Markku Eestilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite sinänsä ei ole kovin monimutkainen, itse asiassa siinä on lisätty vain yksi sana, mutta sillä on tietyllä tavalla periaatteellista merkitystä. Esitän yhdessä edustaja Lauslahden kanssa seuraavanlaista muutosta perusopetuslain 29 §:ään. Muutos kuuluu näin:

"Laki perusopetuslain 29 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan perusopetuslain 29 §:n 7 momentti, sellaisena kuin se on laissa, seuraavasti:

Koulun opettajalla tai rehtorilla on oikeus selvittää tietoonsa tullut koulussa tai koulumatkalla tapahtunut häirintä, kiusaaminen tai väkivalta, ja heidän tulee ilmoittaa siitä niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle."

Me olemme lisänneet sanat "oikeus" ja "koulumatka" tänne, joten jos tämä lakialoite sitten hyväksytään eduskunnassa, tarkoittaa se sitä, että opettajalla tai rehtorilla on todella oikeus selvittää koulumatkalla tapahtunutta kiusaamista. Silloin kukaan ei pääse sanomaan, että opettaja tai rehtori on ylittänyt toimivaltansa. Mutta tämä ei lisää millään tavalla koulun opettajien tai rehtorin velvollisuutta, mikä on äärimmäisen tärkeä huomata, että mitään lisärasitteita, taloudellisia tai toiminnallisia, tästä ei tule, tämä on puhtaasti oikeus.

On erittäin hyvä, että me juttelemme täällä eduskunnassa kiusaamisesta, sillä tämä ei suinkaan rajoitu kouluun, vaan kysymys on huomattavan paljon laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, sillä monenlaista kiusaamista, nimenomaan henkistä tai jopa fyysistä, esiintyy työpaikoilla, ja kaikennäköinen syrjintä, uhkailu, alistaminen, vähättely ja väkivalta yleensä ovat erittäin kielteisiä ilmiöitä, joita kaikella tavalla pitää pyrkiä poistamaan.

Yksi tapa poistaa näitä kielteisiä ilmiöitä on se, että asiaa pidetään jatkuvasti esillä eri paikoissa, koulussa, eduskunnassa, työpaikoilla, ja tämä tulee tiedostaa. Jos ajatellaan vähän laajemmin, niin itseeni teki vaikutuksen aikanaan, kun lueskelin lehdestä erään maailmankuulun sosiaalipsykologi Sennettin omia näkemyksiä yhteiskunnallisista ongelmista. Hänen mukaansa kaikki yhteiskunnan ongelmat johtuvat viime kädessä arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta. Luulen, että monessa tapauksessa, olipa kiusaaminen ja tapahtuipa se missä tahansa, joko koulussa tai työpaikoilla tai muualla, kysymys on juuri tästä, että ei osata arvostaa toista ihmistä sellaisena kuin hän on vaan haetaan jotakin syytä joko käyttäytymisessä, ulkomuodossa tai muussa ominaisuudessa, jotta ikään kuin aletaan häntä kiusaamaan eikä hyväksytä häntä.

Kun taas vähän mielelläni aina siteeraan näitä itseäni viisaampia yksilöitä historiasta, niin Martin Luther King on myös todennut osuvasti: "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus." Tämä varmasti on tarkoittanut aikanaan sitä, että ihmisten pitää kiinnittää huomiota niitten ihmisten toimintaan, jotka eivät toimi oikein ja tiettyjen eettisten ja moraalisten sääntöjen mukaan. Juuri tässä tapauk-sessa kiusaamisen pitäisi olla nollatoleranssiasia kouluissa. Siihen pitäisi kiinnittää huomiota, niihinkin pieniin oireisiin, joita tässä suhteessa esiintyy.

Meille on tullut Sannan kanssa paljon kertomuksia lapsilta. He ovat itse kirjoittaneet, mitä pitäisi tehdä. Pari luen ihan vain siteeksi, haluan siteerata näitä oppilaita, että he tulevat sitten ikään kuin eduskunnan puhujakorokkeen kautta kuulluksi eduskunnassa.

Mutta sanoisin näin, että yksi sanonta on vielä, joka tähän yhteyteen sopii: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Oma arvioni on se, että jos me kotona televisiota katsoessamme tai asioita sanomalehdestä lukiessamme tai muusta keskustellessamme väheksymme muita ihmisiä ja käytämme heistä erittäin negatiivisia sanontoja ja muita, niin lapset oppivat erittäin hyvin tällaisen käyttäytymismallin eivätkä kunnioita kanssaihmisiä ja muita ihmisiä. Kyllä tämäkin asia sieltä kotoa lähtee, joten meidän kannattaisi vähän arvioida, mistä näkökulmasta ja missä muodossa me sitten puhumme toisista ihmisistä myös kotona, vaikka se tapahtuu perheen keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Ihan luen pari pientä sitaattia näistä oppilaitten meille ja tavallaan Kiusaamista Vastaan ry:lle Hyvinkäällä antamista tavallaan omista näkemyksistään, miten kiusaamista tulisi estää.

Eräs oppilas kirjoitti: "Oppilaille tulisi opettaa ja painottaa muiden ihmisten ja erilaisuuden suvaitsemista. Kiusaamiseen tulee aina puuttua. Käytetään koulussa opettajien apusilmiä ja -käsiä, tukioppilaita tai muuta sellaista raportoimaan opettajilta piiloon jäävistä tapahtumista." — Tämä on hyvä tapa, että koulussa keskustellaan asioista ja ikään kuin luodaan kulttuuri, jossa aina, kun kiusaamista nähdään tai todetaan, heti viedään se viesti sitten opettajille, jotka omalla tavallaan puuttuvat asiaan.

Toinen oppilas minusta aika lyhyesti kirjoitti mutta aika hyvin kirjoitti: "Ei keksittäisi tyhmiä lempinimiä, jotka loukkaa." Tämäkin on sellainen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, että ei vähätellä ihmisiä eikä nimitellä heitä asioilla, joista ei tule kuin paha mieli. Samahan koskee tietenkin eduskuntaa, jossa tietyistä puolueista pitää käyttää niitä nimiä, mitä puolueilla virallisesti on.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuen lämpimästi tätä aloitetta, ja kiitokset edustaja Eestilälle ja edustaja Lauslahdelle tämän tärkeän asian esille nostamisesta.

Koulukiusaaminen on ollut esillä viime aikoina varsin paljon, ja esimerkiksi minun kotikunnassani Sastamalassa on Sylvään koulu tullut tunnetuksi rehtorinsa Jari Anderssonin johdolla siitä, että siellä on nollatoleranssi koulukiusaamiseen. Se on todella tärkeä asia, ja voi sanoa, että vanhemmat sitä asiaa todella paljon arvostavat. Se saattaa jollakin olla jopa syy asuinpaikan valintaan, että luotetaan siihen oppilaitokseen ja siihen, että siellä pystytään ongelmiin puuttumaan.

Tämä lisäys, mitä tässä esitetään, on mielestäni erittäin tarpeellinen siitä näkökulmasta katsottuna, että koulumatka on olennainen osa koulupäivää. Ei tietenkään voida velvoittaa opettajia ja rehtoreita koulumatkaa valvomaan, eikä siihen ole mitään käytännön resurssejakaan, mutta kun on oikeus puuttua, niin silloin on mahdollisuus tarttua siihen tilanteeseen, joka saattaa olla juuri se päivän kiusallisin tilanne, se koulumatka, ja tämä on siinä mielessä aivan erinomainen esitys.

Tässä edustaja Eestilä mainitsi osuvasti Martin Luther Kingiä lainaten, että pahinta on hyvien ihmisten hiljaisuus, ja se on todellakin tässä asiassa se kaiken avainasia. Liian usein käy niin ylipäätään elämässä, ei vain koulumaailmassa, ehkä vähemmän itse asiassa siellä kuin koulumaailman ulkopuolella, että liian usein me katsomme vain vierestä, kun jotakin henkilöä kiusataan tai väärin kohdellaan. Eli sellaista arkielämän rohkeutta, että puututaan niihin tilanteisiin, joita nähdään, ei koskaan ole liikaa. Sen takia tällaisten asioiden eteenpäinvieminen on tärkeää, ja tämä antaa minusta aivan oikean moraalisen viestin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Satonen jo edellä sanoi, tavoitteena tulee olla nollatoleranssi kiusaamiselle. Jok’ikinen kivi on käännettävä kiusaamisen vastaisessa työssä, ja siitä tässäkin lakialoitteessa on kyse. Joskus pieni, yksi sana voi muuttaa ihmisen elämän loppuiäksi paremmaksi.

Koulukiusaaminen on ollut viime aikoina tapetilla ja aiheesta. Kiusaaminen nimittäin jättää pysyvät arvet; arvet, joista osa ei koskaan parane. Kiusattu muistaa kiusaajansa loppuikänsä. Koko lapsuuden jatkuva kiusaaminen voi pahimmillaan jopa syrjäyttää loppuiäksi.

Huolimatta erilaisista tavoista ehkäistä kiusaamista muun muassa Kiva Koulu -konseptin kautta, niin kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusaus on vain kasvanut, jolloin tietenkin herää kysymys, toimiiko tämä Kiva Koulu -konsepti ja mitä sille pitäisi tehdä lisää. Samoin usein unohdetaan keskustelussa myöskin kiusaajan tausta, eikä kiusaajaakaan voi tässä keskustelussa jättää huomiotta. Kiusaaja nimittäin voi purkaa pahaa oloansa toisiin tai vahvistaa omaa rooliaan ryhmässä hakemalla kiusaamalla hyväksyntää. Otan tähän lasten kommentin: "Opettajien pitäisi puuttua enemmän ja kiusaajien kanssa juteltava, koska kiusaajalla on aina jokin syy toimintaansa. Ehkä huonot kotiolot tai muu syy." Välillä viisautta, tai oikeastaan usein se viisaus löytyy lasten arjesta ja lasten ymmärryksestä, miten he näkevät kiusaajat ja kiusatut.

Puhemies! Kiusaamista ei tapahdu vain koulun alueella, vaan myös matkalla kouluun tai koulusta kotiin. Töniminen, nimittely, se on hyvin tavanomaista kiusantekoa koulumatkoilla. Miksi tässä kohdin pitää olla opettajalla oikeus puuttua? Siksi, koska siihen saattaa liittyä useita perheitä, ja jos se on pelkästään yhden vanhemman vastuulla, joka ei tunne välttämättä eikä ole yhteystietoa muihin vanhempiin, niin silloin koulun ja kodin yhteistyön näkökulmasta tulee olla mahdollisuus opettajalla myös puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen.

Koulun henkilökunta on tällä hetkellä voimaton koulumatkakiusaamistilanteissa, koska heillä ei ole oikeutta puuttua kiusaamiseen. He joutuvat empimään, voivatko he yksittäisinä kansalaisina vai missä roolissa he pystyvät kiusaamiseen ottamaan puuttuvan asenteen.

Valitettavan paljon on myöskin puuttumattomuutta kiusaamiseen. Se ei ole pelkästään lainsäädäntökysymys, vaan se on tahtokysymys, joka nousi jo edellisissä puheenvuoroissa esille. Puuttumattomuudesta on myös näyttöä. Meillä on kouluterveyskyselyt, jotka kertovat karua sanomaa. Moni lapsi on nimittäin vastannut, ettei kiusaamistilanteisiin puututa.

Otan tähän kolme lasten viestiä liittyen juuri näihin tilanteisiin.

"Opettajien pitäisi osata puuttua. Meidän koulussa eivät edes uskalla puuttua mihinkään, vaikka se tapahtuisi heidän oppitunnillaan opettajien silmien alla."

"Pitäisi puhua erilaisuudesta paljon enemmän, samoin kiusaamisesta ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä ja millaisia ajatuksia kiusaaminen herättää kiusaajassa ja kiusatussa, ja puuttua heti kiusaamistilanteisiin."

"Kiusaajien vanhemmille pitää ilmoittaa ja keskustella. Ellei se toimi, voi ilmoittaa poliisille, jos homma siirtyy varastamiseen, pahoinpitelyyn tai tavaroiden rikkomiseen. Kiusatun tulee kertoa opettajille ja läheisille ja vanhemmille asiasta, sillä se helpottaa, ja puhua asiasta. Jollei kiusattu kerro kenellekään asiasta, se voi muuttua entistä pahemmaksi. Tiedän monia, jotka ovat myöskin yrittäneet jopa itsemurhaa kiusaamisen takia. Haluaisin auttaa kiusattuja ja viedä asiaa eteenpäin, jotta kiusaamisen vakavuus voisi esiintyä kiusaajan päässä. Muuttakaa asiaa."

Tällaisia viestejä lapset meille ovat antaneet.

Oikeuden antaminen tässä lakialoitteessa ei tarkoita missään nimessä vanhempien vastuun vähentämistä, vaan kiusaaminen on aina koulun ja vanhempien yhteinen asia. Oikeuden antaminen ei lisää opettajien velvoitteita, vaan antaa mahdollisuuksia puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen.

Puhemies! Lasten kommentit, joita siteerasin, olivat Espoon yhteislyseon 9.-luokkalaisilta.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aiemmin tänään käsittelyssä olleessa autoverolain muuttamiskohdassa nostin esille lasten turvallisuuden säilyttämisen. Tässä lakialoitteessa puolestaan parannetaan lasten, siis koululaisten, fyysistä ja henkistä turvallisuutta. Erityisesti pidän tärkeänä nollatoleranssin saavuttamista koulukiusaamisessa, joten kannatan lämpimästi edustaja Eestilän ja edustaja Lauslahden tekemää ja hyvin perustelemaa lakialoitetta.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Haluan myös antaa tukeni edustajakollega Markku Eestilän tekemälle hyvälle lakialoitteelle perusopetuslain 29 §:n muuttamiseksi.

Itse entisenä opettajana pohdin sitä, voisiko muoto olla myös "velvollisuus": velvollisuus puuttua silloin, kun tieto tulee opettajalle. Tätä minun mielestäni valiokunta voi vielä pohtia. Onko se niin, että "koulun opettajalla ja rehtorilla on oikeus selvittää tietoonsa tullut koulussa tai koulumatkalla tapahtunut häirintä tai kiusaaminen", vai voisiko se olla muodossa "koulun opettajalla ja rehtorilla on velvollisuus selvittää"? Tätä kannattaa valiokunnassa vielä miettiä.

Minulle tämä koulukiusaamisasia on ollut lähellä sydäntä. Tein pari vuotta sitten, 4. lokakuuta 2012 lakialoitteen, jossa esitin, että meillä säädettäisiin perusopetuslain 29 §:ssä ja lukiolain 21 §:ssä ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:ssä mainitun oppilaan ja opiskelijan oikeuden turvalliseen opiskeluympäristöön perusteella koulukiusaaminen rikokseksi. Minun mielestäni se olisi perusteltua. Eli tein lakialoitteen, jossa rikoslain 21 lukua muutettaisiin niin, että sinne tehtäisiin uusi 7 b §, joka koskisi koulukiusaamista ja jossa määriteltäisiin näitä periaatteita. Nämä löytyvät eduskunnan pöytäkirjasta kaikki. Tästä asiasta on tehty yliopistossa muun muassa ansiokas tutkimustyökin, jossa asiaa on pohdittu.

Itse asiassa kiusaaminen on sellainen tapaus, johon pitäisi aina puuttua vakavimmalla mahdollisella keinolla. Nollatoleranssista puhutaan usein, mutta myös tänään täällä keskustelussa, johon valitettavasti osallistuu vain kokoomuslaisia kansanedustajia, on noussut esille myös opettajat ja ehkä hivenen tällainen syyllistäväkin kuva opettajia kohtaan siitä, että opettajat eivät puuttuisi näihin tapauksiin. Entisenä opettajana tiedän hyvin sen, että itse asiassa kiusaamisen havainnointi, huomaaminen, on usein hyvin vaikeaa. Se voi jäädä opettajalta, joka on päättänyt, että minä pidän nollatoleranssin tässä, helpolla huomaamatta. Lapset, nuoret tekevät sen erittäin taitavalla tavalla, ja usein hekään eivät välttämättä ymmärrä kiusaavansa. Kun itse olin opettaja, tein paljon työtä sen eteen, että minun luokassani kävimme läpi, mikä on koulukiusaamista, miten siihen puututaan, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan, ja minulle jäi aika hyvä mieli niistä keskusteluista, joita alakoululaisten, 4.-, 5.- ja 6.-luokkalaisten kanssa näiden asioiden ympärillä kävin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilän lakialoite on hyvä, ja se kannattaa viedä tässä mallissa nyt eteenpäin. Tämä minun esittämäni kriminalisointi on pidemmälle menevää, ja tiedän, että sitä osa kyseenalaistaa ja ehkä vastustaakin sen vaikeuden takia. Siitä huolimatta itse seison vankasti sen takana, että meidän rikoslakiin kannattaisi kirjata oma kirjaus siitä, että koulukiusaaminen on rikos, sillä selvitykset, haastattelut lasten ja nuorten keskuudessa, esimerkiksi näiden tutkimustöiden yhteydessä, ovat osoittaneet sen, että jos lapsi tai nuori olisi tiennyt, että hän tekee rikoksen, niin hän ei olisi tehnyt sitä. Näin he itse vastasivat näissä haastatteluissa.

Arvoisa puhemies! Otan muutaman esimerkin ihan tämän asian vakavuuden vielä alleviivaamiseksi.

"Haluan kertoa teille tarinan saadakseni tämän tärkeän asian esiin, mikä vaikuttaa syvästi nuoren ihmisen sosiaaliseen kehitykseen, eli kiusaamisen. Minua alettiin kiusata 1. luokasta lähtien, syytä en tiedä, miksi. Olin hyvin ujo ja hiljainen eli kait helppo kiusaamisen kohde. Kiusaaminen oli jokapäiväistä, ja itsetuntoni tallottiin lattianrakoon. Niinkin pienillä lapsilla voi olla raaka käytös toisiaan kohtaan ja kyky satuttaa henkisesti."

Toinen: "Minä olin myös periaatteessa 1. ja 2. luokan ajan koulukiusattu. Oma tilanteeni oli sinänsä hieman erikoinen, että olin pienessä maalaiskoulussa ja kiusaajana oli oma opettaja. Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen, koska siitä ei jää mitään ulkoista todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan, siitähän jää kuitenkin edes jonkin verran mustelmia ja naarmuja."

Ja, arvoisa puhemies, viimeiseksi: "Voimia tarinansa kertoneille. Itse en kykene käsittämään sitä julmuutta, mitä toisiin voidaan kohdistaa. Rakas veljeni on koulukiusattuna menettänyt paljon. On hirveän vaikea yrittää näyttää toiselle, että hän on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin, vaikka on joutunut koulussa vuosia luulemaan toisin."

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihan tässä kiittää puhemiesneuvostoa siitä, että juuri tänä päivänä me saamme puhua lapsista ja kiusaamisesta. Tänäänhän on kansainvälinen lasten oikeuksien päivä. Tämä sopii juuri tähän tilanteeseen.

Edustaja Heinonen nosti sen, että tietyllä tavalla opettajat kyllä haluavat puuttua kiusaamiseen mutta eivät näe. Tässähän on selkeä tarve, että meidän tulisi löytää tavat ja keinot, joilla me saamme näkymättömän näkyväksi. Se on ehkä jäänyt vähän vähälle tässä keskustelussa. Enemmän on sitten vain päivitelty sitä, että kiusaamiseen ei puututa.

Kiusaaminenhan lähtee, yllättävää kyllä, itse asiassa päiväkodeista liikenteeseen. Me olemme kovasti keskittyneet pelkästään koulumaailmaan. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on nostanut esille sen, että ei ole riittävästi huomioitu, että kiusaamista tapahtuu yllättävän paljon myöskin päiväkodeissa. Meidän pienet lapset oppivat jo sieltä sen kiusaamisen mallin, ja me emme osaa riittävän hyvin päiväkodissakaan vielä puuttua siihen. Tämä on ehkä semmoinen seuraava teema, jota pitäisi lähteä nostamaan myöskin täällä eduskunnan puolella esille. Kun tehdään varhaiskasvatuslakiakin, joka toivon mukaan tulee tänne tämän eduskunnan aikana, niin toivon mukaan tämä päiväkotilapsien kiusaamisen estäminen ja eräällä tavalla semmoinen toisten suvaitseminen ja erilaisuuden hyväksyminen saataisiin myös kirjattua varhaiskasvatuslakiin.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen piti erinomaisen puheenvuoron, jossa hän vähän syvemmin avasi opettajana tätä asiaa. Sellaisessa maassa kuin Suomi, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on noteerattu erittäin korkealle, kiusaamisesta puhuminen on tärkeää, koska varsinkin nuorille ihmisille ja myös vanhemmille kiusaaminen aiheuttaa valtavia ja vakavia henkisiä vaurioita ja saattaa johtaa syrjäytymiseen ja itsetunnon romuttumiseen. Ne ovat sellaisia tekijöitä, että se estää ihmisen osallistumisen ja ikään kuin se pelko ajaa ihmisen sellaiseen tilanteeseen, että hän jo välttää ihmissuhteita ja julkisia paikkoja, pelkää mennä kouluun ja joskus jopa työpaikalle, ja siitä seuraa sitten monenlaisia ikäviä asioita.

Sen verran tästä edustaja Heinosen hyvästä huomiosta, että miksi me emme ottaneet sanan "oikeus" tilalle "velvollisuutta". Se johtuu siitä, että me näin halusimme ennalta ehkäistä a) sääntelyä ja b) sellaisia tilanteita, joissa opettajia ruvetaan syyttämään, että he eivät ole hoitaneet velvollisuuttaan, ja sen jälkeen tulee syytöksiä jopa oikeusistuimiin asti ja vahingonkorvausvaatimuksia. Tämä oli se meidän pointtimme, että me näimme järkevämmäksi nostaa asian esille, puhua oikeuksista, koska silloin määritellään oikeus mutta ei velvollisuutta, eikä koulua voi syyllistää.

Tämä on iso asia sen takia, että jos me tähän panisimme sanan "velvollisuus", mikä sinänsä on ihan harkinnan arvoinen asia, niin se johtaisi nimenomaan sellaisiin tavallaan epätoivottuihin asetelmiin. Minä uskoisin, että OAJ ja opettajat yleensä näkisivät tämän ikään kuin lisärasitteena jo nyt monta kertaa heidän kouluoloissaan tapahtuville vaatimuksille, koska eivät opettajat kaikkea sitä voi korjata, mitä tapahtuu kotona tai lapsen lähiympäristössä muualla kuin koulussa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri näin, kuten edustaja Eestilä totesi: välttämättä ei tarvitse velvoitetta olla, vaan enemmänkin se, että on oikeus, ja yhtä lailla kun lakialoite toivon mukaan menee eteenpäin, se on myös viesti meidän opettajille ja koulun henkilökunnalle, että tämä aihe on tosi tärkeä. Jollain tavalla haluan uskoa ihmisen hyvyyteen ja haluun puuttua kiusaamistilanteisiin, ja uskon, että opettajilta löytyy se tahtotila ilman velvoitettakin puuttua kiusaamiseen, koska se on myös heidän näkökulmastaan tarpeen. Jos ajatellaan luokkatilannetta, jossa on lasten välisiä kiusaamistilanteita, niin siellä voi syntyä oppimisen näkökulmasta myös oppimisesteitä ja häiriötilanteita, jolloin myös oppimistuloksiin voi syntyä, ainakin yksittäisten oppilaiden näkökulmasta, heikennyksiä.

Otan tässä vielä Vanttilan koulun tukioppilaiden ajatuksia itse asiassa kiusaamisesta, lainaan ihan täältä heidän tuntemuksiaan, miltä se tuntuu, ja sen jälkeen vähän pohdin sitä, minkälaista oppia meidän pitäisi saada tuotua lisää tuonne varhaiskasvatukseen ja kouluihin.

"Kiusaaminen tuntuu tietenkin pahalle, ja voi tuntua, että se on oma vika. Kiusattu ei ymmärrä, miksi muut kiusaavat. Kiusaamisen seurauksena kiusatun itsetunto laskee, hän ei arvosta itseään eikä halua olla esillä tai herättää huomiota. Hän alkaa pelätä ihmisiä tai ihmisten kohtaamista, hän tuntee olevansa vihattu ja ajattelee hänessä olevan jotain vikaa. Pahimmillaan kiusaaminen voi johtaa masennukseen. Masennus käytännössä pilaa nuoren elämän."

Tämä on tietenkin pohdinnan arvoinen paikka, millä tavalla me pystymme saamaan, miten sen sanoisi, ihmisyyttä lisää sieltä päiväkodeista lähtien. Miten me saamme lisää empatiakykyä, ja millä tavalla siinä vaiheessa, kun asia tunnistetaan ja ensimmäistä kertaa eräällä tavalla kiusaaja kiusaa, pystytään luomaan kiusaajalle ne tunteet, mitä sillä kiusatulla on? Eli miten me pystymme eräällä tavalla luomaan tunteen, (Puhemies koputtaa) miltä tuntuu olla kiusatun saappaissa? Se on se kasvatus, joka meidän pitäisi aloittaa jo sieltä päiväkoti-ikäisistä: empatiakyky.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Edustaja Eestilä hyvin kävi läpi tätä velvollisuus—oikeus-pohdintaa. Minä itse olen sitä mieltä, että koulu tekee väärin, jos ei puutu. Siinä mielessä tämä "oikeus" toimii hyvin, ja meillä on Suomessa maailman parhaat opettajat. Itse luotan siihen, että kun heillä on oikeus puuttua, niin se itse asiassa on sama kuin velvollisuus. Mutta pohtikaa, arvon edustajakollegat, tätä valiokunnassa, ja toivon, että tämä lakialoite saa näillä allekirjoituksilla perusteellisen ja hyvän käsittelyn. Koulukiusaaminen on sellainen asia, että se pitää ottaa täällä eduskunnassa vakavasti.

Tärkeää on kuitenkin muistaa se, mikä on jäänyt tänään aika pienelle huomiolle, että hyvin pitkälle nämä asiat lähtevät tietysti sieltä kodista, mutta sitten myös koulujen ja opettajien riittävistä resursseista. Eli pitää olla aikaa puuttua ja huomioida, nähdä ja seurata sitä tilannetta, ja tulemme jälleen ylisuuriin luokkakokoihin hyvin nopeasti näissä kysymyksissä. Toivon, että tämäkin tässä keskustelussa tulee pöytäkirjaan kirjoitetuksi.

Arvoisa puhemies! Kiusaajakin usein tarvitsee apua, se on tärkeä muistaa tässä, eli hän on usein yhtä lailla uhri ja tarvitsee apua. Ja niin kuin tuossa yhdessä esimerkissä kerroin, niin valitettavasti meillä on ollut sellaisiakin esimerkkejä, joissa kiusaaja on ollut opettaja, aikuinen, ja uhri, siis näissä tapauksissa kiusaamisen kohde, lapsi. Tai näin ainakin lapsi on sen kokenut.

Arvoisa puhemies! Yksi vaikeimpia ja inhottavimpia kiusaamisen muotoja on yksin jättäminen ja eristäminen. Siihen opettajana olin itse usein hyvin voimaton puuttumaan, pakottaa toinen olemaan toisen kanssa ystävä tai edes kaveri. Minun ohjeeni oli se, että kaikkien ystävä ei tarvitse olla, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen. Se on itse asiassa meille aikuisillekin aika hyvä ohje.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita kollegoja, ja yhden pienen toivomuksen sitten esittäisin yleensä näille lakialoitteille — sama koskee tietenkin kansalaisaloitteita: sillä ei pitäisi olla merkitystä, kuinka monta kansanedustajaa jonkun lakialoitteen on allekirjoittanut. Vain sillä pitäisi olla merkitystä, kuinka järkevä se lakialoite on ja edistääkö se jonkun hyvinvointia Suomessa, jos tämä lakialoite sitten muodostuu aikanaan laiksi. Minusta tämän pitäisi olla se punainen lanka, kun näitä lakialoitteita ja kansalaisaloitteita käsitellään. — Kiitoksia.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen nosti esille eristämisen ja yksin jättämisen.

Vierailin jokin aika sitten eräässä koulussa, jossa kylläkin pohdimme samaan aikaan sitä, että maahanmuuttajat olivat omassa pöydässään ja erikseen oli sitten meidän kantasuomalaisia. Itse asiassa tämä sama resepti, jonka minä sain näiltä lapsilta — minä kysyin heiltä, mitä meidän pitäisi tehdä, että kaikki leikkisivät yhdessä ja olisivat yhdessä, ja sieltä eräs lapsi sanoi oikein fiksusti, että ehkä se alkaa sillä, että välitunneilla on yhteistä tekemistä ja ne opettajat järjestävät sitä yhteistä tekemistä, ja sitä kautta kukaan ei myöskään jää yksin.