Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Meillä kahden miehen eduskuntaryhmällä on varsin vajavainen edustus valiokunnissa, joten aika harvassa asiassa voimme olla mukana asioitten käsittelyssä sieltä lähtien.

Joka tapauksessa esitän, että tämä hallituksen esitys hylätään. Jos niin ei käy, olen jättänyt ryhmämme nimissä — tai oikeastaan itse olen jättänyt, mutta koko ryhmä on sen takana — lausumaesityksen, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi uudelleen kilometrikorvauksen leikkauksen toisen vaiheen vaikutukset taloudelliseen toimeliaisuuteen, työvoiman liikkumiseen, matkatyötä tekevien pienyrittäjien asemaan ja valtion verotulokertymään ja tuo selvityksen eduskunnalle viimeistään 31.12.2013".

Kun tämä esitys toteutetaan kahdessa vaiheessa ja se hirmuleikkaus tapahtuu ensi vuoden jälkeen niille, jotka ajavat yli 15 000 kilometriä vuodessa, ja se leikkaus on aivan kohtuuton, niin sen takia tämä lausumaesitys kannustaa hallitusta, hallituspuolueitten edustajia, sellaiseen terveelliseen kriittiseen ajatteluun, että jos on tullut tehtyä huonosti harkittu esitys, niin siitä voi ottaa takaisin.

Tämä esityshän toteutuessaan kohtelee kaltoimmin ja valikoiden tiettyjä ammattikuntia ja tiettyjä alueita. Jos ajatellaan esimerkiksi myyntityötä tekeviä, rakennustyöntekijöitä — vaikka heillä on erilainen verokohtelu, niin sellaisia yhden miehen yrittäjiä, jotka ovat rakennusalalla, tämä leikkaus koskee — pienyrittäjiä kaiken kaikkiaan ja erityisosaajia, nämä kaikki ammattiryhmät joutuvat liikkumaan työssäkäyntialueenaan Suomi.

En nyt kauhean paljon näe tällä esityksellä kytkentöjä työllisyyspolitiikkaan, jossa vannotaan siihen, että kannustetaan ihmisiä hakemaan aktiivisesti töitä, koska tämä rankaisee valikoiden juuri niitä aktiivisimpia pienyrittäjiä ja työntekijöitä.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa puhemies! On todella harmi se, että vasenryhmällä ei ole tuolla valtiovarainvaliokunnassa edustusta, joten he joutuvat tekemään täällä tällaisia operaatioita, niin kuin nyt tuossa kuultiin.

Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy perussuomalaisten ja keskustan yhteinen vastalause, jossa olen ensimmäisenä allekirjoittajana. Tässä on kaiken kaikkiaan seitsemän allekirjoittajaa, ja olisin tietysti mielelläni nähnyt, että myöskin edustaja Mustajärvi olisi tässä, mutta olosuhteitten pakosta hän ei voi nyt sitten tässä olla. Kuitenkin häntä näyttää kovasti miellyttävän tämä perussuomalaisten ja keskustan yhteinen vastalause. (Markus Mustajärvi: Totta kai! Olette aivan oikeassa!)

Herra puhemies! Minä ehdotankin, että valiokunnan mietintöön sisältyvään vastalauseeseen viitaten nämä lakiehdotukset hylätään.

Puhemies tulkitsee aivan oikein.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Käytin tästä asiakohdasta kriittisen puheenvuoron viime viikolla, enkä toista siinä esille tuomiani asioita.

Totean lyhyesti, että olen saanut melkoisesti palautetta henkilöiltä, jotka työnsä puolesta joutuvat ajamaan autolla vuosittain kymmeniätuhansia kilometrejä. Kuten aiemmin olen kertonut, oman auton käyttö maksaa edustajille ja markkinointihenkilöille laskelmien mukaan noin 20 000 euroa vuodessa. Tähän pakollisten laskennallisten mutta todellisten menojen määrään on tietenkin lisättävä polttoainekulut.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että auto on edustajan työkalu, jonka on oltava aina kunnossa, olivatpa ulkoiset olosuhteet mitä tahansa. Auton on liikuttava vesi-, räntä- ja lumisateissa kovista pakkasista puhumattakaan. Sanomattakin on selvää, että kilometrikorvausten vähentäminen vaikuttaa myös kotimaiseen työllisyyteen ja kulutukseen, mistä aiheutuu autokannan vanhentuminen. Tällä hetkellä autokauppa käy hiljaisena johtuen muun muassa tämän asian ratkaisusta. Sekin on päivänselvää, että niin sanottujen vaihtoautojen arvo laskee jatkuvasti, jolloin uuden auton hankinta vaatii ostajalta entistä enemmän omaa pääomaa. Eli tässä hallituksen esityksessä lyhyesti toistettuna, arvoisa puhemies, ei minun mielestäni eikä tuhansien muiden henkilöiden mielestä ole mitään hyvää.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Muistan hyvin 2000-luvulta verottajan raskaan hyökkäyksen palkansaajien matkakorvauksia vastaan. Kysymys oli komennusmiesten raskaasta jälkiverottamisesta. Sen käytännön seuraus oli, että muun muassa laivanrakennusteollisuuden ja ylipäätään rakentamisen, teollisuusprosessien, huoltotoimien työpaikat siirtyivät laajassa mitassa ulkomaisen halpatyövoiman ja yritysten käsiin. Se oli käytännön seuraus siitä operaatiosta. Sen taustalla olivat tietenkin elinkeinoelämän EK, jota kuuliaiset tottelivat, valtiovarainministeriö ja Verohallinto, ja tämä yhteinen operaatio johti tähän.

Nyt käsittelyssä oleva kilometrikorvausten ennennäkemätön leikkaus on vielä laajempi ja raskaampi tulonsiirto työntekijöiltä yrityksille. En voi muuta kuin hämmästellä ammattiyhdistysliikkeen syvää rappiotilaa ja vasemmiston syvää rappiotilaa sen osalta, että istutaan hallituksessa ja ajetaan läpi palkansaajille erittäin negatiivista ratkaisua. Varmasti tällä tulee olemaan myöskin vaikutuksia työllisyyteen. Ammattiyhdistysliikkeen osalta on kyllä sanottava se, että kiitettävästi esimerkiksi teollisuudessa ammattiliitot ovat tämän tuominneet ja pyrkineet toimimaan niin, että tätä ei hyväksyttäisi.

Kannatan edustaja Mustajärven esityksiä.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho tuossa lopussa onneksi teki pienen siirtävän korjausliikkeen siihen, että ammattiyhdistysliike olisi tätä suitsuttamassa ja kehumassa tätä, vaan ammattiyhdistysliikkeestä on selkeästi tullut viesti. Jo samana päivänä, kun tämä hallituksen esitys tuli, teollisuuden palkansaajat yhteisenä rintamana halusivat torjua tämän ja edellyttävät valtioneuvostolta tämän esityksen poisvetämistä, mikä sinällään on rakentava linjaus, vaikka karskeudessaan onkin suoraan valtioneuvoston esitystä vastaan. Vuosi on mahdollista vielä hakea tähän ratkaisua, joka kohtuullistaisi, ottaisi huomioon paremmin näitä asioita. Mutta en puheenvuorossani halua lähteä tulkitsemaan samoin kuin edustajatoverini minusta oikealle, vaikka onkin vasemmasta ryhmästä. Kyllä ammattiyhdistysliike on ollut erittäin aktiivinen tässä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerien ja virkamiesten laskutaito on vähintään kesäterässä. Siitä olkoon esimerkkinä kymmenien miljoonien heitto liikenneverkon investointikuluissa. Aikomus karsia kilometrikorvauksia on sekin perusteiltaan vähintään hutera. Kansantalouden kannalta olisi paljon järkevämpiäkin ratkaisuja myös liikenteen puolella. Tuon esille pari esimerkkiä.

Nyt tiestön kunnossapito lyödään laimin ja kunnossapitovelka on jo peräti kaksi miljardia euroa. Asiantuntijat ovat vakuuttaneet, että euron säästö aiheuttaa kolmen euron lisäkustannukset, kun laiminlyöntien seurauksena joudutaan tekemään kalliita peruskorjauksia. Siis euron säästö aiheuttaa kolmen euron kustannukset, ihan hölmöläisten touhua tämmöinen. Jos oltaisiin vähänkin järkeviä, kannattaisi ensin pitää hyvää huolta olevasta ja vasta sen jälkeen investoida uuteen käytettävissä olevien varojen puitteissa. Suomen valtio saa tällä hetkellä lainaa lähes nollakorolla. Korko on siis alempi kuin inflaatio. Valtio siis tavallaan tienaisi lainaa ottamalla, edellyttäen toki, että rahat käytetään tuottavalla tavalla. Tuo tuottava tapa voisi olla Valtion infra Oy, joka panostaisi voimallisesti liikenneverkon kehittämiseen Ruotsin tapaan.

Arvoisa herra puhemies! Panostus juuri nyt liikenneverkon kehittämiseen olisi kansantalouden kannalta järkevää, koska investointien tuottama hyöty on enemmän kuin korkokulut.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys kilometrikorvausten leikkauksesta saa näin ammattiyhdistystaustaisen kansanedustajan karvat pystyyn. Pelkään pahinta, että seuraavalla sopimuskierroksella tämä esitys toteutuessaan aiheuttaa suuria häiriötekijöitä.

Tästä on muodostumassa työn tekemisen este, joka erityisesti kohtelee liikkuvaa työn tekemistä. On erityisen harmillista, että monesti juuri komennusmiehet, jotka ajavat kimppakyytejä, tullaan Nakkilasta Helsinkiin töihin, 1+3 työnantaja maksaa kilometrikorvaukset. On aivan selvää, että vanhalla autolla tehdyt ajokilometrit varmasti olisivatkin ylikompensaatiota, koska pääomakustannuksia ei ole, mutta niissä tapauksissa, missä joudutaan kolmen vuoden jaksossa ajamaan noin 150 000 kilometriä, sanotaan 50 000 kilometriä vuodessa, sitä ylikompensaatiota ei tule.

Voin kokemuksesta sanoa, että Fiat Punto on hyvä auto, mutta kun työskentelet työssä, jossa joudut ajamaan 50 000 kilometriä vuodessa, niin se ei ole välttämättä enää se oikea ratkaisu. (Markus Mustajärvi: Entä Toyota Corolla 95?) Mutta jokainen ajettu kilometri, joka tulee tämän 15 000 kilometrin jälkeen — kun edellytetään tai sen työn tekemiseen liittyy se, että niitä kilometrejä tulee paljon — on todellakin ei-ylikompensaatiota, vaan jos siinä on laskennallista ylikompensaatiota, niin sellaista jopa kuuluu tullakin niille henkilöille, jotka joutuvat vaihtamaan ammattinsa vuoksi kolmen vuoden välein auton oman turvallisuutensa, oman ajomukavuutensa vuoksi.

Huolissani olen myös pk-sektorin yrittäjien puolesta, jotka joutuvat tämän jälkeen tilanteisiin, että oma henkilöstö ei enää sitoudu ajamaan työajoja, jotka menevät yli 15 000 kilometrin. Tällöin tämä pk-sektorin yrittäjä joutuu investoimaan siihen autoon, ja kumpi sitten on parempi verotuloja odotellessa sieltä, kun yrityksen tilanne heikkenee tuloutuksen osalta, kun joudutaan investoimaan uuteen kalustoon?

Mutta tosi tärkeää on huomata se, että tässä maassa tehdään liikkuvaa komennustyötä todella paljon, pitkiä matkoja omilla ajoneuvoilla, ja siinä mielessä on todella toivottavaa, että tätä vielä voitaisiin harkita. Toivotaan, että sen vuoden aikana, mikä tässä on siirtymäaika, löytyisi hallituksen sisältä tahtoa rakentaa vielä joku muutos tähän esitykseen, jotta päästäisiin kaikkia osapuolia tyydyttävämpään ratkaisuun ja vältyttäisiin työmarkkinoilta tulevilta häiriöiltä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhdestä asiasta tämä hallitus jää varmasti historiaan, ja se on se, että kaikki reuna-alueet Suomessa, Pohjois-, Itä-Suomi, kauimmaiset ja vähäväkiset alueet, ovat kärsineet lähes kaikkien päätösten myötä. Liikennesektori on erityisesti sellainen. Jos katsomme Suomen karttaa ja liikennehankkeita, niin vähälle jäävät ne liikennehankkeet, jotka ovat muualla Suomessa kuin täällä eteläisessä Suomessa.

Toinen tärkeä aihealue liittyy kuljetuksiin. Hallitushan on poistamassa muun muassa kuljetustukea tällaisessa muodossa, missä se nyt on ja mikä on palvellut nimenomaan pitkien etäisyyksien kautta kuljetettavia tai pitkien etäisyyksien päästä kuljetettavia tavaroita. Kuljetusyrittäjät tuntevat nahoissaan sen, mitkä vaikutukset ovat hallituksen päätöksissä.

Seuraava niin ikään välimatkoihin liittyvä päätös on tämä kyseessä oleva kilometrikorvausleikkaus, joka tulee kahdessa erässä mutta tulee kumminkin, ja se jälleen kuristaa niitä ihmisiä, jotka asuvat kaukana keskuksista, pitkien välimatkojen päässä, pitkien etäisyyksien päässä, ja tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, että ihmiset ajattelevat, että mikä tässä maassa enää kannattaa. Hyöveekö se, niin kuin Kainuussa sanotaan.

Kun edustaja Kettunen esitteli tuon vastalauseensa hylkyesityksen muodossa tuossa, niin kannatan tätä tehtyä esitystä, ja sille on erittäin vankkoja perusteita. Toivon, että tämäntyyppisiä hallituksen esityksiä ei myöskään vasemmistoliitto enää päästä käsiensä läpi tulemaan tänne eduskuntaan päätettäväksi.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki täytyy nyt huomata, että tässä ei kohdella alueittain ketään. Kyllä se normaali työmatka ja työmatkoihin oman auton käyttö edelleen säilyvät sillä tasolla, mitä se on. Ei sekoiteta nyt kahta asiaa, työnantajien oikeutta maksaa kilometrikorvausta oman auton käytöstä verottajan vuosittain vahvistaman mukaan ja verovähennysoikeutta. Kyllähän näissä päivittäisissä työmatka-ajoissa edelleenkin on se verovähennysoikeus, samaa mieltä, että kun polttoaineen dieselvero nousee, niin totta kai pitempiä ajomatkoja oleville se tekee enemmän. Mutta ei tässä esityksessä aivan näin suoraan sanoen ollut siitä kysymys, vaikken tätä nyt riemurinnoin ole kannattamassa.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tuossa olin viikonloppuna erään autokauppiaan juttusilla, ja hän juuri kertoi siitä, että nyt, kun on edustajia ja esimerkiksi tämmöinen henkilö, jolla on perhe, kaksi lasta, vaimo siellä kotona, on investointeja ja tällä lailla, aikaisemmin hän pystyi ostamaan hyvän auton, mutta nyt tämänkaltainen porukka on lopettanut kaikki investoinnit autoihin. He odottavat, mitä tapahtuu. Todennäköisesti se tulevaisuudessa on sitä, että firmat ostavat jonkin huonon auton. Ajatelkaa, Suomen tiet rappeutuvat tällä hetkellä hirmuista vauhtia. Sinne ostetaan joku Polo ja joudutaan ajamaan 50 000 — 60 000 kilometriä semmoisella huonolla autolla — ei passaa sanoa oikealla nimellä — niin kuka siihen rupeaa. Sitä ruvetaan hankkimaan toisenlaisia työpaikkoja ja muuta. Tämä ajaa alas edustajia nimenomaan sieltä, missä on pitkiä matkoja, mitä näitä edustajia on ollut. He lopettavat autojen ostot tai ostavat korkeintaan semmoisen vanhan auton, koska jos aikaisemmin laskettiin niin, että ajaa 60 000 kilometriä vuodessa ja siihen tarvitaan semmoinen 30 000 euron auto vähintään, niin se on plus miinus nolla näillä aikaisemmilla kilometrikorvauksilla. Nyt tämä leikataan kokonaan pois tästä. Se on työntekijälle miinus, se on yrittäjälle miinus ja kaikille. Siitä tulee yksi miinusmerkki tälle hallitukselle lisää.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin on käynyt ilmi, täällä käsitellään nyt tätä kilometrikorvausasiaa. Ensiksi haluan kannattaa edustaja Kettusen tekemää vastalausetta.

Todella täytyy ihmetellä, mitä hallituksen toimet ovat. Se on laskeskellut, että noin 70 miljoonaa tällä saadaan valtion kassaan lisää tuloja, mutta kyllä oma arvioni on aivan toisenlainen, tuolla kentällä kun olen keskustellut kansalaisten kanssa. Ennen kaikkea matkaratsut eli kauppaedustajat, jotka ovat paljon antaneet palautetta tästä asiasta, ovat todenneet, että kun 15 000 kilometriä tulee täyteen, niin auto pistetään parkkiin ja sitten mennään kunnan sosiaalihuollon luukulle ja otetaan sieltä korvauksia, kun kerta valtiovallan suhtautuminen on yrittäjyyteen tällainen. Myös maatalouslomittajat, lehdenjakajat, sanotaan koneasentajat ja muut, jotka käyvät eri paikkakunnilla töissä, niin tämä on vaikuttamassa heihin myös. Ja todella tämä on yrittäjyyttä kohtaan erittäin suuri isku.

Kun mietimme, että meillä on paljon haja-asutusalueita ja julkinen liikenne ei pelaa, niin on välttämätöntä, että ihmiset joutuvat käyttämään omaa ajoneuvoaan, ja tästäkin syystä se on meidän maassamme välttämätöntä hommaa. Täytyy ihmetellä.

Täällä ennen kaikkea edustaja Myllykoski oli vahvasti tukemassa näitä näkemyksiä, mitä oppositiosta on tullut, niin toivon, että vielä siellä hallituksen sisälläkin painostetaan, että asioihin voitaisiin saada korjauksia. Myös perussuomalaisilla on ollut tämä asia varjobudjetissaan, ja näistä asioista me pidämme kiinni.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on valitettavasti osoitus siitä, kuinka nopeasti tällä hetkellä hallitukselta esitykset tulevat ilman, että käydään perusteellisesti läpi, mikä niitten asiasisältö on.

Jo kuulemisvaiheessa tuli esille se, että valtiovarainministeriö ei voi selkeästi olla niitten fiskaalista vaikutusta koskevien lukujen takana, joita he tällä hetkellä esittävät, vaan se on heidän raaka arvionsa, mikä sen fiskaalinen vaikutus on, joten fiskaalisilla perusteilla tätä lakia on erittäin vaikea perustella.

Sehän, että esitys leikkaa perusteettomasti kilometrikorvauksia työntekijöiden vahingoksi ja siirtää useammin työnantajan menoja työntekijän kustannettaviksi, on aika mielenkiintoista, kun ottaa tosiaan huomioon, että tämä on työehtosopimuksissa aika usein ollut siellä taustalla. Siihen nähden tämä on aikamoinen linjan muutos.

Nykyinen tapa määrätä verovapaan kilometrikorvauksen määrä on mielestämme toimiva ja oikeudenmukainen ja ihan tasavertainen, eikä sitä tulisi esitetyllä tavalla lähteä muuttamaan palkansaajien vahingoksi.

Täällä on mielenkiintoisia keskimääräisiä lukuja laskettu, esimerkiksi autojen hinnoista 28 900. Aika monet, jotka ammatikseen ajavat, kuitenkin ajavat arvokkaammallakin autolla, ja tietysti tässä tulee väkisinkin myös tämä turvallisuuskysymys esille.

Näistä lähtökohdista en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin esittää tämän lain hylkyä, niin kuin täällä on tullut esille. Toivottavasti seuraavan vuoden aikana sitten hallitus valmistelisi uuden lain ja sellaisen, joka olisi tähän tilanteeseen sopiva ja jonka perustelut myös kestäisivät tämänkin salin käsityksen.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja nykyhallituksen toimenpiteillä autoilu on jatkuvasti kallistumassa. Moni tarvitsee työssään autoa, eikä millään voi ajatella, ettei auton käyttöä työnhankkimiskuluna hyväksyttäisi. Joillakin tuo 15 000 kilometriä ylittyy helposti, eikä heitä saa rangaista autonsa välttämättömästä käytöstä.

Verovähennyksen leikkaaminen vaikeuttaisi erityisesti haja-asutusalueilla, joilla on pakko käyttää omaa autoa ja joilla välimatkat ovat pitkiä. Usein verovähennyksien käyttäjillä on myös kuljetettavanaan työvälineitä, joten auto on senkin vuoksi välttämätön. Autoa tarvitaan erilaisten palveluiden kuljettamiseen, esimerkiksi kotonaan asuville vanhuksille ja vammaisille.

Kilometrikorvausten leikkaaminen voi siis hankaloittaa palvelualojen kehittymistä sekä samalla nostaa myös palvelujen hintaa. Kilometrikorvauksen leikkaaminen vähentää negatiivisen kannustinvaikutuksensa vuoksi taloudellista toimeliaisuutta. Kilometrikorvauksen heikentäminen voi myös hidastaa autokannan uusiutumista, millä olisi puolestaan autoveron tuottokertymää pienentävä vaikutus. On siis aivan syytä epäillä, että hallituksen esityksen verotuottoarviot ovat ylimitoitettuja.

Näillä perusteilla voin erittäin lämpimästi kannattaa näitä hylkäysehdotuksia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama täsmennys tässä salissa käytyyn keskusteluun. En lähde ketään opettamaan, mutta ettei tule tavallaan vääränlaista tulkintaa. Tietenkään työehtosopimukset eivät määrittele, että työntekijän on käytettävä omaa autoa, vaan siitä on aina sovittava. Jotta korvausta voi yleensä saada oman auton käytöstä, siihen pitää olla työnantajan hyväksyntä. Siltä osin on hieman kaksi eri asiaa. Mutta työehtosopimuksella on erityisesti määritelty se, paljonko sitä korvausta voidaan maksaa. Yleisesti käytettävänä oleva virkamiessopimuksen mukainen korvaustaso on se perusta, mutta tällä hetkellä, arvoisa puhemies, Suomessa on erittäin paljon erilaisuuksia työehtosopimuksissa. Osassa työehtosopimuksia ei ole määritelty verottomien kilometrikorvausten ylärajaa, mutta julkisella puolella esimerkiksi jo 5 000 kilometrin jälkeen korvaustaso putoaa. Ja se ei ole ainoa poikkeus. Meillä on esimerkiksi rakennusala, jossa on erityisesti säädelty, kun ollaan erityisen työpaikkanimikkeen alla, jolloin tämä oman auton käyttöoikeus on rajaton, ja siinä ei ole tulkinnanvaraisuutta, ellei työnantaja lähde korvaamaan jo jotakin vapaaehtoisesti, mutta normaalisti näin tietenkään ei ole.

Haluan tämän sanoa vain siksi, että tämä todellakin tulee olemaan semmoinen ongelmallinen soviteltava seuraavalla sopimuskierroksella ja on raskas isku mahdolliselle vakautta korostavalle raamiratkaisulle. Tulee erittäin suuria vaikeuksia sovittaa nyt muuttuva yhteen puuhun, kun työehtosopimukset lähtevät eritasoisilta korvausperiaatteilta. Tämä tulee olemaan selkeästi erittäin suuri vaikeus.

Se, että valtiovarainministeriö aikanaan tätä valmistellessaan ajatteli saavansa 70 miljoonaa säästöä, on hyvä tarkoitus, ja tämän hallituksen toki pitääkin säästää. Mutta niillä laskelmilla, joita alun perin esitettiin, ei varmastikaan ollut kovinkaan suuria menestymisen mahdollisuuksia. Pitää olla verotettavaa tuloa, jotta voi syntyä säästöä, ja kun työehtosopimuksissa pääsääntöisesti lukee, että maksetaan verottajan vuosittain verovapaaksi luokiteltava veroton kilometrikorvaus. Näin esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa. En uskokaan, että isojen työnantajien taholta tulee kovastikaan paljon arvostelua tälle ehdotukselle, koska se tarkoittaa sitä, että 15 kilometrin jälkeen työnantajan kustannukset puolittuvat. Ja kuka sen jälkeen, jos suostuu ajamaan, sitä sitten ottaa kantaakseen, niin se on työntekijä, joka kantaa sen vastuun tästä leikkauksesta. Enkä usko, että myöskään yritysten tulos kohenee tästä, koska ajohalut ja oman auton käyttö vähenevät ilman muuta ja yritykset joutuvat hankkimaan nämä ajoneuvot, jolloin se on yhtiön tuloksesta pois.

Olen tästä sanonut monesti, että tämä on enemmänkin järjestelmän muutos, ja toivon todella, että tätä olisi valmisteltu enemmän kolmikantaisesti, ennen kuin se tähän saliin tuodaan. Toivon, että tämän vuoden aikana, joka on tämä siirtymäaika, voitaisiin palata vielä tämän asian valmisteluun ja käytäisiin kolmikantaisesti avoimempi, selkeämpi valmistelu, käytettäisiin myös erilaisia laskelmia siitä, mitkä ovat todellakin sen oman auton kulumisen kustannukset ja paljonko on se ylikompensaatio. Mutta tämmöinen tulonsiirto työnantajalle, millaisena sen pelkistetysti näen, ei eittämättä maistu.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! On ehdottomasti tässä kyllä annettava toverillinen tunnustus edustaja Mustajärvelle suoraselkäisyydestä.

Mutta miksi arvostelin edellisessä puheenvuorossani myöskin ammattiyhdistysliikettä? Tässä on kuitenkin palkansaajia vastaan hyvin räikeästi hyökkäävä hallituksen esitys, jota on vastustettu laidasta laitaan, ay-liikkeestä yrittäjiin, veronmaksajiin jne. Tässä, jos missä, olisi ollut mahdollisuus laajaan painostusliikkeeseen, joka olisi kohdistunut hallitukseen.

Muistan hyvin, kun kamppailimme komennusmiesten kanssa raskaita jälkiveroja vastaan. Se oli vähävoimaista, koska meillä ei ollut tukenamme yhtään ainutta ammattiliittoa, ainoastaan ammattiosastoja eri puolilta maata, telakoilta ja asennustyömailta. Mutta siitä huolimatta me ajoimme 80 prosentin huojennuksen läpi ja myöskin kaikkien korkojen huojennuksen.

Peräänkuulutan tässä ay-liikkeeltä todellista painostusvoiman käyttöä silloin, kun tiedetään, että ollaan varmasti oikeassa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa herra puhemies! Meillä kaikilla kolmella vasemmistolaisella edustajalla, jotka istumme tässä rinnakkain, on varmasti yks yhteen -kanta tästä asiasta. Ehkäpä se selittyy sillä, että meidän juuremme ovat jossakin muualla kuin keskuspaikoilla ja meillä kaikilla on vahva työläistausta. Me tiedämme sen, että keikkatyö nyt ei ensinkään ole mitään herkkua. Kaikista vähiten se on sitä perheelliselle ihmiselle, olla pois koko ajan kotoa, ja siihen jos isketään vielä päälle näin rajut leikkaukset, niin voi kyllä kysyä, miten se sopii yhteen aktiivisen työllisyyspolitiikan ja kannustavuuden kanssa.

Edustaja Lintilä oli aivan oikeassa siinä, kun huomautti, että tällä hallituksen esityksellä ei todellakaan saada niitä verohyötyjä, mitä tavoitellaan. Kyse on kuitenkin, kun suoraan sanotaan, tulonsiirrosta ja maksajan vaihtamisesta.

Tämän asian valmistelussa on kyllä ollut niin paljon outoja piirteitä, että kiinnostaisi saada selville, mitkä ovat ne todelliset perusteet, minkälaista kauppaa tässä on käyty. Ensinhän tämä asia nousi esille ikään kuin niin, että ministeri Kyllönen olisi tämän asian äiti. En tiedä, onko vai ei, mutta kuitenkin tämän asian valmisteluhan kuuluu valtiovarainministeriön sektorille, ja sinne sitä vastuuta pitää pukata. Olisin kyllä toivonut, että vaikka ammattiliitot ovat olleet selkeästi tätä hallituksen esitystä vastaan ja varmaan ovat painostaneetkin jonkun verran kansanedustajia ja yrittäneet hyvällä vaikuttaa heidän kantaansa, niin kyllä joukkovoimaa olisi voinut käyttää aika reippaasti tässä, sillä tälle hallituksen esitykselle asiallisia perusteita löytyy kyllä äärettömän vähän.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Silloin, kun ensimmäiset uutiset kilometrikorvausten leikkauksista tulivat julkisuuteen, ainakin minun vaalipiirini alueella kävi niin, että tämmöiset hiljaisemmat kansanedustajat eivät siinä julkisessa kritiikissä, mitä tällainen idea kohtasi, tahtoneet oikein pärjätä hallituspuolueitten edustajien kanssa, kun sieltä tuli niin kovaa kritiikkiä tätä kohtaan.

No, ehkä pikkasen matkan varrella tämä esitys muuttui siitä ihan alkuperäisestä, mutta eihän se pääasiallinen filosofia, joka tässä kaikessa on taustalla, nyt tässä mihinkään ole muuttunut. Tällaista tämä asioiden käsittely on: kun vatkataan oikein, niin sitten siinä hallituspuolueen edustajienkin selät taitavat taipua hallitusta tukemaan.

Tässä on kysymys tämmöisestä kateusverosta, joka kohdistuu nimenomaan sellaisiin ammattilaisiin, jotka ihan oikein käyttävät sitä autoa sen leivän hankintaan, ei mihinkään harrastusluonteiseen auton käyttöön eikä pikkuasioimiseen, vaan tämä kohdistuu ihan sellaisiin ammattilaisiin, jotka tarvitsevat ammattiinsa, leivän hankkimiseen, autoa. Ja minä luonnehdin tämän ihan lyhyesti vain, että kysymys on tällaisesta kateusverosta, ja sillä tavalla tämä on perusteeton. Yhdyn täällä esitettyihin ajatuksiin, että tällainen pitää repiä palasiksi ja sitten vielä polttaa, jos mahdollista, päälle. (Naurua)

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun en ole partiolainen, en tiedä, kuinka sellaisen paperin saisi syttymään, ellei se ole hyvän bensan kostuttama. (Naurua)

Joka tapauksessa edustajat tässä oikealla, jotka ovat tuolta vasemmasta ryhmästä...

Aivan, aivan juuri, sieltä arvoisan puhemiehen suunnasta. — Toki asiaperusteisiin on todella helppo yhtyä, mutta en tohdi kyllä eduskunnan isosta salista vaatia, että ammattiyhdistysliikkeessä lähdettäisiin laittomaan työtaisteluun tämän puolesta. Toivon kyllä, että linja pitää, mutta ehkä tässä on se pieni ero, edellytyksiä, mitä ammattiyhdistysliikkeeltäkin toivon, että kyllä koetetaan se neuvottelutie käydä, mikä on. Se on oikein hyvä.

Edustaja Pekkarinen sanoi kyllä hyvin tämän kateusveron, ja minä olen sitten vain jo katkera, jos tämä toteutuu.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Kiitän edustaja Myllykoskea hyvistä puheista. Unohditte vain kannattaa tätä edustaja Kettusen tekemää hylkäysesitystä. Minä en unohda kannattaa. Minä kannatan tätä edustaja Kettusen esitystä.

Nyt täytyy sellainen asia todeta ja mainita, että todellakin on tehty laskelmat, että jos tätä maksutasoa olisi tiputettu se 4 senttiä 2 sentin sijasta, niin silloin tämä alempi maksutaso olisi noussut sieltä 15 000:sta tuonne 30 000:een asti. Tämä olisi todennäköisesti käynyt kaikille toimijoille kentällä, mutta valitettavasti tämä ei käynyt sitten taas hallitukselle. Minä uskon, että oppositiokin olisi tällaiseen menettelytapaan suostunut, että sitä olisi tiputettu se 4 senttiä 2 sentin sijasta.

Mutta tämä tästä. Kannatan edustaja Kettusen hylkäysesitystä.