Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti Suomi on valmistautunut osallistumaan 1.1.—30.6.2007 valmiusvuorossa olevaan Euroopan unionin taisteluosastoon yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaan tasavallan presidentti tekee päätöksen suomalaisen osaston asettamisesta korkeaan valmiuteen valtioneuvoston ratkaisuesityksestä. Tätä ennen valtioneuvoston on kuultava eduskuntaa antamalla sille selonteko. Tästä on nyt kysymys. Päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuesityksestä.

Päätöksellä asettaa suomalainen sotilasosasto korkeaan valmiuteen osana EU:n taisteluosastoa on historiallistakin merkitystä. EU:n jäsenmaat ovat yhdessä luoneet kriisinhallintaan tarkoitetun uuden välineen, joka antaa unionille kyvyn panna kriisinhallintaoperaation aloittamista koskeva poliittinen päätös nopeasti täytäntöön. Taisteluosastojen täyden toimintavalmiuden saavuttamisen myötä EU kykenee jäsenmaiden niin päättäessä toimeenpanemaan kaksi erillistä nopean toiminnan sotilaallista kriisinhallintaoperaatiota tarvittaessa myös samanaikaisesti. EU toteuttaa näin myös YK:n toivetta. YK:han on toivonut unionilta kykyä muodostaa monikansallisia nopean toiminnan joukkoja, koska kriiseihin pitää pystyä puuttumaan entistä nopeammin.

Eduskunnalle annettava selonteko ei ennakoi taisteluosastojen mahdollisia käyttökohteita. EU tai sen jäsenmaat eivät ole osoittaneet maita, joiden kehitys sisältää huolestuttavia piirteitä, jotka ovat kriisiytymässä tai joissa on konfliktitilanne kärjistymässä. Tärkeintä on tilanteen ajankohtainen tunnistus ja analysointi sekä päätöksentekijöiden informointi.

Selonteossa on viisi pääosaa ja pääasiaa. Siinä kuvataan ensinnäkin Euroopan unionin taisteluosastokonseptin ja valmiusjärjestelmän sisältöä. Vuonna 2004 hyväksytyn konseptin puitteissa jäsenmaat ovat luvanneet monikansallisia taisteluosastoja tällä hetkellä vuoteen 2011 saakka. Mukana ovat Tanskaa ja Maltaa lukuun ottamatta kaikki vanhat ja uudet jäsenmaat sekä unionin ulkopuolelta Norja ja Turkki. Laadullisesti taisteluosastojen kehittämisen tärkein piirre liittyy nopean toimintakyvyn kehittämiseen. Uutta on lähtemisen nopeus. EU ei järjestä omia joukkojen harjoituksia, vaan jäsenmaat harjoittavat joukkojaan kansallisissa puitteissa tai kansainvälisissä harjoituksissa. Suomalainen joukko on paraikaa lopettelemassa harjoitustaan Etelä-Saksassa.

Selonteon toinen osa käsittelee taisteluosaston luonnetta ja mahdollisia tehtäviä. Perustamisen myötä EU ei ole omaksumassa uusia kriisinhallinnan tehtäviä vaan on kehittämässä uusia suorituskykyjä, jotka täydentävät sen kriisinhallintaan soveltuvaa keinovalikoimaa. Tehtäväthän kattavat unionin perustuslakisopimuksessa mainitut kriisinhallintatehtävät eli niin sanotut tarkennetut Petersbergin tehtävät. Korostan, että taisteluosastojen rajattu koko, siis noin 1 500 sotilasta tukijoukkoineen, sekä operaation lyhyt kesto, noin 4 kuukautta, asettavat erittäin merkittäviä rajoituksia taisteluosastojen käytölle. Joukon koko ja suorituskyky on osattava päätöksentekotilanteessa suhteuttaa ajateltuun tehtävään oikein. Tämä on ydinajatuksia tässä konseptissa.

Selonteon kolmas osa tarkastelee taisteluosaston operaatioita koskevaa päätöksentekoa. Korostan, että lopullinen päätös valmiudessa olevien joukkojen käyttämisestä johonkin operaatioon on aina kansallinen päätös ja tehdään Suomen lain mukaisella tavalla. Lähtökohtana on toiminta joko YK:n mandaatilla tai YK:n tai sen erityisjärjestön pyynnöstä.

Taisteluosastojen käyttöä koskevan päätöksenteon erityinen piirre liittyy päätöksenteon nopeuteen. Unionin tulisi kyetä tekemään päätös operaation käynnistämisestä viiden päivän kuluessa siitä, kun EU:n neuvosto on hyväksynyt operaatiota koskevan kriisinhallintakonseptin, ja joukkojen tulisi puolestaan kyetä aloittamaan operaation toimeenpano sillä alueella kymmenen päivän kuluttua tästä päätöksestä.

Oman kansallisen päätöksenteon puitteet on viritetty sellaiseen kuntoon, että ne mahdollistavat tässä päätöksenteossa pysymisen, vauhdissa pysymisen, mutta varmistavat samalla eduskunnan kattavan osallistumisen päätöksentekoon. Sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden on kaikissa tapauksissa nojattava eduskunnan tukeen, mutta taisteluosastojen käytön suhteen eduskunnan informoiminen sellaisista kehityskuluista, jotka saattaisivat johtaa näitten osastojen käyttöön, se on erityisen tärkeää.

Selonteon neljäs osa tarkastelee suomalaisen joukon tehtäviä Saksan johtamassa taisteluosastossa. Kehysvaltiona toimiva Saksa antaa taisteluosastoon muun muassa vuoristojääkäripataljoonan, Alankomaat vastaa pääosasta tukitoimintoja ja muodostaa huoltopataljoonan rungon. Suomi antaa suojauskomppanian sekä tiedustelu-, lääkintä-, sotilaspoliisi- ja esikuntahenkilöstöä, 160 rauhanturvaajaa yhteensä, miestä ja naista. Taisteluosastoon kuuluvista 60 prosenttia on reserviläisiä ja 40 kantahenkilökuntaa. Tämä jako on muutoinkin rauhanturvaajiemme jakautumisen mukainen eri operaatioissa noin keskimäärin ottaen. Se on siis reserviläistoimintaa.

Suojauskomppanian päätehtävät ovat taisteluosastoa johtavan joukkojen esikunnan vartiointi ja suojaaminen sekä huoltokuljetusten suojaaminen. Juuri tällaisia tehtäviä on toteutettu aikaisemmissa kriisinhallintaoperaatioissa. Valmiusjaksolla Suomen osasto on Porin Prikaatin johdossa, ja mahdollisen operaation käynnistyessä se luovutetaan operaation aikaisesta kansallisesta johtamisesta vastaavalle Puolustusvoimien kansainväliselle keskukselle. Todennäköistä on, että operaatioesikuntana operaatiossa toimisi Potsdamissa sijaitseva Saksan kansalliseen operaatioesikuntaan pohjautuva monikansallinen EU-esikunta.

Saksa—Alankomaat—Suomi-taisteluosaston valmiusvuorosta, harjoittelusta ja mahdollisesta operaatiosta aiheutuvat kulut on otettu huomioon vuoden 2007 talousarvioesityksessä. Arvioidut kulut pelkästä valmiudessa olemisesta ovat reippaat 7 miljoonaa euroa, mahdollisesta operaatiosta aiheutuviin lisäkustannuksiin on varauduttu reippaan 7,5 miljoonan euron summalla. Mahdollinen operaatio mukaan lukien talousarvioesityksessä on varauduttu liki 15 miljoonan euron enimmäiskustannuksiin. Jos operaatioon joudutaan, sittenhän se vasta operaation päätyttyä nähdään, mitä se maksoi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten rauhanturvajoukkojen korkeatasoinen ja monipuolinen koulutus, asianmukainen, hyvä varustus sekä maltillinen ja tervejärkinen käyttäytymismalli ovat ehkäisseet tappioita ennalta. Se on tämän 50 vuoden aikainen kokemus ja oppimme, ja lisäksi rauhanturvaajiamme on viime vuosikymmeninä seurannut myös onni ja varjelus. Kriisinhallintatehtäviin on liittynyt aina suuri määrä erilaisia riskejä. Onkin tärkeätä, että päättäjät, kansalaiset ja operaatioihin hakevat naiset ja miehet tiedostavat kriisinhallintaan kentällä liittyvät riskit myös tulevaisuudessa. Korostan sitä, että nämä vaarat eivät tule nyt nopean toiminnan joukkojen myötä, vaan ne ovat olleet alusta lähtien aina läsnä. Niitä ei pidä liioitella eikä myöskään vähätellä, ne vain kuuluvat kriisinhallintaan. Se on realiteetti, jonka kanssa on osattava oikein elää.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin kriisinhallinnalla ja siihen liittyvien taisteluosastojen toiminnalla on pyrittävä edistämään rauhaa, vakautta ja ihmisoikeuksien toteutumista eri puolilla maailmaa. Unionin vahvuus on kyvyssä yhdistää sotilaallinen kriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta sekä diplomaattiset keinot. EU:n on oltava valmis tukemaan YK:n toimintaa konfliktien ja niiden laajenemisen estämiseksi. Tällaista kapasiteettia ja poliittista tahtoa puuttua konflikteihin olisi tarvittu 1990-luvulla, jolloin muun muassa Ruandan kansanmurhassa ja Balkanin sodassa kuoli paljon siviilejä. Edelleen maailmalla on lukuisia konflikteja, joissa siviilejä kuolee.

Valmiusvuoro on osa Suomen osallisuutta EU:n kriisinhallintaan. Hallitus arvioi, että taisteluosastojen mahdollinen käyttömaaperä on Afrikan mantereella. Vaikka pidänkin Afrikkaa todennäköisimpänä kohteena, missä nopean toiminnan joukkoja voidaan tarvita, on tärkeää, että myös muut mahdollisuudet otetaan arvioissa huomioon. Keskeistä tietenkin on, että kaikki voitava tehdään kriisien ennaltaehkäisemiseksi.

Selonteossa käsitellään lyhyesti joukkojen harjoittamiseen liittyviä kysymyksiä. EU itse ei harjoituksia järjestä. Järjestäjänä voi olla Nato tai vaikkapa jokin maaryhmä, mihin ministeri myös viittasi. Hallituksen olisi pitänyt mielestäni käsitellä tätä kysymystä perusteellisemmin myös selonteossa.

Suomen on oltava aktiivinen sotilaallisen kriisinhallinnan joukkojen monipuolisessa harjoittamisessa. On tärkeää vahvistaa siviili—sotilas-yhteistyötä, jotta rauhan turvaaminen ei eristy niistä haasteista, joita konfliktista toipuvalla maalla on infrastruktuurin, hallinnon ja palveluiden rakentamisessa.

Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu on johtanut tilanteeseen, jossa niin sanottu Nato-optio ei näytä realisoituvan ainakaan seuraavan eduskuntakauden aikana. Yhdysvallat on esittänyt Naton rauhankumppanuuden vahvistamista Suomen ja eräiden muiden maiden osalta, mutta aloitteen kohtalo on edelleen epäselvä osoittaen, ettei Yhdysvaltojen rooli Naton johtovaltiona ole niin yksiselitteinen kuin Suomessa on yleensä ymmärretty. Naton Riian huippukokous antanee suuntaviivat laajennetun rauhankumppanuuden tulevaisuudelle myös Suomen osalta.

Suomen asema joukkojemme harjoittamisen ja koulutuksen kannalta vaatii siis perusteellista tarkastelua. Syventyvä rauhankumppanuus Naton kanssa voi osaltaan parantaa tilannetta harjoitusten osalta. Tärkeitä ovat myös harjoitukset maiden kanssa, jotka tekevät tiiveintä yhteistyötä kanssamme EU:n nopean toiminnan joukoissa. Suomen on oltava aloitteellinen erityisesti pohjoismaisen yhteistyön suuntaan.

Ruotsin ja Norjan välisessä yhteistyössä on meneillään uutta kehitystä. Ruotsi syventää kriisinhallinnassa yhteistyötä Naton kanssa ilmakuljetuskapasiteetin osalta. Ruotsi ja Norja ovat ilmeisesti syventämässä puolustus- ja kriisinhallintayhteistyötään melko laajalti. Suomen pitää pyrkiä mukaan Ruotsin ja Norjan tiivistyvään yhteistyöhön. Avainasemassa on oltava yhteistyö kriisinhallinnan kehittämiseksi ja myös näiden harjoitusten ja koulutuksen kehittämiseksi.

Ruotsi ja Norja aikovat laajentaa osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Norja nojautuu aluepuolustuksessaan pitkälti Nato-jäsenyyteen ja Ruotsi arvioon, ettei siihen kohdistu lähimmän kymmenen vuoden aikana sotilaallista uhkaa. Tämä kehitys huomioon ottaen eduskunnan puolustusvaliokunnan tuore arvio, että 95 prosenttia puolustusbudjetista pitää käyttää kansalliseen aluepuolustukseen ja 5 prosenttia kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, ei mielestäni ole ajanmukainen. Suomen pitää, arvoisa puhemies, mielestäni toimia kasvavassa määrin kansainvälisen vakauden ja ihmisoikeuksien globaalina turvaajana, ja tämän pitää näkyä myös puolustusbudjetissamme. Turvallisuuteen liittyvät ratkaisumme kaikilla eri tasoilla perustuvat myös kansainväliseen yhteistyöhön.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! EU:n taistelujoukkoja perustettaessa eduskunnassa käytiin erittäin laaja ja kova kiista siitä, mihin tarkoitukseen näitä joukkoja ollaan perustamassa, ollaanko kasvattamassa EU:n sotilasmahtia vai ollaanko YK:lle tekemässä apulaista. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ollaan YK:lle tekemässä!) Kiistan ydinhän oli se, onko YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti aina olemassa silloin, kun näitä joukkoja käytetään. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esitti, että YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti pitää aina olla, ennen kuin joukot lähtevät liikkeelle. Eduskunnan iso enemmistö oli kuitenkin eri kannalla, eli heille riitti ainakin joissakin tapauksissa myös pelkkä EU:n oma päätös. (Ed. Sasi: Heillä onkin tämä Kiinan ihmisoikeusnäkemys!) Oltiin valmiita sivuuttamaan YK. Tämä on ydinkysymys myös jatkossa.

Mihin YK:n sivuuttamisen tiellä voidaan joutua, siitä on näyttönä Irak. USA:han hyökkäsi liittolaisineen Irakiin YK:n sivuuttaen, ilman YK:n lupaa siis, tunnetuin karmein seurauksin. (Ed. Kekkonen: Ovatko nämä samoja asioita yhtään?) — YK:n mandaatista puhutaan, jos ette ole vielä päässyt kärryille, ed. Kekkonen, ja Irakin sodan osalta YK:n mandaattia ei ollut.

EU:n osalta kokemuksia ei toistaiseksi ole, ja minä puhun nyt vasemmistoliiton kannasta, että se mandaatti pitää ehdottomasti aina olla ainakin ennen kuin Suomen joukkoja laitetaan liikkeelle. Irak näyttää, mihin YK:n sivuuttamisen tiellä voidaan päätyä. (Ed. Huotari: Jos vaikka USA estäisi sen mandaatin!) Omavaltaisen jenkkiseriffin rinnalle ei tarvita eurooppalaista santarmia hallitsemaan maailmaa pyssyllä omin päätöksin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tuleekin jatkossa, jos tällaisia liikkeellelähtöpäätöksiä ollaan tekemässä, edellyttämään YK:n mandaattia. Muussa tapauksessa me emme tule tukemaan näitten taistelujoukkojen käyttöä.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jo 99 oli ensimmäiset maininnat näistä joukoista, joiden mahdollista käyttöä nytten käsittelemme. 2004 syntyi sitten jo pitkälle menevät ratkaisut, ja nyt Suomi on mukana ensimmäisten varsinaisten nopean toiminnan joukkojen tullessa valmiusvuoroon. Kriisinhallintalakihan täällä säädettiin, ja sen mukaisesta menettelystä nyt on kysymys, kun olemme tulossa valmiusvuoroon.

Joukkojen käytön osalta, mihin niitä käytettäisiin, tämä selontekohan onneksi ei määritä mitään kohdetta erityisesti. On todettava, että noin seitsemänkymmentä kriisiä on parhaillaan käynnissä, joista viisi on joko hyvin kriittisessä tilanteessa tai vaatii erityiskohtelua. Täällä todettiin ed. Ulla Anttilan osalta, että Afrikka on yksi mahdollinen kohde, mutta toki on muitakin. (Ed. Ulla Anttila: Niin totesin minäkin!) — Kyllä, juuri näin. — On sikäli hyvä, että tällaiset voidaan nähdä mahdollisena, koska se on vaikuttanut merkittävästi tämän joukon varustamiseen, mutta on hyvä, että tässä ei määritetä Euroopan unioninkaan osalta, jottei synny mitään ennakkoajatuksia. Nämähän on ensisijaisesti tarkoitettu Euroopan unionin autonomisiin operaatioihin eikä suinkaan Naton kanssa tehtäviin. Se on se lähtökohta näissä nopean toiminnan joukoissa.

Taisteluosastosta puhuttaessa haluan alleviivata sitä, että tuo nimike ei saa antaa kuvaa sen ensimmäisistä tehtävistä. Nehän voivat joutua koviinkin tilanteisiin mennessään osapuolten väliin tai puolustaessaan kohdetta, mutta Petersbergin tehtävistä löytyy monia sellaisia, joita tehtävä saattaa näille osastoille tulla.

Tätä käyttöähän, niin kuin ministeri Kääriäinen totesi, rajoittaa pieni koko, rajoitettu toiminta-aika ja erityisesti myöskin kuljetuskaluston rajallisuus. Se on selkeästi todettu yhdeksi puutteeksi nimenomaan nopean siirron osalta. Mutta nopeus on se keskeinen elementti, joka tällä joukolla on. Kun joukko on valmiudessa päätösten synnyttyä, se voidaan nopeasti myöskin siirtää kohdemaissa. Ensisijaisesti tässä selonteossa tuotiin esiin, että näitä käytetään erillisinä, vaikka kaksi osastoa on samanaikaisesti valmiudessa, nimenomaan erillisinä, ellei toinen osasto joudu reserviksi tilanteessa, jossa ei mitään muuta ole sitten reserviksi saatavissa. Silloin ne ehkä joutuvat toimimaan samalla operaatioalueella. Joko erillisinä nämä toimivat tai osana jotain suurempaa operaatiota, joka on ollut käynnissä, johon Euroopan unioni antaa sitten tukensa. Nämä kaksi osastoa on nimenomaan ajateltu toimimaan erillisinä, eihän ole olemassakaan mitään yhteistä johtamisjärjestelmää eikä ole suunniteltukaan, ja näin juuri tuo kahden osaston erillisyys myöskin korostuu.

Kriisinhallintalaki määrittää selvästi, miten Suomen osalta päätökset tehdään, ja eduskunta on siinä myötävaikuttamassa. Minä haluaisin alleviivata sitä, että aina, jos suinkin mahdollista, koko eduskunnalle annettaisiin selonteko, niin kuin nyt annettiin. Se on nopeasti käsiteltävissä. Kun on kysymys myöskin pitkälti Puolustusvoimien ja puolustushallinnon johtamasta operaatiosta, puolustusvaliokunnan ulkoasiainvaliokunnan ohella olisi oltava myöskin tästä selonteosta mahdollisesti annettavassa mietinnössä mukana.

Saimme tänään selkeän viestin, niin kuin on myöskin tiedotusvälineiden kautta saatu, että Suomen osasto on kunnossa. Me olemme olleet edelläkävijöitä, ja joukon kouluttaja totesi, että se on paras, jonka tähän mennessä Suomi on valmistautunut lähettämään, ja näin on hyvä. Myöskin varustuksen osalta saatiin selkeä viesti siitä, että niiden pitäisi olla kunnossa. Ainut asia, joka nostaa kysymysmerkin, on se, että koko osasto, johonka Suomi Saksan ja Hollannin kanssa osallistuu, ei ole ollut yhtenäisenä osastona harjoittelemassa, ja silloin tietenkin nousee joitakin kysymyksiä. Mutta kaiken kaikkiaan pidän tätä selontekoa hyvänä. Se antaa hyvän pohjan jatkolle, ja Suomi varmasti hoitaa oman osansa. Tietenkään me emme toivo, että jouduttaisiin käyttämään, mutta valmiudessa kuitenkin ollaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Nepposen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että hyvä, että laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta säädettiin toimimaan sillä tavalla, että tämä selontekomenettely on olennainen osa sitä, ja, arvoisa puhemies, aivan erikoisen suureen arvoon tämä tulee ihan tieteellisessä mielessä. Tästähän on tullut nyt prosessi, jolla sanallisesti ja käsitteellisesti ohjataan meitä Natoon. Tämä asiakirja, selonteko, edelliseen vastaavaan verrattuna on hyvin mielenkiintoinen. Nyt kannattaa kaikkien maapallon ja erikoisesti Suomen valtio-oppineitten ryhtyä keräämään aineistoa tästä prosessista. Tämä on tosi mielenkiintoinen. Nimittäin tämä on hienosti rakennettu, tämä on todella taitavaa, mikä strategiaosasto siellä Puolustusvoimissa näitä nyt tekee.

YK on viitteellisesti mainittu, eräs tehtävä, tuki sinne, viite sinne, mutta heti, kun Natosta on kysymys, niin silloin ollaankin järjestelmässä jo sisässä, noudatetaan standardeja, pelisääntöjä, harjoitellaan yhdessä joukkojen kanssa jnp. Tämä käy selville jo tämän selonteon ensimmäiseltä sivulta aivan loistavasti kerta kaikkiaan. Tämä on siis tosi upea homma, että ruvetaan puhumaan asioista oikeilla nimillä.

Se sama oikeilla nimillä puhuminen tulee myöskin erittäin hyvin esille tämän selonteon toiselta sivulta, jossa puhutaan voimankäytöstä. Kerrotaan, että kysymys on tarvittaessa voimakkaasta väliintulosta, interventiosta siis, ja sitten sanotaan se, mistä tässä aikoinaan kiisteltiin tässä salissa todella paljon, mikä on se perimmäinen asiakysymys. Se on rauhan palauttaminen voimakkailla toimenpiteillä. Siis toisin sanoen asiahan on hyvin yksinkertainen ja selvä. Se tarkoittaa rauhaanpakottamista, jotta tehtävä tulisi hoidetuksi kuntoon, ja tästä kiisteltiin vaikka kuinka paljon. Nyt se tavallaan semmoinen naamionyrkkeily on hävinnyt pois kokonaan, ja nyt puhutaan asioista niitten oikeilla nimillä.

Hyvin mielenkiintoiseksi tämä selonteko muuttuu sivulla 3. Nimittäin nyt puhutaan puuttumisesta tapahtumiin, siis ei suoranaisesta interventiosta vaan puuttumisesta tapahtumiin. Mehän olimme suurella joukolla edustajia jo vuonna 93 muistaakseni Weu:n päämajassa katsomassa hienoja esityksiä siitä, millä tavalla tämä puuttuminen on tulevassa Euroopassa tarkoitus toteuttaa. Se tarkoittaa puuttumista sillä tavalla, että tiukan paikan tullen myöskin Euroopan yhteisön alueella, jos ehkä erikoisesti Euroopan unionin, yhteisön, ulkopuolellakin.

Nyt kerrotaan sitten tälle puuttumiselle tarkoitukset, pelisäännöt ja toimintamallit, ja sitten ikään kuin jälleen viitteenomaisesti käydään läpi näitä kriisipesäkkeitä, niitä paikkoja, joissa YK:n toimesta ollaan liikkeellä. Elikkä siis tämä päivänvarjo tuodaan nyt siihen vierelle, sivulle, arvioitavaksi, jotta näkyisi sitä viiteympäristöä, missä ollaan mukana.

Sitten vielä tästä taistelukonseptista. Tämähän on nyt rajattu hyvin taitavasti nopeaksi, tehokkaaksi toiminnaksi, mikä tarkoittaa sitä, että se avaa tien seuraavassa vaiheessa taas tehostaa ajallisesti tätä toimintaa. Nyt se on nopean toiminnan operaatio. Elikkä, arvoisa puhemies, tie Natoon on aukaistu lähestulkoon kokonaan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikutti melkein siltä, että ed. Pulliainen oli suorastaan innostunut tästä asiasta. (Ed. Pulliainen: Kaikkea muuta, mutta aika meinasi loppua kesken!)

Herra puhemies! Minusta tämä kun on kollektiivisena hankkeena, niin tämä antaa Suomelle juuri tässä tilanteessa yhden erinomaisen edun tahi valtin. Tämä ratkaisu, jota me nyt olemme täällä tekemässä, on ilman muuta suomalaista uskottavuutta lisäävä tekijä, kun otamme huomioon sen keskustelun, jota me tällä hetkellä käymme sisällämme ja joka jossain määrin menee uloskin päin; keskustelun siitä, mikä meidän roolimme on suhteessa niin EU:hun, suhteessa Natoon kuin suhteessa omaan pelkästään rajojemme sisäiseen puolustukseenkin.

Tämä asetelma, joka nyt syntyy, vankistaa kyllä asemaamme kansainvälisissä mittelöissä. Tärkeä asia, joka tässä valitettavasti on vähän jäänyt huomiotta, on tietenkin se, että eihän tämä ole kansalliselta puolustukselta pois. Tämähän antaa mahdollisuuden oppia, opiskella sen kaltaisia asioita, joihin missään muualla ei ole mahdollisuutta kuin tällaisessa toiminnassa. Tässä mielessä rajan vetäminen vaikkapa prosenttiluvuilla, mitä pannaan minnekin ja mitä ei panna, vie harhaan, koska tämä on minusta kokonaismaanpuolustuksellinen kysymys juuri tällä hetkellä.

Todella suuri tärkeä periaate, jonka takia minusta tämän hankkeen takana kannattaa olla, on tietenkin se, että tällaiset toimet eivät saa jäädä pelkästään suurten valtioiden yksinoikeudeksi.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni on puhua suomalaisesta sotilasosastosta osana EU-taisteluosastoa. Samalla kuitenkin tietysti tiedän, että suuri osa EU-jäsenmaista kuuluu Natoon.

Mutta, arvoisa puhemies, tärkeätä on nyt huomata se, että parlamentaarinen vastuu toteutuu juuri niin kuin sen pitääkin. Hallitus on antanut selonteon kysymyksestä, jossa korkea valmiustila ikään kuin käynnistyy, ja tämähän on tämän päivän maailmaa. Hallitus voi toimia, mutta sen tulee toimia hyvässä yhteistyössä nimenomaisesti eduskunnan kanssa. Kun sotilaallisen kriisinhallinnan laista käytiin keskustelua, tuntui kovasti siltä, että parlamentaarinen ulottuvuus ja dialogi hallituksen ja eduskunnan välillä ikään kuin jäi taustalle ja keskityttiin enemmän nyt sitten eri instituutioiden välisiin määräyssuhteisiin, kun koko ajan kysymys on ollut siitä, että kolmen instituution on oltava asiasta yksimielisiä ja muodostettava yhteinen kanta, ja ne kolme ovat tasavallan presidentti, maan hallitus, mutta myös ennen kaikkea eduskunta.

Kun tätä kriisinhallintalakia aikanaan käsiteltiin, niin oli tärkeätä huomata, että perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole otettu eroon mitään asiaryhmää silloin, kun kysymys on Euroopan unionissa tehtävistä päätöksistä, koskivatpa ne sitten unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tai mitä tahansa muuta kysymystä, ja tämä on nyt syytä tietysti pitää mielessä. Olemme hyväksyneet poikkeuksena perustuslakiin tasavallan presidentin osallistumisen, kuten tässä tiedonannossa on hyvin kuvattu.

Mutta, niin kuin sanottu, olennaista koko tässä jutussa on nyt se, että tämä dialogi eduskunnan kanssa toimii, ja meidän tehtävämme eduskunnassa on tietysti pitää huoli siitä, että meistä on keskustelukumppaniksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni taisteluosasto ja sen merkitys sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja siviilikriisinhallinnassa on osoitus siitä, että yhteisessä maailmassa globalisaatiolla on myöskin käänteinen puolensa. Emme voi ajatella, että yhteiset markkinat tai ylipäätänsä hyötyjen hakeminen kansainvälisestä yhteistyöstä olisi aina pelkästään mieluisaa, vaan kysymys on myöskin siitä, että meillä on yhteistä vastuuta niistä kriiseistä, inhimillisistä tragedioista, ihmisoikeuksien loukkauksista, joita eri puolilla maailmaa tapahtuu. Ed. Nepponen kuvasi, että on menossa seitsemänkymmentä kriisiä maailmalla. Varmasti niitä on itse asiassa, riippuen vähän laskemistavasta, vaikka kuinka paljon. Emme voi niistä kääntää katseitamme, vaan meidänkin tehtävämme on osallistua kansakuntana kansakuntien joukossa yhteiseen tehtävään rauhanturvaamisessa, ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja ennen kaikkea demokratian lujittamisessa.

Kun kriisinhallinnan ennaltaehkäisevyyttä painotetaan, niin täytyy nyt vielä kerran todeta se sama asia, jonka olen sanonut täällä monta kertaa: On korkea aika Suomen hyväksyä myös se, että tämä voi merkitä myöskin rahanmenoa, ja tässä tapauksessa kysymys on myöskin kehitysyhteistyöstä eikä pelkästään puolustusmenoista. 0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyölle on sietämättömän kauan laahannut jäljessä, samoin kuin millennium-goalin kehitykseen liittyvät tavoitteet. Tulen juuri Afrikka-seminaarista, joka järjestettiin eduskunnassa parlamentaarisen ulottuvuuden saamiseksi Afrikka—Eurooppa-dialogiin. Kyllä kysymys on ennen kaikkea juuri kehitykseen panostamisesta, köyhyyden voittamisesta, hyvästä hallinnosta, demokratian lujittamisesta ja kaikista näistä asioista. Näitä kaikkia meidän, niin kansanedustajien kuin tietysti hallituksen, täytyy pitää pöydällä samaan aikaan, kun sitten toimimme jossakin toisessa yksityiskohdassa.

Hallituksen puolelta ei ole kerrottu nyt täsmällisemmin sitä, mihinkä kriisiin mahdollisesti valmiusjoukko osallistuu, mutta se on selvästi kuitenkin osoitus nyt siitä, että Euroopan unioni kollektiivina on mukana kansainvälisesti toimimassa yhteisessä maailmassamme turvallisuuden edistämiseksi, ja siitä, että me olemme toisella vuosipuoliskolla valmiudessa olla mukana niissä tilanteissa, jotka Euroopan unionin piirissä arvioidaan sellaisiksi, että niissä väliinpuuttumista tarvitaan. Vaikka maailmamme on yhteinen ja tiedotusvälineet kertovat monista erilaisista ongelmista, uskon kuitenkin, että tämän taisteluosaston merkitys ehkä on kuitenkin käytännöllinen. Vaikka se voi merkitä myöskin riskien toteutumista suomalaisille osallistujille, niin sen merkitys on kuitenkin varmasti tavattoman suuri niille ihmisille, jotka todella elävät kriisin keskellä ja jotka voivat saada tukea ja turvaa siitä, että myöskin Euroopan unioni on mukana ja suomalaiset joukot saman tien.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani kiinnitän huomiota kahteen seikkaan: ensinnäkin siihen, missä näitä operaatioita ja taisteluyksikköjä tullaan mahdollisesti käyttämään, ja toiseksi kysymykseen YK:n mandaatista, kenen mandaatilla tässä operoidaan.

Ensinnäkin haluan kuitenkin todeta, että tämä on eduskunnassa historiallinen ratkaisu, itse asiassa historiallinen päivä, kun tämä lähetekeskustelu nyt käydään. Ensi kerran itse asiassa Suomi on osallistumassa Euroopan unionin monikansallisiin nopean toiminnan joukkoihin. Ne asetetaan nyt valmiustilaan, ja siinä suhteessa teemme historiaa.

Kun päätöstä tehdään, niin kuten jo edellisessä puheenvuorossa tuotiin esille ja myöskin ministeri toi, tässä ei ole yksiselitteisesti osoitettu niitä maita tai kohteita, joissa taisteluosastoja mahdollisesti käytetään. Tilanteen mukaan reagoidaan, mutta on rakennettu ikään kuin suunnittelukehys. 6 000 kilometriä Brysselistä on asetettu ikään kuin siksi etäisyydeksi, jolla operoidaan, jolloin lähinnä katse on tietenkin Afrikassa. Haluaisin kuitenkin, arvoisa puhemies, korostaa, että nämä ovat taisteluyksiköitä, jotka lähtökohtaisesti, kuten ministeri sanoi, asetetaan tehtäviin YK:n pyynnöstä YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin. Valitettavasti potentiaalisia kriisipesäkkeitä, joissa tällaisia yksiköitä tarvitaan, on mahdollisesti muuallakin kuin Afrikassa. Tässä suhteessa toivoisin, että kysymystä lähestytään sillä tavalla avarasti, että riippuen tilannearviosta, joka joudutaan tekemään aikanaan, kun itse operaatiosta päätetään, jos tarvetta on muuallakin kuin lähietäisyydellä, YK:ta on syytä tukea.

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä nosti täällä esille vanhan tutun kysymyksen siitä, ollaanko tässä nyt käynnistämässä operaatioita ohitse YK:n, ohitse YK:n mandaatin. Hän kysyy, voidaanko joukkoja lähettää näihin EU:n operaatioihin pelkästään EU:n omalla mandaatilla ilman YK:n valtuutusta. (Ed. Soini: Voidaan!) Minusta tämä kysymys on kummallinen. Itse asiassa kysymys täytyy asettaa toisin, ja haluan auttaa ed. Tennilää tämän kysymyksen asettamisessa.

Kysymyshän täytyy asettaa näin: Voiko EU lähettää EU:n omalla mandaatilla? Se kysymys on asetettava silloin näinpäin. (Ed. Tennilä: Asettakaa te itse omat kysymyksenne!) Kun se asetetaan näinpäin, voiko Euroopan unioni lähettää omalla mandaatillaan näitä joukkoja, te muuten, ed. Tennilä, asetatte sen kysymyksen itsellenne, te asetatte sen itsellenne. Koska Suomi on mukana Euroopan unionissa ja koska Euroopan unionin neuvostossa päätetään näistä operaatioista, silloin me joudumme itse vastaamaan siihen kysymykseen, onko tässä operaatiossa YK:n mandaatti mukana vai ei.

Te ette, ed. Tennilä myöskään esitä kysymystä näinpäin, voiko Suomi lähettää ulkomaille taisteluoperaatioihin joukkoja vain Suomen omalla mandaatilla. Te voisitte esittää täsmälleen saman kysymyksen, koska tästä on kysymys: Voiko Euroopan unioni lähettää operaatioihin ulkomailla joukkoja vain unionin omalla mandaatilla?

Kansainvälinen oikeus, ed. Tennilä, on tässä aivan yksiselitteine ja perustuu YK:n peruskirjan lähtökohtiin, joiden perusteella sotilaallista voimaa voidaan käyttää itsepuolustukseen — tietysti, jos ollaan sotilasliitossa, sotilasliittomaat voivat tukea toisiaan tässä tilanteessa — tai sotilaallista voimaa voidaan käyttää silloin, kun kansainvälinen rauha ja turvallisuus on uhattuna, YK:n turvallisuusneuvoston mandatoimana. (Ed. Tennilä: Kyllä, kyllä!) Tässä suhteessa kansainvälinen oikeus on täysin yksiselitteinen.

Kaikki muut tilanteet, esimerkiksi Irakin sota, johon viittasitte, ovat hyökkäystoimia, joten kun kriisinhallintaoperaatioiden taustalla Euroopan unionin päätöksissä on se, että unioni toimii YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti, niin tämähän vastaus on teille jo olemassa: Toimitaan YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti, toimitaan kansainvälisen oikeuden peruslähtökohtien mukaisesti. Tilannehan on vastattu teille, ed. Tennilä. (Ed. Tennilä: Niinhän se Bushkin sanoi, kun hyökkäsi!) Tässä suhteessa Euroopan unioni joutuu itse tykönään silloin harkitsemaan, kun operaatiosta päätetään, onko siinä YK:n mandaatti mukana vai ei.

Nyt tulee olennaisin kysymys: Missä vaiheessa YK:n mandaatti -keskustelu joudutaan ottamaan esille, missä vaiheessa testataan YK:n peruskirjan toimivuutta? Se ei ole juuri tämä hetki. Nyt me asetamme nämä joukot valmiustilaan. Se ei ole myöskään se hetki, kun täällä eduskunnassa mahdollisesti päätetään siitä, että nyt suomalaiset sotilaat ovat käytettävissä tähän unionin operaatioon. Se on jo liian myöhäistä, koska Suomi on ollut jo päätöksenteossa aikaisemmissa vaiheissa mukana. Se olennaisin päätöksentekotilanne on silloin, kun Euroopan unionin neuvosto päättää itse operaatiosta. Ed. Tennilä, voin vakuuttaa, että tuota keskustelua käydään sekä unionitasolla että täällä Suomessa. Täällä keskustellaan sekä eduskunnassa että tasavallan presidentin kantaa kysytään ja varmasti tässä salissa ja muuallakin kysytään, onko operaatiolla YK:n mandaatti, turvallisuusneuvoston päätös, takana vai ei. Siinä mielessä vastuu on teillä, ed. Tennilä, meillä tässä salissa. Teidän ei tarvitse vierittää ja esittää kummallisuuksia, että joku Euroopan unioni lähtee hyökkäyssotiin ympäri maailman ilman sitä, että näistä asioista päätetään YK:n peruskirjan pohjalta ja myöskin täällä Suomen eduskunnassa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Rauhaa voi turvata hyvin monella tavalla. Sitä voi turvata olemalla aina oikeassa ja ajattelemalla, että jos asiat eivät mene niin kuin minä haluan, niin sitten minun ei tarvitse enää välittää, tai sitä voi turvata myöskin vastuullisesti miettimällä, mihinkä suuntaan tilanne kehittyy ja milloinka asioihin pitää ulkopuolisten puuttua.

Itsekin kuuluin joskus nuorempana sellaisiin rauhanpuolustajiin, jotka ajattelivat, että ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa missään. Mutta näin varttuneempana olen nähnyt sen, että joskus tilanne voi kärjistyä sellaiseksi, että ainoa keino, jolla pystytään estämään laajat kansanmurhat, on puuttua tilanteeseen ajoissa. Niin kuin ministeri Kääriäinen mainitsi, oikea ajoitus on tärkeää.

Mutta miten rauhaa oikeasti pitäisi turvata? Onko mitään muita vaihtoehtoja kuin se ääripää, jossa pistetään pää pensaaseen silloin, kun asiat eivät menekään niin kuin itse haluamme, ja se toinen ääripää, että ollaan menossa terroristeja jahtaamaan joka hetki joka paikkaan silloin, kun vaan terroristi vilahtaa? Nyt käy niin, että tämä toinen ääripää, joka on aina oikeassa, haluaa estää ikään kuin nämä välimuodot sillä, että näkee aina sen jahtaajan joka asiassa, vaikka kaikilla olisikin siinä keskivaiheilla hyvä tahto estää kansanmurhia ja puuttua tilanteisiin oikeaan aikaan.

YK:n mandaatista on tullut elämää suurempi kysymys. Ymmärrän täysin vasemmistoliiton nykyjohdon ja erityisesti ed. Tennilän näkemykset tässä tilanteessa. Tämähän on ollut väline johonkin suurempaan taisteluun, ja tässä taistelussa ed. Tennilä on voittajien puolella. Ymmärrän sen, ettei ed. Tennilä — niin kuin eivät monet muutkaan tästä vasemmalta reunalta — voi tietenkään muuttaa ajatteluaan sen jälkeen, kun tässä suuressa taistelussa on tullut voitto. Mutta taistelut vaativat aina uhreja, ja toiset uhrit tulevat sinkkiarkuissa, toiset joissakin muissa. Mutta täytyy sanoa, että minä ainakin olen tehnyt omat ratkaisuni ja miettinyt, että mielestäni rauhaa voi turvata myöskin sellaisella väliajattelulla, puuttumalla asioihin oikeaan aikaan siinäkin tilanteessa, että YK on kyvytön antamaan mandaattia esimerkiksi Yhdysvaltain vastustaessa.

En tiedä, mitä ed. Tennilä tästä ajattelee. Jos tilanne olisi sellainen, että YK:n mandaatti olisi muuten saatavissa ja Suomessa ajateltaisiin, että on yleisesti hyväksyttävää osallistua sellaiseen konfliktiin, jossa on estettävissä kansanmurha, niin jos Yhdysvallat vastustaa tätä esimerkiksi tietyistä talouspoliittisista tai valtapoliittisista syistä, niin pitääkö meidän silloinkin perustella asiaa YK:n mandaatilla, kun ystävämme Yhdysvallat on se, joka estää sen YK:n mandaatin? (Ed. Kekkonen: Loogisesti tietenkin!)

Tärkeintä kuitenkin minusta tässä rauhantyössä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa on se, että pitää pyrkiä ehkäisemään konfliktitilanteita ja kriisien syntymistä; pitää pyrkiä poistamaan kriisien syitä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta, pitää pyrkiä vahvistamaan demokratiakehitystä ja tukea kaikin keinoin sitä.

Lopuksi muutama sana Darfurin tilanteesta. Yli 200 000 ihmistä on tapettu, yli miljoona on joutunut lähtemään omasta kodistaan. Me, muu maailma, katsomme tilannetta suljetuin silmin. Me tiedämme, mitä tapahtuu, tiedämme sen online joka päivä, joka hetki, mutta emme tee mitään tai emme voi tehdä mitään. Silloin pitää kysyä, kuinka pitkälle katsomme sivusta, onko kansainyhteisö täysin kyvytön tekemään mitään, jos esimerkiksi kyseinen maa, niin kuin aikaisemmin oli tilanne, ei halua YK:n joukkoja. Minusta nämä ovat paljon suurempia eettisiä kysymyksiä kuin yksi YK:n mandaatti, paljon suurempia, ja silloin pitää panna käsi sydämelle myöskin niiden, jotka aina haluavat olla oikeassa ja joitten mielestä toiset ovat aina väärässä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen täytyy osoittaa kansainvälistä solidaarisuutta, pitää huolta siitä, että elämä tässä maailmassa voidaan turvata. Tietysti ensi sijassa käytämme pehmeitä keinoja: (Ed. Pulliainen: Oletteko te koskaan käyttänyt pehmeitä keinoja?) järjestämme tapaamisia, seminaareja, välitämme rauhaa ja tietysti tällä tavalla pyrimme ratkaisemaan konfliktit. Mutta jos on ihmiselämästä, perusihmisoikeuksista kysymys, Suomella on mielestäni myöskin velvollisuus käyttää voimaa, koska meillä on siihen mahdollisuus. Tavoitteena tietysti pitää olla, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pitää pyrkiä turvaamaan rauhallinen tilanne, jotta ei jouduta vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Tietysti lähtökohtaisesti uskomme, että YK:n turvallisuusneuvosto kykenee antamaan mandaatin tämän tyyppisille operaatioille. Mutta kun sen poliittinen kokoonpano on hyvin monipuolinen, on hyvin mahdollista, että syntyy tilanteita, joissa, vaikka on selkeä tarve turvata YK:n peruskirjan periaatteita, YK:n ihmisoikeuksien julistusta, mandaattia ei saada. Siinäkin tilanteessa mielestäni Suomella ja EU:lla on moraalisia velvoitteita.

Täytyy tietysti sanoa, että näitten moraalisten velvoitteitten lisäksi meillä on myöskin oma kansallinen etumme. Se, että kykenemme rauhoittamaan kriisipesäkkeitä maailmalla, merkitsee sitä, että mahdollinen ulkopuolinen uhka Suomeen vähenee. On monia uhkia kuten myöskin se, että ihmiset joutuvat pakenemaan omasta maastaan. Tällä tavalla voimme auttaa sitä, että ei synny sellaisia pakolaisvirtoja, joita kriisitilanteissa yleensä syntyy. Sitä paitsi tässä asiassa me voimme olla hyvin ylpeitä. Nimenomaan Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella vuonna 1999 käynnistettiin tämä prosessi, joka on nyt johtanut siihen, että ollaan perustamassa tämä taisteluosasto, ja se ensi vuonna on käyttökelpoinen. Siitä syystä on tärkeätä, että me olemme aktiivisesti tässä prosessissa kaikilta osin mukana.

Rahoitus on kysymys, joka on tietysti aiheuttanut huolenaiheita. Muun muassa ulkoministeri Tuomioja puuttui viime kesänä tähän, että rahoitusta pitäisi saada lisää. Jos me ajattelemme kehitysyhteistyötä, mikä on kaikkein tärkeintä kehitysyhteistyötä? Kai se on se, että ihmisten henki ja perusihmisoikeudet turvataan. Eikö silloin voitaisi ajatella, että nämä kriisinhallintaoperaatiot voitaisiin rahoittaa kehitysyhteistyörahoista, koska se on sitä kaikkein tärkeintä kehitysyhteistyötä? Tietysti vastaavasti voidaan sitten myöskin lisätä kehitysyhteistyörahoitusta.

Täällä on useassa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota siihen, että emme saisi rajoittua pelkästään kriisipesäkkeisiin Afrikassa. Tietysti täytyy sanoa, että Ranska ja Belgia ovat varmasti maat, jotka frankofonisessa Afrikassa ehkä kykenevät kaikkein parhaiten toimimaan. Kuitenkin pitää muistaa, että kun heillä on historialliset jäljet tällä alueella, heidän apunsa kaikissa tilanteissa ei ole sopivaa. Heidän apunsa täytyy olla toivottua, jotta he voivat mennä. Silloin heidät voidaan lähettää. Jos se ei ole toivottua, meidän pitää mennä. (Ed. Kekkonen: Ei Belgiaa Kongoon!)

Mitä tulee siihen, että Suomi on mukana, niin olen erittäin iloinen siitä, että Suomi panostaa tähän rauhanturvaamiseen, koska olemme rauhanturvaamisen suurvalta. Mutta ehkä tässä on myöskin toinen aspekti, jota ei ole lausuttu kovin voimakkaasti ääneen. Suomihan nimittäin ei ole Naton jäsen. Uskon, että se, että me olemme hyvin aktiivisesti kriisinhallintaoperaatiossa mukana, eräitten henkilöitten ajattelussa juontaa juurensa siitä, että uskomme tällä tavalla saavamme myöskin sotilaallista suojaa Nato-maista ja niistä maista, jotka ovat näissä kriisinhallintaoperaatioissa meidän mukanamme. (Ed. Soini: Ketä vastaan?) Se ei ole tietystikään sopimuspohjaista mutta se voi olla henkistä suojaa. Tietysti joskus miettii sitä, että jos olisimme Naton jäseniä, olisiko tarve osallistua näihin operaatioihin vähäisempi siinä tilanteessa, jolloin sitä solidaarisuutta ei aktiivisilla toimenpiteillä luotaisi vaan se luotaisiin sopimuspohjaisesti. No, tätä me voimme pohtia tulevina vuosina.

Puhemies! Mitä tulee itse päätöksentekoon, niin mielestäni hallitus on aivan oikein kirjannut täällä tämän päätöksentekoprosessin. Todettakoon ehkä siitä, että kun Suomelle tulee ennakkotiedustelu siitä, lähdemmekö mukaan, niin silloin asia kuuluu presidentille ja valtioneuvostolle ja on luonnollista, että se käsitellään presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksessa. Sama menettely tulee kyseeseen silloin, kun tehdään varsinainen päätös joukkojen lähettämisestä.

Mitä tulee Suomen toimintaan Euroopan unionissa silloin, kun yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvostossa asioita käsitellään, tietysti silloin vastuu kuuluu EU-ministerivaliokunnalle ja nimenomaan sille. Mutta tietysti tärkeätä on se, että nämä kaikki toiminnat koordinoidaan niin, että konfliktitilanteita käytännön päätöksenteossa tässä suhteessa ei synny. (Ed. Kimmo Kiljunen: Läheisessä yhteistyössä presidentin kanssa!)

Täällä on myöskin korostettu sitä, että olisi hyvä eri tilanteissa, että asiasta annettaisiin selonteko eduskunnalle, kun joukkoja lähetetään. Täytyy sanoa, että sinänsä on ihan hyvä, että hankitaan eduskunnalta mahdollisimman laaja sitoutuminen, ja selonteko varmasti useimmissa tilanteissa on tarkoituksenmukainen päätöksenteon muoto. Mutta täytyy kyllä sanoa tässä tilanteessa, että jos Euroopan unionissa on henki, että joukot lähetetään jonnekin kriisipesäkkeeseen, niin kyllä kynnys silloin sanoa "ei" on Suomen osalta erittäin korkea. Kun me nyt tämän päätöksen täällä teemme tämän eduskunnan aikana, niin jos joukkoja ollaan jonnekin lähettämässä, meidän pitää tässä tilanteessa jo tiedostaa se, että silloin on aika vaikea sanoa "ei" joukkojen lähettämiselle, jos Euroopan unionissa henki on se, että joukot pitää lähettää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vain todeta, että Afganistanin operaation osalta puhuimme näistä varusteista kovasti. Toivon, että puolustusministeri henkilökohtaisesti hyvin tiukasti tarkastaa, että varusteet ovat kunnossa näitten joukkojen osalta. Näin olen itsekin ymmärtänyt. Toivottavasti Suomi käyttää kaikkein parhaimpia Nato-yhteensopivia turvavarusteita.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Erittäin tärkeä asia on, että päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa tasavallan presidentti ja taustalla on sitten valtioneuvoston ratkaisuehdotus. Tuo presidentin asema on tässä hyvin tärkeä.

Siinä, mikä yleensä aikaansaa konfliktit — nyt puhutaan ennen muuta Afrikasta — kyllä siinä joka tapauksessa erittäin tärkeä tekijä on väestöräjähdys. Ajatellaan Ruandaa: tyypillinen ylikansoitettu pieni maa, jossa syntyi kahden väestöryhmän vahva skisma, jolloin tietysti vielä siihen tuleen heitettiin kovasti bensaa, niin että se todella roihusi. Mutta Darfur on aivan selvästi paikka, jossa myös toinen tekijä vaikuttaa eli ympäristönmuutos. Saharan alue laajenee, samoin Sahelin alue. Tuolloin elinolosuhteet kaiken kaikkiaan kärjistyvät. Sitten tässä on vielä mukana luonnonvarojen käyttö. Darfurhan on tällainen öljyalue, joka on Sudanin hallituksen erityisen mielenkiinnon kohteena. Darfurissa tapahtuu todellakin julmuuksia, ja siellähän on YK:n valtuutuksella afrikkalainen osasto, joka kuitenkaan ei ole pystynyt hoitamaan tilannetta.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin tärkeä tekijä on luonnonkatastrofi, joka etenee Afrikassa ilmastonmuutoksen aikaansaamana. Tästä asiasta todella koko kaksi viikkoa Nairobissa ilmastosopimuksen 12. osapuolikokouksessa myös keskusteltiin, se oli vahvasti esillä. Myös se pakolaisuus, joka kohdistuu Eurooppaan Kanariansaarien kautta, on ympäristöpakolaisuutta Länsi-Afrikan rannikkovaltioista.

Näin ollen tämä tausta on ymmärrettävä, ja jos pitkällä tähtäimellä ajattelemme hallitsevamme kriisejä, niin silloin pitää edetä siihen suuntaan, mihin ed. Huotari viittasi: pitää pystyä hillitsemään ympäristönmuutosta, auttamaan väestöä, ihmisiä, sopeutumaan sen jo aikaansaamiin muutoksiin mutta ennen muuta pysäyttää ilmastonmuutos. Afrikka on alue, joka joutuu kaikkein kipeimmin tämän kohteeksi johtuen sen luonnonolosuhteista, toisaalta myöskin väestön köyhyydestä. Näin ollen pitkällä tähtäimellä tämä on meidän tehtävämme, koko rikkaan maailman tehtävä ja myös Euroopan unionin tehtävä.

Mandaattikysymys on tullut täällä esille, se että toimenpiteet lähtevät YK:n peruskirjan pohjalta. Kuka sitä tulkitsee — onko se turvallisuusneuvosto, vai voiko EU tehdä tämän tulkinnan — on tietysti asia, josta joudumme jatkuvasti keskustelemaan ja puhumaan, samoin kuin tietysti se, kenellä on tällä planeetalla oikeus määritellä terrorismi: mitä se on, kuka on terroristi kulloinkin. Se on tietysti avaintehtävä. Tämä on ollut aika tavalla Yhdysvaltain monopoli viime aikoina. Ilmeisesti tilanne kuitenkin on muuttumassa.

Mutta, kiteytän lopuksi, arvoisa puhemies: tärkeintä on siis hallita ja hillitä katastrofeja pitkällä tähtäimellä.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua tähänkin asti, arvokkaita näkökohtia, joita varmaan punnitaan, kun valiokunnat muodostavat kantansa tähän selontekoon. Muutama kommentti on paikallaan.

Se olennainen uusi piirre ja lisä nykyiseen kriisinhallintatoimintaan verrattuna on nimenomaan nopeus, kun puhutaan nopean toiminnan joukoista. Nopeus lähteä paikan päälle ja nopeus myös päätöksenteossa on oikeastaan se olennainen uusi lisäpiirre. Toivon, että joka ei tätä oikein tahdo uskoa, pistäytyisi Porin Prikaatissa, missä näitä joukkoja koulutetaan, katsomassa, mitä se toiminta oikein on, mihin koulutetaan ja mikä on se sanankäyttökin joukkojen kouluttamisessa. Siellä kyllä valkenee, mistä todella on kysymys. Nopeus on se olennainen uusi piirre.

Toisekseen, kaikella ystävyydellä, ed. Pulliainen, ystävyys jatkuu joka tapauksessa: Ei tällä päätöksellä olla Suomea missään tapauksessa Natoon ohjaamassa; se on ihan oma asiansa, (Ed. Pulliainen: Mutta miksi te kirjoitatte sitten niin kuin kirjoitatte?) ja se ei kuulu tähän yhteyteen millään tavalla. Tällä ei johdeta Suomea Natoon, vaan tässä on kysymys siitä, että tällä voidaan rakentaa nyt Euroopan unionille yksi uusi väline, keino, kriisinhallintaan ja vielä tilanteessa, jossa YK on sitä toivonut ja pyytänyt voimakkaasti muun muassa Euroopan unionilta. Siitähän tässä on kysymys, ei mistään sen mystisemmästä. Tämä selonteko on tehty valtioneuvoston puitteissa yhteistyössä, se on Utvan hyvin pitkälle valmistelema. Ei se ole minkään salaosaston laatima, vaan valtioneuvoston yhteistä työtä, huolella harkittua, selkeää kielenkäyttöä myös.

Kun puhutaan tehtävistä, ne ovat Petersbergin tehtäviä. Kysytään monta kertaa, voisiko te mainita jonkun esimerkin, milloin tällaista nopean toiminnan joukkoa käytetään. Minusta aika hyvä esimerkki kuvaamaan, mihin tämä joukko pystyy ja mihin se on tarkoitettu, on evakuoinnin tai humanitaarisen operaation suojaaminen sen käytettävissä olevilla keinoilla. Se on ehkä tyypillisin tehtävä, jota voisi tällaiselle joukolle ajatella.

Vielä korostan sitä, ed. Pulliainen, että se on silmiinpistävää ja myös mieltä rauhoittavaa, että EU:n jäsenmaat ovat kaikki tässä hankkeessa mukana Maltaa ja Tanskaa lukuun ottamatta ja sen päälle vielä Norja, Pohjoismaa Norja, (Ed. Pulliainen: Naton jäsen!) ja Turkki tahtovat tulla tällaiseen toimintaan mukaan. — Norja on myös Pohjoismaa, jolla on kriisinhallintatoiminnassa aika pitkälle samanlaiset toimintaperiaatteet kuin on Ruotsilla ja Suomella. — Siis vielä sanon toisen tai kolmannen kerran: tällä ei olla ohjaamassa tietenkään Suomea Natoon eikä ketään muutakaan vaan vahvistetaan Euroopan unionin kriisinhallintakykyjä, tätä toimintaulottuvuutta.

Sitten päätöksentekomallista. Erittäin tärkeä asia on se, että eri vaiheissaan eduskunnalla on vahva ote tämän asian käsittelyssä, sekä nyt, kun asetetaan korkeaan valmiuteen tämä suomalainen joukko, että silloin, jos lähetetään tämä joukko tehtäviinsä seuraavan reippaan puolen vuoden aikana. Suomen malli on siitä hyvä, että siinä yhdistyy kaksi asiaa, tämä parlamentaarinen elementti ja toisaalta nopeus. Me pystymme käsittelemään nopealla aikataululla mutta harkitusti asioita pitäen koko ajan parlamentin roolin tässä aivan keskeisessä asemassa. Me olemme tässä löytäneet hyvän toimintamallin.

Selonteossa ei todellakaan haluta spekuloida ja arvuutella, mikä olisi tällaisen nopean toiminnan joukon maantieteellinen käyttökohde. Afrikkahan se on tullut täälläkin esille, ja se monta kertaa tuodaan muussakin keskustelussa todennäköisimpänä vaihtoehtona esille. Varmasti se on todennäköisimpien joukossa, mutta ei varmaankaan ainoa mahdollisuus. Suomi ja EU seuraavat erittäin tarkoin omilla välineillään, muun muassa tämän SitCenin avulla, tilannekeskuksen avulla, kriisipesäkkeitten kehittymistä Euroopan ulkopuolella, ja sen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, mihinkä kaikkeen on varauduttava. Pitäisin tärkeänä, että eduskuntaa ja ainakin ulkoasiainvaliokuntaa silloin tällöin informoitaisiin näistä näköaloista, joita kenties on edessä, ilman spekulaatiota, vankan analyysin pohjalta ja viimeisimmän tiedon pohjalta, joka on saatavissa maailmalta. (Ed. Kekkonen: Myös puolustusvaliokuntaa!) — Kyllä, hyvin mielellään tehdään myös se, ja se kuuluukin asiaan, koska nämä kaksi muodostavat parin näissä asioissa.

Viimeinen kommenttini liittyy varusteisiin. On ihan paikallaan huomauttaa tässäkin yhteydessä siitä asiasta, siis kehottaa tarkkaavaisuuteen, huolellisuuteen, siihen, että suomalainen rauhanturvaaja on viimeisen päälle hyvin varustettu. Hänen henkilökohtainen suojansa, turvansa, on varmasti kunnossa, ja sen täytyy olla kunnossa. Minä vakuutuin siitä myös viimeksi, kun kävin seuraamassa suomalaisen joukon harjoitustoimintaa tämän viikon alussa. Sen harjoituksen suomalainen komentaja, harjoituksen johtaja Suomen puolelta, vakuutti kysyttäessä, että hänen arvionsa mukaan asiat ovat niin hyvässä kunnossa kuin voivat olla ja että varusteet ovat kyllä vertailukelpoisia minkä tahansa joukon kanssa, joka kriisinhallintaan Euroopan unionin puitteissa osallistuu. Mutta tämä huomautus ei ollut tarpeeton huomautus vaan aivan oikea pyyntö siitä, että ollaan näissä asioissa viimeisen päälle huolellisia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Aikoinaan Martti Luther opetti, että kaikkein tehokkainta hoitaa jokin uusi asia sisälle on viedä se muun asian sisässä eteenpäin, saksaksi das Ding an sich, ja tässä käytetään juuri tätä das Ding an sich -menetelmää, viedä asia sisässään, tässä tapauksessa sotilaallisen kriisinhallinnan operaation kertomuksen yhteydessä luontevana asiana Nato-jäsenyyttä viedä sisään. Juuri näin, tämä on taitavaa politiikantekoa kuin mikä.

Sitten aivan ystävällisesti ed. Tiusaselle, jos sallitte, tästä Afrikan aavikoitumisesta. Tämä prosessi lähti käyntiin jo pitkän aikaa sitten. Sen laittoi, sen sysäsi käyntiin, ei ilmastonmuutos vaan ylilaidunnus, ja se on edennyt jo pitkän, pitkän aikaa yhden kilometrin vauhdilla vuodessa, se aavikoituminen, eteenpäin. Sitten ilmastonmuutos tietysti sitä tehostaa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En todellakaan minä näe niin kuin ei ministerikään, että tässä oltaisiin tiellä Natoon. Se on kyllä aikamoista kuvitteellisuutta.

Täällä on mandaattikysymys noussut. Minusta hallitus on selonteossaan aivan hyvällä tavalla nostanut kriisinhallintalain periaatteet esiin tässä selonteossa. Mehän emme niitä enää käsittele. Nyt tehdään ratkaisu siitä, että asetetaan osasto valmiuteen.

Korostin sitä eduskunnan roolia niin, että sitten kun päätetään osaston liikkeellelähdöstä, tulisi selonteko, en niinkään siksi, että täällä mietittäisiin, lähdetäänkö vai eikö, vaan siksi että eduskunnassa olisi siinä vaiheessa hyvät tiedot, sillä on täysin mahdotonta enää, jos olemme sitoutuneet nopean toiminnan joukkoihin, asettamaan ne valmiuteen — ja kun EU:ssa päätetään, että lähdetään — että täällä muka eduskunta miettisi, lähdetäänkö vai eikö. Se on itsestäänselvä, että lähdetään, mutta on hyvä sitouttaa eduskunta kaikin tavoin siihen, mitkä asiat ovat silloin keskeisesti mukana tässä operaatiossa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Presidentti Bush hyökkäsi Irakiin YK:n peruskirjan sanat huulillaan, mutta YK:n mandaattia paitsi; peruskirjaa tulkitsee jokainen tarvittaessa niin kuin parhaaksi katsoo. YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti on se pohja, jolla toimenpiteitä voidaan laillisesti panna toimeen maapallon mitassa. Eli me emme tarvitse tämän omavaltaisen sheriffin rinnalle todellakaan omavaltaista santarmia. Se on se ison luokan kysymys.

Ed. Kimmo Kiljuselle: EU:n osalta minusta teillä on tiettyä sinisilmäisyyttä. Käsittääkseni Irakissa on tällä hetkellä lähemmäs 20 EU-maata sotatoimissa, tämmöistä se sitten käytännössä on.

Sitten ihan lyhyesti vaan siitä, voinko kuvitella sellaista EU:n kovan toiminnan meininkiä, jonka toisella puolella olisi USA. No, on aivan lapsellista sellaista ajatellakaan. Lähi-idässä se olisi ehkä potentiaalista, semmoinen tilanne, mutta lopullinen sotkuhan siitä tulisi. Kyllä on pystyttävä sopimaan amerikkalaisten kanssa tämän luokan asioista.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Pulliaiselle. Itse asiassa joku voisi argumentoida täsmälleen päinvastoin: että Euroopan unionin oma kriisinhallintajoukko, joka rakennetaan, etäännyttää nimenomaan Natosta, koska Natohan luo myöskin ja on luonut itselleen nopean toiminnan joukot, ja kun luodaan rinnakkainen järjestelmä, kilpaileva järjestelmä, niin tässähän pikemminkin otetaan etäisyyttä Natosta kuin ajetaan Natoon sisään, ed. Pulliainen.

Sitten kysymys tästä YK:n mandaatista. Edelleen, uudemman kerran ed. Tennilälle: Te viittaatte Bushiin, Bush tulkitsee YK:n peruskirjaa. Ed. Tennilä, luottakaa itseenne, tulkitkaa te YK:n peruskirjaa ja me täällä eduskunnassa silloin, kun teemme päätöksen näistä unionin operaatioista. Silloin meillä on tilaisuus katsoa, onko sillä operaatiolla YK:n mandaatti vai ei, ja me käymme sen keskustelun juuri täällä näin. Ei teidän tarvitse viitata kehenkään muuhun YK:n peruskirjan tulkitsijaan. Tämä on meidän päätöksentekomme tässä asiassa.

On tilanteita, on aivan varmasti tilanteita, jolloin YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä ei tämmöisessä sotilasoperaatiossa tarvita, silloin kun näitä sotilaita lähetetään. Esimerkiksi heitä voidaan lähettää pelastustehtäviin, (Puhemies koputtaa) humanitaarisiin tehtäviin tai jonkinlaisiin suojaustoimiin, joissa YK:n mandaattia itse asiassa ei tarvita ja silti näitä käytetään. Tämä on tilannearvio, joka joudutaan silloin tekemään, (Puhemies koputtaa) kun sotilasoperaatiosta päätetään, ed. Tennilä, ja se on meillä täällä Suomessa päätettävissä oleva asia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan lyhyesti. Kyllä ne menestykselliset toimet edellyttävät YK:n turvallisuusneuvostoa silloin, kun tehdään ison luokan ratkaisuja. Tämä koskee vaikkapa Irakia. Asiat olisivat menneet varmasti ihan toisin, jos kaikki olisivat lähteneet siitä, että YK:n turvallisuusneuvoston luvalla toimitaan. Tai esimerkiksi Lähi-itä: Ei siellä voi kuvitella toimia, joista joku EU vaan omin päin päättää, jos meinataan tuloksia saada. Ainahan sitä voi leuhkasti lähteä, mutta sieltä voi se paluu olla aika ikävää.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Peruskatsontakantani on kriittinen, koska minä en hyväksy EU:n jäsenyyttä Suomen kohdalta ja en halua tällaisissa topparoikissa touhuta. Mutta haluan sen sanoa suoraan, että perussuomalaiset ovat aina kannattaneet rauhanturvatoimintaa, aina kannatamme kansainvälistä vastuunottoa, mukanaoloa. Mutta tällaisissa järjestelmissä, joihin en usko, en välitä enkä halua olla mukana. Suomi on parhaimmillaan siinä, missä sillä on pitkä kokemus ja arvonanto jokaiselta osapuolelta: puolueettomaksi koettuna. Siellä me tekisimme parasta rauhantyötä eikä osana tällaista kaatuvaa kolhoosia.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On kyllä ihan kunnioitettavaa se, että ed. Tennilällä on niin tavattoman väkevä ja vahva usko YK:hon. Erästä työtäni varten kävin kaivelemassa hänen aatesuuntansa vanhoja sanomalehtiä: Kun Suomi YK:hon liittyi, kaikkein verisimmin liittymistä vastusti kyllä se aatesuunta, jota ed. Esko-Juhani Tennilä edustaa. Mutta kehitys kehittyy, niin kuin leikkisästi sanomme.

Ed. Pulliainen, tämä das Ding an sich menee nyt kyllä, anteeksi vain, aivan yli ymmärrykseni, koska minä olen näkemässä ... (Ed. Pulliainen: Sillehän minä en voi mitään!) — Te ette todellakaan sille voi mitään, eikä tarvitsekaan voida mitään. — Kyllä minä näen aikaa samalla tavalla kuin ed. Kimmo Kiljunen, että me olemme tässä operoimassa nyt elintilaa itsellemme jossain sellaisessa toiminnassa, jolla ei välttämättä ole juurikaan tekemistä mainitun Naton kanssa.

Mutta, herra puhemies, on minusta kyllä hyvä todeta, että lähtevän joukon tehtäviin kuuluu myöskin taistelu, ihan oikea mahdollisuus siihen, että "luotien laulu soi", ja se kyllä saattaa merkitä ihan sitä, mitä me kaikki pelkäämmekin.

Ulla  Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pulliaista voin lohduttaa sillä, että Naton ja EU:n kriisinhallinnan suhde on erittäin monimutkainen. On olemassa se mahdollisuus, että EU kehittyy nimenomaan itsenäisempään suuntaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Toisaalta EU:n ja Naton suhde saattaa tiivistyä. Tuleva kansainvälispoliittinen tilanne varmasti tähän kehitykseen vaikuttaa.

Mitä sitten tulee Suomen tilanteeseen, mielestäni meidän pitää katsoa tulevaisuuteen. Todellakaan ei näytä siltä, että tällä vuosikymmenellä Suomi olisi liittymässä Naton jäseneksi. Olemme tilanteessa, jossa tämä syventyvä rauhankumppanuus on epäselvässä tilassa. Itse näen, että kriisinhallintayhteistyössä meidän pitäisi painottaa toimintaamme nyt tähän pohjoismaiseen yhteistyöhön, sillä Norja ja Ruotsi ovat sijoittamassa ratkaisevasti enemmän voimavaroja kriisinhallintaan ja heidän kanssaan voimme oppia paljon ja tehdä yhteistyötä myös harjoitusten ja koulutuksen sekä tutkimuksen osalta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Pulliaisen viittaukseen Afrikan ilmastonmuutokseen taikka Saharan laajenemiseen. Tietysti näin on, että puun poltto ja ylilaiduntaminen tai yleensä laiduntaminen on johtanut osin tähän, mutta tällä hetkellä nimenomaan ilmastonmuutos on se, mikä muuttaa Afrikkaa kaikkein nopeimmin. Kun sateisuuksia on tutkittu, tiedetään, että ne vähenevät nimenomaan Välimeren alueella ja lisääntyvät pohjoisilla leveysasteilla. Kaikkihan eivät toki näihin asioihin paneudu, ja heistä nämä ovat hiukan kummallisiakin, mutta tämä on aivan totta. Nimenomaan Itä-Afrikassa tällä hetkellä on kolme vuotta jatkunut kuivuus Etiopian, Kenian ja Somalian alueella. Asia oli todella vahvasti viime viikolla esillä Nairobissa. Mutta tuo alkuperäinen viittaus, jonka ed. Pulliainen totesi, pitää sinänsä tietysti paikkansa pitkällä aikavälillä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajille Kimmo Kiljunen, Antero Kekkonen ja Ulla Anttila tuolla selkäni takana: Viittaan vain tämän selonteon ensimmäisen sivun viimeiseen kappaleeseen, jossa itsestäänselvyytenä kerrotaan se, millä tavalla operoidaan samoilla standardeilla, samoilla systeemeillä, kaikki ihan luontevana asiana vaan, elikkä se tarkoittaa sitä, että se mahdollistaa kaikki polut tietenkin, mutta se erikoisesti luo pohjaa sille, että mennään Natoon.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen ei ilmeisesti tiedä, miten nykyään tehdään kansainvälistä rauhanturvatoimintaa YK:n johdolla. Kaikissa rauhanturvaoperaatioissa on käytössä Nato-standardit. Niitä käyttää myöskin Venäjä osallistuessaan kansainväliseen rauhanturvatoimintaan, eikä siltä pohjalta ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että Venäjää oltaisiin nyt salaa ujuttamassa Naton jäseneksi. Tästä on, ed. Pulliainen, kysymys.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin tulossa heti alkuun siihen, että kun lähdetään johonkin ja on sotilasjoukkoja koolla, niin pitäähän olla yhteiset menetelmät ja edes toisiinsa sopivat töpselit, että saadaan virtaa vaikkapa ulos. Kun muuta parempaa ei ole ollut kuin Nato, joka on vuosikymmeniä näitä kehittänyt, kaikki muut maat ovat ottaneet sen mukaiset standardit käyttöön, ja on hyvä näin. Se on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Suomi on myöskin rauhankumppanuuden kautta tässä toiminnassa mukana.

Vielä taisteluosaston tehtävistä: Emmehän ole muodostamassa mitään uusia tehtäviä. Kysymys on paremmasta suorituskyvystä ja ennen kaikkea nopeammasta täytäntöönpanosta.

Tehtävien laadusta: On hyvin todennäköistä, että unionin taisteluosastoa käytettäisiin lähinnä nopeutta vaativiin evakuointitehtäviin tai suuremman rauhanturvajoukon kriisialueelle tulon valmistelemiseen. Varsinaisiin taistelutehtäviin tällaiset joukkojen vahvuudet eivät suinkaan riitä, mutta riittävät sen sijaan rajoitettuihin tehtäviin, kuten osapuolten erottaminen taikka kansanmurhan estäminen. Mutta tarkoin tietenkin on mietittävä sitä, kun EU:ssa tehdään päätös , mistä on kysymys, onko vahvuus riittävä. Mutta silloin kun nähdään ennakoiden tilanne, pitää toimia nopeasti, koska se on sitä vahvuutta: Mennään mukaan juuri silloin, kun kriisi on syntymässä tai jopa ennakoiden eikä vasta sitten, kun se on jo kehittynyt pitkälle, jolloin joukkojen tarve on huomattavasti suurempi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Muutama asia perusongelmasta: Kun kuuntelen yleensä näitä ihmisiä, jotka hirveästi puhuvat ihmisoikeuksista ja muusta, en koskaan kuule heidän puolustavan ensimmäistä ihmisoikeutta, oikeutta elämään. Sitten minua hyvin usein hämmästyttää tämä punavihreä asia, että kun puhutaan oikeudesta elämään, puhutaankin naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa eikä oikeudesta elämään. Mutta tämä on sellainen vakioasia, joka minulle aina tulee mieleen, kun oikeudesta elämään puhutaan. (Ed. Ulla Anttila: Kenelle puhutte?) Se on kantani tässä.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri valitettavasti lähti. — Mutta Suomella on kansainvälinen vastuu ja pitää ollakin. YK:n rauhanturvatoiminnassa Suomi on ollut suurvalta ja osaa sen homman. Uskoisi, että se olisi se käyttöastia, jossa me olisimme parhaimmillamme, missä me pystyisimme parhaiten auttamaan kansainvälistä yhteisöä, olemaan avuksi. (Ed. Kekkonen: Näinhän me teemme!) Mutta, ed. Kekkonen, maailma on paha paikka, ymmärrän sen. Suurvallat Ranska, Englanti ja jopa aikanaan, jos ei suoranainen suurvalta niin siirtomaavalta Belgia ovat ahneuksissaan sotkeneet monet paikat Aasiassa ja Afrikassa, ja sen hedelmiä me koko maailma nyt kannamme. (Ed. Kekkonen: Kongo on hyvä esimerkki!) — Kongo on hyvä esimerkki. Kumia piti kerätä. Jos et tarpeeksi kerännyt, niin käsi poikki. (Ed. Kekkonen: Kabila oli Euroopassa koulutettu!) Tämä on todella murhaavaa historiaa. Tietysti jos ajattelisi, että tekijä vastaa, niin Ranskan, Englannin ja Belgian pitäisi hoitaa nämä asiat, mutta toki kansainvälisen yhteisön on puututtava tarvittaessa. Ei voida jättää ihmisiä ja sanoa, että jos ne eivät hoida, mekään emme auta.

Mutta näillä jäljillä maailmassa ollaan, ja pelkäänpä, että suurvallat toimivat aina suurvaltalogiikan mukaan. Niillä on monta keinoa ajaa politiikkaansa. Jos pehmeät keinot riittävät, ei tarvita kovia, mutta jos eivät riitä, käytetään aseita, käydään sotia. Suurvallat katsovat aina etunsa, ja kun kurjet tanssivat, niin on hyttysten syytä vähän miettiä, kannattaako sekaan mennä.

Ed. Kekkonen mainitsi mahdollisista uhreista. Onkin hyvä puhua niistä sinkkiarkuista nyt, koska on hyvin todennäköistä, että niitä tulee. Mutta se on kanssa sen kokoluokan kysymys silloin, kun niitä tulee, se on vakava paikka, eikä silloin ole mielestäni hyväksyttävää paljon sanoa että mitäs minä silloin sanoin, ei, vaan uhrit ovat aina vakava asia. Mutta se on meidän syytä syvästi tiedostaa, että näin voi käydä. Näin voi käydä YK-toiminnassa tälläkin hetkellä.

Arvoisa herra puhemies! Se on hyvä, että tämä asia on käsittelyssä, ja demokratiahan toimii niin, että enemmistö päättää. Mutta vierastan kovin sellaista demokratiaa, joka on aina yksimielinen ja yhtenäinen. Minä nyt kerta kaikkiaan käytän sitä protestioikeutta, jonka sotiemme veteraanit mahdollistivat, että voi olla eri mieltä. Mutta jos perusteluillanne vakuutatte minut, edustajat Kimmo Kiljunen, Kekkonen ja monet muut, niin minä voin muuttaa mielipidettäni. (Ed. Kekkonen: Hyvä!) Minä katson omasta näkökulmastani, mikä on meille suomalaisille parasta, mikä on ihmiselle hyvä, suomalaiselle, ja me kyllä autamme, ja niin pitääkin auttaa.

Mutta kyllähän EU on se, mikä närästää eikä lakkaa närästämästä. Kyllähän se tietysti joku motiivi tässä on, että tällaista EU:n sisälle tehdään, ja joku tarkoitus EU-mielisillä on tälle. (Ed. Kimmo Kiljunen: Jalo motiivi!) Mutta minun kirveeni on edelleen puun juurella. Minä en halua olla siinä EU:ssa enkä sieltä kyllä yksin poiskaan pääse, mutta kansainvälisillä lentokentillä menen aina linjaa "Non-EU citizens" eli "Ei-EU-kansalaiset", ja paljon nopeammin pääsee lävitse, ed. Kekkonen, eikä mitään vaikeuksia ole. (Naurua)

Mutta kunnioitan demokratiaa. Jos eduskunnan enemmistö päättää, että mukaan mennään, mukana ollaan. Ja sitten jos tulee paha paikka, en tule sanomaan, että mitäs sinne menitte. (Ed. Kekkonen: Näin toimii suomalainen!) Sen pitää olla näin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Soiniin siinä, että demokratia elää vain, jos on pluralistinen järjestelmä, eli meillä on erilaisia näkemyksiä, niitä täytyy rohkaista. Arvoisa puhemies! En tullut tähän pönttöön sen vuoksi, että juuri nyt olisi se hetki, jolloin saisin ed. Soinin vihdoin ja viimein vakuuttuneeksi siitä, että on näitä unionissa hyviäkin piirteitä. Tulin sen vuoksi, varmuuden vuoksi, että ne kaksi asiaa, jotka tuon esille, ehdin sanomaan.

Ensinnäkin, ed. Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, lyhyesti käsitteli kotimaista päätöksentekojärjestelmää silloin, kun päätetään näistä operaatioista ja niihin osallistumisesta. Hän käytti selkeästi muotoilua, että itse sotilaiden lähettäminen päätetään tasavallan presidentin ja hallituksen yhteistoiminnassa Utvassa ja sitten nimenomaan tietysti eduskunnan kautta haetaan lopullinen mandaatti silloin, kun suomalaisia sotilaita lähetetään ulkomaille. Hän totesi kuitenkin, että silloin kun itse EU:n operaatiosta päätetään, se tapahtuu tietysti ministerineuvostossa, ja silloin se valmisteluorganisaatio ja päätöksenteko-organisaatio toimeenpanovallan puolelta on hallituksen EU-ministerivaliokunta.

Hän jätti mainitsematta sen, ja halusin sen tässä tuoda selkeästi esille, minkä perustuslakivaliokunta on Suomen perustuslain 93 § 2 momentin perusteluosiin kirjoittanut: Kun päätetään yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta unionissa, tämä tapahtuu valtioneuvoston valmisteluvastuulla ja myöskin toimenpiteistä päätetään valtioneuvoston toimesta. Mutta — ja se on se olennainen seikka, jonka hän jätti sanomatta ja joka on syytä tässä tuoda esille — se tapahtuu läheisessä yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Kun tämä on siinä mukana, se tarkoittaa sitä, että se ei ole vain EU-ministerivaliokunnassa hallituksen tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa, vaan siinä ollaan läheisessä yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa silloin, kun operaatiosta päätetään. Ja se on juuri se hetki, kuten aikaisemmin sanottiin, se on se hetki, jolloin myöskin kysytään sen mandaatin perään, mikä on operaation luonne.

Arvoisa puhemies! Tässä on se toinen seikka, jonka halusin vielä täsmentää. Kun kysytään YK:n mandaattia YK:n peruskirjan toimintaperiaatteiden pohjalta toimittaessa, on selvää, että sotilasyksiköitä voidaan käyttää varmastikin moniin tilanteisiin sillä tavalla, että ei ole turvallisuusneuvoston mandaattia takana. Ne ovat luonteeltaan sellaisia humanitaarisia operaatioita, suojatehtäviä, pelastustoimia, joissa turvaneuvoston päätöstä ei edes edellytetä YK:n peruskirjan pohjalta toimittaessa.

Mutta jos on kysymys selkeästä rauhaanpakottamisesta, jolloin käytetään fyysistä voimaa rauhantilan palauttamiseksi, aivan selvää on, että on mahdotonta kuvitella tilannetta, kuten ed. Huotari tai ed. Sasi kuvailivat, että se voitaisiin tehdä jonkin suurvallan jyrkästi vastustaessa. Koko ajatus turvallisuusneuvoston käyttämisestä ja veto-oikeudesta rakentuu siihen ajattelutapaan, että YK ei käytä sotilaallista voimaa siten, että suurvallat joutuvat aseelliseen selkkaukseen tietyssä tilanteessa. On täysin mahdotonta kuvitella, että laaja rauhaanpakottamisoperaatio voitaisiin tehdä jonkin suurvallan selkeästi vastustaessa ja unionin lähettäessä sotilaita. Se olisi jo tässä salissa niin raju keskustelu, että asia kaatuisi jo Suomessa. Se kaatuisi myöskin muissa unionimaissa.

Siinä mielessä, arvoisa puhemies, palautan asian edelleenkin siihen, että sekä ed. Tennilällä että meillä kaikilla kahdellasadalla täytyy olla sen verran itseluottamusta, että näemme, mitä tarkoittaa YK:n peruskirjan pohjalta toimiminen. Meidän ei tarvitse viitata muihin kansainvälisiin toimijoihin, jotka milloin missäkin tilanteessa viittaavat YK:n peruskirjaan. Me voimme tehdä sen itse.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on jo lähtenyt salista, mutta haluaisin muistuttaa salia siitä, että meidän pitää itse asiassa olla iloisia siitä, että Nato on olemassa ja luonut standardeja kriisinhallintaan. Näin ollen EU:n ei tarvitse käyttää resursseja standardien luomiseksi ja kehittämiseksi. Kuitenkin silloin kun toimitaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa, on tärkeää, että on tietyt yhteiset koodit ja normit, jotta viestintä ja kokonaisuus toimisivat mahdollisimman järkevällä tavalla.

Mitä tulee mandaattikysymykseen, on hyvin tärkeää muistaa raportti "Responsibility to Protect", jossa korostetaan suojeluvastuun periaatetta eli sitä, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus suojella siviileitä. Sen rinnalla, että pohditaan YK:n mandaattikysymyksiä, on myös tärkeää miettiä, missä tilanteissa kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus siviilien suojelemiseen. Hyvin harvat tilanteet ovat sellaisia, joissa ristiriitaa voisi tulla YK:n peruskirjan kanssa, mutta minusta tämä täytyy voida käydä läpi myös eettisenä kysymyksenä ja mahdollisuutena eduskunnassa. Itse oletan, että jatkossakaan ei tulla käynnistämään YK:n peruskirjan vastaisia operaatioita suojeluvastuun periaatteen toteuttamiseksi kuin ani harvoin, jos koskaan.

Antero  Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti ed. Soinin puheenvuoron takia, kun hän antoi ymmärtää, että hoitakoot Ranska, Englanti ja Belgia Kongon. Ne juuri eivät voi sitä hoitaa, koska niillä on taakka nimeltä Kongo. Sen takia sinne tarvitaan sellaisia voimia, joilla tätä taakkaa ei ole. Sen verran jatkan vielä, että ei sitä pysty hoitamaan myöskään Itä-Saksa, missä sai koulutuksensa edellinen presidentti Kabila, nyttemmin tosin on ammuttu.

Ei Itä-Saksakaan mene jälkiänsä korjaamaan tietysti myöskään sen takia, että valtiota ei enää ole. Myös sen takia tarvitaan sivistyneitä länsimaita, joilla on paitsi humanistinen perusasenne myöskin sellainen eettinen normiperusta, joka näissä tehtävissä kunnioittaa juuri sitä elämää, mistä ed. Soini täällä niin kauniisti puhui.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Soini ihan oikeutetusti nosti esiin riskit. Ne on tietenkin tiedostettava, ja ne tiedostettiin jo silloin, kun kriisinhallintalakia säädettiin. Se, että minä sanoin nyt enkä silloin, kyllä se on jo sanottu moneen kertaan.