Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on hyvä esimerkki siitä, että kyllä täällä salissa kannattaa olla iltaisin, vaikkei täällä nyt aina niin paljon väkeä olekaan.

Nimittäin viime viikolla täällä käytiin mielenkiintoinen keskustelu, johon osallistuivat paitsi ministeri Huovinen esittelevänä ministerinä myös muistaakseni edustaja Maijala ja edustaja Mustajärvi ja edustaja Virtanen. Tämän asian yhteydessä kävi ilmi, että tässä lakiesityksessä on edelleen se ongelma, kun siis tässä vakinaistetaan nyt nämä porohoitajien sijaisuusjärjestelyt, että kun se etukäteisilmoitus pitää tehdä, niin tässä ei hyväksytä sen tekemistä tekstiviestinä. Kun sitä ei oikein sieltä porojen ääreltä pysty kirjeenä lähettämään ja kentät eivät riitä sähköposteihin, niin se tekstiviesti olisi mitä suotavinta. Kun paikalla olevat edustajat painottivat sitä, että näin pitäisi menetellä, ministeri Huovinen ystävällisesti ilmoitti, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, jos valiokunta kiinnittää tähän asiaan huomiota.

Niinpä otin asian esille sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja valiokunta kiinnitti siihen huomiota. Kun samalla myöskin toimeenpanijan eli Melan edustaja ilmoitti, että itse asiassa ei ole mitään estettä sille, etteikö ilmoitusta voitaisi tehdä tekstiviestillä, että he pystyvät kyllä saamaan sen sieltä ikään kuin arkistoihin myöskin tekstiviestimuodossa, niin valiokunta sitten kirjoitti mietintöön, että tekstiviestilläkin se pitää voida lähettää. Nyt sitten tästä eteenpäin poromiehet sairastuessaan ja tarpeen tullessa voivat ilmoittaa tästä sijaistarpeestaan myöskin tekstiviestillä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia aluksi edustaja Virtaselle tästä tekstiviestiaktiivisuudesta. Tämä on mainio asia. Kyllähän meillä myöskin kehitetään parastaikaa hätätekstiviestien lähettämistä, niin että mikseipä sitten tällaisessa tilanteessa viestin käyttämistä.

Mutta nyt on mielestäni osoitettu ansaittua arvostusta poronhoitajien työtä kohtaan ja samalla osaltaan luotu uskoa elinkeinoa kohtaan, ja uskaltaisiko tässä sanoa, että tässähän on jopa tehty aluepolitiikkaa. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, tähän päästään kohtalaisin kustannuksin, ja uskoakseni siis sitä kautta tämä ei ainakaan heikennä alan kannattavuutta ja houkuttelevuutta.

Poronhoito on myös perinteinen saamelaisten elinkeino ja tätä kautta tukee myös alkuperäiskansan elinkeinoa. Samaten sijaisapuun työllistyvät saavat myös varmemman työn, tulevaisuuden näkymät, ja se on hyvä näinä suurtyöttömyyden aikoina. Jokainen työpaikka on arvokas, ja tuskinpa Lapissa työttömyys on helpottumassa sen enempää kuin muuallakaan Suomessa. Työ on nimenomaan sitä arjen hyvinvointia.

Poronhoito on myös nähtävä osana Lapin omaleimaisuutta, joka houkuttelee ja tukee myös nimenomaan vientialaa, matkailua, ja samalla maakunnan monipuolisempi elinkeinorakenne tukee laajempaa kokonaisuutta elikkä kansantaloutta. Totta kai nyt on varmasti aivan päivänselvää myös, että poronliha matkailijoille maistuu ja on terveellistä ruokaa. Porosta saadaan myös perinneruokaa. Olen itsekin lapsuudenkodissani, joka sijaitsee poronhoitoalueella, usean kerran poronsorkkavelliä syönyt. Sille ruualle voi olla myös muita nimiä mitä ilmeisimmin.

Toki poromatkailu on ansiota joillekin, vaikka varmaankin poronhoitajista suurin osa ilmeisestikin toivoo tulon muodostuvan lihantuotannosta, vaikka vaikeuksia on, kuten tiedämme petojen aiheuttamat vahingot. En oikein usko, että poronhoitajat pitävät millään lailla petoeläinkorvauksia aitona tulonmuodostuksena, koska sehän perustuu siihen, että nämä suurpetojen tappamat porot löydetään, ja kuolleitten porojen etsimisestä varmasti haluttaisiin päästä aitoon poronhoitoon. Epäilemättä monet poronhoitajat kokevat joutuneensa suurpetopolitiikan pelinappulaksi, mistä voisi medialle antaa kritiikkiä. Eli onko poromiesten ääni kuulunut yhtä lailla kuin petojen ulvonta?

Mutta tähän esitykseen liittyen voidaan todeta myöskin, että poronhoitajat ovat keskimäärin ikääntymässä — eivät kaikki, onneksi sukupolvenvaihdoksia myös tehdään. Tässä sijaisavussa voi nähdä tämmöisen ikääntyvän työntekijän tukemista, ja varmaankin, mitä viestejä ainakin itse olen saanut, työruuhkaa voidaan helpottaa kiireisinä aikoina, kun sijaisapuun on mahdollisuus. Voisin ainakin kuvitella kokemukseni perusteella, että silloin sitten poronhoitajat ovat auttaneet toinen toisiaan ja venyneet ruuhka-aikoina, jos joku on ollut niin sanotusti poissa pelistä, mutta nyt sijaisavulla voidaan näitä ruuhkatilanteita helpottaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä lakiesityksestä. Kiitos siitä, että tätä on käsitelty asianmukaisesti ja arvostuksella. Tämä laki on todellakin tarpeellinen.

Vaikka tässä kyseisessä esityksessä on kyse vain noin 200 000 eurosta per vuosi, niin mikä on porotalouden kokonaismerkitys? Porotalouden kokonaismerkitys on tässä syksyllä tehdyn laskelman mukaan 1,5 miljardia euroa, eli porota-loudessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä lihanmyynnistä. Useammallekin henkilölle se on tapa elää, osa elämää. Ei puhuta mistään harrastuksesta tai sivuelinkeinosta. Se on toisille isompi osa, toisille pienempi osa, mutta se on syy olla ja elää ja vaikuttaa kyseisellä alueella.

Kiitoksia tästä tekstiviestiasiasta, että se valiokunnassa otettiin huomioon ja pystyttiin korjaamaan. On todella mukava huomata se, että oppositiostakin voi vaikuttaa, kun on kyse ihan asia-asioista. Kyllä monikin asia täällä eduskunnassa on niin, että kaikissa asioissa ei ole kyse politiikasta, vaan todellakin asioillakin mennään eteenpäin. Kyllä me kaikki tässä salissa haluamme kuitenkin Suomen asioita viedä järkevästi eteenpäin.

Vaikka tämä laki onkin kokonaisuudessaan ihan hyvä, niin silloin, kun tämä laki oli lähetekeskustelussa, ja aikaisemminkin esitin muutamia pieniä korjauksia, mutta niitä ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole hyväksytty. Katsomme sitten, kun tämä asia menee eteenpäin, että jos tätä lakia jossakin vaiheessa vielä aletaan tarkentamaan, niin olisiko silloin aiheellista ottaa muutama asia huomioon.

Silloin lähetekeskustelussa toin esille ja olen yrittänyt, että otettaisiin huomioon esimerkiksi se yksittäinen asia, että jos poronomistaja kuolee. Näitä tapauksia ei onneksi montaa ole vuosittain, että olisi sijaisapuun oikeutettu tapaus, mutta ehkä 1—3 tapausta vuosittain. Elikkä kun poronomistaja kuolee, niin sen jälkeenkin pitää järjestellä, että millä tavalla porojen hoitaminen tehdään sen jälkeen. Eläimet on hoidettava, töiden pitää jatkua, mutta kuka siitä vastaa ja miten hommat tehdään — tässä tilanteessa tämä sijais-apujärjestely olisi ollut todella järkevää hoitaa matkaan.

Toinen asia, mitä minä olisin toivonut tässä matkaan, oli poroluku. Tällä hetkellä siinä on hyväksytty 50 lukuporoa, mikä on hyvä asia, että 50 lukuporoa hyväksyttiin, koska porotukiasioissa ja monissa muissa asioissa eloporojen määrä on 80. Tässä hyväksyttiin alhaisempi poromäärä. Mutta kuitenkin semmoinen on asia, että jos jostakin syystä, esimerkiksi petojen takia, poroluku yhtäkkiä romahtaa täydellisesti, se saattaa olla vaikka 45 tai 49, niin sen jälkeen käykin niin, että henkilö ei olekaan oikeutettu sijaisapuun. Mutta jos olisi näyttää sitä, että edellisinä vuosina poroluku on ollut pysyvästi korkeampi, niin se silloin olisi hyväksytty.

Kolmantena asiana, mihin minä olisin toivonut tässä muutosta vielä, on se, että myös puolison porot olisi otettu matkaan. Elikkä tässähän on nyt sitten hakijan ja hänen alaikäisten lastensa lukuporot, mutta porokarjat ohjataan perheessä sillä tavalla, että hyvin usein porot luetaan, ja lain mukaan tuleekin lukea, poron omistajan porolukuun. Esimerkiksi minun poromerkkini — oikeassa korvassa alla päällä hangat, vasen korva päältä vita, kahdesti halki ja hanka alla — pitää lukea minun nimelleni. Vastaavasti puolisoni merkki — oikean korvan päällä kaksi pykälää, vasen korva päältä vita ja pykälä päällä — tulee lukea hänen lukuunsa. Elikkä tällä tavalla, kun perheessä ruukaa olla poroja kaikilla perheenjäsenillä, meidänkin perheessä on kaikilla lapsilla oma poromerkki, niin ne kaikki luetaan yleensä poronomistajalle sen merkin mukaisesti. Nytten voi tulla ongelma vastaan, että kun kummallekin puolisolle luetaan poroja mutta käytännössä esimerkiksi vain mies hoitaa niitä poroja, niin jos tulee sijaisaputapaus, mies sairastuu, ja puoliso omistaakin poroista osan, niin sijaisapumahdollisuutta ei ole tässä tapauksessa käytettävissä.

Eli kaikennäköisiä pieniä hiomisia tässä riittää, mutta hyvä, että tähän asti on päästy. Kiitoksia lain eteenpäinviejille.