6) Hallituksen esitys laiksi rikoslain 21 luvun 16 §:n
muuttamisesta
Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin näistä huomaa,
lakivaliokunnan työ on elämän makuista. Meillä puhutaan
parisuhteista ja puhutaan silloin, kun menee hyvin parisuhteessa,
ja silloin, kun menee huonosti parisuhteessa, ja todella päästään
siihen, että pohditaan, mikä on muodollisesti
oikein ja mikä tuntuu oikealta jnp. Tässä on
taas sellainen todella tärkeä asia.
Tällä hetkellä lievä pahoinpitely
on nykyisin lähtökohtaisesti asianomistajarikos.
Virallinen syyttäjä saa siten nostaa lievästä pahoinpitelystä syytteen
pääsääntöisesti vain
asianomistajan vaatimuksesta. Poliisi ei myöskään
aloita esitutkintaa, jollei asianomistaja esitä rangaistusvaatimusta.
Nyt on siis pohdittu sitä, onko sellaisia tapauksia,
joissa tämä ei ole oikea tapa lähestyä lievää pahoinpitelyä,
ja on tullut esiin, että juuri lähisuhteessa ja
alaikäiseen kohdistuvassa ja työtä suorittavaan
ihmiseen kohdistuvassa lievässä väkivallassa,
pahoinpitelyssä, tämä on erilainen tilanne
kuin mitä yleensä katsotaan ihmisten välisissä suhteissa
olevan.
Esityksessä on kyse lievän pahoinpitelyn muuttamisesta
virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun se kohdistuu alaikäiseen,
läheiseen tai henkilöön hänen
työtehtäviensä vuoksi. Näissä tapauksissa
rikoksen esitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely
eivät jatkossa ole riippuvaisia asianomistajan tahdosta.
Lakivaliokunta kannattaa esitystä ja on antanut siitä yksimielisen
mietinnön.
Kun lievä pahoinpitely kohdistuu läheiseen, alaikäiseen
tai henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi,
tekoon liittyy erityispiirteitä, jotka tekevät
rikoksen erityisen moitittavaksi.
Läheissuhdeväkivalta on väkivaltaa,
joka kohdistuu parisuhdekumppaniin, lapseen, vanhempaan, sukulaiseen
tai muuhun läheiseen. Ehkä heti tulee mieleen
tilanne, että kun vanhan sukulaisen eläke tulee
tilille, niin voi olla, että joku nuorempi sukulainen aina
tulee hänen luokseen ja lievällä pahoinpitelyllä vaatii
ne rahat itselleen. Tämmöiseenkin tämä nyt
siis liittyy, mikä on valitettavan tavallista Suomen yhteiskunnassa.
Läheissuhdeväkivallassa uhri on usein haavoittuva
ja tekijästä jollain tapaa riippuvaisessa asemassa.
Syyteoikeutta koskeva muutos parantaakin uhrin asemaa ja on vahva
signaali siitä, ettei lieväkään
väkivalta lähisuhteessa ole hyväksyttävää.
Lisäksi muutos parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua
lähisuhdeväkivaltaan. Varmaan voin kuvitella,
että poliisille tulee mieleen joskus, että tekisi
niin mieli tätä asiaa viedä eteenpäin,
mutta tämä osapuoli jostain syystä vaikenee
eikä halua puhua asiasta, vaikka ehkä sen uhrin
silmistäkin näkee, että hän
haluaisi, mutta hän ei vaan jostain syystä pysty
sitä tekemään. Nyt se poliisi voi asiaa
heti siinä paikan päällä ruveta
tutkimaan ja viemään eteenpäin. Voin
kuvitella, että monen myös siinä tilanteessa
olevan elämää helpottaa se, että hän
kokee voivansa auttaa ihmistä.
Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on
jo nykyisin virallisen syytteen alainen. Nyt ikäraja nostetaan
alle 18-vuotiaaseen. Tämä on perusteltua, koska
myös 15—17-vuotiaat ovat erityisen suojelun tarpeessa.
Koska suurin osa nuoriin kohdistuvasta väkivallasta
on toisten nuorten tekemää ja nuorten välisiä riitatilanteita
esiintyy erityisesti kouluissa ja oppilaitoksissa, lakivaliokunta
on avannut tätä puolta mietinnössään.
Lakivaliokunta korostaakin, ettei syyteoikeuden muutoksilla
ole tarkoitus tuoda muutosta niihin käytäntöihin,
joita oppilaiden välisissä riitatilanteissa kouluissa
ja oppilaitoksissa nykyisin käytetään.
Koulujen sovinnolliset ja kurinpidolliset keinot ovat siten rikosoikeudellisiin
keinoihin nähden jatkossakin ensisijaisia. Sama koskee myös
tilannetta, jossa oppilas pahoinpitelee lievästi opettajaansa.
Alun perin varmaan ei ollut koulumaailma ajatuksissa, kun tätä tehtiin,
vaan enemmänkin ylipäätään
yhteiskunnassa lievä väkivalta, joka kohdistuu
alaikäisiin, mutta vaan tässä käsittelyssä tuli
esiin, että koulumaailmaa se koskettaa myös tällä tavalla,
ja siksi siihen erityisesti paneuduttiin.
Työpaikkaväkivallan kokemukset ovat viime aikoina
lisääntyneet. Työssä esiintyvä väkivalta ja
sen uhka ovatkin työhön liittyvä terveys-
ja turvallisuusriski. Työpaikkaväkivallan erityispiirre
on se, ettei uhri pääse tilannetta pakoon. Kun
väkivalta liittyy työhön, rangaistusvaatimuksen
esittämistä ei ole kohtuullista jättää riippumaan
työntekijästä. Syyteoikeutta koskeva muutos
parantaakin uhrin asemaa kaikissa työ- ja virkatehtävissä yleisesti.
Lakivaliokunta on mietinnössään rajannut muutoksen
työpaikkaväkivallan tyyppitilanteeseen, jossa
rikoksentekijä on työyhteisön ulkopuolinen
henkilö kuten asiakas, vierailija tai muu näihin
rinnastettava henkilö. Muutosta tulee seurata ja tarvittaessa
voidaan arvioida sitä, onko syyteoikeutta koskeville muutoksille
tarvetta myös työpaikan henkilöstön
välisissä riitatilanteissa. Tästä keskusteltiin
erittäin paljon myös ministerin kanssa, mutta
valiokunta itse ei halunnut laajentaa tähän pykälää.
Voimavarat on turvattava, jotta muutos voidaan toteuttaa myös
käytännössä. Syyteoikeutta koskeva
muutos tuo rangaistusjärjestelmän piiriin merkittävän
määrän sellaisia tapauksia, jotka eivät
aiemmin ole sinne tulleet. Jotta tämä tärkeä muutos
voidaan toteuttaa, on poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten
resursseista huolehdittava. Etenkin poliisien rahoista tuli erittäin
paljon keskustelua.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa puhemies! Rikoslain 21 luvun 16 § muuttamisessa
esitetään, että lievä pahoinpitely
tulisi virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi silloin, kun teko
kohdistuu alaikäiseen tai läheiseen henkilöön.
Myös henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi
kohdistettu lievä pahoinpitely tulisi virallisen syytteen
alaiseksi. Virallisen syytteen alaisuus merkitsee sitä, että kun
rikos tulee poliisin tietoon, siitä kirjataan rikosilmoitus
ja teko otetaan tutkittavaksi asianomistajan tahdonilmaisusta riippumatta
siinä vaiheessa.
Lainmuutoksella annetaan vahva viesti siitä, että pahoinpitely
lievimmässäkään muodossa ei ole
millään lailla hyväksyttävää.
Tämä on tärkeä viesti erityisesti
lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi.
Tosin lähisuhteen määrittelemisen osalta esimerkiksi
yhteistaloudessa asuminen tai muu rinnastettava läheisyys
on vaikeasti toteen näytettävä niin kuin
tuossa edellisessäkin asiassa, jota käsiteltiin.
Silloin, kun pahoinpitely tapahtuu tuolla nakkijonossa ravintolaillan
jälkeen, lähisuhteen ja yhteistaloudessa asumisen
todistelu menee taas sinne kylpyhuoneen hyllylle ja hammasharjojen
katsomiseen, kenen tavarat siellä taloudessa ovat.
Lapset ovat erityistä suojelua vaativa ryhmä, ja
on perusteltua, että kaikki heihin kohdistuva väkivalta
on virallisen syytteen alaista. Tämä laajennus
koskee nyt 15—17-vuotiaita lapsia. Lakivaliokunnassa pohdittiin
tarkasti kouluissa esimerkiksi välitunneilla tapahtuvia
oppilaiden välisiä tönimisiä ja
nahisteluja, jotka täyttävät lievän
pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Käytiin läpi opettajien
velvollisuuksia lastensuojelulain perusteella ilmoittaa rikoksesta,
joka kohdistuu alaikäiseen, ja koulun kasvatuksellisten
menetelmien ja sovittelun sekä kurinpitomenetelmien suhdetta
virallisen syytteen alaiseen rikokseen. Se pohdinta oli tarpeen.
Mietintöön on nyt selvästi kirjattu,
että esityksen tarkoituksena ei ole ohittaa koulun puuttumis-
ja selvittelymenettelyjä. Koulun omat puuttumismenetelmät
ja kasvatuskeskustelut ovat ensisijaisia. Lain hengen mukaan koulussa
tapahtuneet lievät pahoinpitelyt ohjataan koulun toimesta
viralliseen esitutkintaan silloin, kun koulun omat puuttumiskeinot
eivät ole riittäviä.
Arvoisa puhemies! Lainsäädännön
muutoksella on aina taloudellisia vaikutuksia, niin on tälläkin.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että nyt tehtävällä lainmuutoksella
poliisin kirjaamien väkivaltarikosten rikosilmoitusten
määrä lisääntyy noin
7 000—10 000 pahoinpitelyllä vuodessa.
Jokaisen rikosilmoituksen kirjaaminen ja rikoksen tutkiminen vaatii
lisää työtä ja lisää rahaa.
Hallituksen esityksessä ensi vuoden talousarvioksi on tämän
uudistuksen lisäresurssitarpeet otettu huomioon tuomioistuinten
ja syyttäjien osalta, mutta poliisihallinnon lisäkustannuksia
ei ole huomioitu.
Tarkkoja kustannusvaikutuksia on vaikea ennakoida, mutta Poliisihallituksen
ja sisäasiainministeriön poliisiosaston laskelmien
mukaan tämän lainmuutoksen lievien pahoinpitelyjen saattaminen
virallisen syytteen alaiseksi aiheuttaa sisäasiainministeriölle
noin 5,5 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Valtiovarainvaliokunnan
on otettava kustannuslisäys huomioon parhaillaan käsittelyssä olevassa
vuoden 2011 budjetissa.
Puhemies:
Ilmoitan, että myös tämän
asian kohdalta P-painike suljetaan ja mahdolliset puheenvuorot on
pyydettävä esittämällä nimilappu eduskunnan
notaarille.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi rikoslain 21 luvun
16 §:n muuttamiseksi on tarpeellinen ja odotettu,
mutta se täytyy sanoa, että valiokuntakäsittelyn
aikana tämä oli joiltain osin aika vaikeasti hahmoteltava kokonaisuus.
Esityksessä on erotettavissa neljä erillistä varsin
paljon toisistaan eroavaa kokonaisuutta: kodeissa tapahtuva lähisuhdeväkivalta, työpaikkojen
väkivalta, alaikäiseen kohdistunut väkivalta
ja koulujen väkivalta ovat luonteeltaan aivan erilaisia,
siksi niin vaikeasti yhdistettävissä saman otsikon
alle.
Lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta esitetään muutettavaksi
niin, että alaikäiseen ja läheiseen samoin
kuin työntekijään hänen työtehtäviensä vuoksi
kohdistetut lievät pahoinpitelyt olisivat virallisen syytteen
alaisia. Kehityssuunta on mielestäni oikea, sillä käsittelemme
varsin vakavaa asiaa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähisuhde- ja perheväkivalta
varsin yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallan
yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa,
avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa
tapahtuvaa väkivaltaa. Erityisen vakavaa tämä piiloväkivallan
muoto on lapsille. Väkivallan näkeminen ja väkivaltaisessa
ilmapiirissä eläminen voi aiheuttaa vakavia seuraamuksia
lapsen mielenterveydelle. Lapset, joilla on usein vuosien kokemukset
väkivallasta kotona, ovat varsin alttiita perimään
toimintamallin, joka tukee lähisuhdeväkivaltaa.
Varhaisen puuttumisen malli toimii siksi varsin hyvin näissä tapauksissa.
Työpaikoilla lievä pahoinpitely säädetään
virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun henkilöön kohdistuu
lievää pahoinpitelyä hänen työtehtäviensä vuoksi.
Näin hänet rinnastetaan julkista valtaa käyttäviin
henkilöihin. Tämä on erittäin merkittävä lisäys
palvelualojen, terveydenhuollon, sosiaalihuollon, kuljetus- sekä kaupan
alan työntekijöille. Näillä aloilla
on usein sellaisia tilanteita, joista ei pääse
tai ei ole mahdollista lähteä pakoon väkivallan
uhkaa. Työpaikoilla työntekijöiden väliset
riitatilanteet jäävät nyt lain soveltamisalan
ulkopuolelle. Nämä tilanteet katsotaan pystyttävän
hoitamaan tämänhetkisillä työpaikkojen
tukijärjestelmillä, kuten työterveydenhuollon
ja luottamusmiesjärjestelmän ja tämän kaltaisten
järjestelmien avulla.
Alaikäiseen kohdistuvan lievän väkivallan muuttamisessa
yleisen syytteen alaiseksi alaikärajaa nostetaan 15 ikävuodesta
18 ikävuoteen. Ikärajan nosto on tarpeellinen,
sillä myös 15—17-vuotiaat ovat suojelun
tarpeessa. Muutos tukee samalla YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen
toteutumista Suomessa. Alaikärajan nostamisella ei kuitenkaan
olla muuttamassa koulujen niitä käytäntöjä,
joita näinä päivinä noudatetaan
jo kouluissa. Vain niissä tapauksissa, joissa koulun omat
toimet eivät enää riitä, on tarkoitus
turvautua mahdollisesti rikosoikeudellisiin keinoihin asioiden hoitamiseksi.
Nämä kaikki syyteoikeuden laajennukset ovat yhteiskunnassamme
tarpeellisia, toivottavasti myös turvallisuudentunnetta
lisääviä toimenpiteitä. Jotta
esityksen tarkoitus tulee toteutumaan, tulee meidän seurata,
että asioiden hoitamisessa tarvittavat resurssit ovat riittävät.
On arvioitu, että yksistään lähisuhdeväkivallan
lievien pahoinpitelyiden muuttaminen yleisen syytteen alaiseksi
tuo poliisille 5 000 uutta esitutkintaa vuodessa.
Haluan painottaa vielä lopuksi, että tehdyt lainmuutokset
ovat hyvin aikaamme seuraavia ja varmasti myös monissa
kodeissa odotettuja muutoksia. Tehtyjä muutoksia on nyt
helppo kannattaa ja tukea.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kaikki väkivalta parisuhteessa
on tuomittavaa. Henkinen, fyysinen, lapsiin kohdistuva väkivalta
tai väkivallanteon näkeminen ovat todellinen perhetason
ilmiö, johon yhteiskunnan on puututtava ja vakavasti. Poliisin
suorittamia hälytystehtäviä, jotka on
luokiteltu perheväkivallaksi, oli viime vuonna yhteensä lähes
20 000 kappaletta. Rikosilmoituksiksi niistä päätyi 3 700
tapausta. Kuinkahan moni väkivallanteko perheissä jäi
huomiotta?
Nyt käsittelyssä oleva laki puuttuu lähisuhdeväkivaltaan.
Muutokset rikoslakiin ovat kannatettavia. Alaikäiseen ja
läheiseen tai työntekijään kohdistuvat
lievät pahoinpitelyt olisivat tulevaisuudessa virallisen
syytteen alaisia. Asian eteenpäinmeno ei siis riipu enää asianomistajasta. Varhainen
puuttuminen, uhrin oikeuksien toteutuminen, väkivallan
kierteen katkaiseminen ja lasten aseman huomioiminen ovat lain uudistamisen
keskeiset tavoitteet. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva pahoinpitely
on jo nykyisin virallisen syytteen alainen. Nyt esitetään,
että ikäraja nostetaan alle 18 vuoteen.
Valiokunnan käsittelyssä pureuduimme siis monipuolisesti
tähän lähisuhdeväkivaltaan,
kotona tapahtuvaan, työpaikalla tapahtuvaan ja myöskin
oppilaitoksissa tapahtuvaan.
Muutama sana oppilaitoksista: Oppilaitoksissa tapahtuvaa väkivaltaa
voi esiintyä siis oppilaan ja opettajan välillä tai
oppilaiden kesken tai tietysti opettajienkin välillä.
Ensisijaisina keinoina kuitenkin valiokunta näki koulujen
ja oppilaitosten nykyiset käytännöt ja
halusi painottaa sitä, että riitatilanteiden ratkaisemisessa
ne ovat rikosoikeudellisiin keinoihin nähden ensisijaisia
ja kannatettavia. Opetustoimen lainsäädännössä on useita
turvalliseen opiskeluympäristöön ja kurinpitoon
liittyviä säännöksiä jo
nyt, ja niitä tulee edelleenkin noudattaa. Koulujen oma
kasvatuksellinen näkökulma näihin riitatilanteisiin
ja niiden selvittämiseen on tärkeä.
Pelkkä poliisivallan esitutkinnan käynnistyminen
ja viralliset syytteet eivät katkaise lähisuhdeväkivaltaa,
valitettavasti. Asiantuntijoiden väitteet arjen raadollisuudesta
ovat erittäin musertavia. Vanhempien välinen väkivalta
lisää todennäköisyyttä lapsiin
kohdistuvaan kuritusväkivaltaan. Lapsiin kohdistuu enemmän
väkivaltaa kuin aikuisiin. Lapsiin ja miehiin kohdistuva lievä väkivalta
jää suurelta osin piilorikollisuudeksi. Nyt annetaan
viranomaisille mahdollisuuksia puuttua lähisuhdeväkivaltaan
entistä paremmin.
Olen erityisen huolissani lasten asemasta kodin sisällä tapahtuvien
väkivallantekojen yhteydessä. Perheväkivallan
kokeminen ja näkeminen ovat kaikenikäisiä lapsia
vahingoittavia. Jo aivan pieni vauva aistii väkivallan
ja pelon ilmapiirin. Siksi avainasemassa ovat vanhemmat itse. Vanhemmat
tarvitsevat tukea omiin ongelmiinsa, olipa ongelmana sitten päihteiden
käyttö, mielenterveysongelmat, uupumus tai muu
fyysinen rasitus. Kannatan lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuuden
lisäämistä, jolla tuettaisiin kotikasvatusta
ja neuvoja vanhemmille ja ehkäistäisiin näiden
ristiriitatilanteiden syntymistä kodin sisällä.
On arvioitu, että lainmuutos toisi noin 5 000 uutta
lähisuhdeväkivaltatapausta rangaistusjärjestelmän
piiriin. Poliisille ja muille viranomaisille on taattava riittävät
resurssit ja koulutusta tärkeän tehtävän
hoitamiseksi, kuten edellä ed. Jokinen kuvaili. Uhri ja
tekijä tarvitsevat molemmat yhteiskunnan apua ja erilaisia
tukitoimenpiteitä. Tämä laki on erittäin
vahva signaali lievänkin väkivallan nollatoleranssista.
Väkivalta lähisuhteissa ei ole hyväksyttävää,
eikä se ole osapuolten yksityisasia tästä eteenpäin.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on yksi tämän
eduskunnan parhaimmista uusista lakiesityksistä, sillä minusta
me voimme onnitella itseämme siitä, että me
olemme puuttuneet niin tärkeään asiaan
kuin perhe- ja parisuhdeväkivaltaan.
Olen itse saanut olla Euroopan neuvoston komiteassa, jossa käsitellään
näitä asioita, ja Suomi tunnetaan valitettavasti
Euroopassa vielä aikamoisena mustana pilkkuna juuri perhe-
ja lähisuhdeväkivallan suhteen. Olen siis ollut
mielissäni, kun olen saanut viimeisessä kokouksessa kertoa
muille eurooppalaisille, että me olemme edistyneet pitkin
harppauksin täällä ja olemme nyt tehneet
lainsäädäntöä, jossa
sitten siirrämme tämän perhe-,
parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan tarkemman sääntelyn
piiriin.
Nyt siis lievän pahoinpitelyn syyteoikeus muuttuu niin,
että alaikäiseen ja läheiseen kohdistuvat
lievät pahoinpitelyt tulevat yleisen syytteen alaisiksi.
Laki tulee koskemaan myös sellaisia tilanteita, joissa
henkilöstö tai henkilökunta joutuu työtehtävänsä vuoksi
lievän pahoinpitelyn kohteeksi. Ne on erittäin
hyvä ottaa mukaan tähän lakiin, sillä eri
työntekijöiden välisestä palvelussuhteesta
tai työtehtävästä ei tulisi
saada eriarvoista kohtelua lain syyteoikeuden suhteen. Olen myös
erittäin tyytyväinen siitä, että suojelun
piiriin tulevat 15—17-vuotiaat alaikäiset lapset.
Arvoisa puhemies! Tässä valiokuntakäsittelyssä pohdimme,
emme vain kouluissa tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa,
vaan myös pohdimme työpaikalla tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa
tarkemmin. Nimittäin valiokunnan kuulemisessa jouduimme
myös pohtimaan sitä, löytyykö perusteita
sille, että työtoverin tai työnantajan
syyllistyminen pahoinpitelyyn olisi vähemmän moitittavaa
kuin työyhteisön ulkopuolisen tekijän toiminta,
sillä emmehän me voi hyväksyä sitä, että työpaikoilla
voitaisiin tehdä väkivallantekoja tai kaikkia
työntekijöitä ei pidettäisikään
samanlaisessa suojelun piirissä riippuen palvelussuhteen
oikeudellisesta luonteesta. Mutta luottamukseni siihen on suuri,
että tämä viesti, jota valiokunnassa
pitkään käsiteltiin, tulee myös
myöhemmin sitten ministeriön pohdittavaksi, miten tässä asiassa
edetään. Toki tälläkin hetkellä,
niin kuin tiedämme, väkivallanteot tulevat rangaistaviksi.
Arvoisa puhemies! Olen siis tyytyväinen siihen, että me
olemme lähteneet nyt nollatoleranssin linjalle. Perhe-
ja parisuhdeväkivaltaa ei ole valitettavasti aikaisemmin
huomioitu tarpeeksi rikoslainsäädännössä,
vaikka olemmekin jo pitkällä aikavälillä kehittäneet
merkittävästi parisuhdeväkivallan uhrin
asemaa.
Myös kansainväliset sopimukset velvoittavat ja
ovat jo velvoittaneet Suomea pitkään kehittämään
perheväkivallan ja tällaisen sukupuolittuneen
väkivallan erikoislainsäädäntöä.
Olemme siis mukana siinä pitkässä linjassa,
jota tapahtuu Pohjoismaissa ja Euroopan maissa tämän
ongelman kitkemiseksi tästä päivästä.
Arvoisa puhemies! On myös tärkeää,
että poikkihallinnollisesti asioihin nyt palataan, ja olen
myös mielissäni siitä, että sosiaali-
ja terveysministeriö on tehnyt poikkihallinnollisen naisiin
kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman.
Se omalta osaltaan tukee sitä, että naisiin kohdistuvaa
väkivaltaa vähennetään puuttumalla
väkivaltaan jo ennakoivasti ja erityisesti asenteiden ja
käyttäytymismallien pohjalta.
Arvoisa puhemies! Keskustelussa on nostettu esiin myös
resurssit. Koska olen pitänyt ongelmaa niin merkittävänä,
että siihen pitää puuttua, jatkossakin
on tärkeää muistaa, että me
varaamme riittävät resurssit sille, että tästä laista
tulee todellisuutta myös sitten tulevaisuudessa. Arviomme
mukaan jopa 5 000 tapausta voisi tulla yleisen syytteen
piiriin, ja se vaatii tietenkin myös sitten riittäviä resursseja
ja koulutusta tämän lain todelliseksi toteutumiseksi.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Viime maaliskuussa
puhemiehelle luovutettiin yhteensä 122:n,
itse asiassa seitsemää kahdeksasta eduskuntapuolueesta edustavan,
kansanedustajan, europarlamentaarikon ja valtioneuvoston jäsenen
allekirjoittama väkivallan vastainen julistus, jossa vaadittiin, että kaikki
väkivaltarikokset ovat virallisen syytteen alaisia, että väkivallan
uhreille suunnatut kunnalliset auttamispalvelut kirjataan lakiin,
että väkivaltaa ei sovitella, että turvakotipalvelujen määrä nostetaan
kansainvälisten vaatimusten tasolle ja että naisiin
kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman toteuttamiseen
varataan riittävästi määrärahoja.
Tämä lakiesitys on oikea askel oikeaan suuntaan.
Toive on, että jatkossa vastaavaa kehitystä tapahtuu
myös seksuaalirikollisuuden ja seksuaaliväkivallan
osalta. Väkivalta on aina ihmisoikeusloukkaus, mutta kun
kyse on pari- tai lähisuhteesta, kyse on myös
alistamisesta, kyse on tilanteesta, jossa heikompi osapuoli ei uskalla
pyytää apua eikä myöskään
uskalla nostaa syytettä väkivallantekijää kohtaan.
On kuitenkin tärkeätä, että väkivallan
kierre katkaistaan mahdollisimman nopeasti, sillä tutkimusten
mukaan pitkään jatkunut kohtuullisen lieväkin
väkivalta johtaa helposti vakavampaan väkivaltaan
ja useimmiten jopa kuolemaan asti. Vuosittain Suomessa parisuhdeväkivallan
uhreina kuolee kolmisenkymmentä naista, mikä mielestäni
suhteutettuna kansakuntamme määrään
on suorastaan hälyttävä luku.
Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että valiokunta
yksimielisesti signaloi tämän lain tarpeellisuutta.
Toivon kuitenkin, että vähintään yhtä vakaasti
koko eduskunta signaloisi sen puolesta, että tämä hieno
naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimenpideohjelma
66 loistavan toimenpide-ehdotuksen mukaisesti myös resursoitaisiin.
Mielestäni on naurettavaa, että hallitus päätyi
siihen ajatukseen, että nämä 66 toimenpidettä pystyttäisiin
toteuttamaan nollabudjetilla eli käytännössä nykyisen
budjetin sisällä. Ei ole käytännössä mahdollista
perustaa yhtäkään niistä kahdeksasta
raiskauskriisikeskuksesta ilman, että siihen myös
osoitetaan rahaa. Toivon, että kun hallituspuolueet jakavat
tänäkin vuonna joululahjarahojansa, niin tämä toimenpideohjelma
olisi yksi niistä kohteista.
Toivon myös, arvoisa puhemies, että tämä lainsäädäntö on
signaali kansalaisvelvollisuuksiamme kohtaan. Joitakin vuosia sitten
kuljin yli kuukauden verran silmä mustana aivan reilusti törmättyäni
auton oveen. Tuon kuukauden aikana kiersin ympäri Suomea
puhumassa muun muassa väkivallan vastaisissa tilaisuuksissa.
Niistä tuhansista, ehkä kymmenistätuhansista,
tuon kuukauden aikana tapaamistani ihmisistä vain yksi
kävi kysymässä minulta, mitä minulle
oli tapahtunut. Toivon, että nyt kun tätä lainsäädäntöä on
sorvattu siihen malliin, että pelkästään
uhri ei ole velvollinen pitämään omista
oikeuksistaan kiinni, niin jatkossa yhä useampi suomalainen uskaltaa
kysyä siltä naapurin muijalta, naapurin lapselta
tai naapurin mieheltä, miksi sinun silmäsi on
toistuvasti mustana.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa jo
paljon kiitoksia yksimieliselle valiokunnalle. Te teitte hyvää työtä,
ja niin kuin muutamista puheenvuoroista näkyikin, siinä matkan
varrella oli vähän vielä semmoista selvittämistäkin
siinä, että me todellakin käymme nyt
monenlaisten väkivallan tyyppien kimppuun, joista varmasti
lähisuhdeväkivalta on merkittävin luvultaan.
Mutta pakko sanoa, että kyllä koen, että yksi
pitkäaikainen tavoitteeni on nyt menossa läpi,
kun voin tästä eteenpäin katsoa sairaanhoidonopettajaäitiäni
silmiin ja sanoa, että työpaikan lievä pahoinpitely
on yleisen syytteen alainen. Hän on koko ikänsä sairaanhoitajien
ja perushoitajien opettajana ja alalla työskennelleenä sitä valittanut,
että on kohtuutonta esimerkiksi hoivatyössä olevalle,
yöpäivystyksessä olevalle hoitajalle,
että hänen pitäisi työsuhteessa,
suhteessa potilaaseen, tehdä se päätös,
viedäänkö asiaa eteenpäin, kun
häntä, raskasta työtä tekevää,
pahoinpidellään työpaikalla. Tämän
takia todella paljon kiitoksia!
Ed. Sirnö muun muassa mainitsi koko laajan ohjelman
lähisuhdeväkivallasta, ja monet teistä puhuivat
viisaita resursseista. Ainakin oikeusministeriön osalta
resurssit on nyt turvattu tässä ja nyt, mutta
on totta, että se ei saa jäädä tähän,
eikä se vielä yksin tietenkään
auta, että nyt oikeusministeriön osalta rahoitus
on kunnossa.
On myös toinen asia, jossa rahoitus on kunnossa: nimittäin
nyt samaan aikaan, kun tämä laki astuu voimaan,
aloitetaan myös neljällä paikkakunnalla
sellainen pilottiprojekti, että kun siitä lähisuhdeväkivaltatilanteesta
menee hälytys, niin sinne tulee myös riskiarviointi
siitä, kuinka väkivalta saattaa eskaloitua eteenpäin. Täällä on
ainakin ed. Sirnö viime vaalikaudelta. Lakivaliokunnasta
me kävimme Kanadassa tutustumassa tähän
metodiin. Se on Walesissa toiminut erittäin hyvin, ja uusimmat,
aivan uskomattomat, tulokset ovat tulleet Espanjasta, jossa tällä väkivallan
eskaloitumisriskin arvioinnilla, joka tehdään
siinä hälytyksen yhteydessä, on tunnistettu
ne kaikista suurimmassa vaarassa olevat, ne tilanteet, missä seuraava
lyönti onkin jo huomattavasti hurjempi lyönti — juuri
se ilmiö, mistä ed. Sirnö kertoi. On
annettu moniammatillista apua siihen perheeseen ja tarvittaessa
autettu sitten eroon siitä väkivaltatilanteesta.
Tulokset ovat olleet niinkin kovia, että sekä Walesissa
että Espanjan niissä maakunnissa, joissa tätä ohjelmaa on
käytetty, kotihälytykset ja myös poliisin
tietoon tulleet lähisuhdeväkivaltaluvut ovat romahtaneet
jopa 30:llä, lähes 40 prosentilla. Kanada on käyttänyt
tätä koko maassa jo pitkään,
ja nyt me voimme siis yhdessä tämän lain
kanssa aloittaa neljällä paikkakunnalla pilotoinnin.
Kun uskon, että se onnistuu, niin sitten se kysymys on juuri
se resurssikysymys, että se voidaan laajentaa onnistuneen
pilotoinnin jälkeen koko maahan.
Aivan samankaltainen asia liittyy työpaikkaväkivaltaan.
Tämä lakiuudistus on tärkeä,
mutta on myös erittäin tärkeää muun
muassa se, mitä Palvelualojen ammattiliitto ja myös
työnantajat ovat tuoneet esille. Meillä on erittäin
vastuullisia työnantajia, jotka ovat viime aikoina heränneet siihen,
että vaikka meillä Suomessa yleisesti kuitenkin
väkivaltaluvut näyttävät nyt
helpottuvan — meillä monissa tilanteissa väkivaltarikollisuus
on laskussa — yksi rikollisuuden laji, missä se
ei ole laskussa, on työpaikkaväkivalta. Nyt on tärkeää paitsi
se, että tämä lakiuudistus menee läpi — niin
kuin nyt rohkenen uskoa, kun olette olleet yksimielisiä — myös
se, että toteutetaan nämä ammattijärjestöjen,
sekä työnantajien että työntekijöiden,
yhteiset ohjelmat siitä, miten vähennetään
yksin työskentelyä, ja jos joskus yksin työskennellään
ja varsinkin yöllä, silloin näiden turvajärjestelmien
pitää olla aivan eri tasolla kuin nykyään.
Tämä ihmiskunta pystyy lähettämään
raketin kuuhun — ei voi olla oikeasti niin, etteikö silloin,
jos päädytään siihen, että joku
tekee illalla tai yöllä yksin jossain töitä,
hänen työturvallisuutensa ole turvattu muun muassa
erilaisilla teknisillä järjestelmillä,
hälytysjärjestelmillä, jos on siis pakko
päätyä siihen, että ei ole työparia
rinnalla.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Esitys on hyvä, ja hieman tuossa
hymyilytti, kun kuunteli ed. Kiurun puheenvuoroa, kuinka hän puhui
koko ajan me-muodossa, kuinka me nyt teemme tätä.
Näyttää siltä, että kun
ministeri Brax tekee erinomaisen esityksen, se kääntyy myös
opposition suussa me-muotoon, mutta kun joltain muulta ministeriltä tulee
teidän mielestänne ei niin hyvä esitys,
niin sitä kyllä sitten moititaan monin sanoin
ja sanotaan, että miksi te teette näin. Ehkä tästäkin
nyt kiitos kuitenkin kuuluu ennen muuta, ed. Kiuru, ministeri Braxille
ja tälle hallitukselle, joka tämänkin
asian on nyt eteenpäin viemässä.
Mutta toki on hienoa, että myös oppositio
on tässä asiassa vahvasti yhtenä rintamana
viemässä asiaa eteenpäin, sillä lähisuhdeväkivalta
on erittäin vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja tähän
kun lasketaan mukaan perheessä ja parisuhteessa ja lähisukulaisten
kesken ja nyt myös työpaikalla tapahtuneet väkivaltatapaukset,
puhutaan hyvinkin isosta joukosta. Sitä on lähes
mahdoton laskea. Yritin tuossa selvitellä hivenen sitä,
minkälaisista määristä puhutaan,
ja arvioita kaikki ovat. Varmasti tämänkin jälkeen
vielä hyvin paljon näistä vakavista ja
surullisista tapauksista jää pimentoon.
Ehkä tässä keskustelussa aika paljon
on edelleen puhuttu väkivallasta, jossa uhrina on nainen.
Näin toki hyvin usein on, ja on oikein, että naista
puolustetaan, mutta lähisuhdeväkivallassa erittäin
isossa roolissa on myös lapsiin kohdistuva väkivalta
mutta myös kasvavassa määrin miehiin
kohdistuva väkivalta.
Jollain tavalla tätä lakiesitystä lukiessani
nousi väistämättä mieleen Länsi-Uudenmaan
hätäkeskuksen päivystäjän
vastaus miehelle, joka soitti ja kertoi lähisuhdeväkivallasta.
Tuo hätäkeskuspäivystäjä vastasi:
"Otat sä naiselta pataan, niinkö?" Jotain se kertoo
siitä suhtautumisesta, joka kuitenkin tänä päivänä vielä tämän tyyppiseen
väkivaltaan on, ja se kertoo minun mielestäni
hyvin paljon myös siitä, millä tavalla me
miehet suhtaudumme siihen. Vaikenemme siitä usein, ja valitettavasti
aika moni muukin lähisuhdeväkivallasta tänä päivänä vaikenee.
Minun mielestäni oli erittäin hyvä tämä kuvaus,
jonka ed. Sirnö toi esille, että pitäisi
rohkeammin itse kunkin uskaltaa kysyä ja puuttua näihin asioihin.
Sekään ei aina kovin helppoa ole.
Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä vielä ymmärtääkseni
joku puheenvuoro on varattuna. Jos ministeri paikalla on, ja onkin,
haluaisin oikeastaan vielä nostaa esille sen, millä tavalla,
arvoisa ministeri, voisimme puuttua myös henkiseen väkivaltaan
eli henkiseen lähisuhdeväkivaltaan, joka on myös
erittäin vakava osa suomalaista yhteiskuntaa: alistaminen,
määräily, manipulointi. Tätä itse
asiassa tapahtuu myös parisuhteissa suunnasta toiseen,
ja tämä on sellainen kysymys, mitä on
varmasti hyvin vaikea ratkaista ja lähestyäkin
ja löytää siihen sellaisia keinoja, joilla voisimme
siihen puuttua.
Vielä väistämättä yksi
sellainen asia, joka nousi myös tuossa keskustelussa esille,
on se, kun 1980-luvun jälkeen lapsien kurittaminen tuli kielletyksi.
Tänä päivänä, kun nuorilta
kysyy, onneksi aika moni voi jo vastata siihen, että ei
ole joutunut kurituksen kohteeksi, remmin taikka vitsan kohteeksi,
mikä oli kuitenkin vielä 1970- ja 1980-luvullakin
aika monen lapsen arkipäivää. Siihen
täytyy olla tyytyväinen. Siinä voidaan
puhua jopa tietynlaisesta menestyskertomuksesta.
Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä asia lopuksi on
se, että tämä ulotetaan nyt myös
työpaikalla tapahtuviin väkivaltatekoihin. Ministeri
Brax tätä asiaa esitellessään
silloin nosti esille sen, kun kaupat ovat nyt auki. Se on totta,
että se luo tähän ehkä lisätarvetta,
mutta ehkä tuollaisessa kauppatilanteessa sen asian prosessointi
on helpompaa. Mutta tämä äsken ministerin
esille tuoma hänen äitinsäkin esillä pitämä ongelma
on sellainen, johon on huomattavasti vaikeampi puuttua ja joka tapahtuu
sairaaloissa, ensiavussa, vastaanotoilla, lääkärin
tai hoitajan luottamuksellisessa työsuhteessa, tai sitten — missä on myös
hyvin yleistä, että on väkivaltaa — seurakunnissa,
joissa papilla ja seurakuntalaisella on sellainen suhde, että papin
on ehkä hyvinkin vaikea lähteä sitä asiaa
eteenpäin viemään. Ja samanlaisena mainitsen
itse, entisenä opettajana, koulut: millä tavalla
opettajat voivat ja pystyvät siihen itse lähtemään,
kun heillä on kuitenkin tietynlainen suhde näihin
ihmisiin.
Mutta tästä laista kyllä ministeri
Braxille on annettava 10+.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Äsken jäi sanomatta se tärkein,
eli silloin, kun tämän lain käsittelyyn
lähdettiin, alkuun itsekin ajattelin, että pitäisi
pysyä aika tarkassa kohderyhmässä ja
tuo soveltamisala ei saisi olla niin laaja. Mutta todellisuudessa,
kun me perehdyimme enemmän ja enemmän tähän
problematiikkaan, osoittautui, että vain näin
laajalla soveltamisalalla me käytännössä voimme
toteuttaa tämän lain niin kuin alun perin on ajateltu.
Näissä puheenvuoroissa, joita nyt on käytetty
tässä aikaisemmin, ehkä hiukan on niukempi
näkökulma ja tämän soveltamisalan
laajuus ei ole selkeästi hahmotettu. Myöskin tuo
väkivallan termin käsittely on hiukan hakusessa,
mutta minä olen itse tyytyväinen erityisesti siihen
valiokunnan työskentelyyn, jossa on lähdetty samoille
linjoille kuin esityksessä.
Mutta, arvoisa puhemies, pyysin tämän puheenvuoron
vielä siksi, että nyt, kun ministeri on paikalla,
tärkeää on kiinnittää huomiota
ei vain resurssien riittävyyteen ja poliisien kouluttamiseen
vaan siihen tärkeimpään, että jos
käy niin, että tämä perheväkivalta,
lähisuhdeväkivalta, äityy niin pahaksi,
että henkilön, uhrin, on haettava lähestymiskieltoa,
niin kyllä minusta aika on nyt kypsä myös
sille pohdinnalle, pitäisikö meidän tuoda
nämä lähestymiskiellon vakavimmat tapaukset
pantarangaistuksen piiriin. Haluaisin kyllä vedota teihin,
rouva ministeri, että te ottaisitte tämän
asiaksenne. Se olisi oikea jatko tälle hyvälle
työlle.
Aivan lopuksi totean ed. Heinoselle, että tässä juuri
on se kerta kaikkiaan, että kun me täällä lakivaliokunnassa
erityisesti oppositiosta olemme ajaneet sitä, että hallituspuolueet
eivät kaataisi tätä näin hyvää lakia,
niin kyllä minä pidän sitä erittäin
merkittävänä, että voi sanoa
"me"...
Puhemies:
Nyt olisi aika siirtyä sitten tänne puhujakorokeelle
keskustelemaan lisää.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Henkisestä väkivallasta
ensin: Jos henkinen väkivalta on niin vakavaa, että uhri
sairastuu siitä tai saa siitä vammoja, niin jo
nykyinen väkivaltakriteeristö rikoslaissa kattaa
henkisen väkivallan. Tämä on yllättävän
huonosti tunnettu ja tiedetty. Mutta lakivaliokunta mielestäni
aivan viisaasti velvoitti siinä kohtaa, kun hyväksyitte
tämän pikamuutoksen siitä, että jatkossakin
kotirauhaa voidaan rikkoa myös kännykällä,
ponnella edellytitte, että muukin kaikki tämmöinen
kiusaaminen ja häirintä erilaisilla teknisillä välineillä täytyy
selvittää. Me olemme oikeusministeriössä päätyneet
siihen, että se laajennetaan vielä siihen, että selvitetään
myös muunlainen kiusaaminen ja henkinen väkivalta,
koska tämä on nyt selvästikin aika paljon
yhteiskuntaa puhuttava seikka. Tämä työ alkaa
ensi keväänä.
Ed. Kiurun näkemyksiin on helppo yhtyä ja vielä sanoa
siitä jalkapannasta, että näinhän
on tehty koko ajan, olen myös sen täällä salissa
sanonut: Kun nyt saamme ensin sen sinne vankiloihin ja kokemuksia
sen tekniikan toimimisesta ja sen valvonnan käytännön
asioista, niin sekä vaaralliset lapsikaappaustilanteet
että nämä kaikista suurimman riskin lähisuhdeväkivaltatilanteet
ja sitten vielä ne jatkuvasti näpistyksiä tekevät
ovat ne kolme seikkaa, joihin palaamme heti, kun saamme kokemuksia
riittävästi näistä valvotuista
olosuhteista.
Yleiskeskustelu päättyi.