Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämähän on niin sanottu kansainvälisen foorumin puheenvuoro ja on tarkoitettu eduskunnassa nimenomaan laaja-alaiseen keskusteluun, jossa voitaisiin ulkopolitiikasta vaihtaa ehkä hieman normaalia kaavaa vapaammin mielipiteitä ja käydä laajapohjaista keskustelua.

Aluksi haluan korostaa sitä, että valiokunnan teksti on yksimielinen ja sen eteen on nähty paljon vaivaa ja työtä ja kuultu erittäin laajasti asiantuntemusta. Siltäkin kannalta olisi hyvä, jos niistä teemoista, jotka tässä tullaan käsittelemään, käytettäisiin puheenvuoroja ja käytäisiin avointa ja vapaata ulkopoliittista keskustelua.

Tämä valiokunnan yksimielinen mietintö nostaa esiin keskeisiä turvallisuuspolitiikan haasteita. Siinä arvioidaan kriittisesti erityisesti tiettyjä EU-politiikan kehityssuuntia ja kiirehditään parlamentaarista keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittämiseksi ja kansallisten intressien ajamiseksi. Valiokunta toivoo, että mietinnöstä käytävä keskustelu virittää teemoja myös seuraavan vaalikauden turvallisuuspoliittiseen pohdintaan ja että aloitettaisiin viimeistään nyt eduskunnan laaja osallistuminen tällaiseen keskusteluun ja kannanmuodostukseen.

Uhkakuvat maailmalla ovat monimutkaistuneet ja epävarmuustekijät ovat lisääntyneet. Ydinaseiden leviäminen ja terrorismi ja näiden välinen yhteys ovat nousseet turvallisuuspolitiikan keskiöön. Todellisena riskinä pidetään muun muassa tietoverkkojen ja energiaturvallisuuden haavoittuvuutta. Valtasuhteiden muutos näkyy kansainvälisen järjestyksen moninapaistumisena. Kiinan turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut, ja sen omien etujen ajaminen vahvistuu koko ajan.

Finanssikriiseillä on myös merkittävää poliittista vaikutusta. Poliittinen tahto käyttää resursseja kansainvälisiin tavoitteisiin, esimerkiksi kehitykseen tai kriisienhallintaan, on osoittanut vähenevää suuntaa.

Entä miten sitten EU:n kehittyvän ulkopolitiikan tulisi vastata käynnissä oleviin muutoksiin? Euroopan unionillehan perustetaan ulkosuhdehallinto, johon tulee satoja ja satoja ihmisiä, virkamiehiä. Maailmalle perustetaan edustustoja. Mitä me suomalaiset haluamme, että näillä edustustoilla tehdään, ja minkälaista politiikkaa niissä tulisi harjoittaa?

EU:n tulisi tunnustaa globaalin vaikuttamisensa suhteellisuus ja arvioida avoimesti ja kriittisesti nykyisten toimintamallien tuloksellisuutta. Valiokunta peräänkuuluttaa johdonmukaista ulkosuhdestrategiaa, eräänlaista globaalistrategiaa Euroopan unionilta, jota sillä tällä hetkellä ei ole. Lissabonin sopimuksen piti tehostaa EU:n ulkosuhdetoimintaa ja lisätä sen vaikuttavuutta, mutta vahva koordinoiva rooli puuttuu EU:ssa, ja esimerkiksi strategisia kumppanuuksia koskeva keskustelu heijastelee tiettyä neuvottomuutta tärkeimmistä ulkosuhteista. Mietintö pohtii niitä merkittäviä ongelmia, joihin tämä vallansiirron välivaihe saattaa johtaa.

Venäjän keskeinen rooli Suomen ja Euroopan turvallisuudelle vahvistuu myös Naton Lissabonin huippukokouksen valossa. Mietinnössä arvioidaan Venäjän olevan yhteistyöhaluisempi lännen kanssa muun muassa Yhdysvaltojen nollauspolitiikan, niin sanotun reset-politiikan, lisääntyvien yhteisten intressien ja Kiinan aseman voimistumisen myötä. Venäjän Wto-jäsenyyden toteutuminen toisi yhdessä Oecd:n jäsenyyden kanssa taloussuhteisiin sellaisen perusnormiston, jonka puitteissa Suomenkin elinkeinoelämä voisi toimia ennustettavammin taloudellisen potentiaalin hyödyntämisessä. Silloin meidän ei tarvitsisi neuvotella bilateraalisesti puutulleista, koska silloin kansainväliset pelisäännöt pitäisivät huolta tämän kaltaisista asioista. (Ed. Rajamäki: Olisi se hyvä olla omakin Venäjä-politiikka!)

Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa edellyttää asennemuutosta paitsi lännessä myös Venäjällä. Venäjä on kauppa- ja investointikumppanina tärkeä. Yhteisiä turvallisuusintressejä on esimerkiksi Afganistanissa, Somalian rannikon merirosvouksen, huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. EU on täl- lä hetkellä Venäjän paras yhteistyökumppani myöskin kauppapolitiikassa ja kaupassa.

Myös Itämeren alue tulisi nähdä strategisena kumppanuutena. Unionin ja Venäjän vuorovaikutus muodostaa Itämeren alueen poliittis-taloudellisen dynamiikan lähtökohdan. Kuljetusten ja kaupan esteettömyys on tärkeä yhteinen intressi. Suomella on erityinen intressi olla aktiivinen Itämeren alueen kehittämisessä ja Itämeren saastumisen torjunnassa.

Valiokunta on huolestunut EU:n sisäisen koherenssin puutteesta. Monet jäsenmaat, kuten Italia, Ranska ja Puola, ovat seuranneet Saksan esimerkkiä kahdenvälisyyden vahvistamisessa. Saksan, Ranskan ja Venäjän huippukokousta lokakuussa 2010 on arvioitu monelta kannalta. Tärkein argumentti on ollut "tarkoitus pyhittää keinot". Venäjä toki saatiin kyllä mukaan Naton huippukokoukseen ja myös ohjuspuolustuksen rakentamiseen, eli nämä eivät ole yksiselitteisiä asioita. Voidaan saavuttaa myös merkittäviä tuloksia tällä tavalla. Ja täytyy muistaa, että Euroopan unionia on kehitetty alun perin aika pitkälti Ranskan ja Saksan kahdenvälisellä Bonnin—Pariisin-akselilla. Ranskan ja Ison-Britannian yhteistyön vahvistaminen puolustuksen alalla on osa tätä kehitystä. Suomen kannalta on tärkeää, että esimerkiksi EU—Venäjä-suhteissa ei päädytä pelkästään suurten jäsenvaltioiden intressien ajamiseen. Siksi tämä yhteisöllisyys on tärkeää.

Ulkoasiainvaliokunta pitää keskeisen tärkeänä keskustella eduskunnassa, tulisiko Suomen, kansallisten etujen korostuessa EU:ssa, painottaa nykyistä enemmän kahdenvälisiä suhteita ja alueellista yhteistyötä kansallisten intressien saavuttamiseksi. Tämä on hyvin ilmeistä Suomen kannalta esimerkiksi Venäjän suhteissa, että meidän on aina pidettävä yllä myöskin hyviä ja luottamuksellisia kahdenvälisiä suhteita riippumatta siitä, mitä Euroopan unionin tasolla tapahtuu. Vai tulisiko jatkossakin pitäytyä vankkumattomasti vain yhteisöllisyyden tukijana pitkän aikavälin tuloksellisuuden nimissä? Pelkkä yhteisöllisyys ei varmaankaan ole oikea ratkaisu.

On tärkeää, osaammeko suunnata resurssit keskeisiin asiakysymyksiin ja saada painotuksille muiden tukea. Tarvitaan rohkeita avauksia, vankkaa asiaosaamista ja voimavaroja painopisteeksi valittujen hankkeiden edistämiseksi. Suomella on ollut hyvin myönteistä aktiviteettia muun muassa EU:n talouskurin uusissa säännöissä. Sen suuntaista ja sen tyyppistä aktiviteettia tulee edellyttää jatkossakin Suomen hallitukselta.

Mietinnössä pohditaan Turkin kasvavaa turvallisuuspoliittista merkitystä ja mahdollisen EU—Venäjä—Turkki-kolmikannan muotoutumista. Valiokunta on painottanut Turkin merkittävän taloudellisen ja poliittisen painoarvon johdonmukaisempaa hyödyntämistä.

Entä sitten transatlanttiset suhteet ja Nato? Ne ovat yhä keskeinen osa turvallisuuskumppanuuksia. Euroopan vaikutusvallan väheneminen globaalitasolla ja Yhdysvaltojen kiinnostuksen ja talouden kasvava suuntautuminen nimenomaan Aasiaan ja Lähi-itään luo haasteita. Tarvitaan ehkä nollaus myöskin näissä suhteissa, jotta päästään positiivisemmin eteenpäin Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiset intressit löytyvät muun muassa Afganistanista, Lähi-idästä, terrorismin ja huumekaupan torjunnasta. Suomen aloite transatlanttisesta kumppanuudesta kestävän kehityksen edistämiseksi voi vahvistaa strategista yhteistyötä ja konkreettisia yhteisiä tavoitteita tällä alueella.

Naton uusi strateginen konsepti on merkittävä poliittinen edistysaskel. Suomen kannalta keskeisintä on rauhankumppanuuksien säilyminen ja kehittäminen ja Venäjä-yhteistyön tiivistäminen. Kumppanimaiden päätöksistä riippuu, kuinka syvällekäyvää yhteistyötä tehdään. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee jatkossakin hyödyntää rauhankumppanuutta turvallisuutemme vahvistamiseksi.

Huippukokous Lissabonissa sopi ohjuspuolustusjärjestelmästä, jolla pyritään kokonaisvaltaiseen, yhteisiin uhkakuviin perustuvaan turvallisuuden vahvistamiseen Euroopassa. Venäjän saaminen mukaan ohjuspuolustuksen yhteistyöjärjestelyihin on erittäin merkittävä avaus ja vahvistaa turvallisuutta ja laajentaa sotilaallisen teknologian yhteistyötä. Päätös on melkoinen poliittinen läpimurto ja uuden dialogin alku, joka vaikuttaa myönteisesti myös Suomen turvallisuuteen.

Energiaturvallisuus on merkittävässä roolissa tulevaisuudessa ja edellyttää nykyistä laaja-alaisempaa politiikkaa. Mietinnössä tarkastellaan EU:n riippuvuutta tuontienergiasta erityisesti Venäjältä. Valiokunta korostaa, että energiaan liittyvä keskinäisriippuvuus on myös mahdollisuus lähentää Venäjää ja Eurooppaa toisiinsa. Itämeren piirissä EU:n sisäinen energiapolitiikan kehittäminen edellyttää Baltian maiden nykyistä parempaa integroimista Euroopan energiaverkkoihin. Valiokunta muistuttaa, että EU:n energian tuonti on jatkossakin riippuvainen myös Lähi-idän maiden energiatuotannosta. Täten alueen turvallisuustilanteen kehitys vaikuttaa siten varsin suoraan myöskin Suomeen. On tärkeää, että tämä ulottuvuus huomioidaan, kun tarkastellaan tulevaisuuteen varautumista muun muassa Suomen energiapolitiikan osalta.

Valiokunta korostaa, että arktinen yhteistyö on erittäin keskeinen osa energiaturvallisuutta. Ulkoasiainvaliokunta pitää Suomen ja valiokunnan edellyttämää ja vuonna 2010 laadittua arktista strategiaa kokonaisvaltaisena ja kattavana. Valiokunnan mielestä toimenpide-ehdotukset jäävät kuitenkin melko yleisluonteisiksi, ja valiokunta vaatii ja edellyttää valtioneuvostolta kokonaisvaltaista seurantaa ja yksityiskohtaisempia suunnitelmia.

Kuten alussa sanoin, valiokunta on tässä mietinnössään yksimielinen ja toivomme vilkasta keskustelua.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälistä turvallisuuskehitystä kuvastaa valtioiden välisen keskinäisriippuvuuden voimistuminen. Turvallisuushaasteet ovat yhteisiä, ja niihin löytyy ratkaisuja vain syventyvän kansainvälisen yhteistyön kautta. Ilmastonmuutoksen torjunta, ruokaturvasta huolehtiminen ja tietoverkkojen suojaaminen ovat esimerkkejä rajat ylittävistä haasteista, joissa voidaan onnistua vain globaalien sitoumusten kautta. Moninapainen ja monenkeskisyyttä korostava järjestys sopii Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle, joka painottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan demokratia-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltiokehitystä sekä kansainvälistä oikeutta.

Kansainvälinen talous- ja finanssikriisi on edelleen murtanut raja-aitoja ja velvoittanut kansainvälisen yhteisön hakemaan ratkaisuja poliittisen ja taloudellisen vakauden turvaamiseksi. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että poliittista vaikutusvaltaansa vahvistaneet nousevat taloudet kantavat yhä enemmän vastuuta maailman kehityksestä yhdessä Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Arvoisa puhemies! Euroopalla ja Yhdysvalloilla on globaalihallinnassa suuri vastuu demokratian ja vapauden vaalijoina, mutta yhteinen asialista kaipaa päivittämistä. Transatlanttisten kumppaneiden on määriteltävä yhteiset tavoitteet selkeästi ja jaettava tehtävät omiin vahvuuksiinsa pohjautuen. Tästä hyvä esimerkki on Suomen aloite transatlanttisesta kumppanuudesta kestävän kehityksen edistämiseksi.

Euroopan unionin oman painoarvon kannalta on tärkeää, että se kykenee määrittelemään omat intressinsä suhteessa strategisiin kumppaneihin. Seuraava mahdollisuus rakentavalle yhteistyölle yhden tärkeän kumppanin kanssa on EU:n ja Venäjän välinen huippukokous joulukuussa. Naton ja Venäjän suhteiden lämpeneminen viime viikonlopun huippukokouksessa tasoittaa tietä myös EU:n ja Venäjän suhteiden kehittymiselle.

Euroopan unioni on Suomelle tärkein ulkopoliittinen vaikutuskanava, ja meidän on siksi jatkettava johdonmukaista vaikuttamista aktiivisen, toimintakykyisen ja yhtenäisen politiikan vahvistamiseksi. Unioni ei ole vielä kyennyt täysimääräisesti hyödyntämään Lissabonin sopimuksen tuomia mahdollisuuksia puhua entistä selkeämmin yhteisellä äänellä. Tämän ovat huomanneet myös suuret jäsenvaltiot, jotka ratkovat kahdenvälisesti niin talouden kuin turvallisuudenkin ydinkysymyksiä. Ison-Britannian ja Ranskan puolustusyhteistyötä koskeva sopimus tähtää maiden asevoimien yhteistoimintakyvyn kehittämiseen. Suomelle on puolestaan luontevaa edistää pohjoismaista turvallisuusyhteisöä, jossa on jo edetty pitkälle.

Euroopan unionilla on käytössään monipuolinen keinovalikoima vaikuttaa globaaliin turvallisuuteen muun muassa kehitysyhteistyön ja kriisinhallinnan keinoin. Sillä ei ole kuitenkaan kapasiteettia eikä mahdollisuuksia huolehtia oman alueensa puolustamisesta. Niukkenevien resurssien maailmassa myös jäsenvaltioiden kansallisiin puolustusbudjetteihin kohdistuu paineita. Euroatlanttisen alueen turvallisuuden kannalta keskeistä on EU:n ja Pohjois-Atlantin liiton välisen yhteistyön tiivistäminen. Emme tarvitse Eurooppaan päällekkäisiä turvallisuusrakenteita vaan ennen kaikkea yhteistyötä. Tämä on erityisen tärkeää niille maille, jotka eivät kuulu liittokuntaan.

Arvoisa puhemies! Maailman energian kysyntä kasvaa yli kolmanneksen riippumatta siitä, miten ilmaston lämpenemistä koskeviin haasteisiin vastataan. Energia on strateginen hyödyke, ja kilpailu energiasta kasvaa. Tuontienergiasta vahvasti riippuvaisen Euroopan on harjoitettava aktiivista energiapolitiikkaa ja vaalittava suhteita tuottajamaihin, erityisesti Venäjään ja Lähi-idän maihin. Keskustan eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että energiapolitiikalla on keskeinen rooli unionin ulkosuhdepolitiikassa.

On arvioitu, että maapallon vielä hyödyntämättä olevista öljy- ja kaasuvaroista neljännes löytyisi arktisilta alueilta. Tästäkin syystä eri toimijat ovat täsmentäneet arktista politiikkaansa, mukaan lukien Suomi omalla strategiallaan. Arktisen alueen taloudellisen toimeliaisuuden kasvu tarjoaa suomalaisyrityksille kasvavia markkinoita muuan muassa telakkateollisuudessa ja ympäristöteknologiassa. Meidän on kuitenkin oltava ajoissa liikkeellä. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa tarvetta kehittää suomalaista arktista osaamista. Suomen on otettava aktiivinen rooli myös unionin yhteisen arktisen politiikan luomisessa.

Euroopan turvallisuusyhteisön muotoutumiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittyminen, trans-atlanttiset suhteet ja EU—Venäjä-suhteet. Suomen on oltava rakentavasti mukana kaikessa yhteistyössä sekä kahdenvälisesti että monenkeskisillä foorumeilla. Parasta yhteistäkin politiikkaa voidaan tehdä vain siten, että kukin EU:n jäsenmaa huolehtii oman taloutensa kilpailukyvystä ja puolustuksensa uskottavuudesta.

Tuija Nurmi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuudesta on vaikea käydä mielekästä keskustelua, ellei käsittele kahta myös Suomen kannalta keskeistä toimijaa, nimittäin Venäjää ja puolustusliitto Natoa.

Viime viikon Nato-huippukokous oli eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kannalta monella tapaa tärkeä merkkipaalu. Lissabonissa tapahtui ainakin kaksi huomionarvoista asiaa. Ensinnäkin Nato julkisti uuden strategian, jolla se määrittelee roolinsa muuttuvassa maailmassa. Tuoreen määritelmän mukaan Natolla on kolme tehtävää: jäsenmaiden yhteinen puolustus, kansainvälinen kriisinhallinta yhdessä YK:n ja EU:n kanssa sekä turvallisuusyhteistyö Naton ulkopuolisten maiden kanssa. Toinen uutinen Lissabonista oli Venäjän ja Naton tiivistyvä yhteistyö. Georgian sodan jälkeen yhteistyö on ollut vähäistä ja suhteet viileät. Nyt presidentti Medvedev osallistui Naton ja Venäjän neuvoston ko-koukseen, jossa osapuolet sopivat yhteistyöstä koskien aserajoitusta, Afganistanin vakauttamista ja terrorismin torjuntaa. Venäjä ja Nato päättivät myös selvittää yhteisen ohjuspuolustusjärjestelmän edellytyksiä, tärkeä askel sekin.

Eurooppalaisen turvallisuusyhteisön kannalta ehkä merkittävin uutinen oli kuitenkin se, että Venäjä ja Nato-maat hyväksyivät määritelmän yhteisistä uhkista. Kansainvälisissä suhteissa itsenäiset valtiot ajavat viime kädessä aina omaa etuaan. Siksi on tärkeää, miten maat määrittelevät oman etunsa, ja siksi Venäjän ja Naton yhteisymmärrys yhteisistä haasteista on iso askel. Yhteisen edun määrittelyssä tulee varoa liian lavean pensselin käyttöä. Muuten yhteistyö rakentuu liian huteralle pohjalle. Lopulta yhteinen uhka on kuitenkin vahvin eri maita yhdistävä tekijä.

Arvoisa puhemies! Mitkä konkreettiset asiat sitten yhdistävät Euroopan maita tällä hetkellä? Ehkä tärkeimmät yhteiset haasteet ovat joukkotuhoaseiden leviäminen ja ääriliikkeiden harjoittama terrorismi. Näihin haasteisiin ei mikään Euroopan maa pysty vastaamaan yksin. Meidän on panostettava yhtäältä aserajoitukseen ja toisaal-ta pitkittyneiden konfliktien ratkaisuun. Tässä myös Ety-järjestöltä on odotettava vahvempaa panosta.

Toinen yhdistävä tekijä liittyy julkisen talouden tasapainoon, joka on vaarassa, kun väestö ikääntyy ja menot kasvavat. Myös puolustusmenoja joudutaan karsimaan. Kiristyvät budjetit pakottavat maat toimimaan yhdessä myös turvallisuuskysymyksissä. Päällekkäisiin puolustusjärjestelmiin ei ole varaa.

Kolmanneksi, myös ulkoasiainvaliokunta korostaa mietinnössään energiaturvallisuutta. Valiokunta toteaa, että kilpailu energiasta kovenee entisestään. Toisaalta esimerkiksi arktisen alueen energiavarojen hyödyntäminen edellyttää myös yhteistyötä. Venäjällä on alueella suuret energiavarat, mutta se tarvitsee uutta teknologiaa. Tämä on Suomelle hieno mahdollisuus.

Meitä EU-maita yhdistää pelko ajautumisesta kansainvälisen politiikan sivuraiteelle. EU:n etu on olla maailmanpolitiikan aktiivinen vaikuttaja, ei sivustakatsoja. Ilman EU:n aktiivista panosta maailmalla leviää vastuullisen markkinatalouden ja kansanvallan sijaan Kiinan mallin mukainen valtiokapitalismi ja harvainvalta.

Kuten ulkoasianvaliokunta toteaa, EU:n täytyy keskittyä vahvuuksiinsa. EU:n vahvuus on sen kyky toimia kokonaisvaltaisesti eli käyttää diplomatian, kriisinhallinnan, kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan työkaluja yhdessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä EU on Suomelle tärkein kansainvälinen vaikutuskanava, joten meidän etumme on ulkopoliittisesti vahva ja yhtenäinen unioni.

Arvoisa puhemies! Kansainväliset järjestöt — mukaan lukien valiokunnan mietinnössä käsitellyt Etyj, Euroopan neuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto — täyttävät kaksi turvallisuusyhteisön kannalta oleellista tehtävää. Ne auttavat valtioita ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisesti ja edistävät yhteisen edun määrittelyä. Keskustelussa kansainvälisestä turvallisuusyhteistyöstä ei kannata jumittua puhumaan rakenteista ja järjestöistä. Tärkeämpää on puhua tavoitteista ja keinoista. Kansalaisten, meidän suomalaisten, kannalta on tärkeintä, että voimme kokea olomme turvalliseksi ja auttaa mahdollisuuksiemme mukaan myös muita elämään turvassa. On lopulta toissijaista, mikä järjestö milloinkin on käytössä. Meillä Suomessa järjestöihin ja eri kirjainyhdistelmiin suhtaudutaan edelleen liian tunteikkaasti ja osittain jopa ideologisesti. Yhteistyömuodot limittyvät ja kehittyvät. Meidän tulee arvioida panostamme eri järjestöihin niiden toimivuuden pohjalta.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuusrakenteet ovat jälleen valinkauhassa. Viikko sitten Lissabonin Nato-huippukokouksessa sulateltiin joitakin vanhentuneita opinkappaleita. Joulukuun alun Astanan huippukokous pyrkii muokkaamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä tulevan ajan tarpeisiin. Myös Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on edelleen valuvaiheessa.

Suomella on kunniakas historia muotinrakentajana erityisesti 35 vuoden takaisen Etyk-konferenssin aloitteellisen aikaansaamisen vuoksi. Aktiivisuutta tarvitaan nytkin. Vetäytyminen Euroopan unionin selän taa ei riitä linjaksi, jos ja kun haluamme edistää todellisen eurooppalaisen turvallisuusyhteisön luomista. Valitettavasti tä-mä niin sanottu Korfun prosessi Etyjin kehittämisessä on edennyt aika nihkeästi ja siellä tämmöisen tietyntyyppisen oman liikkumatilan säilyttäminen ja kehittäminen EU-rintaman yhteydessä olisi paikallaan, jotta tosiaan voitaisiin samaan tyyliin kuin aikaisempina vuosikymmeninä olla tienraivaajina.

Sosialidemokraatit pitävät Etyjin kehittämistä välttämättömänä. Sen asteittainen kuihduttaminen aliresursointiin, päätöksenteon hankaluuteen ja poliittiseen vähättelyyn olisi onneton valinta. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön alueellisesti kattava jäsenpohja on vahvuus aikana, jolloin monipuolista yhteistyön ja vuorovaikutuksen verkkoa on juuri rakennettava esimerkiksi Balkanin, Kaukasuksen ja Keski-Aasian kansakuntien suuntaan.

Etyjin toimintoja on tehostettava kaikkien kolmen korin alueilla. Asevalvonnan ja yhteistä turvallisuutta luovien mekanismien puolella olisi nyt hyvä edetä, kun talouskriisi on johtamassa asevarustelumenojen leikkauksiin ja uusiin painotuksiin puolustusajattelussa. Samalla on tietysti mietittävä myös sitä, että Etyjille annetaan mahdollisuus toimia vaikkapa näissä sen omalla alueella sattuvissa väkivaltaisissa kriisitilanteissa. Jäätyneitä konflikteja on siirretty aivan liian pitkään, ja kun on tullut näitä uusia, yllättäviäkin kriisejä, Etyjin toimintavalmius on ollut hyvinkin ailahtelevaista eri tilanteissa. Se osaltaan on kiinni tästä päätöksentekomallista mutta osaltaan myös siitä, että järjestön työtä ei riittävästi pääkaupungeissa arvosteta.

Taloudellisen yhteistyön kehittämisessä Euroopan unionilla on avainrooli ei vain perinteisen kauppa- tai kehityspolitiikan kautta vaan laajemmin taloudellisen integraation ja syvällisemmän energiayhteistyön strategisena kumppanina.

Demokratian, ihmisoikeuksien ja inhimillisen vuorovaikutuksen edistämisessä Etyj voisi vahvistaa rooliaan merkittävästi etenkin niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole mukana Euroopan neuvostossa. Suomen tulee aktiivisesti esittää toimintamalleja, jotka tehostavat niin poliittisten oikeuksien kuin muidenkin perusoikeuksien toteutumista ihmisten arjessa. Ihmiskaupan, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastainen yhteistoiminta pitää myös nostaa uudelle tasolle. Ja pitämällä samanaikaisesti esillä ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämistä ja näitä kovemman turvallisuuden sektoreita saadaan herkemmin mukaan myös niitä maita, jotka suhtautuvat asenteellisesti kielteisesti, jos puhutaan pelkästään tästä kolmannen korin asialistasta.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarista haaraa on vahvistettava samalla, kun Korfun prosessi johtaa toivottavasti ripeästi koko organisaation kehitettyyn versioon. Suomen pitää aloitteellisesti näyttää suuntaa tälle muutokselle.

Naton uusi strateginen konsepti ja Venäjä-politiikan uudelleenarviointi korostavat keskinäisriippuvuuden kasvua ja laajan turvallisuuden rakentamista. Afganistanin kokemukset, terrorismin ja merirosvouden vastainen yhteisrintama, ydinaseiden leviämisen riskit ja ohjuspuolustusjärjestelmien yhteen nivomisen mahdollisuus ovat pehmittäneet maaperää Naton ja Venäjän vastakkainasettelun liennyttämiselle. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää uusia avauksia myönteisinä merkkeinä turvallisuusyhteisöajattelun etenemisestä. Tosin nythän ei ole vielä varmoja tietoja siitä, edetäänkö näissä ensimmäisten aikeiden mukaisesti, mutta joka tapauksessa avaukset ovat positiivisia.

EU—Venäjä-yhteistyön tiivistämisen lisäksi myös Suomen on voimistettava omia kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan kansalaisyhteiskunnan eri tasoilla. Venäjän vakaalla poliittisella ja ta-loudellisella kehityksellä on välittömät vaikutukset koko Euroopan hyvinvointiin. Suomelle on tärkeää seurata Venäjän kehitystä ja toimia myötävaikuttajana sen kehityksessä kohti modernia, demokraattista ja moniarvoista eurooppalaista oikeusvaltiota. Seuraavan hallituskauden alussa onkin tärkeää, että laaditaan nykyistä Venäjä-toimintaohjelmaa konkreettisempi, aikataulutettu Venäjä-poliittinen ohjelma, jonka toteutumista tulee seurata vuosittain.

Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on edennyt suotuisasti. Nordefco-aktiviteettien lisääntyessä on ministeritason yhteistoimintaa täydennettävä parlamenttien tiiviimmillä yhteyksillä sekä Pohjoismaiden neuvoston osallisuudella tähän sektoriin.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopassa kummittelevat edelleen kylmän sodan haamut. Sotilasliitto Naton, asevarustautumisen tai ydinaseiden ei pitäisi kuulua nykyaikaiseen eurooppalaiseen turvallisuusajatteluun. Vanhaa viholliskuvaa Naton ja Venäjän välillä tarjoillaan kansalle edelleen. Uusille jäsenmaille ymmärrettävästi Nato-jäsenyys antaa lupauksen turvallisuudesta, mutta lisääkö Naton laajeneminen todella ja oikeasti koko Euroopan turvallisuutta?

Parasta Euroopalle olisi ummehtuneen Naton heittäminen samaan romukoppaan, minne jo Varsovan liitto on paiskattu. (Ed. Zyskowicz: Toiveajattelua!) Jos Euroopasta halutaan rakentaa turvallisuusyhteisö, tulisi 2020-luvun Euroopassa tavoitteen olla kaikkien sotilasliittojen korvaaminen muilla rakenteilla. (Ed. Ukkola: Neuvostoliitto takaisin!) Euroopan unioni voisi olla merkittävässä roolissa Eurooppaa kehitettäessä. Valitettavasti Kreikasta Irlantiin vellovassa talouskriisissä unioni on paljastanut karvaan todellisen luonteensa: Se ei nykyisellään ole ihmisten vaan se on pankkien turvallisuusyhteisö. Yhteisen Euroopan rakentaminen edellyttää Venäjän mukanaoloa. Venäjän läheisempi suuntautuminen länteen mahdollistaisi Euroopan lopullisen siirtymisen asevaraisesta sotilaallisen voiman turvallisuudesta kohti yhteistyöhön perustuvaa turvallisuutta.

Menneisyyspuolue kokoomus haluaa edelleen jääräpäisesti liittää Suomen Naton jäseneksi. Me kaikki tiedämme, mitä se oikeasti merkitsee. Natoon liittyvä maa hakee Yhdysvaltain suojelua ja joutuu vastapalveluksi kaulaansa myöten mukaan Yhdysvaltojen omiin selkkauksiin. Kaikki uudet Naton jäsenmaat lähtivät Irakin sotaretkelle mukaan maksamaan Yhdysvalloille jäsenmaksua Natosta. Sitä samaa turvallisuuden karamellipaperiin käärittyä syöttiä tyrkyttää kokoomuksen puheenjohtaja ministeri Katainen Suomelle. Natojäsenyys merkitsee oikeasti vähempää turvallisuutta.

Talouskriisi ja pankkikriisit ovat osoittaneet valtioiden välisen tiiviin riippuvuuden ja myös sen, että rahamaailman heittelyt ajavat miljoonia ihmisiä työttömyyteen ja köyhyyteen. Nyt kaiken huomion tulisi olla arjen turvallisuudessa, siinä, että ihmisillä on toimeentuloa, työtä ja toimivat peruspalvelut. Pohjoismaat on turvallisuusyhteisö, jota ihaillaan muualla maailmassa kaukaa. Tasa-arvoon ja keskinäiseen luottamukseen perustuva yhteiskuntamalli on poistanut sodan uhkan Pohjoismaiden väliltä. Nykyisin ajatus sodasta Pohjoismaiden välillä kuulostaa järjettömältä. Pohjoismaissa on ymmärretty, että todellinen ja kestävä turvallisuus voi syntyä ainoastaan tasa-arvosta. Se ei synny sotilaallisesta voimasta. Se ei myöskään synny veronmaksajien palkkojen ja pienten eläkkeiden liruttamisesta Euroopan pankkien kassaan.

Sodan uhka on poistunut Pohjolasta; samoin voidaan jännitteitä lieventää myös Venäjän suuntaan. Muuten Euroopasta ei koskaan tule todellista turvallisuusyhteisöä. Tavoitteena tulisi olla ovien avaaminen Venäjälle EU:n jäsenyyteen. Jos Turkki ei ole Euroopan unioniin liian iso, silloin ei myöskään Venäjä ole EU:hun liian iso. Venäjän yhteiskunta hyötyisi merkittävästi jo jäsenyyttä edeltävästä lähentymisprosessista, ja se taas hyödyttäisi suomalaisia ja Suomen vientiteollisuutta monella tavalla.

Ensi askeleena meidän kannattaisi ajaa Venäjän ja EU:n keskinäistä viisumivapautta. Myös opiskelijavaihtoa Suomen ja Venäjän välillä voisi edistää ja tarjota lisää mahdollisuuksia oppia venäjää. Näitä asioita voisi edistää ja toteuttaa nopeasti jo uuden hallituksen avulla.

Arvoisa puhemies! Menneisyyden miehet tukeutuvat edelleen tiukasti kylmän sodan jäänteeseen, Natoon, mutta Euroopan tulevaisuus ei toivottavasti lepää sotilasliittojen varassa.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tälle päivälle on varmasti kuvaavaa se, että kun sanotaan sana "kriisinhallinta", ei enää tarkoiteta sotilaallista kriisiä ja sen hallintaa vaan puhutaankin talouskriisistä. Aiempi Kreikan tukipaketti ja nyt keskustelussa oleva tuki Irlannille ovat toimia, joilla pyritään estämään epävarmuuden, talousongelmien ja työttömyyden leviäminen laajemmin EU-alueelle vaikeuksissa olevista jäsenmaista. Maailmassa vallitseva keskinäisriippuvuus, joka globalisaation aikana näkyy ennen kaikkea taloudessa, vaatii meiltäkin toimia. Keskinäisriippuvuuden aikakaudella kansallisesta edusta ei ole luovuttu, mutta tehokkainta kansallisen edun ajamista voi olla jonkun toisen maan romahduksen estäminen.

Euroopan turvallisuudesta puhuttaessa voi talouskriisin hoitamisen rinnalle ottaa neljä näkökulmaa: Venäjän muutos, Naton tilanne, EU:n omien turvallisuusrakenteiden kehittyminen ja mahdollisuudet lisääntyvään yhteistyöhön Pohjolassa.

Arvoisa puhemies! Aloitan Venäjän muutoksesta.

Venäjä pyrkii modernisaatioon, mutta tie on kivinen. Demokratia-, oikeusvaltio- ja ihmisoikeuskehitys eivät ole Venäjällä olleet niin nopeita kuin toivoimme. Viime aikoina epäkohtia esiin nostaneisiin toimittajiin kohdistunut väkivalta Venäjällä on täysin tuomittavaa. Venäjän taloudessa on pyritty korkeampaan jalostusasteeseen, irti energia- ja raaka-aineriippuvuudesta, mutta kehitys on ollut hidasta. Toisaalta Venäjä on vaurastunut ja sinne on syntynyt uutta keskiluokkaa.

EU:n ja Venäjän suhde ei ole kehittynyt toivotulla nopeudella. Bryssel—Moskova-akselilla ei ole pystytty ratkaisemaan esimerkiksi Suomen kannalta merkittävää puutullikysymystä. Myös inhimillisen turvallisuuden mekanismit ovat hakusessa — tästä esimerkkinä huoltajuusriitaongelmat. Odotamme yhä Venäjän liittymistä Haagin lapsikaappaussopimukseen.

Toisaalta EU on joutunut reset-kateuden vallassa katsomaan Venäjän ja Yhdysvaltojen parantuneita suhteita. Tällaista uutta dynamiikkaa kaivattaisiin myös EU:n ja Venäjän välille. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että Venäjän Wto- ja Oecd-jäsenyys, samoin kuin tuleva viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä, tulevat entisestään normalisoimaan EU:n ja Venäjän suhteita. Suhteisiin on kuitenkin saatava dynamiikkaa jo ennen näitä askeleita. Muuten on vaarana, että suuret EU-maat palaavat entistä enemmän bilateralismin aikaan myös Venäjä-suhteissaan. Tästäkin on näkynyt jo merkkejä.

Venäjän armeijan kehitystä ja sotilaallisen doktriinin muutosta kannattaa seurata. Vaikka Venäjän puolustusmäärärahat ovat kasvaneet 1990-luvun laman jälkeen, armeijassa on menossa kova rakennemuutos. Venäjän armeija ammattilaistuu ja teknistyy. Voidaan myös sanoa, että ensimmäisen kerran 500 vuoteen ei Venäjällä rakenneta armeijaa suurta maahyökkäystä varten. Tämä tulee vaikuttamaan myös Suomen puolustusajatteluun.

Arvoisa puhemies! Äskeisessä Nato-kokouksessa oli nähtävissä Venäjän ja Naton lähentymistä esimerkiksi eurooppalaiseen ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluvissa kysymyksissä. Venäjän ja Naton edut maailmalla ovatkin erittäin suuressa määrin yhtenevät ajatellen esimerkiksi terrorismin vastustamista tai Afganistanin ja sen naapurialueiden vakauttamista.

Suomessa asetettiin suuria odotuksia Euroopan unionin kehitykselle Lissabonin sopimuksen jälkeen. Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, on Brysselin ovelle taas kerran jouduttu panemaan lappu "under construction". EU-rakenteiden ulkopuolisiin aloitteisiin on kuulunut viime aikoina muun muassa Englannin ja Ranskan syvenevä puolustusyhteistyö ja Saksan, Ranskan ja Venäjän oma huippukokous.

Nyt voikin kysyä, toimivatko huolella suunnitellut EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakenteet vai siirrymmekö aikakauteen, jossa myös EU:n suuret pelaajat alkavat rakentaa peliään EU:n ulkopuolella. Suomen tulisi kuulua niihin maihin, jotka muistuttavat, miten hyödyllisiä yhteiset rakenteet ovat. EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan Catherine Ashtonin ja EU:n presidentin Herman Van Rompuyn nyrkin pamahtamista pöytään on myös saatu odotella. EU:lta puuttuu voimakas ääni, joka muistuttaisi yhteistoiminnan eduista.

Ärade talman! Nordisk Vision har nyligen lyfts fram av både Stoltenberg-rapporten och i svenska forskaren Gunnar Wetterbergs initiativ om en nordisk federation. Medan vissa tankar står med båda fötterna i luften, bör nordiskt samarbete inte bli bortglömt. Arbetsfördelning och samarbete skulle ge nya möjlighter till exempel då länderna förnyar sina försvar.

Vihreät ehdottavat, että Suomi lisäisi aktiivisuuttaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön syventämiseksi Pohjoismaissa erityisesti Norjan, Ruotsin ja Suomen kesken.

Vihreät odottavat Suomen hallitukselta entistä aktiivisempaa roolia EU:ssa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä sen varmistamiseksi, etteivät Lissabonin sopimuksessa sovitut uudet periaatteet jäisi vain kuolleiksi kirjaimiksi.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Begreppet säkerhet har traditionellt uppfattats som syftande bara på militär säkerhet. I dagens värld måste begreppet definieras bredare än så. Säkerheten innefattar allt från militär säkerhet över en säkrad tillgång till livsmedel, energi, råvaror och kommunikationer till en ren miljö och en ekologiskt hållbar utveckling.

Det vidare säkerhetsbegreppet implicerar att också medlen för att trygga säkerheten måste vara mångsidiga. Militärt försvar är och förblir den hårda kärnan, men det måste kompletteras med ett civilt försvar av tillgången på livsförnödenheter och gemensamt försvar av vår livsmiljö. Det här nytänkandet rubbar inte det faktum att Finlands säkerhet är beroende av minst fyra sfärer utöver den nationella: den nordiska, Östersjöregionen, Europa och världen.

Arvoisa puhemies! Pohjola ei saa paljon tilaa valiokunnan mietinnössä, joka on tämän päivän keskustelun pohjana. Kuitenkin Pohjola on ja pysyy tärkeimpänä viitekehyksenämme arvoyhteisömme kannalta. Vaikka Pohjoismaat ovat valinneet erilaisia sotilaallisia turvallisuusratkaisuja, mailla on paljon yhteistä.

Kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa, pohjoismainen puolustusyhteistyö on vahvistunut viime aikoina. Kyse on aina yhteensopivuudesta ja yhteishankinnoista lähtien yhteisharjoitusten ja ilmatilan ja merialueiden valvontaa koskevasta työnjaosta kriisinhallintayhteistyöhön osallistumiseen Pohjolan ulkopuolella. Yhteistä Pohjoismaille on varsinkin panostus siviilikriisinhallintaan sotilaallisen kriisinhallinnan ohella.

Itämeren alue on seuraava viitekehys. Kun EU käsittää nykyisin kaikki Itämeren rannikot lukuun ottamatta Venäjän Kaliningradia ja Suomenlahden sisintä Venäjälle kuuluvaa osaa, unioni on vahva osapuoli alueen turvallisuusjärjestelyissä. Mutta Itämeren alue tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden Venäjän integroimiseksi rauhanomaiseen siviilipuolen turvallisuusajatteluun. Taloudellista kehitystä edistävien ja merellistä ympäristöä suojelevien yhteistyörakenteiden avulla Venäjä voidaan kytkeä myös rauhaa ja turvallisuutta edistävään kehitykseen.

Värderade talman! I den europeiska sfären är EU vår referensram och den samarbetsstruktur som bär det största ansvaret också för säkerheten i dess vida bemärkelse. Men det är klart: av 27 medlemsländer är 21 samtidigt medlemmar i Nato, och de har valt Nato som sin militära säkerhetsgarant. Ett nära samarbete mellan EU och Nato är därför mer än naturligt.

Det hinder som Turkiet och dess ockupation av norra Cypern utgör för samarbetet måste elimineras. Det måste göras klart för Turkiet att landet inte kan göra anspråk på att tas på fullt allvar som kandidat för ett EU-medlemskap innan konflikten på Cypern är löst. I Nicosia finns den mur, och tvärs över Cypern den järnridå kvar som redan för över två decennier sedan raserades på den europeiska kontinenten.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on varsin Venäjä-keskeinen, mutta ei perusteettomasti. Venäjän integroiminen Euroopan turvallisuusrakenteisiin on avainasia, jos haluamme turvata pysyvän rauhan ja turvallisuuden maanosassamme. Naton ja Venäjän lähestymiselle kaikki kunnia, mutta taloudellisella yhteistyöllä ja siviiliyhteiskunnan kaikilla alueilla tehtävällä yhteistyöllä Venäjä on parhaiten integroitavissa Euroopan rakenteisiin. Venäjän Wto-jäsenyys ja yleiseurooppalainen vapaakauppa-alue ovat tämän kehityksen avaimia.

Arvoisa puhemies! Euroopan ja globaalin toimintaympäristön rajamailla on toisaalta Naton uusi strategia sellaisena kuin se vahvistettiin Lissabonin huippukokouksessa viime viikonlopulla ja toisaalta arktinen ulottuvuus. Nato on ymmärtänyt, että järjestöllä voi ja sillä tulee olla jäsentensä alueellisen puolustuksen ohella myös laajempi rooli turvallisuusrakenteissa. On kuitenkin syytä korostaa, että Pohjois-Atlantin puolustusliiton toimintaympäristö rajoittuu Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja osaan Aasiaa, kun taas Latinalainen Amerikka, Afrikka, Etelä- ja Itä-Aasia ovat ulkopuolella.

Nato ei siis ole mikään maailmanpoliisi, ja niin YK kuin EU:kin ovat Natoa sopivampia siviilikriisinhallintatehtäviin eri puolilla maailmaa. Huomenna eduskunta keskustelee Suomen osallistumisesta EU:n taistelujoukkoihin ja joukkojen roolista tienraivaajana siviilikriisinhallinnalle.

Det är bra om Nato och Ryssland närmar sig varandra som partners, inte motpoler, men nog är det lite ironiskt att närmandet nu ser ut att ske inom ramen för en upprustning i form av ett gemensamt robotförsvar mot världens i och för sig farliga fanatiker.

Den arktiska dimensionen kan i bästa fall förena det nordiska samarbetet, EU:s nordliga dimension, EU som helhet och Ryssland, men också Kanada och USA till gemensamma insatser för att trygga nya handelsfarleder i den oundvikliga klimatuppvärmningens fotspår, en ekologiskt hänsynsfull exploatering av naturresurser och därmed sådana ekonomiska strukturer som också föder fred och säkerhet.

Värderade talman! På det globala planet bör Finland tveklöst försvara Förenta nationernas och dess specialorganisationers centrala roll. FN:s betydelse borde betonas också då det gäller lösningen av så kallade frusna konflikter, om de sedan finns på Cypern eller i Kaukasien. Europa kan vara FN:s bästa vän och gynnare, men det förutsätter att EU har styrka och beredskap att vara en seriös och trovärdig aktör i den globala politiken. Se här den främsta utmaningen för Europas säkerhetsstrukturer och EU:s förnyade förvaltning för externa angelägenheter!

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus ei ole itsestään selvä asia. En tiedä, miten edustajat reagoivat tänä päivänä, kun tuli tekstiviesti STT:ltä: Pohjois-Korea on tulittanut eteläkorealaista saarta. Meillä on sellainen tunne, että kaikki on hyvin, mutta kaikki voi myöskin yhtäkkiä muuttua. Toivon, että tämä viesti, minkä me tänä päivänä saimme, vaikkakin se on ikävä, kuitenkin muistuttaisi meitä siitä, että mitä tahansa voi milloin tahansa tapahtua.

Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on tänä päivänä parempi kuin koskaan aikaisemmin. Haluan muutamalla maininnalla mainita, miten se on 1990-luvulta lähtien parantunut. Oltakoon EU:n jäsenyydestä mitä mieltä hyvänsä, kiistatta jäsenyys vahvisti turvallisuuspoliittisen asemamme.

Myöskin eurosta puhutaan tänä päivänä paljon ja keskustellaan, onko eurosta ollut hyötyä vai haittaa. Emme osaa sanoa tänä päivänä, minkälainen se taloudellinen hyöty on esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua, mutta sen me voimme kyllä sanoa, että sekin on jonkin verran vahvistanut turvallisuuspoliittista asemaamme.

Myöskin Lissabonin sopimus on meille hyvin tärkeä. Siihen on kuitenkin sisällytetty solidaarisuuslauseke: jos toinen EU-maa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muut maat ovat velvollisia antamaan tukea. Tällä on suuri merkitys, vaikka me emme ehkä kaikki sitä ymmärrä, kun viittaamme niin usein siihen, että ovathan ne EU-maat Naton jäseninä ja saavat sieltä sen avun.

Ruotsille ja Suomelle tämä on tärkeää. Ruotsihan on antanut oman tulkintansa, halunnut korostaa, että Ruotsi antaa tukea tämän lausekkeen pohjalta mutta edellyttää myöskin, että muut antavat Ruotsille tukea, jos Ruotsi joutuu vastaavanlaiseen asemaan. Minusta on hyvä, että Suomi on tavallaan yhtynyt tällaiseen tulkintaan. Sekin vahvistaa jonkin verran meidän asemaamme.

Kyllä Suomen kannalta täällä Euroopassa on tapahtunut paljon myönteistä. Hyvin myönteinen asia on Venäjän ja Naton lähentyminen. Naton pääsihteeri Rasmussenin lausunto, "Venäjä ei uhkaa Natoa, eikä Nato uhkaa Venäjää", pitää paikkansa. Se on myöskin lähentänyt nämä kaksi poolia niin, että saimme myöskin muutama päivä sitten hyvän uutisen siitä, miten Venäjä ja Nato ovat lähestyneet toisiaan.

Pohjoismaisella tasolla on tapahtunut myöskin paljon myönteistä. Vielä 1990-luvun alkupuolella, 1980-luvun loppupuolella ei PN:n kokouksissa saanut puhua ulkopolitiikkaa. Olen kuullut, että kun kerran eräs sosialidemokraattinen suomalainen jäsen oli ottanut sen asian esille, niin hän löysi hotellihuoneesta viestin, joka tuli tämän maan korkeimmalta virkamieheltä ja jossa varoitettiin puhumasta PN:ssä ulkopolitiikkaa. Tänä päivänä puhutaan hyvin paljon ulkopolitiikkaa PN:ssä. Tämä Stoltenbergin raportti, jota on myöskin kaikissa Pohjoismaissa hyvin paljon kommentoitu, tulee todennäköisesti myöskin johtamaan tiiviimpään yhteistyöhön. Myöskin energiapuolella pohjoismaiset sähkömarkkinat vahvistavat meidän riippumattomuuttamme tuontienergiasta ja ovat omiaan vahvistamaan turvallisuutta.

Mutta eräs asia, josta ei ole ollenkaan tänään vielä puhuttu, koskee järjestäytynyttä rikollisuutta. Minä olin kyllä aika lailla hämmästynyt, kun me vierailimme Baltian maissa ja siellä saimme kuulla, että on mahdollista ostaa EU:n ja Valko-Venäjän rajalta niin sanotun happy hourin aikana, hinta 20 000 euroa. Jos en olisi sitä kuullut itse, jos en olisi saanut suomalaiselta viranomaiselta vahvistusta, että hekin ovat tästä tietoisia, niin en olisi uskonut. Eli 20 000:lla — kuulemma se on hinta — tunnin aikana voi viedä vapaasti yli mitä ikinä vain haluaa, ja seuraamukset näkyvät tässä maassa. Kun me tiedämme tämän, meidän tulisi kyllä aktiivisesti Euroopan unionissa toimia niin, että tähän tulee piste. Kyllä minusta on huolestuttavaa myöskin, että Eteläisen tullipiirin johtaja sanoi, että joka päivä tulee lautoilla sata henkilöä, joilla on rikostausta. Nämä ovat turvallisuutemme kannalta myöskin erittäin tärkeitä asioita.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö Euroopan turvallisuusrakenteista kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä kehityskulusta, jonka osana Suomi on. Kylmän sodan aikaiset rintamalinjat ovat murtuneet siten, että enää maiden asemaa maailmanpolitiikan kartalla ei määritä sen talousjärjestelmä tai demokratian tila vaan sijainti maapallolla.

Suomen kannalta tällainen tilanne johtaa siihen, että meidän on valittava, miten reagoimme. Suomen maantieteellinen asema Euroopan pohjoisilla alueilla Venäjän rajanaapurina vahvistaa taloudellista ja poliittista asemaamme paikallisesti. Varsinkin kun kilpailu luonnonvaroista pohjoisessa kiihtyy, on Suomen syytä olla siinä kilvassa mukana vaikkapa logistiikan tarjoajana. Koko Euroopan mittakaavassa Suomen asema on heikko. Meillä ei ole paljoa sananvaltaa siihen, millaista yhteistyötä ja kenen kanssa Euroopan unioni lähtee tekemään, päätöksethän tehdään määräenemmistöllä.

Perussuomalaisten mielestä maahanmuutto on syytä ottaa mukaan turvallisuuspoliittiseen ajatteluumme. Euroopan harjoittama avoimien ovien politiikka ja kyvyttömyys kotouttaa ihmisiä eurooppalaisiin kulttuuriarvoihin ja yhteiskunnassa vallitseviin normeihin johtaa helposti tilanteeseen, jossa ääriliikkeiden on helppo värvätä riveihinsä ihmisiä, jotka ovat saaneet eurooppalaisen maan kansalaisuuden. Lienee vain ajan kysymys, koska Suomen kansalaisuuden saanut ääriliikkeen edustaja vaarantaa kansallista turvallisuuttamme.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä Suomen on syytä valita linja, jossa pyrimme olemaan mukana kansainvälisissä järjestöissä siten, että vahvistamme samalla omavaraisuuttamme energiantuotannossa ja huoltovarmuudessa. On myös huomattava tietoliikenteemme kehitys ja sen riskialttius. Mitä suurempi osa yhteiskunnan toiminnoista on sähköisen tiedonvälityksen varassa, sitä suuremmaksi kasvaa hämmennys ja lamaannus tietoverkkojen toimimattomuuden hetkellä. On hullun hommaa tuudittautua siihen ajatukseen, että Suomi olisi jotenkin immuuni globaaleille kriiseille, kuten tässä salissa on joskus annettu ymmärtää talouskriisien osalta.

Miksi Suomen on syytä globaalilla kentällä toimiessaan silti vahvistaa kansallista energiantuotantoaan ja omavaraisuutta?

Ensinnäkin selonteosta käy hyvin ilmi Venäjän tilanne. Kuten tiedetään, Venäjän lainsäädäntöä on muutettu viime vuosina ulkomaisten sijoitusten toivossa. Tästä huolimatta Venäjä suojelee omaa teollisuuttaan ja strategisia luonnonvarojaan vahvasti. Uskomme, että Venäjä tulee tulevaisuudessa jalostamaan entistä laajemmassa mitassa itse raaka-aineensa valmiiksi tuotteiksi sen sijaan, että se myisi niitä sellaisenaan. Tämä vähentää muiden maiden valtaa raaka-aineiden jatkokäytön suhteen. Suomen onkin syytä vahvistaa erityisesti energiaomavaraisuuttaan, jos haluamme olla Venäjän kanssa aidosti tasaveroinen naapuri.

Arvoisa puhemies! Toinen syy, miksi Suomen tulisi valita kansallisen huoltovarmuuden vahvistaminen, on Euroopan unioni. Parhaillaan käynnissä oleva globaali rahoituskriisi osoittaa, että EU on kykenemätön toimimaan yhteisesti sovituilla pelisäännöillä. Euro tulee ajan mittaan kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, ja tämän vuoksi Suomen on huolehdittava siitä, että kansakuntamme käsissä olevat turvallisuuspoliittiset perusrakenteet sekä huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden kaltaiset asiat ovat kunnossa. Kun ryminä käy, on veneessämme syytä olla nykyistä korkeammat laidat, jotta emme uppoa mukana.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensi alkuun haluaisin kiittää ulkoasiainvaliokuntaa, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa ja niitä, jotka ovat tämän mietinnön työstäneet. Tämä ei ole mikään diplomaattinen kehu, minun mielestäni tämä on yksi parhaimpia katsauksia, mitä olen nähnyt Euroopan turvallisuuspoliittisista rakenteista viimeisen vuoden aikana. Tämä on erinomainen dokumentti, ja suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille sen läpikäymistä.

Me elämme todellakin kansainvälisen politiikan ja varsinkin eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin murrosvaihetta, sitä suurinta murrosvaihetta sitten kylmän sodan. Omassa puheenvuorossani aion käydä läpi meidän, siis Suomen, kannalta neljää keskeistä järjestöä ja niiden tämänhetkistä tilannetta: Nato, Euroopan unioni, Etyj ja Pohjoismainen yhteistyö

Ensimmäiseksi siis Nato. Minun mielestäni viime viikonlopun Naton huippukokous, Naton ja Venäjän neuvoston kokous, Isaf-kokous ja EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous, oli monella tavalla historiallinen. Meidän analyysimme mukaan Euroopan keskeisin turvallisuusfoorumi tällä hetkellä on Naton ja Venäjän välinen neuvosto. (Ed. Laakson välihuuto) Siis Euroopan keskeisin turvallisuusfoorumi tällä hetkellä on Naton ja Venäjän välinen neuvosto. Minkä takia? Sen takia, että Venäjän ja Naton välillä on painettu reset-nappia, tilanne on täysin erilainen kuin se oli elokuussa 2008. Ilmapiiri on hyvä, strateginen konsepti on valmisteltu, ohjuspuolustusyhteistyö Naton ja Venäjän välillä lähtee toivon mukaan käyntiin ja myös Afganistaniin liittyviä kysymyksiä käsitellään Naton ja Venäjän välillä. Meidän näkökulmastamme tämä on erinomainen asia. Ed. Laakso, ymmärrän, että on raskasta, kun oma maailmankuva murtuu siitä, että Euroopan vastakkainasettelu Venäjän ja Naton välillä on ohi, mutta me toivomme, että tämä (Ed. Laakson välihuuto) on se liike, se suunta, johonka mennään. Eli Lissabon on historiallinen, mutta toivon mukaan vain alku myönteiselle kehitykselle.

Toinen kokonaisuus: Euroopan unioni. Euroopan unioni on meille erittäin tärkeä turvallisuuspoliittinen toimija. Se on meille keskeinen vaikutuskanava, jota tällä hetkellä rakennetaan uudelleen, kuten ed. Haavisto puheenvuorossaan totesi. Se on kesken. Lissabonin sopimus on yksi osa tätä kokonaisuuspakettia. Sen seurauksena Euroopan unioni sai presidentin, ulkoministerin, turvatakeet, diplomaattikunnan ja vielä oikeushenkilöllisyyden. Me toivomme, että Euroopan unioni vahvistaa myös omaa turvallisuusrooliaan Euroopan alueella.

Toivomme myös, että Euroopan unioni Naton lailla tekisi uuden turvallisuusstrategian. Sellainen tehtiin vuonna 2003 ja sitä uudistettiin vuonna 2008, mutta nyt sitä ei ole uudistettu sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus on astunut voimaan. Ja Euroopan unionissa pitää myös miettiä, kuten ed. Kallis totesi, miten Euroopan puolustusulottuvuutta voidaan kehittää. Nyt olemme nähneet yhteistyötä esimerkiksi Ranskan ja Britannian välillä, tulemme mahdollisesti näkemään lähempää yhteistyötä, Weimar-yhteistyötä akselilla Puola—Ranska—Saksa, ja myös Euroopan unionissa pitää talouspaineiden ja muiden alla miettiä, miten yhteistyötä voidaan tiivistää.

Kolmas kokonaisuus: Etyj. Etyjllä oli keskeinen rooli vuonna 2008 oikeastaan kahdella turvallisuussaralla. Ensimmäinen oli Georgian sota ja siihen liittyvät tulitaukoneuvottelut, jossa Euroopan turvallisuusjärjestö toimi ikään kuin tukena, avustajana, Euroopan unionille. Toinen oli Medvedevin aloite eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista. Se keskusteluhan käytiin täällä Helsingissä joulukuussa 2008. Yksi keskeinen välietappi tietysti Etyjille tulee olemaan huippukokous, joka järjestetään Kazakstanissa Astanassa ensi viikolla. Etyj etsii edelleen itseään, erittäin tärkeä prosessi kaikin puolin. Tärkeintä on, että pidetään, kuten todettiin monessa puheenvuorossa, muun muassa ed. Johannes Koskisen puheenvuorossa, kiinni perinteisistä koreista, mutta on tärkeää myös, että siellä käsitellään jäätyneitä konflikteja, Tae-sopimusta ja muita.

Och som en sista och fjärde helhet vill jag nämna det nordiska samarbetet som vi inte heller bör glömma. Här har vi egentligen två olika större frågor. Den första är det försvarssamarbete som vi redan har i dagens läge mellan till exempel Norge, Sverige och Finland, och den andra är Stoltenbergs rapport där man bland annat diskuterar nordisk solidaritet.

Eli kaiken kaikkiaan, herra puhemies, tämä mietintö on erinomainen. Se on ajankohtainen ja antaa pontta myös Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle pohdinnalle ja sille pohdinnalle, miten eurooppalaista turvallisuutta voidaan viedä eteenpäin.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on tehty ja tämä keskustelu käydään erittäin otolliseen aikaan. On nimittäin selvästi käynnissä iso myönteinen kehitys: liikkeellä ovat niin sanotusti monet laatat, jotka vaikuttavat turvallisuusympäristöön, eri maiden puolustukseen. Otan nyt tästä turvallisuus- ja puolustusnäkökulmasta muutamia huomioita.

Ensinnäkin kaksi erityistä isoa kehitystrendiä. Toinen on tämmöinen keskinäisriippuvaisuus, moninapaisuus. Maailma finanssikriisin jälkeen on erilainen kuin maailma ennen finanssikriisiä. Kiinan voimakas esiintulo niin taloudessa kuin myöskin puolustuksessa on realiteetti. Kiinan ohella myöskin Intia ja Brasilia ovat aivan toisella tavalla vaikuttamassa maailmantalouteen.

Toinen iso kehitystekijä on niukkenevat resurssit. Finanssikriisi on ehdottomasti muokkaamassa turvallisuusympäristöä, puolustusta, ja se pitää nähdä ei pelkästään uhkana tai heikkoutena vaan myöskin mahdollisuutena, joka pakottaa eri osapuolet entistä parempaan yhteistyöhön ja poistamaan turhia päällekkäisyyksiä. Esimerkiksi Euroopassa tämä näkyy Saksan, Iso-Britannian ja Ranskan puolustusbudjettien pienenemisenä lähivuosina 5 prosentilla, lähes 10 prosentilla. Myös Yhdysvallat on ilmoittanut merkittävistä puolustusmenojen supistuksista. Tämä pakottaa nämä maat ja ne organisaatiot, joissa nämä maat toimivat, entistä parempaan yhteistyöhön.

Sen sijaan idässä päin puolustusmenot eivät laske. Intia, Venäjä ja Kiina lisäävät merkittävästi puolustusmenoja, mutta ehkä enemmän, esimerkiksi Venäjän tapauksessa, ne palauttavat sitä sotilaallista kykyään, jota ne ovat viimeisten vuosikymmenten aikana menettäneet. Mistään kilpavarustelusta tässä ei ole kysymys.

Tässä mietinnössä nostetaan ansiokkaasti esille uusia kehitystrendejä. Myös energiaturvallisuus, tietoverkkoturvallisuus ovat asioita, jotka tulevat lähivuosina ja vuosikymmeninä olemaan ihan toisella painoarvolla meidän pöydällämme ja joihin tulee varautua.

Euroopan unionista on jo todettu, että myös se elää eräällä lailla uuden tulemisen tai vahvistuvan tulevaisuuden kynnyksellä. Lissabonin sopimus mahdollistaa monia asioita. Keskinäisen avunannon artikla, pysyvä rakenteellinen yhteistyö, taisteluosastojen kehittäminen ovat kaikki mahdollisuuksia Euroopalle ja EU:lle, ja suuria odotuksia kohdistuu korkean edustajan Ashtonin suuntaan, jotta hän ikään kuin pystyy juoksemaan eurooppalaisia maita ja eurooppalaista kannanmuodostusta yhteen.

On varmaan todettava, että esimerkiksi yhteisvastuulausekkeen osalta analysointi on vielä kesken ja EU-maissa on erityyppisiä painotuksia sen suhteen, onko maa sekä EU:n että Naton jäsen vai pelkästään EU:n jäsen. Mutta tämä keskustelu jo sellaisenaan on hyödyllistä. EU on erittäin vahva poliittinen viitekehys, ja sen vaikutus sitten varsinaisesti puolustukseen ja sotilaallisiin asioihin on edelleenkin keskeinen.

Monissa puheenvuoroissa on oikein todettu, että Nato piti erittäin vahvan kokouksen kolmesta syystä. Ensinnäkin se kykeni sopimaan uudesta konseptista, joka sovittaa yhteen Naton perinteisen artikla 5:n mukaiset keskinäiset turvatakuut ja toisaalta Naton muutoksen kriisinhallinnan puolella. Maat pystyivät tästä sopimaan. Tuo konsepti myös korostaa kumppanimaiden roolia, kuten esimerkiksi Suomen, osaavien kumppanimaiden roolia. Ja se ei ole suinkaan päätös, vaan nyt tämän konseptin myötä Suomella on yhdessä muiden kumppanimaiden kanssa mahdollisuus syventää tuota roolia ja ottaa se hyöty. Meidän linjammehan on, että me toimimme rauhankumppanimaana ja otamme kaiken käytännön hyödyn, mitä tästä kumppanuudesta on otettavissa.

Toisaalta kokouksessa sovittiin jatkoaskelista Afganistanin operaation osalta, pystyttiin sitoutumaan niihin aikaisempiin päätöksiin. Ja kolmanneksi, mikä täällä on monessa puheenvuorossa jo todettu, se oli Nato—Venäjä-suhteessa merkittävä edistysaskel. On selkeästi myönteinen kehitys käynnissä ennen kaikkea ohjuspuolustuksen osalta, mutta Nato ja Venäjä kykenevät yhteistyöhön myöskin Afganistanin osalta. Eli nämä uhkaympäristöt, niin kuin sanotaan, ovat molemmissa organisaatioissa samalla tavalla hahmotettuja.

Näistä uusista uhista, joita tässä mietinnössä käsitellään — energiaturvallisuus ja tietoverkkohyökkäykset — on myöskin esimerkki se, että Natoon on perustettu uusien uhkien yksikkö, eli se kertoo näiden asioiden voimallisesta esiintulosta. Ja me tiedämme, että ensimmäinen niin sanottu valtiollinen tietoverkkovirus jo pyörii teollisissa järjestelmissä.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä keskustelu on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin, ja tärkeitä ja keskeisiä kysymyksiä on käsitelty. Nyt kun meillä ovat ministerit paikalla, niin on ainutlaatuisen hyvä tilaisuus keskustella myöskin tästä viime aikoina paljon esillä olleesta pohjoismaisesta puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä. Kysyn: Mitenkä ministerit näkevät, että tässä voidaan edistyä? Kuinka pitkälle tämä yhteistyö voi mennä ottaen huomioon, että mukana on sekä Nato-maita että sotilasliittoihin kuulumattomia maita? On tietysti paljon, mitä voidaan tehdä taloudellisesti ja yhteishankinnoin jnp., mutta sitten on kysymys siitä, kuinka pitkälle voidaan mennä tässä kovassa ytimessä. Vielä on se näkökohta, että nythän jo kuitenkin Norja esimerkiksi Nato-maana on mukana näissä bg:issä ja näissä Euroopan unionin taistelujoukoissa, että yhtä ja toista yhteistyötä näköjään voidaan harjoittaa.

Mutta kysyisin näistä (Puhemies: Minuutti!) viimeisimmistä trendeistä, miten ministerit ne näkevät.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikonlopun Naton huippukokouksessa Naton ja Venäjän suhteet todellakin ottivat historiallisen askeleen parempaan suuntaan, kuten täällä on moneen kertaan todettu. Georgian sodan jälkeiselle nollauspolitiikalle on nyt tulossa katetta, kun kumpikaan osapuoli ei enää koe toista uhkaksi omalle turvallisuudelleen. Oleellinen konkreettinen kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka käytännössä tuossa ohjuspuolustusyhteistyössä voitaisiin edetä. Jos ajatellaan, että sekä Yhdysvaltain että Venäjän presidentinvaalit lähestyvät, niin tuo otollinen aika sitä myötä tietysti vähenee. Millaisiksi ministerit arvioivat ja erityisesti, ministeri Stubb, te arvioitte mahdollisuudet luoda Eurooppaan ohjuspuolustus, jossa sekä Nato-maat että Venäjä ovat yhdessä mukana?

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska Suomessa on myös hyvää toimintaa sanotaan muun muassa tieteen puolella, sitten Patrian toimesta, jos mainitaan ihan yhtiö, kuten myös sitten sotilaslääkinnän puolella ajatellen rauhanturvaamistehtäviä, niin haluaisin tietää, miten ministerit ajattelevat, onko haettavissa taloudellista hyötyä kaupan suhteen, kun kehitetään yhteistyötä ajatellen, voidaanko näitä rauhanturvaamistehtävissä käytettäviä ajoneuvoja esimerkiksi saada enemmän kaupan maailmalle, ja sitten tiedepuolelta, luoko tämä uusi teknologia meidän tieteelle uusia mahdollisuuksia tai innovaatioita.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan ed. Salolaisen linjalla tästä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Tässä oli mielenkiintoista uutisointia. Ilmeisesti oli vähän median ylilyönneistä kysymys, kun ulkoministeri Stubbin puheenvuorosta saman vuorokauden aikana ensiksi puhuttiin pohjoismaisesta puolustusliitosta, sitten aprikoitiin, onko se juridinen vai poliittinen liitto, ja sitten kolmannessa vaiheessa puhuttiin poliittisesta julistuksesta tai tämmöisestä yhteistyöaikeesta, mutta tärkeätä on, että siinä mentäisiin eteenpäin.

Puheenvuorossani mainitsin, että tämä parlamentaarinen puoli kaipaisi vahvistusta, että on ihan kiitettävällä tavalla näitä yhteishankkeita sisällytetty, ja kun pidän hyvänä, että mennään intensiivisempään yhteistyöhön, niin sitä varmasti vahvistaisi se, että puolustus- ja ulkoasiainvaliokuntien välillä olisi tiiviimpi yhteydenpito ja että sitten Pohjoismaiden neuvoston osalta tapahtuisi joku järkevä linkkaus tähän hankkeeseen, vaikka siellä kaikissa osissa eivät kaikki Pohjoismaat ole mukana. Tällä lailla se saisi varmasti semmoista (Puhemies: Minuutti!) vakuuttavuutta ja jäntevyyttä, mitä kaivataan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että Venäjän nykyjohto on uudelleenarvioinut suhtautumista Natoon ja yhtyneeseen Eurooppaan. Venäjällähän on jo tunnustettu asema monissa Euroopan maiden organisaatioissa, G8:ssa ja G20:ssä. Huolestuttavaa on se, että näiden sijaan tulemme varmaan tulevaisuudessa enemmän näkemään tätä G2:ta eli sitä, että niin Venäjän kuin Euroopankin ylitse Kiina ja Yhdysvallat keskenään sopivat asioista, ja esimerkiksi ilmastokysymyksissähän olemme nähneet, että se ei meidän eurooppalaisten kannalta ole niinkään hyvä tie.

Kysyisinkin nyt edelleen kommenttia tähän mahdollisuuteen lähestyä Venäjää Euroopan unionin suuntaan niin, että luovuttaisiin tästä sotilaallisesta yhteisöstä ja turvallisuudesta ja keskityttäisiin siihen sotilasliittojen ulkopuoliseen järjestelmään.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jatkan vaan teemaa, jota valiokunnan puheenjohtaja Salolainen aloitti tästä Venäjä-suhteesta. Mehän olemme ajatelleet niin, että EU-jäsenyys antaa tavallaan vähän lisää vipuvartta viedä koko EU:n voimalla niitä asioita, jotka meille ovat tärkeitä Venäjän kehityksessä ja -suhteissa, ja kun nyt näemmekin aika heikon EU:n Venäjä-suhteissa ja näemme eurooppalaiset suurvallat, jotka rakentavat itse suoraa omaa Venäjä-suhdettaan, oli se Ranska tai Saksa tai muuta, niin olisin tätä teemaa vähän pohdiskellut, mitä Suomen tässä tilanteessa pitäisi tehdä, uskoa edelleen, että EU vielä nousee sieltä kuopastaan, vai vetää tästä joitakin johtopäätöksiä.

Ehkä erityisesti olen huolissani tästä meidän lähialueyhteistyön tilasta. Mehän suomalaiset esiinnymme Venäjä-asiantuntijoina mutta tunnemme aika huonosti kuitenkin Venäjää. Meillä on aika vähän kiinnostusta, vähän suoria suhteita, varsinkin sellaisissa tilanteissa, että painopiste siirtyy siihen, että joudumme bilateraalisesti tekemään enemmän. Talouden puolella tehdään paljon, mutta olen huolissani kansalaisjärjestöjen tilanteesta, ehkä vähän ympäristöyhteistyöstäkin. Tässä voitaisiin ajatella, että saataisiin jonkinlainen uusi spurtti näissä asioissa liikkeelle.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det nordiska samarbetet har tangerats här. Också minister Stubb tog upp den här Stoltenbergrapporten och konstaterade att den utgör ett bra diskussionsunderlag när den diskuteras i de nordiska länderna. Min fråga är hur man kommer att gå vidare med den här Stoltenbergrapporten, och också för Finlands del, vad kommer vi att göra för att föra den vidare och konkretisera många av de goda förslag som fanns i den här rapporten?

Minun mielestäni tämä mietintö tuo aivan erinomaisella tavalla esiin sen, miten keskeneräisiä nämä rakenteet vielä ovat EU:n sisällä, kun puhutaan yhteisestä turvallisuus- ja ulkopolitiikasta. Mikä on Suomen rooli tässä, mitä Suomen rooli tässä voisi olla, että tässä todellakin pystyisimme vaikuttamaan tähän, että nämä rakenteet saadaan kuntoon ja että voidaan todellakin puhua yhteisestä turvallisuus- ja ulkopolitiikasta, kun kaikki näyttää olevan hyvin hyvin keskeneräistä vielä? Tietysti se vaatii oman aikansa, ennen kuin Lissabonin sopimuksen vaikutukset saadaan kuntoon.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvin paljon on puhuttu tästä sotilaallisesta turvallisuudesta, mutta kyllähän turvallisuuteen liittyy paljon paljon muita asioita. Vielä joitakin vuosia sitten pidettiin suurimpana turvallisuusriskinä ydinvoimaonnettomuutta lähialueella sijaitsevassa ydinvoimalassa. Jokainen meistä tietää, että esimerkiksi Tšernobylin vahingot olisivat olleet selvästi pienemmät, jos tieto onnettomuudesta olisi nopeammin annettu. Uutisissa muutama päivä sitten kerrottiin, että on tulossa katko Suomen ja Venäjän välisessä tietojen vaihtamisessa juuri ydinvoimakysymyksissä. Jos näin on, niin kyllähän tuo on suuri uhka meidän turvallisuudellemme. Tiedustelen, ovatko ministerit jo puuttuneet siihen, ja jos ei, niin aiotaanko tähän puuttua.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus on Suomelle tärkeä asia erityisesti myös turvallisuuspoliittisesti. Suomen on tarkkailtava aktiivisesti Barentsin alueen tapahtumia ja reagoitava niihin tarvittaessa, ettei oma turvallisuutemme joudu kyseenalaiseksi.

Kysyisinkin ministeri Häkämieheltä: Miten Suomi tulee kehittämään omaa turvallisuuspolitiikkaansa Barentsin alueen taloudellisen kilpavarustelun myötä, ja millaisena näette ylipäänsä Suomen turvallisuuspoliittisen roolin tulevaisuudessa pohjoisen Euroopan alueella?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ulkoministerin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että tämä Naton ja Venäjän turvallisuusneuvoston merkitys tulee Euroopan tulevan turvallisuuskehityksen kannalta olemaan aivan keskeinen. Olisin vielä vähän jatkanut tätä kysymystä: Onko odotettavissa, että tämä johtaa myöskin lisääntyvään aktiivisuuteen esimerkiksi niin, että Venäjä voisi ottaa olennaisesti keskeisemmän roolin vaikkapa Afganistan-projektissa ja siinä missiossa kokonaisuudessaan? Mutta mitä tämä Naton ja Venäjän lähentyminen tarkoittaa mielestänne sitten Suomen ja Suomessa käytävään Nato-keskusteluun ja toisaalta myöskin Suomen rooliin yhteisen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan muotoilussa? Onko niin, että meidän keskeisin vaikutuskanavamme on edelleenkin tavallaan tässä Bryssel, vai kuten ed. Haavisto täällä kyseli laajastikin, mikä merkitys tässä tilanteessa on meidän kahdenvälisten suhteiden kehittämisellä myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kontekstissa?

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, kysyn sitä, kun nyt on tämä ajankohtainen Korean kriisi ja on keskusteltu siitä, miten kaupalliset ja taloudelliset kriisit johtavat myös turvallisuuskriiseihin, (Puhemies: Minuutti!) niin voisiko Kiinalla olla sellainen keskeinen rooli tässä Koreoiden kriisin sovittelussa nimenomaan niiden vahvojen kaupallisten kytkösten takia Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hehkutettu Lissabonin kokousten tuloksia ja pidetty niitä historiallisina, ja niin se varmasti onkin, koska Venäjä suostui siihen, että se neuvottelee tästä ohjuspuolustuksesta Naton kanssa. Mutta todellinen paukku tuli kyllä venäläisten lehtien välityksellä, joitten mukaan Venäjä haluaa, että Eurooppa jaetaan ohjuspuolustuksellisesti kahteen lohkoon, joista toista valvoisi Nato ja toista Venäjä. No, kumpaan lohkoon se Suomi kuuluu, ja kumpaan lohkoon nämä puolueettomat taikka, sanotaan, sitoutumattomat EU-maat sitten kuuluvat? Mihin lohkoon me kuulumme? Minusta tämä valitettavasti haiskahtaa Molotov—Ribbentrop-sopimukselta, jossa Eurooppa jaetaan niin kuin eturyhmiin ja Suomen osana on sitten olla siellä, missä se nyt on, Pohjolassa ilman todellisia turvatakeita. Eivät Euroopan unionin turvatakeet anna mitään turvaa. Hyvä, että antavat villasukkia Suomen valkoisessa metsässä sotiville sotilaille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri totesi, että tämä Nato—Venäjä-neuvoston kokous oli historiallinen merkitykseltään. Saattaapi ollakin. Kaksi vuotta sitten te totesitte: 08.08.08 maailmanhistorian sivu kääntyi, ja oli kyse Georgian ja Venäjän välisestä sodasta. Arvioitteko uudelleen tuota kaksi vuotta sitten pitämäänne puhetta? Saattaa hyvin olla niin, että tämä Venäjä—Nato-neuvoston kokous oli merkittävä juuri sen vuoksi, että Venäjä otetaan ensi kerran mukaan myöskin Naton aluepuolustusjärjestelmään tämän ohjuspuolustuksen osalta.

Toinen huomio liittyi teidän kommenttiinne Etyjin roolista tässä Georgian kriisissä. Totesitte, että Etyj toimi avustajana EU:lle. Te itse toimitte tuolloin Etyjin puheenjohtajana. Georgian tilanne oli nimenomaan Etelä-Ossetian osalta Etyjin toimintakenttää. Kuinka se kääntyi niinpäin, että Etyj oli avustajana EU:lle, vaikka sen piti olla päinvastoin? EU:n mahdollisesti piti avittaa Etyjiä. Valotatteko hieman tätä?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Stubb, te olisitte paljon uskottavampi, jos te esimerkiksi kohdistaisitte itsekritiikkiä siihen puheeseen, jonka piditte Georgian sodan jälkeen. Se puhe tänään luettuna ja silloin luettuna sisältää aivan uskomattomia johtopäätöksiä, joista yksikään ei pidä paikkaansa, ei yksikään. Näiden tapahtumien perusteella te teitte sen johtopäätöksen 26.8. samana vuonna, että Suomen on harkittava Nato-jäsenyyttä, eli Georgian ja Venäjän sodan perusteella te teitte sen johtopäätöksen, että Suomen pitää harkita Nato-jäsenyyttä. Te ette varmaan muista enää, pääministeri Matti Vanhanen sanoutui teidän puheenvuorostanne silloin irti, mutta kuten sanoin, teidän sananne olisivat tänään Naton ja Venäjän suhteista paljon uskottavampia, jos te arvostelisitte sitä, mitä te itse olette tässä suhteessa sanonut. Ei niin pieleen ole yksikään ulkoministeri viimeisten vuosikymmenten aikana mennyt kuin te menitte tässä Georgian sota -arviossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kohdistan kommenttini ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle, ed. Salolaiselle. Taustaksi totean, että olen ihan samaa mieltä täällä esitettyjen arvioiden kanssa, että tämä on hirmuisen hyvin tehty ja systemaattinen, mutta eräs yksityiskohta on kiinnittänyt mielenkiintoni. Nimittäin se on se, että kun lukee tämän tekstin, joka on hyvin looginen, joka hyvin loogisesti edistyy, lähestulkoon joka ikisessä kohdassa tulee mieleen se, että niin, kyllä, mutta ne resurssit sitten loppuvat. Siis toisin sanoen finanssikriisin elvytykset kaikki toteutuvat, mutta ne pysähtyvät resursseihin. Ainoastaan energia on jollakin tavalla tässä mukana. Kysyn sitä, tuliko valiokunnan keskustelussa tämä puoli millään tavalla esille.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo nostettu esille lähialueyhteistyö, mutta tietysti kun tuolta rajan pinnasta tulee, se pyörii vahvastikin päässä. Eli kysyisin ulkoministeri Stubbilta, kuinka tärkeänä ministeri näkee lähialueyhteistyön. Minua huolestuttaa, että hallituksen jättämässä budjettiesityksessä lähialueyhteistyöhön varattuja määrärahoja on vähennetty.

Toinen asia vielä, mikä sattui korvaan, kun ministeri Stubb käytti puheenvuoroaan ja esitteli eri ulkopoliittisia toimijoita. Hän unohti erittäin merkittävän ulkopoliittisen toimijan elikkä Euroopan neuvoston, joka on tässä turvallisuuspolitiikassa myös hyvin keskeinen demokraattisen turvallisuuden vaalija ja edistäjä.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nostaisin energiaturvallisuuden osalta kaksi seikkaa esille. Ensimmäinen koskee tätä myös ed. Kalliksen esille nostamaa ydinenergian lisääntyvää käyttöä, mutta nimenomaan sen lisääntyvää käyttöä kehitysmaissa, joka ei tietenkään ole täysin ongelmatonta ympäristö- kuin turvallisuuskysymystenkään kannalta. Kysyisin, miten mahdollisesti tähän varaudumme.

Sitten toinen tärkeä teema on energiaturvallisuus koskien arktista yhteistyötä ja sen merkitystä. Tässä tietenkin Suomen tulee toimia varsin aktiivisesti, jotta EU kehittää omaa arktista politiikkaansa juuri pohjoista ulottuvuutta hyödyntäen. Mutta kysyisin: Jotta arktisten alueiden energiavaroja päästään tulevaisuudessa hyödyntämään, tämä tarkoittanee kuitenkin sitä, että meidän pitää panostaa uusiin investointeihin myös teknologian saralla? Kun ministerit ovat paikalla, miten näette tämän kehityksen, millä tavalla Suomen tulisi uusia investointeja eteenpäin viedä? Miten niitä pitäisi edistää, jotta pääsemme paitsi hyödyntämään näitä energiavaroja (Puhemies: Minuutti!) myös ottamaan huomioon ympäristönäkökulmat arktisilla alueilla?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me tarvitsemme selvästi laajempaa kansalaisturvallisuuden strategiaa, joka kykenee vastaamaan uusiin riskeihin, jotka nousevat elintasoeroista, hallitsemattomasta maahanmuutosta, epidemioista, myöskin organisoidun rikollisuuden ja terrorismin erilaisista muodoista. Myöskin energiariippuvuus on tietysti eräs tekijä. Mutta sen pitäisi myöskin vastata sellaiseen toimintaan, jolla näitä uhkia Suomen ja Euroopan sisäisen turvallisuuden osalta estetään.

EU-puheenjohtajuuskaudella sisäministerineuvostossa varoitimme Afganistanin huumetsunamista. Oli aika lailla mielenkiintoista lukea Venäjän keskeisen turvallisuustoimijan Viktor Ivanovin haastattelu viime perjantain Frankfurter Allgemeinessa, jossa hän arvosteli Natoa ja Euroopan unionia välinpitämättömyydestä tämän vakavan Afganistanin huumetsunamin vaikutuksesta myöskin Euroopan sisäiseen turvallisuuteen. Miten Suomen hallitus on (Puhemies: Minuutti!) tähän asiaan puheenjohtajuuskauden jälkeen kiinnittänyt huomiota Naton ja EU:n yhteyksissä?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa laajasti kannatettu pohjoismainen puolustusyhteistyö on vihreästäkin näkökulmasta erittäin tervetullutta, koska sitä kautta voidaan saada säästöjä, ja mitä vähemmän aseisiin käytetään rahaa, sen parempi.

Mutta sitten ihan tästä EU:n roolista turvallisuuspolitiikassa ja ehkä EU:n tulevaisuuden turvallisuusstrategiasta, mihin myös ulkoministeri viittasi. Itse pidän EU:ta keskeisimpänä Suomen turvallisuusfoorumina. Pari sellaista asiaa, joilla tätä tulevaisuuden turvallisuusstrategiaa voisi uudistaa ja sitä myötä vahvistaa EU:n omaa roolia, olisivat täällä mainittujen esimerkiksi siviilikriisinhallinnan ja eräänlaisten nopean toiminnan siviilivalmiusjoukkojen tai nopean toiminnan siviilikapasiteetin lisääminen EU:n taistelujoukkojen rinnalle ja sitten myös aseriisuntakysymykset, jotka mielestäni ovat olleet hieman paitsiossa.

Saksan hallitushan nosti esimerkiksi ydinaseriisunnan yhdeksi ulkopolitiikkansa kärkikysymykseksi, ja tänä vuonna myös (Puhemies: Minuutti!) viisi Nato-maata, Saksa, Belgia, Luxemburg, Hollanti ja Norja, ovat puhuneet eurooppalaisen ydinaseriisunnan puolesta ja sen lisäämisestä myös Naton strategiseen konseptiin. Kysyisinkin ulkoministeriltä ja ehkä myös puolus-tusministeriltä: Miten tärkeinä näette siviilikriisinhallinnan ja aseriisunnan roolin eurooppalaisessa tulevaisuuden turvallisuusstrategiassa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitos siitä, että annatte vielä tämän mahdollisuuden vastata ed. Pulliaiselle. — On totta, että me emme lähteneet määrittelemään hintalappuja tai sitä, riittävätkö resurssit jokaisessa kohdassa. Mutta kyllä me kävimme keskustelua siitä, että EU:n budjetista tulevaisuudessa on ollut erilaisia käsityksiä, minkälainen prosenttiluku siinä pitäisi olla käytössä, ja siinä on tiettyjä maaryhmittymiä, jotka ovat olleet erimielisiä budjetin kokonaisuudesta.

Oikeastaan eniten keskusteltiin puolustuksen resursseista eurooppalaisella tasolla, ja siinähän todettiin noin ylimalkaan, että kaikissa maissa puolustusbudjetit ovat ahtaalla ja määrärahat tulevat vähenemään. Se tulee sitten johtamaan monenlaisiin muutoksiin, kuten esimerkiksi Ranskan ja Britannian välillä nähtiin, että taloudellisista syistä jouduttiin menemään läheisempään yhteistyöhön muun muassa ydinsukellusveneitten osalta jnp. Näitten Euroopan unionin taistelujoukkojen, bg:itten, osalta siinä on kyllä (Puhemies: Minuutti!) todettu, että suuret valtiot eivät ole olleet kovin kiinnostuneita niitten käyttämisestä tosiasiallisiin operaatioihin.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän parhaani mukaan vastata näihin erinomaisiin huomioihin ja kysymyksiin, joita salin puolelta esitettiin.

Ensimmäinen rypäs kysymyksiä koski pohjoismaista yhteistyötä ja varsinkin solidaarisuuslauseketta. Siitä ilmaisivat näkemyksensä ja kysymyksensä edustajat Salolainen, Koskinen ja myös Nylander ja sitten Sumuvuori. Kiitos kannatuksesta. Olemme vahvasti sitä mieltä, että Pohjoismaita sitoo poliittinen solidaarisuus.

Tällä hetkellä, ed. Nylander, tilanne on siis se, että meidän ulkoministeriöidemme poliittiset osastopäälliköt pohtivat yhdessä, millaista sisältöä tällainen poliittisuusjulistus voisi käsittää, mikä se kokonaisuus on, ja lähdetään todellakin liikkeelle siitä, että kaveria ei jätetä. Kyse ei todellakaan ole mistään sotilasliitosta tai tämän tyyppisestä, mutta kuitenkin konkreettisesta tunnustuksesta siitä, että teemme yhteistyötä. Ja kuten ministeri Häkämies on moneen otteeseen todennut, me teemme jo puolustuksen saralla paljon konkreettista yhteistyötä Pohjoismaiden välillä.

Ed. Paloniemi puhui Naton huippukokouksesta myös historiallisena ja kysyi, mitä tämä ohjuspuolustusjärjestelmä oikein käytännössä sitten tarkoittaisi. Sanotaanko näin, että on hyvät mahdollisuudet, että Nato ja Venäjä tekevät ohjuspuolustuksen saralla yhteistyötä. Tekninen työ aloitetaan rauhassa, ja pääasia tässä on oikeastaan se, että Nato ja Venäjä ovat määritelleet yhteisen uhkakuvan ja sen pohjalta lähdetään tätä ohjuspuolustusjärjestelmää rakentamaan. Me pidämme tietysti myös tärkeänä sitä, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyy ja ratifioi Start-sopimuksen osana tätä kokonaista reset-pakkausta.

Ed. Lapintie pohti G2:n vaikutusta. Sitä aika usein näkee erinäisissä kirjoituksissa, mutta me olemme loppujen lopuksi nähneet aika vähän konkretiaa, eli on ollut paljon pelkästään puhetta G2:n ympärillä, ja kun kiinalaisten kanssa puhuu, he heti ikään kuin perääntyvät, että ei tällaista ole olemassa. Yhdysvallat on oikeastaan vähän samoilla linjoilla, eli me emme näe ainakaan tässä vaiheessa G2:lle suurempaa tulevaisuutta. Keskustelufoorumina ehkä G8 ja G20 ovat tässä vaiheessa merkittävimpiä.

Ed. Laukkanen oli samaa mieltä Naton ja Venäjän reset-painalluksesta ja kysyi, miten pitkälle Afganistanin yhteistyössä voidaan mennä. En usko, että Venäjä koskaan palaa Afganistaniin, se on ollut aika pitkälti se suora viesti, mutta tietysti ylikulkureittejä ja tämän tyyppistä yhteistyötä voidaan tehdä.

Sen jälkeen ed. Laukkanen kysyi, mitä tämä Venäjän ja Naton lähentyminen merkitsee suomalaiselle Nato-keskustelulle. Vaikea sanoa. Ei tässä ole mitään järkeä lähteä mihinkään niin sanottuun jäsenyyskeskusteluun, mutta toivon, että voisimme vähän aukaista tätä keskustelua, koska aika usein edelleen näkee meidän suomalaisessa keskustelussa vivahteita sellaisesta kylmän sodan ajattelusta, että Nato on pelkästään kylmän sodan jäänne. Ei, se on oikeastaan uudistunut aika radikaalisti. Se on tuplannut jäsenmääränsä, tekee erittäin läheistä yhteistyötä Venäjän kanssa, ja sen kaksi suurinta operaatiota tällä hetkellä ovat Kfor — vähenemään päin — ja Isaf Afganistanissa, eli se toimii rajojensa ulkopuolella, ja huom., Natollehan tuli uusi pieni siviiliulottuvuus myös. Eli puhutaan siitä uudesta Natosta. Se olisi ainakin se, mitä itse toivoisin.

Mitä tämä tekee Suomen vaikutusvallalle? Me teemme, totta kai, kaikkemme sen eteen, että Suomen ääni kuuluu myös Naton kaltaisissa organisaatioissa, mutta on ilman muuta selvää, että siinä, missä Islanti ja Norja ovat EU:n ulkopuolella, Suomi ja Ruotsi ovat Naton ulkopuolella, ja silloin meidän vaikutusmahdollisuutemme ovat, kuten totesin, huomattavasti pienemmät. Mutta me teemme tämän tilanteen kanssa parhaamme ja yritämme vaikuttaa sen, minkä voimme.

Ed. Kiljunen pohti myös Nato—Venäjä-suhdetta ja on aivan oikeassa. Siis tilannehan on radikaalisti erilainen kuin elokuussa 2008. Minun mielestäni tämä on hyvä uutinen. Tämä on erinomainen uutinen Suomen turvallisuudelle, tämä on erinomainen uutinen eurooppalaiselle turvallisuudelle. Jos ajattelua viedään vähän pidemmälle, Venäjän ulkopoliittiset tavoitteet muutama vuosi sitten olivat: yksi, estää Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyys, vaikuttaa todelliselta tällä hetkellä; kaksi, estää yksipuolinen ohjuspuolustusjärjestelmä, vaikuttaa todelliselta; ja kolme, saada takaisin sitä arvovaltaa, mikä Venäjällä ulkopolitiikassa oli, ja sen se on saanut Yhdysvalloilta, Euroopan unionilta ja Natolta. Kuten totesin aiemmin, tämä on erinomainen kehitys. Näin nopeasti asiat kääntyivät. Minä uskon, että Georgian sotaa oikeastaan kaikki, myös Venäjällä, monella tavalla säikähtivät. Etyjillä ei valitettavasti ollut samantyyppisiä rahkeita. Teimme yhteistyötä, niin kuin hyvin tiedätte, erityisedustajana sen tiimoilta, mutta ehkä EU:lla oli sitten se suurempi muskeli saada se eteenpäin.

Sitten, ed. Laakso, oikeastaan minä voin sanoa ihan suoraan, että minä olen aika pettynyt teidän puheenvuoroonne. Siis me olemme nähneet ... (Ed. Laakso: Samat sanat!) — Saanko minä sanoa ... (Ed. Rajamäki: Mutta älkää tulko alas sieltä!) — Minä olen oikeastaan siinä mielessä aika pettynyt teidän puheenvuoroonne, koska nyt me näemme eurooppalaisessa turvallisuudessa historiallinen vaiheen, jossa todellakin Nato ja Venäjä lähenevät, ja silloin ... (Ed. Laakso: Ettekö te sitten ollut väärässä edellisessä puheenvuorossanne?)

Kiitos, herra puhemies! Olen huomannut aina itse silloin, kun lähden keskeyttämään toisia ihmisiä, että omat argumentit loppuvat. Yritän saada ne tässä kuitenkin ulos sanottua.

Toivoisin, että ed. Laakso lukisi sen puheen, jonka pidin 08.08.08, ja katsoisi ... (Ed. Laakso: Minulla on se tässä!)

... ja katsoisitte, mikä osa sitä puhetta ei siinä tilanteessa pitänyt paikkaansa. Kertokaa myös minulle, mikä kohta siitä puheesta, jossa käsitellään Natoa, jollain tavalla poikkeaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon Nato-käsittelystä. Jos katsoisitte tarkkaan, niin huomaisitte varmasti, että siinä käytetään täysin samoja sanoja.

Toivoisin myös, että ed. Laakso tekisi pienen kansainvälisen katsauksen. Georgian sodan aikana annoin noin 150—200 haastattelua paikan päältä kansainväliselle medialle. Kertokaa minulle yksikin sellainen haastattelu, jossa olisin loukannut jompaakumpaa osapuolta, oli sitten kyseessä Georgia tai Venäjä. Antakaa minulle yksi esimerkki siitä kritiikistä, jonka olisin jommaltakummalta saanut, paitsi eräältä Etyj-virkamieheltä, tässä toiminnassa.

Ymmärrän, että haluatte rakentaa mielikuvia siitä tilanteesta. Valitettavasti tosiasia on se, että saimme aikaiseksi tulitauon viiden päivän aikana ja se tulitauko pitää edelleen. Ymmärrän, että olette pettynyt siitä Georgian sodan kokonaisuudesta. Ymmärrän, että olette pettynyt siitä, että Nato—Venäjä-huippukokous onnistui, mutta yrittäkää purkaa se jossain muualla. Toimin kyllä mielelläni psykoterapeuttina, mutta ehkä tämän salin ulkopuolella. (Ed. Rajamäki: Ohhoh, arvokasta käytöstä!)

Ja sitten, herra puhemies, viimeiset huomiot. Ed. Hurskainen kysyi lähialueyhteistyöstä. Tavoitteena on modernisoida lähialueyhteistyö. Se on edelleen erittäin tärkeää, mutta tietyt elementit siitä lähtevät liikkeelle 1990-luvun alusta, ja niin kuin me hyvin tiedämme, Venäjä on siitä kehittynyt huomattavasti. Eli sitä pitää tavalla tai toisella hioa. Otan myös pointtinne Euroopan neuvoston tärkeydestä varsinkin ihmisoikeusorganisaationa. Se oli siinä.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen kohtaan tässä keskustelussa: ensinnäkin tähän solidaarisuuteen ja yhteisvastuuseen yhtäältä Pohjoismaat, toisaalta Euroopan unioni, ja sitten Koillisväylän, Barentsin alueeseen. Mutta aloitetaan tällä pohjoismaisella solidaarisuudella, jolla on eräällä tavalla vastinparinsa Euroopan unionin yhteistyöartiklassa.

Niin kuin olen todennut aikaisemmin, se on vahva poliittinen sitoumus, vahva selkänoja. Meillä on Pohjoismaiden kanssa paljon yhteistyötä. Me olemme monella tavalla verkottuneita, riippuvaisia toisistamme, ja on aika oletettavaa, että monin tavoin Pohjoismaat tuntisivat erilaisissa tilanteissa auttamisen ja avunannon tarvetta. Kaikki tämä työ niin Euroopan tasolla kuin Pohjoismaiden tasolla lisää Suomen ja suomalaisten turvallisuutta.

Mutta silloin kun puolustuksen kovaan ytimeen liittyvä yhteistyö ei perustu yhteiseen suunnitteluun, yhteiseen suunniteluun voimavaroista, tai yhteiseen koneistoon, me emme voi laskea omaa kansallista puolustustamme sen varaan. Se on mahdollisesti sitä täydentävä, mutta niin kuin totesin, kehitys on käynnissä. Me emme tiedä, kuinka syvälle esimerkiksi pohjoismaisessa yhteistyössä lähivuosina menemme, mutta ne ovat sitten poliittisia ratkaisuja. Samalla tavalla Euroopan unionin yhteisvastuuartiklan analysointi on vielä kesken, koska se ymmärretään hieman eri tavoin varsinkin niiden maiden keskuudessa, jotka Euroopan unionin jäseninä ovat Nato-maita. Ne kokevat, että Nato on se heidän järjestelmänsä ja piste.

Ed. Sumuvuori otti tärkeän kysymyksen esille, siviilikriisinhallinnan. Myöskin siihen voi olla puolustuksellinen ulottuvuus niin kansallisella, pohjoismaisella kuin eurooppalaisella tasolla esimerkiksi vaikkapa luonnonkatastrofin kohdatessa. Jos niin ikävästi käy, on luonnollista, että ne voimavarat, ne nopean toiminnan kyvyt, joita meillä on puolustuksessa olemassa, ovat käytettävissä, enkä näe sille mitään estettä, pikemminkin päinvastoin.

Toinen kysymys on tämä hyvin vahvasti agendalle tullut Koillisväylä, Barentsinmeren alue. Se on ennen kaikkea taloudellinen ja logistinen kysymys. Taloudellinen sikäli, niin kuin mietinnössä todetaan, että tiedossa olevista öljy- ja kaasuvarannoista merkittävä osa sijaitsee tuolla alueella. Se on logistinen siinä mielessä, että Koillisväylä avaa aivan uuden reitin, jonka osalta lähivuosikymmenet tulevat olemaan merkittäviä. Puolustuksen näkökulmasta tuota asiaa eri foorumeilla käsitellään, ja tavoitteena on ennen kaikkea pyrkiä ennalta kaikin tavoin lieventämään ja ennaltaehkäisemään jännityksen kiristyminen tuolla alueella, koska on kuitenkin merkittävistä voimavaroista kysymys.

Mikä voisi olla Suomen kontribuutio, Suomen tulokulma tuohon asiaan: vaikkapa sama kuin Itämeressä. Eli Suomi ja Ruotsi ovat kehittäneet tämän meritilannekuvan, jonka avulla pystytään välttämään vaikkapa öljytankkereiden onnettomuudet ennakolta. Tämän saman järjestelmän, teknologia-ajattelun, vienti tuonne Koillisväylälle on hyvinkin potentiaalista.

Edelleen, mikä voisi olla Suomen tulokulma: tuossa mietinnössä jo viitataan siihen, että esimerkiksi lng-kaasun hyödyntämiselle tai toisaalta jäänmurtajille tuolla Koillisväylällä tulee olemaan tarvetta vieläpä niin, että tuo sama lng-laiva omaa jäänmurto-ominaisuuden. Siinä voisi olla suomalaiselle telakkateollisuudelle isoja tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoministeri Stubb, arvostelin teidän puheenvuoroanne, jonka te käytitte 25.8.2008. "Ensimmäinen diagnoosi" oli tämän puheenvuoron nimi, se pidettiin Suomen suurlähettiläille. Te väititte, että Georgian sota on käännekohta kansainvälisessä politiikassa, mikään ei enää palaa ennalleen. Onko näin? Te sanoitte, että Georgian sota asettaa kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen. Varmasti näin.

Mutta te jopa spekuloitte mahdollisuudella perustaa uusi YK. Te puhuitte aivan Yhdysvaltain republikaanien tapaan uudesta kansainvälisestä järjestelmästä, muistaakseni puheenvuorossanne käytitte siitä nimeä "demokratioiden konsertti". Te olitte ensimmäinen suomalainen ulkoministeri, muuten, joka spekuloi mahdollisuudella luoda YK:n tilalle jotakin muuta. Ja kolmanneksi te sanoitte, että tämä Georgia vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan. Ja samassa (Puhemies: Minuutti!) puheenvuorossa te tarkensitte sitä, että Georgia nostaa kysymyksen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä esille. Myöhemmin Uusi Suomi vielä lainasi teitä 26.8., kun totesitte, että Suomen on harkittava Nato-jäsenyyttä. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Harjoittakaa itsekritiikkiä, katsokaa, mitä te puhuitte. Tiedättekö te, että yleisesti ottaen tätä teidän puheenvuoroanne pidettiin — sehän pidettiin ilman paperia huomattavalta osin — sellaisena, että se olisi pitänyt kirjoittaa paperille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri avasi omassa puheenvuorossaan tätä mahdollista Suomen Nato-keskustelua. Itsekin sanoisin näin, ja omassa puheenvuorossani aikaisemmin totesin, että tämä 08.08.08-puhe oli teiltä tietenkin rohkeata tilannearviota, myöskin nämä Nato-jäsenyyskeskustelut tuolloin. Mutta minusta on tarkoituksenmukaisempaa tänään pohdiskella sitä, missä tilanteessa me olemme nyt juuri, kuin pohdiskella sitä vaativaa hetkeä, mitä se epäilemättä teille oli Etyjin puheenjohtajamaan edustajana tehdä tuota tilannearviota.

Te sanoitte äsken, että nyt tämä Nato-Venäjä-neuvoston kokous, jossa tilanne saattaa olla jopa sen kaltainen, että Venäjä on lähempänä Natoa kuin rauhankumppanimaat kuten Suomi, avaa tietysti keskustelua myöskin Suomen osalta. Olen samaa mieltä. On aivan selvä asia, että meidän suomalaisten kannalta pohdiskelu Natosta liittyy Suomen omaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen, ja epäilemättä turvallisuuspoliittinen tilanne olennaisesti muuttuu toiseksi, jos Nato (Puhemies: Jälleen minuutti!) tulee turvallisuuden järjestöksi, jossa myöskin Venäjä on aktiivisesti mukana. Totta kai me silloin joudumme myöskin Suomessa pohtimaan tätä kokonaisuutta kokonaisvaltaisesta eurooppalaisesta perspektiivistä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä koetan keskittyä vain yhteen teemaan, vaikka täällä on monessa puheenvuorossa käsitelty EU:n ja toisaalta Suomenkin riippuvuutta maailman tilanteesta, monista uusista turvallisuusuhkista, keskinäisriippuvuudesta. Näinhän se on, mutta kuitenkin siitä huolimatta tämä meidän lähiympäristömme muodostaa meille EU:n ohella sen keskeisimmän turvallisuusviitekehyksen, jota meidän on syytä tarkastella. Siksi vielä muutama sana tähän Venäjä-keskusteluun, josta tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on mielestäni hyvin raikkaita uusia avauksia.

Yksi keskeinen seikka, jonka haluan tässä alleviivatusti todeta, on se, että samaan aikaan kun meidän pitää olla vahvasti vaikuttamassa Euroopan unionin Venäjä-politiikan sisältöön, meidän pitää myöskin muistaa se, että emme me voi hoitaa suhteitamme vain Brysselin kautta tai mennä EU:n selän taakse Venäjä-politiikassamme. Eli meidän täytyy kehittää myös aktiivisia, laaja-alaisia, monentasoisia kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa, ja sen takia tämä valtioneuvoston periaatepäätös viime vuodelta Venäjä-politiikan täsmennyksestä oli erittäin tervetullut ja tarpeellinen.

Mutta, arvoisat kollegat, olemmeko me todellisia Venäjä-osaajia, niin kuin aina sanotaan? Mielestäni emme. Mitä meillä on todella annettavaa tähän EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoiluun nimenomaan Venäjän osalta? Siellä on paljon muita maita, joissa esimerkiksi venäjän kielen osaaminen on lähtökohtaisesti valovuosien päässä meistä. Meillä espanjan kieltäkin kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksissa enemmän kuin venäjää. Tavallaan se Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut henkinen muutos suhteessa uuteen Venäjään on aika lailla vielä murrosvaiheessa, ja tietysti se silloin tarkoittaa myös sitä, että nuorison keskuudessa venäjän kielen tai sen yhteiskunnan opiskelu on tavattoman alhaisessa ja huonossa huudossa.

Eli tämä on meille se suuri haaste, millä me vahvistamme kielen ja kulttuurin opiskeluedellytysten parantamista, opiskelija- ja tutkijavaihtoa, myös tieteellistä yhteistyötä, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä sen vanhan neuvostoaikaisen yhteistyön kanssa. Olennaista on nähdä, että Venäjä on ollut ja tulee aina olemaan meille merkityksellinen, naapurissa oleva monikasvoinen suurvalta, joka parhaimmillaan hyödyntää meitä myöskin valtaisasti. Siksi meidän ja Euroopan unionin etu on poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti vahva Venäjä.

Jos tämä Naton ja Venäjän uusi sopimus ja lähentyminen tarkoittaa sitä, että Venäjä on tässä oikealla tiellä, se hyödyntää myöskin meitä. Sama koskee myöskin ulkoasiainvaliokunnan mietinnön huomiota siitä, että tärkein yksittäinen asia, joka merkittävästi edistäisi Venäjän modernisaatiota, talouden kansainvälistymistä, olisi Venäjän Wto-jäsenyyden toteutuminen. Eli tämä jäsenyys Oecd-jäsenyyden kanssa toisi unionin ja Venäjän välisiin taloussuhteisiin sellaista perusrotia, joka hyödyntäisi, totta kai, silloin myöskin sitä kanssakäymistä, mikä meille tänä päivänä Venäjän kahdenvälisissä suhteissa on olennaista.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin turvallisuuspolitiikan tulevaisuus on avoin. Periaatteessa on nähtävissä kaksi vaihtoehtoa: turvallisuuspolitiikassa painotetaan enemmän EU:ta kuin Natoa tai Natoa painotetaan EU:n kustannuksella. Tulevaisuudessa tällaisia vaihtoehtoja ei ole, vaan tulevaisuuden kehittäminen perustuu pitkälti yhteistyöhön Naton kanssa.

Terrorismi on merkittävä uhka, ja se saattaa edelleen korostua myös EU:n turvallisuuspolitiikassa. Terrorismin torjumiseen osallistuvat kaikki EU-maat omista lähtökohdistaan. Vaikka Suomea ei voi pitää merkittävänä terrorismin kohdemaana, joudumme kuitenkin välillisesti mukaan terrorismin torjuntaan.

Euroopan unioni, kuten Suomikin, on huolestuttavan riippuvainen energian tuonnista. Venäjältä, Lähi-idästä ja Aasiasta Eurooppaan ulottuvat energiaverkot vain lisäävät tätä riippuvuutta. EU:n pitäisi ponnistella tämän riippuvuuden vähentämiseksi. EU:n strategia korostaa yhtenäisiä energiamarkkinoita, joissa toimivat yhteiset energiaverkot sekä mahdolliset kriisimekanismit energiatoimitusten keskeytyessä. En ole aivan vakuuttunut yhteisten energiamarkkinoiden tärkeydestä, niillä kun on taipumus nostaa energian ja sähkön hintaa.

Koko EU:n talous on yhä enenevästi riippuvainen myös toimivista ja nopeista tieto- ja viestintäyhteyksistä. Tietoverkkoihin kohdistuva rikollisuus lisääntyy jatkuvasti ja on suojaamattomin riskitekijä kaikkialla Euroopassa. Tämän takia EU tarvitsee tietoturvan huippuasiantuntijoiden ja poliisien verkoston, jonka tehtäväksi annetaan tietoverkkorikollisuuden torjuminen.

Suomea uhkaa erityisesti kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, johon liittyy monia eri-laisia rikoksia, kuten ihmiskauppa ja prostituutio, laiton työvoima, laiton asekauppa, eritoten talousrikokset ja petokset sekä huumekauppa. Nämä ovat uhkia, jotka ovat jo toteutuneet ja saattavat vielä lisääntyä Suomessa. Sen takia EU:ssa on vahvistettava turvallisuusyhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! EU on pyrkinyt systemaattisesti kehittämään turvallisuuskykyään. Euroopan unioni on perustanut nopean toiminnan joukkonsa, kuten myös Nato. Niillä on hyvin samanlaiset tehtävät. Toki Naton joukot ovat selvästi suuremmat kuin EU:n nopean toiminnan joukot. Koska valtaosa EU-maista kuuluu Natoon, EU:n valmiusjoukot soveltavat Naton standardeja niin koulutuksen kuin joukkojen johtamisen osalta. Tämä tiivis yhteistyö voimistunee tulevaisuudessa. On paljon puhuttu siitä, että Suomesta tehdään kansainvälisen kriisinhallinnan suurvalta. Panostukset kriisinhallintakykyymme ovat vaatimattomia asetettuun tavoitteeseen nähden. Ne operaatiot ja valmiusjoukot, joissa olemme mukana, riittänevät meille varsin hyvin.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Lissabonin kokouksen tärkeintä antia tietenkin oli tämä, että Nato ja Venäjä pystyivät kartoittamaan uhkakuvat ja pystyivät myös toteamaan, etteivät Nato ja Venäjä ole uhkia toisilleen. Tämä on radikaali muutos verrattuna siihen kahden vuoden takaiseen Venäjän puolustuspoliittiseen strategiaan, jossa Natoa pidetään ja pidettiin Venäjän suurimpana uhkana. Jos muutos on todellinen, niin tämähän avaa aivan uusia ulottuvuuksia paitsi Euroopan turvallisuudelle myös Suomen turvallisuudelle. Mutta toinen asia on, onko se todellinen. Tässä iässä ei oikein näin nopeisiin käänteisiin tahdo uskoa sen takia, että niin Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin politiikan määräävät henkilöt, eivät strategiat.

Suomen kannalta ja EU:n kannalta tilanne on aika hankala siinä mielessä, että Euroopan unionissa on 21 Nato-maata, jotka toimivat yhdessä Natossa ja ovat sillä tavalla tekemisissä koko ajan Venäjän kanssa. Mutta entä sitten Naton ulkopuolella olevat maat? Mikä on Suomen ja Ruotsin rooli niin Natossa kuin Euroopan unionissakin? Pystymmekö me ajamaan omia turvallisuuspoliittisia etujamme EU:n kautta? Minä epäilen. Ja sen vuoksi ainakin minä kannatan koko ajan sitä, että Suomi jossakin vaiheessa ymmärtää hakea Nato-jäsenyyttä, koska se on meidän lähestulkoon ainut mahdollisuutemme pysyä mukana niissä kehityksissä, joista päätetään niin Natossa kuin Euroopan unionissakin. Jos me jäämme ulkoraiteille, niin me jäämme todella ulkoraiteille. Venäjä on käyttänyt tähän saakka aika mallikkaasti hyväksi sitä, että se neuvottelee kahden kesken asioista eri unionimaiden kanssa mutta ei alistu eikä suostu sopimaan sitä yhteistä sopimusta unionin ja Venäjän välillä. Tämähän on ollut monta vuotta tapetilla, mutta mitään ei ole sen kanssa tapahtunut.

Toinen asia on, että EU:n ja Naton sisään on syntynyt tämmöisiä blokkeja: Ranska, Puola ja Saksa pitävät omia turvallisuuspoliittisia asioitaan omissa blokeissaan, Englanti ja Ranska pitävät omissa blokeissaan omia turvallisuuspoliittisia asioitaan. Missä on meidän tilamme? Missä on puolueettomien, sitoutumattomien maiden tila Euroopan unionissa? Ei missään. Siksi on erittäin hyvä asia, jos Suomen ulkopolitiikka suuntautuu yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa. Minä kuulutan takaisin en pelkästään sitä, että on turvallisuuslausekkeet ja mahdollisuus tukea, jos joku toinen Pohjoismaa joutuu vaaraan, vaan minä yksinkertaisesti toivon, että jossakin vaiheessa tulee myös Nordek, jota Koivisto aikanaan ajoi.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat näin rauhan aikana median kautta maailmalle kantautuvat tiedot ja uutiset. Perinteinen sotilaallinen uhka on Euroopan tasolla matala. Uhkakuvat ovat kuitenkin muuttuneet, ja monet jokapäiväisen elämän epävarmuutta lisäävät tekijät koetaan uhkakuvina. Tällä hetkellä yksi suurimmista uhkista on varmasti talouden epävarmuus. Talousromahduksen pienikin notkahdus tuntuu uhkana Suomen taloudelle ja sitä kautta tavallisen kansalaisen työllisyydelle ja toimeentulolle. Euroalueen taloudellisen kestävyyden turvaaminen on erittäin tärkeää.

Maailmanlaajuinen finanssikriisi sai valtiot yhdistämään voimansa, ja pahimmat skenaariot onnistuttiin välttämään. Valitettavasti yhteistyö toimijoiden välillä kuitenkin välillä ontuu, ja aktiivisuutta täytyy löytyä koko rintamalle, ei ainoastaan vakavien kriisien uhatessa tai paremminkin niiden aktivoituessa. Nyt nähdään, miten Irlannin tilanne onnistutaan ratkaisemaan. Toivon, että kaikki EU-jäsenmaat saadaan uuden, tiukemman talouskuurin ja kriisinhallintajärjestelmän kannalle. Muutoin on odotettavissa lisää talousongelmia.

Herra puhemies! Nykymaailmassa turvallisuusuhkat ovat pitkälti rajat ylittäviä, globaaleja ongelmia. Niin sanotun perinteisen turvallisuuspolitiikan keskiössä ovat kansainvälinen talousrikollisuus, terrorismi, ydinaseiden leviäminen, energiaturvallisuus sekä tietoturvallisuuteen kohdistuvat uhkat. Haasteellinen taloustilanne on johtanut valtioiden puolustusmenojen supistamiseen. Näin ollen valtiot ovat halukkaita entistä tiiviimpään puolustusyhteistyöhön. Yhteistyöhalusta kielii myös tuleva Etyjin huippukokous ja Naton strategian uudistaminen.

Venäjällä on joka tapauksessa tärkeä rooli EU:n strategisena kumppanina. Erilaiset yhteistyömuodot kehittyvät jatkuvasti, ja ennen pitkää niiden toivotaan johtavan vapaakauppajärjestelyyn. Venäjän yhteistyöhalukkuudesta huolimatta sen sisäiset ongelmat ja syvälle juurtuneet ennakkoluulot voivat hidastaa suhteiden kehitystä, kulttuuria unohtamatta. Ennen kaikkea tarvitaan molemminpuolista asennemuutosta, sillä myös EU:n jäsenvaltioiden puolella on edelleen paljon ennakkoluuloja Venäjää kohtaan. Tässä Suomella voi olla suunnannäyttäjän rooli. Suomesta löytyy kokemusta venäläisten kauppakumppaneiden kanssa toimimisesta, ja meillä toivottavasti ymmärretään maan tarjoama valtava talouspotentiaali.

Herra puhemies! Suomelle on tärkeää osallistua monenkeskiseen yhteistyöhön. Yksin olemme vain pieni valtio monien muiden joukossa. Voimme vaikuttaa turvallisuuden ylläpitoon ja talouden kehitykseen erilaisten yhteistyöjärjestöjen kautta. Taloudellisen turvallisuuden takaamisessa tärkeitä tekijöitä ovat vakaa yhteiskuntarakenne ja toimivat yhteistyöverkostot sekä kommunikaatiokanavat.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! (Ed. Ahde: Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö!) — Vastaan tässä heti ed. Ahteelle Euroopan neuvoston valtuuskunnan puheenjohtajana, että vaikka meitä pidetään ensisijaisesti poliittisena ihmisoikeusjärjestönä, niin Euroopan neuvosto käsittelee turvallisuutta myös. Ranskalainen poliitikko Catherine Lalumière toimi Euroopan neuvoston pääsihteerinä 1990-luvun alkupuoliskolla, ja hän lanseerasi tällöin käsitteen "demokraattinen turvallisuus", joka on edelleen varsin käyttökelpoinen käsite, kun siihen perehtyy.

Demokraattinen turvallisuus saavutetaan, kun yhteisön kaikilla jäsenillä on samat arvot ja kun kaikilla on yhteinen käsitys siitä, että ristiriidat yhteisön sisällä ratkaistaan rauhanomaisin keinoin. Myös UaV:n mietinnössä on tähän puututtu. Demokraattinen turvallisuus on kaiken kestävän turvallisuuden perusta, ja Euroopan neuvosto on nimenomaan Euroopan demokraattisen turvallisuuden vaalija ja edistäjä. Tämä myös ed. Kimmo Kiljuselle tiedoksi.

Haluaisin muistuttaa, että Euroopan neuvostohan on hallitustenvälinen järjestö, jonka eräs päätoimija on aktiivinen parlamentaarinen yleiskokous. Täällä eduskunnassa käsitellään toimintakertomuksen pohjalta kuitenkin ainoastaan järjestön parlamentaarista toimintaa. Suomen Euroopan neuvoston valtuuskunta seuraa luonnollisesti Suomen toimintaa Euroopan neuvoston hallitustenvälisellä sektorilla, mutta voisi olla mielenkiintoista myös se, että joskus eduskunnassa käsiteltäisiin Suomen toimintaa Euroopan neuvoston hallitustenvälisellä sektorilla. Eli tässä pieni vinkki tulevaisuutta varten.

Kuten vuoden 2009 toimintakertomuksesta ilmenee, yleiskokous on käsitellyt runsaasti ihmisoikeuksiin ja demokraattiseen turvallisuuteen liittyviä asioita. Euroopan neuvosto on kehittänyt useita tehokkaita niin kutsuttuja monitorointimekanismeja, joiden avulla seurataan, miten hyvin jäsenvaltiot noudattavat yhteisiä periaatteita. Todettakoon, että Suomi on tehotarkastelun kohteena tänä vuonna muun muassa kuntahallinnon osalta ja nyt ensi kuussa eli joulukuussa Grecon taholta korruption ehkäisyn osalta parlamentissa. Eli mielenkiintoisia asioita.

Euroopan neuvosto ei tietenkään ole ainoa kansainvälinen ihmisoikeustoimija Euroopassa, ei toki, mutta yhteistyötä eri toimijoiden kesken tulee minun mielestäni kehittää tulevaisuudessa. Meillä on yhteistyötä, mutta yhä enemmän sitä vaan täytyy kehittää. Euroopan neuvostolla, EU:lla ja Etyjillä on myös yhteinen huoli, mitä tulee, sanotaan, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, siihen, miten ne toteutuvat Euroopassa, ja yksi kohde tällä hetkellä on Valko-Venäjä.

Olen itse perehtynyt Valko-Venäjän tilanteeseen useamman vuoden ajan. Olin alakomitean puheenjohtaja, nyt uuden ad hoc -komitean puheenjohtajana (Puhemies: 3 minuuttia!) ja Valko-Venäjä-raportoijana. Vierailin Minskissä syyskuussa, ja valitettavasti käydyt keskustelut eivät anna aihetta tyytyväisyyteen. Joulukuussa käydään Valko-Venäjällä presidentinvaalit, joiden lopputulos tuskin on kenellekään yllätys. Kuitenkin väitän, että Euroopan neuvoston ja muun kansainvälisen yhteisön kiinnostus ja vuoropuhelu ovat parempi asia kuin täydellinen eristäytyminen, (Puhemies: Nyt on jo 4 minuuttia!) mutta Valko-Venäjän demokratian kehitys on Euroopan neuvostolle suuri haaste ja myös haaste koko Euroopan turvallisuuden osalta.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi lyhyt asia sopinee. Tämän keskustelun alateemana oli energiaturvallisuus. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on mainittu Euroopan neuvoston aiheeseen liittyvät raportit. Euroopan neuvosto on lähinnä käsitellyt aihetta energian saatavuuden ja energiatasapainon kannalta sekä ympäristön kannalta. Tämä lähestymistapa, jolla tarkastellaan ongelmaa yksittäisten kansalaisten näkökulmasta, onkin Euroopan neuvostolle ominainen, ja tämän takia on tärkeää, että Euroopan neuvostolle myös tulevaisuudessa luodaan ja annetaan riittävät edellytykset.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi työjärjestyksenomaisesti haluaisin kysyä puhemiesneuvoston harkintaa. Kun me käsittelemme täällä itse asiassa kertomuksia, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan raportteja, niin kuinka on mahdollista, että me rajaamme keskustelun vain 3 minuuttiin? Tämä on ainoa hetki itse asiassa tämän vuoden aikana, jolloin meillä on tilaisuus kertoa siitä työstä, mitä me tuolla kansainvälisillä foorumeilla teemme. Etyjin parlamentaarisesta yleiskokouksesta juuri äsken puheenvuoron käytti Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, ja selvästi näimme, että hänellä aika loppui kesken. Hän luonnollisesti ha-luaa kertoa edes kerran vuodessa eduskunnalle siitä, mitä me tuolla teemme, ja sama koskee Pohjoismaiden neuvostoa. Minusta tässä ei nyt harkinta toimi oikein silloin, kun kuitenkin salille pitäisi arviointeja tehdä siitä työstä, jota me muualla teemme kansanedustajan tehtäviä suorittaen. — Nyt minulta meni minuutti tähän asiaan, mutta oli kuitenkin tärkeää, että sain sen sanottua. (Ed. Nurmi: Ihan oikea puheenvuoro!)

Täällä on paljon käytetty puheenvuoroja täs- tä menneestä viikonvaihteesta, Nato—Venäjä-huippukokouksesta, ja todettu sen olleen historiallinen. Aivan varmasti näin on. Näyttää siltä, että Venäjällä ja Natolla on yhä enemmän yhteistä turvallisuuspoliittista agendaa. Afganistanista on puhuttu. Ennen kaikkea on puhuttu siitä, että Venäjä pääsee mukaan tähän ohjuspuolustusjärjestelmään eli pääsee Naton aluepuolustusjärjestelmän sisään. Tältä osin myöskään tämä Georgia—Ukraina-tilanne, Naton laajentuminen tältä osin, ei ole ajankohtainen. Terrorismi on aivan varmasti yhteistä agendaa. Selvästi yhteistyövaraiselle turvallisuudelle löytyy tilaa Euroopassa. Natolla on aivan varmasti tässä jatkossa roolinsa.

Ed. Ukkola täällä totesi omassa puheenvuorossaan, että nyt on vihdoin ja viimein korkea aika tehdä Nato-jäsenyyspäätös Suomessa. Meidän on kuulemma, hänen mukaansa, oltava mukana niissä kehyksissä, niissä keskusteluissa, joissa päätöksiä tehdään. Ed. Ukkola, voin kertoa teille myöskin sotilasliitto Shanghain sopimusjärjestöstä, jossa myöskin tehdään päätöksiä. Siellä ovat Kiina, Venäjä, Keski-Aasian tasavallat mukana. Jos Suomen täytyisi olla kaikkialla mukana, missä turvallisuuspoliittisia päätöksiä maailmalla tehdään, niin järjestöjä riittää.

Ed. Ukkola, minun arvioni mukaan ainoa validi, oikea kriteeri arvioida Suomen osallistumista erityyppisiin kansainvälisiin järjestöihin, ennen kaikkea turvallisuuspoliittisiin järjestöihin, puhumattakaan sotilasliitoista, on se, palveleeko se Suomen turvallisuutta. Se on yksi ainoa kriteeri, johon täytyy vastata silloin, kun me pohdimme sitä, missä Suomi on mukana, minkälaisissa päätöksentekopöydissä, mihin Suomi osallistuu. Suomen oma turvallisuus, suomalaisten turvallisuus, on ykkösasia, ja se on se ainoa määrittävä tekijä, ei se, onko joku harmaa vyöhyke jossakin olemassa, onko joku päätöksentekopöytä siellä tai toinen täällä. Miten se vaikuttaa Suomen turvallisuuteen, se on ainoa lähestymistapa.

Arvoisa puhemies! Olisin ottanut yhden teeman, joka on tänään ollut vahvasti esillä myöskin ulkoasiainvaliokunnassa. Se liittyy Suomen vähentyneeseen panokseen YK:n rauhanturvatoiminnassa. Meillä oli vielä vuosituhannen alussa eli kymmenkunta vuotta sitten 1 700 rauhanturvaajaa maailmalla. Tällä hetkellä heitä on 250. YK:n operaatioissa maailmalla on yli 100 000 rauhanturvaajaa. Suomi oli aikaisemmin rauhanturvaamisen suurvalta, nyt Suomi ilmeisesti pyrkii rauhanvälityksen suurvallaksi mutta minimoi rauhanturvaamisen roolia. Tässä on selvä ristiriita. Suomen on järkevää panostaa myöskin YK:n rauhanturvatehtäviin. Sen sijaan me olemme nyt vahvasti mukana näissä EU:n battlegroup-taistelujoukoissa, ja sillekin annettakoon kaikki tuki. Panemme vuositasolla siihen valmiustilaan yli 11 miljoonaa euroa. Sellaiset joukot, joita pitäisi käyttää kriisitilanteissa, pitäisi käyttää humanitaarisissa katastrofitilanteissa, ovat passiivisesti olemassa olevia.

Tänä kesänä — otan kaksi esimerkkiä — oli Kirgisian kammottava verilöyly kesäkuun alussa tai Pakistanin tulvat, joissa olisi voinut käyttää sitä voimaa, mikä meillä on humanitaarisessa mielessä käytössä. Nämä ovat passiivisesti seisomassa; me panemme 11 miljoonaa euroa tällaiseen toimintaan, joka on ilmassa olevaa. Tässä meidän täytyy arvioida myöskin uudella tavalla sitä, miten me niitä harvoja eurojamme, joita tässä kansainvälisessä toiminnassa käytämme, myöskin kriisinhallinnan puolella, käytämme niin, että me pystymme antamaan vakavan panoksen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan tuosta, mihin ed. Kimmo Kiljunen lopetti. Vastaus siihen, miten näitä kovia toimintajoukkoja voisi käyttää pehmeästi kansainvälisen hyvän eteen, on nopeat lääkintäjoukot. Tämmöiset voisi lähettää, jos semmoiset olisivat olemassa, tuonne Pakistanin tulva-alueille ja näihin kyseisiin paikkoihin, jos sellaisiin ryhdyttäisiin.

Otan esimerkin. Euroopan unionilla oli rauhanturvaoperaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa. Sen tarkoituksena oli turvata vaalit Kongossa. Tämä operaatio ei olisi onnistunut, elleivät sinne olisi suomalaiset lähteneet mukaan. Suomalaiset lähtivät sinne vapaaehtoisesti ja toimivat siellä kirurgisena ensihoitoyksikkönä. EU:sta ainoastaan Suomi oli valmis lähettämään kyseiseen tehtävään, siis julkiseen ensihoitoyksikköön, väkeä. Muualta Euroopasta ei ketään löytynyt. Ja niinpä suomalaiset lähtivät, ja kuten olen saanut sotilailta kuulla, niin kalliiksi tuli. Mutta myös operaatio sitten onnistui, ja ilman suomalaisia ei koko EU:n rauhanturvaoperaatiota Kongon demokraattisen tasavallan vaalien turvaamiseksi olisi tapahtunut.

Eli kyllä me suomalaiset olemme erittäin voimakkaasti mukana näissä EU:n vaikutuskanavissa. Se tietenkin on kallista, ja monet kysyvät, miksi lähdimme sinne. Mutta uskon kuitenkin, että meidän on turvattava rauhaa täällä EU:n alueella mutta myös EU:n rajojen ulkopuolella, koska kuten täällä on jo lukuisia kertoja todettu, maailma on yhä moninapaisempi eli maat toinen toisistaan riippuvaisempia ja jopa maanosat toisistaan. Ja kuten täällä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuorossa totesin, EU on Suomelle tärkein kansainvälinen vaikutuskanava, joten meidän etumme on ulkopoliittisesti vahva ja yhtenäinen unioni, ja juuri tämä esimerkki, jonka kerroin, tukee tätä toimintaa.

Ehkä vielä, arvoisa puhemies, jos sallitte: Ymmärrän, että varmasti työjärjestyksessä on ajateltu lyhyiden puheenvuorojen sallivan useammalle puheenvuoron. Se on aivan oikein tehty, mutta ymmärrän myös ed. Kiljusta. Täällä varmasti — poissuljen nyt tässä tapauksessa itseni — on paljon sellaisia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä järjestötoiminnasta ja ovat siellä määrättyinä eduskunnan työtehtäviin ja haluaisivat tuoda työtään julki mutta saavat siihen mahdollisuuden todella harvoin. Ehkä on mahdollista harkita asiaa niin, että nämä asiat pääsevät useammin eduskunnan keskustelufoorumille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähettelin jo vastauspuheenvuorossani viestejä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle ja koko ulkoasiainvaliokunnalle siitä havainnosta, jonka olin tehnyt lukiessani tämän erittäin hyvän hengentuotteen. Toistan sen vielä. Elikkä kun kirjoitetaan oikein mainiolla sisäisellä kappalejaolla ja asiajaolla asioista ja kun itse olen erityisen kiinnostunut luonnonvaroista, niitten riittävyydestä ja niitten käytöstä, niin aina päätyy kysymykseen, kun se hyvä teksti rupeaa olemaan lopuillaan: ai, siis toisaalta, mihinkä tässä oikeastaan resursseja halutaan käyttää, ja toisaalta, minkälaisen resurssienjaon puolesta tässä halutaan toimia?

Minusta ed. Johannes Koskinen käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron siinä suhteessa, että hän kiinnitti huomiota siihen, että meillä on kansainvälisten yhteisöjen uusvalu käynnissä. Tämähän tarkoittaa, arvoisa puhemies, sitä, että uusvalulla on jokin perusta, ja ed. Kimmo Kiljunen totesi Shanghai-porukat ja muut tässä äsken juuri — eikö se näin ollut — ja siinä kysytään heti, millä perusteella, mikä on se tarve, joka johtaa tämänlaiseen uudenlaiseen organisoitumiseen. Nyt on erinomaisen mielenkiintoista juuri tämä Shanghai-porukka, mitenkä se käyttäytyy tällä maapallolla, joka alkaa käydä todella pieneksi tälle ihmislajille. Se käyttäytyy sillä tavalla, että me olemme siirtymässä siirtomaavalta-aikakauteen aivan vanhaan malliin, 1800-luvun malliin.

Kiina ja Etelä-Korea ovat hankkineet maaomistuksia ympäri maapallon ja nimenomaan niin, että nämä alueet on ostettu määräajaksi tai plus miinus pysyvästi näitten valtioitten käyttöön, hyödyntämiseen, käyttöön, elikkä se hyödyntäminen on paikallisilta asukkailta pois. Näin tapahtuu Afrikassa, näin tapahtuu nyt jo Ukrainassa. (Ed. Laukkanen: Ja suomalaisetkin ostavat!) — Juuri näin. — Elikkä tämä on, arvoisa puhemies, todella kova juttu. Tässä se vilahtaa, mutta oikeilla sanoilla tätä ilmiötä ei kuvata tässä elikkä vaan annetaan vihje siitä, että nyt pitää läksyt lukea ja uudet sanakirjat katsoa, mitähän tässä oikein on meneilläänkään tällä maapallolla.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikein hyvä, että ed. Pulliainen tuotti tavallaan lisää ainesosia tähän keskusteluun näistä laajoista globaaleista haasteista mutta myöskin turvallisuusuhkista, joiden äärellä olemme ja joiden ennustettavuus on yhä vaikeampaa. Sen takia nyt viittaan myöskin Etyjin rooliin.

Nimittäin Etyjhän on pystynyt toimimaan erittäin merkittävällä tavalla juuri tämän laajan turvallisuuskäsitteen sisään kuuluvien asioiden parissa. Tässä vaan mainitsen vaikkapa energiaturvallisuuden ja myöskin ruokaturvallisuuden maailmanlaajuisesti. Etyj työskentelee omissa komiteoissaan, tuottaa raportteja. Tämä työskentely on hyvin järjestäytynyttä samalla tavalla kuin Euroopan neuvostonkin työskentely. Mutta olennaista on se, että esimerkiksi tietoverkkojen ja energiaturvallisuuden haavoittuvuus ovat olleet vahvasti esillä Etyjin toiminnassa — Suomen Etyj-valtuuskunnan jäsenenä tämän tunnistan — ja erityisesti nyt kuluneen vuoden aikana, kun Keski-Aasia on ollut eräällä tavalla myöskin poliittisena painopisteenä, nämä kysymykset ovat nousseet tavattoman vakavalla tavalla ja oikein esiin. Siksi suosittelen kaikkia, joita nämä asiat kiinnostavat, tutustumaan Global Governance 2025 -raporttiin. Siinä on nimenomaan näitä globaalihallinnan kysymyksiä esitelty tarkoin.

Ed. Hurskainen Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana aivan oikein kuvasi tämän Valko-Venäjä-kysymyksen. Valko-Venäjähän on edelleen tavallaan tämmöinen merkillinen musta aukko demokraattisen Euroopan sydämessä. Mutta samaan aikaan kun meidän pitäisi koettaa tukea ja edistää Valko-Venäjän integroitumista takaisin vaikkapa Euroopan neuvoston jäsenyyteen, meidän täytyy kuitenkin tunnistaa myös ne kysymykset, jotka esimerkiksi energiapolitiikassa nimenomaan Venäjän puolelta suuntautuvat Valko-Venäjään tai Ukrainaan. Nämäkin ovat hyvin sensitiivisiä tätä vanhaa etupiiriajattelua kuvaavia politiikan keinoja, joissa esimerkiksi Venäjä on käyttänyt ja on valmis vieläkin käyttämään energiapolitiikkaa ulkopolitiikan välineenä — näin lähellä, vaikka Minskiin on tästä yhden tunnin lentomatka, sama matka kuin Rovaniemelle.

Arvoisa puhemies! Tässä on tietysti monia monia tematiikkoja, joita meidän tulisi pitää esillä, kun me puhumme tästä murrosvaiheesta. Tämä talouskasvun painottuminen Aasian suuntaan on äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Haluan vaan todeta sen, että tässä tuoreessa Koreoiden konfliktissa, josta emme tiedä, eskaloituuko se, minkälaiseksi se eskaloituu, voi tapahtua mitä tahansa. Ja mikä on se maa, mikä voisi tehdä siellä jotain liennytystä ja ratkoa tätä ongelmaa esimerkiksi Pohjois-Korean suhteen? Se on nimenomaan Kiina. Eli voisiko Kiinan taloussuhde, kiinteä taloussuhde Eurooppaan ja ennen muuta Yhdysvaltoihin, toimiakin tässä katsannossa myönteisellä tavalla tämän Korea-kriisin rauhoittamisen kannalta? Tämä on mielestäni huomionarvoinen asia tässä pohdiskelussa.

Samoin lopuksi totean vielä, että ilman muuta meidän täytyy, arvoisa puhemies, pitää vahvasti agendalla pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Se on sitä käytännönläheistä yhteistyötä, jossa katsotaan suorituskykyjen yhteensopivuutta, myöskin puolustuksen vahvistamista ja kustannustehokkuuden kasvattamista.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan antaa tunnustuksen ulkoasiainvaliokunnalle tästä mietinnöstä. Useassa yhteydessä olen ottanut kantaa siihen, että enemmän eduskuntatyössä pitäisi siirtää katsetta isoihin, tulevaisuutta rakentaviin asioihin. Tämä lähestymistapa, mitä merkitsevät Euroopan turvallisuusrakenteet tulevaisuudessa, on yksi niistä aihepiireistä, joihinka meidän pitää iskeytyä selvästi lujemmin nimenomaan tässä tilanteessa, jossa selvästi on nähtävissä iso, globaali murrosajanjakso.

On paikallaan, että tässä mietinnön tavallaan lähtökohtana on tämä Global Governance -raportti, jossa tarkastellaan nimenomaan globaalihallintaa, sen vaativuutta. Voi sanoa, että tämän päivän tunnistettavat ilmiöt kertovat siitä, mitä tarkoittaa hallinta, miten saavutetaan sellainen tasapaino, mistä voidaan aidosti käyttää käsitettä hallinta. Ennen kaikkea tämä kysymys nousee ihan uudella tavalla merkittäväksi, koska nämä taloudelliset keskinäisriippuvuussuhteet, joihinka myös mietintö kiinnittää huomiota, nousevat ihan uuden tasoiseksi haasteeksi.

Tässä on esitetty neljä skenaariota tulevaisuudesta. Minusta on perusteltua pysähtyä nimenomaan tähän kakkoskohtaan, jossa skenaario hahmottaa hajautumista, jossa Kiinan ja Aasian merkitys nousee yhä keskeisemmäksi ja tämän seurauksena tulee erilaisten muurien rakentuminen vahvojen talousmaiden ympärille, jopa puhuisin käsitteellä tullimuurit. Vaikka tänä päivänä se nähdään täysin mahdottomana, niin se, miten käydään tämmöistä talouden puolustustaistelua tulevina vuosina, vuosikymmeninä, on erittäin mielenkiintoinen ja iso kysymys. Ed. Pulliainen jo tuossa edellä otti esille juuri tämän Kiinan valtavan nousun, joka ehkä on jäänyt liiankin ohueksi tässä arvioinnissa. Se, mitä tarkoittaa Kiinan hallinta, Kiinan omistajuus, tänä päivänä globaalisti, on yhtä kuin sitä, että me olemme täysin uudessa asetelmassa verrattuna aikaan parikymmentä vuotta sitten.

Arvoisat kollegat, nostan semmoisen historiallisen kirjan esille. Mihail Gorbatšov julkaisi vuonna 1987 Perestroika ja uusi ajattelu -kirjan, ja jopa kehotan Suomen kansanedustajiakin selailemaan sitä kirjaa. Nimittäin se luo hahmoa nimenomaan siitä, kun katsomme peruutuspeiliin tämän noin 20 vuoden jakson, mitenkä totaalisesti tämä globaalihallinta on muuttunut, miten keskeisiksi pelaajiksi nousee sellaisia nimittäjiä, joita esimerkiksi näkemyksellinen johtaja Gorbatshov ei omassa Perestroika-kirjassaan edes hahmottanut. Hyvin pitkälle Perestroika hahmottaa sitä, mitä tarkoittaa Neuvostoliitto vastavoimana Yhdysvalloille. Jos ajatellaan tätä maailmanhallinnan rakennetta ja rakenteita, nehän ovat hyvin pitkälle luotuja nimenomaan Yhdysvallat-keskeisesti. Tässä mielessä tämän painopisteen siirtyminen on erittäin olennainen havainto, ja sen vuoksi on perusteltua kysyä — me olemme yksi Euroopan unionin jäsenmaa — mikä on todella Euroopan unionin vaikuttamisen mahdollisuus.

Tässä mietinnössä puhutaan vaikuttamisen suhteellisuudesta. Minusta tämä on yksi tämän mietinnön olennainen kysymys. Jos ajatellaan viime vuosia, on monia asioita, ilmastokysymys ehkä parhain mittari siinä mielessä, että Euroopan unionin lähestyminen on ollut sitä, että me olemme melkein niin kuin (Puhemies: 4 minuuttia!) maailmanhallitsija, mutta tosiasia on kuitenkin se, että me olemme joutuneet myös niissä kysymyksissä toteamaan tämän suhteellisuuden.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ei ollut tarkoitus kyllä tulla tänne, mutta kun asiat ovat näin, ne ovat näin. Haluaisin vastata ensinnäkin ed. Kimmo Kiljuselle siihen, että enhän minä tietenkään sitä tarkoittanut, että Suomen pitää osallistua jokaiseen rauhanturvaamiseen tai jokaiseen ulkopoliittiseen järjestöön joka puolella maailmaa. Hyvä, että osallistumme edes Euroopassa. Se on kaikkein tärkeintä ja Euroopan unionin ja pohjoismainen yhteistyö ja transatlanttinen yhteistyö.

Ed. Karjula puuttui erittäin tärkeään asiaan, jota minäkin haluan korostaa ja korostin jo aikaisemmassa puheessani: Mikä on EU:n rooli tulevaisuudessa? Mikä on Suomen rooli tässä EU:ssa? Mikä on Venäjän ja EU:n suhde, ja mikä on Venäjän ja Naton välinen suhde? Koska nyt näyttää siltä, että Venäjä haluaa hoitaa asioita nimenomaan Naton kautta, niin me olemme kyllä jäämässä sillä tavalla paitsioon, koska minkäänlaisia sopimuksia EU:n ja Venäjän kanssa ei näytä syntyvän. Koko ajan sekä Euroopan unionin maat että Venäjä hoitavat asioita kahden kesken, eivät yhteisöllisesti niin kuin me haluaisimme, niin kuin Suomen edun mukaista olisi, että EU hoitaisi yhteisesti asiat Venäjän kanssa. On aika ikävä huomata, että meidän päittemme yli sovitaan joistakin sellaisista hyvin tärkeistä asioista, niin kuin Nord Stream tai joku muu vastaava taloudellinen hanke, jossa meillä ei ole mitään osaa eikä arpaa, muuta kuin antaa vaan omia vesialueitamme näitten putkien käyttöön.

Toinen asia, mitä haluaisin korostaa, on se, että Suomi ei voi minun käsittääkseni, jos tämä tällä tavalla jatkuu, vaalia ja pitää huolta omista turvallisuuspoliittisista intresseistään, ellei se ole mukana siinä pöydässä, jossa näistä päätetään, elikkä Venäjän ja Naton välisessä neuvottelupöydässä. Siellä ovat kaikki sellaiset EU-maat, jotka ovat Naton jäseniä, mutta eivät nämä ulkopuoliset jäsenet.

Kimmo Sasi /kok:

Kunnioitettu puhemies! Suomen ulkopolitiikan suuren linjan pitää olla vakauden, rauhan ja ihmisoikeuksien tukeminen koko maailmassa. Vaikka maailma on paljon sivistyneempi paikka tänä päivänä kuin 50 vuotta sitten, meillä aina silloin tällöin ilmestyy kuitenkin uusia väkivaltaisia diktaattoreita, jotka vastustavat markkinataloutta ja vallan hajottamista yhteiskunnassa ja haluavat keskittää vallan itselleen. Syntyy myöskin väkivaltaisia ideologioita jatkuvasti. Islamilainen terrorismi on se, joka on tällä hetkellä kaikkein eniten tapetilla, mutta myöskin juche-aate Pohjois-Koreassa jatkuu, ja valitettavasti näitä tulee aina uusia.

On selvää, että jollakin tavalla pitää globaalisti pyrkiä ottamaan tilanne hallintaan ja meidän pitää pyrkiä turvaamaan kansalaisten ihmisoi-keudet ja rauha. On selvää, että silloin, kun jotakin maata kohtaan hyökätään, YK:n perustuskirjan mukaisesti sillä on oikeus puolustautua, ja näinhän muun muassa kävi, kun Saddam Hussein hyökkäsi Kuwaitiin. Yhdysvallat urhoollisesti puolusti Kuwaitin itsenäisyyttä ja palautti Kuwaitin itsenäisyyden Kuwaitille, ja tämä oli malliesimerkki siitä, millä tavalla pitää toimia.

Toinen keskeinen kysymys on se, että meillä on nykyisin myöskin velvollisuus suojella siviiliväestöä jokaisessa yhteiskunnassa, jopa sen omia johtajia vastaan. Tässä suhteessa meidän täytyy tehdä jatkuvaa juridista kehitystyötä, jolla pyritään pitämään huolta siitä, että vaikka jokaisella valtiolla on suvereniteetti, silläkin on tiettyjä rajoja sen omien johtajien osalta ja kansainvälisellä yhteisöllä pitää olla mahdollisuus puuttua siihen, että tilanne otetaan jollakin tavalla haltuun.

Puhemies! Yhdistyneet kansakunnat on hyvä järjestö, se tekee sinänsä hyviä sääntöjä. Kuitenkin täytyy sanoa, että yksi sen ongelma on jäsenkunta, jossa välttämättä kaikki maat eivät ole kovin sitoutuneita demokratioita, vaan päätöksiksi saattaa tulla vähän minkälaisia päätöksiä tahansa, joten voidaan sanoa, että vaikka järjestöllä on hyvä tarkoitus, niin siihen välttämättä kaikissa tilanteissa ei täysin voida luottaa. Toinen asia myöskin on sitten se, että YK:n tehokkuus panna täytäntöön hyviä päätöslauselmia turvaneuvostosta ei välttämättä ole aina kovinkaan hyvä.

Meillä on kuitenkin yksi suurvalta, joka on Yhdysvallat, ja elämme tänä päivänä Pax Americana -aikaa. Mielestäni Suomen ulkopolitiikan keskeisin tehtävä on pitää huolta siitä, että Pax Americana säilyy niin pitkään kuin suinkin mahdollista, koska se on paras turva rauhalle maailmalla. Tämä merkitsee sitä, että euroatlanttisen yhteistyön pitää olla Suomelle erittäin tärkeätä, Suomen pitää olla siinä mukana. EU on jossain määrin heikko lenkki tässä työssä, mutta sitä lenkkiä pitää vahvistaa.

Onneksi Venäjä on muuttanut ulkopolitiikan linjaansa, ja Venäjä alkaa kenties tulla mukaan tähän euroatlanttiseen yhteistyöhön vakauttamaan maailmaa, koska se näkee, että sen omat intressit ovat samalla suunnalla. Ja keskeinen kysymys tulevaisuudessa on Kiina, että me saamme Kiinan myöskin tähän samaan joukkoon mukaan. Kun Kiinassa tapahtuu poliittinen vallankumous jossakin vaiheessa, niin tärkeätähän on se, että siellä eivät nouse nationalistit valtaan vaan siellä on rakentavan yhteistyön joukko, joka hallitsee Kiinaa.

Arvoisa puhemies! Olikin säälittävää katsoa Lissabonin Naton kokousta, jossa mentiin eteenpäin, mutta Suomi oli siellä marginaaleissa seuraamassa kokousta presidentin ja kahden ministerin voimalla innokkaasti. Täytyy sanoa, että olisi ollut paljon mukavampaa, kun nämä henkilöt olisivat istuneet neuvottelupöydässä tekemässä päätöksiä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Hurskainen ja Laukkanen ottivat esille täällä laajan turvallisuuden käsitteen, jonka varaan sekä Euroopan neuvoston että Etyjin toiminta ulottuu, aivan totta. — Ed. Sasi, jos vielä pysytte hetken salissa, koska olisin mielelläni kommentoinut myöskin teidän puheenvuoroanne.

Arvoisa puhemies! Palaan tähän laajan turvallisuuden käsitteeseen ensin, koska se johdattelee tähän ed. Sasin kommentointiin. Mitä se tarkoittaa, laajan turvallisuuden käsite, kun sitä on paljon käyty lävitse? Ensinnäkin kysymys on jakamattomasta turvallisuudesta eli me emme hae turvallisuutta naapurin kustannuksella vaan yhteistyössä. Toinen olennainen käsite on se, että kysymys ei ole vain sotilaallisesta turvallisuudesta vaan pohdimme kaikkia uhkia, myöskin siviiliyhteiskunnan laajempia uhkia, siviilikriisien uhkia, jotka yhteiskunta joutuu ottamaan vastaan. Kolmantena elementtinä tietenkin on kysymys siitä, että laaja turvallisuus ei puhu vain valtioiden turvallisuudesta vaan kansalaisen turvallisuudesta, ja silloin tulemme tähän ihmisoikeusulottuvuuteen. Tulemme myöskin siihen ulottuvuuteen, että Ety-järjestössä tämä kolmas kori on tullut yhä hallitsevampaan asemaan vaalitarkkailuineen, demokratia-apuineen ja niillä ponnisteluilla, joita oikeusvaltion synnyttämiseksi tehdään.

Ed. Sasi oli aivan oikeassa omassa puheenvuorossaan, että valitettavasti maailmanhistoria on sellainen, että meillä syntyy vallankumouksia ja vallankaappauksia, diktaattorit ottavat vallan käsiinsä, syntyy repressiota, sortoa, ihmisoikeuksien poljentaa. Liian monet diktaattorit maailmassa todellakin, kuten ed. Sasi käytti vertailukuvaa, ovat ottaneet vallan haluten alistua markkinavoimille, eli lähtevät siitä liikkeelle, että yhteiskunta alistetaan markkinaehtoiseen toimintaan ja ne, jotka vaativat sosiaalisempaa lähestymistapaa, ovat vankiloissa kidutettuina äärim-mäisessä hädässä. Tämä on tietysti valitettava tosiseikka, jonka ed. Sasi myöskin myöntää.

Hän totesi, että meidän olisi syytä tukea Pax Americanaa. Yhdysvalloilla on ollut tähän finanssikriisiin asti keskeinen rooli nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kylmän sodan purkauduttua myöskin globaalin järjestelmän vakautta ylläpitävänä tekijänä. Mutta en täysin luottaisi siihen käsitteeseen Pax Americana, jos keskustelen Latinalaisen Amerikan gettojen asukkaiden kanssa, jos keskustelen Sudanissa, Libanonissa, monissa muissa maissa Yhdysvaltojen ohjusiskujen uhriksi joutuneiden kanssa, jos keskustelen vaikkapa monien irakilaisten kanssa — en puhu Pohjois-Irakista, kurdeista, he ovat Pax Americanan takana vahvasti, mutta muualla.

Meillä on valitettavia esimerkkejä siitä, että yhden suurvallan pax-järjestelmä ei välttämättä takaa maailmanrauhaa, takaa turvallisuutta. Sittenkin viime kädessä, ed. Sasi, kansallinen turvallisuus rakentuu yhteistyöhön, yhteistyövaraiseen turvallisuuteen, ei niin, että yksi sanelee ne ehdot, vaan, ed. Sasi, se tehdään yhteistyössä. Se tehdään yhteistyössä, ja kun se tehdään yhteistyössä, eri intressit tulee huomioitua ja yhteistyövarainen turvallisuus pääsee kukoistamaan. Siihen Suomi on panostanut, ei pax-siihen eikä pax-tähän, jos se epiteetti siellä on yksittäinen valtio.

Arvoisa puhemies! Minä olisin mielelläni puhunut — ymmärrän tämän ajan rajoitukset täällä — myöskin tästä Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta, joka ulottuu muuhunkin, muun muassa näihin erityisedustajien rooleihin. Tämä on se ainoa hetki, jolloin tässä salissa pystyisi esimerkiksi keskustelemaan Keski-Aasian tilanteesta, jossa olen toiminut erityisedustajana pidempään, ja nyt tässä viime vaiheessa muun muassa Kirgisian kriisiin liittyvästä kansainvälisestä tutkinnasta olisin mielelläni jonkun sanan sanonut. Mutta kun nämä puheaikarajoitteet on täällä nyt tehty, niin täytyy vain todeta, että Etyjin, Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnat tekevät paljon sellaista työtä, joka on ulkopuolella tämän salin, jolla on kuitenkin merkittävyyttä suhteessa siihen tehtävänantoon, joka meillä kansanedustajilla on.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle haluan todeta, että olemme samaa mieltä, Pax Americana on myönteinen asia, ja se ei voi olla pelkästään Yhdysvaltain päätöksentekoa, vaan sen pitää olla euroatlanttista päätöksentekoa, johon Venäjä jossakin vaiheessa tulee varmasti liittymään mukaan, ja meidän pitäisi olla samaa mieltä siitä, että Suomen pitää olla osa tätä päätöksentekokoneistoa. Se päätöksenteko tällä hetkellä tapahtuu Natossa, ja siitä syystä toivon, että ed. Kiljunen mahdollisimman nopeasti kääntyy sille kannalle, että olemme mukana tekemässä päätöksiä Naton pöydissä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten vastasin jo ed. Ukkolalle aikaisemmin, minä oletan, että vastuulliset suomalaisesta turvallisuuspolitiikasta vastaavat eivät pohdiskele ensisijaisesti sitä, missä päätöksentekopöydässä me olemme silloin, kun me puhumme turvallisuuselimistä ja niiden jäsenyydestä, vaan me pohdimme sitä, mitä jäsenyys velvoitteineen tarkoittaa Suomen turvallisuudelle. Se on se lähestymistapa, millä tätä arvioidaan. Se koskee Natoa, se koskee Etyjiä, YK:ta, mitä tahansa järjestöä, jossa me olemme mukana. Me lähdemme siitä liikkeelle, miten se vaikuttaa Suomen turvallisuuteen. Tällä hetkellä suomalainen päätöksenteko on ollut sitä mieltä, mikä on aivan oikein, että Nato-jäsenyys ei sinänsä ole vahvistamassa Suomen turvallisuutta, mutta aikahan voi olla toinen. Sinä päivänä, kun, ed. Sasi, Venäjä on Naton jäsen, niin saattaa olla, että me teemme uutta arviota täällä.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaksi lyhyttä asiaa. Ensinnäkin, olen samaa mieltä ed. Kiljusen kanssa, että olisi ehkä ollut kohtuullista, kun tämän asian yhteyteen on liitetty kolmen kansainvälisen toimijan kertomukset, että puheenvuoroaika olisi ollut hieman pidempi.

Toiseksi haluaisin vastata ed. Laukkaselle. Hän nosti Valko-Venäjän esiin ja pahoitteli sitä, jos Valko-Venäjä jätetään nyt ulkopuolelle toiminnan, ja otti esille myös Venäjän ja Valko-Venäjän tämänhetkiset suhteet. Valko-Venäjä-raportoijana täytyy sanoa, että suurin toiveeni tietysti on, että raportissani voisin esittää Valko-Venäjälle joko special guest -statusta tai varsinaista jäsenyyttä, mutta luonnollisesti tässä vaiheessa olen odottavalla kannalla, että Valko-Venäjän puolella täytetään näitä edellytyksiä, jota Euroopan neuvosto on Valko-Venäjälle asettanut, ennen kuin näistä asioista voidaan päätökset tehdä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tavoite, ed. Hurskainen, teillä on aivan oikea. Minäkin toivon, että voisitte esittää tätä vanhan aseman, special guest -statuksen, palauttamista Valko-Venäjälle, mutta välillä tuntuu siltä, että matka on vaan aika pitkä edelleenkin. Euroopan neuvoston tiedotustoimiston avaaminen Minskissä on tehty paikallisten viranomaisten toimesta mahdollisimman hankalaksi, ja se tavoite on toteutunut todellakin vain osittain. Kaikki ne rajoitukset, mitkä liittyvät sitten sananvapauteen, mielipideilmaisuun esimerkiksi — ja poliittista oppositiota kohtaan tietenkin — ovat edelleenkin erittäin vakavia myöskin ihmisoikeuksien kannalta, puhumattakaan niistä laiminlyönneistä ja suoranaisista rikkomuksista, jotka kohdistuvat mediaan, median toimintavapauksiin ja journalistien toimintavapauksiin. Tästä olen taas oman komiteani, Venäjä-komitean, kanssa käynyt paljonkin keskustelua Valko-Venäjän toimittajien kanssa, ja tässä suhteessa tilanne ei ole lupaava.

Mutta lopuksi, puhemies, Valko-Venäjää ei pidä eristää vaan koettaa kaikin tavoin tuoda mukaan eurooppalaiseen yhteisöön.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt vastaus itse asiassa tähän Infopointiin, johon viittasitte, eikö niin? (Ed. Laukkanen: Kyllä!) Vierailin siellä jokin aika sitten eli elokuussa, myös siellä, ja tällä hetkellä toiminta näyttäisi olevan kohtuullisen hyvä, ettei jää väärää käsitystä, mutta alkuvaikeudet siinä kieltämättä olivat.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta lyhyesti tähän, että näyttää olevan niin, että näitä järjestöjä ei kovin monta ole, jotka tässä käsittelyssä ovat, mutta hyvin paljon siitä kuitenkin saadaan syviä tunteita ja mielipiteitä aikaan. Pääsääntöisesti näyttää olevan niin, että järjestöjä näyttää olevan riittävästi keskustelun vilkkaudesta päätellen. Haluan muistuttaa vain siitä, että siitä Lissabonin perussopimuksen voimaantulosta 1.12.2009 ei ole vasta kuin vuosi, se on kohta meillä käsissä. Pientä fiilausta niin sanotusti on saatu tehdä näihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin rakenteisiin mutta pääperiaatteissaan perinteisillä järjestöillä mennään eteenpäin, ja mielestäni on järkevää syventää näiden toimintaa ja koettaa saada siellä sitten mahdollisimman laajaa yhteistoimintaa Euroopan sisällä, Pohjoismaiden sisällä ja sitten tietenkin kansainvälisesti kauemmas Euroopan unionin ulkopuolelle ihan transatlanttisia maita ajatellen ja sitten Venäjää tietenkin.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Laukkasen puheenvuoroa Etyjistä, en voinut olla ajattelematta, onko Etyjin parlamentaarisella valtuuskunnalla, jonka jäseniä olemme, sellaista merkitystä, että se on paikkansa lunastanut. Ed. Laukkasen kanssa Fortumista käsin olemme viimein onnistuneet saamaan vireille prosessin, jonka myötä Fortumin hallintoneuvosto lakkaa, mutta en tässä vaiheessa ainakaan ole valmis esittämään samanlaista kehitystä parlamentaarisessa valtuuskunnassa, sillä sille varmasti oma paikkansa on. Ehkä jopa pitäisi antaa enempi painoarvoa keskusteluille, joita siellä käydään.

Nimittäin kun käsittelemme nyt vuoden 2009 kertomusta Etyjin valtuuskunnasta, en malta olla nostamatta esiin sivulta 11 Dublinin talousfoorumissa käyttämääni puheenvuoroa, jossa nimenomaan Irlannin tilannetta käsiteltäessä toin esiin, kuinka välttämättömiä luottamuksen palauttamiseksi ovat finanssisektorin syvä ja huolellinen, rajat ylittävä valvonta ja pankkien taseiden avaaminen. Tuossa seminaaritilaisuudessa oli mukana tuolloin myös Irlannin valtiovarainministeri Brian Lenihan, ja esitykseni sai vahvaa vastakaikua.

Ilmeisesti voi sanoa, että ikävä kyllä Euroopan ja maailman talous näytti siinä kohtaa nopeasti lähtevän kasvuun eikä tuo paine silloin yltänyt siihen, että stressitestit olisivat olleet riittävän tiukkoja, ja nyt olemme siinä, missä olemme. Mutta kaiken kaikkiaan kyllä Etyjin parlamentaarisellakin valtuuskunnalla tietty roolinsa on, ja joskus niitä puheita kannattaisi tietysti laajemmallakin tasolla seurata.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin lyhyenä kommenttipuheenvuorona edellä käytettyyn ed. Katajan puheenvuoroon: toivottavasti ette kuitenkaan ollut ehdottamassa Etyjin valtuuskunnan lakkauttamista ja Suomen irrottautumista siitä työstä.

On vaan, ed. Kataja, tietysti niin, että nämä ovat aika pitkiä prosesseja ja vaativat aikaa varsinkin, kun me puhumme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kehityksestä tai vaikkapa maailman talouskriisien vaikutuksesta siihen. Ne ovat pitkiä kaaria ja pitkiä linjoja, mutta Suomen aktiivisuus kuitenkin Etyjissä mielestäni on kyllä monella tavalla palkittu. Ei siitä pääse mihinkään. Suomen valtuuskunta on tällä kaudella ollut aktiivinen kuten Euroopan neuvostonkin valtuuskunta.

Vaikka käsittelyssä ei tässä olekaan Suomen rooli, josta te raportoitte, ed. Nurmi, Länsi-Euroopan unionissa, Weu:ssa, niin haluan siitä kuitenkin nyt mainita vaan sen, että vaikka se parlamentaarinen yleiskokoustyöskentely lakkaakin, niin nyt ollaan kuitenkin löytämässä tapa, jolla siinä mukana olleet maat sidotaan parlamentaarisella tasolla ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Sehän on myös Euroopan neuvoston ja Etyjin arvo, että parlamentaarikot käyvät sitä keskustelua. Euroopan neuvostossakin on 47 maata, ja siellä olisi paljon maita, jotka ovat EU:n ulkoisia jäseniä, jotka eivät olisi tässä keskustelussa mukana ilman sitä jäsenyyttä. Sen takia näiden merkitys on suuri.

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että me olemme täällä käsitelleet tätä laajaa turvallisuusnäkökulmaa, muuttuvia uhkia, mutta ennen muuta tätä Lissabonin jälkeistä Naton ja Venäjän yhteistyön syventymistä ja lähenemistä ja sen vaikutusta sitten myöskin eurooppalaisiin turvallisuusrakenteisiin ja ennen muuta siihen visioon, näkymään tuleville vuosille.

Miten syvää, aitoa sitten Venäjän muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on, se on kysymys, johon meillä ei ole varmastikaan lopullista vastausta. Mikä on sitten sen vaikutus lähialueilla vaikkapa meidän pohdiskeluumme suhteessa Nato-jäsenyyteen, jota ed. Kimmo Kiljunenkin täällä jatkoi? Sillä voi olla kahdenlaisiakin vaikutuksia, joko niin, että tavallaan se yhteistyö vie niitä jännitteitä, mitä Euroopan sisällä on tähän asti ollut, ja sanotaan lopullisesti hyvästit kylmän sodan aikaiselle fraktioajattelulle, tai sitten voi olla niin, että se mataloittaa kynnyksiä myöskin Euroopan unionin jäsenmaiden, jotka eivät ole kuitenkaan Nato-maita, tulla vielä mukaan syvempään yhteistyöhön myöskin sitten Nato-rakenteisiin.

Olennaista on nähdä, että Suomella on tässä euroatlanttisessa suhteessa, sen sisällön rakentamisessa, tavattoman suuri merkitys. Venäjällä on toki vielä pitkä matka, josta aina on Euroopan neuvoston keskusteluissa moneen otteeseen puhuttu, kohti oikeusvaltiota, kansalaisyhteiskuntaa. Tässä yhteydessä kyllä haluan vielä todeta ne parin viikon takaiset venäläisiin journalisteihin kohdistuneet väkivallanteot. Kyllä siinä nyt punnitaan, pystyykö Venäjä objektiivisesti tutkimaan nämä tapaukset. Siinä tahtotilassa ja muutostilassa, mitä herra Medvedev presidenttinä on nyt ilmaissut näiden asioiden tutkimisen suhteen, punnitaan tavallaan Venäjän aitous ottaa tämän kaltaiset ihmisoikeusrikkomukset myöskin vakavasti.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä minun kritiikkini, joka aikaisemmin suuntautui puhemiesneuvostoon työjärjestyksenomaisesti siltä osin, että tämä puheaika on rajattu 3 minuuttiin silloin, kun käsittelemme näitä mietintöjä, saattoi olla jopa paikallaan, koska se viritti nyt vähintään sen keskustelun, mikä merkitys näillä valtuuskunnilla on, missä tehtävissä me olemme ja miksi meidän on ehkä järkevää tällekin salille puhua niistä tehtävistä.

Arvoisa puhemies! Mikä merkitys on sillä, että meillä on kansanedustaja Euroopan neuvoston valtuuskunnassa, meillä on kansanedustaja Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa tai Weu:n assemblyssä tai Pohjoismaiden neuvostossa? Ensimmäinen merkitys on tietysti se, että me olemme siellä kansainvälisessä foorumissa, käymme keskusteluja, tapaamme kollegoja, olemme sitä kautta vuorovaikutuksessa. Sen me kaikki varmasti tunnistamme, että ne ovat parlamentaarisia elimiä, ne eivät ole suoraan hallituksia ohjaavia elimiä, mutta joka tapauksessa siinä on vuorovaikutussuhteessa niihin kansainvälisiin järjestöihin, kuten Etyjiin, Pohjoismaiseen ministerineuvostoon tai Euroopan neuvostoon. Eli siinä on olemassa linkki, vuorovaikutus. Joskus saattaa, arvoisa puhemies, jopa syntyä tilanteita, että noiden toimintojen kautta, vaalitarkkailun, mahdollisesti monien muidenkin toimien osalta tai erityisedustajien tehtävien kautta me suomalaiset kansanedustajat pääsemme suoraan kiinni, voisiko sanoa, siihen politiikan tekemisen ytimeen, mitä kansainvälisissä järjestelmissä tehdään. Se on ehkä poikkeuksellisempaa, mutta sitäkin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Ehkä se tärkein, mitä me saamme olemalla noissa verkostoissa, kansainvälisillä foorumeilla mukana, on se palauma, minkä me sieltä tuomme tähän kotimaiseen keskusteluun. Sen takiahan me olemme tässä kansanedustuslaitoksessa, että me pystymme sijoittamaan Suomen maailmankartalle, pystymme arvioimaan oman hallituksemme toimintoja ja ennen kaikkea voimme käydä tämän keskustelun tässä, mutta sekään ei ole se tärkein, vaan ehkä tärkeämpää on se, että me olemme vuorovaikutuksessa Suomen hallitukseen, joka on se toimija Suomesta kansainvälisessä kentässä. Me pystymme arvioimaan, meillä on kompetenssia, asiantuntemusta ja näkemystä, ja se syntyy vain sillä, että me emme eristäydy parlamenttinakaan, jolloin me pystymme olemaan mukana luontevassa vuorovaikutuksessa, poliittisessa vaikuttamisessa, joka koskee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja Suomen kansallista politiikkaa.

Tässä suhteessa, arvoisa puhemies, pidän arvokkaana sitä — tietysti on helppo sanoa, olen jäävikin arvioimaan — että suomalaiset kansanedustajat ovat vahvasti mukana myöskin kansainvälisessä yhteistyössä, kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Ja se raportointi, joka tässä juuri tänään on tapahtunut, on myöskin tarkoituksenmukaista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen puuttui hyvin tärkeään asiaan elikkä kysymykseen siitä, onko tämä Venäjän muutos aito vai onko jostakin muusta kysymys. Jos Euroopan neuvoston kannalta asiaa katsoo, niin Venäjä on ehdottomasti pahin ihmisoikeuksien rikkoja kaikkien niitten raporttien perusteella, joita Euroopan neuvostossa on käsitelty, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden rikkoja. (Ed. Hurskaisen välihuuto) Siitä ei pääse mihinkään. Ainakin niiden raporttien, mitä minä olen lukenut, tilastojen perusteella Venäjällä on esimerkiksi tapettu tai pahoinpidelty toimittajia paljon enemmän, moninkertaisesti, kuin yhdessäkään muussa maassa. Siinä toinen ja kolmas maa voidaan laskea yhteen, eikä sekään vielä riitä niihin määriin, joista on kysymys.

Toinen asia, mistä haluaisin sanoa, on se, että Naton ja Venäjän lähentyminen kyllä voi vaikuttaa hyvin vakavasti Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, jos Euroopan unionin vaikutusvalta tästä kutistuu. Ja kutistuuhan se, koska 21 Euroopan unionin maata on Natossa ja ne päättävät siellä niistä turvallisuuspoliittisista asioista, jotka koskevat Eurooppaa ja jotka koskevat Suomea. Ja näissä pöydissä eivät sellaiset EU-maat ole mukana, jotka eivät kuulu Natoon. Ed. Kiljunen, on ihan turha puhua, että ne pääsisivät mukaan, eivät pääse, joten kyllä ainut keino saada meidän turvallisuus kuntoon tässä suhteessa on se, että me liitymme Naton jäseneksi, niin vaikeaa kuin se teille varmasti olisikin.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on arvokasta, että ed. Ukkola virittää keskustelua, mutta jossain määrin on aika huolimatonta todeta Venäjän olevan ihmisoikeusrikkomusten osalta maailman pahimpia maita. Minä en lähde puolustamaan Venäjän ihmisoikeustilannetta, tunnistan siellä erittäin suuria ongelmia, jotka liittyvät korruptioon, oikeusvaltioon, liittyvät myöskin ihan puhtaasti ihmisoikeuksiin, muun muassa journalistien vapaaseen toimintakulttuuriin jne., vakavia, vakavia ongelmia. Mutta Venäjän vertaaminen maailman maihin kyllä kertoo siitä, että te ette ihan tarkasti tiedä, missä maailma tällä hetkellä liikkuu. Minä voin heittää tästä lukuisan joukon maita, joita minä toivoisin teidän arvioivan, vaikkapa Guatemalan, vaikkapa Sudanin, Pohjois-Korean, maita riittää, jos haluatte ihmisoikeustilannetta käytävän lävitse. Tällaiset heitot vähentävät sitä argumentaation vahvuutta, joka teidän puheessanne muuten on terävä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen, aivan oikein, minä todennäköisesti käytin sanaa "maailman", kun piti käyttää sanaa "Euroopan neuvoston". Euroopan neuvostossa on 47 maata. Ja minä puhuin nimenomaan niistä raporteista, jotka minä olen Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsenenä lukenut. Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, ei tietenkään näin ole asia. Kyllä niitä on maailmassa paljon pahempiakin maita, mutta näiden raporttien perusteella Venäjä on valitettavasti aivan ehdottomasti pahin ihmisoikeusrikkoja Euroopan neuvoston jäsenmaista, 47 jäsenmaasta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä, ed. Laukkanen, siinä mielessä tulkitsitte puheenvuoroni oikein, että olen lievästi turhautunut siihen rooliin, mikä Etyjin parlamentaarisella valtuuskunnalla on, sillä, kuten totesin, näin jälkeenpäinkin arvioituna ajoittain oikeaan osuneet arviot ja puheenvuorot Etyjissä eivät kovin helpolla johda konkretiaan, päätöksentekoon Etyjin jäsenmaissa. Toki on, niin kuin ed. Kiljunen totesi, että kyllä ajoittain saattavat politiikan vaikuttamisen eturiviin Etyjinkin kautta tietyt toimenpiteet johtaa.

Mutta ennemminkin peräänkuulutin tällä vertauksella sitä, että voisimme vielä tiukemmin vaatia Etyjin parlamentaarisen valtuuskunnan uudistamista samaan tapaan kuin teimme Fortumissa, jossa esitin nimenomaan, että hallintoneuvosto lakkautetaan ja perustetaan tilalle neuvottelukunta, jolloin ei anneta väärää kuvaa siitä, mikä on tuon toimielimen todellinen vaikutus. Vuorovaikutus on ilman muuta paikallaan, ja sitä keskustelua käydään näillä foorumeilla, sitä näillä tulee edelleenkin käydä. Mutta ei pidä kuvitella, että tuolla tehtäisiin, sanotaanko nyt, liian sitovia tai ehkä riittävänkään sitovia päätöksiä jäsenmaiden kannalta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En nyt ihan sitä pihviä, ed. Kataja, teidän puheenvuorostanne löydä, kun te vertaatte Fortumin hallintoneuvostoa Etyjiin. Ehkä tähän vielä palaamme.

Mutta kyllähän Etyj on totta kai ollut historiallisesti ajatellen erittäin merkittävä, sillä on ollut merkittävä ulottuvuus. On saatu sellaisia maita samaan kammariin, samoihin kammareihin, saman pöydän ääreen, jotka muuten eivät olisi siellä kohdanneet ja käyneet sitä vuoropuhelua. Nyt kun katselen tätä joulukuun kokouksen agendaa, jossa esillä on tavanomaisten aseiden rajoittaminen, siis Tae-sopimus, konfliktinesto, sitten on kriisinhallinta, inhimillinen ulottuvuus, jäätyneet konfliktit, Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden uusi tilanne, joka vaikuttaa Venäjän länsi-integroinnin tulevaisuuteen, Puolan ja Baltian maiden Venäjä-suhteiden kehittäminen jne. Eli tässä on erittäin paljon ajankohtaisia haasteita, jotka suoraan vaikuttavat aivan Euroopan turvallisuuden ytimeen. Ja sen takia aika voimakkaasti puolustan myöskin meidän aktiivisuuttamme Etyjin valtuuskunnan toimijoina ja työskentelyssä.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, että minun piti ed. Katajalle vastata tästä, kun ittekin olen tuolla Fortumin hallintoneuvostossa. Totta kai se oli sinun ehrotus, jotta seurustelukerhoksi hallintoneuvosto muutetahan, mutta kyllä me periaatteessa oltihin kaikki samaa mieltä. Jottei nyt kaikkia häntiä veretä itteltä, kyllä me vähän oltihin muukkin siinä mukana.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä olisi viisautta olla vastaamatta, mutta mielestäni ed. Ukkola aika yksioikoisesti kyllä näitä johtopäätöksiä täällä vetää.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos minä ymmärsin ed. Katajan puheenvuoron, kun hän vertasi Etyjin parlamentaarista yleiskokousta ja Fortumin hallintoneuvostoa, te puhuitte siitä, että Fortumissa tällä hallintoneuvostolla ei ole operatiivista vastuuta päätöksistä vaan Fortumin hallitus päätökset tekee, ja silloin on luontevampaa, että kutsutaan neuvottelukunnaksi sitä elintä, joka on siinä sivussa.

Kyllä se Etyjin parlamentaarinen yleiskokous, toisin kuin ed. Laukkanen täällä sanoi luetellessaan Etyjin tehtäviä Tae-sopimuksista jäätyneisiin konflikteihin, on myöskin tässä suhteessa, aivan kuten ed. Kataja sanoi, ei-operatiivisessa vastuussa, ja siinä mielessä teidän rinnastuksenne on oikea. Mutta rinnastus on väärä siinä suhteessa, että Etyjin parlamentaarisella yleiskokouksella on myöskin operatiivista roolia. Sillä on myöskin operatiivista roolia koskien jopa jäätyneitä konflikteja, jossa erityisedustajat monesti ovat yhteistyössä kenttätasolla hallitusten välisen siiven kanssa. Sillä on selkeä, selkeä operatiivinen rooli vaalitarkkailussa. Vaalitarkkailun puolella Etyjin parlamentaarinen yleiskokous nimenomaan nimeää myöskin tämän Special Coordinatorin, joka vastaa tästä lyhytaikaisesta vaalitarkkailusta, tuo sen myöskin ulos. Ja siinä suhteessa se on operatiivinen elin, toisin kuin Fortumin hallintoneuvosto, ja tämän minä halusin oikaista suhteessa myöskin ed. Laukkasen puheenvuoroon, jossa hän luetteli nimenomaan Etyjin, ministeriön ja hallitusten välisen elimen, toiminta-agendaa.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen kyllä vastasi ed. Laukkaselle jo ihan riittävän kattavasti.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on hienoa, että eduskunnan salissa keskustellaan turvallisuudesta. (Ed. Johannes Koskinen: Niistä näistä!) Siitä me keskustelemme myös Euroopan neuvostossa neljä kertaa vuodessa, ja olen erittäin mielissäni, että olen saanut olla mukana rakentamassa tätä maailmaa myös eurooppalaisella tasolla paremmaksi.

Ajattelin kuitenkin käyttää puheenvuoron enemmänkin siitä, mitkä kaikki elementit turvallisuuteemme tosiasiallisesti vaikuttavat ja miltä tämä maailma nyt sitten oikeastaan näyttää. Erittäin mielenkiintoista on se, että Eurooppa ei ole enää kaikkein tärkein kansainvälisen politiikan napa. Näin pitäisi tietysti olla. Me oletamme, että EU:lla on mahdollisuudet jo yksistään olla esikuva kaikelle sille turvallisuuskeskustelulle ja kunniakkaan ulkopolitiikan harrastamiselle, joka on jo pitkään ollut meidän perinteemme. Mutta tosiasiallisesti EU kuitenkin menettää jatkuvasti valtaa. Valtaa siirtyy näille uusille nouseville maille, jotka sitten kantavat kyllä hyödyn siitä, että valtaa tulee, mutta valitettavan vähän on kuitenkin kansainvälistä vastuuta nähty sillä puolella. Onkin syntynyt aika iso aukko näiden yli- ja alijäämämaiden välille.

Arvoisa puhemies! EU ei ole myöskään yhtenäinen toimija Euroopan turvallisuuspolitiikassa. Näyttää siltä, että tämä napa on oikeastaan niin eriytynyt, että meillä on meneillään tällainen niin sanottu G-trendi. On G8-maat, G-kymppi, joissa haetaan ne toimintatavat muista EU-maista huolimatta ja löydetään sitten sellainen konsepti, jonka varaan myöhempi EU-politiikka rakentuu. On oikeastaan sääli, että samaan aikaan tuo vuoropuhelu jää monien maiden välillä kahdenväliseksi, kolmenväliseksi, ja erityisesti on jo nähtävissä, että Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja yllättäen myös Puolalla on varsin iso rooli EU:n sisällä hakea ratkaisuja.

Voi sanoa, että EU:n sisällä näkyy myös toinen trendi, joka lähtee siitä, että kansainvälinen politiikka ja siihen vaikuttaminen yhteisen turvallisuuden nimissä tällaisella kokonaisvaltaisemmalla konseptilla ovat valitettavasti hiukan hukassa. Meidän yhteiset kriisinhallinnan resurssimme ja kehitysavun resurssimme ovat tulevaisuudessa valitettavasti laskuun päin, ja tämä eittämättä tarkoittaa sitä, että länsimainen aktiviteettitaso laskee myös niissä kohteissa, jotka me laskemme perinteisesti turvallisuuspolitiikankin kannalta merkittäviksi läsnäolon paikoiksi.

Arvoisa puhemies! Voikin sanoa, että myös uudet toimijat tulevat niin sanotusti turvallisuuskeskusteluun mukaan. Sen yleisen vakauden ja international orderin ylläpitäminen ei ole enää yksistään Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten asia, jotka perinteisesti ovat olleet edelläkävijöitä. Myös Yhdysvallat on tämän huomannut, ja trendi onkin nyt käydä keskusteluun monien muiden kuin eurooppalaisten toimijoiden kanssa.

Minusta myös EU ja Eurooppa laajuudessaan ja jopa Euroopan neuvostossa hyvien yhteistyösuhteiden luominen myös toimialueen ulkopuolelle on tärkeää. EU:n pitäisi tehdä entistä enemmän yhteistyötä myös Yhdysvaltojen kanssa, ja pidän sitä tärkeänä, että vaalimme jatkossakin hyviä transatlanttisia suhteita. Miten olla siis relevantti kumppani Yhdysvalloille vielä sellaisessa turvallisuuspoliittisessa myllerryksessä, jota tänä päivänä elämme Euroopan alueiden ulkopuolella? Se on kaiketi yksi päivän isoista kysymyksistä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana vielä Venäjästä. Euroopan neuvoston työssä Venäjä on hyvin paljon läsnä, ja on selkeästi havaittavissa, että Venäjä etsii nyt omaa suuntaansa. Minusta uusi presidentti on osoittanut sen, että tuo suunta saattaa olla myös oikea, ja minusta meidän pitää tukea Venäjää tässä etsikkoajan linjan haussa. Minusta EU:lla, ja erityisesti siinä naapurissa Suomella, on mahdollisuudet olla rakentamassa sitä, että Venäjästä tulee yhä demokraattisempi. Venäjällä on sellaisia vakavia ongelmia, joihin meidän on puututtava, ja myös Euroopan neuvosto tarjoaa yhden toimintakentän oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi yhä paremmaksi.

Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies, unohdin tärkeän näkökulman, jota tässä keskustelussa ei ole valitettavasti nostettu esiin. Nimittäin sen, että meidän pitäisi nähdä myös, että ulkopolitiikalla on tärkeä ulottuvuus turvallisuuden nimissä Afrikassakin ja tällä hetkellä nämä frankofonisen maailman toimijat löytyvät vain Ranskasta. Ehkä myös muilla mailla olisi paljon annettavaa sillä puolella.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan jälleen kerran siitä, mihinkä edellinen puhuja lopetti. Hän totesi, että vain tietyillä mailla on mahdollisuus vaikuttaa. Tuntuu siltä, että näissä kansainvälisissä järjestöissä vain suuret maat voivat siellä vaikuttaa ja että nämä maat määräisivät tahdin. Tosin näin ei ihan yksiniittisesti ole. Pienillä mailla on myös omat mahdollisuutensa ja omat keinonsa vaikuttaa. Nämä järjestöt ovat olleet jo pitkään olemassa, ja mielestäni ne toimivat omalla tavallaan ja tietenkin kehittävät omia toimintatapojaan koko ajan. Tietenkin näitä järjestöjä voidaan myös sitten muunnella ajassa paremmin toimiviksi, niin kun täällä näitä heittoja nyt esitettiin. Varmasti nämäkin on ihan asiallista arvioida ajoittain.

Kuitenkin, kuten täällä ainakin ed. Kiljunen ja ed. Laukkanen selvittivät kansainvälisten järjestöjen toiminnan ja perusperiaatteet, nämä turvallisuusjärjestöt toimivat mielestäni hyvin siksi, että kansanedustajat voivat vaihtaa mielipiteitään keskenään vapaammin ja toistuvasti eri teemojen tiimoilta. Toisaalta kansanedustajat pääsevät sitten palaamaan omiin kotimaihinsa ja tietenkin kertomaan asiat täällä omissa valiokunnissaan yhteistyökumppaneille, kansalaisille ja ennen kaikkea hallitukselle. Tämä on juuri mielestäni avointa demokratiaa, ja näin tulee toimia.

On aivan toinen asia, kuinka kukin edustaja pitää tällaisesta toiminnasta. Olen näitten vuosien aikana huomannut, että toiset henkilöt saavat hyvinkin paljon aikaiseksi tehtävissä, joita joku toinen on katsonut ylen. Eli se on hyvin paljon omasta aktiviteetista, kiinnostuksesta, aloitteellisuudesta kiinni, paljonko näistä toiminnoista ylipäätään politiikassa saa irti. Kuitenkin kansainvälisillä foorumeilla pidän tärkeänä sitä, että siellä pystytään tutustumaan toisiin maihin, edustajiin, tieto kulkee ja sillä lailla voidaan olla sitomassa suhteita paremmiksi, on sitten kyseessä tiede, taide, kulttuuri, kauppa tai turvallisuus.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ollut Suomen valtuuskunnan jäsenenä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 1990-luvun lopulla ja nyt tämän vaalikauden ajan, ja mieleni tekee vähän vertailla sitä yleistä poliittista ilmapiiriä, joka vallitsee nyt ja joka vallitsi 1990-luvun lopulla. 1990-luvun lopullahan tilanne oli se, että entiset sosialistimaat pyrkiessään Euroopan unionin jäseneksi käyttivät ikään kuin tienään sitä, että ensin tullaan Euroopan neuvoston jäseneksi ja se avaa sitten mahdollisuuksia Euroopan unionin jäsenyyteen. Tässä mielessä vallalla oli kilpailu parantaa lainsäädäntöä, oikeusvaltioperiaatetta, vähemmistöjen oikeuksia ja muita poliittisia oikeuksia, ihmisoikeuksia näissä maissa, jotka pyrkivät Euroopan unioniin. Tämä oli hyvin hienoa aikaa Euroopan neuvoston kannalta: tämä lainsäädännön kehittäminen tapahtui vuorovaikutuksessa, ja otettiin askeleita ihmisoikeuksien parantamisessa voimakkaasti eteenpäin. Sittemmin nämä maat tulivat Euroopan neuvoston jäseniksi yksi toisensa jälkeen ja nyt seuraavassa prosessissa 2000-luvun alussa myöskin Euroopan unionin jäseniksi.

Nyt tällä vaalikaudella, kun olen ollut mukana, erityisesti Georgian sodan jälkeen poliittinen ilmapiiri muuttui, ja tätä kautta on leimannut erittäin voimakas vastakkainasettelu lähinnä entiseen Varsovan liittoon tai sosialistiseen leiriin kuuluneiden maiden ja Venäjän välillä. Tämä on jollain tavalla minusta myrkyttänyt tätä ilmapiiriä ja estänyt positiivista kehitystä.

Toivottavasti nyt — ja minä näen tilanteen sillä tavalla, että — tämä Venäjän ja Naton välinen suhteiden uudelleen avaaminen ja lämmittäminen johtaa siihen, että myöskin Euroopan neuvoston tasolla ryhdytään katsomaan eteenpäin ja ryhdytään ikään kuin kilpailemaan sillä, millä tavalla voidaan demokratiaa, ihmisoikeuksia, vähemmistöoikeuksia viedä eteenpäin, eikä ilmapiiri ole tällainen kuka syyttää ketäkin -ilmapiiri. Uskon, että tässä suhteessa päästään eteenpäin. Sen takia myös Euroopan neuvoston kannalta, koko tämän demokratiatyön kannalta, näen kyllä erittäin positiivisena ja tärkeänä sen, että Naton ja Venäjän yhteistyö kehittyy myönteiseen suuntaan. Se on tietenkin myös sanomattakin selvää, että se on Suomen turvallisuudelle ja koko Euroopan turvallisuudelle erittäin myönteinen asia.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi pitää ed. Kimmo Kiljuselle todeta: Hän ja moni muu erustaja on tehny varmahan arvokasta työtä, kun on maailmalla vuosien saatossa kulkenu eri foorumeilla, se ei oo ollu mitään puuhastelua. Ed. Kiljunen ehkä itte häntäänsä nosti, mutta täytyy näin sivusta sanoa, että varmahan aiheesta.

Mutta ed. Ukkola otti pelonsekaasin tuntein esiin sen, että nyt kun Nato ja Venäjä ovat lähestyneet, niin Suomen pitääs äkkiä liittyä Natohon, jotta se on turvallisuusriski. Niin paljo ku meillä tietysti mielipiteitä Venäjästä, entisestä Neuvostoliitosta, onkin, niin mä luulen, jotta meil on kuitenkin täs näin turvallinen olla. Meil on siellä kovia yrityksiä Venäjällä, ei yksistään Forttumi, ja mä uskon, jotta soon jatkossaki kaupan alan suhteen Suomelle erittäin tärkiä ja hyöryllinen. Ja sitten pitää ottaa huomiohon, että Suomihan on johtava rauhanturvaajamaa. Meitä arvostetaan, meitä kunniootetaan, ja jos me pysytähän esimerkiksi ulkopuolella Naton, niin se tarkoottaa sitä, että meitä halutaan sinne, me pystytähän ehkä siellä turvallisemmin toimimaan. Eli nämon sellaasia asioita, joista kannattaa ottaa pisteet kotiin.

Eli rauhan puolesta jatkossaki. Varmahan Natol on oma paikkansa, on tietysti Venäjällä, mutta ennen kaikkia meirän tässä Venäjän rajalla, ku on 1 300 kilometriä rajaa, on hyvä hengittää ja ennen kaikkea, ku Norjan ja Suomen välissä on Ruotti, joka on meirän molempien suojeluksessa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Miedolle: Minulla on melkoisen lyhyt häntä nostaa. Te totesitte, että Suomi on tällä hetkellä rauhanturvan suurvalta. Näin ei ole enää. Meillä on noin 250 rauhanturvaajaa maailmalla, vielä vuosikymmen sitten oli 1 700. YK:n operaatioissa meillä on kymmenkunta rauhanturvaajaa, kun YK:n operaatioissa maailmalla on yli 100 000 rauhanturvaajaa. Me emme enää ole merkittävä toimija tällä lohkolla.

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaojan puheenvuoroon liittyen: Tätä Venäjä—Nato-keskustelua arvioitaessa, aivan totta, tämä Lissabonin kokous oli merkittävä. Se avasi uuden ulottuvuuden, koska ensimmäisen kerran Venäjä ilmeisesti otetaan mukaan Naton aluepuolustusjärjestelmän erääseen komponenttiin eli tähän ohjuspuolustuskilpeen. Tämä Venäjän uudelleenarviointi-han alkoi, mikä koski Euroopan turvajärjestelmää, näistä oranssivärivallankumouksista, 2003 Georgiassa, 2004 Ukrainassa, sitten Kirgisiassa 2005, jolloin Venäjä yhä voimakkaammin alkoi arvostella Ety-järjestöä ja katsoi, että se on mennyt rootelinsa ulkopuolelle. Tämä ykköskori, turvallisuuspoliittinen kori, ei enää ole siinä roolissa kuin sen pitäisi olla, ja ihmisoikeusagenda ohjaa tuota järjestöä. Silloin Venäjä ehdotti konkreettisesti — ed. Korkeaoja hyvin sen muistaa — että ihmisoikeuskori pitäisi kaiken kaikkiaan siirtää Etyjistä pois Euroopan neuvostolle ja antaa sille se tehtävä ja Etyj keskittyisi tähän varsinaiseen kovaan turvallisuuden ytimeen.

Se ei tietenkään kelvannut eurooppalaisille maille. Sen seurauksena sitten Venäjä teki tämän uuden käännöksensä, jolloin tämä niin sanottu Korfun prosessi lähti liikkeelle, ja Medvedev pari vuotta sitten ehdotti uutta turva-arkkitehtuuria, johon sidottaisiin sekä Etyj, Nato että muut turvallisuuselimet, ja tätä kautta avattaisiin uusi keskusteluyhteys. Sekään ei ollut järkevää, vaan tämä Korfun prosessi käynnistyi Etyjin piirissä.

Mutta kaiken takana, arvoisa puhemies, on varmasti ollut se, että Venäjä on hakenut paikkaansa eurooppalaisessa turvajärjestelmässä ja, sanoisinko, sen ytimessä. Etyj ei ole sen ytimessä, Nato on omalla tavallaan siinä ytimessä, ja Venäjä on hakenut sitä muotoa, miten tämä Nato-dilemman Venäjän ulkopuolella olo voitaisiin tehdä sisällä oloksi.

Siinä prosessissa tämä askel, joka nyt on juuri otettu, on potentiaalisesti historiallisesti merkittävä. Nato saattaa pitemmässä juoksussa tässä yhteydessä alkaa muodostua yhteistyövaraiseksi turvallisuuselimeksi ja ottaa ehkä sitä roolia, mikä tämmöisessä yhteistyövaraisessa turvallisuudessa — ei niitten uhkakuvien varassa, jakolinjojen kautta, vaan yhteistyön kautta ajetaan turvallisuutta — saattaa muodostua elimeksi. Ja totta kai, arvoisa puhemies, tämä vaikuttaa myöskin siihen keskusteluun, miten me Suomessa sijoitamme itsemme tähän turvallisuuspoliittiseen karttaan. Mutta totta on, että on nähtävä nyt tämän prosessin, joka on käynnissä, historiallinen potentiaali, ja sitä täytyy tietysti tervehtiä ilolla.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljuselle vain lyhyesti: Lähinnä suurvallalla tarkoitin sitä pientä määrää, joka on vuosien saatossa maailmalla pyöriny. Mä luulen, jotta Suomea arvostetaan. Täst on lähinnä kysymys. Ei meirän tartte paisuttaakaan niitä mahottomuuksiin. Sanotahan näin, ku laihialainen aikoinansa sano, ku lahajootti sinne seurakunnalle paljo tuloja, niin se oli sellaanen henkilö, joka sano, jotta ei nimiä julkisuutehen, mutta ku pyhänä tuli saarna ja ku pappi sano, jotta halus pysyä nimettömänä, niin isäntä nousi pystyyn ja pyörähti ympäri ja sano, et oon ajatellu, että näin on paree.