Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan asian käsittelyn yhteydessä perussuomalaisten ja keskustan valtiovarainvaliokunnan jäsenet ovat jättäneet vastalauseen tämän hallituksen esityksen johdosta.

Minulle on tullut kovasti palautetta tässä tämän vuoden aikana henkilöiltä, jotka ovat markkinointitehtävissä. Eräät keskisessä Suomessa asuvat joutuvat jopa noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta kiertämään lähes päivittäin työnsä puolesta. Olen saanut heiltä mustaa valkoisella ja olen luvannut kertoa täällä eduskunnassa, mitä mieltä he ovat asiasta ja millä perusteilla.

Edessäni on laskelma, jonka pari kolme tämmöistä markkinointityötä tekevää henkilöä ovat yhdessä sorvanneet. Tässä todetaan, että he ajavat keskimäärin 50 000 kilometriä vuodessa. Polttoainekulut ovat 7 000 euron luokkaa vuodessa. Auton arvon aleneminen, tietenkin auton hinnasta riippuen, on 7 000—10 000 euroa vuodessa. Vakuutukset, kaskot ym. liikennevakuutukset, tekevät noin 1 000 euroa vuodessa. Autovero, tietenkin autosta johtuen, auton kalleudesta johtuen, myös on noin 500 euroa kuukaudessa.

Totta kai edustajien täytyy pitää auto hyvässä kunnossa myöskin ulkoisesti, pesettää kerran tai puolitoista kertaa viikossa. Tämä maksaa heille 1 200 euroa vuodessa. Pesunesteet ym. tarvittavat nesteet he ovat hinnoitelleet 1 000 euron luokkaan vuodessa. Renkaat maksavat 1 200 euroa. He kertovat, että talvirenkaat on uusittava joka syksy turvallisuuden takia; kesärenkaat kestävät jopa puolitoista kesää. Autohan pitää huoltaa määräajoin. Huoltokustannukset ovat noin 1 000 euron luokkaa. Ja tietenkin on pääomakulut, lainan korot, niillä, jotka joutuvat lainaa autonhankintaa vasten ottamaan. Kaiken tämän päälle — nämä äskeiset summat tekevät yhteensä noin 20 000 euroa vuodessa — tulee polttoainekulut; totta kai jokainen tietää, että auto ei liiku ilman bensaa tai vastaavaa polttoainetta.

Perusteluksi tälle asialle he kertovat myös, että auto on edustajan työkalu ja sen on oltava aina kunnossa. Oli vettä tai lunta tai kuraa, auton täytyy liikkua, ja edustajan on pakko pitää aina autoa, jossa takuu on voimassa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean heidän puolestaan, että he ovat tätä mieltä, että seurauksena kilometrikorvausten rajoittamisesta on kotimaisen kulutuksen lasku ja autokannan vanheneminen. Nytkin ovat autonvaihdot jäissä, koska odotellaan päätöstä tässäkin asiassa. Myös vaihtoautojen arvo on viime vuosina laskenut reippaasti, ja autonvaihto vaatii entistä enemmän pääomaa.

Arvoisa puhemies! Tulemme jatkossa — ja tulen jatkossa — olemaan tätä hallituksen esitystä kohtaan hyvin kriittisiä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Kilometrikorvaus on todella niin sanotusti kuumentanut työmarkkinakenttää. Sekä yritykset että työntekijäjärjestöt ovat tätä lähes yksituumaisesti vastustaneet. Täytyy itsekin todeta, että ajateltu 70 miljoonan verotulo tuntuu utopistiselta, ja tässä onkin kyse ehkä enemmänkin vain järjestelmämuutoksesta kuin todellisten säästöjen aikaansaamisesta.

Mietinnössä on kyllä otettu hyvin ja perusteellisesti kantaa myös siihen suuntaan, että tämä yleisesti olisi ylikompensoiva. Arveluja sen suuntaan on ehkä hyvä käydäkin, mutta tosiasiassa ylikompensaatio tämän osalta tulee juuri vähemmän kilometrejä ajavien osalle. Eli kun ostaa 1 500 euron ratsun ja ajelee sillä 1 000 kilometriä vuodessa työnantajan työmatkoja ja saa siitä nykyisen 45 senttiä, niin varmasti on ylikompensaatio. Pääomakustannuksia ei juurikaan ole. Mutta oman kokemuksen perusteella, kun aiemmassa työssäni ajoin kolmen vuoden aikana sen 150 000 kilometriä, joista 100 000 oli työnantajan ajoja, tuli jokunen kerta laskettua se, että polttoaineet ja huollot hyvinkin tuli kuitattua sillä, mutta renkaita ei enää ostettu sillä kilometrikorvausrahalla.

Vaihtoauton hinnasta: Minulla ei ollut ilmeisesti niin hienoihin autoihin varaa, että 7 000—10 000 euroa voisi olla se tappio vaihtoautoa vaihdettaessa, mutta selvitysteni mukaan — mitä on helppo tehdä teidän jokaisen, kun menette katsomaan tuonne autokauppiaitten nettisivuille, mitä se tarkoittaa — kun autooni tuli 100 000 kilometriä kolmessa vuodessa työnantajan ajoja, se tappio oli noin 4 000—5 000, jonka minä henkilökohtaisesti sitten koin.

Mutta ilman, että ottaa henkilökohtaista näkemystä huomioon, täytyy sanoa, että tämä on häiriö työmarkkinoille. On hämmästyttävää ajatella, kuinka seuraavat, toivottavasti raamisopimuksen kaltaiset, sopimukset voidaan saada aikaan. Tämä tulee aiheuttamaan suurta kitkaa työmarkkinoilla, ja on melko mahdotonta olettaa, että työnantajatahot lähtisivät kompensoimaan tätä kilometrikorvausleikkausta niin, että he tekisivät siitä verotettavaa tuloa sitten 15 000 kilometrin jälkeen. Se lisää työnantajien kustannuksia, jos kilometrikorvauksesta ruvetaan maksamaan myös sosiaalikustannuksia. Minä en ainakaan tähän maahan kaipaa yhtään sellaista järjestelmää, joka vie meidän yritysten kilpailukykyä eli jossa tulee lisäkustannuksia. Tänäänkin on kuultu puheita siitä, että tarvitsisi pystyä suomalaisen työn hintaa laskemaan, ja tällä järjestelmällä tulee eittämättä olemaan sellainen vaikutus, että seuraava sopimuskierros tulee olemaan työmarkkinoilla erittäin vaikea.

Asiassa on monta puolta, mutta sitä, että 70 miljoonaa tällä saataisiin, en kyllä millään malta uskoa. Näillä sanoilla suhtaudun kyllä kriittisesti tähän ja toivon, että Teollisuuden Palkansaajien viimeviikkoinen ehdotus siitä, että tätä asiaa vielä harkittaisiin ja se mahdollisesti vedettäisiin pois, voisi saada kannatusta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kaavailut kilometrikorvausten leikkaamisesta ovat saaneet osakseen oikeutettua kritiikkiä. Tässä kaavailussa ei voittajia ole. Tästä seuraa toteutettuna vain katkeruutta, epäselvyyttä ja epätietoisuutta.

Kaavailtu esitys on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä, niin kuin edustaja Myllykoski jo viittasi, myös työmarkkinajärjestöiltä, yrittäjien taholta ja hyvin paljon kansalaispalautetta, jota meille edustajillekin on tullut.

Helposti puhutaan siitä, että joillekuille hyvätuloisille kauppaedustajille tämä on lisätuloa, ekstrapalkkaa. Mutta todellisuudessa pienituloisia työntekijöitä on paljon, joille auton käyttö on välttämätöntä. Otan esimerkiksi haja-asutusalueilla toimivat kodinhoitajat, jotka käyvät esimerkiksi vanhusten luona omalla autollaan. Mikäli he eivät pääse käymään, niin on todennäköistä, että vanhemmat ihmiset eivät enää kykene siellä haja-asutusalueilla asumaan ja palveluverkosto harvenee entisestään.

On ymmärrettävää, että tästä on tehty valiokunnassa vastalause. Yhtä kohtaa hivenen kyseenalaistan: Tässä puhutaan autokannan uudistumisen hidastumisesta. Minä ehkä uskon, että hetkellisesti tämä voi vaikuttaa siten, että autokauppa vuodeksi, kahdeksi piristyy, mutta sen jälkeen se hidastuu entisestään.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä esitetään yleistä kilometrikorvausta alennettavaksi 45 sentistä 43 senttiin. Sen lisäksi vuoden 14 alusta otetaan käyttöön 15 000 kilometrin raja, jonka ylittävältä osalta maksetaan vain 55 prosenttia yleisestä kilometrikorvauksesta per kilometri. Tarkoitus on siis poistaa verovapaaseen kilometrikorvaukseen sisältyvää ylikompensaatiota, mikä on osittain perusteltua. Verotukien kriittinen tarkastelu on tarpeen. On muistettava, että jos todelliset työmatka-ajon kustannukset ylittävät verovapaan korvauksen, ne ovat tulonhankkimiskuluja ja siten jo sellaisinaan vähennyskelpoisia.

Suurimmalle osalle työtehtävissään omaa autoaan käyttämään joutuvista asia on triviaali, sillä ei ole suurempaa merkitystä. Parin sentin muutos kilometrikorvauksessa ei ehkä kaada ketään, ovathan jo vaihtelut bensankin hinnoissa viikkotasolla jopa 10 sentin luokkaa tai jopa enemmänkin per litra.

Paljon ajavien, siis yli 15 000 kilometriä vuodessa ajavien, osalta esitys on hieman ongelmallisempi. Näitä autoilijoita oli noin 38 000 viime vuonna, ja on huomioitava, että hyvin monelle näistä kilometrejä tulee vuosittain paljon, paljon enemmän. Eräs tuntemani myyntiedustaja kertoi minulle tänään ajavansa vuosittain noin 70 000 kilometriä. Tällaisia kilometrimääriä ei kukaan ajele huvikseen, ja autokin hankitaan lähes ainoastaan työajoja varten.

Hallituksen esityksessä työmatka-ajoon käytettävän auton keskihinnaksi todetaan noin 28 000 euroa. Varmastikin normaaliin perheajoon tällainen auto on riittävä, mutta halvalla kinnerillä ei ajeta kymmenientuhansien kilometrien vuosittaisia työajoja. Auto on matkatyöläisen toimisto, ja siinä vietetään vuosittain pitkiä aikoja. Tässä suhteessa hallituksen esitys lievästi lyö jaloille niitä työntekijöitä, jotka työnsä luonteen ja kilometrimäärien takia ovat pakotettuja ylläpitämään niin sanottua keskitasoa parempaa tai isompaa autoa. En usko, että nykyinen kilometrikorvausmenettely olisi tällaisessa tapauksessa kovinkaan ylikompensoiva.

Toki valtio tarvitsee kipeästi uusia verotuloja. Tälläkin keinolla niitä toivottavasti saadaan jonkin verran lisää, vaikkei aukotonta laskelmaa verotulojen kasvusta olekaan esitetty. Voi olla, että esitetyt verotuottolaskelmat on tehty yläkanttiin. Onko esimerkiksi työnantajilla halua maksaa verovapaan enimmäiskorvauksen ylittäviä korvauksia, vai löydetäänkö uusia toimintatapoja asian ohittamiseksi? Ruuvin kiristämisen sijaan meidän tulisi pohtia ja tehdä esityksiä, joilla yritystoiminta ja vienti saadaan kasvuun, jolloin verotulojakin alkaa kertyä valtion kassaan aivan toisella tavalla.

Pienehkönä uhkana on verotuksen muuttuminen monimutkaisemmaksi. 15 000 kilometrin yläraja ja sen valvominen lisää yritysten hallinnollista työtä. Niin ikään rajan ylittävästä korvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, mikä edelleen lisää tätä hallinnollista työtä.

Tämä säädös saattaa aiheuttaa myös muutostarpeita yritysten tietojärjestelmiin. On mahdollista, että palkansaajat tulevat nykyistä useammin vaatimaan kilometrikorvauksella korvaamatta jäävän osuuden vähentämistä tulonhankkimiskuluna, mikä sekin osaltaan saattaa lisätä hallinnollista taakkaa niin yrityksissä kuin Verohallinnossakin.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kilometrikorvauslaskennassa voi arvioida, että nämä verotuottolaskelmat on tehty yhtä hatarasti kuin liikennehankkeiden laskenta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on toteuttanut poliittista ohjausta. Sen jälkeen on lyöty tavoite ja on päätetty muutoksesta, ja virkamiestyönä on sitten laadittu esitys, joka on eduskunnan käsiteltävänä. Näin ollen on päädytty siihen, että kilometrikorvausten leikkaus on yksi osa meidän talousarvioratkaisujamme ja parantamassa Suomen talouden tilannetta. Näin ei kuitenkaan tule käymään. Hyvin monet veromuutokset kulkevat juuri toiseen suuntaan. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen on yksi sellainen asia, sanomalehdistön alv-kysymys on samantyyppinen asia. Verotuksella hyvin usein aiheutetaankin päinvastaisia toimenpiteitä eli vähennetään työtä, vähennetään sitä työnteon halua ja siihen liittyvää yrittämistäkin, ja tässä mielessä arvioin kyllä, että tämä kilometrikorvausten muutosasia on ihan samantyyppinen kysymys.

Tämä on sinällänsä valtiontalouden kannalta pieni asia, mutta sillä on suuri merkitys niille ihmisille, jotka jaksavat ja kehtaavat myös aamulla pimeään aikaan lähteä autolla tekemään työtä ja liikkumaan paikasta toiseen ja palata sitten hyvin usein myös pimeän tullen takaisin kotiinsa. Mielestäni tässä on kysymys hyvin pitkälle myös erääntyyppisestä kateusverosta: kadehditaan sitä, että jollakin on kenties jopa ihan hyvä auto, jolla tien päällä joutuu liikkumaan.

Arvoisa herra puhemies! Päinvastoin, Suomen autokantaa pitäisi pystyä uusimaan. Tämän kilometrikorvausleikkauksen myötä tuo uudistuminen ei ainakaan edisty, koska se hidastaa sitä aivan varmasti. Tässä suhteessa tuo on myös meidän monien muiden liikennepoliittisten tavoitteidemme vastaista. Liikennepolitiikassa on isoja asioita, kuten tänäänkin kyselytunnilla kuulimme. Voi olla, että budjettirakenteisiin pitäisi pystyä sillä sektorilla tekemään muutoksia. Nyt talousarviovuodet, jotka kulkevat omaan tahtiinsa, rajoittavat myös erilaisten suurten hankkeiden käsittelyä ja eteenpäin viemistä. Valtuudet, jotka myönnetään, kuitenkin viipaloidaan sitten talousarviovuosittain, ja hallinto joutuu tekemään niiden osalta hirveän paljon työtä.

Itse asiassa maahan pitäisi luoda ihan uusi järjestelmä liikennehankkeiden eteenpäin viemiseksi, onko se sitten se Infra Oy vai mikä se on, järjestelmä, joka katsoisi kokonaisuutta eikä viipaloisi sitä. Siinä on iso kysymys, johonka eduskunnan pitää puuttua, mutta tämänkaltainen kilometrikorvausten leikkausasia on näpertelyä, tämä on kateuspolitiikkaa, ja sillä viedään sananmukaisesti ne kalatkin sieltä vedestä.

Herra puhemies! Keskusta on yhdessä perussuomalaisten kanssa ollut tekemässä vastalauseen kilometrikorvausten leikkauksesta, ja tuo vastalause on hyvin perusteltu. Se lähtee juuri siitä, että täytyy kannustaa ihmisiä liikkumaan ja täytyy myös korvata heille se liikkuminen. Hyvin monessa tapauksessa, kun on työpaikkailmoitus, nykyäänkin edellytetään, että työntekijällä on oma auto ja sitä omaa autoa käytetään. Tässä kilometrikorvauksen leikkauksessa on olemassa se vaara, että monet ihmiset eivät sitten pysty lähtemään investoimaan tai hankkimaan sitä autoa. Kaikilla ei välttämättä siihen ole varaa, jos tuota kilometrikorvausta ei kunnolla tule.

Jokainen autonkäyttäjä tietää, että ne kulut ovat hyvin moninaisia, ja Suomessa myös pitää olla meidän tiestöllämme, meidän keliolosuhteissamme toimivat autot. Se on työpaikka, ja työpaikastahan siinä autossa on kysymys: auto ei ole tarkoitettu ainoastaan liikkumiseen, vaan se on itse asiassa työpaikka. Tässä mielessä pidän kyllä tämänkaltaisia toimenpiteitä väärinä ja negatiivisina, ja kerta kaikkiaan se on yksi osa sitä toimenpidettä, joka lyö korvalle sitä ajatusta, että Suomessa pysyttäisiin elvyttämään, kehittämään työn tekemistä, viemään sitä eteenpäin, kehittämään elinkeinopolitiikkaa ja tätä kautta myös omalta pieneltä osaltaan elvyttämään Suomen taloutta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Punavihreä liikenne- ja veropolitiikka toteuttaa tässä hallituksen esityksessä itseään ihan sananmukaisesti. Tällaiselle ka-teudelle eduskunnan ei pidä lämmetä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nykyinen kilometrikorvauskäytäntö on sellainen, että on varmuuden vuoksi pidetty huolta siitä, että kukaan ei vaadi tuloverotuksessa vähennyksiä kilometrikorvauksista ja autolla ajetuista kilometreistä, ja se on selvästi ylikompensoiva. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että nykyisillä autojen keskiarvohinnoilla 15 000 kilometriin asti ajettaessa ollaan tilanteessa, jossa auton hankintahinta on tullut kokonaisuudessaan katetuksi, ja kun sen jälkeen ajetaan, katetaan kuitenkin auton hankintakustannuksia ja sen lisäksi myöskin sitten käyttökustannuksia. On täysin perusteltua, että tuota korvausta leikataan 15 000 kilometrin jälkeen.

Kuitenkin yksi huomio tässä yhteydessä täytyy tehdä, joka on se, että hallituksen esityksen perusteluissa väitetään, että ne, jotka ajavat yli 15 000 kilometriä tai 30 000 kilometriä, ajavat halvemmalla autolla kuin ne, jotka ajavat vähemmän. Täytyy sanoa, että vaikka tämä perustuu selvitykseen, niin mielestäni se on kyllä terveen järjen vastainen lopputulos. On täysin selvää, että jos ajaa työajoa 50 000 tai 100 000 kilometriä, ajaa selvästi paremmalla autolla. Olisi ollut kyllä mielestäni perusteltua, että olisi katsottu sitä, että tätä auton arvoa, pääoma-arvoa, olisi pyritty hieman ottamaan huomioon kuitenkin 15 000 kilometrin jälkeen, mikä olisi merkinnyt sitä, että sen jälkeen tuo korvaus olisi ollut jonkin verran korkeampi. Mutta tietysti sen olisi pitänyt viime kädessä perustua sitten tarkempiin laskelmiin, ja tietysti verojaostolla ei ollut mahdollisuuksia tällaisia laskelmia tässä yhteydessä valitettavasti tehdä.

Nyt on tietysti selvää, että työnantajan velvollisuus on mielestäni korvata tämän jälkeen pelkästään nykyisten kilometrikorvausperusteitten mukainen kilometrikorvaus työntekijälle. Olen sitä mieltä, että on tärkeätä, että nyt katsotaan, kuinka tämä järjestelmä käytännössä toimii, ja jos alkaa tulla paljon vaatimuksia ajettujen kilometrien korvaamisesta ihan laskuperusteisesti, niin verotuksen pitää ottaa se huomioon. Ainakin silloin viimeistään järjestelmää pitää vielä uudestaan arvioida.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monet postinjakajat käyttävät omaa autoaan työvälineenä, koska työnantajalla ei ole riittävästi autoja kaikille tarvitsijoille. Lähi- ja kodinhoitajat kiertelevät omilla autoilla päivittäin tuhansissa kodeissa tekemässä vaativaa työtään, koska kunnilla ja kaupungeilla ei ole antaa työntekijöilleen autoja käyttöön. Myös monet metsäkoneen- ja kaivinkoneenkuljettajat joutuvat käyttämään työmatkoillaan omaa autoa, koska koneen omistajilla ei ole varaa hankkia kuljettajille autoa käyttöön. Kuljettajat joutuvat itse hankkimaan auton, jolla ajetaan työmatkat ja samalla kuljetetaan työkoneille työvuoron aikana tarvittavat poltto- ja voiteluaineet. Monilla putkitöitä tekevillä yhden työntekijän yrityksillä on pakettiauto, joka käytännössä on sekä kulkuväline että työmaan taukotila ja liikkuva varasto. Pakettiautossa ovat kaasuhitsausvälineet ja muut työkalut.

Arvoisa herra puhemies! Käsitykseni mukaan nykyisessä työllisyystilanteessa meidän tulisi kaikin keinoin tukea ihmisten työssäkäyntiä myös pitkien matkojen päästä. Tuntuukin hämmentävältä, mikäli henkilöltä, joka käyttää autoaan työmatkojen ohella selkeästi myös muuhun työtehtävään liittyen edellä kertomallani tavalla taukotilana ja liikkuvana varastona, evätään oikeus verottomaan kilometrikorvaukseen.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Jos kilometrikorvauksia leikataan, se tulee vaikuttamaan negatiivisesti autokantaan ja yrittäjyyteen. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ajavat niin sanotusti työkseen 80 000 kilometriä vuodessa, 50 000, jopa 100 000 kilometriä vuodessa, ja näin ollen esimerkiksi renkaita joutuu ostamaan hyvin monet. Kaikki kustannukset, mitkä liittyvät autoon ja autonkäyttöön, nousevat jatkuvasti, joten tämä korvaus ei tule ollenkaan vastaamaan sitä todellista kulua, mikä tulee autonpidosta työn yhteydessä.

Itse olen 30 vuoden aikana ajanut noin 2,5 miljoonaa kilometriä, parhaimmillani melkein 100 000 vuodessa, joten hieman on kokemusta autonkäytöstä. On taittunut kyllä yksi vuosi Ladallakin jopa, mutta yleensä, jos näin paljon ajaa, pitää olla kunnon auto, joka ei jätä tielle korvessa. Näin ollen hallituksen pitää kyllä tosi tarkasti miettiä, lähdetäänkö tähän, että kilometrikorvauksia leikataan. Se on todella negatiivinen asia, ja siitä pitäisi pidättäytyä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Miksi hallituksen esitys on kannatettava? Sille on esitelty seuraavia perusteita:

Ehdotuksella on tarkoitus rajoittaa palkansaajille maksettavaa, verovapaiden kilometrikorvauksien perusteella maksettua ylikompensaatiota vaiheittain. Ylikompensaatiota on sanottu muodostuvan ensinnäkin siitä syystä, että palkansaajan yksityisajojen osuutta ei ole otettu huomioon keskimääräisiä kustannuksia laskettaessa eikä verosta vapaata korvaustasoa määriteltäessä. Toisekseen ylikompensaatiota on sanottu muodostuvan työajojen ylittäessä 15 000 kilometriä, sillä kiinteiden kustannusten osuus on tullut tällöin jo täysimääräisesti korvatuksi kyseisellä kilometrimäärällä. Tämä tietysti riippuu kulkuneuvon hinnasta ja siitä, missä vaiheessa se hankitaan ja onko se hankittu, kun on saatu töitä, työn takia, ja voidaan kritisoida, muodostuuko todella ylikompensaatiota, jos auto on hankittu pelkästään työn tekemiseksi.

Joissakin työsuhteissa kilometrikorvauksia on sanottu käytettävän myös työntekijän palkan korvikkeena. Tätä sanotaan tapahtuvan etenkin pienissä yrityksissä, joilla ei ole välttämättä varaa maksaa kunnollista palkkaa ja joissa joudutaan työn takia ajamaan paljon ja on laskettu, että työntekijä saisi verottomia korvauksia ajamalla autoa.

Tämän esityksen on sanottu myöskin lisäävän tasa-arvoa sellaisiin työntekijöihin nähden, jotka eivät töissään voi saada kilometrikorvauksia.

No, miksi hallituksen esitystä kannattaa vastustaa? Palkansaajajärjestöt, Suomen Yrittäjät ja Veronmaksajain Keskusliitto ovat tyrmänneet suunnitelman siitä, että tämä tuottaisi lisää verotuloja valtiolle. Työnantaja maksaa kilometrikorvauksen työntekijälle siksi, että työntekijä käyttää omaa autoaan työajoihin. Tämä järjestely on työnantajan etu, kustannustehokas ja järkevä. Kilometrikorvaus ei ole perusteetonta etua tai mukavuusajelua. Sillä taataan vain, että liikkuvaa työtä tekevä saa työnantajaltaan korvausta työstä aiheutuvista menoista.

Autoliiton mielestä "kilometrikorvauksen alentaminen ei parantaisi julkista liikennettä, vaan heikentäisi liikkuvaa työtä tekevien asemaa entisestään". Varsinkin maaseudulla tämä pitää kiistämättä paikkansa. Metalliliitto toteaa, että "julkisen liikenteen käytön lisääntyminen on tietenkin kannatettava asia, mutta valitettavasti julkisten välineiden käyttö työasioissa ei useinkaan ole realismia". Tämä tuli hyvin esille edustaja Hongiston puheessa, kun hän kuvasi, kuinka pitää kuljettaa työvälineitä ja tarvikkeita. Veronmaksajain Keskusliiton mielestä "kilometrikorvausten rajoittaminen merkitsisi työntekijän omaisuuden siirtämistä työnantajan käyttöön ja työnantajan kulujen siirtämistä työntekijän maksettavaksi". Etelä-Karjalan myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset ry ja heidän puheenjohtajansa Veli-Matti Ahonen katsovat, että "ajomäärät vähenisivät, mikä saattaisi haitata myyntiä ja markkinointia". "Verokertymäajatus taustalla on hyvä, mutta toteutuuko se, on kyseenalaista, jos ajomäärät vähenevät. Laskelma perustuu siihen, että ajettaisiin sama määrä." Varsinais-Suomen myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset toteavat: "Tuntuu täysin käsittämättömältä puhua kilometrikorvausten ylikompensaatiosta: kilometrikorvausta maksetaan siksi, että työntekijä käyttää omaa autoaan työnantajan työajoon."

Puolueena vastustamme kilometrikorvausten leikkaamista. Maatalousyrittäjän kilometrikorvaukset tulisi saada muiden yrittäjien ja yrityksien korvauksia vastaavalle tasolle ja niitä pitäisi lisätä, koska maatalouden ajot rasittavat yrittäjän taloutta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! On tietysti hienoa kuulla, että täällä tämä harvalukuinen edustajien joukko, mikä on salissa tällä hetkellä, on kauttaaltaan sitä mieltä, että hallituksen esitys on terveen järjen vastainen, ja mitä minäkin olen saanut palautetta — kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä ennen kaikkea, kun ovat kuulleet tästä hallituksen esityksestä, että 15 000 kilometrin jälkeen käy tämä leikkaus — sitä on kummasteltu erittäin suuresti. Ennen kaikkea niin sanotuille matkaratsuille, kauppaedustajille, jotka käyttävät paljon autoa, ajavat 60 000—80 000 kilometriä vuoteen, tämä on niin sanotusti kuo- linisku. Niin kuin he ovat todenneet, 15 000 kilometrin jälkeen auto on pantava parkkiin ja mentävä sitten sosiaalihuoltoon hakemaan avustuksia, kun tulo loppuu.

Siinä suhteessa ihmettelen sitä, että kun hallitus on ohjelmissaan vahvasti puolustanut yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja, niin kyllä näillä toimenpiteillä tehdään päinvastaista toimintaa ja siellä on työpaikkoja häviämässä ja edelleen kansalaisille ja valtiolle tulemassa lisäkustannuksia. Vaikka tässä hallitus suunnittelee, että 70 miljoonaa säästää näissä asioissa, uskon, että laskelmat ovat täysin virheellisiä. On aivan oikein, että perussuomalaiset ja keskusta ovat siellä valtiovaroissa tehneet eriävän mielipiteen ja vastustavat tätä asiaa. Myös perussuomalaisten varjobudjetissa on tämä asia otettu esille, ja vastustamme tätä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen aina toivonut, että Suomessa on vahvoja hallituksia. Olen myös toivonut, että Suomessa olisi vahvoja hallituspuolueiden edustajia ja hallituspuolueryhmiä, joilla olisi sikäli järki mukana, että kun hallitus tuo tänne järjettömän esityksen, niin edes hallituspuolueiden toimesta se pystytään eduskunnassa kumoamaan tai edes korjaamaan ja parantamaan. Mutta näin ei ole käynyt, enkä ihmettele yhtään, että hallituspuolueiden piirissä ei ole suurempaa halua puolustaa tätä esitystä. Edustaja Sasi, joka valitettavasti poistui tuosta, on hallituksen uskollinen soturi ollut aina, kautta eri hallitusten, ja hän puolusti osaltaan tällä ylikompensaatiolla kilometrikorvausten leikkausesitystä.

Minulle tuli mieleen Tuntematon sotilas, jossa selitettiin nälkäiselle sotilaalle sitä, että ei sinulla voi olla nälkä, kun sinä olet kaikki kalorit saanut ja ruoka on ravitsevaa ja se pitää sisällään kaiken tarpeellisen. Kyllähän näitä perusteluja tietysti löytyy, mutta ihan oikeasti, herra puhemies, sellaista ylikompensaatiota, jos suomalainen työntekijä, joka lähtee autollaan tekemään työtään, käyttää sitä omana työpaikkanaan, konttorinaan ja liikkumisvälineenään ja saa siitä jonkun sentin tai vaikka euron tai kompensaatiota auton ylläpitoon niin että hänellä on varaa pitää kunnon auto, ei kenenkään pitäisi kadehtia. Jos ryhdytään luomaan työpaikkoja, niin nämähän maksavat aivan eri lailla: kustannusarviot liikkuvat kymmenissätuhansissa, 30 000:ssa, 40 000:ssa, joskus kuulee kovinkin korkeita hintoja sille, mitä työpaikka maksaa. Näillä hyvin pienillä kustannuksilla tuetaan juuri niitä työpaikkoja, niiden säilymistä. Siinä mielessä tämä on virheellistä veropolitiikkaa, mitä tällä hetkellä ollaan toteuttamassa, ja tässä suhteessa kyllä tämä esitys kerta kaikkiaan ansaitsee täydellisen hylkäyksen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä vastalauseessa, jonka perussuomalaiset ja keskusta ovat jättäneet, tulee erityisen hyvin esiin tämä raju leikkaus, joka kohdistetaan nimenomaan yli 15 000 kilometriä kalenterivuodessa työnsä vuoksi ajamaan joutuvien verovapaaseen kilometrikorvaukseen. Erityisen kova iskuhan tämä tulee olemaan Lapissa, jossa välimatkat ovat todella pitkät ja työssäkäyntialueet ovat hyvin laajoja. Näenkin, että tämä on täysin kestämätön ja käsittämätön päätös monelle työssä käyvälle ihmiselle nimenomaan Lapin seudulla. Meillähän joukkoliikenne ei ole mitenkään tämmöinen todellinen vaihtoehto, vaan oman auton käyttö on käytännössä välttämättömyys.