10) Laki ulkomaalaislain 51 ja 149 §:n muuttamisesta
Jussi Halla-aho /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva lakialoite
koskee edellytyksiä, joilla Suomessa vakaviin tai toistuviin
rikoksiin syyllistynyt ulkomaan kansalainen voidaan karkottaa maasta.
Välittömänä syynä tämän
lakialoitteen tekoon oli syyskuussa sattunut tapaus, jossa vietnamilaissyntyinen
mieshenkilö ampui yhden henkilön kuoliaaksi ja
haavoitti toista helsinkiläisessä yökerhossa.
Mies oli aikanaan tullut maahamme pakolaisena. Toistuvien ja vakavien
rikosten vuoksi Maahanmuuttovirasto oli tehnyt hänestä karkotuspäätöksen
jo vuonna 2000. Hallinto-oikeus oli kuitenkin kumonnut tämän
päätöksen inhimillisiin syihin vedoten,
minkä jälkeen mies oli jatkanut rikollista elämäntapaansa. Maahanmuuttovirasto
teki vuonna 2009 uuden karkotuspäätöksen,
jonka hallinto-oikeuskin suostui siunaamaan. Karkotusta ei kuitenkaan voitu
panna täytäntöön, koska Vietnam
ei halunnut ottaa miestä vastaan. Miksi olisikaan halunnut?
Niinpä miehelle myönnettiin tilapäinen oleskelulupa
ja hänet laskettiin taas vapaalle jalalle.
Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan ulkomaalainen,
myös humanitaarisin perustein oleskeluluvan saanut, voidaan
karkottaa maasta, jos hän on syyllistynyt vakaviin tai
toistuviin rikoksiin tai jos on perusteltua syytä katsoa
hänen vaarantavan muiden ihmisten turvallisuuden. Nykyinenkin
laki olisi mahdollistanut vietnamilaisen esimerkkitapauksemme karkottamisen
jo vuosia sitten. Ongelma on siinä, että lain
nykyinen muotoilu jättää sen tulkitsijoille,
siis ulkomaalaisviranomaisille ja hallinto-oikeuksille, paljon harkintavaltaa.
Valitettava käytäntö on, että ulkomaalai-sen
rikollisen etu ja ihmisoikeudet asetetaan usein kansallisen edun
ja uhrien ihmisoikeuk-sien edelle.
Tämä aloite sisältää kolme
lakimuutosta. Ensinnäkin, nykyinen muotoilu "voidaan karkottaa"
korvataan muotoilulla "karkotetaan", jolloin ulkomaalaisviranomaisten
ja hallinto-oikeuksien arvioitavaksi jää enää se,
ovatko ulkomaalaisen tekemät rikokset vakavia tai toistuvia.
Toiseksi, tilapäistä oleskelulupaa ei enää myönnetä rikosten
vuoksi karkotettavalle, vaikka karkotusta ei teknisen esteen vuoksi
voitaisi panna välittömästi täytäntöön.
Ja kolmanneksi, karkotusta odottavaa vaaralliseksi todettua henkilöä ei
enää lasketa vapaalle jalalle, vaan hänet
pidetään talteen otettuna, kunnes maasta poistaminen
on mahdollinen. Tätä ei tule pitää ylimääräisenä rangaistuksena
vaan turvaavana toimenpiteenä.
Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaisella ei ole subjektiivista
oikeutta asua Suomessa. Maahanmuutto on nähtävä sopimuksena
tulijan ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä.
Erityisesti tämä asetelma korostuu, kun tulija
hakee Suomesta turvaa. Kukaan ei ole täydellinen, eikä yksittäisistä hairahduksista
tule koitua kohtuuttomia seurauksia, mutta taparikolliseksi ei päädytä vahingossa.
Jos tulija osoittaa toiminnallaan avointa halveksuntaa sitä yhteisöä kohtaa,
joka on tarjonnut hänelle mahdollisuuden tai turvapaikan,
hän ei voi kohtuudella edellyttää, että yhteisö loputtomasti
sietäisi sitä.
Tämä lakialoite ei ole hyökkäys
maahanmuuttajia vastaan, eikä sillä pyritä leimaamaan
maahanmuuttajia rikollisiksi. Lakialoite on hyökkäys
niitä vastaan, jotka omalla toiminnallaan ovat leimanneet
itse itsensä. Suurin osa maahanmuuttajista ei ole rikollisia,
mutta samaan aikaan on totta, että ulkomaiden kansalaiset
ja varsinkin eräiden kansallisuusryhmien edustajat ovat
huikeasti yliedustettuina törkeistä rikoksista
tuomittujen ja epäiltyjen sekä vankiloiden asiakkaiden joukossa.
Tämä on omiaan lietsomaan ennakkoluuloja, perusteetonta
ulkomaalaisvastaisuutta ja väestöryhmien välistä kyräilyä.
Ratkaisu ei ole suvaitsevaisuuskasvatus tai ongelman lakaiseminen
maton alle vaan se, että ihmisten turvallisuutta uhkaavista
ja kaikkien maahanmuuttajien mainetta mustaavista yksilöistä hankkiudutaan laillisessa
järjestyksessä eroon.
Lakialoitteen tärkein tavoite on luoda nykyistä tehokkaampi
pelote niille ulkomaalaisille, jotka saapuvat maahamme vähemmän
kunniallisin aikein. On huomioitava, että tilastojen mukaan väkivalta-
ja seksuaalirikollisuudessa kunnostautuvat erityisesti humanitaaristen
syiden perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt. Nämä ihmiset
tulevat maista, joissa oikeudenkäyttö on brutaalia
ja rangaistukset armottomia. Heidän näkökulmastaan
suomalainen rikosseuraamusjärjestelmä ei ole mikään
pelote. Vahingonkorvauksille ja sakoille he päästävät
räkänaurun, koska heillä ei ole tuloja.
Ehdolliset tai kestoltaan mitättömät
vankeusrangaistukset ovat heille korkeintaan huono vitsi.
Tällä hetkellä karkotusuhka on lähinnä teoreettinen,
koska rikollisen lähtömaan levottomat olot katsotaan
riittäväksi perusteeksi olla tekemättä karkotuspäätöstä tai
riittäväksi perusteeksi kumota karkotuspäätös
hallinto-oikeudessa. Nuo turvapaikanhakijoiden lähtömaat
säännönmukaisesti ovat enemmän
tai vähemmän levottomia.
Julkisuudessa on ollut myös tapauksia, joissa maasta
poistettavien lakimiehet ovat neuvoneet asiakkaitaan riehumaan lentokentällä,
jotta lentokapteeni kieltäytyisi ottamasta heitä kyytiin.
Nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen tavoite
on tukkia tällaiset porsaanreiät. Maahantulijalle
on oltava alusta lähtien selvää, että porsastelusta
seuraa lähtö ja että missään
tapauksessa kaduille ei ole paluuta.
Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen siten kuin
se on tähän aloitteeseeni kirjattu.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Suomessa on oikeuspolitiikassa jo pitkään
noudatettu liian liberaalia linjaa. Vakavista rikoksista, kuten
murhista ja raiskauksista, tuomitaan kansainvälisesti vertaillen
heppoisia rangaistuksia, ja sakon muuntorangaistuksen poistamisen
jälkeen pikkurikoksista ei käytännössä ole
joutunut vastuuseen. Tällaiset seikat sotivat tavallisen
kansalaisen oikeustajua vastaan.
Oikeustajua vastaan sotii myös tunnettu epäkohta,
josta edustaja Halla-aho edellä puhui ja johon hän
lakialoitteessaan puuttuu. Ulkomaalaista miestä, joka jo
parin vuosikymmenen ajan oli sabotoinut suomalaista yhteiskuntaa
huume- ja väkivaltarikoksin, ei voitu karkottaa nähtävästi siitä syystä,
ettei hänen kotimaansa suostunut ottamaan häntä vastaan.
Niinpä mies sai jatkaa Suomessa rikollista uraansa, joka
lopulta johti traagiseen ampumatapaukseen helsinkiläisessä yökerhossa.
Perussuomalaisten mielestä rikoslainsäädäntöä on
kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Liberaali
linja joutaa historian roskatynnyriin. Rangaistusten on oltava riittävän
ankaria, jotta niillä on rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus.
Siksi kannatan tätä edustaja Halla-ahon lakialoitetta,
jossa muun muassa ehdotetaan, että ulkomaalaislain karkottamisen
perusteita koskeva muotoilu "voidaan karkottaa" muutetaan muotoon
"karkotetaan" sekä säädetään
lisäksi rikosten perusteella karkotettavan talteenotosta, mikäli
mikään maa ei suostu tätä vastaanottamaan.
Arvoisa puhemies! Tilanteissa, joissa ulkomaalaisen poistaminen
Suomesta ei ole mahdollista, karkotukseen tuomitulle myönnetään
nykylainsäädännön eli ulkomaalaislain
51 §:n perusteella tilapäinen oleskelulupa.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että hän saa jatkaa vapaalla jalalla rikollista
toimintaansa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa on
kymmeniä karkotuspäätöksen saaneita
ulkomaalaisia, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan
vastaan. Tämä osoittaa, että edustaja
Halla-ahon lakialoite ei perustu vain yhteen yksittäistapaukseen
vaan ongelma on todellinen.
Ymmärtääkseni etenkin Vietnamin,
Somalian ja Irakin kansalaisten karkottamisessa kotimaahansa on
ollut huomattavia vaikeuksia. Vastaanottava valtio on saattanut
esimerkiksi kieltäytyä myöntämästä karkotettavalle
tarvittavia matkustusasiakirjoja. Viranomaisyhteistyötä tällaisten valtioiden
kanssa pitäisi jollain keinoin saada pikimmiten parannettua,
jotta karkotukset mahdollistuisivat. Otetaan esimerkiksi vaikka
tapaus Vietnam, jolle Suomi antaa vuosittain käsitykseni
mukaan miljoonia euroja kehitysapua. Voisi kuvitella, että tätä voisi
käyttää vipuvartena Suomen ja Vietnamin
välisissä neuvotteluissa, kuten esimerkiksi edustaja
Zyskowicz taannoisessa, tähän asiaan liittyneessä keskustelussa
eduskunnassa huomautti — sillä sekään
ei ole suomalaisen yhteiskunnan etu, että joutuisimme pitkän ajan
näitä karkotettuja pitämään
säilössä, jos tämän
käsittelyssä olevan lakialoitteen mukaisesti sellainen
laki voimaan tulisi.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Suomen vankilat ovat pullistelleet
jo useiden vuosien ajan ulkomaalaisista vangeista. Ulkomaalaisten
vankien määrä Suomen vankiloissa on kasvanut
yli 20-kertaiseksi vuodesta 1992 tähän päivään.
Vuonna 2011 ulkomaalaisia vankeja oli keskimäärin
444. Tämä tarkoittaa sitä, että noin
joka seitsemäs vanki on nykyisin ulkomaalainen. Vuonna
2011 tuomituista ulkomaalaisvangeista esimerkiksi huumausainerikoksiin syyllistyi
48 prosenttia, varkauksiin 13 prosenttia, siveellisyysrikoksiin
9 prosenttia, ryöstöihin 8 prosenttia, muuhun
väkivaltarikollisuuteen 7 prosenttia ja henkirikoksiin
6 prosenttia. Nämä luvut käyvät
ilmi Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemasta Rikosseuraamuslaitoksen
tilastoja -vuosikirjasta.
Arvoisa puhemies! Suomen valtion tehtävänä ei
ole suinkaan toimia ulkomaalaisten kriminaalien turvasatamana, vaan
pikemminkin sen tulee toimia lain ja yleisen järjestyksen
takaajana yhteiskunnassa. Ei ole myöskään
suomalaisten veronmaksajien etujen mukaista, että Suomen
valtion toimesta säilötään ja
elätetään ulkomaalaista rikollista ainesta.
Siksi vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset
tulisikin karkottaa Suomesta.
Yksi merkittävä ongelma nykyisessä ulkomaalaislaissa
on se, että hallinto-oikeuksille sekä karkotuspäätöksiä tekeville
viranomaisille on annettu liikaa tulkintavaltaa sen suhteen, voidaanko
ulkomaalainen tiettyjen ehtojen täyttyessä karkottaa
takaisin kotimaahansa. Ei ole mitään perusteita
antaa byrokraateille näin laajaa tulkintavaltaa karkotuskysymyksissä.
Löperöä karkotuspolitiikkaa käyttävät
hyväkseen myös niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt
ja -aktivistit, jotka valitustehtailun ja sentimentaalisten
nyyhkytarinoiden tuomisella julkisuuteen pyrkivät viimeiseen asti
estämään paatuneimmankin ulkomaalaisen rikollisen
poistamisen maastamme.
Ulkomaalaislaissa sanotaan, että ulkomaalainen "voidaan
karkottaa" maasta. Kuten edustaja Halla-ahon lakialoitteessa mainitaan,
ulkomaalaislakia tulisi muuttaa maasta karkottamisen perusteiden
osalta siten, että muotoilu "voidaan karkottaa" muutetaan
muotoon "karkotetaan".
Arvoisa herra puhemies! Tällä lakimuutoksella
ei vielä yksin korjattaisi kaikkia nykyisen ulkomaalaislain
sisältämiä huonoja linjauksia, mutta
tämä olisi kuitenkin merkittävä askel
oikeaan suuntaan. Yleisesti olen sitä mieltä,
että ulkomaalaislaki tarvitsisi pikaisesti kokonaisuudistusta
ja sen myötä tiukennuksia, joilla tukittaisiin
lainsäädännöstä löytyvät
porsaanreiät sekä taattaisiin laadultaan parempi
ja määrältään alhaisempi
maahanmuutto Suomeen.
Lopuksi totean vielä, että kannatan edustaja Halla-ahon
jättämää lakialoitetta.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan
"maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen"
määrätyin edellytyksin. Mietin, muuttuisiko
asia, mikäli kirjoitusmuoto olisi ehdoton eli "karkotetaan
oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen", mitä tässä aloitteessa
nyt peräänkuulutetaan. Epäilen, ettei
asia kuitenkaan käytännössä muuttuisi
miksikään. Aina on olemassa poikkeuksia, esimerkiksi
ulkomaalaisen henkilön siteet Suomeen, ja kokonaisharkintaa tulee
aina käyttää päätöksiä tehtäessä.
Saman pykälän viimeisessä momentissa
puhutaan pakolaisista: "Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai
pysyvään asuinmaahansa, johon nähden
hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa." Lisäksi:
"Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet
vastaan."
Arvoisa herra puhemies! Uutisissa ja täällä keskusteluissa
olleessa vietnamilaistapauksessa ei olisi ollut mitään
hyötyä siitä, että pykälän
sanamuoto olisi ehdoton eli sananmuodossa "karkotetaan". Ei ole
Suomen lainsäädännöstä kiinni,
jos ei vastaanottava maa suostu ottamaan kansalaistaan vastaan.
Vietnamin tapauksessa on saattanut olla kyse siitä, että asiakas
on aikanaan poistunut Vietnamista ilman virallista maastapoistumislupaa.
Apua voisi olla siitä, että Suomella olisi sopimus
kansalaisen takaisinottamisesta Vietnamin kanssa. Ainakin rikostutkinnassa
on hyvin vaikea saada apua Vietnamista. Tämä johtuu
keskusrikospoliisin mukaan siitä, että Suomella
ei ole sopimusta Vietnamin kanssa siitä, että virka-apua
annetaan pyydettäessä.
Arvoisa herra puhemies! Voisi ajatella myös, että asia
maista, jotka eivät suostu ottamaan kansalaisiaan vastaan,
otettaisiin esille EU:ssa. EU:ssa pitäisi olla yhtenäinen
linja, ettei viisumeja myönnetä niitten maitten
kansalaisille, jotka eivät ota kansalaisiaan vastaan. Tällaisia
maita on paljon, esimerkiksi Iran. Mikäli Iranin kansalainen
on hävittänyt matkustusasiakirjansa, Iran ei suostu
ottamaan kansalaista karkotustapauksessa vastaan. Iranin lähetystöstä ei
saa apua, jos maasta poistettava ei itse suostu anomaan kotimatkatodistusta.
Myös lähinaapurimme Venäjä on
vaikea palautusmaa, mikäli matkustusasiakirja puuttuu.
Paljon töitä pitäisi tehdä näitten
asioiden hyväksi, mutta muuttamalla alussa mainittua lakipykälää tämä ei
onnistu. On täysin selvää, että on Suomen
edun mukaista saada rikoksentekijät karkotettua Suomesta,
ja vaatii paljon kansainvälistä sopimista eri
maiden kesken, jotta lainvoiman saaneet karkotuspäätökset
voidaan panna täytäntöön.
Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Me täällä Suomessa
ja myös muualla Euroopassa elämme jossain määrin
omassa maailmassamme, ikään kuin kuplassa, jossa
ihmiset saavat lähes noin vain mennä ja tulla
minne haluavat ja milloin haluavat. Hyvin suuressa osassa maailmaa
näin ei todellakaan ole, vaan me suomalaisetkin hyvin tiedämme,
että kun lähdemme Euroopan ulkopuolelle, se ei
käykään noin vain.
Rikollisten liikkumiselle joissakin maissa asetettujen rajoitusten
mittaluokkaa en välttämättä halua
edes kuvitella. Suomessa sen sijaan edes vakaviin rikoksiin syyllistyneillä ulkomaalaisilla
henkilöillä ei ole yksiselitteistä maastapoistumisvelvoitetta,
eikä henkilöä voida myöskään suoraan
karkottaa. Sitä ei mahdollista laki, ja kaikenmoiset valituskanavat
vaikeuttavat karkottamisen mahdollisuutta entisestään.
Mielestäni näin hankalina taloudellisina aikoina
poliitikkojen ja yhteiskunnan velvollisuus on napakasti tarttua
kaikkiin mahdollisiin porsaanreikiin, joiden kautta veronmaksajille
koituu kustannuksia. Ulkomaalaislain karkottamismenettelyt ovat
yksi esimerkki tästä. Ne tulevat yhteiskunnalle
kalliiksi, ja sen lisäksi ne myös herättävät
kysymyksiä järjestelmän oikeudenmukaisuudesta.
Kannatan tätä edustaja Halla-ahon laki-aloitetta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten ensimmäisessä tavoiteohjelmassa
puolueen perustamisvuodelta 1995 on kirjattu seuraavaa: "Hyväksymme
maatamme rakentamaan ja täällä elämään
myös ulkomaalaisia, mutta emme salli kenenkään
heistä tulevan tänne vahingoittamaan kansankotiamme."
Edellä mainittuun tiivistyy perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka,
joka pohjautuu oikeusvaltion ja kansallisen itsemääräämisoikeuden
periaatteille. Suomen valtiolla on oltava oikeus valita, kuinka
paljon ja minkälaisia ulkomaalaisia päästämme
valtakunnan rajojen sisäpuolelle. Suomeen on täten
vierasmaalaisen tietyin edellytyksin mahdollista tulla asumaan ja rakentamaan
tätä maata, mutta ehdottomana velvoitteena ovat
maamme lakien, työehtojen, kulttuurin ja normien kunnioitus.
Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaisten rikollisuus on heidän
määräänsä suhteutettuna
lähes kaksinkertaista Suomen kansalaisiin nähden. Erityinen
piikki ulkomaalaisten rikollisuudessa kohdistuu seksuaali- ja väkivaltarikoksiin,
joissa pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten osuus
tuomituista on monta kymmentä prosenttia. Suomalaisia ovat
erityisesti huolestuttaneet törkeät raiskausrikokset,
joissa epäiltynä on Ruuhka-Suomen alueella monesti
ei-länsimaalainen maahanmuuttaja. Näissä tapauksissa
on useiden asiantuntijoidenkin mielestä törmännyt
toisiinsa kehitysmaaperäinen, vanhakantainen, alistava
suhde naisiin sekä suomalainen, sukupuolten tasa-arvoa
korostava kulttuuri. Ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista
on puhuttava avoimesti, ja ilmiö on saatava kuriin, ettei
suomalaisissa kaupungeissa tarvitsisi jatkossa järjestää naisille öisin
erityisiä suojataksikuljetuksia, kuten Oslossa, jossa raiskausepidemia
on karannut täysin käsistä.
Arvoisa herra puhemies! Oleskeluluvan edellytysten päättyminen
on Suomen ulkomaalaislaissa määritelty liian laveasti.
Vakavista ja toistuvista rikoksista tuomitun tai muille vakavaa vaaraa
aiheuttavan ulkomaalaisen tekojen seurauksena on ulkomaalaislain
149 §:n mukaan vain mahdollinen karkotus. Tämä ei
ole oikeusjärjestelmämme yleisen hyväksyttävyyden
kannalta oikea asiaintila. Vaaraa aiheuttavat ja jatkuvia rikoksia
tekevät ulkomaalaiset on saatava pois maasta välittömästi.
Tämä on jokaisen tolkkua omaavan suomalaisen mielipide,
ja päättäjien on tässä seurattava
kansan vilpitöntä tahtoa. Edustaja Halla-ahon
lakialoite tarjoaakin oikeuslaitoksellemme tarvittavat välineet
ulkomaalaisten ongelmatapauksien poistamiselle maastamme muutoksilla
ulkomaalaislain 51 §:ään ja 149 §:ään.
Arvoisa herra puhemies! Monikulttuurinen yhteiskuntaideologia
on johtanut väistämättä monirikolliseen
yhteiskuntaan. Vierasmaalaisten sopimattomien tapojen ja normien
hyväksyntä sekä virkamiesjohtoinen pönkittäminen
Suomessa on johtanut vakavaan ulkomaalaisrikollisuuden ilmiöön.
Tätä kehitystä vastaan on taisteltava
kaikilla oikeusvaltion mahdollistamilla keinoilla, joista tämän
lakiesityksen tuominen eduskunnan käsiteltäväksi
on hyvä esimerkki. Tarvitaan kuitenkin myös laajempia
toimia valtiovallan taholta. Hallinto-oikeuksille, poliisille ja
maahanmuuttoviranomaisille on tarjottava riittävät
resurssit ulkomaalaisten rikollisten karkotuksen joustavoittamiseksi.
Vain näillä toimenpiteillä voimme taata
sekä suomalaisille että ulkomaalaisille rauhallisen
ja tasapainoisen yhteiselon maassamme.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Halla-ahon jättämää lakialoitetta.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Suomeen tulee turvapaikanhakijoita maista,
joille Suomi maksaa kehitysapua. Suomi on ottanut vastaan myös
kiintiöpakolaisia näistä samoista maista.
Nämäkin henkilöt ovat silloin tällöin joissakin
tapauksissa syyllistyneet rikoksiin, joista nykyisenkin lain mukaan
voisi seurata karkotus, mutta lähtömaa ei suostu
ottamaan rosvojaan kotiin. Kyllä mielestäni Suomi
aivan puhtaalla omallatunnolla voisi kiristää,
olla antamatta kehitysapua tämänkaltaisissa tapauksissa — edustaja
Mäntymaalle vinkiksi, että tällä metodilla
Vietnam varmasti olisi ottanut oman pyssymiehensä takaisin
Vietnamiin.
Tiedossani on tapaus, jossa maa kieltäytyi ottamasta
vastaan täältä käännytettävää rikollista. Myöhemmin
kävi ilmi, että mainittu henkilö oli lähtömaansa
diktatuurisen hallituksen agentti eli oli täällä pakolaisena
ja samalla vakoili työantajaansa aidosti pakenevia maanmiehiään.
Edes tällaista henkilöä ei saatu Suomesta
ulos.
Toinen mielipuolinen tapaus, jonka muistan omalta uraltani Kotkan
maahanmuuttopalveluissa, oli Lähi-idästä vuonna
1979 Kanadaan lähtenyt henkilö, joka oli saanut
oleskeluluvan juuri sinne Kanadaan. Hän kuitenkin — yllätys
yllätys — syyllistyi siellä vakaviin
rikoksiin ja lähti pakenemaan kanadalaisen ratsupoliisin
kouraa ja tuli sitten tänne Suomeen ja haki täältä turvapaikkaa.
Turvapaikkaa ei tietenkään myönnetty,
mutta sitten kävikin niin, että Kanada ei suostunut
ottamaan kaveria enää takaisin vaan hän
jäi tänne. Sama rikollinen meininki sitten jatkui
täälläkin. Tänä syksynä sitten
kuulin, että hän oli kuollut, ja arvatkaapas,
minkä maalaiset ja ketkä kustansivat uskonnon
mukaiset hautajaiset! Maasta olet sinä tullut, ja maaksi
pitää sinun jälleen tuleman, mutta eikö edes
siellä maassa voisi olla sitten maan tavalla?
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi edustaja
Halla-ahon tekemää lakialoitetta.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Lohela tuossa aiemmin eräässä puheenvuorossaan
totesi, joskus hyviäkin lakialoitteita jää allekirjoittamatta.
Itse ilmaisen nyt tässä puheenvuorossa tukeni
edustaja Jussi Halla-ahon lakialoitteelle, jota pidän erinomaisena.
On käsittämätön epäkohta,
että ulkomaalainen henkilö saa syyllistyä toistuviin
rikoksiin ja hyvin vakaviinkin sellaisiin ja karkotuspäätös
inhimillisiin syihin vedoten jätetään
kuitenkin panematta koskaan täytäntöön.
Kuten edustaja Halla-aho toikin esiin, myös uhrien asemalla
on merkitystä, samoin kuin heidän ihmisarvollaan.
Näissä tapauksissa, joihin tämä lakialoite
pyrkii vaikuttamaan, ymmärtääkseni nimenomaan
uhrien ihmisarvoa halutaan myös kunnioittaa.
Edustaja Niinistö puolestaan toi esiin Suomen liian
liberaalin linjan rikollisuuden suhteen, jossa rangaistukset ovat
aivan liian usein suorastaan naurettavia. Tässä onkin
paljon korjattavaa. Erityisesti seksuaalirikokset sekä lapsiin
kohdistuneet hyväksikäyttötapaukset vaativat
ehdottomasti rangaistusasteikon pikaista korjaamista ja tiukennuksia.
Näkisin, että näihin rikoksiin syyllistyneiden
ulkomaalaisten paikka ei todellakaan ole suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kannatan siis edustaja Halla-ahon aloitetta.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Täytyi tulla kyllä tänne
pönttöön saakka kommentoimaan muutamalla
sanalla tätä Suomen Sisun eduskuntaryhmän
lakialoitetta. On tietysti ensinnäkin kyllä sanottava,
että tämä tulokulma on kyllä todella
raju: monikulttuurisuus = monirikollisuus, monta muuta
uskomatonta pelkistystä. Minua aikoinaan sisäministerinä pidettiin
liian kovan linjan sisäministerinä, ja monia ongelmia toki
toin esille täällä, mutta ei tätä kokonaisuutta voida
käsitellä kyllä ihan näin yksioikoisesti.
Ensinnäkin tietysti on myönnettävä,
että peruslähestymistapa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan
osalta — ensinnäkin maahanmuuttopolitiikan osalta
2003—2007 hallituksessa, tätä kantaa
edustin myös oikeus- ja sisäministerineuvostossa
ja myös EU:n puheenjohtajana syksyllä 2006 — oli
se, että maahanmuuton määrällinen
ja laadullinen hallinta on tärkeätä Suomen työmarkkinoiden
vakauden, kotouttamisen ja sisäisen turvallisuuden kannalta.
Se kokonaisuus on selvä.
Sitten tietysti on pakolaisuus, suojelun tarpeessa olevien asema.
Heitä ei pidä syyllistää tältä osin.
On tärkeätä, jos sitten autetaan kolmansissa
maissa ja nimenomaan lähtö- ja kauttakulkumaissa
suojelua tarvitsevia ja poistetaan pakolaisuuden syitä,
ihmisoikeusrikkomuksia, luodaan demokratialle perustaa, oikeusvaltiolle. Mutta
kyllä Suomella pitää olla valmius reagoida
niin, että suojelun tarpeessa olevia autetaan; ei pidä leimata,
että tämän myötä tuleva
monikulttuurisuus on sama kuin monirikollisuus.
Sitten on toinen asia se, että meidän kansalaisten
oikeuskäsitystä loukkaavat totta kai muutamat
asiat. Tässä maassa vakavien talousrikollisten
pumpulikohtelu, myöskin väkivaltarikosten, myös
raiskausten, tuomiot, niin suomalaisten tekemien kuin muualta tulleiden,
ovat aiheellisesti herättäneet kansalaisten ärtymystä,
ja vaaditaan tältä osin oikeuskäytännön
kiristämistä.
Haluan nyt tässä ensinnäkin todeta,
että on erittäin tärkeätä,
että me pidämme huolen siitä, että kansalaisten
sisäinen turvallisuus varmistetaan viranomaisten toiminnalla
myöskin tämän maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan
hallinnassa. Ongelmahan on tietysti se, että 70 prosenttia
tulee ilman papereita. Laitonta maahanmuuttoa pitää torjua,
ja siinä pitää olla EU:n yhteistyön
erittäin tärkeää. Itse asiassa
tämä Prümin sopimus, johon me menimme
2006, lähti siitä, että dna-, ajoneuvorekisterin
ja monien muiden yhteiskäytöllä pyritään
torjumaan järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman
maahanmuuton ym. syntyä. Yksikään maa
ei yksin pärjää. Me tarvitsemme tässä EU:n
laajuista yhteistyötä.
Sisäministerinä olin myös sitä mieltä,
että vakaviin rikoksiin syyllistynyt ulkomaalainen on palautettava
(Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)
ja kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi pitää olla
sujuvat palautukset. Nyt, mitä täällä edustaja
Mäntymaakin sanoi, Euroopan unionin puitteissa pitää olla
yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja löytää siihen
tavat, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
että Suomen pitäisi olla aktiivisempi myös
kahdenvälisten palautussopimusten aikaansaamiseksi. Tältä osin
jopa Ruotsi ja eräät muut maat ovat olleet aktiivisempia.
Sen sijaan en ihan Venäjä-kritiikkiin yhdy, koska
ainakin siihen aikaan koin, että yhteistyö Venäjän
viranomaisten kanssa on suhteellisen hyvää raja-
ym. viranomaisten puolella.
Tosiaan minusta tästä kokonaisuudesta on hyvä puhua,
mutta tämä tulokulma, jonka Suomen Sisun eduskuntaryhmä on
tänne laatinut, on kyllä minusta sillä tavalla
vakava ja leimaava, että monikulttuurisuus olisi sama kuin
monirikollisuus. Me leimaamme monia ihmisiä, jotka tulevat
tähän maahan todella suojelun tarpeessa tai tulevat
tätä maata rakentamaan. (Välihuutoja perussuomalaisten
ryhmästä)
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä lukuisat
ulkomaalaiset vangit täyttävät suomalaisia
vankiloita. Joissakin vankiloissa ulkomaalaisia vankeja istuu useita
kymmeniä prosentteja vankimäärästä.
Vantaa ja Kerava ovat esimerkkejä tästä tilanteesta.
Valitettavasti valtion heikko taloustilanne on aiheuttanut sen,
että Vankeinhoitolaitoksessa on jouduttu tekemään
suuria supistuksia, kun henkilökuntaa on jouduttu vähentämään.
On myös jouduttu sulkemaan kokonaisia vankiloita. Tämän johdosta
kriminaalipolitiikkaa on pikkuhiljaa muutettu siihen suuntaan, että rangaistuksia
kärsitään jopa kotoa käsin.
Pantarangaistus on selkeä käännekohta
siinä: ryhdyttiin melko vakavista rikoksista tuomitsemaan
rangaistuksiin, jotka kärsitään kotioloissa
pantarangaistuksen muodossa.
Valitettavasti tämä lepsu kriminaalipoliittinen linjaus
on jatkunut myös pääministeri Jyrki Kataisen
johtaman hallituksen aikana. Täytyy vain toivoa, että seuraavalla
hallituskaudella saamme suomalaista kriminaalipolitiikkaa käännettyä kohti
oikeudenmukaisempaa suuntaa, jossa rikollisesta teosta on aina seuraamuksena
rangaistus, joka kansalaisten enemmistön mielestä on oikeudenmukainen
ja kohtuullinen. Samoin rikoksen uhrin asemaa tulisi parantaa huomattavasti
nykyisestään.
Arvoisa puhemies! Rikollisten palauttamista heidän
omiin kotimaihinsa kärsimään vankeusrangaistusta
tulisi todella tehostaa, jotta he eivät jää tänne
Suomeen vuosikausiksi istumaan vankeusrangaistuksia.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Kansainvälisyys ja vapaa liikkuvuus
ovat pääosin hyvä asia. Lieveilmiönä kuitenkin
rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti, ja
maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin
kantaväestö. Jos maahanmuuttaja on syyllistynyt
useisiin vakaviin rikoksiin, karkotus on oikea seuraus. Vankilapäivä on
hyvin kallista yhteiskunnalle, ja uusintarikosten ennaltaehkäisy
olisi todella tärkeää. Siihen ei ole
varaa, kun kaikesta säästetään. Tässä se
säästö voisi tulla. Kannatan Jussi Halla-ahon
tekemää lakiehdotusta.
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäntymaa esitti,
että EU:n tasolla pitäisi esimerkiksi päättää,
että viisumeita ei myönnetä sellaisista
maista tuleville ihmisille, joiden kotimaa ei suostu ottamaan vastaan
karkotettuja kansalaisiaan. Esimerkiksi tämä on
erittäin hyvä ajatus.
Kuten edustaja Eerola sanoi, myös kehitysapua pitäisi
kylmästi käyttää vipuvartena,
kun kehitysmaiden kanssa pyritään solmimaan takaisinottoa
koskevia sopimuksia. Jotkut ovat sitä mieltä,
että kehitysapua ei saa käyttää kiristämiseen,
mutta minun mielestäni sitä nimenomaan pitää käyttää kiristämiseen,
koska sen päämäärähän
on kehittää näitä yhteiskuntia
oikeusvaltioina.
Edustaja Mäntymaa huomautti, ettei pakolaista saa karkottaa
alueelle, jolla häntä uhkaa epäinhimillinen
kohtelu. Tämä on totta, mutta yhtä totta
on, että Suomessa majailevista niin sanotuis- ta humanitaarisista
maahanmuuttajista mitätön murto-osa on vainoa
pakenevia pakolaisia. Valtava enemmistö on liikkeellä kotimaansa
yleisten heikkojen olojen vuoksi, ja he muun muassa lomailevat lähtömaissaan.
Edustaja Rajamäen mukaan tämä rikollisia vastaan
suunnattu lakialoite on suunnattu maahanmuuttajia vastaan. Tästä voi
vetää vain sen johtopäätöksen,
että edustaja Rajamäen mielestä rikollinen
ja maahanmuuttaja ovat sama asia. Minä ja Suomen Sisu emme
jaa tätä kantaa. (Kari Rajamäki: Hyvä,
että ryhmän nimi tuli sanottua!)
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki sanoi puheenvuorossaan,
että ei pidä leimata. Hän kuitenkin puheensa
aluksi ja lopuksi leimasi edustaja Halla-ahon lakialoitteen Suomen
Sisun eduskuntaryhmän lakialoitteeksi. Olen yksi aloitteen
allekirjoittajista. En kuulu Suomen Sisuun. Pidän edustaja
Rajamäen heittoa tyylittömänä,
vaikka toki ymmärrän, että hän tuttuun
tapaansa tietoisella provosoinnilla halusi kompensoida perehtymättömyyttään
itse aiheeseen eli edustaja Halla-ahon lakialoitteeseen. (Jussi
Halla-aho: Hyvin sanottu!)
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki, teidän
puheenvuoroanne kuunnellessa hiukan tuli semmoinen tunne, että en
tiedä, puhummeko nyt ihan samoista asioista. Näen,
että tämän Suomen Sisun vetäminen
tähän mukaan oli aika erikoinen veto.
Puhuitte myös tästä kansallisesta
turvallisuudesta, joka on jo monin tavoin hyvin sekaisin, ja siitä kiitos
kuuluu nyt kyllä hallitukselle. Esimerkiksi poliisien tilannehan
on täysin katastrofaalinen, ja turvattomuuden tunnehan
kasvaa ympäri Suomea aika kiivasta vauhtia. Mitä nyt
tässä viimeisimmäksi luin, niin ministeri
Räsänen väläytteli poliisien
tehtävien siirtoa ja palokunnan ja Tullin ottamista mukaan
tähän toimintaan. Kyllähän minusta
näin on, että ihmisten turvallisuuden tunnetta
ja oikeudenmukaisuuden tunnetta täytyy alkaa askel kerrallaan
korjata. Kyllä näen, että tämä Jussi
Halla-ahon lakialoite on yksi ihan oikeansuuntainen askel siihen
suuntaan, että myös suomalaisilla on oikeus kokea
näitä oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tunteita.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki pyrki tuossa
omassa puheenvuorossaan leimaamaan lakialoitteen tekijän
ja sitä kannattaneet "Suomen Sisun eduskuntaryhmän"
edustajiksi. Edustaja Rajamäelle tiedoksi, että Suomen
Sisulla ei ole omaa eduskuntaryhmää, vaan lakialoitetta
puoltaneet kuuluvat perussuomalaisten eduskuntaryhmään
yhtä järkikokoomuslaista lukuun ottamatta.
Arvoisa puhemies! Luulenkin, että edustaja Rajamäki
taitaa olla vain kateellinen siitä, että tämä kyseinen
lakialoite tuli edustaja Halla-ahon kynästä eikä hänen
omasta kynästään.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa puhemies! Kun on keskustellut tuossa entisessä ammatissa
semmoisten poliisimiesten kanssa, jotka päätoimisesti
työskentelevät ulkomaalaistutkinnassa, niin kyllä sieltä selkeästi
tulee semmoista viestiä, että ei ongelma ole siinä,
ettei näitä karkottamisesityksiä tehtäisi
ja etteikö päätöksiä saataisi,
vaan nimenomaan siinä — minä sanon nyt
vielä toisen kerran — kun valtiot eivät
ota heitä vastaan. Eli monia tarinoita on siitä,
kun oman henkensä uhalla ovat lähteneet viemään
johonkin tuntemattomaan maahan näitä kavereita ja
saaneet sitten oman turvallisuutensa takia pelätä siellä.
Eli minä en oikein kokonaisuudessaan ymmärrä,
miten tämä lakialoite vastaisi tähän
asiaan. Sinänsä se, että käytäisiin
keskusteluja, oltaisiin aktiivisempia kolmansiin maihin, että saataisiin
niitä karkotettavia sinne omaan maahansa, olisi minun mielestäni
se oleellisin juttu.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Halla-aho niin kuin muutkin
ihan suoraan sanoen toivat esille Suomen Sisun näkökulmaa,
ja suorat perustelut kyllä puhuivat puolestaan, ei niihin
tarvitse tässä enää palata.
Mutta minusta on totta kai tärkeää,
että sisäisen turvallisuuden osalta meidän
viranomaisemme puuttuvat ja kykenevät puuttumaan muun muassa
vakaviin rikoksiin myös sillä tavalla, että palautukset
toimivat. Tämä on itsestään
selvä asia.
Se täytyy vain ymmärtää,
että ei pampulla ja poliiseilla tätä tilannetta
kyllä korjata. Meidän suurin sisäisen
turvallisuuden uhkamme on sosiaalisen turvallisuuden puutteet ja
erityisesti syrjäytyminen ja muun muassa maahanmuuttajien kotouttamisessa
olevat erittäin vakavat puutteet. Suurin sisäisen
turvallisuuden uhka on tämä kärjistyvä sosiaalinen
turvattomuus, ja tähän asiaan pampun ja koppalakkilinjan
sijasta me joudumme jatkossa entistä voimakkaammin puuttumaan.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki mainitsi, että toimme
keskustelussa esiin Suomen Sisun linjan ja pamppu- ja koppalakkilinjan,
mitä kaikkea sieltä tulikaan. Olen tuon lakialoitteen
lukenut ja sen myös allekirjoittanut, eikä siellä pampuista
ja koppalakeista ja mistään tällaisista
asioista puhuta. Siellä puhutaan siitä, että vakaviin
ja toistuviin rikoksiin syyllistynyt henkilö karkotetaan
maasta pois. Silloin kun te, edustaja Rajamäki, olitte
sisäministerinä, te ette tätä saaneet
aikaan.
Jussi Halla-aho /ps:
Herra puhemies! Edustaja Mäntymaa on täysin
oikeassa siinä, että tämä lakialoite
edes toteutuessaan ei ratkaisisi kaikkia ulkomaalaislain ongelmia
eikä edes kaikkia ulkomaalaisten rikollisten karkottamiseen
liittyviä teknisiä ja muita ongelmia. Tämän
keskeinen tavoite on vähentää viranomaisten
ja hallinto-oikeuksien mahdollisuuksia kumota karkotuspäätöksiä tai
olla tekemättä niitä vetoamalla niin
sanottuihin inhimillisiin syihin.
Kuten sanoin esittelypuheenvuorossani, taparikolliseksi ei kukaan
päädy vahingossa, ja minun näkemykseni
on se, että jos ihminen päättää tällaiselle
uralle ryhtyä Suomessa, niin hän tavallaan itse
jo tekee valinnan, mitä tulee hänen Suomessa oleskeluunsa.
Siinä vaiheessa minun mielestäni yhteiskunta voi
pestä kätensä tämän
ihmisen perhesiteistä.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan sen verran vielä, että kaudella
2003—2007, ministeriaikanani, saatiin muun muassa perusteettomien
turvapaikanhakijoiden ja laittoman maahanmuuton määrä putoamaan
lähes kolmannekseen lähtötilanteesta — sen
jälkeen se kyllä riistäytyi sitten seuraavalla
kaudella eli viime kaudella erittäin voimakkaasti. Siinä oli
lähtökohta juuri se, että me puutuimme
nimenomaan laittoman maahanmuuton torjuntaan, pyrimme estämään
perusteetonta turvapaikan hakemista ja nopeutimme käsittelyä.
Minua ennen se aika oli vuosi, joka käsiteltiin perusteettoman
turvapaikanhakijan papereita. Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamisella
se lyhennettiin kahteen kolmeen kuukauteen, ja tämä romahdutti
sitten myöskin tämän perusteettomien
turvapaikanhakijoiden määrän. Valitettavasti
viime kausi oli sitten onneton ja ulkomaalaislain kanssa paljonkin
ongelmia. Myöskin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden osalta
sisäministeriö nimenomaan edellytti nopeita palautuksia,
ja kävimme neuvotteluja niin venäläisten
kuin monien muidenkin kanssa tältä osin, ja väitän,
että asioita vietiin ihan oikeaan suuntaan.
Mutta tältä osin, mitä nyt Suomen
Sisun ja teidän aloitteessanne on tämä leimaaminen,
että monikulttuurisuus on monirikollisuutta, tämä perusasenne
on kyllä minun mielestäni vakava eikä palvele
isänmaan eikä myöskään
kansallisen turvallisuuden ja sisäisen eheyden etua.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Silloin kun edustaja Rajamäki toimi
sisäministerinä, toimin itse Kotkassa turvapaikanhakijoiden
vastaanottokeskuksessa, ja totta on, että niinä vuosina
hieman laski tämä turvapaikanhakijoiden määrä ja
sitten se taas nousi. Enemmän kuin ministeri Rajamäen
ansiota se oli ehkä maailmanpoliittisista syistä johtuvaa
hetkellistä taantumaa. Todellinen lasku näiden
perusteettomien turvapaikkahakemusten tekemiseen tuli 2010, kun
silloinen hallitus, annetaan nyt tunnustusta vähän
heillekin... (Kari Rajamäen välihuuto) — Älkää keskeyttäkö,
kun minä puhun. Erittäin huonoa käytöstä tuollainen. — Silloin
heikennettiin näiden turvapaikanhakijoitten saamia toimeentulotukia
reilusti nykyisestä, ja se laski turvapaikanhakijoiden
määrää oikein dramaattisesti.
(Kari Rajamäki: Siinä ei ollut teidän
panosta!)
Jussi Halla-aho /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minusta on aina yhtä virkistävää kerta
toisensa jälkeen kuulla näitä edustaja
Rajamäen monologeja hänen uroteoistaan sisäministerinä, mutta
minä en oikein näe niiden relevanssia tämän
keskustelun ja tämän lakialoitteen kannalta.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa puhemies! Minä nyt haluan vielä kerran
sanoa, että minä olen henkilökohtaisesti
sitä mieltä, että on täysin
selvää, että Suomen edun mukaista on
saada rikoksentekijät karkotettua Suomesta ja että se vaatii
paljon työtä, että nämä lainvoimaiset
karkotuspäätökset saadaan ja voidaan
panna täytäntöön. Kyllä tämä on
minun ehdoton mielipiteeni — ettei tule mitään
epäselvyyttä.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä,
että edustaja Rajamäki ei ole lukenut tätä edustaja
Halla-ahon lakialoitetta kovinkaan perusteellisesti. Lakialoitteessa
nimittäin ei ole mitään mainintaa siitä,
että monikulttuurinen yhteiskunta olisi moniongelmainen
yhteiskunta, vaikka se sitäkin on, kyllä vain.
Keskustelu päättyi.