Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia Natura 2000 -verkostoa koskevan luonnonsuojelulain säännöksiin. Nämä esitetyt muutokset koskevat luonnonsuojelulain 10 luvun Natura 2000 -verkostoa koskevia säännöksiä ja niiden täsmentämistä. Muutosten jälkeen säännökset vastaavat EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä ja EU-tuomioistuimen vahvistavaa tulkintakäytäntöä. Keskeisimmät muutokset liittyvät Natura 2000 -verkoston muodostamisvaiheen loppuunsaattamiseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Luonnonsuojelulain 68 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, jolla tarkennetaan viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia luontoarvojen ja suojelutoimien toteuttamisessa. Toteuttamistavan osalta mainitaan luonnonsuojelulain lisäksi muun muassa erämaalain, kalastuslain, maa-aineslain, maankäyttö- ja rakennuslain, metsälain, ulkoilulain ja vesilain mukaiset keinot. Näitä keinoja ovat hoito- ja käyttösuunnitelmat, pienimuotoisemmat toimenpidesuunnitelmat, alueen käyttöä koskeva kaavoitus tai yksittäiset päätökset, kuten lupapäätökset tai maa- ja metsätalouden ympäristötukia koskevat ratkaisut.

Ympäristövaliokunta katsoo, että esitetyillä täsmennyksillä täsmennetään suojelun toteuttamistapaa. Lisäyksillä säädetään, että kyseisten lakien mukaisia suunnitelmia laadittaessa tai päätöksiä tehtäessä otetaan huomioon Natura 2000 -alueiden suojeltavien luontotyyppien ja lajien ekologiset vaatimukset. Valiokunta huomauttaa, että menettelystä vastaavat jatkossakin nykyiset viranomaiset ja toimijat omilla toimialoillaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

EU:n luontodirektiivin tärkein tavoite on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Tämän tavoitteen toteuttamisessa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja alueelliset vaatimukset. Luontodirektiivillä pyritään suojelemaan niin luontotyyppejä kuin luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa.

Luontodirektiivin mukaisesti erityisten suojelutoimien alueista on perustettu eurooppalainen Natura 2000 -verkosto. Verkosto koostuu alueista, joilla esiintyy luontodirektiivin mukaisia liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä. Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä suomalaisten Natura 2000 -alueiden luonnonarvon säilyttämiseen, lisäämiseen ja parantamiseen liittyviä toimia. Valiokunta painottaa Natura-alueiden taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten turvaamista, erityisesti rahoituksen turvaamista kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus sisältää erityisten suojelutoimien alueiden perustamisen eli niin sanottujen SAC-alueiden laatimisen sekä niitä koskevan suojelujärjestelmän toimeenpanon luontodirektiivin määrittelemällä tavalla. Suojelujärjestelmään kuuluvat direktiivin mukaan luontotyypin ja lajien ekologisia vaatimuksia vastaavat toimet, merkittävästi heikentävien vaikutusten ja häiriöiden estäminen sekä hankkeiden ja suunnitelmien ennakollinen valvonta Natura-alueiden koskemattomuuden turvaamiseksi.

Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltion on muodostettava yhteisön tärkeinä pitämät alueet erityisten suojelutoimien SAC-alueiksi mahdollisimman nopeasti. Tämä on tehtävä viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt alueet. Valiokunta toteaa, että voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin ei sisälly menettelyä luontodirektiivissä tarkoitettujen SAC-alueiden muodostamiseksi. SAC-alueita koskeva kuuden vuoden määräaika on suurimmalta osalta umpeutunut tammikuussa 2011 Suomen Natura 2000 -alueiden osalta. Komissio on tässä asiassa aloittanut lainsäädännön toimeenpanon asianmukaisuuden selvittämisen Suomen toimista.

Luonnonsuojelulain 64 §:ään ehdotetaan esityksessä lisättäväksi erilliset säännökset, joilla luontodirektiivin mukaisista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista muodostetaan erityisten suojelutoimien SAC-alueita. Valiokunta katsoo, että kokonaiskuva suomalaisesta Natura 2000 -verkostosta selkiytyy, kun kaikista verkostoon sisältyvistä alueista julkaistaan säädöskokoelmassa kattavat tiedot.

Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltiolla on velvoite estää Natura 2000 -alueella lajien ja luontotyyppien merkittävä heikentyminen. Direktiivin toimeenpano edellyttää sitä, että heikentämiskielto koskee kaikkea toimintaa riippumatta siitä, onko kyse luvanvaraisesta toiminnasta vai ei. Natura 2000 -alueiden suojeluun kuuluu tiettyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelu. Siihen kuuluu myös sellaisten lajeja koskevien häiriöiden estäminen, jotka merkittävällä tavalla vaarantavat lajien suojelutason.

Valiokunta toteaa, että merkittävää heikentämiskieltoa koskevaa yleistä velvoitetta ei ole Suomessa saatettu täytäntöön. Luonnonsuojelulakiin esitetään lisättäväksi uudeksi 64 a §:ksi yleinen heikentämiskieltosäännös. Tällä pykälällä täydennetään nykyistä lain 66 §:ssä olevaa kieltoa myöntää merkittävällä tavalla heikentymistä aiheuttavalle hankkeelle lupaa. Valiokunta toteaa esityksen muutoksen olevan tarpeellinen, koska viranomaismenettelyjen ulkopuolelle jäävää toimintaa Natura 2000 -alueella ei tällä hetkellä säännellä luontodirektiivissä tarkoitetulla tavalla luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta.

Tämä on luonnonsuojelulain kiistaton puute, joka on tullut yksiselitteisesti ilmi asiantuntijakuulemisessa. Alun perin Naturaa täyttöön pantaessa oli perusteltu käsitys, ettei yleinen heikentämiskielto ole tarpeen. Asiantuntijakuulemisessa on tullut selkeästi ilmi, että nyt kielto tarvitaan luonnonsuojelulakiin muun muassa EU-oikeuskäytännön mukaisesti, ja tämä on aivan kiistaton tosiasia. Valiokunta korostaa mietinnössään erityisesti käytännön tasolla sitä, että Natura 2000 -alueiden mahdollinen merkittävä heikentäminen tulee jatkossakin arvioida lupamenettelyjen yhteydessä. Uusi säännös siis lähinnä täydentää nykyistä sääntelyä poikkeustilanteissa. Yleisen heikentämiskiellon lisääminen lakiin ei ole käytännössä dramaattinen muutos, eikä sen merkitystä näin ollen pidä myöskään liioitella.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 65 b §:ssä säädetään ilmoituksenvaraiseksi sellaiset toimet, jotka eivät ole nykyisin ennakkovalvonnan tai ilmoitusmenettelyn piirissä. Näillä toimilla voi Natura-arvioinnin perusteella olla merkittävästi heikentävä vaikutus Natura 2000 -alueelle. Ely-keskukselle ehdotetaan säädettäväksi velvoite ilmoituksen perusteella kieltää tai rajoittaa toimenpiteen toteuttaminen 30 vuorokauden kuluessa. Velvoite koskee toimia, jotka aiheuttavat luontoarvojen merkittävää heikentämistä.

Valiokunta katsoo, että esimerkiksi metsätalouteen liittyvät ilman suunnitelmaa tai ilmoitusta tehtävät toimenpiteet ovat usein pienimuotoisia. Valiokunnan näkemyksen mukaan ei ole todennäköistä, että nämä aiheuttaisivat Natura 2000 -alueen luonnonarvojen heikentymistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että asiasta tiedotetaan aktiivisesti Natura 2000 -alueiden maanomistajille. Valiokunta korostaa mietinnössään sitä, että ely-keskusten voimavarat luonnonsuojeluasioiden hoidossa ovat niukat. Onkin tärkeää, että uuden tehtävän tarvitsemat resurssit turvataan. Alustavien arvioiden mukaan ilmoituksia tulee ely-keskuksiin käsittelyyn muutamia kymmeniä vuodessa. Näillä näkymin siis tämä muutos ei lisää työmäärää merkittävästi.

Lakiehdotuksen 53 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että alueen omistajalla tai erityisen oikeuden haltijalla olisi oikeus korvaukseen. Korvausoikeus rajoittuu niihin tapauksiin, joissa aiheutuu merkityksellistä haittaa 65 c §:n nojalla annetusta kiellosta tai rajoituksesta. Valiokunta pitää ehdotettua korvaussäännöstä tarpeellisena. Säännös tukee Natura-suojelun yleistä hyväksyttävyyttä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan todennut, että hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty esityksen yleisen heikentämiskiellon ja metsästyksen välistä suhdetta. Asiantuntijakuulemisessa on käyty läpi metsästyskysymyksiä, mutta yleisen heikentämiskiellon kannalta vaikutuksia ei käytännössä ole. Valiokunta toteaa, että luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolisella Natura 2000 -alueella ei ole erityistä tarvetta säännellä metsästystä. Valiokunnan kanta perustuu Natura 2000 -verkostoa koskeviin valtioneuvoston päätöksiin.

Valiokunta huomauttaa, että metsästyksen vaikutus Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin arvioidaan ja otetaan huomioon tapauskohtaisesti silloin, kun alueita perustetaan luonnonsuojelualueiksi. Metsästyksen säätely tapahtuu tarvittaessa luonnonsuojelualueen rauhoittamismääräyksillä. Valiokunta huomauttaa, ettei metsästykseen ole ympäristöministeriön ely-keskuksilta saamien tietojen perusteella liittynyt ongelmallisia tilanteita 6 artiklan 2 kohdan kannalta.

Valiokunta katsoo, että esitetyillä lainmuutoksilla ei ole ennalta arvioiden käytännön vaikutuksia metsästykseen. Metsästyksen tai minkään muunkaan käyttömuodon kategorinen sulkeminen heikentämiskiellon ulkopuolelle ei ole mahdollista EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan. Esimerkiksi Ranskan katsottiin rikkoneen luontodirektiivin velvoitteitaan, kun se olisi rajannut muun muassa metsästyksen heikentämiskiellon ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelulain nykyisen 66 §:n mukaan valtioneuvosto voi yleisistunnossaan myöntää luvan Natura 2000 -aluetta merkittävästi heikentävälle hankkeelle. Lupa voidaan myöntää erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Valiokunta toteaa, että nykyisessä laissa korvaavista toimenpiteistä päättäminen ja toimenpiteiden toteuttamis- ja kustannusvastuu ovat osin epäselviä. Epäkohtaa korjataan seuraavilla muutoksilla luonnonsuo- jelulain 66 §:ään: lisätään valtioneuvostolle velvoite määrätä korvaavista toimenpiteistä samalla, kun se myöntää luvan Natura 2000-alueen suojeluperusteita merkittävästi heikentävälle hankkeelle tai suunnitelmalle.

Arvoisa herra puhemies! Toimivan ja täydennetyn luonnonsuojelulain avulla meillä on mahdollisuus säilyttää suomalaisen luonnon arvokkaita kohteita ja suomalaisia luontoarvoja seuraavillekin sukupolville. Ympäristövaliokunta korostaa omassa mietinnössään Natura 2000 -alueiden pitkäjänteistä suojelua sekä alueiden ainutlaatuisten luonnonarvojen säilyttämistä, lisäämistä ja parantamista.

Valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, jotka varmaan vastalauseiden esittelijät esittelevät.

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt vastalauseen 2, ja sen perusasiana on, että 64 a § jätettäisiin tästä laista pois. 64 a § kuuluu seuraavasti:

"Heikentämiskielto

Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää."

Syy, minkä takia olemme esittämässä tämän pykälän poistamista, on se, että tämä kyseinen pykäläasia on jo tällä hetkellä riittävästi esillä luonnonsuojelulain 65 §:ssä riittävässä muodossa. Kun EU vaatii, että heikentämiskielto on laissa, se on näkemyksemme mukaan tässä. Ympäristövaliokunnan mietinnössä oli siten, että se on kiistaton tosiasia, että sen pitää olla siellä. Meidän mielestämme tämä asia on jo kunnossa.

Esitetyn 64 a §:n yleinen heikentämiskielto asettaa toiminnanharjoittajalle ja maanomistajalle kohtuuttoman velvollisuuden arvioida Natura 2000 -alueen luonnonarvoja sekä toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia haittoja luonnonarvoille. Esitetty uudenlainen heikentämiskielto on liian yleisluontoisesti määritelty ja heikentää osaltaan maanomistajan ja toiminnanharjoittajan oikeussuojaa. Mikäli 64 a § jää esitetyssä muodossa lakiin, on myös mahdollista, että ely-keskukset tulkitsevat, että maanomistaja on velvollinen arvioimaan hankkeen — maa-aineksen vähäisen kotitarvekäytön, vähäisten hakkuiden ja niin edelleen — vaikutukset luonnonarvoille pienissäkin ei-luvanvaraisissa, ilmoituksenvaraisissa toiminnoissa.

Nykyisin voimassa olevassa laissa, sen 65 §:ssä, todetaan, että mahdollisten toimenpiteiden pitää todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueiden luontoarvoja, jolloin toimenpiteet pitää arvioida asianmukaisella tavalla, eli merkittävyyden edellytys arvioinnin suorittamiselle on jo olemassa luonnonsuojelulain 65 §:ssä, kun kyseessä ovat luvanvaraiset tai suunnitelman edellyttämät hankkeet. Käytännössä luvanvaraiset, suunnitelman edellyttävät ja ilmoituksenvaraiset toiminnot kattavat ne toimenpiteet, jotka voivat merkittävästi heikentää Natura-alueen luonnonarvoja. Siis 64 a § on tarpeeton.

Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole myöskään käsitelty esimerkiksi heikentämiskiellon ja metsästyksen välistä suhdetta riittävästi. Perusteluissa todetaan ainoastaan yleisluontoisesti, että heikentämiskiellon käsitteen piiriin kuuluisivat myös lajeihin kohdistuvat merkittävät häiriöt. On siis pelättävissä, että esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla määräämillä metsästysajoilla asianmukaisesti rajoitettua metsästystä tulkitaan lain rajoittamaksi häirinnäksi.

Lisäksi huomioimme tässä vastalauseessamme sen, että mikäli esitetty 64 a §:n mukainen yleinen heikentämiskielto kuitenkin toteutetaan, on valtion korvausvelvollisuus ulotettava tilanteisiin, joissa ehdotetun pykälän nojalla kielletään jokin hanke tai rajoitetaan sen toteuttamista. Jos esimerkiksi metsätaloudelliset toimenpiteet estyvät tai rajoittuvat yleisen heikentämiskiellon vuoksi ja maanomistajalle aiheutuu tästä luonnonsuojelulain 53 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa, tulee se korvata täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Natura-alueiden läheisyydessä niiden ulkopuolella tulee jatkossakin kyetä harjoittamaan normaaleja yritys- ja vapaa-ajantoimintoja.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Maijalan esitystä 64 a §:n poistamisesta, ja todennäköisesti perjantaina meillä on sitten ilo toimittaa tästä asiasta äänestys.

Hallitus tässä populistinen on. Tämä luonnonsuojelulain 64 a §:ään esitetty yleinen heikentämiskielto asettaa toimijoille kohtuuttomia velvollisuuksia. On aika mahdotonta tavallisen toimijan arvioida näitä luonnonarvoja. Se vaatisi erityisasiantuntemusta ja aiheuttaa myös kustannuksia silloin. Tässähän voitaisiin vaatia ihan tavallisten asioitten yhteydessä tätä luontoarvojen arviointia, myöskin ei-luvanvaraisissa tai ilmoituksenvaraisissa asioissa. Tällaisia tavallisia asioita ovat ainakin metsänkäyttö, maa-ainesten kotitarveotto, kiinteistönsisäisten omien teiden rakentaminen ja niin edelleen. Nykyisessä luonnonsuojelulain 65 §:ssähän on jo edellytys näitten merkittävien luontoarvojen arvioimisesta, joka siis koskee kylläkin luvanvaraisia ja suunnitelmaa edellyttäviä hankkeita, mutta tuo vaatimus on jo ihan riittävänä nykyisessä luonnonsuojelulaissa.

Raimo  Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa nousi keskusteluun Suomen riistakeskuksen ja Metsästäjäliiton aloitteesta metsästyksen salliminen 64 a §:n kautta. Saattaa olla, että se vaikeuttaa metsästystä tällä alueella. Kun katsoo sitten ympäristöministeriön vastinetta tähän asiaan, niin tämä on kyllä niin moniselitteisesti tässä tuotu esille, että... Siis valtioneuvostollahan on mahdollisuus muuttaa se, se todetaan tässä, mutta kun nyt on näitä luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja perustettu, niin kyllä järkiään on ollut se linja, että siellä ei metsästystä sallita. Ainut poikkeus on ollut Teijon kansallispuisto, missä nyt hirven ja peuran metsästys sovittiin sille tietylle ajalle, ja siitäkin oli vähän erimielisyyttä.

Kyllä tässä vahvasti ollaan heikentämässä metsästäjien oikeuksia, ja ihan voisin jopa kannattaa edustajan Maijalan esitystä, että 64 a § poistettaisiin täältä. Mutta minä en valiokunnassakaan jättänyt tästä mitään enkä äänestänyt tämän pykälän pois jättämisen puolesta sen takia, että tästä oli kumminkin neuvottelussa sovittu, että tällä tavalla edetään, ja yhteiseen näkemykseen päästy. Mutta vielähän tässä on aikaa harkita perjantaihin saakka.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää muistaa, että Natura-alueet ja luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot ovat aivan eri asia. Nyt ei pidä sekoittaa näitä asioita keskenään. Nyt syntyy kyllä ihan väärä kuva siitä.

Pääsääntöisesti Natura-alueilla ei ole mitään metsästyksen rajoituksia, jos ei siellä nyt ole jotakin poikkeuksellista luontoarvoa, josta syystä se olisi kielletty. Se on todella poikkeus, koska melkein kaikilla niillä alueilla pystyy metsästämään ihan normaalisti. Tämä ei tuo siihen yhtään mitään muutosta, niin että nyt ei sotketa keskenään kansallispuistoa, jossa metsästys pääsääntöisesti on kielletty liittyen siihen, varsinkin Etelä-Suomen alueilla, että ne alueet kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että siellä on melko vaikeaa sitä metsästystä teknisesti suorittaa. Pohjoisen alueella ne ovat sallittuja, Lapin ja osin entisen Oulun läänin, Oulun alueella, mutta muutoin menetellään sillä tavalla. Mutta ne pitää nyt erottaa toisistaan hyvin selkeästi.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä nyt yleisesti ottaisin kantaa tähän koko hössötykseen. Luonnonsuojelualueet, kansallispuistot, Natura-alueet, ne syövät koko Suomen kansantaloutta. Ja tämä porukka, joka on tehnyt näitä, nämä koppiaisten paimentajat, ne eivät ymmärrä luonnosta sitten hölynpölyä. Suoraan sanottuna.

Otetaan esimerkki. Tuolla on huuhkajaperhe, tuolla Sanomatalon katolla, ja sitä ihaillaan, että onpas se ihana, ja siellä ne elävät, ja kuvataan ja kaikkea, ja se ei häiritse ketään, siinä menee liikenne ympärillä, raitiovaunut ja autot ja kaikki liikkuvat, eivätkä ne häiriinny siitä. Mutta jos tämä sama perhe sattuu menemään suolle tai jonnekin, niin ei sinne suolle ole kyllä sen jälkeen asiaa. Se loppuu kyllä siihen. Elikkä tästä koko hommasta on tehty semmoista ihmeen uskontoa, melkein niin kuin islamiin verrattavaa, että se on niin kuin uskonto. Eli kun tämä huuhkajaperhe on siellä maaseudulla, niin rajoitetaan kilometritolkulla sen ympäriltä, että sinne ei saa mennä, mutta kun se on täällä kirkonkylällä, niin silloin se onkin siellä semmoinen ihana perhe, jota ihaillaan.

Elikkä koko tämä luonnonsuojeluhössötys pitää purkaa kokonaan ja laittaa siihen järki, ihan semmoinen maalaisjärki, mitä me käytämme tuolla käytännön elämässä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi edustaja Korhoselle tästä Naturasta: Natura on yleiskäsite, laaja käsite hyvin erilaisista suojelukohteista, suojelualueista. Eli se käsittää tänä päivänä melkein kaikenlaisia suojeluohjelmia, suojelualueita. Siellä on rantojen suojelua, siellä on soiden suojelua, mitä siellä kaikkea onkaan, melkein kaikki ne suojeluohjelmat pystyisin luettelemaan. (Martti Korhonen: Lehtoja ja kasveja ja eläimiä!) — Lehtoja, kyllä, kaikkia näitä mahdollisia. Niitä on parikymmentä erilaista ohjelmaa, joilla näitä on suojeltu. (Teuvo Hakkarainen: Sammakoita!)

Mutta mitä nämä tarkoittavat käytännössä? Meistä ei kukaan tiedä, mihin kaikkeen sitä on sitouduttu silloin, kun tässä hommassa on lähdetty liikkeelle. Silloin kun Natura-ohjelmaa tehtiin, annettiin maanomistajien ymmärtää, että kyse ei ole isoista asioista, siinä suojellaan vain tällaisten tiettyjen asioitten vuoksi tätä aluetta. Mutta me olemme vähitellen oppineet siihen näissä suojeluasioissa, että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Ja nyt se näyttää siltä — erityisesti tämänkin luonnonsuojelulakimuutoksen kohdalla — että esitykset ovat tiukentumassa, ohjelmat ovat tiukentumassa ja kyllä se käsi on menossa pikkusormen lisäksi kokonaan vähitellen. Elikkä kyllä meillä on ihan aihetta olla korvat höröllään ja hereillä tässä asiassa. Ei meidän ole pakko suojella yhtään enempää näitä alueita kuin meidän on pakko suojella. Lapistakin on tällä hetkellä jo kolmasosa varmaan suojeltuna, ja Suomessa on muutenkin suojelualueita jo suhteessa enempi kuin missään muualla Euroopan unionin alueella.

Mutta sitten toinen asia, ely-keskusten työmäärä, johon minä olen kiinnittänyt kovasti huomiota: Ely-keskuksilta ollaan tällä hetkellä vähentämässä määrärahoja, mutta niiden työmäärää ollaan kuitenkin koko ajan vain lisäämässä ja lisäämässä. Tässä kyseisessä hallituksen esityksessä on lähdetty siitä ja meille valiokunnassakin esiteltiin, että tämä ei tule tuomaan kuin ihan pikkusen vain lisää töitä, ihan muutama, muutama kymmenen ilmoitusta tulee ely-keskusten käsiteltäväksi. Mutta mitä minä olen näitä papereita lueskellut ja saanut ymmärtää, niin kyse ei todellakaan ole vain muutamasta kymmenestä, vaan kyse on paljon isommasta asiasta. Ely-keskusten osalta heidän työmääräänsä pitäisi keventää ja katsoa, mitä asioita sieltä pystyisi järkevästi siirtämään pois. Näitä lisäyksiä ei saa tulla sinne missään tapauksessa.

Elikkä näillä lisäyksillä ja puheilla minä toivon, että jatkossa yritetään hillitä ainakin tätä suojelualueitten asioitten lisäämistä, keskitymme meidän nykyisten suojelualueitten hoitamiseen, kehittämiseen, katsomme, mitä niissä on jo olemassa, ja huomioidaan se, että meidän nykyinen lainsäädäntö — metsälainsäädäntö ja ojituslainsäädäntö, vesilainsäädäntö ja kaikki nämä — on semmoista, että se suojelee käytännössä hyvin paljon muitakin alueita. Esimerkiksi jos on koskematon suo tällä hetkellä, niin hyvin vaikea sinne on mitään mennä tällä hetkellä tekemään. Metsälakikin jo suojelee hyvin paljon ojanlaitoja ja monia metsäkohteita, mihin ei pääse mitään tekemään. Ei niistä kukaan maksa mitään, emmekä me mitään ohjelmaa niihin tarvitse. Emme me tarvitse niihin lisää hallintoa, henkilöstöä niitä seuraamaan ja katsomaan. Emme me tarvitse tänne eduskuntasaliin niistä enää yhtään lisää päätöksiä. Kyllä meillä on niin paljon asioita jo hoidossa suojelualueiden osalta ilman lisäpäätöksiäkin.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näitä asioita tietenkin voi katsoa hyvin monesta näkökulmasta ja monella eri tavalla lähestyä niitä. Mutta nyt jos puutun tuohon, mitä edustaja Maijala viittasi, että Lapista on suojeltu yksi kolmasosa, niin varmaan se näin pinta-alalla mitattuna pitääkin paikkansa, mutta toinen puolihan on se, että mitä Lappi olisi, jos ei siellä olisi suojeltu. Mahtaisiko siellä semmoista turistimäärää olla, ja olisiko se Lapin luonto sitten se, mitä sieltä myydään, ja se, mikä tuotteistetaan? Jos siellä päästetään tapahtumaan sama kehityskulku, mikä esimerkiksi on eteläisessä Suomessa tapahtunut, että se alkuperäisluonto hävitetään, niin mitä sieltä Lapista myydään sen jälkeen? Eihän siellä ole mitään. Se luontohan on itse asiassa sille Lapille se arvo, joka tuo sinne sen elinvoiman ja tuo työpaikat ja tuo sen tulon, jolla siellä Lapissa pystytään itse asiassa elämään ja olemaan. Totta kai siihen kuuluu sitten myös luontaistalous ja siihen kuuluu metsästys ja siihen kuuluu kalastus, mutta ne tulevat siinä niin kuin kaupantekijäisinä myös, niin että siellä on kalaa, mitä kalastaa, esimerkiksi lohet, jotka nousevat Kemijokeen, Tornionjokeen, Simojokeen. Nehän tulevat sinne sen takia, että ollaan luonnonsuojelua tehty ja siellä ollaan saatu aikaiseksi tuloksia, jotka positiivisesti sitten näkyvät näissä vaikutteissa.

Minä en ymmärrä tätä keskustan logiikkaa, joka itse asiassa on täysin käsittämätön: kiistaton tosiasia ei olekaan kiistaton tosiasia, vaan tosiasia voidaan sitten kiertää ja kaartaa ja sanoa, että ei tarvitsekaan menetellä näin. Meillä nyt joka tapauksessa on niin, että siellä on EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka sanelee tiettyjä asioita. Meillä on siellä esimerkkejä, esimerkiksi tämä Ranska, jonka katsottiin rikkoneen luontodirektiivivelvoitteitaan, kun se oli rajannut muun muassa metsästyksen heikentämiskiellon ulkopuolelle. Eihän näitä tosiasioita voi kiistää eikä kaarrella mihinkään.

Sitten meillä on lisäksi tässä näistä korvaavista toimenpiteistä päättäminen, jos niitä tapahtuu. Tätä luonnonsuojelulain 66 §:ää nyt muutetaan niin, että siihen lisätään valtioneuvostolle velvoite määrätä korvaavista toimenpiteistä samalla, kun se päättää myöntää luvan Natura 2000 -alueen suojeluperusteita merkittävästi heikentävälle hankkeelle tai suunnitelmalle. Valiokunnan arvion mukaan uudistus selkeyttää huomattavasti korvaavia toimenpiteitä koskevia säännöksiä. Silloin tämä kustannusvastuun osoittaminen pääsääntöisesti hankkeen tai suunnitelman toteuttajalle on ympäristöoikeudellisen aiheuttamisperiaatteen mukainen ratkaisu, jolla ne korvauksetkin selkeytyvät. En minä sitä sano, ainahan näissä on tiettyjä ongelmia, ja ne saattavat johtaa siihen ongelmatilanteeseen kiistatta. Mutta asiantuntijakuulemisessa jos meille sanovat asiantuntijat, että on muutama kymmenen tapausta vuositasolla, joita tulee ely-keskuksiin tämän kautta lisää, niin kyllä minä nyt luotan suoraan sanoen niihin asiantuntijoihin, siihen, että heillä on se näkemys, enkä mihinkään tupakkakerhon puheisiin, joista jotakin muutakin tietoa voi tulla.

Ja en minä oikein jaksa tätäkään mieltää enkä ymmärtää, että tämä viranomaistulkinta on aina negatiivinen, on aina negatiivisia päätöksiä. Kun te olette, edustaja Maijala, itse ollut viranomainen, niin ainako te teitte sille asiakkaalle kielteisiä päätöksiä? Eikö sieltä koskaan tullut myönteistä päätöstä, kun te olitte, oliko se, maatalousasiamiehenä siellä kunnassa? Eihän sen viranomaisen toimintakaan ole sitä, että se aina katsoo asiaa asiakkaan näkökulmasta kielteisellä tavalla, vaan tulee katsoa niitten reunaehtojen mukaan. Kyllä minä nyt tässä tapauksessa luotan näihin arvioihin, jotka valiokunnassa meille esitettiin.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lukee tätä ympäristöministeriön vastinetta, niin tämä on tietyllä tavalla provosoiva metsästystä kohtaan: puhutaan tappamisesta. Minusta metsästäminen ja tappaminen ovat kaksi eri asiaa. Elikkä tällä on jo haluttu provosoida. Se kuvaa sitä asennetta, mikä siellä ympäristöministeriössä tällä hetkellä on.

Jos muistellaan tätä Natura 2000 -alueitten perustamista, niin silloin luonnonsuojelulailla suojeltiin alueita, joilla kiellettiin metsästys, ja meillä on näitä palasia — me olemme edustaja Korhosen kanssa käyneet tästä keskustelua. Tässä on ihan sama metodi nyt: samalla tavalla edetään pikkuhiljaa ja syödään, syödään. Ja niin kuin edustaja itsekin äsken totesi, meillä lohi nousee, mutta ei tämä luonnonsuojelusta johdu, vaan se johtuu siitä, että on annettu lohelle mahdollisuus tulla sieltä mereltä, nousta, ja sitten se tulee sinne kalastettavaksi. (Välihuuto) — Aivan, mutta ei se luonnonsuojelua ole. Se on vain sitä, että... No, miten sen kukin haluaa ajatella. — Mutta minä pelkään pahaa, että tässä pikkuhiljaa ollaan murtautumassa kaikkialle.

Tämä ministeriön vastine ei ole millään tavalla, kun tähän hyvinkin perehtyy... Vedotaan näihin kansallispuistoihin, mitkä edustaja Korhonenkin nosti esille. Kansallispuistojen perustamisessa aina tulee esille tämä metsästyksen salliminen tai ei-salliminen. Kohta kävelee jo kansallispuiston perustaminenkin vastaan tuolla, kun ollaan kaikkea sääntelemässä. Tähänkin saakka on pysynyt meidän luonto monimuotoisena niillä alueilla, missä on ollut vapaa metsästysoikeus, ja riista on ollut monipuolista. Päinvastoin se on hyödyttänyt sitä luonnonvaraista uudistumista.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Minunkin puheeni koskee metsästystä. Yleisesti ottaen, on sitten minkä tahansa tasoinen tai tahoinen luonnonsuojelualue kyseessä, siellä on ongelmia syntynyt tämän metsästyksen kanssa. Osassa on luvattu, että kyllä täällä nyt saa metsästää, ja toisissa paikoissa sitten, että ei onnistu, ja sitten lopputulos on molemmissa tapauksissa, lupauksista huolimatta, että se metsästys ei onnistu. Tästähän tulee ongelmia. Esimerkiksi Porissa on alueita, mitkä on perustettu lintujensuojelun johdosta, ja kuten kaikki metsästäjät tietävät, niin ei se lintujensuojelu kauheasti sitten auta, kun pienpedot valtaavat alueen. Pienpetojen pyynti olisi ehdottomasti aina sallittava joka paikassa ja kenties myös muunkin riistan.

Edustaja Korhonen, sanoitte tuossa, että osassa näistä suojelualueista on estetty metsästys osittain sen johdosta, että sieltä tulee pauketta ja kaikkea muuta ikävää, eli asuinalueesta riippuen sitä ei haluta sinne lähelle. Oletteko käsittelyn yhteydessä käsitelleet tai keskustelleet jousimetsästyksen hyödyistä tältä näkökannalta, ja voisiko jousimetsästystä sallia tämmöisillä alueilla, missä nimenomaan pelätään tätä pauketta?

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Pakko jatkaa edustaja Korhosen puheen jälkeen.

Elikkä kaikkea ei todellakaan tarvitse säädellä tässä talossa, vaan maalaisjärjen käyttö on sallittu. Kyllä me maaseudun ihmiset yritämme pitää tuota maaseutua siinä kunnossa, että siellä pystyy huomennakin elämään. Hyvänen aika, meidän yritystoimintamme ja tulevaisuutemmehan on kiinni siitä, että meidän metsät kasvavat, että metsissä on kaikennäköisiä eläimiä, luonto säilyy monipuolisena, monimuotoisena — ei meillä ole mitään järkeä hävittää ja tuhota omaa elämäämme siellä. Miten siellä eletään ja toimitaan: antakaa meidän itsekin päättää maalaisjärjellä, miten siellä eletään. Ei kaikkea tarvitse säädellä ja suojella sentään, sillä suojelu vie monet alueet ja paikat jo hengiltä. Onko tämä todellakin näissä asioissa tarkoitus? On tietty aika jo, että meidän pitää herätä tähän keskusteluun.

Lisäksi oli kysymys siitä, että olen itse toiminut kunnassa maaseutusihteerinä ja ympäristönsuojelusihteerinä, hyvin monessa eri virassa viranomaisena, ja kyllä minä sanon, että meitä virkamiehiä on joka lähtöön. Yksi esimerkki on pakko sanoa omasta työelämästäni, kun olin ympäristösihteerin roolissa ja tuli tämä jätevesiasetus. Minä sanoin, että meidän kunnassa ei tarvitse kenenkään tehdä mitään, koska siinä ei todellakaan tarvinnut tehdä. Samanaikaisesti minulle tultiin sanomaan eri tahoilta, että hyvänen aika, eikö teidän kunnassa noudateta lakeja. Muut viranomaiset tulivat sanomaan, että eivät he uskalla jättää näitä lakeja ja säädöksiä noudattamatta. Minä sanoin, että ei näitä tarvitse, asiat ovat kunnossa jo olemassaan, koska ne lait olivat niin tulkinnanvaraisia. Ja jos Suomessa joku voi olla tulkinnanvaraista, niin kyllä virkamiehet haluavat suojata silloin aina itsensä eivätkä mene silloin toteuttamaan ja tekemään mitään, mikä voisi olla mahdollisesti itseä vastaan. Suomalaiset ovat hyvin kilttiä kansaa. Kyllähän sen näissä EU-asioissakin näkeepi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt niistä kansallispuistoista ensinnäkin. Niin kuin sanoin, pääsääntöisesti kansallispuistoissa on metsästys kielletty lukuun ottamatta niitä muutamia alueita, ja sehän lähtee niistä kahdesta isosta periaattesta:

Toinen on se, että kansallispuistojen pitää olla aina kaikkien kansalaisten käytettävissä — aina kaikkien kansalaisten käytettävissä — sinne ei ole haluttu rajata sitten jollekin ryhmälle erityisiä oikeuksia. Jos te katsotte kansallispuistojen pinta-alaa suhteessa Suomen pinta-alaan, niin sehän on todella pieni alue, lukuun ottamatta Lapin itse asiassa isoja, fyysisesti isoja, kansallispuistoalueita. Siellä taas sitten metsästys on sallittu, koska ne alueet ovat niin isoja ja siellä on tämä alkuperäinen oikeus ollut ja siihen liittyy sitä omaa historiaansa.

Mutta toinen iso syy kansallispuistoissa on se, että jos kansallispuisto halutaan tähän kansainvälisten kansallispuistojen luokitteluun, niin siellä ei voi pääsääntöisesti olla metsästystä. Ja kansallispuiston arvo taas sille aluetaloudelle työllisyyden ja rahavirran kautta on todella merkittävä, ja silloin tulee vaakakuppiin: kumpi on, se, että ammutaan muutama eläin sieltä, vai se, että luodaan työpaikkoja ja elinvoimaa ja sitä kautta saadaan sitten sitä tulosta syntymään?

Minä nyt viimeksi olin Porin alueella ja siellä Yyterissä, missä ei ole ollut näitä kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen kriteerejä. Siellähän on tapahtunut niin, että nyt siellä yritetään ennallistaa hiekkadyynejä siitä syystä, että kun ihminen on kulkenut missä on kulkenut ja se on polkenut sinne semmoiset alueet, että ne hiekkadyynit ovat itse asiassa lähteneet sieltä häipymään, niin nyt yritetään sitten isolla rahalla ennallistaa niitä. Elikkä tässähän se idea on, että yritetään saada ne alueet sellaisiksi, että ne luontoarvot säilyvät siellä ja pysyvät. Nyt minä korostan vielä, että Natura-alueella pääsääntöisesti metsästys on sallittua.

Sitten tätä haittaeläinten poistoa ja näitä jousiampuma-aseita ei nyt erityisesti ole käsitelty johtuen näistä kahdesta aikaisemmasta syystä, mutta haittaeläinten poistohan sinne yleensä aina sitten tulee mahdolliseksi.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pakko ottaa kommentti vielä tähän jousimetsästykseen.

Otitte tämmöisen vastakkainasettelun, että pari hassua metsästettyä eläintä vai se, mitä siitä saadaan muuta. En tarkoittanut, että se on pääsääntöistä mitenkään.

Ja toinen asia sitten taas: Jousimetsästys on nouseva harrastuksen muoto, ja se tuo tullessaan aivan taatusti, jos Suomessa ollaan jousimetsästyksen edelläkävijöitä, turismia Suomeen. Ja jos tämmöinen luonnonsuojelualue on paikka, missä vaikka turisti erityisluvalla saa jousimetsästystä harrastaa ja paikallinen metsästäjä on katsomassa, että kaikki menee meidän sääntöjemme, lakiemme mukaan, niin minä väitän, että se Suomi-kuva, minkä se vie maailmalle, kun se on luonnonsuojelualueella, mikä on Suomen kauneinta luontoa, on jotain pikkasen enemmän kuin pari hassua metsästettyä eläintä.

Tätä kannattaa pohtia ihan oikeasti tulevaisuudessa. Tiedän, että se on vähän tämmöinen uusi ajatus ja sitä ei ole kauheasti ennen pohdittu ja varmasti se herättää vastustusta ja ristiriitoja, mutta silti tämä on potentiaalisesti niin iso asia, että se kannattaa pohtia kunnolla.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa puhemies! Minun pitää katsoa, sanoinko minä "pari hassua", koska... No, minun pitää tarkistaa se. (Ari Jalonen: Anteeksi, jos ymmärsin väärin!) Ei se varmaan ihan niin mennyt. Mutta tuolla Teijolla itse asiassa oli 14 hirveä vuositasolla, ja 14 hirveä siihen nähden, jos siellä käy 70 000—150 000 turistia, ovat ne, joista pitää sitten miettiä, ovatko ne kohdallaan.

Ja sitten siinä on toinen, joka itse asiassa on se ongelma, että eihän kukaan tähän saakka ole esittänyt, että se kansallispuistojen alueiden metsästysoikeus olisi ulkopuoliselle kansallispuistojen alueella, vaan siellä paikallisille asukkaille ja se pitäisi rajata sinne, jolloin siinä syntyy taas tämä ristiriita suhteessa siihen periaatteeseen, että kansallispuistojen pitää olla kaikille kansalaisille aina avoimia. Ja jos me säätiöimme tietyllä lailla sinne kansallispuistoalueelle yhdelle tai kahdelle metsästysseuralle — käytännössä 20—40 ihmistä taisi olla täällä Teijolla — sen metsästysoikeuden, kansallispuistossa, jonka omistamme me kaikki suomalaiset, niin eihän se nyt ole oikein. Että ei voi olla tavallaan sellaista periaatetta, että se olisi niin kuin yleinen periaate, joka lähtisi siitä liikkeelle. Vähintään siellä pitää olla sitten se, että on kaikille kuntalaisille.

Ja sittenhän voi jo miettiä, voisiko siinä olla jousiammunta, jos siihen nyt sen verran palaan. Minä itse asiassa ulkoilen melkeinpä joka viikko hyvin lähellä jousiammuntarataa koirien tai koiran kanssa. Se on mielenkiintoinen laji, ja se varmaan pitää uusia mahdollisuuksia sisällään, ja kannattaahan sitä selvittää, onko siitä jotakin tällaista turismihyötyä saatavissa. Varmaan on, koska niitäkin harrastajia maapallo on pullollaan, mikä taas tulee siihen, että kyllä näistä alueista voi olla todella iso hyöty taloudellisesti ja myös työpaikkojen kautta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä sanon näistä Natura-alueista, että meidän roolimme ja tehtävämme on myöskin hoitaa näitä Natura-alueita ja metsästys on yksi merkittävä tehtävä, millä tavalla me hoidamme näitä metsästysalueita. Jos me emme siellä metsästä tai jos ei tietty porukka, joka siellä sitten sen metsästysoikeuden omistaa, sitä metsästystä hoida, niin siellä voi esimerkiksi hirvikanta lisääntyä sille määrälle, että siellä eivät sen jälkeen enää pysty muut eläimet riittävästi olemaan. Voi supikoiria tulla tai jotakin muuta vastaavaa.

Ja sitten otan vielä lopuksi viimeisenä asiana esille luonnonsuojelulain mukaisia eläinasioita. Onko se luonnonsuojelu- vai ympäristölain mukainen, nyt minä en muista tarkasti, minkä lain, mutta esimerkiksi merimetso on yksi vieraseläimenä laajasti levinnyt eläin, joka on suojelunormeilla suojattu eläin. Mutta meidän pitää pystyä ottamaan se eläin esille, etteivät ne erityisesti suojelualueilla — kuulemma neljä viidesosaa merimetsoista elää suojelualueilla — pilaa niitä kenttiä siellä — miten se sanotaan nätisti — että jätöksiä on siellä niin paljon, että sen jälkeen siellä ei pysty enää juuri muita eläimiä asumaan. Ne suojelualueet menevät pilalle, jos ei niitä asianmukaisesti hoideta, eli kyllä meillä pitää olla rohkeutta myös avata näitä tiettyjä suojelunormeja ja -asioita ja miettiä, miten me pystymme hoitamaan niitä eteenpäin.

Kiitoksia kokonaisuudessaan tämän asian esittelystä ja käsittelystä, siitä, että tämä luonnonsuojeluasia on laajasti otettu vakavasti, siitä, että ihan kaikkia ei välttämättä saa suojella ja maalaisjärjen käyttö on sallittua.