Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla on kiitollinen tehtävä esitellä jaoston puheenjohtajana tämä viimeinen varsinainen pääluokka näin aamuvarhaisella. Tietysti olisin toivonut, että kun ministeri Filatov oli nyt erittäin ansiokkaasti paikalla ja monet ministerit ovat olleet, niin nytkin, kun puhutaan asuntoasioista ja puhutaan ympäristöministeriön pääluokasta, ministerit olisivat paikalla, mutta nyt ei näin ole. Mutta joka tapauksessa tämäkin mietintö pitää käydä läpi, ja toivon vilkasta keskustelua.

Jos ympäristö- ja asuntopolitiikka jaetaan kahtia ja lähdetään ensin näistä ympäristöasioista, niin täytyy ensimmäisenä lähteä ympäristönsuojelun osalta ja huomioida se, että valiokunta oli erittäin pettynyt siihen, että kuluvan vuoden talousarviosta poistettiin ympäristönsuojelun edistämisavustuksiin tarkoitettu määräraha, jota valiokunta ja koko eduskunta tämän vuoden budjettia hyväksyessään oli nimenomaan edellyttänyt sisällytettäväksi budjettiin. Tämä oli suuri pettymys, ja se näkyy tässä mietinnössä, koska nämä tehtävät, joita tällä määrärahalla on tehty niin järjestöjen, kuntien kuin yritystenkin toimesta, eivät ole vähentyneet, vaan paine koko ajan on lisääntynyt.

Mietinnössä valiokunta korostaa ympäristöyhteistyötä lähialueilla. Tässä tietenkin Itämeri-yhteistyö niin Pietarin lounaisen jätevesipuhdistamon työn jatkumisen kuin muutenkin yhteistyön osalta ja sitten öljyntorjunnan osalta on keskeistä. Mietinnössä aika laajasti arvioidaan tätä ja tietenkin ollaan tyytyväisiä siihen, että budjetissa on määrärahoja alusremontteihin.

Hallitusohjelmassa on todettu tämä monitoimimurtajan hankinta, johon nyt ei kuitenkaan sitten budjetissa ole määrärahaa, ja valiokunta kiirehtii sitä. Ehkä enemmänkin henkilökohtaisena mielipiteenä voisin tuoda julki sen, että kun työryhmän työ öljyntorjuntaan sopivan monitoimijäänmurtajan hankinnassa tuntuu venyvän ja vanuvan, niin ehkä kannattaisi miettiä, onko se konsepti, jota nyt haetaan, välttämättä se ainoa oikea. Voisiko jopa miettiä jotain uuttakin, jopa sitä, että joku nykyisistä suomalaisista jäänmurtajista varustettaisiin sellaisella varustuksella, joka soveltuisi öljyntorjuntaan ja palvelisi sitä tarkoitusta lähinnä Suomenlahdella, ja sen lisäksi rakennettaisiin kokonaan uusi moderni jäänmurtaja, koska meillä myös jäänmurrossa, kun otetaan huomioon kasvava liikenne erityisesti Suomenlahdella, on jatkuvasti lisäpaineita. Mutta joka tapauksessa valiokunta mietinnössä kiirehtii monitoimimurtajan hankintaa.

Arvoisa puhemies! Ympäristötyöt ovat erittäin murheellinen osa-alue ympäristöministeriön pääluokassa. Nimittäin kehyksessä lähdetään siitä, että ympäristötöiden pääluokka vähenee 0,5 miljoonalla eurolla vuosittain. Nyt hallituspuolueet ovat onneksi pystyneet sopimaan ensi vuoden budjettiin 1 miljoonan lisäyksestä, ja se on myönteinen asia, mutta sillä ei tietenkään muuteta sitä kehyksissä olevaa alenevaa suuntaa, joka on näkyvissä ja olemassa. Tämä on erittäin huono juttu näissä ympäristöasioissa. Ympäristötöiden paine on suunnaton, ja voin verrata sitä joidenkin muiden maiden osuuteen; muissa maissa nämä määrärahat ovat moninkertaiset, joilla saastuneita maa-alueita jne. puhdistetaan. Tämä on todella jälkeenjäänyt summa.

Mitä tulee sitten asumisen edistämiseen, niin valiokunta teki aika merkittäviä linjapäätöksiä. Ehdottomasti tärkein linjapäätös oli se, että valiokunta yksimielisesti päätyi siihen, että aravalainoitusta peruskorjauksissa, perusparannuksissa, jatketaan. Tämähän oli poistettu ensi vuoden budjetista hallituksen toimesta, se ei sisältynyt hallituksen esitykseen, ja tämä oli merkittävä asuntopoliittinen linjanveto, kun valiokunta päätti palauttaa aravalainoituksen myöskin perusparannukseen. Kun viime talvena edellisen hallituksen aikana käytiin keskustelua siitä, mitkä ovat aravaehdot, niin silloinhan kädenvääntö oli tosi tiukkaa. Aravaehtoja pystyttiin parantamaan, ja siinä yhteydessä edellinen hallitus, täytyy myöntää, teki ponnen, teki lausuman, jossa sitten lähdettiin siitä, että kun aravaehtoja uustuotannossa reilusti parannetaan, sitten aravalainoitus lopetetaan perusparannuksesta. Tämä nyt oli pohjana sitten ensi vuoden budjettia valmisteltaessa. Samassa yhteydessä jätettiin korjaamatta aravaehdot tämän perusparannuslainoituksen osalta, ja valiokunta tietenkin edellyttää, että kun nyt tämä perusparannus palautetaan aravalainoituksen piiriin, niin myöskin aravaehdot pitää korjata ja korkoja alentaa myöskin näiden perusparannuslainojen osalta. Tästä on lausumaehdotus valiokunnalla.

Toinen tällainen asuntopoliittinen kannanotto koski asunto-osakeyhtiöiden korkotukilainoitusta. Valiokunnassa nyt ikävä kyllä — tämä on nyt tietysti puheenjohtajan henkilökohtainen näkemys — hallituspuolueen edustajat eivät pystyneet pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, että olisi edelleen jatkettu asunto-osakeyhtiöille korkotukilainoitusta. Sehän sovittiin tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä ja nyt se sitten lopetettiin yhden vuoden jälkeen, mitä valiokunta pitää valitettavana. Kokoomus sekä vasemmistoliitto omissa vastalauseissaan lähtevät siitä, että tätä ei olisi pitänyt katkaista, vaan tätä olisi pitänyt jatkaa. Tällä on merkitystä kuitenkin monelta osin asuntokannan peruskorjaukseen, koska monta kertaa, voi sanoa, osaketaloudessa saattaa olla jopa suurempi tarve ja enemmän jälkeenjääneisyyttä välttämättömien remonttien tekemisessä kuin vuokra-asuntoyhtiöissä onkaan.

Korjaus- ja energia-avustusten osalta valiokunta lisäsi tälle momentille rahaa, ja se on tietysti hirveän myönteinen asia, koska hallituksen esitys lähti siitä, että tämä summa olisi pudonnut jopa 15 miljoonaa euroa kuluvaa vuotta pienemmäksi. Se on tietysti täysin kohtuutonta, täysin kohtuutonta, kun tiedetään, mikä on korjaustarve ja mikä on myöskin sitten energiakorjausten tarve tällä hetkellä. Tästä täytyy tietenkin antaa ansiota hallituspuolueiden neuvottelijoille valiokunnassa ja jaostossa, että ne pystyivät tätä palauttamaan lähemmäs sitä tasoa, mikä tänä vuonna tähän tarkoitukseen on käytettävissä.

Kunnallistekniikka-avustus on ollut käytössä Pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa. Jo edellisellä kerralla valtiovarainvaliokunta ehdotti harkittavaksi, että tätä pitäisi laajentaa muuallekin maahan, myös muihin kasvukeskuksiin, joissa syntyy tällaista aitoa, laajempaa yhteisymmärrystä ja hankekokonaisuutta asuntopolitiikan edistämiseksi ja eheän ja kestävän kehityksen kannalta järkevän maankäytön edistämiseksi, pitäisi laajentaa muuallekin maahan. Nyt tästä on sitten hyvin tiukka ponsi ja valiokunta todella edellyttää, että vuoden 2005 talousarviossa tätä kunnallistekniikka-avustusta sitten laajennetaan muuallekin. Jaosto muuten kävi kesämatkallakin Tampereella, jossa on hyvä esimerkki, joka on tässä mietinnössä erikseen mainittu, millä tavalla kahden kunnan välistä yhteistyötä pitäisi edistää. Siihen pitäisi valtion sopivalla tavalla tulla vastaan tarvittaessa.

Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuoroon varattu aika rupeaa loppumaan. Totean tästä asunnottomuudesta vielä sen verran, että kävin aamulla tuossa asunnottomien mökissä, joka on pääpostirakennuksen edessä, ja kehottaisin muitakin kansanedustajia, jotka kiireissään kiirehti ja ovat hankkimassa sinne hienoihin koteihinsa joulukoristeita tai muuta rekvisiittaa jouluksi, poikkeamaan, tapaamaan asunnottomia. Se on ihan terve kokemus, ja siellä saa tietysti sitten kokemusta siitä, mitä asunnottomuus on. Se on ongelma, johon pitää edelleen satsata. Pääkaupunkiseudulla on oma ohjelma, jolla tähän ongelmaan on puututtu, ja se on tuottanut pikkuhiljaa tulosta, mutta myöskin valtiovallan toimesta edelleen tarvitaan tehostettuja toimenpiteitä. Niin kuin tässä mietinnössä on todettu, ei riitä se, että meillä on riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, vaan me tarvitsemme myös tukipalveluja, asumisen tukemista niille ihmisille, jotka tällä hetkellä asunnottomuuden kurimuksesta kärsivät.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen eläissäni puhunut asumisesta ja asumispolitiikasta kaikenlaisissa paikoissa ja kaikenlaisina aikoina, mutta puhujakorokkeelta en ole vielä tähän kellonaikaan puhunut. Nyt tämäkin toteutuu.

Arvoisa puhemies! Huomaan oppositiokansanedustajana suhtautuvani hämmästyttävän myönteisesti sekä valiokunnan, käytännössä siis asunto- ja ympäristöjaoston, mietintöön, että jopa asuntoministerin ja hänen johtamansa ministeriön tai oikeastaan ministeriön osaston saavutuksiin. Eikä myönteisyys johdu pelkästään siitä, että valiokunta haluaa aloitteeni pohjalta säilyttää aravalainoituksen asuntojen perusparannuksessa. Tästä järjen voitosta haluan esittää kiitoksen erityisesti jaoston puheenjohtajalle ed. Uotilalle muitakaan sen jäseniä kuitenkaan unohtamatta. Erityisesti hallituspuolueitten myötämielisyys tässä asiassa tietysti ilahduttaa. Samaa järjen valoa olisin tietysti toivonut enemmälti esiintyvän muissakin pääluokissa.

Entisenä aravarakennuttajana sanoisin, että aravalainoituksen säilyttämistäkin tärkeämpää on valiokunnan lausumassaan edellyttämä aravalainojen kilpailukykyisyyden turvaaminen myös perusparannuksessa. Perusparannuksen urakkahinnat ovat aivan viime vuosina näyttäneet jostain syystä kallistuneen jopa uustuotantoa enemmän. Kun lainaehdot ovat samanaikaisesti olleet suhteellisesti ja absoluuttisestikin epäedulliset, ovat perusparannettujen aravavuokra-asuntojen vuokrat remontin jälkeen kovin usein nousseet lähes kohtuuttomiksi. Tähän liittyy se uhka, että niillä alueilla, joilla aravavuokra-asuntojen kysyntä on jo nyt heikkoa, ei asuntoja uskalleta ryhtyä perusparantamaan, koska liian suuret vuokrankorotukset uhkaavat jättää asunnot tyhjiksi.

Tyhjät aravavuokra-asunnot ovat Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suomalaisen asuntopolitiikan pahin aikapommi. Tyhjiä asuntoja on vähenevän väestön alueella jo pilvin pimein. Siellä tyhjät asunnot valitettavasti muodostavat itseään toteuttavan ennusteen, mutta tyhjiä aravavuokra-asuntoja on lähempänäkin. Niitä on Tampereella, niitä on Turussa, ja niitä on jopa Espoossa. Tässä katsannossa sydäntäni jonkin verran kouraisee, kun havaitsen sekä budjetissa että mietinnössä vallitsevan jonkinlaisen alistumisen ilmapiirin, että suunnitellaan jo purkuavustusten käyttöönottoa.

Kun olen ennen tänne tuloani johtanut 6 000 asunnon aravavuokrayhteisöä, jossa viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut kaksi asuntoa yhden kuukauden tyhjillään, tekee mieli sanoa, että ei aivan vielä. Lupaan kertoa valoisampana vuorokauden aikana ja viittä minuuttia pidemmässä ajassa, miten tyhjiltä asunnoilta voidaan välttyä niitä purkamatta.

Liian monta vuokralaista häätämään joutuneena sanon asunnottomuudesta vain, että se ei poistu pelkästään asuntoja rakentamalla. Täällä Pääkaupunkiseudulla asuntojen rakentaminen tässä katsannossa on tietenkin välttämätöntä ja erityisen tarpeellista, mutta tarvitaan myöskin, kuten ed. Uotila jo edellä totesi, asumisen tukea vaikeasti asutettavien asumiseen. Muuten heistä häätöjen myötä tulee uusia asunnottomia. Ministeriö voisi vakavasti harkita suoraa rahallista tukea kunnille asumisen tukihenkilöiden palkkaamiseen. En ole kovin väärässä, jos veikkaan, että säästöt olisivat huomattavat.

Ed. Uotila viittasi siihen, että asunto-osakeyhtiöitten korjausavustus ei saanut jatkoa. Pidän sitä asuntopoliittisesti erittäin valitettavana. Valtaosa asunto-osakeyhtiöistä on huomattavasti huonommin tai ammattitaidottomammin hoidettuja ja johdettuja kuin aravavuokra-asunnot, ja nimenomaan asunto-osakeyhtiöissä korjaustarve on polttava ja huutava. Siellä on toinen aikapommi.

Kiitän jaostoa sen esityksestä tulorajojen poistamiseksi kokonaan aravavuokra-asunnoista. Kun tiedän, että paitsi itselläni myös ministeri Mannisella on sama näkemys, niin eiköhän panna karavaani kulkemaan ja annetaan valtiovarainministeriön ja, ellen aivan väärässä ole, myös jossain määrin kokoomuksen koirien haukkua. Kyse on nimittäin aravavuokra-asumisen arvostuksesta, siitä, että tunnustetaan aravavuokra-asunnotkin asukkaidensa kodeiksi eikä vain, kuten valtiovarainministeriö haluaa, asuntopolitiikan apuneuvoiksi, kuntatalouden kunnossapitäjiksi tai sosiaalitoimen tilapäissuojiksi, joista parasta, mitä asukkaille voi tapahtua, on saada heidät mahdollisimman pian muuttamaan. Tämä näkemys, sen parantaminen, edellyttää, että vuokrat pidetään kurissa, asuntojen laatutaso korkeana ja talojen ja asuinalueiden asukasrakenteet kunnossa. Siihen tarvitaan tulorajojen poistoa. Siihen ja muuhunkin edellä sanottuun uskallan luvata ministeri Manniselle oppositiopuolue vasemmistoliiton tukea.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa on valtion talousarvioesitystä vuodelle 2004 käsiteltäessä kiinnitetty erityisesti huomiota kolmeen asiakokonaisuuteen. Ne ovat saman henkisiä kyllä kuin viime vuonnakin: valtion tukeman asuntotuotannon toteuttaminen, kansallisen ilmastostrategian toteuttaminen ja Suomen Itämeri-ohjelman toteuttaminen.

Vuoden 2003 kuten vuoden 2004 talousarvioehdotuksessakin on tavoitteena 10 000:n valtion tukeman asunnon rakentaminen. Näyttää siltä valitettavasti, että tänä vuonna tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu, vaan uustuotannon arvioidaan jäävän noin 6 000 asuntoon. Syitä tavoitteen toteutumatta jäämiseen on useita. Yksi keskeinen syy on se, että aravavuokra-asuntotuotanto ei ole tällä hetkellä riittävän kilpailukykyinen omistusasuntotuotannon kanssa ja vuokra-asukkaat ovat enenevässä määrin siirtyneet omistusasumiseen. Lisäksi tonttipula Helsingin seudulla ja muilla voimakkaan kysynnän alueilla vaikeuttaa asuntotuotantotavoitteiden toteuttamista.

Uusien aravavuokra-asuntojen korkotaso on ollut noin 3,4 prosenttia, kun markkinakorko on monesti ollut tätä alempi. Kalliit lainanhoitokulut ovat vähentäneet yleishyödyllisten rakennuttajien kiinnostusta aravatuotantoon. Sama asia johtaa siihen, että arava-asukkaiden suhteelliset asumiskustannukset ovat nousseet, vaikka tavoite on ollut päinvastainen.

Valtioneuvoston päätös arava-asetuksen muuttamisesta siten, että vuosimaksulainojen pääomamenojen vuosittainen nousu rajattiin vastaamaan inflaatiotasoa, alentaa 90-luvulla lainoitettujen arava- ja asumisoikeustalojen korot 2—2,45 prosenttiin. Tämä on hyvä muutos, mutta se ei riitä ratkaisemaan koko järjestelmää koskevia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Uhkana on, että koko sosiaalinen asuntotuotanto on ajautumassa yhä pahempiin ongelmiin, kun aravatuotanto supistuu, talojen kunto rapistuu ja tuotannon sosiaalinen luonne uhkaa hävitä. Olemme ympäristövaliokunnassa pitäneet ensiarvoisen tärkeänä, että aravajärjestelmä säilytetään ja se on kilpailukykyinen suhteessa markkinakorkoihin. Tämähän on myös hallitusohjelman henki. Aravalainojen ehdot on muutettava sellaisiksi, että tavoitteeksi asetettu uustuotanto saadaan toteutetuksi ja olemassa oleva asuntokanta säilyy asianmukaisessa kunnossa.

Tämän ongelman suuruutta ja tuskaa lievittää jossain määrin se, että vuokra-asuntojen kysyntä näyttäisi olevan asettumassa entistä matalammalle tasolle ainakin joksikin aikaa. Tähän on vaikuttanut muuttoliikkeen lievä tasaantuminen ja omistusasuntojen suosion kasvu. Mielenkiinnolla odotamme näinä päivinä — itse asiassa huomenna tai, nyt kun tässä aamuyötä eletään, tänään — hallituksen asuntopoliittisen ohjelman valmistumista. Tänään ymmärtääkseni on se päivä, jolloin tuo työryhmä saa valmiiksi esityksensä. Toivottavasti se on monipuolinen ja konkreettinen kokonaisuus, sillä vain yhdellä tai kahdella vippaskonstilla ei asuntopolitiikan solmuja avata, se on selvä.

On hyvä, että hallitusryhmät eduskunnassa sopivat keskenään myös korjaus- ja energia-avustusten myöntämisvaltuuksien korottamisesta 10 miljoonalla eurolla. Tälle rahalle on varmasti käyttöä. Korjaus- ja energia-avustukset ovat merkittävä edistäjä asuntokannan kunnon säilyttämisessä ja kohentamisessa. Sillä on huomattava merkitys muun muassa vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamisessa, hissien rakentamisessa sekä liikuntaesteiden poistamisessa. Avustuksella on voitu edistää selkeästi vanhusten, veteraanien ja vammaisten mahdollisuuksia kotona selviytymiseen. Suomen noin miljoonasta kerrostaloasunnosta 40 prosenttia on hissittömissä taloissa, joissa asuu noin 700 000 asukasta. Mikäli asuinympäristöjen esteettömyyttä ei paranneta nykyistä ripeämmin, aiheutuu yhteiskunnalle tulevaisuudessa suuria kustannuksia muun muassa lisääntyvänä laitoshoitona. Korjausrakentamisen tarve kasvaa jatkuvasti myös siitä syystä, että rakennuskanta vanhenee. Korjausrakentamisella on myös huomattava työllistävä vaikutus, mitä ei sovi näinä aikoina vähätellä.

Tämä energia-avustusjärjestelmä otettiin käyttöön vasta kuluvana vuonna, mutta lyhyestä hakuajasta huolimatta avustuksia haettiin noin 18 miljoonaa euroa. Energia-avustuksia voidaan käyttää kerros- ja rivitalojen energiakorjauksiin, ja niillä tuetaan muun muassa kansallisessa ilmastostrategiassa asetettujen tavoitteiden toteuttamista.

Tulevissa budjeteissa, arvoisa puhemies, on vielä monia asioita ratkaistavina. Esimerkiksi kunnallistekniikan infra-avustusten laajentaminen Helsingin seudun lisäksi myös muihin keskuksiin on tällainen. Jotta infra-avustuksesta olisi todellista hyötyä ja todellista merkitystä, täytyy sen suuruusluokaltaan olla kohtalaisen mittava.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ympäristövaliokunta on kuluneena vuonna kiinnittänyt paljon huomiota Itämeren ja erityisesti Suomenlahden tilaan. Itämeren rehevöityminen johtuu pääosin ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta. Suomen rannikkoalueiden ja Saaristomeren tilaan vaikuttavat eniten Suomesta peräisin olevat päästöt. Suomenlahden ulappa-alueiden tilaan puolestaan vaikuttavat eniten erityisesti Pietarista peräisin olevat päästöt. Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo osaltaan korjaa tilannetta, mutta ei vielä yksin ratkaise ongelmaa.

Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi vesiensuojelun tavoiteohjelmassa asetetut tavoitteet fosfori- ja typpikuormituksen osalta jäävät ohjelman väliarvion mukaan saavuttamatta ilman lisätoimenpiteitä. Itämeren suojeluohjelmassa esitetään, että maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia tulee lisätä ja kohdentaa tehokkaammin vesiensuojelun tehostamiseksi. Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä pääpaino on perustuessa. Erityistuella toteutetaan täsmällisempiä ympäristötavoitteita, kuten suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, lannankäytön tehostaminen ja valumavesien käsittelymenetelmät. On tärkeää, että maatalouden erityistukeen turvataan suunniteltu lisärahoitus. Se on tarkoitus käyttää toimenpiteisiin, jotka tukevat erityisesti suojeluohjelman tavoitteita. Näitä ovat luonnonmukainen tuotanto, suojavyöhykkeet, kosteikot, säätösalaojitus ja lannankäytön tehostaminen.

Arvoisa puhemies! Merkittävä asia on myös se, että haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa koskevat vaatimukset kiristyvät asetuksen tullessa voimaan vuoden 2004 alusta alkaen. Vaikka asetuksen täytäntöönpanoon liittyy siirtymäaika, merkitsee sen toteuttaminen yksittäisille kiinteistönomistajille (Puhemies koputtaa) niin suuria kustannuksia, että siihen tulee osoittaa valtion tukea. Asetuksella ei saa vaikeuttaa haja-asutusalueilla asumista. Tämä tulee ...

Arvoisa puhemies! Taidan tässä ruveta lopettelemaan ja jatkaa vähän myöhemmin. Ehkä päätän tämän sillä, että totean vaan, että tämä jätevesihuoltoasetus ja sen tuomat kustannukset maaseudulle tulee huomioida valtion asuntopoliittisen ohjelman yhteydessä. Toivon, että siihen liittyvät esitykset kuuluvat tuohon ohjelmaan ja ne myös käytännön toimenpiteillä ratkaistaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuota Hollywoodista tuttua Oscar-gaalatapaa eli kiitän jaoston puheenjohtajaa hyvästä esityksestä ja myös ed. Kaikkosta, joka hyvin ympäristövaliokunnan lausuntoa esitteli.

Nyt varmasti lähtökohta yleensäkin voisi olla se, että ympäristöllä ei nyt mene niin hyvin kuin joskus ennen, siis poliittisesti. Ei ole kovin muodikasta olla ympäristön puolesta. Se ei ole pop tällä hetkellä. Se näkyy joka paikassa. Ilmasto-ohjelmaan Suomessa kiinnitetään aika tavalla jo vähän huomiota. Kansallinen ilmasto-ohjelmahan on vasta 2001 kesäkuussa hyväksytty tässä salissa yksimielisesti. Se on monella tavalla jopa aktiivisesti unohdettu. Suomen rooli myös Kioton sopimuksen tukijana hiukan narisee niin kuin Euroopan unionin sisällä muutenkin, ja Suomi ei ole pystynyt pysymään omissa päästötavoitteissaan hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen suhteen, ei myöskään Euroopan unioni, jossa sellaisen 7 prosentin vauhdilla ollaan nyt vuoden 90 tavoitteiden yläpuolella.

Nämä ovat lähtökohtia. Suuressa politiikassa tiedämme kaikki Bushin hallinnon linjaukset. Ne ovat olleet vuodesta 2001 kesäkuusta, alkuvuodesta 2001 alkaen, hyvin negatiiviset. Silloin Bushin hallinto ilmoitti irrottautuvansa Kioton prosessista. Presidentti Putinin hallinto toimi vähän samalla tavalla. Kuitenkin on uskottavissa ja on uskottavaa edelleenkin luottaa, että Venäjä tulee ratifioimaan, toisin kuin Yhdysvallat, Kioton sopimuksen. Milloin se tapahtuu, on tietysti eri asia. Voimme veikata toukokuuta 2004. Tietyt periaatteet ja perusteet siihen ovat olemassa. Wto:n neuvottelut ovat tässä välissä ja myöskin tietysti presidentinvaalit.

Biodiversiteettisopimuksella sitävastoin menee paremmin. Se on ratifioitu, ja sen ensimmäinen niin sanottu mop eli ratifioinnin jälkeinen voimassaoloajan osapuolikokous on Malesiassa helmikuussa.

Kaiken kaikkiaan nyt tähän meidän omaan budjettikirjaamme haluaisin todeta, että ympäristövaliokunnan toivomukset on kohtuullisesti otettu jaoston toimesta huomioon. Siellä on edetty oikean suuntaisesti energia-avustuksen yhteydessä ja muutenkin. Kuitenkaan ihan sellaisia saavutuksia, mitä me toivoimme, ei ole tällä kertaa saavutettu, mutta yritystä ihan selvästi on ollut, ja sinänsä ympäristöpääluokkaan voi olla kohtuullisen tyytyväinen.

Täällä mainittiin monitoimimurtaja ja sen rahoitusvaihtoehdot jaoston puheenjohtajan Uotilan puheenvuorossa. Myöskin tämän vuoden lopulla tullee ulos tästä työryhmämietintö. Itse olettaisin, että siinä on useampia vaihtoehtoja, joiden välillä voidaan valita. Ehkä siinä on yhtenä vaihtoehtona myös olemassa olevan murtajan varustaminen öljyntorjuntaan, nimenomaan siihen.

Yhteistyö muuten nimenomaan öljyntorjunnassa oli, niin kuin täällä todettiin ed. Kaikkosen puheenvuorossa, valiokunnan keskeisimpiä asioita. Tässä uskon, että tällä talolla on myöskin omalta osaltaan mahdollisuus syventää yhteistyötä ja patistaa syvenevään yhteistyöhön nimenomaan Viron kanssa, joka on EU:n jäsen 1.5.2004 alkaen, ja sitten tietysti Venäjän kanssa. Tässäkin on edetty sinänsä, että Imossa on liikuttu nyt oikeaan suuntaan viimeisessä ja edellisessä Imon kansainvälisessä kokouksessa, eli aina jotakin hyvääkin, konkreettista, näiden epävarmuustekijöiden keskellä.

En halua, arvoisa puhemies, käyttää aikaa tässä kovin paljon enempää. Kello on kahtakymmentä vaille kaksi aamuyöstä. Totean lopuksi, että ympäristöjärjestöjen rooli on erinomaisen tärkeä. Molemmissa, sekä ympäristövaliokunnan että asianomaisen jaoston, lausunnoissa on otettu tähän kantaa ja painotettu tätä asiaa. On erittäin tärkeää myös lainsäädännön kannalta, että meillä on se mielipide käytettävissä, jonka kansalaisjärjestöt asioista niin asuntopolitiikassa kuin muutenkin antavat. Tämän tukeminen ja sen mahdollistaminen on tärkeätä. On myös hyvä asia, että kun Suomi osallistuu kansainvälisiin kokouksiin, vaikkapa Milanon yhdeksänteen osapuolikonferenssiin viime viikolla, mukana on myös kansalaisjärjestöt osana Suomen delegaatiota. Se on ainutlaatuista, mutta se on erittäin tärkeää. Ilmeisesti Saksa ja Hollanti ovat sellaisia, jotka ovat EU-maista tällaisen toteuttaneet.

Aivan vihoviimein lopuksi: Tänä aamuna meillä oli tapaaminen asuntoministerin kanssa. Voi tietysti todeta myös ympäristövaliokunnan näkökulmasta, että asuntoministerin linjausta, kun hän kertoi käsityksiään tänään julkistettavasta asuntopoliittisesta ohjelmasta, voi myös pitää monella tavalla aivan oikeana, niin kuin ed. Virtanenkin jo viittasi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia jaostolle hyvästä yhteistyöstä, ja kiitos myös ympäristövaliokunnallemme hyvästä lausunnosta!

Valtiovarainvaliokuntahan lisäsi tähän pääluokkaan kahteen kohtaan rahaa: ympäristötöihin ja energia- ja korjausavustuksiin. Ympäristötöiden osalta on kyllä pakko todeta ääneen se huolestuttava tulevaisuus jatkossakin siitä huolimatta, että tämä tarpeellinen raha tänne saatiin. Nimittäin meille paljastui tässä kuulemisen yhteydessä se raamin ongelma, eli se ongelma, että raami on rakennettu nyt niin, että vuosi vuodelta ympäristötyöt vähenevät aina vuoteen 2007 asti, jolloin taso olisi matalampi kuin nyt, ja kuitenkin hallitusohjelmassa esimerkiksi me kyllä toteamme ihan selkeästi, että ympäristötöiden rahoitusta päinvastoin ei ainakaan vähennetä, vaan lisätään. Siinä suhteessa, kun tätä raamia nyt tarkastellaan taas jatkossa, tähän asiaan on kyllä syytä kiinnittää ihan oikeasti huomiota.

Samoin tietenkin oli se harmi, että ympäristönsuojelun edistämismääräraha ei nyt tässä yhteydessä edennyt. Tässähän valtiovarainvaliokunta lopulta toteaa muun muassa jäteveron osalta sen, että aikanaan, kun jäteveroa säädettiin, ajateltiin, että sen tuottoa voisi sitten käyttää jätehuollon kehittämiseen. Se olisi tärkeä näkökulma huomioida. Itse olen peräänkuuluttanut esimerkiksi sitä, että kun hallitusohjelmakin lupaa jatkossa energiaverouudistuksia, niin olisi hyvin järkevää esimerkiksi siellä puolella sitten, kun lisätuottoja mahdollisesti tulisi, jos tehtäisiin näitä ympäristöperusteisia veroja enemmän, käyttää niitä nimenomaan ympäristöpuolen rahoitusta turvaamaan, koska meillä on paljon kohteita tulevaisuudessakin, on ilmasto-ohjelma, on Itämeri-ohjelma, on Suomen metsien suojelua ja vaikka minkälaisia haasteita ympäristöpuolella, ilmastopuolella, joka paikassa. Myös tätä energiaveropuolta tulisi varmasti käsitellä siinä työssä, mikä tällä hetkellä on käynnissä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen pohdinnassa, eli tämähän on äärimmäisen tärkeä linjaus tämä kestävä tuotanto- ja kulutustavat, mitä nyt parhaillaan pohditaan, miten kaikin keinoin me voimme niitä edistää.

Ympäristötöiden lisäksi toinen asia, mihin mielestäni erittäin tarpeellisesti saimme lisää valtuutta 10 miljoonaa euroa, oli korjaus- ja energia-avustukset. Harvoinpa ehkä löytyy sellainen avustusmuoto, jossa niin kätevästi ja niin tärkeällä tavalla yhdistyy sekä ympäristöpolitiikka, asuntopolitiikka ja työllisyyspolitiikka. Eli ympäristöpoliittisestihan nämä energia-avustukset ovat hyvin merkittävät. Nyt kun saimme sinne sen 2 miljoonaa euroa lisää valtuuksiin, nyt sitten olemme virallisesti ilmasto-ohjelman tasolla energia-avustuksessa. Varmasti tulevaisuudessa voi käydä niin, että tarve vain isonee ja isonee, koska jo tänä vuonna on ollut paljon kysyntää, vaikka tämä on ollut uusi muoto. Siihen pitää kyllä jatkossakin sitten varautua.

Samalla tavalla tämä korjausavustus on äärimmäisen tärkeä. En lähde tässä luettelemaan, mutta kaikki tiedämme, mitä se merkitsee esteettömyyden kannalta vammaisille, vanhuksille taloissa, mihin hissejä tarvitaan. Näiden rahojen yhteiskuntapoliittinen merkitys on varsin korkea. Olen tyytyväinen, että näihin ansaittu lisäys saatiin aikaiseksi.

Asuntopuolelta haluaisin sanoa myös sen periaatteellisen, merkittävän asian, mikä tässä jo aikaisemmin tuli puheenvuoroissa esiin, eli tämän, että tätä perusparannusaravalainoitussysteemiä jatketaan. Sillä on periaatteellisesti hyvin tärkeä merkitys. Aivan yhtä tärkeä on se ponsi, minkä valiokunta on tehnyt, eli se, että perusparannusaravalainoituksenkin ehtoja on korjattava kilpailukykyisiksi ja mahdollisesti tehtävä nämä valtuusmuutokset sisäisesti, mikäli ja kun niitä varmaankin tarvitaan. Eli tämä oli tärkeä asia, ja toivon myös, että sitten asuntopoliittisessa jatkotyössä myös hallitus tekee nämä toimet ikään kuin, sanoisinko, valmiiksi, ettei meidän tarvitse sitä erikseen hoputella. Tässä on nyt eduskunnan tahto selvästi, palataan sitten ensimmäisessä yhteydessä, kun voidaan, tähän asiaan.

Toinen asia on asunto-osakeyhtiön korkotuki, jota on harmiteltu, että sille ei saatu jatkoa. Olen samaa mieltä, se olisi varmasti ollut tarpeen. Sekä ympäristövaliokunnan että jaoston papereissa lukee, miksi. En lähde sitä sen enempää perustelemaan, mutta sen kyllä totean, että positiivista tässä on kuitenkin se, että tämän asuntopoliittisen ohjelman yhteydessä lienee tulossa sitten korvaava järjestelmä. Eli ainakin aiemmin ministeri Manninen on puhunut siitä, että tämä asunto-osakeyhtiön korkotuki tulisi säilymään eräällä tavalla kohdennettuna joihinkin isompiin putkiremppoihin ja tällaisiin. Eli sitä kautta toivottavasti saamme tämän tukimuodon sitten säilymään.

Muutenkin asuntopoliittisesti sekä ympäristövaliokunnan että valtiovarainvaliokunnan papereissa on ihan viisaita terveisiä asuntopoliittisen ohjelman valmisteluun. Toivottavasti nämä kannanotot on siinä valmistelussa hyvin otettu huomioon, jotka ovat kyllä olleet jo tiedossa hyvän aikaa. Eduskuntahan toteaa aivan selkeästi sen, samalla lailla kuin on hallitusohjelmassakin, että sosiaalisen asuntotuotannon on jatkuttava. Me painotamme sekä aravaa että korkotukea. Molempien edellytykset on säilytettävä, molempien on oltava kerta kaikkiaan kilpailukykyisiä. Nythän saatiin aravapuolella pari hyvää uudistusta sitten vuoden 90 jälkeen tulleille lainoille, mutta edelleen sitä ennen annettujen lainojen samoin kuin perusparannusaravien ehdot on korjaamatta, ja kyllä ne tärkeitä toimenpiteitä ovat.

Erikseen haluan vielä mainita, arvoisa puhemies, infra-avustusponnen. Kasvukeskuksiin on ulotettava infra-avustus, aivan kuten täällä muun muassa jaoston puheenjohtaja totesi aiemmin. Tämähän on jo pitkäaikainen vaatimus. Itse olen ollut pitkään ympäristövaliokunnassa. Muistan, kuinka jo viime kaudella ympäristövaliokunta edellytti sitä asiaa silloin, kun tämä säädettiin Pääkaupunkiseudulle, ja oli hyvin ymmärrettävää, että halusimme myös varmistuksen siitä, että tämä tulee siis myös muihin kasvukeskuksiin. Tämähän nyt on idea, ja varmaankin se myös toteutetaan jatkossa. Muistan nimittäin senkin, että alun perinhän oli suunnitelmissa, että se olisi tullut jo tähän budjettiin. Oli sitten valitettavaa, että se tästä jäi pois.

Ihan lopuksi, kun täällä ed. Tiusanen mietti, että ympäristöasiat eivät ole sinänsä pop: Kyllä niiden minun mielestäni täytyy olla pop. Ei meillä ole varaa tässä yhteiskunnassa ajatella, että ympäristöasiat eivät olisi pop. Ne ovat pop mitä suuremmassa määrin. Täällä puhutaan niin isoista asioista ympäristö- ja asuntopuolella kuin hyvin rankasti tulevaisuudesta, siitä, onko lapsenlapsenlapsilla vielä puhdasta vettä tai ruokaa tai ilmaa, että kyllä näitä on syytä pitää vahvasti esillä. On ikävää, että tämä on pääluokka 35, että tämä on aina yöllä. Tämä on hyvin ikävää ja rasittavaa, mutta tietenkin jotenkin voisi miettiä, että näitä ympäristöasioita eduskunnassa tulisi päivänvalossakin käsitellä ehkä joskus vähän paremmin. Täällä sähköä kuluu, kun istumme täällä pitkin yötä.

Sen sanon kuitenkin tähän loppuun, (Puhemies koputtaa) että yksi hyvä ponsi — puhemies, lopetan tämän jälkeen — tai ei ponsi vaan ajatus on ympäristövaliokunnan paperissa, minkä toivon otettavan vakavasti, eli se, että tästä ilmasto-ohjelmasta esimerkiksi on tehtävä vuosittainen budjettiin liittyvä seuranta. On tuotava esiin ne momentit, mitä se edellyttää ja onko määräraha riittävä siihen nähden. Näin toivon, että tämä terveinen menee jatkossa sinne kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan ed. Tiusaselle sanoa sen, että kyllä ympäristöasioiden on oltava pop ja meidän on huolehdittava siitä, että kaikkien päätösten, mitä eduskunnassa tehdään ja mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään, ympäristövaikutukset arvioidaan siten, että ne päätökset todellakin kestävät päivänvalon.

Haluan lämpimästi kiittää ympäristöjaostoa miellyttävästä työskentelystä ja erityisesti puheenjohtajaa. Voin kiittää myöskin hallitusryhmiä siitä, että hyviä lisäyksiä tälle pääluokalle saatiin, mutta tuota asunto-osakeyhtiöiden korkotukea perusparannuksiin todella jäimme kaipaamaan. Siitä on vastalause, ja toivon, että se vastalause enemmistön huomenna äänestyksissä saa.

Mielenkiinnolla odotamme hallituksen asuntopoliittista ohjelmaa, ja siinä yhteydessä käymme sitten laajemman keskustelun asuntopolitiikasta. Mutta aivan olennaista on se, että korkotukea ja aravaa kehitetään rinta rinnan, ja sen täytyy todellakin näkyä jokaisessa päätöksenteossa. Tässä on vielä olemassa pienoisia ja vähän suurempiakin muotovirheitä. Tärkeää on, että tämä edellisen hallituksen aikana tehty ponsivaatimus tästä rinta rinnan kehittämisestä toteutuu. Toivon todellakin, että siinä asuntopoliittisessa ohjelmassa on huomioitu se, että asuntolainojen verovähennysoikeus on aivan välttämätön asia etenkin täällä Pääkaupunkiseudulla, jotta tavalliset keskituloiset pääsevät kiinni omaan asuntoon. Ilman sitä kyllä Pääkaupunkiseutu joutuu todellakin vaikeaan tilanteeseen. Toivon, että se Mannisen uhkaus, että asuntolainojen verovähennysoikeutta leikataan, ei toteudu. Toivon, että se virhe, mikä yhteisöveropäätöksen aikana tapahtui eli se, että se sieltä sen prosentin verran leikkautuu, jollakin tavalla korjataan ja hallitusohjelman kirjausta toteutetaan, että asuntolainojen verovähennysoikeutta parannetaan. Tämä on hyvin tärkeää, ja toivon, että täällä olevat hallituspuolueiden jäsenet pitävät tästä asiasta kiinni.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihmisen suhde ympäristöönsä on aivan keskeinen asia, enkä voi ymmärtää suhtautumistapaa, etteikö tämä olisi myöskin tällä hetkellä kaikkien järkevien ihmisten ajatusmaailmassa ihan keskeisellä sijalla. Kysymys on tietysti sitten siitä, että on järkevää ympäristönsuojelua, järkevää suhtautumista tähän kestävään kehitykseen, ja on myöskin tämmöistä järjetöntä, joka synnyttää vain vääränlaisia asenteita ja vastareaktioita koko tätä asiakokonaisuutta kohtaan. Haluan kiinnittää tässä Itämeri-kysymyksessä erääseen näkökulmaan vain huomiota. Olen itse mukana Pohjoismaitten neuvoston valtuuskunnassa ja siellä ympäristövaliokunnassa. Olemme työskennelleet määrätietoisesti sen tavoitteen eteen, että Itämeri saataisiin pssa-alueeksi, siis erityisen herkäksi merialueeksi. Kaikki tiedämme, mitä se edellyttää myöskin meidän naapurivaltioiltamme, esimerkiksi Venäjältä, suhteessa nimenomaan öljynkuljetusjuttuihin. Se on asiakokonaisuus sinänsä.

Mutta haluan tässä ottaa esiin sen, että Itämeri on jotakin muuta kuin tästä etelään oleva alue. Sen valuma-alue lähtee Torniojärveltä saakka. Se koskettaa 1 500 kilometrin matkaa tästä vielä tuonne pohjoiseen. Yhden asian nostan tässä vielä esille. On erittäin huolestuttavaa se, että esimerkiksi viljellyn lohen kohdalla on nykyisten selvitysten mukaan tilanne se, että 10 prosenttia tästä lohikannasta jää henkiin, 10 prosenttia. Se kertoo mielestäni siitä, että Itämeren tilassa on jotakin huolestuttavaa, miksi siinä ei enää elä niin kuin ennen, esimerkiksi tämä viljelylohi. Se nostettakoon tässä nyt esiin, että Itämeren tila on erittäin huolestuttava ja siihen on paneuduttava.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä jaoston puheenjohtaja varsin ansiokkaasti selvitti jaoston näkemyksiä ja meidän mietintöämme, ja haluan myös kiittää sekä puheenjohtajaa sekä jaoston jäseniä. Mielestäni siellä on ollut yli puoluerajojen erittäin hyvä keskustelu, joka on johtanut mielestäni myös varsin hyvään mietintöön.

Haluan todeta sen, että mielestäni keskeistä on tällä hetkellä se, että ympäristöyhteistyötä edistetään todella lähialueen maissa ja Itämerestä pidetään yhdessä huolta. Ympäristöministeriössähän on ollut parastaikaa paljonkin toimenpiteitä, muun muassa on käynnistetty öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustamista koskeva selvitystyö, joka ilmeisesti on nyt valmistumassa juuri. Tätä meriliikenteen turvallisuutta on naapureiden kanssa edistetty, ja nimenomaan EU on tiukentanut eräitä öljynkuljetukseen liittyviä määräyksiä. Meillä tulee olla yhteinen näkemys siitä, ja meidän tulee nostaa Itämeri laajemmin ympäristöasioissa EU:n puitteissa sillä tavalla, että saamme mahdollisuuksien mukaan myös sieltä rahoitusta.

Toisaalta ympäristötöiden osalta se on valitettavaa, ettemme saaneet nostettua riittävästi sinne määrärahoja, koska meillä on aika paljon pilaantuneita maa-alueita ja on hyvin paljon niitä paikkakuntia, missä pilaajaa ei enää saada vastuuseen. Periaatteenhan pitäisi olla se, että pilaaja vastaa siitä, mutta näin ei valitettavasti ole.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tähän nuorison kiinnostukseen ympäristöasioista kiinnittää huomiota vielä näin aamuyöstä. Minusta tuntuu, että nuoriso on varsin kiinnostunutta ympäristöasioista, ja sitä on ollut kyllä omiaan lisäämään kansalaisjärjestöjen vahva rooli ihan lainsäädäntöä myöten. Siitä kiitos suomalaiselle edistykselliselle lainsäädäntötyölle. Siihen myös hallituksen politiikkaohjelma tähtää, että kansalaisvaikuttaminen lisääntyy Suomessa ja nimenomaan nuoret kokevat tämän asian läheiseksi, kuitenkin niin, että lain suomin keinoin toimintaa sekä rahoitetaan että kunnioitetaan tässä yhteiskunnassa.

Ympäristöpuolen menot ovat 5 prosenttia suuremmat kuluvaan vuoteen verrattuna, ja hyvä niin. En tiedä, onko se aivan tarpeeksi korkea, mutta suuntaus on selkeä. Omasta mielestäni yksi oleellinen asia on tämä haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmän kehittäminen ja myöskin siihen rahoituksen joiltain osin löytyminen. Tämähän on osa hyvää Itämeren suojeluprojektia.

Luonnonsuojelualueet ovat oleellinen osa ympäristöpolitiikkaa. Luonnonsuojelu- ja Metso-ohjelmien rahoituksesta tuleekin jatkossa huolehtia. Mielestäni ympäristövaliokunnassa ja myöskin valtiovarainvaliokunnan jaostossa näkyy se huoli, että tulevaisuus sanana ja terminä ja linjana on yksi ympäristöpolitiikan keskeisistä termeistä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kommentoin hiukan paria mielipidettä. Niin kuin täällä joku kysyi, ympäristö, onko se pop. Totesin itse, että ympäristökysymykset eivät ole tällä hetkellä kovin muodikkaita. Tarkoitin sitä nimenomaan, voi sanoa, globaalisessa mielessä. On toisenlainen tilanne kuin 80-luvun lopulla tai vuonna 92 Rion kokouksen yhteydessä, on selvä muutos huonompaan suuntaan. Ympäristö- ja asuntojaosto tai ympäristövaliokunta tai tämä eduskunta tai Suomi varmasti ovat huolestuneita ympäristökysymyksistä, mutta noin globaalisti laajalla näkökulmalla nimenomaan Yhdysvaltain asenne toisaalta, Venäjän toisaalta ovat varsin vahvoja esimerkkejä siitä, että ympäristöllä ei mene suurvaltapolitiikassa oikein hyvin tällä hetkellä. Yksityiskohtia voisimme luetella paljon.

Aivan oikein, jokainen järkevä ihminen on huolestunut ympäristöstä. Nuoriso on varmasti erityisesti siitä huolestunut. Keskeistähän on nimenomaan ilmastomuutoksen estäminen, nimenomaan vaikkapa asuntopolitiikan kautta, niin kuin nyt tämä energia-avustus on pienen pieni murunen tähän yhteiseen työhön. Tällaisten asioitten esillä pitäminen, että hiilidioksidin määrä ei nouse ilmakehässä yli 450 ppm:n, tämä on niitä kestäviä kysymyksiä, tärkeitä kysymyksiä, ja se, että jos ilmastomuutos todella tapahtuu ja keskilämpötila nousee kaksi astetta, niin se on se katastrofi, josta jälkeen tulevat sukupolvet tietysti tulevat sitten kysymään, miksi tämä meille tehtiin.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa muun muassa Itämerestä: Tiedossa on, että riskit ovat kasvaneet ja kasvavat edelleen, ja sen takia minäkin haluaisin kiirehtiä sitä monitoimimurtajan hankkimista joko lisätalousarviossa ensi vuonna tai sitten viimeistään 2005 talousarviossa. Yhtä lailla öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustaminen on kiireellinen asia. Se olisi perusteltua perustaa Suomenlahden rannikoille, vaikkapa jonnekinpäin Uuttamaata.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden alussa tehdään myös ratkaisut luonnonsuojelulain muuttamiseksi. Oleellista on toimivien korvauskäytäntöjen rakentaminen. Ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta ovat tahoillaan tehneet hyvää työtä, tai ainakin työtä, uskallan sanoa myös, että hyvää työtä, tämän käytännön kehittämiseksi ja toimivien mekanismien löytämiseksi. Uskon, että näissä asioissa ratkaisuun päästään helmikuun aikana.

Vielä ed. Sarkomaalle, joka asuntolainojen korkovähennyksistä spekuloi: Lähtökohta on, että hallitusohjelman mukaisesti ensiasunnon ostajien ja lapsiperheiden asuntolainojen korkovähennystä parannetaan, ja mielestäni sen myös pitää näkyä ensi vuoden asuntopolitiikan ratkaisuissa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana näistä asuntoasioista: Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Kaikkonen, että todella pitää näkyä näissä tulevissa linjauksissa tämän näkemyksen, että me monipuolisesti haluamme tukea asuntorakentamista, elikkä on korkotuettua ja on aravarakentamista.

Halusin ottaa esille myös sen, että samalla kun me taistelemme asunnottomuuden poistamiseksi ja sen puolesta, että saisimme asuntorakentamista lisää, niin toisaalta on myös tämä tyhjien asuntojen ongelma niissä kunnissa, mistä väestö vähenee. Jaosto onkin ottanut kantaa ja valiokunta aivan hyvällä tavalla siihen, että pitää olla mahdollisuus vapauttaa näitä taloja tarpeen mukaan rajoituksista. Kävimme keskustelua siitä, että on aika paljon erilaisia mahdollisuuksia muuttaa näiden talojen luonnetta esimerkiksi palvelutalotyyppisiksi sen mukaan, mitä tarpeita kussakin kunnassa on. Näitä pitäisi nyt sitten myös toimenpiteinä viedä eteenpäin ja tukea ministeriä, että hän voisi viedä erilaisia vaihtoehtoja eteenpäin, että kunnissa tämäkin ongelma saadaan hoidettua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ed. Kaikkosen hyvään puheenvuoroon viitata ja todeta, että luonnonsuojelulain osauudistus pitää todellakin nopeasti käsitellä. Komissio on aloittanut menettelyn Suomea kohtaan tässä asiassa, koska meidän lainsäädäntömme ei vastaa luontodirektiiviä. Niin kuin ed. Kaikkonen ahkerana valiokunnan jäsenenä tietää, ympäristövaliokunta on varsin valmis tämän lain laatimiseen, mietinnön laatimiseen, kun saamme vain tarvittavat lausunnot.

Toinen tärkeä asia, öljyntorjuntaosaamiskeskus, on välttämätön asia, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan. Osaamista, sitä pitää olla. Sitä löytyy ammattikorkeakouluista Suomenlahden rannalla muun muassa Kotkasta, ja tiedän, että Porvoossa on Lamor, jossa on taas tietynlaista osaamista. Pistäkäämme, ed. Kaikkonen, Kymenlaakson ja Uudenmaan voimavarat yhteen, niin saamme tällä tavalla varsin hyvän ja toimivan osaamiskeskuksen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan pari sanaa ensinnäkin siitä, että ehkä tuossa esittelypuheenvuorossa jäi riittävästi korostamatta se, että valiokunta on erittäin huolissaan siitä, mitä tapahtuu vuokra-asunto- ja aravavuokra-asuntotuotannolle, ja sen ed. Kaikkonen toi varsin selvästi omassa puheenvuorossaan esille. Näkyvissä on, että tänä vuonna ja näillä näkymillä myöskään ensi vuonna tuotantotavoitteet eivät toteudu, ja se on erittäin huono asia. Se on asunnottomien kannalta huono asia, se on työvoiman liikkuvuuden kannalta, jopa työvoiman saatavuuden kannalta, huono asia, elinkeinoelämän saatavuuden kannalta huono asia. Se on erittäin merkittävä pointti, ja sen vuoksi edelleen pitää tehdä työtä, että myöskin aravaehdot edelleen paranevat ja tulevat kilpailukykyisemmiksi ja niihin muihinkin ongelmiin, koskevat ne sitten tonttikysymyksiä tai yleishyödyllistä lainsäädäntöä, myöskin puututaan.

Ed. Virtanen totesi purkuavustuksista, kun valiokunta viittaa, että tyhjien asuntojen ongelmassa pitää niinkin rankkaa keinoa ehkä harkita kuin jopa purkuavustuksia. Minä tiedän, että Niiralankulma Kuopiossa on niin hienosti hoidettu vuokratalokonsepti, että siellä ei tällaista ongelmaa ole, mutta on paikkakuntia, sellaisia paikkakuntia kuin vaikkapa Suomussalmi, jolla olen itse käynyt katsomassa tyhjiä kerrostaloja, on paikkakuntia, joilla todella ongelmat ovat suuria, ja siellä tarvitaan poikkeuksellisia menettelyjä. Siellä voidaan jopa joutua tarvitsemaan täydellistä lainojen anteeksiantoa, siirtämistä tai jopa viime kädessä purkuavustuksia, jotta sielläkin löytyy paras mahdollinen tapa sitten tämän ongelman ratkaisemiseksi, mikä syntyy niistä aravavuokra-asunnoista.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän globaalitason ilmastonmuutoskysymykseen sellainen ajatus, että siitä asiasta olen todella huolissani ja pelkään, että muutokset tulevat tapahtumaan paljon nopeammin kuin me tällä hetkellä näemme. Nämä muutokset tulevat tapahtumaan ehkä eksponentiaalisesti, ja se on todella huolestuttava asia. Se liittyy meidän elämäntapaamme koko tällä Telluksella, meidän kulutusmaniaamme jne.

Sitten toinen asia: Puhuin aikaisemmin järkevästä suhtautumisesta luonnonsuojeluun. Kyllä meillä esimerkiksi Lapissa on sellainen käsitys ja kokemus, että me tämmöisellä järjettömällä luonnonsuojelutoiminnalla olemme vaikeuttaneet ja vahingoittaneet tätä asiaa tavallisen kansalaisen ajatusmaailmassa. Tavallinen suomalainen ihminen ei voi ymmärtää sitä, että luonnonsuojelun nimissä vaikeutetaan järkevää, kestävää elinkeinotoimintaa. Esimerkiksi Lapissa on tosiaan pitäjiä, joiden pinta-alasta 60 prosenttia on suojeltu, ja siellä on ihan selviä esimerkkejä siitä, että tällä niin sanotulla luonnonsuojelutoiminnalla on vaikeutettu ihmisten elinolosuhteita ja toimeentuloa.

Esimerkiksi sähköenergian tuottamisen osalta toteaisin, että kyllä siinä terve järki pitäisi ottaa käteen, ja jos lumesta voidaan tehdä energiaa, sellaiset mahdollisuudet pitäisi pystyä Suomenmaassa käyttämään hyväksi. Ne ovat kestäviä tapoja tuottaa energiaa tässä yhteiskunnassa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minäkin osaltani haluan alleviivata sitä, mitä sanoin jo aiemmin, että todellakin sekä ympäristövaliokunnan että jaoston teksteissä asuntopuolella näkyy huoli siitä, että myös aravalla on oltava tulevaisuutta ja se on saatava kilpailukykyiseksi. Se on erittäin tärkeä asia asuntopoliittisesti.

Se seikka, mitä en kerinnyt äsken puheenvuorossani sanoa, mutta minkä sanon tässä nyt lyhyesti, on se, että myös minä yhdyn niihin puhujiin, jotka ovat näiden ympäristönsuojelujärjestöjen roolia nostaneet esiin ja sitä kansalaisyhteiskuntaa, joka näistä kansalaisjärjestöitä nousee. Se on mielestäni tärkeä asia, että toimintaedellytykset turvataan, ja vaikka se ei liity tässä yhteydessä tämän pääluokan alle, totean sen nyt tänäänkin samoin kuin eilen maa- ja metsäpuolella totesin, että mielestäni on merkittävä ja tärkeä päänavaus myös se, että tämän budjetin yhteydessä eduskunta hyväksyi ponnen, jossa ensi vuonna lisätalousarviolla aletaan myös eläinsuojelujärjestöille ihan ansaittua tukea antaa. Se on mielestäni demokratiaa ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista mitä suurimmassa määrin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan puheenvuoro oli hyvä, mitä tulee muun muassa vuokra-asuntojen rakentamiseen. Mutta työvoiman liikkuvuudesta olen ehkä hieman eri mieltä. Meidän maassammehan politiikka on ollut aivan liian pitkään sitä, että vain työvoiman pitää liikkua, ja se liikesuunta on ollut vain yksi ja sama eli pohjoisesta etelään. Eivätkö myös työpaikat voisi liikkua esimerkiksi hajasijoituksen avulla, josta tämäkin hallitus paljon puhuu? Siirrettäisiin työpaikkoja myöskin pohjoiseen ja Itä-Suomeen. Siellä on muuten tyhjiä, hyviä asuntojakin jo valmiina, niitä ei tarvitse edes rakentaa. Minun mielestäni tämähän olisi hyvää ympäristöpolitiikkaa myös, eli tällä tavalla me emme autioittaisi Suomea, niin kuin nyt on käynyt. Minusta tähän asiaan kannattaisi kiinnittää myöskin huomiota eikä siirtää tänne väestöä ja rakentaa tänne uudet asunnot ja palvelut ja tehdä tämä toiseen kertaan, kun meillä on tämä infra jo olemassa Pohjois-Suomessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä sitä mieltä todellakin, että toki siellä, missä ihmisiä ei enää yksinkertaisesti ole ja missä on tyhjiä aravavuokra-asuntoja, purkamisesta ei enää pidä maksaa liikaa. Korostan sitä, että ongelma ei ole kysymys purkukustannuksista, vaan kysymys on siitä, että ihmisten ja asuntojen välinen epäsuhta on muodostunut syystä tai toisesta liialliseksi. Asuntopolitiikkamme ehkä suurimman ongelman voi ilmaista seuraavasti: On kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että rautavaaralaiset muuttavat Helsinkiin, jolloin Helsinkiin tulee ongelmia, ja toinen on se, että rautavaaralaiset muuttavat Helsinkiin, jolloin Rautavaaralle tulee ongelmia. Ne ongelmat ovat vain vähän erilaisia.

Haluan kertoa lopuksi ikään kuin sisäpiirin juttuna, mistä on kysymys, kun joskus on vaadittu liikaa asuntoja ei perustelluista syistä sinne Rautavaaran suunnallekin. Ei tästä nyt ole aikaa kuin viisi vuotta, kun edellisten eduskuntavaalien alla eräs sekä valiokunnan että jaoston hyvin tuntema herra P. eräästä ministeriöstä saapui Asuntorahastoon ja ilmoitti, että hän on saanut ylempää määräyksen pitää huolta siitä, että Juankoskelle rahoitetaan aravavuokratalo. Se rahoitettiin, kun käsky kävi, ja siinä aravavuokratalossa taitaa olla nyt tyhjiä asuntoja.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Valpas puuttui todella tärkeään asiaan eli tähän, että me yritämme pitää huolen siitä, että työpaikkoja syntyy koko maahan, ettei niiden, jotka haluavat asua muualla kuin Pääkaupunkiseudulla tai etelän keskuksissa, tarvitse muuttaa. Sen pitää olla yhteinen suuri tavoite. Se on kansantaloudellisesti tärkeää, ja se on varmasti ympäristön kannalta ja ihmisten kannalta hyvä asia.

Toisaalta on myös asuntopulaa hellitettävä täällä, missä on paljon ihmisiä vailla asuntoa. Olen ymmärtänyt, että suuri ongelma on tällä hetkellä se, että ei löydy asuinrakentamiseen sopivia tontteja. Tämähän tuli kuulemisissakin yhtenä ongelmana esille, ja varsinkin se tuli tuetuissa asunnoissa esille. Juuri Pääkaupunkiseudulla tietenkin hinnat tonteissa kohoavat niin korkealle, että se saattaa olla yksi ongelma tulevina vuosina. Vaikka me asetamme tavoitteeksi 10 000 asuntoa, se voi kaatua juuri siihen, että ei riitä rahoitus tai asuntojen hinnat nousevat niin korkeiksi ja vuokrat niin korkeiksi, että asuminen ei ole enää mahdollista normaalipalkalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että ministeri Manninen on tullut täysistuntoon. Me olemme tässä käsitelleet juuri asuntoasioita erittäin laajasti, ja asia on tältä osin varmasti kesken.

Ed. Rundgrenille haluaisin todeta vielä tuohon puheenvuoroonne, että ymmärrän täysin tuon huolen, mikä Lapissa on. Nythän on tulossa lainsäädäntö Pallas-Ylläksestä, kansallispuistosta, ja hallituksen esitys lienee ollut tai tulee olemaan presidentin esittelyssä, joka saapuu tänne joka tapauksessa aivan pian. Valiokunta on juuri ajatellut tätä uskottavuuskysymystä niin, että me pitäisimme myös kuulemisen Lapissa nimenomaan tämän kansallispuiston yhteydessä, että koettaisimme vähentää juuri sitä vastakkainasettelua, että etelässä tehdään suojelua pohjoiseen. Vaikka tämä on hyvin pieni ele, uskon, että tämän asian yhteydessä se valiokunnan matka siellä ja siellä ihmisten tapaaminen omalta osaltaan helpottaisi sitä. Se ei varmasti varsinaisia virallisia kokouksia täällä korvaa, mutta on kuitenkin tapaamista pohjoisen ihmisten kanssa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo on erinomainen asia, ja kyseinen puistoasiahan on nimenomaan sellainen, jonka myöskin paikalliset yrittäjät näkevät erittäin positiivisena asiana — se on siis ensimmäisiä — ja suhtautuvat siihen kauttaaltaan myönteisesti. Toivotan kyllä omalta osaltani kotipitäjääni valiokunnan tervetulleeksi, ja varmasti saadaan mielenkiintoinen tilaisuus siellä aikaan.

Asuntopolitiikasta sellainen asia, että kyllähän se on yhteiskunnallinen kysymys. Jälleen otan kotipitäjästäni Kolarista esimerkin. Sieltä poistui Rautaruukin kaivos, jäi kymmenittäin tyhjiä asuntoja, sieltä poistui Partekin sementtitehdas, jäi kymmenittäin tyhjiä asuntoja, ja ne ovat olleet ongelma, jota on pyritty ratkaisemaan. Rautaruukin jäljiltä jääneen asuntoalueen osalta se on pystytty ratkaisemaan, mutta Partek Oy:n kohdalta, nykyisen Finncementin kohdalta, se on ratkaisematon ongelma. Siellä on kymmenittäin erittäin korkeatasoisia asuntoja tyhjillään. Ilmeisesti niitä odottaa purkutuomio, ellei jotakin muuta ratkaisua löydy. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Asuntopolitiikka on todella eriytynyt hyvin merkittävällä tavalla meidän yhteiskunnassamme. Kysymys on paljolti siitä, että kovan asuntokysynnän alueella on ennen kaikkea, kuten ed. Lindqvist muun muassa täällä totesi, kysymys siitä, että rakentamiseen tarvittavaa kaavoitettua tonttimaata ei ole useimmissa tapauksissa riittävästi käytettävissä.

Tietysti sosiaalisen asuntotuotannon osalta on myöskin kysymys siitä, että viime vuosina halukkuutta sosiaalisen asuntotuotannon rakentamiseen ei ole ollut, ja vaikka viime vuosina sen määrä on jäänyt 6 000—7 000:een, niin kokonaisasuntomäärähän meillä kuitenkin on pysynyt siellä vajaan 30 000 asunnon tasolla sen vuoksi, että vapaarahoitteista tuotantoa on valmistunut selvästi enemmän.

Toinen puoli, voisi sanoa kääntöpuoli, meillä on, voisi sanoa, tyhjentyvien asuntojen alueella, mikä ed. Rundgrenin puheenvuorossa on tullut erinomaisella tavalla täällä esiin. Se ei koske ainoastaan Lappia ja Itä-Suomea, vaikka ongelmat siellä ovat suurimmillaan, vaan myöskin täällä suhteellisen lähellä Helsinkiä eräissä kunnissa, joissa jokin suuri teollisuuslaitos on lopettanut toimintansa, on myöskin tyhjiä asuntoja, joita on kaikkiaan arviolta noin 7 000—8 000 koko Suomenmaassa. Myöskin viime aikojen ilmiö on ollut se, että tyhjiä asuntoja on suurien asuntojen osalta ollut jopa suurimmissa kaupungeissa aina Helsinkiä myöten.

Vanhasen hallituksen ohjelmassa on kuitenkin hyvin merkittävällä tavalla käsitelty asuntopolitiikkaa, ja tuon ohjelman nojalla hallitus on valmistuttamassa käytännön toimenpiteisiin perustuvaa asuntopoliittista ohjelmaa, jota olen alustavasti esitellyt pääpiirteiltään muun muassa eilen ympäristövaliokunnalle. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että hallitus tulee tässä toimenpide-ohjelmassaan esittämään noin 25 erillistä toimenpidettä, jotka koskevat toisaalta näitä vahvan kysynnän alueita ja toisaalta tyhjentyvien asuntojen ongelmaa. Ratkaisuja löytyy molempiin. Löytyykö riittävästi, sitä on tietysti vaikea sanoa, eivätkä asiat koskaan tietenkään täysin kuntoon tule, mutta hyvin merkittävällä tavalla on joka tapauksessa tulossa toimenpiteitä, joiden mukaisesti sosiaalisen asuntotuotannon edellytykset paranevat. Myöskin perusparannusta ja asuntokannan ylläpitoa koskevia toimenpiteitä on ja toisaalta toimenpiteitä, jotka helpottavat näiden tyhjentyvien alueiden asuntojen tyhjentymisestä aiheutuvia ongelmia. Muun muassa kysymys on siitä, että voitaisiin antaa osa veloista anteeksi ilman tuota purkuvelvoitetta, joka tänä päivänä on.

Edelleen myöskin siihen liittyy yleishyödyllisten asunnon rakennuttajien asema. Säännöksiä tullaan muuttamaan ja näiden rakennuttajien ja ympäristöministeriön välillä on päästy yhteisymmärrykseen ja yhteiseen näkemykseen siitä, millä tavalla noiden yleishyödyllisten rakennuttajien asemaa tullaan parantamaan niin, että halukkuus yleishyödylliseen asuntorakentamiseen kasvaa ja että me saamme lisää uusia yleishyödyllisiä yhteisöjä. Uskon, että tältä pohjalta me voimme todella merkittävällä tavalla parantaa sosiaalisen asuntotuotannon asemaa ja tämän kansalaisille todella tärkeän ja merkittävän hyödykkeen osalta päästään parempaan tilanteeseen.

Täällä keskustelussa on kannettu huolta, aivan oikein, tietysti aravajärjestelmän asemasta. Sen osalta haluan todeta, että vaikka suhteellisesti korkotukilainoituksen osuutta lisätään tulevina vuosina, niin korkotukilainoituksen ehtoja tullaan parantamaan sillä tavalla, että se on täysin yhdenvertainen aravalainoituksen kanssa, ja toisaalta tullaan myöskin korkotukiehtoihin liittämään sellaisia lisäavustusmuotoja niin, että tietyt erityisryhmät: vanhukset, vammaiset, opiskelija-asunnot ja muut vastaavat, tulevat saamaan jopa nykyistä aravaa selkeästi paremmankin aseman erityisen avustuksen muodossa. Kaiken kaikkiaan uskon, että nyt edessä olevina vuosina asuntopolitiikassa tapahtuu todella merkittävästi myönteistä, ja omalta osaltani totean, että eduskunnan kannanotot ja eduskunnan aktiivinen ote asuntopolitiikkaan on ollut varmasti myötävaikuttamassa siihen, että asuntopolitiikassa on vähitellen alkanut tapahtua, ja tältä pohjalta haluan kiittää eduskuntaa niistä lausunnoista, toimista ja toimenpiteistä, joita se on sekä ensi vuoden talousarvion yhteydessä mutta jo aikaisempina vuosina tehnyt.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oleellista on kaikesta huolimatta yrittämisen edellytykset Pohjois- ja Itä-Suomessa. Ensisijaisesti pitää turvata työnteon ja yrittämisen edellytykset. Ed. Virtanen kertoi, kuinka Rautavaarallekin vaadittiin aravavuokra-asuntoja vielä äskettäin, mutta ed. Virtanen kertoi, että vaaditut asunnot rakennettiin kuitenkin Juankoskelle. Voin vakuuttaa, että Juankoski on asuttu ja kehityskelpoinen paikka edelleenkin ja Juankoskella myös aravarahoitetut asunnot ovat edelleen asuttu.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä todella mielenkiintoisesta ja tyhjentävästä puheenvuorosta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin, koska silloin, kun käytin esittelypuheenvuoron tästä pääluokasta, totesin, että olisi erittäin hyödyllistä ja mukavaa, jos asuntoministeri ja ympäristöministeri olisi paikalla, kiittää asuntoministeri Mannista, että hän on nyt paikalle saapunut. Tämä selvitys, joka koski lähinnä tätä tulevaa asuntopoliittista ohjelmaa, oli erittäin hyvä, ja samalla kiitokset siitä, että ministeri nyt aidosti todella aikoo ottaa huomioon ja aikoo pistää toimeksi muun muassa ne ponnet ja ne kannanotot, joita tähänkin mietintöön sisältyy. Siitä varmasti niin valtiovarainvaliokunta kuin myöskin ympäristövaliokunta on erittäin tyytyväinen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon ministerin puheenvuoron jälkeen ja näin aamukolmen aikaan täytyy vaan jännityksellä jäädä odottamaan nousevaa päivää, asuntopoliittisen ohjelman esityksiä. Toivottavasti se saa nyt asuntopolitiikan jähmeät jäät viimein liikkeelle. Aurinko nousee ja uusi päivä sarastaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on menty semmoiselle kiittelylinjalle. Varmaan kuvaa sitä, että ollaan lopettelemassa. Ministerin puheenvuoro oli hyvä ja siinä luvattiin paljon, mutta en ole vielä nähnyt mitään semmoisia ihmeellisiä tekoja tässä tapahtuneen. Toivotaan, että niitä alkaa tulla, ja näistä lupauksistakin, jotka etukäteen on annettu, voi kyllä kiitellä, niin saadaan vielä yksi kiitos lisää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni oli erittäin oikein ja myös sympaattista, että ministeri Manninen viittasi aikaisempiin lausuntoihin, mitä eduskunta on antanut, koska viime vaalikaudella me jouduimme jatkuvasti siihen tilanteeseen, että huolimatta eduskunnan yksimielisistä kannoista kuitenkaan ei pystynyt ministeriö eikä hallitus liikahtamaan siihen suuntaan. Oli joku tulppa, ja jos sitä tulppaa ei nyt ole, niin sen parempi. Jäämme siis odottamaan päivän nousemista.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaasta poiketen minä voin kyllä ilmoittaa nähneeni ministeri Mannisen toimesta toteutetun oikein mainion suorituksen tässä keväällä, kun vähän vanhempien aravien korkotasoa alennettiin. Minusta näytti, että ministeri jopa onnistui ottamaan jonkinlaisen niskalenkin täällä jo useasti mainitusta valtiovarainministeriöstä, ja sanoisin 20 vuoden asuntopoliittisella kokemuksella, että se on aika ainutlaatuinen suoritus. Kiitoksia siitä, uskon, että sekä me täällä eduskunnassa että erityisesti tietysti ne asukkaat, joita se koskee, ja näiden asuntojen ylläpitäjät, toivovat tämän tyyppisiä otteita lisää.

Ed. Kettuselle totean, että kyllä Juankoski on todellakin elinvoimainen kunta, mutta elinvoimaisiinkaan kuntiin ei pidä rakentaa liikaa aravavuokrataloja. Jossain vaiheessa muista kuin asuntopoliittisista syistä haluttiin rakentaa liikaa aravavuokra-asuntoja. Nyt sen seurauksia maksetaan. Toisaalta pitää tietysti sanoa, että jos Helsingin asuntotilanne ei olisi ollut niin huono kuin se tässä hintojen osalta ja vuokrien osalta oli nyt menneinä korkeasuhdanteen vuosina, niin siellä Juankoskellakin saattaisi olla vielä vähän vähemmän ihmisiä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lintosesta lähtien tässä on esitetty kiitoksia ministeri Manniselle. Ed. Valpas tosin vähän epäili, että näinkö nämä toteutuvat nämä hyvät lupaukset, mutta minä olen siitä kyllä vakuuttunut, sillä tunnen ministeri Mannisen. Hän on saman vaalipiirin miehiä. Hän on nähnyt nämä rakennemuutokset ja tietää tämän asuntopolitiikan ongelmat sekä tyhjentyvillä että näillä muuttovoittoalueilla. Hänen asiantuntemuksensa on kiistaton. Uskon, että todella, niin kuin ed. Virtanen tässä totesi, asuntopolitiikkaan saadaan tulevaisuudessa todella semmoinen jämäkkä ote, joka tuottaa hyviä tuloksia Suomen kansalaisille.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! On yllättävää, kuinka hyvin valiokunnan jäsenet ovat perehtyneet asuntoasioihin. Olin luullut, että ed. Virtanen on ainoa erityisen hyvin perehtynyt näihin, mutta täältä on löytynyt myös muita. Kiitän edustajatovereita hyvästä ja tärkeästä keskustelusta täällä. Kiitos!