Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Mikäli viime viikonvaihteessa olisi syntynyt uusi sopimus, olisin antanut pääministerin ilmoituksen heti maanantaina täysistunnolle. Kun näin ei käynyt, ajattelin jo ilmoituksen vetää pois, mutta eduskunnasta tuli perusteltuja toiveita, että sen lisäksi, että suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle on raportoitu neuvottelujen edistymisestä, annetaan myös ilmoitus täysistunnolle.

Viime viikonvaihteen epäonnistuminen oli yleensä valitettavaa, vaikkakaan ei täysin odottamatonta. Etukäteen arvioitiin, että kokouksella oli mahdollisuus löytää yksimielisyys isoista toimielinkysymyksistä, jos poliittista tahtoa löytyy. Tällä kertaa sitä ei löytynyt.

Vaikka poliittista tahtoa olisi ollutkin, päämiestason hvk olisi ollut mittavan haasteen edessä. Kokouksen alkaessa perjantaina 12. päivä joulukuuta perustuslaillinen sopimus oli merkittäviltä osiltaan auki. Suurten, vallankäytön kannalta keskeisten toimielinkysymysten lisäksi avoinna oli kymmeniä unionin eri politiikka-aloja koskevia muutosesityksiä. Niiden käsittely toimielinkysymysten ohella yhden viikonlopun kuluessa olisi ollut valtava urakka, ja ne olisivat todennäköisesti ainakin osittain jääneet myöhemmin käsiteltäviksi.

Hvk ei kuitenkaan edes aloittanut näiden politiikka-alojen käsittelyä. Myöskään toimielinkysymyksistä ei ehditty käydä kattavaa keskustelua, jossa kaikki nykyiset ja tulevat jäsenmaat olisivat olleet mukana. Varsinainen kokoussalissa käyty keskustelu oli lyhyt ja alustava. Suurin osa ajasta kului puheenjohtajan käymiin kahdenvälisiin keskusteluihin jäsenmaiden kanssa. Näiden keskustelujen avulla puheenjohtaja yritti ratkaista hvk:n visaisimmaksi osoittautunutta ongelmaa eli neuvoston ääntenpainotusta. Kun tämän ongelman ratkaisu ei onnistunut, puheenjohtaja päätteli, ettei sopimusta koko paketista synny, ja kokous lopetettiin lauantai-iltapäivällä 13. joulukuuta.

Me suomalaiset emme yhtyneet puheenjohtajamaa Italian valitsemaan menettelytapaan olla käyttämättä virkamiesvalmistelua ja viedä kaikki asiat ministereiden käsiteltäväksi. Olisimme pitäneet parempana sitä, että syksyn aikana huolellisella virkamiesvalmistelulla olisi pohjustettu ministerikokouksia, ja sitä, että ministerit olisivat voineet käydä aitoa vuorovaikutuksellista keskustelua hvk:n neuvotteluissa. Tämä olisi auttanut siinä, etteivät ihan kaikki asiat olisi olleet auki päämiestason hvk:n alkaessa. Se ei kuitenkaan olisi ollut ratkaisevaa viime viikonloppuna, koska jäsenmailta puuttui todellinen tahto etsiä kaikille hyväksyttävä ratkaisu jäsenvaltioiden valta-asemien uudistamiseen neuvoston päätöksenteossa. Puheenjohtajaa ei voi pitää syyllisenä hvk:n epäonnistumiseen tällä kertaa.

Joidenkin valtioiden haluttomuus kompromisseihin neuvoston äänestyssääntöjen suhteen saattoi liittyä myös muihin hvk-asioihin, joiden käsittelyä ei ehditty edes aloittaa. Siihen viittaavat kokouksen jälkeen esitetyt ajatukset kahden nopeuden Euroopasta tai niin sanotusta ydinryhmästä, joka etenisi muita nopeammin talous- ja sosiaalipolitiikassa, oikeus- ja sisäasioissa sekä puolustuksessa. Tätä muita nopeampaa etenemistä on jo kokeiltukin Talous- ja rahaliitossa sekä Schengenin sopimuksessa, joissa kaikki EU-maat eivät ole mukana. Myös muunlainen muita nopeampi eteneminen unionin sisällä eli niin sanottu tiiviimpi yhteistyö on mahdollista jo voimassa olevien säännöstenkin perusteella.

Se, alkavatko jotkut jäsenmaat toimia tällaisten nopeammin etenevien ytimien muodostamiseksi unionin sisälle, jää nähtäväksi. En halua sulkea pois joustavan yhdentymisen mahdollisuuksia tai jopa tarvetta laajentuneessa unionissa, mutta varoisin tekemästä liian hätäisiä ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Brysselin epäonnistumisen perusteella. Unionin voima on aina ollut sen yhdentymiskehityksessä. Yhteisten ratkaisujen etsimisestä ei pidä luopua liian helposti. Nyt kiista koski ensi sijassa kuitenkin vain vallanjakoa eikä politiikan sisältöä.

Arvoisa puhemies! Vaikka viime viikonvaihteen kokous epäonnistui, ei hallitustenvälistä konferenssia lopetettu, vaan se keskeytyi. Näkemykseni on, että sitä on jatkettava siitä, mihin Italian puheenjohtajakaudella päästiin. Valtava määrä ihmisiä on työskennellyt perussopimusten uudistamiseksi kaksi vuotta. Työtä on tehty paljon ja tuloksia on saavutettu. Laekenin Eurooppa-neuvostossa perustettu tulevaisuuskonventti työskenteli helmikuusta 2002 heinäkuuhun 2003, hvk nyt kaksi ja puoli kuukautta 4.10 alkaen. Jatkossa ei tule enää avata niitä kysymyksiä, joista hvk:ssa on jo asiallisesti saavutettu yksimielisyys, vaan jatkaa avoimiksi jääneiden kysymysten käsittelyä.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta löydettiin hyvällä ennakkovalmistelulla koko unionin yhtenäisyyttä korostava ratkaisu. Suomi antoi oman arvokkaan panoksensa tämän ratkaisun löytämiseksi, eikä siihen tarvinnut enää Brysselissä käyttää aikaa.

Vastuu neuvottelujen eteenpäinviemisestä siirtyy nyt Irlannille, joka toimii unionin puheenjohtajamaana ensi vuoden alkupuoliskon. Irlanti laatii maaliskuussa 2004 pidettävälle Eurooppa-neuvostolle raportin siitä, miten tästä jatketaan.

Ärade talman! I detta skede verkar det också vara möjligt att det blir ett längre uppehåll. I de kommentarer som framförts i offentligheten har det till och med talats om ett uppehåll på ett år innan regeringskonferensen fortsätter. Det är alltså inte säkert att ett nytt fördrag kan godkännas enligt det mandat som Europeiska rådet gav i Thessaloniki, d.v.s. i god tid före Europaparlamentsvalet i juni nästa år.

Suomen hallituksen näkemys on, että neuvottelutauon ei tulisi antaa jatkua nyt liian pitkään, jottei tähän asti saavutettua menetetä ja jouduta alkamaan kokonaan alusta. Toisaalta jonkinlainen mietintätauko on tarpeen. Muidenkin unionimaiden kuin Irlannin tulee nyt miettiä vielä kerran perusteellisesti, millaisen unionin ne haluavat ja millaisia myönnytyksiä ne ovat valmiita tekemään sen saavuttamiseksi. Tämä koskee ihan kaikkia, myös meitä suomalaisia.

Tämän sinällään hyvän valmiin tekstin rinnalla arvioisin hieman vapaammin piirroin sitä, miten Suomi asettuu tässä perussopimusneuvottelussa. Väittäisin, että Suomen ei tarvitse hävetä oloaan eurooppalaisena. Suomi sijoittuu neuvotteluissa hyvin eurooppalaiseksi tavoitellen unionin toimintakyvyn parantamista. Meille on ollut tärkeää se, että haetaan sellaisia ratkaisuja, jotka eivät jaa unionia, vaan unionia kehitetään kokonaisuudessaan kaikkien jäsenmaiden ja kansalaisten unionina. Tämän tavoitteen edistämiseen liittyy myös kysymys siitä, että meidän intressinä pienenä maana on sitoa kaikki päätöksentekoon unionin pöydän ääressä, unionin instituutioihin, täsmällisten pelisääntöjen piiriin. Me korostamme hyvin voimakkaasti sitä, että unioni olisi päätöksentekokykyinen.

Tämä päätöksentekokykyisyyden tavoittelu ohjaa meidän suhtautumistamme kahteen suureen kysymykseen, sekä toimielinkysymykseen että kysymykseen siitä, minkälaisilla päätöksentekomuodoilla päätöksiä tehdään. Tämän takia Suomi on selkeästi kuulunut niiden maiden joukkoon, jotka ovat kannattaneet laajaa siirtymistä määräenemmistöpäätöksenteon käyttämiseen, jolla tavoitellaan päätöksentekokykyä, sitä, että päätöksiä saadaan aikaan. Samoin tämä toimintakyvyn parantaminen on ohjannut meidän käyttäytymistämme myös toimielinkysymyksissä.

Erityisesti neuvoston ääntenpainotuskysymyksessä, johon viime viikonvaiheen neuvottelut katkesivat, on tärkeää, että löydetään sellainen äänestysmenettely, joka tekee mahdolliseksi päätösten aikaansaamisen. Suomi on ajanut sellaista yksinkertaista kaksoisenemmistöä, jossa päätöksentekoon neuvostossa tarvitaan jäsenmaiden yksinkertainen enemmistö, jonka on edustettava myös väestöltään yksinkertaista enemmistöä, niin sanottua 50—50-periaatetta. Tämä loisi tehokkaan päätöksentekomuodon. Konventti päätyi esittämään huomattavasti vaikeampaa päätöksentekomuotoa, jossa väestöosuuden pitää olla vähintään 60 prosenttia. Se lähestyy sitä rajaa, jossa muutama suuri maa voi halutessaan estää päätöksenteon. Me haemme myös jatkossa neuvotteluissa ratkaisuja, jotka korostaisivat tätä päätöksentekokykyä sekä toimielimissä että ajamalla määräenemmistöpäätöksentekoa edelleen.

Itse asiassa tämä hvk-vaihe osoittaa aika konkreettisesti sen, kuinka vaikeaa päätöksenteko saattaa olla 25 jäsenmaan unionissa. On luonnollista, että perussopimusta uudistettaessa nyt ja jatkossa tarvitaan täydellinen yksimielisyys, mutta samalla näiden neuvotteluiden vaikeus kertoo ja antaa ennakkovaroituksen siitä, että nyt ei myöskään neuvotteluissa pidä sopia sellaista ääntenpainotusjärjestelmää, joka on karhunpalvelus itse päätöksentekokyvylle.

Kuluneen syksyn aikana Suomi kykeni analysoimaan tavoitteensa hyvin ja esittämään niitä tehokkaasti ja määrätietoisesti. Samaan pyritään hvk:n jatkuessakin. Hallituksen syksyllä esittämät tavoitteet ovat edelleen voimassa. Tulemme jatkossakin pyrkimään avoimempaan ja toimintakykyisempään unioniin, jonka tulee samalla säilyttää kaksoisluonteensa sekä kansalaisten että jäsenvaltioiden yhteisönä. Kansalaisten tasavertaisuus on luonnollinen lähtökohta, mutta unionin tulee samalla tulevaisuudessakin kunnioittaa myös jäsenvaltioiden tasavertaisuutta.

Ärade talman! Det blivande ordförandelandet Irland har en svår uppgift framför sig när det skall överväga en fortsättning på regeringskonferensen. Finland är villigt att samarbeta och strävar efter att hjälpa Irland i detta uppdrag med alla till buds stående medel. Det är viktigt att försöka få till stånd ett gynnsamt förhandlingsklimat. Om politisk vilja att nå en överenskommelse saknas lönar det sig inte att fortsätta regeringskonferensen. Resultatet blir bara ett nytt misslyckande.

Suomen näkemyksen mukaan poliittisen tahdon löytymistä voidaan helpottaa huolellisella asioiden valmistelulla. Asiat tulisi valmistella virkamiestasolla mahdollisimman pitkälle siten, että poliitikoille — ulkoministerille sekä valtioiden ja hallitusten päämiehille — jäisi ratkaistavaksi vain todella olennaisimmat poliittiset kysymykset. Toimielinkysymysten lisäksi ja itse asiassa aivan erityisesti perustuslaillisen sopimusluonnoksen kolmannen osan politiikka-aloja tulisi vihdoin valmistella ja niistä tulisi oikeasti neuvotella. Tulevaisuuskonventti ei puolentoista vuoden aikanaan ehtinyt käsitellä niitä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Hvk:n aikana niiden osalta lähetettiin kirjallisia kantoja ja on käyty kahdenvälisiä keskusteluja puheenjohtajamaan kanssa, mutta varsinaista neuvottelua, jossa kaikki olisivat olleet mukana, ei ole vielä käyty.

Arvoisa puhemies! Vaikka hvk joutuikin jatkoajalle, Eurooppa-neuvosto viime viikonvaihteessa pystyi päättämään yhdeksän uuden viraston tulevasta sijaintipaikasta. Helsinki sai kemikaaliviraston, joka perustetaan käsittelyssä olevan kemikaaliasetuksen mukaisia tehtäviä toteuttamaan. Se kymmenes, josta on puhuttu, kalastusvirasto, perustetaan tulevaisuudessa Espanjaan. Pidän Helsingin saamaa kemikaalivirastoa hyvänä saavutuksena.

Hallituksen alkuperäinen tavoite oli sama kuin edellistenkin hallitusten eli elintarvikeviraston saaminen. Syksyn kuluessa kävi kuitenkin yhä ilmeisemmäksi, ettei tavoitteen saavuttaminen olisi mahdollista. Vaihtoehtoja olivat siis kaikkien virastojen sijaintipäätösten lykkääminen edelleen tai jonkun muun vaihtoehdon valitseminen.

Hallituksen saamien analyysien perusteella kemikaalivirasto on merkitykseltään ja kooltaan vähintään elintarvikeviraston veroinen. Nämä kaksi virastoa ovat selvästi suurempia kuin muut jaossa olleet virastot. Virastoasiaa ehdittiin käsitellä kaksi vuotta, eikä mikään osoittanut, että sen ratkaiseminen olisi ollut helpompaa ensi vuonna. Päinvastoin, silloin saatavissamme ei välttämättä olisi ollut kumpikaan suurista virastoista. Suomen tulee huolehtia toisaalta unionin yhteisestä edusta ja toisaalta omista eduistaan, ensisijaisena tavoitteenamme ei voi olla toisen unionimaan "rankaiseminen". Näillä perusteilla sekä kaiken muun syksyn kuluessa saamamme tiedon perusteella tehtiin se kokonaisarvio, että kemikaaliviraston saaminen tässä vaiheessa oli meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Samalla turvasimme sen, että unioni pystyi aukaisemaan pitkään olleen lukon kymmenen viraston osalta ja päätökset tehtiin.

Suomessa on käyty viime päivinä keskustelua siitä, mihin kemikaalivirasto tulisi sijoittaa. Tämä keskustelu ja eri paikkakuntien välinen kilpalaulanta on turhaa, sillä Eurooppa-neuvosto ratkaisi asian jo päätöksen yhteydessä: kemikaalivirasto sijoitetaan Helsinkiin. Silloin, kun haetaan ehkä parisataa ulkomaalaista ammatti-ihmistä töihin, niin kannattaa käyttää sitä asemaa, joka meidän kansainvälisimmällä alueellamme ja läheisyydellä kansainväliseen lentokenttään on olemassa. Tällaisissa hankkeissa kannattaa Helsinkiä käyttää suomalaisten satamana maailmalle. (Ed. Dromberg: Hyvä! — Hälinää)

Arvoisa puhemies! Suomi tulee tekemään kaiken voitavansa, jotta hallitustenvälinen konferenssi saadaan uudelleen käyntiin mahdollisimman pian ja että se tuottaa sekä unionin että Suomen kannalta hyvän lopputuloksen. Siihen saakka unioni toimii voimassa olevilla säännöillä. Vaikka olisimme toivoneet, että perustuslaillisesta sopimuksesta olisi päästy sopimukseen hyvissä ajoin ennen Euroopan parlamentin vaaleja, en pidä aikataulun pidentymistä ylipääsemättömänä katastrofina. Uskon edelleen, että järki voittaa ja että sopimukseen päästään kohtuullisessa ajassa. Kiistan pitkittäminen ja siitä aiheutuva unionin säröily ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään etu.

Keskustelu:

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikonloppuna Euroopan unioni ajautui kriisiin, ehkä vakavimpaan, mitä sen historiassa on koettu. Mielestäni ei ole syytä vähätellä tämän kriisin syvyyttä ja periaatteellisuutta, koska se koskettaa unionin vallankäytön keskeisiä ytimiä. Mielestäni se, että keskeiset maksajavaltiot, nettomaksajat, ovat ilmoittaneet tahtonsa jäädyttää maksuosuuksiansa, ja se, että unionissa jo virinnyt keskustelu eritahtisesta, erinopeuksisesta Euroopasta osoittaa sen, kuinka vakavassa tilanteessa tällä hetkellä olemme.

Olen hyvin tyytyväinen pääministerin ilmoitukseen siitä, että hän toivoo neuvottelujen nopeaa uudelleen käynnistymistä, koska haluaisin omaltakin osaltani muistuttaa sitä velvoitetta ja mandaattia, mitä Thessalonikin huippukokous asetti. Yhä edelleenkin tavoitteena täytyy olla Thessalonikin velvoitteen mukaisesti, että neuvottelut saadaan päätökseen ennen Euroopan parlamentin vaaleja, ensi vuoden kesäkuuta. Mielestäni tämä viesti on se viesti, joka hallituksen pitäisi Suomen puolelta välittää myös uudelle puheenjohtajavaltiolle Irlannille, jotta neuvottelut etenevät tämän aikataulun, tämän tavoitteen, mukaisesti.

Meillä on yhtenevä käsitys ilmeisesti hallituksen kanssa myös siitä, että Suomen selkeä intressi on olla mukana EU:n keskeisissä ytimissä. Jos, mitä me emme varmaan kukaan toivo, EU lähtee etenemään eritahtisesti, Suomen kansallinen etu on olla mukana kaikissa niissä ytimissä, kaikissa niissä kehissä, mitä Euroopan unioniin on syntymässä. Tätä viestiä toivon saavani myös hyvin selkeästi pääministeriltä ja hallitukselta, ja toivon tämän viestin välittyvän nyt selkeästi Euroopan unionin muillekin jäsenvaltioille, koska mielestäni tämä on ollut se yksi keskeinen periaatteellinen kysymys, mitä tässä prosessissa olemme viime aikoina käyneet ja joutuneet keskustelemaan.

Onnittelen pääministeriä myös pragmaattisuudesta neuvotteluissa koskien viraston saamista Suomeen. Uskon, että tämä päätös on kannatettava ja hyvä. Mutta esitän kuitenkin selkeän kysymyksen siitä, että kuten pääministeri itse on todennut, tämän viraston käytännön saaminen Suomeen on vielä hyvin monipolkuisen tien takana, joka voi viedä pitemmänkin ajankohdan. Mielestäni olisi tärkeää, että tulevissa neuvotteluissa tehtäisiin hyvin selväksi se velvoittavuus ja voitaisiin edetä nopeammalla aikataululla kuin mitä nyt lainsäädäntötyö käytännössä tulee mahdollistamaan. Meillä on olemassa Italia, jossa on tietyt mahdollisuudet toimia sieltä, ja mielestäni tämän varmuuden ja vakuuden saaminen on keskeistä, koska muutoin olemme tilanteessa, jossa yhä edelleenkin odotamme vuosia jotakin, jota meille kokouksessa on luvattu ja annettu sitten tietynlaisena sitoumuksena.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tilapäisestä epäonnistumisesta huolimatta on nyt tärkeää, että Euroopan unioni tulee saamaan perustuslain, joka kykenee vastaamaan 25 jäsenmaan unionin tulevaisuuden haasteisiin. Tässä mielessä en pidä pahana sitä, että aikalisää tuli, ja nyt tämä aikalisä on käytettävä hyödyksi. Kokoushan osoitti sen, että kyllä suuret jäsenmaat ja keskisuuretkin jäsenmaat osaavat tiukasti pitää huolta omista eduistaan. Myös Suomella on sekä oikeus että velvollisuus huolehtia siitä, että myös meille tärkeät asiat saamme lävitse. Nyt tämän aikalisän avulla, meidän tulee toimia tarmokkaasti, että saamme — ja olen varma siitä, että saamme — sellaisen perustuslain, joka turvaa kansalaisille tärkeät peruspalvelut sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa ja myöskin sen, että saamme säilyttää työeläkejärjestelmämme, kuten eduskunta on aivan yksimielisesti edellyttänyt. On ehkä hyvä, että ei käynyt niin, että yön tunteina olisi nopeasti kyhätty kokoon sopimus, johon kukaan ei olisi ollut tyytyväinen. Näinhän kävi Nizzassa, ja jälkipeli alkoi välittömästi.

Vasemmistoliitolle on tärkeää, että me tavoittelemme ja pyrimme kehittämään nimenomaan sosiaalista Eurooppaa, joka on myös kansalaisille läheinen Eurooppa, ja että kansalaisten ääni kuuluu tällaisessa Euroopassa. Katsomme myöskin, että Euroopan unionin tulee toiminnassaan nojautua nimenomaan monenkeskiseen yhteistyöhön ja solidaarisuuteen. EU:sta ei tule kehittää uutta asemahtia. On tärkeää, että hallitus on todennut ja tavoittelee jatkossa myös sitä, että turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön osalta tulee pyrkiä sellaiseen ratkaisuun ja taata sellainen ratkaisu, joka mahdollistaa kaikkien 25 jäsenmaan osallistumisen.

Mitä sitten tulee näihin suljettuihin ytimiin, ei EU:ssa voi olla itsetarkoituksena se, että pyritään luomaan ytimiä. Päinvastoin pitää pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, joissa kaikki voivat olla mukana.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansalaisille syntyi varmaan aivan oikea kuva EU:n tilanteesta, että hallitukset ja valtioiden johtajat lähinnä taistelevat verissä päin vallasta. On aivan oikein, että nyt korjaamme tätä kuvaa ja korjaamme toimintaa. Haluan myöskin ilmaista tyytyväisyyteni siitä, että pääministeri on valinnut tällaisen pragmaattisen linjan ja todennut, että Suomi haluaa nyt edistää näiden neuvottelujen jatkumista mahdollisimman pian, koska tämä sopimus tarvitaan. Se tarvitaan viimeistään ennen Euroopan parlamenttivaaleja, jotta kansalaisilla olisi käsitys siitä, minkälaiseksi unioni muotoutuu, ja huomautan, että ainakin kahdeksassa EU-maassa oli jo aikeena järjestää kansanäänestys europarlamenttivaalien yhteydessä tästä sopimuksesta, ja keskusteluhan on myöskin Suomessa avoin.

Nyt uskon, että pääministeri on aivan oikeassa, kun hän toteaa, että Suomi parhaiten voi edistää neuvottelutavoitteitaan avoimen pöydän ääressä. Italia syyllistyi siihen, että se antoi suurten maiden, perustajamaiden, liikaa tiskin alta junailla omia tavoitteitaan, mutta nyt tämä aikalisä todella täytyy käyttää siihen, että Suomen tavoitteet edistyvät. Meidän pitää osoittaa se, että kun me puhumme julkisista palveluista, me puhumme eurooppalaisesta hyvinvointimallista. Ei se ole pelkästään kansallinen etu. Kun me puhumme EU:n toimintakyvystä, me puhumme siitä, että EU:n pitää pystyä puolustamaan kansalaisiaan globalisaation kiihtyviä markkinavoimia vastaan, ja tämä on kaikkien yhteinen etu. Tietysti yhteinen etu on se, että valta jakautuu oikeudenmukaisesti.

Tässä on nyt tärkeät ajat edessä. Uskon, että Irlanti tulevana puheenjohtajamaana pystyy paremmin noudattamaan tehtäväänsä kuin Italia, koska pienet maat kuten Suomi osoittivat, että pienet maat osaavat ajatella laajakatseisemmin ja syyllistyvät vähemmän omien intressiensä ajamiseen.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Regeringskonferensen i Bryssel fick ett slut som sist och slutligen inte var så överraskande, trots att många av oss kanske hade trott att man skall kunna uppnå samförstånd redan denna höst, men det är nödvändigt att göra arbetet grundligt så att alla länder upplever att deras röst har hörts. Därför ser vi inte heller något dramatiskt i det att arbetet med grundfördraget inte kunde slutföras nu.

Inom svenska riksdagsgruppen hade vi hoppats på att grundfördraget kunde godkännas innan de nya medlemsländerna ansluter sig, men så blir det troligen inte. Irlands förhandlingstaktik och -teknik kommer att spela en mycket viktig roll för att arbetet med en grundlag för EU skall kunna ros i land. Det är viktigt att vi får det här grundfördraget för att arbetet också skall kunna fungera effektivt i och med att EU utvidgas.

Koko unionin kehittäminen yhtenäisenä unionina on myös tärkeää. Myös tässä tapauksessa Irlannin puheenjohtajuudella tulee olemaan suuri merkitys. Unionin pienten, keskisuurten ja suurten maiden on kaikkien koettava unionin edistävän kaikkien yhteisiä etuja. Jos neuvottelukulttuuri suistuu raiteiltaan siten, että varsinaiset neuvottelut käydään suurten maiden kesken kokoushuoneiden ulkopuolella, unioni on epävarmalla tiellä, mikä heikentää voimakkaasti EU:n toimintakykyä.

EU-virastojen sijoittamisen osalta ratkaisuun pääseminen on nähtävä onnistumisena. Kemikaalivirasto on enemmän kuin kompensaatio siitä, että elintarvikevirasto jäi saamatta. Kemikaalikysymysten merkitys kasvaa koko ajan sen vuoksi, että kemikaalilainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa EU:ssa, ja kemikaalivirasto sopii hyvin Suomen imagoon ja Suomessa jo olemassa olevaan tietopohjaan. Tavoitteena tuleekin nyt olla kemikaaliviraston toiminnan mahdollisimman nopea käynnistäminen Helsingissä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen ilmoitus vastaa hyvin pitkälle sitä, mitä kansainväliset lehdet ovat hvk-neuvotteluista kirjoittaneet. Asiasta keskusteltiin, mutta puheenjohtajamaa Italia ei pystynyt mitään kompromissiesitystä esittämään, ja siitä johtuen keskustelu päättyi ja koko konferenssi päättyi. Vaikka nyt Italiaa puheenjohtajamaana en halua syyttää siitä, että neuvottelut epäonnistuivat, niin joka tapauksessa tulos olisi saattanut olla toinen, jos kompromissiesitys kokouksessa olisi esitetty.

Suomen hallitus lähti hvk-neuvotteluihin oikeilla tavoitteilla, ja mitään moittimista oppositiopuolue kristillisdemokraatit ei esitä. Mielestämme te toimitte hyvin, ja voi myöskin sanoa, että viisas väistyy. Vaikkakin neljätoista jäsenmaata oli sitä mieltä, että elintarvikeviraston oikea sijaintipaikka on Helsinki ja vain yksi maa oli Parman kannalla — ja aivan kuten pääministeri totesi, tämä riita on kestänyt kauan — oli oikein, että viisas väistyi, ja me saamme jotakin tilalle.

Sen sijaan katsomme kyllä, että se virastopäätös, johon pääministeri viittaa, ei voi olla mitenkään sitova. Minulla on se käsitys, että muille jäsenmaille on yhdentekevää, mihin kaupunkiin tai mihin kuntaan tämä kemikaalivirasto sijoitetaan, kunhan se sijoitetaan Suomeen. Suomessa on muuten aika monta lentokenttää. Suomessa on myöskin yksi kemian osaamiskeskus, ja se sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, (Naurua) ja kemikaalivirasto sopii varsin hyvin kemian osaamiskeskukseen.

Arvoisa herra puhemies! Minä todella toivon, että syntyisi selkeää keskustelua siitä, (Puhemies: Aika!) mikä on se oikea sijaintipaikka.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin kriisi on tosiasia. EU merkitsee yhä useammalle epämieluisia uutisia. Hallitustenvälinen konferenssi sai sovittua virastopaketin, jota nyt valtaklikki ympäri Eurooppaa ylistää saavutuksena, kun muita saavutuksia koko konferenssilla ei käytännössä ollut eikä aikaansaatu. Tämä koko virastosotku käy hyvin EU:n käyntikortista. Elintarvikevirasto meni juuri sinne, minne sen ei ainakaan pitänyt mennä, eli Italiaan. Eli oli se vaihe, että neljätoista oli sitä mieltä, että ei Italiaan, ja vain Italia sitä mieltä, että Italiaan, ja Italiaanhan se meni, eli loppujen lopulta koko EU mateli Berlusconin jalkojen juuressa, miehen, jonka asema hänen omassa kotimaassaan ilmentää parhaiten EU:n kilpailulainsäädännön tasoa. Parma puraisi, ja Suomi sai kemikalion.

Ennen kuin tästä virastosta saadaan mitään irti, tulee monta kiemuraa olemaan, ennen kuin se virasto on täällä. Koko virastoasian merkityksen suurentelu on aika lailla ylimitoitettua. Paljon tähdellisempää olisi saada suomalaisille telakoille töitä.

Arvoisa puhemies! EU:lla on sopimuksia, joita suuret maat eivät noudata. Räikeimpänä esimerkkinä on vakaussopimus. Tämä on törkeätä peliä, mitä suuret ovat pelanneet. Kansallinen etu kun tulee heidän edessään kyseeseen, niin silloin ei solidaarisuudesta ole puhettakaan. Silloin ei pieniä eikä keskisuuria kuunnella. Eli reilun pelin EU on nähdäkseni yhtä rehellinen projekti kuin reilun kaupan banaanit. Idealistit ostavat tätä tuotetta kalliiseen hintaan. Minun mielestäni tämä EU:n samanaikainen laajeneminen ja syveneminen on sysännyt EU:n loppusuoralle, jonka päässä odottaa kansallisvaltioiden painoarvon nousu ja suuremman itsenäisyyden aika eli parempi vaihtoehto.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus pääministerin johdolla ansaitsee kyllä tunnustuksen toiminnastaan hvk:ssa. Suomelle tärkeistä näkökohdista ja samalla eduskunnan lähes yksimielisistä kannoista on pidetty kiinni, ja vaikkei syyllisiä pidäkään etsiä tälle epäonnistumiselle yksinomaan hvk:ssa, niin on kyllä hyvä näin Suomen näkökulmasta se, että ei se ainakaan Suomesta ollut kiinni, ettei pystytty hyvään lopputulokseen. Myöskin tämä virastoasian ratkeaminen oli toivottu asia, ja Suomen näkökulmasta oli järkevää suostua kompromissiin, kunhan hanke nyt nopeasti sitten saadaan loppuun asti saatettua.

En tekisi itse hirveän pitkälle meneviä pessimistisiä johtopäätöksiä siitä, ettei tätä yhteisymmärrystä saavutettu nyt vielä Italian puheenjohtajuuskaudella tästä perustuslaillisesta sopimuksesta. Itse asiassa näinhän alun perin hyvin pitkälti odotettiinkin, jopa toivottiinkin, käyvän, mutta kyllä nämä hyvin alkaneet neuvottelut sitten sopimuksesta Italian johdolla saivat itse kunkin sen illuusion valtaan, että päätöksentekoon päästäisiinkin sitten tuona kyseisenä viikonloppuna. Mutta on toisaalta sitten niin, että hyvä näin, ettei väkisin runnottu huonoa sopimusta valmiiksi, jota jouduttaisiin sitten heti korjaamaan, ja tässä Nizzan esimerkki on tavallaan huono esimerkki.

Niihin asioihin, jotka tähän mennessä hvk:ssa jo saatiin ikään kuin kiinni lyötyä ja sovittua, voi olla tyytyväinen, ja niiden toivoisi tietenkin myös pitävän sitten, kun jatkossa neuvotellaan. Vastaantuloa kaivataan tämän sopimuksen aikaansaamiseksi sitten varmasti kaikilta mailta, mutta on tietenkin Suomen näkökulmasta selvää, ettei pienten maiden kustannuksella jatkossakaan näitä kompromisseja sitten pelkästään pidä hakea.

Hallitusta on syytä kannustaa kyllä rakentavaan aloitteellisuuteen ja aktiivisuuteen Irlannin puheenjohtajuuskaudella, koska kyllä Suomen näkökulmasta olisi erittäin tärkeää se, että mahdollisimman nopeasti tämä uusi sopimus saataisiin aikaan. Mutta ei myöskään pidä — siinäkin mielessä olen pääministerin kanssa samaa mieltä — tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä tästä hvk:n epäonnistumisesta siinä mielessä, että EU:lle tämä olisi jokin katastrofi ja jakauduttaisiin useampaan osaan ja tulisi eri tahtia (Puhemies: Aika!) eteneviä ytimiä. Kyllä tällaisten dramaattisten johtopäätösten aika on vasta sitten, jos useamman kerran epäonnistutaan.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministerin kanssa on syytä olla samaa mieltä, että Suomen ei ole mitään syytä hävetä sitä, mikä oli meidän osuutemme hallitustenvälisessä konferenssissa. Mutta varmasti juuri nyt on erittäin tärkeää se, mikä on Helsingin arvio siitä, mitä tulee nyt tapahtumaan — tapahtuu näinä päivinä — koska varmasti Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa juuri näinä päivinä tapahtuu, että siellä tehdään päätöksiä, mihin suuntaan Euroopan unionissa mennään. On aivan hyvä asia, että mietitään ja otetaan aikalisä, mutta tärkeää on todellakin seurata, mitä nyt tapahtuu.

Olen vähän eri mieltä kuin pääministeri siinä, että ei tulisi näitä uusia ytimiä, joko yhtä tai useita. Nimittäin kyllä vaikuttaa siltä, että Pariisissa ja Berliinissä ajatellaan nyt, että he eivät odota eikä maailma odota sitä, että Euroopan unioni on valmis. Erityisesti varmasti Ranskaa houkuttelee ajatus pienemmän porukan nopeammasta integraatiosta, koska ilman uusia jäseniä Ranskan painoarvo suhteessa Saksaan nousee. Tämä on yksi realiteetti, joka kannattaa Suomessa ottaa huomioon ja miettiä sitä, mitä kaikkea tämä merkitsee Suomelle. Varmasti yksi johtopäätös on se, että ensinnäkään ei kannata ryhtyä hankalaksi, sillä se vaikeuttaa meidän asemaamme, ja toinen johtopäätös, että kannattaa olla halukas kaikilla alueilla etenemiseen, koska jos on kerran kyvykäs, niin miksi ei voi olla sitten halukas. Tästä yhdessä syntyy sitten se momentum, joka voi avata oven tälle perustuslaillisen sopimuksenkin hyväksymiselle.

Kansallisten etujen ajaminen on tärkeää. Sillehän me kotikatsomoissa aina aplodeeraamme, mutta tosiasia on, että jos kaikki johtajat menevät kokouksiin tappelemaan vaan kansallisten etujen puolesta, niin silloin voidaan unohtaa ajatus siitä, että Euroopan unionista tulee vahva poliittinen ja taloudellinen toimija maailmassa. (Puhemies: Aika!) Unionin historia on menestystarina, mutta se on täynnä myös epäonnistuneita ja kariutuneita uudistushankkeita. Nyt tämän epäonnistumisen teki raskaaksi se, että se oli ensimmäinen (Puhemies koputtaa) 25 jäsenmaan yritys edetä tässä kokoonpanossa. Nyt sitten pitää erityisesti pistää yritystä siihen, että komission asemaa vahvistetaan ja että meillä on halu ja kyky edetä näissä uusissa mahdollisissa ytimissä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen ei ilmoituksessaan kiinnittänyt huomiota unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, josta maassamme tämän hallitustenvälisen konferenssin tiimoilta on aika lailla keskusteltu. Euroopan unionissa on nyt käytännössä sovittu jäsenmaiden keskinäisistä turvatakuista. Jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin. Nämä turvatakuut vahvistavat käsitykseni mukaan unionin jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja toimivat tällä tavoin sotilaallisen uhan ennaltaehkäisemiseksi. Turvatakuut vahvistavat myös Suomen kansallista turvallisuutta, ja olemme kokoomuksessa hyvin tyytyväisiä siitä, että unionin piirissä syntyi sopu tästä turvatakuuartiklasta. On kaikki syy uskoa, että jos ja kun tästä perustuslaista pystytään sopimaan, niin tämä on sellainen kohta, joka ei enää jatkokäsittelyssä aiheuta kysymyksiä. Suomen hallituksen kaikki piruetit tämän artiklan ympärillä eivät mielestäni olleet kovin johdonmukaisia, mutta tältäkin osin pätee se, että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kimmo Sasi /kok:

Herra puhemies! Jatkaisin tästä. Todellakin Suomen ulkopoliittinen linja on ollut hyvin selkeä ja johdonmukainen toisen maailmansodan jälkeen: se on ollut lähentyminen läntisiin organisaatioihin sekä taloudellisesti, mutta myöskin turvallisuuspoliittisesti. Täytyy sanoa, että jossain määrin on ollut hämmentävää tässä koko prosessissa se, että HYY:n 135-vuotisjuhlissa tasavallan presidentti sanoi, että keskinäisen puolustusvelvoitteen tuominen EU:n sisälle ei välttämättä vahvistaisi Euroopan ja Suomen turvallisuutta. Ulkoministeri Tuomioja Hufvudstadsbladetin kolumnissaan juuri ennen Italian turva-artiklaehdotuksen lähettämistä sanoi, että Suomi ei tule hyväksymään eikä yleensä tulla hyväksymään tällaista artiklaa. Myöskin SDP:n Turun piirikokouksessa sanottiin, että Suomi ei koskaan voi hyväksyä tällaista artiklaa. Kuitenkin sitten puhemies Lipponen sanoi, että mitä vikaa on näissä turvatakuissa. Kokoomuskin sanoi, että turvatakuut voitaisiin hyväksyä. Lopputulos oli se, että hyväksyttiin se periaate, vaikka sopimusta ei ole vielä hyväksytty, että turvatakuut tulevat.

Mielenkiintoista on, että kaiken tämän jälkeen Utvassa sekä presidentti että hallitus totesivat, että unionimaiden keskinäinen solidaarisuus vahvistaa Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Täytyy sanoa, että kyllä tässä nyt on melkoinen kuperkeikka tehty parin viikon kuluessa. Se ei kyllä kovin hyvin sovellu siihen johdonmukaiseen linjaan, mikä Suomen ulkopolitiikassa on ollut. Tämä on äärimmäisen hämmentävää ja osoittaa sitä, että hallituksella on ollut aika pitkälti väärä analyysi lähdettäessä huippukokoukseen, hvk:hon, ja analyysi tällä hetkellä on varsin oikea. Oikeastaan kysyisinkin pääministeriltä: Eikö olisi varsin hyvä, että otettaisiin sekä puhemies että kokoomus valmistelemaan näitä kantoja, (Naurua) että me saamme etukäteen jo taatusti oikeita, ettei tarvitse tehdä näitä kuperkeikkoja?

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Puolustuskysymyksestä ja turvatakuista haluaisin omalta osaltani sanoa sen, että yhdyn tyytyväisten kuoroon siinä, että asioista on nyt sovittu, ja tulkitsen saatua sopimusta siitä näkökulmasta, että liittoutumattomien maidenkin erityisasema on EU:ssa nyt tunnustettu. Tämä on mielestäni hyvä asia. Toivon, että mahdollinen eritahtinen integraatio ei tulevaisuudessakaan näistä puolustuskysymyksistä ala.

Toivon, herra pääministeri, että se aikalisä, joka tähän hallitustenväliseen konferenssiin on nyt saatu ja jouduttu ottamaan, täällä Suomessa ja Suomen osalta käytettäisiin kansalaisten arjen kannalta olennaisiin asioihin, niihin koulutuspalveluihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä työeläkkeisiin liittyviin kysymyksiin, joissa eduskunta yksimielisesti on edellyttänyt tiettyjä tuloksia hallitukselta. Toivon, että Suomen hallituksen tavoitteena muutoinkin EU-politiikassa olisi jatkossa se, että turvatakuuasiassa oltaisiin aktiivisia nimenomaan sosiaalisten turvatakuiden osalta.

Lisäksi toivon, että hallitus ottaa vakavasti sen haasteen, jota vallanjakokiista nyt tällä hetkellä esittää koko Euroopalle. Mielestäni Suomen tavoitteiden kannalta on tärkeää se, että määräenemmistöpäätösten ala ei hvk:n jatkokiemuroissa ainakaan vähene siitä, mitä konventti esittää, sillä vallanjaon kannalta juuri kysymyksillä siitä, miten päätöksiä keskeisissä asioissa tehdään, on tärkeä merkitys sosiaalisten tavoitteiden kannalta, mutta myöskin globalisaation hallintaan liittyvien tavoitteiden kannalta. Molemmat asiat ja niissä eteneminen edellyttää sitä, että määräenemmistöpäätöksiä pikemminkin lisätään kuin vähennetään konventin ehdotuksista.

Lisäksi toivon, että hallitus omassa pohdinnassaan perehtyy tarkasti siihen problematiikkaan, joka Euroopan yhtenäisyydelle seuraa siitä, että Vakaus- ja kasvusopimusta ja sen osana olevia perustamissopimuksen sääntöjä on rikottu. Meidän tavoitteenamme täytyy olla sellainen unioni, jossa yhteiset säännöt sitovat kaikkia, niin suuria kuin pieniäkin maita. (Ed. Taipale: Sosiaalisia turvatakuita!)

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Vaikka hvk ei saavuttanutkaan perustuslakiin liittyviä tavoitteita, on kuitenkin tämä puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yksimielisyys ja yhteisymmärrys historiallinen. Uskon, että poliittiset turvatakuut ovat hyvä asia ja samoin yhteisvastuulauseke sisäisessä turvallisuudessa: Suomi on myös ilmoittanut osallistuvansa tähän rakenteelliseen yhteistyöhön, joka siviilikriisinhallinnassa on varmasti erittäin hyvä asia.

Tähän kuitenkin liittyy kaksi ongelmaa, jotka haluaisin esittää kysymyksenä. Toinen on siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan välinen rajanveto, joka tässä nousee kysymyksenä. Toinen on voimavaravirasto, joka käsittääkseni etenee riippumatta siitä, mitä tapahtuu Irlannissa. Se on käsittääkseni päätöksessä ensi kesänä. Viimeisten tietojen mukaan voimavaravirasto ei ainoastaan määrittele sotilaallisia tavoitteita ja voimavaroja unionille, vaan myös voi puuttua kansalliseen päätöksentekoon. Tässä yhteydessä olisin esittänyt harkintaa tämän voimavaraviraston mahdollisuuksiin puuttua kansalliseen päätöksentekoon.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä jo aiemmissa puheenvuoroissa on sivuttu näitä kansallisia erityiskysymyksiä, joilla eduskunta jo evästi hallitusta aikanaan antaessaan tästä hvk:sta oman mietintönsä ja lausumansa. Esimerkiksi tämän työeläkejärjestelmän osaltahan on erimielisyyttä komission kanssa siitä, voidaanko tässä tilanteessa, jossa työeläkkeet avattaisiin ulkomaiselle kilpailulle, muuttaa kyseistä direktiiviä määräenemmistöpäätöksellä vai ei. Komissio pyrkii vähentämään näitä erillisiä poikkeuksia tästä perustuslaista. Tiedustelisin sitä, onko tässä vaiheessa jo käsitys siitä, miten puheenjohtajamaa Irlanti tähän kysymykseen suhtautuu.

Toisena kysymyksenä on paljon keskustelua herättänyt kauppapolitiikka, jossa komissio ei sinänsä näe ongelmaa, koska se katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden kohdalla ei puututa EU-tason lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön kauppasopimusten kautta. Niillä ei voida harmonisoida tätä lainsäädäntöä. Myös tältä osin kysyisin sitä, onko tiedossa, miten seuraava puheenjohtajamaa Irlanti näihin kysymyksiin suhtautuu, koska Suomella ja Irlannilla muun muassa on ollut hyvä yhteistyö.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hvk:n pohjatyönhän neuvotteli kuuluisa konventti, jossa omalta osaltaan Suomen puolelta neuvottelua oli hoitamassa muun muassa ed. Vilén. Tämä sopimushan päätyi täydelliseen katastrofiin, (Hälinää) jolta pohjalta on ihme tavallaan, että hallitusten välillä pystyttiin pääsemään edes noinkin pitkälle. Olisihan se voinut päätyä samanlaiseen tappeluun kuin arvoisien konventtiedustajien jäljiltä tuo muu työ. Mutta joka tapauksessa on todettava, että aika hämillinen olo on, kun meillä ei ole tässäkään salissa yhteistä käsitystä, mikä on tämän kokonaisuuden nimi. Osa meistä puhuu perustuslaista, osa puhuu perustuslaillisesta sopimuksesta. Tässäkin on pieni yksityiskohta siitä, että ei ole ihmekään, että sopimusta ei saada syntymään.

Hallitukselle kuuluu sinällänsä erinomaisen suuri kiitos siitä, että tämä pieni yksityiskohta, kemikaalivirastoasia, saatiin tänne, mutta ed. Jaakonsaarelle ystävällisesti joulun alla toteaisin, että kyllähän meilläkin samaa kansallista innostusta on täällä kotimaassa, kun mainitsitte, että edustajat kansallisesti riitelevät eri kysymyksistä. Täälläkin on melkoinen skaba siitä, minne tämä kemikaalivirasto sijoitetaan. Samasta asiastahan tässä on itse asiassa kaiken kaikkiaan kysymys.

Mutta mihin laajeneva EU kulkee kaiken kaikkiaan? Olisi mielenkiintoista kuulla pääministeriltä arvio uuden ison EU:n tulevaisuudesta, mihin suuntaan Eurooppa EU:n kautta kulkee.

Turvallisuuspolitiikasta haluan todeta myös kiitoksen vakaasta asioiden hoitamisesta. Täällä polteltiin saunoja ja tarjottiin Suomelle jo paikkaa ties mistä tuntemattomasta mustasta aukosta eikä silloin omista kansallisista turvatakuista puhuttu kyllä täällä ollenkaan. Tässä mielessä kyllä rauhallisesti eteenpäin, ja koska meillä kansakuntana on taipumus pitää omastamme visusti kiinni, on turvallisuuspolitiikassa katsottava tarkkaan, mikä on tulevaisuudessa omaamme.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministerillä oli tuliaisia Brysselistä, ennen kaikkea tämä kemikaalivirasto, mihin hän puheenvuorossaan viittasi. Sovittiin, että Helsinki tulee olemaan tuon kemikaaliviraston sijoituspaikka. Uskaltaisin esittää hallitukselle kuitenkin toivomuksen. Toivon, ettei hallituksen valinnanvapautta rajoita Pääkaupunkiseudun epäkelpo kuntarakenne. (Hälinää) Toivon, että hallitus lukee Brysselin päätöksen kemikaaliviraston sijaintipaikasta siten, että kyse on Helsingin seudusta. Haluaisin muistuttaa, että kansainvälinen lentokenttämme sijaitsee Vantaalla, ja olen tietoinen siitä, että Vantaan kaupunki on valmis siihen, että kemikaalivirastolle löytyy sopiva sijaintipaikka lähellä lentokenttää. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Itse Brysselin kokouksesta koskien tätä hallitustenvälistä konferenssia: Se kaatui tietyllä tavalla yksityiskohtaan. Siinä mielessä ensimmäiseksi oli tunteenamme harmi. Toisaalta täytyy muistaa, että Brysselin kokouksessa ei ikään kuin epäonnistuttu, jos vertaamme sitä edelliseen perussopimuksen laadintakokoukseen Nizzassa, jossa päästiin kylläkin sopimukseen mutta luotiin ne epäkelvon sopimuksen siemenet, joita nyt Brysselissä jouduttiin ratkomaan. Oli itse asiassa eduksi, ettei tullut vastaavaa pitkien puukkojen yötä, vaan nyt meillä on aikaa tarttua tiettyihin vielä avoimina oleviin asioihin, joista kauppapolitiikkaan täällä on jo viitattu. Komissio on yksi, jossa joudutaan neuvottelemaan näistä äänenpainoista.

Olisin ed. Rossin kanssa kuitenkin täysin eri mieltä siinä, että se pohjaesitys, jolla hvk lähti liikkeelle Brysselissä, oli poikkeuksellisen erinomainen. (Naurua) Sen vuoksi, kuten ministerit ovat kertoneet, henki, jolla Brysselistä lähdettiin pois, oli toinen kuin Nizzasta lähdettäessä. Meillä on erinomaiset eväät löytää lähitulevaisuudessa ratkaisu tähän perustuslakiin.

Eräs kysymys, joka onnistuttiin ratkaisemaan ennen Brysselin kokousta, liittyy turvallisuuspolitiikkaan. Erinomaisesti ihmettelen kokoomuksen äskeisiä puheenvuoroja, koska Suomen linjana on koko ajan ollut, että me pyrimme (Puhemies: Aika!) rakentamaan Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa mukaan lukien puolustuspolitiikkaa. Kun me löydämme ratkaisun, joka on yhteinen kaikille unionin jäsenmaille, se on erinomainen ratkaisu, erinomainen saavutus. Se vastaa sitä linjaa, jota Suomen (Puhemies koputtaa) hallitus on aikaisemmin ajanut, ja vastaa sitä jatkossakin. Ihmettelen kokoomuksen kritiikkiä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jotkut meillä ja vähän muuallakin ovat arvioineet, että tällä hvk-kierroksella Suomen linja tai ainakin esiintyminen on hieman muuttunut. En tiedä, onko se totta. Jos on muuttunut, minusta hyvään suuntaan. Hallitus on aivan jämäkästi eduskunnan tahdon mukaisesti pitänyt tärkeitä asioita esillä, ja vaikka ne eivät, muun muassa kauppapolitiikka, hyvinvointipalvelut ja työeläkejärjestelmänkään tulevaisuus, tulleet vielä turvattua, näistä on kuitenkin pidetty ansiokkaasti meteliä. Arvostaa sopii myös sitä, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikankin osalta hallitus toimi niin, että Suomella mahdollisuus säilyttää oma linjansa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa omissa ratkaisuissaan säilyy. Itse ainakin tulkitsen niin, että myöskin säilyy mahdollisuus pysyä jatkossakin Naton ulkopuolella, jos niin haluamme.

Mutta kysyisin pääministeriltä, kokeeko pääministeri tilanteen niin, että Suomen asema tai maine olisi kolhiintunut näissä neuvotteluissa. Itse en näin koe, ja sitä paitsi voi olla parempi, että vähän kolhittunakin on parempi seisoa kuin olla jatkuvasti kolhiintumatta polvillaan. Minusta linja on ollut ihan jämäkkä ja tällä linjalla pitää jatkaa. Kysyisin myös, kun puhutaan esimerkiksi palvelujen hyvinvointijärjestelmän tulevaisuuden kannalta, onko hallituksella nyt joitakin konkreettisempia suunnitelmia, joissa esimerkiksi yhteistä voimaa haettaisiin vaikkapa Ruotsin kanssa siitä, että väliaika todella pystyttäisiin hyödyntämään hyvien ratkaisujen löytämiseksi.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun täällä eduskunnassa keskusteltiin eduskunnan vastauksesta hallituksen hvk-selontekoon, syntyi aika värikästäkin keskustelua juuri turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Siitä kuitenkin saatettiin tehdä se loppupäätelmä — tein sen tässä näin — että kaikki olisivat tässä salissa tyytyväisiä, jos hallituksen esittämät tavoitteet toteutuisivat. Nyt kun tätä hvk:ta on käyty, joka ei ole siis vielä päättynyt mutta jossa eräiltä hyvin keskeisiltä osin elikkä juuri turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevilta osin on saavutettu sellainen yhteisymmärrys, jota kukaan ei enää aseta kyseenalaiseksi, me voimme jälleen olla täällä salissa tyytyväisiä. Kaikki ovat tyytyväisiä siihen tulokseen. Minusta ei ole tarpeen kommentoida nyt enää sitten niitä piruetteja, joita lähinnä siellä permannolla on käyty tämän asian merkeissä, koska kuitenkin lopputulos on sellainen, joka on Suomen ja Euroopan unionin kannalta hyvä. Me haluamme yhtenäistä, toimintakykyistä Eurooppaa myöskin ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkeissä. Tämä on meidän aivan keskeinen ensisijainen tavoitteemme, ja siihen näytämme olevan saaneet myöskin menestystä.

Monet asiat ovat kuitenkin edelleen avoimia, ei vain äänten painotus, ja yksi niistä koskee juuri oikeudellisen jatkuvuuden turvaamista tämän TEL-poikkeuksen osalta muun muassa sekä kauppapolitiikan säännöksiä. Näiden osalta uskon kuitenkin, että se pohjustustyö, jota olemme tehneet hyvässä yhteisymmärryksessä monien muiden kanssa, johtaa vielä tulokseen, varsinkin kun oikeudellisen jatkuvuuden osalta tilanne oli se, että jouduimme jäämään odottamaan komission ehdotusta, koska se ei ollut valmis Brysseliin. Nyt saadaan komissionkin ehdotukset sillä lailla valmiiksi, että kun perustuslakisopimus lopullisesti hyväksytään, ei voi tässäkään suhteessa jäädä enää mitään jälkipuheita ja jälkineuvottelemista. Siitä me tulemme pitämään huolen. Kauppapolitiikan osalta voi sanoa, että kaikki ne maat — koskee laajalta skaalalta kaikkia jäsenmaita — joiden kanssa asian olemme käyneet läpi, ovat suoraan tukeneet Suomen näkemyksiä tai kukaan ei ole ainakaan asettunut poikkiteloin. Luotan siis siihen, että tämäkin asia tulee hoidetuksi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin kiitos eduskunnalle tästä käydystä keskustelusta. Se osoittaa, kuinka hyvin Suomessa tunnetaan nämä neuvottelukysymykset ja neuvottelutilanne. Havaitsin erään eurooppalaisen mielipidetiedustelun, joka kertoi, että myös suomalaiset tuntevat hvk-kysymykset, perussopimuskysymykset, parhaiten Euroopassa, jos se tutkimus paikkansa piti. (Ed. Jaakonsaari: Tanskalaiset olivat ensin!) — Tanskalaisten jälkeen taisi olla. — Tämä ei ole mikään vähäpätöinen asia, koska tosiasia on se, että sopimus, jota nyt neuvotellaan, tulee ohjaamaan hyvin pitkälle tulevaisuudessa myös Suomen, samalla EU:n, mahdollisuuksia toimia ja määrittää ne puitteet, jotka ovat meidän tärkein kansainvälinen toimintaympäristömme.

Minusta ei kannata näihin muutaman viikon takaisiin lausuntoihin sillä tavalla väärällä tavalla kiinnittää huomiota — huomasin, että samaa vertailua oli myös tehty lehdistössä — koska ulkopoliittinen johto ottaa kantaa aina kulloinkin esillä olevaan esitykseen. Jos joku esitys, joka on pöydällä, ei meitä tyydytä, me myös sen sanomme. Vaikka otsikko säilyisi samana, kun sisältö kehittyy ja muuttuu, silloin myös meidän kantamme siihen asiaan vaihtuu, eli jos me muutama viikko sitten emme hyväksyneet silloista esitystä, niin me myös sen sanoimme. Erilaisten piruettien jälkeen, jos sitä halutaan niin kuvata, me olimme auttamassa sitä, että EU löysi yhteisen kannan, jonka takana myös Suomi on.

Näiden liittymissopimusten poikkeusten osalta tältä osin ehkä tämä hvk:n keskeytyminen ja lykkäytyminen on eduksi, sillä jo ennen Brysselin kokousta oli tiedossa se, että liittymissopimusten oikeudellisen jatkuvuuden osalta työ komissiossa ja niin sanotussa juristiryhmässä on edelleen kesken. Oli syntymässä tilanne, jossa jos sopimus olisi saatu tehtyä, niin edelleen tämä liittymissopimusten jatkuvuuden varmistaminen olisi mennyt pitkälle talveen ilman, että se olisi ollut enää kunnollinen osa koko neuvotteluprosessia. Nyt komissiolta on edellytettävä, että liittymissopimuksia koskevat uudet säännöt on myös valmisteltu siten, että ne ovat myös hvk:n neuvottelupöydällä eikä niitä irroteta hvk:sta.

Lopuksi ed. Uotilan kysymykseen, onko Suomen maine kolhiintunut: Ei varmasti ole. Suomi on ollut oikeastaan keväästä tai talvesta asti poikkeuksellisen aktiivinen hakien erityisesti näissä toimielinkysymyksissä aika laajaa pienten ja keskisuurten maiden yhteistyötä ilman, että me pyrimme pysyvästi blokkiutumaan millään tavalla. Me olemme olleet aktiivisia muutamien muiden maiden kanssa, ja se on ollut välttämätöntä, koska suuret maat ovat myös tässä vallanjakokysymyksessä pyrkineet oman etunsa pitämään, ja se on myös meidän tehtävämme.