Ilkka Kanerva /kok:

Puheenjohtaja! Pyrkimykseni ei ole olla tilastokärki pidettyjen puheenvuorojen määrää mitattaessa. Tässä juuri katselen, että mistä aiheesta tässä on tällä kertaa kysymys, ja jotta en nyt ihan loputtomasti venyttäisi eduskunnan istuntoa, koska suuri valiokunta on käymässä päälle, niin jätän tällä kertaa puheenvuoroni osuuden tähän. (Naurua)

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä haluan kuitenkin muutaman sanan tässä yhteydessä sanoa, vaikka sinällään tämä laki on ihan hyvä eikä siitä minulla ole mitään huomautettavaa.

Mutta haluan esittää huoleni niin sanotusta ikäsyrjinnästä työmarkkinoilla, koska tässä laissahan on pyrkimyksenä todella pidentää työuria. Nyt on tullut Työterveyslaitokselta uusia tilastoja, ja näiden uusien tilastojen mukaan ikä alkaa rajoittaa työnsaantimahdollisuuksia jo 45—55 vuoden iässä. 56-vuotiaan todennäköisyys pysyä työelämässä on enää noin 30 prosenttia 50-vuotiaisiin verrattuna. Työttömistä työnhakijoista 44 prosenttia kokee iän haittaavan työnsaantia paljon tai jonkin verran, ja 45—55-vuotiaista työttömistä miehistä 31 prosenttia ja naisista 26 prosenttia on työttömänä vielä 8 vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Nämä luvut ovat minusta murheellisia ja kertovat yhteiskunnan asenteesta paljon. Suhtautumisen ikääntyneisiin työntekijöihin on muututtava, jos todella haluamme työurien pidentyvän. Keskeisessä asemassa ovat johtajat. Valitettavasti ikäjohtamisen taidot ja valmiudet ovat monessa työpaikassa monilla johtajilla pahasti kadoksissa, ja ikääntyneet työntekijät itse kokevat jopa ikäsyrjintää. Tämä johtaa siihen, että sitoutuminen työhön ja työssä jatkamiseen heikkenee eläkeiän lähestyessä. Jos työpaikalla asennoidutaan eri-ikäisiin ihmisiin myönteisesti, myös ikääntyvät työntekijät pysyvät mielellään työssä pidempään. Ikääntyneiden työntekijöiden kokemuksen ja osaamisen hyödyntäminen oikealla tavalla lisäisi varmasti myös työpaikan toiminnan tuottavuutta.