Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen taloushistoria todistaa, että valtiolla on ollut omistajana merkittävä rooli maamme teollisuuden ja talouden nousussa. Presidentti Kekkosen ja valtion vauhdituksella on pantu pystyyn kokonaisia toimialoja. Menestyneitä yritysesimerkkejä löytyy vaikkapa energiateollisuudesta, metallin ja puun jalostamisesta, meri- ja kemianteollisuudesta. Valtion omistamat yritykset ovat olleet aluekehityksen vahvoja vetureita ja aivan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen teollistajia. Ne ovat palvelleet myös huoltovarmuutta ja maanpuolustusta sekä turvanneet peruspalveluita. Tällainen omistajuus ei ole ollut pikavoittojen metsästystä. Kysymys on kauas katsovasta isänmaan edusta.

Arvoisa puhemies! Nämä periaatteet ovat käypiä myös tänään. Omistajapolitiikan on kuitenkin toimittava ajassa. Valtio omistaa eräitä strategisesti tärkeitä yrityksiä. Se on vähemmistöosakas monissa pörssiyhtiöissä Solidiumin kautta. Se omistaa myös listaamattomia ja erityistehtäviä hoitavia yrityksiä. Yritysten tasearvoilla mitaten kysymys on kymmenistä miljardeista euroista ja yli miljardin euron osingoista vuosittain. Hoidetaanko tätä omistusta oikein, eettisesti korkeiden normien mukaisesti, uutta menestystä tuovalla tavalla ja koko Suomen parhaaksi? Parempaan pitää pystyä. Tarvitaan johdonmukainen linja, joka turvaa Suomen edun. Nyt se on kadoksissa.

Hallitus määrittelee sinänsä hyvin valtion omistamisen strategiset intressit: sen, minkä ja miksi pitää olla valtion vahvan puhevallan alla. Käytännön ratkaisuissa nämä periaatteet ovat kuitenkin joko hukassa tai niistä on hallituksen sisällä monta eri mieltä. Näin on käynyt Kemijoki Oy:n kohdalla. Yhtiötä ajetaan alas juuri, kun Suomi tarvitsee lisää, rutkasti lisää, uutta säätövoimaa. Osan Nesteen tankkereista purjehtiminen vieraan lipun alle, Fortumin siirtoverkkojen ulosmyynnin salliminen ja Finnairin toistuvat myyntipuheet osoittavat, että kaikki strategioissa tärkeäksi mainittu ei silti käytännössä olekaan strategisesti tärkeätä. Valtionyhtiöistä erityisesti Finnairin ja jopa eräiden monopoliyhtiöiden tukeutuminen ulkomaiseen työvoimaan on saanut runsaasti huomiota, eikä hallitus tunnu olevan yksimielinen edes siitä, mitä valtion täysin omistaman Aker Arcticin oikeastaan pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Keskusta katsoo, että monien valtionyhtiöidenkin on haettava kasvua myös maailmalta. Hallituksen on mielestämme kuitenkin estettävä kansallisesti ja strategisesti tärkeiden toimintojen ja tehtävien lipuminen valtion omistamien yritysten käsistä. Energiasektorista merkittävä osa, osa puolustusvälineteollisuutta, kansallinen lentoyhtiö, riittävä tonnisto, arktinen teollinen osaaminen, jatkossa myös kaivostoiminta ovat esimerkkejä aloista ja yrityksistä, joissa valtion omistajuus on nähtävä strategisesti tärkeäksi. Riittävän omavaraisuuden vaaliminen noilla aloilla on tärkeä kansallinen etu.

Finavia ja Itella ovat puolestaan kaksi ajankohtaista, valtion sataprosenttisesti omistamaa esimerkkiyritystä, joilla oletetaan olevan koko maata ja kaikkia kansalaisia koskeva palveluvelvoite. Keskustan mielestä valtion onkin aktiivisella omistajaohjauksella turvattava ja tarvittaessa finanssiratkaisuilla huolehdittava siitä, että yhteiskunnallista palvelutehtävää hoitavat yritykset selviytyvät erityisistä tehtävistään, esimerkkieni tapauksissa posti jakelustaan ja Finavia lentokenttäverkon hoidosta, koko maassa.

Arvoisa puhemies! Suomen talous on jo ajautumassa huonon Euroopan huonoimmalle uralle. Hallitus seisoo kuitenkin tumput suorina, niin kuin eilen eräs johtava valtion virkamies Hesarissakin sanoi. Näivettymiskierre on katkaistava. (Ben Zyskowicz: Eihän Suomea voi katkaista!) Valtion on myös omistajapolitiikassaan otettava vahvempi rooli. Keskustan sanoma on: siinä, missä strategisesti tärkeästä omistajuudesta on pidettävä entistä tiukemmin kiinni, siinä muun valtion omistajuuden muotoja tulee arvioida sitäkin rohkeammin.

Esimerkkini siitä, miten: Suomessa on paljon luonnonvaroja ja valtava osaamispotentiaali tietoa, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä, jotka eivät kuitenkaan muutu tänään riittävän nopeasti tuotteiksi, yrityksiksi ja työksi Suomessa. Vahvaan riskinottoon valmis, kärsivällinen pääoma pakenee maasta muutamaa alaa lukuun ottamatta. Erityisesti varhaisesta ja kasvun tarvitsemasta pääomasta on huutava pula. Tuloksena on innovaatiovuoto, jossa verovaroin rahoitettu osaaminen valuu tuotantona ulos veroeurot mukanaan. Kasvua rajoittaa yhä useammin myös heikko infra, siis muun maussa teiden ja rautateiden heikko kunto ja huonot lentoyhteydet.

Arvoisa puhemies! Kasvun tukokset on avattava. Keskustan mielestä valtion on kevennettävä valtion omistusta ulkomailla pääosan liiketoimintansa harjoittavista ei-strategisista yhtiöistä suomalaisen työn ja yrittäjyyden hyväksi. Kysymys on uusteollistamisesta, valtion sijoitusvarallisuuden käyttämisestä uutta kasvua ja työtä tuottavaan yritystoimintaan ja osaomistajuuteen. Jo parin kolmen prosentin myynti vuosittain valtion 18 miljardin euron tasearvoisesta pörssivarallisuudesta merkitsisi valtiolle mahdollisuutta viidessä vuodessa miljardipanostuksiin alkaviin, kasvaviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Se avaisi myös mahdollisuudet välttämättömien infrainvestointien tekemiseen. Esimerkiksi Sampon ja Soneran menestys Suomessa ei ole kiinni valtion jo nyt pienen siivun edelleen ohentamisesta.

Keskustan esityksissä kasvurahastoksi ja Infra Oy:ksi on siis kysymys aktiivisesta, yritysten ja ihmisten työllistämisen tarpeet tiedostavasta omistajapolitiikasta ja koko Suomen asian hoidosta. Valtio voi odottaa kasvu- ja infrarahastoihin myös vahvaa yksityistä sijoituspanostusta.

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä valtion tulee edistää kaikessa omistajaohjauksessaan ja omistajuudessaan eettistä ja yhteiskuntavastuullista johtajuutta. Hallituksen jäsenten rekrytoinneissa on katkaistava hallituseliitin sisäsiittoiset ristiin istumiset ja huolehdittava tasapuolisesti eri sukupuolten hallintoedustuksesta. Yritysjohdon kohtuuttomista palkka-, palkkio- ja eläke-eduista, vieläkin jäljellä olevista, on luovuttava, ja tuloksellisuudesta on palkittava yrityksen koko henkilöstöä. Myös vahvan ympäristövastuun ja vastuullisen henkilöstöpolitiikan on näyttävä vahvasti valtion omistajaohjauksessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Viime päivien keskustelu Solidiumin roolista Talvivaara-asiassa osoittaa, ettei hallitus oikein tiedä, miten sen osakkuusyhtiöitä hoidetaan. Ministeri Vapaavuori syytti eilen Solidiumia Talvivaaran huonosta hoidosta. Käsittämätöntä, kun tilanne Talvivaarassa on kaiken lisäksi päällä juuri nyt. Ottamatta kantaa moitteen aiheellisuuteen on mielestäni päivänselvää, että halutessaan Solidiumin sataprosenttisesti omistama valtio olisi voinut ja voi tehdä selväksi tahtonsa, mitä se Solidiumilta Talvivaaran tai muissakin vastaavissa tapauksissa odottaa. Ei Solidium ole mitenkään rakennettu umpioksi, johon omistajan ääni ei kuulu, eikä sitä saa sellaiseksi muuttaa, sikäli kun se enää pystyy lunastamaan itselleen uskottavan aseman. Hallituksen on ensi tilassa selkeytettävä omistajaohjauksen rooli osakkuusyhtiöiden hallinnossa ja Solidiumin asema.

Arvoisa puhemies! Valtiolla on omistajana kunniakkaat perinteet työn ja toimeentulon rakentajana koko Suomessa. Tätä perintöä ei saa hukata. Sitä on hoidettava tähän aikaan sopivalla, kansalliset edut turvaavalla tavalla.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä hetki puhua valtion omistajapolitiikasta ja omistajaohjauksesta. Paljon on tapahtunut, paljon on tapahtumassa. Valtio-omistusta voi hahmottaa vaikka nelikentässä vahvuudet—heikkoudet—mahdollisuudet—uhat.

Vahvuuksiin valtiolla on aina kuulunut pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys. Valtion ei tarvitse tehdä hätiköityjä ratkaisuja, voidaan ajaa talousmyllerrystenkin keskellä pitkillä valoilla, lainatakseni eilistä ministeri Urpilaista. Toisaalta reagointikyvyn hitaus voi muodostua myös valtiolle heikkoudeksi. Omistajapolitiikankin täytyy elää ajassa. Jos reagointi ja muuttuminen jäävät liian hitaiksi, uhkana on näivettyminen ja vanhaan takertuminen. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu yritystoiminnalle, joka ei investoi: se kuolee. Tämä on uhkaskenaario.

Valtion mahdollisuudet näen aktiivisena omistajana, joka on viemässä myös Suomen rakenteita kohti uutta taloutta. Juuri nyt on esimerkiksi varmistettava uuden, toimivan infrastruktuurin syntyminen tietoliikennepuolelle. Juuri tällaisessa valtion on viisasta olla mukana. Valtio voi olla mukana synnyttämässä uusia, aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja uusille toimialoille.

Puhemies! Tämä eduskuntakeskustelu on tärkeä siksi, että omistajaohjauksen periaatteista ja suunnasta pitäisi vallita mahdollisimman laaja yksituumaisuus myös hallituksen ja opposition välillä. Valtio-omistaja ei voi helposti kääntää kelkkaansa neljän vuoden välein — jatkuvuus on tärkeä arvo myös yritystoiminnassa.

Viime aikoina omistajaohjauskeskustelu on paljon keskittynyt yksittäisten yhtiöiden ympärille. Työmarkkinaneuvotteluja, yt-ilmoituksia, saneerauksia, joskus onneksi myös myönteisiä uutisia. On kuitenkin hyvä nostaa välillä katsetta yksittäisten yritysten tilanteesta ylöspäin ja miettiä, miten Suomi pärjää talouden muutoksissa, jotka ovat luonteeltaan globaaleja. Miten pidämme yllä suomalaista osaamista, miten turvaamme täällä työpaikat? Tässä tarvitaan valtio-omistajan aktiivisuutta.

Puhemies! Omistajaohjaus toimii oman lainsäädäntönsä puitteissa. Siinä määritetään tarkasti eduskunnan, valtioneuvoston ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeriön väliset suhteet. Tässä salissa eduskunta säätää omistuksen rajat, myöntää budjettivarat, hyväksyy yhtiöittämiset. Valtioneuvosto päättää ostoista ja myynneistä sekä hyväksyy yleiset periaatteet. Omistajaohjausministeri käyttää valtion puhevaltaa sekä vastaa omistajapolitiikan toteutumisesta valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Omistajaohjauksen on myös noudatettava osakeyhtiölakia ja hyvää hallintotapaa. Omistajalla, yhtiön hallituksella ja toimivalla johdolla on kaikilla omat roolinsa.

Hallitus on ohjelmassaan linjannut omistajapolitiikan lähtökohdaksi yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävän tuloksen. Tavoitteena on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yhtiöissä. Hallitus on myös hyväksynyt omistajaohjausta koskevan periaatepäätöksen, jossa edellytetään merkittävien ratkaisujen tulevan talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto vastaa 27 valtio-omisteisen yhtiön omistajaohjauksesta. Näistä kolme on pörssiyhtiöitä, 21 kaupallisin perustein toimivaa listaamatonta yhtiötä ja kolme erityistehtäväyhtiötä. Muiden ministeriöiden omistajaohjausvastuulla on 21 erityistehtäväyhtiötä.

Kaupallisin perustein toimivissa yhtiöissä valtio on osakkeenomistaja muiden osakkeenomistajien joukossa ja valtiolla on näiden yhtiöiden osalta myös tuotto-odotuksia. Valtion erityistehtäviä toteuttavissa yhtiöissä valtiolla on omistajana sääntelyyn tai viranomaistehtäviin liittyvä erityisintressi. Näidenkin yhtiöiden tulee kuitenkin toimia taloudellisesti kestävällä pohjalla. Kaupallisten yhtiöiden omistajaohjauksesta vastaa omistajaohjausministeri, erityistehtäväyhtiöiden omistajaohjauksesta kunkin ministeriön oma ministeri.

Lisäksi, kuten on todettu, meillä on Solidium-holdingyhtiön kautta 11 pörssiyhtiön osakkeita. Tässä keskustelussa on myöskin hyvä pohtia, millä tavalla tarpeellisia nämä Solidiumin omistukset ovat. Ne tuottavat valtiolle osinkovirtaa. Toisaalta niistä luopuminen voisi tuoda kertaluonteisia voittoja, tuloutuksia valtiolle. Meillä on myöskin pienempiä työkaluja: Solidiumin rinnakkaisyhtiö Governia, joka tekee myöskin tällaista myynti- ja ostoliikettä, esimerkiksi viimeisenä hankintanaan se on hankkinut nämä rautateiden viertä kulkevat Corenetin kaapeliyhteydet — erittäin tärkeä investointi Suomen tulevaa tietoliikenneinfraa ajatellen.

Omistaminen ei ole myöskään helppo asia. Tämä on nähty Solidiumin Talvivaara-salkun kohdalla taikka arktisen alueen jäänmurtokysymyksissä. Voi tulla omistamista, johon liittyy hyvin suuria yhteiskunnallisia tai ympäristöriskejä. Niitä täytyy tietysti hallita. Oma kantani on se, että valtion ei pitäisi ottaa turhia ympäristö- tai yhteiskunnallisia riskejä, ei kasvattaa niitä liian suuriksi.

Arvoisa puhemies! Tällä kaudella on ollut erityisesti kolme asiaa, joihin omistajaohjaus on keskittynyt ja joissa se on pyrkinyt tekemään muutoksia.

Ensimmäinen on ollut sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen hallitusvalinnoissa. On hyvä nyt todeta, että 47 prosenttia valtio-omisteisten yhtiöiden hallituspaikoista on naisilla. Tässä mielessä tämä sukupuolten välinen tasa-arvokysymys on toteutunut.

Toinen asia on yritysvastuu, yritysvastuu ja yritysvastuusta raportointi. On kiinnitetty huomiota siihen, että niin ympäristöasiat, yhteiskunnalliset asiat, työllisyys, tämänkaltaiset asiat olisivat entistä paremmin yritysten raportoinnissa esillä, ympäristöjalanjälki, mutta tänä päivänä myös yhä enemmän verojalanjälki. Itse pidän hyvin tärkeänä, että valtio-omisteiset yhtiöt ja ne yhtiöt, joissa valtio voi vaikuttaa, raportoisivat myöskin omasta verojalanjäljestään.

Kolmantena aiheena ovat palkitsemiskäytännöt. Niihin on puututtu valtioneuvoston ja omistajaohjauksen ohjeistuksella ja tätä tullaan seuraamaan erittäin tarkasti jatkossa.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti odotan tämän päivän keskustelulta paljon, en pelkästään yhtiökohtaisia näkemyksiä, vaan sitä, miten valtion pitäisi tämä omistussalkkunsa järjestää ja omaisuudenhoitonsa järjestää. Tässä salissa on monia, jotka tuntevat nämä asiat paljon minua paremmin.

Kollegani työministeri Ihalainen jossakin haastattelussa taannoin sanoi, että valtion ei omistajana pitäisi olla Herra Hiirulainen. Olen hänen kanssaan tästä täsmälleen samaa mieltä. On tilanteita, joissa valtion pitää toimia. Valtio ei myöskään voi kuitenkaan olla taikuri Houdini, joka muuttaa asiat kokonaan toisiksi. Se ei voi muuttaa kokonaan sitä toimintaympäristöä, missä valtio-omisteiset yritykset toimivat. Mikä siis neuvoksi? Ehkä valtio-omistajuus voisi olla kuin Clark Kent. Tavallinen nörtti, joka tekee hyvin tehtävänsä, on ainakin yritysvastuussa luokan paras oppilas, mutta sieltä löytyy sitten myöskin takin alta se Teräsmies, joka on valmis puolustamaan suomalaista työtä, suomalaisia työpaikkoja tarvittaessa. (Ben Zyskowicz: Taitaa olla ministeri Haavisto se Clark Kent!)

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion omistama lentoyhtiö, tai lentoyhtiö, jossa valtiolla on enemmistö, on ollut jatkuvissa vaikeuksissa. Se ei ole pelkästään suomalaiselle lentoyhtiölle tyypillistä. Ala on joutunut voimakkaan kilpailun kohteeksi. Osasyynä ongelmiin on ollut se, että aikanaan lentoyhtiöillä oli monopoliasema pääkaupunkien välisessä liikenteessä, mutta halpalentoyhtiöt ovat tulleet markkinoille ja tuhonneet tavallaan kannattavaa liiketoimintaa alentamalla hintoja. Mikä valtion filosofia on jatkossa Finnairin osalta? Sitä tiedustelen.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtionyhtiöiden on tarkoitus ymmärtääkseni tukea suomalaista työllisyyttä ja toimia näin myöskin hyvänä esimerkkinä työntekijöiden osalta. Merkitys osinkotulojen osalta, yli 800 miljoonaa pelkästään Solidiumin puolelta, on mielestäni niin suuri, että myynti, jota jotkut puolueet tässäkin salissa aina silloin tällöin esittävät, ei ole mielestäni kannattavaa, vaan pitää pitää huolta niistä yhtiöistä, joita tällä hetkellä omistetaan — tehdä vaihtoa niin, että kokonaismassa pysyy, on varmaankin järkevää tehdä, mutta se on toinen asia — eikä pelkästään myydä nopeiden pikavoittojen toivossa.

Sitten kysymys Solidiumista. Siihen on otettu kantaa, minkälaisia yhtiöitä siellä pitäisi olla. Erityisesti tämä Talvivaara on nostanut esille sen, pitäisikö eri tavalla määritellä nykyisin, mitä Solidiumissa sisällä siellä osakesalkussa on.

Poliittinen ohjaus on toinen kysymys Solidiumin osalta. Olisiko tarvetta miettiä, mitenkä poliittisesti voitaisiin ohjata? Onko se malli hallintoneuvosto, onko se joku jäsen parlamentaarisesta edustuksesta nykyisessä hallituksessa vai minkälaisilla muodoilla sitten sitä tehtäisiin? Se on mietittävä. Toivottavasti ministeri voi vastata tähän kysymykseen.

Sen arvioinnin siellä Solidiumin sisällä pitäisi myöskin tulla siitä, mitenkä se tällä mallilla edistää suomalaista työllisyyttä mahdollisimman paljon.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina Talvivaarasta on paljon käyty keskustelua mediassa ja varmaan hallituksessakin, mutta meille kansanedustajille ei ole annettu mitään virallista tietoa tilanteesta. Olemme median varassa, ja se ei hyvältä tunnu, koska valtion rahaa on erilaisissa tukitoimissa paljon palanut ja usein joudumme vastaamaan kansan hyviin kysymyksiin siitä, missä mennään. Valtion 260 miljoonan sijoituksista on noin 12,8 miljoonaa euroa jäljellä. Siksi on oletettavaa, että hallituksella on varasuunnitelma tilanteeseen, jossa nyt olemme. Ei ole suotavaa, ettei hallitus olisi varautunut tilanteeseen, josta pahimmillaan seuraa ympäristökatastrofi ja sijoitetut rahat menetetään. Kysynkin omistajaohjauksesta: minkälaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tässä asiassa?

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Erityisesti tällä hallituskaudella on moni pohtinut sitä ja on pistänyt miettimään se, onko enää valtiolla sellainen strateginen katsantokanta valtio-omisteisiin yhtiöihin kuten aiemmin on ollut. Tällä hallituskaudella ideologia on ollut nähtävissä monissa eri valtio-omistajuuteen liittyvissä asioissa. Nyt kysymykseni kuuluu: Kuinka voimme luottaa eduskunnassa siihen, että tämä vahvassa konsensuksessa tehty valtion-omistajapolitiikka jatkuisi edelleen samassa hengessä? Toisin sanoen, kuinka voisimme luottaa siihen, että ideologia ei näy niin vahvana kuin nyt näyttää, että se näkyy tämän hallituksen toimissa valtio-omistajuuteen nähden?

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan valtion omistajaohjauksesta, niin täytyy ainakin kolme teemaa olla esillä.

Ensimmäinen on se, miten kansan valitsemat päättäjät pystyisivät nykyistä paremmin vaikuttamaan valtio-yhtiöiden toimintatapoihin ja linjaamaan yhteisen omaisuuden käyttötapoja.

Toinen asia on, millaiseen arvoperustaan valtio omistajana perustaa toimintansa.

Kolmantena teemana haluaisin nostaa esille sen, miten valtion omaisuutta käytetään. Pyritäänkö maksimoimaan tulot valtion kassaan vai käytetäänkö omistusta työllisyyden parantamiseen, aluetalouden vahvistamiseen ja uusien kasvualojen tukemiseen?

Tästä ensimmäisestä teemasta voisi sanoa, että tällä hetkellä poliittisten päättäjien vaikutusmahdollisuudet yhteisen omaisuuden suhteen ovat kovin vaillinaiset, jopa surkeat. Päätökset on ulkoistettu virkamiehille ja yhtiöiden toimivalle johdolle. Tämä tilanne vaatii muutosta, koska nykymalli on kansalaisten oikeustajun vastainen. Ihmiset olettavat, että yhteiseen omaisuuteen voivat vaikuttaa heidän yhteisesti valitsemansa päättäjät eli poliitikot tässä salissa. Tämä oletus ei ole turha, vaan se on ihan looginen ajatuskulku. Tarvitaan muutosta, jonka tavoitteena on päättäjien vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantaminen.

Toisena, valtion omistajuuden täytyy perustua kestäviin arvoihin. Ympäristö, ihmisoikeudet ja työntekijöiden hyvinvointi ovat keskeiset arvot. Yhteisellä omaisuudella ei saa keinotella, eikä sen ole syytä kasvattaa tuloeroja. Siksi palkitsemisjärjestelmien täytyy noudattaa kohtuutta ja olla avoimia.

Kolmantena, lyhytnäköinen rahastaminen ja kovat tulostavoitteet eivät voi olla päällimmäisinä, kun valtion omistajaohjausta harrastetaan ja tehdään. Jos tuloksen takaaminen johtaa irtisanomisiin, yksikköjen lakkauttamisiin ja tuotannon siirtämisiin ulkomaille, ei tätä voi tukea.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Omistajaohjausministeri Haavisto painotti hyvällä tavalla niitä tärkeitä asioita, jotka ovat keskeisiä valtion omistajaohjauksessa, kuten valtion tulot sitä kautta, että Solidiumin sijoituksia hoidetaan järkevästi. Työllisyyden edistäminen on toki yksi tärkeä ohjenuora, kuten myös ympäristövastuullisuus ja hyvä hallintotapa. Ministeri Haavisto korosti myös verojalanjälkeä, ja on tosiaan tärkeää, ettei aggressiivista verosuunnittelua sallita. Ympäristöjalanjälki on myös todella keskeinen, ja osittain se liittyy myös maailman muuttumiseen, uudistumiseen.

Maailman muutokset olisi syytä ottaa vakavasti huomioon. Teknologia kehittyy koko ajan, toimialarajat sumentuvat. Ilmastonmuutos on sellainen megadraiveri, että se aiheuttaa globaalin kysyntätulvan cleantech-teknologialle. Globaali työnjako muuttuu ja myös verkkokaupan suosio kasvaa, mutta usein yrityksissä uudistamista lykätään viimeiseen asti. Esimerkiksi metsäteollisuus tarttui melko myöhään uudistustarpeeseen, vaikka on tiedetty, että eukalyptuspuu kasvaa seitsemässä vuodessa. Tuotteiden elinkaaret lyhenevät. Pysyvää on vain jatkuva muutos. Ylin johto onkin tässä ratkaisevassa asemassa. On tärkeää, onko yrityksen toimintaympäristössä vallalla ulkoisiin mahdollisuuksiin tarttuminen vai sisäinen kontrolli. Kysyisin omistajaohjausministeriltä, kuinka vahvasti uudistumiskyky on otettu huomioon valtion omistajaoh-jauksessa.

Arvoisa puhemies! Nostaisin vielä esille Kuntien eläkevakuutuksen, joka on ollut viime päivinä vahvasti keskustelussa, ja sen seikan, että kohtuuttomuudet johdon palkitsemisessa ovat olleet aivan liiallisia. Herättäisin keskusteluun sellaisen kysymyksen, (Puhemies koputtaa) olisiko järkevä korvata tämä Kuntien eläkevakuutuksen hallitus ammattijohtajilla (Puhemies: Nyt on aika tullut, arvoisa edustaja, täyteen!) näitten poliittisesti valittujen hallituksen jäsenten... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Lars Erik Gästgivars /r:

Ärade talman! I diskussionen om statens ägarpolitik vill jag påminna om vissa grundläggande saker som ofta glöms bort, nämligen att ett aktiebolag är lika för alla. Det finns inga kommunala och inga statliga aktiebolag. Ägarstyrningen sker via aktieägaravtal och på bolagsstämman. I övrigt ska en aktiebolagsstyrelse inte styras utifrån. Det är styrelsemedlemmarna i aktiebolaget som svarar, ansvarar och tar ansvar för sitt handlande mot bolagsstämman och mot aktieägarna.

Arvoisa puhemies! Kun osakeyhtiön hallituksen huoneen ovi suljetaan, on vaan yksi jumala: yhtiö. On aina ollut vaikeaa saada poliitikot ymmärtämään, että osakeyhtiötä johtaa sen hallitus. Jos yhtiön omistajat ovat tyytymättömiä, vaihtavat he yhtiön hallituksen (Erkki Virtanen: Niinpä!) ja valitsevat sellaisia henkilöitä, joiden he uskovat olevan parempia kuin aikaisemmat. Osakeyhtiöt eivät ole kuntayhtymiä. Omistajaohjauksen tulee tapahtua silloin, kun yhtiön strategia hyväksytään yhtiökokouksessa. (Martti Korhonen: Näin se menee!) Yhtiön hallitus toteuttaa parhaansa mukaan hyväksyttyä strategiaa hallitustyöskentelyssään ilman, että siihen tulee sekaannusta ulkopuolelta. Jos omistajat eivät ole tyytyväisiä, niin seuraavassa yhtiökokouksessa vaihdetaan hallitus. Omistajan tulee tietenkin seurata yhtiötä ja sen kehitystä sekä muuttaa yhtiön strategiaa yhtiökokouksessa.

Ärade talman! Ägarens ansvar gäller också då bolaget går dåligt. Detta gäller generellt. I fallet Talvivaara borde ägarstyrningen ha reagerat i ett tidigt skede, vilket också minister Vapaavuori tydligt har påpekat. Det ska inte var något självändamål för staten att ha innehav i börsbolag. Det är däremot skäl att regelbundet definiera vilka bolag som faktiskt är strategiska för staten, eftersom den bedömningen kan variera i olika årstider.

Långsiktigheten är ändå väsentlig i ägarpolitik. Grundlinjen ska kunna hålla över valperioden och gärna tåla byten av regeringens politiska färg. Måttfullhet när det gäller bonus och belöningar är att eftersträva. Girighet skapar bara dålig stämning och sprider sig som ringar på vattnet, också i framgångsrika företag. Å andra sidan är det ibland ingen hejd på avundsjukan heller, det ska också vara tillåtet att lyckas i detta land.

Peter Östman /kd:

Värderade talman! Statens viktigaste instrument i ägarstyrningen är beredande av ägarstrategin, dess förverkligande och uppföljning samt att också idka en god corporate governance.

Viime ajan tapahtumat osoittavat, että tämä corporate governance eli hyvä hallintotapa ei oikein toimi. Kyse on loppupeleissä kansalaisten luottamuksesta ja valtionyhtiöiden imagosta. Johdon palkitseminen sekä valtionyhtiöissä että yleisesti ottaen myöskin pörssiyhtiöissä on ollut pitkään tapetilla ja nousee esiin aika ajoin erilaisten ikävien tapahtumien vuoksi. Palkattujen yritysjohtajien tulot ovat karanneet kohtuuden rajojen ulkopuolelle. Vuosiansio on jo itsessään suuri, minkä lisäksi heille maksetaan bonuksia ja erilaisia työsuhde-etuja. Valtionyhtiöissä johtajat eivät kanna yrittäjäriskiä vaan ovat palkattuja henkilöitä. (Ben Zyskowicz: Heitä muistetaan!)

On hyvä muistaa, että yrittäjän keskitulo per vuosi on noin 40 000 euroa, kun esimerkiksi eläkeyhtiöiden johtajien palkka on 20 kertaa enemmän. Kansalaisten silmissä valtionyhtiöiden imago kärsii ja syystäkin. Kohtuuttomat palkkiojärjestelmät sotivat valtion omia tavoitteita vastaan. Ne eivät mielestäni edistä omistaja-arvon kasvua eivätkä yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävää tulosta. Kysynkin ministeriltä, mikä on tilanne valtionyhtiöiden johdon palkitsemisen ja bonusjärjestelmien pelisääntöjen suhteen. Ollaanko ryhtiliikettä tekemässä?

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtion yritykset ovat tärkeitä. Ne työllistävät, ne tuovat vientituloja. Tässä on maltti ja järki nyt tarpeen.

Kun katsomme historiaa, on hyviä aikeita. Otamme vaikkapa kuvaputkitehdas Valcon, joka oli SDP:n lippulaiva aikanaan. Ajatus oli hyvä, toteutus oli kehno. Nyt taas keskustalla Talvivaara — hyvä idea, keskustan Valco, mutta mitä nyt tapahtuu? Kysymys on siitä, kuinka mennään eteenpäin. Talvivaara on tärkeä, työpaikat ovat tärkeitä, ympäristökysymykset ovat tärkeitä. Mutta jossain määrin ymmärrän ministeri Haavistoa: te olette ollut muutaman hassun viikon ministerinä, ja nyt teidän pitäisi olla vastuussa Talvivaarasta, Finnairista ja kaikesta muusta. Kyllä tässä nyt joku kohtuus pitää näissäkin asioissa olla ja katsoa hieman historiankin perään ketään syyttämättä.

Sitten yksi asia, herra puhemies: Arctia Shipping. Haluan ottaa tämän nyt esiin, koska siitä oli aikanaan puhetta ja se liittyy teidänkin ministeritaipaleenne alkuun, arvoisa omistajaohjausministeri. Jos me rakennamme jäänmurtajia ja yritämme niitä viedä vielä muillekin, niin täytyyhän meidän niitä olla valmiita käyttämään missä päin maailmaa tahansa, vaikka arktisilla alueilla, niin kuin nimi on, koska jos me emme ole siellä korkean tiedon, teknologian, suomalaisen työn, yrittämisen kautta, niin siellä on joku muu. Ei nyt heittäydytä hassuttelemaan näissä asioissa, vaikka kuinka ympäristöstä pidetään huolta. Paras tapa pitää ympäristöstä kansainvälisesti huolta on korkean suomalaisen työn ja tuottavuuden kautta pitää siitä huolta.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Me varmasti tässä salissa olemme yhtä mieltä siitä, mikä pitäisi olla eettisen koodiston, johdon palkitsemisen tai sitten sen kohtuuden viestin, mitä olemme peräänkuuluttaneet yrityksen johdolta. Mutta siitä me olemme varmasti eri mieltä, ainakin jonkun verran eri mieltä, mikä pitäisi olla valtion omistajuuden rooli tässä teollisessa rakennemuutoksessa, uusien työpaikkojen synnyttämisessä hiipuvien alojen tilalle.

Niin kuin edustaja Pekkarinen tuossa avauspuheenvuorossaan kertoi, niin 18 miljardin pörssiomaisuudesta varmasti siivu löytyisi siihen, että vauhdittaisimme uusien työpaikkojen syntymistä reilummalla satsauksella kasvurahaston tai Infra Oy:n muodossa. Uskon, että tätä Infra Oy -ajatusta teidän, ministeri Haavisto, kannattaisi myöskin pidemmälle jalostaa ja miettiä.

Edustaja Paatero viittasi tässä siihen, että Solidium maksaa 800 miljoonan euron osinkoa vuosittain. Se pitää paikkaansa, mutta miten se tapahtuu? Kolmen vuoden aikana yhtiö on maksanut miljardin enemmän osinkoja valtiolle kuin mitä yhtiön tulos on ollut. Ja kun maksetaan miljardi enemmän, se tarkoittaa, että joko velkaannutaan tai sitten omaisuutta syödään sieltä. Se on niin kuin piilovelkaantumista tässä valtion taseessa. Minä kysyisin ministeri Haavistolta, onko tämä Solidiumin rooli nyt selkeä, (Martti Korhonen: Ei ole!) koska tässä nyt on erilaisia viestejä ja yhtiössäkin hieman hämmennystä siitä, mikä heidän tehtävänsä on.

Viimeisenä asiana ottaisin kantaa Finaviaan ja sen rooliin. Ministeri, mainitsitte verojalanjäljestä ja ehkä myöskin vaikuttavuudesta yhteiskuntaan. Lentokentillä, lentoliikenteen turvaamisella esimerkiksi Lapissa on valtava merkitys siihen, miten matkailuyritykset pärjäävät. Vuoteen 2030 mennessä matkailuyritykset ovat luvanneet 40 000 uutta työpaikkaa, mutta ne edellytykset pitää luoda. Toinen ihmetyksen aihe (Puhemies koputtaa) Finaviassa on Tampereen aluelennonjohdon siirtäminen Helsinkiin. Ihmettelen suuresti sitä, koska hajautetusti esimerkiksi näitä toimia pystytään tekemään erittäin tehokkaasti nykyisillä tietoverkoilla.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhun palkitsemisesta ja puhun muistakin kuin valtionyhtiöistä, koska valtionyhtiöiden palkitseminen ei tapahdu tyhjiössä vaan yleinen kehitys tietysti on otettava huomioon. Puhun tästä myös sen takia, että tämä minun mielestäni vaikuttaa kansakunnan eheyteen, siihen, koemmeko kaikki olevamme samassa veneessä.

Pääministeri Sorsa sanoi 80-luvulla sarkastisesti, että valtionyhtiön johtaminen kannattaa paremmin kuin valtion johtaminen. Silloin pääministerin palkka oli euroissa noin 150 000 vuodessa, ja näissä suurissa valtionyhtiöissä silloin — esimerkiksi Finnair, Neste, Rautaruukki, Valmet — pääjohtajan palkka oli ehkä semmoinen parisataatuhatta euroa vuodessa. Mikä tilanne on tänään? Pääministerin palkka on kehittynyt suunnilleen muun kansakunnan mukana, mutta nämä yhtiöt ovat ampuneet täysin omaan avaruuteensa. Neste Oilin pääjohtaja tienaa noin 460 prosenttia pääministerin palkasta, Finnairin pääjohtaja noin 420, Fortumin pääjohtaja noin 990 prosenttia pääministerin palkasta, Rautaruukin noin 570 prosenttia, Metson 550 prosenttia ja Outokummun noin 500 prosenttia pääministerin palkasta. (Eduskunnasta: Mitä järkeä tuossa on?) Nämä eivät ole valtionyhtiöitä kaikki, mutta valtio on kaikissa suurin omistaja. Lisäksi näissä yhtiöissä tämän päälle on tietysti erilaiset lisäeläkkeet ja optiot sun muut, joissa on sitten ladattu aikamoiset ansaintamahdollisuudet, kunhan kurssi taas nousee.

Miten tähän on tultu, ja mitä voitaisiin tehdä? Tähän on tultu sen takia, että yritysjohtajat päättävät toinen toisistaan, toistensa palkoista (Martti Korhonen: Näin on!) ja palkkioista, ja näin sulle—mulle-systeemi pelaa, koska kaikilla on yhteinen intressi. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Ensinnäkin valtion pitää jatkaa tiukkaa linjaansa palkitsemisessa, jossa on jo luovuttu optioista, lisäeläkkeistä ja niin edelleen. (Pertti Virtanen: Tosi tiukkaa!) Toiseksi, pitää kutsua työeläkeyhtiöt saman pöydän ääreen keskustelemaan, koska ne ovat niitä suuria omistajia, joilla voidaan asiaan vaikuttaa. Ja viimeiseksi, pitää myös harkita sitä, että palkitseminen siirrettäisiin yhtiökokouksiin yhtiöiden hallituksilta.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että nyt nimenomaan meidän koko kansallisen selviytymisen ja myös kansanvallan nimissä tämä keskustelu käydään.

Edustaja Pekkarisen puheenvuorokin herätti toivoa siitä, että vielä vanhoilla päivillämme me voimme nähdä asiat ihan eri tavalla kuin olemme itse tehneet. Eli viime hallituksen aikana te ministeri Häkämiehen kanssa laitoitte Suomen lannoiteteollisuuden pilkkahintaan norjalaiselle Yaralle. Tuottajat maksoivat kaksinkertaisen hinnan lannoitteesta kahdessa vuodessa, ja olemme menettäneet Soklin ja muut optiot.

Minusta on nyt kyllä tärkeää, että me näemme sen, että kansallisvarallisuutta ei voi ulkoistaa joillekin virkamiehille, vaan siitä on poliittisessa, vastuullisessa kansallisen teollisuuden ja selviytymisen hengessä päätettävä. Ei myöskään Solidiumin hallituksella ole poliittista valtaa tehdä valintoja. Ensin he sanovat, että me olemme vain sijoittaja. Sitten kun he tekevät teollisuuspoliittisia ratkaisuja, niin poliitikkojen näpit ovat sen jälkeen tulessa. Minusta on ihan oikein hallituksen taholta, että on tähän ristiriitaan puututtu. Samoin sanon, että ministeri Häkämiehen aikana hallintoneuvostot ja kansanedustajat oli helppo syyllistää ongelmaksi. Itse asiassa tilalle tulivat hyvä veli -verkoston hallitukset. On hyvä, että sukupuolijako on kunnossa, mutta välttämättä sen kyseisen sektorin substanssiosaaminen, kansallinen huippuosaaminen ei ole aina varmistettu.

Sitten toinen asia. Sanon suoraan, että edustaja Kallin kanssa Kemirassa aikoinaan estimme bonusjärjestelmän tulon Kemiraan, ja minä luulisin, että jos olisi kansanedustajien hallintoneuvostot eikä tämä sisäänlämpenevä hyvä veli -verkosto, ei näitä mahtavia viisinkertaisia pääministerin palkkoja tässä maassa maksettaisi. Kansanedustajat toisivat julkisuuden, avoimuuden ja poliittisen vastuun tähän järjestelmään mukaan. (Matti Saarinen: Hyvin puhuttu!)

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä kommenteista ja kysymyksistä, ja koetan niihin osaltani vastata. Keskustelu taisi lähteä liikkeelle tuosta edustaja Lehden kysymyksestä, mikä on hallituksen strategia, osaomistajan strategia, Finnairin suhteen. Me vielä uskomme kansalliseen lentoyhtiöön ja uskomme, että voidaan kehittää sellainen Finnair, joka käyttää näitä ylilento-oikeuksia Venäjän yli Aasiaan, tarjoaa itse asiassa lyhimmän reitin monille eurooppalaisille kohti Aasiaa.

Yllätyin nähdessäni Ruotsin ulkoministeri Bildtin Helsingin lentokentällä, ja hän oli menossa Intiaan Delhiin. Se on lyhin reitti Tukholmasta Helsingin kautta, ja tunsin aavistuksen verran ylpeyttä siitä, että me tarjoamme tällaisia yhteyksiä. Samatenhan se tuo sitten niitä yhteyksiä kohti Eurooppaa, eli Helsinki on aika hyvä hubi tällä hetkellä. Täältä on paljon eurooppalaisia yhteyksiä ja sitten sitä syöttöliikennettä Suomen muille lentokentille ja pohjoiseen. Yritämme tätä tällä konseptilla. Kaikki tiedämme, että monet kansalliset lentoyhtiöt ovat vaikeuksissa. Tämä ei ole helppoa Finnairillekaan, ja siitä johtuvat nämä saneeraustarpeet ja säästötarpeet.

Sitten täällä puututtiin monen edustajan puheenvuorossa palkitsemiseen, muun muassa Zyskowicz, Östman, Rajamäki hyvissä puheenvuoroissaan, ja edustaja Zyskowicz valoi minullekin uskoa, että olemme oikealla tiellä tässä palkitsemisohjeessa ja valtion toimissa tällä hetkellä. Aiomme kyllä omistajaohjauksessa sitä seurata hyvin tarkkaan, että näitä uusia määräyksiä noudatetaan, myöskin sitä, että kun uusia toimitusjohtajia palkataan, heidän palkkatasonsa lähtee alemmalta tasolta kuin lähtevän toimitusjohtajan. Tietysti olemme kilpailukentässä. Kilpailemme samoista henkilöistä mutta toivomme, että valtio kuitenkin sieltä parhaat johtajat saa.

Täällä oli Finaviaan liittyvä kysymys edustaja Sipilällä. Ministeri Kyllönen lupasi tänne tulla tähän keskusteluun vielä, joten jätän tämän hänelle, kun ohjauspuolella se kuuluu liikenneministeriön alle.

Tähän kysymykseen infrasta varmasti ministeri Vapaavuorella ja mahdollisesti ministeri Ihalaisella on lisättävää, mutta mielestäni nämä ovat kiinnostavia keskusteluja uusista työvälineistä, joita hallituksella voisi olla joko omistajaohjauspuolella tai työ- ja elinkeinopuolella, ja näistä on hyvä nyt käydä keskustelua, millä tavalla esimerkiksi liikenneverkkoihin tulevaisuudessa investoidaan. Uskon, että nämä ovat ehkä semmoisia hallitusohjelman tasoisia kysymyksiä, mutta on hyvä käydä nyt sitä ajatuksellista keskustelua. Minusta sekä tämä infra- että kasvurahastoajatus ovat hyviä. Nyt olemme käyttäneet tämmöistä pientä työvälinettä kuin Governia Oy:tä muun muassa ostamaan näitä verkkoja ja tekemään tiettyjä maaomistussijoituksia ja muuta tässä Solidiumin rinnalla.

Talvivaarasta oli useita kysymyksiä taas kerran. Ministeri Vapaavuori hoitaa tiedottamisen. Valtion osalta tietenkin olen seurannut hyvin tarkasti tätä, mitä Solidium on tässä historiassa tehnyt, mitä se tekee tänä päivänä, mutta kehottaisin siinä mielessä todella malttiin, että elämme hyvin kriittistä jaksoa yhtiön historiassa. (Mauri Pekkarinen: Oletteko samaa mieltä ministeri Vapaavuoren kanssa?) Solidiumin osalta tietysti on historia selvitettävä. Solidium olisi voinut toimia aivan niin kuin mikä tahansa investoija — näimme, miten eläkeyhtiöt vetäytyivät markkinoilta, vetäytyivät omistusosuuksista — mutta se on ottanut tiettyä riskiä, tiettyä vastuuta. Se on uskonut kaivostoimintaan. Nyt olemme uudessa, vähän hankalassa tilanteessa. (Timo Soini: Arctia Shipping esimerkiksi!)

Arctia Shippingin osalta — edustaja Soini, menette tapahtumien edelle, olitte seuraavana täällä listalla — olen ottanut sellaisen linjan, että kyllä, on hyvä, että suomalaista meriteollisuutta ja sen tietotaitoa viedään eteenpäin, suomalaisten merimiesten ammattitaitoa, meidän jäänmurtajatoimintaamme ja näin poispäin. Ainoat rajat, mitkä sille haluaisin itse panna, ovat sellaiset rajat, että emme vie valtiota niin sanotusti heikoille jäille, joilla korvausvastuut tai ympäristöriskit tai muut ovat liian suuret, ja tätä täytyy seurata hyvin tarkasti. Mutta esimerkiksi Koillisväylän auki pitämisessä ja näissä asioissa, uusissa merenkulkuyhteyksissä arktisella alueella, on varmasti paljon tekemistä myöskin suomalaisilla jäänmurtajilla. (Erkki Virtanen: Vahvoille jäille niillä!)

Tästä työnjaosta, jonka edustaja Gästgivars täällä mainitsi, kerroitte juuri, miten yhtiöissä oikeaoppisesti työnjako toimii. Täytyy nyt sanoa tämmöisen hyvin lyhyen ministerikokemuksen perusteella, että yllättäviä tilanteita tulee muun muassa työmarkkinapuolella ja muualla, missä omistajalta saatetaan kysyä aika lyhyelläkin aikavälillä — ja uskon, että työministeri tietää tämän paljon paremmin — mielipidettä, kantoja, näkemyksiä, miten tulisi toimia, ja tietysti silloin on joku kanta näissä asioissa oltava.

Edustaja Karimäki kysyi uudistumiskyvystä, myöskin siitä, investoidaanko tarpeeksi uuteen täällä valtion puolella, ja tämä on ihan avainkysymys. Kaikilla yhtiöillä pitäisi jäädä sinne viivan alle jotakin, jotta voidaan investoida uusiin asioihin, koska muuten ne ovat kuolevia yhtiöitä.

Hallintoneuvostokysymykset nousivat täällä esille. Muun muassa edustajat Rajamäki ja Kalliorinne nostivat tätä keskustelua esiin, ja mielestäni tässä on kyllä pointti, että joissakin yhtiöissä on ehkä kadonnut se yhteiskunnallinen intressi ja kansallinen intressi liikaa ja pitäisi miettiä, millä tavalla se sinne saadaan, onko hallintoneuvosto oikea tapa vai löydetäänkö jotain muuta, neuvottelukunta tai muuta mallia tähän.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuen voimakkaasti ministeri Haaviston esittämää näkemystä ja linjaa omistajapolitiikasta. Sehän kuvaa hallituksen yhteistä omistajapolitiikan näkökohtaa. Painottaisin siinä erityisesti sitä, että omistajapolitiikan pitäisi olla pitkäjänteistä, yli vaalikausien ulottuvaa, ja se vaatii sillä tavalla myöskin tämmöistä parlamentaarista yhteistä näkemystä omistajapolitiikasta.

Toiseksi tämän hallituskauden aikana uudistettiin omistajapolitiikan periaatelinjaukset, parannettiin edellistä ohjetta, uudistettiin palkitsemisohjeet, tiukennettiin palkitsemisen periaatteita huomattavasti, ja varmaan petraamisen varaa on edelleenkin. Minä luulen, että nämä perusohjeet, periaatepäätökset, ovat edelleenkin sellaisia, joitten avulla me voimme tehdä aktiivista omistajapolitiikkaa. Sitten on syytä arvioida seuraavia hallituskausia ajatellen, pitääkö nämä perin pohjin uudistaa, mutta nämä työkalut ovat edelleenkin olemassa.

Valtion omistajapolitiikassa on hyvä huomata se, että meillä on paljon sodan jälkeen rakennettua teollisuutta, jota valtio myös osaltaan omistaa, mutta täytyy myös tässä ajassa kyetä tätä salkun rakennetta kehittämään tulevaisuuden suuntaan ja luopua jostakin. Solidium on tärkeä instrumentti myös sen salkun rakenteen muuttamiseksi hallitulla tavalla, mikä on järkevää omistusta. Solidiumia sellaisenaan tarvitaan; sitten on erikseen, mikä on se työnjako omistajaohjauksen, Solidiumin ja poliittisen päätöksenteon välillä, ja siinä varmaan on kehittämisen varaa.

Tämän lisäksi on ehkä tärkeää sanoa, että nämä huoltovarmuustekijät tulevat myös omistajapolitiikassa entistä tärkeämmiksi. Otan vain yhden esimerkin, johon Pekkarinen viittasi. Neste Oil oli luopumassa ja olisi luopunut kaikesta tankkeritoiminnastaan keskittyen öljyn jalostamiseen. Tehtiin huoltovarmuusperustein uusi yhteistyömalli, jossa Suomen lipun alle otettiin 5 tankkeria, 3 hinaajaa ja huoltovarmuusnäkökohdasta turvattiin kansallinen toiminta ja Suomen lipun alla suomalaisella miehistöllä tehdään töitä. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita.

Sitten yhtyisin siihen pohdintaan, onko omistajapolitiikassa valtio itse etääntynyt omistamistaan yhtiöistä. Tämä pitkä historiallinen kehityshän on tietysti ollut se, että hallintoneuvostoista on luovuttu, yrityksien hallitukset ovat hallitusammattilaisia. Tunnistaako valtio näissä hallituksissa oman edustajansa? (Martti Korhonen: Ei tunnista!) Tämä on ihan järkevää pohdintaa, onko tässä jotakin korjausliikkeitä tehtävä, (Martti Korhonen: Kyllä!) puhumattakaan siitä, miten henkilöstö kokee ja voi sitoutua yrityksen toimintaan ei vain palkitsemisessa vaan myöskin osallisuudessa. Nämä ovat tärkeitä asioita.

Lopuksi päätän tähän rajanvetoon. Meillä kuitenkin on osakeyhtiölaki, meillä on arvopaperimarkkinalaki, joka aiheuttaa sen, että täällä lehtereillä pitää olla aika suu supussa, kun puhutaan yksittäisten yhtiöitten asioista. Emme me voi täällä hölöttää mitä sattuu, ja senkin takia tämä rajanveto siihen, miten yhtä aikaa turvataan aktiivinen omistajapolitiikka, jota tarvitaan, mutta toisaalta niin, että se operatiivinen vastuu säilyy sillä hallituksella ja johdolla, ei ole ihan helppoa. Me olemme nyt näiden päivän juttujen kanssa aika paljon tämän rajanvedon kanssa tekemisissä, missä kulkee vastuu yrityksissä, missä kulkee omistajapolitiikassa. Tästä on varmaan hyvä keskustelua jatkaa.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ehkä muutama sana tästä ajankohtaisesta Talvivaara-kysymyksestä ja Solidiumista. On varmasti ihan puhtaasti oma vikani, jos ilmaisen itseni epäselvästi, mutta välillä tulee semmoinen vaikutelma, että on ymmärretty väärin, mitä olen ajanut takaa. (Martti Korhonen: Se on meidän vika!) — Ei, ihan oma vika varmasti, edustaja Korhonen.

Mutta ehkä yksi oppi tästä, mitä tässä viime aikoina on tapahtunut, on se, että kun jollain riittävän isolla yrityksellä tai jollain semmoisella yrityksellä, jolla on jollain lailla erityinen rooli tässä yhteiskunnassa, menee riittävän huonosti, niin se saattaa kaatua valtion syliin erikseen hoidettavaksi, ja varmaan on näin, että valtionhallinnon työnjaon mukaisesti se tulee silloin työ- ja elinkeinoministeriölle. Ehkä tämän episodin oppi on se, että näin voi käydä siinäkin tapauksessa, että valtio on kyseisen yrityksen isoin omistaja. Tätä kuviota meidän pitää miettiä. Näin varmaan on, ja tavallaan tätä ei voi sinänsä väistää. Mutta tietenkin tähän liittyen syntyy kysymyksiä siitä, ollaanko ja missä vaiheessa tilanteessa, jossa johonkin yhtiöön liittyvien asioitten hoito siirretään yhdestä ministeriöstä toiseen ministeriöön.

Tähän liittyen olen yrittänyt herättää keskustelua siitä, onko tämä meidän ehkä perinteisessä liturgiassa oleva jako yrityksiin, joissa meillä on puhdas sijoittajaintressi, ja sitten semmoisiin, missä on strateginen intressi tai joku erityistehtävä, tavallaan liian karkea. (Martti Korhonen: On, ehdottomasti!) Minä yritän tavallaan sanoa sitä, että valtiolla varsinkaan, vastuullisella omistajalla, vaikka se olisi yksityinen omistaja, puhumattakaan valtiosta, ei ikinä voi olla vain sijoittajaintressiä silloin, kun on kyse yrityksestä, joka työllistää tuhansia ihmisiä ja joka erittäin relevantilla tavalla ja kielteisellä tavalla vaikuttaa ympäristöön.

Tämä keskustelu, mitä olen pyrkinyt herättämään, ei tarkoita sitä, että jotenkin kritisoisin Solidiumin olemassaoloa tai sen lähtökohtaa, vaan ehkä vain sitä, että nämä kohtuullisen karkeat jaot, mitkä me olemme tehneet, vaativat pikkasen hienosäätöä ja pikkasen pohdiskelua valtionhallinnon sisälläkin siitä, mikä on kenenkin rooli ja miten kunkin missäkin yhteydessä pitää toimia.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä vaikeampi ja filosofisempi kysymys liittyy ehkä tähän varsinkin keskustan minusta sinänsä aiheellisesti, esille ottamaan kysymykseen valtion omistusten ja elinkeinopolitiikan välisistä suhteista. Kuten edustaja Pekkarinen hyvin tietää pitkäaikaisena entisenä elinkeinoministerinä, niin elinkeinoministerillä käytössään ei ole verotusta, joka on varmaan eniten elinkeinoelämään vaikuttava tekijä, mutta ei elinkeinoministerillä myöskään ole suoraa yhteyttä oikeastaan mihinkään valtion omistukseen. Teollisuussijoitus ja Finnvera ovat vastuullamme. Sitten kysymys on se, ovatko ne silti elinkeinopolitiikan välineitä vai eivätkö ole, ja jos ovat, niin miten se määritellään.

Miten Solidiumin tapauksessa, jossa nimenomaisesti on todettu, että niillä ei ole teollisuus- ja elinkeinopoliittisia erityisintressejä? Silloin voidaan tietenkin ajatella, että se voi teollisuuspolitiikan väline olla sitä kautta, että myydään omistuksia ja sitten ohjataan ne jollain uudella tavalla. Mutta silloinkin, jos ne ohjataan uudella tavalla, niin silloinhan sitä ei voi tehdä Solidiumin puitteissa, koska Solidium ei lähtökohtaisesti ole elinkeinopolitiikan väline.

Sitten meillä on tietenkin x määrä erityistehtäväyhtiöitä, mutta erityistehtäväyhtiöillä on kohtuullisen kapea erityistehtävä. Nyt on sitten kysymys siitä, että jos valtiovalta tässä valtavassa globaalissa murroksessa, missä tällä hetkellä olemme, haluaa jotenkin valtion omistusta käyttää elinkeinopolitiikan välineenä, niin tavallaan meidän järjestelmä ei ole viritetty sitä varten, ja varmaan se on yksi asia, josta tässä kannattaa laajemminkin keskustella.

Mauri  Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri tunnistaa ja tunnustaa, että on epäselvyys nyt sitten siitä, mikä on Solidiumin rooli ja miten sitä ohjataan ja johdetaan. Tämä on kestämätön tilanne. Ministeri Vapaavuori ja ministeri Haavisto, ette te voi jatkaa tällä tavalla.

Mitä tulee siihen, että elinkeinopolitiikka on toisissa käsissä ja omistajaohjaus toisissa käsissä: Ensinnäkin, niin pitääkin olla, mutta viime kädessä elinkeinopolitiikka on koko hallituksen yhteistä puuhaa ettekä te voi mennä siinä toinen toisenne selän taakse. Selkeyttäkää nyt nämä asiat mahdollisimman nopeasti.

Ja edustaja Soini — edustaja Soini haistaa haaskat hirveän hyvin, mutta nyt minä sanoisin veljellisesti edustaja Soinille: älkää leikkikö niin vakavalla asialla kuin Talvivaara on. (Markku Rossi: Juuri näin!) Se on vakava asia tuhansien ihmisten kannalta, tämän kansakunnan ja tämän kansantalouden ja myöskin valtion kannalta. Älkää mandatoiko sitä minnekään taikka kellekään. Se on koko kansakunnan yhteinen asia. Ette te silloin vastustanut näitä asioita, kun pantiin Talvivaaraa liikkeelle.

Kaiken lisäksi valtion rahoituspääoma tuli nykyisen hallituksen... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sodanjälkeisessä Suomessa valtio-omistusten kautta luotiin onnistuneesti maanlaajuisesti työllistävää yritystoimintaa ja myös hyvinvointivaltiota. Lähimenneisyydessä omistajaohjauksen linja on jossain määrin ollut välinpitämätöntä sekä valtion omistajuutta että työllistämisvelvoitetta kohtaan. Valtionyhtiöiden myynnit ja yksityistämiset eivät ole aina toimineet Suomen hyväksi. Esimerkiksi suomalaiselle maataloudelle elintärkeä Kemira GrowHow myytiin pilkkahinnalla ja kevyin perustein norjalaisille. Valtio sai 200 miljoonaa euroa, mutta maanviljelijöiden lannoitelaskut yli kaksinkertaistuivat. Kemijärvellä toiminut Stora Enson sellutehdas lopetti, eikä Suomen hallitus käyttänyt omistusosuutensa kokoista vaikutusvaltaa lopullisen ratkaisun estämiseksi.

Arvoisa puhemies! Peliyritys Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja asettivat voittoisasti ulkomaille myymänsä yrityksen myyntiehdoksi sen, (Puhemies koputtaa) että pääkonttori pysyy Suomessa. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: eikö Supercellin nuorten yrittäjien isänmaallisen asenteen pitäisi olla lähtökohtana myös kaikessa valtionyhtiöiden omistajapolitiikassa?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erittäin tärkeää, että tämä elinkeinopoliittinen näkökulma tuli vahvasti ministeri Vapaavuoren puheenvuorossa esiin. Matkailusta on muodostunut Suomen kansantaloudelle jo niin tärkeä kasvuala, että lentoliikenteen tuomia toimintaedellytyksiä ei saa vaarantaa vain yksittäisten tahojen osaoptimoinnin vuoksi. Lentoliikenteen turbulenssi on jatkunut jo pidemmän aikaa. Tukkanuottasilla tuntuvat olevan kaikki: lentoyhtiöt ja Finavia lentokenttien käyttömaksuista, lentoyhtiöt oman henkilökuntansa kanssa työehdoista, Finavia maakuntien edustajien kanssa lentokenttäverkostosta ja lentoyhtiöt matkailuyrittäjien kanssa aikatauluista. Koska valtio on keskeinen omistaja kaikissa näissä yhtiöissä, jotka lentoliikenteen osalta Suomessa toimivat, niin valtion tulee mielestäni ottaa määrätietoiset ja riittävän kokonaisvaltaiset otteet käyttöön sen suhteen, että tällainen yksittäisten tahojen osaoptimointi ei johda matkailuelinkeinon vaarantumiseen. Tätä todella haluan tässä keskustelussa korostaa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korostaisin sitä, että valtionyhtiöt ovat osa elinkeinopolitiikkaa. Ne ovat osa Suomen vientiä, ja valtionyhtiöillä pitäisi olla yhteistyötä. Erityisesti sitä pitäisi olla Solidiumissa. Mitä Solidium on tehnyt yhteistyössä viennin osalta?

Tämä ongelma, mikä on syntynyt, johtuu hyvin paljon siitä, että hallitusammattilaiset pääsivät siihen tarkoitukseen, valitettavasti, ministeri Pekkarisen aikana aikanaan, että hallintoneuvosto lakkautettiin. Hallintoneuvoston lakkauttaminen on tehnyt sen, että kansanedustajan tuntemus valtionyhtiöistä on romahtanut, (Martti Korhonen: Näin siinä kävi!) ja hallintoneuvostossa on myös ollut oppositio, mikä on tehnyt juuri sen, että yhdessä koetetaan näitä yhtiöitä viedä eteenpäin. Nyt käytännössä tähän ei olla päästy.

Minun mielestäni valtioyhtiöitten ja ministerin pitäisi olla yhteydessä myös esimerkiksi Pohjoismaissa muihin valtioihin tässä yhteisessä omistuksessa tietyissä yrityksissä ja myös vaikka (Puhemies koputtaa) STX:n osalta Ranskaan. Tämä on yhteistyötä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä arvostan tietysti kovasti kansanedustajien tietämystä ja osaamista ja sitä, että he istuvat hallintoneuvostoissa, ja niin poispäin. Minun aikanani todellakin hallintoneuvostojen, eräiden niistä, roolia jonkun verran muutettiin, mutta niitä kokonaan ei kovin monta minun aikanani lakkautettu kaiken kaikkinensa. (Jouko Skinnari: Lopetettiin! — Martti Korhonen: Ei niitä kovin paljon ollut!) Tämä kannattaa muistaa.

Mitä tulee vielä palkitsemiseen tässä yhteydessä, minä haluan erittäin vahvasti yhtyä siihen, mitä edustaja Zyskowicz täällä sanoi. Ajat muuttuvat. Kun tulin kauppa- ja teollisuusministeriöön aikanaan, 10 vuotta sitten, ja panin optiojärjestelmät poikki, (Ben Zyskowicz: Hienoa!) koko Suomen talouslehdistö huusi suoraa huutoa: "Pekkarinen ei ymmärrä, mitä palkitseminen tässä ajassa edellyttää!" Minua pilkattiin siitä, että ryhdyin tällaisiin toimenpiteisiin. Olen tavattoman tyytyväinen, arvoisa puhemies, että salin eri puolilta nyt osoitetaan ymmärtämystä tälle. Ja kun vielä hallitus nyt vie, niin kuin toivon, tätä linjaa eteenpäin, niin me pääsemme kohtuullisuuteen, myös näitten eläkeherrojen kohdalla, näitten Varman ja Ilmarisen johtajien, jotka saavat (Puhemies koputtaa) monta kertaa enemmän palkkaa kuin joidenkin toisten eläkeyhtiöitten johtajat. (Ben Zyskowicz: Pekkarinen ymmärsi paremmin kuin niin sanotut asiantuntijat!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuosta edustaja Pekkarisen puheenvuorosta olisi hyvä jatkaa. Tällä hetkellä Sveitsissä on kansanäänestyksessä lakialoite, jonka mukaan yrityksen johtaja saisi ansaita ainoastaan 12 kertaa enemmän kuin saman yrityksen vähiten ansaitseva työntekijä. Tämä alkaa kuulostaa ihan siltä, että opposition ja hallituksen kesken pääsisimme tällaisesta esityksestä kompromissiin, ja olisikin ihan hyvä, jos Suomessakin tunnustettaisiin tämä palkitsemisen ongelma.

Itse asiassa pyysin tämän debattipuheenvuoron ministeri Vapaavuoren kommenttiin Solidiumista. Alun perinhän Solidium perustettiin 2008 hallinnoimaan valtion sijoituksia, ja tarkoituksena oli silloin pitkäjänteinen sinivalkoinen ankkuriomistaja. Näin ihan ei ole tainnut käydä, joten on varmasti syytä myös keskustella siitä, miten tästä eteenpäin ja olisiko syytä luopua tästä valtion omistamien yhtiöiden kolmijaosta ja katsoa sitä yhteiskunnallista omistajuutta paremmin.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo ministeri Vapaavuoren aloite tai ikään kuin linjaus, josta hän vähän sitten pohti, oliko se linjaus vai eikö se ollut linjaus, on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se muuttaa kovasti niitä periaatteita, mitä omistajaohjauksesta on tehty, ja ehkä poispäin siitä suunnasta, mihin niitä vietiin nimenomaan kokoomuksen vaatimuksesta. Meille on tähän asti opetettu, että pörssiyhtiön isokin osakkeenomistaja saa puuttua vain yhtiökokouksessa ja kaikki muu pörssiyhtiövaikuttaminen on suorastaan lainvastaista. Mutta varmaan tuohon suuntaan asiaa voisi kehittää ja voisi ajatella, että tämä Solidiumin omistaminen olisi huomattavasti aktiivisempaa, että se ikään kuin pyrkisi panostamaan kasvuyrityksiin ja kasvualoille. Siinä on tietysti se riski, että ehkä poliittiset paineet eivät aina vie sinne kasvualoille vaan pikemminkin ikään kuin jarruttamaan hidastumista. (Puhemies koputtaa) Silloin se raha on aika nopeasti tuhlattu, mutta joka tapauksessa, jos on osaamista, tuohon suuntaan pitäisi mennä.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen käytti äsken hyvän puheenvuoron, mutta muutoin keskustan puheenvuoroissa kaikuu kaipuu menneeseen hyvään aikaan, jossa valtio hoitaa kaikki ongelmat: (Välihuutoja keskustasta) valtion pitäisi omistaa ja olla toimija. Tässä toisella puolella on esimerkiksi eilinen keskustelu elinkeinoverojen alentamisesta, yhteisöveron alentamisesta, jossa keskusta esitti pienempää veronkevennystä. Samoin teidän varjobudjettiesityksessänne on tuloveron tiukempi kiristys, eli te haluatte mieluummin verottaa työtä ja estää kasvun.

Mutta asia on se, että te, keskusta, olette esittäneet 2—5 miljardin kasvurahastoa, riippuen vähän puhujasta. Tämä on kuitenkin valtava summa, ja olen ymmärtänyt, että te haluatte rahoittaa sen valtio-omistuksia myymällä.

Kysyisinkin ensinnäkin elinkeinoministeriltä, mitä uskotte: jos näin suuri summa tulisi nopeasti rahoittamaan suomalaista yrityskenttää, mitä lisäarvoa sillä voitaisiin nopealla aikavälillä saada suhteessa niihin menetettyihin pääomatuloihin, joita näistä valtio-omistuksista saadaan?

Ja vielä haluaisin kysyä myöskin edustaja Sipilältä: (Puhemies koputtaa) voisitteko konkretisoida, mitä te haluaisitte myydä, näitä tuottavia pörssiosakkeita vai kenties jotain muuta?

On helppo sanoa, mutta poliittiset päätökset valtio-omaisuuden (Puhemies: Minuutti on täynnä!) myynnistä eivät ole helppoja.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Me olemme esittäneet 3—5 miljardin suuruista rahastoa, jossa valtion omistuksen osuus olisi 1,5 miljardia. Tämmöisen kasvurahaston, rahastojen rahaston, elinaika on ehkä seitsemän vuotta. Siitä kun jaetaan se seitsemällä, niin päästään siihen vuotuiseen panostukseen, joka olisi valtion osalta noin 200 miljoonaa.

Löytyykö sille markkinaa vai eikö sille löydy? Sen ehdoton edellytys on, että sen rinnalla on aina yksityinen euro. Ja jos ei löydy sitä kysyntää, niin totta kai sitten sitä jää sijoittamatta. Mutta kysymys on vain suuruusluokasta, siitä, sijoitetaanko esimerkiksi Teollisuussijoituksen kautta rahastoihin 30 miljoonaa vai 200 miljoonaa. Uskon, että siihen kysyntä löytyy ja tarve löytyy. Meillä on iso tarve teolliseen rakennemuutokseen, ja tämä on ehdottomasti toimiva työkalu. Ja nimenomaan omista pääomista on pula. Vieraat pääomat kyllä löytyvät, kun omat pääomat ovat yrityksissä kunnossa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä oli hyvä kuunnella, koska minusta tässä on aivan erilainen malli kuin mistä te olette alun perin puhuneet. (Välihuutoja keskustasta) Nyt tähän on samalla tavalla tullut yksityinen raha rinnalle, kuten on hallituksen kaavailemassa rahastomallissa. Minusta tähän on nyt selvästi tullut realismia. Enää ette puhu yhtä mahtipontisesti siitä, että 3—5 miljardia myydään valtion omaisuutta tuosta noin ja perustetaan rahasto, jolla Suomen ongelmat ratkaistaan. Olen erittäin tyytyväinen, että tässä on alkanut keskusta tulla hallituksen linjoille. Kiitoksia siitä.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt mennään taas sille väärinymmärrysten linjalle.

Teimme tästä asiasta maaliskuussa paperin, joka on julkinen, jossa kerrotaan juuri nämä periaatteet, mitkä äsken kertasin. Mitä tulee sitten siihen, mistä tämä raha löytyy, niin me kuulimme juuri edustaja Paaterolta, että 800 miljoonaa vuodessa tuloutetaan Solidiumista. Se riittää mainiosti. Neljäsosakin tästä, jos me suuntaisimme tähän kasvurahastoon, riittää ilman, että tarvitsee myydä mitään, jos se on totta, (Ben Zyskowicz: Mistä se 200 miljoonaa otetaan pois? Lapsilisistä? Peruspalveluista?) että se on tulosta eikä myydä omaisuutta. Mutta tämä on niin kuin valtion omaisuuden, passiivisen omaisuuden, muuttamista aktiivisempaan muotoon, ja jos me saamme luotua 4 000 työpaikkaa tällä, niin se vaikutus valtiolle korvaa 1,5 miljardin euron Sonera-omistuksen vuotuisen osinkotuoton. Jos me emme usko siihen, (Puhemies koputtaa) että 4 000 työpaikkaa saadaan aikaiseksi 1,5 miljardilla, niin me olemme väärässä paikassa täällä, hei, kaikki.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

En osallistu äskeiseen, koska sen kokonaisuuden paikka on budjettikeskustelu, jos uutta rahaa lähdetään sijoittamaan. Sipilä varmaan käy sen budjetin yhteydessä, mistä nuo rahat ovat sitten pois. (Ben Zyskowicz: 200 miljoonaa!)

Mutta puhdas omistajaintressi: Olen hyvin iloinen äskeisestä hallituksen kolmen ministerin puheenvuorosta. Siinä oli erinomaisia ideoita valtio-omistamiseen ja omistajapolitiikkaan — väittäisin, että jopa enemmän kuin äskeisessä avauspuheenvuorossa — koska siinä otettiin tulevaisuuteen erittäin hyvä, aktiivinen ote. Ei ole mielipiteetöntä omistajaa. Sellaista pelottelua ollaan sanottu, että pörssissä olisi joku mielipiteetön omistaja — ei sellaista ole. Ministeri Ihalainen kävi erittäin hyvin läpi sitä, tunnistetaanko enää omistajana sitä hallituksen edustajaa, joka edustaa tätä omistajaa, tätä Suomen kansaa, yli 5:tä miljoonaa omistajaa, joilla aika monella on oma mielipide, ja siihen tulee mennä eteenpäin. Yritysdemokratia rakentaa luottamusta.

Meillä Saksa on ihannemalli. Kaikki katsovat, miten Saksassa menee niin hyvin. Saksalaisissa yrityksissä todella monissa on myös henkilöstön edustajalle varattu paikka. Me olemme keskittyneet täällä jälleen, ikävä kyllä, (Puhemies koputtaa) tähän ikävään piirteeseen, palkitsemisen kautta muutaman johtoon, mutta suomalaisella henkilöstöllä voisi olla jotain kautta hyvä mahdollisuus esimerkiksi jopa yhtiöiden hallitusten jäseninä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomeen tuodaan suuria määriä öljytuotteita, joita ei käytetä polttoaineina. Tällaisia ovat muun muassa voiteluöljyt.

Valtio on suurin omistaja Ekokem Oy:ssä, joka toimii muun muassa käytetyn öljyn hävittäjänä. Lainsäädäntö pönkittää käytännössä Ekokemin toimintaa kieltämällä jäteöljyn polton alle 5 megawatin laitoksissa. Tosiasia on kuitenkin, että suuri osa Suomessa vuosittain syntyvästä jäteöljystä päätyy teille tietämättömille, Aalto-yliopiston selvityksen mukaan jopa 10 miljoonaa litraa vuodessa. Toinen tosiasia on, että uusimmalla tekniikalla pystytään polttamaan jäteöljyä erittäin puhtaasti myös pienissä polttoyksiköissä.

Kysyn omistajaohjauksesta vastaavalta ministeriltä: onko Ekokemin jäteöljyn polttomonopolin suojelu maan etujen mukaista, kun toisaalta keruujärjestelmän ohi valuva jäteöljy voitaisiin kustannustehokkaasti ja puhtaasti käyttää hajautettuun energiantuotantoon pienissä ja keskisuurissa yrityksissä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haavisto avauspuheenvuorossaan loppulausumassa totesi, että jos omistajaohjaus olisi niin kuin Clark Kent. Tässä on vain se ongelma, ettei sieltä ole paljastunut sitä Teräsmiestä vaan tämmöinen lutunen Nalle Puh tähän asti. Nyt toivotaan, että sieltä lähtee paljastumaan se Teräsmies, ja tämä keskustelu on sitä kohti ihan hyvää. Minä olen erittäin iloinen, kun kuuntelin edustaja Zyskowiczin puheenvuoroa — jos tämä markkinausko nyt tässä asiassa alkaisi hiipumaan vähän oikeistollakin tähän suuntaan, mitä vasemmisto on esittänyt koko ajan, samoja linjauksia, mitä te tuossa omassa puheenvuorossanne esititte.

Mutta ongelmahan tässä on, kun katsoo esimerkiksi tätä meille toimitettua paperia, jossa Solidiumia esimerkiksi määritellään. Täällä sanotaan vain, että valtion kokonaan omistama Solidium toimii taloudellisin perustein. Kyseessä ei ole valtiolle tärkeät strategiset omistukset. Toisin sanoen, jos tällä lähtökohdalla lähdetään, niin me emme toteuta sitä, mitä ministeri Vapaavuori kaipasi. Minusta se on mitä tärkeintä strategista omistusta, ja tämä meidän täytyy muuttaa nyt niin, että tullaan hienosyisempään listaukseen kuin missä tällä hetkellä olemme.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Vastaan muutamaan kysymykseen, jotka tässä ovat tulleet esille.

Edustaja Ahvenjärvi kysyi tästä Ekokemin roolista. Muistan sikäli Ekokemin historiaa hyvin, että oli tärkeää, että Suomessa tulee kannattavaksi tehdä tämmöinen ongelmajätelaitos, ja kovin monessa paikassa niitä ongelmajätteitä ei kannata käsitellä. Meillä on myöskin hyvin hankalia jätteitä, joiden polttamiseen ja hävittämiseen tätä jäteöljyäkin siellä sitten käytetään. Tietysti täytyy seurata, mikä tällä alalla on kilpailutilanne, mutta jos vertaa muiden maiden ongelmajätejärjestelmiin, niin tämä Suomen järjestelmä minun tietojeni mukaan on ollut erittäin toimiva ja tällä on saatu myöskin sitten monia ongelmallisia jätteitä oikeanlaiseen käsittelyyn.

Jos tästä Solidiumin roolista vähän filosofoi lyhyen kokemuksen perusteella, niin tietysti ministeriksi tultuani minullekin sanottiin, että sinne on rakennettu tällainen palomuuri poliittisen päätöksenteon ja Solidiumin osaomistusten väliin (Mauri Pekkarinen: Ei sen rooli ollut se!) juuri sen vuoksi, että valtio omistajana saattaisi jopa heikentää joidenkin yhtiöiden kurssin arvoa, jos näyttäisi siltä, että valtio olisi kuin norsu posliinikaupassa, että me tekisimme poliittisia päätöksiä, jotka sitten vaikuttaisivat siellä yhtiön sisällä. Tämä on ollut se rakenne, miten se on kuvattu. Minulle myöskin sitten toisinpäin sanottiin, että on hyvin vaarallista omistajana, joka olen siis Solidiumin kautta, osallistua hallituksen päätöksentekoon, jossa omistaja saattaa saada sellaista tietoa, jota muut omistajat eivät saa. Eli tässä tullaan hyvin erikoiseen tilanteeseen, että ollaan siellä pörssiyhtiömaailmassa ja on hyvin vaikea ostaa poliittisena päätöksentekijänä, eikö niin, tällaista näkemystä, että ei saisi olla aktiivinen eikä voisi vaikuttaa, enkä ole sitä täysin ostanutkaan. Mutta tämä kuvastaa tätä nykyisen rakenteen, miten se on luotu, tiettyjä ongelmakohtia.

Minusta ministeri Vapaavuori kuvasi erittäin hyvin, että kun ongelmat kasvavat kyllin suuriksi tai kärjistyvät, silloin se palomuuri ei enää pidäkään, vaan ne ovatkin työ- ja elinkeinoministeriön tai jonkun muun ministeriön luukulla, nämä samat yhtiöt, joihin ikään kuin oli vain tämä omistajaintressi.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näkemys siitä, mitä omistajaohjaus on ja mitä se voi olla ja mitä sen tulisi olla, on niin hallituksen sisällä kuin oppositiossakin kovin kirjavaa. Toisaalta ja juuri siksi on paikallaan, että on aika tarkentaa toimintalinjoja ylipäätään valtion omistukseen sekä omistajan äänen kuulumiseen omistamissaan yhtiöissä.

Näyttää siltä, että nykyinen valtionohjaus on ollut paitsi puutteellista, hyvin ristiriitaista. Valtion omistajuuspolitiikka vaatiikin uudistamista. Me perussuomalaiset olemme vaatineet kansallisten etujen selkeämpää huomioimista erityisesti valtion omistamisen perusteisiin. Näihin kansallisiin etuihin kuuluvat muun muassa kotimaahan sijoittaminen, alueellisten näkökohtien huomioiminen, pitkäjänteinen työvoimapolitiikka, työntekijöihin sitoutuminen, toimialan kokonaiskasvu, ympäristöasiat sekä hyvinvointiin vaikuttaminen. Eli tämän niin kutsutun yhteiskuntavastuun on näyttävä omistamisessa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väite siitä, että Solidium olisi rakennettu sellaiseksi, että estetään tällaisella rakenteella poliitikkojen puuttuminen, valtion puhevallan ulottuminen yritykseen, on kyllä täydellisen väärä tulkinta. Siitä ei ole kysymys. On se aivan käsittämätöntä, että jos valtio omistaa sataprosenttisesti jonkun yrityksen, niin valtiolla ei olisi sen suhteen puhevaltaa. Ajatus olivat nimenomaan ne yritysjärjestelyt ja toisaalta sen vahvan asiantuntijuuden hankkiminen yhtiön johtokuntaan tai hallitukseen. Sitähän siinä tavoiteltiin. Kyllä halutessaan valtion äänen pitää kerta kaikkiaan kuulua.

Mitä vielä tulee siihen, mitkä erilaiset roolit valtiolla tässä omistajuudessa voi olla, valtiolla on sellaista kansallisesti tärkeää omistajuutta, ja siellä pitää valtion olla edelleen tiukasti mukana, mutta sellaista sijoitusominaisuutta sillä myös on, josta voidaan luopua ja sijoittaa tätä uutta teollisuutta synnyttäviin toimintoihin, kasvurahastoon, Infra Oy:hyn, (Puhemies koputtaa) mistä keskusta puhuu. Tätä on nykyaikainen omistajapolitiikka. (Miapetra Kumpula-Natri: Mitä myydään?)

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt tietenkin, jos me katsoisimme vähän kauemmas eduskuntapöytäkirjoja ja katsoisimme, miten eduskunnalle on perusteltu aina tämä passiivinen rooli, niin sehän on perusteltu nimenomaan niin kuin ministeri Haavisto sanoi. Milloin se vaikuttaa pörssikursseihin, milloin se vaikuttaa mihinkin, ja siitä syystä te ette saisi olla vailla, että sitä ohjataan.

Onhan tämä ihan käsittämätön tilanne, ja olen sanonut tämän täällä varmaan jo kymmeniä kertoja: omistaminen on myös sitä, että sillä määritellään tiettyjä asioita, (Mauri Pekkarinen: Kyllä! Juuri näin!) yhteiskuntavastuuta, työllisyyttä, aluepolitiikkaa, ympäristöasioita. Eihän se ole niin, että katsotaan vain sivusta ja seurataan. Mutta kun katsotte, esimerkiksi, edustaja Pekkarinen, miten Solidium on määritelty tässä lapussa, joka siellä teidän pöydällänne on, niin se toimii taloudellisin perustein. (Mauri Pekkarinen: Väärin! Väärin!) — Minustakin se on väärin, mutta näin se on, ja te olette itse ollut sitä rakentamassa.

Nythän me saimme itse asiassa eilen Nokian yhtiökokouksessa uutta tietoa aktiivisesta omistajasta. Se ehkä voidaan määritellä paremminkin, että se on aggressiivista aktiivista omistajuutta, jota sinne Nokiaan tuli suuri määrä sisälle. Se hakee voittoa, mutta tässä valtiolla ongelma on ollut, että se ei ole oikein hakenut mitään.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa Pekkarinen, (Seppo Kääriäinen: Edustaja!) te olitte yhdessä Häkämiehen kanssa luomassa tätä Solidiumin järjestelmää, ja onhan se hallinnollinen eriskummallisuus, että ministeri Haavisto on Solidiumin yhtiökokous, hän tekee valinnat, hän päättää tili- ja vastuuvapaudesta. Tällaisen mallin te olette luoneet, ja tällaisessa mallissa ovat syntyneet nämä Talvivaaran ongelmat. Ei perustettu hallintoneuvostoa, jossa olisi ollut muitakin katsomassa eduskunnan ja veronmaksajien näkökulmasta. Esimerkiksi Saksassa hallintoneuvostot ovat nimenomaan paitsi poliittisen puolen, veronmaksajan puolen, niin myös henkilöstön paikka olla edustettuna yhtiön hallinnossa, ja tällainen näkemys, yritysdemokratian näkemys, Suomesta puuttuu.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka Solidium oli kokoomuslaisen Häkämiehen ja hänen virkakoneistonsa esitys, minä puollan edelleenkin sitä. Sellainen tarvittiin ja sellainen tarvitaan. (Martti Korhonen: Ei siitä ole kysymys!) Ja vielä kertaalleen: valtio omistaa sataprosenttisesti sen yhtiön, ja halutessaan — ja se halu on myös osakeyhtiölain mukaan mahdollista — valtio voi käyttää niin vahvaa puhevaltaa Solidiumin suuntaan ja suhteen kuin se haluaa käyttää, (Martti Korhonen: Kyllä, mutta ei käytä!) ei seuraa tumput suorina. — Edustaja Korhonen, te olette aivan oikeassa: kun ei käytä. — Voin sen verran sanoa — en halua sanoa nimeä — että minä olen eilen keskustellut sen virkamiehen kanssa, joka valmisteli tämän esityksen. Hänen tulkintansa siitä, mihinkä ovat mahdollisuudet valtiolla omistajana Solidiumin suhteen, ovat aivan samanlaiset kuin minä olen tässä teille esittänyt.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt, edustaja Pekkarinen, kun viime kaudella muun muassa Stora Enson osalta puhuttiin Suomen kansallisen metsäteollisuuden turvaamisesta, niin kyllä edellisen hallituksen ministerit menivät Solidiumin selän taakse. Vielä viime vuoden maaliskuussa ministeri Hautala vastasi Stora Enson ja metsäteollisuuden omistuksen osalta: "Solidium toimii omistajana aktiivisesti ja käyttää omistajalle kuuluvaa äänivaltaa omistajalle kuuluvissa ratkaisuissa."

Siis tällä asenteella on menty, ja nyt on tärkeää kyllä katsoa alue-, teollisuus-, työllisyyspoliittiset ja ympäristöpoliittiset edunvalvonta-asiat. Muun muassa metsäteollisuuden osalta muun muassa Kelalle kuuluvat osakkeet, äänivalta 10,2 prosenttia, on nonsaleerattu, ei kenenkään taskussa. 20 prosentilla Wallenberg, viidellä omistajalla, käyttää Stora Enson keskeistä päätösvaltaa. Kyllä valtion pitää näissä asioissa nyt reagoida. (Mauri Pekkarinen: Mot., mikä oli todistettu!)

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ollut mielenkiintoista kuulla tätä keskustelua, kun pukit kaalimaan vartijoina puhuvat täällä. Minä ihmettelen erityisesti edustajan, entisen ministerin, Pekkarisen puheita. (Mauri Pekkarinen: No?) — Te olitte myymässä suomalaista lannoiteteollisuutta norjalaiselle Yaralle. Siinä meni Siilinjärven lannoitetehtaat, siinä meni Soklin esiintymä ja siinä meni Venäjän markkinat. Kaikki menivät pilkkahinnalla, ja nyt te täällä paatoksella puhutte näistä asioista.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on erään tutkimuksen mukaan maa, jossa on Kanadan ja Venäjän ohella parhaat mahdollisuudet kaivosteollisuuteen. Siksi siitä on mahdollista kehittää yhteiskuntamme vahva tukijalka ja sellainen, jota ei voida siirtää ulkomaille. Nyt tarvitaan valtion voimakas mukaantulo. On perustettava Suomen Kaivos Oy, joka ensimmäisenä tekonaan ottaa Talvivaaran hallintaansa ja nostaa sen jaloilleen. Sen jälkeen Suomen Kaivos Oy voisi lähteä voimakkaalla otteella kehittämään muita lupaavia malmiesiintymiä. Kysyn ministereiltä, onko asiaa harkittu, ja jos on, niin mikä on lopputulema.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä jatkaa tätä omistuksien myymiseen liittyvää keskustelua. Ministeri Haavisto, äsken totesitte olleenne ylpeä siitä, että Carl Bildt tuli Suomen kautta mennäkseen Intiaan. Totean kuitenkin, että eihän välttämättä siinä tarvita valtionomistusta, että Finnair voisi edelleen jatkaa näitä lentoja noihin kaukaisiin maihin ihan kilpailukykyisesti. Kysyisin vielä, onko teidän kuitenkin mahdollista harkita tätä Finnairin omistuksien myyntiä. Tämänhetkinen arvohan on 214 miljoonaa euroa suurin piirtein, ja tuossa muun muassa edustaja Skinnari toi esiin tämän pohjoismaisen kuvion, että kun on olemassa SAS-yhtiö, josta Ruotsin osuus on 21 prosenttia ja Tanskan ja Norjan molempien 14 prosenttia ja näissä kaikissa maissa on pohdittu valtion omistuksen myyntiä, niin käyttekö minkäänlaista keskustelua muiden Pohjoismaiden kanssa näiden omistuksien myynnistä ja mahdollisesta yhteistyöstä ehkä Pohjoismaiden kesken sitten tämän jälkeen.

Vielä nostaisin esiin myöskin muita yrityksiä, joita tässä ei ole mainittu...

...kuten Altia ja Destia, joita ei ole vielä mainittu näissä keskusteluissa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä olisin kyllä ylpeämpi, jos Carl Bildt pääsisi tuolta Helsinki-Vantaalta Kemi—Tornioon tai Kokkolaan tai Jyväskylään tai Kajaaniin. Tällä hetkellä, arvoisa ministeri, tuo tilanne on kyllä vakavasti uhattuna, nimittäin Finavian ja siihen kiinteästi liitoksissa olevan Finnairin strategia on kyllä varsin epäselvä kotimaanliikenteen osalta. Tämä on erittäin ongelmallista sen vuoksi, että monella alueella teollisuus on hyvin vientivetoista, ja sen takia, elinkeinoelämän pärjäämisen kannalta ja sen kannalta, että alueella voitaisiin elellä ja uskottavasti asua ja yrittää, olisi aivan välttämätöntä, että lentoliikenne säilyisi. Nyt tarvittaisiin kyllä paljon konkreettisempia vastauksia. Nyt ollaan kuitenkin Finaviaa pääomittamassa merkittävästi, mutta hyvin epäselvää on se, miten se tulee maakuntakenttiin vaikuttamaan.

Toinen asia, mistä tänään ei ole puhuttu vielä lainkaan, missä vasen käsi ei ehkä tiedä, mitä oikea julistaa, on Itella. Myös siitä toivoisin ministeriltä hieman kommenttia. Siellähän nyt esimerkiksi sanomalehtien jakeluhinnat ovat nousemassa 10 prosentilla, mikä on kyllä jo entisestään ahdingossa painelevalle sanomalehdistölle, (Puhemies koputtaa) printtimedialle, aika kova paikka.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lentoliikenne on Lapin matkailun kasvun ja kansainvälistymisen perusedellytys, ja nyt meillä on pullonkaulana se, että Finnair vähentää vuoroja ja heikentää aikatauluja ja ei saada matkailijavirtoja suunnattua Lappiin.

Matkailijan valitessa Suomen Lapin sijaan jonkin toisen kohteen häviäjänä on koko Suomi. Saavutettavuuden heikentyminen uhkaa katkaista Lapin matkailun positiivisen kehityksen, ja seurauksena on työllisyyden heikentyminen, valtion verotulojen vähentyminen, investointien hyytyminen, samoin valuuttatulojen väheneminen. On tärkeää tietenkin tuota Aasian-yhteyttäkin hoitaa, mutta kysyn ministeriltä: onko oikein, että se tehdään lappilaisten kustannuksella?

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Pahoittelen, etten pystynyt olemaan alusta asti mukana, mutta kollega Haavisto oli ystävällisesti koonnut kysymyksiä tuohon paperille.

Finaviasta oli kysytty ensinnäkin sellaista, miksi kenttiä suljetaan. Ymmärsin, että tämä oli edustajakollega Sipilän kysymys, ja täytyy sanoa sen verran, että mitähän kenttiä keskusta on sulkemassa, kun ainakaan tämän hallituksen päätöksillä tai yhteisillä ratkaisuilla ei olla yhtään kenttää tällä hetkellä sulkemassa. Iso kysymys on se, millä tavalla me pystymme turvaamaan lentoliikennettä meidän kentille, ja siitähän lähdetään, (Markku Rossi: Väärä viesti!) että asiakasvirrat on se iso kysymys. — Ymmärsinkö väärin? Ei ollut Sipilän kysymys? Väärä kirjaus? (Keskustan ryhmästä: Ei ole edustaja puhunut mitään tällaista!) — Okei, selvä. Täytyy vaihtaa sihteeriä. Pahoittelen. Syvä anteeksipyyntö edustajakollega Sipilälle, mutta varmaan on tärkeää vastata tähänkin kysymykseen. Ainakin sieltä edustaja Puumala nosti esille tämän kenttäkysymyksen.

Sitä kautta tietysti, jos mietitään meidän lentoliikennettä, kaikkein ratkaisevin kysymys on asiakasvirta, millä tavalla me varmistamme, että kentiltä on riittävästi väkeä lähdössä lentämään, koska tänä päivänä operaattorit ovat erittäin kilpailuherkässä kentässä toimimassa, ja mitä enemmän on asiakkaita, niin sitä varmempi on se lentoyhteyden säilyminen. Sitä työtä maakuntien kanssa parasta aikaa tehdään, että käydään lävitse kaikkia mahdollisuuksia, miten voidaan turvata suomalaista lentoliikennettä.

Lennonjohdon osalta on kysytty Tampere—Helsinki-siirtoa, ja siinä täytyy huomata se, että samanaikaisesti kun käydään keskustelua koko ajan siitä, mikä on Finavian taloudellinen tilanne ja millä tavalla me pystymme hoitamaan meidän lennonvarmistustoimintaa taloudellisesti kestävällä tavalla, meidän lennonvarmistus tänä vuonna on arviolta noin 10 miljoonaa euroa tappiollista. Se aiheutuu koko meidän lennonvarmistustoiminnasta ja on ison tarkastelun alla tällä hetkellä koko meidän EU-tasoisessa SES-järjestelmässä elikkä Single European Sky -lainsäädäntökokonaisuudessa. Tällä hetkellä käydään Euroopassa isoa keskustelua siitä, millä tavalla meillä tehdään kansainvälisesti kilpailukykyiseksi meidän eurooppalainen lentoliikenne, ja kaikki yhtiöt Finavia mukaan lukien ovat tämän taloustarkastelun alla.

Samanaikaisesti minulle tulee kirjallisia kysymyksiä siitä, millä tavalla Finavia voi toimia taloudellisesti kaikilla kentillä niin, että palvelu toimii lentoyhtiölle edullisesti, ja miten Finavian palvelurakennetta rakennetaan sellaiseksi, että se on taloudellisesti kestävä. Tällä hetkellä meidän tilanne on se, että Tampereelle pitäisi rakentaa teknisesti kokonaan uudenlainen operatiivinen toimintaympäristö, ja sitä ei ole mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin.

Jotta me pystyisimme pysymään mukana näissä yhteisissä pelisäännöissä, mitkä eurooppalaisessa järjestelmässäkin tulevat ja asettavat kysymyksen myös siitä, lähdetäänkö tulevina vuosina miettimään yhteistä eurooppalaista kokonaisjärjestelmää, jossa ovat myös riskin alla sitten suomalaiset työpaikat, niin kyllä lähtisin siitä, että kaikki toimet on tehtävä, jotta ne työpaikat pystytään säilyttämään Suomessa. Olen edellyttänyt Finavialta hyvää henkilöstöpolitiikkaa, neuvottelua henkilöstöjärjestöjen kanssa, että työskentely Tampereelta käsin mahdollistuu Vantaalle, ja se on minulle vakuutettu ja asiat ovat myös paperilla, miten tämä pystytään hoitamaan. Se on tietysti sitten eri asia, miten yksittäiset henkilöt tähän kysymykseen suhtautuvat ja lähtevätkö sopimukseen itse mukaan.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Tossavainen kysyi, lähteekö valtio uusiin kaivoshankkeisiin tai onko valmis niitä tukemaan. Tietysti valtio suhtautuu myönteisesti siihen, että Suomessa malmivaroja ja mineraaleja hyödynnetään ja käytetään, ja täytyy tietysti katsoa tarkasti, onko sellaisia hankkeita, joissa valtion rahoitusta tarvitaan, ja voiko valtio jollain tavalla niissä olla mukana. Missään tapauksessa ajattelu ei ole sellaista, että Talvivaaran vaikeuksien myötä usko siihen, että kaivostoimintaa voi Suomessa harjoittaa, olisi mennyt.

Mutta sitten näihin muutamiin valtionyhtiöihin. Kysyttiin Itellasta. En nyt näe kenenkään kirjoittavan kansanedustajien joulukortteja mutta kehotan lähettämään niitä oikein kovasti sen vuoksi, että Itella on vaikeuksissa muun muassa laskuliikenteen takia. Olette varmaan huomanneet tämän syksyn aikana, että paperilaskutuksesta luovutaan ja sähköiseen laskutukseen siirrytään. Se on merkinnyt erittäin suurta osaa Itellan kirjeenkantotoiminnasta, ja näin on käymässä kirjepostin. On maita, joissa on siirrytty siihen, että vain 3 päivänä viikossa jaetaan postia ja näin poispäin. Kaikki ymmärtävät, mitä tämä tarkoittaa Itellan bisnekselle ja mitä se tarkoittaa työllisyydelle. Toisaalta pakettiposti on lisääntymässä. Ulkomailta tilataan verkkokaupoista tavaraa, ja Itellan pitää olla näissä sitten iskukykyinen ja kilpailukykyinen vaikean murroksen keskellä.

Vielä muutama sana matkailuasioista. Ojala-Niemelä ja Autto kysyivät Lapin matkailusta ja Finnairista. Nämä Lapin kansanedustajien, pohjoisen kansanedustajien, viestit ovat kyllä menneet vahvasti Finnairille ja Finnairin johdolle, eli on totta kai niin, että kun Aasiasta tänne tullaan tai muualta Helsinkiin lennetään, niin niiden jatkoyhteyksien pitää toimia, ja tämä on matkailuyrittäjien kannalta aivan elämän ja kuoleman kysymys.

Täällä sitten edustaja Kauma kysyi ja joku muukin taisi kiinnittää huomiota siihen, mitä omistetaan. Itse asiassa Ruohonen-Lernerillä oli tähän liittyvä kysymys, että jos myydään, niin mitä sitten tapahtuu, jäävätkö pääkonttoritoiminnot tänne ja näin poispäin. Nämä ovat juuri niitä oleellisia kysymyksiä, että jos myydään, lisätään, annetaan muiden lisätä osuuksiaan näissä yhtiöissä, mitä tapahtuu toiminnoille sen jälkeen. Esimerkiksi Finnair on hyvin riippuvainen näistä ylilentoluvista, ja niitä varten pitää olla kansallinen omistaja, jotta niitä tuonne Venäjän puolelta saadaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka asiaa on jo muutamassa puheenvuorossa sivuttu, en silti malta kuopiolaisena kansanedustajana olla muistuttamatta edustaja Pekkarista siitä, että ministerinä ollessanne myitte Yaralle Siilinjärven Kemiran tehtaat, ja siinä sivussa meni myös Sokli. Nyt Yara takoo miljardeja voittoja lannoitteilla ja myy hölmöille suomalaisille ylihintaan tätä lannoitetta, jos myy aina ollenkaan. Näin on tapahtunut. Olisi mielenkiintoista tietää, edustaja Pekkarinen, kadutteko tekemäänne emämunausta.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tehdä muutaman kysymyksen arvoisille ministereille. Ensinnäkin, kun valtionyhtiöissä näkyy olevan itsestäänselvyys, että siellä voidaan maksaa esimerkiksi 400 euron kuukausipalkkaa työntekijöille, onko mahdollista, että siellä on käytössä myöskin nollasopimuksia toistaiseksi? Missä vaiheessa kultaiset kädenpuristukset aiotaan poistaa, vai aiotaanko poistaa, valtionyhtiöistä? Tokihan sinne rahaa riittää, kun palkkaa maksetaan noin paljon. Lisäksi, kun yhtiöiden hallitusten päätökset tässä maassa ovat salaisia, niin millä tavalla asianomaiset ministeriöt pystyvät valvomaan oman hallinnonalansa omistajaohjauksen alla olevia valtionyhtiöitä? Ja vielä yksi kysymys: missä vaiheessa valtionomistajayhtiöt lopettavat ulkoistamisen ja palkkaavat omaa henkilökuntaa hoitamaan niitä työtehtäviä, mitä siinä tehdään? Se olisi ainakin semmoinen asia, joka auttaisi tämän maan työllisyystilanteessa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että omistajan ääni kuuluu yhtiön toiminnassa. Minä luulen, että me kaikki tässä salissa olemme yksimielisiä siitä, että kohtuullisuus on tänä päivänä yksi tärkeä tekijä siinä, miten yrityksissä näitä päätöksiä tehdään ja varsinkin miten johto omia bonuksia ja taloudellisia etuja käsittelee. Kysynkin, miten se voi olla niin vaikeaa. Kun kuitenkin nämä valtionyhtiöiden hallitukset valitsee jokin yhtiökokous, niin jonkunhan niissä yhtiökokouksissa täytyy omistajaa edustaa, ja eikö hänelle saada jonkinmoista kirjekuorta, jossa lukee, miten näitä kohtuuttomuuksia tullaan yhtiön toiminnassa välttämään.

Tämä on sen takia tärkeä puheenvuoro ainakin minun mielestäni, että tämä luottamus ja keskinäisen sopimisen kulttuuri ei ole mitään poliittista jargonia, vaan sillä on todella iso merkitys, ja jos me valtionyhtiöissä noudatamme semmoista politiikkaa, joka ärsyttää suurinta osaa suomalaisia kansalaisia ja työtä tekeviä ihmisiä, niin on todella vaikea jatkossa noudattaa tiukkaa hintakuria, ja tämä suuri kulurakenne on kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä viennin ja pienten yritysten toiminnassa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä valtionomistaja-asiat tulevat yleensä kriisien kautta, erilaisten tapahtumien ja valtuuksien antamisien kautta, ja sitten esimerkiksi tarkastusvaliokunta on näitä miettinyt. Kysyisin oikeastaan, voisiko ministeri kommentoida sitä, että luotaisiin järjestelmä, jossa vuosittain eduskunta käsittelisi jollain menettelyllä valtion omistajapolitiikan kokonaisuutta, onnistumisia, tuloksia, vaikuttavuutta, ja se analysoitaisiin kunnolla tässä talossa, niin että se ei olisi näin sattumanvaraista ja tapauskohtaista tämä asioiden esille tulo.

Sitten yhteen yhtiöön, johon täällä jo viitattiin, Itellaan. Itella on luonut 2020-strategian, suuntautuu voimakkaasti Venäjän markkinoille, vähentää etupainotteisesti henkilöstöä. Siellä ovat nyt työtaistelutoimet käynnissä, yleispalveluvelvoite on vaarassa. Se, että viitenä päivänä koko maassa postia todella jaettaisiin, on vaarantumassa. Minusta tässä kyllä tarvitaan omistajaohjausta ja sitä, että pidetään myöskin postin jakelun osalta asioista kiinni ja pidetään myöskin porukan työllisyydestä ja työehdoista huolta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimiessani omistajaohjausministerinä muistini mukaan kaksi kertaa virkamiehet esittivät Kemira GrowHow’n myyntiä, ja sama ostaja oli kummallakin kertaa. Torjuin molemmilla kertaa tällaisen hankkeen. Sitten kun omistajaohjaus oli ministeri Häkämiehellä — olin toki hallituksen jäsen — tuotiin jälleen kerran esitys siitä, että nyt on taas ostajaehdokas, tilanteessa, jossa Kemira GrowHow oli erittäin huonossa hapessa, edellytykset mittaviin investointeihin olivat olemattomat. Olisi tarvittu erittäin mittavia valtion pääomituksia, jotta investointien tielle olisi päästy. Tässä tilanteessa syntyi päätös tuon Kemira GrowHow’n myymisestä. Näin se meni. En ole ylpeä tuosta päätöksestä, ja olen monta kertaa jälkikäteenkin sen sanonut, että olisi ollut parempi, että sitä ei olisi myyty. Mitä tulee hintaan, nimenomaan lannoitteitten hintaan, ne kai kuitenkin määräytyvät maailmanmarkkinahintojen perusteella.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin tärkeää nyt, on kaksi tapausta Kemiraan liittyen:

2001 virkamiehet lähtivät hallituksen kautta esittämään Kemiran ruumiinpilkkojaisia eli myymistä puoleen osakehintaan sijoittajille ja sijoitusyhtiöille. Se eduskunnassa oleva tieto, maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja talousvaliokunnassa kansanedustajien saama tieto siitä, mikä oli todellinen arvo, esti. Hallitus joutui vetämään esityksen pois. (Sirkka-Liisa Anttila: Muistan!)

Toinen asia oli sitten tämä Kemiran myynti GrowHow’n osalta Yaralle. Se tapahtui, ministeri Pekkarinen, teidän ja Häkämiehen hallituksessa, ja meidän varoituksemme eivät riittäneet. Sieltä löytyvät myös kirjalliset kysymykset, joihin on vastannut myös silloinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka toteaa vastauksessaan, että ei edes kysytty hallituksessa maa- ja metsätalousministeriltä. Hänen osallistumistaan tähän prosessiin ei siis sallittu, kun kyseessä oli näin tärkeä omavaraisuuteen ja Suomen maatalouteen liittyvä kysymys.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.

Edustaja Rajamäki muistaa ihan oikein. Olin itsekin silloin maatalousvaliokunnassa, saatoin olla jopa puheenjohtaja, kun tämä torppaus tehtiin. Nimenomaan, jos muistan oikein, niin ministeri Mönkäre silloin esitti sitä, että se myytäisiin.

Se on aivan totta, että kun istuin valtioneuvoston pöydän ääreen, niin siinä sain selville, että nyt ollaan tämmöistä operaatiota tekemässä. Saattaa olla kysymys myöskin siitä, että olen ollut jostain ministeriryhmän kokouksesta pois, mutta minä en tiennyt Kemira GrowHow’n myyntiä ennen kuin valtioneuvoston pöydän ääressä istuin, ja se on totta.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan vahvaa suomalaista valtionomistajapolitiikkaa. Se ei voi perustua nopean arvonnousun tavoitteluun ja omaisuuden myyntiin. Omistajapolitiikan pitää perustua uusiin arviointeihin maamme luonnonvarojen, tavaroiden, palvelujen ja ratkaisumallien kestävästä kehittämisestä sekä jalostusarvon nostamisesta. Sitä tulisi hyödyntää nykyistä paremmin.

Pieni toivomus ministerille: mikäli on niin, että valtionyhtiöissä ei arvioida hallituksen tekemien päätöksien seuraamuksia, niin pyytäisin, että tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota.

Toinen asia: On hyvä, että ministeri pyysi lähettämään joulukortteja, mutta niitä kortteja voi lähettää ympäri vuoden tasaisesti, että Itella saa parempaa tulosta. Tiedetään, että siellä on jatkuvasti yt-neuvotteluja.

Sen lisäksi vielä tuli mieleen EU-politiikasta rikkidirektiivi, joka kouraisi meidän laivateollisuutta pahasti, ja kysyn nyt ministeriltä: onko pelättävissä, että päästökauppa myös iskee Finnairin lentokoneen siipiin?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omistajaohjauksessa ja valtion roolissa valtion on kannettava vastuu, ja valtiolla on osaomisteinen kuljetusliike, joka härskillä tavalla on sotkemassa markkinoita. Luettuani Auto, tekniikka ja kuljetus -lehteä numero 7 siellä tuotiin näitä esimerkkejä, että valtio-omisteinen kuljetusliike jopa 30 prosenttia dumppaa hintoja alaspäin, ja tämähän tietää, että yksityisille yrityksille käy huonosti näissä asioissa.

Tästä syystä kysynkin: onko omistajaohjauksesta vastaava ministeri tietoinen tästä ja aikooko asiaan puuttua? Vielä se tosiasia, että tämän seurauksena yksityiset yritykset menevät konkurssiin ja näin katoaa myös työpaikkoja erittäin paljon, mutta valtio-omisteinen ei mene konkurssiin, sillä sen tappioiden takaajana olemme aina me veronmaksajat.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haavisto, tiedustelitte tuossa alussa, millaista voimaa tarvitaan omistajaohjaukseen. Suomi tarvitsee sellaisen hallituksen, joka tukee suomalaista teollisuutta, tuotantoa, yrittäjyyttä ja toimii kaikissa vaiheissa sen puolesta.

Vanhasen toisen hallituksen aikaan hallitus teki linjauksen, joka johti siihen, että rautatieyhtiömme VR tilasi vaunukalustoa Transtechin Otanmäestä. Valtiontalouden tarkastusvirasto keksi oikein moittia kyllä jälkikäteen, että näin kävi.

Arvoisa puhemies! Nyt Helsingin kaupungin liikennelaitos on tilannut raitiovaunuja, ja jatkossa niitä tulee lisää, ja tuo tehdas on siellä pystyssä. Jos silloin olisi toimittu sen mukaan, että ei voida toteuttaa omistajaohjauspolitiikkaa, niin se olisi johtanut siihen, että nuokin 450 työntekijää Otanmäessä olisivat työttöminä.

Tämä on esimerkki siitä, kuinka omistajaohjauspolitiikkaa voi viedä eteenpäin. (Martti Korhonen: Helsingin liikennelaitoshan teki sen päätöksen!) Arvoisa ministeri, tällä linjalla omistajuudella on sekä väliä että väriä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen keinoin tulee turvata strateginen omistajuus yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta keskeisillä aloilla ja infrassa. Se ei tarkoita sitä, että valtionyhtiöiden pitäisi olla operatiivisina toimijoina näillä aloilla, mutta valtion kustantaman infran ja kaluston eriyttäminen operatiivisesta yritystoiminnasta toisi kaivattua dynamiikkaa ja kilpailua näille aloille. Haluaisinkin kuulla, mitä mieltä ministerit ovat liikennesektorille perustettavasta kalustoyhtiöstä ja siitä ajatuksesta, että eriytettäisiin kaluston omistaminen operatiivisesta toiminnasta.

Viittaan vielä tuohon edustaja Kokon esille nostamaan kysymykseen siitä, että valtion kuljetusyhtiöt, joille on annettu tehtäväksi kuljettaa postia ja hoitaa raideliikennettä, valtaavat markkinoita maantiekuljetusaloilla. Olen tähän asiaan koettanut saada vastausta useaan otteeseen ministeriltä mutta en ole sitä saanut ja kysynkin: mitä omistajaohjauksella aiotaan tehdä, jotta maantiekuljetusten kilpailua ei vääristetä sillä, että valtionyhtiöt siirtyvät ydintoiminta-aloiltaan maantiekuljetuksiin?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vuosikertomuksessa 2012, joka on tässä kädessäni, sivulla 55 on lueteltu valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksen vastuulla olevat 28 yhtiötä. Täällä on eri sarakkeilla lueteltu sitten nykyinen omistus ja eduskunnan määrittämä omistuksen alaraja. Noin puolessa luetelluista yhtiöistä on myyntivaraa edelleen jäljellä. Kysyn asiasta vastaavalta ministeriltä: Mikä on tilanne, kannattaako näitä ja minkälaisessa tilanteessa kannattaa myydä? Onko odotettavissa, että jostain muusta sijoitusmuodosta voisi saada parempaa tuottoa? Edelleen, ovatko omistuksen alarajavaltuudet tällä hetkellä teidän mielestänne riittäviä, markkinatilanteethan saattavat muuttua todella nopeasti?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten oikeustajua rikkovat paitsi yritysjohdon kohtuuttomat palkkiot ja erilaiset etuudet ja bonukset, myös se, että voittoa tekevät, kansainvälisillä markkinoilla toimivat pörssiyritykset harrastavat veropakoa ja tilittävät voittonsa sinne, missä veroa ei tarvitse niin paljon maksaa. Yhteiskuntavastuunsa tunteva yhtiö ei tietenkään toimi näin, eikä valtion pidä olla Herra Hiirulainen myöskään näissä yhteiskuntavastuuasioissa.

Siksi pidän erittäin hyvänä sitä, että valtion omistamien yhtiöiden verojalanjälkeen on alettu vihdoin tällä eduskuntakaudella kiinnittää huomiota, ja verotus tulisi mielestäni ottaa osaksi omistajaohjauksen ja yritysten välistä yritysvastuukeskustelua. Kysynkin omistajaohjauksesta vastaavalta ministeriltä: millaisena pitäisitte sitä ajatusta, että omistajayritykset raportoisivat säännöllisesti myös eduskunnalle siitä, millaista verosuunnittelua ne harrastavat, ja kertoisivat avoimesti veroistaan ja mahdollisimman kattavasti siitä, mitä veroa on maksettu ja minne?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan verosuunnittelusta ja aggressiivisesta verosuunnittelusta, niin todellakin haluaisin tietää, millä tavalla se toimii noissa valtionyhtiöissä. Toimiiko se kenties samalla tavalla kuin se toimii muissa yhtiöissä, jolloinka konserniavustukset ovat täysin laillisia tässä maassa, vaikka laki ne kieltää? Ne ovat laillisia sen takia, että ne ovat niin sanotusti maan tapa. Mikä on se tapa, millä aggressiivinen verosuunnittelu kitketään valtiojohtoisista yrityksistä, ja kumpiko on tälle maalle parempi: se, että nämä yhtiöt rikastuvat verosuunnittelun avulla ja voivat hyvin, vaiko se, että ne maksavat veronsa tunnollisesti tälle valtiolle ja tämän valtion kassaan, josta se saadaan kaikkien yhteiseksi hyödyksi?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana Solidiumista. Jos nykyiset säännöt mahdollistavat sen paremman poliittisen ohjauksen kuin tällä hetkellä siellä on, että se ei ole pelkästään siellä lasitornissa, niin minun mielestäni se pitää tehdä ilman muuta, eli sitä pitää tiivistää, ja jos nykyiset säännöt eivät sitä mahdollista, niin sitten uudet säännöt. Eli kyllä sinne vähän poliittista liekanarua mielestäni pitää mennä, jotta sen yhteiskunnallinen osuus siinä päätöksenteossa korostuisi.

Sitten muutama sana vielä hallintoneuvostoista. Niistä puhuttiin jo hetki sitten. Minun mielestäni hallintoneuvostot silloin, kun niitä käytetään oikein, ovat äärimmäisen hyviä luomaan nimenomaan sen yrityksen pitkäjänteistä pitkän tähtäimen strategiaa. Se vaatii toki muutakin kuin kaksi kokousta vuodessa. Se vaatii ihmisten kouluttamista ja kaikkia tämäntapaisia asioita.

Miapetra Kumpula-Natri otti erinomaisesti esille sen henkilöstön roolin valtionyhtiöissä. Olen samaa mieltä, että valtionyhtiöitten hallituksissa pitäisi olla henkilöstön edustus.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kärnä kiinnitti erittäin isoon asiakokonaisuuteen huomiota. Kun me mietimme, mikä omaisuusmassa täällä valtionyhtiöiden takana on ja kuinka isot vaikutukset sillä on alueellisesti työpaikkoihin ja muihin, minä haluaisin kysyä ministeriltä tai ministereiltä: voisiko oikea toimiva vaihtoehto olla kumminkin joku vähän toisen tyylinen kuin hallintoneuvostoaikaan palaaminen, koska siinä on omat ongelmansa? Itsekin olen hallintoneuvostoissa työskennellyt. (Kari Rajamäki: Riippuu päätösvallasta!) — Juu, siinä riippuu päätösvallasta, ja siinä riippuu aktiivisuudesta, mutta niin kuin edustaja Kärnä sanoi, jos on kaksi kokousta vuodessa, niin ei se hirveästi vastaa tarkoitustaan ihan suoraan sanoen.

Mutta olisiko tässä tähän isoon kokonaisuuteen mahdollisuutta ottaa joku tämmöinen parlamentaarinen neuvottelukunta, jossa koko eduskunta olisi mukana tässä koko isossa kokonaisuudessa ja sitä isoa kokonaisuutta sitten pystyttäisiin ohjaamaan periaatetasolla ja linjatasolla paremmin kuin tällä hetkellä? Ehkä se hallintoneuvostoaika on ollut ja mennyt, (Mauri Pekkarinen: Ai meinataan palauttaa hallintoneuvostot?) mutta valtion ja eduskunnan rooli korostuisi tämän kautta ja nimenomaan parlamentaarisena muotona.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Kyllä, nimenomaan tähän näin, koska minä haluan korostaa sitä, miten Saksa menestyy, miten Saksa voi menestyä. Sillä on hallintoneuvostot, joissa henkilöstöllä on erittäin merkittävä osuus. He osallistuvat jopa toimitusjohtajan valitsemiseen, ettei tapahdu sitä, että on yhtiössä toimitusjohtaja, joka ei nauti henkilöstön luottamusta. Tässä mielessä tämä on erittäin tärkeä asia. Myös ihan tuotteitten kehittämisen ja muun kannalta tämä on tärkeä asia.

Mutta olisin tässä vielä ottanut esille myös työntekijöitten näkökulmasta tärkeän asian, ja se on liikenne. Täällä on tullut esille se, että lentoliikenteessä on nämä ongelmat ympäri maata. Poikittaisliikenne Suomesta puuttuu. Tästäkin voisi keskustella Pohjoismaiden kesken, miten tässä voitaisiin auttaa. Sama koskee sitten junaliikenteen ja lentoliikenteen ja bussiliikenteen yhteistyötä niin, että ihmiset pääsevät työmatkaliikenteessä paremmin liikkumaan. Kuinka paljon nyt on selvityksiä (Puhemies koputtaa) siitä tilanteesta tällä hetkellä, mikä se työmatkalaisen näkökulmasta on?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan ei nollasopimuksia tehdä valtionyhtiöissä. En ole siitä ainakaan tietoinen.

Mitä tulee sitten näihin palkitsemisperiaatteisiin, niin minä haluan vielä kerran korostaa: uudet palkitsemisohjeet ovat paljon tiukemmat kuin aikaisemmat, ja niitä pitää ehdottomasti noudattaa, ja kohtuullisuutta ylimalkaan palkitsemisessa pitää harjoittaa. Nämä nykyisetkin ohjeet antavat siihen hyvän perustan, mutta totta kai niitä voidaan kehittää.

Se perimmäinen kysymys, joka on hyvä esittää, kuuluu viime kädessä: mitä tulevaisuudessa valtion pitää omistaa strategisessa mielessä, huoltovarmuusmielessä, muissa tarkoituksissa? Tätä keskustelua me tulevaisuuden suhteen voimme ja on tarpeen käydä. Itse edustan sitä kantaa, että valtion pitää olla myös teollisissa yrityksissä mukana, vaikka ne elävät isoa murrosta ja siellä on suuria ongelmia, sen takia, että tähän maahan investoidaan äärettömän vähän. Jos valtio häivyttää kokonaan oman omistuksensa, mihin tämä meidän teollinen perustamme voi rakentua? Tämä on hirveän tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen. (Mauri Pekkarinen: Sitä me kysytään just!)

Sitten Solidiumista: Jos luette omistajapolitiikan periaatepäätöksen, joka on hallitusohjelmassa, siellä on määritelty Solidiumin rooli suhteessa omistajaohjaukseen ja suhteessa talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Kaikki isot päätökset suhteessa Solidiumin päätöksiin tuodaan talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein, juuri niin! Miksei näin ole menetelty? Miksei näin ole menetelty Solidiumin tapauksessa?) ja se on tärkeää, että ne tuodaan. Vaikka se henkinen palomuuri, johon Haavisto viittasi, siinä onkin, niin täytyy tulla, ja ainakin tämän hallituksen aikana on tullutkin, kaikki isot asiat myös talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan käsiteltäväksi.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Hyvää keskustelua, ja olisin lähtenyt liikkeelle tästä edustaja Uotilan ja joidenkin muiden esiin ottamasta asiasta, pitäisikö jotenkin institutionalisoida eduskunnan ja omistajaohjauksen välistä keskustelua paremmin. Tietysti tuossa hallituksen kertomuksessa, niin kuin itse asiassa täällä kävi ilmi, ovat omistajaohjausyhtiöt ja niistä nämä luvut, mutta mielellään otan vastaan ajatuksia, miten voitaisiin systemaattisemmin käydä tätä lävitse ja tietysti myöskin asianomaisten valiokuntien kanssa.

Täällä myöskin tuli esille tämä hallintoneuvosto-, neuvottelukunta-asia, ja olen miettinyt kyllä ihan samaa joidenkin niiden suurten valtionyhtiöiden tai valtion omistamien yhtiöiden kanssa, joissa selvästi tarvittaisiin myös sitä poliittista, työllisyyspoliittista, aluepoliittista näkemystä, mitä kautta se parhaiten välittyy — tietysti maan hallituksen kautta tai omistajaohjausministerin kautta, mutta kaikki viisaus ei ole täälläkään.

Näissä neuvottelukuntamalleissa voisi olla ehkä joku järki niissä tapauksissa, missä nämä yhteiskunnalliset odotukset ovat hyvin suuret ja keskeiset. (Jouko Skinnari: Myös henkilöstö näkyisi!) — Kyllä, henkilöstön edustukseen pitikin seuraavaksi puuttua. Meillä on sellaisia valtionyhtiöitä, joissa istuu myöskin hallituksessa henkilöstöedustaja, meillä on monia yhtiöitä, joissa istuu henkilöstöedustaja johtoryhmissä, ja kyllä tämä on varmasti nykyaikaa ja tulevaisuutta, että henkilöstön näkökulmia kuullaan ja henkilöstö on mukana eri tavoin tässä. Tietenkin siinä hallituspaikassa sitten myös tietyt vastuut painavat, niin kuin tiedetään, niin että silloin pitää katsoa, järjestetäänkö se johtoryhmän vai hallituspaikan kautta.

Sitten edustaja Alanko-Kahiluoto puhui tästä verojäljestä, ja täällä on muutenkin käyty keskustelua sekä veronkierrosta että verosuunnittelusta että verojalanjäljestä. Ehkä lähtökohta nyt olisi, että saisimme tietää ensin, minne näitä veroja maksetaan ja miten yhtiöt ovat omaa verosuunnitteluaan tehneet, ja sitten katsoisimme, onko se asianmukaista, onko se valtion omistajapolitiikan mukaista ja meidän odotustemme mukaista. Tämä raportointi on minusta hirvittävän tärkeä, että saisimme tästä valtion omistamien yhtiöiden kokonaisuudesta jatkuvaa, säännöllistä raportointia.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Vastaisin edustaja Kuusiston ja edustaja Skinnarin kysymyksiin.

Edustaja Kuusisto kysyi lentoliikenteen päästökaupasta. Sen verran työnjako menee, että meillä liikenne- ja viestintäministeriöstä käydään ICAOn kokouksissa, ja nyt on tehty päätös siitä, että lähdetään rakentamaan vuodesta 2016 alkaen globaalia järjestelmää lentoliikenteen päästökaupassa. Iso väännön alla oleva kysymys on sitten se, millä tavalla EU itsessään sääntelee tätä kysymystä lentoliikenteen päästökaupasta jo sitä ennen omalla alueellaan. Tästä käydään jatkuvaa vääntöä eurooppalaisissa päätöksentekoelimissä.

Liikenne, poikittaisliikenne, työmatkaliikenne, nähdäänkö koko meidän liikennejärjestelmämme kokonaisuutena — se on iso kysymys, joka on tällä hallituskaudella kyllä ollut hyvin vahvasti pöydällä, että kehitetään koko meidän liikennejärjestelmää kokonaisuutena: jokainen palikka tukisi toinen toistansa. Iso ongelma meillä on ollut se, että asiakas on ollut siellä jossain kaikkien rakosten piilossa hukassa, elikkä järjestelmiä ei ole rakennettu niin yhteensopiviksi, että siinä vaiheessa, kun toinen linkki loppuu, niin toinen jatkaisi, ja tätä työtä koko ajan tehdään uuden liikennepolitiikan hengessä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Tässä viime vuosikymmenten aikana on kokonaisuudessaan harjoitettu mielestäni aika surkeaa omistajapolitiikkaa, ja mukana ovat tietysti olleet sekä oikeisto- että vasemmistopuolueet ja tietenkin keskusta myös. Eli kyllä sitä peiliin katsomisen paikkaa on usealla eri taholla.

Mitä sitten tulee siihen, mitä jatkossa pitäisi tehdä, niin kyllä tässä tietynlaista täyskäännöstä tarvitaan. Kolme asiaa: 1) isänmaallisen vakaan käden pitää panna turvaamaan kotimainen huoltovarmuus, sille tärkeät elinkeinosektorit, niitten säilyminen, 2) pitää kohtuullistaa valtionyhtiöiden johtajien ylitsepaisuneet etuudet, 3) pitää huolehtia valtionyhtiöiden positiivisten työllisyysvaikutusten säilymisestä. Nämä periaatteet edellä kun mennään, niin ei tule näin huonoa tulosta kuin mitä ainakin keskustelun perusteella tuntuu tänään valtaosa edustajista olevan mieltä.

Itseäni huolestuttavat myös nämä näkymät, että esimerkiksi Fortumin sähkönsiirtoverkkoa ollaan mahdollisesti liputtamassa ulos. Tämän tyyppiset ratkaisut pitää estää ja näin nimenomaan säilyttää huoltovarmuutta.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion ääni kyllä kajahtaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kautta. Sieltä tulee valtion ääni, ei tässä pitäisi mitään ongelmaa olla. Koskee myös Solidiumia, miten siellä valtaa valtion puolelta oikein käytetään.

Kohta kaksi: tämä valtion omistajuus- ja elinkeinopoliittinen kytkentä, jota edustaja Vapaavuori täällä pohdiskeli. Minulla on esimerkki parinkymmenen vuoden takaa: valtion omistusta myytiin hiukkasen verran ja perustettiin sillä rahalla Tesi, Teollisuussijoitus, joka on ollut erittäin hyvä väline kasvuyritysten investointien auttamisessa tähän päivään saakka ja myös tästä eteenpäin. Nämä eivät ole toisiinsa kuulumattomia asioita.

Ja kohta kolme: Täällä ministeri Haavisto puhui hyvässä alkupuheenvuorossaan, että valtio voi olla synnyttämässä uusia, aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja uusille toimialoille. Näin juuri täytyy olla tässä murrostilanteessa, missä Suomi on, missä haetaan selviytymisen tietä ulos laakson pohjasta. Kysymys kuuluu, oletteko pohtinut yhtään, mille toimialoille pitäisi valtion aktiivisuutta suunnata.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtion omistaminen on tärkeä asia, ja kyllä virheet pitää pystyä myöntämään. Sosialidemokraatit myönsivät, että Valco on virhe. Talvivaara: turha siitä on Soinia syyttää, jos sanoo, että se oli keskustalaisen politiikan alulle panema. Minä kannan huolta Talvivaarasta, sen työntekijöistä ja yrityksestä, mutta en minä ymmärrä sellaista politiikkaa, että ei oteta vastuuta mistään, ei myönnetä epäonnistumisia. Kaikki ihmiset erehtyvät. Epäonnistumiset ovat sinulla, hyvä ystävä, joko edessä tai takana, mutta varmasti niitä on. Poliittinen tahto pitää olla.

Ja sitten palkitsemiset. Kyllä me nyt olemme nähneet Kevassa ja muussa, eihän tässä ole tolkun häivää. Tämä on vanhojen puolueiden kulttuuria. Nyt on uusi aika, ja uudet menetelmät pitää olla myös valtionyhtiöissä.

Ja sitten huoltovarmuus. Se on tärkeä asia, se on isänmaan etu.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossi aikaisemmin nosti esille vaunutilauksen tuolta Transtechiltä, ja siinä yhteydessähän silloinen ministeri Luhtanen vaihtoi VR:n hallituksen. Se muistetaan, se oli jämäkkää omistajaohjausta.

Mutta minulla tulee vaan tässä mieleen tästä valtionomistajayhtiöiden jaosta: Täällä on sijoittajaintressit, sitten on strateginen intressi ja kaupallisesti toimivat ja erityisyhtiöt. Täällä on valtioneuvoston kanslian alla keskitetty omistajaohjausta, sitten on myös eri ministeriöihin. Valtioneuvoston konttorin alla on Solidiumin omistukset, ja siellä on myös Talvivaara Osakeyhtiö. Elikkä tästä tulee kuva, kun katsoo, että tämä on viety tavallaan kauas tästä omistajaohjauksesta sillä tavalla, perustettu oma yhtiö tänne ja sitä johdetaan myös sitten sen toimitusjohtajan toimesta. Mutta toivon, että myös valtioneuvosto, hallitus, miettii Talvivaaran kohtaloa ihan aidosti, että homma voi jatkua ja saadaan ympäristöasiat myös kuntoon.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Julkisesti omistetun yhtiön entisenä toimitusjohtajana voin vakuuttaa, että saattaa olla ihan mukavaa, jos omistaja ei joko tunne halua tai osaa ohjata sitä yhtiön johtoa. Mutta olen sinänsä tässä keskustelussa oikein myönteisesti kuunnellut sekä sieltä ministeriaitiosta että tuosta eturivistä tulleita puheenvuoroja, joissa näyttää vallitsevan laaja yksimielisyys siitä, että nyt tästä eteenpäin sitten valtio aidosti ohjaa näitä omistamiaan yrityksiä.

Kyllä minä ihmettelin silloin Stora Enson parhaitten päivien aikana, kun valtio ei saanut tehdä mitään, mutta mahtoikohan tämä toinen, tämä ruotsalainen omistaja olla aivan hiljaa myöskin suhteessa yhtiön toimivaan johtoon. Mutta kysymys on myöskin siitä, ketä sinne hallituksiin nimetään. Näyttää siltä, että Suomessa on tämmöinen pieni, hyvin suppea hallitusammattilaisten piiri, joka sitä valtaa käyttää. Ehkä jatkossa kannattaisi miettiä myöskin sen osalta, nyt kun tämä sukupuolitasa-arvo toteutuu, minkä muun tasa-arvon pitäisi toteutua.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Haavisto, sanoitte, että yritys, joka ei investoi, kuolee. Mutta entäs yritysten riski-investoinnit sitten? Tiedämme esimerkiksi nyt, että Fortum on myymässä sähköverkkoaan, ja tiedämme myös, että Fortum on tehnyt riski... (Ilkka Kanerva: Mistä sen tietää? Kuka sen tietää?) — No, Fortum on kuitenkin tehnyt riski-investointeja niin, että Venäjän liiketoiminta tällä hetkellä tuottaa vain vähän voittoa, jos ei tappioita. Ollaanko Fortumin osingon toivossa myymässä sähköverkkoa niin, että voidaan kattaa sitten näitä Venäjän liiketoiminnan tappioita? Ja ylipäätään, jos mahdollisesti Venäjän liiketoiminnasta jossain vaiheessa voittoa tulee, saadaanko se Suomeen? — Mutta huolenaiheeni siis kuuluu riski-investointeihin. Minkä verran valtionyhtiöillä tällä hetkellä on olemassa olevia riski-investointeja? Jos jossain vaiheessa ehditte, niin toivon tähän vastausta.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tässä keskustelussa jotkut ovat olleet kiinnostuneempia enemmän menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Itse haluaisin mennä eteenpäin, ja miettisin sitä, miten pystyisimme löytämään uusia rahoitusvälineitä meidän liikenneverkon rahoittamiseen. Keskusta on esittänyt tätä Valtion infra Oy:tä, joka olisi rahoitusinstrumentti ja pystyisi tulemaan budjettirahoituksen rinnalle isojen hankkeitten rahoittamisessa. Tiedän, että ministeri Kyllönen jakaa tämän huolen, että meillä on aivan liian vähän perusväylänpitorahoitusta. Tämän Valtion infra Oy:n kautta voisimme siirtää muutaman hankkeen vaalikaudessa sinne Infran rahoitettavaksi ja saisimme esimerkiksi perustienpitoon, budjettiin, lisää rahaa. Kysyisin, ministeri Kyllönen, teidän henkilökohtaista kantaanne tähän Valtion infra Oy:hyn ja myös sitä, onko hallitus keskustellut keskuudessaan asiasta. Luulen niin, että ainakaan teidän ministeriönne virkamiehet eivät vastusta tätä asiaa.

Ilkka Kanerva /kok:

Herra puhemies! Saimme tänään tietää, että EU-komissio on tehnyt selkeän, kirkkaan päätöksen siitä, että Suomen yksityisoikeudellinen monopolijärjestelmä on täysin EU-lainsäädännön mukainen. Se helpottaa hyvin merkittävässä määrin suomalaisen rahapelikentän tulevaisuutta ja stabiloi sen tulevaisuutta myöskin edunsaajien kannalta myönteisellä tavalla.

Nyt on kuitenkin niin, että tässä omistajaohjausasetelmassa on haastetta sen vuoksi, että opetus- ja kulttuuriministeriön suunnalta omistajaohjausta pitäisi toteuttaa, mutta sitä kuvaa tulee hieman häiritsemään se, että muista ministeriöistä täysin muilla perusteilla halutaankin yhtäkkiä rajoittaa tämän rahapelikentän toimintaa tavalla, jonka kuitenkin EU on hyväksynyt tämänpäiväisellä päätöksellään. Tämä tuntuu omistajaohjausnäkökulmasta katsottuna hieman ristiriitaiselta, ja toivon, että tähän voidaan yhdessä hallituksen kanssa paneutua.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin palata Arctia Shippingiin, josta nyt ei ole vähään aikaan puhuttu. Se voi olla hyvin lupaava yritys, mutta kun mietimme, mitä nämä jäänmurtajat, joita kesällä ei tarvita Suomessa murtamassa, voisivat tehdä, niin itse pitäisin parhaana ja turvallisimpana ratkaisuna, että ne siirrettäisiin Koillisväylälle.

Sielläkin voi töpeksiä, muttei voisi ainakaan hankkia kymmenien miljardien laskua Suomelle. Ja sitten ajatellaan niitä hyötyjä: Suomelle ei koidu mitään valtavia hyötyjä siitä, että joku poraa öljyä jossakin, mutta siitä, että Koillisväylä on auki, syntyy meille tavattoman suuria hyötyjä. Ja edelleen, Koillisväylä on valtava bisnes, jos se menee auki. Minä toivon, että arktinen öljynporaus ei koskaan tule olemaan yhtä nopeasti laajeneva asia kuin tämä Koillisväylä. Sen takia toivoisin, että Arctia Shipping kansallisen edun nimissä keskittyisi Koillisväylään. (Ilkka Kanerva: Hyvä, Soininvaara!)

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden on työllisyyttä tuottaessaan otettava huomioon ilman muuta tämä omistajuus siten, että se ei valu ulkomaille. Valtionyhtiöthän ovat merkittäviä työllistäjiä olleet Suomessa, ja eikö sen pitäisi olla prioriteetti numero yksi hallituksella, sillä työllisyyden lisääminenhän oli hallitusohjelmassakin? Nyt kuitenkin näyttää välillä siltä, että ikään kuin tämä omistajaohjauspolitiikka vie näitä työpaikkoja Kiinaan ja muualle maailmaan. Esimerkkinä tämä vellova keskustelu, joka on koko vuoden ollut, tästä Fortumin sähköverkosta luopumisesta. Siinähän on ollut ostajaehdokkaana huhujen mukaan yksi Aasian rikkaimmista henkilöistä, ja tätäkään ei kommentoida, onko tämmöistä kaupankäyntiä nyt menossa parhaillaan.

Olisin kysynyt omistajaohjauksesta vastaavalta ministeriltä: eikö pienemmän tuoton pitäisi riittää näitä yhtiöitä myytäessä, jos tähän päädytään, että joitain yhtiöitä myydään pois, jos se omistajuus siirtyy suomalaisille omistajille, kuten eläkeyhtiöille, sillä Fortumin kaltaisessa sähköverkossahan on pysyvää tuottoa luvassa kenelle tahansa (Puhemies koputtaa) ja me emme pärjää siinä myyntikilpailussa, jos ei omistajaohjaus puutu siihen hallituksen toimintaan esimerkiksi tässä tapauksessa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Haaviston puheenvuorossa todetaan, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen hallitusvalinnoissa on toteutunut. Se pitää paikkansa niiden hallitusten osalta, joihin valtio voi suoraan vaikuttaa, mutta, arvoisa ministeri, meillä on 12 sellaista yhtiötä, jossa valtio on osaomistajana, ja niissä ei yhdessäkään ole naista hallituksessa. Minun kysymykseni kuuluu: miten aiotte, ministeri, evästää siellä valtiota edustavia tahoja, jotta sielläkin päästäisiin tasa-arvolain mukaiseen tavoitteeseen? Minusta se on aikamoinen häpeäpilkku tässä tilanteessa.

Sitten yhdyn täysin siihen, mitä täällä edustaja Kanerva totesi Veikkauksesta, ja todella edellytän, että hallitus käy keskuudessaan keskustelun siitä, mitä tämä päätös käytännössä tarkoittaa. Poikittaisia mailoja ei enää sallita tässä asiassa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Omistajapolitiikka ei ole yhdentekevää, ja on todella hyvä, että tästä on käyty laajaa keskustelua täällä tänään.

Se, että valtio on mukana yrityksessä omistajana, tarkoittaa sitä, että hallituksen pitää tuoda omistajuuden kautta yrityksiin niitä linjoja ja strategisia suuntia, joita valtiolle on päätetty. Yrityksiltä vaadittavalta yhteiskuntavastuulta tai kohtuudelta ylipäätään putoaa mielestäni pohja pois, jos edes valtio-omisteisissa yhtiöissä nämä säännöt eivät päde. Tässä meillä on kovasti paljon petrattavaa, eikä ole ihme, että veronmaksajamme odottavat syystä oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä ratkaisuja.

Suomalaisen työllisyyden ja reilun työelämän tukeminen on yksi valtionyhtiöiden keskeinen tarkoitus. Tämä on kirjattu myös hallitusohjelmaan, joten asiasta ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Tänä päivänä erityisesti valtionomistuksella on suuri merkitys myös sen kannalta, pidetäänkö tuotannollista toimintaa Suomessa vai siirretäänkö se muihin maihin. Siinä mielessä uskon, että valtion omistajapolitiikka tullaan kokonaisuutena laittamaan todelliseen testiin mahdollisesti aika piankin muun muassa telakkateollisuuden kohdalla.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikonvaihteen Eino-myrsky näytti jälleen, kuinka tärkeää sähköenergia meille suomalaisille on.

Muutamissa puheenvuoroissa on viitattu energiayhtiö Fortumiin. Myös minä kannan huolta sähköenergian siirrosta ja Fortumin säilymisestä kotimaisessa omistuksessa, sillä julkisuudessa on ollut puheita ja viitteitä siitä, että Fortumia oltaisiin myymässä. Mikäli kauppa toteutuisi, siirtyisi elintärkeän sähköverkon jakelusta noin 40 prosenttia ehkä ulkomaiseen omistukseen. Kyse on minun mielestäni selkeästi huoltovarmuudesta.

Hallitukselle kohdennettu selkeä kysymys: kuinka hallitus aikoo varmistaa, että sähköenergian siirto säilyy kaikissa olosuhteissa kotimaisessa omistuksessa ja kotimaisissa käsissä?

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Budjetin lähetekeskustelussa 19.9. keskusteltiin omistajapolitiikasta, ja tuolloin kysyin ministeriltä kuljetusalaan liittyvän kysymyksen. En saanut vastausta, mutta sain sellaisen vastauksen, että kehitysyhteistyöasiat ovat tärkeämpiä ja omistajaohjauspolitiikkaan ei jää aikaa. 11.10. jätin kirjallisen kysymyksen asiasta. Siitä on nyt kulunut kuusi viikkoa, ja vastausta en ole vielä saanut. Äsken kysyin saman asian ja alan ihmettelemään, onko kysymykseni liian vaikea, eikö ääni kuulu vai eikö sitä ymmärretä.

Mutta toistan edelleen: mitä valtion omistajaohjauksesta vastaavat ministerit aikovat tehdä, jotta valtion kuljetusyhtiöiden toimintatapa ei vääristä kotimaista kuljetusalaa?

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministereitä siellä aitiossa on oikein mukava kuunnella noin lähtökohtaisesti, mutta kansalaisille ja varsinkin valtionyhtiöiden työntekijöille on hyvä tehdä selväksi vaikkapa ihan luettelonomaisesti, mihin asioihin omistajaohjauksella voidaan ja pitää puuttua ja mitkä taas selvästi kuuluvat toimivan johdon itsenäisesti päätettäviin asioihin.

Haluan tietää, kuten muutkin kansalaiset: 1) pitääkö jokaisen maakunnan olla saavutettavissa kolmen tunnin sisällä, 2) jaetaanko tulevaisuudessakin posti viitenä päivänä postilaatikoihin, 3) pitääkö ihmisten pystyä soittamaan hätäkeskuksiin myös sähkökatkon aikana, 4) aiotaanko Talvivaaran ympäristökysymykset laittaa kuntoon, ja 5) puretaanko valtionyhtiöiden kohtuuttomat johtajapalkkiot ja kohdellaanko työntekijöitä paremmin kuin kvartaalikapitalismin omaavissa pörssiyhtiöissä?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Solidiumin toimitusjohtajalle maksettiin tilikaudelta 2013, joka päättyy kesäkuun lopussa, palkkaa 390 000 euroa, lisäksi tulospalkkiota 82 000 euroa vuodelta 2012, ja tämän lisäksi hän saa lisäeläketurvaa 136 000 euroa vuodessa, yhteensä yli 600 000 euroa.

Olen hämmästellyt näitä tulospalkkioita erityisesti, kun ajatellaan, että yrityksen voitto tilikaudelta 2011 oli yli 0,5 miljardia ja se on romahtanut 131 miljoonaan euroon vuonna 2012, josta se edelleen on mennyt 2013 miinuksen puolelle, 232 miljoonaa euroa tappiolle. Kuinka tällaisesta tappiotilinpäätöksestä (Puhemies koputtaa) voidaan maksaa tulospalkkiota yrityksen johdolle? Onko tämä ministeristä oikein ja kohtuullista?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin yhtyä edustaja Kanervan ja edustaja Anttilan huoleen siitä, että nyt, kun komissiosta tuli todella hyvä päätös, sen pitää johtaa nyt sitten hallituksen sisällä siihen keskusteluun, että tämän jälkeen ei poikittaisen mailan lisäksi myöskään keihästämistä ja estämistä saa enää harjoittaa. (Naurua) Tämä on ihan oikeasti vakava paikka. Silloin, kun on kuitenkin tällainen erityisyhtiö, joka on yhden ministeriön omistajaohjauksessa, ja siihen liittyy sitten ulottuvuuksia, jotka kattavat koko hallituksen, tämä on otettava vakavasti.

Palaan vielä Itellaan lyhyesti ja kysyisin oikeastaan ministeri Haavistolta: ollaanko nyt tarpeeksi vakavasti varmistamassa Itellan yleispalveluvelvoitteen toteutumista ja sitä, että postinjakelu myöskin jatkossa viitenä päivänä koko maassa toimii, vai uhkaako tämä Itellan yhtiön strategia 2020, voimakas siirtyminen Venäjän markkinoille ja satsaaminen sinne, jopa tämän yleispalveluvelvoitteen toteutumista? (Mauri Pekkarinen: Ne ovat kaksi ihan eri asiaa!)

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että valtionyhtiöt toimivat suomalaisen elinkeinoelämän ja työllisyyden hyväksi, ja minusta ne alat, joissa nyt ollaan, ovat muotoutuneet vuosikymmenien kuluessa ja on hyvin vaikeaa niistä ottaa pois. Vaikka täällä on tuotu esimerkiksi TeliaSoneran asema, niin on nähty se, että kuitenkin on tärkeätä, että Ruotsin valtiota ja sitä ruotsalaista omistusta sen verran tukistetaan, että näitä TeliaSonerankin palveluja suomalaisilla syrjäseuduilla on. (Mauri Pekkarinen: Teidän hallitus myi aikanaan enemmistön pois sieltä!)

Nyt erityisesti olisin kiinnittänyt huomiota koulutusvientiin. Kun ministerillä on kokemusta kehitysmaista ja muualta päin maailmaa, niin minäkin olen törmännyt monta kertaa siihen, että suomalaista koulutusjärjestelmää, sitä systeemiä, jolla pystytään opettamaan lapsia, nuoria, aikuisia, vietäisiin. Tämä ei ole onnistunut. Eikö siihen pitäisi perustaa kokoava valtionyhtiö, joka lähtisi tätä toteuttamaan?

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä kerran yhteen asiaan siksi, että se on tärkeä, nimittäin samaan asiaan, josta muun muassa edustaja Puumala ja muutama muukin edustaja ovat puhuneet, eli Finavian strategiaan. Pohjanmaalla on toistaiseksi suhteellisen hyvä työllisyystilanne, kiitos sen, että meillä on aika vahva vientiteollisuus sillä alueella. Me tiedämme, että toimivat lentoyhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä vientiteollisuuden kannalta. Eri yhteyksissä on kuitenkin esitetty erilaisia skenaarioita ja jopa strategioita siitä, että Finavia ei jatkossa välttämättä ylläpitäisi kuin muutaman lentokentän Helsinki-Vantaan lisäksi. Tästä pohjalaiset yrittäjät ovat erityisesti huolissaan, ja silloin, kun pohjalaiset ovat huolissaan, tilanne on vakava, niin kuin te ministerinäkin tiedätte.

Puhuitte asiakasvirroista ja asiakasmääristä, miten tärkeätä se on, että meillä olisi kannattavaa lentoliikennettä. Olen samaa mieltä, mutta kyllähän kyse on tarjonnastakin. Esimerkiksi tänä päivänä Suomessa S-ketju toimii hyvin kannattavalla konseptilla. Heillä on myöskin laaja tarjonta suomalaisille niin kuin myöskin K-ketjulla. Mutta jos Finnair ja Finavia vähentävät tarjontaa, niin kyllähän se johtaa siihen, että asiakasvirrat lähtevät muualle.

Haluaisin vielä kysyä ministeriltä: (Puhemies koputtaa) eihän se voi olla niin, että Finavian strategia on se, että ylläpidetään vain muutamia lentoasemia ja muutamia lentoyhteyksiä muutamilla paikkakunnilla Suomessa?

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Olen listannut noin 20 kysymystä, ja on 2 minuuttia, mutta aloitan tästä edustaja Jokisen ja Kokon kysymyksestä, onko tuolla Itella tai VR tai joku muu valtionyhtiö tunkeutumassa yksityisen kuljetussektorin saralle sillä tavalla, että se on epäsopivaa tai vääristää kilpailua. Sen tiedon mukaan, minkä minä olen saanut näiltä toimijoilta, sellaisesta ei olisi kysymys, mutta tietysti haluan näiden tietojen valossa, joita tässä keskustelussa on tullut esiin, vielä tarkistaa tilanteen. Kysymys on kuljetusketjuista ja myöskin siitä, miten VR näitä omia kuljetusketjujaan hahmottaa.

Täällä on myöskin itse asiassa aika monessa kysymyksessä viitattu erilaisiin toimintoihin Venäjällä, oli se sitten Fortum, Itella, VR tai Finnair. Tässä on ehkä sellainen probleemi, että meillä on loistava maantieteellinen sijainti, olemme Venäjän naapurissa, toisaalta sellaista uskallusta sitten lähteä Venäjän toistaiseksi aika tuntemattomille ja ehkä joskus epävarmoillekin markkinoille on aika harvalla, ja pitää silloin miettiä, voisivatko nämä valtion omistamat yhtiöt olla tietyssä mielessä etunenässä raivaamassa esimerkiksi Pietarin markkinoille sitä tilaa. Mutta tästä on hyvä käydä keskustelua, että ei se vain paha asia ole, että suomalaiset ovat siellä liikkeellä.

Itellan osalta sitten edustaja Uotilalla oli aivan tarkennettu kysymys, mitä siellä tulee tapahtumaan ja ymmärtääkö valtio-omistaja tarpeeksi, mitä myöskin näissä postipalvelulain velvoitteissa ja tämäntyyppisissä tulee. Olemme käyneet tästä Itellan kanssa erittäin paljon keskustelua, ja Itella tietysti tällä alalla toimivana — kun sanomme, että mitäs jos tulisi tämmöinen postivero, jolla tätä yleispalveluvelvoitetta voisi tehdä — sanoo, että no, heiltä kerätään sitten veroa ja se palautetaan heille, että itse asiassa se on vain tämmöinen toimintaa jäykistävä rakenne. Tästä pitää kunnolla keskustella, millaisia postipalveluja haluamme tulevaisuudessa. (Mauri Pekkarinen: Kaikilta muiltakin revitään, ei vain Itellalta!) Erilaista kuriiritoimintaa ja muuta tulee Itellassa selvästi lisää nyt näiden uusien pakettijakeluratkaisujen ja muiden myötä. Kyllä yhtiössä ollaan näistä huolista tietoisia.

Ehkä sitten vielä, jos ehdin, edustaja Kääriäisen minusta erittäin hyvään, tulevaisuuteen katsovaan kysymykseen, mihin olisi tulevaisuudessa sitten investoitava. Itse näen oikeastaan kolme asiaa: ylipäätään infrainvestoinnit, erityisesti tietoliikenneinfra, jolloin näitä Googlen tapaisia, Facebookin tapaisia tietokonekeskuksia saataisiin Suomeen, saataisiin suorat yhteydet Eurooppaan, tietoliikenneverkot. Niistä valtion pitäisi olla vastuussa ja auttaa niiden syntymisessä ja sitten tällä startup-puolella käyttää sellaisia välineitä, joilla ne yritykset, joilla on innovaatioita, ideoita, voisivat jäädä Suomeen. Se on tietysti hyvin paljon myöskin työ- ja elinkeinoministeriön asia.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Edustaja Vehviläiselle vastaisin näin, että olen ollut aina ja olen edelleen Infra Oy:n vakaa kannattaja, ja ollaan käyty vuonna 2012 hyvinkin tiukka neuvonpito VM:n kanssa siitä, että voitaisiin lähteä tätä kokonaisuutta eteenpäin viemään. Valitettavasti vielä tähän päivään mennessä yhtenäistä linjaa siihen ei ole löytynyt, että pystyttäisiin tällainen valtion väylänpitoon ja nimenomaan hankekokonaisuuteen vastaava rahoituselementti, rahoitusjärjestelmä rakentamaan.

Maakuntien tavoitettavuudesta kolmessa tunnissa: Se on iso kilpailukykykysymys koko Suomelle, millä tavalla me pystymme vastaamaan siihen haasteeseen, että meidän kaikki maakunnat olisivat saavutettavissa, yritystoiminta pystyisi siellä elämään ja toimimaan asianmukaisesti. Täytyy muistaa se, että sitä varten me olemme tekemässä lentoliikennestrategiaa, että me yhteisesti poliittisesti linjaamme sen, mitä me tavoittelemme ja haluamme lentoliikenteeltä, koko siltä järjestelmältä, kenttäverkostolta tässä maassa. Jokainen teistä tietää, että Finavia on valtion sataprosenttisesti omistama yhtiö, joka toimii sen strategian mukaan, minkä me yhdessä päätämme ja rakennamme.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä hieman taaksepäin tässä keskustelussa todeten, että vaikka keskustalainen edustaja Pekkarinen täällä hyvin lämpimästi ja vahvasti puhui Solidiumin ja Solidiumin perustamisen puolesta ja sen olemassaolon oikeutuksesta, niin siitä huolimatta rohkenen olla hänen kanssa ihan samaa mieltä. Kyllä Solidiumin perustaminen sinänsä oli erittäin oikea liike. Se ammattimaisti ja selkeytti meidän järjestelmäämme monin tavoin.

Mutta se, että pitää jotakin liikettä oikeana tai jotakin organisaatiota perusteltuna, ei tarkoita sitä, että sen jälkeen menettäisi puhevaltansa kaiken sen toiminnan suhteen kaikissa olosuhteissa. Siitä huolimatta, että pitää jotain järjestelyä hyvänä, pitää ihmisellä ja vastuullisella valtioneuvoston jäsenellä olla mahdollisuus myös arvioida sen toimintaa, jopa arvostella, eikä se tarkoita sitä, että haluaa koko organisaation heitettäväksi pois maailmankartalta. En myöskään ymmärrä sitä kritiikkiä, että tässä tilanteessa olisi joku ongelma. Ei se tässä tilanteessa ole yhtään ongelmallista ottaen huomioon sen, että Talvivaaraan liittyvien asioitten hoito on kokonaisvaltaisesti keskitetty jo pois Solidiumista ja ennen kaikkea työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle.

Täällä käytiin pitkään keskustelua myös Fortumin siirtoverkoista. Fortumia käsittääkseni ei olla myymässä, mutta Fortum on itse ilmoittanut, että on myymässä siirtoverkkojaan, eikä pelkästään Suomessa vaan myös Ruotsissa ja Norjassa. On hyvä huomata, että voimassa olevan lain mukaan yksikään toimija ei voi omistaa yli 25 prosenttia tästä siirtoverkosta ja sen takia sen omistus on jo nyt jakautunut useille toimijoille, ja onpa joukossa myös ulkomaisia toimijoita.

Kun viime vaalikaudella Vattenfall myi omat verkkonsa, niin silloinen hallitus katsoi, ettei ole mikään ongelma, että se myydään osin Amerikkaan (Mauri Pekkarinen: Se oli muutaman prosentin!) ja osin Jerseylle ja vähän muualle. (Mauri Pekkarinen: Puhutaan ihan eri asiasta!) Eli edellinen hallitus teki myös sen selkeän linjauksen, että kantaverkkoyhtiö Fingridin omistus on strategisesti merkittävä ja se halutaan pitää kotimaisissa käsissä, ja silloin tehtiin siihen liittyvät asianmukaiset järjestelyt. Sen sijaan sellaista kansallista intressiä, että nimenomaan siirtoverkko haluttaisiin kaikin osin pitää kotimaisissa käsissä, ei ole tehty eikä ole olemassa.

Mutta kuten täällä viime viikolla kyselytunnilla totesin, meillä on kuitenkin olemassa lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tiettyjen yhtiöitten tai niitten osuuksien puuttumisen kauppoihin, jos niitä ollaan myymässä Eta-alueen ulkopuolelle. Mutta niin kauan kuin Eta-alueen sisäpuolella liikutaan, ei ole olemassa minkäänlaisia lainsäädännöllisiäkään mahdollisuuksia edes teoriassa asiaan puuttua.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tiedetään hallituksen omat linjaukset alueitten kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistamiseksi, kun tiedetään muun muassa Talvivaaran alueellinen merkitys, tiedetään myös kotimaisessa omistuksessa olevan kaivostoiminnan merkitys, ministeri, olisiko tarvetta ajatella niin, että valtion omistajaohjauksen näkökulmasta Talvivaara siirrettäisiin pelkän sijoittajaintressin eli 1 a -luokasta tuonne 1 b -luokkaan? Silloin valtio voisi toimenpiteissään harkita sijoittajaintressin lisäksi näitä muita strategisia intressejä, jolloin yhtiön tulevaisuutta ja tarvittavia toimenpiteitä voitaisiin peilata myös hallituksen omiin linjauksiin tästä alueen kehittämisestä selkeämmin kuin nyt. Vai voitaisiinko samaan tulokseen päästä sitten sillä, että tätä luokitusta hiukan löyhennettäisiin, ettei tämä luokitus olisi niin jäykkä kuin tällä hetkellä?

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin tässä keskustelussa vielä lisää Lapin näkökulmaa.

Kemijoki Oy:n tilanne on ollut paljon esillä ja tulee olemaan jatkossakin. Tästäkin kuten monesta muustakin Lappia kipeästi koskettavasta aiheesta saimme Lapin kansanedustajat keskustella ministeri Haaviston kanssa tällä viikolla. Toivon vilpittömästi, että keskustelu toi myös ministerille uutta näkökulmaa Lapin hyvin vaikeaan tilanteeseen.

Kemijoki Oy:n kohdalla tilanne on ollut jo lähtökohtaisesti täysin kestämätön. Kemijoki Oy:n hallitushan teki päätöksen aloittaa yt-neuvottelut tilanteessa, jossa tavoitteena eri ratkaisuin oli, että työnantajat näyttävät esimerkkiä siitä, kuinka Suomeen luodaan uusia työpaikkoja ja entiset työpaikat turvataan sekä huolehditaan aidosta yhteiskuntavastuusta puhumattakaan aluepolitiikasta. Suomalaisia työpaikkoja ja vahvaa osaamista sen myötä häviää viikoittain. Haluaisin kysyä ministeriltä: onko tällainen toiminta teistä vastuullista omistajaohjauspolitiikkaa, jonka takana voitte seistä ja jonka hyväksytte, ja jos ette, miten jatkossa aiotte asioita muuttaa?

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensin vielä edustaja Sipilälle: Ymmärtääkseni edellisellä kaudella luotu rahasto Tesin sisään on toiminut hyvin ja nyt luodaan toinen rahasto. Ehkä voisi luottaa siihen, että näitten kahden rahaston kautta sitä yritysrahoitusta saadaan helpotettua.

Mutta vielä tähän raportointiin. Yritysvastuusta raportoidaan, niin kuin ministeri täällä totesi, niin ympäristövero- kuin työntekijäkysymyksistä, mutta meillä on selvästi ollut hieman ongelmia raportoinnissa näistä palkitsemisista, millä perusteilla ja kuinka paljon ja kenelle ja mitä. Ensimmäinen näkökulma siihen on tietysti se, että mielellään näkisin näissä myöskin henkilöstön palkitsemisen, kun niitä käydään läpi, ja toisena täällä heitetty idea siitä, eikö yhtiökokouksessa voitaisi keskustella edes periaatteista, miten näitä palkitsemisia sitten tulevaisuudessa tullaan käyttämään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Korhoselle vastaan, että kyllä alkuperäinen puheenvuoroni oli hyvin kokoomuslainen ja edustaja Eestilän täällä käyttämä hyvä puheenvuoro osoittaa, että en ole näine ajatuksineni ollenkaan yksin kokoomuksessa.

Haluan tässä vaiheessa lainata professori Paul Lillrankia, jota ei ainakaan enää tunneta erityisesti vasemmistolaisuudesta. Hän sanoi Kauppalehti Optiossa 30.3. näin: "Kun omistus on hajautettu, syntyy managerialismia. Palkkajohtajat rupeavat keskenään kähmimään ja palkitsemaan toisiaan. Heidän ainoa ansionsa on se, että joku jonkun kaveri. Porvarillisen moraalin perspektiivistä se on väärin. Ihmisen tulee saada, mitä hän ansaitsee."

Edustaja Karimäelle olisin halunnut vastata, että eivät todellakaan Kevan etuudet johdu siitä, että siellä on poliitikkoja eikä yritysjohtajia. Siellä missä on yritysjohtajia päättämässä, ne etuudet ovat aivan eri tasolla. Kevan kanssa samankokoiset työeläkelaitokset maksavat omille johtajilleen satoja prosentteja enemmän kuin Keva.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Nyt olen ihan samaa mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa. Vieläkin toivoisin, että täällä säädetään Sveitsin mallin laki eli johtajille palkkakatto, saa olla korkeintaan 12 kertaa se vähiten ansaitsevan saman firman työntekijän palkka, sillähän tämä asia hoituisi. (Kari Uotila: Ben Zyskowicz kannattaa!) Käykö, edustaja Zyskowicz?

On ollut ilahduttavaa kuunnella, miten melkein kaikissa puheenvuoroissa on allekirjoitettu se, että valtiolla on velvollisuus omistaa, valtiolla on intressiä tukea kotimaista työllisyyttä, kitkeä harmaata taloutta, estää veroparatiisien käyttöä. Yksi asia, joka on mielestäni jäänyt turhan vähälle, on se, että on puhuttu huoltovarmuudesta ja maanpuolustuksestakin, mutta ympäristövastuu on jäänyt liian vähälle. Esimerkiksi Talvivaaran osalta varmasti valtion intressi on pitää se yritys pyörimässä, jotta saadaan estettyä ympäristökatastrofi. Toivon, että voidaan myös puhua kaivosverosta. Tuottavat yritykset voivat rahastoida kaivosveron myötä rahaa, jota voidaan huonoina aikoina sitten käyttää ympäristön hyväksi.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Omistajaohjausministerin tehtävä on lähes mahdoton tehtävä, mutta uskon, että ministeri Haavistolla on erinomaisen paljon paremmat edellytykset onnistua tehtävässä kuin koko hallituksella on edellytykset onnistua tehtävässään.

Valtionyhtiöillä on vankka ja vahva, ansiokas historia. Tulevaisuudessa näen kaksi tärkeää kokonaisuutta, ensiksi maakuntien saavutettavuuteen vaikuttamisen, ja silloin korostuvat nämä liikenneyhteydet, tietoliikenneyhteydet, ja tässä mielessä valtion pitää käyttää kovaa omistajaohjausta, jotta nämä tavoitteet toteutuvat ja maakuntien saavutettavuus pystytään varmistamaan. Toinen tärkeä asia on uusien toimialojen ja yritysten kasvun edistäminen, ja siellä tarvitaan tätä keskustan esittämää rahastoa, hallituksen esittämään rahastoon nähden paljon mittavampaa rahastoa, jolla saadaan uutta kasvua ja toimintaa aikaan.

Kun täällä on ministeri kysynyt tätä ohjausasiaa, niin sanon näin, että talousvaliokunnan roolia kannattaisi vahvistaa. Siinä on toimiva parlamentaarinen elin, ja varsinkin tällä hetkellä siinä on poikkeuksellisen pätevä puheenjohtaja.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos viikon ensimmäisestä puheenvuorosta.

Nyt tässä omistajaohjausministeri Haavisto esitti tärkeän kysymyksen avauspuheessaan: miten valtion pitäisi omistajaohjauksensa järjestää. Jos nyt katsotaan ympärille ja katsotaan työllisyyttä, työllisyyden kehitystä Suomessa, ja muistellaan historiassa, miten ja mitä varten sodan jälkeen valtionyhtiöitä perustettiin, jos haetaan sieltä lähtökohtaa, niin on aika selkeää, että pitäisi huolehtia suomalaisten työllisyydestä, siitä, että verot maksetaan Suomeen, tulee verokertymää, jotta valtiontalous saadaan kuntoon. Pitäisi olla melko selkeää.

Sitten on tietysti tämä strateginen omistajuus. Mille aloille nyt kannattaa perustaa uusia valtionyhtiöitä, että saadaan se koulutuksesta ja tutkimuksesta saatu hyöty omaan käyttöön, omaan maahan tuloja, eikä pelkästään ajatella, että Euroopan unioni estää kaiken meiltä?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajapolitiikka Finnairin ja Finavian kohdalla ei vakuuta. Finnairin Aasian-strategia syö kotimaanliikennettä. Huomiota on kiinnitettävä koko maahan, suomalaisten liikkumismahdollisuuksiin, matkailun ja elinkeinoelämän tarpeisiin, ja siksi esimerkiksi Finavian pääomittamisen 200 miljoonalla eurolla pitäisi hyödyttää ja pitää hyödyttää muitakin kuin vain Helsinki-Vantaan lentokenttää. Syöttöliikenne Helsinkiin on yksi avainasia, jos puhutaan siitä, että kilpailukykyä halutaan koko maassa pitää yllä.

Mitä tulee Arctia Shippingiin ja tähän arktiseen osaamiseen ja jäänmurtoon, pidän tärkeänä, että hallitusaitiossa nyt saadaan yksimielisyys siitä, miten, missä, milloin ja millä tavalla arktisilla alueilla oikein ollaan sitten esillä Suomena. Meillä on meriklusteri olemassa. Miksi emme hyödynnä sitä täysillä?

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman omistajapolitiikan lähtökohtana on yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävä tulos. Solidium Oy on itsenäinen osakeyhtiö, jolla on oma hallitus, joka keskustelee kyllä omistajaohjausministerin ja tarvittaessa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kanssa. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: onko ko. keskusteluja käyty nimenomaan Talvivaarasta?

Edelleen, arvoisa puhemies, kevään emissiossa Talvivaara sai ainakin kahden vuoden rahoituksen toiminnalleen noustakseen kannattavaksi. Yksi merkittävimmistä sijoittajista oli Solidium Oy. Talvivaaran oman ilmoituksen mukaan pääomat toiminnan pyörittämiseen ovat jälleen loppu, vaikka on kulunut vasta puoli vuotta ko. emissiosta. Yhtiö ilmoittaa, että uutta rahoitusta sekä velkajärjestelyjä tarvitaan jälleen. Miten tämä on mahdollista, jos Solidium olisi seurannut Talvivaaran kehitystä? Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: Mikä on Solidiumin tehtävä, ja onko se hoitanut sitä? Edelleen (Puhemies koputtaa) onko koko omistajaohjausta reivattava elinkeinopolitiikkaa toteuttavammaksi?

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöitten tulee arvostaa ja kehittää erityisesti suomalaista työtä, ja niillä tulee olla toki muukin rooli kuin pelkän rahan tekeminen eli työllisyys-, aluepolitiikka. Sen pitää lisäksi näyttää hyvää mallia palkitsemisen läpinäkyvyydestä ja siitä, että se palkitseminen koskee koko henkilöstä, ei pelkästään johtoa. Äsken totesin, että valtionyhtiöillä pitää myös tehdä aluepolitiikkaa vähän tyyliin, että koko Suomi pysyy asuttuna.

Uusia avauksia kaivataan myöskin valtion toimelta, eli kaivos, cleantech, biotalous, siinä muutamia mainitakseni. Siis valtionyhtiöiden ja valtion kaiken kaikkiaan pitää luoda uutta, ja tulevaisuuden valtionyhtiöpolitiikan tulee olla aktiivisempaa kuin nyt. Nyt se on vähän semmoista säilyttävää. Sen pitää olla aktiivisempaa, ja ennen kaikkea valtionyhtiöiden on luotava turvallisuutta suomalaisten arkipäivään.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu Itellan jakeluongelmista. Jaettava vähenee voimakkaasti, ja siksi jakelukustannukset ovat nousseet todella rajusti, parissa vuodessa jopa 20 prosenttia, ja täytyy muistaa, että jakelu on yksi kolmesta suurimmasta menoerästä toimitustyön ja painamisen ohella, joten 20 prosenttia tuntuu todella raskaana. Kustannusnousu on ollut todella liikaa muutoinkin vaikeuksissa olevaa lehdistöä kohtaan. Kysyn: voitaisiinko kustannusnousua hillitä yhdistämällä varhaisjakelu ja niin sanottu päiväkanto, jolloin päästään parempaan kustannustehokkuuteen?

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Omistusohjauskeskustelun keskiössä on viime aikoina ollut myös Kemijoki Oy. Tässä yhtiössähän on tapahtunut merkittävä strategian muutos. Yhtiötä ollaan parhaillaan nykymuodossaan ajamassa alas. Yli puolet yhtiön henkilöstöstä ollaan joko siirtämässä ulkopuolisen palveluntuottajan palvelukseen tai irtisanomassa. Olen erittäin pettynyt, ettei missään käydyissä keskusteluissa yhtiön johdon eikä omistusohjausyksikön kanssa ole esitetty kestäviä perusteita nyt valitulle linjalle. Vastaukseksi ei kelpaa se, että vesirakentaminen on vähentynyt. Vaihtoehtojakin olisi, jos niitä haluttaisiin käyttää.

Yhtiö vastaa noin 40 prosentista Suomen taajuusohjatusta käyttöreservistä eli siitä säätösähköosuudesta, jolla varmistetaan minuutti- ja sekuntitasolla, että kulutus ja tuotanto ovat meillä tasapainossa. Kuulisin mielelläni ministeri Haaviston näkemyksen siitä, onko tällainen yhtiö todella yhtiö, jossa (Puhemies koputtaa) valtiolla on vain sijoittajarooli eikä strategisen omistajan roolia. Lisäksi haluaisin kysyä: voitteko te omistusohjausministerinä vakuuttaa, että missään olosuhteissa (Puhemies koputtaa) ette salli sellaista järjestelyä, jossa pienosakkaat asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan yhtiössä?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Heikosta taloustilanteesta johtuen myös valtionyhtiöt ovat joutuneet säästökuurille. Me sosialidemokraattiset edustajat kannamme huolta työntekijöiden asemasta ja koemme epäoikeudenmukaiseksi tilanteen, jossa suomalaista työtä on ulkoistettu halvempiin maihin säästöjen hankkimiseksi. Irtisanomisia voi ja tulee kritisoida, sillä työllisyyden hoito nähdään valtionyhtiöiden tehtävänä. Kysyisinkin: onko ministeri myös samaa mieltä valtionyhtiön velvollisuudesta työllistäjänä? Ja aiemmin kysyin ministeriltä myös kysymyksen, johon en ole vielä saanut vastausta.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa rahtia siirtyy kiihtyvää vauhtia raiteilta kumipyörille. VR on ilmoittanut keskittyvänsä palvelemaan vain täysiä junia lähettäviä ja vastaanottavia asiakkaita. Yksittäisen asiakkaan kuljetusten kannattavuusrajaksi on arvioitu 250 tonnia vuodessa, ja tällaisella mittakaavalla palvelua on siis tarjolla käytännössä vain suurteollisuudelle. Kysyn ministeriltä: kuinka VR:n toiminnassa otetaan huomioon suomalaisten pk-yritysten tarpeet? Ja nyt en moiti ministeri Haavistoa, mutta jollekin ehkä tästä moite voi mennä: olen tästä asiasta tehnyt kirjallisen kysymyksen 4.10. ja kuusi, seitsemän viikkoa myöhemmin vastausta tässä vielä odottelen.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Mattila aikaisemmassa puheenvuorossaan arvosteli sitä, että Fortum Oyj ei tuota Venäjällä voittoa. Fortum hankki laitoksia 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, ja Fortum on siellä investoinut varsin paljon, ja nyt viimeisen 12 kuukauden käyttökate on 200 miljoonaa plussalla, joten hyvältä näyttää siinä mielessä.

Valtion omistajaohjauksessa on tärkeää, että valtio pyrkii omistamaan sellaisia toimintoja, jotka ovat kansalaisten peruspalveluiden järjestämisen kannalta tärkeitä. Nyt me tiedämme koko Euroopassa lentoliikenteen vaikeuden, ja siellähän kilpailu on täysin mahdollista, mutta kilpailu on mahdollista myös rautateillä. Tiestön osaltahan on ollut tilanne se, että aikaisemmin Destia hoiti merkittävän määrän meidän investoinneista, mutta siellä puolella on tullut kilpailua kuvioihin mukaan. Kysymys kuuluukin: onko nyt kilpailun kautta aikaansaatu positiivisuutta näihin toimintoihin, mitkä ovat avautuneet?

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ajankohtainen asia on huipputulosta tekevä öljynjalostaja Neste Oil, joka luopui varustamotoiminnastaan, ja yhtiö aikoo myydä kaikki aluksensa, ulkoistaa niiden miehitys- ja hoitovarustamotoiminnan ja hankkia tarvitsemansa merikuljetuspalvelut jatkossa sopimusjärjestelyin. Nämä yhtiön keskeiset alukset siirtyvät uusille suomalaisomistajille, mikä on hyvä asia. (Mauri Pekkarinen: Ei kaikki!) — Eivät kaikki, uudet suomalaisomistajat ovat muun muassa Huoltovarmuuskeskus ja Ilmarinen, ja nämä ovat näitten kansallisesti tärkeiden öljynkuljetusalustojen omistajia.

Näin ihan vilpittömästi ja lapsenomaisella uteliaisuudella kysyisin: kun näitä järjestelyjä on tehty, niin Matti Lievonen on sekä myyjän eli Neste Oilin toimitusjohtaja että näiden molempien ostajien eli Ilmarisen hallintoneuvoston puheenjohtaja ja myös toisen ostajan edustajan, Huoltovarmuusneuvoston, jäsen. Näettekö, arvoisa ministeri, tässä mitään ristiriitaa? Toisaalta näistä laivoista maksetusta hinnasta kysyisin: onko syytä ampua alas semmoinen epäily, että näistä laivoista olisi maksettu ylihinta, joka sitten hyödyttäisi suoraan myös Nesteen yksityisiä omistajia?

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvä itselleni, hyvin avartava ja opettavainen. Täällä on puhuttu hyvin. Muun muassa edustaja Kalliorinne sanoi aikaisemmin asian, josta olen aivan samaa mieltä: yhteisesti valittujen päättäjien on voitava vaikuttaa valtion omaisuudenhoitoon, ja sen omaisuudenhoidon tulee perustua kestäviin arvoihin, ei ainoastaan voiton maksimointiin. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että usealla valtionyhtiöllä on valvontaongelmia. Valvonta ei takaa ympäristöarvojen kunnioittamista tai työntekijöiden hyvinvointia.

Pidin arvokkaina ministeri Haaviston sanoja, kun hän puhui yritysvastuun merkityksestä. Ministeri sanoi puheessaan, että yritysvastuun raportoinnissa on näyttävä niin yrityksen ympäristöjalanjälki kuin sen veronjalanjälkikin. Tässä ollaan mielestäni asian ytimessä. Olen tästä aivan samaa mieltä. Suuri haaste onkin, miten lisäämme ja voimme vahvistaa valvontaa ja varmistaa yritysvastuun toteutumisen.

Toinen keskustelun aikana itselleni noussut ajatus on se, että mehän olemme nyt uudistamassa osinkoverotusta siten, että olisi kannattavampaa ja kannustavampaa investoida voitot yhtiöön kuin tulouttaa ne ulos yhtiöstä. Tämän me teemme, koska me toivomme sen luovan kasvua yrityksissä ja täten luovan työpaikkoja eli työllistävän. Eikö tämänkin pitäisi myös olla yksi omistajaohjauksen tavoitteista? (Puhemies koputtaa)

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi Zyskowiczille: Keva hallinnoi isoa osaa eläkevaroista, joten näkisin mieluummin sen hallituksessa talouden ammattilaisia kuin poliitikkoja.

Tässä keskustelussa on paljon sivuttu lentoliikennestrategiaa. Haluaisin nostaa esille ekologisimman tavan liikkua: nimittäin junaliikenteen, joka tarvitsee raiteita. Täällä on ollut esillä myös Infra Oy -ajatus, jota myös liikenneministeri Kyllönen tuki ja kannatti. Itsekin kannatan sitä sillä edellytyksellä, että saamme kansantaloudellista järkeä raideliikennehankkeiden eteenpäinviemiseen sillä tavalla, että nämä suuret infrahankkeet saataisiin kerralla rakennettua valmiiksi, ei pätkissä. Esimerkiksi kun Pohjanmaan rata rakennettiin pala palalta, niin siinä oli satojen miljoonien eurojen tappiot valtiolle. Moni muukin raidehanke, esimerkiksi Länsimetron jatko, nyt odottaa jatkorahoitusta. Parempi ja ekologisempi tapa olisi kerralla rakentaa raidehankkeet.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskusta on nostanut täällä esille suuren sijoitusrahaston perustamisen. Se ajatus on aivan hyvä, ja ei suinkaan kannata sitä väheksyä, etteikö sillä voisi olla hyvä merkitys Suomen talouden kannalta, mutta kun ajattelee näitä rahastoja, niin tulee mieleen, mikä mahtaa omistajan tahto olla siinä, paljonko lukumääräisesti näitä erilaisia rahastoja tarvitaan. Itse katsoin Teollisuussijoitusta, joka on valtion omistama. Siellä pääoma on 720 miljoonaa, ja se on tällä hetkellä sijoittanut kumppanina yksityisten kanssa yhteensä 80 rahastoon ja sen lisäksi vielä 80 yritykseen, niin että ei se ainakaan lukumääräisestä vähäisyydestä jää kiinni tämä Suomen kehitys.

Kysynkin näin: Ovatko Suomen Teollisuussijoituksen tuottovaatimukset sitten, koska kumppaneina on yksityisiä, liian suuret? Voidaanko pääomaa nostaa, ja voidaanko jotakin sille tehdä, että lähdetään pienemmän kynnyksen kautta auttamaan yrityksiä? Joskin tosiasiallinen ongelma on se, että yritysten kustannusrakenne on se suurin (Puhemies koputtaa) tämän hetken este yritysten työllistämiselle ja kehittämiselle.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtionyhtiöiden tehtävänä on varmistaa huoltovarmuus ja tasapuolisuus koko maassa. Valtionyhtiö VR:llä on maamme junaliikenteessä henkilökuljetuksen monopoli. Junalippujen hinnat alkavat olla jopa kohtuuttomat. Kaksihenkisen perheen ei kannata enää junaa käyttää, kilpailua kun ei ole. Oman auton käyttö on edullisempaa. Toisaalta kun kilpailua ei ole, on VR:n ja valtion sen suurimpana omistajana varmistettava koko Suomen kattava henkilöliikenne. Esimerkiksi Suomen poikittaisyhteyksien varmistaminen ja vahvistaminen vaatii toimenpiteitä. Yksi äärimmäisen tärkeä yhteys on Seinäjoen ja Jyväskylän välillä oleva niin sanottu Haapamäen rata.

Ministeri Haavisto, lupaatteko te omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä huolehtia siitä, että VR kantaa jatkossakin vastuunsa koko Suomen henkilöliikenteen kehittämisestä ja kansalaisten liikkuvuuden turvaamisesta myös hiljaisemmin liikennöidyillä reiteillä?

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarisen erinomaisen avauspuheenvuoron jälkeen olemme keskustelleet nyt 2 tuntia 45 minuuttia aiheesta otsikolla Valtion omistajapolitiikka ja omistajaohjaus, ja olemme pitäytyneet etupäässä yhtiöissä. Valtiolla on myöskin kaksi liikelaitosta, Metsähallitus ja Senaatti, jotka ovat kylläkin meidän budjettikirjan ulkopuolella, mitä hivenen paheksun. Nyt olen huomannut, että tämä Senaatti-kiinteistölaitos on kuin valtio valtiossa. Se pelaa melkoista peliä, ja siitä kärsivät muun muassa oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön alla toimivat viranomaiset. Ei minkäänlaista joustoa, ei missään asiassa, vaan hallintokunnat joutuvat maksamaan ylisuuria vuokria huoneistoista, joista he eivät pääse luopumaan, kuten on käynyt muun muassa erilaisten vankiloiden kohdalla ja museovirastojen kohdalla.

Arvoisa ministeri, onko teillä valtaa ja innokkuutta puuttua myöskin tämän Senaatin asiaan, etteivät he elä niin kuin pellossa?

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri toivoi, ettei käytäisi vain yhtiökohtaista keskustelua, mutta valitettavasti on uhmattava tätä ja otettava vielä Kemijoki Osakeyhtiön asema esille, koska se on meille lappilaisille kipeä asia.

Työmarkkinaratkaisun yhteydessä yrityksiltä penättiin vastuunkantoa ja yhteiskuntavastuuta, ja samaan aikaan olen pöyristyneenä saanut seurata läheltä tätä valtioenemmistöisen yhtiön, Kemijoki Oy:n, alasajoa. Tämähän on pohjoismaisittain kustannustehokkain yhtiö, ja tuntuu kummalliselta, että samaan aikaan oma väki irtisanotaan ja työt ulkoistetaan. Tämä strateginen muutos tuli kyllä meille kuin puun takaa.

Olen kysynyt tässä prosessin aikana useampaan otteeseen, miksi tällä hyväksi koetulla mallilla ei ole voitu jatkaa ja mistä nämä muutospaineet tulevat. Olen saanut vastauksena, että muutospaineet tulevat omistajaohjausyksiköstä. Voi sanoa, että on herännyt kysymys, kenen etua tässä asiassa ajetaan. Voi sanoa, miltä se lappilaisittain näyttää: siltä, että vihreät ja Fortum ovat tässä asiassa löytäneet toisensa ja lappilaiset kärsivät siitä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jaoin aloituspuheenvuorossani nämä yhtiöt karkeasti kahteen. Sellaiset yhtiöt, joissa valtiolla on joku erityinen kansallinen intressi, hoitavat jotain erityistä kansallisesti tärkeää asiaa, ja kysyin, mitä hallitus tekee, jotta sen ote näissä monissa yrityksissä ei lipsu Suomen kannalta huonolla tavalla. Olen tyytyväinen siihen, että ministeri Haavisto ainakin muutamalla esimerkkikommentillaan osoitti, että hän pitää tärkeänä vaikkapa Itellan kohdalla tai jonkun Finnairinkin kohdalla sitä, että valtio on siellä vahvasti mukana.

Mutta olen kyllä yllättynyt, että esimerkiksi ministeri Vapaavuori — hallituksen sisällä näyttää olevan kaksi eri näkemystä — oli sitä mieltä, että esimerkiksi Fortumin verkkoihin, jotka ovat strategisesti erittäin tärkeillä Etelä- ja Länsi-Suomen alueilla, ei liity sellaista intressiä, jossa valtion pitäisi tiukasti vaalia valtion ja kansalaisten intressejä. Hallituksella ei näköjään, se on minun johtopäätökseni, vieläkään ole yhteistä kantaa.

Mitä toiseen esittämääni asiaan tulee, näihin sijoituskohteisiin, niihin yrityksiin, (Puhemies koputtaa) joissa valtio on vain sijoittajana, esitykseni oli, että sieltä voitaisiin otetta vähän keventää ja sillä uusteollistaa. Tämän uusteollisuuden, (Puhemies koputtaa) uuden Suomen kasvun, luomisesta eivät ministerit oikeastaan kukaan, edes Haavistokaan, juurikaan sanonut. Teillä on ennakkoluulo. Ministeri Haavisto, voisitteko (Puhemies koputtaa) tämän ennakkoluulon poistaa ja tarttua aktiivisesti omalla otteellanne tähän uusteollistamiseen?

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini aloitti tällä arktisella jäänmurto-osaamisella. Kun te pohditte näitä kysymyksiä, niin onko teillä tiedossa se, että maailman paras öljyntorjuntakalusto, öljyntorjuntaosaaminen, varsinkin jäisissä olosuhteissa, on suomalaisilla?

Sitten edustaja Jokinen nosti tämän oikeastaan koko liikenne- ja viestintävaliokuntaa puhuttelevan asian esille, eli onko teidän mielestänne oikein, että VR romuttaa kalustoaan eikä myy sitä, vaikka ostajia olisi? Ja sitten Transpointin kohdalla, onko kumipyöräliikenne VR:n ydinosaamista, ydintehtäviä?

Sitten isompana osana: kuuluuko mielestänne omistajaohjauksen olla valtion ja valtionyhtiöiden välistä molemminpuolista keskustelua niin, että esimerkiksi yhtiöiden huoli valtavan suuresta sähkön hinnasta tulee myös hallituksen suuntaan?

Jouko Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Zyskowicz käytti hyvän puheenvuoron palkoista ja palkkioista muun muassa työeläkeyhtiöitten osalta. Minusta hänellä olisi itselläänkin hyvä mahdollisuus pankkivaltuuston puheenjohtajana — ja täällä edustaja Lerner on varapuheenjohtaja — tehdä sellaiset säännökset Finanssivalvonnan avulla, että tämä työeläkeyhtiöitten käytäntö olisi nykyistä kohtuullisempi. Samaten työeläkeyhtiöt ovat erittäin merkittäviä omistajia, ja usein nimitysvaliokunnan ja palkkiovaliokunnan puheenjohtajana on työeläkeyhtiöitten joku johtohenkilö. Olisi varmaankin — vai mitä, ministeri — paikallaan se, että työeläkeyhtiöitten kanssa, jotka edustavat sekä palkansaajia että työantajia, neuvoteltaisiin siitä, että tämä palkkiojärjestelmä myös hallitusten jäsenten ja muiden osalta olisi kohtuullinen, sopisi suomalaiseen palkkauskäytäntöön.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauspolitiikassa tarvitaan uutta ohjeistusta ja selkeytystä, tarvitaan laaja-alaista parlamentaarista tarkastelua. Valtion omistus on oikein toteutettuna erinomainen työkalu työllisyyden hoitoon ja eri alojen kasvun tukemiseen. Mielestäni esimerkiksi niin Fortumin verkkoyhtiö kuin Fortumin omistus pitäisi ottaa kokonaan valtion haltuun. Ja miksi? Meidän on varauduttava kansallisesti kriisitilanteisiin, ja energia on niissä erittäin keskeinen tekijä. Pienen maan on taisteltava niillä edellytyksillä, mitä sillä on. Ei voida kopioida mitään suoraan EU:sta, jossa pelisäännöt on laadittu eri näkökulmista ja erilaisia voimia palvelemaan. Meidän pitäisi myös miettiä, kun tiedetään, että Itella on vuoteen 2020 lopettamassa puolet perinteisistä kirje- ja postipalveluista, miten voitaisiin edesauttaa, että maaseudullakin tulisi sitten kerran viikossa edes kirjeet ja postit perille.

Sitten on puhuttu myös, että meillähän on eri valtionyhtiöissä kansanedustajia hallintoneuvostoissa. Emmekö me itse kukin voi siellä viestittää ylemmälle portaalle näistä palkoista ja palkkioista? Meidän (Puhemies koputtaa) jokaisen pitää mennä itseemme siinä, mitä olemme niissä hallintoyhtiöissä tehneet.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Toistan vielä oikeastaan samat kysymykset, jotka aikaisemmin tein, joihin en saanut vastausta:

Valtionyhtiöissä nyt ulkoistetaan aika paljon näitä toimintoja ja niitä ulkoistetaan myös ulkomaille, elikkä esimerkiksi Finnairilla on lentoemäntiä Kiinasta ja sen lisäksi Virosta, catering-toiminta on myöskin ulkomaille ulkoistettu. Nyt haluan kysyä sen tärkeän kysymyksen, paitsi sen, miksi näin toimitaan, miksi kotimaassa ei työllistetä, mutta myös sen, mahdollistaako tämä, että kokonaiset firmat ovat ulkomailla, mistä sitten otetaan nämä palvelut, mahdollistaako se konserniavustusten maksamisen Caymansaarille, eli mahdollistaako se aggressiivisen verosuunnittelun myös valtionyhtiöille. Nythän on niin, että Suomessa tätä ei pidetä laittomana, vaikka EY-tuomioistuin on tuominnut sen, että konserniavustuksia maksetaan tytäryhtiöille tai emoyhtiöille oman maan rajojen ulkopuolelle.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Esitän kolme teesiä omistajaohjauksesta. Täällä salissa on väitetty, että valtion omistajaohjaus on vaikeaa. Ei se vaikeaa ole, noudattaa vain näitä kolmea teesiä.

Ensimmäinen, keskeisin asia on se, että noudattaa hyvää hallintotapaa, elikkä jokaisessa valtionyhtiössä täytyy noudattaa hyvää hallintotapaa. Ne hallinto-ohjeet täytyy päivittää tätä päivää vastaaviksi. En haluaisi näin kokemattomana poliitikkona antaa teille minkäänlaista ohjetta, mutta annan silti: käykää läpi kaikki valtionyhtiöt ja niiden hallinto-ohjeet ja päivittäkää ne ajan tasalle. (Mika Niikko: Hyvä!)

Toisena asiana kasvun, talouden ja työllisyyden tukeminen. Pitäisikö Solidiumin omistuksia painottaa enemmän kasvun puolelle?

Kolmantena teesinä esitän sen, että suhdanteita tasaava vaikutus täytyy ottaa huomioon. Ei ole välttämättä pakko valtionyhtiön tuottaa voittoa joka ikisenä tilikautenaan, ainakaan kaikkien. (Puhemies koputtaa)

Viimeiseksi totean, että omistajaohjausta valtion osalta täytyy hoitaa isänmaallisella, vakaalla kädellä.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on aika monessa puheenvuorossa käsitelty johtajien palkitsemisjärjestelmiä ja bonuksia ja paheksuttu niitä ihan yhdessä mielin, hyvä niin, kyllä niissä paljon paheksuttavaa onkin.

Yksi asia, mikä nousee toistuvasti esille täälläkin puheenvuoroissa, on se, että koetaan, että sen lisäksi, että ne ovat kohtuuttoman anteliaita, ne myös päätetään hyvin pienissä porukoissa ilman avoimuutta, että niihin voisi vaikuttaa, koska ei tiedetä, kun ne päätetään salassapidon suojissa ja pienissä porukoissa. Tähän liittyen muun muassa edustaja Zyskowicz ja edustaja Paatero nostivat esille, että pitäisi päättää nämä bonus- ja palkitsemisjärjestelmät yhtiökokouksissa. Sveitsissähän on otettu käyttöön tällainen laki, että ne päätetään yhtiökokouksissa. Silloin ne ovat avoimia ja kaikki osakkeenomistajat voivat niihin pyrkiä vaikuttamaan.

No, jos tämä idea on hyvä Zyskowiczista, Paaterosta ja muistakin, niin kutsun teidät huomenna kyselytunnin alussa käymään täällä pöytäni luona. Minulla on asiasta lakialoite, (Puhemies koputtaa) jonka voitte allekirjoittaa, niin pistetään Sveitsin-malli voimaan myöskin Suomessa.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Palataan nyt vielä tähän palkkio- ja palkkapolitiikkaan.

Kai Suomessakin olisi mahdollista se, että valtionyhtiöiden johtajien palkat eivät ylittäisi pääministerin palkkaa. Näin on muun muassa Portugalissa. Kokeilkaa, löytyisikö tälle kannatusta hallituksessa. Todetaan nyt vielä, että Portugalissa pääministerin palkka on 4 800 euroa. Suomessa se on noin kaksinkertainen vähintään. Siltä pohjalta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauspolitiikka ei kiinnosta ainoastaan tässä salissa vaan myös veronmaksajia tai esimerkiksi lasten vanhempia. Esimerkiksi Yleisradion, joka puhtaasti on veronmaksajien kustantamaa viestintätoimintaa ja yhtiö, ei tulisi voida ilman kritiikkiä tuottaa lastenohjelmia, jotka ovat räikeässä ristiriidassa eduskunnan osoittaman linjan, esimerkiksi lasten ja nuorten kasvatusvastuun ja suojelun, kanssa.

Tein ministeri Viitaselle lokakuussa kirjallisen kysymyksen lasten suojelemiseksi oikean ikärajan määrittelystä, räikeästi seksuaalisisältöisten lastenohjelmien esittämisestä jo 7-vuotiaille. Vastaus antoi ymmärtää, että asia ei kuulu kansanedustajalle, eduskunnalle tai hallintoneuvostolle. Näin lapsen oikeuksien päivänä kysyn arvoisalta omistajaohjausministeriltä: mitä virkaa eduskunnalla tai hallintoneuvostolla on, jos omistajaohjausta Ylen suuntaan ei voida toteuttaa?

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä viimeisen sanan sanomismahdollisuudesta.

Tuon esille sen, mitä edustaja Lindström jo tänään yhden kerran toi. Siis Neste Shipping ulkoistaa osan laivoistaan, ja onneksi ne ovat menossa kuitenkin kotimaiseen omistukseen. Omistajana tulevat olemaan jatkossa Huoltovarmuuskeskus ja Ilmarinen.

Mutta kysymys kuuluu omistajaohjausministeri Haavistolle. Kun tähän sisältyy nyt sellainen tekijä, että Neste Oilin toimitusjohtaja itse on mukana Ilmarisessa, mukana myöskin Huoltovarmuuskeskuksessa, niin kysyn: Onko tässä jääviysongelmia? Onko kauppa ollut markkinaehtoinen, tai onko se hinta ollut markkinaehtoinen? Liittyykö tähän kauppaan palkkioita, ja kuinka Ilmarinen valikoitui tässä yhdeksi ostajaksi? Mielellään kuulisin nämä vastaukset tänä iltana, mutta mikäli se ei ole mahdollista, suosittelen ministeriä kyllä selvittämään tämän asian, ettei tästä tule seuraava skandaali.

Kehitysministeri  Pekka  Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos aktiivisesta osanotosta ja hyvistä kysymyksistä, ja niin kuin tuossa alussa vähän arvelin, eduskuntasalissa on kyllä enemmän viisautta näihin kysymyksiin kuin minulla tällä lyhyellä ministerikokemuksella.

Kiitos myöskin hyvistä vinkeistä keskustelussa, esimerkkinä siitä nyt vaikka tämä viimeinen, edustaja Turusen ja joidenkin muidenkin kysymys tästä Neste Shippingin ja laivojen tilanteesta. Olen sikäli ollut samalla tavalla tyytyväinen, että nämä menevät suomalaiseen omistukseen Suomen lipun alle ja Huoltovarmuuskeskus on tässä toimijana. Mutta totta kai jos on jotakin epäilyksiä sitten, millä tavalla tämä on tapahtunut, niin selvitetään asia. En osaa sitä sen tarkemmin tässä kommentoida.

Täällä myöskin edustaja Mäntylä ja muutkin kysyivät tuosta Kemijoen tilanteesta. Kävin siellä maanantaina. Oli mahdollisuus keskustella pääluottamusmiesten kanssa ja yhtiön edustajien kanssa, myöskin näiden pienosakkaiden kanssa, ja tietysti tilanne on tavattoman herkkä. Siellähän osa siirtyy liikkeenluovutuksen ja tämmöisen kolmikantamallin kautta sitten alihankintayrityksiin. Onneksi irtisanottavien määrä on pystytty siellä minimoimaan tässä yt-prosessin aikana. Nämä olivat hyviä uutisia. Ymmärrän kuitenkin huolen, että tätä on seurattava, millä tavalla sitten nimenomaan tämä työllisyyskehitys siellä toteutuu. Kemijoki Oy:ssä nähdään, että nämä alihankintayritykset voisivat tuottaa muillekin palveluja ja sillä tavalla työllistää jopa enemmän kuin tällä hetkellä. Toivottavasti tämä ajattelumalli tässä pitää paikkansa.

Täällä ovat myöskin edustaja Paatero ja monet muut puuttuneet henkilöstön palkitsemismalleihin. On hyvin tärkeää huomata, että ne ovat nyt tällä hallituskaudella aika dramaattisesti muuttuneet, mutta tietenkään vanhoihin sopimuksiin ne eivät päde. Ei voida ottaa olemassa olevaa sopimusta ja muuttaa sitä, siinä on allekirjoitukset, mutta kaikkiin uusiin nämä pätevät. Siellä muun muassa on tällaiset eläkekiellot ja muut lisäeläkekiellot ja myöskin rajat näiden erilaisten irtisanomisjärjestelyjen osalta, aikarajat, ja erittäin tärkeänä se periaate, että mikäli ylipäätään yhtiössä palkitaan, sen pitää koskea koko yhtiön henkilöstöä, eli ei vain johtajia palkita, vaan silloin, jos on sitten aidosti mennyt hyvin ja on onnistuttu, niin sen pitää koskea koko henkilöstöä. Pidän näitä erittäin tärkeinä ja aion näitä seurata kyllä hyvin yksityiskohtaisesti siinä hengessä, joka täällä eduskunnassakin näissä asioissa on.

Täällä on paljon puhuttu myöskin huoltovarmuusnäkökulmasta, maanpuolustuskysymyksistä ja tämäntyyppisistä, ja tietysti olen itsekin kysynyt monen yhtiön kohdalla, oli se sitten sähköverkkoa tai jotakin muuta perusinfraa, mitä tapahtuu kriisiaikana, kuka vastaa tästä kriisiaikana, kuka huoltaa kriisiolosuhteissa ja muuten. Tietysti meillä on aika vahva kriisilainsäädäntö, joka sitten tulee peliin, kun sellainen tilanne on, että jouduttaisiin todella äärimmäiseen tilanteeseen ja katsomaan, että meidän infrastruktuuri toimii, ja siinä mielessä pitää myöskin katsoa, että paitsi tämä omistus, niin sitten tämä kriisilainsäädäntö näiltä osin on kunnossa.

Ehkä siinä mielessä haluaisin sanoa, että näen ehkä vähän poikkeavalla tavalla kuin monet puhujat täällä, mikä on tällaisen ulkomaisen pääoman merkitys. Me olemme niin kuin häviämässä kilpailun muille Pohjoismaille ulkomaisten investointien määrässä, jos katsomme sitä määrää, mikä on suuntautunut Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan ulkomaista rahaa, eläkerahastoja ja muuta maailmalta. Suomeen ei kovin paljon näitä pääomia tule, ja nämä olisivat kyllä tervetulleita. Minä väitän, että ne olisivat tervetulleita, koska niilläkin sitä suomalaista työtä luodaan.

Täällä on puhuttu myös näistä päätöksentekomalleista, ja Solidium-kysymys on noussut monella esille, millä tavalla Solidium on toiminut Talvivaara-kysymyksessä, onko toimittu oikein vai väärin. Niin kuin aikaisemmin sanoin, niin Solidium on tietenkin valtioneuvoston tieten, talouspoliittisen ministerivaliokunnan tieten investoinut siinä vaiheessa Talvivaaraan, kun muilla on jo ollut epäilyksiä, eläkesijoittajilla ja muilla tällaisilla, siitä, millainen investointi tämä tulee olemaan, ja nyt näitä seurauksia tässä tulee eri tavalla. Saatetaan tietysti menettää tämän investoinnin arvo, jos huonosti yhtiölle tässä käy. Mutta siinä mielessä on uskottu kaivosteollisuuteen ja pantu siihen rahaa, uskottu tällaiseen uuteen yrittäjään. Siitä ei varmaan pidä kantaa huonoa omaatuntoa ainakaan, ettei valtio olisi yrittänyt. Tiedän, että ministeri Vapaavuori näillä, voisi sanoa, kriittisillä hetkillä myöskin tekee parhaansa, jotta yhtiön toimintaa voidaan jatkaa, mistä monet täällä kantoivat huolta.

Täällä myöskin tuli vielä Itellan huoliin kysymyksiä: muun muassa edustaja Tossavaisella varhaisjakelun ja päiväkannon yhdistäminen. Kaikkia näitä Itellassa mietitään, näitä, millä tavalla saataisiin tehokkaaksi tämä, ja myös näitä erilaisia osa-aikaisia sopimuksia, joista täällä aikaisemminkin kysyttiin, hyvin pienellä rahalla tehtäviä työsopimuksia, millä tavalla vaikka sitten niiden, jotka ovat vain varhaisjakelussa mukana, etu voitaisiin turvata. Kyllä tämä huoli on kaikille yhteinen. Siellä on paljon muuten maahanmuuttajia, jotka tekevät tänä päivänä nimenomaan tätä lehdenjakelua aamuisin, ja heidänkin työehdoistaan pitää täällä kantaa huolta.

Kaiken kaikkiaan, kun tiedän, että aika tässä loppuu, niin olisin omalta puoleltani halunnut kiittää tästä keskustelusta. Pahoittelen, jos jonkun kysymykseen en ehtinyt vastata. Vastaan niihin mielelläni tässä jatkossa. On erittäin tärkeätä, että tätä debattia käydään omistajaohjauksen ja eduskunnan välillä, koska niin kuin alussa sanoin, tämä jatkuvuus, yli hallituskauden ulottuva jatkuvuus omistajaohjauksessa on erittäin tärkeää.