Tuija  Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on käytyjen tasavallan presidentin vaalien vaalirahoitusprosessin se vaihe, jossa tarkastusvaliokunta ilmoittaa eduskunnan suurelle salille oman näkemyksensä siitä, mitä Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo tässä tarkastusvaiheessa tehnyt ja mitä esiin on tullut. Pääsääntöisesti kaikki on sujunut oikein hyvin, ja siis mitään väärinkäytöksiä missään vaiheessa ei vaaleissa ole havaittu.

Valiokunta tässä vaiheessa kiinnittää huomiota yhteen seikkaan, joka onneksi jäi täysin teorian tasolle tällä kertaa, mutta johon on syytä palata lainsäädäntöä kehitettäessä. Nimittäin tasavallan presidenttiä valittaessa ilmoitusvelvollinen ja siis myös se, keneltä tarkastusvirastolla on oikeus saada tietoja, on ehdokkaan asettanut taho, pääsääntöisesti puolue. Mutta hyvin useissa kampanjoissa, ei tosin kaikissa... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Täällä on pikkuisen sekava tilanne. Olen ollut tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan lisäksi myös tarkkailuluokan opettaja, mutta se ei auta nyt. (Ben Zyskowicz: Kiitos rinnastuksesta!)

Kiitoksia, arvoisa puhemies!

Kiitoksia, arvoisa puhemies. — Houkutuksena paikalle jääneille toistettakoon siis, että jos aiotte pyrkiä tasavallan presidentiksi, niin tämä koskee erityisesti teitä.

Kyseessä on raportti vaalirahoituksesta: tarkastusvaliokunnan näkemyksen mukaan asiat ovat sujuneet hyvin, niin myös Valtiontalouden tarkastusviraston näkemyksen mukaan, mutta laista on löytynyt näissä vaaleissa onneksi teoreettiseksi jäänyt havainto, joka kuitenkin täytyy korjata ennen seuraavia tasavallan presidentin vaaleja. Nimittäin ilmoitusvelvollinen ja sitä myöten myös se, keneltä Valtiontalouden tarkastusvirastolta on oikeus pyytää tietoja, on ehdokkaan asettanut taho, pääsääntöisesti puolue. Kuitenkin, ja meidän kertomuksesta näkyvällä tavalla, monissa kampanjoissa, ei kaikissa, tukiyhdistyksellä tai tukiyhdistyksillä oli erittäin merkittävä rooli kampanjan vetämisessä, sen rahoituksessa ja sen keräämisessä. Jos olisi käynyt niin — miten tällä kertaa ei onneksi käynyt, eikä ollut edes viitteitä siitä, että olisi meinannut käydä — että nämä tukiyhdistykset eivät olisi halunneet puolueille näitä tietoja antaa ja sitä kautta puolueiden olisi ollut vaikea tarkastusvirastolle antaa näitä tietoja, olisimme olleet tilanteessa "Houston, we have a problem".

Tämmöistä tilannetta ei todellakaan tällä kertaa tullut. Kaikki todella mielellään, hyvin antoivat kaiken tiedon, ja näin ollen tällä kertaa asiat menivät hyvin, mutta ennen seuraavia presidentinvaaleja tätä lakia on tältä osin tarkistettava. Uskon, että olette kaikki samaa mieltä siitä, että myös näiden tukiyhdistysten tietojen tarkistamisen ja saantioikeuden täytyy olla osa tätä lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on aiemmissakin yhteyksissä kertonut, että tarkoituksenamme on ollut, että tarkastusvaliokunta on kerinnyt käydä tämän uuden vaalirahoituslain aikana tapahtuneen tarkastuksen kaikkien valtakunnallisten vaalien osalta kertaalleen läpi ja sen jälkeen antaa laajemman raporttinsa siitä, minkä ollaan havaittu laissa toimivan hyvin ja mitä mahdollisesti täytyy parantaa. Tämä tilanne tulee esiin nyt ensi keväänä, kun saamme käsitellyksi kunnallisvaalien osalta Valtiontalouden tarkastusviraston raportin. Edellinen valiokunta kerkesi jo käydä eurovaalit uuden lain voimalla ja nykyinen valiokunta kaikki muut vaalit. Silloin meillä on käsillä mielestämme, ja uskomme näin, riittävästi informaatiota kattavamman raportin tuontiin tälle salille ja sen keskustelun käynnistämiseen, miltä kaikilta osin lakia on eduskunnan mielestä vielä tarkennettava tahi parannettava ja korjattava.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta mietinnössään ja puheenjohtaja Brax puheenvuorossaan kiinnittivät huomiota siihen, että puolue on ilmoitusvelvollinen vaaleista mutta tämä vaalituki on voitu hoitaa tämmöisen erillisen tukiyhdistyksen kautta ja puolueella ei ole taas oikeutta saada siltä tietoa. Puheenjohtaja Brax arveli, että me kaikki olemme yksimielisiä siitä, että lakia tulee tältä osin korjata.

Kiinnitän nyt taas kerran huomiota siihen, onko kaikista asioista todella aivan pakko säätää lailla. Eikö voitaisi ajatella, että jos puolue on ilmoitusvelvollinen ja tukiyhdistys käytännössä hoitaa nämä asiat, niin jo asian luonteesta johtuu, että puolueella on oikeus saada tukiyhdistykseltä ne tiedot, jotka se tarvitsee voidakseen täyttää sen ilmoitusvelvollisuutensa, joka sillä lain mukaan on viranomaisiin päin? Eli totta kai tämäkin voidaan lailla selkeyttää, ja kaikki muutkin asiat voidaan lailla selkeyttää, mutta jotenkin minusta tuntuu, että joskus asian luonteestakin voitaisiin jotain päätellä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun on kysymys tarkastusviraston toimivallasta, ja kun tämän mielestäni, vaikka olenkin puolueellinen, aika hyvän lain nojalla heidän oikeuttaan tarkistaa tietoja voidaan tehostaa uhkasakoilla, silloin on kyllä niin, että virasto ei voi lähteä uhkasakkoja antamaan ilman, että lainsäädäntöpohja on kunnossa. Tämän takia mielestäni heidän oma arvionsa ja myös valiokunnan juridinen arvio, että tältä osin lakia on tarkistettava eikä pelkällä tulkintaohjeella tai järjenkäytöllä selvitä, on paikallaan.

Muistutan, että valiokunta aiemmissa yhteyksissä on tulkintaohjeilla ratkaissut monia kysymyksiä edellisten vaalien osalta, mutta tältä osin läksyt on tehty ja mietitty edustaja Zyskowiczin kysymystä ja todettu, että tämä vaihtoehto ei ole käytettävissä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puheenjohtaja Braxin puheenvuoro on perusteltu, ja hän on varmasti oikeassa nykyisessä tulkintatraditiossamme, mutta tässä maassa on aikaisemmin pärjätty ilman, että joka asiasta ja joka yksityiskohdasta on erikseen säädetty lailla. Nyt on menty siihen suuntaan, että kaikesta pitää erittäin tarkkaan säätää lailla.

Tässä asiassa esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto voi asettaa ilmoituksen ilmoitusvelvolliselle eli puolueelle uhkasakon, joten luulisi, että siitä voisi päätellä, että puolueella on oikeus saada nämä tiedot tältä tukiyhdistykseltä, jotta se voi täyttää sen ilmoitusvelvollisuuden, jota jopa uhkasakolla tehostaen siltä vaaditaan.

Eli kiinnitän huomiota tähän, että kyllä kaikista asioista voidaan säätää lailla ja kaikki asiat voidaan selkeyttää lailla. Ja tämä voi olla hyvä esimerkki, missä puheenjohtaja Brax on oikeassa, että tässä tarvitaan lakia, mutta joskus voisi pysähtyä miettimään, onko todella niin, että on mikä tahansa asia, niin siitä pitää erikseen säätää lailla, muuten ei voida järkeä käyttää.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt on täällä uudistettu tätä vaali- ja puoluerahoitusta, niin on huomattu erityisesti tarkastusvaliokunnassa, kun on käyty läpi näitä eri vaaleja, että siellä selvästi on kehittämisen kohteita. Tämä seikka, jonka edustaja Brax otti esille, on aivan selkeästi sellainen aukko, joka on jäänyt, ja se on helppo tilkitä. Kun tätä lainsäädäntöä ryhdytään uudistamaan, niin silloin on syytä paikata nämä tämmöiset epäselvät ilmaisut, joita sinne on jäänyt, ja tulkinnanvaraisuudet, jotta saadaan mahdollisimman yksiselitteinen ja selkeä laki. Nämä asiat ovat todella tärkeitä, niin että kaikilla todella on tämä ilmoitusvelvollisuus ja tukiyhdistysten tulee antaa ne tiedot ihan sillä perusteella, että se on kirjattu lakipykäliin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen sinänsä edustaja Zyskowiczin kanssa samaa mieltä siitä, että mitä vähemmän lakeja, sen parempi, mutta jos sitä perustellaan sillä, että käytetään vain pelkkää järkeä, niin jos käytettäisiin pelkkää järkeä, niin itse asiassa lakeja ei tarvittaisi juuri lainkaan. Mutta lakeja yleensä tarvitaan aika paljolti sen vuoksi, että se järjen käyttö tuppaa erilaisista syistä, oman edun tavoittelun tai jonkun muun syyn vuoksi, jäämään vähäisemmäksi. Kyllähän tässäkin on tietysti teoreettisesti mahdollista, että sen vaaliprosessin kestäessä puoluejohdon ja tukiyhdistyksen välit menevät sellaisiksi, että syntyy änkyröintiä. Olisi aika kummallinen tilanne, jos tukiyhdistys siitä huolimatta, että tietää puolueen saaneen uhkasakkouhan, ei suostuisi antamaan niitä tietoja. Se olisi aika mielenkiintoinen tapaus käsiteltäväksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Erkki Virtanen on varmasti oikeassa, lakia tarvitaan, maata on lailla rakennettu jne. Mielivaltaan ei ole paluuta eikä pidä olla paluuta. Nyt mielestäni viimeisten vuosien ja käytäntöjen aikana on menty aika lailla toiseen suuntaan.

Kysynpä nyt selvyyden vuoksi, että kun eduskuntavaaleissa ehdokas on ilmoitusvelvollinen mutta ehdokkaan rahaliikenne voidaan eduskuntavaaleissa ymmärtääkseni järjestää tukiyhdistyksen kautta, niin onko, edustaja Brax, myös niin, että pitää erikseen lailla säätää, että ehdokkaalla on oikeus saada omalta tukiyhdistykseltään tietoa oman kampanjansa rahaliikenteestä, jotta hän voi täyttää sen ilmoitusvelvollisuuden viranomaisille, mikä hänelle ehdokkaana kuuluu. Onko tästäkin tarpeen säätää lailla?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvin yksiselitteisesti säädetty jo lailla. Kun ehdokas itse joutuu allekirjoittamaan sen ilmoituksen, hän samalla vahvistaa myös tukiyhdistystensä kautta tapahtuneen rahoituksen siinä lomakkeessa, ja se käy laista ja lain perusteluista ilmi. Sen sijaan tasavallan presidentin vaaleissa ehdokas itse ei allekirjoita ilmoitusta, ja silloin kun lakia on kirjoitettu, on vain yksinkertaisesti jätetty havaitsematta se, että puolueiden tasavallan presidentti -kampanjoissa saattaa olla myös merkittävä rooli tai jopa päärooli näillä yhdistyksillä. Kysymys on siis siitä, että kansanedustajien osalta nämä kaikki asiat huomattiin lakia kirjoitettaessa, mutta tasavallan presidentin vaalien osalta tätä ei ole huomattu, ja se aukko pitää korjata.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Myönnän, että saivartelen, mutta, puheenjohtaja Brax, jos edustaja Erkki Virtasen esimerkkiä noudattaen kysyisimme, että entäs tilanne, jossa ehdokkaan puolesta toimii tukiyhdistys ja ehdokas ja hänen tukiyhdistyksensä riitaantuvat kampanjan kuluessa, onko todella niin, että laissa on tänä päivänä säädetty, että ehdokkaalla, joka on ilmoitusvelvollinen tultuaan valituksi tai varamieheksi, on lakiin perustuva oikeus saada tukiyhdistykseltä tietoja tukiyhdistyksen rahaliikenteestä? Onko todella säädetty laissa tämä tietojensaantioikeus? Vähän epäilen sitä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt ei ole kysymys tietojensaantioikeudesta vaan tarkistusoikeudesta, ja on yksiselitteistä, että siitä osasta kampanjaa, joka on se ehdokkaan kampanja ja josta hän on ollut mukana päättämässä ja joka on hänen kampanjansa, siltä osin kaikista tiedoista hän vastaa ja hänen tulee voida vastata. On tietysti aivan mahdotonta, jos jossakin on joku tuntematon taho tai joku, joka ehdokkaasta huolimatta tai tämän kanssa ikään kuin riitautuen tekee ehdokkaan kampanjan näköistä kampanjaa. Silloin tietenkään näin ei voi tapahtua. Mutta kyllä, ehdokkaan kampanjan osalta ehdokas itse allekirjoittaa ja ilmoittaa ja vakuuttaa myös ne tulleet lahjoitukset ja ne tiedot oikeiksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, että joudun saivartelemaan, (Tuija Brax: No, niin me kaikki!) mutta tässähän on kyse juuri siitä, edustaja Brax, että ehdokas tekee ilmoituksen vaalirahoituksestaan, sitten on olemassa yhdistys, joka tekee työtä ehdokkaan puolesta ja jonka puitteissa tämä rahaliikenne hoidetaan. Jos ymmärrän teidän logiikkanne tässä presidentinvaaleissa ja edustaja Erkki Virtasen esimerkin tässä presidentinvaaleissa, niin eikö voida aivan yhtä hyvin ajatella, että ehdokas ei pystykään täyttämään ilmoitusvelvollisuuttaan rahaliikenteestään sen vuoksi, että se yhdistys, joka on nämä rahat kerännyt ja rahat käyttänyt, ja ehdokas ovat keskenään riitaantuneet?

Eli kysyn selvästi, puheenjohtaja Brax, hyvin selvästi: Onko laissa säädetty ehdokkaalle oikeus saada tietoja tältä tukiyhdistykseltä, jotta ehdokas voisi täyttää lainmukaisen ilmoitusvelvollisuutensa? Onko tästä säädetty laissa?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan yhtä yksiselitteisesti, että tämänkaltaista pykälää kansanedustajavaaleissa ei tarvita. Niin kuin teille kerroin, siellä rakennelma, sen perustelut ja koko kuvio on tehty niin, että kansanedustajan kuuluu tietää ja pystyä huolehtimaan siitä, että hän tietää, mitä lahjoituksia kampanjaan on tullut, jotta hän allekirjoituksellaan pystyy sen todistamaan.

Sen sijaan tasavallan presidentin vaalien osalta tällaista rakennelmaa lain perusteluista ja muista ei ole. (Ben Zyskowicz: Onhan rakennelma, että puolue vastaa, puolue tietää, puoluejohto tietää!) — Siellä ei ole senkaltaista rakennelmaa rakennettuna kuin edustaja Zyskowicz sanoo. — Nämä kampanjat ja nämä tukiyhdistykset: kun on myös niin, että ehdokas itse ei kampanjaa rakenna, vaan ehdokas kiertää ja menee minne käsketään, niin saattaa olla, että tämän tukiyhdistyksen ja puolueen suhde tosiasiassa on aivan etäinen, toisin kuin kansanedustajavaaleissa se koko rakennelma on niin, että edustaja asettuessaan ehdolle tietää, että hänen kuuluu vaalien jälkeen voida tehdä se ilmoitus. Se löytyy siitä laista hyvin selvästi. Kun lähdet ehdokkaaksi kansanedustajavaaleissa, tiedät, mistä sinun pitää viime kädessä pystyä allekirjoituksella vastaamaan. (Ben Zyskowicz: Samoin puolueen pitää tietää presidentinvaaleissa!)

Puolueet tällä hetkellä — anteeksi, herra puhemies, ajan ylityksestä — lähtevät vaalien mukaan vastaamaan siitä omasta toiminnastaan, ja puolueet olivat, kaikki kuullut puolueet, yksimielisiä siitä, että tältä osin on vasta tässä vaiheessa havaittu ongelma, jota ei silloin, kun siellä on toimivalta tarkastaa ja uhkasakko antaa, voida ratkaista edustaja Zyskowiczin saivartelun avulla. (Edustaja Zyskowicz: Ei vakuuta, mutta en jatka!) (Naurua)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oli erittäin mielenkiintoista, kun tässä muutama vuosi sitten sain osallistua vaali- ja puoluerahoitusta selvittävän työryhmän työskentelyyn tässä kuuluisassa Tarastin työryhmässä. Kokoonnuimme noin 30 kertaa 1,5 vuoden aikana ja sitten pääsimme uudistamaan tätä vaali- ja puoluerahoitusta. Jo silloin valmistelutyön aikana tuli esiin tietynlaisia kipukohtia. Keskeisin tietenkin näistä tavoitteista oli se, että haluttiin rajoittaa kampanjakuluja, jotka ovat viime vuosina paisuneet aina suuremmiksi ja suuremmiksi, ja niin kuin nyt nähdään tässä Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä, niin jopa yli 2 miljoonaa euroa maksaa tasavallan presidentin vaalikampanja.

Kun olin Tarastin työryhmässä, jätin eriävän mielipiteen tähän meidän mietintöön. Olin sitä mieltä, että presidentinvaaleissa tämä kampanjakatto pitäisi olla miljoona euroa ehdokasta kohden. Ehdotin myös tässä työryhmässä, että kunnallisvaaleissa kampanjakustannukset eivät saisi ylittää 10 000:ta euroa eivätkä eduskuntavaaleissa 50 000:ta euroa eivätkä Euroopan parlamentin vaaleissa 100 000:ta euroa.

Työryhmä päätyi äänestyksen jälkeen esittämään kampanjakattoja, mutta valitettavasti sitten kun tämä työryhmän mietintö ja hallituksen esitys olivat johtavien hallituspuolueitten käsittelyssä, niin nämä kampanjakatot oli sieltä riisuttu pois johtuen siitä, että kokoomus ja RKP niin tiukasti vaativat sitä, että ei kampanjakattoja vaan edelleen suuri raha saa ratkaista vaalien tuloksen. Se oli erittäin valitettavaa, että nämä kampanjakatot poistettiin hyvästä työryhmän mietinnöstä ja sitten hallituksen esityksestä, joka tänne eduskuntaan tuli.

Kuinka tahansa, niin nyt tarkastusvaliokunta on päässyt käsittelemään useampia kertomuksia, joissa Valtiontalouden tarkastusvirasto on käynyt läpi näitä eri vaaleja. Kaikissa näissä tarkastusviraston kertomuksissa on tullut esille se, että heillä ei ole mahdollisuutta nykylain perusteella saada vertailutietoja kolmansilta tahoilta. Eli Valtiontalouden tarkastusviraston valvontatehtävä painottuu lähinnä siihen, että he seuraavat sitä, että ilmoitusvelvollisuutta on noudatettu ja muodolliset pykälät tulee täytettyä, mutta he eivät pääse kuitenkaan tarkastamaan ilmoitusten oikeellisuutta puhumattakaan, että pääsisivät pyytämään sanomalehdiltä tai mediatalolta ylipäätänsä tositteita, joita voisivat sitten vertailla näihin tiettyihin vaalikampanjoihin, niiden kustannuksiin, että ovatko ne oikeita ja uskottavia.

Eli tämä vertailutietojen puute on selkeä epäkohta, joka nyt on jäänyt tähän lainsäädäntöön. Tarkastusvirasto ottaakin tämän asian esille tässä uudessa kertomuksessa sivulla 20, jossa he toteavat, että vertailutietojen puute on valvonnan ja sen tulosten tulkinnan kannalta oleellinen rajoitus. Tämä ongelma on siis kaikissa vaaleissa, eli varsinainen tarkastus jää sitten tekemättä.

Suuri raha ei saisi koskaan ratkaista minkään vaalien lopputulosta. Siksi kampanjakatot ehdottomasti pitäisi saada. Toivonkin, että kun lähdemme tarkastusvaliokunnassa ilmaisemaan käsitystämme siitä, kuinka tätä vaalirahoitusvalvontaa tulee jatkossa kehittää, pääsemme myös esittämään muutoksia siinä, että tämä tarkastusviraston rooli tulisi vahvemmin esille ja että heillä olisi samanlaisia tiedonsaantioikeuksia kuin on Verohallinnon työntekijöillä ja poliisilla silloin, kun tekevät todella jotakin tarkastusta pistokokeen omaisesti. Heillä pitäisi olla mahdollisuudet saada vertailutietoja näiltä mediataloilta ja muilta tahoilta, niin että pystyvät sitten olemaan vakuuttuneita siitä, että tiedot, joita heille on ilmoitettu, ovat oikeita.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä rinnakkaistietojen, vertailutietojen, saannista oli salissa enemmän puhetta tarkastusvaliokunnan edellisen raportin yhteydessä, ja todellakin se, mitä edustaja Ruohonen-Lerner sanoi, on tullut esille, ja valiokunta jo silloin edellisessä raportissaan ilmoitti, että tätä asiaa käsitellään sitten, kun käsitellään tätä kokonaisuutta kunnallisvaalien yhteydessä.

Kuitenkin, ettei jää väärää käsitystä tarkastusviraston nykyisistä toimivaltuuksista, heillä on oikeus silloin, kun he tarkistamistyössään havaitsevat puutteita, viime kädessä jopa uhkasakolla, joka päätös toisensa jälkeen nousee esille, vaatia lisätietoja siltä osin kuin tarkastusvirastolle nousee kysymyksiä. Ja puolueitten tilinpäätösten osalta tarkastajille on samassa yhteydessä korotettu rangaistuksia heidän laiminlyöntiensä johdosta, joten puolueiden tilintarkastustoiminnan, sen tarkastamisen, oikeellisuus on nostettu korkeammalle tasolle, ja jos siellä niitä sääntöjä rikotaan, rangaistukset ovat merkittävät, joten tämä kokonaisuus ei ole sentään aivan olematon. Mutta tämä oikeus mennä lehtitalojen tai median puolelle tarkastamaan, ovatko annetut tiedot oikeita, todellakin puuttuu.