2005—2008, ja näitä ratkaisuja nyt sitten myös etsitään, mutta päätöksiähän ei tältä osin vielä ole tehty.

Tulevan vuoden keskeisimmät painopisteet liittyvät lasten tasa-arvoon ja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tässä opetuspuolella on nyt keskeinen rooli myös siten, että on hyväksytty laki kuljetusedusta myös esiopetuksessa oleville lapsille, mikä tasa-arvoistaa syrjäisten seutujen lapsien mahdollisuutta päästä esiopetukseen. Meillähän on hyvä kattavuus jo tältä osin, mutta laki parantaa tilannetta edelleenkin, jotta päästäisiin 100 prosenttiin. Osallistuminen on tällä hetkellä jo 95 prosentin tasolla.

Aamu- ja iltapäivätoimintalainsäädäntö ja siihen kohdistetut resurssit: Elokuun alusta 2004 alkavaan toimintaan on siis varattu määrärahaa 20 miljoonaa euroa. Tämä tulee vahvistamaan työn ja perheen yhteensovittamista, ja erityisesti se vahvistaa niiden lasten asemaa, joilla iltapäivät ovat olleet yksinäisiä, ja erityisesti niiden kuntien tilannetta, joilla ei ole resursseja ollut tämän toiminnan järjestämiseen. Tästäkinhän on lainsäädäntö valiokunnassa läpi mennyt ja se hyväksytty.

Keskeinen lasten ja nuorten tasa-arvoa vahvistava asia liittyy näihin koulutuksen nivelvaiheisiin, joista tämä aamu- ja iltapäivätoiminta on toinen, mutta toinen on sitten se, kun siirrytään perusopetuksesta toiselle asteelle. Nyt tähän ollaan suunnittelemassa toimenpidepakettia, kokonaisuutta, jolla todella voidaan vahvistaa sitä, että peruskoulun jälkeen nuoret pääsisivät jatko-opintoihin: lukioon, ammatilliseen opetukseen tai sitten työharjoitteluun työpajatoiminnan kautta tai sitten työpaikkaan. Tämähän on osa meidän työllisyysohjelman kokonaistavoitetta, että nuoria ei joutuisi työmarkkinatuelle tai vaille mitään tekemistä, eli vahvistetaan edellytyksiä sille, että koulutukseen sijoittuminen olisi parempaa.

Keskeisenä tässä budjetissa on myös ammatillisen koulutuksen vahvistaminen, sen vetovoimaisuuden lisääminen, ja aikuiskoulutuksen kehittäminen. Erityisesti työssäoppimista ja oppisopimuskoulutusta vahvistetaan ja lisätään ja myös näyttöjärjestelmää kehitetään entisestään. Aikuiskoulutustahan kehitetään parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten pohjalta.

Yliopistot ja tutkimuskokonaisuus: Nythän tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään ja myös halutaan edistää tutkimustiedon hyödyntämistä eli vahvistaa myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta, eli tämä budjetti kyllä varmistaa edellytykset yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen kehittämiselle myös alueellisesti kattavana ja siten, että palvelut ovat myös laadukkaita.

Haluaisin kommentoida vielä näihin muutamiin kohtiin, joita valiokunnassa on esiin noussut.

Valiokunta nosti esiin yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen ja siellä erityisesti perusrahoituksen ja tilakustannusongelman. Nythän hallituksen menokehyksissä vuosille 2004—2007 on päädytty voimassa olevan kehittämislain lisäksi 60 miljoonan euron lisäykseen vuoteen 2007 mennessä. Sitten puolestaan valtion tiede- ja teknologianeuvoston esitysten pohjalta Suomen Akatemian rahoitusta tullaan lisäämään 45 miljoonalla eurolla ja Tekesin myöntövaltuutta 85 miljoonalla eurolla vuoteen 2007 mennessä. Tästä nyt merkittävä osa tietysti kanavoituu yliopistoissa harjoitettavaan tutkimukseen.

Yliopistojen osalta täällä myös todettiin näistä määräaikaisista työsuhteista ja näistä apurahoista, joita on käytetty palvelusuhteenomaiseen työskentelyyn. Näitä yliopistoissa annettavia apurahoja ei ole tarkoitettu tämän tyyppiseen pysyväiseen palkkausrahoitukseen. Nythän sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään apurahoilla työskentelevien henkilöiden asemaa, ja tämä työ loppuu vuonna 2003 tuossa työryhmässä. Työryhmä on selvittänyt muun muassa yliopistokohtaisesti toimintamenoista maksettujen apurahojen määrää ja suuruutta. Työryhmän selvitysten ja ehdotusten pohjalta tullaan sitten arvioimaan tätä asiaa kokonaisuudessaan.

Sitten nämä määräaikaiset työsuhteet yliopistoissa: Tämä on sidoksissa tietysti siihen, että kansallisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen määrä on viime vuosina noussut merkittävästi, koska tällä on taas toisaalta nähty se puoli, että tämä vahvistaa tutkimuksen laatua ja myös relevanssia. Kun kilpailutettua projektiluontoista rahaa suunnataan, niin totta kai se heijastuu siihen, että näihin tutkimusprojekteihin sitten myös palkataan henkilökuntaa, joka on määräaikaista.

Valtiovarainministeriöhän on omalta osaltaan antanut ohjeet määräaikaisten palvelussuhteiden käytöstä ja näiden vähentämiseen tähtäävistä toimista. Tästä asiakokonaisuudesta on kyllä käyty keskustelua. Tämä on tietysti tärkeä aihepiiri käydä läpi, jotta meillä olisi jatkossakin tulevaisuudessa pätevää tutkimushenkilökuntaa ja että näihin tehtäviin myös hankkiuduttaisiin.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota ammattikorkeakouluopetukseen ja siellä tähän rahoitukseen liittyvään kysymykseen, kun opiskelijoilla on oikeus ilmoittautua poissaoleviksi kahden vuoden ajaksi. Tämä asiakokonaisuus on nyt tarkastelussa, kun ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmää kaiken kaikkiaan nyt pohditaan, ja siitä lainsäädäntöesitys on valmisteilla. Tässä yhteydessä täytyy tämäkin asia huomioida, jotta se ei aiheuttaisi ammattikorkeakouluille rahoitusongelmia.

Ammatillisen opettajankoulutuksen kysymys otettiin täällä myös esille. Tämä puoli tietysti on äärimmäisen tärkeä, että pystytään turvaamaan alueellisesti myös kattavaa ammatillista opettajakoulutusta ammatillisissa korkeakouluissa. Enitenhän esillä on ollut Pohjois-Karjalan tilanne.

Ammatillisen koulutuksen vetovoima on tärkeä asia, joka tässä otettiin esille. Tähän hallituksella on olemassa nyt omat suunnitelmat. Hallitusohjelmassa tämä on keskeisellä sijalla ja Kesussa, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, myös, ja tässä tietysti tärkeintä on kehittää koulutusta työelämälähtöiseksi enemmän, satsata laatuun, ja myös varmaan rahoitusjärjestelmienkin kautta pystytään tämmöistä tuloksellisuutta ja laadukkuutta vahvistamaan.

Noste-ohjelmaan täällä kiinnitettiin huomiota, näihin tiukkoihin kriteereihin. Tässä on tarkistamisen varaa, ja tätä ikärajaa ja perusteita, millä Noste-ohjelman piiriin pääsee, on tarkoitus tarkentaa.

Arvoisa puhemies! Budjetti kaiken kaikkiaan tässä eduskuntakäsittelyssä on päätynyt hyvään tulokseen ja kokonaisuuteen. Tällä budjetilla voimme toteuttaa laadukasta ja korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Aluksi on helppo yhtyä kiitoksiin niin eduskunnalle kuin valtiovarainvaliokunnalle erittäin ansiokkaasta työstä.

Tämä valtion vuoden 2004 talousarvioesitys oli jo syksyllä esitystä annettaessa kulttuurin osalta pitkästä aikaa varsin ilahduttavaa luettavaa. Tuossa kesän alussahan tilanne oli vielä hieman toisenlainen. Hallituksen valmistautuessa päättämään talousarviokehyksistä vaalikaudella tilanne näytti vähän hankalammalta. Mutta kesän aikana käydyt keskustelut, poliittisella tasolla käydyt neuvottelut, toivat kuitenkin helpotusta tilanteeseen. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan ehdottomat lisäykset ja kannanotot tukevat vahvasti myönteistä kehitystä.

Uuden arpajaislain yhteydessä eduskunta sääti lain veikkausvarojen tuoton jakautumisesta, mutta tuon lain voimaantuloahan lykättiin kuluvan vuoden talousarvion yhteydessä. Mutta nyt käsiteltävässä talousarviossa sen sijaan lähdetään selkeästi siitä, että tätä lakia ryhdytään soveltamaan.

Jo tässä esityksessä tämä päätös johtaa nuorisotyöhön suunnattujen voimavarojen lisäämiseen 37 prosentilla, mikä mahdollistaa nuorisotyön viime vuosikymmenellä kärsimien menetysten kompensoimisen.

Myös kirjastojen valtionosuusmenojen siirtäminen budjettirahoitteisiksi sujuu edelleen nopeammassa tahdissa kuin laki edellyttäisi. Valtionosuuksistahan katetaan veikkausvoittovaroin 67,4 prosenttia, kun laki mahdollistaisi tuon 75 prosenttia.

Lain edellyttämää nopeampi valtionosuuksien siirtäminen budjettirahoituksen puolelle mahdollistaa tässä budjetissa lisäpanostuksia erityisesti taiteen ja kulttuurin kohteisiin. Kesän aikana käydyissä neuvotteluissa voitiin opetusministeriön kehyksen sisäistä jakautumaa muuttaa kulttuurin hyväksi. Yhdessä nämä tekijät ovat mahdollistaneet nuorisotyön ohella siis taiteen ja kulttuurin rahoituksen kasvun.

Kun myös otetaan huomioon, että Olympiastadionin katsomon kattamiseen tarvittava määräraha voitiin osoittaa näin lisäyksenä liikuntabudjettiin, niin saatiin myös hienoinen lisäys näin liikunnan rahoitukseen.

Nämä edellä kerrotut myönteiset ratkaisut ovat mahdollistaneet sen, ettei hallitus antanut budjettilakiesityksiä, jotka mahdollistaisivat veikkausrahoituksen osoittamisen tarkoitukseen, johon sitä ei alun perin ole tarkoitettu. Niinpä esimerkiksi kuntien kulttuuritoiminnan valtionosuudet, taiteilija-apurahat ja taiteilijaprofessoreiden palkkaus rahoitetaan kokonaan budjettivaroin. Kun myös Suomen Kansallisteatterin lainanhoitokulut siirretään hallitusohjelman mukaisesti budjettirahoitukseen, niin näin saadaan veikkausvoittovaroista rahoitettavaan taiteeseen ja kulttuuriin lisää liikkumavaraa.

Taide- ja kulttuurilaitosten valtionosuuksia koskevien lakien runsaan kymmenen voimassaolovuoden aikana niiden henkilötyövuosien määrää, joiden perusteella siis nämä valtionosuudet mitoitetaan, ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan voitu lisätä museoiden ja orkestereiden osalta. Teattereidenkin osalta tuo lisäys oli mahdollinen ainoastaan siten, että tätä henkilötyövuoden hintaa laskettiin teattereiden omasta toivomuksesta vuonna 96.

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevassa esityksessä henkilötyövuosien määrää lisätään taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa esitetyllä tavalla siten, että kullakin toimialalla katetaan noin kymmenisen prosenttia siitä vajauksesta, joka oli tiedossa budjettiesitystä valmisteltaessa.

Valtakunnallisten taidelaitosten, Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin, rahoitukseen on varattu laitosten tupokorotuksiin tarvittava määräraha, minkä lisäksi lisävaroja on voitu osoittaa itse toimintaan. Alueelliseen taiteen edistämiseen osoitetaan niin ikään selvä lisäpanostus rahoituksen poljettua monia vuosia tätä ennen paikallaan.

Myös museoiden valtionapuun ja Suomessa sijaitsevien maailman perintökohteiden ylläpitoon osoitetaan lisämääräraha.

Tämä veikkausvoittovaroihin aikaansaatu liikkumavara mahdollistaa myös eri taiteenalojen edistämiseen osoitettujen määrärahojen kasvattamisen. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta eri taiteenaloilla toimivien valtionosuuslakien ulkopuolisten taiteilijayhteisöjen toiminnan tuen vahvistamiseen ja muun muassa kuvataiteen ja kirjallisuuden harkintamäärärahojen kasvattamiseen.

Lisäyksistä on euromääräisesti merkittävin varmasti tuo kotimaisen elokuvan edistämiseen osoitettu yli 2 miljoonan euron lisäys, mikä osaltaan mahdollistaa kotimaisen elokuvan kehittämisohjelman tavoitteiden suuntaisen kehityksen. Toki siinä haasteita vielä riittää.

Myös lastenkulttuuriin osoitetaan merkittävä lisäys lastenkulttuurin osaamiskeskusten sekä lastenkulttuuriapurahojen lisäämisen avulla. Tuo Taikalamppuhan saa voimakkaan lisäpanostuksen ensi vuonna, kun tuki tuplaantuu.

Hallituksen tarkoituksena on myös lisätä ponnisteluja kulttuuriviennin edistämiseksi. Olenkin näin nimittänyt kulttuuriasiainneuvos Hannele Koivusen selvittämään asiaa yhteistyössä oman hallinnonalani ohella ulkoasiainministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Omalta osaltaan eri taiteenalojen tiedotuskeskusten määrärahojen lisääminen tukee myös tätä kulttuuriviennin edistämistä.

Myönteistä kehityssuuntaa vahvistavat vielä nämä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan tekemät lisäysehdotukset budjettiin. Niistä taloudellisesti merkittävin on korkeakouluopiskelijoiden ateriatuen lisääminen kaikkiaan 2 miljoonalla eurolla, ja myös pitkään vireillä ollut Lontoon merimieskirkko, josta tässä käytettiinkin erittäin hyvä puheenvuoro, kuin myös Daisy-hanke, joka vihdoinkin saadaan näillä lisäyksillä eteenpäin.

Mutta tämäkään budjetti ei kaikista ilonaiheistaan huolimatta merkitse vielä sitä, että kulttuurin kentän rahoitusongelmat olisi kaikki voitettu. Erityisesti tämä koskee valtion omia taide- ja kulttuurilaitoksia kuten Museovirastoa ja Valtion taidemuseota. Museohallinnossa ei ole vieläkään päästy aloittamaan tuota alueellisen toimijaverkon perustamista, vaikka sen tarpeellisuudesta ollaan laajasti yhtä mieltä.

Valtion laitosten vuokra- ja energiakustannusten nousu on toinen huolenaihe, joka varsinkin näiden viimeksi mainittujen kohdalla on ollut poikkeuksellisen suuri. Tämä uhkaa viedä kohtuuttoman suuren osan laitosten toimintamäärärahoista. Laitoksilla itselläänhän ei ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa näiltä osin kustannusten nousuun, joten näiden määrärahojen lisäystarve on hyvin todellinen. Olikin erittäin ilahduttavaa, että nyt lisäbudjetissahan voitiin Valtion taidemuseolle kompensoida energiakustannusten kasvu osoittamalla museolle vastaava lisärahoitus.

Ehkä vielä lyhyesti pari sanaa jakosuhdelaista. Vaikka tässä budjetissa onkin tällä kertaa varsin monta näitä ilonaiheita, niin toki on selvää, että kasvupaineisiin on varauduttava myös jatkossa. Siksi onkin ollut erityisen ilahduttavaa, että valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa myös veikkausvoittovarojen jakosuhdelain voimaantulon nopeuttamiseen, ja kun palautetaan kirjastojen valtionosuuksiin osoitettuja varoja nopeammin alkuperäisille edunsaajille, tulevat myös tarvittavien uudistusten rahoitusmahdollisuudet näin ollen paremmiksi.

Opetusministeriö ottaa tämän eduskunnan ilmaiseman kannan ohjenuorakseen tulevia toiminta- ja taloussuunnitelmia ja talousarvioesityksiä valmistellessaan. Tämä tietysti toteutuessaan tarkoittaisi sitä, että voidaan osoittaa kulttuuriin, liikuntaan sekä nuorisotyöhön jatkossa kipeästi kaivattuja lisävaroja. Siten on paljon hyvää kerrottavaa, mikä ei ehkä ole ollut niin tavallista kuultavaa aina kulttuurin puolelta, mutta paljon hyvää. Toki kipupisteitä on, mutta nämä valtiovarainvaliokunnan ehdotukset varmasti vahvasti edistävät tätä myönteistä kehitystä, joka hallituksen budjettiesityksessä on saatu jo hyvään vauhtiin.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ministeri Haataiselle: Hallitusohjelmassa on todella yksi arvokas asia. Se on todella se, että ikäluokkien pienentyessä ei leikata kunnilta niitä perusopetukseen tarkoitettuja yksikköhintoja, jotka jäävät tavallaan ylimääräisinä. Se on ollut edellistenkin hallitusten aikana semmoinen pyhä asia. Nyt te kuitenkin esitätte, että sillä ei kehitetäkään nimenomaan perusopetusta. Se laitetaan ihan muualle. Se viedään perusopetuksen ulkopuolelle matkakorvauksiin ja iltapäiväkerhotoimintaan. Se oli tarkoitettu nimenomaan perusopetuksen yksikköhintoihin.

Ministeri Karpelalle: Joka vuosi monen vuoden aikana sivistys- ja tiedejaosto on siirtänyt budjettivaroihin kirjastojen määrärahoja, käyttänyt ne sitten jakosuhdelain mukaan, joten tämä ei ole uusi asia, mutta nyt se on helpompi tehdä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä puuttuisin jakosuhdelakiin. Sehän tehtiin edellisen kauden aikana täällä eduskunnassa. Sitä oli myöskin ministeri Karpela silloin tekemässä. Tietysti viime kaudella sitä ei saatu menemään läpi, nyt se on hieno asia. Se jäi minulta sinne vielä niin sanotusti eväiksi, että tämä jakosuhdelaki saa toteutuksensa. Nyt on tietysti erittäin tärkeätä, että se kirjastojen määrärahojen siirto tapahtuu vielä nopeutetussa tahdissa. On hienoa, että ed. Rask on tällä kertaa myöskin tukemassa asiaa, sillä edellisen hallituksen aikana en saanut häneltä kyllä kovasti tukea, että tätä asiaa olisi viety eteenpäin. Sehän koskee samalla myöskin tiedettä, ja nyt olen iloinen, että kanta on tähän asiaan näinkin vahvasti muuttunut, koska se tietää kulttuurille, urheilulle ja liikunnalle paremmin liikkumavaraa kuin tähän asti.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haataisen puheenvuorossa otettiin esille korkeakoulujen vuokraongelma, ja toivon todella, että ministerit pystyvät vaikuttamaan siihen, että yliopistojen toimintamenoista, jotka on tarkoitettu opetukseen ja sen laadun takaamiseen, ei menisi vuokriin. Tästä asiasta sivistys- ja tiedejaosto oli hyvin yksimielinen ja aktiivisesti pyrki vaikuttamaan tähän Senaatti-kiinteistöt-lainsäädäntöön.

Toinen yksityiskohta, jossa toivon todella etenemistä, on tutkija- ja taiteilija-apurahoilla työskentelevien sosiaalinen asema. Se on myös hyvin vahvasti tasa-arvokysymys varsinkin naistutkijoiden ja -taiteilijoiden osalta, ja kun tämä työryhmän esitys on käytettävissä, niin tähän saadaan konkreettinen parannus näiden ryhmien sosiaaliturvan osalta.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnissa on todella suuri huoli perusopetuksen laadusta, erityisesti opetusministerin kotikaupungissa Helsingissä. Helsingissä on jouduttu tekemään suurimmat säästöt sitten lama-aikojen. Opetusministeri, te juuri sanoitte, että tämä budjetti antaa mahdollisuudet toteuttaa erittäin laadukasta opetusta. Kysyisinkin teiltä, mihin toimenpiteisiin te aiotte ryhtyä, että tämä olisi mahdollista myöskin pääkaupungissamme Helsingissä. Kysyn, mitä toimenpiteitä on tulossa, ja peräänkuulutan kyllä sitä lupausta, jota sosialidemokraatit ja keskusta olivat ennen vaaleja antamassa, eli yhteisöveroleikkaukset palautetaan sille tasolle, jolla oltiin, koska kuten me tiedämme, ainut keino pelastaa Helsingin peruspalvelut on, että me saamme sen yhteisövero-osuuden, ja sen lisäksi tietenkin, että valtionosuusjärjestelmää kehitetään niin, että myös Helsinki saisi siitä kuuluvan osansa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Täällä ministeri Haatainen mielestäni hienosti kuvasi sitä, että eräänä keskeisenä asiana opetustoimen budjetissa on lasten tasa-arvo. Sehän on ollut Suomen valtti koulutusjärjestelmässä kautta aikain, että kaikkien perheiden lapsilla on tosiasiallinen mahdollisuus päästä maksuttomaan kouluun aina korkea-asteelle asti.

Viime aikoina on kovasti keskusteltu siitä, että on monia perheitä, joilla on tosi vaikeata taloudellisesti, on vähävaraisia perheitä. On alkanut kuulua vähän sellaistakin, että tässä nivelvaiheessa, kun lapsi lopettaa peruskoulun, perheen vähävaraisuus saattaisi oikeasti vaikuttaa siihen, että ei uskalleta hakeutua esimerkiksi lukioon koulun jälkeen, koska lukiokirjat maksavat. Tällaisia pieniä esteitä tuntuu olevan taloudellisella puolella siihen. Toivoisin, että kun mietitään nivelvaiheita, katsottaisiin myös, mikä on vähävaraisten perheiden oikeus jatkokoulutukseen, koska se on koko tasa-arvon kannalta äärimmäisen tärkeä asia. Nythän eduskunta on hyväksymässä ponttakin siitä, että vähävaraisten perheiden asioihin puututaan yli hallintokuntarajojen.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä jakosuhdelaki ja veikkausvoittovarojen käyttö on monella tavalla äärettömän tärkeä kysymys, kun puhutaan opetus- ja kulttuurihallinnon tulevaisuudesta. On pelättävissä, että kansainvälinen rahapelitoiminta tulevaisuudessa syö valitettavasti meidän omaa veikkausvoittovarojen tuottoamme. Jos me emme nyt ryhdy valmistautumaan jo näihin tulevaisuuden vakaviin ongelmiin kulttuurin, urheilun, tieteen ja nuorisotyön rahoituksen osalta, meille käy todella huonosti. Sen takia on tärkeää, että eduskunta täysin yksimielisesti jälleen kerran ilmaisi tahtonsa, että eduskunnan itsensä hyväksymää jakosuhdelain sisältöä voitaisiin muuttaa siten, että kirjastojen määrärahat selvästi nopeammin siirretään budjettivaroista rahoitettaviksi. On sanomattakin selvää, että se ei tarkoita sitä, etteikö kirjastojen avustamista pidetä äärettömän tärkeänä asiana.

Kysyisin ministeri Haataiselta tämän lisäksi musiikkitalohankkeesta. Sehän ei suoranaisesti liity tähän budjettiin, mutta liittyy kuitenkin kulttuurin ja budjetin rahoitukseen, ja se on tärkeä kansallinen hanke sekä Sibelius-Akatemian että suomalaisen musiikin kuuntelun ja musiikkia kuuntelevan yleisön kannalta, myös Yleisradion kannalta, Radion sinfoniaorkesterin tarpeitten näkökulmasta. Miten ministeri Haatainen arvioi tämän hankkeen tämänhetkistä tilaa?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totesin tyytyväisyydellä sen, että ministeri Haatainen painotti tässä puheenvuorossaan ammatillisen ja aikuiskoulutuksen tärkeyttä. Se on hyvä asia. Siihen olisi pitänyt herätä jo vähän aiemminkin menneinä vuosina.

Sitten on pari asiaa vielä, mihin haluaisin puuttua. Koulutuksen laadusta on puhuttu paljon. Tähän voisi todeta, että onko siitä puhe, mistä puute.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on tämä yliopistojen tilakustannusten nouseminen. Tässä yhteydessä haluaisin kysyä ministeriltä, aiotaanko perusopetuksen ja perustutkimuksen laatuun kiinnittää myös tilakustannuskeskustelujen ohessa huomiota, koska voi olla niin, että opetus kärsii inflaation, kun käännetään se kelkka täysin keskusteluun näistä kustannuksista ja niiden eliminoimisesta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähikouluperiaatteen toteutuminen on maassamme mielestäni tärkeää. Meidän on pystyttävä järjestämään sellainen kouluverkko, että peruskoululaiset pystyvät käymään koulun kotona asuen.

Arvoisa ministeri, pystyvätkö nykyiset resurssit takaamaan tällaisen järjestelyn, että koulu voidaan tosiaan kotoa käsin käydä?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan palauttaa mieliin sen, että tämä jakosuhdelakihan on historialtaan sellainen, että jos se olisi ollut eduskunnan vapaasti päätettävissä, niin se olisi vuonna 2002 tullut voimaan ja siirtymäkausi olisi ollut viisi vuotta. Se oli hallintovaliokunnan, sivistysvaliokunnan, sivistys- ja tiedejaoston alkuperäinen näkökulma, miten siinä pitäisi toimia. Tätä lakia on aina istuva hallitus aika raivokkaasti vastustanut, ja se on elossa vain ja ainoastaan eduskunnan hyvän hengen ansiosta ja sen voiman ja aloitteellisuuden ansiosta.

Nyt hallitusohjelmassa on tapahtunut dramaattinen myönteinen käännös, ollaan siis samalla linjalla, hallitus ja eduskunta ovat samalla linjalla. Onko ministeri samaa mieltä siitä, että tämä kiirehtimistavoite ei ole ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, vaan kun ollaan samalla linjalla, niin kysymys on etenemisvauhdista lähinnä, ei linjaristiriidoista?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpelan alaiset virkamiehet ansaitsevat kyllä kiitoksen Lipposen kakkosen kulttuuripoliittisen periaatepäätöksen eteenpäinviemisestä, mutta valitettavasti ministeri Karpelan alaiset pitkäaikaisen köyhyyden poistamiseen liittyvät sosiaaliturvakysymykset eivät tässäkään budjetissa ole edenneet. Taiteen ammattilaiset jäivät jälleen kerran ilman päätöstä sosiaaliturvasta. Muun muassa tässä muutama pykälä sitten päätimme, että taitelijaeläkkeitten määrää ei nostettu, ja saattaapi olla, että tämän kanssa taiteilija-apurahojakaan ei tulla nostamaan.

Opiskelijat ovat toinen ministeri Karpelan alainen pitkäaikaisköyhien ryhmä, joitten sosiaaliturvaa ei olla nostamassa. Voiko ministeri Karpela nyt vastata siihen kysymykseen, joka hänelle kyselytunnilla esitettiin: Koska, jos koskaan, opintorahaan on tulossa tasokorotus?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perho otti tärkeän asian esille, nimittäin yliopistorahoituksen. Oulussa yliopiston rahoituskriisi on johtamassa opettajankoulutuksen tuntuvaan supistukseen. Tämä on minusta erityisen huonoa nyt, kun suuri joukko päteviä opettajia jää lähivuosina eläkkeelle. Kysynkin, mitä ministeri aikoo tehdä esimerkiksi Oulun tilanteelle.

Samoin tämä sanahelinä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuudesta, sehän on jokaisessa juhlapuheessa kaikilla ministereillä, kun he liikkuvat tuolla. Mitä todella tehdään ammatilliselle koulutukselle, että sen vetovoima lisääntyy? Vastaukseksi ei riitä se, että pikkasen lisätään opettajankoulutusta.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask omassa puheenvuorossaan hyvin peräänkuulutti tämmöistä pienenevien ikäluokkien kautta syntyvän määrärahasäästön kohdentamista tai semmoista listausta, mihin se kohdistetaan. Se olisi kyllä tulevan vuoden aikana yksi keskeisimpiä tavoitteita, että sivistysvaliokunta ja eduskunta saisivat tämmöisen näkemyksen, mihinkä ministeriö aikoo suunnata säästyviä voimavaroja, koska nyt tässä budjetissa säästyviä voimavaroja käytetään kuljetustukeen esiopetuksessa, samaten sitten aamupäivä- ja iltapäivätoimintaan. En kyllä henkilökohtaisesti pitäisi näitä koulutuksen vahvistamisena. Toivoisin, että nämä säästyvät määrärahat käytettäisiin nimenomaan koulutuksen laadun parantamiseen, olkoon sitten kysymys ammatillisesta koulutuksesta, perusopetuksesta tai yliopistokoulutuksesta. Meillä on tässä ihan lähitulevaisuudessa esimerkiksi tietoyhteiskuntakehityksestä johtuvat valtavat haasteet edessä, ja näin ollen pitäisi olla hyvin tarkka, mihin suunnataan tätä liikkumavaraa, jotta Suomi pystyy vastaamaan tietoyhteiskunnan asettamiin haasteisiin kestävällä tavalla.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus painottaa oppilaiden välistä tasa-arvoa perusopetuksessa, niin kuin ed. Viitanen totesi, mikä on erinomainen asia, mutta tämä tasa-arvo järkkyy jo siinä, kun suurella joukolla suomalaisia nuoria on epäpätevät opettajat. Toisaalta myös opettajien täydennyskoulutuskysymys on erittäin huonossa hoidossa tällä hetkellä. Pääsääntöisesti lukuisat opettajat huolehtivat omasta täydennyskoulutuksestaan itse ja omalla kustannuksellaan.

Haluaisin kysyä ministeri Haataiselta, millä tavalla opetusministeriössä toimitaan sen asian eteen, jotta opettajille voitaisiin suoda oikeus säännölliseen ja järjestelmälliseen täydennyskoulutukseen ja tätä kautta edesauttaa oppilaiden välistä tasa-arvoa myös opetuksen laadussa.

Maija Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tulonen, te totesitte, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat pitäisi käyttää perusopetuksen yksikköhintoihin. Näinhän sitä hallitusohjelmaan ei ole kirjattu, vaan on kirjattu se, että raha käytetään koulutuksen vahvistamiseen, ja juuri tuota listaa opetusministeriöltä kaivataan, mitä näillä rahoilla aiotaan tehdä esimerkiksi arviointitoiminnassa.

Toinen asia, joka minusta on tärkeää huomata, on tämä kannustusraha, jota ed. Valpas peräänkuulutti: mitä tehdään sille, että vain puhutaan ammatillisesta opetuksen arvostamisesta. Kannustusrahalla, jota opetusministeriö on vastakin antanut, kannustetaan oppilaitoksia juuri niitä opiskelijoita houkuttelemaan, jotka eivät välttämättä halua aloille, joilla tulevaisuudessa on työvoimapula.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin tiedossa, että saamelaiskäräjät suunnittelevat saamelaiskulttuurikeskuksen rakentamista Inarin kirkonkylälle, joka katsotaan Suomen saamelaisten kulttuuriseksi ja hallinnolliseksi keskuspaikaksi. Tästä hankkeesta on valmistunut huhtikuussa 2001 hankeselvitys, ja eduskunnan valtiovarainvaliokunta on ottanut saamelaiskulttuurikeskukseen ensimmäisen kerran kantaa vuoden 2003 talousarvioesityksestä antamassaan mietinnössä. Siinä on edellytetty, että oikeusministeriö seuraa saamelaiskulttuurikeskuksen hankeselvityksen valmistumista ja antaa tukea toteuttamisvaihtoehtojen, esimerkiksi EU-tukien, kartoittamisessa. Ensi vuoden talousarvioesitykseen ei suunnittelumäärärahaa vielä ole otettu. Tiedustelisin arvoisalta ministeriltä, millä tavalla on ajateltu tässä hankkeessa, jolla kuitenkin on laaja tuki, edettävän, niin että päästäisiin suunnitteluvaiheeseen ja sitten toteutukseen.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Tulonen ja Kärkkäinen ja lukuisat muutkin kysyivät ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvista säästöistä, kuinka ne tullaan kohdentamaan. Nyt vuoden 2004 budjetin kohdallahan ikäluokkien pieneneminen ei vielä siinä määrin toteudu kuin se tulee lähitulevaisuudessa tällä kehyskaudella tapahtumaan. Nyt tämä säästö, mikä tällä hetkellä on arvioitu saatavaksi, suunnataan aamu- ja iltapäivätoimintaan ja esiopetuksen kuljetustukeen, lähinnä aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Kun sanotaan, että se on pois perusopetuksesta, niin minä en voi allekirjoittaa sitä, että se on pois perusopetuksesta. Se kohdistuu näihin samoihin lapsiin, heidän oppimisympäristönsä turvalliseksi rakentamiseen eli siihen, että luodaan edellytykset sille, että lapsella on henkisesti turvallinen kasvuympäristö ja turvallinen koulupäivä. Tämähän johtuu siitä, että meillä ei ole kokonaistyöaikaa kouluissa vaan meillä on lyhyet koulupäivät, joten tarvitsemme tukimuodoksi aamu- ja iltapäivätoimintaa, joka sitten luo edellytykset sille, että lapsella on turvalliset elinolot. Tälle nyt tuntuu olevan kovasti kansalaisilta kannatusta tälle toiminnalle ja palvelumuodolle, joka myös vahvistaa ja parantaa lasten keskinäistä tasa-arvoa.

Ed. Perho otti esille vuokrakustannukset yliopistoissa. Ed. Kerola kyseli tästä samasta asiasta ja jotkut muutkin. Tämä on todella asia, joka nyt on ollut keskustelussa korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun lain valmistelussa. Tätä lakiahan nyt ollaan täydentämässä, ja lakiesitys tulee ensi vuonna heti vuoden alusta eduskunnalle hallituksen esityksenä, ja tästä on käyty keskusteluja. Nythän tässä oli työryhmä, joka valtiovarainministeriön ja opetusministeriön kesken pohti niitä ratkaisuja, miten vuokrakustannukset ja kustannusten nousu voitaisiin ottaa huomioon. Tämä asia on valmistelussa, ja tähän kokonaisuuteen on saatava kestävä ratkaisu.

Ed. Sarkomaa kyseli Helsingin opetustoimen säästöistä. Helsinkihän on satsannut valtionosuuksien päälle omasta budjetistaan, investoinut merkittävästi opetukseen, ja siellä on tehty nyt sitten ratkaisuja, joilla Helsingin kaupungin omaa taloutta laitetaan kuntoon. Valtiovallan taholta tulevista toimista, opetusministeriön taholta tulevista toimista, eivät Helsingin ongelmat johdu, vaan ne johtuvat kunnan yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Valtionosuusjärjestelmäähän ollaan kehittämässä, ja tietysti valtionosuusjärjestelmän kehittämistyössä täytyy pohtia niitä keinoja, joilla voidaan modernissa yhteiskunnassa, myös kaupungeissa, vastata paremmin kaupunkiolosuhteiden ongelmiin.

Samalla on katsottava myös sitä kenttää, mikä on ongelmana haja-asutusalueilla, jotka nousevat esiin pitkien etäisyyksien vuoksi ja vähenevän lapsiluvun vuoksi. Kysyttiinkin, miten harvaanasutuilla alueilla voidaan sitten turvata, että kotoa voidaan käydä koulussa. Perusopetuksen osalta pitää lähtökohtana olla se, että mahdollisuus on käydä kotoa käsin, mutta jo toisen asteen vaiheessa sitä ei luonnollisestikaan pystytä turvaamaan, jos halutaan toteuttaa toisen asteen koulutusta laadukkaasti. Tässä ovat tietysti ammatilliset oppilaitokset ja lukiot näillä väestömäärältään vähenevillä alueilla haasteen edessä. Minusta olisikin tärkeää, että kunnissa ryhdyttäisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa miettimään alueellista yhteistyötä ja käyttämään nykyajan tekniikkaa, etäopetusta, hyödyksi niin, että voidaan luoda kokonaisuuksia, jotka palvelevat tarkoitustaan.

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen kyseli, kuinka voisimme turvata sen, että perusopetuksen jälkeen myös vähävaraisilla lapsilla ja perheillä on mahdollisuus päästä toisen asteen koulutukseen, lukioon ja ammatillisten opintojen piiriin. Tietysti tässä keskeisellä sijalla on opintotuki, ja tässä suhteessa tiedämme, että toisen asteen opintotuki on heikommassa asemassa korkeakoulutukseen nähden. Mutta yhtä lailla tietysti, jos ajatellaan, mitä ongelmia lukiossa on, niin siellä kirjakustannukset ovat ne suurimmat. Tässä tietysti keskustelua pitääkin herättää lukioiden ja opetuksen järjestäjien kanssa, kuinka usein vaihdetaan kirjoja uusiksi ja mitä järjestelyjä voitaisiin käyttää, että näissä kuluissa voitaisiin myös järkevällä tavalla säästöjä saada aikaan, että perheet pystyisivät näistä kuluista selviytymään.

Sitten ed. Ahde kyseli musiikkitalohankkeesta, mitä tälle kuuluu. Nythän valtiovallan taholta on periaatteelliset ratkaisut tehty. Helsingin kaupunginvaltuuston budjetissa on hyväksytty nämä resurssit sisään, varsinaisia rakentamispäätöksiähän ei ole tehty. Yleisradion osalta hallintoneuvoston päätöksiä odotetaan, ja eilisessä kokouksessa ratkaisua ei vielä ole syntynyt. Eli jos nämä kaikki kolme Yleisradio mukaan lukien tulevat mukaan, silloin hankkeen suunnittelu tietysti pystyy lähtemään eteenpäin, mutta toki niin, että kaikki on ehdollisena, koska kaavasta on sisällä vielä yksi valitus, niin että varsinaisia päätöksiä rakentamishankkeesta ei vielä ole olemassa. Nyt ennen kuin eteenpäin voidaan suunnittelussa mennä, tietysti Yleisradion päätös on siinä olennainen. (Ed. Ahde: Mitä ministeri toivoo?) — Valtioneuvoston kanta on se, että toivomme, että hanke etenee.

Ed. Valpas kyseli täällä yliopistojen rahoituksesta ja erityisesti Oulun yliopiston rahoituskriisistä, joka on nyt julkisuudessa ollut. Oulun yliopisto saa samojen kriteerien perusteella rahoituksen kuin muutkin yliopistot, ja nyt siellä on rahoitustilanne heikentynyt johtuen siitä, että on tehty investointiratkaisuja. Kyllä yliopistot autonomisina yksiköinä vastaavat itse budjetoinnistaan ja suunnittelustaan. Sillä tavalla tietysti olisi väärin, jos muilta yliopistoilta kohdennettaisiin nyt resursseja toiseen yliopistoon, koska ei näitä ongelmia voi siirtää toisille. Näitä ratkaisuja pitää vain siellä paikallisesti yliopistossa tehdä ja miettiä pitkän tähtäimen ratkaisut siten, että ei horjuteta opetuksen tasoa ja laatua. Mutta ministeriössä me tietysti seuraamme asiaa.

Ed. Valpas myös kyseli ammatillisen koulutuksen houkuttelevuudesta ja siitä, mitä aiotaan tehdä. Minusta olennaisinta on se, mitä tapahtuu peruskoulun viimeisillä luokilla, millaisen käsityksen nuoret saavat lukiovaihtoehdosta ja ammatillisen koulutuksen vaihtoehdosta, millaista tietoa he saavat. Tämä tiedonsaanti on riippuvainen ympäristöstä, heidän vanhemmistaan, peruskoulun opinto-ohjauksesta ja siitä viestistä, mikä ympäröivästä yhteiskunnasta tulee. Kaikki tämä vaikuttaa nuoren valintoihin ja siihen, mihin halutaan.

Mitä koulutusjärjestelmän kautta voidaan tehdä, on tietysti satsata opinto-ohjauksen laatuun ja siihen, että peruskoulun viimeisillä luokilla vahvistetaan opinto-ohjausta, vahvistetaan opinto-ohjaajien osaamista, opinto-ohjaajien tuntemusta työelämästä. Uskon, että tähän tarvitaan myös yhteinen hanke työelämän järjestöjen kanssa siitä, miten voitaisiin valistaa ja tietoa levittää nuorille nykyajan ammateista muun muassa teollisuuden piirissä. Nuorilla on varmasti hyvin vanhentuneita käsityksiä siitä, minkälaisia töitä ja mahdollisuuksia on tarjolla.

Luonnollisesti ammatillisen koulutuksen laatua pitää vahvistaa. Tämä kokonaisuus on nyt valmistelussa. Tähän todella halutaan nyt satsata. On niin, että ammatillinen koulutus on vähän jäänyt sivummalle keskusteluissa, ja siihen on tärkeää nyt tarttua.

Sitten ed. Lindén kysyi opettajien koulutuksesta. Nythän opettajankoulutuksesta tehtiin tarvearviointi ja siihen suunnataan voimallisesti lisää resursseja, jotta opettajatarve voidaan tyydyttää. Opettajien pätevöitymiskoulutuksesta on koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa linjaukset. On tärkeää, että määräajoin päästään myös säännönmukaisesti täydennyskoulutukseen, jotta ammattitaito pysyy tallella. Tätä kautta voimme myös varmistaa sen, että alan houkuttelevuus säilyy.

Arvoisa puhemies! Tässä vastauksia näihin kysymyksiin.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Ed. Ahde otti erittäin keskeisen kysymyksen esille koskien Veikkauksen tulevaisuutta. Kuten tiedämme, veikkausvoittovaroilla rahoitettu osuus kulttuuripolitiikan alueella on merkittävä. Vajaa 70 prosenttia rahoituksesta on Veikkauksesta tullut tähän asti. Tulevaisuuden osalta Veikkauksen 1,5 prosentin kasvutavoite toki edellyttää sitä, että voimme yhtiön monopoliaseman Suomen pelimarkkinoilla turvata siten, että siihen ei tulisi merkittäviä muutoksia. Tiedän, että ministeri Rajamäki on asiassa ollut aktiivinen. Tämä lainsäädäntö kuuluu hänelle, ja hän on tämän asian aktiivisesti ottanut esille, ja käymme keskusteluja asiasta ministeriöiden välillä aktiivisesti.

Toisaalta, mitä tulee jakosuhdelakiin, niin perimmäinen kysymys on varmasti siinä, millä vauhdilla pääsemme asiassa eteenpäin. En näe sellaista ristiriitaa hallitusohjelman välillä, että tässä olisi puolesta—vastaan-tilanne; kyllä enemmän on kysymys siitä, minkälaiset mahdollisuudet valtiontalous antaa tuolle etenemisvauhdille. Katson, että ristiriitaa ei ole senkään vuoksi, että jakosuhdelaki otetaan käyttöön ensi vuonna. Sehän on hallitusohjelman mukaista, että jakosuhdelaki vuoden 2004 alusta astuu voimaan, sitä noudatetaan. Jo tässä vaiheessa olemme tuota lain sallimaa prosenttiosuutta edellä. Toki tämä nopeutettu eteneminen tarkoittaisi edunsaajille enemmän taloudellista määrärahaa Veikkauksen puolelta.

Ed. Sirnö otti esille taiteilijaeläkkeet. Täällä oli myös muita kysymyksiä koskien niin eläkkeitä kuin taiteilijaeläkkeiden lukumäärää. Tuota lukumääräkeskustelua taidettiin käydä valtiovarainministeriön pääluokassa kenties jo jonkun verran läpi, koska sehän koskettaa valtiovarainministeriön pääluokkaa. Toki me näistä asioista yhdessä huolehdimme. Eläkkeitä sen sijaan pohditaan tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä myös taiteilijoiden eläkkeiden osalta. Meillä opetusministeriössä on ollut Taisto I ja Taisto II erittäin hyvänä ohjenuorana. Näitä pyrimme yhdessä poikkihallinnollisesti kehittämään eteenpäin ja viemään eteenpäin.

Myös kulttuuri ja taide on saamassa voimakkaan lisäpanostuksen ensi vuonna. Kuten aivan lyhyesti puheessani totesin, taiteen puolella olemme päässeet merkittävän harppauksen eteenpäin. Olemme lisänneet henkilötyövuosien määriä siten, että olemme päässeet noin 10 prosentilla kattamaan sitä vajausta, joka on olemassa oleva. Toki olemme myös näitä harkinnanvaraisia määrärahoja pystyneet lisäämään. Tämä tarkoittaa niin säveltaidetta, näyttämötaidetta jne., ja niillä voimme myös auttaa niitä taiteilijaryhmiä, jotka ovat tämän lain ulkopuolella.

Tämän lisäksi tuli kysymys opiskelijoista ja opintotuista. Kuten olemme täällä moneen otteeseen todenneet, hallitus ottaa kantaa siis tuossa alkuvuoden puolella, helmikuun loppupuolella, siihen, millä tavalla tässä asiassa etenemme. Selvitysmiehen toimenpide-ehdotukset kuin myös työryhmän toimenpide-ehdotukset toimivat varmasti hyvänä pohjana sille päätöksenteolle, jota hallitus sitten vuoden alussa tekee. Näissä toimenpide-ehdotuksissa on erittäin hyvin otettu huomioon hallitusohjelman tavoitteet sekä opiskelun vauhdittamiseksi että sitten opintososiaalisen aseman vahvistamiseksi.

Sitten täällä oli vielä kysymys saamelaiskulttuurikeskuksesta. Saamelaiskulttuurikeskukseenhan ei ole vielä ensi vuoden 2004 budjettiin varattu rahaa. Toki on ollut myös keskustelua erään toisen ministeriön kohdalla tämän nimenomaisen hankkeen rahoituksesta, ja tästä asiasta varmasti vielä käymme keskustelua, millä tavalla ja minkälaisia mahdollisuuksia asian eteenpäinviemiseksi sitten olisi.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun vastaavat ministerit ovat paikalla, kysyisin muutamaa asiaa.

Ensimmäiseksi: Miksi maksukatto päätettiin pitää iltapäivähoidossa? Se nyt jo aiheuttaa sen, että ihmisillä on erittäin suurta epävarmuutta, mikä tulee olemaan aamu- ja iltapäivähoidon hinta jatkossa. Se vaikeuttaa myöskin kuntien mahdollisuuksia selviytyä perusopetuksen kustannuksista.

Toinen asia: Tein talousarvioaloitteen Youth for Understanding -senaattoriohjelman toteuttamisen siirtämisestä momentilta toiselle. Kyseessä olisi ollut 12 000 euroa lisää, mitä myöskin laitoin tähän näin, mutta edes tätä momentin siirtoa ei voitu hyväksyä. Miten tämä voi olla mahdollista, että tällainen tekninen asia on niin ylivoimainen?

Kolmantena asiana: Opetusministeri Haatainen äsken nosti tämän ammattikoulutuksen vetovoiman lisäämisen ja luetteli oikein keinoja, miten sitä pitäisi tehdä. Kysyn: Milloin aloitatte, millä rahalla? Haluan nähdä toimia pikaisia, mutta millä rahalla ja milloin aloitatte?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen, vastasitte tähän aamu- ja iltapäivätoiminnan merkitykseen opetukselle, mutta vielä kysymykseni on, kun on kyse opetuksen laadusta, sen vahvistamisesta, mikä tapahtuu opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa, miten saadaan sinne sitä, mitä tarvitaan tukiopetusjärjestelmien kehittämiseen, erityisopetusjärjestelmien kehittämiseen ja kaikkeen siihen, jos ajatellaan oppilaan tasa-arvoista toteutumista, että jokainen oppilas huomioidaan yksilöllisesti, että tilaa jokaiselle saadaan, kaikki se, mitä tarvitaan eriyttävään opetukseen ja opettajan toimimiseen uusien, monipuolisten opetusmenetelmien kehittämiseksi? Nimenomaan sen opetuksen laadun kehittämisestä on kysymys. Silloin nimenomaan tässä budjetissa ei vahvisteta esimerkiksi laadun ja arvioinnin ja sen seurannan kehittämistä esimerkiksi rahoituksella. Tätä nimenomaan nyt peräänkuuluttaisin.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Haataiselta, kun tämä Noste-ohjelma on nyt tärkeä asia tietysti niille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista tutkintoa, mutta nyt on tullut kentältä sellaisia haasteita aika paljon esille, että nyt koko ajan satsataan vain näihin eikä niihin, jotka ovat töissä, joiden täytyisi saada täydennys- ja lisäkoulutusta. Myöskin on tullut esille tästä Noste-ohjelmasta, että ne rahat menevät mainontaan valtavassa määrin ja markkinointiin, että siihen varsinaiseen työhön sitten ei niinkään paljon jää rahoitusta. Mikä tämä todellinen tilanne tällä hetkellä sitten on, koska se rahoitushan on pohja sille, että se opetus lähtee käyntiin?

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmingille tästä, miksi aamu- ja iltapäivätoiminnassa säilytettiin maksukatto: Haluttiin varmistaa se, että tätä kolmen tunnin resurssia, joka valtiovallalta tulee, ei käytetä siten, että maksu kunnassa päätettäisiin kohtuuttoman suureksi, eli tämä 60 euron maksukatto koskee sitä osuutta palvelua, joka on laajuudeltaan kolme tuntia. Siitä ylimenevästä osasta, jos kunta järjestää vaikka viisi tuntia iltapäivätoimintaa, voidaan periä sitten suurempi maksu, mutta tällä haluttiin varmistaa se, että kun tässä kohdennetusti lasten lukumäärän mukaan kuntiin suunnataan aamu- ja iltapäivätoimintaan valtionosuutta, niin se myös käytetään niitten palvelujen tuottamiseen eikä ryhdytä rahastamaan perheitä suunnattomasti. Maksukatolla halutaan myös varmentaa se, että myös vähävaraisista perheistä lapset pääsevät aamu- ja iltapäivätoimintaan osallisiksi. Juuri heistä on syytä ollakin huolissaan, niistä lapsista, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia muihin palveluihin.

Sitten tämä momenttikohtainen kysymys, jota kysyitte: En tunne tätä tarkemmin, nämä ovat varmaan teknisiä kysymyksiä, mutta siihen en pysty tässä nyt vastaamaan.

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus, mitä voidaan tehdä: Kyllä nykyisillä resursseilla voidaan suunnata tähän tehostavia toimenpiteitä, suunnata täydennyskoulutusta siten, että se tulee näille opinto-ohjaajille. Meillähän tehdään jo tällä hetkellä täydennyskoulutusta, lisätään voimavaroja siihen, että opettajien täydennyskoulutusta tehdään. Tästä on tehtävissä nykyresurssien puitteissa kokonaisuus, jossa kiinnitetään huomiota tähän kokonaisuuteen. Sitten meillä suunnataan aika mittavasti rahaa myös tähän ammattitaidon World Skills 2005 -kilpailuun, joka tulee Helsinkiin, joka tulee olemaan suuri kansainvälinen tapahtuma, jonka yhteyteen on mahdollista rakentaa tiedotuskampanja, sellainen, jossa ovat myös työelämän osapuolet mukana aktiivisella tavalla. Kysymys on siis laajoista toimenpiteistä, joilla voidaan herättää ammatillisen koulutuksen arvostusta ja tuoda myös tätä ammattiosaamista näkyviin.

Ed. Rauhala kyseli erityisopetuksen resursoinnista. Nythän perusopetuksessa on erikseen määritelty näiden lasten osalta valtionosuudet, yksikköhinnat, siten että niistä tulee lapsen vammaisuuden perusteella huomattavat lisäykset. Erittäin vaikeasti vammaisten lasten kohdalla se on 3,5-kertainen tämä osuus, joka korvataan opetuksesta ja näistä kustannuksista. Se on huomioitu siellä yksikköhintojen valtionosuuksien sisällä.

Noste-ohjelmasta ed. Dromberg kyseli, että kun nyt suunnataan tähän kohderyhmään, kuinka käy muitten ryhmien. Mehän olemme aikuiskoulutuksen osalta Oecd-maiden huippuja, eli meillä aikuiskoulutukseen osallistutaan valtavasti, ja erityisesti naiset osallistuvat ja ne, joilla on jo entuudestaan hyvä koulutus. Sen sijaan tämä Noste-ohjelman kohderyhmä, jotka ovat vähän koulutusta saaneita ihmisiä, joilla ei ole peruskoulun jälkeen juurikaan mitään opintoja, ja jos on, ne ovat hyvin vähäisiä tai vanhentuneita, tämä kohdejoukko on äärimmäisen tärkeä ryhmä aikuiskoulutuksen näkökulmasta ja työttömyyden ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Sitä kautta saadaan joustavuutta työmarkkinoille ja paikataan niitä koulutusaukkoja, joita tälle ikäluokalle on syntynyt, kun esimerkiksi oppimisvaikeuksia ei ole kyetty huomioimaan silloin, kun he ovat olleet osallisina peruskoulutuksesta tai nuorisoasteen koulutuksesta. Tästä on erittäin hyviä kokemuksia olemassa. Tällä tavalla voimme myös saada säästöjä aikaan, joita varmasti ed. Drombergkin haluaa nähdä yhteiskunnassa syntyvän, kun pystymme koulutuksella ottamaan resurssit paremmin käyttöön. Näitä kriteerejä, millä rajataan tätä Noste-ohjelmaryhmää, on syytä tarkastella uusiksi, nostaa ikärajaa ja vielä lieventää näitä rajaavia kriteerejä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Eilen mielestäni hallitus on päättänyt viisaasti: yhteisöveron tuottoa ei leikata kunnilta. Sillä on merkitys myöskin opetusministeriön hallinnonalaan silloin, kun kunnat miettivät perusopetusta. Se on oikein järkevä päätös. Tietysti epäkohta on se, että valtionosuudet yksikköhintoihin perusopetukseen ovat semmoista salatiedettä, niitä on hirveän vaikea laskea, ja muutama vuosi sitten sivistysvaliokunta toivoi, että kun valtionosuutta uudistetaan, niin tämä epäkohta korjattaisiin. Kun me täällä eduskunnassa päätämme, että valtionosuuksia yksikköhintoihin nostetaan indeksin kautta tai muuten, niin siellä kunnissa usein leikkaantuu tämä meidän nostomme sitten asukaskohtaisina leikkauksina eikä eduskunnan tahto sitten näy. Toivotaan, että tästä päästäisiin eroon.

Mutta, arvoisa puhemies, me kokoomuksen eduskuntaryhmässä todella olemme huolissamme perusopetuksen yksikköhintojen vähäisyydestä johtuen tietysti siitä, mistä täällä debatissakin keskustelimme, että otetaan esiopetuksen matkakorvaukseen, kuljetustukeen, ja lasten iltapäiväkerhotoimintaan rahaa. Nämä ovat kaksi merkittävää uutta, hyvää asiaa, mutta niihin olisi täytynyt olla rahoitus erikseen eikä niin, että perusyksikköjen hintoja lasketaan ja se tulee perusopetusta haittaamaan. Sen tähden ryhmämme esittää 60 miljoonaa euroa yksityiskohtaisessa käsittelyssä perusopetuksen yksikköhinnan nostamiseksi, että kunnat saisivat koulutoimeensa enemmän rahaa, koska ne sitä todella tarvitsevat.

Yliopistojen rahoituksesta on useana vuonna täällä keskusteltu, ja kehittämislain 3 §:n mukaan yliopistojen perusrahoitus on kehittynyt kyllä aivan oikeaan suuntaan. Nyt sitten tietysti tämä uusi Senaatti-laki, jonka eduskunta täällä viikko pari sitten päätti, aiheuttaa kyllä yliopistojen vuokrakustannuksiin niin ison loven, että käytännössä tämä kehittämislain 3 §:n tuoma uusi raha yliopistoille menee viiden vuoden taikka sanotaan jopa kahden vuoden aikana melkein näihin korotettuihin vuokriin. Jos lasketaan — laskelmat ovat opetusministeriöstä — että 2005—2007 Senaatti-kiinteistöjen lain ollessa voimassa 23,5 miljoonaa euroa otetaan kustannustasosta pois näihin vuokriin, ja jos muuten kustannustaso nousee yliopistojen perusrahoituksessa, niin oikeastaan kehittämiseen näille vuosille jää vain noin 20 miljoonaa euroa, mikä tietysti on aika huolestuttava ja huono asia. Silloin aikoinaan, kun Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitetta täällä arvosteltiin ja määriteltiin, kokoomuksen eduskuntaryhmä jätti vastalauseensa tähän lakiesitykseen. Toivotaan, että tähän voidaan palata ja yliopistojen ja taidelaitosten vuokratasoa, tuottotavoitetta, voitaisiin alentaa.

Arvoisa puhemies! Teatterit eivät ole olleet oikein kulttuuriministeriössä sellaisia asioita, jotka olisivat voineet olla kärkihankkeina niin kuin monet muut hyvät asiat, lastenkulttuuri, elokuvakulttuuri. Erittäin paljon olen huolestunut ja ryhmämme on huolestunut siitä, että suuret laitosteatterit joutuvat todennäköisesti sanomaan nyt sitten irti tai lomauttamaan tai teettämään pätkätöitä näyttelijöillä. Kun on aikoinaan tehty viime vuonna tällainen suunnitelma, millä lailla valtionosuuksia teattereille maksetaan elikkä henkilötyövuosina, on todettu, että se on ihan hyvä systeemi, mutta rahaa puuttuu. Todella olisimme toivoneet, että teatterit, suomalaisten rakastamat teatterit, olisivat nyt vihdoinkin saaneet sitten lisää henkilötyövuosia. Kun tätä epäkohtaa ei ole korjattu, niin kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää 259 henkilötyövuotta lisättäväksi 2004, ja se tarvitsee noin 1 miljoonaa euroa. Tiedän, että ministeriössä on esitetty semmoista 10 prosentin korotusta vuosittain, mutta siihen kuluu kyllä hyvin monta vuotta, ennen kuin saadaan tämä tavoite kiinni.

Täällä on puhuttu paljon arpajaislaista, jakosuhdelaista, ja tietysti olisin toivonut, että sen ensimmäisen ponnen mukaan, joka siellä sivistysvaliokunnassa oli ja joka sisälsi sen toiveen, jonka me tavallaan jo yksimielisesti — oppositiokin oli mukana — hyväksyimme, kirjastojen määrärahoja todella nopeutetusti siirretään budjettivaroin ja liikenevä osa tulisi sitten Veikkauksen edunsaajille. (Puhuja yskii.) — Anteeksi, puhemies! — Mutta näin ei tietysti nyt sitten tapahtunut, vaan tämä ponsi vähän vesittyi ja ... (Puhuja yskii.) — Kauhea yskä. (Puhuja juo vettä!)

Arvoisa puhemies! Kaikilla tuntuu olevan täällä flunssaa. — Elikkä olisi toivonut todella, että tämä ensimmäinen ponsi olisi hyväksytty, että tämän vaalikauden aikana olisi todella voitu mahdollistaa tämä siirto.

Puhemies! Nyt minun täytyy kyllä lopettaa, on niin kauhea yskä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliitto lähtee omassa vaihtoehtobudjetissaan siitä, että ensisijaisesti turvataan kansalaisten tarvitsemat peruspalvelut. Emme olleet valmiita käytettävissä olevaa liikkumavaraa työntämään verohelpotuksina suurituloisille, vaan käyttämään ne erityisesti palvelujen rahoittamiseen, niin kuin useimmat puolueet, myös hallituspuolueet, vaalien edellä lupailivat. Kun kunnat joka tapauksessa tuottavat käytännössä kaikki kansalaisten tarvitsemat peruspalvelut, kysymys on hyvin pitkälle siitä, miten kunnat kykenevät ne palvelut rahoittamaan. Budjettiesitys kokonaisuudessaan ei lupaa hyvää palvelujen rahoituksen osalta.

Täällä on aikaisemmin käyty keskustelua valtionosuuksien lisäyksistä ja toisaalta verotulomenetysten kompensoinnista. Siinä on esitetty eri tyyppisiä lukuja, jotka ovat vaihdelleet riippuen hyvin paljon siitä, kuka on kulloinkin esittäjänä. Otan kuitenkin tuosta keltaisesta kirjasta, johon siltä osin valiokuntakäsittelyssä ei ole tullut muutoksia, muutaman kohdan, jotka kuvaavat sitä kehitystä.

Käyttötalouden valtionosuudet tuon keltaisen kirjan mukaan sivulla Y 65 kasvavat ensi vuoteen 514 miljoonaa euroa. Sivulta Y 35 ilmenee, että veronkevennysten kompensointia siinä on 472 miljoonaa euroa, jolloin lisäykseksi jää käytännössä 42 miljoonaa euroa. Sehän ei riitä kattamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen kustannuskehityksestä ja kustannusten noususta aiheutuvaa muutosta. Se ei riitä kattamaan sitä kolmen vartin indeksikorotusta, mikä sinänsä sanallisesti budjettiesitykseen sisältyy. Se tietenkin johtaa siihen, että kun pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen kustannusten kasvu ensi vuoteen on 400 miljoonaa euroa, joka on hallintovaliokunnan esittämä arvio yksimielisessä lausunnossaan, voimme siitä päätellä, että kunnallistalous romahtaa niin reippaasti, että niitä palveluja, joita tällä hetkellä ylläpidetään, ei voida saman tasoisina tuottaa. Se näkyy myös opetusministeriön pääluokan sisällä. Vaikka siellä muutamilta osin on myönteistä kehitystä havaittavissa, kokonaisuutena kuitenkin käy niin, että sitä palvelujärjestelmää ei nykytasolla kyetä ylläpitämään. Kysymys on nimenomaan kuntien heikosta tilanteesta. Vasemmistoliiton mietintöön sisällyttämään vastalauseeseen 4 sisältyy useita muutosesityksiä, joilla tilannetta jonkin verran parannetaan.

Opintotukijärjestelmä, joka oli vaalien edellä keskustelussa ja johon luvattiin parannusta, ei ateriatukia lukuun ottamatta millään tavalla kohene tämän budjettiesityksen mukaan. Mutta vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin ja vastalauseeseen sisältyy siihen liittyviä korjausehdotuksia.

Ed. Tulonen puheenvuorossaan käsitteli perusopetuksen tilaa. Myös siltä osin vasemmistoliiton vastalauseeseen sisältyy muutosehdotuksia. Otetaan esimerkkinä vaikkapa peruskoulujen korjaustarve. (Puhemies koputtaa) Tällä hetkellä se rahamäärä, vaikka sitä valiokunnassa jonkin verran korotettiin hallituksen alkuperäiseen esitykseen verrattuna, mahdollistaa enintään neljänneksen niiden hankkeiden toteuttamisesta, jotka ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Se kuvastaa tavallaan sitä aukkoa, mikä tällä hetkellä rahoituksessa on olemassa.

Samaten vastalauseeseen sisältyy määrärahalisäys yliopistojen perusrahoitukseen. Tällä hetkellä tiedetään se, että muutamissa yliopistoissa, esimerkiksi Oulussa, ovat lomautukset tiedossa, mikä johtuu käytännössä siitä, että yliopistojen rahoitus, vaikka sitä hivenen parannetaankin, ei riitä kattamaan opetuksen lisääntymisestä aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi myös niihin vasemmistoliitolta on määrärahaesitykset. Esitykset tietenkin tehdään yksityiskohtaisessa käsittelyssä, joten niihin vielä palataan.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Totesin jo budjetin lähetekeskustelussa, että perusopetus on kunnan tärkeimpiä palveluja. Se, että perusopetus säilyy laadukkaana, on tärkeä tekijä maamme kilpailukyvyn kannalta. Vain siten saamme tulevaisuuden osaajia. Tähän Esko Ahokin aivan oikein viittasi eilisessä Helsingin Sanomissa. Laadukkaaseen perusopetukseen vaaditaan kuitenkin resursseja. Suuret opetusryhmät, vähentynyt tuki ja erityisopetus ovat jo nyt arkipäivää useissa kouluissa. Parannusta ei todellakaan ole luvassa, päinvastoin: perusopetuksen varsinaiseen opetukseen kohdentuvat resurssit pienenevät reaalisella tasolla. Kehityksen pitäisi nyt kulkea ihan toiseen suuntaan, jotta perusopetuksen taso edes säilytettäisiin.

Perusopetuksen oppilasmäärät pienenevät tulevina vuosina. Hallitusohjelmassa todetaan, että tästä aiheutuvat säästöt on ohjattava ensisijaisesti koulutuksen kehittämiseen ja laatuun. Sekä sivistysvaliokunnan budjettilausuntoon jätetyssä eriävässä mielipiteessä että valtiovarainvaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa 2 huomautetaan aiheellisesti, että opetusta tukevat toimet, kuten pienten koululaisten iltapäivätoiminta ja kuljetusetuuden parantaminen, ovat kannatettavia uudistuksia mutta niitä ei voida pitää koulutuksen kehittämisenä siinä mielessä kuin puhutaan tässä kysymyksessä. Siksi niihin on löydyttävä rahoitus erikseen eikä niitä voi rahoittaa opetuksen laadun kustannuksella. Lisäämällä resursseja perusopetuksen valtionosuuksien yksikköhintoihin kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet pienentää perusopetuksen opetusryhmiä sekä turvata tukiopetus ja opintojenohjaus, mikä on myös erittäin tärkeä asia. Tällä olisi myös ehkäisevä vaikutus syrjäytymisongelmiin. Olisin toivonut valtiovarainvaliokunnan ottaneen tämän huomioon omassa mietinnössään.

Herra puhemies! Hallituksen tavoitteena on mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu sekä kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Kuitenkaan esimerkiksi hallituksen talousarvioesityksessä ei esitetty mitään konkreettisia toimenpiteitä, vaikka muun muassa opetusministeriön Kannustava opintotuki -työryhmä selvitti vuonna 2002 erilaisia vaihtoehtoja opintotuen kehittämiseksi. Silloinen työryhmä ehdotti muun muassa, että lukuvuonna 2004—2005 tulisi korottaa opiskelijoiden asumislisässä huomioon otettavan vuokran rajaa 252 euroon kuukaudessa. Tämä tukisi opintotuen riittävyyttä ja kohdistuisi välttämättömien asumiskustannusten korvaamiseen. Tämä työryhmän raportti ei valitettavasti kelvannut ministeri Karpelalle, vaan hän halusi välttämättä teettää omat selvityksensä. Lopputuloksena oli selvitysmies Kurrin ehdotus vuokrakaton korottamisesta 252 euroon. Opiskelijat ovat jo tarpeeksi kauan odottaneet. Pitikö tämäkin kahteen kertaan selvittää? Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Onneksi täällä on tehty talousarvioaloite, joka koskee nimenomaan vuokrakaton korottamista. Koska sekä Kannustava opintotuki -työryhmä että selvitysmies Kurri ovat esittäneet samaa korotusta, toivon mukaan mahdollisimman moni hallituspuolueen kansanedustaja äänestää aloitteen puolesta, vai annetaanko opiskelijoiden vieläkin odottaa?

Opiskelijoiden ateriatuen korotus on perusteltu toimenpide. On ilahduttavaa, että valtiovarainvaliokunta otti sen budjettiin mukaan. Sehän ei sisältynyt hallituksen esitykseen. Kysynkin ministeri Karpelalta, mihin tämä asia juuttui.

Sivistysvaliokunnan lausunnon eriävässä mielipiteessä kannettiin huolta myös täysi-ikäisten alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotuesta. Nyt tuki on riippuvainen vanhempien tuloista. Tämä tekee nämä opiskelijat eriarvoisiksi, sillä muilla opiskelijoilla ei ole vastaavaa tuloriippuvuutta. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden takia tämä epäkohta vaatii ehdottomasti korjausta.

Sivistysvaliokunnan lausunnossa todettiin myös, että erityisopetuksen tarve ammatillisessa koulutuksessa on viime vuosina lisääntynyt ja todennäköisesti tarve lisääntyy vielä tulevaisuudessakin. Siksi sivistysvaliokunta esitti 500 000 euron lisäystä erityisopetuksen tehostamiseksi ja lisäämiseksi. Valtiovarainvaliokunta yhtyi tähän huoleen, mutta ei osoittanut senttiäkään rahaa tilanteen korjaamiseksi. Positiivista on, että ammatilliseen opettajankoulutukseen esitetään lisää rahaa, vaikkakaan ei siinä mittakaavassa kuin sivistysvaliokunta esitti.

Sivistysvaliokunta totesi omassa lausunnossaan, että eduskunta on useaan kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Senaatti-kiinteistöt perii yliopistoilta niin korkeita vuokria, että tämä supistaa merkittävästi yliopistojen käytettävissä olevia toimintamäärärahoja. Kuitenkin lainsäädäntö sallii koulutukseen tarkoitetuista tiloista perittäväksi alempaa vuokraa kuin Senaatti-kiinteistöille asetettu yleinen tuottotavoite edellyttäisi. Sivistysvaliokunta kiirehti toimenpiteitä yliopistojen vuokrakustannusten alentamiseksi. On ilahduttavaa, että myös valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään tunnusti tämän ongelman. Nyt odotellaan, koska jotain konkreettista alkaa tapahtua.

Opetusministeriön Kirjastostrategia 2010:n mukaan yleinen kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden perusedellytyksiä. Siksi on tärkeää yleisten kirjastojen teknisen infrastruktuurin parantaminen ja asiakkaiden opastuksen turvaaminen etenkin pienissä kunnissa ja taajamien reuna-alueilla. Valtiolta tarvitaan noin 4 miljoonan euron panosta kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin. Pelkät tietokoneet eivät luo kansalaisten tietoyhteiskuntaa, vaan asiakkaille tarvitaan lisää käyttötukea. Kuten sivistysvaliokunnan lausunnossakin todetaan, nämä toimenpiteet ovat tietoyhteiskunnan tehokkain keino estää alueellista, tiedollista ja sosiaalista syrjäytymistä. Julkisen hallinnon sähköisen asioinnin saaminen kansalaisten arkipäiväiseksi toiminnaksi onnistuu parhaiten kirjastojen ja yhteispalvelupisteiden kautta. Sivistysvaliokunnan lausuntoon jätetyssä eriävässä mielipiteessä sekä talousarvioaloitteessani vaaditaan (Puhemies koputtaa) 4 miljoonan euron lisäresursseja kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin. Tämä on täällä eduskunnan käsittelyssä vielä mahdollista toteuttaa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä on perusopetuksen rahoituksesta käytetty puheenvuoroja.

Ed. Tulonen antoi ymmärtää, että nyt leikattaisiin määrärahoja koulutuksesta, jotta toteutetaan aamu- ja iltapäivätoimintaa. Eihän tämä pidä paikkaansa. Indeksitarkistukset tähän budjettiin ovat lähes 50 miljoonaa euroa. Se on lisärahaa perusopetukseen. Sen lisäksi ylimääräisenä rahoituksena tulee aamu- ja iltapäivätoimintaan 20 miljoonaa euroa 1.8. alkaen ensi vuonna, joka tulee vuositasolla olemaan — sen päätöksenteko tulee myöhemmin, mutta totta kai se tulee olemaan — 40—45 miljoonaa euroa vuositasolla.

Ikäluokkien pieneneminen tapahtuu varsinaisesti vasta myöhempinä vuosina, ja se keskustelu koskee sitten myöhempiä budjetteja. Tämä väite, että tässä pienennettäisiin perusopetuksen yksikköhintoja tai leikattaisiin perusopetuksesta rahoitusta pois, ei pidä paikkaansa, vaan sinne tulee rahoitus niin kuin ennenkin ja sinne päälle indeksitarkistukset 1,8 prosentin mukaisesti, joka on siis tarkkaan ottaen 48,5 miljoonaa euroa.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tulonen kiinnitti ihan aiheellisesti huomiota henkilötyövuosiin ja henkilötyövuosien vajauksen kattamiseen. Olemme astuneet aikamoisen harppauksen kuitenkin tässä asiassa eteenpäin. Tuo lakihan on ollut voimassa jo noin kymmenisen vuotta, ja nyt ensimmäisen kerran pääsemme tätä vajetta kattamaan kymmenisellä prosentilla, aivan kuten sanoitte, ja se on merkittävä askel eteenpäin tilanteessa, jossa aikaisemmin ei henkilötyövuosien määrää voitu lainkaan lisätä.

Teattereiden suhteen on jonkin verran lisäystä tullut, mutta sekin on tullut teattereiden omasta toiveesta vuoden 96 jälkeen, jolloin indeksikorotukseen suunnatut määrärahat suunnattiin tähän henkilötyövuosien lisäämiseen. Tässä asiassa olemme siis päässeet merkittävästi eteenpäin, ja se on minun mielestäni erittäin hyvä asia. Tämän lisäksi näyttämötaide on saamassa lisärahoitusta ensi vuonna noin 400 000 euroa, joka on merkittävä apu muun muassa lain ulkopuolisten teatteriryhmien hankkeille ja toiminnalle.

Ed. Dromberg — entinen ministeri Dromberg — kiinnitti niin ikään aiheellisesti huomiota opiskelijoiden asemaan. Ed. Dromberg sanoi, että opiskelijat ovat tarpeeksi kauan odottaneet. Tämä on aivan totta, opiskelijat ovat odottaneet, johtuen varmasti siitä, että edelliset hallitukset myöskään kokoomuksen hallitusvuosien aikana eivät näitä tuntuvia korotuksia tehneet. (Puhemies koputtaa) Nyt tämä hallitus on asiaan kiinnittänyt huomiota ja jopa kirjannut sen hallitusohjelmaansa. Tässä edetään hallitusohjelman mukaisesti ja vuoden alussa tehdään päätökset.

Kirjastoista vielä pari sanaa. Kirjastothan ovat saamassa 1,8 prosentin indeksikorotuksen, ja myöskin kirjallisuutta tuetaan. Kirjallisuus on saamassa lisärahoitusta ensi vuoden puolella noin 400 000 euroa, jolla on tarkoitus myös korottaa ostotukea, jotta myös pienet kirjastot voisivat hankkia vähälevikkistä kirjallisuutta entistä paremmin.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kirjastoista: Tietoyhteiskuntahankkeellahan oli jo edellisellä kaudella 4 miljoonaa, ja sille ei ole tapahtunut mitään, ainoastaan indeksikorotus. Siellä on valtava puute ajankohtaisesta materiaalista tällä hetkellä. On erittäin tärkeätä, että nämä laitteet saadaan, ja siellä ei ole senttiäkään siihen. Nyt ei kannata puhua mistään muusta asiasta kuin tästä, koska se on se tärkein kohde.

Sitten kustannuksista perusopetuksen puolella: Totuus on kuitenkin se, että hallitusohjelmassa on nimenomaan kirjattu, että ne rahat, jotka liikenevät, ohjataan perusopetuksen puolelle. On valtavan isoja ryhmiä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, ja siellä tarvittaisiin nimenomaan lisäystä siltäkin osin, että saadaan syrjäytyminen estettyä, opetus toimimaan, erityisopetukseen ja kaikkeen tällaiseen rahaa. Ne rahat eivät millään riitä siellä perusopetuksen puolella tänä päivänä.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka olenkin ollut sitä mieltä, että opiskelijoiden asioihin olisi voinut ehkä ilman lisäselvityksiäkin puuttua, koska näitä selvityksiä on tehty aikaisemminkin, nyt kuitenkin olemme tilanteessa, että nämä selvitykset on tehty ja voidaan lähteä siitä, että kiirehditään sitten näiden selvitysten toimeenpanoa.

Mutta minä haluaisin tämmöisen pienen rehellisyyden nimissä -taktiikan myös oppositiolle täällä salissa käytäviin keskusteluihin. Nimittäin kun täällä ed. Dromberg voimakkaasti ja ponnekkaasti vaati sanoista tekoihin, niin tietenkin tässä on kyllä muistettava se, että kokoomuksen omassa ohjelmassa, jonka teitte ennen vaaleja ja jossa keskityitte tiettyihin asioihin, mihin rahaa pistettiin lisää, tässä teidän omassa ohjelmassanne, ei ollut senttiäkään opiskelijoille rahaa, ehkä juuri siksi, että silloin vielä ajattelitte, että jouduttu hallitusvastuuseen. Näinpä sitten, kun oppositiosta käsin on helpompi näitä esityksiä tehdä, olette tietenkin ihan sinänsä kunniallisesti nostaneet esille opiskelijoiden asiat, jotka ovat olleet ongelmana viime vuosina.

Mutta siitä yhdestä asiasta minä en siitä huolimatta pidä. (Puhemies koputtaa) Minä en pidä siitä, että kun näitä opposition esityksiä rahoitetaan, te olisitte valmis näitä lisäyksiänne toisesta koulutuksesta rahoittamaan eli työvoimapoliittisesta koulutuksesta, työllisyysmäärärahoista, ja se on kaikista heikoimmilta myös pois. Eli ei kannata pistää köyhää köyhää vastaan näissä asioissa, vaan ihan muualta etsiä näitä rahalisäyksiä.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen, tietysti asiat voidaan selvittää näinkin kuin selvititte. Mutta kyllähän aivan totuus ja hyvin selkeä asia on, että kun ikäluokat pienenevät, te olette päättäneet ottaa sen välyksen ensi vuonna esiopetuksen kuljetustukeen ja ensi- ja toisluokkalaisten hyvään iltapäivähoitoon. Näinhän se on. Niin kuin sanoitte, tiedän kyllä, että tänä vuonna se on pienempi mutta merkityksellinen, se ikäryhmien pieneneminen. Ensi vuonna se on isompi, 2006 se on iso. Kyllä tässä on kyse rahoista.

Ministeri Karpela, on ihan totta kyllä, että yritys on hyvä, että teatterilain piirissä olevat teatterit saisivat henkilötyövuosia. Mutta tässä vaan oli semmoinen toive, kun tämä tutkimus tehtiin, että silloinen sivistys- ja tiedejaosto ennen vaaleja päätti, että ensi vuonna me hoidamme tämän. (Puhemies koputtaa) Teatterit ovat kautta aikojen jääneet vähän vähemmälle. Sen tähden olisi toivonut, että ne olisivat olleet nyt tässä mukana.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Näistä henkilötyövuosista haluaisin kuitenkin muistuttaa sen verran, että teatteri- ja orkesterilain tarkoitus ei ole eikä ole ollut alun perinkään se, että valtion talousarvion tulisi täsmällisesti seurata teattereissa tehtyjä henkilötyövuosia sellaisenaan. Pyrkimys ja tavoite pitää toki olla, mutta sitä että ne resurssit täsmällisesti olisivat saman suuruisia, on varmasti hyvin hyvin vaikea pitää realistisena tavoitteena. Mainittakoon esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatteri, jolla on useat näyttämöt ja erittäin menestyksekkäät musikaalit ovat johtaneet siihen, että henkilötyövuosien määrä on kasvanut noin 65:llä. Toki tämä tarkoittaa sitä, että silloin tämä vaje kasvaa. Mutta meillä on hyvä pyrkimys ja olemme päässeet siinä eteenpäin, mitä ei ole tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toki tavoitteet asetamme edelleen korkealle.

Tämä 4 miljoonan hanke, joka on todellakin ollut ministeriössä esillä aikaisemminkin, ihan perustelluista syistä ei ole aikaisempien hallituskausien aikana edennyt, ja varmasti tämä on sellainen tärkeä hanke, (Puhemies koputtaa!) että me tulemme siihen palaamaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ministeri Haataisen vastausta perusopetuksen osalta, sillä valiokunta sai kirjallisen tiedon ministeriöstä siitä, miten ikäluokkien pienenemisestä johtuen rahaa siirrettiin pois perusopetuksesta juuri näihin: koululaisten iltapäivätoimintaan, laajakaistoihin ja esiopetuksen kuljetuksiin. Nyt kun ikäluokat pienenevät tulevaisuudessa entistä enemmän, niin ihmettelen, mihinkähän muihin toimintoihin se raha sitten laitetaan. Eikö rahavirtojen pitäisi mennä toiseen suuntaan, eli perusopetus on se ydintehtävä, mikä kouluissa on, ja rahojen pitäisi sinne tulla ja vahvistaa sitä?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon samaan aiheeseen vielä voisin jatkaa. Puhutaan kuitenkin aika mittavista rahasummista silloin, kun katsotaan oppilasmäärien pienenemisestä aiheutuvia rahasummia. Ensi vuonna niin sanottu säästö on 10 miljoonaa euroa, vuonna 2005 se on 8,1 miljoonaa euroa ja vuonna 2006 jo 2,7 miljoonaa euroa opetusministeriön omien arvioiden mukaan. Elikkä nyt puhutaan varsin mittavista summista, varsinkin kun ajatellaan, että nämä vaikutukset ovat kumulatiivisia. Silloin täytyy kyllä katsoa hyvin tarkkaan, mihin näitä rahoja suunnataan.

Mielestämme oikea kohde olisi perusopetuksen laadun ja saatavuuden parantaminen ja vahvistaminen. Tällöin puhutaan myös opettajien koulutuksen tulevaisuudesta. Tietoyhteiskunta ei selviä, mikäli opettajilla ei ole riittäviä edellytyksiä ja valmiuksia ja osaamista käyttää muun muassa uutta teknologiaa hyväksi parantaakseen opetuksen laatua ja saatavuutta.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmetyttää kyllä, että ministeri Karpela jaksaa kerrasta toiseen muistuttaa ihan väärillä faktoilla siitä, että edellisten hallitusten aikana ei opintotukea olisi parannettu, opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannettu. Mutta koska tässä on lyhyt vastausaika, aion muistuttaa näistä faktoista jälleen kerran varsinaisessa puheenvuorossani.

Ed. Viitaselle haluaisin todeta sen, että kun olette tutustunut kokoomuksen opintotukimalliin, niin tutustuisitte siihen hieman paremmin, koska me esitämme, että kolmenkymmenen ensimmäisen opiskelukuukauden aikana opintorahaa nostetaan 51 euroa ja myös asumislisän vuokrakattoa 50 euron verran. Eli kyllä kokoomuksen opintotukimallissa lähdetään siitä, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus opiskella täysipäiväisesti. Myös tässä lainaporkkanassa on 50 prosentin omavastuu (Puhemies koputtaa), ja valtio tulee 50 prosentilla vastaan lainan takaisinmaksussa. Eli kyllä meidän malli on huomattavasti parempi kuin Kurrin esittämä.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Puutuin keskusteluun siitä, miten resurssit lisääntyvät tai vähenevät opetuspuolella. Kerroin sen, että meillä tulee indeksitarkistus, joka on 48,5 miljoonaa euroa. (Ed. Dromberg: Ei ole täysiä!) — Aiemman hallituksen aikana indeksitarkistukset tehtiin 50 prosentin osalta, puolittain. Nyt tehdään 75-prosenttisesti eli huomattavasti paremmin seuraten kustannuskehitystä kuin aiemmin. — 20 miljoonaa euroa suunnataan nyt aamu- ja iltapäivätoiminnan toteuttamiseen, koska tällä halutaan luoda lapsille kokonainen ehyt päivä. Minusta se on erittäin tärkeä ja hyvä tavoite.

Kun pidemmällä aikajänteellä joudumme sitten pohtimaan säästyviä voimavaroja ikäluokkien pienentyessä, niin toki silloin täytyy pohtia, millä tavalla suunnataan koulutuksessa näitä voimavaroja, (Puhemies koputtaa) miten tämä vahvistaminen tehdään, ja sitä pohdintaa käydään parasta aikaa ministeriössä.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lindén, teille haluaisin sanoa, että toistin vain ed. Drombergin sanat, että opiskelijat ovat tarpeeksi kauan odottaneet. Tämä johtuu varmasti siitä, että myös oppositiossa koetaan, että kokoomuksen hallitusvuosien aikana ei asiassa ole edetty tarpeeksi. Nyt hallitusohjelmassa on kirjattu tämä ja tämä otetaan vakavasti ja hallitusohjelman mukaisesti edetään. (Ed. Ahde: Näin on! — Ed. Dromberg: Ei pidä paikkaansa!)

Vielä tämä kokoomuksen esitys, että opintoraha pitäisi porrastaa: Toki on ihan hyvä pohtia erilaisia lähestymistapoja opintotukeen, mutta pitäisi kuitenkin ajatella, että jos tätä porrastusta tehdään niin, että alkupäässä on korkeampi opintoraha ja lopussa pienempi, siinä saattaa kuitenkin käydä niin, että tämä kohdistuu sillä tavalla väärin, että useat opiskelijat alkupäässä vielä saattavat vaihtaa opintojaan ja ovat ehkä hyvinkin epäröivällä mielellä, onko tuo opintoala osunut oikeaan. Silloin tämä korotettu opintotuki kohdistuisi enemmänkin siihen, että opiskellaan uusiin valintakokeisiin. Eli jos halutaan porrastaa opintotukea ja tätä ajatusta kehittää, niin silloin ehkä pitäisi juuri päinvastoin sitä porrastusta tehdä.

Mutta toimenpide-esitykset on toki tehty, ja nämä kaikki ajatukset, joita on esitetty, ja selvitysmiesten sekä (Puhemies koputtaa) työryhmän työ toimivat hyvänä pohjana sitten päätöksille, joita hallitus tekee.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun oppositiolla on oikeus ihan oikeutetusti aina kurmuuttaa hallitusta siitä, että sanoista tekoihin ja pitää tehdä samaa kuin puhuu, niin mielestäni myös hallituksella on oikeus siinä suhteessa kurmuuttaa oppositiopuolueita, että täytyy olla sanat ja teot linjassa. En minä ainakaan muista, että kokoomus ennen vaaleja olisi ainakaan sellaisia opintotukimalleja esitellyt, missä olisi lisämenoja esitelty. Päinvastoin, oltiin aika kitsaalla linjalla. Sitten esimerkiksi tässä vastalauseessanne ainoa, mihin te olette löytäneet lisärahaa, on tämä asumislisä, mikä sinänsä on tärkeä, mutta mielestäni täytyy kyllä huomata sitten, että se lisäraha löytyy ilmeisesti sitten todellakin työttömiltä ihmisiltä.

Minä kyllä toivoisin, kun hallituspuolueille esitätte kritiikkiä siitä, että ei ole hallitusohjelmassa tai taustapapereissa rahoitusta opintotukeen, että kerrotte, olisiko teillä itsellänne ollut, jos olisitte hallituksessa. Minua kiinnostaisi se tietää, onko sama toiminta oppositiossa kuin hallituksessa.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin todella, jos me käymme tätä opintotukikeskustelua ja puhutaan erilaisista malleista, että myös niihin malleihin perehdyttäisiin. Kokoomus on omassa mallissaan esittänyt opintorahaan selvää korotusta. Jos opiskelijat opiskelisivat keskimäärin samassa ajassa tulevaisuudessa kuin nyt eli opintorahaa nostettaisiin 48 kuukautta, kuten tällä hetkellä keskimäärin nostetaan, niin meidän mallissamme opiskelijat olisivat nostaneet 1 670 euroa enemmän opintorahaa kuin nykymallissa, eli selvästi kokoomuksen opintotukimallissa tuetaan opiskelijoiden opiskelua paremmalla opintorahalla.

Kyllä me lähdemme siitä, että kun opiskelijoille mahdollistetaan täysipäiväinen opiskelu heti opiskelujen alusta lähtien, se vauhdittaa opintoja ja näin ollen myös loppupäässä opiskelukuukaudet vähenevät. Kyllä se pitää, ministeri Karpela, näinpäin olla, että alussa opiskellaan vauhdikkaammin ja loppuvaiheessa (Puhemies koputtaa) haluttaessa käytetään lainaa sitten opintojen loppuun saattamiseksi.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! En malta olla puuttumatta tähän edelliseen kinaan, sillä edustajat Viitanen ja Lindén puhuivat kahdesta ihan eri asiasta. Ed. Viitanen puhui vaaliohjelmista ja vaalilupauksista ennen vaaleja ja ed. Lindén puhui tämän hetken esityksistä opintotukitilanteessa. Molemmat ovat tärkeitä asioita.

Mutta erittäin tärkeä ylipäätään on se, että meitä oppositiota muistutetaan siitä, että kun me teemme esityksiä, niin me myös rahoitamme ne esitykset, ettemme velaksi rahoita esityksiä. Eli kun vaikkapa vuokrakattoon olen tehnyt tämän talousarvioaloitteen, myös pitää jollakin muulla sitten korvata sen rahan puute budjetissa. Sen takia minun mielestäni on hyvä katsoa aina kokonaisuuksia. Vihreä vaihtoehtobudjetti menee plussalle, eli otetaan vähemmän velkaa kuin hallituksen budjetissa, niin että on myös näyttöä siitä, mistä ne rahat otetaan, kun tehdään priorisointeja.

Olin erittäin iloinen siitä, että ed. Dromberg otti esiin vuokrakaton nostamisen 252 euroon, joka aloite tosiaan tulee äänestykseen tänään tai sitten huomenna. Ehkä ei löydy nyt semmoista yli puoluerajojen, yli oppositio- ja hallitusrajojen, menevää yksimielisyyttä siitä, että tämä nostaminen voidaan tehdä jo nyt. Mehän voisimme sen nyt tehdä, kun Kurrin työryhmäkin sitä esittää. Tavallaan voisimme sen jo nyt tehdä, mutta olen realisti ja ymmärrän, että ehkei voi kannattaa oppositioedustajan aloitetta. Sen takia toivon todellakin, että aika nopeaan tahtiin tulee sitten lisäbudjetti, johon saadaan tämä erittäin hyvä esitys, saadaan vuokrakaton nostaminen. Ei pelkästään opiskelijajärjestöt vaan näköjään koko tämä talo on nyt yksimielinen siitä, että tämä tulee tehdä ja mahdollisimman nopeasti.

Kun nyt tässä puhuttiin siitä, että on kauan odotettu, niin voin yhtyä ministeri Karpelan näkemykseen siitä, että liian vähän on tapahtunut. Myös silloin, kun me olimme hallituksessa, koin, että liian vähän tapahtui. Itse lopetin opiskeluni noin kymmenen vuotta sitten, ja vuokrat olivat aika lailla erilaisia silloin kuin nyt, mutta sama vuokrakatto oli minulla kuin on tänäkin päivänä, eli tämän päivän opiskelija elää kyllä aika paljon köyhemmin kuin minä elin opiskelijana. Ei elämä silloinkaan ollut ihan kultaista, mutta paljon paljon parempaa kuin tänä päivänä.

Silloin tuli vasta voimaan nämä 55 kuukautta, eli lyhennettiin opiskelutukiaikaa, joka silloin jo tuntui aikamoiselta piiskalta. Muistan itse, kun katselin niitä, joiden niskaan tuli tämä nopeutettu vaatimus, että oi, onneksi se ei vaikuta minun opiskelijaelämääni, sillä siihen olisi kyllä loppunut kaikki yhteiskunnallinen vaikuttaminen, koska se vie hirvittävästi aikaa. Jos ihminen opiskelun ohella haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, ottaa vaikka poliittisesti kantaa, käydä kokouksissa, toimia vapaaehtoistöissä, ihan mitä vaan, niin se vie sitä aikaa, jota voisi käyttää myös tenttiin lukemiseen. Silloin eittämättä opinnot venyvät, mutta uskon, että ihminen myös kasvaa ja kehittyy ja hänestä tulee vielä parempi kansalainen ja vielä parempi työntekijä tai työnantaja tämän jälkeen.

Siksi minua nyt vähän pelästyttää se, että tämän erittäin hyvän vuokrakaton nostamisen lisäksi ehkä tulevissa päätöksissä on aika paljon piiskaa, sentapaista piiskaa, että mitä nopeammin opiskelet, sen parempi ihminen olet. Itse en oikein usko tähän, sillä uskon, että ihminen kasvaa kuitenkin aika hitaasti, jos hänestä tulee oikein vahva ja ehjä. Joillakin on niin varma minäkuva, että hän tietää jo heti nuoresta pitäen, mikä hänestä isona tulee, mutta aika harva tietää. Kun ottaa vastaan sen opiskelupaikan, niin ei ihan varmasti tiedä, onko tämä se minun elämäntehtäväni.

Aika monesti käy niin, että vuoden tai vaikkapa kahdenkin vuoden jälkeen huomaa, että ei, tämä ei ollutkaan minun elämäntehtäväni, ja vaihtaa sitä opiskelu-uraa johonkin toiseen. Näin käy erittäin monelle, ja jos silloin on tällainen oikein kuristusmalli, että ellet ole ihan nopea ja tiivis, niin olet huono, menetät rahaa, maksat enemmän veroja sen jälkeen kun valmistut ym., niin se on aika pelottava malli. Itsekin koin olevani suhteellisen normaali nuori, ja kun menin opiskelemaan sosiologiaa, niin jotenkin ihmeellisesti päädyinkin lukemaan valtio-oppia. Ei siinä ollut semmoista suoraviivaista mallia, että tästä aloitan ja tuosta valmistun, eli sivuaineita tuli jonkun verran luettua turhaan tavallaan. Mutta en usko, että mikään on turhaan, eli näiden sivuaineiden rajoittaminen ja ylipäätään tämä putkiajattelu pelottaa kyllä minua, jos halutaan erittäin hyvälaatuisia, onnellisia aikuisia ihmisiä, jotka kantavat vastuun tästä Suomesta.

Sitten muutenkin, jos halutaan hyviä opiskelijoita ja valmistuvia ihmisiä, niin on erittäin tärkeää se, että löytyy myös rahaa panostaa opettamiseen, että kurssikirjoja löytyy tarpeeksi, ettei tarvitse jonottaa pitkään, ja että sillä aikuisella ihmisellä, joka sinua opastaa, on aikaa esimerkiksi sinulle, henkilökohtaista aikaa ja luennoimisaikaa, ettei sitten tule semmoista massaluennointia, semmoista niin kuin vähän tehdasmaista opiskelua, joka minun ymmärtääkseni vain lisääntyy ja lisääntyy, kun on suuremmat ja suuremmat opiskelijamäärät. Myös kun tehdään näitä jatko-opintoja, niin koko ajan on suurempia ja suurempia määriä, eli hieman pelottaa tämä massa, joka ei välttämättä luo sitä laatua. Tässä muun muassa nämä Senaatin kovat vuokrat ottavat pois tämän rahan, mikä muuten voitaisiin käyttää siihen, että saa laadukasta, hyvää opiskelua.

Ärade talman! Jag vill ännu ta upp det här med att växa som människa. Det är inte bara under sina högskolestudier man växer som människa, utan speciellt också när man är liten.

Jag vill därför tacka våra ministrar, det är kanske inte enbart deras förtjänst, egentligen är det vårt samhälles förtjänst. Jag är själv mycket positivt överraskad över grundskolan i Finland. Innan jag hade barn som gick i grundskolan var jag ordenligt skrämd över att man så mycket fick höra negativa saker om hur mycket problem det är i dagens skola med överstora klasser och oroligheter och problem för skolbarnen. Nu har jag en pojke som går på andra klassen i lågstadiet på en normal klass, som är på gränsen till för stor men ännu funktionsduglig. Klassen har en nyutexaminerad lärare, hon är hemma från Österbotten och fungerar bra i Åbo. Jag måste säga att när jag ser på dagens stil som den nya läraren har att lära våra barn, så är jag väldigt hoppfull.

Det finns ingenting kvar av det som fanns förr då man jämförde barnen med varandra och fick dem att känna sig dåliga, gav en stämpel att du är bra på det men du är dålig på det. Hela tiden undviker man sådana situationer där eleverna måste jämföra sig. Man läser inte längre högt så att den andra hör att oj, Kalle kan inte läsa ännu, utan man läser tyst i tur och ordning för läraren, vilket för mig är en nyhet. Allt stämplande är som bortblåst.

Jag hoppas att det här gäller också för alla andra lärare som undervisar idag, för min blyga son har blivit så oändligt mycket självsäkrare och modigare tack vare skolan att jag faktiskt är överraskad. Jag önskar att skolorna kommer att ha resurser att kunna ha tillräckligt små klasser för att det här skall vara möjligt.

Sitten lopuksi vielä on puhuttu, arvoisa puhemies, kirjastoista ja kirjastojen rahoista. Ne ovat kahdesta syystä tärkeitä: tietenkin itse kirjastojen takia ne ovat erittäin tärkeitä, mutta myös tämän jakosuhdelain takia. Elikkä jos haluamme tukea pieniä kulttuuriryhmiä, kaikkea sitä kulttuurielämää, joka elää ja vilisee Suomessa, niin kirjastoihin tulisi saada lisää rahaa, budjettirahaa, jotta nämä muut rahat voidaan käyttää näihin muihin kulttuuritarpeisiin ja urheilun tarpeisiin. Tämän takia 10 miljoonan euron rahasumma, jota esitämme kirjastoille, olisi erittäin tärkeä, että voitaisiin nopeuttaa tätä siirtymistä ja että tämä meidän erittäin hyvä suomalainen kulttuurielämämme voi jatkua ja kukoistaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva opetusministeriön hallinnonala on pettymys niihin moniin odotuksiin nähden, joita koulutuksen eri sektoreilla oli. Peruskoulutuksen voimavarat näyttävät hupenevan osittain uusien toimintojen käynnistämiseen, kun näille sinänsä hyville toiminnoille ei ole osoitettu riittävästi uutta rahoitusta. Tämä ongelmahan meillä on ollut myöskin edellisen hallituksen aikana.

Ammatillinen koulutus on huomioitu enemmänkin juhlapuheissa, mutta rahoitus polkee paikoillaan. Tämän koulutusalan vetovoimaisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös rahoitukseen liittyviä päätöksiä. Muuten nuoria ei saada tulevaisuudessa riittävästi kädentaitoa vaativiin tehtäviin. Ammattikoulujen toimintaympäristöä täytyy parantaa ja opettajankoulutuksessa täytyy lähteä kehittämään laatua nimenomaan sillä tavalla, että opettajien ammatillista osaamista voidaan parantaa. Ihan erityisesti työn opetukseen, jossa tarvitaan tätä kädentaidon opettamista, pitää löytyä resursseja enemmän. Näitä kaikkia toimenpiteitä tarvitaan.

Ministeri Haatainen aamupäivällä puhui tästä vetovoimaisuuden lisäämisestä, mutta minun mielestäni hänellä ei ollut uusia eväitä, lukuun ottamatta ammattitaidon MM-kisoja, mutta niistäkin hän puhui hyvin pinnallisesti. Nämä ammattitaitokisathan pitää saada nyt oppilaitoksien tietoon, ja niille pitää antaa voimavaroja, että ne voivat varustautua ja lähteä näihin kisoihin mukaan sillä tavalla, että mahdollisimman monet nuoret näkevät meidän suomalaisten korkeaa osaamista.

Yliopistojen edessä on paha rahoituskriisi johtuen tästä Senaatti-kiinteistöjen vuokra-asiasta. Tästähän on paljon puhuttu ja sitä asiaa ei valitettavasti saatu täällä eduskunnassa korjatuksi. Tämä yliopistojen kriisi näyttää johtavan koulutuksen supistuksiin, muun muassa Oulun yliopistossa opettajankoulutus on vaarassa. Ongelma on minun mielestäni yleisempi. Tämä on monien muidenkin yliopistojen ongelma. Ihmettelen, että ministeri Haatainen — hän ei ole nyt paikalla — sysäsi koko tämän ongelman pelkästään Oulun yliopiston sisäiseksi asiaksi. Minusta näin ei ole.

Budjetin yleiskuvasta voisi sanoa, että kehitys näyttää polkevan paikoillaan tai pelättävissä on jopa taaksepäinmenoa eräillä alueilla. Tämä ei lupaa hyvää Suomen kilpailukyvylle ja osaamiselle. Mehän pidimme siitä huolen jopa lamavuosien aikana. Sen takia vasemmistoliiton ryhmä tulee tekemään budjettiin joitakin lisäyksiä, joilla voimme parantaa näitä pahimpia epäkohtia.

Pahimmat epäkohdat budjetista löytyvät ehdottomasti opintotuen kohdalta, jotka on täällä jo tuotu esille. Koko syksyn on odotettu selvitysmies Eero Kurrin raporttia, joka sitten lopulta saatiin niin sopivasti ajoitettuna, että sieltä ei ehdi herua mitään konkreettista budjettiin. Opintotukea ei koroteta, opintorahan asumislisää ei esitetä ympärivuotiseksi, myöskään opintotuen asumislisän vuokrakattoa ei koroteta ainakaan ensi vuoden alusta alkaen. Opiskelijoille, jotka ovat aivan liian kauan odotelleet, ei ole luvassa yhtään mitään. Luvassa on vain keppiä ja lainapainotteista opintotukea myöhemmin. Nuo edellä luetellut tavoitteet opintotukeen olivat keskustan tärkeimmät vaalitavoitteet opintotukeen. Samoin monilla muilla puolueilla oli nämä tavoitteet vaaliohjelmissaan.

Arvoisa ministeri Karpela, puhuitte aamupäivällä hyvin tärkeistä asioista, mutta yksi asia teiltä silloin unohtui. Ette puhunut silloin opintotuesta lainkaan. Onneksi tämä asia on nyt täällä noussut esille. Kysyin tätä jo viime kerralla, kun me käsittelimme opintotukilakia viime viikolla täällä. Ette ollut silloin paikalla, mutta olisin halunnut, että olisi silloinkin tästä asiasta voitu jo keskustella ja vaikuttaa tähän budjettiin. Samana päivänä muuten tuli tämä Kurrin raporttikin julkisuuteen.

Arvoisa ministeri: Mitkä keskustan ja monien muidenkin puolueiden opintotukeen liittyvät keskeisimmät tavoitteet toteutuvat tässä talousarvioesityksessä? Voisitteko kertoa meille sen? Minun mielestäni tässä budjetissa ei ole mitään niistä keskeisistä tavoitteista, jotka olivat teidän vaaliohjelmassanne.

Voisitteko, arvoisa ministeri, samalla kertoa, tuotteko ensi vuoden aikana lisätalousarvioihin opintotukea parantavia esityksiä? Muistan, kuinka viime kaudella olitte hyvin voimakkaasti opintotuen korottamisen kannalla, olitte opiskelijoiden puolella. Nyt te ministerinä voitte tehdä esityksiä ja viedä asioita eteenpäin. Voisitte myöskin kertoa, jos joku ei hyväksy näitä teidän esityksiänne, kuka on se, joka vastustaa näitä teidän hyviä esityksiänne. Mutta nyt on se aika, jolloin teidän täytyy tehdä näitten asioitten eteen jotakin, jos haluatte olla uskottava. Siinä mielessä olin hieman pettynyt teidän opintotukea koskeviin puheenvuoroihinne, mitkä tässä äskettäin tulivat, mutta minä uskon, että saamme tarkennusta tästä kohta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin kuitenkin kiittää ministeri Karpelaa kulttuurisektorin osalta. Kulttuurin eri alueille on siroteltu pieniä lisämäärärahoja, ja tämä on hyvää ja oikean suuntaista toimintaa. Pienilläkin rahoilla voidaan saada hyvää aikaan. Tästä olen tyytyväinen. Muistan nimittäin, että viime kaudella viimeistäänkin valtiovarainministeri Sauli Niinistö tyrmäsi nämä kulttuurin määrärahalisäykset. Nyt Niinistö ei onneksi pysty näitä rahoja leikkaamaan, ja näin kulttuuri saa aivan oikeutetusti lisää määrärahoja ja tältä osin tilanne on parantunut.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää huomioni ed. Valppaan puheeseen, jossa hän sanoi, että budjetti polkee paikallaan tämän pääluokan kohdalla. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Ilahduin kuitenkin siitä, että puheen loppuosassa tuli huomioiduksi tämä kulttuuriin panostaminen. Kulttuuri saa ensi vuonna lisää yli 15 miljoonaa euroa, nuoriso yli 8 miljoonaa euroa ja urheilukin sitten 0,5 miljoonaa euroa Stadionin kattamiseen tarkoitettua lisämäärärahaa. Ne ovat merkittäviä panostuksia, jotka varmasti tulevat näkymään näissä linjauksissa ja hankkeiden eteenpäinviemisessä.

Mitä tulee opintotukiin, niin tässä olemme useasti todenneet, että hallitus palaa asiaan alkuvuodesta, helmikuun loppupuolella. Haluaisin kuitenkin ed. Valppaallekin muistuttaa näin hänen nykyään oppositiossa ollessaan, että kyllä vasemmistokin oli hallituksessa (Puhemies koputtaa) tuolloin, kun leikkauksia opintotukeen tehtiin. Varmasti on niin, että nämä asiat menneiden vuosien takia kaipaavat nyt huomiota ja korjauksia, joita tämä hallitus on siis valmis tekemään ja myös hallitusohjelmaansa tavoitteina kirjannut.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kaudella ei minun tietääkseni, kun olin täällä eduskunnassa, ja muuta kautta en ole ollut, tehty opintotukeen leikkauksia, parannuksia kyllä tehtiin, mutta en ole ollut leikkauksia tekemässä. Mutta viime kaudella kyllä olin tekemässä esityksiä, niitä samoja esityksiä, joita nyt on myöskin täällä esitetty, ja silloin olitte tekin samalla puolella minun kanssani, kun teimme näitä esityksiä. Nyt minä toivoisin, että kun teillä on mahdollisuus toteuttaa ne teidän hyvät esityksenne, niin toteuttakaa, ministeri Karpela, ne.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas puuttui täällä opettajien ammatilliseen koulutukseen, ja sivistysvaliokuntahan on ottanut jo lausunnossaan tähän kantaa. Huomaan, että valtiovarainvaliokuntakin on puuttunut siihen, että opetusmääriä kasvatetaan ja ammatillisessa opettajankoulutuksessa tulee huolehtia annettavan koulutuksen alueellisesta kattavuudesta, ja momentille lisätään jopa 100 000 euroa ammatillisen opettajankoulutuksen valtionavustuksiin. Toki opettajien jatko- ja täydennyskoulutus on erittäin merkittävä myös. Mikä itseäni huolestuttaa etenkin teknisillä aloilla on, että laitteethan on sekä kouluissa mutta myös opettajien koulutuksessa aika vanhoja ja siihen varmaan tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin kommentti ed. Lindénille: Luin juuri suurella mielenkiinnolla teidän vastauksenne kirjalliseen kysymykseen vuodelta 2002. Siinä kysyttiin yksinkertaisesti, koska opintorahaan saadaan korotusta. Te, ed. Lindén, silloinen kulttuuriministeri, totesitte aivan selkeästi, että opintorahan korotukseen ei ole mahdollisuutta niissä taloudellisissa raameissa. Tuo vastaus on helppo löytää esimerkiksi eduskunnan sivuilta, eli muistinne on hyvä, mutta erittäin lyhyt, ed. Lindén. (Ed. Lindén: Anteeksi?)

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 sivistysbudjetti painottaa aivan oikein lasten, nuorten ja lapsiperheiden aseman parantamista. Painopisteeksi on valittu peruspalvelujen saatavuus, laatu sekä arvioinnin kehittäminen. Niin ikään ensi vuoden budjetissa näkyy panos lasten ja nuorten turvallisen kasvuympäristön varmistamiseksi. Erityisen ilahduttavaa on satsaus lastenkulttuurin tukemiseen. Veikkauksen voitonjakolain voimaan tullessa nuoriso saa merkittävän lisäpanoksen. Nuorten kansalaistoimintaa tuetaan ja työpajatoiminta vakinaistetaan sekä ennalta ehkäisevää huume- ja päihdetyötä tehostetaan.

On ensiarvoisen tärkeää, että haemme uusia työmuotoja nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen. Voimme hyvin kuvitella, mitä yhteiskunnalle merkitsee se, jos nuori syrjäytyy 25-vuotiaana työelämästä ja jää erilaisten tukien varaan kymmeniksi vuosiksi ennen eläkeikäänsä, verrattuna siihen, että sama nuori sijoittuu pätevän koulutuksen saaneena työelämään ja tuottaa työllään yhteiskunnalle hyvinvointia tuon saman 40 vuoden ajan, tietysti myös itselleen hyvinvointia. Eli nuoriin kannattaa sijoittaa. Tapoja, joilla se tehdään, on jatkossa mietittävä entistä tarkemmin.

Olen aivan samaa mieltä kulttuuriministeri Karpelan kanssa siitä, että koulun ja nuorisotyön on entistä paremmin löydettävä toisensa nuorten sosiaalisen vahvistamisen edistämisessä. Osallisuushankkeen tehtäviksi onkin asetettu nuorten elämänhallinnan parantaminen, peruskouluopintojen loppuunsaattaminen sekä jatkokoulutukseen hakeutuminen. On hienoa, että nuorten työpajatoiminta nyt vakinaistetaan ja kaikille alle 25-vuotiaille työttömille nuorille taataan kolmen kuukauden sisällä opiskelu-, työharjoittelu- tai työpajapaikka.

Arvoisa puhemies! Nuorten koulutustakuu on linjassa myös EU:n asettamien tavoitteiden kanssa. EU korostaa työllisyyspolitiikassaan työllisyysasteen nostamista, muutoksiin sopeutumista muun muassa ammattitaitoa kohottamalla, yrittäjyyttä, elinikäistä oppimista sekä heikoimmassa asemassa olevien integroimista ja syrjinnän ehkäisyä. Meillä ei ole varaa jättää yhtäkään nuorta jatko-opintojen ulkopuolelle.

Meidän tulisi arvioida kriittisesti myös peruskoulun opetussisältöjä. Emme voi sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että osalla koululaisista syrjäytymisen kierre alkaa jo peruskoulun viimeisillä luokilla. Opetuksen pitää voida tarjota onnistumisen elämyksiä myös pojille, jotka eivät pärjää — kaikki heistä eivät pärjää jatkuvassa uuden tiedon pänttäyksessä. Taito- ja taideaineiden osuutta pitäisi peruskoulussa ehdottomasti vahvistaa. Poikien taidot ja osaaminen on saatava esiin ja käyttöön. Vain sitä kautta myös teoriatiedon omaksumiselle luodaan edellytyksiä.

On hyvä, että peruskoulun oppilaanohjaukselle on kaavailtu opiskelijamäärään suhteutettua vähimmäismäärää perusopetuksessa. Opetusministeri Haatainen on myös ilmaissut halunsa kehittää perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, työelämän ja julkisen työvoimapalvelun välistä yhteistyötä perusopetuksen viimeisillä luokilla.

Arvoisa herra puhemies! Suuri yhteiskunnallinen uudistus on aamu- ja iltapäivätoiminnan saaminen lain piiriin. Toiminnan avulla voidaan oleellisesti kohentaa lapsuuden asemaa turvan, hoivan, tunteiden jakamisen, vapaa-ajan, leikin, sääntöjen ja rajojen kannalta. Sosiaalisten taitojen ja tunteiden hallinnan kehittäminen vahvistaa oppilaiden oman sosiaalisen pääoman rakentumista. Sitä lapsi ja koululainen tarvitsee kehittyäkseen ihmisenä, kyetäkseen oppimaan ja toimimaan ryhmissä ja yhteisössä. Pisa-tutkimuksenkin mukaan suomalaiset koululaiset kyllä oppivat lukemaan reippaasti ja nopeasti, sosiaalisten taitojen kehittymisen kohdalla tilanne on huonompi.

Olen iloinen siitä, että lasten taidekasvatuksen merkitys on oivallettu ja että siihen myös satsataan. Lasten kulttuurikeskusten verkosto Taikalamppu saa tuplasti rahaa edellisvuoteen verrattuna. Ei voi kyllin korostaa taidekasvatuksen merkitystä ehjäksi kasvamisen välineenä, tasapainoisen identiteetin kehittymisen rakennuspuuna. Kulttuuripolitiikan kytkemisessä arkielämään ja taiteen soveltavassa käytössä on muutenkin tapahtumassa läpimurto. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen luovuuden voimavarojen aikaisempaa monipuolisemmasta käytöstä. Terveyttä kulttuurista -verkosto ja monet muut toimijat vievät nyt taidetta systemaattiseksi osaksi hoitotyötä ja kuntoutusta. Kannatan lämpimästi kulttuuriministeri Karpelan esillä pitämää ajatusta siitä, että taide voi ja sen pitää olla nykyistä vakiintuneemmin osa terveydenhuollonkin arkea.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohentaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Käytännön toimenpiteiden hyvä avaus on, että opiskelijalounaisiin kohdistettuun ateriatukeen on eduskuntakäsittelyssä osoitettu 2 miljoonan euron korotus. Opiskelijaruokailun järjestämisen kustannukset ovat nousseet työvoiman ja elintarvikkeiden hintojen kohoamisen vuoksi. Sen seurauksena opiskelija-aterioiden hinnat ovat nousseet. Opiskelijaruokailua järjestävien tahojen on vaikea ylläpitää aterian hyvä laatu ja korkea kotimaisuusaste samalla kun hintoja pyritään pitämään edes jossain määrin kohtuullisina. Koska hinnankorotuksilta ei ole onnistuttu välttymään, on opiskelijalounaiden hintojen nouseminen leikannut opiskelijoiden toimeentuloa samalla kun opintorahan ostovoima on jo muutenkin vuosia pienentynyt.

Niin täällä eduskunnassa kuin yhteiskunnassamme laajemminkin on kuluneina viikkoina keskusteltu paljon opiskeluaikojen lyhentämisen tarpeesta. Vaikka en itse edusta opiskeluissani pikaisen putkitutkinnon mallia, vaan ehkä pikemminkin Vanhasen linjaa, on mahdollisuudesta opintojen nopeammasta suorittamisesta syytä käydä keskusteluja sekä pohtia mahdollisuuksia opintoaikojen lyhentämiseksi. Tässä yhteydessä emme kuitenkaan saa unohtaa sitä, että pyrkimys opiskeluaikojen lyhentämiseen tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useamman opiskelijan tulisi saada riittävä toimeentulo opintotukijärjestelmän kautta. Tämän johdosta opintorahalla elävän opiskelijan taloutta ei tule entisestään kiristää. Pienikin aterian hinnannousu vaikuttaa merkittävästi opintorahalla elävien opiskelijoiden toimeentuloon.

Tämä ateriatukeen tehtävä korotus kohdentuukin tarkasti juuri näille heikoimmin toimeentuleville päätoimisille opiskelijoille. Mahdollisuus opiskelijaruokailuun on monille opiskelijoille lähes ainoa mahdollisuus nauttia päivittäin edes yksi lämmin ateria. Korkeakouluopiskelijoille myönnettävän ateriatuen suuruudella on vaikutuksensa opiskelijoiden ruokavalion terveellisyyteen, siten myös opiskelijoiden terveydentilaan ja opiskelun tehokkuuteen.

Edellä mainituilla perusteilla on hyvä, että asiaan tulee korjaus. Nämä ateriatukeen laitetut panostukset menevät vuorenvarmasti tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Tein asiasta saman sisältöisen talousarvioaloitteen, koska jo opiskelijoiden nykyisen aseman turvaaminen edellyttää ateriatuen nostamista. Koska aloitteeni tavoitteet toteutuvat, ei tarvetta äänestyksiin tässä kohtaa enää ole.

Muiden opintososiaalisten etujen kehittämistyön pohjana on hyvä pitää selvitysmies Eero Kurrin esityksiä. Ne vaativat vielä jatkotyöstöä, mutta toivottavasti ratkaisuihin päästään ripeällä aikataululla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Toistan jälleen kerran tässä salissa, että ateriatukiesitys ei sinänsä ole mikään suuri voitto ministeri Karpelalle. Sehän vain korjaa ministeri Karpelan itsensä tekemää päätöstä antaa nostaa aterioitten hintoja elokuun alusta lähtien, jolloin itse asiassa opiskelijoiden elintaso heikkeni.

Viime päivinä olemme useaankin otteeseen puineet opiskelijoiden opintotukijärjestelmän tulevaisuutta. Näyttää siltä, että hallituksen linjana on puuttua opiskelijoiden pitkäaikaisköyhyyteen tekemällä heistä mieluummin velkavankeja tai osa-aikatyöläisiä kuin kokopäiväiseen opiskeluun keskittyviä itsenäisiä toimijoita.

Opintotuen räikeimmät epäkohdathan löytyvät opintorahan tason jälkeenjääneisyydessä, asumislisän opintokytkennästä sekä vuokrakaton epärealistisuudesta, ei lainamahdollisuuksien puutteesta. Opiskelijoiden elin- ja elämäntaso ei parane siitä, että tulevista mahdollisista mataliksi jäävistä tuloista annetaan veroalea aikana, jolloin velanmaksukykyä yleensä rasittavat perheenperustamiskustannukset. Siksi vasemmistoliiton lähtökohtana on, että vasta kun varjobudjettimme mukaisesti opintorahaan on saatu tuntuva, noin 12 prosentin, tasokorotus ensi elokuun alusta lähtien, asumistuki on tehty ympärivuotiseksi ja vuokrakatto ei ole este opiskelulle, voidaan kehittää opintolainaa opiskelijoiden kannalta houkuttelevammaksi. Opintotuen perustarkoitushan on ollut tasa-arvoistaa opiskelumahdollisuudet, ei lihottaa pankkien kukkaroa tai kahlita uusia asiakkaita tiettyihin pankkeihin.

Arvoisa puhemies! Ainutlaatuinen kirjastoverkkomme on koko olemassaolonsa ajan taannut paitsi henkisen pääoman tasa-arvoisen jakelukanavan myös sen, että suomalaisilla asuinpaikastaan riippumatta on ollut mahdollista kasvattaa tietojansa ja taitojansa koneellistuvassa ja digitalisoituvassa maailmassa. Valitettavasti viime vuosina julkinen kirjastoverkkomme on kuitenkin kiihtyvällä tavalla eriarvoistunut juuri teknisten mahdollisuuksien tai lähinnä niiden puutteen vuoksi. Erityisesti ongelma on kasaantunut niihin kuntiin, joissa jopa kaupallisten palveluiden saatavuus pienen väestöpohjan tai syrjäisen sijainnin johdosta on ollut olematonta, kun suuret Sonerat, Elisat tai muut verkkopalveluiden toimittajat eivät ole kiinnostuneita alueen markkinoista. Näillä alueilla kunnillakaan ei useimmiten ole ollut mahdollisuutta siirtää edes osaa niukoista käyttövaroistaan tähän tarkoitukseen.

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian tavoitteena on ollut, että Suomi on maailman kärkimaita osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskuntana. Parhaillaan valmistellaan uutta opetusministeriön kulttuurista tietoyhteiskuntastrategiaa. Sisältötuotantohanke on osa tätä tietostrategiaa. Tarkoituksena on luoda edellytyksiä Suomen nostamiseksi tietoliikenneteknologian ohella merkittäväksi sisältöteolliseksi maaksi ja kasvattaa suomalaisen kulttuurin osuutta kotimaan markkinoilla ja viennissä.

Tietoyhteiskuntahankkeiden tarkoituksena on myös edistää kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia selviytyä muuttuvassa maailmassa sekä estää tiedollista ja taidollista syrjäytymistä. Tavoitteena on kansalaisten tietoyhteiskunta. Siksi erilaisilla hankkeilla kansalaisia koulutetaan käyttämään uutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa. Jotta kansalaisten mahdollisuudet kehittää tietoyhteiskunnan vaatimia taitojansa sekä hyödyntää tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia olisivat myös todellisuudessa olemassa, edellytyksenä on, että kansainvälisestikin arvostettu kirjastoverkkomme on osa tätä hanketta.

Nykyisillä resursseilla näin ei ole käymässä. Siksi vasemmistoliiton varjobudjetin mukaisesti esitämme hallituksen esittämästä kirjastomenojen avustusten leikkaamisesta luopumista sekä hallitusohjelman linjauksien mukaista 4 miljoonan lisäeuron panosta tietoyhteiskuntahanketta tukevien ja kansalaisten tasa-arvoisuutta lisäävien julkisten asiakaspäätteiden ja laajakaistayhteyksien hankkimiseen yleisiin kirjastoihin.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva budjetti noudattelee kiitettävästi Lipposen kakkoshallituksen taidepoliittisen periaatepäätöksen linjauksia. Kuten ed. Paloniemi edellä totesi, se huomioi lapset ja nuoret ponnekkaasti.

On vain muistettava, että harrastaminen vaatii myös eläviä taiteen ammattilaisia. Muutama viikko sitten taiteen keskustoimikunta julkaisi taiteilijoiden asemaa koskevan raportin, jonka mukaan suomalaiselle taiteilijakunnalle on tyypillistä korkea koulutustaso, naisistuminen sekä taiteilijoiden määrän tuntuva kasvu.

Taiteilijoista on lähes 40 prosenttia työttömänä. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden keskitulot jäivät vuonna 2000 alle 12 000 euron vuodessa. Taiteilijoista 90 prosentilla on kuitenkin alan koulutus, joka nykyjärjestelmällä tuntuu olevan hukkainvestointi, jolla ajaudutaan vain työttömyyskortistoon.

Eräillä kulttuurialoilla palkkatyön osuus taiteilijan tuloista on jatkuvasti pienenemässä ja erilaisten tekijänoikeuskorvausten merkitys kasvamassa. Ongelma kuitenkin on, että osa kulttuurin ammattilaisista on täysin järjestäytymättömiä, jolloin taiteilijoiden edunvalvontakin tekijänoikeus-, sosiaali- ja verotuskysymyksissä on vaikeaa. Esimerkiksi muusikoista kaksi kolmasosaa on niin sanottuja villejä ja vapaita eli lähes täysin markkinoiden armoilla. Lopputuloksena on, että taiteen tekemisen tuloista vain puolet päätyy taiteilijoille itselleen, useilla aloilla jopa alle kolmannes.

Suomen kokoisessa maassa eivät taiteilijat rikastu myöskään sponsoroinnista. Sitä paitsi valitettavan usein rahalliseen sponsorointiin liittyy osapuolten keskinäistä tavaroiden ja palveluiden vaihtoa. Taiteessa ei siis ole olemassa ilmaista lounasta. Vaihtotalouden soveltaminen kulttuuriin tuo takuuvarmasti esiintymistilaisuuksia, mutta ei kasvata esiintyjän tilipussia, saatikka sosiaaliturvaa. Samalla on otettu aimo askel lähemmäksi harmaan talouden valvomatonta aluetta, ja sen hyödyn keräävät muut kuin tekijät itse.

Lamavuosien leikkuri iski raskaasti juuri kulttuuriin, jonka osuus julkisesta rahoituksesta laski sekä kunnissa että valtiontaloudessa. Pientä ja hiljaista oli helppo lyödä näkemättä, minkälaisen loven lyhytnäköiset säästöt kulttuurin saralla saivat pitkällä tähtäimellä aikaan hyvinvoinnissamme. Jotta omaleimaisella ja monimuotoisella kulttuurillamme on tulevaisuutta ja sisältötuotannolla ammattilaiset tekijänsä, julkista tukea kulttuurillemme on pikaisesti nostettava. Tutkimusten mukaan juuri taiteilijoitten apuraha on suurelle osalle taiteilijoista oleellinen osa tuloista ja takuu siitä, että taiteelle on tulevaisuudessakin mahdollisuus. Apurahojen tarvetta lisäävät myös taiteen ammattilaisten määrän nopea kasvu ja taiteellisen työn alueen laajentuminen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Koska vasemmistoliiton varjobudjetin ja Taisto II:n esityksen mukaan haluamme taata elävät ja elinvoimaiset taiteilijat keskuudessamme, esitämme taiteilija-apurahavuosien määrän nostamista 445:stä 470:een.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin oikaista useita virheitä ed. Sirnön puheessa.

Hallituksella on erittäin kunnianhimoinen tavoite parantaa työllisyyttä ja parantaa sitä työuran alkupäästä. Tämän vuoksi näitä toimenpide-esityksiä on tehty, jotta voidaan parantaa paitsi opiskelijoiden opintososiaalista asemaa myös työllisyyttä sieltä työuran alkupäästä. Tähän liittyen te, ed. Sirnö, sinänsä kiinnitätte aiheellisesti huomiota opiskelijoiden asemaan, mutta jotta oppositiopolitiikkanne olisi vähintäänkin edes vähän uskottavaa, niin olisi myös aiheellista kertoa, mistä nuo mittavat hintalaput otetaan, mistä tuo kaikki maksetaan.

Toinen väärä väite puheessanne oli, että kirjastoiden määrärahoista leikataan. Ei tuo pidä paikkaansa. (Ed. Ahde: Ministeri on oikeassa!) Kun budjettia tarkemmin katsotte, huomaatte, että laskentapohjissa ollut virhe on korjattu ensi vuoden budjetissa kuin myöskin verotulojen tasausjärjestelmästä johtuva vähennys on tähän budjetin loppusummaan sisällytetty, ja 1,8 prosentin indeksikorotuksen myötä tuota kirjastojen loppusummaa ei todellakaan ole leikattu vaan se kasvaa, ja se kasvaa merkittävästi.

Tämän jälkeen sanoitte niin ikään puheessanne, että julkinen tuki taiteelle olisi vähentynyt. Ensi vuoden budjetti esittää taiteelle yli 15 miljoonaa euroa lisää. Miten te voitte sanoa täällä, että julkinen tuki vähenee, kun selvää lisää määrärahaan on tulossa, siis yli 15 miljoonaa euroa, taiteelle? Kyllä kulttuuribudjetti on selvästi kasvanut ja kasvaa ensi vuonna. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi, täällä on mielestäni erittäin hyvin kiinnitetty huomiota tähän työpajatoimintaan, joka niin ikään koskettaa nuorten elämää. Sillä on tärkeä merkitys. Näillä toimenpiteillä nuoriso saa siis yli 8 miljoonaa euroa ensi vuonna lisää määrärahaa, ja näitä on niin ikään tarkoitus kohdistaa nuorten elämää parantaviin hankkeisiin, ennalta ehkäisevään huumetyöhön ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela väitti, että vasemmistoliitto ei ole esittänyt rahoitusta näihin opintotukitarpeisiin, mitä me tulemme esittämään varjobudjetissa. Näin ei ole, ministeri Karpela. Olemme esittäneet, että näitä suuria veronkevennyksiä tuloveroihin ei tehdä, ei myöskään yritysverotusta kevennetä niin paljon kuin olette tehneet. Samaten viinaverossa väkevien viinaksien osalta meillä oli paljon pienemmät kevennysprosentit kuin hallituksella. Meillä oli vaihtoehto.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Valpas totesi, me olimme myös kattaneet kaikki esityksemme joko veroalesta tai asevarustelusta luopumisella.

Korostan sitä, että jos valitaan opintolainapainotteinen malli, joka todennäköisesti tulee olemaan hallituksen linja kaikkien näitten merkkien mukaan, pitää olla tae siitä, että on tulossa tuloja ja että ne ovat vielä hyvät, varsinkin jos ideana on se, että julkiselle sektorille matalapalkkaisille aloille, joissa vaaditaan korkeata koulutusta, myös tulevaisuudessa on tekijät.

Mielestäni kehuin tätä budjettia. Sanoin, että lamavuosina leikattiin juuri kulttuurista. Ministeri on hyvä ja kuuntelee.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle vielä lainasta, jota selvitysmies on pohtinut hyvin perusteellisesti: Tälläkin hetkellä opiskelijat käyttävät opintolainaa. Se on tärkeä elementti opintotuen eräänä elementtinä. Mutta minun nähdäkseni, vaikkakaan päätöksiä opintotuen suhteen ei siis hallitus ole vielä tehnyt, ei ole ollenkaan paha asia, jos ehdotetaan ajatusta, jonka mukaan osan lainasta saisi anteeksi opiskeltuaan ja tutkinnon suoritettuaan. Eihän se missään tapauksessa ole keneltäkään pois. Se on ilman muuta toimenpide-ehdotus tässä vaiheessa, joka parantaisi opintososiaalista asemaa. Tälläkin hetkellä lainaa otetaan. Olisihan se perin kummallinen ajattelutapa, jos ajateltaisiin, että kun henkilö opiskelee vauhdikkaasti ja tutkinnon suoritettuaan siirtyy työelämään, se olisi toisilta pois, jos hän saisi osan lainastaan anteeksi.

Nämä ovat erittäin hyviä toimenpide-ehdotuksia ja niihin tullaan ottamaan kantaa, mutta ei sitä lainan merkitystäkään pidä väheksyä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela, eikö ollut niin, että ne lainat olivat verovähennyskelpoisia eikä niitä ihan anteeksi annettu siinä selvitysmiesesityksessä?

Aivan erityinen huoli on kyllä henkinyt tässä salissa perusopetuksen tulevaisuudesta, kun tätä keskustelua on kuunnellut. Voi olla niin, ministeri Karpela, että jonnekin lisää rahaa tulee, mutta jostakin se raha on poissa. Mistä se on poissa? Se on poissa peruspalveluista. Tämän budjetin vaikutukset kuntatalouteen ovat ensi kertaa negatiiviset sitten vuoden 99. Kunnilla on aiempaa heikommat mahdollisuudet pitää huolta peruspalveluista ja siten perusopetuksen laadusta, opettajien jaksamisesta, tukiopetuksesta ja oppilaanohjauksesta.

Esimerkiksi täällä Helsingissä, missä me juuri nyt olemme, me olemme joutuneet tekemään rajuimmat säästöt sitten syvimmän laman, johtuen yhteisöveroleikkauksista, johtuen kaupunkimme huonosta taloustilanteesta. Hallitus on voimakkaasti viitoittamassa kunnille tietä, jossa ne pakotetaan velanottoon ja palvelujen heikentämiseen. Tämä on tosiasia, ja tähän olisi kyllä hallituksenkin herättävä.

Opetusministeri Haataiselta olisi ihan pakko kysyä, vaikkei hän ole paikalla, mutta varmasti ministeri Karpela vie terveiset, miten käy perusopetuksen, kun lisävoimavaroja ei kunnissa ole. Kuntien ahdinkoa lisää se, että opetustoimen uusiin velvoitteisiin eli iltapäivätoimintaan sekä esiopetuksen kuljetukseen ei osoiteta riittävää rahoitusta. Kunnat joutuvat rahoittamaan oman osuutensa lisäksi tämän vajeen, ja tämä merkitsee perusopetuksen resurssien tosiasiallista pienenemistä. Tilanne on todella vakava. Uusia tehtäviä ei tulisi kunnille määrätä, jos rahaa niiden toteuttamiseksi ei ole. On todella harmillista, että hallitus ei ole pitänyt peruspalvelubudjettilupauksestansa kiinni.

Kysyn läsnä olevalta ministeriltä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perusopetuksen pelastamiseksi ja erityisesti Pääkaupunkiseudun, Helsingin ja erityisesti Espoon — ministeri Karpelahan on Espoosta ja tuntee varmasti sen tilanteen, mikä siellä vallitsee — koululaisten ja opettajien vakavan tilanteen korjaamiseksi, koska tilanne on täällä todellakin huolestuttava. Kokoomus on tehnyt talousarvioaloitteen, jossa perusopetukseen suunnataan 60 miljoonaa euroa rahaa, jotta kunnilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet pienentää perusopetuksen opetusryhmiä sekä turvata erityis- ja tukiopetus ja opintojenohjaus. Toivon, että tälle aloitteellemme löytyy enemmistö, joka haluaa estää perusopetuksen rahoituksen pohjan murenemisen.

Arvoisa herra puhemies! Kaksi virhettä opintotukikeskustelusta:

Ministeri Karpelalle: Opintotukea todellakin parannettiin viime vaalikaudella, ja tämä on useaan otteeseen täällä kerrottu.

Ed. Viitaselle: Kyllä kokoomuksen tämän vaalikauden ohjelmassa oli opintotuki. Voin sen sieltä teille näyttää, olen itse vastannut kokoomuksen ohjelmatyöstä. Tästäkin olemme käyneet keskustelua useaan otteeseen. Kokoomuksella oli kuuden kohdan ohjelma, joka oli se ohjelma, jonka me lupasimme kaikissa tilanteissa seuraavalla vaalikaudella toteuttaa. Sen lisäksi meillä oli tärkeitä tavoitteita, joihin kuului myöskin opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen, ja tämä on tosiasia. Toki meidän lupauksemme eivät olleet niin mittavia kuin esimerkiksi ministeri Karpelan ja keskustan. Sitä en yhtään pahoittele, koska me pidämme sanamme, lupaamme vain sen, mikä on mahdollista tehdä.

Kysynkin ministeri Karpelalta: Miten te aiotte parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, koska kehyksissä ei ole euroakaan? Teidän omat virkamiehenne ovat valtiovarainvaliokunnassa kertoneet, että rahaa tähän ei ole euroakaan. Erityisesti haluaisin saada vastauksen, aiotaanko opintorahaa nostaa. Sitähän Kurri ei ole esittänyt. Jos ei sitä nosteta, niin silloin ilmeisesti opintotukea aiotaan kehittää opintolainapainotteisempaan suuntaan.

Kokoomus haluaa uudistaa opintotukijärjestelmäämme sellaiseksi, että se tekee mahdolliseksi täysipäiväisen opiskelun. Olemme tehneet esityksen opintotukimallista, jota hallitus voi vapaasti hyödyntää. Se on hallituksen vapaassa käytössä. Siinä opintorahaa nostetaan, mutta siinä myöskin lisätään opintolainan houkuttelevuutta. Tuon opintotuen kehittämismallin taloudelliset vaikutuksetkin on hyvin arvioitu. Me pyrimme tekemään oppositiosta käsin tasapainotettuja malleja.

Kaikkein kiireellisintä olisi kuitenkin asumislisän parantaminen nostamalla asumislisän vuokrakattoa 252 euroon kuukaudessa. Tämä tukisi opintotuen riittävyyttä ja kohdistuisi välttämättömien asumiskustannusten turvaamiseen. Tämän esityksen eteenpäinviemiseksi me olemme tehneet esityksen, josta voimme äänestää täällä tämän pääluokan kohdalla. Toivon todellakin, että tämän aloitteen eteenpäinviemiseksi löytyisi enemmistö. Tämähän sisältyy myös Kurrin esityksiin, ja uskon, että tämä saa kannatusta yli puoluerajojen.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen päätös säilyttää yhteisöverojen tuotto kunnilla oli oikea ratkaisu, mutta tämä ei alkuunkaan riitä, vaan hallituksen on ryhdyttävä pikaisesti toimenpiteisiin yhteisövero-osuuden palauttamiseksi viimeisintä leikkausta edeltäneelle tasolle. Yhteisövero on niin merkittävä osa suurten kaupunkien palveluiden rahoitusta, ettei valtionosuusuudistuksella pystytä korvaamaan sitä vajetta, joka yhteisöveroleikkauksesta on seurannut. Toivon todellakin, että paikalla olevat ministerit kaikin tavoin edesauttavat sitä, että tämä yhteisöveroleikkaus korjataan. Kun puhumme perusopetuksesta, niin silloin ei voi unohtaa yhteisöveron tuottoa, koska se on niin merkittävä osa, kun puhutaan suurten kaupunkien perusopetuksen rahoittamisesta. Me hyvin tiedämme sen tilanteen, että mitä suurempi kaupunki, sen pienempi merkitys on valtionosuuksilla. Silloin, kun halutaan perusopetuksen rahoituksen pohja turvata, silloin on puhuttava siitä, mitä yhteisöveron tuotolle tehdään.

Arvoisa herra puhemies! Ilolla havaitsin sen, että opetusministeri Haatainen oli lämpimästi puhunut kodin ja koulun yhteistyöstä. Onkin hyvin tärkeää, että kodin ja koulun yhteistyön sisältöjä ja toimintatapoja voimakkaasti kehitetään. Tätähän edellyttää jo uusi koululainsäädäntökin. Kodin ja koulun yhteistyön hyvä toteutuminen edellyttää myös opettajankoulutuksen kehittämistä niin, että kodin ja perheen kohtaamiseen annetaan valmiuksia. (Puhemies koputtaa)

Ihan lopuksi haluan todeta sen, arvoisa herra puhemies, että vanhemmat on otettava vahvemmin mukaan koulun toiminnan arviointiin, niin valtakunnan tasolla kuin paikallisellakin tasolla. Vanhemmilla on aivan ensiarvoista tietoa koulun toiminnan tavoitteiden toteutumisesta, ja kodin ja koulun yhteistyön onnistumisen on oltava yksi hyvän koulun laatukriteeri. Toivon todella, kun opetusministeri Haatainen on näistä asioista puhunut, että nämä asiat saavat niille kuuluvan arvon. Uskon, että viette näitä asioita eteenpäin.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Olin ajatellut puheenvuorossani puhua muista asioista, mutta ilmeisesti nyt on keskityttävä joltakin osin tähän opintotukikeskusteluun, koska se tuntuu olevan nyt pääaihe tällä hetkellä tässä salissa. Kun täällä salissa olevilla tuntuu olevan hieman vääriä muistikuvia siitä, miten asioita on hoidettu ja mitä esimerkiksi edellisen hallituksen aikana on tehty, niin haluaisin palauttaa joitakin asioita mieleen.

Periaatteessa viime hallituskauden alkupuolella asetettiin työryhmä, joka kulki Raivolan työryhmän nimellä ja jossa olivat opiskelijajärjestöt mukana. Sen tehtävä oli selvittää, onko nykyinen opintotukijärjestelmä rakenteeltaan ok vai löytyykö muunlaisia vaihtoehtoja. Itse toivoin silloin, että vastaus olisi sen tyyppinen, että löydetään joustavia menetelmiä, joilla paremmin voitaisiin vastata opiskelijoitten erilaisiin tarpeisiin opintotuessa, mutta Raivolan työryhmän yksiselitteinen lopputulos oli se, että nykyinen järjestelmä on ihan hyvä, kolmikantaperiaate: opintoraha, opintolaina ja asumistuki ovat nämä kolme elementtiä, joitten pohjalta opintotukea tukee kehittää.

Raivolan työryhmä myös esitti sitä, että kannattaa selvittää näitä kannustavia elementtejä, millä tavalla tämmöisiä yksilökohtaisia tarpeita voitaisiin hoitaa, ja sen perusteella Kannustava opintotuki -työryhmä lähti tekemään työtä, hakemaan näitä kannustavia elementtejä. Kannustava opintotuki -työryhmä sitten lähti siitä, että esimerkiksi lainajousto olisi yksi mahdollisuus tämmöiseen yksilölliseen tukeen elikkä opintojen loppuvaiheessa opiskelija voisi yhden vuoden opiskella pitempään lainalla, johon kuuluisi myös asumislisä. Mutta Kannustava opintotuki -työryhmäkin lähti siitä, että ensisijaisesti asumislisän vuokrakaton korotus on se prioriteetti numero yksi. Seuraava prioriteetti on sitten pitemmällä tähtäimellä tämä opintorahan tason nostaminen.

Eli ne peruselementit, jotka ovat jo pitkään meillä tukijärjestelmässämme olleet, ovat hyvät, ja myös Kurri omassa selvityksessään on päätynyt ihan saman tyyppiseen ratkaisuun. Siinä mielessä toivoisi, että voisimme ikään kuin tästä keskustelusta menneisyydestä siirtyä keskusteluun tulevaisuudesta. Siltä osin olen sitä mieltä, että ensi vuoden budjetissa jo tämä asumislisän ja vuokrakaton korottaminen olisi ollut oiva osoitus hallitukselta ja eduskunnalta siitä, että opiskelijat todellakin elävät taloudellisessa ahdingossa ja tarvitsevat opintososiaalisen aseman parantamista, jotta täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista ja jotta opiskelijat nopeammin pystyisivät niin halutessaan opiskelemaan.

Se, miten kannustetaan opintolainan käyttämiseen, on mielestäni oleellinen kysymys, koska muuten nämä elementit ovat tällä hetkellä ihan hyvät. Siltä osin olen pahoillani, että selvitysmies Kurri lähti sinällään hyvästä ajatuksesta, että valtio tulee vastaan verotuksessa opintolainan osalta, mutta nämä 2 500 euron omavastuu ja 30 prosentin mahdollisuus vähentää verotuksesta ovat minun mielestäni sitten ne kaksi asiaa, jotka vievät tehon kannustavuudelta eli siltä, että opiskelijat todellakin ottaisivat lainaa ja uskoisivat, että kannattaa panostaa omaan tulevaisuuteensa, jotta sitten työllistyessään voi verotuksessa tätä opintolainaa vähentää.

Sen haluaisin vielä tässä todeta, että en todellakaan ymmärtänyt ed. Paloniemen viittausta kirjalliseen kysymykseen ja siihen antamaani vastaukseen vuonna 2002. Silloin olen vastauksessa todennut sen, että opetusministeriön suunnitelmassa vuosille 2003—2006 on tavoitteena opintorahan nostaminen, mutta tällä hetkellä, vuonna 2002, ei taloudellisia resursseja ole opintorahan nostamiseen, jolloin lähdettiin siitä, että hoidetaan täsmäparannuksia. Eli vuonna 2003 tuli tämä pitempien tai vaativampien tutkintojen opintotuen ajan pidentäminen eli viisi kuukautta tietyille opiskeluajoille. Tämä oli myös opiskelijajärjestöjen prioriteettilistassa numero ykkösenä.

Toivoisin myös, että ministeri Karpela todellakin lukisi sen verran historiaa opetusministeriön osalta ja tutustuisi niihin kaikkiin uudistuksiin, mitä on viimeisen seitsemän vuoden aikana opintotuen osalta tehty ja myös näiden uudistusten menovaikutuksiin. Niillä on ollut suuria taloudellisia menovaikutuksia valtion budjetissa, jolloin on kovin valheellista väittää, että edellisten hallitusten aikana ei olisi suunnattu lisäresursseja opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi. Kun tämä asia hyväksytään, uskon, että rakentavassa hengessä voimme tässäkin salissa miettiä niitä keinoja, joilla aidosti voimme opiskelijoiden tilannetta parantaa.

Tässä yhteydessä haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että huolimatta, että hallitus ei omassa esityksessään yhtään ainutta senttiä ollut valmis suuntaamaan opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi, niin eduskunta kuitenkin katsoi, että ateriatuen korotuksella 20 sentillä tullaan tässä vaiheessa vastaan, ja tämä ollaan nyt sitten kompensoimassa.

Toivon tietysti, että siinä vaiheessa, kun tässä salissa talousarvioaloitteista äänestetään, ne edustajat, jotka todella kokevat tämän opiskelijoiden tilanteen ongelmalliseksi ja haluavat antaa apua, lähtisivät vuokrakaton korotuksessa tukemaan talousarvioaloitteita — niitä on lukuisia määriä tuolla nipussa meillä — joka on hyvin nopeaa hätäapua siihen taloudelliseen ahdinkoon, joka tällä hetkellä opiskelijoilla on. Ei ole mitään järjellistä syytä, miksi meidän pitäisi vuoden verran odottaa tämän vuokrakaton nostamista. Lähdetään tukemaan ja antamaan opiskelijoille signaali siitä, että heidän asiansa ovat meille tärkeitä. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti niin käy, että aika loppuu. Tulen käyttämään toisen budjettipuheenvuoron, jossa haluan sitten kiinnittää huomiota toisiin asioihin opetusministeriön pääluokassa.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lain mukaan perusopetuksen tavoite on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja antaa heille tarpeellisia tietoja ja taitoja. Nyt on kuitenkin niin, että perusopetuksen resurssit pienenevät. Tämä merkitsee suurempia opetusryhmiä, vähemmän tukiopetusta ja muita tukitoimia, kuten opinto-ohjausta. Tätä tilannetta kokoomus esittää parannettavaksi lisäämällä 60 miljoonaa euroa perusopetukseen. Tämä esitys tulee enemmän kuin tarpeeseen, koska hallitus näyttää pitävän esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivätoimintaa koulutuksen kehittämisenä. On todella ongelmallista, että valtio antaa uusia tehtäviä, mutta sitten ei niiden toteuttamiseen kuitenkaan lisää resursseja.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden asumisen tukeminen on jo kertakaikkinen farssi. Opetusministeriön Kannustava opintotuki -työryhmä esitti viime vuonna eri vaihtoehtoja opintotuen kehittämisestä. Jo silloin se esitti, että lukuvuonna 2004—2005 tulisi kohottaa opiskelijoiden asumislisässä huomioon otettavan vuokran rajaa 252 euroon kuukaudessa. Tähän hallitus ei ole kuitenkaan varannut euroakaan. Kokoomus on kuitenkin puolensa valinnut. Esitimme asian hoitamista vastalauseessamme.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on pulaa sekä suomen- että ruotsinkielisistä puheterapeuteista. Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat yhdessä valmistelleet hanketta kaksikielisen logopedian koulutusohjelman perustamiseksi Turkuun. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointiryhmä on todennut, että logopediakoulutuksen aloituspaikkamäärää tulisi korottaa 60—90 paikkaan nykyisestä 50 paikasta puheterapeuttien tarpeen turvaamiseksi lähitulevaisuudessa. Turussa on valmius käynnistää koulutus 20 vuosittaisella aloituspaikalla, joista 10 suomen- ja 10 ruotsinkielisellä linjalla. Yhteistyö Turun yliopiston ja Åbo Akademin välillä säästää koulutuksen aloittamisen kustannuksia. Ehdotankin lisäyksenä 230 000 euroa logopedian koulutusohjelman käynnistämiseen yhteistyössä Turun yliopiston ja Åbo Akademin kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi muutama sana valtion talousarviosta liikunnan osalta. Liikuntalain mukaan valtion ja kuntien tehtävä on edellytysten luominen liikunnalle. Liikuntapaikkarakentamisella luodaan edellytyksiä kansalaisten terveyden ylläpitoon ja omaehtoiseen liikuntaan. On hyvä, että talousarvioehdotuksessa noudatetaan Veikkauksen voitonjakoa määrittelevää jakosuhdelakia. Määrärahan tasossa tosin olisi toivomisen varaa, sillä se on ollut reaaliarvoltaan aika lailla sama viimeiset kymmenen vuotta. Tämä on tuonut rahoituspaineita liikunnan kansalaisjärjestötoimintaan ja liikuntapaikkarakentamiseen. Terveyttä edistävän liikunnan merkitys tulee kasvamaan väestön ikärakenteen muuttuessa ja työssäjaksamisen haasteiden edessä, joten rahoituksen laahatessa jäljessä kannatan valtiovarainvaliokunnan vuoden 2004 budjettimietinnössä esittämää kirjastojen valtionosuuksien siirtämistä laissa määrättyä nopeammin verovaroista maksettavaksi.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää valtiovarojen sivistys- ja tiedejaostoa ja sen puheenjohtajaa erittäin rakentavasta työskentelystä budjetin käsittelyn aikana ja siitä hyvästä hengestä, joka jaostossa vallitsi ja jonka pohjalta saatiin erittäin tasapainoinen budjetti ja hyvä lähtökohta tuleville vuosille.

Tässä aiemmin jo eduskunnassa on käyty keskustelua Senaatti-kiinteistöistä, sitä koskevasta laista, ja se otti suuren osan myös jaoston ajasta myös budjetin keskusteluissa. Kuten valiokunta omassa mietinnössään viittaa, jaosto on erittäin huolestunut siitä, kuinka saadaan turvattua riittävät määrärahat toimintaan ja ettei olla tilanteessa, jossa toimintaa rajoitetaan kiinteistöjen määrärahojen turvaamiseksi. Saimme kuulla erittäin huolestuttavia viestejä siitä, kuinka esimerkiksi Valtion taidemuseon näyttelyjä joudutaan rajoittamaan kiinteistökulujen takia tai kuinka yliopistojen kiinteistörahoitus vaarantaa toimintaa. Senaatti-kiinteistöt tulee varmasti nousemaan vielä useita kertoja täällä keskusteluun, mutta jo nyt olisi selkeästi mielestäni tarve harkita Senaatti-kiinteistöjen osalta valtion puolelta ohjausta, joka mielestäni voisi hyvin olla jotain hallintoneuvoston tapaista. Meillä on tällä hetkellä, voisiko sanoa, sellaisissa yhtiöissä, joissa välttämättä hallintoneuvosto-ohjaus enää ei olisi niinkään paikallaan, hallintoneuvostot olemassa, mutta näkisin erittäin myönteisenä, että Senaatti-kiinteistöjen tyylisessä laitoksessa, jolla on erittäin suuri omaisuusmassa, pystyttäisiin viestittämään sitä henkeä, mikä täällä talossa on, esimerkiksi hallintoneuvoston kautta.

Muutamia kohtia, joita jaosto toi omalta osaltaan esille, haluaisin nostaa esille. Erittäin myönteisenä pidän varsinkin alueellisen kehittämisen kannalta sitä, että pystyimme lisäämään 3 miljoonalla yliopistokeskusten rahoitusta. Nämä yliopistokeskukset, kuusi kappaletta, joita Suomessa on, vaativat ehdottomasti tässä vaiheessa, niiden perustamisvaiheessa, lisäpanostusta kehittämiseen, että ne pystyvät kehittämään sitä toimintaa, joka niillä alkuvaiheessa varsinkin on erittäin paljon emoyliopistojen peukalon alla. Näillä alueellisilla yliopistokeskuksilla on erittäin suuri merkitys alueellisen tietotason nostamisessa ja sitä kautta alueellisen kilpailukyvyn ylläpitämisessä.

Budjetissa tuotiin esille myös erittäin vahvasti sosiaalisia puolia, joista haluan pari nostaa esille ja joista toivon, että jatkossa voidaan päättää selkeästi jo budjetissa. Nostan esille esimerkiksi Lehtimäen opistolle osoitetun lisärahan ja viittaan valiokunnan lausumaan, jossa valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää erityiskansanopistojen rahoitusjärjestelmän toimivuuden ja tekee tarvittavat muutosesitykset niin, että vammaisten koulutustarpeen kannalta tärkeä toiminta voidaan turvata. On lähes häpeä, että joudumme budjetissa aina lisäämään tälle momentille rahaa toimintaan, joka tehdään, voisiko sanoa, kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien opiskelijoiden opiskelujen takaamiseksi. Sama pätee myös Daisy-äänikirjajärjestelmään, joka nyt vihdoin ja viimein sitten saadaan liikkeelle ja jota päästään kehittämään.

Opintotuesta on täällä käyty varsin vilkastakin keskustelua. Sen osalta voisi sanoa, että linjaus siihen, että opintotuen osalta päätökset tullaan tekemään selvityksen mukaan, oli varsin selkeä jaostossa. Jaostossa päädyttiin ateriatuen nostamiseen, jota voidaan pitää tietyllä tavalla erillisenä osiona tästä selvityksestä. Ateriatuesta voidaan myös sanoa sillä tavalla, että se on tuki, jota ei voi käyttää väärin. Jos joku syö enemmän, antaa syödä sitten vaan, tuetaan se 20 senttiä aina enemmän. Ehkä voisi sanoa, että hyvä, että saadaan opiskelijat käymään yliopistolla ainakin syömässä sitten.

Se, mikä tämän jaoston suureksi missioksi tulee muodostumaan ja tulee olemaan, voisiko sanoa, tämän hallituskauden yksi merkittävimpiä asioita, on kirjastojen valtionosuuksien nopeutettu siirtäminen veikkausvoittovaroista. Jaosto oli erittäin yksimielinen siinä, että tulemme lausumaan tästä siirtämisen nopeuttamisesta. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että me tulemme myös jatkossa pitämään tämän, voisiko sanoa, keskeisenä osana tämän jaoston toimintaa, koska näemme sillä olevan vaikutukset, joilla pystymme turvaamaan niin taiteen, liikunnan kuin nuorisotyön rahoituksen tulevaisuudessa. Toivon, että ministeri Karpela omalta osaltaan vie tätä esitystä eteenpäin ja hallitus tulee tuomaan vuoden 2004 aikana sen esityksen, millä tavalla tätä siirtämistä nopeutetaan. Jaostossa käytiin senhenkinen keskustelu lähinnä, että se tapahtuisi aikataululla 2007, jolloin esimerkiksi taiteen rahat nousisivat noin 40 miljoonaa, liikunnan 25 miljoonaa ja nuorisotyön 11 miljoonaa. Näitten nousujen kautta voisimme hyvin turvallisin mielin lähteä turvaamaan näitten sektoreitten toimintaa.

Toki jaostolle jäi vielä tulevaisuuteen haasteita ja niitä, jotka vaativat parannuksia. Meillä on ongelmia esimerkiksi taiteilijoitten taloudellisessa tilanteessa, mutta uskon, että jaosto tulevissa budjeteissa hyvin määrätietoisesti tulee puuttumaan näihin ja ajamaan niitten edistämistä, kuten se tulee ajamaan tätä kirjastojen valtionosuuksien nopeutettua muuttamista budjettirahoitteisiksi.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Sitran tuleva pääjohtaja Esko Aho on oivaltanut koulutuksesta yhden olennaisen tekijän: Laiminlyönnit lasten perusopetuksessa johtavat aikuisena syrjäytymiseen. Koulumenestyksellä on liki suora yhteys jatkoelämään, ja korvaavat toimet myöhemmin eivät auta.

Samaa oivaltamista olisin kaivannut myös hallitukselta. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä se siellä on!) — Ei ole vain näköpiirissä. — Sen sijaan koulutuksen painopiste on siirtynyt koulutuksen yläpäähän: täydentävään koulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Tarpeellisia ovat nämäkin, mutta samalla ei pitäisi unohtaa perustaa. Muuten hallituksen koulutuspolitiikka on hölmöläisten peiton korjaamista.

Hallituksen koulutuspolitiikassa, joka konkretisoituu budjetissa, on unohdettu perusopetus. Voi olla, että hallitus on tuudittautunut ruususenuneen Pisa-tutkimuksen tuloksia ihaillessaan ja sokeutunut näkemään realiteetit. Kouluväki kyllä tietää, missä mennään, ja yrittää viestittää päättäjille huolensa. Onneksi kouluväkeä ovat tulleet tukemaan monet ulkopuoliset tahot, kuten TT ja nyt Esko Aho.

Arvoisa puhemies! Kun yleisopetus ei ole kunnossa ja opetusryhmät ovat liian suuria yksittäisen oppilaan huomioimiseksi ja auttamiseksi, erityisopetukseen tulee valtavia paineita. Lasten ja nuorten oppimis- ja sopeutumisvaikeudet ovat lisääntyneet erittäin nopeasti varsinkin täällä Uudenmaan kasvukunnissa. Nopeimmin ovat lisääntyneet koululaisten dysfasiahäiriöt, sosiaaliset häiriöt sekä vaikeudet visuaalisessa ja puheen hahmottamisessa.

Erityisopetuksen tarve on laajentunut peruskouluista toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin sekä myös lukioihin. Osaltaan tarvetta on lisännyt sekin, että väestönkasvusta suuri osa muodostuu maahanmuuttajista. Pätevien erityisopettajien puute on Uudellamaalla hyvin vaikea ongelma. Se käy ilmi myös tuoreesta opettajatarvetyöryhmän muistiosta, jossa todetaan, että koko maassa 31,2 prosenttia erityisopettajista on vailla muodollista kelpoisuutta. Etelä-Suomen läänissä vastaava osuus oli paljon suurempi, 41,3 prosenttia.

Saadakseen päteviä erityisopettajia monet Uudenmaan kunnat tukevat taloudellisesti opettajiensa pätevöittämiskoulutusta. Ne ovat myös integroineet erityisoppilaita normaaliin luokkiin, eivät aina kuitenkaan oppilaan edun mukaisesti. Hyvin eritasoisten oppilaiden opettaminen vaikeuttaa luokan opettamista, ja luokanopettajat tarvitsevat nyt täydennyskoulutusta erityisoppilaiden kohtaamisessa ja opettamisessa.

Arvoisa puhemies! Me Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajat olemmekin huolissamme kuntien mahdollisuuksista huolehtia pätevän erityisopetuksen järjestämisestä. Jotta syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden lukumäärä ei enää lisäänny, esitämme lisämäärärahan lisäystä 10 miljoonaa euroa Uudenmaan erityisopetustarpeen nopean kasvun aiheuttamiin järjestelyihin.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi pitää ed. Vahasalolle sanoa, että Esko Ahokin on nyt sitten hyvä mies, kun hänen sanomisiaan voi käyttää keskustajohtoisen hallituksen talousarvion moittimiseen. Voi voi kun häntä olisivat yhtä hyvänä myös kokoomuksen edustajat pitäneet vähän kauemmin taaksepäin. (Välihuutoja)

Mutta hei, keskityn puheessani kuitenkin nyt kahteen koulutuspoliittiseen asiaan: yliopistokoulutuksen alueelliseen vaikuttavuuteen ja ammatilliseen koulutukseen.

Kokemuksesta tiedämme, miten suuri merkitys yliopistoilla on ollut koko maamme kehitykselle. Yliopistojen perustaminen eri puolille maatamme on erittäin merkittävästi vaikuttanut maakuntiemme kehitykseen. Yliopistojen laaja keskinäinen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö ja työnjako ovat mahdollistaneet tuloksekkaan toiminnan. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on monia ehdotuksia yliopistojen toiminnan kehittämiseksi. Yksi keskeinen tavoite on yliopistojen alueellisen vaikuttavuuden lisääminen. Yliopistolakia muutetaan siten, että yliopistojen tehtäväksi tulee myös yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Toki tätä on osattu tehdä ilman lain määräystäkin. Kehittämissuunnitelman mukaan yliopistot vahvistavat aluevaikutustaan nykyisten toimintojensa puitteissa kehittämällä yhteistyötä ja työnjakoa ammattikorkeakoulujen ja alueen muiden toimijoiden kanssa. Alueellisia keskuksia ei perusteta lisää, vaan nykyiset keskukset kootaan riittävän laajoiksi kokonaisuuksiksi niin, että niillä on edellytykset saavuttaa toiminnassaan korkea laatu.

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein toimenpide maakuntien kehityksen kannalta olisi antaa mahdollisuus laajentaa yliopistojen koulutustarjontaa kunkin maakunnan omista tarpeista lähtien. Esimerkiksi Pohjois-Savossa elinkeinoelämän kannalta on tarvetta tekniikan alan yliopistokoulutukselle. Kuopion yliopistolla olisi valmius toteuttaa koulutus erikoistuen omiin vahvuuksiin. Sama koskee Jyväskylän yliopistoa. Nyt tekniikan koulutusta on järjestetty väliaikaisesti EU:n aluekehitysrahoilla yhteistyössä esimerkiksi Oulun, Lappeenrannan ja Tampereen yliopistojen kanssa näiden omien vahvuuksien pohjalta. Joensuun yliopisto on järjestänyt oikeustieteellistä opetusta vuosia, ei koko tutkintoa vaan tutkinnon osia. Opiskelijat suorittavat näitä oikeustieteen kursseja ja sitten hakeutuvat Helsingin tai Turun yliopistoihin. Olisi järkevää vakinaistaa Joensuun yliopistossa oikeustieteen opetus, kun heillä siihen on täysi valmius. Maakunnissa sijaitseville yliopistoille olisi ehdottomasti annettava mahdollisuus laajentaa koulutusta uusille aloille ja tämä olisi huomioitava opetushallinnon alalla lähivuosina.

Laadukkaaseen ammatilliseen koulutukseen pitää panostaa. Ammatillista koulutusta ei yhteiskunnassamme ole arvostettu tarpeeksi. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on esitetty, että lukioiden ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä lisätään. Tämä on jo lakiinkin perustuva järkevä velvoite. Alueiden kehittymisen, siis aluepolitiikan, kannalta on erityisen tärkeää säilyttää ammatillisten oppilaitosten opiskelijakiintiö riittävän suurena. Vaikka nuorisoasteen opiskelijamäärä ammatillisissa oppilaitoksissa pienentyy, aikuisia vailla ammatillista tutkintoa on aivan liian paljon.

Arvoisa puhemies! Maakuntien kannalta parasta aluepolitiikkaa on riittävä panostus alueiden yliopistojen ja ammatillisten ja muiden oppilaitosten toiminnan kehittämiseen näiden alueiden omista tarpeista lähtien. Näin minimoitaisiin myös voimakkaasta muutosta johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia sekä kasvukeskuksissa että muuttotappioalueilla.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalaa viedään ensi vuonna määrätietoisesti eteenpäin. Koulutuspalvelujen järjestämiseen kohdennetut resurssit kehittyvät vakaasti, ja hallitusohjelmaan kirjattu periaate siitä, että pienenevistä ikäluokista vapautuvat määrärahat käytetään täysimääräisesti koulutuksen kehittämiseen, takaa vakaan kehityksen koko vaalikaudeksi.

Uutena toimintona eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on käynnistymässä kuntien koordinoimana toimintona. Nykyiset hyvät toiminnot voidaan uudessakin järjestelyssä säilyttää. Lisäksi lapset saadaan ohjattuun ja valvottuun järjestelyyn, jossa on selkeät tavoitteet. Uuden lain toimeenpano alkaa käytännössä ensi syksynä, ja se on suuri edistysaskel alakoululaisten turvallisen kehityksen lisäämiseksi ja myös suuri helpotus lapsiperheille. Työssä ei tarvitse jatkuvasti pienokaisien oloa ja valvontaa pohtia.

Hallitusohjelman tavoitteena on kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista. Tavoitteena on myös lyhentää opiskeluaikoja. Opiskelujärjestelmämme on mitoitettu kokopäiväopiskelua varten, mutta tämä ei monesta syystä toteudu. Siirtyminen toiselta asteelta korkeakouluun on hidasta. Opintoja suoritetaan osa-aikaisesti. Opetusjärjestelyt, opinto-ohjaus ja opetuksen tukijärjestelyt ovat puutteellisia. Myös työssäkäynti ja laajojen tutkintoon kuulumattomien opintojen suorittaminen viivästyttävät tutkinnon suorittamista. Tarvitaan opintoprosessin kehittämistä.

Suuresti on ihmetyttänytkin se äreys, jolla oppositio on edellä mainittuihin uudistuksiin suhtautunut. Erityisesti entiset ministerit ovat ärhennelleet ja jopa kielteistä julkisuutta pyrkineet hyville asioille aiheuttamaan. Eihän vain ole hipiän varjelemisesta kysymys uusien ministerien tekoja himmentämällä? Mutta kentällä teot ratkaisevat, eivät puheet ja turhat hämmennykset. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden osalta esillä olleiden keinojen lisäksi opiskelijoiden työllistymisen paraneminen on ehkä paras keino ja samalla opiskelumotivaatiota lisäävä toimi. Erästä yrittäjää lainatakseni, "tällöin hippasillaolo jää vähemmälle ja jatkuva kasvatuksellinen ohjauksen tarve pienenee". Suurten ikäluokkien eläkkeellejääminen tukee myös työllistymistavoitetta. Myös opetuksen kehittämisellä, oppilaanohjauksella, opintososiaalisten etujen kehittämisellä ja tiedottamisella voidaan tukea houkuttavuutta. Myös kodin asenne vaikuttaa suuresti.

Korkea-asteen koulutuksessa meillä Suomessa on käytännössä duaalijärjestelmä eli on erikseen yliopistoväylä, joka parin vuoden sisällä on muuttumassa Bolognan-mallin mukaisesti kaksiportaiseksi. Tutkinto rakentuu kolmivuotisesta kandin tutkinnosta ja kaksivuotisesta lisäkoulutuksesta johtaen maisterintutkintoon.

Ensimmäiset ammattikorkeakoulut ovat toimineet noin kymmenen vuotta, ja ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat kokeilun alla. Päätös jatkotutkintojen vakinaistamisesta tehdään kokeilun arviointien perusteella. Luonnollisesti koulutusjärjestelmän kehittäminen ja uudenlainen tarkastelu kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi on tarpeellista. Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on molemmilla omat arvokkaat tehtävänsä ja niitä tulee jatkossakin kehittää omina pilareinaan. Meidän tulee tarkoin selvittää näiden koulutusten suhde toisiinsa, karsia turhaa päällekkäisyyttä sekä tehdä järjestelmäämme tunnetuksi opiskelijoille, elinkeinoelämälle ja koko yhteiskunnalle.

Vaikka tässä ei käsitellä työvoimaministeriön hallinnonalaa, niin haluan valottaa edustajille työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Esimerkiksi budjetin yleiskeskustelussa asiasta puhuttiin löysiä. Työvoimapoliittiseen koulutukseen liittyy hyvin usein ammattitutkinto- tai osatutkintotavoitteisuus. Näin koulutus on motivoivaa ja ammattitaidon lisäksi opiskelija hankkii ammatillisen koulutuksen. Yli 50-vuotiaista henkilöistä yli puolet on vailla ammatillista koulutusta. Työllisyyskoulutukseen osallistuneista niiden osuus, jotka työllistyvät tai joiden elämäntilanne oleellisesti muuttuu, on 40—70 prosenttia. Yhteishankintana toteutettavassa koulutuksessa, jolloin yritys maksaa koulutuksesta puolet, työllistyminen on jopa suurempi. Edellä mainitut tulokset ovat mielestäni hyviä.

Herra puhemies! Kulttuurin osalta kulttuurijärjestöt ja -henkilöt ovat tämän budjetin määrärahojen kasvuun tyytyväisiä. Heidän kommenttinsa ovat olleet, että vihdoinkin lupauksista on päästy tekoihin. Opetusministeriön hallinnonalan osalta aivan päälle kaatuvia epäkohtia ei ole. Toki laatua pitää kehittää. Resursseja eri sektoreille tarvitaan lisää, muun muassa yliopistojen perusrahoitukseen. Tämä tulee toteuttaa taloudellisen liikkumavaran mukaan. Koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin kokonaisuuden perusteella voidaan Suomea sanoa sivistysvaltioksi. Monet selvitykset tukevat tätä väitettä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin huolestuneena seurannut opetusministeriön hallinnonalan budjettikäsittelyä. Kaikki lausunnot, joita on annettu, osoittavat selkeästi, että ymmärrystä siitä, mikä on peruskoulutuksen taso ja tilanne tällä hetkellä suomalaisilla ala-asteilla ja yläasteilla, ei kerta kaikkiaan ole. Eräs pieni nyanssi tässä asiassa on, kuten olen monta kertaa sanonut, 60 euron maksukatto pienten lasten, koululaisten, iltapäivätoimintaan.

Tänään aikaisemmin keskustelimme tästä asiasta, ja opetusministerin kommentti oli, että ne lapset, jotka eniten tarvitsevat hoitoa, näin saavat 60 eurolla kolme tuntia hoitoa. Tämä on erittäin kannatettava ja hyvä tavoite, mutta vääjäämättä johtaa siihen, että kunnat, jotka eivät pysty millään tarjoamaan tätä kolmen tunnin hoitoa 60 eurolla, joutuvat ottamaan sen puuttuvan rahan, uupuvan rahan, perusopetuksen puolelta. Tämä ei voi olla opetusministerin tavoite, ja siksi ihmettelenkin, miksi tätä 60 euron maksua ei voitaisi toteuttaa jollain toisella mallilla, esimerkiksi niin, että niiltä lapsilta, jotka todella eniten tätä hoitoa tarvitsevat, jotka tulevat sellaisista perheistä, joilla ei ole mitään keinoa maksaa edes tätä 60:tä euroa, vaikka poistettaisiin maksu iltapäivähoidosta kokonaan ja sen sijaan otettaisiin niiltä ihmisiltä, jotka pystyvät maksamaan iltapäivähoidosta, hoidon vaatima oikea hinta. Tämä ei nimittäin millään voi olla yhteinen etu, että meillä seuraavaksi puututaan aapisten ostomäärärahoihin, puututaan luokissa olevien pulpettien määriin. Siihen johtaa tämä käytännön tasolla monessa kunnassa. On erinomaista, että se ei suinkaan johda kaikissa kunnissa tähän, mutta Espoolle ja Vantaalle ja monille suurille kunnille tämä on kynnyskysymys. On ilahduttavaa, että tässä asiassa saatiin lopputulemaksi se, että tämä 60 euroa koskee vain kolmea tuntia ja muilta tunneilta saa ottaa sen hinnan, mikä tarvitaan. Pelkään pahoin, että lopullinen, esimerkiksi viiden tunnin hinta tulee olemaan 120 euroa, mikä on todellakin aivan muuta kuin 60 euroa, ja yhä edelleen ne lapset tarvitsevat mahdollisesti viisi tuntia hoitoa ja nimenomaan ne kaikkein eniten hoitoa tarvitsevat tarvitsisivat yhä edelleen jopa ilmaista hoitoa.

Olen siis huolissani tässä yhteydessä perusopetuksen määrärahoista, ja mielestäni huoli on perusteltu. Kannatankin lämpimästi kokoomuksen tekemää ehdotusta 60 miljoonan lisäyksestä yleissivistävän koulutuksen rahoihin. Lisäperusteena, miksi rahaa tarvitaan, on se, millä ammattikoulutusta ... Tänään sanottiin, että ammatillisen koulutuksen suosiota pystytään nostamaan nykyisillä resursseilla ottamalla esimerkiksi opettajien täydennys- ja lisäkoulutusrahoista rahaa siihen työhön, mitä opinnonohjaajat tarvitsevat oppiakseen ohjaamaan koululaisia ammattikoulutuksen puolelle. Epäilen täydellisesti nykyisten resurssien riittämistä. Opettajat tarvitsevat nämä täydennys- ja lisäkoulutusrahansa nykyisellään jo esimerkiksi niiden taitojen paikkaamiseen, jotka kieltenopettajia on saattanut 40 vuotta aikaisemmin hankkia, opetustaitonsa tai kielitaitonsa. Nyt nämä rahat ollaan siis sijoittamassa kohdennetusti ammattikoulutuksen suosion kasvattamiseen. Mielestäni on epärealistista sanoa, että ammattikoulutuksen suosion nostaminen tehdään nykyisillä resursseilla.

Olen tehnyt talousarvioaloitteen Youth for Understanding -järjestön senaattoriohjelmaan myönnetystä avustuksesta, joka tällä hetkellä annetaan Valtionavustus järjestöille momentilta. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että rahat annettaisiin momentilta Kansainvälinen kulttuuriyhteistyö. Huomautan, että tämä muutos ei aiheuta lisärahatarvetta. Olen täydellisen masentunut siitä, että opetusministeri sanoi, että hän ei edes tiedä tarkalleen, mistä on kyse. Tämä on omiaan lisäämään myönnettävästi, ensimmäisen kauden kansanedustajan kyynisyyttä tätä työtä kohtaan. Minkä ihmeen takia minä näen vaivaa, kun ei asianomainen ministeri edes tiedä, mistä puhutaan. Ilmankos asiat eivät mene eteenpäin, kun ei edes tiedetä, mistä puhutaan? Ei edes puhuta rahasta. Olen melkein sanaton, onneksi en kuitenkaan loppuun asti.

Viimeinen talousarvioaloite, minkä olen tehnyt, koskee Uudenmaan ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä, 1 miljoona. Asia on erittäin tärkeä. Uudenmaan ammattikorkeakouluihin tällä hetkellä hakijoista kymmenisen prosenttia saa opiskelupaikan. 10 prosenttia! Verratkaapa sitä, arvoisat kollegat kansanedustajat, muualla Suomessa oleviin opetuspaikkoihin. Yli 50 prosenttia joissakin ammattikorkeakouluissa hakijoista pääsee sisälle. Jos ei tämä johda epätasa-arvoon, niin mikä johtaa? Onko tarkoitus se, että ne, jotka haluaisivat oikeasti tulla esimerkiksi Helsinkiin opiskelemaan, johdetaankin Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun? Sinne pääsee puolet hakijoista. Kaikki ne, jotka viitsivät vaivautua tulemaan paikalle pääsykokeisiin ja jotka suorittavat kaikki osiot, otetaan vastaan, ja enemmänkin. Jos ei tämä johda siihen, että koulutus ei ole enää verrattavissa helsinkiläisessä ammattikorkeakoulussa ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, niin mikä? Nämä oppilaat eivät voi olla samalla pohjakoulutuksella enää varustettuja, kun haku on näin tiukkaa. Siksi onkin mielestäni tärkeää, että ammattikorkeakouluja katsotaan ja niille annetaan aloituspaikkoja nimenomaan kysynnän mukaan eli jatkossa annetaan lisää opiskelupaikkoja, aloituspaikkoja, Uudenmaan ammattikorkeakouluihin, joihin on valtava tunku tällä hetkellä. Ei voi olla kenenkään edun mukaista, että vain 10 prosenttia ja allekin, esimerkiksi tietotekniikassa Heliassa 9 prosenttia, hakijoista pääsee sisälle.

Mielenkiintoinen lisäepäkohta syntyy siitä, kun ruvetaan katsomaan, keitä pääsee englanninkieliselle puolelle, ulkomaan kielellä opiskelemaan. Sinne pääsevät kaikki, jokaikinen, joka suorittaa jokaisen koeosion ja tulee sitä kautta edes muodollisesti päteväksi.

Ed. Kettunen puuttui äsken yliopistokoulutukseen ja sen alueelliseen tehtävään ja oli vaatimassa kunkin maakunnan omista lähtökohdista lähtevää opetusta ja oikeutta saada laajentaa koulutustarjontaa. Kun ammattikorkeakoulujen opiskelijamäärät ja sisäänotot osoittavat tällaista epäsuhtaa nimenomaan hakijoitten kohdalla eri aloilla, ei mielestäni ole perusteita sille, että yliopistokoulutusta laajennetaan näin voimakkaasti alueittain. Yliopistokoulutuksen pitää yhä edelleen olla se, joka sijoitetaan sinne paikkaan, missä paras opetus saadaan. Tällä lailla ripottelemalla eri kuntiin näitä laitoksia ei suinkaan voida saada mitenkään parasta opettaja-ainesta, parasta mahdollista oppilasainestakaan. Jos halutaan lähteä ripottelemaan (Puhemies: 7 minuuttia!) jokaiseen yliopistoon, jokaiseen Suomen kuntaan vaikka ammattikorkeakoulun yhteyteen, oikeustieteellisiä tiedekuntia, siitä vaan, mutta me emme tee niin paljolla oikeustieteilijöitä mitään. (Ed.Ala-Nissilä: Onko edustaja käynyt Kehäkolmosen ulkopuolella viime aikoina?) — Olen käynyt erittäin laajasti ja myöskin opiskellut itse Tampereen yliopistossa, että siitäpähän sitten kuuntelette. Kyllä. — Ihmettelen todellakin tarvetta nostaa näitä aloituspaikkoja, että jokaiseen kuntaan täytyy jo saada oma yliopisto. Mikä on siinä tarkoitus? Saada hyviä työntekijöitä, ja tästä täytyy edelleenkin pitää kiinni. Mutta mikä on oikea tolkku tässä asiassa?

Näillä oikeastaan loppukommenteilla voin sitten oikeastaan lopettaa. Toivon, että joskus avaisitte silmänne katsomaan, mitä tämä maa oikeasti tarvitsee.

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvion opetusministeriön pääluokka pitää sisällään monta koulutuksellista tasa-arvoa edistävää uudistusta. Pienten lasten yksinäiset aamu- ja iltapäivät ovat olleet kestopuheenaiheita suomalaisessa yhteiskunnassa. Lehtien mielipidekirjoituspalstoilta ja aikakauslehtien kirjoituksista on voinut kokea vanhempien huolen lastensa hyvinvoinnista. Työelämän paineiden keskellä muuttoliikkeen myötä suvun ja ystävien verkostosta irrotetut nuoret perheet ovat joutuneet tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja lasten turvalliseen iltapäivään ei ole ollut.

Tehtyjen selvitysten mukaan noin 70 prosenttia pienten koululaisten vanhemmista on ilmaissut tarvitsevansa apua lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen. Ensi vuonna tuohon perheiden tarpeeseen ollaan vastaamassa, ja vuoden 2004 talousarviossa esitetäänkin 20:tä miljoonaa euroa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi. Voidaankin sanoa, että tällä kauan odotetulla uudistuksella on tärkeä merkitys lasten tasa-arvon ja turvallisuuden toteuttamiseksi.

Toinen tasa-arvoa edistävä uudistus on esiopetuksen kuljetustuki, johon talousarviossa esitetään 5:tä miljoonaa euroa. Kuljetustuki mahdollistaa esiopetukseen osallistuville oppilaille maksuttoman kuljetuksen, mikäli matka on yli viisi kilometriä tai erityisen vaarallinen. Kuljetustuki tarjoaakin lapsille nykyistä tasa-arvoisemmat mahdollisuudet osallistua esiopetukseen.

Arvoisa puhemies! Koulutuksellista tasa-arvoa on syytä tarkastella myös alueellisesta näkökulmasta. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että väestön koulutustasolla on myönteisiä vaikutuksia alueelliseen kehitykseen. Hyvin hoidetut koulutuspalvelut houkuttelevat asukkaita ja osaaminen puolestaan tuotantolaitoksia. Tätä alueellista polarisaatiokehitystä pyritään tasoittamaan muun muassa ammattikorkeakouluverkoston ja yliopistokeskusten myötä. Yliopistokeskukset tarjoavat yliopistollista opetusta ja tutkimusta myös kasvukeskusten ulkopuolella. — Tämä ed. Hemmingille. — Ammattikorkeakoulujen rinnalla ne palvelevat korkeakoulujen kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista palvelutehtävää. Olenkin erittäin tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta esittää alueellisille yliopistokeskuksille 3:a miljoonaa euroa lisää rahaa ensi vuoden talousarvioon. Uskon, että tämä lisäpanostus mahdollistaa yliopistokeskusten toiminnan kehittämisen alueen koulutustarpeita ja elinkeinoelämää silmälläpitäen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutus nojaa laadukkaaseen opetukseen ja ammattitaitoisiin opettajiin. Korkeatasoinen opettajankoulutus ja hyvät opettajat selittävät osaltaan Suomen sijoittumista eri Oecd-tutkimusten kärkipäähän. Kaikkia tasoja koskevaa opettajankoulutusta tulee edelleen kehittää ja ennen kaikkea turvata työssä oleville opettajille riittävät täydennyskoulutusmahdollisuudet, jotta he jaksaisivat tehdä työtään. Näin voidaan myös tarjota laadukasta opetusta eri puolella Suomea myös tulevaisuudessa.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää ammatilliseen opettajien peruskoulutukseen, joka ei kuulu valtionosuusjärjestelmän piiriin vaan jonka rahoitus toteutetaan ylimääräisenä valtionavustuksena. Opettajankoulutusmääriä on kasvatettu viime vuosina, mutta valtionavustus ei ole kasvanut vastaavassa määrin. Tämän vuoksi kannatan lämpimästi valtiovarainvaliokunnan esitystä siitä, että lisärahoitusta suunnataan ammatillisen opettajankoulutuksen ensi vuoden valtionavustuksiin.

Tasa-arvon toteutumisen kannalta on myös tärkeää, että oppilaat saavat koulussa tarvitsemaansa opetusta erityisopetus ja tukiopetus mukaan lukien. Erityisesti on tuettava syrjäytymisuhan alla eläviä nuoria koulutuksen nivelvaiheissa ja kehitettävä toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on käyty runsasta keskustelua opintoaikojen nopeuttamisesta ja opiskelijoiden opintotukijärjestelmän kehittämisestä. Molempia koskevat toimenpideohjelmat ovat parhaillaan lausuntokierroksella, ja päätöksiä asiasta tehdään alkuvuodesta.

Mielestäni opintotuki on nähtävä koulutuksellisen tasa-arvon takaajana, opiskelijan ensisijaisena toimeentulona myös tulevaisuudessa. Opinto- ja asumistukijärjestelmän kehittäminen yhdessä opiskelua tehostavien toimenpiteiden kanssa on mielestäni lähtökohta pyrkimykselle opiskeluaikojen lyhentämiseen. Molempia uudistuksia tarvitaan. Olenkin hyvin tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta esittää ensi vuoden budjettiin 2 miljoonaa euroa lisää rahaa korkeakouluopiskelijoiden ateriatuen korottamiseksi. Tämä toimenpide mahdollistaa opiskelijoille jatkossakin kohtuullisen ateriahinnan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan lämpimästi valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotusta 3, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi, että hallitus valmistellessaan talousarviota vuodelle 2005 nopeuttaisi merkittävästi kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä rahoitettavaksi kokonaan yleisillä budjettivaroilla. Tämä toisi lisää taloudellisia resursseja tiede-, kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimintaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Korkeatasoinen koulutus edellyttää korkeatasoista opettajankoulutusta, laadukasta opettajankoulutusta, niin kuin täällä on jo edellä olevissa puheenvuoroissa kyllä korostettukin. Nyt kun opetusministeriön hallinnonalan budjettia ja myös tätä valtiovarainvaliokunnan mietintöä tarkastelee, kuitenkaan painopisteeksi ei ole noussut opettajankoulutus. Kylläkin ammatillisen opettajankoulutuksen osalta täällä on resurssilisäystä ja tämä on noussut valiokunnassa esille, mutta yleisesti koko peruskoulutuksen opettajankoulutus täältä mielestäni puuttuu.

Tässä aluksi haluan erityisesti kiinnittää huomiota asiaan, jonka valiokuntakin on nostattanut, eli koulutuksen arviointineuvoston toimintaan. Valiokunta toteaa, että parhaillaan arviointineuvosto laatii alkaneeksi toimikaudeksi ulkopuolisen arvioinnin ohjelman. Tätä arviointineuvoston toimintaahan on sivistysvaliokunta edelliskaudella käsitellyt ja pitänyt erittäin tärkeänä, että perusopetuksen seurantaan saadaan arviointi ja siihen myös uusia toimintatapoja, menetelmiä, joilla koko oppimisympäristöä, koulumaailmaa, arvioidaan ja seurataan. Nyt valiokunta on kyllä tämän ottanut esille, mutta hyvin kyllä sitten painottaa, että arviointitoiminta on keskeistä. Lopussa todetaan, että tähän ei sitten sinänsä ole resursoitu rahaa. Näen sen erääksi puutteeksi, että sitä ei siihen ole nostettu.

Toinen asia, jonka haluan nostattaa, on yliopisto-opetus ja tutkimus. Täällä on jo useammassa eri yhteydessä tullut esille huoli paitsi perusopetuksesta, siis yleissivistävästä opetuksesta, myös huoli ei pelkästään yliopistoissa tehdyn tutkimuksen vaan nimenomaan yliopistollisen perusopetuksen laadun vahvistamisesta, millä keinoin sitä pystyttäisiin tukemaan, ja se ongelma, että tilakustannukset ovat vähentämässä suoraan opetukseen tarkoitettuja määrärahoja. Maininta tästä on valiokunnan mietinnössä, mutta kuitenkaan ratkaisua sen hoitamiseksi, parantamiseksi, ei ole löydetty. Näen tämän todella suureksi ongelma-alueeksi.

Kolmantena asiana näen erittäin hyvänä, että täällä on nostettu tämä Lehtimäen opisto eli tämmöinen erityiskansanopisto, mikä on osoitus siitä, että kun meillä on erilaisia oppijoita, niin jokaisen oppijan tulee olla tasa-arvoisessa asemassa opetuksessa ja koulutuksessa. Siksi tämä lisäys, joka Lehtimäen opistolle tulee, on erittäin hyvä asia.

Niin kuin mainitsinkin, ammatillinen opettajankoulutus täällä on, mutta yleisesti jos ajatellaan, jokaiselle oppilaalle pitää taata yhtäläinen mahdollisuus kykyjensä ja tarpeittensa mukaiseen koulutukseen, ja näen, että peruskoulu parhaimmillaan luo kestävän pohjan läpi elämän jatkuvalle inhimilliselle kasvulle, ja laadukas opetus- ja kasvatustyö, turvallinen koulu sekä riittävät toimintaresurssit mahdollistavat tämän koulutuksen perusturvan toteutumisen. Näen nimenomaan, että tämän perusturvan toteutumiseen tarvitaan hyvin erilaisia opetusta tukevia toimenpiteitä ja resursointia. Kun perusopetuksen laatua vahvistetaan, sitä ei mielestäni vahvisteta aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisellä, vaikka ne ovat tärkeä osa työelämän ja perheen yhteensovittamista ja keinoja, joilla lasten yksinoloa voidaan vähentää ja lasten turvallisuutta taata. Mutta se ei mielestäni kuulu tähän, miten parannetaan henkilökohtaista vuorovaikutusta, opetuksen eriyttämistä ja opetuksessa erilaisia opetusmenetelmiä ja opetuksen suunnittelua ja monta monta muuta tukimuotoa, mitä oppiminen sinänsä edellyttää. Siihen tulisi painopistettä siirtää.

Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus oppimista tukevien palvelujen saantiin. Perusopetuslaki sisältää säännöksiä oppilaiden edellytykset ja olosuhteet huomioon ottavista erityisistä opetusjärjestelyistä, joiden avulla pyritään poistamaan oppimisen esteitä, tukemaan oppilaan yksilöllistä kehitystä. Tavallisimmin tätä niin sanottua osa-aikaista erityisopetusta annetaan puhe-, lukemis- ja kirjoittamishäiriöisille oppilaille. Osa-aikaista erityisopetusta voidaan antaa myös oppilaille, joilla on lieviä oppimisvaikeuksia yksittäisissä oppiaineissa. Tätä erityisopetusta ja erilaista puheopetusta tarvitaan kouluissa opetuksen yhteydessä entistä enemmän, ja näen, että tarve on paitsi erityisopettajien kouluttamiseen ja lisäsaantiin myös yleensä opettajien täydennyskouluttamiseen näille alueille, jotta opettajat voisivat turvallisesti olla vastaamassa kaikkeen siihen, mitä luokassa uudet haasteet edellyttävät. Eli paitsi erityisopettajien ja puheopettajien myös yleensä opettajien koulutukseen tulisi saada erilaiset resurssit kuin tässä budjetissa nyt on tulevalle vuodelle.

Arvoisa puhemies, vielä lopuksi: Täällä on puhuttu opintotuesta. Kristillisdemokraattien vastalauseessa on nostettu opintotukiasia yhdeksi asiaksi, ja esitämme, että opiskelijoiden taloudellisen aseman parantamiseksi lisättäisiin opintotukea 27,5 miljoonaa euroa. Nimenomaan kysymys on asumislisän ympärivuotistamisesta, mikä auttaisi opintojen etenemistä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan pääluokassa on monta tärkeää ja keskeistä asiaa. Annetussa ajassa on mahdotonta puhua kaikista tärkeistä asioista, joten on pakko ottaa tiettyjä asioita esiin, joita haluaa tällä kertaa korostaa, ja antaa sitten muitten odottaa vuoroaan. Olen niitä aiemmissa eduskuntapuheenvuoroissani jo käsitellyt ja siksi keskityn vain muutamaan seikkaan. Se ei suinkaan merkitse sitä, että ne seikat, jotka jäävät mainitsematta, olisivat vähemmän tärkeitä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että tämän hallituskauden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu taata juuri tämän hallinnonalan, siis opetusministeriön, kohdalla se, että kunnat voivat taata mahdollisimman järkevän opetuksen nuorille ja tietenkin myös opettajille työolosuhteet. Lisäksi opiskelijoille on taattava riittävä tulo, että he pystyvät hankkimaan oman ammatin ja elättämään sillä itsensä. On päivänselvää, että päämääränä tulee olla se, että valmistutaan kohtuuajassa. En ymmärrä, miksi ei opiskelu voi sinänsä jo sisältää työtä, enkä voi ymmärtää, miksi opiskelija, jos hänelle jää aikaa työskennellä, ei voisi tehdä niin paljon työtä ohessa, kuin voimia riittää, ja pitää myös saamansa tulon itsellään.

Mutta kun katsotaan mietintöä, täytyy näin oppositiostakin todeta, että hallitus on saanut hyvää aikaan, ja olemme myös oppositiossa olleet tukemassa näitä ratkaisuja. Tällä tarkoitan kuuden yliopistokeskuksen saamaa 3:a miljoonaa euroa, joka tullaan sitten jakamaan Kajaanin, Kokkolan, Lahden, Mikkelin, Porin ja Seinäjoen yliopistokeskusten kesken. Tämä on näille seutukunnille merkittävä ratkaisu, ja olen ilahtunut, että tähän päätökseen on päästy, ja haluan kiittää kaikkia asiaan osallistuneita hyvästä työstä. Toivon, että myönteistä jatkoa seuraa päätöksille.

Aivan erityisesti haluan vielä puuttua tässä meidän budjetissamme aika erikoiseen seikkaan, joka on Lontoon merimieskirkon saneeraus. Meillähän toimii Lontoossa merimieskirkko, joka on rakennettu vuonna 1958. Ehkä kiinnitin asiaan myös sen takia huomiota, että rakennus on yhtä vanha kuin minäkin. Siellä on tällä hetkellä tarvetta peruskorjaukseen: siellä on putki-, viemäri- ja sähkökanavien osuus sellaisessa kunnossa, että tarvitaan remonttia. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti suojeltu. Kirkkohan on varsin vilkas tapaamispaikka. Kirkolla vierailee noin 30 000 ulkosuomalaista vuodessa. Nytkin marraskuussa järjestetyissä joulumyyjäisissä siellä kokoontui viiden päivän aikana noin 7 000 ihmistä. Koska itse olen kahdeksan vuotta asunut ulkomailla, tiedän, kuinka tärkeää on saada kokea suomalaisuutta, puhua suomea ja saada olla tavallaan niin kuin kotonaan jossakin ulkomailla, ja Lontoon merimieskirkko mielestäni tarjoaa tällaisen mahdollisuuden.

Kirkko antaa myös avustusta. Noin 2 000 hädänalaista suomalaista saa tukea kirkolta. Jos esimerkiksi tulee ryöstetyksi tai muuten on vaikeuksissa ja oleskelee Lontoossa, kirkolta saa apua, ja sieltä saattaa löytää myös uuden polun vaikeisiin elämäntilanteisiin. Siksi mielestäni on erittäin tärkeää, että pääsemme nyt antamaan tämän rakennusavustuksen Lontoon merimieskirkolle, jotta tämä niin kristillisesti, kulttuurisesti kuin sosiaalisesti tärkeä työ pääsee jatkamaan toimintaansa.

Lisäksi olisi vielä paljon sanottavaa pienten lasten aamu- ja iltapäivähoidosta, mutta epäilen, että aikani ei siihen riitä, joten nyt kuittaan sen kohdan sillä, että pahoittelen, että budjetista ei löydy varsin pieniä määrärahoja, jotka olisivat voineet auttaa selkeästi kulttuuritoimintaa eteenpäin, esimerkiksi 180 000 euroa Lahden Sibeliustalon urkuihin. Meillähän on Lahdessa varsin kuuluisa Sibeliustalo, jossa myös maailmankuulu orkesteri johtajineen toimii. Samoin noin 200 000 eurolla olisimme saaneet Sotilaslääketieteen museon aivan viimeisen päälle kuntoon ja vain 15 000 eurolla olisi Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry voinut jatkaa mielekästä toimintaa. Valitettavasti näitä rahoja ei löytynyt, mutta huomenna äänestyksessä katsotaan, löytyykö myönteistä tahtoa näille hankkeille.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Muutamia kommentteja budjettimietinnöstä tämän pääluokan osalta.

Ensinnäkin, vuokrat ovat kuin kivi kengässä, hiertää hiertää vuosi vuoden perään. Sinne tulisi kyllä pyrkiä löytämään jonkinlainen linnarauha, linjapäätös, ja oma näkökulmani on sellainen, että siinä pitäisi olla tämmöinen läpivirtausperiaate. Koska eihän Senaatti-kiinteistötkään toimi aidosti markkinoilla, sillä vuokrajärjestelmällä ei saisi tavoitella sitä, että käytännössä leikataan esimerkiksi yliopistojen toimintamenoja. Tärkeätä on, että toimitaan taloudellisesti ja että järjestelmät ovat läpinäkyviä, mutta ei ole myöskään reilua tehdä sitten bisnestä tämän kaltaisilla leikkimarkkinoilla.

Mitä opintojen nopeuttamiseen tulee, varmaan olen elänyt vanhan maailman aikana, mutta henkilökohtaisesti istuin 40 tuntia viikossa luennoilla Tampereen yliopistossa päästäkseni nopeasti mahdollisimman hyväpalkkaisiin töihin siitä harjanvarresta ja vaneritehtaan käytävämaastosta, josta olin yliopistoon päässyt. Tämä on yksi näkökulma, että kannattaisi ponnistella nopeasti. Eivät kaikki opiskelijat ajaudu työttömyyskortistoon, niin kuin tässä yhteydessä on väitetty, että pitkitetään opintoja, ettei joudu työttömäksi.

Järjestöjen avustamisesta: Ensinnäkin työnväentalot ja seuratalot ovat eräällä tavalla aikansa kirkkoja. Niitä pitää ja kannattaa tukea. Sitten valtakunnallisista liikuntajärjestöistä: Niidenkin avustamistarve on ilmeinen. Avustamistasot ovat hyvin matalia. Vilautan tässä tällaista SLU:n julkaisua, eettinen toimikunta on julkaissut tällaisen kannanoton "Reilu peli". Täällä muun muassa todetaan päihteiden ja lääkkeiden vastuukäytöstä: "Päihteiden ja lääkkeiden vastuukäyttö näkyy päihteettömyytenä kaikissa lasten ja nuorten liikunta- ja urheilutapahtumissa. Alkoholia ei tarjoilla alle 18-vuotiaille suunnatuissa tilaisuuksissa, ja aikuisille suunnatuissa tilaisuuksissakin sen tarjoilu on vähäistä ja harkittua." Jotain tämän kaltaista toivoisi muiltakin kolmannen sektorin toimijoilta, että pidettäisiin huolta suomalaisesta nuorisosta.

Sitten tähän jakosuhdelakiin, joka täällä on jo ollut paljon pohdinnan kohteena. Vuonna 2002 oli tarkoitus lain tulla voimaan, ja silloiset erikoisvaliokunnat, hallintovaliokunta ja sivistysvaliokunta, lähtivät ajattelussaan viiden vuoden siirtymäkaudesta. Hallituksen toivomuksesta sitten on toimittu vähän toisella tavalla, ja oli aikanaan laman aikana kaiken kaikkiaan perusteltua, että veikkausvoittovaroja käytettiin muihinkin kuin edunsaajien tarpeisiin. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana näitä varoja on kohdistettu muihin tarkoituksiin noin miljardi euroa. Sen sijaan edunsaajista liikunnan määrärahat ovat tänä päivänä nousemassa lähes 90-luvun tasolle. Siis ne eivät ole vielä kymmenen vuotta sitten olleella tasolla, ne ovat sen alapuolella nimellishinnoilla, ei edes reaalihinnoilla.

Tähän yhteyteen ovat myös näinä viikkoina yhä synkemmin tulleet esiin uhkat monopolille kaiken kaikkiaan, ja tämänkin vuoksi olisi tärkeätä, että Suomella olisi puhdas kaula osoittaa joka hetki, että nämä kolehtirahat käytetään hyväntekeväisyyteen eikä esimerkiksi fiskaalisena instrumenttina tai valtion tavanomaisten valtionosuuksien maksamiseen. Tämä kiirehtimispyrkimys ei mielestäni ole ristiriidassa, ja olen iloinen, että ministeri Karpelakin oli samaa mieltä, että ristiriitaa ei ole, hallitusohjelman kanssa. Kysymys on vain etenemisvauhdista, ja silloin on enää hyvin vähästä kysymys, koska päämäärä nähdään yhtenäisesti hallituksen kanssa.

Herra puhemies, aivan lopuksi: Jos nyt vertaa tätä jakosuhdelain tilannetta aikaan vuosi sitten, niin onhan tässä aivan valtava ero. Tässä on valovuosien ero asenneilmapiirissä, että tämä asia on hallitusohjelmassa. Viime vuonna tähän aikaan yritettiin leikata edunsaajien osuuksia, niin kuin muistatte, ja suoranaisesti valitettavasti kehotettiin suomalaista nuorisoa kiipeilemään puihin. Tässä mielessä hallitusohjelma on loistava, hallituksen asenne tätä asiaa kohtaan on erinomainen ja olemme siis kaikki yhteisellä ja oikealla, hyvällä tiellä. Sovitellaan vielä vauhti sellaiseksi, että voidaan olla siitäkin yhtä mieltä, niin hyvällä mielellä lähtee joululomalle.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kävi kyllä niin, että menee minunkin aiottu puheenvuoroni uusiksi eli se menee nyt tähän opiskelija-asiaan. Kun tässä äskeisessä debatissa en saanut siihen sopivassa vaiheessa vastauspuheenvuoroa, niin haluan sanoa nämä argumenttini nyt. Todellakin toivoisin, että tässä nyt olisivat paikalla edustajat Lindén ja Sarkomaa, joille erityisesti haluaisin nämä minun kysymykseni ja kommenttini osaltani kohdistaa, koska he myös viittasivat omiin puheenvuoroihini tässä keskustelussa.

En millään pääse siitä tosiasiasta mihinkään, että minä todellakin jollakin tavalla nyt näen tässä kokoomuksen, nimenomaan kokoomuksen, linjassa jotakin hämärää tässä opintososiaalisten etuuksien esityksessä. Toivon, että jos täällä joku heistä kuulee, niin voisi vielä tulla kenties minua valaisemaan ja vastaamaan.

Nimittäin kun täällä ed. Sarkomaa sanoi, että tämä kokoomuksen ennen vaaleja esittämä ohjelma sisälsi nämä opiskelijoiden asiat, niin ei sisältänyt. Heillä oli kuuden kohdan ohjelma tavoitteena "Parempi arki", kokoomuksen kuuden kohdan ohjelma, jossa he lupasivat kyllä lisää lapsiperheille, koulutukseen ja osaamiseen meni valtionosuuksia ja korkeakouluille, mutta ei opiskelijoille. Täällä on terveyspalveluita, arkea ja ympäristöä, sitten tällaisia veronkevennysasioita ja muita, mutta esimerkiksi tässä tammikuun verkkolehdessä kokoomuksen verkkosivuilla puheenjohtaja Itälä selittää näiden kuuden valinnasta, että kokoomus toteaa, että kaikkea hyvää ei voi hoitaa. Kokoomus on tässä kuuden kohdan ohjelmassa tehnyt arvovalinnan ja ottanut nämä nimenomaiset asiat nyt sitten vaaliohjelmaansa, ja tässä ohjelmassa ei ole senttiäkään opintososiaalisten etujen parantamiseen.

Sitten täällä ed. Lindén kehotti minua perehtymään kokoomuksen nyt tehtyyn opintotukimalliin, joka on esitelty vaalien jälkeen tässä syksyn aikana. En minä sille mitään voi, että vaikka kuinka perehtyisin, niin siitä huolimatta minulla on tässä nyt kysymyksiä. Ensinnäkin minä katsoin ne summat, mitä se sisältää. Siellä on yhdessä kohdassa 30—45 miljoonaa euroa, seuraavassa 20 miljoonaa euroa, seuraavassa 2 miljoonaa euroa ja seuraavassa 44 miljoonaa euroa, ja minun laskuoppini mukaan se on yhteensä 96—111 miljoonaa euroa, mitä tämä ohjelma maksaisi. Tietenkin jos vaalien alla oli 0 senttiä ja nyt se on 100 miljoonaa, niin tässä nyt jonkinlaista eroa on.

Tässä ohjelmassa ei sanota, rahoittaako ohjelma osittain itseänsä vai mistä tämä raha olisi saatavissa. Joka tapauksessa noin 100 miljoonaa se maksaisi. Mikäli tämä ohjelma olisi jollakin tavalla kustannusneutraali, mitä tästä paperista ei käy ilmi, niin sitten on aivan turha kyllä hallitusta syytellä siitä, että joissain taustapapereissa tai muistioissa, mistä täällä välikysymyskin tehtiin, ei ole senttiäkään, vaan hallituksella, kuten on sanottu, on hallitusohjelmassa hyvät kirjaukset, joissa sanotaan, että parannetaan. Minä ainakin lähden siitä, että parannetaan, ja olen ollut tyytyväinen siitä, että tässäkin keskustelussa ministerit ovat ilmeisen selvästi sanoneet, että parantaa on aikomus, eli meillä ainakin näitä tekoja on nyt sitten nähtävillä jatkossa.

Sitten minä haluaisin kysyä myös sitä, että jos teillä on se malli, joka maksaa 100 miljoonaa, niin miksi te tässä esitätte ainoastaan 10:tä miljoonaa euroa. Onko kysymys nyt siitä, että tähän 100 miljoonaan tässäkin yhteydessä, vaikka olette oppositiossa, on hyvin vaikea löytää sitä 100:aa miljoonaa rahoitusta, koska tähän 10:eenkin miljoonaan euroon päästäksenne teidän on ollut pakko käydä sitten muiden köyhien kimppuun eli työttömien kimppuun? Täällä on teillä esitys, että 30 miljoonaa euroa otetaan pois erilaisista työllistämismäärärahoista. Siellä muun muassa lähtisi 6 miljoonaa euroa otsikon alta Opintososiaaliset etuudet. Se on näitä ylläpitokorvauksia ja muita, mitkä ovat työttömille ihmisille aika tärkeitä juttuja, köyhille ihmisille, jotka ovat pitkään olleet työttöminä. En minä kyllä tykkäisi niistäkään rahoista ihan oikeasti ottaa. On kurja, kun asioita pistetään vastakkain tällä tavalla. Luullaan löytyvän täältä nerokkaasti rahoitusta, mutta sitten kun konkretisoi, mitä se on, niin se on myös tätä samaa pienituloisen ihmisen asiaa. Ilmeisesti nyt sen takia te ette esitä tätä 100:aa miljoonaa tähän, vain ainoastaan tämän 10 miljoonan euron lisäyksen näissä teidän vastalauseissanne.

Tietenkin tässä on semmoinen kysymys, minkä nyt vielä tiivistän — toivon, että joku tähän voisi vastata — että kun mallinne maksaa 100 miljoonaa, tarkalleen ottaen 96—111, esitätte siihen nyt 10:tä miljoonaa ja sitten vaaliohjelmassanne puhuitte 0 sentistä, 0 eurosta, niin mikä tämä yhtälö nyt on. Tätä minä yritin kysyä, mutta sain siihen vaan vastauksena, että perehtykää meidän vaaliohjelmaamme. Minä nyt näen tässä selkeän ristiriidan, ja sen vuoksi minun oli pakko tästä omasta puheenvuorostani näin harmillisen paljon aikaa uhrata ihan kokoomuksen teemoille. Nyt siellä nyökätään tietenkin kiitollisena, kun huomiota tulee.

Mutta ihan lyhyesti, kun kerta aloitin tästä opintotuesta, niin puhutaan nyt tämä loppuaikakin sitä. Täytyy sitten katsoa, että näitä muita tärkeitä asioita jatkossa tuodaan jotenkin jossain muussa yhteydessä esiin. Itsekin tosiaankin kuulun niihin edustajiin, jotka olisivat toivoneet alun perin, että ei olisi tarvinnut tehdä näitä uusia selvityksiä, koska yhdyn siihen kritiikkiin, että selvitetty on. Nyt tämän tilanteen kanssa on elettävä, ja nyt on yhteisesti hallituksessa sitten hallituspuolueitten kesken päädytty siihen, että selvitys on tullut, ja nyt selvityksen tulon jälkeen pikaisesti sitten näihin asioihin paneudutaan. Toivon todella, että se "pikaisesti" tarkoittaa "pikaisesti", ja olen siitä tyytyväinen, että myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiirehditään näitä uudistuksia. Korostan myös sitä hallitusohjelman kirjausta, että tässä todellakin puhutaan parannuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että sen porkkanan on siellä sitten oltava se ykkösasia; näitä tuhottomia keppimalleja en kovasti kyllä sitten suosi. Tässäkin selvitysmiehellä on hyvin esillä asumislisäkuvio, samoin minun mielestäni hyvin tärkeä alle 20-vuotiaiden asema, jossa on ollut jo vuosia ongelmia. Tietenkin se, mitä olisin itse ehkä toivonut siinä selvityksessä enemmän mietittävän, olisi ollut ympärivuotistamiskysymys, mikä sinänsä on myös hyvin tärkeä, ja perinteisesti demaritkin ovat sitä tärkeänä pitäneet.

Nyt oli hyvä asia, että päästiin pieni askel eteenpäin. Toki se on pieni. Me saimme sen ateriatuen korjauksen sitten, ja tämä on semmoinen asia, jota meidän eduskuntaryhmämme kesäkokouksessaan kovasti korosti, ja se on tietenkin hyvä asia sekin. Mutta tehtävää edessämme on paljon paljon. Ministeri Kalliomäki, meillä on paljon tehtävää, ja samoin ministeri Karpela. Toivon, että tästä päästään nopeasti eteenpäin.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää hyväkseni tätä tilaisuutta puhua opetusministeriön hallinnonalasta en niinkään puhumalla yksityiskohdista budjetissa mutta sen sijaan niistä näkemyksistä, joihin toivon, että ensi vuonna kiinnitetään opetusministeriön puolella huomiota opetuksen suhteen. Toisin sanoen, tämä on vähän lähetekeskustelua ensi vuoden työn suunnittelun osalta.

Ensinnäkin perusopetuksesta haluaisin sanoa sen, että mikäli halutaan nuorten aiempaa työelämään siirtymistä, minun mielestäni olisi jaksettava sittenkin keskustella siitä jo aika monta kertaa selvitetystä ja torjutustakin asiasta eli koulun aloitusiän varhentamisesta. Tämähän ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsuus loppuisi, vaan kysymys on siitä, että esikoulu- ja leikkikoulutyyppinen opetus on kuitenkin ihan hyödyllistä kaikin puolin ja mahdollistaisi sen, että opetus voisi alkaa jo varhemmin ja silloin tietysti nuoret valmistuisivat myöskin lukioista tai peruskoulusta aikaisemmin. Tästä on saatu maailmalla hyviä malleja, enkä ymmärrä, miksi ei Suomessa voitaisi samalla tavalla toteuttaa opetusiän varhentamista.

Kokopäiväkoulu olisi myöskin minun mielestäni ratkaisu pienten koululaisten yksinäisiin ilta- ja aamupäiviin sen sijaan, että nyt luodaan aika mutkikkaita järjestelmiä ja yritetään järjestää jopa koulukuljetuksia ja muita asian vaativia asioita. Tämäkään ei tarkoita sitä, että jollakin tavalla pienet koululaiset joutuisivat putkimaiseen, raskaaseen, virastotyyppiseen työskentelyyn. Kysymyshän on täydellisesti siitä, miten opetus, leikki, ulkoilu koulussa jaksotetaan. Kun voin omasta kokemuksestani kertoa, että kokopäiväkoulu voi toimia myös niin, että se on mukava eikä suinkaan raskas kokemus, niin toivoisin, että sitäkin vietäisiin eteenpäin tulevina vuosina.

Haluan kiinnittää myöskin huomiota siihen, että meidän perusopetuslainsäädännössämme on sellainen aukko, että kunnat voivat järjestää koulukuljetukset niin, että pienet oppilaat voidaan jo tuntia aikaisemmin kuljettaa kouluihin, eikä koulun pihoilla ole yhtään mitään valvontaa, ja he odottavat sitten koulun alkamista. Tämä on täysin lain mukainen järjestely. En ymmärrä, mitä järkeä tässä on, jos pienten koululaisten iltapäivähoitoa yritetään järjestää, niin miksi sitten aamupäivät lapset voivat olla yksin pihalla. Toivoisin omalta osaltani, että tähän aukkoon opetusministeriön puolella kiinnitettäisiin huomiota ja lähdettäisiin siitä, että kuntien on järjestettävä koulukuljetukset siten, että lapsilla ei ole tarpeettoman pitkiä odotusaikoja koulun pihoilla aamuisin.

Meillä on täällä useassa puheenvuorossa jo kiinnitetty siihen huomiota, että meillä on opettajista pulaa. Oma kokemukseni ulkomailla olemisesta oli sellainen, että meillä aika helposti yritetään ratkaista opetusongelmia siten, että perustetaan erilaisia uusia virkoja: kuraattoreita, psykologeja ja terveydenhoidon ammattilaisia tulee kouluihin lisää jne. Millään tavalla väheksymättä tätä äärimmäisen hienoa ammattitaitoa olisi kuitenkin mielestäni tarpeellista pitää kiinni siitä, että opetusryhmät ovat pienemmät ja että opettajilla on myöskin työnohjausta ja valmiutta hoitaa asioita ilman, että aina haetaan joku erityisosaaja. Tämä varmasti tekisi myöskin opetustyöstä miellyttävämmän ja motivoivan ja totta kai olisi myös kodin ja koulun välisen yhteistyön kannalta äärettömän paljon järkevämpi ratkaisu erilaisiin ongelmatilanteisiin.

Sitten muutama huomio ylemmän koulutuksen ongelmista taikka haasteista; ehkäpä mieluummin käytän sanaa haaste. Mielestäni on suuri ongelma, että koulutusjärjestelmässämme alkaa käydä yhä vahvemmin niin, että ammattikorkeakoulut ovat muuttumassa yhä enemmän yleissivistäviksi yliopistotyyppisiksi opetuslaitoksiksi. Oma ensimmäinen tutkintoni on sairaanhoito-oppilaitoksesta, ja pidän kyllä sitä ennen muuta käsityöläisammattina, joskin se tarvitsee luonnollisesti hyvin vankkaa biologista ja anatomista perusopetusta. Mutta näen kyllä, että hoitotieteellinen ja muu teoreettinen opiskelu tulee voida istuttaa paremmin terveydenhuollon kandidaattikoulutukseen kuin itse ammattikorkeakoulututkintoon. Mielestäni on väärin, että alueellisesti yliopistopulaa on ryhdytty tosiaankin hoitamaan sillä tavalla, että halutaan ammattikorkeakouluun ja siitä yritetään tehdä jotain sellaista, jota ne eivät voi olla. Ammattikorkeakoulujen tulee olla ammatillisen osaamisen paikkoja ja siinä mielessä korkeatasoisia.

Yliopisto-opetuksen osalta en kannata minkäänlaisia aikarajoituksia enkä muitakaan rajoituksia opintojen ja opintoaineiden suhteen, joita nyt erilaisissa työryhmissä on ollut. Mielestäni olisi hyvä tässäkin suhteessa tehdä vähän kansainvälistä vertailua siitä, miten opiskeluaikoja voidaan lyhentää ja miten voidaan saada tehoa irti yliopisto-opetuksesta.

Meillä on hyvin tyypillistä se, että suoritetaan paljon erilaisia kursseja, kun maailmalla sen sijaan yritetään myöskin kurssien ohella lukea, kirjoittaa ja keskustella. Tämä ei tarkoita suinkaan silloin sitä, että yritetään saada korkeakouluopiskelijat kahdeksasta neljään -tyyppiseen tehokkaaseen putkimaiseen opiskeluun vaan siihen, että heillä on kriittinen osaaminen ja valmius hakea uutta tietoa ja käyttää sitä. En usko myöskään, että yliopistoissamme professorit lekottelevat akateemisessa vapaudessa, vaan olen havainnut, että he tekevät tutkimustyötä opetustyön ohella. Tässäkin mielessä olisi tietysti tarpeellista miettiä sitä, miten voitaisiin perusopetusjaksoilla, joissa on erilaisia valmentavia aineita, käyttää hyväksi esimerkiksi yliopistojen jatko-opiskelijoita, jotta opetus sujuisi joustavasti.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että mielestäni kulttuurin puolella taiteentekijöiden kannalta olisi tavattoman tärkeätä saada edistystä siinä, että kun kuvanveistäjä tai graafikko myy yhtenä vuonna hyvin ja toisena vuonna ei ollenkaan, hän voisi jaksottaa myyntituloja. Se on tärkeä uudistus senkin vuoksi, että ei ole mitään järkeä, että taiteilijoiden elämä menee apurahakirjoittamiseksi ja itse asiassa töitten tekeminen ja myyminen ei ole ollenkaan pääasia johtuen juuri tällaisesta naurettavasta veroteknisestä ongelmasta. Tästä on puhuttu paljon, ja toivon, että kulttuuriministeri Karpela tässä asiassa tekisi sen, missä me monet muut olemme epäonnistuneet.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön osuus talousarviosta on 16 prosenttia. Opetusministeriön osalta menot kasvoivat 3 prosenttia ja kulttuuriministeriön toimialalla taas 4 prosenttia. Hyvä näin, sillä jo 1600-luvun puolivälissä tulevaisuustutkija Naisbitt ennakoi, että 2000-luvulla kulttuurin käyttö kasvaa moninkertaisesti, ja näin on käynyt.

Löysin kirjahyllystämme "Valtiopäivät 1919". Vuoden 1920 talousarviokeskustelussa käytiin myös kulttuurista keskustelua. Olen ottanut seuraavan lainauksen ed. Kekkosen puheenvuorosta. Lainaus alkaa: "Minä jo yleiskeskustelussa lausuin — perustelen laajemmin kantaani — ettei teattereille ja muille sen tapaisille huvittelulaitoksille, joita ne todellisuudessa ovat, ole myönnettävä valtion varoja. Ne, jotka siellä käyvät, eivät mene sinne siinä tarkoituksessa, että sivistyisivät tai kehittäisivät luonnettaan paremmaksi, vaan huvittelu ja nautinto on pääasia." (Ed. Oinonen: Anteeksi, minkä vuoden budjetti?) Siihen sitten jatkoi edustaja nimeltään Arajärvi, ja seuraava lainaus on siitä: "Minun täytyy lyhyesti sanoa, että minua jonkun verran ällöttää tämä keskustelu."

Minua taas ei ällötä tämä keskustelu, sillä tässä keskustelussa ja valtiovarainvaliokunnan esityksessä tunnutaan suhtautuvan kohtuullisen myönteisesti kulttuurin merkitykseen kansalaisille. Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana olen tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan lausuntoon, jossa ehdotetaan, että valtiovarainvaliokunta lisää kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien rahoittamista yleisillä budjettivaroilla vuoden 2004 talousarviossa, ja edellyttää, että kirjastojen valtionosuuksien kattaminen osin veikkausvoittovaroilla puretaan kokonaisuudessaan kuluvalla vaalikaudella. Näin veikkausvoittojen käyttö saataisiin pikemmin siihen käyttöön, johon ne on tarkoitettu, eli taiteen, tieteen, kulttuurin ja urheilun tukemiseen.

Toki olen tyytyväinen myös siitä, että sivistysvaliokunnan esittämät lisäykset määrärahoissa on otettu huomioon. Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on puhuttanut edustajia jo tämän syksyn aikana useaan otteeseen ja tänään erityisesti. Minä myös olen erityisen ilahtunut siitä, että valtiovarainvaliokunta on antanut kädenojennuksen korkeakoulujen ateriatuen korotuksessa. Ateriatuki on tällä hetkellä 1,27 euroa ja nousee 0,20 eurolla.

Arvoisa puhemies! Taiteella on todella merkittävä vaikutus ihmisten terveyteen. Taiteella ja kulttuurilla ylipäänsä on kaikkinensa hyvinvointia edistävä vaikutus. Taiteen avulla ihminen voi työstää ja tulkita omia tunteitaan ja jäsentää henkilökohtaista ajatus- ja kokemusmaailmaansa. Taide- ja kulttuurielämykset auttavat ihmistä löytämään merkitystä itselleen yksilönä sekä yhteisön jäsenenä. Taiteen ja kulttuurin merkitys ihmisen elämänhallinnan kannalta palvelee luonnollisesti koko yhteiskuntaa: paitsi kansanterveyden edistäjänä taidetta ja kulttuuria voidaan pitää myös yhteiskunnan hyvinvointia luovana strategisena voimavarana. Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että se on kiitettävästi huomioinut taiteen ja kulttuurin merkityksen ensi vuoden talousarvioesityksessä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvio tuo ensi vuodelle parannusta moniin tärkeisiin asioihin opetusministeriön sektorilla. Merkittäviä parannuksia ovat muun muassa lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan ja esiopetuksen kuljetustuen toteuttaminen, nuorisotyön lisäresursointi ja monet eri koulutusasteiden koulutuksen laatuun liittyvät kehitystoimet. Erityisen hyvää on myös se, että yliopistokeskusten rahoitusta lisättiin vielä lopulliseen budjettiin. Tämä tukee esimerkiksi Lahden yliopistokeskusta, jolla on laajaa osaamista muun muassa ympäristösektorilla. Tässä puheessani keskityn tarkemmin kuitenkin vain muutamaan opetusministeriön toimintalohkon asiaan.

Opiskelijoiden opintososiaalinen asema olisi kipeästi kaivannut parannusta talousarviossa. Valitettavasti näiden parannusten toteuttamiseen ei ole löytynyt mahdollisuuksia. Onneksi kuitenkin lopulliseen budjettiesitykseen sisällytettiin välttämättömin eli aterian hinnan noususta johtuva opiskelijoiden ateriatuen korotus. Opiskelijoiden asema kaipaa kuitenkin monia muita välttämättömiä parannuksia, joiden toteuttamiseksi on alettava tehdä töitä pikaisesti ensi vuoden ja tulevien vuosien budjetteja silmälläpitäen.

Seuraavan vuoden budjetissa opiskelijat ja heidän opintososiaalinen asemansa tulee huomioida entistä paremmin. Erityisesti asumislisän vuokrakattoa tulisi korottaa. Pitäisin tärkeänä myös asumislisän ympärivuotistamista. Opiskelijajärjestöt ovat yhdessä sopineet tärkeimmäksi tavoitteekseen vuokrakaton korottamisen. Tavoite on perusteltu ja kannatettava. Asumislisän vuokrakatto on jäänyt selvästi jälkeen vuokrien noususta.

Opiskelijat tulee saattaa myös tasa-arvoiseen asemaan opintotuen saamisen suhteen. Itsenäisesti asuvien alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden tuen ei pitäisi riippua vanhempien tuloista. Nykyinen käytäntö eriarvoistaa opiskelijoita merkittävästi ja vaikeuttaa erityisesti toisen asteen opiskelijoiden asemaa. Asumislisän vuokrakaton korotus ja vanhempien tuloharkinnan kevennys alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden osalta sisältyykin myös hiljattain julkaistuun opetusministeriön työryhmän selvitykseen. Lisäksi opintotuen roolia erityisesti ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääjänä tulisi mielestäni selvittää.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohentamiseen. Opiskelijoiden opintososiaalinen asema tarvitsee parantamista, sillä opiskelijat ovat eräs yhteiskuntamme köyhimmistä väestöryhmistä. Opiskeluaikaiset välttämättömät elinkustannukset sekä muun muassa oppimateriaalikustannukset ylittävät selvästi opintorahan ja asumislisän suuruuden. Opiskelun tulee myös säilyä maksuttomana eri koulutusasteilla, ja eriarvoistavista maksullisista valmennuskursseista tulisi luopua. Tulee turvata, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet opiskella perheen taloudellisesta tilanteesta tai olosuhteista riippumatta. Tällä hetkelläkin opintososiaalisten etuuksien matalan tason vuoksi opiskelijoiden tosiasialliset mahdollisuudet ovat pitkälti sidoksissa vanhempien tai omaisten taloudellisiin olosuhteisiin. Tällainen eriarvoistava kehityssuunta tulee katkaista ja mahdollistaa opiskelijoille kohtuullinen elintaso. Opiskelijoiden kannalta erityisen merkityksellistä on luonnollisesti laadukkaan koulutuksen turvaaminen ja riittävien tukipalveluiden ja oppilashuollollisten toimenpiteiden, kuten opintojenohjauksen, koulukuraattorien, psykologien ja muun opiskelijaterveydenhuollon, toteuttaminen ja kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Yhdenkään nuoren ei tule antaa tipahtaa yhteiskunnan rattaista. On tärkeää, että jokaiselle peruskoulunsa päättävälle taataan koulutus-, työ- tai työharjoittelupaikka. Tällä hetkellä 7 prosenttia ikäluokasta ei siirry peruskoulusta toiselle asteelle, 10 prosenttia keskeyttää ammatillisen koulutuksen ja 18 prosenttia ei suorita toisen asteen tutkintoa. Sosiaalibarometrin 2003 mukaan kaikkein huonoimmin Suomessa voivat 18—29-vuotiaat. Allianssin mukaan maassamme oli vuonna 2002 arviolta 10 000 syrjäytynyttä nuorta.

Nuorten syrjäytymisen estämiseksi tulee tehdä aktiivisesti töitä. Opetusministeriön sektorilla erityisen hyviä uudistuksia ovat nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuu. Näitä toimia voisi luonnehtia jopa budjetin parhaimmiksi toimiksi. Nuorena kansanedustajana nämä toimet lämmittävät erityisesti mieltäni. Näillä on merkittävä rooli nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Pidän hyvänä myös resurssien huomattavaa lisäystä järjestöjen tekemälle nuorisotyölle. Se on mitä tärkeintä ennalta ehkäisevää työtä. Jatkossa tulee myös kuntien nuorisotyön tarpeisiin vastata nykyistä paremmin ja varata riittävät resurssit kuntien nuorisotoimille, koska monet kunnalliset nuorisotoimet painivat kovien taloudellisten vaikeuksien kanssa. Lamavuosien seurauksena nuorisotyöntekijän virkoja on aiemmin jopa jouduttu lakkauttamaan ja nuorisotiloja sulkemaan. Onneksi nyt tehtävät lisäykset järjestöjen tekemälle nuorisotoimelle tukevat myös kuntien nuorisotoimien työtä. Ennalta ehkäisevä työ on inhimillistä, mutta myös taloudellisesti järkevää.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että budjetissa panostetaan erityisesti ennalta ehkäisevään huumetyöhön. Hyvää on myös nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen, mutta edelleen tähän toimintaan tarvitaan lisäresursseja.

Nuorissa on tulevaisuus, jos vain mahdollistamme nuortemme hyvinvoinnin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On ihailtavaa, että molemmat opetusministeriön ministerit ovat paikalla täällä keskustelussa, ja on hyvä, että tämä tärkeä pääluokka voidaan käsitellä näin työskentelyn kannalta vielä inhimilliseen aikaan, että tämä ei ole ajautunut yösydämeen tai sen jälkeisiin aikoihin.

Kysymys on hyvin tärkeistä asioista, kun käsittelemme opetusta, kulttuuria, kaikkia tämän opetusministeriön hallinnonalan sektoreita. Velvollisuuksia maassa on oppivelvollisuus, asevelvollisuus ja sitten tietysti kansalainen on myöskin verovelvollisena, mutta oppivelvollisuus on asia, joka on hyvä asia. On maita, joissa ei ole mahdollisuutta käydä koulua, ei ole mahdollisuutta saada opetusta. Meillä Suomessa tämä on ollut kansakoulun ansiosta hyvinkin mahdollista koko itsenäisyytemme ajan tai, sanoisinko, lähes koko itsenäisyytemme ajan. Kun sitten yliopistot ja korkeakoulut on vielä Urho Kekkosen aikana aika pitkälti hajautettu maakuntiin kautta maan, myös kaikkein korkeimman tason opiskelumahdollisuudet ovat kohtuullisen hyvin suomalaisten saavutettavissa.

Kansakoulua täydentämään tulivat oppikoulut, joilla on ollut pitkä historia jo paljon ennen itsenäisyytemme alkua, jo autonomian ajalta, ja historialliset juuret jo sitä ennenkin. Oppikoulut haluttiin saada paikkakunnille turvaamaan nuorten ihmisten opiskelun eteenpäinmenon mahdollisuutta. Monilla paikkakunnilla juuri yksityisoppikoulut antoivat mahdollisuuden päästä paikkakunnalla ylioppilaaksi, ja näin avautuivat opiskelumahdollisuudet laaja-alaisesti eri oppilaitoksiin, ei vain akateemisille aloille vaan samalla avautui hyvää koulutuspohjaa myös kaikille muillekin aloille.

Aikanaan itse yksityisoppikoulun käyneenä tiedän hyvin sen taistelun, mikä oli paikkakunnan väellä, että saatiin koulu, koulutilat ja näin nuorisolle hyvät koulutuksen edellytykset. Nyt me pidämme tänä päivänä näitä kaikkia luonnollisina asioina, mutta täytyy muistaa, että näiden aikaansaaminen on ollut paikkakunnan valveutuneimpien henkilöitten ponnistelujen tulosta. Ylioppilaaksi kirjoittaminenkaan ei ollut vielä neljä vuosikymmentä sitten mitenkään tavanomaista. Omalta kotikylältäni olin pitkään aikaan niitä ensimmäisiä ylioppilaita, ja siinä oli jo vuosia vierähtänyt, kun ihan aikaisemmin oli tullut ylioppilaaksi henkilö. Tosin sitten voi sanoa, että miltei tulva seurasi perässä.

Nyt kuitenkin, kun kuntatalous on Suomessa varsin kireää huolimatta hyvästä hallituksesta, joka ei ole sillä tavalla kuntien valtionosuuksia joutunut vähentämään kuin on jouduttu aiemmin, edelleen kunnat tekevät budjettejaan entistä tiukemmissa olosuhteissa. Edelleen kunnat velkaantuvat. Itse tiedän tämän hyvin kotikaupunkini Keuruun osalta, joka on hyvin tyypillinen keskiarvo, ei edes kaikkein kehnoimmassa tilanteessa, mutta ei valitettavasti parhaimmissakaan. Kunnat velkaantuvat ja kulkevat kohti negatiivisia vuosikatteita. Näissä talouden kovissa paineissa sitten joudutaan etsimään niitä keinoja, millä voidaan menoja vähentää. Tulojen kasvattamiselle on rajalliset mahdollisuudet, vaikka kunnallispäätännässä voidaankin tehdä itsenäisesti päätökset veroprosenteista. Kuitenkin tietty kohtuus tulee tässäkin vastaan, samoin maksujen korotuksissa.

Nyt on jouduttu tilanteeseen, jossa kunnat nimenomaan sivistystoimen sektorilla ovat ajautuneet paineisiin koulujen sulkemiseksi, tuntikehyksen karsimiseksi, luokkakoon suurentamiseksi, ja nämä kaikki ovat hyvin kielteistä kehitystä. Kyläkouluja suljetaan jatkuvasti. Varmasti aina ei ole syynä se, että oppilaat ovat aivan liian vähissä. On ymmärrettävää, että jos oppilasmäärät menevät johonkin alle 18:n jne. ja tilanne näyttää menevän yhä huonompaan, niin silloinhan voidaan katsoa, että kyläkoulu on jo tehtävänsä täyttänyt. Mutta myöskin kylillä, joilla olisi kehittymisen edellytyksiä, kyläkoulut ovat uhanalaisessa asemassa. Kuitenkin tänä aikana kyläkoulu on kaikkein tärkein kylän kehityspoliittinen tekijä. Se, millä tavoin maatiloille tulee sukupolven jatkajia tai maaseutuelinkeinoihin yrittäjiä, muuttoliikettä takaisin kylille, ensisijaisesti riippuu juuri siitä, mitkä ovat lasten koulumahdollisuudet. Kyllä kylä kokee tietyn kuoleman, kun siltä koulu lähtee.

Aivan sama koskee myös yläasteita, ja aivan erityisesti näinä aikoina paineet kohdistuvat lukioihin. Konsultit, jotka tekevät kunnille niin sanottuja säästösuunnitelmia, tekevät hyvin tunteettomasti näitä suunnitelmiaan. Niissä ei ole sitä tunnetta, mitä aikanaan on ollut yksityisoppikoulujen perustajilla, kannatusyhdistyksen vaikuttajahenkilöillä, johtokuntien vaikuttajilla. He ovat halunneet paikkakunnan kehitystä vauhdittaa ja viedä eteenpäin. Nyt kun konsultit joutuvat tekemään näitten säästöpaineitten alla laskelmia, tunteet ovat hyvin kaukana, ja silloin ei myöskään ole ollenkaan näköaloja kehittämisestä, vaan näköalat ovat vain leikkauksia ja supistuksia.

Tiedän hyvin tilanteen oman Keuruun kaupungin Haapamäen yhdyskunnasta, joka on tunnetun valtiomiehen Kalevi Sorsan synnyinpaikkakunta, kaikkein merkittävimpään asemaan noussut haapamäkeläinen. Meillä liki satavuotias lukio on vaakalaudalla aivan näinä aikoina. Sain toki estettyä, ettei nyt maanantain joulukuun valtuustossa vielä ollut sen lakkauttaminen esillä, mutta hyvin vahvat paineet annettiin, että palataan asiaan sitten tammikuussa. Jos koulu menetettäisiin vaikkapa nyt tältä Kalevi Sorsan synnyinpaikkakunnalta ja minun kotipaikkakunnaltani Haapamäeltä, tuskin koskaan saisimme lukiota niillä näköaloilla, mitä nyt on, takaisin paikkakunnalle, elikkä tapahtuisi yhdyskunnan kehityksen ja elinkeinojen kehityksen kannalta kohtalokas ratkaisu.

Vaikka sattumalta tunnen tämän Haapamäen asian erinomaisen hyvin ja vaikka voidaan sanoa, että koulupalvelukset järjestyvät — tottahan kaikilla on mahdollisuus käydä koulua nyt ja yhteiskunta sen kustantaa, ei ole itse maksettava, niin kuin omana kouluaikanani maksettiin lukuvuosimaksut, matkat, kaikki ruuat, kirjat itse, vaan nyt yhteiskunta käytännössä kustantaa lukio-opetuksen — totta kai nämä mahdollisuudet ovat, mutta jos jotkut yhdyskunnat menettävät siitä, mitä tällä hetkellä on, se on myöskin vakava taantuminen. Haapamäki ei ole suinkaan ainut yhdyskunta, jota uhkaa tällainen taantuminen. Keski-Suomessakin vastaavan kaltaisia tilanteita voidaan sanoa Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakoskelta, Laukaan Lievestuoreelta tai sitten monista yksittäisistä kunnista. Niissä kunnissa, joissa lukio toimii kunnan muussa taajamassa kuin päätaajamassa, on ongelmana se, että kunnassa katsotaan olevan useampia lukioita, ja suinkaan aina tämä yksikköhinnan tunnusluku valtionosuuden määrittelyksi ei tee näille lukioille oikeutta. Toivonkin, että tässä asiassa voidaan päästä tulevan vuoden aikana sellaisiin ratkaisuihin, joilla kunnat eivät ainakaan taloudellisista syistä konsulttien neuvojen mukaan joudu lakkauttamaan lukioita.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä opiskelun, koulutuksen ja sivistyksen ympärillä tänään käyty keskustelu on avannut monia lähestymiskulmia ja näkökulmia. Paljon on käsitelty samoja asioita, mutta joitakin on toki jäänyt vielä käsittelemättäkin.

Ihan ensimmäisenä minun on pakko ottaa kantaa ed. Hemmingin puheenvuoroon, jonka hän esitti hetki sitten täällä salissa. Hän esitti mallia, jossa ammattikorkeakouluihin esimerkiksi olisi otettava opiskelijoita kysynnän mukaan. Ilmiselvästi hän tarkoitti sitä, että minkä linjan tai suuntauksen opiskelijat haluavatkin valita, heitä voitaisiin ottaa sisään mielin määrin. Voisin kertoa esimerkkinä sen, että jos näin meneteltäisiin, opiskelijoita olisi tulossa satoja ja miljooniakin ehkä samojen viestinnän, mainosalan ja tämän tyyppisten alojen sisään huolimatta siitä, olisiko tarjolla työpaikkoja tarpeeksi, joten ed. Hemmingin on syytä varmasti tarkentaa näitä kantojaan. Toiseksi haluaisin kommentoida sitä, että hänen puheestaan ilmeni ihan selvästi sekin, että Pääkaupunkiseutu olisi nimenomaan se alue, jossa opiskelua olisi tuettava erikoisesti. Meitä on toki edustajia ympäri maata, jotka haluamme kantaa huolta myös maan muista osista kuin Uudenmaan alueesta.

Toinen asia liittyen myös ammattikorkeakouluun on tullut esille jatkotutkintojen nimikkeen alla. Tässä edelleen haluaisin muistuttaa siitä, että hallitusohjelman mukaisesti olemme päätyneet malliin, jossa arvioinnin jälkeen tutkitaan se, mitkä alat ovat jatkotutkintokelpoisia, mihin meillä on riittävät taloudelliset resurssit ja mille ammattialoille erikoisesti haluamme jatkotutkintomallia suunnata.

Arvoisa puhemies! Seuraava kommenttini saattaa kuulostaa siltarumpupolitiikalta, mutta varmasti puhun monen edustajan äänellä, kun haluan ottaa esille päivällä jo kertaalleen käsitellyn yliopistorahoitusmallin koskien tilakustannuksia esimerkkinä Oulun yliopisto, jossa tilanne on se, että sitä ei voida ihan kintaan huitaisulla ohittaa. Nimittäin ongelma ei ole ainoastaan yhden vuoden osalta, vaan tulevina kolmena neljänä seuraavana vuonna yliopisto kantaa taakkanaan tilakustannusarviota, josta se ei selviä ilman, että se näkyisi paitsi henkilöstössä myös opiskelijamäärissä. Tämä on tuotava nimenomaan siinä mielessä esiin, että valtakunnallisesti on linjattu tietyt sisäänottomäärät ja valmistumismäärät ja näissä tavoitteissa kyseinen yliopisto ei millään nykyrahoituksella voi pysyä. Toivoisin, että ministeri Haatainen tätä kommentoisi vielä yksityiskohtaisemmin. Tämä on varmasti alkusoittoa niille ongelmille, jotka tulevat esiintymään tulevina vuosina muidenkin yliopistojen osalta. En toki aja sitä mallia, että ensin rahaa tuhlaamalla tuhlataan ja sen jälkeen anellaan almuja, vaan tilanne on nyt siinä määrin kriittinen, että jos on kysymys opiskelijoiden oikeusturvasta, asioihin on varmasti ajoissa puututtava.

Arvoisa puhemies! Yksi asia, joka on jäänyt vähälle käsittelylle tässä keskustelussa, on politiikkaohjelmien, sanotaanko, läpileikkaus myös opetusministeriön hallinnonalalla. Erityisesti haluaisin kantaa huolta yrittäjyysohjelmasta, joka on tärkeä politiikkaohjelma hallituksen asiakirjoissa ja joka erityisesti sivuaa opettajia. On tehty paljon tutkimuksia siitä, mikä on opettajien suhtautuminen ylipäänsä yrittäjyyteen tai tähän omasta mielestäni vastenmieliseen termiin yrittäjyyskasvatus, joka ei sinänsä ole ratkaisu yrittäjyyden ongelman selvittämiseen. Toivoisin, että erityisesti tähän opettajien koulutukseen tähdättäisiin yrittäjyysohjelman alla olevilla toimenpiteillä. Myös kansalaisvaikuttaminen on yksi näitä painopistealueita, joiden toivoisi esiintyvän koulutuksessa muuallakin kuin nyt jo päätetyissä ohjelmissa.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin kaiken osaamisen ja Suomenkin menestymisen pohjalla on perusopetus ja perustutkimus. Suomessa tuntuu olevan se linja, että kun otetaan jokin priorisointialue, sitten kaikki muut jäävät taka-alalle. Nyt kannan erityisesti huolta siitä, että muistamme myös viedä rinnalla perusopetuksen ja laadukkaan perustutkimuksen paitsi rahoitusta myöskin painotusta. Suomi on nimenomaan näillä valmiuksilla päässyt osaamislistan kärkeen maailmantilastoissa, ja näillä se pääsee myöskin tulevaisuudessa yhdeksi kilpailussa hyvin menestyväksi maaksi.

Toivon, että ministeri, niin kuin arvaan, että hän näitä painopistealueita myöskin mielessänsä pitää tulevien vuosien linjauksissa, tuo näitä sopivasti esille myöskin tähän yhteiskuntaan yleisesti keskusteltaviksi.

Opetusministeri   Tuula  Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Muutamia huomioita näihin puheenvuoroihin, joita on käytetty ansiokkaasti.

Ensinnäkin haluaisin vielä palata tähän aamu- ja iltapäivätoimintaan ja resurssien suuntaamiseen ja siihen, mitä niillä saadaan. Kyllä näiden laskelmien mukaan, joita sivistysvaliokunnallekin on selvitetty ministeriöstä ihan eurolleen, mitoitettuna kolme tuntia aamu- ja iltapäivätoimintaa suurin piirtein 12 lapsen ryhmissä on mahdollista tällä 20 miljoonan euron resurssilla, joka suunnataan siis syyskaudeksi 1.8. alkaen ensi vuonna, kun siihen päälle tulevat sitten 60 euron maksut. Itse asiassa on laskettu, että tämä resurssi, joka valtiolta tulee, ja siihen lisäksi käytettävä maksu, joka kerätään, mahdollistaa myös sen, että välttämättä sitä maksua ei tarvitse kerätä edes 60 euron suuruisena, vaan vähävaraisille voidaan antaa alennettu maksu tai vapauttaa heidät maksusta kokonaan. Eli kyllä tämä on ihan laskettu oikein, mutta toki, kun vertailuja tehdään kunnista, niin jos kunnissa tarjotaankin viisi tai kuusi tuntia ja järjestetään jotain ekstratoimintaa tai on yllättävän korkeita vuokramenoja, niin totta kai ne kustannukset voivat sillä tavalla vaihdella. Mutta joka tapauksessa kaiken kaikkiaan tämä on lisäresurssi, joka vahvistaa pienten lasten selviytymistä ja luo heille turvallista kasvuympäristöä, ja minusta tämä on tärkeä asia.

Toinen huomio: Kun täällä monissa puheenvuoroissa edelleen väitettiin, että tämä nyt jollain tavalla supistaisi perusopetuksen rahoitusta, siitä ei missään nimessä ole kysymys. Perusopetuksen rahoitus tulee lisääntymään. Sinne tulee indeksitarkistukset. Se merkitsee vajaata 50:tä miljoonaa euroa lisää. Sen päälle tulee aamu- ja iltapäivätoimintaan rahoitus. Ei tässä missään leikata eikä supisteta. Se on vääränlainen käsitys tai viesti, jota opposition puolelta on vähän turhanaikaisesti hehkuteltu. Tämä on hyvä uudistus, ja monet perheet tyytyväisinä ottavat tämän vastaan. Kyllä tämä on lapsille hyvä joululahja, joka hallitukselta nyt vihdoin tulee asiasta, josta on pitkään puhuttu ja keskusteltu.

Sitten koskien yliopistojen rahoitusta: Toin jo aiemmin esille nämä määrärahat, joilla yliopistojen resursseja lisätään, mutta kerrattakoon nyt vielä, että palkankorotusten päälle, siis henkilökunnan palkankorotusten päälle, vuosina 2002—2004 tulee 90 miljoonan euron tasokorotus yliopistojen toimintamenoihin ja vuosina 2005—2007 ainakin 60 miljoonaa euroa tasokorotusta.

Nyt sitten, mitä on keskusteltu, liittyy näihin vuokriin ja vuokrakustannuksiin ja siellä tähän kustannustason nousuun. Tämä asiakokonaisuus on ratkaistavana vielä korkeakoulujen kehittämislain osalta, josta siis esitys hallitukselta tulee ensi vuoden alkupuolella. Silloin eduskunta pääsee tätä myös käsittelemään.

Oulun yliopistosta on puhuttu paljon. Oulun yliopistolla on tänä vuonna ollut käytössään budjetoidun määrärahan lisäksi — siis sinne on budjetoitu 120 miljoonaa euroa, mikä ei ole vähemmän kuin keskimäärin tämän kokoisilla yliopistoilla, se on ihan suhteessa siihen — mutta lisäksi sillä on ollut käytössä myös 20 miljoonaa euroa edellisilta vuosilta siirtyvää määrärahaa. Tämä siirtyvä määräraha on edellistä vuotta 2 miljoonaa enemmän, siis kuin aiemmin oli, eli tämä siirtomääräraha on kasvanut. Näitä siirtomäärärahojahan yliopistot käyttävät, jotta voivat investointejaan kustantaa. Tämän lisäksi yliopiston käytössä on myös ollut rakennerahaston varoja ja ensi vuonna 2004 Oulun yliopiston määrärahat ovat kasvamassa nyt tähän kuluvaan vuoteen nähden 4,5 miljoonalla eurolla. Nythän siellä puhutaan 5 miljoonan euron kustannussäästötavoitteista.

Eli kyllä Oulun yliopisto on resursoitu aivan samalla tavalla, itse asiassa hieman enemmänkin, kuin muut yliopistot, koska siellä on kalliimpaa opetusta, mutta kysymys on näistä investoinneista, kuinka niihin on varauduttu. Siellä on myös jouduttu tarkastelemaan sitä, mikä on henkilöstörakenne verrattuna vastaavan kokoisiin muihin yliopistoihin. Nämä ovat paikallisesti ratkaistavia asioita. Näihin ei opetusministeriöstä ohjasteta. Toki tulossopimusneuvotteluissa käydään nämä volyymit läpi ja nämä resursoinnit, mutta tämä on nyt siellä Oulussa mietittävä, ja jokainen yliopisto joutuu tietysti pohtimaan nämä kustannuksensa itse. Mutta joka tapauksessa yliopistojen kohdalla tämä resursointikysymys kilpistyy nyt vuokratasoihin ja tähän kustannustasoon, minkä mukaisesti tullaan ratkaisut tekemään, ja se keskustelu on vielä kesken.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ministeri Haatainen on paikalla, on hyvä ottaa esille tämä pienten koululaisten iltapäivätoiminta-asia, koska hän äsken kosketteli sitä. Todella, se on hyvä joululahja pienille koululaisille ja perheille. Se on totta. Mutta haluaisin, että ministeri kiinnittäisi erityistä huomiota lain valmistelussa eduskuntakäsittelyssä tähän mietintöön liitettyyn ponteen, jolla suorastaan velvoitetaan ministeriö seuraamaan tämän käytännön toteutusta. On näet niin, että vaikka makrotasolla valtiontaloudessa näyttää siltä, että tämä 20 miljoonaa euroa ensi vuodelle tulee riittämään valtionosuudeksi, mikä siihen on prosentti määritelty, niin käytännössä kuitenkin kuntatasolla saattaa käydä niin, kuten minun kotikunnassani on nyt käynyt, että kunnan osuus on noin 60 prosenttia, valtion osuus kolmisenkymmentä prosenttia ja perheitten osuus 20 prosenttia näistä kustannuksista. Tämä on nyt kuitenkin realismia. Toivottavasti ministeri ja ministeriö ovat valmiita tarkistamaan näitä valtionosuuksien perusteita, mikäli tällainen eriytyminen on yleisemminkin havaittavissa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri tarkasteli tätä yliopistojen rahoituskokonaisuutta. Tässä tuoreessa valtiontilintarkastajien tarkastuskertomuksessa on puututtu myös tähän yliopistojen rahoitukseen, arvioitu sitä kokonaisuutta. Siinä todetaan oikeastaan kaksi olennaista tekijää: tässä rahoitusmallissa pitäisi painottua määrällisten tekijöiden sijasta enemmän laatutekijöiden; ja toinen hyvin merkittävä asia on, että pitäisi ottaa paremmin huomioon nämä koulutusalojen erityispiirteet. Kysyisinkin sitä, onko esimerkiksi tässä Oulun yliopiston tapauksessa ainakin osittain kysymys siitä, että koulutusalojen erityispiirteitä ja erityisesti teknisen tiedekunnan hyvin merkittävää kokoa ei ole riittävästi otettu huomioon.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä todellakin kritisoin pienten koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämistapaa. Sinänsä hyvä uudistus, mutta kunnille tuodaan uusia velvoitteita eikä siihen anneta resursseja, niin kuin ed. Hemmilä äsken totesi. Opetusministeriö ilmoitti, että rahaa tähän tarvitaan 180 miljoonaa, ja hallitus esittää nyt 45:tä ja ensi vuonna 20:tä. Haluan kyllä myös kysyä, mistä tämä puuttuva rahaosuus otetaan. Todella toivon, että sitä ei oteta perusopetuksen kehyksistä. Ihmettelen kyllä suuresti sitä, että nyt ollaan hyvin toimiva käytäntö, viiden tunnin iltapäivätoiminta, romuttamassa vain kolmituntiseksi.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä vähän ihmettelen hallituspuolueitten edustajien valituksia yliopistojen rahoituksesta. Ministeri Haatainen todisteli vähän niin kuin Tuntemattoman sotilaan Lahtinen, että rahaa kyllä tulee yliopistoille, ja silti hallituspuolueitten edustajat narisevat, että rahaa ei ole, ja yliopistotkin valittavat, että ei ole rahaa. Mikä tässä nyt on oikein tämä tilanne? Toisaalta teillähän oli, silloin kun käsiteltiin Senaatti-kiinteistöt-asiaa, mahdollisuus vaikuttaa tähän rahoitukseen, ja vieläkin te voitte vaikuttaa tähän rahoitukseen. Ei tässä nyt turha valittelu auta, vaan teidän pitää tehdä täällä päätöksiä, että yliopistot saavat rahaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys ei ole ainoastaan ensi vuoden rahamäärästä vaan siitä, että sama tilanne toistuu kolmen neljän seuraavan vuoden aikana luokassa 5—7 miljoonaa euroa miinusta. Tämä on sentään aikamoinen summa, millä viittaan tähän keskusteluun, joka varmasti kohdataan monien muidenkin yliopistojen kuin Oulun yliopiston kohdalla tulevina vuosina. Siksi on oleellista tehdä linjapäätös, kuinka tähän reagoidaan ja selviytyykö yliopisto yksin koulutustavoitteista, mitkä sille on asetettu tulosneuvotteluissa, vai tarvitseeko se mahdollisesti avunantoa tässä hätätilanteessa.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on aika mielenkiintoista. Me olemme tätä samaa keskustelua käyneet tässä salissa jo aikaisemmin. Tuli semmoinen déjà-vu, kun ed. Karttunen rupesi taas puhumaan vähän muunneltua totuutta, etteikö muka kunnille tulisi rahaa. Nythän on kunnille tulossa tämä joululahja, 20 miljoonaa euroa ensi vuodelle, että voidaan järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa. En oikein ymmärrä, miksi tahallaan oppositio haluaa pelotella ja puhua näistä kaiken maailman supistuksista ja siitä, että perusopetukselta viedään rahat, koska aamu- ja iltapäivätoimintahan kehittää myös perusopetuksen tavoitteiden toteutumista. Toiminta tukee esimerkiksi ongelmallisiksi koettujen perusopetuksen nivelkohtien eheytymistä ja edistää oppilaille turvallisen, mielekkään ja ehyen oppimisen ympäristön kehittämistä. Älkää nyt ajatelko niin hirvittävän yksisilmäisesti tätä asiaa. Lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminta edistää perusopetuksen yhteistyötä esiopetuksen, oppilashuollon toimijoiden sekä kodin ja koulun välillä. Nämä toimet ovat perus-, esi- ja erityisopetuksen toimintojen kehittämisen ohella suuresti vaikuttamassa oppilaalle yhtenäisen oppimispolun syntymisessä. Älkää erottako asioita.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin pitää suuni supussa, mutta kun kuulin ed. Lintosen puheenvuoron, minun oli eittämättä pakko ottaa tähän keskusteluun osaa. Totuushan on se, että tämä lasten ja nuorten iltapäivätoimintalaki, periaatteiltaan erittäin kannatettava, on erittäin hyvä uudistus. Yksi ongelma on ollut nimenomaan pienten lasten ja nuorten yksinäiset aamu- ja iltapäivät. Tosiasia kuitenkin, ed. Lintonen, on se, että ensi vuodelle tämä rahoitus on 45 miljoonaa euroa ja vuoden 2002 opetusministeriön laskelmien mukaan tarve on 180 miljoonaa euroa. Sitä faktaa on hirveän vaikea muuttaa miksikään, se on vaan näin. Tämä rahoitus ei tule kattamaan sitä, mikä se oikea rahantarve tällä sektorilla on.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lintonen puhui joululahjarahoista. Se pitää paikkaansa niiden kuntien kohdalla, jotka järjestävät toiminnan alle 60 euron kuukausimaksuilla. Tällä hetkellä valtion osuus on noin 40 euroa per kuukausimaksu, ja kun siihen lisätään vanhempien 60 euroa per kuukausi, 100 euroa tulee yhteensä. Jos ajatellaan, niin kuin hyvin tyypillistä on, että palvelu maksaa 120 euroa, niin kuka maksaa sen erotuksen 20 euroa? Kunnat tietysti maksavat sen. Näin ollen se yleensä tarkoittaa leikkauksia perusopetukseen tai sivistystoimen puolelle kuntabudjetissa. Tämä on myös se toinen totuus, joka kannattaa muistaa. Jos kunnassa palvelu maksaa alle tämän valtionosuuden ja vanhempien maksaman osuuden, silloin puhutaan joululahjarahoista, mutta valitettavan monessa tapauksessa maksukaton ansiosta kunnat joutuvat kiristämään sivistystoimen budjettejaan.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma ryhmämmehän ei ollut vastustamassa maksukaton luontia, se pitää muistaa. Meillä oli pieni ero, vaikka olemmekin saman vastalauseen takana. Meidän huolemme oli lähinnä se, että kuntien kynnys lähteä tähän toimintaan on aika kova lähinnä sen takia, että seinätkin maksavat. Toisin kuin ed. Lintonen täällä todisti, minä ainakin toivon, että aamu- ja iltapäivätoiminnasta ei tule koulupäivän jatketta vaan siitä tulee mielekästä ilta- ja aamupäivätoimintaa, niin kuin nimikin sanoo, johon kuuluu muun muassa virkistystä, leikkiä, nukkumismahdollisuus, ja silloin esimerkiksi koulutilat eivät välttämättä ole oikeita paikkoja. Joissakin kunnissa on todella mietitty sitä, että kun kouluissakin saattaa olla iltapäivällä muuta toimintaa kuin mahdollista nukkumapaikkatoimintaa, on kova kynnys lähteä tähän mukaan. Siitä uskoisin, että huoli lähinnä tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan suhteen on.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä huolenaiheeni on aito. Niin kuin ed. Katainen äsken toi esiin, tämä maksukatto saattaa olla näivettämässä hyvin toimivaa käytäntöä. Esimerkiksi Turun alueella iltapäivähoidon maksut ovat olleet 70—80 euroa, jolla on voitu taata laadukas iltapäivätoiminta laadukkaine välipaloineen. Kyllä siinä nyt saattaa olla niin käymässä, että kun tulee tämä kolme tuntia ja maksukatto, se tulee ohjaamaan, että vanhemmat käyttävät vain kolmea tuntia eivätkä sitten sitä kalliimpaa viittä tuntia. Kehotan muitakin, että menette tutustumaan iltapäivätoimintaan. Se riippuu ihan järjestäjästä, ovatko lapset siellä koulun lattialla käytävällä huilaamassa ja leikkimässä vai ollaanko esimerkiksi seurakunnan viihtyisissä tiloissa, joissa on tilaa levätä sohvalla ja tehdä tehtäviä.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä kuuntelen nyt näitä kokoomuslaisia edustajia, mietin, onko teillä lyhyt matikka ollut koulussa. Kolmesta tunnista saadaan maksu ottaa, ja sen jälkeen yli menevältä osalta kunta voi tehdä siitä uuden laskun tai siihen samaan laskuun laittaa sitten tämän maksukaton ylittävän osuuden, jos kunnalla menee enemmän rahaa siihen.

Hei, minä olen itse ollut järjestämässä aamu- ja iltapäivätoimintaa Forssassa vuodesta 99, ja se on ollut maksutonta siellä. Olen ollut sen koordinaattori, ja olemme kuunnelleet sivistysvaliokunnassa kolmeakymmentä eri asiantuntijaa tästä asiasta. Emmehän me kuitenkaan mitään ihmeellistä superaamu- ja -iltapäivätoimintaa ole järjestämässä, vaan me olemme järjestämässä lapsille turvallisen aamun ja turvallisen iltapäivän.

Ed. Sirnölle sanoisin, että en puhunut mistään koulupäivän jatkeesta, en suinkaan. Minä sanoin oppimispolun jatkeesta, ja lapset oppivat ympäri vuorokauden. Emme me voi keskeyttää sitä oppimista kouluun.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän aiheeseen on pakko jatkaa ed. Lintosen puheesta vastakkaiselle puoluetoverille, sanoisinko näin. Emme ole rakentamassa ympärivuotista hoitoa tästä ilta- ja aamupäivähoidosta. Vanhemmilla on edelleen kasvatusvastuu, ja heillä on se pääsääntöinen valvontavastuu lapsistaan, ei suinkaan yhteiskunnalla, jossa ei kellään ole vastuuta. Tämä on tämän mallin ensisijainen tavoite, että se antaa niin sanotun ensiturvahoidon sinä aikana, kun vanhemmat eivät voi lapsistansa vastata.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän tämä pienten koululaisten iltapäivätoimintalaki on todella tervetullut uudistus ja myöskin tämä valtionosuus on tervetullutta rahaa kuntiin. Tämä on totta. Minä kerron nyt vain sen, mitä meillä Halikossa maanantaina valtuusto päätti ensi vuoden budjetista, mitä siinä yhteydessä tuli esille. Meillä on järjestetty viiden vuoden ajan tätä iltapäivätoimintaa, ja viiden vuoden ajalta keskimääräiset kustannukset per lapsi ovat 252 euroa. Tässä valossa, kun äskeisen puheenvuoroni käytin, halusin nimenomaan tuoda käytännön kuntatasolta esille nämä, että kustannukset ovat tällaiset. Mutta aika sitten näyttää, ja uskon kyllä todella, että ministeri ja ministeriö varmasti seuraavat tätä tilannetta ja myöskin kustannusten kehittymistä. Kyllä tästä hyvä varmasti tulee.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Vielä yliopistojen rahoituksesta: Yliopistojen toimintarahoitus siis kasvaa 70 miljoonalla eurolla, 6 prosenttia, josta 20 miljoonaa euroa on korkeakoulujen kehittämislain perusteella ja 42 miljoonaa euroa menee tupokorotuksina eli palkankorotuksien mukaisesti ja 10 miljoonaa euroa menee vuokriin vanhojen vuokrasopimusehtojen tarkistamisen perusteella. Nämä ovat faktoja, ja tämän mukaisesti yliopistojen rahoitusta on vahvistettu. Tämä perustuu jo edellisellä hallituskaudella sovittuun korkeakoulujen kehittämislakiin, kun päätettiin pistää yliopistojen rahoitus sillä tavalla kuntoon, että sitä määrätietoisesti kasvatetaan. Tämän mukaisesti nyt sitten eletään.

Iltapäivätoiminnasta: Ed. Karttunen ottaa täällä edelleen esille näitä laskelmia, joissa peruslaskelmapohjat ovat aivan eri kuin hallituksen esityksessä. Nuo luvut perustuvat sataprosenttiseen palvelujen tuottamiseen jokikiselle lapselle. Ne perustuvat lähes kaksinkertaiseen tuntimäärään, ja työntekijän palkkataso on näissä laskelmissa huomattavasti korkeampi. Tämä laskelma, joka ministeriössä on tehty, perustuu siihen, että vuositasolla kustannukset olisivat noin 79 miljoonaa euroa, josta 40 miljoonaa euroa vuositasolla pystytään kattamaan tällä valtionosuudella, joka tulee vuositasolla sen suuruiseksi. Loput pystytään keräämään, 34 miljoonaa euroa, maksulla, joka on siis 60 euroa maksimissaan, joka on aivan oikein, kuten ed. Lintonen täällä havainnollisti. Tässä pitää ymmärtää, että puhutaan kolmen tunnin mittaisesta suureesta, päivittäin kolme tuntia 12 lapsen ryhmissä, ja palkkaustaso on kuitenkin sellainen, että se vastaa kutakuinkin lastentarhanopettajan palkkausta mutta toki laskettuna niin, että se on kolmen tunnin osuus palkasta.

Näillä suureilla kun on laskettu, tämä on mahdollista, mutta toki niin, että se kohdistuu 70 prosentille lapsia, koska kun lapsiperheiltä on kysytty, kuinka suuri tarve on tähän iltapäivätoimintaan, 68 prosenttia perheistä vastasi, että he tarvitsevat aamu- ja iltapäivätoimintaa. Se painottuu nimenomaan iltapäiviin. Ruotsissa käytäntö on osoittanut, että 70 prosenttia pitää paikkansa, joten tämä resurssi on myös mitoitettu 70 prosentille lapsista. Eihän tätä tarvitse resursoida lapsille, joilla on vanhempi kotona odottamassa tai hoito on muutoin järjestetty tai sitä palvelua ei haluta käyttää.

Ed. Karttunen kysyi siitä, mitä sitten, kun nyt kunta on esimerkiksi perinyt 80 euroa ja järjestänyt hoidon vaikka viideksi tunniksi. Tämä kunta voi edelleenkin järjestää viisi tuntia lapsille paketissa hoitoa ja periä siitä 80 euroa. Kunnan tulee vain ilmoittaa sitten syksyllä, missä sitä tarjotaan ja millä ehdoilla ja paljonko se maksaa, mutta jos se tarjottu palvelumäärä on kolme tuntia, silloin ei voi periä enempää kuin 60 euroa. Mutta jos toiminta on laajempaa, tietysti siitä voi periä suuremman summan. Olennaistahan tässä on se, että kun tätä palvelukokonaisuutta tällä hetkellä harjoitetaan kunnissa hyvin eri tavoin, eri muodoin, eri käytännöillä, niin nyt yhtenäistetään näitä käytäntöjä ja Opetushallitus tulee laatimaan toiminnalle sisällöt ja suositukset. Tämä tulee myös kunnan kontrolliin, eli kunta velvoitetaan tässä kontrolloimaan toimintaa ja laatimaan toiminnalle suunnitelman, jotta siitä tulee suunnitelmallista. Tämä tullaan arvioimaan ja sitten voidaan myös palata näihin ongelmakohtiin ja korjata tätä. Olennaista on se, että tämä toiminta nyt valtakunnallisesti lähtee liikkeelle asiassa, jossa aivan oikeutetusti on huolta kannettu lasten henkisestä hyvinvoinnista ja turvallisista arkipäivistä.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin nostaa esille tässä vaiheessa keskustelua muutamia puheissa esille tulleita asioita.

Täällä aikaisemmin ed. Nurmi käytti puheenvuoron koskien opiskelijoiden työntekoa ja huolta siitä, koetaanko nyt niin, että opiskelijoiden työnteko olisi vain ja ainoastaan huono asia, negatiivinen asia. Näinhän ei tietenkään ole. Opiskelijoiden työnteko ei kaikkinensa ole paha asia, mutta silloin kun opiskelija käy opintojensa ohessa töissä syynä se, että häneltä puuttuu opiskelumotivaatio, meillä on syytä huolestua. Tämän vuoksi näillä tukitoimilla, joita niin työryhmä kuin selvitysmies on työssään korostanut, on merkittävä rooli opiskelijan elämässä. Tälläkin hetkellä opiskelija voi täyden opintotuen ohessa ansaita omia tuloja siten, että jokaista tukikuukautta kohti näitä tuloja voi olla 505 euroa ja tuetonta kuukautta kohti 1 515 euroa. Näin ollen esimerkiksi 9 opintotukikuukauden ohessa opiskelijalla voi siis olla kalenterivuonna omia tuloja yli 9 000 euroa.

Sitten täällä ed. Taiveaho toi ansiokkaasti esille puheenvuorossaan nuorten arjen ja hyvinvoinnin. Nuorisoon satsataan ensi vuonna merkittävästi. Tämä näkyy budjetissa muun muassa siten, että määrärahoja on tulossa lisää nuorisolle yli 8 miljoonaa euroa. Meillä on hankkeita ennalta ehkäisevään päihdetyöhön, meillä on hankkeita sosiaaliseen vahvistamiseen jne.

Ed. Taiveaho nosti myös esille työpajatoiminnan resurssit. Myös tähän ollaan reippaasti satsaamassa. Työpajatoiminnan vakinaistaminen saa ensi vuonna lisää rahaa noin miljoonan euron verran. Tällä toiminnalla on ollut merkittävä rooli monen henkilön elämässä. Työpajatoiminta auttaa niin kouluttautumaan, työllistymään kuin myöskin parantamaan arjen hallintaa, ja näin ollen se on auttanut monia nuoria eteenpäin elämässä.

Täällä tuli myös esille puheenvuoroissa taiteilijoiden toimeentulokysymykset, verotuskysymykset. Vaikka verotus sinänsä kuuluu ministeri Wideroosin hallinnonalaan ja näitä eläkekysymyksiä, kuten täällä ansiokkaasti ed. Sirnö ottikin esille, pohditaan tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä, niin toki nämä ovat asioita, joista yhdessä keskustelemme. Näiltä osin niin Taisto I ja II kuin taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma pitävät sisällään erinomaisia toimenpide-ehdotuksia, ja tämä taiteen saama lisäresurssi omalta osaltaan varmasti vie näitä asioita eteenpäin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Jos teen vain sen, mitä osaan, tulen aina olemaan sitä, mitä olen tänään". Miten totta tämä onkaan!

Arvoisa puhemies! Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Hallitusohjelman koulutuspoliittinen osio lähtee siitä, että koulutuksella edistetään sivistyksellisiä oikeuksia ja aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia. Hallitusohjelmassa korostetaan koulutuksen alueellisuutta ja paikallisuutta. Maaseudun ja kasvukeskuksien ulkopuolella sijaitsevien koulujen elinolot on siis turvattava ja kaikkien koululaisten oppimisolot pidettävä terveellisinä. Onkin hyvä, että ensi vuoden budjettiin tehdään koulujen korjausavustuksiin 1,5 miljoonan euron lisäys.

Sivistyspolitiikan puolella ilahduttavaa on 3 miljoonan euron lisämääräraha yliopistokeskuksille. Niiden aseman vahvistaminen vaatii yksinkertaisesti lisää rahoitusta. Yliopistokeskukset lisäävät alueellista tasa-arvoa koulutuksen suhteen, ja niiden tukeminen on siten erittäin tärkeää. Mikkelin alueen yliopistokeskus tekee juuri tätä arvokasta työtä tulevaisuudessa.

Mutta Mikkelissä sijaitsevan Yti-tutkimuskeskuksen perusrahoitus on vielä saatava kuntoon ammattikorkeakoulua vahvistavana tekijänä. Myr myönsi Yti:lle jatkorahoituksen ensi vuodelle, mutta uhkana on toiminnan supistaminen EU:n ohjelmakauden loppuessa vuoden 2006 jälkeen. Viittä tutkimussuuntaa: puu-, ympäristö-, elintarvike-, materiaali- sekä informaatio- ja mediateknologiaa, edistävä Yti on nostanut maakunnassamme osaamisen tasoa, ja se vaikuttaa myös elinkeinoelämän kehitykseen merkittävällä panoksellaan.

Opetusministeriön korkeakoulutyöryhmä on esittänyt erityispanostuksia heikoimmassa asemassa oleville maakunnille, joihin Etelä-Savokin tässä lasketaan. Tämäkin tukisi hallituksen aluepolitiikan suunnanmuutostavoitteita.

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen keskeisimpiä haasteita on myös koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen sekä koulutuksen ja työelämän lähentäminen. Huolestuttavaa on, että ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämisprosentti on suuri, mikä puolestaan lisää syrjäytymisvaaraa.

Oppisopimuskoulutuksen asemaa ammatillisen peruskoulutuksen työelämälähtöisenä väylänä on tarkoitus vahvistaa ja laajentaa. Tämä on hyvä. Käytännön asioita maaseudulta, joita oppisopimuskoulutukseen liittyen vastaan on tullut, on esimerkiksi lomitusoikeustuntien pieneneminen. On ymmärrettävää, ettei esimerkiksi sellaisella hevostilalla, jolla lomaoikeus on, helposti innostuta ottamaan nuorta tai aikuista opetettavaksi, jos samalla oma lomaoikeus vähenee lähes puoleen.

Tärkeää on myös, että opettajapula erityisesti ammatillisessa koulutuksessa on huomioitu. Vaikkakin opettajankoulutusmääriä on viime vuosina kasvatettu, valtionavustus ei ole kasvanut vastaavassa määrin. Muodollista kelpoisuutta vailla olevia opettajia on suuri määrä. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa tulee huolehtia annettavan koulutuksen alueellisesta kattavuudesta. Tälle momentille onkin luvassa hieman lisäystä.

Myös eri kieliryhmissä ja matematiikassa on pulaa opettajista. Entä luokanopettajat? Hakijoita luokanopettajakoulutukseen on joka vuosi monta kertaa enemmän kuin sisään päässeitä. Hakijapulasta ei siellä liene kyse, vaan koulutusvajeesta ja opettajien pysyvyydestä alalla työelämään astuttuaan.

Hallitusohjelmaan onkin nyt kirjattu opettajankoulutuksen lisäämisen vaatimus. Noin 3 000 opettajan lisäykseen ja monipätevyyksiin tähtäävä ohjelma on käynnissä. Opettajille on lisäksi annettava mahdollisuus jatkuvaan ja nimenomaan laadukkaaseen täydennyskoulutukseen.

Nykypäivän suomalainen opettajakunta on kuten monet muutkin ammattiryhmät ikärakenteeltaan sellainen, että nyt niin sanotut suuret ikäluokat ovat poistumassa hyvin ansaitulle eläkkeelle. Poistuma koskee lähivuosina esimerkiksi noin 4 500:aa luokanopettajaa.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriö on pyrkinyt edistämään kuntien yhteistyötä lukiokoulutuksen järjestämisessä lainsäädännöllä, kehittämishankkeilla ja informaatio-ohjauksella. Kehittämishankkeista tärkeimmät ovat Opetushallituksen etälukioprojekti ja virtuaalikouluhanke. Lisäksi tietoteknisessä kehityksessä mukana pysymiseen on suunnattu varoja.

Kuuma peruna on budjettineuvottelujen yhteydessä ja kaiken aikaa ollut opintotuen korotus. Vaikka ensi vuoden budjettiin ei korotusta tällä erää saatukaan, ateriatukeen sitä tarjotaan. Määrärahasta riittää lisätukea 20 senttiä ateriaa kohden.

On myös hyvä, että seurantalojen korjausavustuksiin esitetään 100 000 lisää rahaa. Tarvetta maakunnissa tälle rahalle tuntuu olevan. Kaikkea ei voida tehdä talkoovoimin, vaikka talkootyön ja materiaalien määrä suuri toki onkin.

Voin lisäksi yhtyä valtiovarainvaliokunnan käsitykseen siitä, että kuntien asukaslukupohjaisen valtionosuuden leikkausten purkaminen nopealla aikataululla on välttämätöntä, jotta perusopetuksen toimintaedellytykset turvataan.

Arvoisa puhemies! Valtionavun osuus kotitalousneuvontajärjestöjen toiminnan rahoituksessa on noin 20 prosenttia. Kotitalousneuvontajärjestöille myönnetty valtionapu laski 90-luvun alussa noin kolmanneksella ja on sen jälkeen pysynyt nimellisarvoltaan ennallaan vuodesta 95. Reaalisesti valtionapu on laskenut koko ajan, koska muun muassa palkkakustannukset ovat nousseet.

Kotitalousneuvontajärjestöihinhän kuuluvat Maa- ja kotitalousnaisten keskus ry, Marttaliitto ry sekä Käsi- ja taideteollisuusliitto ry. Näiden valtionapua tulisikin ensi vuonna suunniteltavassa vuoden 2005 budjetissa korottaa. Nythän maaseutuneuvonta maaseutukeskusten kautta saa maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta kaipaamaansa lisäystä määrärahoihinsa. Jottei naisyrittäjyyttä maaseudulla unohdettaisi, seuraavaksi olisi oikeudenmukaista ottaa korotuslistalle muun muassa Maa- ja kotitalousnaiset.

Maa- ja kotitalousnaiset on yksi maamme suurimmista naisverkostoista. Jäseniä on 75 000 ja yhdistyksiä yli 2 000. Neuvontatyötä tehdään 16 piirikeskuksessa 80 neuvojan toimesta. Maa- ja kotitalousnaisten verkoston kautta tieto leviää joka kylälle ympäri maata tai päinvastoin. Kursseilta haetaan alkuoppia yrittäjyyden tielle. Tuotekehitys, laatukoulutus ja konsultointi ovat yksi esimerkki neuvojan antamista palveluista.

Kotitaloustaitojen osaamista on yleensä pidetty naisten asiana. Vankat kotitaloudelliset taidot ovat kuitenkin osa koko perheen hyvinvointia. Pula-aikoina painotettiin kasvisten, juuresten ja viljatuotteiden käyttöä, nyt tarvitaan ruokavalioon keveyttä ja kokojyväviljaa pitkälle puhdistetun ruoan tilalle. Lihavuus ja aikuistyypin diabetes ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Allergiat vaativat osaamista, samoin kuin kasvisruokavalioon siirtyminen.

Kotiympäristön viihtyisyyteen ja puutarhanhoitoon on kiinnitetty huomiota Maa- ja kotitalousnaisten toimesta jo sata vuotta. Siitä on laajennettu tarkastelua muun muassa kylämaisemiin ja niiden hoitoon. 1960-luvulla alettiin keskustella emännän terveydestä ja työkunnon ylläpitämisestä. Silloin kehitetystä lomaemäntätoiminnasta muotoutui lakisääteinen lomitusjärjestelmä. Nyt ollaan taas erittäin huolestuneita nuorten kovasti laajentaneiden maatalousyrittäjien jaksamisesta, eikä turhaan.

Rohkaisenkin ministeriä tarkistamaan näiden järjestöjen valtionosuutta, kun alatte miettiä uutta budjettia tästä kunnialla selvittyänne. Toivon teille sitä ennen kuitenkin rauhaisaa joulun aikaa.

Koska en tällä kertaa kulttuuripolitiikasta puhunut, kiitän vain ministeri Karpelaa aktiivisesta avauksesta kulttuuriministerinä. Olette esimerkiksi kiinnittänyt huomiota kirjastoihin ja on asetettu työryhmä selvittämään tanssitaiteen aluekeskusten verkoston perustamista.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvä koulutus ja korkeatasoinen tutkimus ovat olleet kansakuntamme keskeisimpiä menestystekijöitä, ja me kaikki tiedämme, että tulevaisuudessa haasteet tässä suhteessa vain entisestään kasvavat. Sen vuoksi on hyvä asia, että opetusministeriön hallinnonalan määrärahoja lisätään ensi vuonna 3 prosentilla kuluvaan vuoteen verrattuna. Opetusministerin toimialalla kasvu on 3 prosenttia, kulttuuriministerin toimialalla 4 prosenttia. Nämä eivät toki suuria kasvuprosentteja ole, mutta kuitenkin hienoista lisäystä on tapahtumassa. Koulutusta ja tutkimusta kehitetään alueiden vahvuuksia ja ominaispiirteitä tukien, tavoitteena työllisyysasteen nostaminen.

Arvoisa puhemies! Nostan esille joitakin asioita, mitä sivistys- ja tiedejaosto lisäsi alkuperäiseen hallituksen esitykseen. Monet näistä perustuivat sivistysvaliokunnan lausuntoon.

Haluaisin ensimmäisenä todeta, että 3 miljoonan lisäraha yliopistokeskuksille oli erinomainen lisäys. Meillähän on kuusi maakuntakeskusta, joissa ei ole omaa yliopistoa, ja ne ovat saaneet opetusministeriön päätöksellä omat yliopistokeskuksensa. Näiden mukana on oman maakuntani maakuntakeskus Seinäjoki.

Yliopistokeskusten tehtävänä on koordinoida ja suunnata yliopistojen opetus-, tutkimus- sekä alueellisia kehittämispalveluita näihin maakuntiin. Esimerkiksi Seinäjoella toimii hyvin monen yliopiston, Helsingin, Tampereen, Vaasan yliopistojen toimipisteet ja sen lisäksi on maakunnan itse rahoittama professoriverkosto. Nyt kun yliopistokeskuksiin saatiin tosin aika pieni määräraha mutta kuitenkin, se vakiinnuttaa tätä toimintaa ja voidaan organisointikuluihin saada pysyvä korvaus.

Jaostossa oli nyt esillä olleen 3 miljoonan sijasta alun pitäen muistaakseni 9 miljoonaa euroa, mutta sitten kun budjetin lisäyksiä jouduttiin loppuvaiheessa hallitusryhmien kesken puristamaan pienemmiksi, niin tämäkin raha kutistui 3 miljoonaan, mutta hyvä näin. Ratkaisu on periaatteellisesti tärkeä ja sillä on suuri aluepoliittinen merkitys näille yliopistokeskuksille.

Tärkeää on myös huolehtia yhteiskuntamme vaikeavammaisten koulutus- ja kurssitoiminnasta. Jaosto lisäsi Lehtimäen opiston toimintaan 150 000 euroa. Lehtimäki on yksi maamme kolmesta erityiskansanopistosta. Lisäksi valtiovarainvaliokunta ehdottaa lausumaa, jonka mukaan erityiskansanopistojen rahoitus on saatava jatkossa nykyistä vakaammalle pohjalle. Tämä Lehtimäen opistokin on vuosia toiminut niin, että sille on miltei joka vuosi sivistys- ja tiedejaosto lisännyt pienen summan. Kun näiden opistojen tarve ja tärkeä tehtävä yhteiskunnassa tiedetään, niiden rahoitus pitäisi saattaa vakaammalle pohjalle, niin kuin lausumassa esitetään.

Opiskelijoitakin tässä budjetissa muistettiin, vaikka täällä on aika paljon kritiikkiä esitetty muun muassa vuokrakaton korottamatta jäämisen takia. Kyllä asiantuntijakuulemisessa niin opiskelijoiden kuin professorien ja kaikkien tahojen suunnalta on selvästi tullut esiin, ja mekin sen tiedämme, että olisi tarvetta tuota kattoa korottaa, mutta kun selvitysmiehen työ oli vielä siinä vaiheessa kesken, kun jaosto näitä käsitteli, niin tämä ateriatuki oli sieltä helpoimmin nyt otettavissa tällä kertaa. Varmasti sitten seuraavilla kerroilla, ehkä vuoden päästä, tämä vuokrakattoasiakin voidaan hoitaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille yhden aika pienen lisäyksen. 100 000 euroa lisättiin seurantalojen korjausavustuksiin. Tämä on kuitenkin merkittävä raha ja ainakin symbolisesti merkittävä tuki näille järjestöille, jotka tekevät tätä tärkeää vapaaehtoistyötä. Tilastot näyttävät, että vuosina 1978—2002 on tuettu Suomessa yhteensä 1 750 talon kunnostamista noin 39 miljoonalla eurolla. Kaikki voivat hyvin kuvitella, kuinka valtava vapaaehtoistyö tähän sisältyy ja on tätä järjestötyöhenkeä tarvittu, kun näitä hankkeita on toteutettu. Ensi vuoden hallituksen esityksessä oli 1,26 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen, ja jaosto ja valtiovarainvaliokunta esittivät siihen 100 000 euron lisäystä.

Haluaisin aivan lopuksi vielä tukea edellisen puheenvuoron käyttäjän ed. Komin vetoomusta, että Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan voitaisiin vuoden päästä ohjata enemmän määrärahoja. Olen itse aikoinaan kymmenen vuotta toiminut maakunnallisen neuvontaorganisaation johtotehtävissä, ja tärkeä osa sitä työtä oli Maa- ja kotitalousnaisten toiminta. Heillä on ollut pitkin matkaa hyviä teemoja. Täällä mainittiin, että lomitusjärjestelmä käynnistyi sieltä. Oli tämmöinen Kylä elää -teema, jonka merkeissä muun muassa varmaan näitä mainittuja seurantalojen kunnostuksia ja muita voitiin toteuttaa. Tämä on hyvin laaja ja tärkeä organisaatio tämä Maa- ja kotitalousnaisten organisaatio. Tällä kertaa maatalousneuvontaan maatalousjaosto lisäsi määrärahan, mutta toivottavasti ministerit ottavat huomioon, että valmistelussa sitten ensi vuonna voidaan myös tätä naisten toiminnan puolta, sen taloudellista tilannetta, parantaa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää hallitusta tästä paljon keskustellusta koululaisten iltapäivähoidon käynnistämisestä. Se on ehdottomasti merkkipaalu, ja on erinomaisen tärkeää, että hallitus on siihen vakavasti tarttunut. Tämähän on tietysti tässä vaiheessa siemenraha, jolla tämä lähtee liikkeelle, mutta aivan olennaista on, että me kannamme luontevalla tavalla vastuun alakoululaisten iltapäivistä, päivien kokonaisuuksista, pelkästään sen vuoksi, että meillä koulupäivät ovat poikkeuksellisen lyhyitä verrattuna esimerkiksi eurooppalaiseen käytäntöön alakouluissa, joissa koulupäivät ovat pidempiä, jolloin tämmöisen teollisen yhteiskunnan, urbaanin yhteiskunnan, tarpeet huomioidaan paremmin. Lapset ovat tietysti kerhotyyppisemmässä koulussa siellä, kun Suomessa se on enemmänkin teoreettista, mutta juuri tämän vuoksi on tärkeää, että me kannamme kokonaisvastuun lasten kokonaispäivästä. Tämä on saavutus, ja se on myönteisesti rekisteröitävä.

Arvoisa puhemies! Minun varsinainen aiheeni liittyy kahteen talousarvioaloitteeseeni, jotka olen tehnyt. Toinen on itse asiassa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa, mutta jos se sallitaan ja kun ne itse asiassa liittyvät samaan aihepiiriin, niin olisin kuitenkin tässä yhteydessä molemmat esitellyt säästääksemme puheaikaa. Toinen aloite, joka liittyy opetusministeriöön, on määrärahan osoittaminen saamelaisten kulttuurikeskuksen suunnitteluun, ja toinen liittyy saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tukemiseen.

Euroopan unionissa on yksi ainoa alkuperäiskansa, ja se on nimenomaan saamelaiset. On olemassa yksi kansainvälinen järjestö myöskin, jossa alkuperäiskansat ylipäätään pystyvät edustautumaan aidosti, ja se on Arktinen neuvosto. Olen Arktisen neuvoston itse asiassa pysyvän parlamentaarisen komitean jäsen, ja sen kautta tämä saamelaiskysymys tietysti on ollut keskustelussa.

Tilanne on sen kaltainen, että Suomessa tietysti perustuslakiin on kirjattu saamelaisten oikeus kulttuuriautonomiaan ja meillä on myöskin perusoikeudet määritelty sillä tavalla, että saamelaisten oikeus kieleen, omaan kulttuuriin, on turvattu. Tähän liittyen meillä on myöskin olemassa määräraha sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa, jossa 300 000 euron edestä tuetaan saamelaiskuntia, joita on kolme pohjoisimmassa Suomessa, niiden tarjotessa peruspalveluita saamenkieliselle väestölle. Tässä tietysti näiden saamenkielisten palvelujen turvaamisella pyritään siihen, että avitetaan itse saamelaisia palvelujen vastaanottajina, mutta myöskin siihen liittyy laajempi saamelaiskulttuurin tukeminen. Tämä määräraha on kuitenkin saamelaiskäräjien arvion mukaan liian pieni, ja jotta ennen kaikkea sekä varhaiskasvatukseen että vanhustenhuoltoon saataisiin vastaavan tyyppistä tukea, olen tehnyt talousarvioaloitteen sille pohjalle, että tätä määrärahaa lisättäisiin 400 000 eurolla ja sillä tavalla tuettaisiin saamelaisten kulttuuriautonomian vahvistumista.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön pääluokassa on talousarvioaloite, joka liittyy tämän saamelaiskulttuurikeskuksen ylösrakentamiseen. Saamelaiskäräjät on jo suunnitellut useamman vuoden ajan tämmöisen mittavan saamelaiskulttuurikeskuksen perustamista Inarin kirkonkylään. Vastaavan tyyppisiä kulttuurikeskuksiahan on Norjassa useissakin Pohjois-Norjan kaupungeissa. Tavoitteena on itse asiassa keskittää kaikki keskeisimmät saamelaiskulttuurin kehittämiseen liittyvät toiminnot tähän kulttuurikeskukseen. Sinne tulisi itse saamelaiskäräjille kokoustilat. Sinne on tietysti pyrkimys keskittää saamelaiskirjaston toiminnot, elokuva-arkisto, musiikkikeskus ja sen lisäksi myöskin alkuperäiskansoille tarkoitettu kokous- ja kongressikeskus. Se on siis erittäin mittava hanke.

Tässä on jo hankesuunnittelu tehty. Se valmistui vuonna 2001, ja siltä pohjalta vuoden 2002 talousarvion yhteydessä täällä käytiin eduskunnassakin asiasta keskustelua, jolloin edellytettiin hallitukselta toimenpiteitä ennen kaikkea Euroopan unionin rahoituksen saamiseksi tälle hankkeelle. Saamelaiskäräjät ja Lapin liitto ovat useassa eri yhteydessä tietysti tätä asiaa olleet ajamassa, ja on oivallettu, että pelkästään Lapin maakunnalle osoitettujen määrärahojen puitteissa näin mittavaa hanketta ei saada liikkeelle. Meidän on itse asiassa tunnustettava se, että tämmöinen saamelaiskulttuurikeskuksen rakennustyö, rakennushanke, on valtakunnallinen hanke. Kysymys on siis Suomenkin ainoan alkuperäiskansan kulttuuri-identiteetin ja -autonomian kehittämisestä ja rakentamisesta.

Olen tehnyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotan, että tämän saamelaiskulttuurikeskuksen suunnitteluun varattaisiin tässä vaiheessa 200 000 euroa, jolloin tämä hanke alkaisi realisoitua.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntamme yksi peruspilareista on korkeatasoinen koulutus. Koulutuksella on merkitystä yksilön etenemiseen ja selviytymiseen yhteiskunnassamme. Koulutus ja osaaminen ovat myös elinkeinoelämän kehittämisen ehtoja. Koulutuksella on tutkimusten mukaan yhteys myöskin ihmisen terveydentilaan. Siitä syystä onkin tärkeää, että koulutukselle luodaan myös taloudelliset edellytykset.

Tähän teemaan liittyen nostan muutaman tärkeän kohdan esiin. Kaikkein tärkein tietysti on opiskelija. Olemme syksyn aikana puhuneet opintososiaalisista eduista. Valitettavasti hyvät tavoitteet ovat jääneet tässä vaiheessa vain puheen tasolle. Opetusministeriön selvitysmies Kurrikaan ei tuonut kovin paljon uusia näkökulmia opiskelijoiden toimeentuloon ja sen edistämiseen. Pieniä kosmeettisia muutoksia tarjoillaan, mutta kokonaisuus jää kuitenkin hyvin heikoksi. Kun opiskelijat sitten yrittävät paikata heikkoa toimeentuloaan tekemällä hanttihommia ja tilapäistöitä, pahimmassa tapauksessa opintotuen takaisinperintä syöksee opiskelijan tukiviidakon oravanpyörään. Suomessa on pakko arvostaa niin koulutusta kuin työntekoakin eikä kummastakaan saisi mielestäni rangaista. Ministeri Karpelan äskeiseen puheenvuoroon totean, että en usko Suomessa olevan montakaan sellaista opiskelijaa, joka käy töissä vain siitä syystä, että häntä ei huvita opiskella. Kyllä syyt ovat hyvin moninaiset ja useimmiten muut kuin se motivaation puute.

Toinen tärkeä asia on opiskelijoiden terveydenhuolto. Kaikkien opiskelijoiden terveydenhuolto tulee järjestää laadukkaaksi. Me ymmärrämme sen varmasti kaikki oikein hyvin. Kansanterveyslain edellyttämänä se osalla oppilaista ja opiskelijoista jo onkin ja toteutuu erittäin hyvin, mutta ei välttämättä kaikilla, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla. Tietenkin tämä asia on sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluva, mutta tilanteessa, jossa muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijat ovat, olisi syytä miettiä, voidaanko heidän terveydenhuoltoaan edistää myös opetusministeriön toimesta.

Opintojenohjaus ja erityisopetus ovat myös hyvin tärkeitä asioita, ja ne ovat niitä opintoja edistäviä tekijöitä. Onkin taattava opintojen ohjausresurssit kaikilla koulutusasteilla. Sitä tarvitaan niin peruskoulutuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa ja tiedekorkeakoulussakin. Samoin tarvitaan erityisopetusta kaikilla asteilla. Usein kuvitellaan, ettei erityisopetus kuulu korkeakoulutukseen. Näin ei kuitenkaan ole. Huomioimalla myös erityisopetus saataisiin tuloksia aikaan myös niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka keskeyttävät opintonsa tai joiden opinnot pitkittyvät.

Lopuksi haluan ilmaista huoleni nuorten heikosta työmarkkina-asemasta. Koulutetuillekaan nuorille ei tahdo löytyä koulutusta vastaavaa työtä ainakaan kasvukeskusten ulkopuolella. Nuoria ei voida pitää varastossa odottamassa suurta työvoimapulaa. On koko kansakunnan yhteinen etu, että nuoret suomalaiset saavat sellaisia töitä, joihin heidät on koulutettu. Näin ollen koulutuksen ja työn kohtaamista tulee edistää entistä paremmin koulutussuunnittelun avulla myös opetusministeriön toimesta.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi en voi olla kommentoimatta ja ottamatta kantaa ed. Alhon kriittiseen kommenttiin koskien sairaanhoitajakoulutuksen työelämävastaavuutta. Ed. Alho viittasi noin puoli tuntia sitten, että tämä sairaanhoitajakoulutus on liian tieteellistä ja että muun muassa hoitotieteen opiskelu on liiallista. Olen kanssanne täysin samaa mieltä, että teoriaopinnot ovat lisääntyneet verrattuna niihin aikoihin, kun te ja myös allekirjoittanut sairaanhoitajakoulutuksensa on käynyt. Myös hoitotieteen tullessa Suomeen lisääntyi sen osuus opetussuunnitelmissa.

Tämänhetkisestä tilanteesta olen kyllä hyvin tyytyväinen ja sanon sen nimenomaan sairaanhoitajien ammattitaitovaatimusten tutkijana ja entisenä hoitotyön koulutuksen johtajana. Viime vuonna valmistuneet opetusministeriössä laaditut työelämän tarpeista johdetut osaamisen kuvaukset ovat käytössä kaikissa hoitotyön koulutusohjelmissa. Ne toimivat koulutusohjelmien sekä suunnittelun että arvioinnin pohjana ja perusteena, ja siitä kiitos opetusministeriön toiminnalle.

Totta on tietenkin myös se, että työelämän vaatimukset muuttuvat niin hurjaa vauhtia, että tarkkana pitää olla ammatillisen koulutuksen puolella, että pysytään ajan tasalla. Yksi edellytys ajan tasalla pysymiseen on opettajien työelämäjaksot, jotka pitäisi varmistaa mielestäni vähintään kolmen vuoden välein jokaiselle ammattiaineiden opettajalle.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Risikon puhetta. Sanoin vastauksessani, että ei pidä suhtautua niin, että kaikki työnteko opiskelun aikana olisi huono asia, ei tietenkään, mutta silloin, jos opiskelija käy töissä opintojensa ohella siitä syystä, että häneltä puuttuu opiskelumotivaatiota, pidän tärkeänä, että meillä on olemassa tukitoimenpiteitä, joilla voisimme opiskelijaa auttaa. Silloin meillä on syytä huolestua, mutta varmasti on paljon sellaista työntekoa, joka on elämän ja muun opiskelun kannalta jopa ihan positiivinen asia.

Mitä tulee tulovalvontaan, kuten sanoin, opiskelija voi ansaita kalenterivuoden aikana milloin tahansa tuloja, ja tätä tukea haettaessa ja maksettaessa ei tuloja tutkita, vaan tuloseuranta tehdään jälkikäteen verotuksen valmistuttua. Opintotuen ja työtulojen yhteensovituksessa on pyritty nimenomaan mahdollisimman joustavaan ja yksilölliset tilanteet huomioon ottavaan järjestelmään. Verotuksen jälkeen tehdään siis tuloseuranta, jonka seurauksena opiskelija voi joutua maksamaan tämän liikaa maksetun tulon takaisin, mutta tavoitteena on nimenomaan joustava järjestelmä ja tällaiset yksilölliset tilanteet huomioon ottava järjestelmä. On pyritty myös siihen, että olisi mahdollisimman joustava siirtyminen opintotuelta ansiotuloille.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa olen ollut todella onnellinen, sen takia onnellinen, että meidän kokoomus on vihdoinkin alkanut huolestua perusopetuksesta ja sen laadusta, (Ed. Pulliainen: Meidän kokoomus!) eli hienoa, että tämä perusopetus on nyt ykkösaihe tässä salissa.

Mutta minä haluan nyt tässä vähän valottaa, kun täällä on puhuttu, että perusopetuksen puolella laadusta ei ole välitetty, että todella on välitetty. Suomessa on todella paljon tapahtunut perusopetuksen suhteen. Kansainvälisten selvitysten mukaanhan, mikä täällä on nyt todettu moneen kertaan, Suomen kouluopetus ja oppimistulokset ovat parhaat maailmassa. (Ed. Katainen: 12 vuotta kokoomuslainen opetusministeri!) Se on perusta kaikelle tulevalle koulutuksen kehittämiselle. Kehittämissuunnitelmassa todetaan: "Tuetaan ja kehitetään joustavia koulutusratkaisuja vuosiluokat 1—9 muodostavan perusopetuksen edistämiseksi. Opettajankoulutuksessa tulee ottaa huomioon yhtenäisen peruskoulun toiminnassa tarpeellisten tietojen ja taitojen kehittäminen."

Koulu muistuttaa yhä enemmän rakenteeltaan yhteiskuntaa. Nykyinen peruskoulurakenne on suunniteltu 70-luvun yhteiskunnan pohjalta. Nykyinen jyrkkä jako, joka edelleen on monissa paikoissa, ala- ja yläasteisiin on tulossa tiensä päähän. Sen vuoksi opetussuunnitelman perusteetkin on laadittu Suomen kouluissa niin, että ne sisältävät yhtenäisen perusopetuksen idean. 1.1.2004 lähtevät kärkihankkeet liikkeelle tästä yhtenäisestä peruskoulusta. Elikkä nyt on tapahtunut paljon asioita. Laatuun on satsattu. Kehittämällä yhtenäistä peruskoulua vastataan tulevien vuosien haasteisiin ja ongelmakohtiin, joita ovat turvattomuus ja sopeutumisvaikeudet. Yhtenäisen peruskoulun opetuksesta kehitetään kokonaisvaltaisempaa ja oppilasta paremmin huomioivaa. Yhtenäisen perusopetuksen tavoitteena on, että oppilaan tuntemus ja kehityksen seuraaminen paranevat ja täten tukevat oppilaan kokonaiskehitystä, jolloin oppilailla on pitkät ja turvalliset opettajasuhteet.

Oppilaan yhtenäisen opintoreitin, opiskelujatkumon, suunnittelu helpottuu, jolloin oppilaan sopeutumisvaikeudet vähenevät ja oppilaiden ryhmittely varsinkin nivelkohdissa helpottuu. Yhteiset koulutavat ja totutut rajat säilyvät koko perusopetuksen ajan, jolloin oppilaiden turvallisuudentunne lisääntyy.

Mutta tietenkin on myös muttia. Pelottavaa on kuitenkin huomata välillä kouluissa se yhteiskunnan ilmapiiri, joka laittaa lapsemme taistelemaan paikasta auringon alla. Elämme superaikakautta, jolloin kaikki super on muotia. Superaikakaudella ihmisten, lasten ja aikuisten, erinomaisuus mitataan rahalla, menestyksellä ja kauneudella, niin kuin se täälläkin on huomattu. Se lisää eriarvoistumista ja pahaa oloa. Kuitenkaan yksikään lapsi ei saisi jäädä meiltä huomaamatta. Tämä tarkoittaa huolenpitoa erityistä tukea tarvitsevista, siis myös siitä ikäluokan neljänneksestä, jolle koulu tuottaa vaikeuksia.

Mutta siihenkin on onneksi havahduttu. Se, mitä opetusministeri Haatainen on viime päivinä paljon peräänkuuluttanut, ovat lähikoulut. Lähikoulujen vahvistamista on ehdottomasti tuettava, koska koulujen erilaistuminen voi johtaa koulujen elitistymiseen siten, että syntyy huonomaineisia kouluja, joihin ei haluta mennä, ja hyvämaineisia eliittikouluja, jotka voivat käyttää pääsykokeita. Huonomaineisissa kouluissa käyvät oppilaat tuntevat itsensä jo valmiiksi heikommiksi, ja heidän todennäköisyytensä syrjäytyä tai epäonnistua jatko-opintoihin pääsyssä on tämän vuoksi suuri. Eliittikoulujen oppilailla asia on päinvastoin. Tämä saisi aikaan yhteiskunnallisen polarisoitumisen jo peruskouluvaiheessa, esimerkiksi niin kuin Englannissa on tapahtunut private ja public schoolien kohdalla.

Pikkuhiljaa myös opettajat haluaisivat hakeutua pääasiassa eliittikouluihin töihin. Sivistyksellisen tasa-arvon toteutuminen olisi silloin vaarassa, eli tämä on estettävä tämän lähikouluperiaatteen myötä. Tutkimuksen mukaan opetuksen taso ja niin sanotut ranking-listat eivät korreloi. Kaikissa suomalaisissa kouluissa on mahdollisuus oppia suunnilleen yhtä hyvin ja menestyä opinnoissa.

Arvoisa puhemies! Lähikouluja on tulevina vuosina tuettava siten, että ne pystyisivät vastaamaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin, erityislahjakkaiden, erityisoppilaiden, tavallisten takarivin taavien, hitaasti etenevien, nopeasti etenevien jne. Tukeminen voisi olla esimerkiksi koulujen tukemista kehittymään monitoimikeskuksiksi juuri sillä tavoin kuin olemme tänään täällä salissa todenneet ilolla, että annetaan joululahja Suomen lapsille tämän aamu- ja iltapäivätoiminnan muodossa. Siis kouluissa olisi myös harrastustoimintaa, kerhotoimintaa, hoiva- tai sosiaalipalveluja tai muuta sellaista. Yhteistyötä voisi olla myös esimerkiksi toisen asteen oppilaitosten tai vaikka yliopistojen kanssa tiedekerhojen mukaisesti. Koulunpitoa voitaisiin entistä enemmän ajatella suunnattavan yksilöllisempään suuntaan, ja erityistaipumusten huomioimista myös valinnaisuuden kautta tuettaisiin esimerkiksi 7.—9. luokilla: syventävät ja tukikurssit, joita jo monilla yläasteilla onkin.

Yhtenäistä turvallista oppimispolkua ykkösestä yhdeksään tulee ehdottomasti kehittää, että myös muut toimijat, kuten oppilashuolto ja erityisopetus, olisivat niveltyneet koulun toimintaan. Myös edellä mainitut monitoimikeskuksen toimijat olisivat siinä mukana. Ja mikä vielä: Opettajankoulutuksen on huomioitava myös yhtenäisen peruskoulun vaatimukset. Se on tulevaisuutta meillä täällä Suomessa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jokainen sukupolvi kirjoittaa omaa historiaansa, puhuu omaa kieltään, nauraa eri asioille kuin edellinen sukupolvi ja tekee asioita, joista edellinen sukupolvi vasta unelmoi. Nuorilla on tänä päivänä valtavat mahdollisuudet, mutta myös monimuotoinen, jatkuvasti muuttuva maailma kohdattavanaan ja hallittavanaan. 2000-luvun alun nuori elää toisenlaisessa ympäristössä kuin edellinen sukupolvi. Nuorten elämään ja terveen kasvun mahdollisuuksiin vaikuttavat muun muassa perheiden erilaistuminen, työelämän vaatimusten kasvaminen, julkisten palvelurakenteiden muuttuminen, alueellinen ja sosiaalinen eriarvoistuminen, kansainvälistyminen sekä median kasvava vaikutus.

Nuoruus on kasvamisen, oppimisen sekä oman identiteetin ja elämäntaitojen rakentamisen aikaa. Siinä prosessissa nuori tarvitsee itsenäisyyttä mutta myös tukea. Kodin ja koulun tulee ottaa suuri vastuu nuoresta sekä hänen maailmankuvansa ja arvomaailmansa kehittymisestä. Nuorta tulee kannustaa väsymättä. Riittävän vahvan identiteetin ja itsetunnon rakentaminen on tärkeää, jotta nuori selviää silloinkin, kun on aika kokeilla omien siipien kestävyyttä sekä kohdata maailma omin silmin ja tehdä omia valintoja.

Perheiden mahdollisuudet tukea lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ovat erilaiset. Toisaalta myös työelämän vaatimusten kasvu ja elämänrytmin kiireisyys ovat aiheuttaneet sen, että lasten, nuorten ja vanhempien yhteinen aika ja mahdollisuus yhteisiin harrastuksiin ovat vähentyneet.

Julkisten palvelurakenteiden uudistuessa kansalaissektorin, kansalaisyhteiskunnan, merkitys tulee kasvamaan osana hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Kansalaisyhteiskuntaa kohtaan on viime vuosina herännyt uusi kiinnostus. Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa kaikkea sellaista ihmisten yhteistoimintaa, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja jonka tavoitteena ei ole tuottaa voittoa. Kansalaisyhteiskunnan ydintä ovat Suomessa tuhannet yhdistykset ja seurat, joita toimii uskonnon, kulttuurin, liikunnan, urheilun, nuorisotyön, sosiaalisen auttamisen, eläkeläistoiminnan, harrastusten, ay-toiminnan sekä poliittisen toiminnan aloilla.

Kiinnostukseen lienee monia syitä. Yksi syy on nähtävästi se, että kansalaisyhteiskunta on keskeisin ihmisten keskinäisen luottamuksen ja sosiaalisen pääoman generaattori. Se on nostanut vapaaehtoisen yhdistys-, harrastus-, osuus- ja opintotoiminnan uuteen arvoon. Vahva sosiaalinen pääoma on keskeinen yhteiskunnan terveyden mittari ja luo pohjaa myös talouden ja valtion toiminnalle.

Yksi tällainen kansansivistystyön piiriin kuuluva kansanliike on nuorisoseuraliike. Nuorisoseurat ovat olleet hengen jättiläisiä, joissa on annettu nuorille ohjeita elämän varrella, mutta samalla tuettu ja kehitetty kulttuuria ja kotiseututyötä. Yli 120 vuotta kestäneen perinteen avulla on maaseudun kulttuurihistoriaa kerätty museoihin, perinnettä jatkettu sekä siirretty arvokasta perimätietoa tuleville sukupolville. Nuorisoseuratoiminta on arvokasta työtä, jolla parannetaan osaltaan nuorten elinoloja, edistetään nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksia, tarjotaan mielekästä vapaa-aikaa ja sosiaalisia kontakteja sekä rakennetaan uusia elämäntaitoja, luodaan pohjaa hyvään elämään ja kasvatetaan aikuisuuteen.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman mukaan 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunta on osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Sen arvoihin kuuluvat ihmisten yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, vastuu ympäristöstä ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Koulutuksella edistetään sivistyksellisiä oikeuksia ja aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia. Kulttuuripolitiikalla tuetaan kulttuuria ja taiteellista monimuotoisuutta, rikasta kulttuuriperintöä, kulttuurilaitoksia ja -palveluja sekä edellytyksiä luovaan työhön.

Tähän strategiaan, tähän toiminta-ajatukseen, perustuen vuoden 2004 talousarviossa opetusministeriön eli budjetin 29. pääluokka on 6 054 miljoonaa euroa eli 175 miljoonaa euroa suurempi kuin kuluvana vuonna 2003. Tässä pääluokassa on nuorisotyön osuus 31 miljoonaa euroa eli 8 miljoonaa euroa suurempi kuin kuluvana vuonna. Koulutus on, arvoisa puhemies, osaltaan investointi, joka lisää talouskasvua, tehostaa tuottavuutta sekä vähentää sosiaalista eriarvoisuutta. Moniin muihin investointeihin verrattuna koulutus vaatii tekijöiltään kärsivällisyyttä sekä näkemystä ja luottamusta pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin hoidetun tai laiminlyödyn koulutuksen tulokset ovat arvioitavissa vasta vuosien, jopa vuosikymmenien kuluttua. Hyvällä ja riittävällä koulutuksella luodaan nuorille tulevaisuus, kivijalka tulevaa elämää varten.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat nämä koulutuspolitiikan ammattilaiset käyttäneet niin hyviä puheenvuoroja, etten puutu hirveän paljon siihen. Totean vaan, että tässä on menty opiskelijoiden toimeentulon osalta vähän eteenpäin, on myönteinen seikka, koska kuitenkin lähes joka päivä tulee tuolla, kun liikkuu, eteen nämä toiveet ja näkemykset siitä, miten ainakin köyhempien perheiden lapset pärjäävät tuolla ja voivat käydä koulua tasavertaisesti niin kuin muutkin ihmiset.

Yksi asia, joka täällä ei ole tullut esille yhdessäkään puheessa: Voisi lähteä vaikka siitä johdatuksesta, että tuolla maa- ja metsätalouspääluokan kohdalla yleensä pidetään kuttupuhe. Uudet edustajat eivät varmaan ole kuulleet, mutta varmaan tulevat kuulemaan kuttupuheenkin täällä todennäköisesti.

Opetustoimen osalta tässä on perinteeksi kanssa muodostunut, että oopperasta pitää jotain mainita, koska jotenkin sellainen korkeakulttuuri ei ole tullut täällä näkyviin hirveän paljon. Kun katsoo täältä talousarvion sivua 249 — ja sitten luin tuota mietintöäkin, mikä tuossa pöydällä on, mietinnössähän ei lue siitä sinällään mitään — nämä summat, mitä täällä Suomen Kansallisoopperan Säätiölle myönnetään, ovat valtavan isoja. Täällä on 29 225 000 euroa. Jos vertaa johonkin, vaikka mihin hyvänsä menoihin ja niihin toiveisiin, lisäyksiin, mitä sosiaalipuolella on toivottu, tällä kattaisi aika monta reikää. Sen takia minusta tämä ei ole sinällään vähäinen asia.

Toinen juttu: Kansallisteatterin peruskorjauksiin esitetään 3 700 000 euroa. Tämä tietysti antaa työllisyyttä. Siellähän tehdään korjauksia ja restauroidaan vähän hienompaan kuntoon, että parketit sitten kestävät keppaloida siellä korkeat lasit käsissä esitysten välissä.

Jos ajattelee tätä siltä kantilta, ketä Kansallisooppera palvelee, niin tämähän noin pääsääntöisesti on tämmöinen suhteellisesti hyvin toimeentulevien laitos taikka tämmöinen näytöspaikka, jossa, joku täällä kuvasi, nautitaan tämmöisistä esityksistä.

Itse en tätä korkeata kulttuuria hirveän paljon ole koskaan ymmärtänyt. Minulla tulee siellä aina niskat kipeäksi, kun pitää tuijottaa sinne ylös palkkiin, jossa teksti kiertää, jossa selitetään, mitähän nämä mahtavat tässä esittääkään ja mihin tässä juonessa pyritään. Sen takia minä näen, että tämän pitäisi olla samalla tavalla kuin monissa muissa asioissa: Täällähän puhutaan usein kustannusvastaavuudesta eli pyritään maksattamaan ihmisillä se kustannus, mikä syntyy näistä eri toimintojen ylläpitämisistä. Minusta Kansallisooppera on juuri sen tyyppinen. (Ed. Katainen: Sittenkö sinne köyhät pääsee!) Pannaan lippujen hinnat semmoisiksi, että ovat lähempänä totuutta, eikä kompensoida veronmaksajien varoilla niin paljon kuin tällä hetkellä. Tarkkaa hintaa en tiedä, mutta se on yllättävän iso. Jossakin lehdessä oli se yhtä lippua kohti tuleva tuki, ja se tuntui aika hurjalta.

Joku on minua ojentanut aikaisempina vuosina oopperapuheiden osalta, jotta tämä on muka näyteikkuna, jotta olisihan se nolo homma, jos meillä ei Suomessa tämmöistä kansallisoopperaa olisi. Kun ulkolaiset tulevat tänne, voidaan näyttää, miten komeat ovat kulissit, vaikka muuten olisi millaista siellä nurkan takana tai maaseudulla kauempana Suomessa. Mutta meillehän tulee nyt eduskunnan lisärakennus, joka kuulemma on kanssa näyteikkuna. Aikoinaan siitäkin puhuttiin, että se on näyteikkuna, voidaan näyttää ulkomaisille, miten meillä on komea tämmöinen uusi pytinki tähän tehty parlamenttitalon yhteyteen ja hyvät tilat siellä. Vaihdetaan se nyt sillä tavalla, että sitä näytelläänkin näille ulkolaisille ja tämä tehdään kustannusvastaavaksi.

Toisaalta siinä vaiheessa kyllä semmoinen rupulisakki ei tälläydy niin sinne oopperaan, jotta parempiosaisten kerman on hyvä siellä olla kuuntelemassa näitä esityksiä. Tämä on niin kuin evästystä tulevaisuuteen, koska ei minulla tässä nyt tähän talousarvioon ole vähennysesitystä. Mutta toivon mukaan, kun on kuitenkin semmoinen hyvin maanläheinen punamultahallitus, joka ymmärtää tämän tyyppisiä ajatuksia, tehdään oikeasti sillä tavoin, jotta kellä on varaa maksaa, se maksaa, ja tässäkin oopperassa pannaan liput oikean tasoisiksi hinnaltaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela ei petä. Hän pitää aina tämän oopperaa ja korkeakulttuuria murjovan puheensa täällä tähän aikaan vuodesta.

Ed. Esa Lahtela, joka on suuri demokraatti — ainakin omasta mielestään — ei lainkaan ymmärrä sitä, kuinka demokraattinen tämä subventoitu oopperalaitos on: niilläkin, jotka katsovat lukeutuvansa työväenluokkaan taikka mihinkä tahansa sellaiseen luokkaan, jota ilmeisesti ed. Esa Lahtela äsken tarkoitti, on nykyisen tulotason vallitessa mahdollisuus kokea oopperan nautinnot. Sellaiseen kulttuurilaitokseen tämmöisellä huippukulttuurivaltiolla, joka on maapallon kilpailukykyisin ja kaikkien taloustilastojen kärkikolmikossa, on varaa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Heräsi kysymys kuunnellessa ed. Esa Lahtelan puhetta, mitkähän muut kulttuurin alan tai urheilualan toimintamuodot ovat semmoisia, jotka pitää saattaa kustannusvastaaviksi. Esimerkiksi jos Pohjois-Karjalassa oleva musiikkiopisto saatettaisiin kustannusvastaavaksi, niin voisi olla, että koko maakunnasta ei löytyisi kymmentä kahtakymmentä lasta tai nuorta enempää, joilla olisi varaa maksaa tämä kulttuuriharrastuksensa. Muuten viittaan kyllä ed. Pulliaisen analyysiin. Suomi saa valita, onko sillä kansallisooppera vai ei. Suomi saa valita, onko se sivistysmaa vai ei. Toistaiseksi olemme valinneet, että Suomi on sivistysmaa, jossa subventoidaan verovaroin myös kulttuurielämyksiä niille ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa kustannusvastaavia lipun hintoja.

Mielenkiinnolla jään odottamaan tämän maanläheisen hallituksen esitystä siitä, että oopperaliput todella saatetaan kustannusvastaavaksi. Oppositiopuolueen edustaja ei voi muuta kuin mielenkiinnolla odottaa.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kataiselle ensittäinkin voisi todeta, jotta musiikkiopisto on eri asia, (Ed. Pulliainen: Mikä ero siinä on?) se kuuluu tähän opetuspuoleen. Minusta lapsille pitää antaa mahdollisuus kyllä taitojaan kehittää. On eri asia, miten tuetaan jotain asiaa, niin kuin tässä tapauksessa, koska se on jostakin poissa. Ymmärrän, että Helsingin kaupunki tukee sen lisäksi onko se joku 15 prosenttia tästä; jos se on 30 miljoonaa euroa, niin sitten Helsingin kaupunki tukee siitä summasta vähintään 15 prosenttia lisää.

Kyse on siitä, jotta meillä ei ole varaa korottaa, ymmärsin, toimeentulotukea, joka on hyvin matala, meillä ei ole varaa nostaa työttömien peruspäivärahaa muuta kuin juuri se niukasti indeksikorotus. Kyllä minä näen, jotta ne ihmiset tarvitsevat paljon enemmän leipäänsä sitä rahaa kuin tämmöisiin huveihin, jotka on niin korkeata kulttuuria, ed. Pulliainen, että hyvin harvoin sinne tulee jätkä tai perusduunari, siivoja, ainakaan kauempaa maakunnista tänne Helsinkiin. Jotkut näistä Helsingin lähiöistä voivat tulla, mutta hyvin harva. Kyllä minä väitän, että se 95-prosenttisesti on tätä eliittiporukka, jolla olisi varaa kyllä maksaa enemmän lipuista mitä tänä päivänä.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta sen, etten ole mikään suuri oopperan ystävä, mutta ymmärrän myös sen, että on kerta kaikkiaan niin, että meillä nyt vaan on oltava se ooppera ja kuuluu meidän tehtäviimme tukea tämän tyylistä toimintaa. En näkisi kylläkään, että se olisi joltakin pois. Ihminen tarvitsee leipää ja niitä sirkushuvejakin mielensä kehittämiseen.

Opetusministeriön hallinnonalalla painopisteenä on 2004 koulutuksellisen ja kulttuurisen tasa-arvon turvaaminen. Koulutus ja kulttuuri muodostavat kokonaisuutena sivistyksen korostamisen. Puhumme usein elinikäisestä oppimisesta. Tuo ajattelu näkyy tässä budjetissa. Opintojen loppuunsaattamisen, lisäkoulutuksen sekä vapaaehtoisen itsensä kehittämisen tulee olla jatkossakin sivistysvaltion toiminnan kulmakiviä. Tästä toiminnasta ministerit Haatainen ja Karpela ovat itse hyviä esimerkkejä.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus opiskeluun lähellä kotiseutua, ja sitten opintojen jälkeen useasti halutaan työelämään juuri sinne omalle kotiseudulle. Vaasan yliopistokeskuksen kehittämiseen ja diplomi-insinöörien jatkokoulutukseen tuleekin satsata varoja. Se tukee omalta osaltaan alueellista tasapainoa.

Sivistystarjontaan kuuluvat myös muut yhteiskunnan palvelut, kuten kirjasto ja taiteellisten elämysten saaminen esimerkiksi alueellisten maakuntakaupungeissa sijaitsevien teattereiden kautta.

Kirjastojen tulee kuulua valtionosuuksien piiriin jatkossa, ja tähtäimessä on vuoteen 2012 mennessä siirtyminen kokonaan valtionosuuksien piiriin. Tämä on omiaan helpottamaan liikunta-asioiden hoitoa veikkausvoittovarojen kautta. Kirjastostrategia 2010 linjaa kirjastojen kattavuuden, laadun ja tietopalvelujen takaamisen läpi Suomen ja monenlaisten käyttäjien tarpeet. Veikkausvoittovarojen käyttö kuuluukin juuri tieteen, taiteen, nuorison ja liikunnan toimintaedellytysten parantamiseen. Se on varteenotettava lisä tässä kasvatustyössä.

On hyvä, että jatkossa selvitetään mahdollisuudet huomioida kulttuuritoimen rahoituslain niin sanottu indeksipykälä, teattereiden toimintamenoista kun menee 75 prosenttia työehtosopimusten mukaisiin palkkamenoihin. Alueelliset teatterit ovat tärkeitä kulttuuritarjoajia ja tarjoavat monelle sen aivan ensimmäisen kosketuksen taiteeseen ja erityisesti näyttämötaiteeseen hyvien harrastajateatteriesitysten rinnalla.

Vain historiaa tuntemalla, vain juurensa tunnistamalla, voi rakentaa jotakin pysyvää. Museokeskushankkeella Keski-Pohjanmaalla tuetaan uudella tavalla alueiden museoiden yhteistyötä sekä kulttuurista tiedonvaihtoa. Opiskelu- ja kulttuuritarjonta kuuluu meille kaikille. On oleellista, että vammaisten elämää ja mahdollisuuksia opiskelussa helpotetaan. Lehtimäen opisto on erityiskansanopisto, joka jatkuvasti kamppailee taloudellisten toimintaedellytystensä kanssa. Opiskelupaikka on kallis, ja siksi on kannatettavaa tukea porrastettua yksikköhintaa tässä erityisten koulutustehtävien perusteella. Tulevina vuosina onkin selvitettävä tämän tyyppisten erityisopistojen kokonaisrahoitus ja taloudellisten resurssien pitkäjänteisyys.

Arvoisa puhemies! Varojen hiipuessa kuntien kassasta on vapaaehtoistyön merkitys kulttuuritoimen osalta oleellista. Nuoret ja kaikki muutkin harrastavat kyllä, jos jonkinlaisia toimintaedellytyksiä on. Toisin sanoen ohjaajia ja vetäjiä tarvitaan eniten. Sivistystyötä on syytä arvostaa myös taloudellisesti, ja mielestäni tämä suuntaus näkyy tässä talousarvioesityksessä. Opetus ja kulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia. Halu sivistyä lähtee kuitenkin lopulta meistä ihmisistä itsestään.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on jo useasti todettu, on tässä opetusministeriön pääluokassa paljonkin myönteisiä asioita ja hallitus on tehnyt hyvää työtä samoin kuin asianomaiset ministerit. (Ed. Ala-Nissilä: Ja eduskunta!)

Kuten koko hallitusohjelmassa näkyy myös opetusministeriön osalta se, että lapset ja nuoret ovat painopistealueena. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tukeminen on yksi esimerkki tästä. Se on erittäin hyvä kädenojennus lapsiperheille ja edesauttaa turvallisen lapsuuden mahdollistamista ja luo tietenkin myös tasa-arvoa lapsiperheiden kesken, sillä tällä hetkellähän aamu- ja iltapäivätoiminta on järjestetty eri puolilla maata varsin vaihtelevasti. Kuten tiedämme, tämä aamu- ja iltapäivätoiminta ei tietenkään vielä näillä päätöksillä ole täysin kunnossa, vaan on ilman muuta selvää, että uuden lainkin voimaan tullessa on sen vaikutuksia syytä seurata.

Toinen lasten ja nuorten näkökulmasta myönteinen asia on se, että nuorisotyön määrärahat kasvavat. Veikkauksen voitonjakolain voimaan tullessa nuoriso saa merkittävän lisäpanoksen, kun muun muassa nuorison kansalaistoimintaa tuetaan ja työpajatoiminta vakinaistetaan, puhumattakaan siitä, että taiteen ja kulttuurin rahoitus lisääntyy.

On hyvä, että myöskin opiskelijat saavat tässä budjettiesityksessä lisää rahaa, ja siitähän tietenkin kiitos kuuluu valtiovarainvaliokunnalle ateriatuen muodossa. Mutta on selvää, että opintotuen osalta, vaikka myönteistä tulee, ne suurimmat odotukset kohdistuvat sitten ensi vuoteen. Paine uudistaa opintotukea on kasvanut useasta eri syystä, ja on selvää, että hallitusta piiskaa tietenkin tarve saada erityisesti korkeakouluopiskelijat valmistumaan nykyistä nopeammin ja nuorempina, koska Suomessahan ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan keskimäärin melko iäkkäänä, 27-vuotiaana, ja ammattikorkeakoulututkinto 25-vuotiaana ja nämä luvut ovat kansainvälisissä vertailuissa melko korkeita. Näin lyhyillä työurilla emme pysty rahoittamaan jatkossa hyvinvointipalveluita, kun työikäinen väestö vähenee seuraavan 20 vuoden kuluessa lähes 350 000 hengellä ja samaan aikaan yli 65-vuotiaiden määrä puolestaan kasvaa 450 000:lla. Opintotukeen tarvitaan siis välttämättä nopeaan valmistumiseen kannustavia elementtejä.

Toinen ongelma on se, ettei opintotukeen kuuluvaa opintolainaa koeta kiinteäksi osaksi opintotukea. Opiskelijoista vain 40 prosenttia turvautuu siihen. Lainanotto tukisi kuitenkin monessa tapauksessa nopeaa valmistumista ja olisi opiskelijan kannalta järkevämpää kuin opintojen pitkittäminen työssäkäynnin vuoksi. Opiskelu on investointi tulevaisuuteen, ja se olisi kaikkien syytä muistaa.

Kolmanneksi, opintotukijärjestelmässä on myös useita rakenteellisia epäkohtia. Esimerkiksi asumislisän laskennassa huomioon otettava vuokran määrä eli tuo vuokrakatto on tällä hetkellä aivan liian matala. Vuokrat ovat nousseet kymmenen viime vuoden aikana 60 prosenttia, ilman että asumislisää on korotettu yhtään. Tämän lisäksi korjattavaa on myöskin ammattikoulu- ja lukioikäisten opiskelijoiden opintotuessa, samoin alle 20-vuotiaiden opintotuen puutteisiin olisikin kyllä syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Kiistaton on kieltämättä se tosiasia, ettei opintotukea ole korotettu moneen vuoteen vuoden 92 Ahon hallituksen tekemän opintotukiuudistuksen jälkeen, joka oli erinomainen uudistus. Silloin kertaheitolla muutettiin opintotuen rakennetta lainapainotteisesta opintorahapainotteiseen suuntaan, ja se oli hieno saavutus niitten vaikeuksien ja ongelmien keskellä, joiden parissa Ahon hallitus joutui työtään tekemään. Mutta tuon uudistuksen jälkeen opintorahaa on leikattu, ja kun myöskin se, että elinkustannukset ovat nousseet, on nipistänyt tuesta sen jälkeenkin jopa tuon 12 prosenttia, niin kukaan ei haluakaan kiistää sitä, etteikö opintorahassa olisi selkeitä korotuspaineita.

Vastauksia tähän opintotuen kehittämisen problematiikkaan on sitten osaltaan tuonut selvitysmies Eero Kurri, jonka työn tulokset muutama viikko sitten julkaistiin, ja hallitus niitä siten alkaa jatkotyöstää. Kun otetaan huomioon se, ettei hallitusohjelmassa osoiteta opiskelijoiden toimeentuloon yhtään varsinaista lisärahaa, voi tätä esitystä pitää kyllä hyvänä pohjana jatkotyöstämiselle. Yliviritetyt toiveet opintorahan jälkeenjääneisyyden kertaheitolla korjaamisesta on nyt valitettavasti unohdettava. Meillä ei kuitenkaan budjetissa löydy aivan sellaisia rahasummia, eikä myöskään ole sellaista tarvetta niin isoon kokonaisremonttiin ja järjestelmän rukkaamiseen kuin oli tuolloin 92, vaan tämä järjestelmä toimii hyvänä pohjana ja tarvitaan sen osittaista korjaamista.

Tuossa Kurrin esityksessä nämä kannustimet lainanottoon vaikuttavat järkeviltä, samoin kuin ilman muuta vuokrakaton korotusesitys ja myöskin se, että alle 20-vuotiaiden opintotukeen eli ammattikoulu- ja lukioikäisten nuorten opintorahan saantiin vaikuttavan opiskelijoiden vanhempien verotettavien vuositulojen rajan korottamiseen kiinnitetään huomiota. Tuo tulorajahan on ollut sama viimeiset kymmenen vuotta, joten voi sanoa, että on sen osalta aikakin. Sitten näitä pitkän tähtäimen tavoitteitahan asetetaan nimenomaan toisen asteen 17-vuotiaiden ikäluokan ja alle 20-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien opiskelijoiden opintorahan määrän nostamiselle, ja tavoitteena on, että ne nostettaisiin lapsilisäetuuden tasolle. Onkin selvää, että näissä ikäluokissa opintorahan määrää suhteessa lainaan onkin syytä lisätä, sillä valtiolle maksettavaksi koituneet takausvastuut ovat erityisesti tässä ryhmässä kasvaneet paljon.

Kurri ei esitä, mutta itse haluaisin kyllä tähän keskusteluun tuoda myöskin sen lisän tällaiseksi pitkän tähtäimen tavoitteeksi, että niin kuin monessa muussakin etuudessa on siten, että ne on sidottu indeksiin, niin myöskin opintorahan osalta pitäisi jatkossa pitkän tähtäimen tavoitteena harkita sitä, että sekin olisi indeksisidonnainen etuus, jolloin ei tarvitsisi joka vuosi aina silloin tällöin käydä sitä keskustelua, mikä sen opintorahan taso on. Nyt kun Kurrin työryhmän työn pohjalta tätä jatkotyöstämistä tehdään, niin on syytä myöskin harkita tällaisia elementtejä.

On ilman muuta selvää, että se ei ole pelkästään tämä opintotuki, joka kannustaa opiskelijoita valmistumaan nopeasti, vaan kyllä yhtä tärkeää on, kuten tiedämme, panostaa opintojenohjaukseen, tutkintorakenteen ja opintosuunnitelmien kehittämiseen sekä opiskelijavalintojen uudistamiseen. Opintoaikojen tavoiteajassa suorittamisen toimenpideohjelma onkin syytä työstää huolella.

Arvoisa puhemies! Vielä muutamaan yksityiskohtaan lyhyesti.

Olen myöskin kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä on hyvin lämpimästi yli puoluerajojen puhuttu perusopetuksen puolesta. On erinomainen asia, että valiokunta kiinnittää ihan oikein huomiota siihen, että kuntien asukaslukupohjaisen valtionosuuden leikkausten purkaminen on välttämätöntä nimenomaan perusopetuksen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Suomi on menestynyt erittäin hyvin kansainvälisissä tutkimuksissa, muun muassa Oecd-maiden välillä tehdyssä Pisa-tutkimuksessa, mutta tällaiset tutkimustulokset ja tämä hyvä maine on helposti menetetty, ellemme pidä kiinni laadukkaasta perusopetuksesta. Viime vuosina keskustelussa on kyllä hyvin paljon saanut huomiota se, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen pitää panostaa ja se on Suomen kannalta hyvä asia, mutta vähemmälle on jäänyt tämä perusopetukseen huomion kiinnittäminen.

Toinen yksityiskohta on tämä ammatillinen aikuiskoulutus. Opetusministeriötä ja hallitusta on todellakin syytä kannustaa toteuttamaan parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten mukaista kehittämispolitiikkaa. Siinä on aineksia todella hyvälle politiikalle.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen täällä jo toistamiseen, mutta saanen anteeksi, kun edellisen kerran puheenvuoroni päättyi kovaan yskään. Nyt minulla on kani kaulassa, ja jos pääsisin sitten, puhemies, loppuun.

Ihan lyhyesti muutamaan asiaan. Täällä on esimerkiksi ed. Saarinen kovasti kehunut hallituksen esitystä ja lähinnä sitä valtiovarainvaliokunnan pontta veikkausvoittovarojen jakosuhdelaista, joka tarkoittaa sitä, että nopeutetussa aikataulussa siirrytään päiväjärjestykseen eli Veikkauksen voittovarat jaetaan täysipainoisesti edunsaajille ja kirjastojen määrärahat, ihan oikeutetut, valtion budjetista. Minä olin myöskin todella iloinen siitä, että meillä sivistys- ja tiedejaostossa oli tämä ponsi. Se alkuperäinen ponsi, millä lähdettiin neuvottelemaan hallituspuolueitten välillä, oli se, että tämän vaalikauden aikana kirjastojen määrärahat siirretään valtion budjettiin. Mutta se vesittyi, se vesittyi aika tavalla, ja siitä olen pettynyt. Sehän vesittyi niin, että "mahdollisimman pian", hyvin epämääräiseen, mikä tietysti harmittaa, koska aika paljon aikoinaan sivistysvaliokunnassa ja näinä monena vuonna sivistys- ja tiedejaostossa olemme todella siirtäneet budjettivaroin rahoitettavaksi näitä kirjastojen valtionosuuksia. Sitten se väljyys on aina jaettu jakosuhdelain mukaan, ja aika paljon silloin on saanut muun muassa nuorten liikunta Nuori Suomi -projektin kautta ja lähiliikuntapalvelujen rakentaminen ja monet muut hyvät asiat. Tänä vuonnahan emme tämmöistä siirtoa tehneet, että siinä mielessä tämä on vähän huonompi tilanne kuin viime vuonna. Mutta periaatteessa kannatan ja olen iloinen, että edes tämmöinen ponsi sinne on saatu. Totta kai se on selvää, että ensi vuonna kulttuuripuolelle ja liikuntapuolelle ministeri Karpela saa todella paljon enemmän rahaa johtuen juuri tästä, kun jakosuhdelaki astuu voimaan ensi vuoden alussa, mikä on tietysti hyvä asia.

Sitten yhteen toiseen asiaan, joka on lainsäädäntöasia. Se tarkoittaa sitä, että eduskunta on säätänyt huonon lain, ja se on ammattikorkeakoululaki ja siinä se kohta, että opiskelija saa ilmoitukseensa vedoten olla kaksi vuotta pois opiskelusta. Sehän on aiheuttanut nyt sitten, kun se laki on ollut voimassa kohta kaksi vuotta, että ammattikorkeakoulujen tulopohja ei ole ennustettavissa, mikä on aiheuttanut kohtuuttomia haittoja ammattikorkeakoulujen rahoituksen suunnittelussa. Todella oli hyvä asia, että esityksestäni myöskin tänne tekstiin otettiin tämmöinen kohta sivistys- ja tiedejaostossa, jonka sitten valtiovarainvaliokuntakin hyväksyi, että tähän lakiin pitää palata ja se täytyy muuttaa järkevämpään suuntaan. Toivottavasti hallitus sitten niin tekee.

Yksi tärkeä asia oli myöskin esillä, ja se on siellä tekstissä hyvin voimakkaasti sanottu, ja se on kesäyliopistojen asema. Kesäyliopistothan antavat hyvin tärkeää avointa korkeakouluopetusta, mutta niiltä puuttuu oma yksikköhinta ja ne ovat siinä piirissä, millä kansalaisopistojen yksikköhintoja lasketaan, eli ovat väärässä seurassa, jos näin sanoo. Se ei riitä kattamaan kuluja. Tiedän, että opetusministeriössä on asian eteen tehty paljon työtä, mutta se työ ei ole päässyt vielä maaliinsa. Kun sitä on nyt kolme vuotta tehty, olisin tietysti toivonut, että tässä budjetissa olisimme jo voineet lausua, että tämmöinen on tulossa, mutta toivon mukaan se pääsee maaliin.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi ja pieni asia, ja se on se, että Karjalan Liitto saa avustusta valtion budjetista. Me olemme sivistys- ja tiedejaostossa, ja valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt tämän esityksen, jo kolmena peräkkäisenä vuotena lisänneet Karjalan Liiton avustusta sen tähden, että Karjalan Liitto pitää Viipuri-keskusta siellä Viipurissa. Sehän on tämmöinen kulttuuri-instituutin tapainen, jota ei sinänsä ole vakinaistettu vielä kulttuuri-instituuttien piiriin. Nyt se on sitten jäänyt ilman sitä rahaa, ja tulen todella esittämään täällä yksityiskohtaisessa käsittelyssä 65 000:ta euroa niin kuin viime vuonnakin tähän tarkoitukseen ja toivottavasti saan kannatusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tavallaan täytyy olla vähän pahoillaan siitä, että arvoisat ministerit lähtivät virkistystauolle, sen takia että perinteisesti esitän vallitsevasta koulutusmallista, nimenomaan korkeakoulutusmallista, poikkeavan näkemyksen. Kuitenkin täytyy tietysti todeta se, että jos demokraattisessa järjestelmässä eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus tekee asiaankuuluvia päätöksiä eduskunnan siunauksella, niin ei siinä mitään pulisemista ole, mutta siitä huolimatta voi esittää myös vaihtoehtoisia näkemyksiä.

Sinä aikana, mitä olen ollut korkeakoulumaailmassa töissä, yli 40 vuotta, on tapahtunut hyvin merkittävä muutos. Se on kuulunut tänä päivänä täällä salissa ihan viimeksi kuulluissakin puheenvuoroissa. Kaikki puhuvat vain nopeasti valmistumisesta, niin nopeasti kuin vain nopeasti voi valmistua. 60-luvulla, 70-luvulla vielä, puhuttiin erikoisesti siitä, että koulunkäynnin, opiskelun, tarkoitus on valmentautua elämään, että siellä pärjäisi mahdollisimman hyvin. Tämä vanha vaatimus tulee aivan erikoiseen arvoon tänä päivänä sen takia, että kun verrataan tilannetta 50-luvulle, niin se, mikä on oikeaa tietoa, käyttökelpoista tietoa, tieteellisesti pätevää tietoa, se on muuttunut aivan radikaalisti.

Niillä tiedoilla, joilla 50-luvulla saattoi suorittaa yliopistossa maisterintutkinnon ja muita tutkintoja, ei tänä päivänä pärjäisi ollenkaan. Toisin sanoen niillä maistereilla ja muilla, jotka silloin valmistautuivat ja ovat nyt työelämäänsä lopettelemassa, on täytynyt olla kyky, taito, harrastus täydentää tietojaan niin, että he tässä ajassa pärjäävät. Jos ajatellaan tästä eteenpäin, tämä tarve vielä muuttuu aivan toisella tavalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että työelämän ajaksi pitää henkisesti ja perusvalmiuksilta varautua kahteen kolmeen eri työtehtävään, jotka saattavat olla toisistaan aivan radikaalisti poikkeavia. Mitä tämä sitten merkitsee? Se merkitsee käytännössä sitä, että se olennainen asia, mikä sieltä oppilaitoksesta on saatavissa, hankittavissa, sen täytyy olla kyky tehdä oikeita kysymyksiä, kun vastaukset, oikeat vastaukset muuttuvat ajassa kiihtyvää vauhtia.

Arvoisa puhemies! Mitä tämä sitten merkitsee? Tämä merkitsee sitä, että jos opetus pystytään rakentamaan sellaiseksi, että se jo sinänsä luo ihmiseen, opiskelijaan, kykyä tehdä oikeita kysymyksiä, niin silloin ministeri Karpelan täällä toistuvasti mainitsema motivaatio-ongelma tulee myöskin ratkaistuksi siinä asiassa sisässään. Siinä ei tarvitse erikoista motivaatiotarjontaa, motivaatioiden etsintätarjontaa. Mitä taas tästä seuraa? Tästä seuraa se, että tiedeyliopistojen merkitys entisestään vain kasvaa paitsi tiedon hankinnassa, siis sinnehän kuuluu opetus ja tutkimus, myöskin sen tiedon jalostamisessa siihen muotoon, että niillä opettajilla, jotka eri oppilaitoksissa ovat ja toimivat, on mahdollisimman hyvät valmiudet. Tästä taas seuraa se, että nykyisestä systeemistä poiketen pitäisi palata vanhaan järjestelmään, että varsinaiset professorit antavat sen perustavaa laatua olevan perusvalmiusopetuksen opiskelijoille, jotta heillä olisi mahdollisimman hyvät ja vankat taidot. Mikä tässä on idea? Tässä idea on se, että on opettajana sellainen henkilö, jolla on niin hyvät, laajat, perustavaa laatua olevat tiedot, että hän pystyy osoittamaan opetuksessaan, millä tavalla se oikea kysymys tehdään. Tähän nykyisessä yliopistolaitoksessa ei ole taloudellisia edellytyksiä, ja siksi se keskustelu Senaatti-kiinteistöistä, jota täällä on käyty äskettäin ja jonka arvoisat ministerit lupasivat käytävän vielä uudestaan taas helmikuussa, on aivan perustavaa laatua olevasta merkityksestä. Korkeakoulujen kehittämislaki, onko se nyt sen 3 §, täytyy saada sellaiseen muotoon, että tämän laatuinen keskustelu, korkeakoulupoliittinen keskustelu, häipyy ikuisuuteen. Sitä ei voida enää ajatella, että tällä tasolla käydään näin tärkeää keskustelua.

Sitten vielä, kun ed. Esa Lahtela kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan, palaan tähän ooppera-asiaan, mutta vähän toisessa katsannossa.

Arvoisa puhemies! Palaan siihen ikään kuin täydentäen vastauspuheenvuoroani toteamalla, että kun ed. Esa Lahtela on ollut aivan oikein huolissaan siitä, että me pärjäämme täällä globaalissa kilpailuyhteisössä, niin silloin tietysti aivan perustavaa laatua oleva asia on se, että huippuosaajat viihtyvät täällä Suomessa. Siinä on semmoinen kiusallinen yksityiskohta, ed. Esa Lahtela, se, että yleensä näillä huippuosaajilla on korkeakulttuurin tarpeitten tyydyttämiseen korkea tavoitetaso. Sillä tavalla tämä ooppera voi olla valtavan hyvä sijoitus, niin kuin ovat kaupunginorkesterit eri puolilla Suomea, hyvät teatterit jnp. Siis, ed. Esa Lahtela, tällä tavalla se investointi, mikä tehdään tämmöiseen korkeakulttuuriin, itse asiassa on erittäin hyötytavoitteista toimintaa, tietysti samalla, kun sillä on suuri itseisarvoinen merkitys.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti ed. Pulliaisen ajatuksissa siltä osin voi olla vähän perää, mutta kyllä siinä hukkuu aika paljon rahaa myös sokeasti. Kävin tuossa juuri tarkistamassa, kun vahingossa lehden palstalla sattui silmiini oopperan lukuja. Siellä käy vuosittain 270 000 ihmistä. Kun kävin laskemaan, mitä siihen satsataan valtion budjetista suoraan, niin se tarkoittaa yli 100:aa euroa nuppia kohti, siis lippua kohti. Voi kysyä, eikö se ole aika kova juttu. Siitä voisi 270 000 köyhälle antaa vaikka joululahjaksi sen reilut 100 euroa.

Sitten toisaalta voisi niinkinpäin kysyä, eivätkö nämä korkeat osaajat, koska he ovat yleensä näillä hyvin tuottavilla aloilla töissä ... Luulen sillä tavalla, että työnantajilla voisi olla varaa jopa kustantaa se oopperalippu, jos nämä katsovat tarpeelliseksi, eli se kuuluisi luontaisesti työnantajan vastuuseen, koska mehän tarvitsemme korkeita osaajia, eikä sokeasti käyttää rahaa summittaisesti, niin kuin se nyt tapahtuu.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen todella ihan oikeutetusti kantoi huolta, niin kuin täällä tänään monta kertaa, siitä, että yliopistojen perusrahoituksesta vuokratulot todella leikkaavat ison osan. Minä juuri katsoin eilen yhtä tilastoa, mitä tämä tarkoittaa silloin, kun Senaatti-kiinteistöjen laki on täysimääräisesti voimassa. Vuosien 2005—2007 aikana yliopistojen perusrahoituksesta lohkaistaan 23,5 miljoonaa euroa, minkä jälkeen yliopiston kehittämiseen jää noin 20 miljoonaa euroa eli puolet vähemmän. Tämä on ihan todellinen asia. Sitten, jos me muutamme yliopistojen ja korkeakoulujen kehittämislakia niin, että eduskunta antaa lisää rahaa yliopistojen perustehtävään, perusopetukseen, niin on sekin ihan järjetöntä. Tämä on ainoa tie, että Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitetta lasketaan todella yliopistojen ja valtion taidelaitosten vuokrissa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korkeakulttuurilla ja kulttuurilla yleensä on erittäin tärkeä merkitys yhteiskunnan kehittämisessä niin meillä kuin muualla maailmassa. Se pitää aina muistaa ja on kyllä hyvin muistettukin. Tätä taustaa vasten esimerkiksi juuri parhaillaan, kun keskustellaan Helsinkiin rakennettavasta musiikkitalosta, josta maamme hallitus on tehnyt periaatepäätöksen, että valtiovalta tulee osallistumaan puolella sen kustannuksiin, se on sinänsä ihan ajateltavissa oleva asia, mutta samassa yhteydessä pitäisi tehdä kyllä maan kattava periaateratkaisu siitä, että maakuntia kohdellaan samalla tavalla. Esimerkiksi olisi kohtuullista, että samalla, kun päätetään Helsingin suuresta kohteesta eli musiikkitalosta, päätetään myöskin Jyväskylään tulevasta musiikki- ja taidekeskuksesta, jotta maakuntien suhteen toimittaisiin tasapuolisesti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Esa Lahtelalle vielä: Jos ajatellaan, kuinka paljon Suomen valtio on saanut Nokia-miljonäärien optioista verotuloja, niin niillä verotuloilla on maksettu oopperahommat moneen kertaan. Ei oikeastaan enempää tarvitse ed. Esa Lahtelalle, koska hänhän ei anna periksi, paitsi nyt ihan pikkuisen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani ensin kommentoida tätä oopperakeskustelua, ja täytyy kyllä sanoa, että minun näkemykseni ovat lähempänä ed. Lahtelan kuin ed. Pulliaisen näkemyksiä, vaikka en täysin yhdykään siihen näkemykseen, mitä ed. Lahtela esitti. Kyllähän se täytyy sanoa, että jos Suomen liikunnan ja urheilun kaikki jäsenjärjestöt yhdessä saavat valtionapua vuosittain vähemmän kuin ooppera yksinään, niin kyllä aika kohtuuton on se rahamäärä, mitä sinne menee. En nyt usko, että Nokia on Nokia pelkästään oopperan ansiosta, kuten täällä ed. Pulliainen sanoi. Mutta koska en tämän asian takia pyytänyt varsinaisesti puheenvuoroa, niin menen tähän varsinaiseen asiaan, jonka näen vieläkin tärkeämmäksi.

Budjetin yhteydessä tehdään merkittäviä arvovalintoja ja nämä arvovalinnat todellisuudessa tehdään nimenomaan sen suhteen, mihin hallitus ja sitten myöhemmin eduskunta myöntää lisää rahaa entiseen budjettiin nähden. Kokoomuksen vastalauseessa on vaadittu lisää rahaa perusopetukseen ja opiskelijoiden asumislisään. Valitettavasti näitä määrärahaesityksiä ei ole hallituksen esityksessä hyväksytty, ja se käytännössä merkitsee heikennyksiä. Se merkitsee opiskelijoille heikennyksiä, koska vuokrat kohoavat, mutta vuokratuet eivät kohoa. Perusopetuksen puolella se taas merkitsee sitä, että kustannustason nousua ei korvata täysimääräisesti vaan kouluissa joudutaan säästämään.

Mielestäni varsin perusteltua on kysyä, onko perusopetuksesta säästäminen todellakin oikea säästökohde, kun samaan aikaan hallitukselta kyllä riittää rahaa esimerkiksi aktiiviseen työvoimapolitiikkaan yli 100 miljoonalla eurolla lisää verrattuna siihen, mitä oli aikaisemmin, ja pelkästään 28 miljoonaa euroa lisää siihen, että kurssitetaan väkeä lisää, 5 500 uutta opiskelijaa otetaan työvoimapoliittiseen koulutukseen entisten 68 500 paikan lisäksi. Olen aivan varma siitä, että vaikka tämä aloituspaikkamäärä olisi pidetty entisellään, kaikki ne, joiden työllistymisen kannalta työvoimapoliittisella koulutuksella on merkitystä, olisivat sinne päässeet. Tämä näkemys perustuu sekä tilastotietoon näiden koulutusten tuloksellisuudesta että myöskin omakohtaisiin kokemuksiin. Tältä osin näen, että nämä rahat olisi voitu käyttää viisaammin. Siinä yksi erinomainen kohde olisi ollut nimenomaan tämä opiskelijoiden asumislisän korotus, josta olen kyllä todella pettynyt, että tämä ei ole tähän budjettiesitykseen sisältynyt. Toivottavasti edes jatkossa se tulee korjaantumaan.

Pääministeri on varsin moneen otteeseen vaatinut opintoaikojen nopeutumista. Olen periaatteessa hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Se on koko meidän kansantaloutemme kannalta järkevää ja edullista, mutta ihmettelen kyllä sitä, miten voidaan opiskelijoita vaatia opiskelemaan nykyistä nopeammin, jos ei olla valmiita parantamaan opintososiaalisia etuuksia ja tekemään mahdolliseksi kokopäivätoiminen opiskelu. Kun siihen saisi vielä vastauksen, sitten voitaisiin keskustelua jatkaa, ja minä luulen, että aika moni suomalainen opiskelijakin haluaisi tämän vastauksen pääministeriltä kuulla. Ei opiskelijoillekaan voi pelkkää keppiä antaa, kyllä täytyy antaa myöskin tunnustus siitä, että siellä opitaan tärkeitä taitoja, joista sitten on hyötyä koko tälle maalle.

Tosiaan toivonkin, että kun hallitus jatkossa tekee opintotukiratkaisuja — pelkään, että ne tulevat selvitysmiehen esitysten pohjalta — niissä ainakin sellainen asia huomioitaisiin, että selvitysmiehen esittämä lainamalli on sen tyyppinen, että kenenkään opiskelijan ei kannata lainaa ottaa, ja se ei tule todellisuudessa auttamaan sitä asiaa, vaan on pakko mennä sen tyyppiseen järjestelmään, mitä kokoomus on esittänyt, jolloin opiskelijat saavat enemmän vähentää siitä lainaosuudesta myöhemmin valmistuttuaan ja myöskin niin, että siinä ei ole tätä omavastuuosuutta. Muussa tilanteessa ollaan siinä, että tämä lainan ottaminen ei ole opiskelijalle järkevä vaihtoehto. Silloin se perustavoite, että voisi ikään kuin lainaa ottamalla opiskella kokopäivätoimisesti, jää saavuttamatta, ja opintoajat eivät tule lyhenemään. Tämä on se ketjureaktio, joka tästä tulee, ja valitettavasti sillä ei päästä siihen toivottuun tulokseen. Siis perustavoitteista olen samaa mieltä kuin pääministeri on täällä useaan otteeseen esittänyt.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt ed. Satonen sanoi sitten ääneen sen, mitä tässä olen yrittänyt kysellä kokoomukselta, että onko teillä ollut niin vaikeaa rahoittaa nämä teidän muutamat vaatimuksenne, että teidän on ollut pakko koskea sitten näihin työllistämisrahoihin. Nämä nyt todellakin ovat vain sellaisia rahoja, jotka esimerkiksi menevät muun muassa opintososiaalisista etuuksista siellä työvoimaministeriön puolella, arvoisa kokoomus. Sieltä te olette vähentämässä rahaa, samoin maahanmuuttajien kielikoulutuksesta, starttirahasta, yrittäjien kanssa yhteistyössä tehtävästä räätälöidystä koulutuksesta työttömille ihmisille. Samoin myös ikääntyvien vajaakuntoisten ihmisten eläkkeellepääsyä koskevat nämä rahat, mihin te esitätte 30 miljoonan euron leikkauksia. Minä olen sanonut täällä monessa puheenvuorossa, että en ymmärrä, miksi köyhä pitää pistää köyhää vastaan, kun näitä rahoja etsitään. Vielä toistan: Teillä oli silloin teidän oman hallitusohjelmanne paperi, mitä te esittelitte ennen vaaleja, mitä te toteuttaisitte, jos te menisitte hallitukseen. Siellä ei ollut senttiäkään opiskelijoille.

Arto Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko ed. Viitanen aivan täysin ymmärtänyt sen, mitä tuossa sanoin, mutta minä kyllä ensisijaisesti arvostelin henkilökohtaisesti tätä kurssittamista ja nimenomaan sitä, että 5 500 ihmistä lisätään sen järjestelmän piiriin ja se maksaa yksistään 28 miljoonaa euroa. Mitä tulee näihin muihin, mitä kokoomus on esittänyt, kysymys ei ole supistamisesta vaan siitä, että korotus tehdään vähäisempänä kuin hallitus on esittänyt. Siinähän on aika lailla eri asiasta silloin kyse. Asia tietysti voidaan nähdä monella tavalla, mutta väitän edelleen, että tämän saman rahan sijoittaminen esimerkiksi perusopetukseen olisi kokonaisuuden kannalta huomattavasti järkevämpää.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Viitaselle näyttää yksi kirje, joka on aika tuore, jossa kuuteen kertaan kurssitettu työtön sanoo, että hän ei enää jaksa mennä sinne kursseille, hän ei jaksa nyt käydä enää vuoden ja puolentoista vuoden koulutusta, hän on nyt niin kurssitettu eikä hän saa töitä. Totta kai se on selvää, että sehän on velvoite, jos ei muuten saa töitä. Toinen asia on sitten se, mitä vasemmistopuolueet ajavat, tukityöllistäminen. Se ei ole mikään todellinen työvoimapoliittinen toimenpide. Se on ehkä ensiapu yksi ja kaksi kertaa, mutta sitten kun ihminen tukityöllistetään todella hyvin monta kertaa, häneltä menee sellainen aloitekyky kokonaan hakeutua ihan oikeisiin töihin, joita olisi monellekin ollut tarjolla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tarkkaan kyllä katsonut tämän, kun on painottanut tätä budjettiaan, että me emme lisää velanottoa, niin kuin näköjään nykyinen hallitus lisää 40 miljoonaa euroa, (Puhemies koputtaa) joka on suuri summa rahaa, millä rahoitetaan sitten tämä budjetti. Me pyrimme kyllä järjestelmällisesti siihen, että me emme lisää, ja todella tämä on järkevä paketti, mitä työministeriön hallinnonalalta on esityksiä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Viitanen on jo tänä iltana useaan kertaan kysynyt, miksi meillä ei ollut vaaliohjelmassa näin ja näin, kun me puhumme täällä nyt näin ja näin, niin eikö ole mieluumminkin parempi toimia niin, että vaaliohjelmiin kirjoitetaan pikkuisen vähemmän ja toimitaan vähän enemmän, ettei käy sillä tavalla kuin keskustalle on nyt käymässä? Jos me muistamme viime vaalien ohjelman, mikä heillä oli, ja sen, mitä nyt tänä vuonna on sitten keskustapuolueen taholta hallituksessa tehty ja miten siellä on toimittu, niin on tehty juuri päinvastoin.

Työllistämiseen ja työttömyyteen sanoisin näin: Meidän linjammehan on se, että yhteiskunta pitäisi saada pyörimään oikein päin, että ihmiset olisivat töissä, maksaisivat veroja, sosiaalimenot pienenisivät, pyörät pyörisivät oikein päin, eikä niin, että kun ihmiset eivät pääse töihin, he saavat työttömyysrahoja ja toimeentulotukea jnp., mikä on sosiaalisesti aivan oikein, mutta heidän itsensäkin kannalta huono tilanne. Meidän linjamme on se, että me luomme kunnon tuottavia työpaikkoja ja saamme ihmiset töihin, elämään positiivisesti elämää.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä itsekin olen vähän naureskellut, että tässä minä olen kritisoinut koko päivän kokoomusta siitä, miksi ette luvanneet vaalien alla mutta lupaatte nyt. Mutta minun kritiikkini perustuukin juuri siihen olettamukseen, että te teitte vaalien alla todelliset karvat -paperin siinä suhteessa, että te ajattelitte, että se on teidän hallituspaperinne. Jos te olisitte hallituksessa olleet, pelottavaa on se, että tässä paperissa ei ollut mitään opiskelijoille.

Mitä tulee tähän työllistämisasiaan kaiken kaikkiaan, täällä juuri luin näitä työministeriön tekemiä tutkimuksia opiskelijapalautteesta erilaisista työvoimapoliittisista koulutuksista. Siinä on ihan hyvää palautetta nykyisin: 78 prosenttia työllistetyistä ja näistä toimenpiteiden piirissä olevista sanoi, että he saivat joko hyvää tai erinomaisen hyvää tästä kurssista itselleen. Näitähän on jatkuvasti kehitetty laadukkaammiksi ja paremmiksi, eivät ne ole enää samanlaisia kuin ne olivat silloin alkuaikoinaan. Mikäli minä en nyt ihan väärin muista, kun ed. Tulonen täällä tätä tukityöllistämistä niin kovasti kritisoi, kyllä minä muistaisin, että me olemme Tampereella tehneet jopa molempien (Puhemies koputtaa) allekirjoittamia valtuustoaloitteita siitä, että työllistäisimme enemmän vajaakuntoisia ihmisiä, niin että ei se minusta nyt ihan puppua tämäkään asia ole.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos en nyt aivan väärin muista, niin kokoomus on kyllä ollut hallituksessakin jonkun aikaa, aika hyvän aikaa, ja sieltä käsin olisi käsittääkseni ollut tilaisuus vaikuttaa näihin asioihin, mutta eipä viime vuosina kovin merkittäviä parannuksia opintotukeen ole tehty. Ei niitä ollut teidän kuuden kohdan vaaliohjelmassanne. En rohkene sanoa, mikä tilanne olisi, jos nyt olisitte hallituksessa, olisiko into kohottaa opintotukea yhtä suuri kuin se nyt opposition puolelta tuntuu olevan. Mutta hyvä näin, että tahtoa nyt teillä ainakin näissä salipuheissa on. Koska hallitusohjelmaan on kirjattu kuitenkin opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen, hallituksella on lupa odottaa tukea sitten esityksille aikanaan.

Ei ollut, arvoisa puhemies!

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää vielä toisenkin puheenvuoron tässä kohdassa ja vaihtaa vähän aihepiiriä. On syytä ottaa nimittäin keskusteluun vielä nuorisotyön määrärahat ihan sen takia, että olemme viimeinkin tekemässä, voin sanoa, historiallista päätöstä nuorisotyön määrärahojen oleellisesta lisäämisestä. Periaatepäätöksenhän asiasta eduskunta teki arpajaislain muodossa jo vuonna 2001, jos oikein muistan, mutta edellinen hallitus ei vienyt asiaa budjettipäätöksiin saakka.

Nyt nuorisotyön tarpeet kirjattiin hallitusohjelmaan, ja huomenna teemme viimein kauan kaivatut päätökset ja valtion tulo- ja menoarviossa ensi vuodelle siirrytään hallitusohjelman mukaisesti toteuttamaan eduskunnan yksimielisesti Veikkauksen tuotonjaosta säätämää lakia. Tuotonjakolain mukaan nuorisotyölle osoitetaan Veikkauksen tuotosta 9 prosentin osuus. Tämä pysäyttää nuorisotyön määrärahoissa pitkään jatkuneen laskusuuntauksen ja tuo nuorisotyöhön kauan kaivattua lisärahoitusta.

Nuorisotyöllä käsitetään toimintaa, joka tapahtuu nuoren vapaa-ajalla ja johon nuori osallistuu omaehtoisesti. Nuorisojärjestöjen kattojärjestön Allianssin mielestä parasta nuorisotyötä on kunnissa ja järjestöissä tapahtuva nuorisotyö. Tähän pitäisikin suunnata leijonanosa nuorisotyöhön osoitettavista uusista varoista.

Budjetin mukaan nuorisotyön käytettäväksi tulee lisää varoja peräti 8 miljoonaa euroa. Tätä korotusta voisi sanoa kauan kaivatuksi kuoppakorotukseksi. Nuorisojärjestöille tästä esitetään lähes 2 miljoonan euron lisärahoitusta. Tämä on erittäin perusteltua. Sen sijaan harmillista on, että lisävaroja ei osoiteta kunnallisen nuorisotyön tukemiseen. Tämä on syytä huomioida tulevia budjetteja laadittaessa.

Panostukset iltapäiväkerhotoiminnan ja työpajatoiminnan kehittämiseen ovat perusteltuja. Jossain määrin kyseenalaista on kuitenkin se, että näitä uusia lakisääteisiä toimintoja rahoitetaan mittavassa määrin juuri nuorisotyön momentilta. Koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämisen ja vakinaistamisen rahoitusta on ohjattu runsaasti nuorisotyön lohkoon, yhteensä 1,7 miljoonaa euroa entisen 420 000 euron sijaan. Nuorten työpajatoiminnan kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen sekä ennalta ehkäisevään huumetyöhön osoitetaan määrärahoja miljoona euroa. Kasvu on reilut 600 000 euroa.

Tulevissa budjeteissa on syytä arvioida, olisiko näille hyville toiminnoille joku oikeampi momentti olemassa, jotta nuorisotyön määrärahat voitaisiin osoittaa määritelmän mukaiseen nuorisotyöhön. Nuorisotyön tavoitteena on tukea nuorten aktiivista kansalaisuutta, vahvistaa nuoria sosiaalisesti ja edistää nuorten elinoloja.

Hallituksen esityksen mukaisesti vuonna 2004 nuorisotyön peruspalvelujen turvaamiseksi tuetaan kunnallista nuorisotyötä sekä kuntien yhteistyöhön perustuvien seutukunnallisten nuorisotyörakenteiden kehittämistä. Nuorten sosiaaliseksi vahvistamiseksi ja nuorten elinolojen parantamiseksi hyödynnetään hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja sovitetaan yhteen nuorisopoliittisia toimenpiteitä valtakunnallisella ja alueellisella tasolla sekä tuetaan vastaavaa kehitystä kunnissa.

Nuorten työpajatoimintaa kehitetään nuorten elämänhallinnan parantamiseksi sekä koulutukseen ja työelämään motivoimiseksi. Ennalta ehkäisevä huumetyö on yksi toiminnan painoalue. Sille tilaus ja tarve onkin huolestuttavan suuri.

Arvoisa puhemies! Nuorten kansalaistoimintaa tuetaan tasa-arvon, monikulttuurisuuden, suvaitsevaisuuden ja kestävän kehityksen lähtökohdista painottaen nuorten osallistumista ja yhteiskunnallista vaikuttamista sekä nuorisotoiminnan uusia toteuttamistapoja. Samoista lähtökohdista tuetaan kansalaisyhteiskunnan rakentumista ja nuorten yhteisöllistä kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi.

Tietohuoltoa ja nuorisotutkimusverkostoa kehitetään nuorten elinolojen ja osallisuuden näkökulmasta. Nuorisotiedotus- ja neuvontapalveluja kehitetään. Nuorisotyön verkkomedia ja nuorten mediakeskukset ovat keskeinen kehittämiskohde. Nuori kulttuuri -toimintaohjelmaa jatketaan, ja, arvoisa puhemies, näitä esimerkkejä on vielä aika lailla paljon.

Todetaan vielä kansainväliseltä puolelta se, että jatketaan uuden eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyön toteuttamista valkoisen kirjan pohjalta. Lähialueyhteistyötä suunnattaessa otetaan vielä EU:n laajentumisen vaikutukset ensi vuonna huomioon.

Eli melkoinen paketti on tulossa nuorisotyön ja nuorisotoiminnan puolella. Hallitusohjelman hyvää kirjausta on lähdetty toden teolla toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Kun oppositio ei näistä asioista ole juuri muistanut kiitosta antaa, jospa minä sitten kiittäisin suomalaisen nuorisotyön puolesta: Kiitos!

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Johtuen siitä, että yhdessä vaiheessa keskustelua ei paljon debatteja sallittu, seuraavassa on itse asiassa kokoelma sanomatta jääneitä vastauspuheenvuoroja henkilöille, jotka eivät välttämättä enää edes istu salissa.

Aloitetaan arvokkaimmasta eli ministeri Karpelasta, jolle minun ei sallittu vastata, vaikka hän jopa nimeltä minut mainitsi puheenvuorossaan. Hän kysyi, onko paha, jos opintolainanoton vastapainona on jälkikäteen annettu verohelpotus. Ei todellakaan ole paha. Ongelma on vain se, että se on erittäin hyvä asia vain ja vain siinä tapauksessa, että sitä ennen on taattu opiskelijan perustoimeentulo eli opintoraha nostetaan vastaamaan elinkustannuksia. Nimittäin kirurgilla ja sosiaalityöntekijällä saattaa olla yhtä pitkät koulutusajat ja siten todennäköisesti sama lainamäärä takaisin maksettavana mutta täysin erilaiset palkkaodotukset, ja kynnys ottaa opintolainaa puuttuvan leivän tueksi todennäköisesti on suurempi sosiaalityön puolella, saatikka että tilanne houkuttelisi kyseiselle alalle jatkossa.

Edustajat Kettunen ja Urpilainen kuuluttivat ja julistivat, kuinka hyvää aluepoliittista työtä tällä budjetilla, erityisesti juuri tällä pääluokalla, tehdään. Olen samaa mieltä, että koulutuskaupungit ovat usein seutukuntansa menestyksen vetureita, mutta mitähän alueellisuutta tähän tukeen tulee siltä osin, että tällä hetkellä aika monella opiskelijapaikkakunnalla opiskelijoilla ei ole varaa asua, koska vuokrakaton tason korotusta ei tapahtunut ainakaan vielä. Toivottavasti huomenna, kun pääsemme siitä äänestämään, tapahtuu, sillä ainakin edustajat Kiviniemi ja Ranta-Muotio kertoivat, että he raukkaparat eivät voineet olla tätä ajatusta kannattamassa, koska ei ollut selvitysmies Kurrin työtä siinä vaiheessa tiedossa. Nyt se on tiedossa, ja tietääkseni opposition puolelta on ainakin kaksi esitystä huomenna tulossa äänestykseen tästä aiheesta.

Edustajat Saarinen ja Pulliainen puolestaan kiinnittävät huomiota erittäin tärkeään asiaan eli Senaatti-kiinteistöjen kysymykseen, kysymykseen, jota valitettavasti silloin, kun Senaatti-kiinteistöjä vähän laajemminkin käsiteltiin, ei kokonaan ehkä kaikista näkökulmista huomioitu. Itse olen leikitellyt ajatuksella, että mitäpä jos esimerkiksi Helsingin yliopisto, Kansallismuseo ja Kiasma päättäisivätkin noin vain siirtyä vapailla markkinoilla jonkin toisen vuokranantajan vuokralaisiksi, niin mihinhän tarkoitukseen ja kenelle Senaatti-kiinteistöt sen jälkeen tarjoaa näiltä yhteisöiltä vapautuneita tiloja. Todennäköisesti halukkuutta näihin tiloihin ei kovin monella ole. Senaatti-kiinteistöjen kannattaisi ehkä harkita, mitä tarkoittaa toimia vapailla markkinoilla silloin, kun itse asiassa tilat, joilla vapailla markkinoilla toimitaan, eivät vastaa vapaiden markkinoiden tarpeita.

Ed. Alho puolestaan aloitti lähetekeskustelua ensi vuoden vastaavaa keskustelua varten ja ehdotti, että rupeaisimme aikaistamaan kouluuntuloikää. Itse näen, että paljon parempi lähetekeskustelun aihe olisi se, että täälläkin aloitettaisiin keskustella moniammatillisesta saattotiimistä, joka puuttuisi ennakoivasti syrjäytymisuhkiin ja takaisi etukäteen onnistuneet siirtymiset muun muassa päivähoidosta peruskouluun, peruskoulusta toiselle asteelle ja toiselta asteelta korkea-asteelle. Valitettavan usein myös täällä tuntuu siltä, että ihmiset nähdään vain jonkin sektorin alaisina, ei kokonaisuutena. Mielestäni tämän tyyppiseen ennakolta ehkäisevään saattotiimiin saattaisivat kuulua esimerkiksi terveys-, koulutus-, sosiaalityön ja nuorisotyön ammattilaiset. Joissakin kunnissa, tiedän, on jo tämän tyyppistä saattotoimintaa, ja siitä on loistavia tuloksia. Toivoisin, että myös valtionhallinnon puolella siihen ehkä kiinnitettäisiin enemmänkin huomiota. Nimittäin mielestäni aikaisin tehty syrjäytymisen ehkäisytyö on paljon todennäköisemmin takuu siitä, että opinnot etenevät halutussa tahdissa ja nopeutuvat ja samalla toimivat siinä puskurina niin, että tätä 7 prosentin syrjäytymistä koulutuksesta 16-vuotiaana ei tapahdu, ja toisaalta taas toisella asteella todennäköisesti koulutuksen keskeytyminen vähentyisi.

Ed. Kiviniemi puhui monestakin asiasta. Yksi oli koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, jossa hän kehui, että ensi vuonna on tulossa tasalaatuista sisältöä aamu- ja iltapäivätoimintaan. Ongelma on vain se, että kunnat ovat käynnistämässä tämän toiminnan todennäköisesti täysin ilman minkäänlaista laatusuositusta tai ohjeistusta, sillä Opetushallituksen asiaa pohtiva työryhmä saa ehdotuksensa valmiiksi vasta varmaan joko tällä viikolla tai tämän vuoden loppupuolella joka tapauksessa ja ainakin sivistysvaliokunnalle on luvattu, että tämä kyseinen ehdotus lähtee sen jälkeen laajalle lausuntokierrokselle. Eli maaliskuussa, kun kunnat tekevät päätöksensä, todennäköisesti tätä laatuohjeistusta ei ole ja sitä tasalaatua ei voida vielä silloin taata.

Ed. Kiviniemi puhui myös opintolainapainotteisuuden opintoja nopeuttavasta vaikutuksesta. Minä en taas näe millään tavalla sitä automaattisesti nopeuttavana tekijänä. Sen sijaan todennäköisesti se tulee lisäämään halukkuutta lainan sijaan jatkaa leipää aktiivisemmin osapäivätyöllä.

Sitten ed. Kiviniemi viittasi siihen, että opintorahan tason korotus on jonkinlainen suurremontti järjestelmässä. Mielestäni se ei ole suurremontti. Vai tarkoittiko mahdollisesti ed. Kiviniemi sitä, että kun hallitus on luvannut vuodeksi 2006 vihdoin ja viimein kansaneläkkeen tasokorotuksen, niin kyseessä on suuri eläkeremontti?

Ed. Pulliaisen kanssa, joka myös ansiokkaasti täällä puhui, olen samaa mieltä siitä, että toivoisin, että tässä salissa lopetettaisiin tämä nopeaa valmistumista ylistävä hyminä. Sen sijaan sitä voitaisiin vähän kritisoida, että varmaankaan se nopeus ei ole koulutuksessa se tärkein tekijä, vaan se sisältö ja se laatu.

Sitten valitettavasti poissa olevalle Esa Lahtelalle viimeinen kommenttini: Esa Lahtela toivottavasti jossain vaiheessa tutustuu tutkimukseen, jonka mukaan 1 taiteeseen sijoitettu julkinen euro tuottaa 6 euroa tälle koko yhteiskunnalle.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Jokunen sana vielä opintotuesta, vaikka jo edellisen puheenvuoroni käytin kokonaisuudessaan siihen. Sen verran haluaisin kommentoida täällä käytyä keskustelua, kun oppositiota on kritisoitu siitä, että kun nyt opiskelijoille tarjotaan parannuksia opintotukeen, niin miten me nyt näin kriittisesti siihen suhtaudummekin. Kysymys, hyvät kansanedustajat, onkin siitä, että jos luvataan Mersu, niin on kyllä pettymys suuri, kun pihaan ajaa Lada.

Tietyllä tavalla tätä Karpelan suurta opintotukiuudistusta on leivottu kuin kohokasta, ja itse asiassa Kurrin raportti onkin sitten pannukakku, eli ikään kuin nostatetaan odotuksia. Hallitusohjelmassakin annetaan selvästi lupaus siitä, että opiskelijoille luodaan mahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun ja opintososiaalista asemaa parannetaan. Kun selvitysmies Kurrin raporttia lukee, niin minun mielestäni 30 euroa plus perjantaina viimeistään päätettävä 20 sentin korotus ateriatukeen ei ole sellainen summa, jolla opiskelijat todellakin voisivat täysipäiväisesti opiskella, eli annetaan ymmärtää enemmän kuin todellisuudessa tullaan toteuttamaan. Se on se suuri ongelma tässä opintotukikysymyksessä. Oppositio tietysti tervehtii ilolla jokaista parannusta, mitä voidaan opiskelijoitten opintososiaaliseen asemaan tuoda, mutta meidän annettiin ymmärtää paljon enemmän parannuksia olevan tulossa kuin mitä todellisuus on tuonut tullessaan.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen budjettivastalauseessa on puututtu aiheellisesti perusopetuksen valtionosuuksiin. Tämä esitetty 60 miljoonaa euroa on ehdoton edellytys sille, että voimme säilyttää nykyisen perusopetuksen laadun. Opetuksen laadun varmistamiseksi on myös opettajien täydennyskoulutukseen panostettava. Itse asiassa viime eduskuntakaudella opettajien täydennyskoulutuksen arvo korostui, kun uudet koululait astuivat voimaan. Tällä hetkellä tämä täydennyskoulutus lepää aivan liikaa opettajien oman aktiivisuuden varassa.

Kiristyneessä taloudellisessa tilanteessa kunnat säästävät juuri opettajien täydennyskoulutuksesta, ja itse asiassa opettajat panostavat itse eniten omia varojaan täydennyskoulutukseen, mikä ei varmastikaan ole tarkoituksenmukaista. Toivonkin, että saan tukea talousarvioaloitteelleni 2 miljoonan lisäpanostuksesta opettajien täydennyskoulutukseen.

Täällä on puhuttu paljon myös jakosuhdelaista. On hyvä asia, että se astuu voimaan ja tuo lisää resursseja kulttuurille, tieteelle, liikunnalle ja nuorisolle, mutta ongelma on se, että ensi vuoden budjetissa liikunnan resurssit eivät kasva. Ainoa resurssilisäys tulee Olympiastadionin korjaukseen maailmanmestaruuskisoja varten. Eli tässä on syntynyt se ristiriitatilanne, että kauhalla annetaan nuorisotyöhön, niin kuin ed. Kaikkonen omassa puheenvuorossaan juuri todisti, ja liikunnalle on tarjottu lämmintä kättä. Olisi ollut toivottavaa, että jollakin tavalla olisi voitu huolehtia siitä, että nämä eri toimialat opetusministeriön sisällä tulisivat kohdelluiksi budjetissa jollakin tavalla oikeudenmukaisesti. Näin ollen lähdenkin siitä ja olen tehnyt talousarvioaloitteen, että liikunnan kansalaistoiminnan tukemiseen lisättäisiin 1 300 000 euroa sekä lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan 500 000 euroa. Tässä tuskin tarvitsee lähteä todistamaan liikunnan merkitystä lasten ja nuorten kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa kulttuuriin suunnatut voimavarat kasvavat, mikä on erinomainen asia. Toivottavaa olisi, että opetusministeriö ottaisi painopistealueekseen myös taiteilijoiden verotuskohtelun parantamisen ja erilaisten sosiaaliseen asemaan liittyvien epäkohtien korjaamisen. Näitä löytyy monia taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman toimenpide-ehdotuksista.

Tiedän vallan hyvin, että nämä kysymykset eivät kuulu opetusministeriön valmisteltavaksi, mutta tuntuu käsittämättömältä, että pienienkin epäkohtien korjaaminen kaatuu joko sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön tai valtiovarainministeriön vastustukseen. Ei ole kuin jokunen viikko aikaa siitä, kun hyväksyimme tässä salissa urheilijarahastoon sijoitettavan urheilijatulon nostamisen. Olisi vähintäänkin oikeudenmukaista, että taiteilijoille suotaisiin samanlainen mahdollisuus jaksottaa tulojaan pitemmälle ajalle joko urheilijarahastoa vastaavalla mallilla taikka verotuksellisin keinoin. Jos ammattiurheilijat ovat heikossa taloudellisessa asemassa pääsääntöisesti, niin näin myös ovat taiteilijat. Toivon todella, että näissä asioissa saadaan tuloksia lähiaikoina. Myös valtiovarainvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota asiaan ja vaati asian jatkoselvittelyä.

Toivottavasti näemme pian hallituksen esityksen, jossa parannetaan taiteilijoiden verotuskohtelua.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön pääluokasta haluan nostaa pari kohtaa esille. Ensimmäinen asia on työpajatoiminnan kehittäminen ja vakinaistaminen, jota ei ole vahvasti kiinnitetty vielä ensi vuoden budjettiin. Määrärahaa on lisätty kylläkin 620 000 euroa nuorten työpajoille ja syrjäytymisen ehkäisyyn, vaikka syrjäytymisen ehkäisy ei välttämättä liity työpajatoimintaan.

Nuorisotyömäärärahojen lisääminen lähes 8 miljoonalla eurolla antaa mahdollisuuksia toteuttaa monia uusia hankkeita. Lisäpanostusta ovat saamassa muun muassa koululaisten iltapäiväkerhot sekä ehkäisevä päihdetyö. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 220 työpajaa, ja niistä 75 prosenttia on kunnallisia ja 25 prosenttia yksityisiä yhdistyksiä ja säätiöitä tai yleishyödyllisiä osakeyhtiöitä. Eri toimipaikoissa työpajoilla on 7 000—8 000 alle 25-vuotiasta ja 3 000—4 000 yli 25-vuotiasta henkilöä.

Työpajatoiminnan haaste on työ- ja yksilövalmentajien koulutussisältöjen ja päivittäisen arvioinnin ja palautemenetelmien kehittäminen, joihin kaivattaisiin myös lisärahoitusta. Työpajoilla on noin 700—800 työ- ja yksilövalmentajaa sekä johtohenkilöstöön kuuluvaa työntekijää. Heistä työvalmentajat ovat oman teknisen ammattialansa osaajia, joilla kuitenkin on varsin kirjava työ- ja koulutustausta. 2000-luvun työpajatoiminta edellyttää työpajahenkilökunnalta rankkaa työvalmennuksen ja yksilövalmennuksen tietotaitoa sekä organisaatiolta kykyä verkottua omassa toimintaympäristössään tärkeimpien sidosryhmien kanssa.

Työpajatoiminnan tulee pystyä tarjoamaan yksilötason palveluita niille nuorille, jotka putoavat peruspalveluista, esimerkiksi koulutus-, sosiaali- ja työvoimapalveluista. Tavoitteena on estää tai vähentää kalliiden erityispalveluiden, esimerkiksi laitoshoidon tai jopa vankilahoidon, tarve.

Työpajojen johto- ja ohjaushenkilöstöstä 75 prosenttia työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, joista suurin osa perustuu siis korkeintaan kahden vuoden työsuunnittelijasopimukseen. Sen edellytyksenä on työttömyysjakso. Jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus ja perehdytys kuluttavat työpajatoiminnan resursseja pitkäjänteiseen työhön.

Hallitus esittää 40 viran vakinaistamista ensi vuonna. Se on myönteinen asia, mutta ei kuitenkaan riittävä. Siksi halusin tämän nostaa vielä kerran täällä esille tässä pääluokassa.

Arvoisa puhemies! Toinen yksittäinen asia koskee koulutusta, josta täällä on puhuttu päivän ja alkuillan aikana hyvinkin paljon. Koulutusta on tarjottava tasapuolisesti kaikille ja kaikissa osissa maata. Siis vahva alueellinen koulutusosaaminen ja opetuksen tarjoaminen antavat edellytykset tasapuolisiin oppimismahdollisuuksiin eri puolilla maata.

Opetusta pitää kehittää erityisesti alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen yleisestä kehityksestä. Koulutus on keskeinen keino tukea alueiden kehitystä ja turvata elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Osaamiseen panostaminen vaikuttaa myönteisesti maakuntien työllisyyteen ja elinkeinorakenteen kehittymiseen.

Niissä maakunnissa, joilta puuttuu oma yliopisto, on yleensä keskimääräistä korkeampi työttömyysaste. Näissä maakunnissa on myös suuri kuntien välinen nettomuutto. Oma yliopisto parantaisi korkeasti koulutetun työvoiman saatavuutta ja siten yritysten sijoittumismahdollisuuksia näihin maakuntiin. Hyvät koulutusmahdollisuudet myös houkuttelisivat nuoria jäämään kotipaikkakunnalleen tai ainakin kotimaakuntaansa.

Korkeakoulujen alueellisen kehittämisen tehtävä vaatii myös riittäviä taloudellisia voimavaroja. Viimeisin kehitysajatus koskee nimenomaan korkeakoulujen yhteistyön edistämistä niin sanotulla yliopistokeskusmallilla. Siinä paikkakunnan ja alueen korkeakouluopetusta tarjoavat eri yliopistojen yksiköt, ja esimerkiksi ammattikorkeakoulut parantaisivat yhteistyötään. Näille yliopistokeskuksille suunnattaisiin lisäresursseja, mikä nyt on ollut tässä valtiovarainvaliokunnan esityksessä todella myönteisesti esillä. Yliopistokeskusten tarkoitus on korvata muutamilla paikkakunnilla tätä puutetta: Kajaani, Kokkola, Lahti, Mikkeli ja Pori.

Yliopistokeskukset eivät millään poista taloudellisia eroja. Keskustelu yliopistojen alueellisen kehityksen merkityksestä lähti liikkeelle vuonna 2000 tehdystä lakialoitteesta yliopistolain muuttamisesta. Aloitteen olivat valmistaneet kansanedustajat Mikko Elo, Jouko Skinnari, Kari Urpilainen ja allekirjoittanut. Aloitteen lähtökohta oli saada Etelä-Savoon, Keski-Pohjanmaalle, Päijät-Hämeen ja Satakunnan maakunnille uusia kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia oman yliopiston avulla. Esimerkkinä meillä oli Ruotsi.

Yliopistokeskus voisi olla myös ensimmäinen askel nimenomaan uusien yliopistojen perustamiseen, niin kuin näin nyt tässä on nähty, vaikka kriittisiä puheenvuoroja tässä on tullut illan aikana. Tähän mahdollisuuteen meidän pitää tarttua.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on erinomaisesti tosiaan kiinnittänyt huomiota maakuntien edustajien aloitteeseen yliopistokeskuksien kehittämiseksi niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa, 3 miljoonalla eurolla. Ne edustajat, jotka vastustavat yliopistokeskuksien kehittämistä ja vahvistamista, eivät näe tätä päivää eivätkä tulevaisuutta juuri ollenkaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ilta on jo pitkällä, ja en kovin pitkää puhetta pidä, kun olen jo tässä toista kertaa, mutta kun jäi jokunen sana sanomatta, niin jatkan.

Erityisesti vielä haluan jatkaa perusopetuksesta. Tänään tiedotusvälineistä olemme saaneet kuulla, että joka neljännessä koulussa luokkakoot kasvavat. Tämä tuli siis uutisissa ja nimenomaan vielä se, että erityistukea saavien määrä — sen olemme varmasti tienneetkin — on kasvamassa, ja vielä, että eri alueilla on suuria eroja näitten ryhmien koossa eri kouluissa. Kysymykseksi jää, miten tasaveroisessa asemassa eri oppilaat ovat koko valtakuntaa, koko maata, ajatellen. Se on todella suuri kysymys samoin kuin se, miten turvataan oppiminen, kun erityisesti ala-asteilla luokat ovat suuria, yli 30 oppilaan kokoisia. Kun oppilailta on kysytty, miten nyt siellä sitten oppii, niin he ovat vastanneet, että toisaalta sosiaalisuutta, sitä yhdessäoloa, oppii, mutta kyllä moni on nostanut sen, että melua ja sellaista ilmapiiriä ympäristössä on, joka myös vaikeuttaa oppimista. Eli kyllä niillä keskusteluilla, mitä täällä on käyty nimenomaan siitä, miten perusopetus toteutuu, on perusteensa.

Toinen kysymys sitten on, onko valtionosuuksien lisääminen 60 miljoonalla riittävä, kun lasketaan koko tämä todellisuus, mitä perusopetus edellyttää, kaikki uudet muutokset, vaateet ja erilaiset asiat, mitä siellä tulee uusina asioina: monimuotoiset opetusmenetelmät tulee ottaa käyttöön ja monta muuta uutta, innovatiivista asiaa varmasti tulisi nostattaa, jotta oppimista voitaisiin hyvin tukea. Lisäksi myös opettajien koulutus, opettajien täydennyskoulutus, opinto-ohjaus, oppilashuollolliset asiat, kaikki nämä edellyttävät uusia resursseja. Varmasti silloin olemme todella suuren kysymyksen edessä, riittävätkö nyt lisätyt valtionosuudet siihen. Näin omissa talousarvioaloitteissani olen nimenomaan tähän perusopetukseen halunnut tehdä lisäresurssiesityksen ja samoin opettajien koulutukseen, niin yleisesti kuin erityisopettajien kouluttamiseen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on erittäin hyvin nostattanut ammatillisen koulutuksen mietinnössään ja nimenomaan sisällöllisesti sen, että ammatillisessa koulutuksessa huomioitaisiin, että kukaan ei syrjäydy, erilaiset oppijat saavat tukea ja ovat tasaveroisesti etenemässä työelämään ja yhteiskuntaan. On tuotu esille myös, miten erilaisia oppijat ovat taustaltaan ja oppimisvalmiuksiltaan ja aikaisemmalta opintomenestykseltään, kun he tulevat ammatilliseen koulutukseen. Siitä seuraa, että ammatillisessa koulutuksessa tulee tämä ottaa huomioon, jotta syrjäytymistä ja opinnoista putoamista ei tapahdu.

Tässä kuitenkaan ei ole sen pidemmälle lähdetty resursoimaan tätä ja pohtimaan, millä keinoin tätä ammatillista koulua luodaan laadukkaaksi ja tehokkaammaksi. Sivistysvaliokunta, substanssivaliokunta, on mielestäni nostattanut hyvin sen keskeisenä haasteena, että nimenomaan ammatillisessa koulutuksessa tulisi nostaa kysymys työelämän ja koulutuksen lähentämisestä tavoitteena nimenomaan, että jo koulutuksen aikana sijoittumista työelämään ja jatko-opintoihin voitaisiin vahvistaa.

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan nostanut myös oppisopimuskoulutuksen ja erityisesti sen, mitä olisin toivonut, että nimenomaan työelämässä tapahtuva opiskelu olisi näkynyt myös mahdollisesti budjettiresursointina eli raharesursointinakin. Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan: "Koulutuksen työelämävastaavuutta pyritään lisäämään uudistettuihin oppilaitosmuotoisesti järjestettyihin ammatillisiin perustutkintoihin sisällytetyllä vähintään 20 opintoviikon laajuisella työssäoppimisella sekä laajentamalla oppisopimuskoulutusta ammatilliseen perustutkintoon johtavana väylänä." Nyt useammastakin eri yhteydestä on tullut, että totta kai työelämässä oppimista tapahtuu, työharjoittelua, ja erityisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa. Olen useampaankin kertaan kuullut, että nimenomaan sosiaali- ja terveysalalla työelämässä oppiminen tulisi ehkä rakenteellisestikin arvioida uudelleen ja myös saada sinne lisää rahallistakin tukea, jotta ne tavoitteet, mitkä tälle 20 opintoviikolle on asetettu, saataisiin toteutumaan. Tietenkin se tarkoittaa opettajien täydennyskoulutusta, työelämäosaamista, mutta myös sen suhteen vahvistamista, joka on oppilaitoksilla eri laitosten ja työelämän kanssa.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Olen tehnyt talousarvioaloitteen maahanmuuttajien kotouttamista edistävien yhdistysten toiminnan tukemiseksi perusteluna nimenomaan se, että maahanmuuttajien määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut. Kaikista viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen toimista huolimatta heidän tietämyksensä suomalaisesta yhteiskunnasta kaikkine palveluineen on jäämässä suhteellisen vähäiseksi. Maahanmuuttajat toisaalta ovat aktiivisia, he ovat halukkaita toimimaan vapaaehtoisestikin, mutta kuitenkin tämmöinen järjestäytynyt toiminta vie asiaa pidemmälle. Yhdistystoiminta sinänsä edellyttää varoja, ja suureksi ongelmaksi on nähty määrärahojen niukkuus siinä toiminnassa. Monella paikkakunnalla ei ole päästy asiassa eteenpäin, ja näkisin erittäin hyvänä, että myös opetusministeriön hallinnonalan momenteilta voitaisiin irrottaa rahaa maahanmuuttajien kotoutumista edistävien yhdistysten toiminnan tukemiseksi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä ihan oikeasti ajattelin, kun tässä jo toinen kierros menee, että en todellakaan pitkitä tätä enää, vaan lyhyesti totean muutaman seikan.

Ensin haluan kiittää sivistysvaliokuntaa hyvästä lausunnosta, jonka annoitte meille sivistys- ja tiedejaostolle. Se on todella hyvä. Siinä on monia hyviä asioita myös jatkossa muistiin pistettäväksi. Kiitos siitä, kun huomioitte kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman, opintokeskukset, ja siinähän saatiin sitten jaostossakin lisää sinne voimavaroja. Tämä on demokratian vahvistamista. Tämä on syrjäytymisen ehkäisyn vahvistamista. Tämä on mielettömän tärkeää toimintaa. Nyt jos koskaan meidän poliitikkojen täällä täytyy huomata se arvo, mikä tällaisessa ideassa kuin kansalaisvaikuttamisen ohjelma on, ja siitä on otettava kaikki irti, ja uskon täpöllä, että tässä mennään hyvään suuntaan. Tästä on nyt komeat valmistelutyöt käynnissä Seppo Niemelän johdolla, ja uskon, että tästä saadaan hyvä juttu, kun vaan siihen sitten panostetaan ja paukkuja löytyy tarpeeksi.

Toinen asia: Olen kiitollinen siitä, että tämä Daisy saa rahaa tässä meidän mietinnössämme. Se on hyvin tärkeä asia. Itselläni ja pirkanmaalaisilla edustajilla täällä on ollut näkövammaisia vieraina, ja sellaisen vinkin antoivat, että tuolla portaikossa, joka nousee sieltä vierasovesta ylöspäin, voisi olla vaikka valkoisia viivoja tai muuta, että olisi näkövammaisten helpompi täällä talossa kulkea. Toivottavasti talon hallinto tätä mahdollisuutta miettii.

Kolmas asia, jonka haluan lyhyesti todeta: On hienoa, että rauhan rahatkin huomion saivat ja pieni lisäys sinne tuli.

Ja neljänneksi yksi asia, mitä mietinnössä ei lue, mutta mistä tuli mukavaa palautetta opetusministeriön vastineissa: He totesivat, että harrastajamusiikki tulisi saamaan tulevaisuudessa lisääntyvistä kulttuurirahoista mahdollisesti myös oman siivunsa. On hieno asia, että myös harrastajamusiikille mahdollisesti näiden lisääntyvien kulttuurirahojen myötä lisää rahaa liikenee, ja toivon, että siitä me kansanedustajat pidämme huolen, että näin käy.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun pari kommenttia ed. Arto Seppälän puheenvuoroon. Hän puhui yliopistokeskuksista, jotka varmasti ovat oikein hyviä alueellisen kehittämisen kannalta, mutta toisaalta osaamispääoman kehittämisen kannalta, jolloin on useita osaamiskeskittymiä myös yliopistokaupunkien ulkopuolella, ja jos ajatellaan Suomen tulevaisuuden menestystekijöitä, niin innovatiivisuus ja luovuus on siinä kaikista oleellisin sana sekä verkostotalouden aikakaudella että myös muuten tietoyhteiskunnassa. Yliopistokeskukset ovat osaltaan vahvistamassa alueellista innovaatiojärjestelmää, ja siinä mielessä ne puoltavat paikkaansa.

Samaan hengenvetoon on tietysti todettava, että yliopistokeskusten voimavarojen on sitten, jos niitä jatkokehitetään tai laajennetaan, tultava muun yliopistokoulutuksen ulkopuolelta. Ei voi olla niin, että yliopistojen perusmäärärahoja jaetaan vain pienempiin osiin, ja siinä mielessä ed. Arto Seppälän näkemys siitä, että tulevaisuudessa meillä olisi tarvetta ja mahdollisuutta perustaa uusia yliopistoja, on kyllä ulkona reaalimaailmasta eikä ollenkaan tästä päivästä eikä myöskään tulevaisuudesta. Tilanteessa, jossa nuoret ikäluokat pienenevät, on paine pikemminkin vähentää yliopistojen aloituspaikkoja, jotta määrärahat voidaan suunnata tehokkaasti ja laatua korostavalla tavalla. Ei ole semmoisia muutoksia näköpiirissä tulevaisuudessa pitkälläkään aikavälillä, että opiskelijamäärät reilusti kasvaisivat ja näin ollen olisi tarvetta perustaa uusia yliopistoja, ei edes aluekehityksen nimissä. Näin ollen yliopistokeskukset ja yliopistojen toiminnan ja osaamisen verkottuminen niille paikkakunnille, joilla yliopistoja ei ole, on huomattavan paljon tärkeämpää kuin uusien instituutioitten ja seinien rakentaminen.

Herra puhemies! Muutama huomio lähinnä opetusministeriön tulevaisuuden painopisteisiin. Täällä on paljon puhuttu ikäluokkien pienenemisestä ja tämän vaikutuksista muun muassa valtionosuuksiin, elikkä kun on vähemmän lapsia koulussa, niin tulee niin sanotusti säästöjä valtionosuuksista. Nämä summat ovat varsin merkittäviä. Jo ensi vuonna tämä säästö esiopetuksessa ja perusopetuksessa on noin 10 miljoonaa euroa. Seuraavana vuonna eli 2005 säästö on 8,1 miljoonaa euroa, ja opetusministeriö on arvioinut, että 2006 säästö on 2,7 miljoonaa euroa. Nämä ovat tietysti kumulatiivisia, vuodesta toiseen siirtyviä, eli puhutaan varsin merkittävästä rahasummasta. Tällöin on äärettömän tärkeää tehdä oikeita prioriteetteja, mihin nämä niin sanotusti säästyvät varat kohdennetaan. Täällä on aiemmin tänä päivänä puhuttu, että eduskunnalle ja sivistysvaliokunnalle tulisi esittää opetusministeriön taholta lista tai jonkunmoinen näkemys siitä, mihinkä näitä niin sanottuja säästyneitä varoja tulevaisuudessa tulisi suunnata.

Omasta mielestäni keskeinen kohde näille perusopetuksesta säästyville varoille on perusopetus itse. Tämmöinen hyvinvoiva tietoyhteiskunta ei voi selviytyä, mikäli perusopetuksen laatua ei kyetä nykyisestään parantamaan. Samaten hyvinvointitietoyhteiskunta ei voi selviytyä, mikäli me emme panosta perusopetukseen niin, että pystyisimme pienentämään tai estämään tämän kasvavan koulupudokkaiden joukon. Tällä hetkellä noin 10 prosenttia suomalaisista nuorista ei saa minkäänlaista toisen asteen koulutusta, perusopetusta, eli he käytännössä syrjäytyvät tulevaisuuden rakentamisesta. Näin ollen itsestäänselvää on, että säästyvät varat on kohdennettava perusopetuksen laatuun, pienempiin ryhmäkokoihin ja toisaalta myös opettajien koulutukseen.

Suomi on hyvin edistyksellinen tietoyhteiskunta ehkä mobiilin teknologian avulla, mutta se, missä me olemme ehkä ei voi sanoa takapajulla mutta hyvin vähän kehittynyt, on hyvinvointipalvelujen kehittäminen hyväksikäyttäen uutta teknologiaa. Suomalainen yhteiskunta ei tule selviämään, mikäli julkisen sektorin tuottavuutta ei pystytä radikaalilla tavalla kehittämään, ja tuottavuuden kehittäminen ei tarkoita sitä, että palveluiden tuottamisesta eli siis koulutuksesta, sairaaloista ja päiväkodeista irtisanottaisiin väkeä, vaan uusien toimintatapojen omaksumista ja kehittämistä.

Tällöin oleellinen painopiste myös resurssien suuntaamisessa on julkisen palvelusektorin henkilöstön koulutus, jotta heistä tulee uusien palvelujen kehittäjiä, jotta rahaa jää itse perustoimintaan eli opetustoiminnan organisoimiseen entistä laadukkaammalla tavalla ja jotta toisaalta meillä säästyy rahaa siihen, että on riittävästi sairaanhoitajia hoitamassa apua tarvitsevia ja ikääntyneitä ihmisiä. Maan tulevaisuuden ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan kannalta oleellisia painopisteitä ovat laadukkaan perusopetuksen turvaaminen, uusien opetusmuotojen kehittäminen, opettajien koulutus, julkisen sektorin henkilöstön, jo työssä olevan henkilöstön, koulutus niin, että heistä tulee aktiivisia palvelujen kehittäjiä ja laadun kehittäjiä, ja toisaalta sitten syrjäytymiskehityksen eli koulupudokkaiden määrän radikaali pienentäminen.

Herra puhemies! Tässä on oikeastaan tulevalle vuodelle eväitä opetusministeriön toimialan jatkokehitykseen. Kuten täällä on todettu sekä opposition että hallituksen taholta, opetusministeriön esityksiin sisältyy paljon hyviä ja kannatettavia hankkeita eikä esitys ole lähimainkaan kelvoton. Joitakin painopistemuutoksia kokoomus olisi tehnyt, kuten satsauksen perusopetuksen valtionosuuksiin, jossa kipeimmät pulmat opetussektorilla tällä hetkellä ovat.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein ed. Katainen palasi tuohon ed. Arto Seppälän puheenvuoroon. Emme tarvitse uusia yliopistoja, mutta sen sijaan, kun meillä on esimerkiksi Mikkelissä Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja myös Kuopion yliopiston osia, niin näiden yhteistyön tiivistäminen yliopistokeskukseksi ja kiinteä yhteistyö paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa on välttämätöntä, jotta opetusresursseja ei hukata ja voi syntyä entistä parempaa opetusta ja myös tuloksia. Tätä pitäisi painottaa, ja se on myöskin jo budjetissa huomioitu.

Haluaisin tämän pääluokan kohdalta kolmeen asiaan kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin aivan oikein täällä on tuotu esiin, että ammatillista koulutusta pitää kehittää, sen houkuttelevuutta pitää lisätä. Me tarvitsemme osaavia ammattimiehiä ja naisia tulevaisuudessa entistä enemmän, jotta meidän ei tarvitse turvautua ulkomaiseen työvoimaan.

Ammattikorkeakoulut ovat tärkeitä niille maakunnille, joissa ei ole omaa yliopistoa. Siksi niillä muun muassa pitää olla riittävästi työelämää ja aluekehitystä tukevaan soveltavaan tutkimukseen ja kehittämiseen voimavaroja. Ne ovat olleet pulmia, kun niissä on perustettu omia tutkimuskeskuksia, jotka liittyvät sitten nimenomaan maakunnan kehittämiseen.

Kolmanneksi meidän on vihdoin ja viimein kirjastojen määrärahat saatava budjettivaroin hoidetuiksi, jotta voidaan Veikkauksen voittovarat suunnata täällä säädetyn lain mukaisesti tieteeseen, kulttuuriin, ja erityisesti haluan painottaa liikunnan osuutta, jotta liikuntajärjestöt voisivat hoitaa niitä tärkeitä tehtäviä, jotka liittyvät nimenomaan terveysliikuntaan ja moneen muuhun kansakunnan liikuttamiseen.

Paula Risikko  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu paljon saadusta joululahjasta eli aamupäivä- ja iltapäivähoitoon suunnatuista rahoista. En voi olla sanomatta, että muitakin joululahjatoivomuksia on.

Yksi niistä on se, että myös opetusministeri Haatainen kantaisi huolta peruskoululaisten kouluterveydenhuollosta. Tiedän, että kouluterveydenhuolto ei ole opetusministeriön vastuulla, mutta nykytilanteessa kunnissa joudutaan vähentämään ennalta ehkäisevästä työstä. Se on tarkoittanut viime vuosina muun muassa sitä, että kouluterveydenhoitajien määrää on jouduttu vähentämää huolimatta siitä, että lasten astma, sokeritauti eli diabetes ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Toivonkin, että myös opetusministeri Haatainen tukisi, että ennalta ehkäisevää työtä saataisiin lisättyä, sillä siitä olisi suuri hyöty myös opetusministeriön hallinnonalalle.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On syytä lausua kiitos sivistys- ja tiedejaostolle tästä mietinnöstä, joka tässä valtiovarainvaliokunnan kohdalla on opetusministeriön pääluokasta, ja todeta, että jaosto ja sitä kautta myös valiokunta on tehnyt tärkeitä muutoksia, ei kovin suuria, mutta sanoisin, että niillä on tavattoman merkittävä vaikutus niihin ryhmiin, joita nämä muutokset koskevat.

Haluan tässä ottaa, kuten edellä ed. Nepponenkin teki, esille myöskin ammattikorkeakoulujen aseman ja tähän liittyen yliopistokeskukset, jotka nyt saavat 3 miljoonan euron rahan. Tämä tarkoittaa Kokkolaa, Kajaania, Lahtea, Mikkeliä, Poria ja Seinäjokea. Näille paikkakunnille tällä on joka tapauksessa erittäin suuri merkitys. Kyllä täytyy olla rehellinen ja yhtyä niihin näkemyksiin, että tällä hetkellä on syytä haudata ajatukset oman yliopiston saamisesta. Siihen ei varmasti realismia ole, niin mukavalta kuin se tuntuisikin, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalle saisimme oman yliopiston, mutta se aika on nyt vain auttamattomasti kulkenut meidän ohitsemme. Täytyy olla tyytyväisiä, että olemme voineet kehittää ammattikorkeakoulua ja viedä sitä eteenpäin. Minä uskon, että yliopistokeskusten kehittäminen tukee myöskin ammattikorkeakouluja tästä eteenpäin.

Sitten haluaisin myöskin kiinnittää huomiota siihen, että täällä on otettu Lehtimäen erityisopisto vakavasti huomioon. Tiedämme, että tämä on vaikeavammaisten opisto, joka on vuodesta 71 toiminut Lehtimäellä ja ennen kaikkea toimii opistona monivaikeavammaisille. Joka siellä on käynyt ja katsonut opiskelijajoukkoa, ymmärtää, että sillä kustannustasolla, millä muissa kansanopistoissa toimitaan, ei voida toimia siellä, vaan se tarvitsee lisää panostusta. Valiokunta on lisännyt tähän 150 000 euroa. Se on ikään kuin hätäapua Lehtimäen opistolle, mutta ennen kaikkea tämä ponsi on minusta hyvä, että nyt nopeasti selvitetään kaikkien näiden opistojen — meillä on muitakin vaikeavammaisten opistoja — rahoitus tulevan vuoden aikana.

Positiivinen asia, ei ole suuri, mutta kuitenkin, on se, että korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea voitiin lisätä.

Sitten asia, joka on täällä monessa puheenvuorossa tullut esille, on ilman muuta kirjastojen lakisääteinen valtionosuus. Kyllä on oikein ja kohtuullista, että ne menot siirretään yhteisistä budjettivaroista rahoitettaviksi ja se raha, mikä veikkausvoittovaroista tulee, tulee tieteelle, taiteelle, nuorisolle ja liikunnalle. Minusta eduskunnan selvän enemmistön tahto on ollut jo pitkään se, että näin täytyy menetellä. Toivoisi, että tätä voitaisiin jouduttaa, nopeuttaa sitä prosessia, joka on lähtenyt menneinä vuosina liikkeelle. Minusta on tärkeää, että kirjastot saavat riittävän valtionosuuden, mutta kyllä yhtä tärkeää on se, että meillä pidetään myöskin nuorisosta, liikunnasta, kulttuurista, tieteestä ja taiteesta huolta. Toivotaan, että pystytään säilyttämään tässä maassa näiden rahapeliyhtiöiden yksinoikeus, joka koskee Veikkausta, raviurheilua ja myöskin Raha-automaattiyhdistystä. Tämä on tavattoman tärkeää, kun ajattelemme eteenpäin, miten me voimme hoitaa niin sanotun kolmannen sektorin asioita tässä maassa. Meillä on erinomainen rahoitusjärjestelmä siinä olemassa, ja Veikkaus kuuluu yhtenä tähän. Kyllä sen tuotot pitäisi siihen tehtävään, mitä varten se on aikanaan perustettu, myöskin käyttää.

Herra puhemies! Panen myöskin tyydytyksellä merkille sen, että täällä näitä seurojentalojen korjausavustuksia on voitu 100 000 eurolla lisätä. Sehän ei ole suuri raha, mutta jokainen meistä tietää niin nuorisoseurojen, maamiesseurojen kuin työväentalojen ja monien yhdistysten rakennukset: ne ovat aika lailla monetkin rappeutuneet ja vapaaehtoiset niistä pitävät huolta. Tämä raha, kun sitä voidaan vähänkin antaa, taas lisää vapaaehtoistoimintaa, ja se tuo kylille ja monille kulmakunnille uutta elämää. Minä pidän tätä hyvänä, että tämä on tänne budjettiin saatu kirjattua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien tehtävänä on toteuttaa perusopetuksen käytännön toteutus. Valtio antaa tähän tarkoitukseen laskennallisin perustein valtionosuuksia taloudellisena voimavarana. Eri kuntien kohdalla opetuksen järjestelyt vaihtelevat monista eri syistä. Näitä ovat muun muassa kunnan asutuksen sijoittuminen, tarkoituksenmukainen kouluverkko, erityisopetuksen ja sairaala- ja vammaisopetuksen tarve jne. Palkkamenoissa vaikuttavat opettajien ikärakenne muun muassa kokemuslisien kautta. Kuitenkin on pääosin kuntien perusopetuksen toteutuneitten kustannusten ja siten myös niiden keskiarvon osalta selkeästi havaittavissa se, että valtionosuuden laskennalliset perusteet ovat vahvasti jäljessä verrattuna toteutuneisiin kustannuksiin.

Vuonna 2000 ainoastaan 25 kunnassa oli mahdollista toteuttaa perusopetus edullisemmin kuin on valtionosuuden laskennallinen peruste. Siis vain 25 kunnassa. Edullisinta tämä oli selkeimmin, yllätys yllätys, vielä silloin olleessa pienessä Temmeksen kunnassa, jossa perusopetus oli 19,82 prosenttia halvempaa kuin Temmeksen kunnan perusopetuksen laskennallinen valtionosuuden peruste. Lähinnä keskiarvoa oli Hämeenkosken kunta, jossa perusopetus suhteessa sen laskennalliseen valtionosuuteen oli vain 0,25 prosenttia kalliimpaa. Täten lähes kaikissa kunnissa perusopetuksen toteutus oli kalliimpaa kuin valtionosuuden laskennallinen peruste antaa mahdollisuuksia.

Maan kaikkien kuntien keskiarvo perusopetuksen toteutuneista kustannuksista vuonna 2000 oli 4 410 euroa per oppilas, ja valtionosuuden laskennallisen perusteen keskiarvo samana vuonna oli vain 3 863 euroa per oppilas. Erotus oli kuntien menetykseksi maan keskiarvona 547 euroa per oppilas. Yhteensä kuntien toteutuneet kustannukset vuodelta 2000 perusopetuksen osalta ovat 310 235 543 euroa suuremmat kuin niiden valtionosuuksien laskennalliset perusteet.

Esimerkiksi tyypillisen keskisuomalaisen kunnan, Keuruun kaupungin, kohdalla vuonna 2000 toteutuneet kustannukset olivat 4 880 euroa per oppilas, kun valtionosuuden laskennallinen peruste oli kuitenkin vain 4 020 euroa per oppilas. Täten esimerkkikunnan Keuruun kaupungin maksamat kustannukset olivat 868 euroa per oppilas valtionosuuksien mukaista kalliimmat. Erotus Keuruun kaupungin tappioksi oli prosenteissa 21,59 prosenttia ja kaikkiaan rahassa 1 202 468 euroa, mikä markoissa merkitsee yli 7 miljoonan markan menoerää Keuruun kaupungin tappioksi laskennallista perustetta määriteltäessä.

Kaikkein eniten toteutuneet perusopetuksen kustannukset suhteessa valtionosuuksiin poikkeavat Pylkönmäen kunnassa — myös Keski-Suomessa — jossa vuonna 2000 toteutuneet kustannukset olivat 8 914 euroa per oppilas, kun valtionosuuden laskennallinen peruste oli vain 3 959 euroa per oppilas ja täten erotus kunnan tappioksi 4 954 euroa per oppilas, eli prosenteissa tämä ero kyseisenä vuonna Pylkönmäen kunnassa oli 125,13 prosenttia.

Kaikkiaan voi näin todeta, että kun kunnat 1990-luvun jälkeisenä kuntatalouden kireänä aikana joutuivat toteuttamaan säästeliästä ja kireää kuntataloutta, paineet kohdistuivat juuri koulu- ja sivistystoimeen. Näin kyläkoulujen sulkemiset ovat rajua todellisuutta, opetusryhmien koot ovat kasvaneet vastoin kasvatuksellisia ja opetuksellisia tavoitteita. Työrauhaongelmat ovat todellisuutta koululaisten ja opettajien työympäristössä. Koulukiusaaminen on kielteinen ilmiö. Nuorten psyykkiset häiriöt ovat lisääntymässä. Perusopetusta antavat opettajat sairastuvat ja työuupumuksen vuoksi siirtyvät yhä enemmän ennen normaalia eläkeikää eläkkeelle.

On mielestäni hyvin tärkeä havaita, mitä ei ole tuotu kovinkaan paljon esille, että nämä valtionosuuksien laskennalliset perusteet ovat vahvasti jäljessä siitä, mitä kunnat nyt kireänkin kuntatalouden aikana ja rajun säästämisen aikana panostavat perusopetukseen. Toivoisin, että tähän voitaisiin valtionosuuksien määrittelyssä nyt todella kiinnittää huomio, että päästäisiin edes sille laskennalliselle määrittelytasolle, joka tällä hetkellä toteutuu kunnissa, ja vielä voitaisiin päästä siihen, että voitaisiin todella pienentää opetusryhmiä ja kehittää kouluja kaikilla niillä pedagogisilla valmiuksilla ja keinoilla, joita on olemassa. Meillä on ikävä kyllä kuljettu 1990-luku ja alkanut 2000-luku vahvasti taaksepäin, ja kuten tämänkin päivän uutiset kertoivat, jatkuvasti ollaan paineessa vähentämään tuntikehystä ja suurentamaan opetusryhmiä. Tämä tulee kielteisenä hintana monella muulla tavalla sitten esille.

Valtionosuuksien laskennallisia perusosuuksia tulee voida korottaa. Samalla meidän tulee kiinnittää huomiota myös muutoinkin siihen, että kunnat voivat pitää yllä riittävän yläaste- ja lukioverkon, kuten aiemmassa puheenvuorossani toin esille. Ne ovat aikanaan perustettu vahvalla tahtotilalla ja tunteella. Nyt joku sanoo, että tunteet pois, se on kylmä raha, mikä ratkaisee. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tahto ja tunne ovat voimakkaammat tekijät kuin pelkkä kylmä järki. Tuskin tätä maata olisi paljon haluttu asuttaakaan, ellei olisi ollut tahtoa sen asuttamiseen. Vaikka sanotaan, että järki merkitsee paljon, niin ei se perusasioita kuitenkaan ratkaise. Puolison valintakin on kaikkea muuta kuin järjen asia yleensä. Kun mies ostaa auton, vaikka hän kuinka järkevästi perustelee ostaneensa hyvän auton, niin tutkimukset osoittavat, että monet muut seikat tämän ovat ratkaisseet, minkä auton hän on valinnut, kuin puhtaasti rationaaliset järkiseikat.

Siksi näen, että meillä on myös kunnalliselämässä ja yhteiskunnassa nähtävä muitakin arvoja kuin raha. Nyt on tullut sellainen kamreeritalouden ihanne, jossa vain raha ratkaisee. Se toki tiettyjä asioita määrittelee, mutta palvelijasta on tullut isäntä, ja kuntapäättäjät ovat joutuneet tällä hetkellä tilanteeseen, jossa voisi tiukassa taloudellisessa tilanteessa ajatella, että päättävät elimet voisi korvata kilpailutetuilla ostopalveluilla, jotka tekisivät nämä taloudelliset saneeraamispäätökset.

Tähänhän meidän yhteiskuntamme ei saa joutua. Meillä pitää olla näkemystä, pitää olla visioita, tavoitteita ja päämääriä koko maan kehittämiseen, asuttuna pitämiseen, sillä juuri sieltä ihmistä lähellä olevista yhteisöistä ovat nousseet ne voimavarat, joilla tätä kansakuntaa on viety eteenpäin. Tämän näkemyksen haluan tuoda vahvasti esille nimenomaan juuri tämän ministeriön pääluokan kohdalla. Toivon, että me kansanedustajinakin näkisimme muitakin asioita kuin rahan, se on välttämätön tietysti nähdä, mutta näkisimme myös sitä suuremmat tavoitteet ja päämäärät, emme käpertyisi kamreerilinjalle vaan haluaisimme nähdä elämän laajempana.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan määrärahat lisääntyvät ensi vuoden talousarviossa noin 3 prosentilla. Tästä huolimatta muun muassa perusopetuksen rahoituksessa ja yliopistojen rahoituksessa ilmenee edelleen puutteita.

Millä tavalla rahat saadaan riittämään? Useissa puheenvuoroissa on viitattu muun muassa siihen, miten perusopetuksessa oppilasryhmät kasvavat. Se on yksi keskeinen ongelma. Minä haluan kuitenkin, kun tämä keskustelu kaartuu maaliin, ottaa sen näköalan, millä tavalla tämmöinen erityisopetuksen määrä, eri tavalla lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen tuottaa ongelmia tämän päivän koulussa. Millä tavalla tämä tuottaa ongelmia, jotka pakottavat pienentämään oppilasryhmiä ja aiheuttavat kasautuvia kustannuksia tänne perusopetuksen alueelle.

Sen vuoksi ajattelen, että kun puhutaan opetustoimen hallinnonalasta, me emme saisi unohtaa sitä, että kuitenkin se tärkein perusta luodaan kodeissa lasten kasvulle ja kehitykselle, ja sen vuoksi budjetoinnin näkökulmastakin meidän olisi äärimmäisen tärkeää pysähtyä siihen, miten me takaamme riittävät voimavarat kodeille, vanhemmille ja koululle nimenomaan siinä lasten kasvun alkuvaiheessa. Niin Suomessa kuin eri puolilla maailmaa todetaan, että luovuus on tänä päivänä kuitenkin kaikkein tärkein pääoma. Se, että me saamme luovuuden kapasiteetin käyttöön kansalaisistamme, edellyttää tasapainoisen kasvun rakentumista lapsen ja nuoren eri elämänvaiheissa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoropyyntöni sai aikaan ed. Vihriälän puheenvuoro, kun hän käsitteli muun muassa erityiskansanopistoja ja vaikeavammaisten opetusta.

On aivan oikein, että täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota näihin resursseihin ja kyseisten oppilaitosten ja sitä kautta vaikeavammaisten koulutustarpeen hoitamiseen kunnolla. Mutta käytännössä olen törmännyt myös tällaisiin tilanteisiin, että osa vaikeavammaisista haluaa opiskella omalla paikkakunnallaan, käytän sanaa, tavallisessa kansanopistossa. Niinpä mielestäni myös, kun tätä valtionosuusuudistusta tehdään ja käsitellään muun muassa erityiskansanopistojen valtionosuuksia, näille opistoille, tavallisille opistoille, tulisi myös tällaisen vaikeavammaisen oppilaan pystyä viemään mukanaan, tavallaan niin kuin reppurahana, korotettu valtionosuus. Voi olla, että tietyissä tapauksissa vielä parempi vaihtoehto on kodin lähellä oleva kansanopisto tälle nuorelle henkilölle. Sen myönnän, että resursseja ei voi kauheasti jakaa.

Ed. Oinoselle sen verran oppilasryhmien koosta, josta paljon on tänä iltana puhuttu: On tärkeää, että ne eivät liian suuriksi nouse, mutta myös opettaja siellä luokassa on hyvin keskeinen. Vaikka on kuinka pienet ryhmät, niin kaikki eivät pysty siitäkään huolimatta tätä opetustyötä kunnolla tekemään.

Toinen merkittävä tekijä on kunnan päättäjät, miten he priorisoivat myös näitä kunnan varoja. Ei aina ole kunnan taloudellisista resursseista kyse, eli kuntapäättäjät ovat myös merkittävässä asemassa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelun loppuessa täytyy todeta, että opetusministeriön hallinnonalan budjetti olisi lopputulokseltaan kohtuullinen, ellei opiskelijoita olisi täysin unohdettu. Tämä on vasemmistoliiton mielestä talousarvion mustin kohta, ja näyttää siltä, että ministerit eivät ole tulleet missään kohdin opiskelijoita vastaan, kun on kuunnellut heidän puheitaan. Nimittäin selvitysmies Eero Kurrin eväillä opiskelijat eivät tule kyllä toimeen. Huomenna äänestyksissä tulemmekin näkemään opiskelijoiden todelliset ystävät, kun näistä opintotukiasioista äänestetään.

Arvoisa puhemies! Myönteistä on ollut se, että ammatillinen koulutus ja perusopetus ovat nousseet ainakin puheiden tasolla hyvin esille.

Yliopistorahoista on tullut paljon porua ja melua myöskin hallituspuolueiden edustajilta, mutta koska teot kuitenkin puuttuvat, niin tämä epävarma tilanne näyttää jatkuvan yliopistoissa. Näyttää siltä, että hallituspuolueilla ei ole riittävästi tahtoa korjata edes pahimpia epäkohtia, joten minä kyllä ihmettelen, mistä täällä sitten oikein mekkaloidaan ja kenelle mekkaloidaan. Ei kai oppositio ole tähän kurjaan tilanteeseen ainakaan syyllinen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Seurasin tätä mielenkiintoista keskustelua työhuoneen näytöltä ja totesin, että lähes kaikki ne hyvät asiat, mitä tässä asiassa tässä salissa voi sanoa, ilmeisesti on jo sanottu, mutta haluaisin kiinnittää huomiota pariin hieman laajempaan asiaan, jotka opetusministeriön hallinnonalaa koskevat ja oikeastaan koko suomalaista yhteiskuntaa siinä mielessä, että Suomi elää tällä hetkellä niitä aikoja, jolloin opetukseen ja nimenomaan lapsiin ja nuoriin satsaaminen ja sitten opetuksen tasoon satsaaminen on aivan ensiarvoisen tärkeää.

Euroopan unionin laajentuessa meillä on vääjäämättä edessä, että kilpailu markkinoilla kovenee, ja siinä kilpailussa pärjää vain se kansakunta, joka on pyrkinyt ja pystynyt kouluttamaan lapsista ja nuorista uusia hyviä kansalaisia niin, että koko suomalainen yhteiskunta säilyy hyvin tuottavana ja nimenomaan niin, että se pystyy edelleenkin satsaamaan lisää muun muassa tuotekehitykseen.

Seurasin äsken uutisista sitä huolestuttavaa uutista, että Nokia on siirtämässä osan ydinjohdostaan Yhdysvaltoihin. No, se sinänsä aivovuotona ei maailmaa kaada, koska siinä on vain muutamasta sadasta työpaikasta kysymys, mutta kuitenkin. Jos me aiomme tässä pohjoisessa maapallon nurkassa säilyä edelleen huippuosaamisen johtomaana, niin meidän on tehtävä nämä veroratkaisut, jotka olemme oikeastaan jo tehneet. Hallitus on ansiokkaasti sekä tuloveropuolta että pääoma- ja yhteisöveropuolta lähtenyt määrätietoisesti viemään eteenpäin — siitä pitää hallitukselle antaa iso kiitos — ja nimenomaan niin, että on ennakkoluulottomasti päätöksiä tehty. Jos asiaa tarkastelee siltä kannalta, ovatko ne päätökset olleet esimerkiksi verotuksen puolella riittäviä, niin pitää muistaa sekin, että sellainen valtava numeroiden muuttaminenhan ei ole periaatteessa mahdollista, koska hyvin rajut muutokset vaikuttaisivat esimerkiksi kuntatalouden puolelle niin rajusti, että se taas heikentäisi sitten esimerkiksi koulutusmahdollisuuksia, ja siihen meillä ei tietenkään ole varaa, että yksipuolisia ratkaisuja tehtäisiin, vaan kaikki riippuu kaikesta.

Esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on kuntien kannalta ihan ensiarvoisen tärkeä tapahtuma, ja tätä uudistamista parhaillaan suunnitellaan. Kuntien kohtalo siinä on erinomaisen tärkeä, koska kunnathan tarjoavat esimerkiksi lasten koulutuspalvelut kaikki ja niihin satsaaminen on kuntien vastuulla. Nimenomaan koulutusvaiheessa, kun lapsi menee ensimmäiselle luokalle kouluun, ovat hänen elämänsä ja tulevaisuutensa kannalta ehdottomasti tärkeimmät vuodet. Totta kai siihen tulee mukaan perhepolitiikka, miten perheet Suomessa jaksavat, mutta nimenomaan koulutuksen taso. Kuten tiedämme, voimme ottaa oman esimerkkimme jokainen itse tarkasteltavaksi. Kun menimme kouluun aikanaan, niin huomasimme sen, että siihen aikaan oli valtava määrä uusia asioita, mutta kun vertaamme nykyisiä nuoria, jotka menevät kouluun, esimerkiksi atk-valmiudet heillä ovat paljon paljon paremmat kuin esimerkiksi meillä monellakaan tällä hetkellä on. Kyllä yhteiskunta on rajusti muuttunut. Sen takia kuntatalouden kohtalo tulevina vuosina on erinomaisen tärkeä. Kunnilla pitää olla ne panostusmahdollisuudet, joilla luodaan esimerkiksi laadukkaat peruskoulupalvelut ja sitten ammattikoulupalvelut, lukiopalvelut ja siitä edelleen aina yliopistoihin asti.

Yhteisövero-oikeuden säilyminen kunnilla on myös tärkeä asia mielestäni, koska se kannustaa sitä kautta kuntia tekemään elinkeinopolitiikkaa. Se taas mahdollistaa sen, että seuduilla on työpaikkoja, koska jos erilaisissa kunnissa ympäri Suomenniemeä esimerkiksi tuotannolliset työpaikat vähenevät eikä ole nuoria pareja eikä synny paikkakunnalle lapsia, se taas tarkoittaa kyllä käytännössä sitä, että sen kunnan tulevaisuudennäkymät ovat kohtuullisen heikot. Nimenomaan se asettaa myös palvelupuolelle tulevaisuudessa aivan ylipääsemättömiä ongelmia.

Siksi alueellisen tasapainon vaaliminen on myös järkevää koulutuspolitiikkaa, jotta saadaan koko maan tasainen kehitys turvattua. Onhan tosiasia sekin, että kun nuori esimerkiksi vaikka jostain Lapista tai Itä-Suomesta opiskelee vaikka lähellä olevassa yliopistossa, niin on paljon todennäköisempää, että hän sijoittuu kotiseutunsa työpaikkoihin, kuin jos hän muuttaisi vaikka Etelä-Suomeen. Totta kai liikennettä maan sisällä aina tapahtuu, mutta mitä pitemmälle mennään, sen suuremmaksi kasvaa kotiseudun vetovoima. Siksi on erittäin tärkeää, että opetusministeriön hallinnonalalla on riittävät resurssit, ja kun tähänkin talousarvioesitykseen sisältyy noin 3 prosentin kasvu edellisen vuoden määrärahoihin, pidän sitä erittäin merkittävänä. Kun sitä vahvistetaan vielä kuntatalouden vahvistamisella muiden hallinnonalojen kautta, pidän pakettia erittäin hyvänä ja kannatettavana.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu paljon ja hartaasti opetuksesta ja sivistyksestä, mutta hyvin harva on puuttunut siihen lopulliseen perusasiaan, mitä on sivistys. Kyllä ihmisen sivistys tulee kotoa kasvatuksesta, tieto ja taito tulee koulutuksesta. Liian vähän tässä pääluokassa painotetaan kodin vastuuta tässä asiassa. Hyvin useasti tässä yhteiskunnassa lykätään kasvatusvastuuta koululle ja opetukselle. Kyllä sivistyksen ja kasvatuksen perustan, kivijalan, pitää olla tehty kotona ja perheessä ja koulutus- ja opetushenkilöt tukevat sitä, eikä päinvastoin.

Toinen asia, mihin nyt on jo pikkasen kiinnitetty huomiota mutta enempi saisi kiinnittää huomiota: opiskelun nopeus. Kyllä suomalainen normaalijärjellä varustettu ihminen pystyy opiskelemaan nopeammin kuin hän tänä päivänä tekee. Kyllähän koulun aloittamisiän alentaminen on vaan yksi tapa pitää päivähoitoa yllä. Ei se todellakaan se määrä, mitä peruskoulussa opetetaan, vaadi yhtätoista vuotta sisällä olemista. Samoin yliopistoon pitää päästä suoraan, kun on ylioppilaaksi kirjoittanut, ja sieltä pitää valmistua nopeasti pois työelämään. Siihen pitää panna sekä keppiä että porkkanaa, että tämä tavoite toteutuisi.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo pitkään ja hartaasti puhuttu koulutuksesta. Itsekin haluan vielä muutaman sanan puhua yliopistollisesta koulutuksesta ja ammattikorkeakoulun merkityksestä.

Kotimaakuntani Satakunnan kannalta hallituksen vuoden 2004 talousarvioesityksessä on ehdottomasti kaikkein myönteisintä Porissa tapahtuvan yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen osittainen siirtyminen emokorkeakoulujen budjetteihin. Budjetissa luvataan myös vahvistaa edelleen alueellisia yliopistokeskuksia laajoina kokonaisuuksina, niin että niillä on edellytykset saavuttaa korkea laatu ja vaikuttavuus. Tärkeää on, että tulevaisuudessa myös muu Satakunnan yliopistotasoinen koulutus saatetaan budjettirahoituksen piiriin.

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia, ja yhdyn lämpimästi niihin puheenvuoroihin, joissa yliopistokeskusten merkitystä on korostettu. Satakunnalle on hyvin tärkeä myös Satakunnan ammattikorkeakoulun merkitys ja erityisesti sen elinkeinoelämälähtöisyys. Selkeästi näillä on ollut positiiviset vaikutukset sekä muuttoliikkeen hillitsemisessä että työllisyyden paranemisessa. Haluaisinkin oikeastaan muutamalla sanalla kommentoida tämänpäiväistä Satakunnan Kansaa, jossa todetaan, että työttömien määrä Satakunnassa on laskenut vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna lähes 5 prosenttia. Suurin merkitys on ollut Porin yliopistokeskuksella tähän kehitykseen. Nämä ovat maakunnalle tärkeitä kysymyksiä ja juuri niitä, joilla voimme vastata kilpailuun ja elinkeinoelämän haasteisiin ja myös saada luotua niitä pysyviä työpaikkoja niillekin alueille, joilla on korkea työttömyys.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vilkuna puheenvuorossaan opiskeluaikoihin liittyen kohdisti sanansa opiskelijoihin. Toisaalta opiskeluaikoja voitaisiin merkittävästi lyhentää, jos ja kun oppilaitoksissa, yliopistoissa, tehtäisiin kokoviikkotyötä eli opetettaisiin maanantaista perjantaihin nämä kaikki päivät ja toisaalta myös lukuvuotta pidennettäisiin. Minusta näistä asioista pitäisi myös hyvin nopeasti tehdä päätökset.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Juuri tätä tarkoitin, että keppiä ja porkkanaa joka tasolle, sekä kotiin, kouluun että oppilaille itselleen ja yliopistoihin, että kaikki tilat ja tehot tulevat täysillä käytetyiksi.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Osaaminen on suomalaisten vahvuus. Mielestäni koulutukseen niin peruskoulusta lähtien kuin ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen osalta on panostettava jatkossakin varsin voimakkaasti ja myös huolehdittava koulutuksen tasa-arvosta. Viime aikoina on nostettu aivan aiheellisesti esille se, että meillä peruskoulun osalta on monenlaisia ongelmia, ei vähiten ottaen huomioon henkilöstön riittävyys, opettajien saatavuus, johon tänään muun muassa on kiinnitetty huomiota. On myös niin, että koulutuksen laatuasia ei kaikilta osin ole kunnossa. Kouluissa on myös rauhattomuutta ja monenlaista yhteiskunnallista häiriötä, niin kuin kaikki tiedämme. Tästä syystä, herra puhemies, on mielestäni hyvä, että nyt näihin kysymyksiin ollaan paneutumassa huolella, samoin kuin se, että myös koulurakentamisiin, niihin tiloihin, joissa opetusta annetaan, panostetaan. Mielestäni myös opettajien koulutusta ja ammatin arvostusta on lisättävä. Me kaikki tiedämme, että sieltä peruskoulusta lähtien meidän tulevaisuutemme rakentuu.

Herra puhemies! Myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen on syytä panostaa. Tälläkin tiellä hallitus on etenemässä oikeaan suuntaan. Me tarvitsemme ammatillista osaamista kaikilla tasoilla. Se on meidän vahvuutemme myös tulevaisuudessa ja erityisesti työllisyyden parantamisen ja yrittäjyyden edistämisen osalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Paljon on tämän kauden mittaan puhuttu juuri tästä opintoaikojen lyhentämisestä. Se on ihan tavoiteltava asia, johon kannattaa järkevästi pyrkiä. Sillä on kansantaloudellinen merkitys, mutta samalla siitä ei saa tulla myöskään itsetarkoitus. Aikanaan, kun itse opiskelin, minulla oli tavoite opiskella mahdollisimman nopeasti, mutta sitten nimitettiin niitä sellaisia nopeasti valmistuvia sorsateologeiksi, jollainen tietysti olen, elikkä toisin sanoen päässyt tentit ja tutkinnot läpi, mutta ei osaa asioita. Elikkä kyllähän opinnoista pitäisi myöskin lähteä siitä, että hitaampi kehitys tuottaa kypsemmän tuloksen. Kyllä tälläkin on oma ulottuvuutensa. En halua sitä tuoda esille, että opinnot pitkittyvät tarpeettomasti, mutta semmoinen kohtuullinen aika, ja arvostan yliopistoissa akateemista vapautta myöskin arvona ja eri elämäntilanteitten huomioon ottamista. Samalla kun nyt todetaan, että opinnot kestävät liian pitkään, on varottava, ettei mennä äärimmäisyydestä toiseen.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin paljon puhuttu niistä ongelmista, mitä koulutoimelle on syntynyt kuntien talouden vaikeuksien myötä. Keskimääräisesti on kuitenkin todettava, että sivistystoimen valtionosuus on periaatteessa ollut koulutoimessa parempi kuin sosiaali- ja terveystoimessa. Siellä on haittaavana tekijänä edelleenkin se 90-luvulla mukaan tullut asukaslukupohjainen leikkaus, joka on merkittävä yksikköhinnan vähennys, ja tavoitteena pitäisi pitää sitä, että tästä leikkauksesta päästään aikanaan eroon ja että sitä kautta yksikköhinta voidaan normalisoida. Se antaa liikkumatilaa ja väljyyttä myöskin perusopetukseen ja kunnille koulutoimen järjestämiseen.

Toinen kysymys, mikä on kuntien kannalta merkittävä, on panostukset koulutoimen perustamishankkeisiin elikkä peruskoulujen rakentamiseen ja peruskorjaukseen. Valiokunta toi siihen 1,5 miljoonaa euroa lisärahaa ja 4 miljoonaa euroa lisämyöntämisvaltuutta. Tämä on erittäin tarpeellinen ottaen huomioon koulutilojen kunto. Suurin osa kouluista on peräisin 70-luvulta. Ne ovat rakenteellisesti jo peruskorjauksen tarpeessa. Monissa on ilmastointipuutteita ja ennen kaikkea kosteusvaurioita. Tämän takia on pyrittävä myöskin edelleen jatkamaan tätä perustamishankerahoitusta siinä laajuudessa kuin resursseja taloudessa on.

Arvoisa puhemies! Täällä on kasvatusvastuusta puhuttu paljon. Minä näen, että kodilla on hyvin keskeinen vastuu ja koulu täydentää sitä kasvatustehtävää, mikä on, mutta ennen kaikkea perheiden pitää ottaa enempi vastuuta lasten kasvatuksesta.