Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2001 on annettu eduskunnalle, ja se on tänään lähetekeskustelun kohteena. Minua on pyydetty tässä yhteydessä esittelemään kertomus eduskunnalle, mistä tilaisuudesta kiitän.

Oikeusasiamieshän antaa perustuslain mukaan eduskunnalle kertomuksen, jonka tulee kuvata toisaalta oikeusasiamiehen toimintaa, toisaalta lainkäytön ja julkisen hallinnon tilaa sekä lainsäädännössä havaittuja puutteita. Eduskunnalla ylimpänä valtioelimenä on tämän sekä muiden eduskunnalle annettavien kertomusten kautta mahdollisuus seurata ja arvioida hallinnon tilaa ja toimintaa.

Tämä kertomus kohdistuu siis viime vuoteen, jolloin oikeusasiamiehenä toimi edeltäjäni Lauri Lehtimaja, joka siirtyi kertomusvuoden päättyessä muihin tehtäviin. Kertomus on laadittu yhteistyössä hänen kanssaan, ja se noudattaa rakenteeltaan ja periaatteiltaan hänen toimikautensa aikana annettuja muita kertomuksia.

Kertomus sisältää oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot laillisuusvalvonnassa esille tulleista ajankohtaisista aiheista, katsauksen kertomusvuoden toimintaan, havaintoja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmista, jakson telepakkokeinojen käytöstä sekä kuvauksen laillisuusvalvonnan keskeisistä alueista asiaryhmittäin.

Laillisuusvalvontaa on viime vuoden aikana toteutettu perinteisin tavoin. On tutkittu niitä asioita, joissa ihmiset ovat kääntyneet oikeusasiamiehen puoleen. Asioita on otettu tutkittaviksi myös omina aloitteina. Lisäksi on tehty tarkastuksia, joiden tekemiseen oikeusasiamiehellä on lain mukaan velvollisuus.

Kanteluiden määrä kasvoi viime vuonna edellisvuosien tapaan. Tällä kertaa kasvun suuruus oli noin 11 prosenttia. Omien aloitteiden määrä oli edellisvuosien suuruusluokkaa samoin kuin tarkastusten. Omissa aloitteissa ja tarkastuksissa oli esillä muun muassa telepakkokeinojen käyttö. Tarkastukset painottuivat kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksiin ja muihin kohteisiin.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat muodostivat edelleen myös selkeästi suurimman asiaryhmän. Seuraavaksi suurin oli poliisiin kohdistuvien kanteluiden ryhmä, ja sen jälkeen tulivat tuomioistuimiin kohdistuneet kantelut. Asiaryhmistä selkeää vähentymistä tapahtui tuomioistuimiin kohdistuneiden kanteluiden määrässä. Tämä kehitys kuvastaa mielestäni sitä, että ihmiset eivät enää erheellisesti odota, että oikeusasiamies voisi muuttaa tai kumota tuomioistuinten ratkaisuja. Aikaisempina vuosina oli nähtävissä, että oikeudenkäyntikulujen vuoksi oikeusasiamieheltä pyrittiin hakemaan ratkaisua tuomioistuimessa käsiteltävään asiaan tai muutosta jo käsiteltyyn asiaan. Tämä kehitys näyttäisi nyt pysähtyneen.

Hyvin suuressa osassa kaikista asioista on kysymys hyvästä hallinnosta ja siis asian käsittelyssä noudatetusta menettelystä.

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä oikeusasiamiehelle annettiin tehtäväksi seurata perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, mikä on viimeisten vuosien aikana merkinnyt tuntuvaa panostusta tähän valvontaan, ratkaisujen laatuun ja etenkin kannanottojen oikeudelliseen argumentointiin. Lisäksi oikeusasiamiehelle on uskottu uusia tehtäviä, kuten telepakkokeinojen käytön valvonta. Muun muassa näistä syistä sekä kanteluiden määrien kasvusta on seurannut, että kanteluiden käsittelyajat ovat olleet edelleen pitkiä.

Lainkäytön tilaa ja hallinnon tilaa kuvataan ensisijaisesti asiaryhmittäisissä hallinnonalakohtaisissa katsauksissa. Myös puheenvuorot sisältävät näitä arvioita.

Runsaat kuusi vuotta oikeusasiamiehenä toiminut Lauri Lehtimaja pohtii puheenvuorossaan sitä, tulisiko oikeusasiamiehellä olla nykyistä enemmän harkintavaltaa sen suhteen, mitkä kantelut hän ottaa käsiteltäväkseen ja tutkittavakseen, mitkä siirtää toisille valvontaviranomaisille. Tätä harkintavaltaa tulisi hänen mielestään olla nykyistä enemmän. Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio puolestaan pohtii omassa puheenvuorossaan erityisesti poliisin ja vankeinhoidon sisäisen valvonnan tarvetta, jota hän pitää välttämättömänä. Hän kysyy, onko näiden viranomaisten sisäinen valvonta jäänyt tulosohjauksen tai säästötoimien jalkoihin.

Itse kiinnitän puheenvuorossani huomiota toimeentuloturvan lainkäyttöjärjestelmän kehittämisen tarpeisiin. Toimeentuloturvassahan on kyse sosiaalietuuksista, sairauspäivärahoista, eläkkeistä, kuntoutuksesta, työttömyysturvasta ym. Näissä asioissa lainkäyttö- ja muutoksenhakujärjestelmä on havaintojeni mukaan jäänyt jälkeen siitä kehitystyöstä, jolla viime vuosikymmenen aikana on uudistettu yleisiä tuomioistuimia ja niiden lainkäyttöä.

Arvoisa puhemies! Jään mielenkiinnolla seuraamaan lähetekeskustelua.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Olen perinteisesti käyttänyt puheenvuoron silloin, kun on kyse laillisuusvalvontaan liittyvistä kertomuksista. Kun olen selannut nyt eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen toiminnastaan vuodelta 2001, niin voin todeta, että siinä on kirjoa yhdelle sun toiselle elämän raadollisuudesta ja taas toisaalta niistä velvoitteista, jotka erityisesti virkamiehillä on työssään, ja myöskin siitä, millä tavoin toinen ylin laillisuusvalvoja näkee asiat. Kertomus on sikäli tietysti mielenkiintoinen, että kuten oikeusasiamies totesi, oikeusasiamies on vaihtunut eli paikalla on henkilö, joka oli apulaisoikeusasiamiehenä silloin, kun tähän kertomukseen liittyvät asiat ovat olleet esillä.

Otan muutamia minulle itselleni, kun tätä kahlasin, ehkä jollakin tavoin mielenkiintoisia asioita esille. Yleistoteamuksena voi todeta, että nykyinen oikeusasiamieshän on erittäin ansiokkaasti tehnyt ratkaisuja sosiaalipuolen asioista. Niitä ratkaisuja on monessa mielessä hyödynnetty myöskin monen kansanedustajan puheenvuoroissa, kun siihen liittyviä asioita on käyty läpi. Ongelmana tietysti niissä useimmiten on ollut se, että niissä ratkaisuissa, jotka on tehty, kyse useinkaan ei ollut niin sanotusta subjektiivisesta oikeudesta eli asia jäi tavallaan kellumaan ja myöskin lainsäätäjä joutuu pohtimaan, pitäisikö laajentaa subjektiivista oikeutta nimenomaan sosiaalipuolella.

Rakenteista voi todeta sen, että kun tätä luki, niin alussa, jos ihan, arvoisa puhemies, rehellisesti sanoo, tuntui siltä, että tekstiä on niin hirveästi ja sillä tavoin tiheää, ettei meinannut saada mitään irti. Mutta kun tähän tarkemmin syventyi, niin tämä onkin mielenkiintoisesti rakennettu, nimenomaan alkuosalta, jossa on kerrottu näitä yksittäisiä tapauksia. Sen jälkeen myöhemmin on laajempia kokonaisuuksia käsitelty.

Itseäni kiinnosti jollakin tavoin, jos lähden alkupuolelta sivulta 53, apulaisoikeusasiamies Jonkan, joka ei ole enää myöskään asianomaisessa toimistossa, päätös, jossa hän "piti arveluttavana". Minä itse pohdin laillisuusvalvojan kannanottoa sanonnalla "arveluttava". Minä itse pidän erittäin arveluttavana, että tällainen asia on otettu tällä tavoin tänne esiin. Sinällään kyseinen asia varmasti on ollut aiheellinen, mutta tämä sanonta pisti minun silmääni, että laillisuusvalvoja pitää arveluttavana eikä kuitenkaan minun mielestäni riittävän tarkasti perustele.

Sivuilla 56 ja 57 on minun mielestäni erittäin mielenkiintoisia asioita, ja jäin pohtimaan niitä joltakin osin, muun muassa erään päätöksen osalta, josta kerrotaan: "Hän totesi myös, että toimeentulotukeen oikeutettua henkilöä ei voida velvoittaa avaamaan tiliä rahalaitoksessa." Se on aivan oikein, mutta minä olisin kyllä odottanut tässä ratkaisussa kannanottoa siihen, että ainakin erään kirjallisen kysymyksen yhteydessä minulle vastattiin, että rahalaitoksella ei ole edes velvollisuutta avata tiliä henkilölle, joka on taloudellisissa vaikeuksissa ja on määrätyissä luottorekisteritiedoissa. Sitä tietoa vasten jäin pohtimaan tätä mainintaa, jossa puhutaan nimenomaan tilinavaamisesta jne., koska on toisenlainenkin näkökohta tilinavaamiseen, että kaikki eivät edes saa omaa tiliänsä. Näin ainakin joitakin aikoja sitten valtioneuvosto vastasi jätettyyn kirjalliseen kysymykseen.

Minun mielestäni näissä päätöksissä, jotka ovat sivuilla 56 ja 57, on erittäin arvokasta tietoa siltä osin, että ylin laillisuusvalvoja on ottanut mielestäni ihan oikean ja ansiokkaan kannan, jossa toteaa muun muassa näin: "Samoin hän korosti, että myös asunnottomille alkoholisteille tulee turvata vähintään ihmisarvoisen elämän edellytysten minimitaso, johon kuuluu välttämätön ravinto, vaatetus sekä asianmukaisen asumisen järjestäminen". Minun mielestäni tämä on kova kannanotto ja hyvä kannanotto tietysti kansalaisten silmissä. Mutta tässä tulee taas toinen näkökohta, kun miettii nykyistä hallitusta ja säästöjä ja mihin ne on kohdistettu. Nehän on kohdistettu juuri näihin ihmisiin, joilla ei ole kovia etujärjestöjä ja muuta. Toivoisin, että laillisuusvalvoja puuttuu myös hallituksen toimintaa ohjeistaen ainakin silloin, kun on kyse niistä perusoikeuksista ja tällä tavoin esitettynä, mitä laillisuusvalvoja on muun muassa päätöksessään 2442/2/00 todennut.

Arvoisa puhemies! Kun virkamiehelle asetetaan monenlaisia velvoitteita myös käyttäytymisen osalta, niin kun lukee sivulta 75 näitä ratkaisuja, joskus tuntuu, onkohan niin sanotusti koulutettujen aikaa käytetty hieman väärin. Jotenkin tuntuu tältä, kun lukee, millä tavoin oikeusasiamies on joutunut moittimaan joitakin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on siinä, että oikeusasiamies joutui moittimaan myös oman kansliansa esittelijää, mikä minun mielestäni osoittaa sitä, että aika objektiivisesti asiat on käsitelty ja kirjattu, kun myös oman kanslian esittelijän käyttäytymisestä on otettu maininta tähän kertomukseen.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies omassa esittelypuheenvuorossaan viittasi telekuunteluun. Se ratkaisu, jota on selitetty sivulla 94, osoittaa, kuinka ongelmallista on nykyaikana säätää määrätynlaista lainsäädäntöä, kun tekniikka menee eteenpäin. Tämän päätöksen mukaan apulaisoikeusasiamies on saattanut päätöksensä tiedoksi useamman käräjäoikeuden, kihlakunnan poliisilaitoksen ja keskusrikospoliisin tietoisuuteen. Eli kun eduskunta on säätänyt lain ja antanut oikeuden, mutta sen jälkeen tekniikka on mennyt eteenpäin. Niin itse olen ymmärtänyt, kun täällä puhutaan imei-koodista, että tätä lainsäädännön yhteydessä asianomaiset valiokunnatkaan eivät ilmeisesti huomioineet. Tietysti tähän on hyvin varovaisesti otettu kantaa, vain pidettiin moitittavana sitä menettelyä, mitä käräjäoikeudet olivat päätöksissään soveltaneet, ja todetaan, että lainsäädäntö ei ole huomioinut sitä, kun asianomainen tekniikka menee niin voimakkaasti eteenpäin. Mutta itse pohdin vain sitä, onkohan hallitus ottanut onkeensa tästä päätöksestä niin, että olisi siltä osin muutettu lainsäädäntöä, että se vastaisi myöskin sitä, millä tavoin tekniikka kehittyy myös puhelin- ja teleliikenteen puolella.

Arvoisa puhemies! Sitten sivulla 120 ja siitä eteenpäin on aika paljon minullekin kiintoisia poliisitapauksia. Olen monta kertaa kritisoinut entisiä kollegoitanikin siitä, että he eivät totuudenmukaisesti kerro tilannetta, kun tulee kanteluja ja valituksia siitä, että jutut viipyvät jne. ja tehdään tutkimattajättämispäätöksiä jne. Olen julkisesti sen aikaisemminkin ottanut esille, että myöskin poliisiviranomaisten ja poliisipäälliköiden on omissa vastineissaan silloin ilmoitettava se, että kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin niitä kaikkia asioita ei voida tehdä. He yrittävät toimia, niin kuin perinteisesti poliisihallinnossa tehdään, että kunnioitetaan esimiehiä viimeiseen saakka ja yritetään puolustaa heitä, mutta se menee omaan nilkkaan monta kertaa. Näissäkin päätöksissä, mitä täällä on, tulee vähän sen suuntainen käsitys, että siellä on puolustettu virkamiehiä viimeisen päälle kaikilla tavoin eikä ole sitten kerrottu, että kun ei ole kerran resursseja, niin ei pystytä hoitamaan niitä kaikki asioita.

Nykyisen oikeusasiamiehen edeltäjän kanssa keskustelin monta kertaa tästä asiasta. Ainakin silloin hän oli samaa mieltä ja sanoi, että toivoisi, että viranomaiset rehellisesti kertoisivat, että jos ei ole resursseja, niin ei voida kaikkia hoitaa siitä huolimatta, mitä laki sanoo. Täällähän puhutaan nimenomaan, että lopettamispäätös oli viivästynyt jne. Nämä ovat ihan tyypillisiä tilanteita, joissa ei ehditä kerta kaikkiaan kaikkia hoitamaan sillä tavoin kuin lainsäädäntö edellyttää.

Mielenkiintoinen on minun mielestäni myöskin sivulla 254 oleva ulkomaanmatkatapaus virkamiehen osalta, josta tietysti on tullut myös tuomio.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, eräs asia, josta, en tiedä, onko asiallista ja aiheellista, mutta annan kyllä hieman kritiikkiä.

Tämä asia, jonka nyt otan esille, on lähtenyt liikkeelle vuonna 95 ja siitä on erilaisia ratkaisuja. Viimeinen ratkaisu on tullut nykyisen oikeusasiamiehen aikana, ja sen hän on itse allekirjoittanut. Ratkaisu on hyvin perusteltu, sitä en kiistä, mutta olen lopputuloksen kannalta täysin eri mieltä, totaalisesti eri mieltä.

Otan asian esiin näinpäin: Aikoinaan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen teki määrätynlaisen päätöksen, että asiantuntijaryhmä selvittää Ähtärin kaupungissa vanhustenhuollon. Se selvitys tehtiin ja todettiin epäkohtia, että lääninhallitus oli lyönyt laimin valvontavelvollisuutensa. Nykyinen ministeri Biaudet edellisellä kerralla, kun hän oli ministerinä, määräsi saman asiantuntijaryhmän suorittamaan tarkastuksen, ja se estettiin kunnan viranomaisten taholta ja lääninhallituksen toimesta.

Itse näen asian niin, että myöskin laillisuusvalvojan olisi pitänyt huomioida se, että he puhuvat omassa asiassaan. He olivat lyöneet laimin tarkastusvelvollisuutensa. Minä en väitä, että se vanhustenhuolto olisi huonosti hoidettu, sitä en missään nimessä väitä, ja varmasti on korjattu. Mutta minä en voi ymmärtää sitä, että oikeusasiamies päätöksessään perustelee nimenomaan lääninhallituksen näkökantaa jne. Eikö olisi kaikkien osapuolten kannalta ollut rehellisempää ja asiallisempaa, että sinne se asiantuntijaryhmä olisi päästetty? Siitä on käyty myöskin lehdistössä kirjeenvaihtoa. Uskallan väittää näin, että ne henkilöt, jotka sinne oli määrätty, ovat Pohjoismaiden pätevimpiä vanhustenhuollon asiantuntijoita.

Itse jäin miettimään vain sitä, missä liikkuu valvontavelvollisuuden ja jääviyden raja, jos itse on laiminlyönyt. Eikö silloin jokin toinen viranomaistaho voi lähteä sitä selvittämään, mikä on tosiasiallinen tilanne? Tätä jäin vain pohtimaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksesta pariin kolmeen kohtaan:

Ensimmäisenä haluaisin puhua työttömien oikeusturvasta. Se on monessa suhteessa hyvin puutteellinen ja poikkeaa työssäkäyvien ihmisten oikeusturvasta, enkä voi pitää tätä oikeana lähtökohtana, että ihminen on työtön tai sitten työssäoleva. Yhtenä esimerkkinä on se, että kun työvoimatoimistoon tulee nimetön ilmianto, niin työvoimatoimisto katkaisee automaattisesti työttömyysturvan ja tämä työtön henkilö joutuu todistustaakan alle. Hän joutuu todistamaan sen, että hän ei ole menetellyt väärin ja on edelleenkin työtön, että hän saisi työttömyysturvan. Mielestäni tämä ei ole oikein sopusoinnussa lakien kanssa.

Sitten myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon tulleiden työttömiä koskevien valitusten käsittelyajat ovat olleet eräissä tapauksissa mielestäni kohtuuttoman pitkät, kun valitus on lähes kaksi vuotta kestänyt eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa. Esimerkiksi työttömällä, jonka toimeentulo on kiinni siitä työttömyysturvasta, tämä on kyllä kohtuuttoman pitkä aika odottaa päätöstä.

Toisena asiana haluan ottaa esille eläkehakemusten hylkäyspäätökset. Niitä edelleenkin tulee noin 20 prosentin kieppeillä uusista hakemuksista. Tässä on annettava kyllä tunnustusta oikeusasiamiehelle siitä, että hän on varsin ponnekkaasti ja mielestäni myöskin oikealla tavalla puuttunut tähän asiaan ja pyrkinyt vaikuttamaan niin, että näitä väliinputoamistapauksia ei tulisi niin paljon kuin on tullut ja että myöskin eläkkeenhakijoitten oikeusturva tulisi turvatuksi. Mutta tämä on edelleenkin suuri ongelma, ja toivon, että oikeusasiamies edelleenkin jatkaa ponnekkaasti työtä tämän epäkohdan kuntoon saamiseksi. Tietenkin se on myös lainsäädäntökysymys. Myöskin lakia täytyisi muuttaa niin, että nämä väliinputoamistapaukset poistuisivat ja ihmiset saisivat heille kuuluvan työkyvyttömyyseläkkeen silloin, kun lääketieteelliset perusteet ovat olemassa, eikä pelkästään eläkevakuutusyhtiöitten toiminnallisia tuloksia tässä katsottaisi.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen pyrkinyt tutkimaan vuosittain näitä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksia edellisen vuoden tapahtumista. Voidaan hyvin todeta, että niissä painotetaan niitä asioita, mitä Oikeusasiamiehen kanslia kulloisenakin vuotena pitää tärkeänä ja mihin vaaditaan korjauksia tapahtuvaksi. Viime vuosikymmenellä hyvin laajasti käsiteltiin pankkikriisiin liittyviä asioita samoin kuin kansalaisten terveydenhuoltoon ja sairaudenhoitoon liittyvät epäkohdat olivat esillä keskeisesti.

Vuosittain oikeusasiamies on joutunut puuttumaan myöskin virkamiesten esteellisyyteen ja nuhteettomuuteen samoin kuin kanteluiden kohteena ovat hyvin useasti asioitten käsittelyn väitetyt viivästymiset. Nyt oikeusasiamies on hyvin laajasti esipuheessaan käsitellyt yhä lisääntyvää kanteluiden määrää, mikä kasvaa kertomuksen mukaan suorastaan räjähdysmäisesti. Tähän myöskin täällä äsken esittelypuheenvuorossaan oikeusasiamies jo sivumennen puuttui. Yhtenä syynä tähän on pidetty lisääntyvää sähköpostin käyttöä kanteluita tehtäessä. Periaatteenahan tänä päivänä on, ettei oikeusasiamies voi torjua hänelle osoitettua kantelua sillä perusteella, ettei kantelija ole käyttänyt loppuun muita tarvittavia oikeuskeinoja.

Edelleen oikeusasiamies toteaa, että hän joutuu pyörittämään papereita sellaisissakin asioissa, joissa jo edeltäkäsin tiedetään, ettei kantelu johda mihinkään ja että laillisuusvalvojan käteen voi jäädä enintään jokin tekninen nippelivirhe. Kertomuksessa todetaankin lohduttomasti, että kanslia on hukkumaisillaan moniin sellaisiin kanteluihin, jotka kaikilla mittareilla mitattuina olisikin tarkoituksenmukaisempaa selvittää jossain muualla. Tämän vuoksi olisi jopa tämän tai tulevan eduskunnan viimeistään puututtava tähän epäkohtaan ja harkittava, mitä kanteluita oikeusasiamies voisi suoralta käsin siirtää jollekin toiselle viranomaiselle, jos oikeusasiamies katsoo tämän tarkoituksenmukaiseksi. Näinhän esimerkiksi Ruotsissa oikeusasiamies tänä päivänä voi tehdä, niin kuin monessa muussakin maassa tänä päivänä käytäntö on. Mikä se toinen viranomainen sitten voisi olla? Saatettaisiinko esimerkiksi lääninhallitusten tai maistraattien toimivaltaa laajentaa tietyn tyyppisten kanteluiden tutkimiseen ainakin ensimmäisenä asteena? Näin voitaisiin auttaa oikeusasiamiehen kansliaa keskittymään todella tärkeiden ja laajakantoisten kanteluiden tutkimiseen.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies joutuu todellakin vuosittain huomauttamaan virkamiehiä kansalaisten asioiden liian hitaasta käsittelystä. On jollain tavoin ymmärrettävää, että alioikeuden tuomarit silloin tällöin saavat viivyttelystä huomautuksen, mutta se, että oikeusasiamies joutuu puuttumaan korkeimman oikeuden työskentelytapaan ja huomauttamaan pitkästä työskentelyajasta ja asioiden käsittelyn viivästymisestä, on aika erikoista. Kun vuodesta toiseen tämän laatuiset huomautukset jatkuvat, pohdituttaa se ainakin minua, kuinka vakavasti kantelun kohteeksi joutunut virkamies on saamansa huomautuksen ottanut ja yleensä tähän toimenpiteeseen suhtautuu.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! Kohta viime vaalien jälkeen tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle television huonosta näkyvyydestä monissa Lapin kylissä. Perusteena käytin perustuslakia, joka takaa sen, että jokainen suomalainen saa vastaanottaa viestejä, mielipiteitä ja tietoja kenenkään sitä estämättä. Jos televisio ei näy, niin tämä perustuslain edellytys ei täyty. Näin totesi myös sitten aiempi oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, joka edellytti liikenneministeriöltä kiireellisiä toimia asiassa. Aikaa on kulunut parisen vuotta. Asiaa on pyöritetty työryhmissä, on tehty mietintöjä, mutta käytännössä asiat eivät ole muuttuneet miksikään.

Tässä on minusta nyt semmoinen ison luokan kysymys, joka pitää ratkaista. On hyvä, on tärkeää ja välttämätöntä, että asioihin puututaan, mutta entä se seuranta? Television osalta monissa Lapin kylissä ainakin hankalilla ilmoilla näkyy vain lunta ruudussa, ja silloin ollaan jo todellakin perustuslain kanssa tekemisissä.

Minä odotan myöskin tähän puoleen huomion kiinnittämistä, että seurataan, menevätkö päätökset käytäntöön vai jääkö kaikki tosiaan tällaiseksi työryhmän pyörittelyksi. Televisionäkyvyyden osalta odotan kyllä edelleen myös liikenneministeriöltä ja Yleisradiolta toimia asiassa. Ei kai tässä ihan pakko ole vain vitkutella ja odotella, vaikka tuntuu siltä, että ei oikein ole todellista haluakaan tehdä mitään asiassa? Mutta myös oikeusasiamiehen puoleen käännyn tässä peruskysymyksessä, miten näitä päätöksiä saadaan vietyä käytäntöön, onko seurantajärjestelmää ja miten se toimii.

Juha  Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, maatalouspolitiikassa tapahtui hyvin oleellinen muutos. Suomen maatalouden piirissä alettiin soveltaa hyvin moninaista, monimutkaista tukien verkkoa ja sen myötä jouduttiin luomaan myös hyvin kattava ja moninainen säädösten ja myöskin säädösten valvonnan toimenpideverkko. Tämä on viljelijöiden kannalta merkinnyt hyvin uudenlaista tilannetta aikaisempaan verrattuna. Maataloustukien hakemisesta on tullut oleellinen osa toimeentulon edellytysten hankkimista. Voi sanoa, että maatilan tuloksesta paperityön kautta syntyy varsin suuri ja merkittävä osuus.

Tämän kehityksen myötä on tullut myöskin esille monia ongelmia, jotka johtivat vuosi sitten laajaan keskusteluun ja myöskin eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyyn kanteluun asiassa. Asia koski nimenomaan sitä tilannetta, jossa viljelijä tahattoman virheen johdosta oli menettänyt varsin merkittävän osan vuoden tulostaan. Kantelijat olivat sitä mieltä, että maatalousviranomaisen tulisi antaa ohjeita, niin että tällaista vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan.

Viranomaispuolella ei ollut selviä ohjeita, miten tämmöisessä tilanteessa tulisi toimia. Joillain tahoilla maassa maatalousviranomaiset olivat todenneet ykskantaan, että ei ole oikeutta neuvoa näissä asioissa. Joissain tapauksissa taas yksittäiset maatalousviranomaiset tällaista neuvontaa antoivat.

On hyvä, että oikeusasiamies päätöksessään selkeytti tätä tilannetta, ja tästä asiasta on kertomuksen sivulla 326 merkittäviä kannanottoja, joista tässä nostan esille vain muutaman lainauksen.

Ensinnäkin oikeusasiamies Lehtimaja toteaa: "Koska tukien osuus viljelijöiden tulonmuodostuksessa on suuri, heidän tosiasiallisen toimeentulonsa kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että he saavat heille kuuluvat tuet. Tämä korostaa asianmukaisen tukineuvonnan merkitystä myös perusoikeuskysymyksenä." Tämä loppu on mielestäni erittäin tärkeätä. Kysymys on nähtävä viljelijöitten näkökulmasta perusoikeuskysymyksenä, kun tilanne todella on se, että tällainen tahatonkin pieni virhe voi johtaa siihen, että merkittävä osa, kymmeniä prosentteja, koko vuoden tulosta jäisi saamatta, jos virhe tapahtuu.

Toivoisinkin, että oikeusasiamies jatkossakin seuraisi tilanteen kehitystä. Nythän tämän prosessin seurauksena perustettiin työryhmä selventämään tilannetta ja luomaan uusia toimenpidemalleja, uutta käytäntöä. Tämä työryhmä antoi mietintönsä viime kesänä ja esitti tässä yhteydessä monia monia parannusehdotuksia sekä neuvontaan että itse tukien valvontamenettelyihin.

Jotta tässä asiassa päästäisiin eteenpäin, tarvitaan toimenpiteitä. Jos itse arvioin kaiken kaikkiaan edelleenkin maataloustukiviidakkoa ja viljelijöitten mahdollisuutta siitä selvitä, voisin sanoa, että tällaisia oikeusturvan kannalta ongelmallisia tilanteita syntyy erittäin runsaasti. Voi sanoa, että jos ajatellaan laajastikin Suomen kansalaisten oikeusturvaa, viljelijöitten tilanne ei ole kovin helppo juuri johtuen tästä laajasta byrokratiasta, monimutkaisesta tukiviidakosta ja erilaisesta valvonnasta.

Aivan viime aikojen osalta tässä asiassa on käyty keskustelua täällä eduskunnassa olevan uuden lainsäädännön osalta, jossa luodaan uusia säännöksiä valvonnan suorittamiseksi. Keskustelua on käyty niin sanotun kotietsintäoikeuden tarpeellisuudesta maataloustukien valvonnan yhteydessä. Käsitykseni on, että niin pitkälle menevää tarvetta viranomaisten osalta ei ole olemassa, että kotietsintä voisi olla perusteltu asia maataloustukien normaalin valvonnan yhteydessä. Kun tämä liittyy tukiasiaan ja viljelijöitten oikeusturvaan siinä, toivon, että tältäkin osin oikeusasiamies valvoo ja pitää silmälläpidon alaisena tukien valvonnan kenttää kokonaisuudessaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävä Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 2001 ansaitsee ulkoasultaan ja luettavuudeltaan aidon tunnustuksen. Lainopillisista asioista on kirjoitettu selkeästi niin, että kuka tahansa voi ymmärtää näitä asioita. Tämä on ihailtava tulos. Siitä kiitos. Tämän toivoisi yleistyvän muutoinkin lakiasioissa yhä enemmän, koska on ilmeistä, että kansalaisilla on vaikea perin lakimiesmäisistä erikoisteksteistä saada sitä selvyyttä, jota kansalaiset odottavat. Toki tarvitaan viitteet, pykälät jne., tarvitaan faktat, jotka naulaavat tekstin kiinni. Mutta yleensäkin toivoisin sitä, että mahdollisuuksien mukaan puhuttaisiin ja kirjoitettaisiin sellaisella kielellä, jonka kansalaiset voivat ymmärtää.

Ed. Juha Korkeaoja juuri edellä toi tärkeitä asioita esille liittyen maatalouden tukihakemuksiin ja näihin ongelmiin, joita tässä on. Haluan myöskin yhtyä siihen, että ei ole mitään syytä edes ajatellakaan tässä yhteydessä kotietsintää. Kotietsinnän paikat ovat jossakin huumerikollisuudessa, rikollisuudessa yleensä. Toivoisin yleensäkin, että tämän kaltaisissa asioissa, joihin ed. Korkeaoja viittasi, voisi olla opastavaa ja ohjaavaa neuvontaa, jotta kansalaiset voisivat eri asiakirjoja täyttää sillä tavalla, että ne tarkoitukset, mitä noille asiakirjoille on haluttu antaa, voisivat toteutua.

Meille kansanedustajille lukuisat kansalaiset osoittavat postitse ja sähköpostitse kysymyksiä heidän kokemissaan ongelmissa. Meidän on tietysti vaikea tietää, mikä näissä on totuus. Mutta toivoisi, että nämä joidenkin ammattivalittajiksi kokemat valittajat voisivat myös saada selkeät vastaukset asioihinsa, mistä on kysymys, ja että joskus niihin voitaisiin sillä tavalla selkeäsanaisesti paneutua, että asiat voisivat saada, jos mahdollista, jonkinlaisen loppuselvityksen.

Suomalaisethan ovat perinteisesti ja onneksi lainkuuliaista kansaa. Meillä on varsin korkea luottamus lainkäyttäjiin, oikeuslaitokseen. Näin tulee ollakin. Se on suomalaisen yhteiskunnan suuri vahvuus. Meidän demokratiamme eräs uhkakuva on kansalaisten äänestysprosentin alhaisuus eräissä vaaleissa. Muun muassa sivulla 346 on esimerkki, joka vie nyt Pohjois-Suomeen, eduskuntavaalien ennakkoäänestyksestä, jossa oli aivan kohtuuttoman pitkät matkat. Minä sanoisin, että kannattaisi muutoinkin kiinnittää Suomessa huomiota, ei vain Pohjois-Suomessa vaan muutoinkin, siihen että kansalaisilla on fyysisesti riittävät mahdollisuudet osallistua demokratian toteuttamiseen myös ennakkoäänestyksen ja äänestyksen kautta, että kuntien säästösyistä ja kustannussyistä, postitoimipaikkojen lopettamissyistä äänestyspaikat eivät joutuisi liian kauas ja monilta jäisi tärkeä kansalaisoikeus, sanoisin myös kansalaisvelvollisuus, täyttämättä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Oinonen kiinnitti huomiota tavattoman tärkeään asiaan. Meillä on ensi keväänä tulossa eduskuntavaalit. Todellakin kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen myöskin äänestyspaikkojen saatavuuden kannalta on tavattoman tärkeä asia. Nythän me tiedämme, että muutamassa vuodessa niin postiverkko kuin kouluverkko, jotka kumpikin ovat palvelleet toisaalta ennakkoäänestyspaikkoina ja toisaalta varsinaisten äänestyspäivien äänestyspaikkoina, ovat harventuneet oikein radikaalilla tavalla viime vuosina. Siksi olisi tavattoman tärkeää, että nimenomaan yhdenvertaisuuden nimissä valtiovalta, hallitus, voisi ottaa merkittävän vastuun siitä, että äänestyspaikkoja pystytään riittävästi osoittamaan. Kaikki kunnat eivät siihen valitettavasti pysty. Sen takia haluaisin kiinnittää myöskin oikeusasiamiehen huomiota tähän esimerkkiin, joka täällä on kirjoitettu ulos. Tämän merkittävyys on taas realisoitumassa ensi kevään vaalien yhteydessä.

Sirpa  Pietikäinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pidän hyvin tervetulleena järjestelmää, jossa kyseistä kertomusta oikeusasiamiehen toiminnasta käsiteltäessä puheenvuoro myönnetään myös oikeusasiamiehelle. Uskon, että tällä hetkellä on hyvinkin paikallaan pitkäjänteisesti eduskunnan, lainsäätäjän, tarkastella myöskin säätämiensä lakien ja laillisuusjärjestelmän toimivuutta.

Haluan itse kiinnittää huomiota kahteen kysymykseen. Toinen on oikeusasiamiehen kirjallisessa puheenvuorossaan esille ottamat toimeentuloturvajärjestelmän kehittämistarpeet. Hän toteaa ongelmiksi järjestelmien pirstaleisuuden ja valitus- ja muutoksenhakujärjestelmien pirstaleisuuden, niihin sisältyvät sisäiset ongelmat ja monimutkaisuuden. Kysymys on merkittävä siksi, että se koskee hyvin suurta osaa kansalaisia, ja siksi, että sen vaikutukset ihmisten arkipäivään ovat suuria. Siksi toivon, että perustuslakivaliokunta kiinnittää toimeentuloturvajärjestelmien kehittämistarpeisiin ja ennen kaikkea muutoksenhakukysymyksiin erityistä huomiota omaa mietintöään valmistellessaan. Eräs harkittava kysymys onkin se, pitäisikö esimerkiksi työeläkejärjestelmien ja kansaneläkejärjestelmien osalta pyrkiä jatkossa yhteiseen muutoksenhakulautakuntaan tai muuhun menettelyyn.

Toinen kysymys, johon jatkossa toivon kiinnitettävän huomiota sosiaali- ja terveydenhuoltokysymysten puolelta, on myöskin kysymys potilasturvasta ja sen arvioimisesta, miten nykyiset järjestelmät ja menettelyt tosiasiallisesti kykenevät sairaan- ja terveydenhoidon laatua ja potilasturvaa takaamaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kohtana, ehkä toivomuksena yleiseen lainsäädännön sisällön ja laadun arviointiin, voisi esittää pohdiskelua, mikä on itsevalvonnan ja vapaaehtoisjärjestelyjen suhde lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan. Viime aikoina usean vuoden aikana hyvin voimakkaasti ovat korostuneet periaatteet itsevalvonnasta ja vapaaehtoismenettelystä, olipa sitten kysymys julkisuuteen liittyvistä julkisen sanan menettelyistä, ympäristömenettelyistä tai elinkeinonharjoittajien vastuista. Jossakin vaiheessa olisi menetelmien yhtenäistämisen kannalta ja toimivuuden arvioinnin kannalta paikallaan tarkastella sitä, minkälaisia käytäntöjä eri alueilla on ja miten hyvin nämä erilaiset käytännöt tosiasiallisesti kykenevät vastaamaan tähän tarpeeseen ja olisiko tällä puolen lainsäätäjällä sitten uusien ratkaisujen ja mahdollisten lainsäädäntömuutosten tarve.

Paula Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! En käytä pitkää puheenvuoroa siitä syystä, että tämähän tulee perustuslakivaliokuntaan mietinnön valmistelua varten, joten me kuulemme asiantuntijoita ja meillä on tilaisuus laajaankin keskusteluun näistä kysymyksistä, mutta arvelen, että yleisempääkin mielenkiintoa on eräällä asialla, jonka Lauri Lehtimaja on ottanut esiin. Arvelen, että myöskin nykyinen oikeusasiamies Paunio tuntee tämän kysymyksen hyvin, ja haluaisin kuulla vähän hänen ajatuksiaan siitä, miten kysymykseen olisi nyt suhtauduttava.

Kysymys on siitä, että faksi ja sähköposti kanteluvälineinä ovat tulleet erittäin suosituiksi ja nämä ovat osaltaan ruuhkauttaneet oikeusasiamiehen viraston, ja sama on tapahtunut oikeuskanslerille ja niille muille viranomaisille, jotka käsittelevät kanteluja. Näistä on ollut silloin tällöin keskustelua, ainakin oikeuskanslerin kanssa viimeksi hänen kertomustaan käsiteltäessä, että pitäisi jollakin tavalla miettiä, miten virkamiehiä voitaisiin ohjeistaa näissä kysymyksissä, jotta voitaisiin vähän, sanoisiko, titrata sitä, mitkä asiat on vakavasti tarkoitettu kanteluiksi, mitkä ovat ikään kuin yleisönosastokirjoituksen tyyppisiä mielipiteenilmauksia. Virkamiehet kaipaisivat varmasti tässä jotain ohjetta, koska aikamoinen ahdistus on kentällä sen suhteen, että virkamiehellä on kuitenkin vastauspakko, mitä meillä kansanedustajilla ei ole.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Pariin asiaan. Ensinnäkin arvostan kovasti sitä työtä, mitä nykyinen viranhaltija jo aiemmin on tehnyt Helsingin asunnottomien osalta, se että oikeusasiamies Paunio teki tarkastuksia Helsingin asuntoloissa — ensi viikolla vietämme jälleen asunnottomuuden yötä — on nähtävästi johtanut jonkinlaisiin toimenpiteisiin ja se lähtökohta, että myös päihdeongelmaiset asunnottomat tarvitsevat ihmisarvoiset olosuhteet. Toivon kyllä voimia tässä tehtävässä jatkossakin. Edelleen varmasti puutteita löytyy, niin kuin täällä on todettu.

Toinen yksityiskohta tässä kertomuksessa koskee turvapaikan hakijoiden turvapaikkahakemuksen tutkintaa heidän kotimaassaan, siihen liittyviä kysymyksiä, joita tässä on käsitelty. Nyt ulkomaalaislaki on tulossa, ja se varmasti puuttuu asiaan, koska tähän on myöskin oikeusasiamies kiinnittänyt huomiota. Kysymys on hyvin paljon siitä, mikä on tällaisen turvapaikan hakijan henkilökohtainen turvallisuus ja erityisesti hänen perheenjäsentensä turvallisuus siinä tilanteessa, kun turvapaikkahakemusta hänen hakijamaassaan käsitellään, tietoja vaihdetaan ja suomalaiset toimijat toimivat tämän hakemuksen suhteen.

Ihan pieni yksityiskohta: Kun täällä viitattiin äänestysprosenttiin ja äänestyksen yhdenvertaisuuteen, kiinnitän huomiota, vaikkei tässä kertomuksessa asia ole esillä, siihen että kun ennakkoäänestysajat ovat voimakkaasti lyhentyneet viime aikoina, ulkomailla elikkä merenkulussa toimivien merimiesten mahdollisuus käytännössä äänestää on joissakin tapauksissa jäänyt toteutumatta näiden äänestysaikojen lyhyyden vuoksi maailman valtamerillä. Tämä on pieni joukko, mutta minusta yhdenvertainen mahdollisuus osallistua vaaleihin pitäisi heilläkin kaikissa olosuhteissa olla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä asiakirja vuotuisesti tänne joka vuosi tulleena on erittäin tarpeellinen ja arvokas eduskunnan työlle. Kantelut ovat lisääntyneet. Mielestäni se lisääntyminen on signaali siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ja mielestäni se ei johdu ainoastaan siitä, että sähköposti on käytössä taikka telefax, vaan myöskin siitä, että ongelmia on entistä enemmän. Perustuslaki on uusi ja siellä on subjektiivisia oikeuksia, siellä on perusoikeudet, ja mielestäni myöskin perusoikeuksia ihmiset nykyään tarkastelevat entistä aktiivisemmin. Sairaanhoidossa muun muassa tässä on vastattu Oikeus hyvään hoitoon -otsakkeella kysymykseen. Ratkaisu on varmasti aivan oikea, mutta oikeus hyvään hoitoon varmasti monessa kunnassa monella puolella tätä maata ei nykyään toteudu. Näin ollen uskon, vaikkakaan en toivo, että tämäkin asia sitten lisää oikeusasiamiehen viraston toimintaa ja lisää sen työtaakkaa.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on vielä ympäristöasiat. Ne ovat tulossa yhä voimakkaammin esiin. Näen, että tässä on aika monta kaava-asiaa. Mielestäni on kyllä tärkeää, että oikeusasiamies on oikealla tavalla kiinnittänyt vakavaa huomiota kaavoituksen hitaaseen etenemiseen. Ei ole eduksi kokonaisvaltaiselle kaavoitukselle se, että muutenkin ongelmallisella alueella vielä hitaasti virkamiestyö etenee, ja tällaiset ongelmat pitää toki saada poistettua.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten useiden edustajien puheenvuoroihin, joissa on todettu, että on hyvä, että eduskunta näin pääsee tätä asiaa ruotimaan ja myöskin oikeusasiamies tätä asiaa kuuntelee, tämä on hyvä asia. Mutta kokonaisuutena ottaisin huomioon sen, että Suomessa yleensäkin kaikista asioista valittaminen on liiankin helppoa ja yksinkertaista, että saa valittaa, vaikka tuntuisi niin, että valituksen aihetta ei ulkoapäin katsottuna edes löytyisikään.

Tästä kertomuksesta aika hyvin näkyy sivulta 34 tämä valittamisherkkyys. On jotenkin nähtävissä niin, että kesäaikana, kun on kirkas valo, tätä valittamista ei niin paljon esiinny, mutta sitten kun on pimeä aika juuri ennen joulua marraskuussa, näyttää, että kaikki valitukset saavat huippunsa tässä yhteen nippuun. Virkamiesten — fiksuja ihmisiä, ed. Pulliainen — toiminta ei voi kuitenkaan ajoittua näin, vaan näkisin, että virkamiehet toimivat tasaisesti ympäri vuoden. Tällä lailla on nähtävissä, että kyllä tässä on jonkin näköinen pakotie, ja näin valitettavasti täytyy sanoa, että oikeusasiamiehellä myöskin on vähän tällainen sielunhoidollinen työ eri vuodenaikojen mukaan tätä asiaa suodattaa ja tehdä.

Mutta sellaisenaan sen havainnon panisin tässä asiassa esille, että vaikka vuosittain tätä asiaa katsotaan, samoilla hallinnonaloilla suurin piirtein samoilla virkamiehillä, saman tyyppisellä virkamieskoosteella, koostuu aina saman suuruisena tätä valitusten aihetta. Olisiko nyt sitten nähtävissä niin, että kun on tämmöinen kansallismuoti vaikka maatalouden, metsätalouden alalta katsottuna, siellä on kovin monta, suhteessa asian suuruuteen, kalastukseen liittyvää valitusta? Tämän toivoisin näkeväni, että virkamiehet myöskin oppisivat tulevaisuudessa kunnioittamaan tätä asiaa ja oppisivat näistä ratkaisuista niin, että ottaisivat opikseen ja muuttaisivat menettelytapoja, etteivät nämä toistuisi vaan jatkuvasti täällä. Näin maallikkosilmällä katsottuna jää tämmöinen vaikutelma tässä asiassa.