Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite liittyy vihreään varjobudjettiin ja koskee lasten kotihoidosta annettavan korvauksen nostoa 33 euroa kuussa per lapsi, jonka kokonaiskustannusvaikutukset vuositasolla valtion budjettiin olisivat 25 miljoonaa euroa.

Suomalaista perhepolitiikkaa on viime aikoina kovasti kritisoitu. Akatemiaprofessori Lea Pulkkinen oli sitä mieltä, että me olemme itse aiheuttaneet poliittisilla päätöksillä lastemme pahoinvoinnin.

Lasten kotihoidon tukien leikkaus silloin, kun vihreät olivat muodostamassa Lipposen ensimmäistä hallitusta, oli näistä 20 miljardin säästöistä se, joka ei meidänkään mielestämme silloin ollut ensisijaisesti säästölaki, vaan ideologinen laki. Tämän kotihoidon tuen leikkauksen vaikutuksista kokonaiskustannuksiin vaadittiin selvityksiä, ja silloinhan tuli tietoja, että alle 1-vuotiaiden osuus päiväkodeissa on kovasti lisääntynyt. Alle 3-vuotiaathan ovat niitä lapsia, joita hoitamassa päivähoitoasetuksen mukaan pitää olla 1 aikuinen per 4 lasta, joten juuri näiden nuorempien lasten hoitaminen päiväkodeissa on kallista.

Kysymys lasten hoitamisesta väistämättä liittyy aina läheisesti myös naisten asemaan. Meillä Suomessa on ollut hyvin selkeä ideologinen rintamalinja perinteisesti, että naisen ainoa turva on työelämä ja sieltä saatava taloudellinen korvaus. Itse aktiivifeministinä ymmärrän tämän ajatuksen taustan erittäin hyvin siinä mielessä, että tiedämme, että jos äidillä tai naisella ei ole omaa taloudellista turvaa, se ei ole lapsenkaan etu, eli juuri niissä tilanteissa, missä naisella ei tätä taloudellisen turvan suojaa ole, perheväkivaltatilanteet ja muut saavat jatkua hyvin pitkään.

Naisliikkeen oikeutettu vaatimus, että naisella pitää olla tasavertainen asema työmarkkinoilla, on kuitenkin käytännössä johtanut suomalaiseen paradoksiin, joka tarkoittaa sitä, että ainakaan äiti ei saisi olla lasten kanssa kotona. On usein huvittavaa kuunnella, että kyllä kaivataan isiä sinne lasten kanssa, niin kuin itsekin kannattaisin lämpimästi isyysloman pidentämistä ja kaikin tavoin isän aseman tukemista. Mutta samanaikaisesti kun näemme, että isät ovat merkittäviä lapsille jo syntymästä saakka, poliittisilla päätöksillä halutaan kiistää se tosiasia, että hyvin moni suomalainen vanhempi, käytännössä usein äiti, haluaisi viettää lapsensa varhaisvuosina enemmän aikaa lasten seurana. Jotta tästä kotonaolosta ei muodostuisi tulevaisuusloukku, niin pidemmällä tähtäyksellä pitää kehittää malleja, joissa lapsen kotona hoitaminen antaa aikuiselle rakenteeltaan saman kaltaista taloudellista suojaa kuin työssäkäynti, tarkoitan ennen kaikkea esimerkiksi eläke-etuja. Tässä meidän vihreiden vaihtoehtobudjetin mallissa on tällainen kuoppakorotus, mutta siinäkään ei ole ratkaistu vielä sitä ongelmaa, miten pitemmällä tähtäyksellä tämä vaikuttaa kotiin jäävän vanhemman elämään.

Minusta on käsittämätöntä, että me olemme yksi maailman rikkaimpia valtioita ja puhumme valinnanvapaudesta, yksilön valinnanvapaudesta, kaiken muun yhteydessä, mutta on tabu puhua siitä, että monet perheet haluaisivat, että niillä olisi enemmän aikaa olla lastensa kanssa. Silloin kun kotihoidon tukea leikattiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, muistan silloisen sosiaaliministerin Sinikka Mönkäreen ja valtiosihteeri Raimo Sailaksen selittäneen kovaan ääneen, että eihän tämä leikkaus merkitse mitään, koska tämä suomalainen kotihoidon tukimalli on aivan ainutlaatuinen maailmassa. He puhuivat ehkä muunneltua totuutta siinä mielessä, että vaikenivat siitä tärkeästä seikasta, että välttämättä kaikissa maissa ei ole juuri tätä kotihoidon tukimallia, mutta useimmissa sivistysvaltioissa pyritään yhteiskunnan yleistä hyvää ja tuottavuutta jotenkin jakamaan niin, että tilanteessa, missä kaksinhuoltajaperheessä vain toinen huoltaja käy työelämässä, on mahdollista jollain tavalla tasoittaa tätä ansaittua elantoa esimerkiksi verohelpotuksin tai muilla järjestelmillä.

Meillä Suomessa perheen sisäisiin verojärjestelmiin on hyvin traumaattinen suhde. Tiedän sen hyvinkin juuri naisliikkeen historiasta, että meillähän on ollut niin kutsuttu yhteisverotus, joka tarkoitti, että tulot pantiin yhteen. Kun meillä on kova progressio, se käytännössä tarkoitti, että vähemmän ansaitsevan koko tulo meni valtiolle. Yhteisverotuksen poisto oli erittäin tärkeä tasa-arvotaistelun osa, koska se mahdollisti sen, että naisilla oli aito mahdollisuus valita työelämässä oleminen.

Mutta tällä hetkellä tilanne on muuttunut. Meidän arvomme ovat muuttuneet. Työelämän epävarmuuden ja ehkä myös markkinajohtoisuuden aikana yhä useampi ihminen pitää omaa vanhemmuuttaan juuri sinä ainutlaatuisena elämänpiirinä, jossa hän syvimmiltään toteuttaa ihmisyyttään. Tällainen itsensä vain työelämän kautta toteuttaminen on monesta syystä ehkä jonkin verran väistymässä. Siitä syystä meidän pitää käydä aito yhteiskunnallinen keskustelu siitä, että jos on todella vanhempia, jotka usein ovat juuri naisia, mutta voivat olla myös miehiä, ja jotka omissa arvovalinnoissaan arvostavat tätä joksikin aikaa kotiin jäämistä niin korkealle, että haluavat sen tehdä, niin onko meidän yhteiskuntamme tarkoitus tehdä se kaikin tavoin mahdottomaksi. Samoin kun me puhumme nykyään siitä, että yksi ihminen elämänsä aikana tekisi usean eri työuran ja ammattia vaihdetaan, niin juuri tämän kaltaiseen ajatteluun mielestäni sopisi, että lapsia hankkivat ihmiset jonkin aikaa tiiviimmin olisivat näiden lasten kanssa.

Kotihoidon tuki ei suinkaan ole ainoa malli. SAK:n esittämä malli lyhennetystä työajasta molemmille vanhemmille on erittäin hyvä. Uskon, että monet haluavat yhdistää vähemmän työssä käyntiä ja enemmän lastensa kanssa oloa. Tämä asia on juuri sen kaltainen, että meidän pitäisi luopua siitä ideologisesta rintamalinjasta, että oikeanlaista naisten tasa-arvotaistelua on vain se, että kaikkien pitää olla aina ja koko ajan, myös 10 kuukautta lasten syntymän jälkeen, työelämässä. Meidän pitää analysoida se, että se naisten oikeus työelämään oli tärkeä juuri siitä syystä, että jokainen ihminen tarvitsee itsenäisen oman taloudellisen aseman. Käytännössä se on ollut työ, jota kautta tällainen on naiselle järjestynyt, ja tämä naisen hyvinvointia lisäävä seikka on käytännössä myös useimmiten lisännyt lasten hyvinvointia. Mutta kehittyneessä yhteiskunnassa meidän pitää kehittää malleja, joilla tämän kaltaista yksilöllistä taloudellista turvaa voitaisiin antaa siinä tilanteessa, missä lapsen vanhempi jonkin aikaa valitsee sen lapsen kanssa olemisen.

Lapsethan ovat hyvin erilaisia. Ymmärrän hyvin, että jos on lapsi, joka on ujo ja allerginen ja oppii vielä myöhään kävelemään, niin ajatus siitä, että tämä lapsi on saamassa virikkeitä lapsiryhmän jäsenenä, voi tuntua brutaalilta. Mutta täytyy todella muistaa, että omat lapseni ovat ihan suloisia ja hienoja ja ovat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olleet. Ei tämä ole sen kaltainen asia, että meidän pitäisi toinen toisiamme syyllistää, vaan säilyttää tämä valinnanvapaus.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi en malta olla kommentoimatta ed. Krohnin puheenvuoroa, koska minusta siinä oli ihan positiivisia asioita, mutta myös hieman hämmennyksen aihetta ja hieman ristiriitaakin aikaisemmin käytyjen keskustelujen tiimoilta. Lakialoite on erittäin hyvä, ja sen näen ihan hyvänä asiana. Mutta tässä puheenvuorossa tuli esille isän rooli hoidossa, siitä me varmaan kaikki olemme samaa mieltä. Minusta se tuntui erittäin hyvältä kuulla sen keskustelun jälkeen, jonka me kävimme noin pari viikkoa sitten torstaina täällä ja jossa pohdittiin sitä, mikä todella se isän rooli siellä perheessä on. Silloin puhuttiin hedelmöityslaista ja siitä, että isä ei välttämättä niin tärkeä olekaan siellä, sen keskustelun viestihän oli se. Tässä minusta on aikamoinen ristiriita.

Toisen ristiriidan koin siinä, kun puhuttiin valinnanvapaudesta ja tasa-arvosta suhteessa hoitomuotojen valitsemiseen. Tänä päivänähän meillä on se tilanne, että kaikilla alle kouluikäisten lasten vanhemmilla ei ole tasa-arvoinen asema valitessaan lastensa päivähoitoa ja hoitomuotoa yleensäkin. Tässä meillä olisi kovasti työtä myös tasa-arvon näkökulmasta, jotta me pääsisimme siihen tilanteeseen, että todella kaikilla alle kouluikäisten lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus valita heidän perheelleen se sopiva hoitomuoto, jonka he näkevät parhaaksi.

Sillä tavalla muutamia kommentteja tähän. Minusta tämä lakialoite, joka tässä on käsittelyssä, on hyvä. Näen, että siinä on hyviä puolia, koska itselläni on juuri samanlainen, sama kohta, hieman erilaisessa muodossa tulossa nyt, jota käyn kohta läpi. Minusta pitää olla selkeä poliittinen yhteinen tahto, vaikka meillä on erilaisia vaihtoehtobudjetteja. Nimittäin oma lakialoitteeni sisältyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin. Kun molemmat oppositiopuolueet, jotka ovat tehneet oman vaihtoehtobudjetin, näkevät tämän asian tärkeäksi, niin toivottavasti tuemme toisiamme eikä tästä tule kilpalaulantaa, kummalla meistä on parempi. Minä näen, että rahasummallisesti ajateltuna vihreiden aloite on parempi. Ehkä olemme olleet hieman realistisempia ja perustaneet ryhmässämme, jonka lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja olen, tämän ehdotuksemme realismiin siitä, missä määrin todennäköisesti tämä asia voisi toteutua, ja viimeaikaisiin tutkimuksiin, jotka ovat tässä pohjana.

Tässä meidän aloitteessamme ehdotetaan, että pienempien, alle 2-vuotiaiden lasten kotihoidon tuen hoitorahaa korotettaisiin 21,72 euroa kuukaudessa, jolloin hoitoraha tulisi olemaan 274 euroa. Väestöliiton tuoreimman perhebarometrin mukaan suomalaiset haluaisivat tehdä enemmän lapsia kuin he todellisuudessa saavat. Lapset halutaan aikaisempaa myöhemmin, ja moni nainen jää iän myötä lisääntyvän hedelmättömyyden vuoksi lapsettomaksi. Yksi keskeinen syy lasten saamisen siirtämiseen on taloudellinen epävarmuus. Ed. Krohnkin omassa puheenvuorossaan toi nimenomaan tämän taloudellisen epävarmuuden esille.

Aikaisemman perhebarometrin mukaan yli 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Yhteiskunnan tukitoimista tärkeimpinä pidetään edelleen joustavaan työaikaan ja kotihoidon tukeen liittyviä toimia. Lasten kotihoidon tuen tarkoituksena on ollut antaa perheille mahdollisuus jäädä hoitamaan alle 3-vuotiasta lasta kotiin. Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista kuitenkin tyytymättömimpiä kotihoidon tuen heikkoon tasoon.

Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva tapa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Toivon, että tämä olisi myös meidän yhteinen tavoitteemme. Nykyisen tasoiset perhepoliittiset etuudet eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä. Alle 2-vuotiaille kotihoito on vielä tärkeämpää kuin tätä vanhemmille, ja siksi korotus nuorempia ryhmiä koskevaan kotihoidon tukeen on kaikkein kiireellisin.

Muutamia perusteluja tähän lakialoitteeseen, miksi juuri alle 2-vuotiaille olemme tätä asiaa lähteneet korjaamaan. Lasten päivähoidon järjestämisen lähtökohtana tulisi olla aina lapsen etu. Useat lapsen kehitystä koskevat tutkimukset nimittäin todistavat, että persoonallisuuden kasvulle olisi parasta, että lapsi saisi elää kolme ensimmäistä vuotta kotona vanhempien hoidossa. Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päivähoitoon. Nykyinen päivähoitohan on korkeatasoista silloin, kun se toimii niillä kriteereillä, mitkä sille on asetettu, mutta ikävä kyllä tämän päivän päivähoito ei täytä niitä kriteereitä, jotka sen tulisi. Lastenlääkärit ovat toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän pienten lasten infektiotautiriskiä. Alle 3-vuotiaiden lasten sairastavuus on selkeästi suurempi kunnallisessa päivähoidossa kotihoitoon verrattuna. Tosiasioita, jotka on tutkittu. Lasten sairauspäivien lukumäärä on suurryhmässä keskimäärin 100 päivää vuodessa. Yksinomaan korvatulehdusten hoito maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 100 miljoonaa euroa.

Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta. Lasten kotihoidon tuesta ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 1128/96 4 §:n mukaan kotihoidon tuen hoitoraha on perheen yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta 252,28 euroa ja kustakin seuraavasta alle 3-vuotiaasta 84,9 euroa sekä kustakin muusta alle kouluikäisestä lapsesta 50,46 euroa kuukaudessa. Lain 5 §:n mukaan kotihoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen yhdestä kotihoidon tuen päivärahaan oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisän täysi määrä on 168,19 euroa kalenterikuukaudessa. On laskettu, että sekä kunnille että valtiolle kunnallinen päivähoitopaikka maksaa vähintään kolminkertaisesti kotihoidon tukeen verrattuna. Kalleinta on juuri pienimpien eli alle 2-vuotiaiden hoito. Tämä on otettu huomioon myös joissakin kotihoidon tuen kuntalisää maksavissa kunnissa. Esimerkiksi Helsinki maksaa suurempaa kuntalisää alle 2-vuotiaasta kuin 2—3-vuotiaasta. Kuntalisät ovat aiheuttaneet sen, että eri kunnissa asuvat perheet ovat eriarvoisessa asemassa perustelujen suhteen. Ikävä kyllä näin on myös Oulussa. Nostamalla kotihoidon tuen tasoa riittävästi lasten päivähoitovaihtoehdot asetettaisiin samanarvoiseen asemaan.

Voimassa oleva järjestelmä asettaa kunnallisen päivähoidon muiden hoitojärjestelyjen edelle, kuten jo aikaisemmin on täälläkin salissa monta kertaa tuotu esille. Korotus pienempien lasten hoidon tuessa kannustaa vanhempia valitsemaan lapsilleen tällaisen hoitomuodon kunnallisen päivähoidon sijaan. Alle 2-vuotiaiden kotihoidon lisätuella saadaan aikaan säästöjä myös kuntien kireään taloustilanteeseen. Korotuksen kautta kunnilta vapautuu päivähoidon järjestämisestä varoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen.

Elokuussa 2002 kotihoidon tukea maksettiin kaikkiaan 42 912:sta alle 2-vuotiaasta lapsesta. Tukea saavia vanhempia on jonkin verran vähemmän, sillä joissain perheissä on useampia alle 2-vuotiaita lapsia. Aloitteessamme esitettyjen korotusten toteutuminen maksaisi noin 20 miljoonaa euroa, kun on otettu huomioon noin 5 prosentin lisäys kotihoidossa olevien alle 2-vuotiaiden lasten määrään. Tähän 20 miljoonan euron menoon löytyy kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa myös se tulopuoli.

Toivon, että tämä lakialoite saa asianmukaisen käsittelyn valiokunnassa ja että kun me näitä samansuuntaisia lakialoitteita siellä käsittelemme, niistä löytyisi semmoinen hyvä ratkaisu sitten lopulliseksi muodoksi.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain kommentoida tätä isyyskeskustelua. Hedelmöityshoitolakikeskustelussa korostin sitä, että siittäminen ja tämmöinen emotionaalinen vanhemmuus eivät seuraa toisiaan luonnollisesti tai biologian sanelemana. Tässä tapauksessa hedelmöityshoitokeskustelussa puhuttiin niin kutsutusta pakkoisyydestä, haluttiin tehdä isistä ihmisiä, jotka ovat luovuttaneet spermaansa, mutta eivät ole ollenkaan olleet perustamassa perhettä tämän tulevan lapsen kanssa. Kotihoidontukikeskustelussa puhuin siitä, että tiedämme, että silloin kun lapsella on isä ja äiti tämmöisinä lähivanhempina, niin on hyvin tärkeää, että myös tämä miespuolinen vanhempi voi toteuttaa tätä vanhemmuuttaan.

Marja-Leena Kemppainen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla, että myös isistä tehdään ihmisiä, koska minä luulen, että jokainen isä jossakin vaiheessa — oli se lapsi millä tavalla tahansa aikaan saatettu — jossakin vaiheessa miettii myös sitä omaa isyyttään. Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos me puhumme toisaalta toisessa asiayhteydessä isyyden merkityksestä lapsen kasvussa ja kehityksessä toisella tavalla kun me puhumme toisessa yhteydessä, niin minusta siinä on ristiriitaa. Mutta tämä ristiriita varmaan meidän välillämme jatkuu niin kauan kuin me tästä asiasta keskustelemme, koska tämä ilmeisesti on meille molemmille niin henkilökohtainen ja tärkeä asia ja periaatteellinen asia, että emme voi siitä antaa periksi.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa puhemies! Jaan ed. Kemppaisen huolen siitä, että kun meillä ensisynnyttäjien keski-ikä alkaa olla melkein kolmekymmentä, niin on vaara, että jopa joka viides nainen on vaarassa jäädä ilman lapsia.

Mutta tämä ed. Anderssonin esitys on oikeansuuntainen. Myös kokoomus pitää tärkeänä päivähoidon kehittämistä niin, että perheillä olisi mahdollisuus valita oikeasti lapsen hoito joko kotona taikka kunnallisessa taikka yksityisessä päivähoidossa. Vanhemmille tulisikin taata paremmin mahdollisuudet valita itselleen, omalle perheelleen, sopiva hoitomuoto, ja erityisesti alle 3-vuotiaille on erittäin perusteltua hoito kotona isän, äidin taikka hoitajan toimesta. Tuleekin varmistaa se, että seuraavalla vaalikaudella viimeistään kotihoidon tuen ja yksittäisen hoidon tuen tasoja on nostettava.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nimenomaan nyt tässä lakialoitteessa on kysymys todella kotihoidosta ja yksityisen hoidon tuesta ja sen korottamisesta, ja näen, että sen merkitys nyt korostuu nimenomaan perheelle antaen sille valinnanmahdollisuuden. Jos tätä saadaan nostettua, korotettua, niin se tulisi todelliseksi, koska monet äidit ja isät ovat sanoneet, että se ei ole tällä hetkellä todellinen vaihtoehto, vaikka kotihoidon tuki on ollut olemassa, ja tämä ei sulje ollenkaan pois päivähoitoa niille, jotka sen haluavat valita. Erityisesti tässä, totta kai, voidaan puhua niistä ongelmista, joita päivähoidossa on, että siellä ei sylejä riitä, ja jopa kuuluu sitäkin, ettei paljon syliin saisi ottaa, jotta lapset eivät totu siihen, että itkua yritetään syliin ottamalla jollakin tavalla hoitaa. Eli tämä kodinomaisuus on tärkeää ja se perhe. Me olemme lapsinäkökulmaa täällä hakeneet monen eri keskustelun yhteydessä, että annetaan todellinen vaihtoehto ja uskottaisiin siihen, että ei ole niin sanottuja vääriä valintoja sen jälkeen. Olen kuullut myös niiltä, jotka tätä vastustavat, että tätä kotihoidon tukea, yksityishoidon tukea käyttäisivät ehkä ne, jotka ajattelevat, että ei tarvitse mennä töihin, tai mielellään tekevät lapsia ja ottavat kotihoidon tukea. Mutta mielestäni sillä ajatuksella, että tätä käytetään väärin, on aivan virheelliset perusteet. Kysymys on tuen valinnan mahdollistamisesta perheille.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karttusen kanssa myös kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on ja henkilökohtaisesti olen ihan samaa mieltä niistä asioista, mitä luettelitte, jos kuuntelitte puheenvuoroni: meillä pitäisi olla kaikilla mahdollisuus, vanhemmilla tässä maassa, valita juuri omalle perheelle sopiva hoitomuoto. Ja jos minä tekisin lakialoitteen, niin kuin itse ajattelen henkilökohtaisesti, tekisin sen nimenomaan alle 6-vuotiaita koskevaksi. Mutta kun tiedän tämän realismin, tiedän taloudellisen tilanteen, näen, että tulevina vuosina meidän tulee koko ajan nähdä, että se on pitkällä tähtäimellä alle 6-vuotiaille. Tässä tilanteessa alle 2-vuotiaat ovat se priorisoitu ensimmäinen ryhmä, jolle näkisin, että tukea pitäisi kohdentaa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Kun tässä on puolueiden nimissä käyty keskustelua, niin ajattelin pyytää puheenvuoron siitä syystä, että en havaitse sosialidemokraattisia naisia olevan läsnä. Me tällä puolella olemme sitä mieltä, että vaihtoehtoja on oltava. Olemme joskus saaneet vähän väärin perustein leiman, jota emme ansaitse, vaihtoehdottomuuden leiman, näissä lapsikysymyksissä. Me lähdemme siitä, että on todella oltava vaihtoehtoja.

Sitten mitä tulee tähän isyyskysymykseen: Lapsen yksinhuoltajaisänä haluaisin sanoa, että isyyden mystifioiminen tästä siittämistavasta lähtien on minulle kovin vierasta. Tässä mielessä, vaikka hyvin usein olen ed. Krohnin kanssa samaa mieltä, lähes kaikista asioista, niin juuri tässä kysymyksessä minulle jää hiukan vieraaksi se pohdiskelu, mitä ed. Krohn tässä hetki sitten harrasti.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan samalla tavalla haluan todistella sitä ja todistaa, että kyllä sosialidemokraattinen puolue itse asiassa kautta aikojen on ollut sitä mieltä, että vaihtoehtoja pitää olla. Se näkyy kunnallispolitiikassa sillä tavalla, että kyllä hyvin monessa niistä kunnista, joissa sosialidemokraatit ovat kunnallispolitiikassa vahvana puolueena, on käytössä kunnallinen kodinhoidon tuki, joka on hyvä asia. Täällä ei ole yhtään keskustan kansanedustajaa nyt paikalla — anteeksi, on yksi — mutta kyllä kun tätä kuntakohtaista vertailua tulee, niin tässä tullaan semmoiseen tilanteeseen, että meillä löytyy tavattoman paljon sellaisia keskustajohtoisia kuntia, joissa keskustalla on jopa yksinkertainen enemmistö ja joissa ei ole otettu käyttöön kunnallista kotihoidon tukea. Tämä on niitä valintoja, mitä meidän, kun päivähoitoa lapsille ja hoitoa ylipäätään järjestetään, täytyy tehdä. Yksi vaihtoehto ilman muuta on kotona annettava hoito. Kyllä se niin on, että yhteiskunnan sitä täytyy myöskin omalta osaltaan tukea.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laitinen peräsi keskustan kantaa kotihoidon tukeen ja kuntalisään. Kunnissa toki vaihtelua on, monissa kunnissa palvelujärjestelmät ovat sillä lailla toimivat, että siellä toimii erittäin laajasti ja hyvin perhepäivähoito, on päiväkotipalvelut ja sitten on kuntalisä monessa kunnassa käytössä. Mutta pidän erittäin valitettavana sitä, että Lipposen hallitusten aikana on leikattu hyvin paljon kotihoidon tukea ja sillä lailla on tavallaan vaihtoehtoisuus vähentynyt ja on jäänyt tavallaan vain perhepäivähoito ja päiväkotihoito jäljelle. Toivon, että tulevaisuudessa nämä kotihoidontukikysymykset saavat myöskin ansaitsemansa huomion rahakohtelussa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa sitä, että se todelliseksi vaihtoehdoksi tuleminen liittyy myös osin tähän, mikä täällä nostettiin esille, eli kuntalisään. Itse suuressa kaupungissa eli Tampereella tätä keskustelua olen käynyt, ja näitä esityksiä on ollut, ja kuntalisä, Tampere-lisä, on siellä evätty ajatellen, että se ei kuitenkaan sekään, kun kotihoidon tuki tällä hetkellä on tällä tasolla, olisi vielä se vaihtoehto. Toivon todella, että tässä voitaisiin edetä sillä tavalla, että saataisiin tätä nyt lain myötä korotettua ja jopa laajennettua. Silloin kunnat voisivat myös tarttua tähän ja se tulisi todelliseksi vaihtoehdoksi, koska nyt nimenomaan perheet ovat taloudellisesti erittäin tiukoilla ja laskevat jokaisen markan.

Toivon, että hallituspuolueilla tähän riittää nyt myös tukea. Olen myös tätä keskustelua käynyt erityisesti naisverkoston myötä, kun on ollut infolounaita, että ei tätä ole priorisoitu. Kotihoidontukiasiaa ei ole siellä priorisoitu ministereitten taholta. Toivon, että tämä tulisi nyt yhdeksi vaihtoehdoksi.

Irina  Krohn  /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että täällä moni isä osallistuu tällaiseen perhepoliittiseen keskusteluun, mutta sosialidemokraattien linjasta kuitenkin korostaisin, että nimenomaan radikaali leikkaus tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloin perusteluna sosialidemokraattinen ministeri Sinikka Mönkäre juuri argumentoi, että lasten hoitaminen kotona ei ole työtä. Sehän ei ole tietystikään työtä siinä mielessä, että työnantajasuhde ja muut puuttuvat, mutta siinä nimenomaan valittiin, että on arvokkaampaa, että saadaan lapsi hoitoon ja hoitopaikan piiriin, missä tapahtuu kansallisesti tuottavaa työtä, kuin että jonkinlaisin veroratkaisuin turvattaisiin mahdollisuus hoitaa lasta kotona.

Sekä vihreiden että ed. Kemppaisen malli ovat molemmat vain realistisia yrityksiä parantaa akuuttia ongelmaa, mutta meidän todella pitää aloittaa keskustelu siitä, miten tämän erinomaisen subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja lain rinnalle kehitetään mahdollisuuksia niin, että isälle ja äidille ei ole tulevaisuusloukku valita vapaaehtoisesti joitakin vuosia viettää lapsen kanssa kotona. Samoin pitää kehittää malleja niihin tilanteisiin, missä on leski, yksinhuoltaja tai muu, jotta tämä voisi lapsen kanssa alkuvuodet viettää enemmän kotona.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sinällään tämä aloite on hyvään tähtäävä ja antaa hyvän keskustelupohjan kotihoidon tuelle. Minusta kuitenkin, kun katsoo taaksepäin historiaa, mitä tässä on tapahtunut, kotihoidon tukijärjestelmä ei hirveän pitkään ole ollut voimassa ja siinä on aaltoja tapahtunut. Niin kuin on todettu, Lipposen ykköshallituksen aikaan sitä leikattiin. Hyvä tai huono, mutta silloinhan tehtiin paljon sellaisia toimenpiteitä, jotka johtuivat siitä, että kerta kaikkiaan jostakin oli saatava säästöjä aikaan.

Kun tämä runko on olemassa eikä tässä aloitteessakaan hirveitä vaadita, minusta tähän suuntaan pitäisi edetä. Kyllä minä näen kaikista väitteistä huolimatta sen, jotta kasvatustyö kotona on kaikkein parasta niissä perheissä, missä ovat oikeat arvot kohdallaan ja halutaan näin tehdä. Se pitää mahdollistaa ja yhteiskunnan olla tukemassa sitä työtä. Kyllä ne ongelmat nähdään monessa tilanteessa, jos asenne on sillä tavalla vino, jotta ei välttämättä vanhemmat hirveän paljon omista lapsistaan välitä. Se kuuluu tähän kiireiseen yhteiskuntaan, aina viedään heti hoitoon. Minusta on kaikkein ihmeellisintä semmoinen ajattelu, jotta vaikka työttömänä jos ollaan, ei omaa lasta haluta hoitaa. Siinä on jotenkin asenne vähän omituinen, koska silloin koko yhteiskunnassa pitäisi asennekasvatusta kanssa antaa enemmän sen lisäksi, että myös tarvitaan rahapuolta.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeää, että nimenomaan näiden kahden lakialoitteen kautta käydään se keskustelu, mikä merkitys tässä yhteiskunnassa on perheillä ja nimenomaan sillä mahdollisuudella, että vanhemmat voivat valita erilaisissa elämäntilanteissaan, miten he voivat esimerkiksi kohdata lapsensa ja hoitaa lapsen kotona. On varmasti vain yksi kysymys, miten me tuemme perheitä ja niiden kasvatusmahdollisuutta ja kotona tapahtuvaa hoitoa. Sen lisäksi työelämässä on luotava erilaisia uusia malleja ja joustoja niin, että perheet voivat todella valita myöskin työelämän alueella, miten kotitehtävät hoidetaan.

Tietysti tässä on kysymys myöskin kuntien tämänhetkisestä tilanteesta. Meillä ei ole valtionosuuksiin tullut täysimääräisiä indeksitarkistuksia, ja muutenkin kunnissa ollaan tiukoilla. Niin sanottu kuntalisä kotihoitoon on hyvin harvoissa kunnissa toteutettu. Varmasti tahtoa olisi enemmänkin kuin on voitu toteuttaa. Siinä mielessä se, että budjetin yhteydessä nyt tehtäisiin vaikka tämä ratkaisu, joka on ed. Kemppaisen esittämässä aloitteessa, että pienin askelin lähdetään korottamaan tätä muutamalla vuodella, vaikka kaikki tässä salissa olevat varmasti tiedämme, että aivan kouluikään saakka meillä pitäisi olla mahdollisuus perheillä valita kotona tapahtuva hoito, mutta realistisesti niin, että jos tässä syksyn budjetissa päästäisiin tässä alkuun ja sitten ensi vuonna jatkettaisiin, niin se olisi varmasti hyvä tahdonilmaisu monelle perheelle.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu näiden lakialoitteiden tiimoilta on ollut erittäin hyvää. Minusta tähän on tullut semmoisia uusia kivoja asioita, että meillä löytyy useammasta puolueesta nyt yhteistä tahtoa siihen, että vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus valita lastensa hoitomuoto. Tässä on nyt hyvä mahdollisuus lähteä viemään asiaa pienin askelin eteenpäin. Otetaan tavoitteeksi seuraavassa hallitusohjelmassa, että tämä asia pystyttäisiin ihan kokonaisuudessaan viemään alle kouluikäisiin lapsiin. Minusta on ollut oikein mukava kuunnella tätä keskustelua.

Haluaisin vielä kiinnittää huomiota siihen, että sen sijaan, että aina täällä salissa käydään keskustelua siitä, kuka teki sitä pahaa silloin aikaisemmin, kenen hallitus teki mitäkin pahaa, pystyisimme näkemään tämänhetkisen tilanteen ja korjaamaan sitä emmekä rypisi niissä vanhoissa asioissa, joille ei enää voida mitään. Ne ovat tapahtuneet ja olleet, ja nyt pitää mennä eteenpäin.