Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki tosiaan koskee niitä asioita, jotka eivät kuulu tämän eläinkuljetusasetuksen piiriin, joka on vuonna 2004 annettu EU:n sisällä. On ihan hyvä, että laissa säädetään näitten eläinkuljetusasetuksen ulkopuolelle jäävien eläinkuljetusten vaatimuksista ja että on päädytty erilaisia oppaita kehittämään. Tässä laissa toivotaan, että näitä säädöksiä edelleen kehitettäisiin, jotta eläimiä pystytään entistä turvallisemmin ja eläinten hyvinvointi huomioon ottaen kuljettamaan.

Mutta valiokunta pitää välttämättömänä, että kun näitä ohjeita laaditaan, niin otetaan huomioon se, että eläinkuljetusasetus kohdistuu todellakin vain voimassa olevan eläinten kuljettamista koskevan direktiivin tavoin sellaiseen eläinten kuljettamiseen, jossa on osoitettavissa selkeä kaupallinen tarkoitus.

Valiokunta oli erityisesti huolissaan hevosten kuljetuksista. Me totesimme, että Suomessa hevosia kuljetetaan sekä ratsastus- että raviharrastukseen liittyen, mutta kun meillä ei kasvateta hevosia teurashevosiksi, niin mielestämme on kummallista, jos teuraskuljetukset tavallaan siirretään eri kategoriaan. Eli valiokunta painottaa sitä, että lähes kaikkien hevosten kuljetusten Suomessa pitäisi kuulua ehdotetun eläinten kuljetusta koskevan lain soveltamisalan piiriin eikä tämän tiukemman eläinkuljetusasetuksen piiriin. Tosiaan, jos joitakin siirtyy tämän asetuksen piiriin, niiden täytyy olla todella merkittävää kaupallista, taloudellista toimintaa harjoittavia yrittäjiä, jotka tämän piiriin kuuluvat.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Komi kuvasi varsin hyvin tämän lainsäädännön, ja tyydyn vain huomauttamaan tosiaan, että tässä aluksi oli sekaannusta sen osalta, mitä koskee tuo EU-asetus ja mitä sitten tällä kansallisella lainsäädännöllä täsmennetään. Erityisen tärkeäksi nousi tämä harraste-eläinten, ravihevosten, ratsastushevosten ja miksei muittenkin harraste-eläinten kuljetus. Oli huolestuttavaa, että alkuun jotkut asiantuntijat jopa yrittivät sellaista tulkintaa esittää, että jos nyt sitten naapurin hevosta sattuu kuljettamaan sinne yhteiseen harrastukseen, niin se on jo kaupallista toimintaa. Valiokunta otti tässä kummiskin ohjat omiin käsiinsä.

Luen tämän lausumaehdotuksen, missä todetaan, että "soveltamisalojen tulkintaa ohjeistettaessa tulee noudattaa nykyistä eläinten kuljettamista koskevan lainsäädännön tulkintatilannetta, jossa tiukemmat vaatimukset koskevat eläinten kaupallisia kuljetuksia, joissa ajoneuvoissa liikutellaan suuria eläinmääriä ja joissa on suurempi vaara eläinten hyvinvoinnin heikkenemiselle - -". Tietysti ihan mukavaa olisi, jos se rakas hevonen pääsisi sinne teurastamollekin omassa tutussa kuljetusvaunussa ilman viranomaisten asiaan puuttumista.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän valiokuntaa sen ryhtevästä toiminnasta hevosen omistajana ja ratsastusharrastuksen lämpimänä kannattajana ja sitä itsekin harrastavana. Tämä puoli maailmaa, jossa eläimistä joudutaan luopumaan, on jokaiselle hevosen omistajalle äärimmäisen raskas, ja oikeastaan se viimeinen kuvitelma, että se hevonen elävänä pitäisi laittaa vieraaseen teurasautoon, on kammottava.

Mutta suurempi ongelma kuin se, kuka kuljettaa, on se, että hevosia eivät yleensäkään varsinkaan isommat teurastamoyritykset ota vastaan lainkaan, ei elävinä eikä kuolleina. Esimerkiksi Pirkanmaalla tilanne on sellainen, että käytännössä yksi pieni teurastamo ottaa vastaan, kun aamulla 7:ltä hevonen on siellä ovella. Erittäin hyvä palvelu, kaikki käy nopeasti ja hevoselle hyvin armollinen loppu. Mutta jos laki ja nämä asetukset olisivat äärimmäisen tiukat, niin tätäkään vaihtoehtoa ei enää olisi. Kiitän valiokuntaa vielä kerran, ja pitää katsoa vielä perään, että nämä — en sano, että inhimilliset, mutta sanotaanko sitten hevosmaiset — vaihtoehdot ovat myös hevosen omistajien käytössä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oli hauska ja hyvä kuulla edustajien Ylä-Mononen ja Tiilikainen puheenvuorot tältä osin, mitkä liittyvät hyvin sympaattiseen suhtautumiseen eläimeen ikään kuin myös lähimmäisenä ja aikalaisena.

Mutta muuten eläinten kuljetukseen: Tämä asiahan on monta kertaa ollut suuressa valiokunnassa käsittelyssä siinä vaiheessa, kun oli direktiivi menossa. Kyllä täytyy valitettavasti todeta, että Suomi on ollut pikkasen niitä vastaanharaajia nimenomaan eläinten kuljetusten suhteen sikäli, että on haluttu venyttää levähdysaikoja niin, ettei niitä olisi niin tiheästi, ja otettu huomioon Suomen pitkät etäisyydet jne. — siis kuitenkin asenteellisesti sama asia kuin se, että roikotetaan yhdestä raajasta loukkaantunutta eläintä nosturin nokassa, mitä videoita suomalaiset sitten ovat televisioistaan nähneet ja mikä on järkyttänyt ehkä koko Euroopan unionia, vaikuttanut myös näiden direktiivien laadintaan. Näin ollen kyllä aina, etenkin kun tuotantoeläimistä on puhe, tämä vastuu on tärkeää ja mahdollisimman hyvä ja kivuton, vaivaton kuljetus. Sitten halal-teurastamista varten Euroopan unioniin tuotavat eläimet taikka paremminkin Euroopan unionista vietävät eläimet esimerkiksi arabimaihin ovat tietysti ehkä kaikkein kyseenalaisimpia asioita. Niitähän tuodaan tietysti muualtakin kuin Euroopan unionista. Mutta joka tapauksessa tämä hyvä suomalainen suhtautuminen eläimiin on tietysti tärkeää. Ehkä suomalaiset tässä asiassa voivat noin yleensä olla tyytyväisiä mutta ei kai aina.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka kello lähenteleekin jo puoltayötä, niin tässä keskustelussa en voi olla käyttämättä puheenvuoroa, mutta yritän kuitenkin olla provosoitumatta edellisen puhujan eli ed. Tiusasen puheenvuorosta, josta kyllä kuvastui ennen tätä hänen viimeistä lausettaan — sinänsä hyvä, että hän lausui tämän viimeisenkin lauseen puheenvuorossaan — uskallanko sanoa, melkoinen asiantuntemattomuus koskien nimenomaan tätä asiaa, jota nyt tässä käsitellään eli maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä eläinten kuljetuksesta. Otan valiokunnan jäsenenä kiitollisena vastaan ne kiitokset, mitä esimerkiksi ed. Ylä-Mononen aiheellisesti äsken lausui.

Kysehän on nyt tässäkin asiassa siitä, että hallitus ja nimenomaan maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut erittäin huonosti, aivan anteeksiantamattoman huonosti, lakiesityksen, jonka se on tuonut eduskuntaan. Vaikutti siltä valiokuntakäsittelyn aikana nimittäin, että hallitus ei siinäkään vaiheessa, kun ministeriön edustajat kävivät valiokunnassa asiantuntijoina kuultavina, oikeastaan itsekään, siis ministeriö, tiennyt, mistä on kysymys, laista vai asetuksista, mitä tässä nyt säädetään, ja mikä kuuluu lain piiriin ja mikä asetusten piiriin, mutta onneksi valiokunta ja nimenomaan valiokuntaneuvos maa- ja metsätalousvaliokunnassa ovat niin tilanteen tasalla, että pystyvät näitä erittäin huonosti valmisteltuja esityksiä korjaamaan sillä tavalla. (Puhemies koputtaa) Toivotaan, että tässä vielä sitten käytännössä voidaan tämän lainkin kanssa elää.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan pieni kommentti ed. Tiusasen esille ottamiin Suomen näkemyksiin eläinkuljetusdirektiivin valmisteluvaiheessa: Itselläni on hiukka toisenlainen käsitys Suomen suhtautumisesta. Kyllä Suomi on kuitenkin varsin edistyksellinen maa suhtautumisessa eläinten kohteluun ja eläinten oikeuksiin myös näissä teuraseläinkuljetuksissa. On totta, että on tietenkin haluttu, että meidän erityisolomme otetaan huomioon, mutta väitän kuitenkin, että Suomi muitten Pohjoismaitten mukana on eturintamassa varmistamassa sitä, että eläimet saavat arvoisensa kuljetuksen myös viimeisellä matkallaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan, kun tätä lakiesitystä tarkemmin lukee, näitä pykäliä, niin sieltä löytyy kyllä ed. Tiusaselle monia kohtia, joiden mukaan kun toimitaan ja useimmiten varmasti Suomessa toimitaan, niin tuollaisia ongelmia, mitä näissä dokumenteissa esimerkiksi tuolta Etelä-Euroopasta on nähty ja nimenomaan silloin, kun kyseessä ovat olleet maitten väliset eläinkuljetukset ja nimenomaan esimerkiksi teuraaksi kasvatettavien hevosten kuljetukset, niin tällaisia ei kyllä Suomessa näe.

Eli täällä kun todetaan, että eläimiä ei saa riiputtaa eikä nostaa eikä raahata jaloista, hännästä, turkista, korvista, sarvista jne., niin ei se vielä mitään, mutta sittenhän ei ole vain niin, että meillä on pelkästään tarkastusoikeus, jos epäillään, että jotenkin väärin tätä lakia noudatetaan, vaan sen lisäksi meillä poliisi voi suorittaa näitä tarkastuksia ja suorittaakin ilman mitään epäilyjäkin, niitä tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti eri puolilla Suomea.

Samaten eläinkuljetuksia voi tarkastaa tarkastuseläinlääkäri teurastamon tai teurastuspaikan alueella, ja voin kyllä taata, että meidän teurastamot eivät ota edes sisään yhtään sellaista eläintä, joka ei ole semmoisessa kunnossa, niin kuin laki edellyttäisi. Esimerkiksi noita ohjeistuksia meille tuolla valiokunnassa esiteltiin, ja siellä oli kyllä hyvin konkreettiset valokuvat eläimistä ja ihan erilaisista kasvaimista lähtien, että otetaanko kyytiin vai eikö oteta vai pitääkö eläin muulla tavalla sitten hävittää.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aina se, mikä on hyvää ja mitenkä pitää toimia sääntöjen mukaan, niin joskus paikan päällä itseä on ihmetyttänyt se, että esimerkiksi lehmä on pitänyt lopettaa sairaana navettaan ja sitten raahata väkisin pihalle, jotta se on sairaskuljetukseen kelvollinen, kun paljon parempi olisi ollut viedä elävänä eläin ulos, että kyllä sitä raahaamista on näitten uusienkin sääntöjen mukaan ihan tarpeeksi eikä se aina siellä paikan päällä kovin järkevältä tunnu eikä näytä.

Haluan kuitenkin tähän hevosasiaan vielä sen verran kiinnittää huomiota, kun asiantuntijoita, valiokunnan jäseniä ja substanssin päällä olevia henkilöitä on täällä salissa näinkin myöhään vielä paikalla. Tämä sallittu hevosen kuljetus eläinklinikoille, jotka ovat tänä päivänä korkeasti varustettuja ensiapuasemia ja erilaisiin toimenpiteisiin kykeneviä huippuosaamiskeskuksia, niin jos tämä oikein vaikeaksi menee tämä hevosen teuraskuljetus, niin omistajat varaavat eläinlääkäriajan klinikalle ja täyttävät niiltä hevosilta ja eläimiltä sen ajan, mikä pitäisi vielä pelastettavissa olevien eläinten hyväksi käyttää. Elikkä kaikkein hulluinta mitä voi tapahtua on se, että aletaan eläinklinikalle viemään lopetettavaa eläintä. Kiinnittäkää tähän huomiota.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän kommenttiin haluaisin osaltani todeta, että sekä ed. Hemmilä että ed. Tiilikainen molemmat ovat suuren valiokunnan jäseniä. Ja kyllä, ed. Hemmilä, eläinsuojelu on minun harrastukseni, olen lukenut ne paperit ja myöskin tiedän suunnilleen Suomen eläinsuojelun tason, joka on hyvä. Jos nyt aletaan verrata tilannetta EU-maissa tai Euroopassa yleensä, niin tietysti me voimme sanoa, että me olemme eturivissä positiivisessa mielessä. Mutta se, että Suomi halusi poikkeusta, joka eläintensuojelun näkökulmasta ei ollut poikkeus parempaan suuntaan, on saman suuntainen asia kuin se, että jos ei nyt mene helpoimmin, niin otetaan nosturi ja nostetaan yhdestä raajasta. Se on saman suuntaista suhtautumista eläimeen nähden, ei tietenkään mitenkään laadullisesti yhtä törkeää, mutta kuitenkin pikkasen sellaista, että bisnes on first ja sen jälkeen tulee sitten myöhemmin joku muu asia. Siis tämä on kuitenkin näin. Ja kuten tiedätte, ed. Hemmilä, muun muassa sellainen kuin Lounais-Suomen eläinsuojelutarkastaja Eerikäinen, kyllä hän teki mahtavan työn siellä teillä päin, jossa oli kyllä paljon tekemistä. Ja ei se vieläkään se kaula ihan puhdas ole, kyllä siinä mielessä meidän pitää aina olla valveilla tässä asiassa.