Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tarvitsemme kansallista ja kansainvälistä alueiden kehittämistä. Näyttää siltä, että alueiden kehittäminen on jätetty meidän keskustalaisten harteille. Sen kyllä kestämme ja kannamme. Puheenvuoroissa varmasti tuomme esille sitä, mitä keskusta haluaa ja tahtoo alueiden kehittämisestä ja tulevasta rakennepoliittisesta ohjelmasta.

Keskusta haluaa kehittää siis koko maata ja alueita alueiden ehdoilla ja paikallisilla vahvuuksilla ja niiden korostamisilla. Koko maata on pidettävä hyvässä iskussa, koska jokaisella kansalaisella on oikeus asua, elää ja yrittää ja harjoittaa omaa elinkeinoaan asuinpaikasta ja postinumerosta riippumatta. Suomi tarvitsee koko maan kehitystä ja alueiden voimavaroja, jotta selviämme tästä tilanteesta eteenpäin. On kuitenkin tunnistettava se, että hallitus ajaa tällä hetkellä keskushallinnosta johdettua keskittämispolitiikkaa. Tämä keskittäminen näkyy monella politiikan lohkolla. Tällä hetkellä on menossa mittava kuntauudistus, sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, ja pääministeri on lähettänyt kuntiin ja kuntapäättäjille vakavan viestin siitä, että alle 20 000 asukkaan kunnilla ei tulevaisuudessa enää ole elinvoimaa ja mahdollisuutta kurotella itsenäisenä kuntana eteenpäin.

Kaupunkipolitiikka ja erilaiset valtion ja kaupunkien väliset kasvusopimukset ovat tulleet tämän hallituskauden aikana politiikkaan mukaan. Siitä esimerkkinä on MAL- ja MALPE-sopimukset, joissa maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja alueiden kehittämistä käytäisiin valtion ja keskuskaupunkien välisillä sopimuksilla. Pidän tärkeänä sitä, että näitä MAL- ja MALPE-sopimuksia voitaisiin tehdä edelleen ei vain keskuskaupunkivetoisesti vaan valtion ja sen seutukunnan läheisten alueitten kanssa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Oulun kaupunki ei yksistään ole MAL-sopimusta tehnyt ja allekirjoittanut, vaan siinä ovat olleet sidosryhmänä jopa kauppakamari, alueen yritykset ja maakuntaliitto tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa linjaamassa, minkälaisia esimerkiksi maankäytön ja alueen kehittämisajatuksia viedään eteenpäin.

Hallituksen esitys pitää sisällään myös seutukuntien lakkauttamisen. Kun itse tulin kuntapolitiikkaan mukaan, niin silloin kuumimpina aiheina olivat juuri nämä seutukunnat, ja muistaakseni edustaja Martti Korhonen oli silloin kuntaministerinä, ja hän lanseerasi seutukunnat ja seutukuntien organisaation Suomeen. Pidän tärkeänä, että kun nyt alasajetaan seutukunnat, niin kuitenkin kuntien välinen yhteistyö jatkuu. Me tarvitsemme kuntien välistä yhteistyötä peruspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa, elinkeinopolitiikassa ja maankäytössä. Näitä ei voida yksistään tehdä keskuskaupunkivetoisesti eikä yksittäisten kuntienkaan osalta, vaan tarvitsemme jonkinasteista seutukuntayhteistyötä tästä tulevaisuuteen, ja se voisi olla myöskin maakuntaliittojen harteilla.

Arvoisa puhemies! Uutta rakennerahastokautta on valmisteltu vuosia. Komission, ministereiden ja ministeriöiden ja maakuntien välillä on käyty lukuisia keskusteluja ja erilaisia miitinkejä. Rakennerahastosta on käyty myös kansallista vääntöä suuralueiden, Pohjois- ja Itä-Suomen ja Etelä- ja Länsi-Suomen, välillä. Euroopan parlamentti on tänään hyväksynyt vuosien 2014—2020 budjetin. Me saamme ensi kauden rakennerahastovaroja yhteensä 1,3 miljardia euroa käyttöön, mutta on huomioitava, että seuraavalla EU:n alueohjelmien rahoituskaudella aluekehittämisrahoitus Suomessa leikkautuu peräti kolmanneksella — peräti kolmanneksella — eli vähemmällä rahalla kehitämme alueitamme Euroopan unionin varojen turvin.

Vielä enemmän pistää ihmetyttämään se, että hallitus ei kompensoi EU:n rakennerahastoista menetettyjä varoja kansallisesti. Päinvastoin, meillä on vuosikausia ollut maakunnan kehittämisrahaa tuo 32 miljoonaa euroa vuodessa, ja nyt ehdotus on 5,7 miljoonaa euroa, eli laskeva trendi on ollut valtava. Pitääkin kysyä, kuinka alas maakunnan kehittämisrahat nyt oikein ajautuvat. 5 miljoonalla eurolla emme saa kompensoitua Euroopan unionista menetettyjä rakenne- ja aluekehittämisvaroja.

Miten sitten alueiden kehittämisrahat jaetaan tulevaisuudessa Suomessa? Siitä on käyty melkoinen vääntö näiden alueiden sisällä. Pohjaksi ehdottomasti olisi pitänyt jo vuosi sitten, vuosia sitten, ottaa ansaintaperiaate, siis se, minkä takia me Suomessa saamme Euroopan unionilta rakennerahoja käytettäväksemme.

Pohjana rakennerahoissa on pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahat. Ne kuuluvat ihan lainsäädännöllisestikin Itä- ja Pohjois-Suomeen pohjarahoina, ja niitä ei voi sieltä alueelta ottaa pois, mutta muut kriteerit sitten ovat häilyviä niin, että niistä on käyty monenlaista vääntöä, miten niitä kriteerejä painotetaan: harvaa asutusta, koulupudokkaiden määrää, miten korkea-asteen tutkintoja on suoritettu eri alueilla. Kriteereinä ovat myöskin työaste, työttömyys, bkt per asukas ja väestömäärä, ja näiden turvin on sitten mietitty Suomessa kansallinen rahoitus lähinnä näiden kahden suuralueen, Itä- ja Pohjois-Suomen ja Etelä- ja Länsi-Suomen, välillä. On tunnustettava se tosiasia, että Itä- ja Pohjois-Suomi valitettavasti näissä neuvotteluissa taipuivat siihen, että kun kriteerit otetaan huomioon, niin niissä valoissa etelä ei olisi menestynyt ja saanut niin paljon rahaa kuin lopputulema on. Tämä on poliittinen vääntö, ja hallitus on näyttänyt sitten tätä alueellisen kehittämisen linjaa (Riitta Myller: Eikö se ollut maakuntaliitto, joka teki sen sopimuksen?) ja halunnut linjata sen, miten rahat käytetään näitten suuralueitten välillä.

Arvoisa puhemies! Kun rakennerahastoasioita valmisteltiin, kesken valmistelun tuotiin melko monenlaisia esityksiä lähinnä työ- ja elinkei-noministeriöstä neuvottelupöytiin. Kesken valmistelun tuotiin esityksiä esimerkiksi maakunnan liittojen rahojen siirtämisestä elyjen maksettavaksi, mikä saatiin kuitenkin poistettua sieltä. TEMissä elikkä työ- ja elinkeinoministeriössä on viime hetkellä tuotu tämä liikkuva kehys eli mahdollisuus ohjata 5—10 prosenttia rakennerahaston varoista mielensä mukaan sinne, minne kansallisesti sen haluaa. Me olisimme tietysti halunneet, että nämä kaikki rakennerahaston varat olisivat maakuntien käytössä ja ohjauksessa ja myöskin niiden painopisteet voitaisiin miettiä alueen tarpeiden mukaan, ei niin, että ministeriöt pitävät tiukasti kiinni 5—10 prosentin osuudella ja miettien sitten kansallisia keinoja, miten näitä alueita kehitetään ja viedään eteenpäin. Yleisesti voidaan sanoa, että niukemmilla aluerakennerahoilla joudumme seuraavan ohjelmakauden tekemään ja vetämään, mutta yritämme parhaamme.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on nyt kaiken kaikkiaan alueitten ja maakuntien kehittämisen kannalta erittäin tärkeä, aivan keskeinen laki niin käytännössä kuin myös periaatteessa. Kysymys on myös siitä, kuka ja kenen ehdoilla alueita kehitetään ja mihin suuntaan kehitetään.

Olen kaiken kaikkiaan ymmärtänyt niin, että tämänkin lainvalmistelun aikana keskushallinnolla ja hallituksella on ollut erittäin vahva pyrkimys siirtää aluekehitystoimivaltaa maakunnan liitoilta keskushallinnon suuntaan ja samalla myös keskittää aluekehitystoimivaltaa entistä suuremmille alueille, mikä valitettavasti on myös nyt osin menossa lävitse.

Tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan näyttäytyy tietynlaisena kompromissina keskushallinnon ja maakuntien välillä aika mittavien neuvottelujen lopputulemana. Positiivista tässä lakiesityksessä on se, että tässä yhdistetään aluekehitys- ja rakennerahastolaki. Päällekkäisyyksiä näin jossakin määrin häviää, ja kun tämä uudistus ajoittuu nyt uuden ohjelmakauden alkuun, tämä uusi toimintamalli vakiintunee näin 7 vuodeksi, ja täytyy sanoa, että toivottavasti vakiintuu.

Lain pohjalta myös aluekehitysvastuu ja sen keskeiset toimijat, siis maakunnan liitot ja valtionhallinnon puolelta ely-keskukset, saavat määritellyt tehtäväalueet aluekehittämisessä. Myös maakuntien yhteistyöryhmän eli MYRin asema näyttäisi tietyllä tavalla vahvistuvan ja selkeytyvän myös niin, että maakunnan liitto voi määritellä asettamansa toimielimen työjärjestyksen ja roolin ja niin edelleensä. Myös maakuntaohjelman asema näyttää ihan, kaiken kaikkiaan, asialliselta.

Kuten jo todettua, keskushallinto on mitä ilmeisimmin pyrkinyt tekemään tämänkin lain osalta kaiken mahdollisen oman asemansa vahvistamiseksi ja päätöksenteon keskittämiseksi. Tässä valmistelutyössä muun muassa TEM näyttää unohtaneen, että rakennerahasto-ohjelmien valmistelu tulee tehdä aluelähtöisesti ja alueitten näkemykset aidosti huomioiden. Valitettavasti muun muassa nykyisessä Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman valmistelussa on tehty isojakin muutoksia alueita käytännössä kuulematta. Muun muassa ratkaisu keskittää Halken päätöksellä rakennerahastoasiat vain neljän elyn käsiteltäväksi ilman maakuntien kuulemista tehtiin kyllä nykyisen aluekehityslain hengen vastaisesti. Ja huomattavaa vielä on se, että tämä Halken linjaus keskittää yksi keskeinen instrumentti eli EU-rakennerahastojen rahoitus vain neljään ely-keskukseen ei edes näy lakiesityksessä, koska tämä aluekehitysjärjestelmää muuttava uudistus on siirretty valtioneuvoston asetuksenantovaltuuteen.

Samalla ministeriöissä, eritoten TEMissä, on kiihdytetty toiveet vaatimukseksi siitä, että myös maakuntien liittojen tulisi erikoistua samalla tavoin suuralueitten rakennerahastohallinnointiin. Tähän samaan litaniaan TEM toi myös viime hetkellä niin sanotut liikkuvat kehykset eli mahdollisuuden ohjata 5—10 prosenttia rakennerahaston varoista mielensä mukaan. Sekin on asetuksenanto-oikeuden alla.

Arvoisa puhemies! On kaiken kaikkiaan valitettavaa, että hallitus käyttää hallinnon uudistamista keskittämispolitiikan välineenä. Tämän vaalikauden aikana hallintoa on tyypillisesti uudistettu keskushallinnon tai keskuskaupunkien hallintoa ja valtaa kasvattamalla. Eli voi jopa sanoa, että kyseessä on hyvin pitkälle ideologinen keskittämisen linja.

Tähänkin esitykseen on otettu, muun muassa sen 17 §:ään eli liittojen tehtävät -pykälään, erikseen maininta siitä, että liittojen yhteistyökumppanina pitää liittojen omistajien eli kuntien lisäksi vielä erikseen olla maakunnan keskuskaupungit. Eli itse näen tämänkin sillä tavalla, että pyritäänkö tässä liittojen omistajien välille hakemaan tietynlaista kastijakoa jopa lainsäädännön kautta.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys kaiketi on kompromissina syytä aika lailla esitetyssä muodossaan hyväksyä, mutta jatkossa on nimenomaan alueitten päätösvaltaa alueitten kehittämisessä vahvistettava ja pyrittävä tekemään kaikki mahdollinen alueitten päätösvallan vahvistamiseksi. Käytännössä siis on pyrittävä tekemään kaikki mahdollinen maakuntien liittojen roolin vahvistamiseksi. Miksi näin, niin sen kai voisi kiteyttää myös siihen toteamukseen, että on hyvin epätodennäköistä, että alueet, maakunnat itse tekisivät alueitten, maakuntien omasta näkökulmasta kovinkaan paljon huonompaa päätöksentekoa kuin ministeriöt tekevät näitten alueitten näkökulmasta.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime keväänä eduskunta käsitteli Alku-selontekoa eli raporttia ja selvitystä siitä, miten tehty aluehallintouudistus on onnistunut Suomessa. Tuossa vaiheessa väläytettiin sitä kehityssuuntaa, että aluehallintovirastojen ja ely-keskusten lukumäärää tultaisiin tarkastelemaan. On selvää, että tulevaisuudessa on varmasti syytä kokonaisuutena katsoa, minkälaisen kokonaisuuden meidän aluehallinto-, maakuntajako ja vaalipiirit ja niin edelleen muodostavat, mutta nyt on ilmapiiri sellainen, että hallitus on omilla toimillaan ja ministeriöt lähteneet painostamaan maakuntia keskittämistielle, ja tätä me emme maakunnissa ja Pohjois-Suomessa missään tapauksessa hyväksy.

Tämä on nyt konkretisoitunut siihen tilanteeseen, että aluekehitysrahojen hallinnointia, rakennerahavarojen hallinnointia, on lähdetty keskittämään neljään ely-keskukseen, niin sanottuihin RR-elyihin, ja nyt sitten jatkoa on seurannut ja TEM on lähtenyt painostamaan maakuntaliittoja siihen, että myös maakunnissa pitäisi tällaista keskittämispolitiikkaa lähteä harjoittamaan.

Minusta tällainen painostaminen tai hyvinkin, sanotaan, vakavasti — ei nyt kiristämisestä voi puhua — pakottaminen siten, että uhkaillaan, että jos ei sitten tehdä vapaaehtoisesti niin se tehdään lakimuutoksen kautta, ei ole kyllä sopivaa eikä missään tapauksessa kunnioita maakuntien asemaa ja itsenäisyyttä sillä tavalla kuin me olemme tottuneet maakunnissa ja Suomessa yleisesti ottaen.

Toivoisinkin, että jatkossa huomioitaisiin se, että kun meillä vähenevät EU-rahat maakunnissa ovat käytössä, niissähän pyritään kaikilta osin — niin TEM pyrkii, valtio, kuin maakunnat ja kunnatkin — hakemaan nimenomaan niitten tehokasta käyttöä ja vaikuttavuutta, niin niillä vähenevillä euroilla saataisiin luotua pitkäkestoisia työpaikkoja ja vaikutuksia maakuntiin ja Suomeen ja sitä kautta myös Suomen taloutta parannettua.

Tässä tilanteessa olisi syytä varmasti pysähtyä ja miettiä, saadaanko sitä vaikuttavuutta sillä, että keskitetään päätöksentekoa, vai olisiko kenties niin, että kun päätöksenteko on lähellä niitä hankkeita, lähellä ihmisiä ja yrityksiä, niin tunnetaan se alue ja hankkeitten vaikutukset niin hyvin, että jopa sillä tekijällä, että se päätöksenteko on siellä riittävän lähellä, saadaan nimenomaan sitä vaikuttavuutta näihin hankkeisiin. Tämä on se iso kysymys, joka varmasti kiinnostaa kaikkia, jotka pyrkivät näitä varoja jakamaan, tekemään niitä päätöksiä ja sitä kautta omalta osaltaan rakentamaan Suomea ja tänne työpaikkoja ja Suomen menestymistä.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että oli erinomaisen tärkeätä, että Itä- ja Pohjois-Suomeen Euroopan unionin aluepoliittista rahaa saatiin. Olen ymmärtänyt, että myöskin on suhteellisen hyvällä tavalla neuvoteltu se, miten tätä rahaa käytetään, eli tämä ansaintaperiaate on siinä mukana. Mutta myöskin siitä olemme varmasti samaa mieltä, että aluepolitiikassa tämä aluelähtöisyys on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi muun muassa hallitusohjelmassa sovittiin siitä, että 15 elyä säilyy. Ja nyt kun hallituksessa tätä rakennerahastorahoitusta ja -hallinnointia on mietitty, niin siinä on sitten hyväksytty se periaate, että kaikissa 15 elyssä säilyy asiakaspalvelu eli se, että ollaan suoraan kontaktissa asiakkaisiin. Myöskin hankevalmistelu säilyy siellä. Tietyt tekniset ratkaisut tehdään neljässä elyssä sillä alueella.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en ole alkuunkaan samaa mieltä siitä, että rakennerahastoratkaisu oli Suomen kannalta hyvin neuvoteltu. Suomen osuus Euroopan unionin yhteisestä rakennerahastosta kasvoi vuodessa 100 miljoonalla, seitsemässä vuodessa 700 miljoonalla eurolla, mutta se saanto, minkä me sieltä saimme, samanaikaisesti väheni lähes 100 miljoonalla eurolla vuodessa elikkä noin 400—500 miljoonalla eurolla koko seitsemän vuoden ohjelmakauden aikaan. Siis kun me lähetämme Euroopan unionin yhteiseen aluerakennepolitiikkaan täältä kolme, niin me saamme sieltä takaisin vajaan yhden.

Suurin syy epäonnistumiseen oli se, että hallitus hyväksyi niin sanotun harvan asutuksen kertoimen muuttamisen niin huonoksi, että Suomi, joka on Euroopan ylivoimaisesti harvaan asutuin maa, menetti tämän seurauksena todella satoja miljoonia euroja.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionissa on tietysti vuosien mittaan tapahtunut paljon muutoksia, eikä vähiten se, että sinne on tullut paljon uusia jäseniä, joitten kansantalous on huomattavasti pienempi kuin omamme. Siellä bruttokansantuote on ihan erilainen, ja tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten alue- ja rakennepolitiikka jakaantuu rahojen osalta Euroopan unionissa.

Pidän hyvänä ja tärkeänä sitä, että me olemme saaneet läpi edelleenkin sen ajatuksen, että pitkät etäisyydet ja harva asutus ovat kriteeri, ja tällä pohjalla sitten Pohjois- ja Itä-Suomeen näitä erillisiä tukia myöskin sitten näissä neuvotteluissa saimme. Meidän on myöskin nähtävä sitten tämä yhteinen Eurooppa ja mietittävä, miten tällä sisämarkkina-alueella saamme aikaan sellaista kehitystä, että yrityksemme pystyvät täällä Suomessa toimimaan paremmin, viemään tuotteita ja olemaan kilpailukykyisiä täällä eurooppalaisilla markkinoilla.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä nyt kuitenkin on niin, että jos me yritämme jollakin tavalla selittää, että rakennerahastoneuvottelutulos olisi ollut Suomen kannalta ja Suomen alueitten näkökulmasta hyvä, niin ehkä silloin mennään jo aika pahasti pieleen.

Hallitusohjelmahan lähtee siitä, että tätä aluehallintoa kehitetään nykyrakenteen pohjalta, ja kyllä edustaja Myllerin puheenvuoroon liittyen ainakin minä lähtisin aika tavalla pohtimaan sitä, että jos tehdään näin mittava muutos rakennerahastojen hallinnointiin kuin että ne siirretään neljään ely-keskukseen, niin minusta se on aika mittava muutos. Jos sitten vielä lähdetään miettimään, millä tavalla se tehostaa tätä hallintoa, yksinkertaistaa tätä hallintoa, niin kyllä minä rohkenen väittää, että tämä muutos ei tule sitä kaikesta huolimatta yksinkertaistamaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän neuvottelutulokseen. Euroopan unionin alue- ja rakennerahapotti jaetaan perusteilla, joissa on muistaakseni viisi tai kuusi erilaista kriteeriä. Se on se perusjako, joka esimerkiksi pohjoismaiden osiin tapahtuu näiden kriteerien pohjalta. Yksi niistä kriteereistä on niin sanottu harvan asutuksen kerroin, ja sillä on erittäin merkittävä rooli Suomen kannalta. Nyt tässä neuvottelutuloksessa tämä harvan asutuksen kerroin puolittui, ja sillä oli suuri vaikutus siihen koko saantoon, minkä Suomi saa.

Erikseen nyt päättyvälläkin ohjelmakaudella oli tämän harvan asutuksen kertoimen ulkopuolella erillinen Itä- ja Pohjois-Suomeen tuleva lisä, joka tuli sen neuvottelun tuloksena, mikä silloin 2007 käytiin ja niin poispäin. Nyt se lisä jatkuu lähes entisellään, mutta se varsinainen siihen suurjakoon vaikuttava harvan asutuksen kerroin puolittui, ja se vaikuttaa muualla Suomessa, mutta se vaikuttaa myös Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kerron omassa puheenvuoroni myöhemmin tämän asian tarkemmin, koska sattuneesta syystä tämän tarkkaan tunnen.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasiahan on, että seuraavalla EU-alueohjelmien rahoituskaudella rahoitusta Suomessa leikkaantuu peräti kolmanneksella. EU-rahoituksen lisäksi menetetään saman verran kansallista vastinrahaa. Nettomaksajana Suomi maksaa ensi vuoden alusta lukien EU:n yhteisen aluepolitiikan rahoituksesta noin 600 miljoonaa euroa vuodessa ja saa siitä omaan käyttöön aluepolitiikkaan takaisin noin 170 miljoonaa euroa samalla, kun maakunnan kehittämisrahaa on muutamassa vuodessa leikattu 32 miljoonasta ensi vuodelle ehdotettuun 5,7 miljoonaan euroon. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten alueiden ote heikkenee omien alueittensa kehittämiseen. Kuntaministeri esimerkiksi on tällä vaalikaudella useaan otteeseen luvannut, että keskuskaupungit nimenomaan saisivat suuria aluekehitystehtäviä.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Me olemme käyneet tämän keskustelun silloin, kun näitä neuvotteluja käytiin. Mutta kun Suomi on ollut tämän 1 prosentin maa, eli on haluttu pienentää EU:n budjettia, niin silloin on kai aika loogista, että myöskin katselemme sitten näitä menokohtia sillä tavalla, että ne sopivat pienennettyyn budjettiin. Toki me kaikki olisimme huomattavasti onnellisempia, että tämä saantomme olisi pysynyt entisenä, ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa olisimme tätä mieltä.

Mutta näihin maksatuksiin ja hallinnointiin. Pidän tärkeänä sitä, että tulevalla rakennerahoituskaudella tämä alueellinen päätöksenteko säilyy. Nyt se on päätetty niin, että neuvonta on kaikissa 15 elyssä ja myöskin käytännössä hankevalmistelu tehdään siellä, mikä on se kaikkein keskeisin asia, ja tästä on pidettävä kiinni.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvostettu puhemies! Tässä on hyvin asiaa käsitelty. Täällä on erittäin hyviä puheenvuoroja käytetty, kuten edustaja Korhonen ja yhtä lailla Lohi ja Vehkaperä ovat aikaisemmin kertoneet sisällöt näistä asioista aika hyvin.

Itse olen kohta 20 vuotta ollut seutuasiamiehenä eli seudullisen yhteistyön vetäjänä ja sitten ollut maakuntaliittojen toiminnassa mukana ja luullakseni jotenkin tunnen sen pohjan, miten ne ovat toimineet tähän asti. Minun mielestäni siinä itse perusrakenteessa en nyt näin isoa ongelmaa ole nähnyt, miksi seutukunnat esimerkiksi pitäisi kokonaan lakkauttaa ja minkä takia keskuskaupungeille pitäisi antaa niin voimakkaasti valtaa. Keskusta kuitenkin haluaa olla koko Suomen puolesta, koko Suomen kehittäjänä tällä hetkellä. Yhtä lailla näen, että jos maakunnan keskuksille annetaan liian voimakas valta, niin eivätpä ne maakunnan reuna-alueita sen jälkeen paljon kehitä. Sinne jää semmoisia mustia pisteitä, niin sanotusti, aluekehittämisen osalta näitten maakuntien vaihettumisvyöhykkeille, että milläs ne sieltä sitten ponnistavat enää eteenpäin.

Tämä on suoraan hallituksen keskittämislinjan mukainen teema, logiikka. Aina kun tämän värinen hallitus on ollut mukana, niin halutaan tämmöinen valtiojohtoinen toimintamalli. Tämähän kuvaa juuri sitä, mitä täällä on käsitelty, että maakunnan kehittämisraha ajetaan nyt 32 miljoonasta 5,7 miljoonaan, ja todellakin näitten MAL-sopimusten ja muitten kautta annetaan keskuskaupungeille valtaa. Lisäksi kun tässä lakiesityksen 17 §:ssä luetellaan maakunnan liittojen tehtäviä, niin täällä on mainittuna sitten, että maakunnan liittojen erillisinä kumppaneina ovat keskuskaupungit. Tässä on ihan selvä kastijakokysymys eli keskuskaupungit ensin ja sen jälkeen sitten maakunnan muut kaupungit.

Seutukuntajakohan oli ennen Nuts IV, sitten LAU 1, sehän on ihan Euroopan rahastojen aluekehittämispohja ja tilastollinenkin pohja. Tokihan seutukuntien määrät ovat muuttuneet ja, sanotaan, alueet. Vielä voin mainita, että nykyisen hallituksen toimenpiteet näiden kuntien väliseen yhteistyöhön ovat aika riitaisia olleet, että siellä seutukuntayhteistyöstä tuskin enää sinänsä on paljon jäljellä.

Aikaisemmin seutukunnat tekivät yhdessä seutustrategioita ja toimenpideohjelmia, jotka sitten yhdistettiin maakuntastrategioihin, ja sitä kautta saatiin hyvä aluepohja niitten kehittämishankkeitten toteuttamiseen niin elinkeinopolitiikassa, infrastruktuurin kehittämisessä kuten työllistämishankkeissa ja muissa. Nämä kehittämishankkeet tulivat sieltä hyvinkin aluelähtöisesti, mutta tässä mallissa, jos mennään keskuskaupunkivetoiseen tai ely-keskus- tai ministeriövetoiseen, niin meille vain määrätään, mikä teidän alueella on hyvä tehdä näin. Siinä näkisin, että tämmöiset vanhat seutukunta-ajattelut, onko se nimi tai malli, mikä se on, mutta kuntien välinen yhteistyö — yksi kunta ei välttämättä pysty aluekehittäjänä kovin isoihin ponnistuksiin, mutta yhdessä niin sanotut kuntaosuudet voidaan kerätä ja sitä kautta saadaan siihen valtion rahaa rinnalle ja EU-rahoitusta ja saadaan niihin omiin lähtökohtaisiin kehittämistarpeisiin nämä rahat käytettyä.

Näen, että tässä Leader-toimintatavassa, mikä on ollut maaseudun toimintaryhmissä, on ollut aika hyvä idea ja toimintamalli. Eli siinä on Leader-alueella pystytty hakemaan yhtä lailla niitä strategioita, tekemään kehittämishankkeita, ja sitten ely-keskuksille on jäänyt ainoastaan tämä päätöksenteon arviointi siitä. Tokihan siellä on sitten monen näköistä ely-keskuskäsittelyä meillä ollut, niin että ne arvioinnit ovat vieneet enemmänkin aikaa näissä hankkeissa.

Minun mielestäni tämä on Suomen osalta vaarallinen tie. Meillä on muutama keskuskaupunki määrätyillä sopimuksilla, mitkä kehittävät Suomea, käyttävät aluekehittämisvoimavaroja, määrittelevät sitten, mitä koko maakunnan tai lähikuntien alueen kunnat voivat tehdä. Näen, että tässä on myös tosiaan tämä vimma ajaa maakuntaliittoja alas. En sitä kanssa täysin ymmärrä. Maakuntaliitoilla on kuitenkin oma vahva roolinsa, kuntien yhteistyö kuntayhtymänä, tuoda sinne yhtä lailla maakuntakaavoituksen ja aluekehittämisen painotusta. Eli onko tässä nyt tavoite sitten, että maakunnista tehdään niin sanottuja entisiä kaavakeskuksia, seutukaavatoimistoja enää tämän jälkeen? Mitä tehtäviä aluekehittämisessä sitten enää maakuntakeskuksille jää?

Toivon, että tämä lakiesitys saisi positiivisemmankin vireen maakuntien näkökulmasta ja huomioitaisiin enemmän maakuntien omaa ajattelua ainakin vähintään siinä, kun uusi ohjelmakausi alkaa, uusia kehittämishankkeita aletaan tekemään. Toivon myös hallinnolta nopeutta, että kun aluekehittämisrahat tai uusi ohjelmakausi lähtevät liikkeelle, niin ei menisi kahta vuotta, kun taas varrottaisiin uusien aluekehittämishankkeitten avausta. Yhtä lailla sitten tämänkin aluekehittämisajan osalta varmaan puolitoista vuotta aikaisemmin lopetetaan, että saadaan tilit laskettua.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus mainostaa, että tässä esityksessä ollaan selkeyttämässä alueiden kehittämistä ja rakennerahastojen hallinnointia yhdistämällä niihin liittyviä lakeja selkeämmiksi kokonaisuuksiksi. Selkeyttäminen ja päällekkäisen byrokratian poistaminen on aina hyvä asia. Tavoite on siis hyvä. Esitys kuitenkin noudattelee jälleen kerran hallituksen keskittämislinjaa: valta keskuskaupungeille, keskushallinnolle ja valtiolle, pois alueilta ja paikallistasolta, pois paikallisen itsehallinnon käsistä.

Tämä esitys täsmentää työ- ja elinkeinoministeriön eli sen keskushallinnon roolia maakuntien kustannuksella. TEMille varataan mahdollisuus osana liikkuvaa kehystä ohjata 5—10 prosenttia rakennerahastovaroista minne haluaa, kun maakunnille jätetään ohjeelliset minimikehykset. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että TEM voi kohdistaa liikkuvien kehystensä osion maakuntien esityksestä poikkeavalla tavalla.

Toiseksi meneillään on rakennerahastovarojen hallinnoinnin keskittäminen. Ministerityöryhmän syyskuisten linjausten mukaan rakennerahastovarojen hallinnointi keskitetään neljään suuralueiden ely-keskukseen: Ouluun, Mikkeliin, Jyväskylään ja Lahteen. Samaa toimintatapaa ehdotettiin myös maakuntien liitoille. Maakunnat eivät itse näe tässä keskittämisessä mitään hyötyjä. Tällaisessa roolituksessa on vielä paljon epäselviä kysymyksiä, kuten koordinoivan maakuntaliiton rooli suhteessa muihin, päätösvalta ja se saavutettu tehokkuus. Ryhdyttäisiinkö tähän keskittämiseen vain ihan keskittämisen ilosta vai onko siinä todettavissa taloudellisia hyötyjä, se ei ole vielä selvinnyt.

Mikään EU:n lainsäädäntö tai ohjeistus ei tue tämänkaltaista toimintatapaa, vaan hallitus olisi halutessaan voinut toimia toisinkin. Se olisi voinut vahvistaa maakuntien roolia ja näin ottaa käyttöönsä paikalliset voimavarat ja sen paikallistuntemuksen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ratkaisu tällä vaalikaudella kaikkiin suuriin rakenteellisiinkin ongelmiin on keskittäminen siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi, että se vie päätösvaltaa ja elinvoimaa pois reuna-alueilta. Se myös näivettää elinvoimaista ja monipuolista alueellista kulttuuriamme. Onneksi meillä Suomessa alueilla on omat erilaiset vahvuutemme. Näitä alueellisia erityispiirteitä parhaiten osaavat hyödyntää alueiden omat asiantuntijat, joita luontevasti ovat maakunnat ja maakuntien liitot.

Tässäkin esityksessä on kyse alueiden kehittämisestä ja siihen tarkoitetuista varoista. On ratkaisevan tärkeää, että niitä asioita hoitavat oikeat tahot. TEMin ja muun valtionhallinnon asiantuntijuutta sen enempää väheksymättä keskushallinto ei voi tietää alueiden parasta, niin kuin alueilla itse tiedetään, ja on nähtävä niin, että alueiden hyöty hyödyttää koko maata.

Tässä esityksessä maakuntien tiiviimmän yhteistyön kumppaneiksi mainitaan keskuskaupungit. Maakuntien perimmäinen tehtävä on kuitenkin aina ollut toimia kaikkien kuntiensa yhteisen edun ajajina demokraattisen päätöksenteon pohjalta. Jos keskuskunnille, keskuskaupungeille tässä annetaan lainkin mukaan jokin muita erityisempi rooli, esimerkiksi tärkeitä aluekehitystehtäviä, laajoja aluekehitystehtäviä, heikentää se entisestään reuna-alueiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, ja tämä taas jälleen kerran keskittää. Maakuntien yhteistyöryhmien asemaa sentään pyritään vahvistamaan, mikä on kyllä ihan myönteinen asia.

Arvoisa puhemies! Maakuntien kansallista kehittämisrahaa on leikattu yli 80 prosenttia. Tämä leikkaus on suoraan pois maakuntien omista kaikkiin ohjelmiin sitomattomista kehittämistoimista. Seuraavalla EU:n rahoituskaudella aluekehitysrahoitus vielä leikkaantuu kolmanneksella ja kansallinen vastinraha siinä samassa suhteessa. Voisinkin siis todeta, että hallituksen tavoite ajaa maakunnat alas on aika selvä. Se on kaikista edellä mainituista syistä huolestuttavaa, eikä sitä voi hyväksyä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluekehitys on tärkeä osa koko Suomen elinvoimaisuutta. Seutukuntien rooli tässä on ollut merkittävä, ja en näe kyllä hyötyjä siitä, että seutukunnat heitettäisiin romukoppaan. Alueet pysyvät elinvoimaisina alueina elävien ihmisten ansiosta, ja ihmiset liikkuvat työn perässä, ja työtä tarjoavat yritykset, pääosin tänäänkin jo tässä salissa paljon puhutut pienet ja keskisuuret yritykset.

Herra puhemies! Tässä yhteydessä haluan sanoa sen, että olen erittäin huolestunut tulevasta aluetukiratkaisusta. Nämä pk-yritysten kehitysalueella saamat investointi- ja kehittämistuet ovat aina kertatukia. Ne tulevat aina tarkkaan määriteltyyn hankkeeseen ja tarkkojen suunnitelmien ja laskelmien perusteella. Tuettavat yritykset ovat kannattavia, ja niillä on edellytykset toimia ja työllistää myös tulevaisuudessa. Aluepoliittisen rahoitustuen avulla voidaan tukea tiettyä prosenttimäärää teollisuusrakennuksen rakennuskustannuksista tai tehokkaampien koneiden hankintahinnasta. Avustukset myös pienentävät yritysten poistopohjaa, eli ne tuloutuvat kannattavilla yrityksillä suureksi osaksi yhteiskunnalle veroiksi poistojen pienenemisen kautta. Siltä osin on enemmänkin kyse lainasta, jolla investoinnin jälkeistä kriittistä aikaa kevennetään. Aluepoliittiset yritystuet ovat yhteiskunnan kannalta järkevää toimintaa.

Herra puhemies! Euroopan unionin ensi vuonna alkavaan uuteen ohjelmakauteen liittyen Suomen aluepoliittista tukijärjestelmää ollaan uudistamassa. Hyvää suunnitellussa uudistuksessa on se, että Euroopan unionin maaseuturahaston kautta voidaan tukea yrityksiä entistä kattavammin. Huonoa kaavaillussa uudistuksessa on se, että tukialueiden ulkopuolelle jäävillä alueilla kaavailtu uudistus toteutuessaan sulkisi kokonaan aluepoliittisten yritystukien ulkopuolelle ne pienet ja keskisuuret yritykset, jotka eivät mahdu maaseuturahaston mikroyrityksen määritelmän sisään.

Herra puhemies! Yritysten aluepoliittiset tuet eivät ole niin sanottuja tukiautomaatteja, kuten esimerkiksi telakkateollisuuden saamasta telakkatuesta on muodostunut. Toisin kuin yleensä luullaan, kehitysalueiden aluepoliittinen yritystuki on vain pieni osa yritystukien kokonaisuudesta. Yritystukien kokonaisuudesta suuri osa menee esimerkiksi oppilaitoksille tai kunnille erilaisten työllisyysprojektien toteuttamiseen. Tekesin maksamat yritystuet puolestaan kertyvät vuodesta toiseen samoille yrityksille. Erityisen hyvin tukimiljoonien jakamisessa on pärjännyt Viking Line, joka saa vuosittain noin 20 miljoonaa euroa kauppa-alustukea. Myös Nokia on yritystuen kanta-asiakas. Suurimmat yritystukien saajat vuosina 2008—2012 olivat Viking Line, Nokia, STX Finland, Finpro ja UPM. Nyt yritystukien kohdentamisella tulisi kuitenkin ensisijaisesti turvata pk-yrityssektorin nousua. Hyvä innovaatio ja nousun mahdollistaminen luovat menestystarinoita.

Herra puhemies! Mahdollisuus uusille yrityksille on annettava myös maakunnissa. Tukialueiden rajoilla tulevat ne suuret ongelmat. Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Kuusiokuntien seutukunta on keskeisten sosioekonomisten tunnuslukujen perusteella lähempänä nykyisin ykköstukialueeseen kuuluvaa Keski-Suomen puolella sijaitsevaa Saarijärven Viitasaaren seutukuntaa kuin Etelä-Pohjanmaata keskimäärin. Tämän vertailtavuuden perusteella Kuusiokunnat tulisi nimetä jatkossakin varsinaiseen tukialueeseen. Siten voisimme vauhdittaa kehitystä ja turvata väestökehityksen ja työpaikkakehityksen. Nämä asiat ovat erittäin tärkeitä tällä hetkellä ja nyt pian päätökseen tulevassa aluetukiratkaisussa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun, ettei aina vain moitittaisi, todetaan, että on tässä jotain hyvääkin tässä esityksessä, nimittäin MYRien eli maakuntien yhteistyöryhmien aseman vahvistuminen päätöksenteossa ja maakuntaliittojen tehtävien täsmennys, mutta oikeastaan siihen se hyvä sitten loppuukin tässä esityksessä.

Hallituksen läpikantavana linjana koko sen toiminta-ajan on ollut keskittäminen. Muun muassa kuntauudistus, sote-uudistus, hovi- ja hallinto-oikeusuudistus, puolustusvoimauudistus ja niin edelleen ovat tästä keskittämisestä oivia esimerkkejä. Tätä nyt käsiteltävää lakiesitystä eduskuntaan tuotaessa on esitetty, että aluekehitystoimivaltaa vähennettäisiin maakuntaliitoilta keskushallinnon suuntaan. Pahimmat keskittämisesitykset on kuitenkin ilmeisesti saatu estettyä.

Keskusta lähtee siitä, että koko maata on kehitettävä ja että alueiden kehittäminen tapahtuu alueiden omilla ehdoilla ja sieltä lähtöisin. Keskustan mielestä koko maassa on voitava elää ja yrittää, jotta koko maan voimavarat saadaan käyttöön. Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Hallituksen ote on ollut keskittävä ja maakuntien, syrjäseutujen tyhjentymistä kiihdyttävä. Emme kuitenkaan voi tietää, miltä Suomi näyttää vaikkapa 50 vuoden kuluttua, eli kasvua voi tulla yllättäville seuduille, ja siksi koko maa on pidettävä elävänä ja elinvoimaisena.

Nyt puhutaan rakennerahastovarojen hallinnoinnin keskittämisestä neljään suuraluekeskukseen, joita hallinnoisivat ely-keskukset Oulussa, Mikkelissä, Jyväskylässä ja Lahdessa. Maakuntien liitot erikoistuisivat samoin suuralueittain rakennerahastohallinnointiin. Tämä kohtelee eri maakuntia todella epätasa-arvoisesti, eli ne, joissa on paljon rakennerahastorahaa, käytännössä menettäisivät vaikutusvaltaansa muille maakunnille. Herääkin kysymys, millä perusteilla tällaista hallintomallia on ajettu maahamme.

Rahoitukseen on tulossa niin sanotut liikkuvat kehykset, elikkä ministeriölle tulisi mahdollisuus ohjata aluekehitysrahasta omien mieltymystensä mukaan noin 5—10:tä prosenttia varoista. Se siirtää päätösvaltaa suoraan keskustasolle, ja tätä linjausta keskusta ei missään tapauksessa kannata. Maakuntien kehittämisraha on muutamassa vuodessa pienentynyt 32 miljoonasta ensi vuodelle ehdotettuun 5,7 miljoonaan euroon. Alueiden omat vahvuudet ja kehittämishankkeet menettävät tärkeää siemenrahaa, jota tarvitaan nimenomaan siellä maakunnissa.

Hallitus on lakkauttamassa seutukunnat. Herääkin helposti kysymys, ovatko vajaat 70 Manner-Suomen seutukuntaa pohjana sille hallituksen kuntakartalle, jota se ajaa voimakkaasti eteenpäin. Keskusta ei tällaista kuntalaisten itsehallintoon liittyvää rajua ratkaisua hyväksy missään tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Keskusta ei hyväksy hallituksen keskittävää linjaa. Sitä eivät myöskään hyväksy alueiden kansalaisetkaan. Hallituksen esityksiä kunta- ja sote-puolella vastustetaan, eikä aluehallinnonkaan kuntauudistukselle voi ennustaa kaikkinensa kansalaisten tukea. Keskusta kannattaa koko maan kehittämistä, ei ainoastaan joidenkin harvojen keskusten, ja aivan aiheellisesti voidaankin kysyä, mikä on maakuntien ja aluekehityksen tulevaisuus Suomessa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Onko meillä varaa pitää koko Suomi asuttuna? Tällä tavalla minulta kysyi eräs tämän talon iso, merkittävässä virassa oleva henkilö. Eli onko meillä varaa pitää koko Suomi asuttuna? Minä esitin sen jälkeen kysymyksen: onko meillä varaa jättää Suomen voimavaroja käyttämättä?

Nyt tänä päivänä, tämän asian käsittelyn yh-teydessä olen katsellut tätä salia. Olen katsellut tuota asioitten esittelijälistaa, puhujalistaa. Vain keskustalaisia! Eikö tässä merkittävässä, tärkeässä asiassa kiinnosta tämä asia eli maaseudun, koko Suomen kehittäminen, aluepolitiikka ketään muita kuin keskustalaisia? Minä tarkoituksella tämän sanon, minä haluan herättää porukan siihen, koska nyt on kyse niin merkittävästä, tärkeästä asiasta, koko Suomen voimavarojen käyttämisestä ja kehittämisestä, hyödyntämisestä, että nähdään, mitä on Suomi. Ja täällä keskustelemme vain me keskustalaiset keskenämme. Toivottavasti siellä nyt sitten työhuoneissa useampi näkee näyttöpäätteensä ääressä sen asian, että hei, haloo, missä olette. Meitä on 200 kansanedustajaa täällä. Me kaikki omilla alueillamme puhumme alueittemme puolesta, mutta nyt kun puhutaan alueiden kehittämisestä, vain me olemme paikalla. (Mauri Pekkarinen: Punastellen ovat työhuoneissaan!) — Punastellen ovat työhuoneissaan, voin toistaa tämän asian.

Sitten jatkan tästä asiasta. Nyt puhutaan aluepolitiikasta, alueiden kehittämisestä. Tässä keskustalaiset kollegat ovat esittäneet jo niin monta hyvää puheenvuoroa näistä asioista, että en ala toistamaan näitä asioita. Mutta nyt sitten, miksi tätä aluepolitiikkaa tehdään? Mihin nämä varat käytetään?

Olen itse saanut mahdollisuuden osallistua Lapissa hyvin paljon erilaisten alueitten kehittämishankkeiden työstämiseen. Olen kirjoittanut useita kymmeniä projektirahoitushakemuksia. Eivät kaikki ole onnistuneet, mutta niillä on myöskin saatu paljon tiettyjä asioita ja toimintoja liikkeelle. Tärkeintä niissä alueitten kehittämisrahoissa on se, että niillä on saatu Suomen eri alueitten voimavaroja liikkeelle eli juuri niitä voimavaroja, mitä me tässä Suomessa tarvitsemme, jotta Suomi voisi kehittyä tässä globaalissa kilpailutilanteessa, jotta saataisiin koko Suomen voimavarat meidän käyttöön.

Hallittu keskittäminen. Olen käyttänyt tätä termiä useamman kerran tässä salissa. Hallittu keskittäminen vaatii yhtä aikaa termin hallittu hajauttaminen. Hallittu hajauttaminen hoidetaan vain järkevillä aluekehittämistoimenpiteillä, aluekehittämisrahoilla, maakunnan kehittämisrahoilla, joista tässä asiassa on nytten puhe.

Tässä on keskustelussa tullut esille se, että ely-keskusten toimintoja keskitetään monissa asioissa neljään ely-keskukseen. Totuushan on se, että kyllä meillä täytyy olla kaikissa ely-keskuksissa kaikki voimavarat käytettävissä näitten asioiden eteenpäinviemiseksi. Me tarvitsemme hyvin laajat hartiat, eri toimijoita eri puolille Suomea, jotta me saamme nämä hommat toimimaan ja pelaamaan eteenpäin.

Sitten aluekehityksen — mietin tässä, kun tässä ovat niin paljon kollegat jo puhuneet järkevästi kaikista asioista, mutta oikaisen sitten siihen — aluekehityksen määrärahat: Nyt puhutaan vain tietyistä määrärahoista, mutta se näyttää siltä, että meillä näitä kaikkia muitakin määrärahoja, mitkä vaikuttavat tähän aluekehittämiseen, ollaan leikkaamassa. Muun muassa kyllähän esimerkiksi tiemäärärahat ovat menossa nyt koko ajan alaspäin, ja jos ei meillä ole toimivaa infraa tuolla ympäri Suomea, niin emme me saa muutakaan kehitystä pelaamaan. Esimerkiksi juuri äsken minulle tuli viesti meiltä kotiperältä, Savukoskelta. Savukoski—Sodankylä-väliseen tiehen tarvittaisiin 1,6 miljoonaa rahaa, että se tie saataisiin kuntoon, niin mitäpä minä voin tässä vaiheessa sanoa muuta kuin että ei, älkää odottako liikaa, me tarvitsemme rahat, mutta, mutta mutta mutta.

Kuitenkin tässä minun tärkein viestini on se, että koko Suomen voimavarat pitäisi saada käyttöön, ja siihen tarvittaisiin kyllä meidän kaikkien kansanedustajien työpanokset, elikkä nyt sitten odotan vastauksia, toimenpiteitä myös muilta siihen, ettei se jää yksin meidän keskustalaisten harteille. Kyllä me teidät muittenkin puolueitten jäsenet tarvitsemme tähän työhön matkaan.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustan edustajat ovat jo tyhjentäneet pajatson hyvin monelta puolelta, mutta neljä näkökohtaa, neljä punktia, vähän kuin kertauksena.

Ensinnäkin olen saanut sen kuulla, että tämän esityksen hiomisessa maakuntajohtajat ja TEMin edustajat ovat vääntäneet kättä aika tavalla ja että se, mikä on tullut tänne esityksenä nyt, on sellainen juuri ja juuri hyväksyttävissä oleva kompromissi maakuntien ja alueitten näkökulmasta katsottuna. Minimi on tietenkin se, että nyt eduskunnan omassa myllyssä tämä kompromissi ei ainakaan tästä mene huonompaan suuntaan.

Toinen punkti on se, että kuten täällä ovat edustajat jo todistaneet, niin kyllähän tällä vaalikaudella on pyritty tekemään ja tehtykin voimakkaita keskittämispäätöksiä. Valtaakin viedään ja pyritään viemään alueilta pois keskushallintoon, ajamaan voimakasta putkihallintoajattelua. Valtaa viedään keskushallintoon tai suurille keskuskaupungeille. Tämä on hyvin tehokasta keskittämistä. Tälle pitäisi kyllä stoppi saada. Tämäkin esitys sitä ilman muuta toteuttaa, mutta stoppi tälle täytyy saada. Kyllä alueilla täytyy olla päätösvaltaa päättää omista asioistaan, kun siellä tunnetaan ne asiat kuitenkin kaikkein parhaiten.

Kolmas punktini on se, josta edustaja Pirttilahti täällä puhui oikein sydämen pohjasta: seutukuntien lakkauttaminen. Minä olen ollut Ylä-Savon edustajana jo aika pitkään. Ylä-Savo on seutukunta, ja siellä on oma hallintorakenteensakin, ja aika moni asia toimii tämän seutukunnan puitteissa. Palvelut ja elinkeinopolitiikka, maankäyttökin on yhteistä, ammattikoulu, ja muistan, että ministeri Pekkarinen aikoinaan tämän rakenteenkin vahvisti. On sääli, että tämä seutukunta-ajattelu nyt lyödään pois. Sekin on sitä keskittämispolitiikkaa. Hyvä, toimiva rakenne nyt lakkautetaan.

Viimeiseksi minä haluan sanoa sen neljäntenä, minkä edustaja Torniainen sanoi, että jotakin hyvääkin on. MYRin asemaa tässä vahvistetaan ja liittojen tehtäviä täsmennetään. Mukaan vedetään myös kulttuuri, ja sitä voi pitää myönteisenä asiana.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että harvoin samassa istunnossa, samassa lakiesityksessä on niin monta sellaista asiaa kuin tällä kertaa on, jotka asiat kaikki joko kokonaan romuttavat tai vähintäänkin vievät vahvasti voimia pois niiltä järjestelyiltä, joita sattumoisin itselläni on ollut tilaisuus viimeisen runsaan 20 vuoden aikaan eri vaiheissa ministerinä olla viemässä eteenpäin. Tein aikanaan esityksen ja päätöksen tästä seutujaosta. Valmistelin aikanaan Suomen ensimmäisen rakennerahastolain tai lain alueitten kehittämisestä, ja myöskin silloin 90-luvun alussa otettiin käyttöön toimiessani aluekehityksestä vastaavana ministerinä myöskin tämä maakunnan kehittämisrahoitus. Näissä kaikissa tapahtuu nyt merkittäviä muutoksia.

Mitä tulee vielä tähän seutukuntajakoon, eihän sillä ole mitään suurta juridista merkitystä, oikeastaan juurikaan juridista merkitystä. Sen tärkein anti on ollut, ja mielestäni olisi kyllä jatkossakin, edesauttaa sellaista järjellistä yhteistyötä alueittain, seuduittain, kuntien eikä vain kuntien kesken ja välillä vaan monien muidenkin julkisten yhteisöjen välillä, jotka myös monet muut julkiset yhteisöt, jopa yksityisetkin yhteisöt, rakensivat vuosien ja nyt parin vuosikymmenen kuluessa yhteistyörakenteet monta kertaa juuri näitten seutukuntajakojen mukaisesti. Se ei maksanut mitään, ei siihen mene rahaa minkään hallinnon pyörittämiseen ensimmäistäkään senttiä, mutta hallituksen, joka haluaa tappaa kuntien välisen yhteistyön ja ajaa suuret yksittäiset kunnat tilalle, filosofiaan eivät nyt vain kerta kaikkiaan tällaiset seutukuntien yhteistyörakenteet sovi. Siitä pohjimmiltaan tässä ilmiselvästi on kysymys.

Toinen tässä jonkun verran muutosta saava asia on tämä laki alueiden kehittämisestä tai rakennerahastolaki, mitkä nimikkeet nyt vähän vaihtuvat tässä vuodesta toiseen tai vuosikymmenestä toiseen kuljettaessa. Oikeastaan se sanoma, minkä näiltä osin tässä haluan kertoa, on se muutos, mikä nyt jo tosiasiassa näissä asioissa on tapahtunut. Minä toimin Keski-Suomen maakunnan liiton valtuuston puheenjohtajana, olen toiminut erittäin pitkään siinä tehtävässä. Minä olen myöskin Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen. Se, mikä muutos jo asteittain on tapahtunut, jota muutosta tämä lakiesitys edelleen nyt vahvistaa, on se, että kun alkuperäinen aluekehityslaki lähti siitä, että aluekehitysvastuu, joka ennen vuotta 93 oli valtion keskushallinnolla, sen maakuntiin lähettämillä virkamiehillä, käännettiin tuossa uudistuksessa toisinpäin, aluekehitysvastuu annettiin maakunnille, jotka saavat valtuutuksensa suoraan kunnista kuntavaaleissa annettujen voimasuhteitten mukaisella tavalla. Maakuntien liitoille määriteltiin tämä maakuntakaavoitus ja siihen liittyvät asiat, toisekseen aluekehitysvastuu ja yleinen tällainen maakunnan intressin- ja edunvalvonta. Tämä aluekehitysvastuu käytännössä on tarkoittanut sitä, että maakuntien liitot tekevät koko maakunnan, sen kaikkien kuntien, puolesta ne keskeiset strategiset suunnitelmat ja neuvottelevat myöskin näitten suunnitelmien toimeenpanoon ja toteutukseen liittyvistä asioista.

Tämä hallitus on irrottanut tästä menettelystä erilleen maakuntien keskuskaupungit. Näiden kanssa käydään erikseen tällaiset tulossopimusneuvottelut, ja viimeisenä parina vuonna hallitus ei ole käynyt ollenkaan säädösten edellyttämällä tavalla suoraan neuvotteluja maakuntien liittojen kanssa, jotka edustavat siis koko maakunnan kaikkia kuntia — suuri virhe, johonka myös talousvaliokunta ilokseni kiinnitti huomiota, että näin eivät kerta kaikkiaan asiat voi olla. Kaiken lisäksi hallitus tämän on tavallaan betonoinut tällaisiin kasvusopimuksiin. Valtio ja sen eri ministeriöt tekevät maakuntakeskusten kanssa tällaiset kasvusopimukset, joissa päätetään, sovitaan, mitä tehdään. Miettikääpä sitä, mikä on sen jälkeen maakunnan muitten kuntien rooli, jos valtion eri hallinnonalat ovat jo valmiiksi sopineet nimenomaan maakuntakeskuksen kanssa, mitä olennaista ja tärkeätä siinä maakunnassa tehdään. Tämä iskee vasten kasvoja maakuntien yhteistä tahdonmuodostusta, näkemystä, eri maakuntien tällaisia yhteisiä strategisia tahdonil-mauksia.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä jatkossakin, että aluekehitysvastuu on ei maakuntien keskuskaupungilla vaan koko maakunnan kaikilla kunnilla demokraattisesti, kansanvaltaisesti, oikealla tavalla valituilla elimillä, nimenomaan niillä. Minä jyväskyläläisenä olen sitä mieltä, että Jyväskylällä ei voi olla aluekehitysvastuu koko Keski-Suomen kaikista asioista vaan sen vastuun täytyy kuulua Keski-Suomen kaikille kunnille yhteisesti, niin kuin edustaja Tuupaisenkin tiedän hyvin vahvalla ja voimakkaalla otteella edustavan tätä samaa näkemystä. (Kauko Tuupainen: Olette oikeassa!)

Se kolmas asia, mikä tässä on muuttunut, liittyy tähän samaan ajatukseen, ajatukseen siitä, että maakunnan yhteinen tahdonmuodostus, maakunnan yhteiset strategiat, maakunnan yhteisellä tavalla tapahtuva julkisten varojen allokointi maakunnan kehitykseen pannaan syrjään ja keskuskaupungit tulevat tilalle. Tämä ajattelu näkyy myös siinä, että maakunnan kehittämisraha, joka silloin, kun viimeisen budjetin omalta osaltani esittelin, oli yli 32 miljoonaa, on nyt 5—6 miljoonaa euroa tässä ensi vuodelle esitettävässä budjetissa. Ne rahat, jotka tarkoittavat nimenomaan maakuntien yhteisiä kehittämistoimia, tulevat alas. Sitten erilaiset kasvusopimukset ja Inka-ratkaisut ovat nimenomaan ratkaisuja, joilla valtio rahoittaa suoraan nimenomaan maakuntien keskuskaupunkeja. Näin ajatellessani, tähän tapaan puhuen, minä koen, että minä en ole vastaan esimerkiksi omassa maakunnassani jotain Jyväskylää ja sen kehittämistä. Ei, vaan näen niin, että on esimerkiksi meidän tapauksessamme sekä Jyväskylän että koko maakunnan yhteinen etu se, että me yhteisin linjauksin kehitämme ei vain meidän omia pääkaupunkejamme maakunnissa vaan koko maakuntaa ja sen kehittämistarpeita, ja tässä se aluekehitysraha on ollut ja olisi jatkossakin tärkeässä roolissa.

Aivan viimeinen huomio liittyy nyt ylipäänsä siihen rahaan, mikä on hallinnoitavissa tämän lain mukaan. Vielä toistan, että oli köpelö se tulos, minkä hallitus näissä EU:n kanssa käydyissä neuvotteluissa seuraavasta ohjelmakaudesta sai. Vielä kerran, niin että kaikki suomalaiset, jotka sattuvat tämän jostain korviinsa kuulemaan, tietävät: tämän jälkeen ensi vuodesta lähtien Suomi maksaa Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikasta, kun me lähetämme sinne kolme, niin me saamme sieltä takaisin vaille yhden.

Suomi rahoittaa esimerkiksi erittäin rankasti vaikkapa Puolan alue- ja rakennekehitystä. Tiesittekö, että kun mennään 60—70 kilometriä etelään, siellä EU:n alue- ja rakennetuen osuus on noin 20 kertaa suurempi kuin vaikkapa Mäntsälässä tai näissä eteläisen Suomen kunnissa ja myöskin moninkertainen vaikkapa nyt keskiseen Suomeen verrattuna ja vielä kolme neljä kertaa suurempi kuin syvimmän suomalaisen Itä-Suomen tai Lapin alueen tilanne tällä hetkellä tai seuraavalla ohjelmakaudella on? Minä en ole kateellinen siitä. Heikot maat tarvitsevat varmasti omalta osaltaan myöskin Euroopan yhteistä panostusta, mutta silloin, kun erot aika läheisten naapurimaiden kesken ovat niin suuret, niin kuin ne nyt ovat ja vielä ovat muodostumassa entistä suuremmiksi, on vaara syntyä tällainen eräänlainen — mitenkä nyt sanoisikaan — rahoituksen tai hallinnon arbitraasi elikkä sen rahan kannattaa mennä vähän niin kuin ei-järjellisin perustein sellaiseen paikkaan, kun EU yhteisestä budjetista tukee sellaisia hankkeita ihan tolkuttoman suurella rahalla ihan sellaisen maan naapurina, jossa naapurissa ei sitten paljon tätä tukea ole.

Näissä neuvotteluissa epäonnistuttiin, vielä kertaalleen, sen takia Suomen kannalta, että tämä harvan asutuksen kriteeri sen aluerahan jaon perusteena puolittui. Sillä oli satojen miljoonien eurojen vaikutus Suomen alue- ja rakennerahoitukseen seuraavalla ohjelmakaudella, itse asiassa ohjelmakaudella vielä enemmän, sanotaan koko ohjelmakaudella muutama sata miljoonaa euroa koko ohjelmakauden kannalta katsoen.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Pekkarisen väkevän puheenvuoron jälkeen olen täysin samaa mieltä melkeinpä joka lauseesta, mitä hän tuossa todisti.

Mutta varsinainen viestini tästä meidän ihanasta EU:sta, kun hallituspuolueet mielellään kertovat, että EU:sta saadaan sitä ja EU:sta saadaan tätä: Totuus on se, että kolmen viimeisen vuoden aikana, tänä vuonna, viime vuonna ja toissa vuonna, meidän nettomaksut ovat olleet keskimäärin 700 miljoonaa euroa vuosittain eli 2,1 miljardia euroa on Suomen nettomaksut EU:lle. Eli jokainen euro, jonka me EU:sta saamme, on meidän suomalaisten veronmaksajien EU:lle maksamaa rahaa. Tämä on totuus sen lisäksi, mitä Mauri Pekkarinen äsken tuossa kertoi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä täällä toki muittenkin puolueitten edustajia kuin keskustan edustajia on, mutta meillä on täällä tämä puhujalista, ja sen mukaan mennään.

Ainakin itse tuolla Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitossa vaikutan, ja siten nämä asiat ovat yhä enemmän ja enemmän tuttuja, ja haluan edistää maakunnan asiaa. Maakuntahallinto on mielestäni jopa hyvä hallinto jatkokehittämisen osalta niin, että ainakin jos ajattelee tätä hallituksen esittämää kuntarakenneuudistusta, niin itse kyllä näen maakuntapohjaisen lähestymistavan ehdottomasti parempana vaihtoehtona, jos tässä nyt haetaan niitä leveämpiä hartioita.

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmähän on nyt päättänyt todella tämän EU-rakennerahastokauden 2014—2020 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman toimintalinjojen tavoitteista ja rahoituksesta suuralueittain sekä hallinnoinnin keskittämisestä ely-keskusten osalta neljään RR-elyyn. Avoimina ovat maakunnalliset kehykset sekä maakuntien liittojen rakennerahastohallinnoinnin mahdollinen keskittäminen. No, jos tällaiseen keskittämiseen mennään, niin ainakin itse toivon, ja myös esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakuntahallitus on ottanut kantaa, että tämän todellisen päätöksenteon pitää olla sitten siellä maakuntatasolla, miten niitä rahoja jaetaan. Ja sitten mitä tulee jakoperusteisiin, niin itse toivoisin, että tätä työttömyyttä ei siinä niinkään painotettaisi vaan huomattaisiin todella ne maakuntien väliset kehityserot, esimerkiksi bruttokansantuote suhteessa asukasmäärään ja t&k-toiminnan voimakkuus, eli nämä ovat niitä mittareita, joiden pitäisi olla nykyistä enemmän siinä esillä.

Tosiaan tämä tosiasiallinen päätöksenteko rahojen jakamisesta toivottavasti tapahtuu jatkossakin kussakin maakuntaliitossa. Siellä tiedetään kuitenkin parhaiten, mihin sitä rahaa tarvitaan. Jos meillä on EU:ssa subsidiariteettiperiaate, sen toteutuminen on kyllä hyvin kyseenalaista, mutta ei se yhtään paranna sitä asiaa, jos me itse emme toteuta läheisyysperiaatteen mukaan päätöksentekoa vaan menemme sitten tämän EU:n, voisi sanoa, toimimattoman käytännön mukaan. Eli päätökset lähellä ihmistä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Pekkarinen vertasi Suomea Viroon ja Puolaan, ja minun mielestäni Suomea pitäisi aina, sekä tässä elinkeinoelämässä, EU:ssa että muussa, verrata niihin valtioihin, joitten kanssa me olemme kilpailussa ja elinkeinoelämän kanssa kanssakäymisissä, elikkä Ruotsiin ja Saksaan. Silloin se keskustelu olisi relevanttia. Aina me löydämme kaikista asioista sellaisia kulmia, joissa saadaan aikaan, voisi sanoa, kiihtymistä, mutta ei tässä nyt kannata kenenkään kiihtyä.

Ei kenenkään kannata kiihtyä myöskään siitä edustaja Maijalan kommentista, joka minun mielestäni oli aika arrogantti, että sillä hetkellä, kun oli listassa keskustalaisia täällä, niin täällä oli muutama keskustalainen, ja minäkin olin kirjoittamassa tuolla tietysti omassa huoneessani tätä raporttia, mitä minä nyt en kerinnyt kirjoittaa, kun tulin tänne sitten heti vastaamaan, kun huomasin, että ei tästä taida kunnian kukko laulaa, jos ei täällä ole paikalla silloin.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitokset edustajille Saarakkala ja Suutari, että tulitte tänne paikalle ja toitte esille myöskin sen, että myös muut puolueet kuin keskusta ovat kiinnostuneet koko Suomen kehittämisestä. Mutta ikävää on se, että porukoita pitää todellakin herättää, että huomatkaa: koko Suomen asioita pitää viedä eteenpäin. Mutta ehkä me tätä asiaa saamme yhdessä vietyä vielä, katsotaan eteenpäin.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Tuo on justiinsa sitä minun mielestäni hyvinkin arroganttia suhtautumista, että ikään kuin kiitetään sitten, että ollaan tulossa mukana. Minä itse olen mukana esimerkiksi Kainuun valtuustossa, minä olen myös hoitamassa asioita Kainuun liitossa sen valtuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana, ja jos te kysyisitte keskustalaisilta kainuulaisilta, mitä asioita minä olen ajanut, niin hyvinkin aktiivisesti ajan alueitten asioita siellä. Jos täällä nyt ei ole sen kummempaa sanomista tuohon, voisin sanoa, arvosteluun, mitä täällä on, niin ei se minun mielestäni minusta huonoa edustajaa tee, mutta ei ole se näkökohta hyvä, että keskusta olisi joku alueitten kehittäjä ja sitten, jos joku muu on kiinnostunut, niin se olisi jotenkin apuihminen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että keskustan edustaja Maijalan arvostelu varmaan kohdistuu enemmän tietenkin hallituspuolueisiin. Kyllä oppositiossa tässä on ollut ihan hyvää yhteistyötä. Tietenkin se, mihinkä nyt on kiinnitettävä huomiota, on, että kun esimerkiksi meillä Etelä-Pohjanmaan maakuntahallitukselta tulee yksimielinen kannanotto, jossa ovat kaikki, ainakin kaikki Etelä-Pohjanmaalla merkittävästi edustettuna olevat, puolueet mukana, niin sitä tietenkin pitää seurata, jotta se linja on sitten johdonmukainen myös täällä. Jos täällä sitten hallituspuolueilla tapahtuu lipsumista näistä maakuntahallitusten kannanottojen linjasta, niin silloin tietenkin on oikein kiinnittää siihen huomiota, ja ehkä on hyvä, että me tässä edustaja Maijalan kanssa nyt lopulta tavallaan otamme tähän asiaan kiinni siten, että koetaan todella ylpeyden aiheeksi myös hallituspuolueitten edustajien taholla huolehtia siitä, että tätä maakuntahallintoa ei ajeta alas ja että se päätöksenteko pysyy esimerkiksi rahoitusten jakamisen osalta siellä, missä sitä rahoitusta sitten tarvitaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Siitä olemme varmasti me oppositiopuolueiden edustajat yhtä mieltä, että meillä on menossa tällä hetkellä Suomessa pahin keskittämisaalto, mitä on aikojen kuluessa ilmeisesti koskaan ainakaan meidän historian muistin aikana ollut, mennyt ja tapahtunut. Meillä maakunnissa, kunnissa eri alueitten ihmiset puhuvat paljon alueitten kehittämisen puolesta, mutta nyt minä olisin todella kaivannut, että tässä salissakin tuotaisiin voimakkaammin esille näitten alueitten kehittämistä, ettei puhuttaisi vain siellä alueilla ja maakunnissa näistä asioista, vaan reilusti ja rohkeasti tuotaisiin hallituspuolueitten edustajina esille, miten hallituksen tulisi huomioida se maakunnan ääni sieltä, mitä esimerkiksi kokoomuksen tai demareitten edustajat puhuvat maakunnassa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn tähän edustaja Maijalan mielipiteeseen ja huoleen siitä, että se viesti sieltä maakunnasta todella kulkisi, kun ottaa huomioon, että meillä on tämän kuntauudistuksen puitteissa tälläkin hetkellä kuitenkin mahdollisuus ajaa maakunnallisia ratkaisuja kuntayhtymäpohjalta. Siellä on aika kovaakin vastustusta hallituspuolueitten paikallisilta edustajilta sitäkin keskittämishanketta kohtaan, tieasiat huolettavat. Nyt täällä osoittautui, että itse asiassa esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalta on yksimielinen maakuntahallituksen kannanotto, jossa selvästi ilmaistaan huoli tästä hallituksen ajamasta politiikasta suhteessa keskittämiseen rahastopolitiikan osalta.

Voisi esittää hallituspuolueitten edustajille kysymyksen, että mitkä ovat ne teidän tukijoukkonne tulevaisuudessa esimerkiksi tänne pyrittäessä, jos teidän linjanne on kuitenkin vähintäänkin ristiriitainen suhteessa tähän teidän kuntapäättäjien ja maakuntapäättäjien linjaan, ainakin monin paikoin. Eihän kaksilla rattailla voi ajaa, ja jos sitä tekee, niin se on kyllä tietenkin opposition tehtävä tuoda esille, että näin todella tapahtuu.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Toivottavasti se oli Maijalan mielipide, tämä keskittämistilanne tällä hetkellä. Itse kun edustan sitä sukupolvea, joka lähti silloin 70-luvulla, niin kuin sadattuhannet suomalaiset, ulkomaille perheensä mukana, niin tämä sukupolvi varmasti tietää, että keskittäminen silloin, kun maaseutu tyhjennettiin 60—70-luvulla, oli kyllä paljon rajumpaa kuin se tällä hetkellä on, elikkä ei puhuta ihan samoista asioista eikä samasta kokoluokasta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ettei tästä tulisi kovin pitkä väittely, mutta tähän minun on kuitenkin pakko sanoa edustaja Suutarille, että esimerkiksi Lapin alueelta on viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 20 prosenttia valtion työpaikoista lähtenyt sieltä pois, etupäässä tänne pääkaupunkiseudulle tai kokonaan pois näistä toiminnoista. Koskaan Lapin historiassa ei ole tällaista prosenttimäärää valtion työpaikoista siirretty pois Lapista kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tässä yksi esimerkki konkreettisista toimenpiteistä, mitä on tapahtunut.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka oppositioyhteistyö tällä hetkellä tässä asiassa ihan hyvin pelaakin ja toivottavasti pelaa myös hallituksen suuntaan, niin on tietenkin totta, että edustaja Suutari nosti sieltä historian hämäristä tärkeän asian esille. Ei suinkaan ole niin, että keskusta, jonka pyrkimyksenä on sinänsä ihan varmaan ollut monina vuosikymmeninä ajaa maaseudun asiaa, olisi siinä ainakaan ihan aina onnistunut. Kyllähän sekin, että aikoinaan puolue nimeltä Suomen Maaseudun Puolue nosti omaa kannatustaan ja nousi, voisi sanoa, tyhjyydestä kuitenkin aika merkittäväksi tekijäksi Suomen politiikassa moniksi vuosiksi, kertoo siitä, että aina ne asiat eivät ole suinkaan olleet hyvin tai menneet hyvin.

Tietenkin se, että perussuomalaiset nyt viime eduskuntavaaleissa nousi 6 kansanedustajasta 39:ään, antaa varmaan keskustapuolueellekin sitä ajattelemisen aihetta. Huomaa toki näin, että kun nämä gallupit ovat nyt sitten vähän eri asennossa kuin, voisi sanoa, viime vaalien jälkeen, niin se on kanssa yksi vaaran paikka, että uskotaan liikaa itseensä. Keskustalle on ehkä nyt vähän vaarassa toisaalta käydä näin, koska kyllä edustaja Suutari ihan oikein sieltä palautti maanpinnalle, ja tavallaan nyt täytyy muistaa myös tämä tilanne, mitä tapahtui viime vaaleissa. Se on merkki siitä, että ihmiset kyllä muistavat nämä haja-asutusalueitten jätevesiasetuksen isännät ja emännät tai tahot täällä eduskunnassa, jotka sitä veivät eteenpäin, ja se on siis miljardien lasku taas maaseudulle.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Nuo numerot minä kyllä muistan hyvin. Kainuussa oli 60-luvun lopussa vähän yli 105 000 asukasta. Tällä hetkellä siellä on vajaat 80 000. Kaikista suurimmat muuttotappiot keskittyivät 60-luvun lopulle, 70-luvulle ja 80-luvun alkuun. Sieltä lähti toistatuhatta ihmistä pois, kun nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen itse ollut tuolla Kainuussa päättämässä, muuttaminen on ollut 400:aa ja sillä tavalla. Elikkä silloin tyhjeni kokonaisia kyliä. Kun yksi lähti, hän suositteli Ruotsissa muitten suomalaisten olevan hyviä työntekijöitä, ja niin mentiin Ruotsiin silloin. Täytyy sanoa, että kyllä politiikka nykyisin pitää enemmän haja-asutusalueen ihmisistä huolta kuin aikaisemmin.