Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen numero 169. Esitys on pitkän valmistelun ja monien neuvotteluiden lopputulos. Ratifioinnin edellytyksiä on selvitetty lausuntokierroksilla vuosina 2012 ja 2014. Ratifioinnin valmistelua on myös käsitelty saamelaisasioiden ministerityöryhmässä, ja siitä on oikeusministeriön johdolla neuvoteltu saamelaiskäräjien kanssa kuluvan vuoden syys- ja lokakuussa. Neuvotteluihin osallistui myös maa- ja metsätalousministeriö.

Saamelaiskäräjien kokous päätti 30. päivänä lokakuuta 2014 kannattaa yleissopimuksen ratifiointia. Yleissopimus on ainoa kansainvälinen alkuperäiskansojen oikeuksia nimenomaisesti koskeva yleissopimus, ja sillä on sen vuoksi suuri symbolimerkitys. ILO-sopimus sisältää kaksi keskeistä ajatusta: yhdenvertaisuus ja osallistumisoikeus. Yleissopimuksen keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että alkuperäis- ja heimokansat voivat nauttia ihmisoikeuksista ja perusvapauksista ilman esteitä ja syrjintää sekä osallistua sellaisten asioiden valmisteluun, jotka voivat vaikuttaa välittömästi niihin. Yhdenvertaisuus ja osallistumisoikeus ovat sopimuksen avainmääräyksiä, ja niitä tulee soveltaa sopimuksen kaikkien määräysten yhteydessä. Sopimus on laaja-alainen, ja kansainvälisen työjärjestön puitteissa laadittuna se sisältää erityisesti työelämään ja koulutukseen liittyviä oikeuksia.

Värderade talman! I konventionen ingår bestämmelser om bland annat sysselsättning och arbetsvillkor, yrkesutbildning, hantverk och landsbygdsindustri, social trygghet och hälsovård samt utbildning och kommunikation. Regeringens uppfattning är att lagstiftningen i Finland i stort sett uppfyller konventionens krav.

Puhemies! Erityisesti osallistumisoikeutta on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi vahvistaa. Ensinnäkin, saamelaiskäräjälakiin sisältyvää viranomaisten neuvotteluvelvoitetta on ehdotettu muutettavaksi viranomaisten ja saamelaiskäräjien yhteistyötä aiempaa painottavammaksi. Toiseksi, metsähallituslakiin esitetään lisättäväksi saamelaisten osallistumisoikeutta ja alueellisia neuvottelukuntia koskevat säännökset.

Käsitykset siitä, mitä ratifiointi käytännössä merkitsisi maaoikeuksien kannalta, ovat menneet ristiin ja asiasta on käyty vilkasta keskustelua. Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa ja tiedostaa, että sekä kansallinen lainsäädäntömme että kansainväliset sitoumuksemme ovat kehittyneet huomattavasti vuodesta 1990, kun ratifioinnista ensimmäisen kerran puhuttiin.

Vuonna 1995 perustuslakiin lisättiin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia koskevat säännökset. Lisäksi on säädetty laki saamelaiskäräjistä ja saamen kielilaki. Lainsäädäntöön on tullut paljon erityissäännöksiä, jotka vahvistavat saamelaisten osallistumisoikeuksia. Nykykäytännön mukaan relevanttiin lainsäädäntöön sisällytetään myös säännökset saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia koskevasta heikentämiskiellosta.

Även på det internationella planet har mycket hänt under de senaste 20 åren. FN:s konvention om barnens rättigheter trädde i kraft 1991. Finland anslöt sig till Europakonventionen för de mänskliga rätttigheterna 1990 och ramkonventionen för skydd av nationella minoriteter 1997. Språkstadgan för landsdels- och minoritetsspråk trädde i kraft 1998. FN:s generalförsamling godkände 2007 en deklaration om ursprungsfolks rättigheter.

YK:ssa pidettiin tänä vuonna yleiskokouksen yhteydessä alkuperäiskansahuippukokous, jonka loppuasiakirja vahvistaa valtioiden sitoutumisen vuonna 2007 hyväksyttyyn YK:n alkuperäiskansajulistukseen. Viimeksi kuluneet 20 vuotta ovat sitten olleet jatkuvan kehityksen aikaa ja Suomi on tehnyt paljon alkuperäiskansaoikeuksien vahvistamiseksi. Globaalisti katsoen valtioiden välillä on merkittäviä eroja alkuperäis- ja heimokansojen asemassa ja olosuhteissa.

Tässä yleissopimuksessa on sen vuoksi määräys, jonka mukaan yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien toimenpiteiden luonne ja laajuus on ratkaistava joustavasti ottaen huomioon kunkin maan erityiset olosuhteet. Suomen erityisolosuhteisiin kuuluu muun muassa se, että asutus on saamelaisten kotiseutualueella yhteiskunnallisista ja maantieteellisistä syistä muodostunut vuosisatojen aikana sellaiseksi, että saamelaiset ja muu väestö ovat asuttaneet osin samoja alueita ja harjoittaneet osin samoja elinkeinoja. Tästä johtuen Suomen kansallinen ratkaisu on, ettei saamelaisten kotiseutualueella oleviin maa- ja vesialueisiin kohdistuvia omistus-, käyttö- ja hallintaoikeuksia muuteta. Tämä koskee paitsi yksityisiä myös valtion omistuksessa olevia maa- ja vesialueita.

Med denna nationella lösning som framgår ur den förklaring som ingår i regeringspropositionen hoppas regeringen kunna bidra till att den känsloladdade diskussionen om jordrättigheter kunde få ett slut.

Kansallisella ratkaisulla hallitus toivoo pystyvänsä vaikuttamaan siihen, että tämä tunteita herättävä ja riitoja aikaansaava keskustelu saataisiin päätökseen. Kansallinen ratkaisu on kirjattu hallituksen esitykseen sisältyvään selitykseen. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimukseen annettavan selityksen, jossa Suomen hallitus ja saamelaiskäräjät toteavat yhteisymmärryksessä yleissopimuksen ja erityisesti sen maaoikeuksia koskevan 14 artiklan määräysten täytäntöönpanon pohjasta Suomessa. Selitys voidaan nähdä yhteisiin päätöksiin perustuvana kansallisena ratkaisuna siitä, miten sopimuksen määräyksiä sovelletaan ja pannaan täytäntöön Suomessa.

Arvoisa puhemies! Selityksessä hallitus ja saamelaiskäräjät esittävät yhteisen näkemyksensä juuri 14 artiklan täytäntöönpanon pohjaksi. Selityksen ovat tarkastaneet myös ILO:n oikeudelliset asiantuntijat ja he ovat todenneet sen täyttävän ILO:n vaatimukset. Ratifiointi ei siis vaikuta omistus-, käyttö- ja hallintaoikeuksiin. Tämä tarkoittaa, että sekä saamelaisilla että muulla väestöllä on jatkossakin oikeus käyttää valtion maita esimerkiksi poronhoitoon samalla tavalla kuin tällä hetkellä. Omistusoikeudet säilyvät myös muuttumattomina. Ratifiointi ei siten vaikuta paikallisväestön oikeuksiin tai asemaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että pääsimme saamelaiskäräjien kanssa pitkien neuvotteluiden jälkeen yhteisymmärrykseen esityksestä ja erityisesti ILOlle selityksenä annettavasta kansallisesta ratkaisusta. — Kiitos.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella tärkeän asian äärellä olemme, puhumme hyvin perustavaa laatua olevista kysymyksistä, ihmisten identiteetistä, ihmisten osallistumisoikeuksista. En varmastikaan ole itse jäävi asiaa käsittelemään, kun kansan valitsemana edustajana täällä puhun, mutta itsekin kuulun saamelaiseen alkuperäiskansaan ja olen tullut merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Esittäisin oikeusministerille kuitenkin pari tarkentavaa kysymystä jo heti tähän keskustelun alkuun. Miten Suomessa sitten varmistetaan, että kaikki, jotka kuuluvat tähän ILO 169 -sopimuksen tarkoittamaan alkuperäiskansaan, tulevat sitten määritellyiksi saamelaisiksi, saavat edustuksensa saamelaiskäräjien kautta ja äänensä kuuluviin? Saamelaiskäräjälain käsittelyhän on täällä eduskunnassa kesken. Toisaalta, miten tiedetään, että tämä hallituksen laatima selitysosa on myös YK:n ja YK:n työjärjestö ILOn näkökulmasta pitävä, koska aiemmin tämän sopimuksen ratifioineet maat eivät ole tällaisia selityksiä antaneet?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kysyä arvoisalta ministeriltä, kun tässä neuvotteluprosessin aikana on neuvoteltu saamelaiskäräjien kanssa ja ilmeisesti oikeusministeriö on tehnyt tässä valmistelussa tällaisen selityksen, joka muistuttaa varaumaa, ja sen mukaan sopimuksen maaoikeudet jätetään soveltamisen ulkopuolelle eikä maanomistusoloihin saamelaisten kotiseutualueella puututa. Käsittääkseni ILO-sopimukseen ei näin jälkikäteen voi tehdä varsinaisia varaumia, ja useat oikeusoppineet ovat esittäneet sellaisia tulkintoja, että tällainen selitys tai varauma, miksi sitä kutsutaankin, ei ole oikeudellisesti pätevä eikä sitova kenenkään osapuolen näkökulmasta.

Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä: miten tulkitsitte tällaisen selityksen oikeudellista sitovuutta?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös tehdä ministerille tarkentavan kysymyksen tässä asiassa. Asia on erittäin kipeä ja vuosikymmeniä puhuttanut saamen kansaa, saamelaisia.

Kun tässä nyt vaikuttaisi siltä, että tässä on taustalla hyvin pitkälle isojaon muuttamispyrkimys — nyt on kysymys siis maasta, maanomistuksesta, kalastusoikeuksista ja manttaaleista — niin pystytäänkö tällä takaamaan se, että myöskin metsäsaamelaiset ja tunturi- tai muut saamelaiset sitten saavat vastaavat oikeudet kuin ne, joilla on osallistumisoikeus saamelaiskäräjiin ja jotka saavat itsellensä saamelaisstatuksen? Ja voidaanko tällä taata se, että kaikki sellaiset ihmiset, jotka tuntevat itsensä saamelaisiksi, ovat asuneet tuolla alueella iät ja ajat, puhuvat saamen kieltä ja säilyttävät kulttuuria, saavat myöskin rekisteröityä, kuten esimerkiksi Norjassa tällä hetkellä kaikki saavat?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymykseni on varmaan samaa sukua kuin tässä jo edellä esitetyt, mutta omalta kohdaltani kiinnostaa erityisesti se, kuinka itsensä saamelaiseksi tunteva henkilö, joka täyttää ne kriteerit, voi varmistua siitä, että hän tulee myös näitten oikeuksien piiriin eli että on mahdollisuudet kirjautua, kuten täällä edustaja Autto on pystynyt tekemään.

Tässä samalla kun saamelaiskäräjäasiaa viedään eteenpäin, kuinka huolehditaan, että kun tämä kuuleminen ja neuvotteluvelvoite tulee, myös saamelaiskäräjillä on riittävät resurssit, jotteivät muut elinkeinot joudu sitten tämän pitkän neuvotteluprosessin myötä vaikeutumaan, vaikkapa kaivosala ja matkailuun liittyvät muut mahdollisuudet?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy onnitella ministeri Henrikssonia ja hallitusta siitä, että tämä tärkeä asia tulee vielä tämän eduskunnan käsittelyyn ja tätä on saatu eteenpäin. Onnittelut myöskin tähänastisesta neuvotteluprosessista vaikeassa asiassa. Tiedetään, että tämä on ollut pitkään listoilla, tämä ILO 169, ja olisi tärkeää nyt viedä tämä loppupäätökseen.

Niiden huolien ja kysymysten lisäksi, joita tässä on esitetty, olisin kaksi asiaa kysynyt ministeriltä.

Toinen on se, kun selvästikin on ristiriitoja pohjoisessa sekä saamelaisväestön kesken että sitten valtaväestön ja saamelaisväestön välillä, onko siellä sovittelumekanismia tai tarpeellista neuvottelumekanismia näiden ristiriitojen sovittamiseksi.

Toisaalta sitten, kun tässä tavallaan on tällainen varauma tai sitoutuminen, että tämä ei koske näitä maaoikeusasioita, niin estääkö tämä tulevaisuudessa joidenkin tähän liittyvien asioiden esille ottamisen? Varmasti alkuperäiskansojen oikeuksiin jatkossa saattaa erilaisia aspekteja tulla, ja tietysti lain ja määräysten täytyy elää ajassa.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla tässä salissa puhuttiin aika paljonkin tasa-arvosta, ja nyt kun tätä saamelaisten asiaa olemme käsitelleet niin saamelaiskäräjiä koskevan lain muodossa kuin nyt sitten tämän ILO-sopimuksen muodossa, herää kyllä valtava kysymys siitä, mihinkä asioihin ja kuinka tätä tasa-arvoa sovelletaan. Kyllähän meillä saamelaisten puolella aika paljon on tekemistä vielä, koska tässä kuulemisessa muun muassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puolella tuli hyvin vahvasti esille näitä epäkohtia: voi olla samaan sukuun kuuluvia ihmisiä, joista toinen kuuluu saamelaiskäräjäluetteloon, toinen ei, ja niin edelleen. Ja nyt myös tämän sopimuksen myötä on edelleen epävarmuutta ilmassa siitä, kuinka tasa-arvoisesti pystytään näitä väestöryhmiä saamelaisten osalta käsittelemään.

Haluankin nyt ministeriltä kysyä, kuinka tämä ILO-sopimus tulee varmistamaan Lapissa saamelaisten tasa-arvoisen kohtelun riippumatta siitä, kuinka läheisessä suhteessa on sitten näihin keskeisimpiin päättäjiin siellä saamelaiskäräjillä.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! ILO on nyt meidän puolellamme. Hallitus on vihdoinkin antanut esityksen alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, ja haluan kiittää oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia siitä, että tämä esitys on vihdoinkin kirjoitettu ja vieläpä sitten annettu eduskunnalle. Prosessi on ollut pitkä, mutta joskus hyvää kannattaa odottaa.

Tämän valmistelun aikana ehkä tässäkin salissa on esitetty ja esitetään kysymyksiä, joihin löytyy hyviä vastauksia. On hyvä todeta, että ILO-sopimuksen ratifiointi ei vaikuta maanomistukseen. Yksityiset maat ovat edelleen yksityisiä, ja valtion omistamat ja Metsähallituksen kautta hallinnoimat maat ja vedet ovat edelleenkin valtion omistuksessa. Saamelaisille turvataan oikeus osallistua ja vaikuttaa saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi samoin kuin käyttää näitä alueita saamelaiskulttuurin harjoittamiseen, ylläpitämiseen ja edistämiseen. Tämä on kaikin tavoin hyvinkin punnittu ja tasapainoinen esitys, ja tätä on helppo kannattaa.

Eero  Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä hallituksen esitys tuli työ- ja tasa-arvovaliokuntaan, oli alussa vaikea löytää sellaista ratkaisua, joka tyydyttäisi kaikkia, mutta kuitenkin tämä lopputulos näyttää suhteellisen tyydyttävältä, koska siinä otetaan huomioon paremmin kaikki saamelaiskulttuurit ja tämä itseidentifiointi saatiin paremmalle tolalle. [Pia Viitasen puhelin soi.]

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun hyvin kriittisesti tähän ILO-sopimuksen ratifioimiseen. Meillä on eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä saamelaiskäräjälaki, joka on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Kysynkin, miten voidaan ratifioida sopimus, kun on epäselvää, ketä se tulee koskemaan.

Meillä perusongelmana lienee ristiriita saamelaisten ja kantaväestön välillä. Saamelaiskäräjillä on luonnollisesti pelko siitä, että saamelaiseksi voisi tulla kantaväestön edustajia, jolloin vesitettäisiin alkuperäiskansa, kun taas osa niin sanotuista statuksettomista saamelaisista kokee vallitsevan tilanteen epäoikeudenmukaisena, koska heitä ei hyväksytä tähän vaaliluetteloon ja saamelaisiksi. Molemmilla osapuolilla on kuitenkin enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia tekijöitä, eikä nykyinen tilanne, jossa eri osapuolten välille on synnytetty jakotilanne, ole hyvä.

Sitten tästä ILO-sopimuksen ratifioinnista: Oikeastaan päätyisin tuohon samaan kysymykseen, minkä edustaja Lohi teki aikaisemmin tästä selityksestä, jossa nytten blokataan ikään kuin ulos se mahdollisuus, että tässä koskettaisiin näihin maihin ja vesiin. Tämä selitys ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Tämä on poliittinen tahdonilmaisu, ja kuinka kauan tämä tulee pätemään? Saamelaiskäräjillä voi esimerkiksi tapahtua suuri muutos kokoonpanossa, jolloin nämä vaateet on ikään kuin hiekkaan piirretty ja ne voivat nousta uudelleen esille.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurin ongelma tässä ILO 169 -sopimuksessa on se, ketä tämä sopimus koskee. Näyttää siltä, että minua se ei koske — minua, vaikka minulla on hyvin paljon saamelaisia, lappalaisia veritaustoja. Periydyn siis todellakin saamelaisista. Minun sukuni on harjoittanut aina lappalaiskulttuuria, -elinkeinoja, meillä kotona on käytetty lappalaisvaatteita, yhä perheeni harjoittaa kaikkia näitä asioita. Mutta se ei koske minua, minun perhettäni.

Onko tämä yhdenvertaisuutta? Onko tämä oikeudenmukaisuutta? Meitä on Suomessa noin parituhatta henkilöä, jotka kokevat itsensä lappalaiseksi tai saamelaiseksi ja joilla on kaikki nämä nykyisen saamelaislain mukaiset asiat kunnossa, mutta vaalilautakunta on todennut omissa tiedoissaan, että eivät hyväksy. Miten aiotte kehittää tätä, jotta vaalilautakunta toimisi tasapuolisemmin, yhdenvertaisemmin kaikkia saamelaisia kohtaan?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin omalta osaltani onnittelen ministeriä tästä ILO-sopimustyöstä. Olette tehnyt loistavaa ja taitavaa työtä sekä kansainvälisesti että hallituksen sisällä. Nyt kun eduskunnassa on nämä kaksi lakia samaan aikaan käsittelyssä — saamelaislaki, jossa on tämä saamelaismääritelmä, ja tämä laki — niin kysymykseni kuuluu teidän hahmotelmastanne näiden asioiden kontrollointiin siinä tilanteessa, jos eduskunta päätyy kuitenkin saamelaismääritelmässä hieman toisenlaiseen esitykseen kuin hallituksen esitys: minkälaisia kuulemisprosesseja se vaatii silloin sen suhteen, että muun muassa saamelaiskäräjien mielipide tulee huomioon otetuksi sitten tässä ILO-sopimusasiassa, jos eduskunta todellakin tässä toisessa laissa, joka on kotimaista lainsäädäntöä, päätyy joihinkin tarkistuksiin? Vielä kerran onnea.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minuuttiin kun ei Hämeessä lapsuutensa asunut kerkeä mahduttaa montaa kysymystä, niin jatketaan tässä.

Nyt meillä kuitenkin on eduskunnassa valmisteluvaiheessa myös laki, missä valtioneuvosto rajaa saamelaisten oikeuksia, eli kalastuslaki, jossa rajoitetaan paikallisten asukkaiden kalastusoikeutta niin, että Metsähallitus hallinnoi Inarinjärven kalastusoikeuksista kahta kolmasosaa ja yksi kolmasosa jää sitten muiden käyttöön. Näitä ristiriitaisuuksia kun nyt on, niin tässä ollaan jo tekemässä heti tämän ratifioinnin vastaista toimenpidettä, jolla pitäisi turvata nimenomaan saamelaisten oikeudet.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä täydentää äskeistä kysymystä, joka koski nimenomaan tätä maaoikeuksia koskevaa selitystä. Nyt kun tämän ILO-sopimuksen 14 artiklassa kuitenkin todetaan, että sopimus edellyttää, että alkuperäiskansan omistus- ja hallintaoikeus on tunnustettava, niin miten tätä sitten tulkitaan Suomessa? Emmekö me tunnustakaan oikeutta niihin maa-alueisiin?

Toinen kysymys, joka on herättänyt paljon keskustelua: Mikä on tämä maantieteellinen alue, johon sopimusta sovelletaan? Onko sitä riittävästi tutkittu Suomessa? Ketkä käyttävät niitä maa-alueita? Nythän se kattaisi noin 10 prosenttia Suomen pinta-alasta. Mitä jos todellisuudessa onkin suurempi se alue, jota voidaan katsoa alkuperäiskansan käyttäneen perinteisesti elinkeinojen harjoittamiseen?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun maa- ja metsätalousvaliokunta laati omaa lausuntoaan perustuslakivaliokunnalle koskien saamelaiskäräjälakia, pidettiin varsin ongelmallisena, että lain valmistelussa ei oltu otettu huomioon lain vaikutuksia esimerkiksi poroelinkeinon tai kalastuksen tai muiden paikallisten luontaiselinkeinojen harjoittamiseen puhumattakaan sitten vaikutuksista muu-hun elinkeinon harjoittamiseen, kuten vaikkapa matkailun, joka on tärkeä sekä saamelaisväestön että kaikkien Lapin asukkaiden elinkeino tänä päivänä. Oikeusministeriön edustajat perustelivat tätä sillä, että lailla ei ole vaikutuksia näihin elinkeinoihin.

Mutta kun nyt tämä ILO-sopimuksen ratifiointi on tuotu kerran tänne eduskuntaan, niin tämähän on aivan ilmeistä, että nimenomaan sillä saamelaiskäräjälaissa olevalla saamelaismääritelmällä on vaikutusta sitten kaikkien näiden alueen elinkeinojen harjoittamiseen. Miten oikeusministeri nyt kommentoi tätä, onko edelleen täydennettävä sitten myös näitä saamelaiskäräjälain perusteluja, jos tämä ILO-sopimus aiotaan nyt ratifioida tässä käsi kädessä?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ILO-sopimusesityksessä on, että Suomessa on kolme saamen kieli- ja kulttuuriryhmää, on pohjoissaamelaiset, kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset. Tämä on ensimmäinen paperi kautta aikojen, missä lukee, että Suomessa on vain kolme kulttuuriryhmää saamelaisuudessa. Minne ovat jääneet Kemin Lapin saamelaiset eli metsälappalaiset? Tähän asti me olemme aina kasvaneet ja kuvitelleet, että mekin olemme ihan samanlaisia, ja koko saamelaisalueella on ymmärretty kuitenkin, että me olemme yhtäläisiä henkilöitä näissä kuvioissa, matkassa. Miksi Kemin Lapin kulttuuri on jätetty nyt kokonaan ulos kaikista näistä asioista?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! ILO 169 -sopimuksen keskeinen ongelmahan Suomen kannalta on ollut se, että siellä 14 artiklassa todetaan, että kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeudet niihin maihin, missä ne perinteisesti asuvat. Ja kun tätä sopimusta on aika harvassa maassa ratifioitu ja harvassa maassa sovellettu, niin myöskin nämä tulkinnat siitä, mitä edellytetään sen omistus- ja hallintaoikeuden saavuttamiseksi, vaihtelevat. Tässä ollaan sikäli hiukan lettoisella maaperällä, että emme tiedä tulevaisuuteen päin, miten asiantuntijakomitea tulkitsee juuri Suomen kohdalla tätä velvollisuutta. Sitä on hyvin selostettu hallituksen esityksessä, mitä on tehty ja mitä tarkoitetaan tämän esityksen taustalla, mutta emme voi etukäteen tietää, miten kansainväliset asiantuntijat tähän kysymykseen suhtautuvat. Sen kannalta on tärkeätä, että nyt perustuslakivaliokunnassa mahdollisimman tarkasti selvitetään tuon oikeusvaikutukset ja samoin sitten saamelaiskäräjälain puolella pyritään mahdollisimman yksiselitteisesti mahdollistamaan tasavertaisesti kaikille Suomen saamelaisryhmille pääsy äänioikeutettujen joukkoon ja sitä kautta selkeä tilanne myös sen kannalta, mitä henkilöpiiriä sitten nämä vahvistuvat maankäyttöoikeudet koskevat.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvin tärkeistä kysymyksistä ja hyvästä keskustelusta.

On hyvä muistaa, että tässä ILO-sopimuksen ratifioinnissa on kyse siitä, että parannetaan saamelaisväestön mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Tällä ratkaisulla ei viedä keneltäkään mitään pois, elikkä ne käyttöoikeudet, ne omistusoikeudet, jotka tänä päivänä ovat voimassa, säilyvät. Ja siinä juuri se selitys onkin niin tärkeä. Sen takia me olemme panostaneet hallituksessa siihen selityksen tekemiseen yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.

Mikä on sitten tämä selitys? No, se ei ole varauma, koska varaumia ei saa tehdä, ja tämä ei ole varauma, vaan se on nimenomaan selitys, englanniksi puhutaan ’declarationista’. Valtio voi kansainvälisen oikeuden mukaan ilmaista valtion sopimukseen sitoutumisen yhteydessä käsityksensä eli antaa selityksen siitä, miten jotakin sen epäselvänä tai tulkinnanvaraisena pitämää sopimusmääräystä on sovellettava. Ja juuri tämän takia hallitus on nähnyt tarpeelliseksi, jotta me voimme ratifioida ILO 169:n, sen, että tästä asiasta on selvä paperi, mitä Suomen valtio tällä tarkoittaa.

Se meidän vahvuus nyt tässä selityksessä on se, että se on tehty yhdessä saamelaiskäräjien kanssa ja he ovat myös tähän suostuneet. Verrattuna muun muassa Norjan tilanteeseen tämä eroaa huomattavasti, koska Norjassa saamelaiskäräjät ei hyväksynyt Norjan selitystä. Juuri sen takia ei voi sanoa niin, että tällä ei olisi mitään merkitystä, vaan nimenomaan juuri sen takia, että se on Suomen hallituksen ja, jos myös eduskunta sen hyväksyy, eduskunnan tahto, joka ilmaistaan yhdessä saamelaiskäräjien kanssa, se sisältää sen meidän kansallisen ratkaisumme, joka on reilu ratkaisu. Hallitus on tässä halunnut saavuttaa reilun ratkaisun juuri tässä asiassa. (Eeva Maria Maijala: Ei ole!)

Tässä kysyttiin, puhemies, myös siitä, mitä ILO tästä asiasta sitten sanoo. No, me olemme olleet yhteydessä myös ILOon, henkilöön nimeltä Lee Swepston, joka on toiminut monta vuotta ILOn palveluksessa eri tehtävissä. Hän on nähnyt tämän selityksen, ja hän on myös antanut ymmärtää, että tämä on selitys, joka ILOlle kelpaa. Ihan lyhyesti voisin tässä kertoa, mitä hän on meille vastannut. Hän on sanonut näin: "Tämänkaltaiset selitykset, jotka kuvastavat kansallista yhteisymmärrystä siitä, miten sopimusta on ymmärrettävä ja sovellettava sisäisesti, sekä osapuolten suunnitelmia sen täytäntöönpanemiseksi, eivät ole poikkeuksellisia. Vaikka sillä ei ole oikeudellista merkitystä kansainvälisesti, se ei ole merkityksetön. Sen merkitys on ratifioivan valtion sisäinen." Ja englanniksi hän sanoi: "That looks good to me". Me olemme myös saaneet ILOn oikeuspalvelun määräaikaisen johtajan kannanoton tähän, ja ilman muuta näyttää nyt siltä, että ILO on valmis hyväksymään tämän selityksen ja sitä nimenomaan ei tulkita varaumaksi, vaan se tulkitaan osaksi tätä Suomen kansallista ratkaisua.

Elikkä, puhemies, tämän johdosta toivoisin, että me kohta voisimme ruveta keskustelemaan siitä, että me olemme toki nyt löytämässä sellaista ratkaisua, jonka kanssa pystymme elämään ja joka ei heikennä niitten tilannetta, jotka eivät ole saamelaiskäräjien vaaliluettelossa. ILO-so- pimuksen ratifioinnilla ei oteta kantaa nyt tähän saamelaismääritelmään. Saamelaismääritelmä on asia, joka ratkaistaan saamelaiskäräjälaissa. Ja se on, niin kuin tiedetään, nyt täällä eduskunnassa käsittelyssä. Tietenkin nyt on perustuslakivaliokunta ratkaisevassa asemassa siinä mielessä, että perustuslakivaliokunta myös ottaa kantaa saamelaiskäräjälakiin, mutta itse ILO-sopimuksen ratifiointi ei vaikuta siihen saamelaismääritelmään. Se on hyvä pitää mielessä.

Suomi on halunnut myös kansainvälisesti kuulua niihin valtioihin, jotka noudattavat kansainvälisiä velvollisuuksiaan, ja olemme myös valinneet sen tien, että haluamme, että Suomen alkuperäiskansa, ainoa Euroopassa asuva alkuperäiskansa, pystyy kehittämään omaa kulttuuriaan ja kieltään tulevaisuudessa. Ja tämä ILO-ratifiointi tehdään juuri sen takia, että täällä myös tulevaisuudessa voivat saamelaiset elää, pitää kieltään ja kulttuuriaan yllä.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että meidän tulee turvata kaikilla tavoilla se, että meidän ainoa alkuperäiskansamme pystyy kehittämään omaa kieltään ja kulttuuriaan tulevaisuudessakin.

Mutta tässä asiassa mielestäni avainasemassa on se, että me turvaamme muun muassa näille kielipesille riittävän, pysyvän rahoituksen. Nythän tälläkin hallituskaudella joka vuosi, vuosi toisensa perään, on pyritty ja on pystytty taistelemaan, mutta aina hallitus on pyrkinyt leikkaamaan niitä määrärahoja näiltä kielipesiltä. Tämä on minusta ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa, koska nämä konkreettiset toimet kielen säilyttämiseksi ja sen oppimiseksi ovat paljon tärkeämpiä kuin jokin kansainvälinen sopimus, jos me aiomme säilyttää kulttuurin ja kielen.

Nyt haluaisinkin kysyä ministeriltä, kun tässä on sinänsä hyvä tavoite tällä ILO-sopimuksella ja sanoitte, että se vahvistaa alkuperäiskansan oikeuksia: mitä konkreettisia oikeuksia tämä sopimus tuo nyt alkuperäiskansalle, sellaisia konkreettisia oikeuksia, joita ei voitaisi muuten erillislailla taata?

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siinä määrin olen ministerin kanssa eri mieltä, että tämä saamelaiskäräjälaki ja tämä ILO-sopimuksen ratifiointi kyllä mitä enenevässä määrin kulkevat käsi kädessä. On ihan selvää, että tämä ILO-sopimus koskee alkuperäiskansaa, ja ydinkysymys on silloin, keitä tässä maassa luetaan alkuperäiskansaksi, ja tällä hetkellä on tilanteita, joissa esimerkiksi sisaruksista toinen on hyväksytty saamelaiseksi ja toista ei. Tämähän ei voi olla se kestävä peruste. Silloin tulee kyllä mieleen ihan se, harjoitetaanko tässä jonkin sortin mielivaltaa.

On hyvä, että meillä Lapin kansanedustajilla on tässä yhteinen kanta, ja olemme yrittäneet edistää kyllä saamelaisten asiaa monessa asiassa. Nämä kielipesät, mitkä edustaja Lohi nosti, ovat yksi tärkeä asia. Kulttuurikeskus Sajoksen nouseminen pystyyn on merkittävä, samoin tietenkin poroelinkeinon hoitaminen, niin sijaisapu- kuin petokorvauskysymykset. Nämä tulee turvata jatkossakin, ja elinkeinoja, kulttuuria ja kielellisiä oikeuksia tulee kehittää.

Mutta olisin kysynyt: mitä lisäarvoa ihan konkreettisesti tämä ILO-sopimuksen ratifiointi tuo saamelaisille?

Heikki  Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustajakollegat ovat esittäneet hyvän konkreettisen kysymyksen: mitä lisäarvoa tämä sopimus tuo, mihin todelliseen tarpeeseen tämä sopimus on laadittu vastaamaan?

Kysyn ministeriltä: miten voi olla mahdollista, että kun puhumme samasta alkuperäiskansasta, EU:n ainoasta alkuperäiskansasta, saamelaisista, niin käytännöt kuin määritelmä eri maiden välillä — Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä, toki varmasti myös Venäjän, mutta ainakin nyt Suomi, Ruotsi ja Norja ovat tämmöisiä korkealle arvostettuja, tunnustettuja oikeusvaltioita — voivat vaihdella näin suuresti toisiinsa nähden? Vaikkapa Norjassa jokainen voi lähteä tällaiseen maaoikeuskanteeseen, mikäli kokee, että on paremmin oikeutettu siihen valtion maahan kuin valtio, ja nyt sitten Suomessa taas valtio ilmoittaa, että tällä ratifioinnilla ei ole mitään merkitystä näiden maaoikeuksien kannalta. Miten tällainen ristiriita on mahdollinen?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laajennan tätä yleissopimusta siinä mielessä, että hallitus on linjannut, että myös romanit voisivat halutessaan päästä tämän sopimuksen piiriin, jos se täyttää yleissopimuksen 1 A. artiklan kohdan, ja siellähän sanotaan, että sovelletaan niihin itsenäisissä maissa eläviin heimokansoihin, joiden sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset olot erottuvat muista ja niin edelleen.

Kysyisin: onko tässä vaiheessa ollut keskustelua tästä romaniväestön pääsystä, ja ovatko he ottaneet yhteyttä?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille vielä kerran hyvin rauhallisesta asian esittelystä.

Olisin kuitenkin vielä uudelleen kysynyt siitä tilanteesta, onko saamelaiskäräjien mukana olo tässä declarationissa sidottu siihen, että saamelaismääritelmä käräjälaissa pysyy sellaisena vai onko tilanne niin, että jos me perustuslakivaliokunnassa päädymme saamelaiskäräjälain muuttamiseen, niin silti tämä ILO-sopimus declarationeineen on eduskunnalle nyt annetussa muodossa. Vai vaatiiko se jonkinlaista tilanteen pysäyttämistä, tarkistamista, kuulemista? Tämä olisi minusta hyvä tietää, kun nämä kaksi asiaa yritetään nyt viisaasti rinnakkain täällä kuljettaa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapinmaalla syntyneenä, toki lantalaisena, komppaan täysillä lappalaisia kansanedustajia.

Ministeri puhui äsken tässä siitä, että tässä on kysymys kielen ja kulttuurin ylläpitoon liittyvistä asioista. Niistä nimenomaisesti tässä on kysymys. Siitä, mitä täällä edustaja Ojala-Niemelä sanoi, että sisaruksista toinen saattaa päästä saamelaiskäräjäluetteloon ja toinen ei pääse, seuraa se, että heidän lapsistaan toinen pääsee saamenkieliseen päiväkotiin, mutta toinen ei pääse, toinen pääsee saamenkieliseen alakouluun, mutta toinen serkuksista ei pääse. Tämä ei mitenkään voi silloin edistää kokonaisvaltaisesti saamelaista kulttuuria tuolla alueella.

Tässä on erittäin tärkeää, että nämä kaksi asiaa pidetään yhdessä, ja jotta saataisiin tasa-arvoa sinne, niin todellakin kaikki, niin maattomat kuin porottomat että myös metsäsaamelaiset ja kalasaamelaiset, saavat sen oikeutuksen, mikä heille alkuperäiskansaan kuuluvana osana kuuluu.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kerroitte, ministeri, että asiasta on sovittu ja keskusteltu saamelaiskäräjien kanssa. Edustavatko saamelaiskäräjät teidän mielestänne kaikkia saamelaisia? Kysyn tätä sen takia, että tiesittekö, että Siidassa, saamelaismuseossa, puolet tavaroista on kuulemma Kemin Lapin alueelta, Sodankylästä etupäässä, joka ei kuulu tähän alueeseen ollenkaan. Ja muun muassa Suomen kuuluisin noitarumpu on Kyläselästä, sukuni mailta.

Onko tämä totta, että vain saamelaiskäräjien porukoita on kuultu tässä vaiheessa? Oletteko kuullut, kuunnellut millään tavalla muuta porukkaa kuin saamelaiskäräjien porukkaa tämän asian valmistelussa, ja onko mahdollista, että Kemin Lapin alue ja asia otettaisiin kuitenkin huomioon tässä esityksessä jollain tavalla edes?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Saamelaiskäräjälain mukaan saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia. (Naurua salin takaosasta) — On hyvä, että tämä on ilon asia myös siellä takapenkillä.

Tässä edustaja Brax esitti hyvin tärkeänkin kysymyksen siitä, onko tässä — kun tätä selitystä ja ratifiointiprosessia ollaan saamelaiskäräjien kanssa käyty — keskusteltu nimenomaan tästä saamelaiskäräjälaista ja sen 3 §:stä. Siitähän ei olla siinä keskusteltu, koska siitä päästiin myös yhteisymmärrykseen. Ja tietenkin lähtökohta on ollut se, että saamelaiskäräjät on lähtenyt siitä, että se esitys, jonka hallitus on tänne antanut, myös pysyy.

Mutta toisaalta tokihan on niin, että eduskunta on se, joka viime kädessä päättää. Perustuslakivaliokunta on erittäin keskeisessä roolissa, ja koska en tiedä, mihin suuntaan perustuslakivaliokunta nyt on tässä päätymässä, niin on liian aikaista sanoa. Itse lähtisin kuitenkin siitä, että me haluamme joka tapauksessa ratifioida ILO 169 -sopimuksen, se on tässä tärkeä asia, ja jos tässä kävisi niin, että saamelaiskäräjälaki siinä muodossa, missä se on annettu eduskunnalle, ei tulisi hyväksytyksi, jos se tulisi kokonaan vaikka hylätyksi, niin silloinhan nykyinen määritelmä jäisi voimaan, ja silloin sitä sovellettaisiin siihen.

Elikkä niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin, niin ILO-sopimus ei sinänsä ota kantaa tähän saamelaismääritelmään. Se on kansallinen ratkaisu, ja, edustaja Autto, senkin takia meillä vaihtelee lainsäädäntö Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä. Kansallinen lainsäädäntö on perustana sille, miten määritelmä tulkitaan, mitä se sisältää, ja nyt meillä on hyvä esitys perustuslakivaliokunnassa, jota siellä käsitellään, ja siellä ollaan kuultu asiantuntijoita, ja kunnioittakaamme sitä ratkaisua, mikä sieltä nyt sitten tulee.

Eli me emme varmastikaan löydä yhteisymmärrystä nyt Norjan ja Ruotsin kanssa siitä, miten me joka maassa teemme tämän määritelmän kanssa, eikä se ole ollutkaan meidän tavoitteemme. Mutta se, mikä on ollut meidän tavoitteemme, on se, että me löydämme tämän ILO-sopimuksen ratifioimiselle sellaisen kansallisen ratkaisun, joka soveltuu Suomen olosuhteisiin, ja juuri sen takia tämä selitys on niin tärkeä ja niin keskeinen. Painotan edelleenkin sitä, että se tarkoittaa sitä, että ne, jotka harjoittavat poronhoitoa tänään, saavat myös harjoittaa poronhoitoa huomenna ja ylihuomenna ja vaikka kymmenen vuoden päästä, jos haluavat. Me emme kajoa kenenkään oikeuksiin.

Sitten kysyttiin, että no, mikä lisäarvo tällä sitten on. Se lisäarvo tulee siitä, että osallistumisoikeudet ja mahdollisuudet olla mukana vaikuttamassa nousevat enemmän kuin tähän asti siinä, kun hallitus tai valtio haluaa tehdä jotain sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat koskettaa saamelaisten kulttuurisia oikeuksia. Lisäarvo tulee juuri tästä neuvotteluvelvollisuudesta, elikkä valtiolla on velvollisuus neuvotella, ei vain kuulla, ei vain niin, että pyydetään saamelaiskäräjiltä kirjallinen paperi, vaan aito neuvottelutilanne pitää yrittää saada aikaiseksi niissä asioissa, joissa sillä on merkitystä.

Mutta tämäkään ei merkitse sitä, että saamelaiskäräjille tulisi veto-oikeus, vaan se on kuitenkin se viranomainen, joka loppupäässä tekee päätökset, mutta pyrkien neuvottelujen kautta yhteisymmärrykseen. Ja tämä on se lisäarvo. Lisäarvo tulee tietenkin myös siitä, että Suomi kuuluisi niiden maiden joukkoon, jotka nostavat alkuperäiskansan oikeuksia esille ja jotka omalta osaltaan näkevät, että siinä on sellainen lisäarvo, jota haluamme myös ulkomaille ja muille valtioille näyttää.

Eli, arvoisa puhemies, mielestäni me olemme saavuttaneet erittäin merkittävän ratkaisun tässä asiassa. 25 vuotta tätä keskustelua on käyty, tässä on vuosien varrella tapahtunut paljon, ja nyt aika on kypsä sille, että Suomi pystyy ratifioimaan ILO 169 -sopimuksen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Sain tänään virkatodistuksen lappalaisista eli saamelaisista juuristani, Aikion suvusta. Tarvitsen tämän virkatodistuksen vaaliluetteloon hakeutumisen vuoksi. Periydyn kummankin vanhempani puolelta lähes kaikista vanhoista Sodankylän lappalaissuvuista. Äitini on Aikio, kuten moni saamelainen näkyvä vaikuttajakin on Aikio. Olen kasvanut Sodankylässä poromiesperheessä, jossa on käytetty lapinvaatteita ja harjoitettu aina lappalais-, saamelaiskulttuuria. Isäni puhui saamen kieltäkin vuotsolaisten kanssa porometsässä, ja poikani aikoo ottaa koulussa kahdeksannella luokalla inarinsaamen kielen kouluaineeksi.

Jätän hakemuksen nyt, ja nykylain mukaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tulisi hyväksyä minut vaaliluetteloon. Mutta pelkään, että minun hakemukseni joutuu ihan samaan hylkyläjään kuin sukulaisteni ja parintuhannen muunkin henkilön hakemukset ovat joutuneet. Norjassa ja Ruotsissa minut hyväksyttäisiin saamelaisten vaaliluetteloon. Norjassa hyväksytään kaikki hakemukset ja ollaan iloisia, että ihmiset haluavat tunnustaa oman identiteettinsä ja tehdä yhdessä töitä kulttuurin kehittämiseksi.

ILO 169 -sopimuksesta voitaisiin tehdä hyvä, kunhan se vain saadaan koskemaan ja käsittämään kaikkia saamelaisia henkilöitä. Jos sopimus hyväksytään koskemaan vain nykyisiä saamelaiskäräjälain vaaliluetteloon merkittyjä henkilöitä, on meillä edessä erittäin raskas, repivä, kallis ja pitkä riitely, joka tulee entisestään heikentämään Suomen saamelaisten määrää ja asemaa. Kulttuuri ja monet saamelaisten eri elinkeinot tulevat siitä todellakin kärsimään. Olemmeko me täällä eduskunnassa valmiita heikentämään Suomen saamelaista kulttuuria? Muuttamalla, kehittämällä asiaa me voimme todellakin parantaa saamelaisen kulttuurin asemaa ja tilannetta. Emmekö me sitä oikeasti halua? Olemmeko valmiita tällä ratifioinnilla hyväksymään sen, että saamelaiselinkeinoja harjoittavia muun muassa saman paliskunnan poromiehiä ei tulla kohtelemaan yhdenvertaisesti sen mukaan, onko vaalilautakunta hyväksynyt henkilön mukaan saamelaisten vaaliluetteloon vai ei, varsinkin kun nämä poromiehet saattavat olla sukulaisia keskenään?

Arvoisa puhemies! Nyt meillä olisi suuret mahdollisuudet ottaa iso kehittävä askel eteenpäin koko saamelaisuuden kehittämiseksi. Haluan tehdä töitä ratifioinnin edistämiseksi, kunhan saamelaismääritelmää avataan niin, että jokainen saamelaisalueella ja historiallisten lapinkylien alueella asuva, itsensä saamelaiseksi, lappalaiseksi tunteva henkilö, jolla on saamelainen, lappalainen suku ja kulttuurisidonnaisuus, hyväksytään mukaan yhdenvertaisesti. Näitä ei ole paljoa, eikä tämä tule suomettamaan vaan tukemaan saamelaisuutta.

Esitetyssä ratifiointisopimuksessa on Suomessa kolme saamen kieltä ja kulttuurimuotoa: inarin-, koltta- ja pohjoissaamen kieli- ja kulttuuriryhmä. Näin ollen minun sukuni, Kemin Lapin saamelaiset, lappalaiset, ollaan nyt ensimmäisen kerran selvästi kirjaamassa ulos saamelaisten ryhmästä. Tämä on kuulkaa kulttuurimurha. Tätä ei pidä hyväksyä tässä salissa missään nimessä.

Toivon sydämeni pohjasta, että myös saamelaiskäräjien johto voisi pohtia uudelleen, ajavatko he vain pienen ryhmän etua vai haluavatko he kehittää aidosti Suomen koko saamelaiskulttuuria. Onko Suomen saamelaisilla, saamelaisuudella oikeasti varaa jättää osa omasta kulttuuristaan, osa voimavaroistaan käyttämättä?

Olen keskustellut saamelaismääritelmästä hyvin monen saamelaisten vaaliluetteloon kuuluvan kanssa. On olemassa todella laaja toivomus siitä, että itsensä saamelaisiksi tuntevat henkilöt otetaan mukaan yhdenvertaisiksi toimijoiksi. Aletaan puhaltamaan yhteen hiileen ja kehittämään kulttuuria yhdessä. Meitä on vähän. Antakaa meidän tehdä töitä kulttuurimme eteen tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti. Lapin kansanedustajana haluan olla mukana kehittämässä Suomen saamelaisuutta.

Elisabeth Nauclér /r:

Värderade herr talman! Konventionen syftar till att säkerställa att ursprungsfolk och stamfolk kan åtnjuta mänskliga rättigheter och grundläggande friheter utan hinder eller diskriminering samt delta i utarbetandet av åtgärder som direkt kan påverka dem. De ska få behålla sin kultur och utveckla den i enlighet med sina egna önskemål. Genom att ratificera konventionen stärker Finland sitt engagemang och visar att också samernas mål ska tryggas.

Finland har tidigare övervägt att godkänna konventionen men gick då in för att i det skedet inte godkänna, eftersom lagstiftningen i Finland inte kunde anses motsvara bestämmelserna i konventionen. Men samtidigt sades att åtgärder måste vidtas för att skapa förutsättningar för en ratificering. Nu har vi nått till den punkten. Målet är nära. Det har tagit nästan ett kvartssekel men nu är vi där.

Det ställs många frågor och osäkerheten om innebörden är stor. Kanske beror det på att det som alltid är svårt att få ett lands majoritet att på ett sakligt och insett sätt engagera sig i en minoritets situation och ställning.

Farhågorna är många. Om konsekvenserna för den övriga befolkningens ställning kan konstateras att samerna och den övriga befolkningen i samernas hembygdsområde har bebott delvis samma område och utövat delvis samma näringar.

I förklaringen har Finlands regering och sametinget i Finland noterat sitt samförstånd om att Finlands regering på grund av konventionen inte ingriper i ägande-, besittnings- eller nyttjanderättigheter för enskilda samfällda skogar eller kommuner eller andra offentliga samfund eller i fråga om statens land- och vattenområden i samernas hembygdsområde. Finlands regering ingriper inte heller på grund av konventionen i allemansrätten eller andra av innehav oberoende nyttjanderättigheter i samernas hembygdsområde. Att man förbinder sig till konventionen har sålunda inga konsekvenser för den övriga befolkningens ställning.

En annan aspekt jag skulle vilja lyfta är konsekvenserna för könen. I propositionen sägs att utövandet av de samiska traditionella näringarna inte är förknippade med lika stora könsskillnader i samekulturen som i majoritetsbefolkningens kultur. Därför är det här lagförslaget till nytta för båda könen, sägs det, och det är självfallet bra, men det gäller inte i alla sammanhang.

Finland kritiseras av Cedaw-kommittén just för att det finns många brister vad gäller kvinnor som tillhör en minoritetsgrupp, och samma sak gäller för ratificeringen av Istanbul-konventionen. Det ska finnas tillräckligt med skyddshem även för samekvinnor. Vi kan alltså inte slå oss till ro med att bara ratificera ILO-konventionen. Arbetet fortsätter.

I propositionen står: "Konventionen förutsätter inte att ursprungsfolk ska ges privilegier i förhållande till den övriga befolkningen." Nej, så är det. Men, herr talman, jag skulle vilja tillägga, det är aldrig, aldrig ett privilegium att tillhöra en minoritet. Att ha samma kultur och samma språk som majoriteten, det är ett privilegium och det får vi aldrig glömma.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä käytiin jo aivan asiallista debattia tästä aiheesta ja esiin nousi monia olennaisia kysymyksiä sen suhteen, mitä mahdollisia vaikutuksia tällä sopimuksella voi olla.

Aivan olennainen kysymys on tietysti se, voiko tähän liittää tällaisen selitysosan, onko se oikeudellisesti sitova, vai käykö tässä niin, että kun sopimus on ratifioitu, niin sen jälkeen lähdetään sitten näitä maaoikeuksia peräämään, ja niin kauan kuin tähän kysymykseen ei saada täysin vedenpitävää vastausta, niin tämä asia jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Koen, että tämä on suuri ongelma, koska juuri tämä tekijä aiheuttaa Lapissa niin perheiden sisälle, sukujen sisälle kuin eri väestöryhmien välille vastakkainasettelua, jossa ilman muuta aina se saamen kieli ja kulttuuri, jota tällä sopimuksella pyritään kaikkein eniten turvaamaan, on suurin häviäjä — koska minkä enemmän alueella on tällaista epävarmuutta tulevaisuudesta, niin sen heikommat edellytykset on kehittää niin niitä alkuperäisiä saamen kulttuuriin liittyviä luontaiselinkeinoja kuin myös sitten modernimpia, niin saamelaisuuteen liittyviä kuin ylipäätään alueen asukkaiden elinkeinoja. Ja jos ei ole työpaikkoja eikä elinkeinojen kehitysnäkymiä, ei alueelle jää nuoria ihmisiä, jotka voivat sitten viedä kulttuuria eteenpäin.

Siksi kyllä todella toivon nyt viisautta tämän asian ja saamelaiskäräjälain käsittelyssä niin maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja työ- ja tasa-arvovaliokunnalle, jotka ovat niitä lausunnonantajia, kuin perustuslakivaliokunnalle, että tämän asian käsittelyssä ei tehtäisi senkaltaisia virheitä, jotka olisivat omiaan heikentämään niin saamelaisen väestön asemaa kuin Lapin kehitystä ylipäätään.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! ILO-sopimuksen ratifioinnista on puhuttu Suomessa jo 25 vuotta. Moni varmasti ajattelee, että eikö nyt ole vihdoin aika ratifioida sopimus, kun se on näinkin pitkään täällä meillä ollut sinänsä allekirjoitettuna mutta ei kuitenkaan täytäntöönpantuna Suomen lainsäädännön osalta. Tälle kuitenkin on ollut ja on edelleen olemassa mielestäni selkeät perusteet, että sopimusta ei ole täällä Suomessa pantu täytäntöön, eduskunta ei ole sitä ratifioinut.

Keskeisenä ongelmanahan on nähty se, että ei ole ratkaistu kestävällä tavalla sitä kysymystä, ketkä ovat sopimuksen tarkoittamia alkuperäiskansan jäseniä, ketkä ovat tämän oikeudellisen sopimuksen subjekteja. Tässä onkin se liittymäkohta saamelaiskäräjälakiin, joka meillä parhaillaan on täällä eduskunnassa käsiteltävänä. Sen takia minusta tämä koko marssijärjestys on siinä mielessä väärä, että ensinnä tulisi ratkaista kestävällä tavalla saamelaiskäräjälaki, siihen liittyvät erilaiset ongelmat ja saamelaismääritelmä niin, että se hyväksytään laajasti ja voidaan lähteä siitä, että kukaan sellainen, joka täyttää objektiiviset kriteerit, saamelaisuuden kriteerit, identifioi itsensä saamelaiseksi, ei tulisi hylättyä vaalirekisteristä vaan pääsisi siihen mukaan.

Toinen keskeinen kysymys, joka liittyy tähän ILO-sopimuksen ratifiointiin ja varmasti ehkä keskeisimpänä siihen, että se on venynyt, on se, että emme ole kestävällä tavalla vielä saaneet ratkaistua, miten Suomessa noudatetaan tämän ILO-sopimuksen 14 artiklaa, joka koskee nimenomaan omistus- ja hallintaoikeuden tunnustamista niihin maihin, joissa on asuttu ja harjoitettu elinkeinoa.

Nythän tämä on pyritty ratkaisemaan sillä, että oikeusministeriö ja saamelaiskäräjät ovat tehneet tämän selityksen, ja olen siitä tyytyväinen, että arvoisa oikeusministeri myös täällä puheessaan tunnusti, että tällä ei ole oikeudellista sitovuutta. Näinhän useat oikeusoppineet ovat myös ottaneet kantaa. Ja siinä mielessä, kun sillä ei ole oikeudellista sitovuutta, niin tällaisen selityksen varaan ei eduskunta pysty rakentamaan kestävästi tämän ratifiointiprosessin hyväksymistä täällä eduskunnassa. Siinä pitäisi olla niin sanotusti kovempaa maata jalkojen alla, jos lähdetään tätä ratifioimaan. Pitäisi varmuudella tietää, mitä se tulee merkitsemään tai minkälaisia vaatimuksia voidaan esittää sitten ILO-järjestölle ja minkälaisia seuraamuksia ja vaatimuksia sieltä voi seurata taas Suomen valtiolle.

Miksi tämä on niin tärkeä kysymys, että nämä ratkaistaan ennen kuin ratifioidaan? Minusta senkin takia, että pohjoisessa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole saamelaisia. On niitäkin, jotka kokevat olevansa saamelaisia mutta eivät ole tulleet hyväksytyksi tähän vaaliluetteloon. Sitten on olemassa alkuperäiskansan jäseniä, jotka ovat päässeet tähän vaaliluetteloon, ja heillä monella on hyvin erilainen käsitys siitä, mitä tämä ILO-sopimus tarkoittaa. On tärkeää, että olisi aivan yksiselitteinen kuva siitä, mitä tämä tulee tarkoittamaan.

On paljon pelkoja. Koetaan, että on uhkia siitä, mitä tulee tapahtumaan. On syntynyt erilaisia ristiriitoja, riitoja alueella, ja nyt jos tämä ratifiointiprosessi etenee tästä, on pelkona se, että nämä riidat ja vastakkainasettelut vain jyrkkenevät siellä alueella. Itse näen, että siihen meillä ei ole varaa ja tarvetta, lähteä lisäämään tätä vastakkainasettelua. Päinvastoin, kannattaisi toimia nytten niin, että panisimme edelleen jäitä hattuun, selvittäisimme kestävällä tavalla tämän, ratkaisisimme ekana saamelaiskäräjälain muutoksen rakentavalla tavalla niin, että se tekisi kaikille oikeutta, ja sen jälkeen katsoisimme, onko meillä edellytykset lähteä tässä ratifioinnissa yleensäkään etenemään.

Kun tässä debatissa kysyin oikeusministeriltä, mikä on se konkreettinen oikeus ja hyöty, mitä tämä ILO-sopimuksen hyväksyminen ja ratifioiminen täällä eduskunnassa tuo saamelaiselle väestölle, niin sain, jos oikein tuon vastauksen tulkitsin, siitä vastauksesta oikeastaan vain yhden konkreettisen asian, ja se oli se, että tämä parantaa saamelaisten osallistumista muun muassa valtion hankkeisiin siellä alueella niin, että sinne tulee tämmöinen neuvotteluvelvoite.

Mutta tämähän oikeastaan paljastaa sen, että mitään erityistä tarvetta ratifiointiin ei ole, koska tätä samanlaista neuvotteluvelvoitettahan esitetään myös saamelaiskäräjälaissa, eli ei tämä ratifiointi tuo mitään uutta, kun se on jo siellä käräjälaissa esitetty. Toinen asia on, kannatetaanko sitä vai vastustetaan, mutta siellä sitä on jo esitetty, ja siinä mielessä tämä ratifiointi ei tuo mitään erityistä uutta. Eli ei ole löytynyt itse asiassa tämän jälkeen, kun näin sitä pohtii, mitään semmoista konkreettista etua.

Olen itse sitä mieltä, että saamen kielen ja kulttuurin säilyttäminen, sen elävänä pysyminen, on Suomelle kunniakysymys nyt ja tulevaisuudessa. Meillä käytetään kymmeniä ja taas kymmeniä miljoonia erilaisiin kulttuurihankkeisiin, mutta joka vuosi täällä taistellaan siitä, saadaanko riittävä rahoitus saamen kielen kielipesille. Minusta kannattaisi meidän yhdessä panna nyt kaikki voimat siihen ja sen rahoituksen saamiseen, ja semmoiset, jotka herättävät voimakasta ristiriitaa siellä Lapissa ja alueella, jätettäisiin nyt taaemmas, koska niillä ei ole lopunpäätä sen kielen kehittymisen kannalta kovinkaan suurta merkitystä.

Olen yllättänyt myös siitä, arvoisa puhemies, että olen saanut monia yhteydenottoja tuolta pohjoisesta, myös saamelaiskäräjien jäseniltä, jotka ovat olleet yhteydessä ja sanoneet, että heidän mielestään tätä ILO-sopimusta ei ollenkaan tarvita. He ovat sanoneet, että sitä ennen muuta ajavat ne, jotka eivät ole siellä alueella aikoinaan asuneet vaan ovat tulleet sitten myöhemmin alueelle ja kokevat, että nyt pitäisi saada enemmän oikeutta vaikuttaa niihin maankäyttökysymyksiin. Siinäkin mielessä, kun on tämmöistä ristiriitaa saamelaiskäräjienkin sisällä, näkisin, että olisi parempi panna tämä koko prosessi nyt jäihin eikä lähteä tässä ratifioinnissa etenemään ollenkaan.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi kysyi, tai oikeastaan väitti, että tällä selityksellä ei ole minkäänlaista arvoa. Tilannehan on se, että tämä selitys ei ole varauma, jolla voidaan poistaa tai muuttaa valtiosopimuksen määräyksiä niitä tähän valtioon sovellettaessa. Siis tässä kansainvälisoikeudellisessa mielessä selitys ei ole oikeudellisesti sitova, mutta saamelaiskäräjät on omasta puolestaan hyväksynyt tämän selityksen, ja jos eduskunta sen myös hyväksyy, niin hallitus on tullut näiden päätösten sitomaksi, ja on varsin vaikea ajatella, että tällaisin päätöksin vahvistettu kirjaus olisi oikeudellisia vaikutuksia vailla.

Kun perehdytään ihan tähän esitykseen ja muun muassa Norjan tilanteeseen ja siihen, mitä mieltä ILO on ollut siitä, niin tulee hyvin selkeästi esille se, että koska Norjassa puuttui Norjan saamelaiskäräjien hyväksyntä, niin sen takia siellä heidän kansallista ratkaisuaan ei otettu sillä tavalla huomioon. Mutta tämä vahvuus nyt tässä meidän tilanteessamme on juuri se, että meillä on ratkaisu, johonka ovat myötävaikuttaneet niin Suomen hallitus kuin saamelaiskäräjät elikkä alkuperäiskansa, jota tämä sopimus koskee. Ne tiedot ja signaalit, jotka olemme saaneet ILOsta siellä toimivista virkamiehistä, ovat myös sen suuntaisia, että meillä on syytä uskoa siihen, että tällä on merkitystä. Sitten on ihan eri asia, jos tätä sopimusta ei halutakaan hyväksyä muista syistä. Se on ihan eri asia, mutta kyllä tällä on merkitystä, että me olemme päässeet yhteisymmärrykseen tästä selityksen tekstistä.

Markus  Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisalle ministerille vastata, että en sanonut, etteikö tällä selityksellä olisi mitään merkitystä, mutta kansainvälisoikeudellista sitovaa merkitystä sillä ei ole. Millään ILOn elimellä ei ole mandaattia tulkita sopimusta etukäteen tai neuvoa Suomea, miten tulisi menetellä. Kun sopimus sitten ratifioidaan, sopimuksen soveltamista käytäntöön valvoo ILOn asiantuntijakomitea, joka käytännössä tulkitsee sopimusta ratifioinnin jälkeen. Ja sitä sopimusta käsittääkseni tulkitaan kokonaisuutena sellaisena kuin se on allekirjoitettu eikä niin, että maa panee siihen selityksiä, vaikkakin se olisi täällä käsitelty puolin ja toisin. Saamelaiskäräjät voi vaihtua, hallitukset voivat vaihtua, ja siinä mielessä minulla on kyllä sellainen vahva käsitys, että tässä kyllä tällä selityksellä ei voida estää sitä, etteikö siellä asiantuntijakomiteassa voitaisi tästä huolimatta tehdä erilaisia vaatimuksia, jotka liittyvät tähän 14 artiklaan.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisalle ministerille sanoa, että alkuperäiskansa ja saamelaiskäräjät eivät missään nimessä ole synonyymejä keskenään, vaan alkuperäiskansaan tuolla Lapissa kuuluvat myöskin koltat ja siihen kuuluvat myös sellaiset saamelaiset, joita ei ole hyväksytty saamelaiskäräjärekisteriin eikä saamelaiskäräjäluetteloon. Tämä olisi hyvä pitää mielessä, koska tässä on se kova kipukynnys. Tässä on kynnys siitä, kuka minä olen, mistä minä olen ja mihin minä kuulun. Se liittyy ihmisten identiteettiin. Näitä ei voi sotkea keskenään.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vielä edustaja Lohelle: ILO-sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot panevat sopimusmääräykset täytäntöön toimenpitein, joiden laatu ja laajuus ratkaistaan joustavasti kunkin maan erityisolosuhteet huomioon ottaen. Olennaista on se, että tämä kansallinen ratkaisu, tämä selitys, on alkuperäiskansan hyväksymä. Elikkä edelleen hallitus uskoo siihen, että tällä selityksellä on iso merkitys sille, millä tavalla tätä sopimusta tullaan tulkitsemaan.

Sitten, arvoisa puhemies, edustaja Tolppaselle: Se on varmasti teidän myös hyvä tietää, että kolttasaamelaiset ovat olleet mukana myös tässä prosessissa, he ovat myös tämän hyväksyneet. Meidän saamelaiskäräjälain mukaan saamelaisia edustaa Suomessa saamelaiskäräjät. Mutta se on ihan eri asia, ja se on luonnollistakin, että myös saamelaiset yksityishenkilöinä voivat olla tästä asiasta montakin mieltä. Mutta virallisesti saamelaisia edustaa saamelaiskäräjät, ja kolttien kanssa meillä on ollut erittäin hyvä yhteistyö myös tässä asiassa.

Markus  Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On näin tietenkin, että sopimuksen artiklan 34 mukaan kukin maa panee ne täytäntöön ja otetaan huomioon tiettyjä paikallisia olosuhteita. Tämähän varmasti tulee myös siitä, että tämä sama sopimus koskee ja käsittelee hyvin erilaisia maita ja erilaisia alkuperäiskansoja. Jos me ajattelemme vaikkapa Pohjois- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansoja tai Suomen alkuperäiskansoja, tilannehan näiden osalta on hyvin erityyppinen.

Oma tulkintani on kyllä se, että ei tämä 34 artikla anna kuitenkaan Suomelle oikeutta jättää huomioimatta 14 artiklaa. Se on siellä osa sopimusta. Vaikka siihen on tehtykin nyt tämmöinen selitys hallituksen ja saamelaiskäräjien kesken, niin kuten totesin, eduskunnat vaihtuvat, hallitukset vaihtuvat, saamelaiskäräjät vaihtuu, eikä tämä sillä lailla oikeudellisesti sido, etteikö kuka tahansa sopimuksen subjekti voisi vedota tähän asiantuntijakomiteaan ILOssa ja edellyttää tämän artiklan voimaanpanoa. Silloin mielestäni on kyllä erittäin epäselvää ja epävarmaa, että tämä selityksen takia jätettäisiin huomioon ottamatta. Tämä on iso kysymys, joka pitäisi ratkaista, ennen kuin tämä menee eteenpäin.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Sanoitte, ministeri, että Suomen saamelaisia edustaa saamelaiskäräjät. Oletteko te koskaan, missään vaiheessa huomioinut, että saamelaiskäräjät ei välttämättä edusta kaikkia saamelaisasioita? Oletteko miettinyt, miten tätä asiaa pitäisi selvittää? Miksi kuuluu niin paljon eriäviä mielipiteitä?

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että tässä on vähän hämmennyksen vallassa, koska tähänastinen käsitys on ollut se, että ILO-sopimukseen 169 ei voi tehdä varaumia. Sopimuksesta ei voi jättää mitään pois, ja kun sopimus on ratifioitu, se on sellaisena voimassa olevaa oikeutta, joka velvoittaa Suomen valtiota. Ja kun sopimuksen 14 artiklassa säädetään, että alkuperäiskansan maanomistusoikeus on tunnustettava, tämä tarkoittaa omistusoikeutta, eikä tätä voida muuksi muuttaa hallitusten esityksessä olevalla maininnalla. Eli ILO-sopimus tulee hyväksyä sellaisenaan tai sitten sitä ei tule hyväksyä lainkaan. Sitten kun nimet ovat sopimuksessa alla, kyse on sopimuksen toimeenpanosta ja sen sisältö sitoo sellaisenaan.

Tietenkin nyt jää kysymys siitä, mikä merkitys on tällä lausumalla. Voidaan toisaalta kyseenalaistaa myös se, mikä merkitys on saamelaiskäräjien päätöksellä tässä asiassa. Kun seuraavat saamelaiskäräjät kokoontuu, se voi katsoa, että edellisten käräjien päätökset eivät sido sitä. Tämä on se ydinkysymys: mihin tässä asiassa voi uskoa? Tämän varmasti tulevaisuus tulee näyttämään. En tiedä, onko tässä salissa vielä selvyyttä riittävästi tästä asiasta.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Edustaja Maijalalle tiedoksi, että kävin myös itse Inarissa tässä ehkä noin kuukausi sitten. Pidettiin avoin tilaisuus, johonka kaikki, jotka olivat tästä asiasta kiinnostuneita, olivat tervetulleita, ja kuuntelin hyvin herkällä korvalla niitä terveisiä, jotka tulivat sieltä. Myös siinä tilaisuudessa tuli erittäin selvästi esille se, että tietynlainen huojennus tai tietynlainen helpotus ihmisillä oli, kun sanottiin, että Suomen valtio ei aio mennä sellaista ratkaisua hyväksymään, joka muuttaisi omistus-, hallinto- tai käyttöoikeuksia. Tämä otettiin hyvin vastaan. Se on se meidän viesti kaikille. Kenenkään oikeuksia ei haluta loukata tällä ILO-sopimuksen ratifioinnilla.

Edustaja Ojala-Niemelä, jos olisi tilanne se, että uusi saamelaiskäräjät haluaisi jotenkin neuvotella tämän asian uudelleen, niin pitäisi taas löytää yhteisymmärrys seuraavan hallituksen ja eduskunnan kanssa. Yhdessä sovittu asia pitää myös, jos siitä halutaan poiketa, tehdä sitten yhteisesti. Sen takia minä uskon siihen, että me olemme nyt löytäneet sen avaimen siihen, että me pystymme ratifioimaan tämän sopimuksen, koska olemme ensinnäkin hallituksen sisällä ja sitten saamelaiskäräjien kanssa löytäneet sen yhteisymmärryksen.

Sillä on merkitystä, että Suomi tässä selityksessä suoraan sanoo, että Suomen hallitus ei yleissopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien maa- ja vesialueiden omistus-, hallinto- tai käyttöoikeuksiin. Valtion omistamia tai hallitsemia maa- ja vesialueita ei siten siirretä pois valtion omistuksesta tai hallinnasta, ja Suomen hallitus turvaa ja kehittää joka tapauksessa saamelaisten oikeuksia käyttää näitä alueita saamelaiskulttuurin harjoittamiseen, ylläpitämiseen ja edistämiseen.

Eli tarkoitus on, että tämä kansallisen ratkaisun kirjaus liitetään selityksenä Suomen ratifiointiasiakirjoihin. Näin Suomen kansallinen ratkaisu tulee ILOn ja muiden sopimuspuolten tietoon, ja sillä on suuri merkitys.

Markus  Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen oikeusministeri Henrikssonin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä selityksen sisältö sinänsä on varmasti järkevä, ja ei meidän Suomessa kannatakaan lähteä muuttamaan näitä maa-alueiden omistus-, käyttö- ja hallintaoikeuskysymyksiä, mutta olen siitä valitettavasti aivan eri mieltä, mikä tämmöisen selityksen oikeudellinen ja kansainvälisoikeudellinen merkitys on. Siitä nyt ei vain näytä päästävän eteenpäin. Siihen ovat hyvin monet oikeusoppineetkin ottaneet kantaa, ja he ovat todenneet yksiselitteisesti, että tällä ei ole sellaista oikeudellista sitovuutta.

Tämä on hallituksen tahdonilmaisu ja tällä hetkellä käräjien tahdonilmaisu, mutta kun tämän sopimuksen kohteena ovat alkuperäiskansat, niin lähtökohtaisesti kuka tahansa sieltä voi tulla ja ohi tämän tahdonilmaisun lähteä vaatimaan sopimuksen noudattamista, koska Suomi on sen ratifioinut. Tämä on se perustavanlaatuinen näkemysero meidän kesken, eikä siitä ehkä saada tälläkään debatilla yhteisymmärrystä.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan pahoittelen, että en ihan alusta saakka ehtinyt tätä tärkeää keskustelua kuuntelemaan. Mutta tosiaan, kuten tässä edustaja Maijala toikin jo esiin, saamelaiskäräjäthän eivät suinkaan edusta kaikkia saamelaisia. Tässä, ministeri, toitte esiin, että olette tosiaan siellä Inarissa käynyt ja koitte, että siellä on tätä helpotuksen tunnetta tullut, mutta haluaisin kuitenkin teiltä vielä varmistaa, että koskeehan se nyt sitten teidän mielestänne kaikkia saamelaisia. Kuitenkin on saamelaisväestöä, joka on vedonnut hyvin voimakkaasti siihen, että tätä sopimusta nyt ei lähdettäisi ratifioimaan. Haluaisin, että vielä vastaisitte heille, miten te nyt näette tämän, että jos tämä nyt viedään sitten tässä eteenpäin.

Tosiaan tässä kunnioitetut Lapin kollegat varmasti ovatkin nostaneet näitä kipukohtia jo useita tässä esiin, ja siitä heille kiitos.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut vielä tarkistaa ministeri Henrikssonilta sen, oliko totta, että kaikki olivat huojentuneita siinä tilaisuudessa siitä, että tämä ei tarkoita oikeastaan mitään.

Minun käsitykseni mukaan tämä tarkoittaa aika paljonkin. Esimerkiksi porotalouden osalta saamelaiset voivat tämän jälkeen sanoa, että tämä heikentää heidän asioitansa poronhoidossa, kun taas poromies, joka ei ole saamelaisluettelossa mukana ja yrittää vastaavaan asiaan vaikuttaa, ei pysty vaikuttamaan siihen asiaan. Eli hyvinkin voi käydä niin, että tämän ansiosta saamelainen poromies saa paremmat oikeudet kuin ei-saamelainen poromies.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Sanoin, että suuri osa oli huojentuneita, ja edelleen yritän taas painottaa sitä, että tässähän ei viedä keneltäkään oikeuksia pois, ei heikennetä kenenkään tilannetta, ei tehdä sellaisia päätöksiä. Tämä ei merkitse sitä, että se, joka toimii tänä päivänä poronhoitajana, ei saisi huomenna tehdä sitä, vaikka häntä ei olisi saamelaiskäräjäluettelossa merkitty saamelaiseksi. Se ei ole näin, elikkä kenenkään oikeuksia ei haluta missään nimessä heikentää. Tässä on kysymys siitä, että vahvistetaan saamelaisten osallistumismahdollisuuksia ja pidetään huolta siitä, että meillä on myös tulevaisuudessa elävä saamelaiskulttuuri.

Saamelaiskäräjälaki sinänsä on äärimmäisen tärkeä laki, joka nyt on tässä eduskunnassa käsittelyssä, tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa, ja siellä nyt sitten ratkaistaan tämä saamelaismääritelmä. Te, arvoisat edustajat, tiedätte varsin hyvin, että siellä on kuultu monia asiantuntijoita, ja tiedätte myös sen, että siihen me emme tässä ja tänään saa ratkaisua.

Sitten olisi hyvä muistaa, että ILOn perussäännön mukaisesti Haagin kansainvälinen tuomioistuin on ainoa virallisesti pätevä elin tulkitsemaan sitovalla tavalla ILOn sopimuksia, ja ainoa, joka voi vetää jonkun Haagin tuomioistuimeen, on toinen valtio. Tässähän ei anneta yksittäisille saamelaisille eikä saamelaiskäräjille mahdollisuutta viedä asiaa Haagin tuomioistuimeen, vaan tässä edelleen haetaan se kansallinen, reilu ratkaisu, johonka minun mielestäni hallitus on erittäin hyvällä tavalla myös päässyt yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa.

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että kaikki ne edustajat, jotka nyt niin kovasti vastustavat tätä, voisivat kertoa myös sen, että jos tilanne olisi se, että meillä on selvä näkemys siitä ja voisimme olla sataprosenttisesti varmoja siitä, että omistusoikeuksiin, hallintaoikeuksiin ja käyttöoikeuksiin ei tule muutoksia, olisivatko he kuitenkin sitä mieltä, että ILO-sopimusta ei pitäisi ratifioida.

Markus  Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka näin olisi, että siitä olisi sataprosenttinen varmuus, että mitään maa-alueita ja maan käyttöoikeuksia ei tämä koskisi, niin edelleen tässä on se ongelma, jota nyt ollaan esitetyssä saamelaiskäräjälaissa, saamelaismääritelmässä viemässä nyt huonompaan suuntaan: ketä tämä koskee, ja mitkä ovat ne maa-alueet sitten? No, vaikka se maa-alue ratkaistaan, niin ketä tämä koskee? Tämä on minusta edelleen aivan perustavanlaatuinen ongelma, joka tässä jää jäljelle.

Nyt me olemme kuulleet tässä vakuutteluja siitä, että tässä eivät mitkään asiat muutu. Me ratifioimme sopimuksen, joka ei muuta mitään. Herää kysymys edelleen: miksi me ratifioimme sopimuksen, joka ei muuta mitään? Ja toiseksi me olemme Lapissa valitettavasti kokeneet sitä, että aikoinaan, kun meille tuli Lappiin Natura-alueita, jotka nyt kattavat yli 30 prosenttia meidän maapinta-alastamme, meille sanottiin, että ei tässä ole mitään ongelmaa; jos tulee joku yhteiskunnallisesti merkittävä hanke, se Natura-aluehan, niitä rajoja, voidaan siirtää johonkin vähän toisaalle ja korvata. Miten tässä kävi? Aivan toisella tavalla kuin meille luvattiin.

Nyt haluaisinkin kysyä arvoisalta ministeriltä, että jos kävisi niin täällä eduskunnan prosessissa, valiokuntakuulemisessa, että asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että tämä selitys ei ole niin pitävä, että siitä kuitenkin voi seurata meille, että me joudumme artiklan 14 ehtoja noudattamaan, niin oletteko te silloin valmis taas vuorostanne vetämään ja harkitsemaan tämän koko ratifiointiprosessin uudelleenarviointia — jos asiantuntijat siis ovat sitä mieltä, että tämä teidän näkökulmanne tähän 14 artiklaan tehtyyn selitykseen ei pidäkään paikkaansa?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, esititte kysymyksen, johon vastaan mielelläni kahdella asialla, Lohen edellä esittämien lisäksi.

Nimittäin ensinnäkin saamelaismääritelmä: minä en omalta osaltani pysty hyväksymään tätä ILO-sopimusta ennen kuin olen varma siitä, että erityisesti tuolla saamelaisten kotiseutualueella henkilöt, jotka kokevat olevansa saamelaisia, todellakin saavat olla tässä määritelmässä ja ILO-sopimuksessa mukana. Se on minulle aivan ehdoton asia.

Toinen asia on sitten: miksi me alamme nyt tämmöistä raakilesopimusta hyväksymään? Saamelaisten olisi minun mielestäni ehdottomasti pitänyt tehdä töitä nyt sen eteen, että tämä tarkoittaisi jotakin. Meillä on elämämme tilaisuus laittaa tähän matkaan kaikkia asioita, millä kehitetään sitä kulttuuria. Nyt annetaan sopimuksen mennä vain tämmöisenään. Ehdottomasti kieleen, kulttuuriin liittyvät asiat, mitä kaikkia on, näiden perinteisten elinkeinojen nykyaikaistaminen, kaikki tällaiset asiat — näiden pitäisi olla tässä matkassa, ettei tämä jää vain pelkiksi kauniiksi sanoiksi.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvon ministeri, te olette useaan kertaan sanoneet, että tämä laki ei vie mitään, tai tämä ILO-sopimuksen ratifiointi ei vie mitään. Mutta kun näyttää siltä, että se ei myöskään tuo mitään. Tässä on se kummallisuus. Se ei esimerkiksi tuo saamelaiskäräjille riippumattomia tarkkailijoita silloin, kun henkilö hakee tähän vaaliluetteloon, vaan saamelaiskäräjät itse päättää, kuka heihin voi kuulua. Sitä ei voi kukaan muu päättää. Se ei välttämättä ole ihan demokraattista sillä alueella, vaikka sinänsä se on hyvin demokraattinen vaihtoehto, että saamelaiskäräjät on olemassa. Tämä oli siellä se tärkeä asia.

Tällä hetkellä tilanne on se, että saamelaiskäräjien ei tarvitse perustella sitä, jos ei hyväksytä ihmistä. Jos on sisarukset ja toinen hyväksytään vaaliluetteloon ja toista ei hyväksytä, niin silloin tuntuisi siltä, että ihan oikeudentunnon puolesta kyllä sen, joka siitä hylätään, täytyy saada tietää, miksi häntä ei siihen hyväksytä, miksi ei kelpuuteta, missä on ongelma.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin edelleen nyt esittää kyllä sitten myöskin vastakysymyksen arvoisalle ministerille siitä, että olettehan te varmasti tietoisia ja kuulleet myöskin niitä saamelaisia, jotka tosiaan eivät näitä saamelaiskäräjiä tässä nyt edusta, koska he ovat nostaneet esiin useita huolenaiheita, useita kipukohtia ja riskejä, joita he näkevät oman tilanteensa osalta, mikäli tämä prosessi nyt viedään eteenpäin. Ainakin itse sanon, että näillä tiedoilla ja tällä valmistelulla, millä tätä on nyt viety eteenpäin, en pysty hyväksymään kyllä tätä prosessin loppuunsaattamista.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Jotkut teistä olivat läsnä, kun meillä oli lähetekeskustelu saamelaiskäräjälaista. Olisi varmasti hyvä, että lukisitte vielä sen hallituksen esityksen ja sen, minkälaisena hallitus on nähnyt tämän saamelaismääritelmän tässä esityksessä ja minkä takia.

Meillä on saamelaismääritelmä, johon kuuluu sekä itseidentifikaatio-osa että sitten myös vahva ryhmäidentifikaatio-osa. Nythän me emme tässä ja tänään keskustele saamelaiskäräjälaista, mutta ilmiselvää on, että juuri se kysymys on nyt se, joka puhuttaa ja huolestuttaa. Se asia on nyt käsittelyssä täällä eduskunnassa, ja perustuslakivaliokunta tulee oman ratkaisunsa kanssa varmasti tulevina viikkoina.

Olisi äärimmäisen tärkeää, että myös ymmärretään se, että eihän kuka tahansa meistä voi ryhtyä saamelaiseksi. Sen takia meillä pitää olla sopimuksia, jotka suojelevat vähemmistöjä ja tässä tapauksessa alkuperäiskansaa. Tässä tapauksessa tämä ILO-sopimus on ainutlaatuinen. Se on juuri sopimus, joka suojelee alkuperäiskansoja maailmalla. Ellei sillä olisi mitään väliä, niin sellaista sopimusta ei olisi. Se, mihinkä Suomen eduskunta sitten päätyy tämän saamelaismääritelmän osalta, jää nyt nähtäväksi, mutta se ei poista nyt sitä tarvetta, mikä meillä on ratifioida tämä ILO-sopimus, joka on äärimmäisen tärkeä. Se on tärkeä sen takia, että se on vahva signaali siitä, että Suomi pitää huolta omasta alkuperäiskansastaan ja että me näemme, että tässä on lisäarvo.

Arvoisat edustajat, jotkut ovat esittäneet sen niin, että eihän tällä ole mitään merkitystä. No, minkä takia te vastustatte sitä niin kovasti? Kyllä tällä on merkitystä juuri sillä tavalla, että tällä halutaan vahvistaa saamelaisten mahdollisuuksia olla osallistumassa ja vaikuttamassa heihin kohdistuviin päätöksiin elikkä sellaisiin päätöksiin, jotka koskevat saamelaisten kotiseutualuetta, jotka koskevat heidän kulttuuriaan ja kieltään. Sen takia tässä on iso lisäarvo, jos Suomi tämän ratifioi, ja toivon, että tämä eduskunta vielä päätyy siihen, ja on vähän surullista, että tässä keskusta ja perussuomalaiset nyt näyttävät olevan tästä hyvin eri mieltä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, mahdollisesti teette hätäisiä päätöksiä siitä, mitä puhutaan ILO-sopimuksesta, kuka sitä kannattaa ja kuka sitä ei kannata. Olette oikeassa siinä, että tässä nyt on aikamoinen harppaus otettu tänne saamelaiskäräjälain puolelle, joka on käsittelyssä, koska se todellakin huolestuttaa. Se on se asia, koska me kannamme huolta siitä, että kaikki ne, jotka ovat alkuperäiskansaa, myöskin saisivat sen statuksen siihen.

Mutta nopea kysymys vielä ministerille: mitä ILO-sopimus tuo Suomen mustalaisille, Suomen romaneille?

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Suomen romaneilta ei ole tullut yhteydenottoja oikeusministeriöön sen suhteen, että he haluaisivat olla tässä sopimuksessa mukana.

Katja  Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hienoa, että alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus, niin sanottu ILO 169, on viimein eduskunnan ratifioitavana. Suomella ei ole kovin kunniakas historia saamelaisten kohtelussa. Menneiden vuosikymmenten pakkosuomalaistamisen vuoksi on erityisen tärkeää turvata alkuperäiskansan mahdollisuudet vaalia kieltään ja kulttuuriaan.

Hallitus on asettanut ILO-sopimuksen ratifioinnin ehdoksi saamelaiskäräjälain hyväksymisen. Lain kynnyskysymykseksi on odotetusti noussut saamelaismäärittely. On luonnollista, että alkuperäiskansan oikeudet kiteytyvät siihen, ketä oikeudet koskevat ja millainen oma määrittelyoikeus yhteisölle annetaan. Eduskunnalta vaaditaankin rohkeutta päättää sekä saamelaiskäräjälaki että ILO-sopimus kaikkien saamelaisten eduksi. Saamelaismäärittelyyn liittyvää kysymystä voi valaista sillä, miltä suomalaisista tuntuisi, jos esimerkiksi Venäjän valtio alkaisi myöntää kansalaisilleen tai kenelle tahansa Suomen kansalaisuuksia.

Tärkeää todellakin on turvata, kuten ministeri totesi, saamelaisten yhdenvertaisuus ja osallistumismahdollisuudet. Olen sitä mieltä, että ILO-sopimus täytyy saattaa voimaan 25 vuoden odotuksen jälkeen. Sopimus ei vähennä muiden lappilaisten oikeuksia vaan voi Norjan esimerkin mukaisesti lisätä koko saamelaisalueen ja Lapin asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia alueidensa maankäyttöön. Tämähän on keskeinen kysymys esimerkiksi arktisen alueen kaivospolitiikassa.

Maria  Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! ILO-sopimus sinänsä on varmasti ihan hyvä asia ja kannatettava asia, ja toivotaan, että se tuo ratkaisuja muutamiin asioihin, kuten selventää esimerkiksi sitä, miten on mahdollista, että meidän alkuperäiskansaamme voidaan lukea ihmisiä, jotka ovat vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, asuneet pääkaupunkiseudulla eivätkä esimerkiksi puhu enää saamen kieltä saatikka harrasta varsinaista saamelaiskulttuuria täällä, mutta sen sijaan ihmiset, jotka harrastavat saamelaiskulttuuria, puhuvat saamen kieltä ja asuvat Saamenmaalla, eivät pääse siihen sen takia, että instanssi itse valitsee ihmiset, jotka siihen voivat tulla. Tämä on se iso ongelma koko tässä ILO-sopimuksen ratifioinnissa, pystyykö se muuttamaan sen niin, että yksi konklaavi, yksi instanssi, yksi instituutio ei voi itse päättää, ketä heihin voi liittyä ja ketä ei.

Jos ovat kysymyksessä esimerkiksi todellakin veljekset tai serkukset ja molemmat puhuvat saamen kieltä, molemmat tuntevat olevansa saamelaisia, molemmat ovat takautuvasti tulleet ihan samoista isovanhemmista ja vanhemmista, silti toinen voidaan hyväksyä luetteloon ja toista ei voida hyväksyä. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka eivät demokratian nimissä millään tavalla ole selitettävissä olevia asioita. Nämä ovat niitä asioita, joihin toivoisin tämän tuovan ratkaisun.

Sinänsä tietysti ILO-sopimus ja sen ratifioiminen ihan globaalisti olisi erittäin hyvä ja kannatettava asia, koska kyllä alkuperäiskansat ovat sellaista rikkautta jokaiselle kulttuurille, että siitä kannattaa pitää kiinni ja sitä kannattaa vaalia ja heille kannattaa antaa se oikeutus, joka heillä on. Alkuperäiskansoja tässä maailmassa on enää hyvin vähän.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Lyhyesti, arvoisa puhemies, juuri tähän edustaja Tolppasen esittämään ongelmaan. Se esitys, minkä hallitus on tuonut saamelaiskäräjälaiksi, antaisi myös sen ratkaisun. Siinä saamelaiskriteeristössä, jos tilanne olisi se, minkä te kuvasitte, sen uuden saamelaiskäräjälain mukaan olisi hyvin todennäköistä, että nämä molemmat tulisivat hyväksytyiksi. Se mekanismihan siinä on sitten se, että jos on tyytymätön saamelaiskäräjien tekemään päätökseen, siitä saa valittaa ja viime kädessä sitten korkein hallinto-oikeus päättäisi. Juuri tätä ongelmaa hallitus on pyrkinyt ratkaisemaan siinä esityksessä, mikä on nyt tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa käsittelyssä.

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka olen porotalouselinkeinon harjoittaja, niin olen huolissani saamelaisten muista elinkeinoista. Saamelaiskäräjälaissa ja tässä ILO 169 -sopimuksessa keskitytään hyvin voimakkaasti porotalousasioihin, liikaa vain porotalousasioihin, vaikka sekin on kyllä todella tärkeää, ehdottomasti. Tällöin ovat jääneet heikommalle asemalle esimerkiksi Utsjoen kalastajasaamelaiset, heidän roolinsa, kehityksensä, toimintansa, heidän jälkeläistensä merkitys, Enontekiön riekonpyyntiasiat ja koko alueen käsityöt sekä luonnontuotteiden kerääminen, luonnontuotteiden jalostaminen ja tällaiset luontoon liittyvät asiat, joista on eletty ja joilla on toimittu. Eli saamelaisuus on paljon muutakin kuin porotaloutta. Tämä ei näy näissä asioissa tarpeeksi minun mielestäni.

Saamelaiskulttuuri on koko ajan myös kehittynyt, ja mukaan on tullut saamelaiselinkeinoina uusia elinkeinoja, kuten matkailu, toimiminen luontoelämyksien tarjoajana muitten elinkeinojen rinnalla.

Erityisen huolestunut olen inarinsaamelaisten perinteisen kulttuurin tilanteesta ja turvaamisesta. Heistä on tehty pakolla suomalaisia, vaikka he minun silmissäni ovat täysillä saamelaisia. Kun heissä on ollut paljon näitä pienporotalouden harjoittajia, niin sen jälkeen on tullut esimerkiksi pohjoissaamelaisia, jotka ovat harjoittaneet laajempaa poronhoitoa ja tulleet sillä mielellä, että he ovat ainoita oikeita saamelaisia. Liian moni inarinsaamelainen on joutunut tästä tilanteesta todella paljon kärsimään.

On hyvä, että nämä saamelaisasiat ovat nyt täällä näin hyvin esillä. Vaikka mitä minä olen saamelaiskäräjistä sanonut, niin nyt minä esitän julkisesti kiitokseni saamelaiskäräjille. Te olette tehneet paljon hyvää, merkittävää työtä Suomen saamelaisuuden eteenpäin viemiseksi. Suomen saamelaisuus oli vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten kuolemassa, kuihtumassa kokonaisuudessaan. Kemin Lapin alueella olemme menettäneet kielen noin sata vuotta sitten. Meidän kielemme on pakkosuomalaistettu, mutta meidän kulttuurimme on yhä jäänyt elämään.

Inarin alueella hyvin moni oli jo pakkosuomalaistettu ja menettänyt kielensä. Tämä on meidän oman suomalaisen kulttuurin, tämän talonkin päätösten syytä, että tähän tilanteeseen on jouduttu, ja erityisesti se on kirkon syytä, että on tällä pakkosuomalaistamisella menty tilanteeseen, että saamelaiset ovat kärsineet tästä todella paljon. On hieno asia, että saamelaisten kuvioita on viety nyt näin paljon eteenpäin, ja erityisesti tämän vaalikauden aikana olemme saaneet onneksi kielipesiä ja muitakin asioita vietyä eteenpäin.

Mutta nytten minä tuon todella huoleni tästä ILO-sopimuksen ratifioinnista. Minä olen pitkän aikaa, vuosien mittaan seurannut ja esittänyt odotuksia tälle ILO-sopimuksen ratifioinnille. Tämä oikein hoidettuna olisi johtanut aivan erilaiseen tulokseen ja tilanteeseen. Nimittäin jos tällä riitelytilanteella ei olisi tultu tähän lähtökohtaan, niin me täällä rinta rottingilla porukalla puhuisimme, mitä kaikkia asioita me voisimme laittaa tähän matkaan. Millä tavalla me voimme kehittää Suomen saamelaisuutta? Miten me saamme muotiasiaksi inarinsaamen kielen, Kemin Lapin kielen elvyttämisasiat, koltansaamen, pohjoissaamen? Ja kaikkia muita asioita. Me miettisimme täällä porukalla, mitä rahoituksia me saisimme tänne matkaan, miten me kehitämme kulttuuria ja kaikkia näitä asioita. Mutta minkälaisen kuvan olemme antaneet itsestämme? Me olemme antaneet kuvan riitelevästä porukasta. Kyllä siinä on kaikilla peiliin katsomista, erityisesti saamelaiskäräjien nykyisellä johdolla on tässä asiassa nyt peiliin kyllä katsomista. Meidän pitää porukalla saada vietyä tätä asiaa eteenpäin.

Minä vieläkin esitän toivomukseni tästä ILO-sopimuksesta, että jo nyt tässä vaiheessa lisättäisiin tähän oikeaa sisältöä, oikeaa sisältöä siitä, millä tavalla näitä kulttuuriin liittyviä asioita voidaan kehittää eteenpäin, että tällä sopimuksella oikeasti olisi jokin tarkoitus.

Minä en ole todellakaan täällä romuttamassa saamelaisuutta. Me Lapin kansanedustajat olemme tykänneet todella pahaa siitä, että on sanottu, että me teemme pahaa, vastustamme saamelaisuutta. Me kaikki olemme ylpeitä siitä, että Suomessa on saamelainen kulttuuri, ja me haluaisimme tehdä sen eteen töitä. Antakaa meidän tehdä töitä tämän kulttuurin eteen porukalla. Antakaa meille mahdollisuudet edes tähän asiaan. Laitamme tähän ILO-sopimukseen jotakin, tehdään sisällöllisiäkin asioita matkaan. Minun tekee pahaa, että sanotaan, että täällä ei ole mitään ihmeitä, isompia asioita. Toivottavasti on. Sen pitää sisältää paljon muitakin asioita.

Sitten ihan vielä lopuksi muutamalla sanalla haluaisin sanoa tuosta Kemin Lapin alueesta, että odotan vielä ministereiltä joka tapauksessa vastausta siihen, miksi tässä ILO-sopimuspaperissa on määritelty vain nämä kolme saamen kieltä ja kulttuuria. Olen esittänyt tämän kysymyksen monta kertaa jo tänään, esitän vielä kerran, mikseivät Kemin Lapin alueen kulttuuriasiat ole tässä millään tavalla matkassa.

Hanna  Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kyse ei ole nyt varmasti siitä, että olisimme itsessään tätä ILO 169 -sopimusta millään tavalla periaatteellisesti vastaan, mutta tässä matkan varrella niin perussuomalaiset, keskusta kuin muutkin Lapin kansanedustajat ovat olleet harvinaisen yksimielisiä siitä, että tätä ei tulisi ratifioida. Näin ollen pidän aika kohtuuttomana sitä, jos nyt perussuomalaiset ja keskusta leimataan tämän asian vastustajiksi, koska olemme kyllä yli puoluerajojen tästä olleet harvinaisen yksimielisiä. Tosin en tänään tämän päivän keskustelua kokonaan kuullut, niin että voi olla toki, että mieli on sitten muuttunut.

Mitä sitten tulee tähän saamelaiskäräjälakiin ja tähän ILO 169:ään, niin nämähän ovat monin tavoin tiukasti sidoksissa toisiinsa, eli näitä ei voi lähtökohtaisesti minun mielestäni lähteä edes oikeastaan erittelemään. Saamelaiskäräjälaissa muun muassa nyt tullaan sitten määrittelemään tämä saamelaisuuden määritelmä sikäli, kenellä on oikeus kutsua itseään saamelaiseksi ja kenellä tähän statukseen ei ole oikeutta. Näin ollen tällä myös rajataan osaltaan pahimmillaan myös se, ketä tämän 169:n ratifiointi tulisi sitten niin sanotusti koskettamaan ja kenellä olisi tämä alkuperäiskansan status olemassa.

Tämän takia oikeastaan vielä tässä viimeisimmäksi haluaisin nostaa esiin sen kysymyksen, olisiko tässä ollut nyt syytä ensin käsitellä tämä saamelaiskäräjälaki ja odottaa, mitä muun muassa perustuslakivaliokunta siitä lausuu, ja sen jälkeen olisi sitten voitu pohtia tämän ILO-sopimuksen ratifiointia uudestaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on käyty keskustelua ja arvoisa ministeri on myös vastannut näihin kysymyksiin, niin jos olen oikein ymmärtänyt, olette kertonut, että tästä maaoikeuksia koskevasta selityksestä päästiin saamelaiskäräjien kanssa yhteisymmärrykseen. Nyt kuitenkin saamelaiskäräjien puheenjohtaja kommentoi omassa blogissaan tätä niin, että hän pahoitteli, että valtio pani tämän ikään kuin selkä seinää vasten, että jos ette hyväksy selitystä, Suomi ei tule ratifioimaan tätä koko ILO-sopimusta. Haluaisinkin kysyä, arvoisa ministeri, pitääkö tämä paikkansa. Laittoiko oikeusministeriö tai hallitus tällaisen ehdon käräjille, että tämä selitys on pakko hyväksyä, muuten emme ratifioi, ja jos laittoi, niin onko tämä aito yhteisymmärrys asiasta?

Olen siitä kyllä erittäin pahoillani, että ministeri omassa puheessaan nosti jotenkin esiin, että keskusta ja perussuomalaiset ovat tässä jotenkin eri linjoilla muiden kanssa. Kuten varmasti kuulitte, kokoomuksesta edustaja Autto, sosialidemokraateista edustaja Ojala-Niemelä, ja tiedän, että me kaikki muutkin Lapin kansanedustajat, nekin, jotka eivät täällä ole puhuneet tänään, olemme yksimielisiä siitä, mikä olisi tämän kysymyksen osalta järkevää.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty pitkiä neuvotteluja saamelaiskäräjien kanssa, ja ne ovat olleet todellisia neuvotteluja. Tämä hallitus ei kyllä pakota ketään mihinkään, vaan se neuvottelutulos on syntynyt neuvottelun tuloksena. Saamelaiskäräjät on itse sitten hyväksynyt sen omassa yleiskokouksessaan, ja siellä ollaan myös äänestetty asiasta.

Elikkä olen hyvin kiitollinen siitä, että me löysimme yhteisymmärryksen, eiväthän nämä neuvottelut mitenkään helppoja olleet. Ja se on kanssa varmasti hyvä edustajien tietää, että kyllähän tässä monta neuvottelukierrosta pidettiin ja monta tuntia istuttiin. Virkamiehet niin saamelaiskäräjien puolella kuin oikeusministeriön puolella ovat tehneet valtavasti työtä tämän asian eteen, jotta me pääsimme sellaiseen yhteisymmärrykseen tästä selityksestä, että se voitiin yhteistuumin tuoda tänne eduskuntaan. Se on ollut äärettömän arvokas prosessi, ja se on varmasti myös opettanut meitä, sekä Suomen hallitusta että saamelaiskäräjiä, siitä, miten aitoja neuvotteluja käydään. Kun tahto on sama, halutaan päästä maaliin, niin silloin syntyy myös tulosta.

Arvoisa puhemies! Tässä tuli myös esille aikaisemmin, miten nyt sitten tämä selitys pitäisi tulkita ja miten ILO siihen mahdollisesti reagoi. Olisi varmasti hyvä, jos perustuslakivaliokunta myös vaikkapa kuulisi Lee Swepstonia tästä asiasta. Hän on tietääkseni myös halukas tulemaan Suomeen, ja myös Suomen hallitus kuuli häntä tämän prosessin aikana. On erittäin hyödyllistä kuulla sellaista henkilöä, joka on ollut alusta lähtien mukana, kun tämä ILO-sopimus on saanut alkunsa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta voi tämän ratifioinnin hyväksyä ja Suomi voisi ottaa ison askeleen eteenpäin, voisimme kunnioittaa alkuperäiskansamme oikeuksia ja liittyä siihen joukkoon maita, jotka ovat tämän ILO 169 -sopimuksen ratifioineet.