Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jaostossa haluttiin valita muutama keskeinen painopistealue, joihin syvennyimme varsin perusteellisen asiantuntijakuulemisen pohjalta. Luonnollisesti kuntien järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut oli yksi näistä painopistealueista varsinkin siitä syystä, että vireillä on sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon kehittämishankkeet. Huolimatta siitä, että valtionosuudet nousevat siten, että valtionosuusprosentti nousee nykyisestä noin 28:sta liki 32:een, jaosto ja valiokunta ilmaisi kuitenkin huolensa siitä, miten perusrahoitus turvataan palvelujen tuottamiseen ja niiden kehittämiseen. Huoli tähän kantaan löytyi yksiselitteisesti niistä arvioista, joita Kuntaliitto esitti, eli Kuntaliiton laskelmien mukaan pitkälti toistasataa miljoonaa pitäisi löytyä kuntien omaa rahoitusta näiden palvelujen takaamiseen.

Jaostossa keskusteltiin paljon myös siitä, että kun nyt on ilmaistu hyvin selkeä tahto esimerkiksi vanhustenhuollon palvelujen parantamiseen, muun muassa koti- ja tukipalvelujen parantamiseen, omaishoitajien aseman parantamiseen, millä tavalla tämä tahto ohjautuu konkreettiseksi toiminnaksi. Pidimme varsin tärkeänä sitä, että valtionosuuksien kohdentumiseen liittyvää seurantaa tehostetaan ja että tarvittaessa otetaan käyttöön tarpeellisia valvonta- ja ohjauskeinoja.

Erikseen osana kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja haluttiin perehtyä vammaispalvelujen järjestämisen nykytilaan ja niihin kipukohtiin, joita tällä alueella erityisesti on. Voisi todeta, että kaikkein koskettavin ja ajatuksia herättävin asiantuntijakuulemisen osa oli se, jossa monivammaisten lasten vanhemmat kertoivat siitä tavattoman mutkikkaasta, vaikeaselkoisesta ja työteliäästä viidakosta, josta he joutuvat etsimään tarpeelliset palvelut ja sosiaaliturvan omille vammaisille lapsilleen. Siitä syystä olemme halunneet erityisesti kiinnittää huomiota lausuman muodossa palveluohjauksen toimivuuteen, sen kehittämiseen, ja toivomme, että tätä koskeva selvitys sisältyisi vammaispoliittiseen selontekoon, jota me kiirehdimme, jotta se annettaisiin eduskunnalle hyvissä ajoin, jotta sen ympärillä käytävä keskustelu voisi vaikuttaa tämän eduskuntakauden vammaispolitiikkaan.

Vammaispalvelujen osalta toisena tärkeänä asiana kirjattiin vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttaminen, joka on ollut varsin pitkään eri vammaisjärjestöjen ja yksittäisten vammaisten tärkeysjärjestyksessä ykkösenä tai joka tapauksessa hyvin korkealla sijalla.

Sosiaalialan kehittämishankkeen osalta nähtiin huolenaiheena sosiaalityön sisältö ja laatu ja sosiaalityöntekijöiden jaksaminen ja heidän työskentelyolosuhteensa. Tältä osin kiinnitettiin huomiota tarpeeseen kehittää, aivan samalla tavalla kuin on vireillä terveyskeskuslääkärien työskentelyolosuhteiden kehittäminen, myös sosiaalityöntekijöiden työskentelyolosuhteita. Tähän samaan asiaan kiinnitti huomiota myös sosiaali- ja terveysvaliokunta antaessaan lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle.

Muita asioita, joita tässä kuntien palvelukokonaisuudessa otettiin esille, oli hammashuolto ja toivomus siitä, että lainmukainen tilanne saataisiin aikaan.

Edelleen valiokunnassa nostettiin esille evo-rahojen taso, elikkä tilanne tältä osin on se, että opetuksen volyymi on kasvanut hyvin voimakkaasti, kun lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoiden määrä on kasvanut, ja kuntayhtymät ja kunnat katsovat joutuvansa aiempaa suurempaan vastuuseen lääkäreiden ja hammaslääkäreiden perus- ja jatkokoulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Asiantuntijalausunnoista ilmeni, että tältä osin vajaus on jopa noin 30 miljoonan euron luokkaa vuodessa, ja valiokunta lausunnossaan edellyttää sitä, että tämä määrärahan mitoitus arvioidaan oikein ja ryhdytään toimenpiteisiin valmisteltaessa vuoden 2005 talousarviota, eli nämä terveiset lähetämme ministeriölle ja tässä tapauksessa ministeri Hyssälälle.

On teille tuttua se, että yksi eniten keskustelua ja huolta aiheuttanut yksityiskohta oli lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut, psykiatriset palvelut, eli se tilanne, joka syntyy ensi vuoden alusta lukien, että Kela ei sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdotusten pohjalta enää korvaa alle 16-vuotiaiden yksilöterapioita, psykoterapioita. Tästä syystä kuultiin asiantuntijoita, ja yksiselitteisen selväksi kävi se, että ilman lisäresursointia sairaanhoitopiireille ja kunnille tätä ei voida korvata. Sen takia päädyttiin jaostossa siihen, että lisäresursseja on saatava, ja onneksi myös hallitusryhmät päätyivät siihen, että 7 miljoonaa euroa lisää rahoitusta osoitetaan.

On äärettömän tärkeätä se, että ne pelisäännöt, joita on suunniteltu, toimivat käytännössä siten, ettei yksikään lapsi ja nuori, ei myöskään nuori aikuinen, jää vaille tarvitsemaansa hoitoa vaan että yhteistyö Kelan, sairaanhoitopiirien, perusterveydenhuollon, yksityisten palvelujen tuottajien kesken toimii niin saumattomasti, että tarvittavat palvelut voidaan turvata. Erityisesti korostamme ja korostan henkilökohtaisesti sitä, että kun vuoden 2005 talousarviota valmistellaan, meillä täytyy eduskunnassa olla täysi varmuus ja luottamus siihen, että niillä resursseilla, joita hallitus esittää, voidaan tämän ryhmän palvelut kitkatta ja riittävästi oikeaan aikaan oikeassa paikassa taata. Tämä on tietysti vetoomus ja vaatimus myös näistä palveluista vastaaville tahoille, että nämä palvelut tulevat kunniallisesti hoidetuiksi. Kysymys on tässä näiden lasten tulevaisuudesta, siitä että heillä on oikeus ja mahdollisuus käydä koulua, opiskella, valmistua ja työllistyä.

Vielä muutama yksityiskohta:

Täällä on haluttu nostaa erikseen esille lapsiperheiden toimeentulokysymykset Perhekustannusten tasaus -otsikon alla. Tästä on lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy mahdollisimman pian toimenpiteisiin köyhimpien lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi ja että erityistä huomiota kiinnitetään toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman parantamiseen.

Samoin sotiemme veteraanien kuntoutukseen olemme halunneet kiinnittää huomiota ja siinä eräänä yksityiskohtana sotainvalidien avopalvelujen korvattavuuteen siten, että ehtona oleva invaliditeettiprosentti voitaisiin alentaa, mikäli mahdollista, tällä kaudella nollaan eli toisin sanoen kokonaan poistaa.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kiitän valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja terveysjaostoa ja sosiaali- ja terveysvaliokuntaa erinomaisen ansiokkaasta talousarvion käsittelystä. Ne muutokset, joita eduskunta on tehnyt, ovat todella tervetulleita tähän pääluokkaan. Näistäkin ilmenee, että näihin asioihin on paneuduttu, ja näissä lausumissa, joita ed. Perho jo siteerasi, kiinnitetään nimenomaan huomiota moniin hyvinvointiyhteiskunnan kipupisteisiin, ja ne ovat hyvin ajankohtaisia meidän ministeriömme työssä.

Minä pidän hyvin ansiokkaana myöskin sitä yksituumaisuutta, jota on nyt esiintynyt, elikkä haluan todeta, että nämä ongelmat, joita me yhdessä täällä olemme ratkomassa, ovat kansalaisille kipeitä eikä niiden ratkaisemiseen ole mitään hokkuspokkustemppuja vaan me tarvitsemme yksituumaisuutta ja hyvin laajaa yhteistyötä, jotta me pääsemme eteenpäin.

Mietintöjä lukiessa tuli mieleeni tällainen käsite "varhainen puuttuminen". Näissä korostui mielestäni kaikissakin oikeastaan tämä näkemys. On sitten kyse päihde-, mielenterveys- tai lastensuojeluongelmista, toimeentulotukiriippuvuudesta, kannattaa varmasti panostaa ehkäiseviin toimiin. Tästä ollaan varmasti yhtä mieltä.

Tässä puheessani esitän muutamia kommentteja valiokuntien mietintöihin. Aluksi voin todeta, että valtiovarainvaliokunta on tehnyt hyvän ja perustellun esityksen adoptiolautakunnan toiminnan tehostamiseksi. Tätä on ilolla tervehdittävä.

Mitä tulee lapsiperheiden taloudellisen aseman kohentamiseen, ensi vuonnahan ensimmäisen lapsen lapsilisä nousee. Me aloitamme tällä. Siitä hyötyvät kaikki lapsiperheet. Tämän lisäksi, kuten tiedämme, yksinhuoltajaperheet saavat 3 euron korotuksen per lapsi. Tulonsiirtojen, asumistuen ja lapsilisien merkitys erityisesti vähävaraisten lapsiperheiden osalta on hyvin merkittävä, ja uskon, että näillä korotuksilla osaltaan voidaan luoda parempaa toimeentuloa, merkitseväthän nämä kuitenkin lisäystä lapsilisiin 74 miljoonaa euroa entisten lisäksi, mikä on ihan hyvä rahasumma. Korostan vielä, että sitten tämän jälkeen tulevat seuraavana vuonna kotihoidon tukeen ja pienimpiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoihin korotukset, ja ne ovat ensimmäiset tasokorotukset, voi sanoa, näihin perhepoliittisiin tulonsiirtoihin kymmeneen vuoteen.

Näiden lisäksi osittainen hoitoraha nousee ja laajenee, ja myönteistä on se, että eduskunta laajensi hoitorahan koskemaan myös kolmatta vuosiluokkaa niille vanhemmille, joilla lapsi on erityisoppivelvollisuuden piirissä — erittäin myönteistä. Valiokuntahan on kiinnittänyt huomiota myöskin toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman kohentamiseen, ja nyt olemme selvittämässä hallitusohjelman mukaisesti sosiaalietujen, tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutusta. Samoin siinä otetaan huomioon asumisen vaikutus. Näin saamme sitten ajankohtaisen tutkimustiedon, joka meillä on varmasti sitten tässä käytössä, kun näitä asioita uudelleen linjataan.

Arvoisa puhemies! Veteraanien aseman parantamisesta haluan todeta, että talousarviossa esitettiin sotainvalidien puolisoiden, leskien ja sotaleskien kuntoutukseen varattua määrärahaa lisättäväksi, koska tämä oli osoittautunut riittämättömäksi. Ministeriön tavoitteena on, että yhä vähentyvien veteraanien asemaan saadaan vuosi vuodelta parannusta. Tästä ed. Perhokin juuri totesi, ja varmasti tällä linjalla liikumme, jotta näitä prosentteja voidaan uudelleen tarkastella.

Tässä budjettiesityksessä painotetaan hyvinvointipalvelujen toimintaedellytysten parantamista. Valiokuntahan tuo esille myöskin huolensa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen tulevaisuudesta sekä myöskin kansalaisten oikeudesta yhdenvertaisiin palveluihin. On hyvä, että tämä on otettu huomioon nyt esimerkiksi lisäämällä 300 000 euroa saamenkielisten palvelujen turvaamiseen.

Sitten täällä viitattiin jo jaoston puheenjohtajan puheessa tähän palveluohjaukseen, johon on vammaisten osalta kiinnitetty huomiota. Palveluohjauksessa erityisesti sosiaalipuolella on kehittämisen varaa johtuen juuri sosiaalipalvelujen moninaisuudesta ja tällaisesta tilkkutäkkimäisyydestä, ja asiakkaan on kyllä saatava tarpeen mukainen apu ja palvelu nykyistä joustavammin. Kuntalaisilla tulee olla tieto siitä, minkälaisia vaihtoehtoja heillä on näiden palveluiden suhteen. Hyvä, että siihenkin on kiinnitetty huomiota. Meillä on tämä palveluohjauskokeilu ollut menossa, ja juuri nythän siitä on tullut raportti tänä syksynä, ja nyt kunnat sitten tätä juurruttavat käytäntöön. Uskon, että tämä tulee parempiin kantimiin, kun saamme tämän eteenpäin, kun tämä raportti on vasta tänä syksynä tästä tullut. Tämä palveluohjauksen kehittäminen ja käytön laajentaminen on yksi osa Kansallisen sosiaalihankkeen eteenpäinviemisessä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tuodaan perustellusti esiin huoli vanhustenhuollon ja omaishoidon järjestämisestä. Tässä olemme nyt etenemässä. Vanhusten kotona asumista edistää muun muassa palveluseteliä koskeva uusi lainsäädäntö. Kotipalvelujen tarve varmasti kasvaa, ja tässä on yksi uusi elementti. Sitten omaishoidon osalta totean, että siinä on selvityshenkilö, joka tekee helmikuun loppuun mennessä tästä oman selvityksensä, ja sen pohjalta ryhdymme asioita hoitelemaan. Tästä on eduskunta lausunut jo aiempina vuosina, ja edelleen tämä on sellainen kipupiste, jota yhdessä varmasti haluamme kehittää, ja aloitamme vapaapäiväkysymyksestä varmastikin.

Valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotus 9 koskee vammaispalvelujen parantamista, ja avustajajärjestelmän kehittäminen on tärkeä osa tätä selvitystä. Nythän olemme tekemässä esiselvitystä kehitysvammalainsäädännön ja vammaislainsäädännön ja näiden palvelulakien yhteensovittamisesta. Tämä työ on meillä siellä liikkeellä.

Lopuksi haluan, arvoisa puhemies, todeta, että Kansallinen terveyshanke ja Kansallinen sosiaalihanke eivät ole sellaisia hallitus—oppositio-vastakkainasetteluhankkeita vaan suuria yhteistyökysymyksiä. Toivottavasti tässä voimme näillä rintamilla tehdä yhdessä työtä. Olen täällä vastaamassa kysymyksiin ja myöskin voin käyttää muista tähän pääluokkaan liittyvistä isoista hankkeista — alkoholikysymyksistä, terveyshankkeista — myöhemmin puheenvuoron.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Hyssälä otti esiin vammaisten vaikean tilanteen, etenkin perheiden, joissa on vammainen lapsi. Meidän jaosto on todella herännyt voimakkaasti tähän suureen, polttavaan ongelmaan.

Kun nyt puhutaan siitä, että asiaa selvitellään, niin olen huolissani siitä, kun menokehysraami on erittäin tiukka, ministeri Hyssälä, onko myös rahaa näihin muutoksiin, joita tarvitaan, elikkä löytyykö myös rahaa niihin parannuksiin, joita nyt ollaan sitten suunnittelemassa ja pohtimassa. Ei riitä, jos on hyvää tahtoa, ellei löydy rahaa vammaisten asioiden parantamiseen.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan esille yhden asian, joka itse asiassa ei ole budjetissa, mutta kysyn sitä, miksi se ei ole siellä. Erikoissairaanhoidon järjestäminenhän on hyvin monirahoitteinen systeemi. Siinä on mukana Kelan rahaa, kuntien rahaa, työnantajien rahaa, vakuutusyhtiöiden rahaa ja kotitaloudetkin mukana aika huomattavalla osuudella jo nyt.

Professori Ilkka Vohlonen on Kuopiossa kolme vuotta sitten tehnyt, ministeri Hyssälä, tutkimuksen, jossa hän puhuu osaoptimoinnista ja toteaa hyvin selkeästi, että mikäli jonotus- ja tutkimusajat leikkauksiin ja yleensä varsinaisen erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin olisivat hyvin lyhyet ja kuntoutus olisi lyhyt, nykyinen raha tulisi aivan toisella lailla käytettyä. Minua aika lailla häiritsee se, että valtakunnallisesti tätä mainiota tutkimusta ei ole noteerattu niin kuin olisi pitänyt. Kysymykseni on, onko se noteerattu ministeriössä ministerin toimesta ja miten se voitaisiin ottaa mukaan valtakunnalliseen suunnitteluun.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi te, ministeri Hyssälä, jätitte kaikista köyhimmät lapsiperheet ilman minkäänlaista korotusta, sillä lapsilisän korotus ensimmäisestä lapsesta merkitsee sitä toimeentulotuella oleville lapsiperheille, että he eivät saa euronkaan korotusta, koska se menee toimeentulotuesta pois? Kysyn sitä, mitä tällä lausumalla — valtiovarainvaliokuntahan oli yhtä tyly, teki vain pelkän lausuman — tämä köyhä lapsiperhe saa, saako se ruokakaupasta lausumalla ruokaa, leipää, maitoa. Ei varmasti yksikään kauppa myy. Tällä politiikalla te pakotatte lapsiperheet edelleenkin leipäjonoihin. Mitä te teette?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten budjettikäsittelyssä eduskunta yhtä ääntä lukuun ottamatta yksimielisesti esitti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, että veteraanit pääsevät vuosittaiseen kuntoutukseen. Nyt, ministeri Hyssälä, selitätte, että jo ed. Perhon ollessa ministerinä tehdyn ohjeen mukaisesti avopalvelua ja lähikuntoutusta lisätään, pääsisi muutama enemmän. Se ei ole tuonut mitään. Miksi tämä veteraanien kaikkien järjestöjen yhteinen esitys vuosittaiseen kuntoutukseen pääsemiseksi ei ole mukana, kun keskustakin oli yksimielisesti tukemassa tätä pontta vuosi sitten?

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön kanssa olen käynyt keskusteluja ja myöskin valtiovarainvaliokunta on keskustellut siitä, että kun terveydenhuollon koulutuspakko tai täydennyskoulutusvelvoite tulee työnantajille hoitotakuun myötä ja siitä asiasta on jo säädetty, nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että sairaanhoitopiirit ihmettelevät, mistä he ostavat henkilöstölle tämän koulutuksen. Olen yrittänyt saada kahta ministeriötä tekemään yhteistyötä. Mitään ei ole tapahtunut. Mitä mieltä ministeri Hyssälä on, toteutuuko täydennyskoulutus?

Toinen asia on se, että Kaunialan sotavammasairaalan asioista täällä on puhuttu, ja eilen jälleen pullahti asia esille ja ollaan sitä mieltä, että ministerit eivät ole saaneet aikaan hyvää ratkaisua. Miten on, ministeri Hyssälä, voidaanko lähteä tästä joululomalle niin, että tiedämme, että Kaunialan sotavammasairaala saa ne rahat ja Valtiokonttori tyytyy siihen päätökseen? Eduskunta on varmasti tässä yksimielinen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän käsiteltävän budjetin vaikutukset kuntatalouteen ovat kokonaisuudessaan negatiiviset. Hallintovaliokunta on ollut yksimielinen siinä, että kunnat eivät tule selviämään velvoitteistaan näillä määrärahoilla. Esimerkiksi meillä täällä Helsingissä on tehty suurimmat säästöt sitten lama-aikojen. Kysynkin nyt, ministeri Hyssälä: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta varsinkin täällä suurissa kaupungeissa, Helsingissä ja Espoossa, pystytään turvamaan riittävät peruspalvelut? Meidän on mahdoton toteuttaa hoitotakuuta, jos emme saa takaisin leikattuja yhteisöverotuottoja.

Sitten monivammaisten, monisairaiden lasten asiasta: Toivon todellakin, että voitaisiin yhdessä ottaa, te ministeri Hyssälä ja eduskunta, tämä asia painopisteeksi. Toivon todella, että tässä asiassa edettäisiin ja jo siinä selonteossa, jonka saamme toivottavasti mahdollisimman pian, olisi esityksiä siitä, miten hallitus aikoo edetä, ja myöskin lisävoimavaroja, jotta näiden perheiden todella vaikea tilanne saataisiin helpommaksi.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan edelleen näistä vammaispalveluista. Valiokunta otti kantaa siihen, että vammaispoliittinen selonteko voitaisiin laatia jo hallituskauden alkupuolella juuri siitä syystä, että kun on kysymykset, joihin täällä on viitattu — henkilökohtainen avustajajärjestelmä, palveluohjaus ja muitakin tärkeitä asioita — me saisimme selvityksen täällä, miten näissä asioissa edetään, ja pääsisimme vaikuttamaan näiden asioiden etenemiseen. Näettekö, ministeri Hyssälä, että tämä aiennus on mahdollinen?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan nyt sen aikataulun puitteissa kuin tässä ehdin. Meillä alkaa valtioneuvoston istunto, johon joudun kiiruhtamaan, mutta olen täällä myöhemmin tänään vielä tämän pääluokan käsittelyssä.

Haluan ensin vastata ed. Tulosen kysymykseen Kaunialasta ja koulutuksesta. Olemme toissa päivänä pitäneet ministeriössä Kaunialaa koskevan palaverin, jossa oli läsnä Sotainvalidien Veljesliitto, Kauniala, Valtiokonttori ja ministeriö. Tässä on hyvässä yhteistyössä lähdetty hakemaan kestävää ratkaisua, ja olemme kaikki sitä mieltä, että nykymallilla ei mennä eteenpäin. Kaunialalla on vähän erityisasema, siellä on sellaisia asiakkaita, jotka ovat hyvin vaikeahoitoisia. Myöskään rakennukset eivät ole ihan optimaaliset niin kuin jossakin muualla. Näiden päivähintojen vertailu on siinä mielessä vähän konstikasta, mitä Valtiokonttori joutuu tekemään, kun kilpailuttaa kaikki samalta viivalta.

Entinen ministeri Perho varmasti hyvin tietää, koska asiat ovat olleet juuri silloin myös pöydällä. Mutta näissä pyritään nyt nimenomaan kestävään ja hyvään ratkaisuun, ja meillä on täysi yhteisymmärrys. Voitte lähteä joululomalle, ed. Tulonen, sillä mielellä, että Kaunialan asiat hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten koulutukseen, niin nythän on tehty periaatepäätös valtioneuvostossa, että henkilöstölle järjestetään vuosittain koulutus. Siihen on ensi vuoden budjettiin merkitty 12,7 miljoonaa euroa, ja tämä tarkoittaa sitä, että vuosittain 3—10 päivää järjestetään täydennyskoulutusta peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen. Tämä on hyvin tärkeä terveysprojektin kohta. Tämä on merkittävä uudistus henkilöstön kannalta, ja tässähän on se hyvä puoli, että täydennyskoulutuksen kustannusvastuu on työnantajalla. Nimenomaan terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee huolehtia siitä, että henkilöstö saa tämän koulutuksen, ja näin tämä lähtee tästä eteenpäin. Me olemme ohjeistamassa nimenomaan tästä näkökulmasta ministeriössä koko tämän terveydenhuollon kentän.

Mitä sitten tulee tähän veteraanien vuosittaiseen kuntoutukseen, niin nyt nämä määrärahat siinä mielessä kasvavat per veteraani, että yhä useammalla on kuitenkin tämä kuntoutusmahdollisuus verrattuna esimerkiksi tähän vuoteen, kun tämä poistuma on noin 12 000 ja nämä rahat voidaan käyttää sitten harvenevien veteraanien rivien hyväksi.

Sen lisäksi tässä tapahtuu uudistuksia. Seuraavana vuonna sotainvalidien puolisoista 1 500 saa 2—3 kolmen viikon kuntoutuksen. Siihen, että kaikki olisivat päässeet kuntoutukseen joka vuosi, ei ole nyt vielä mahdollisuutta, mutta uskon, että tässä vuosittain pystymme kuitenkin etenemään, kuten tähänkin saakka. Myöskin silloin, kun ministeri Perho oli ministeriössä, vuosittain tuli jotakin parannusta, ja näin haluamme tässä edetä. Myöskin veteraanien kotipalvelujen osalta nyt olemme pystyneet Raha-automaattiyhdistyksen tuella etenemään, jotenka tässä kuitenkin monenlaista tapahtuu. Vuodelle 2005 olemme suunnittelemassa edelleen veteraanien etujen laajennuksia.

Mitä tulee sitten erikoissairaanhoitoon, niin tämä oli erittäin tärkeä kysymys, minkä ed. Akaan-Penttilä nosti esille, tämä Kuopion tutkimus. Me olemme ottaneet sen hyvin vakavasti ja nimenomaan nyt voimme sanoa, että meillähän on kansantaloudessa tämä raha hoitaa kaikki ihmiset. Nythän ne vain maksetaan tästä jonottamisesta ja maksetaan toimenpiteen jälkeisestä ajasta, kun toimenpide vie koko sairausprosessista 25 prosenttia. Jossakinhan se raha on. Nyt se maksetaan sairauslomina ja sen maksavat työnantajat.

Koko Kansallinen terveyshanke erikoissairaanhoidon osaltahan tähtää nimenomaan näitten jonojen lyhentämiseen, jonotusajan lyhentämiseen, nopeaan hoitoonpääsyyn. Nyt meillä valmistuu itse asiassa juuri tällä viikolla professori Mats Brommelsin työryhmän raportti, joka otetaan sitten pohdintaan, kun se nyt juuri julkistetaan, ja se pureutuu tähän ed. Akaan-Penttilän mainitsemaan ongelmaan, jonojen hallintaan, miten jonoihin mennään, jonoista tullaan pois. Sitä kautta saadaan näitä hyötyjä ja säästöjä.

Tässä on samalla vastausta muittenkin edustajien kysymykseen siitä, miten voidaan kustantaa ja miten rahat riittävät. Nyt on kyllä tapahduttava myös uudistuksia. Me emme voi ajatella, että kuntakenttä olisi niin erilainen verrattuna muuhun kenttään, että ei palvelujärjestelmän uudistuksia tarvittaisi. Heitänpä tässä ilmaan kysymyksen siitä, miten kuntakentällä on varaa pitää laitteita ja huoneistoja iltaisin tyhjänä, satojentuhansien markkojen laitteita, mutta yksityisellä puolella näin ei ole, vaan lasketaan jo lähtökohtaisesti investoinneille useinkin 12 tunnin päivittäinen käyttö.

Me olemme kuntakentässä varmasti sellaisessa tienhaarassa, että palvelujen järjestämistä ja niitten tuottamista on katsottava myöskin ja uskallettava katsoa uudesta horisontista. Vain siten pystymme takaamaan hyvät, laadukkaat, edulliset julkiset palvelut kaikille. Tämä rohkeus on tällä hallituksella Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalihankkeen myötä jatkaen siten edellisen hallituksen jalanjäljillä.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu jatkuu sitten illalla, mutta valitettavasti tässä on välillä valtioneuvoston istunto, johon joudun menemään.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä ei ehtinyt yhteen kysymykseen vastata, jonka ed. Perho ja ed. Sarkomaa itseni lisäksi ottivat esiin. Meillä jaostossa painopisteeksi on todella nyt noussut vaikeasti vammaisten, monivammaisten, lasten perheet ja heidän asemansa. Toivon, että ministeri Hyssälä joskus myöhemmin ehtii perehtyä tähän asiaan, koska se, jos mikä, on asia, joka kyllä herättää, jos kuuntelee niitä, jotka oikeasti elävät siinä tilanteessa, se tukiviidakko, missä perheet elävät, ja muutenkin niin raskas tilanne, että just ja just jaksaa elää vain päivästä toiseen. Tämä on kyllä asia, johon meidän kaikkien täytyy paneutua erittäin voimakkaasti. Uskon, että jaosto ainakin tekee kaikkensa, ja toivon, että myös ministeri Hyssälä tähän joskus myöhemmin ehtii paneutua.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ministeri joutui lähtemään, mutta varmaan hän on myöhemmin illalla paikalla, joten muille läsnä oleville sanon: Hän ihmetteli sitä, miksi terveydenhuollossa ei pystytä rakenteellisiin muutoksiin niin kuin muillakin yhteiskuntasektorin aloilla, ja esimerkiksi hän otti, että terveydenhuollon laitteet olisivat tyhjäkäytöllä suureksi osaksi. Tämä pitää paikkansa. Mutta asia on käytännössä niin, että eihän niitä iltaisin voi käyttää, jos hoidetaan sellaisia potilaita, jotka pitäisi ottaa osastolle hoitoon. Pitää avata osastoja, että niitä laitteita olisi järkevää käyttää.

Sitten yksityinen puoli: Ei se nyt Porin esimerkinkään mukaan niin ole, etteikö siellä tyhjäkäyttöä ole. Lääkärit ovat julkisella puolella päivisin, jolloinka on tyhjäkäyttöä yksityisellä. Siellä on taas laitteet iltaisin käytössä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri joutui poistumaan, niin lainaan hänen sanojansa. En kyllä muista, missä yhteydessä, mutta hän on nimenomaan kiinnittänyt huomiota vaikeavammaisten palveluihin ja niiden rajoittamisen pykäläviidakkoon ja kannustanut juuri tähän pykäläviidakon yksinkertaistamiseen ja selvittämiseen. Elän toivossa itsekin, kun tämä aihealue niin tärkeä on, että siihen ministeri puuttuu. Uskon, että hän myös näin tekee, kun on puheessaan siitä maininnut.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä vielä todeta, vaikka ministeri Hyssälä ei ole paikalla, että ei meille Pääkaupunkiseudulle riitä vastaukseksi se, että tehostakaa toimintatapojanne ja uudistakaa terveydenhuollon toimintoja. Se on ihan selvä, että sitä täytyy tehdä. Toivon todella, että hallitus tuo esityksiä sen edistämiseksi, että yksityinen sektori, kolmas sektori ja julkinen sektori voisivat entistä paremmin tehdä yhteistyötä, että voimme taata palvelut. Kyllä sen lisäksi tarvitaan voimavaroja.

Kun hallitus teki päätöksen, että yhteisövero säilytetään kuntien tulona, niin toivon, että siihen sisältyy päätös, että verotulona eli että tämä yhteisöverojärjestelmä säilyy ja tosiaankin palataan sille tasolle, jolta lähdettiin, kun tätä leikkausta tehtiin. Ennen vaaleja päähallituspuolue lupasi leikkauksen palauttaa. Vielä vaalien jälkeenkin silloinen puolueen puheenjohtaja totesi, että tämä päätös tullaan tekemään. Toivon, että tässä päätöksessä pysytään ja Pääkaupunkiseudun kunnat saavat riittävät voimavarat palveluiden tuottamiseen.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueille haluaisin sanoa, kun ministeri Hyssälä joutui ymmärrettävästä syystä poistumaan, että on kaksi ryhmää nyt näissä keskusteluissa tullut esille: toisaalta sotaveteraanit ja toisaalta vaikeavammaiset ja erityisesti vaikeavammaisten henkilökohtaiset avustajat, joita on muutamia kymmeniä tai ehkä satakunta ympäri Suomea ja joiden kohdalla on tiettyjä tragedioita.

Näitä kahta ryhmittymää yhdistää se, että hallitus on hyvin tyly näille. Kunniavelkaa sotaveteraaneille ei luontevalla tavalla vieläkään makseta. Minä tiedän tämän viikon neuvottelut. Ne ovat tapahtuneet, niin kuin ministeri Hyssälä on sanonut, mutta siellä ei ole niin selkeästi kerrottu kohderyhmälle sitä, mitä ministerit lupasivat täällä täysistunnossa viime torstaina sanoen, että tämä sotaveteraanien kuntoutusasia kerta kaikkiaan laitetaan myös Kaunialan osalta kuntoon. Vähän sama koskee vaikeavammaisten osaa ja henkilökohtaisia avustajia.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ministeri lähti, niin toteaisin pöytäkirjaan merkittäväksi, että hänen vastauksensa veteraanien vuosittaisesta kuntoutuksesta oli selittelyä. Hallitus näyttää jättävän tämän asian ajan hoidettavaksi, ja tämä asia valitettavasti hoituu kiihtyvällä vauhdilla. Me emme pysty kunniavelkaamme maksamaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näistä kahdesta ryhmästä, mitkä ovat edellisissä puheenvuoroissa tulleet esille koskien vaikeavammaisia ja sotaveteraaneja, voin todeta vain sen, että meidän kautemme tässä hallitustyöskentelyssä on kovin lyhyt voidaksemme toteuttaa totaalisesti näiden kahden ryhmän hyväksi tulevia hankkeita, ja varmasti nämä viestit ovat menneet siinä määrin perille, että ennen kuin hallituskausi päättyy, niin molempien ryhmien kohdalla saadaan parannuksia askeleittain aikaiseksi. Näitä parannuksia ei tullut edellisellä kaudella kovin paljon. En ainakaan muista kovin isoja kärkihankkeita, joten varmasti pystymme ainakin samaan.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan muistin virkistykseksi: Kuntoutusmäärärahoja vuoden 2002 budjettiin nostettiin 10 prosentilla, eli se on aika merkittävä. Sen lisäksi sotainvalidien avopalvelujen korvattavuuden invaliditeettiprosenttia laskettiin 5:llä ja sen lisäksi on parannettu esimerkiksi asuntojen peruskorjaustukijärjestelmää jne., joten hyvin monella alueella on edetty. Mutta olennaista tässä kuntoutustoiminnassa on se, että myös kunnissa paneudutaan tarjoamaan näitä avohoidon palveluja joko niin, että palveluja voi saada perusterveydenhuollosta, sairaanhoitopiireistä, tai sitten niitä palveluja tarjottaisiin myös kotiin. Tässä on paljolti kysymys toiminnallisista muutoksista myös. Tämä pitäisi voimakkaasti ohjeistaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Uutena kansanedustajana olisin ylen tyytyväinen, jos saattaisin uskoa, että kaikki, mitä valtiovarainvaliokunta on mietintöönsä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta kirjoittanut, olisi tarkoitettu vakavasti otettavaksi, siis siinä mielessä vakavasti, että suurella todennäköisyydellä voisin uskoa, että esimerkiksi valiokunnan lausumaehdotus 8 "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy mahdollisimman pian toimenpiteisiin köyhimpien lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi ja että erityistä huomiota kiinnitetään toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman parantamiseen" aidosti myös johtaisi siihen, mitä eduskunta tämän lausuman hyväksyessään on tarkoittanut, eli lapsilisien korotuksen maksamiseen myös toimeentulotukea saaville perheille.

Valitettavasti en pysty olemaan tässä uskossani kovinkaan vahva. Minä epäilen, että savolaisen alkuperäiskansan edustaja käyttäisi tässä yhteydessä verbiä "kuljaella": "Tokko tuo olj ihan tosissaa, sen kun kuljael vuan." Tätä "kuljaelua", että sanotaan kyllä kauniita asioita, mutta ratkaisevassa kohdassa toimitaan toisin, esiintyy läpi koko tämän budjetin ja myöskin läpi nyt käsittelyssä olevan mietinnön. Me toki tiedämme, miksi, mutta politiikan uskottavuuden kannalta on arveluttavaa, ellei jopa vaarallista, jos erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat joutuvat ihmettelemään, miksi heidän etuutensa ei nouse, vaikka kaikkien muiden nousee ja koko eduskuntakin on sitä mieltä, että kyllä sen pitäisi nousta. Perustuslain 3 §:n 1 momentissa kuitenkin sanotaan, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös talousarviosta. Siis miten on mahdollista, että esimerkiksi tässä tapauksessa valiokunta yksimielisesti lausuu näin, mutta siitä huolimatta ei huolehdi siitä, että se asia myöskin toteutuisi käytännössä eli että toimeentulotukea saavat lapsiperheet myös saisivat nyt muille tulossa olevan korotuksen? Tästähän tässä on kysymys.

Tämä lapsilisien tulosidonnaisuus on oikein hyvä esimerkki tästä sanojen ja todellisuuden ristiriidasta, ja jotenkin minusta tuntuu, että suomalaisen politiikan uskottavuus ylipäätään ei pitkään kestä, jos tällainen epäuskottavuus jatkuu. Toinen hyvä esimerkki tästä on toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuus, josta kaikki valiokunnat, joitten olen havainnut täällä jossain yhteydessä jotain mainitsevan, ovat olleet sitä mieltä, että se pitäisi poistaa. Siitä huolimatta sitä nyt ei edes mainita valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti tähän kuten moneen muuhunkin asiaan voimakasta huomiota.

Yksi hyvä esimerkki siitä, että valiokunta on kyllä kiinnittänyt asiaan huomiota, on täällä jo mainittu evo-korvaus. Mietinnössä perustellaan sitä, että kuntayhtymille, siis erityisesti sairaanhoitopiireille, tulevaa korvausta lääkärikoulutuksesta ja tutkimuksen järjestämisestä ei ole korotettu itse asiassa kymmeneen vuoteen edes nimellisesti. Sitä perustellaan sillä, että kun viime vuonna on siirretty rahaa tutkimuksesta koulutukseen, niin ikään kuin se poistaisi tämän kuntien ongelman. Ei se, että siirretään rahaa taskusta toiseen, tietenkään lisää rahan määrää. Tässä katsannossa mietinnön perustelu on täysin kestämätön. Kun tämä oli ainoa asia, josta sosiaali- ja terveysvaliokunta edelleen yksimielisesti kirjoitti oikein oman lausuman omaan lausuntoonsa, ja valiokunnan kaikki jäsenet tekivät puheenjohtajansa johdolla yksimielisen budjettialoitteenkin tämän kuntiin kohdistuvan, voisi sanoa, kohtuuttoman epäkohdan korjaamiseksi, niin minua kyllä syvästi hämmästyttää, miksi sitä hallituspuolueet ylimääräisiä rahoja jakaessaan eivät suostuneet korjaamaan. Tietysti yhtä lailla ihmetyttää se, miksi jo ministeriö ei voinut sitä korjata. No, nyt meillä on lupaus ensi vuodelle. Katsotaan nyt, miten käy. Epäilen kuitenkin, että tässäkin jatkuu tämä sama linja, joka on näkynyt niin monesti, että lausumat ovat kyllä kauniita, mutta rahaa ei tule.

Täällä jo viitattiin siihen, mistä sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että valtionosuuden korotus ei vahvista riittävästi palvelujen rahoituspohjaa. Tämä on aivan totta. Tuokin evo-päätös lisää itse asiassa, kun lääkärikoulutus on lisääntynyt, kuntien menoja ensi vuonna. Sitä lisää aivan samalla tavalla alkoholin veronalennuksesta varmasti seuraava kuntien peruspalveluihin kohdistuvien kustannusten nousu. Näitä ei ole otettu huomioon kuntien valtionosuuksia määriteltäessä. Se, että ansiotulovähennyksen kompensaatio on osoitettu nimenomaan tämän pääluokan momentille, ei tietenkään pyhitä mitenkään sitä, että ne menevät todellakin vain menetettyjen verotulojen kompensaatioon. Kuntaliitto on omassa lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle osoittanut, että todellinen näitten määrärahojen korotus on yhtä tyhjän kanssa.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myöskin siihen, mihin sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti voimakasta huomiota, eli että työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus 1,35 eurolla vuorokaudessa poistaisi tutkimusten mukaan kenties jopa kolmanneksen toimeentulotuen saajista nimenomaan toimeentulotuen luukulta ja vapauttaisi kuntien voimakkaasti rasitettuja sosiaalityöntekijöitten voimavaroja järjellisempään työhön. Tämäkään ei ole valitettavasti saanut riittävää huomiota osakseen.

Vasemmistoliitto tulee tekemään oman vastalauseensa mukaiset esitykset muun muassa näitten epäkohtien korjaamiseksi.

Lopuksi haluaisin todeta, että kun tyttäreni on juuri parhaillaan synnytyssalissa, niin toivon sekä hänen että hänen tulevan lapsensa, kaikkien äitien ja kaikkien lasten puolesta, että pitäisimme täällä tässäkin budjettikäsittelyssä huolen siitä, että tämän maailman äidit ja lapset eivät syrjäytyisi, että köyhyys ei kasvaisi. Me olemme siitä kuitenkin heille kaikille vastuussa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka jaankin ainakin osittain ed. Virtasen huolen hallitusohjelman toteutumisesta nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon osalta, en kuitenkaan ajattele, että hallitus tässä asiassa kuljailisi. On vain niin, että tämä menoluokka on koko ajan kasvava ja laajeneva ja uusia haasteita tulee lisää.

Olen kuitenkin ed. Virtasen kanssa pahoillani siitä, ettei evo-rahoitusta ole pystytty korottamaan tai korjaamaan myös ensi vuoden budjettiin.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan omassa puheenvuorossani myöhemmin iltapäivällä — toivottavasti ministerit ovat silloin läsnä — kysyä tästä evo-rahoituksesta uudestaan. Mutta koska nyt täällä on keskustan varapuheenjohtaja Aila Paloniemi, joka oli sosiaali- ja terveysvaliokunnassa itse päättämässä siitä, että evo-rahoitusta yritetään korottaa, kysyn: Miksi keskusta ei voi tätä hyväksyä ensi vuoden budjettiin? Sehän on varsin pieni korotus ja auttaisi nimenomaan niitä kuntia, joiden alueella on näitä yliopistosairaaloita.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vastaan ensin ed. Asko-Seljavaaralle: Niin hallitusohjelma kuin budjettikin on aina kompromissi. Minä uskon, että evo-rahoituksen aika tulee.

Keskustan vaalitavoitteessa näkyvästi esillä pidetty perhepolitiikka on mielestäni saanut nyt lihaa luitten ympärille. Ensimmäisen lapsen lapsilisän korotus koituu kaikkien perheiden hyväksi. Vaikka euromäärä ei toki ole suuri, on suunta pitkästä aikaa aivan oikea. Nimittäin viimeisten kahdeksan vuoden aikana perhepoliittisia tukia leikattiin tai pysyttiin korkeintaan nollalinjalla. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaan tulee korotus, kotihoidon tuen korotusta unohtamatta.

Perhepoliittinen kokonaistukemme on hyvällä pohjoismaisella tasolla ja selvästi korkeampi kuin yleensä muualla Euroopassa. Perhetukien osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa noin 3,5 prosenttia, kun se on EU-maissa keskimäärin noin 2 prosenttia. Kun oppositio jatkuvasti muistuttaa liian pienestä korotuksesta siihen tai tähän, keskustalle ainakin perhepolitiikka on paljon laajempi kysymys. Siitä esimerkkinä on se, että menossa olevalla kaudella laaditaan kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Selvityksessä otetaan huomioon tulojen, sosiaalietuuksien, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset.

Arvoisa puhemies! Hallitus pitää tärkeänä, ja se näkyy budjetissakin, parempaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, eikä pelkästään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista vaan työn tekemisen sovittamista ihmisen koko elämänkaarelle. On erittäin tärkeää työssäjaksamisen helpottaminen ja työuran pidentäminen. Tästä yhtenä esimerkkinä on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima ja käynnistämä Veto-ohjelma. Osittainen hoitovapaa laajenee koskemaan ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhempia elokuun alusta 2004.

Pidämme erittäin tärkeänä, että ihmiset pääsevät asianmukaiseen hoitoon kohtuullisessa ajassa. Pisimmät jonothan tällä hetkellä ovat tietenkin suurimpiin sairaaloihin, mutta haluaisin muistuttaa, että jononpurkurahoilla oli jo kesäkuun loppuun mennessä hoidettu yli 60 000 potilasta. Paradoksi on siinä, että suurista ponnisteluista huolimatta jonot kasvavat yhä nopeammin. Jonojen purkuun ei näytä purevan pelkkä raha, vaan koko hoitoketjua ja siihen liittyviä toimintakäytäntöjä on todellakin uudistettava.

Tämä toinen paradoksi, josta niin usein tässäkin salissa on puhuttu, liittyy lääkäreihin. Vaikka meillä tällä hetkellä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan, perusterveydenhuolto huutaa lisää lääkäreitä, joten terveyskeskusten työoloja on pakko kehittää, työstä on luotava houkuttelevampi ja mielekkäämpi vaihtoehto, niin että lääkärit eivät pakene pelkästään yksityissektorille.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeistä painopisteistä on kotipalvelujen kehittäminen. Palvelusetelillä on tarkoitus parantaa sosiaalihuollon kotipalvelujen saatavuutta ja tällä tavalla auttaa ikäihmisiä selviytymään omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalassa, jonka hyvin tunnen, erikoissairaanhoidon kalliilla paikoilla makaa iäkkäitä ihmisiä, joita ei ole voinut kotiuttaa siksi, että kevyttä kotipalvelua, kuten siivousta tai kaupassakäyntiä asiakkaan kotona asumisen tueksi, ei ole ollut saatavilla. Palvelusetelin käyttöönotto, sen uskon, auttaa tässä asiassa, ja se lisää myös naisyrittäjyyttä ja vähentää myös omaishoitajien työn kuormaa.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon kehittämiseen panostetaan myös, ja se on erittäin tärkeää. Jo ensi vuonna omaishoitajien asema paranee. Lakisääteiseen vapaaseen oikeutettuja omaishoitajia on arviolta 16 000, mutta vain 70 prosenttia heistä pitää vapaansa. Lakisääteisen vapaan sijaisjärjestelyjen maksuksi ministeriö on esittänyt 6:ta euroa.

Oppositio syyttää hallitusta peruspalveluiden ja varsinkin Kansallisen terveyshankkeen rahoituksen laiminlyönnistä. Ihan samaan hengenvetoon oppositio myös kauhistelee alijäämäistä kuntataloutta. Tosiasia kuitenkin on se, että tämä Vanhasen hallitus suuntaa jo pelkästään ensi vuonna lisärahaa peruspalveluihin lähes yhtä paljon kuin edellinen hallituspuolue kokoomus neljässä vuodessa. Nykyinen hallitus pistää rahaa peruspalveluihin yli kolminkertaisesti vaalikaudella esimerkiksi kokoomukseen verrattuna.