Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt päätöksenteon kohteena olevalla hallitusten välisellä sopimuksella yritetään kiertää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artiklaa, joka kieltää toista EU-jäsenmaata ottamasta vastattavakseen toisen EU-jäsenmaan taloudellisia vastuita. Tähän viittaa erityisesti se, että syksyn 2013 sopimusneuvottelutilanteesta poiketen sopimus ei tapahtuisi enää pelkällä asetuksen antamisella, koska sille toimintatavalle ei ollut löydettävissä riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklasta tai ainakin tuon artiklan on todettu olevan ongelmallinen oikeusperustaksi. Myöskään sopimukseen liittyvä julistus ei muuta asiaa vaan päinvastoin alleviivaa sopimuksen ongelmallisuutta. Siis joudutaan erikseen julistamaan, että tämä ei tarkoittaisi yhteisvastuuta ja sitä, että ottaisimme huolehdittavaksemme toisen EU-jäsenmaan taloudellisia vastuita.

Sopimus tosiasiallisesti edellyttäisi EU:n perussopimusten muuttamista, jotta se voitaisiin solmia EU:n piirissä. Pohjimmiltaan sopimuksessa onkin kysymys Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta Euroopan unionille, ja sen hyväksyminen edellyttäisi perustuslain mukaisesti eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan enemmistöä — siis myös tässä 3. lakiehdotuksessa. Lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden valvonnassa perustuslakivaliokunnan kuulemilla asiantuntijoilla on tosiasiassa suuri merkitys valiokunnan kannanottoihin, ja näin on nytkin. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on perustuslainmukaisuuden valvonta. Valvonnan tarkoituksena ei ole kuitenkaan vain tehdä havaintoja vaan tarvittaessa toimenpiteisiin ryhtymällä varmistaa, että asiat sujuvat niin kuin niiden pitäisi.

Arvoisa herra puhemies! Kuultujen asiantuntijoiden lausunnoista ilmenevä seikka, että jokin asia on ongelmallinen, ei yksinään ole valvontaa. On siis esitetty lausuntoja, että tämä oikeusperusta saattaa olla ongelmallinen, mutta siihen ei nyt varsinaisesti haluta ikään kuin ottaa kantaa. Esimerkiksi ongelmana ollut kansallisen toimivallan vähittäinen siirto taas toisaalta EU:lle ja sen suhde perussopimuksiin on jäänyt myös tällaisten havaintojen ja epäkohtien toteamisen tasolle. Ilman kokonaisarviointia seurauksena väistämättä näyttäisi olevan, että Suomi saatetaan tilanteeseen, jossa se ei ole enää perinteisessä mielessä täysivaltainen. Vaikka täysivaltaisuus nähdään myös kansainvälisen toimivallan käyttämisenä, ei tällaisen toiminnan kautta syntyvällä oikeussäätelyllä ole suomalaisiin palautuvaa hyväksymistä.

Tämän takia esimerkiksi perustuslakivaliokunnassa tästä aiheesta jätettiin eriävä mielipide, ja siellä allekirjoittanut ja edustaja Mäkipää esittivät, että tämän käsittelyjärjestyksen tulisi myös kolmannen lakiehdotuksen osalta olla sellainen, että se käsitellään perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaisessa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Myös eduskunnan suostumus on todella tälle hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimuksen hyväksymiselle ja hallituksen esityksessä ehdotetun julkistuksen antamiselle tietenkin tarpeellinen, ja niistäkin tulisi päättää kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä euroalueen yhteisvastuullinen kriisinratkaisumekanismi eli suomeksi sanottuna rahasto, johon kaikkien euroalueen pankkien on kannettava kortensa kekoon. Suomen osuus tähän suunniteltuun 55 miljardin rahastoon on noin 1,2 miljardia euroa, mutta pahimmassa tapauksessa se voi olla jopa kymmeniä miljardeja. Tästä rahastosta on tarkoitus hoitaa euroalueella kriisipankkien saneerauskulut.

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä yhteisvastuuta. Jälleen kerran luodaan mekanismi, jolla joidenkin virheet maksatetaan koko porukalla. Suomalaiset voivat kantaa vastuunsa suomalaisesta pankkijärjestelmästä, mutta se ei ole hyväksyttävää, että suomalaiset kantavat vastuuta esimerkiksi ranskalaisten, italialaisten tai kreikkalaisten pankkijärjestelmistä. Perussuomalaisten mielestä olisi ollut toivottavaa, että jokaisella EU-maalla on oma pankkikriisien ratkaisumekanisminsa.

Voimme kannattaa sitä, että keskitetysti EU-tasolla olisi päätetty kansallisten rahastojen minimitasosta, sillä heikosti hoidetulla pankkikriisillä toisessa EU-maassa on vaikutusta myös Suomen talouteen. Hyväksymme myös yhteisen pankkivalvonnan oikealla tavalla toteutettuna.

Perussuomalaiset eivät voi siis hyväksyä nykyisenkaltaista yhteistä kriisinratkaisurahastoa. Rahaston yhteisvastuullisuus merkitsee sitä, että tulevaisuudessa suomalaiset pankkien asiakkaat ja veronmaksajatkin pääsevät osallistumaan muiden maiden pankkikriisien kustannuksiin. Vaikka hallituksen esityksessä puhutaan siitä, ettei kustannuksia viedä veronmaksajille asti, tällaista perälautaa ei kuitenkaan ole. Toisaalta voidaan kysyä, mitä eroa on pankkien asiakkailla ja veronmaksajilla. Pankit perivät kuitenkin korkoina ja kuluina omat kustannuksensa. Pankkiunionia rakennettaessa on koko ajan korostettu, että sillä on tarkoitus estää tulevia kriisejä eikä maksattaa nykyisiä kriisejä muiden maiden veronmaksajilla. Päätös toteuttaa rahaston laaja yhteisvastuu jo heti yhteisen rahaston aloitusvuonna 2016 kuitenkin viittaa siihen, että rahastoa on tarkoitus käyttää myös nykyisten kriisien kustannusten maksamiseen.

Ongelmallista on myös se, että rahasto on vain 55 miljardin euron kokoinen. Ottaen huomioon, että euroalueen pankkisektorin koko on noin 34 000 miljardia euroa, on ilmiselvää, ettei rahasto riitä alkuunkaan laajemman pankkikriisin iskiessä. Onkin sovittu, että myös Euroopan vakausmekanismin EVM:n varoja voitaisiin käyttää kriisipankkien suoraan tukemiseen. EVM:n varojen käyttö tarkoittaisi käytännössä jälleen uutta reittiä, jota kautta muiden maiden pankkikriisien kustannuksia voidaan vyöryttää myös suomalaisten veronmaksajien niskaan. Tällaiseen EVM:n varojen käyttöön eivät perussuomalaiset voi missään olosuhteissa suostua, eikä tässä järjestelyssä ole turvassa pankkien tallettajien turvaksi muodostettu kansallinen Talletussuojarahastokaan.

Arvoisa puhemies! Pidämme valitettavana sitä, että valtiosopimuksella hallitus kiertää mahdollisen oikeusperustan puutteet siitä, voidaanko Suomesta lähettää rahat tähän yhteiseen yhteisvastuulliseen kriisirahastoon vai ei. Käsityksemme mukaan eduskunnassa olisi tarvittu kahden kolmasosan enemmistö. Silloin se ei välttämättä olisi ollutkaan läpihuutojuttu, sillä pelkästään perussuomalaiset, tietenkin keskustan tukemina, olisivat voineet rahojen siirtämisen estää. Ilmeisesti tämän yhteisvastuullisen rahaston arkkitehdit huomasivat, ettei oikeusperusta antanutkaan riittävästi myöden rahastolle, joten ratkaisuksi keksittiin jälleen kerran valtiosopimus, jonka sitten hallitukset allekirjoittavat. Puutteellisen oikeusperustan vuoksi nyt tähän lakikokonaisuuteen siis kuuluu myös valtiosopimus. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka tällä vaalikaudella kokoomus- tai SDP-hallitukset viittaavat kintaalla parlamentaariselle päätöksenteolle.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset esittävät tätä lakiesitystä hylättäväksi vastalauseemme mukaisesti. Perussuomalaiset eivät myöskään hyväksy kyseessä olevaa valtiosopimusta. Emme hyväksy sitä, että valtiosopimuksella siirretään kansallisen rahaston varat euroalueen yhteisvastuulliseen rahastoon, emmekä hyväksy myöskään sitä menettelytapaa, miten hallitus tätä asiaa on junaillut.

Arvoisa puhemies! Siksi teenkin lakiesityksen hylkäämisen lisäksi hallitukselle seuraavan epäluottamuslauseen: "Eduskunta toteaa, että hallitus on tarkoituksenmukaisesti jättänyt väliin kriisinratkaisumekanismin kohdalla asian kokoluokan vaatiman parlamentaarisen käsittelyn eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten Turunen jo totesi, perussuomalaisten mielestä on toivottavaa, että jokaisella EU-maalla on oma pankkikriisien ratkaisumekanismi. Samoin emme voi hyväksyä nykyisenkaltaista laajan yhteisvastuun sisältävää kriisinratkaisumekanismia. Mielestämme yhteinen kriisinratkaisumekanismi tulee toteuttaa kansallisten kriisinratkaisumekanismien ja -rahastojen verkostona.

Suomen osuus yhteisen rahaston pääomasta olisi arviolta noin 1,2 miljardia euroa. Rahaston yhteisvastuullisuus merkitsee sitä, että tulevaisuudessa suomalaisetkin pääsevät tuolla summalla osallistumaan muiden maiden pankkikriisien kustannuksiin.

Pankkiunionia rakennettaessa on koko ajan korostettu, että sillä on tarkoitus estää tulevia kriisejä eikä maksattaa muiden maiden veronmaksajilla. Päätös toteuttaa kansallisten rahastojen laaja yhteisvastuu jo heti yhteisen rahaston aloitusvuonna 2016 kuitenkin viittaa siihen, että rahastoa on tarkoitus käyttää myös nykyisen kriisin kustannusten maksamiseen. Ongelmallista on myös, että rahasto on vain noin 55 miljardin euron kokoinen. Ottaen huomioon, että euroalueen pankkisektorin koko on noin 34 000 miljardia euroa, on ilmiselvää, ettei rahasto riitä alkuunkaan pankkikriisin iskiessä.

Perussuomalaisten mielestä Suomen pitää kääntää nopeasti kelkkansa ja perua suostumuksensa liittyä nykyisen muotoiseen pankkiunioniin, sillä se on Suomen kansallista etua katsoen erityisen huono. Suomelle pankkiunionin nykymuodosta ei näytä olevan tulossa mitään muuta kuin laskuja. Yksikään maa ei ole vielä ratifioinut sopimusta yhteisestä kriisinratkaisumekanismista, joten vielä ei ole liian myöhäistä perua koko asia. Lisäksi on todettava, että Suomi ja muut pienet maat ovat menettämässä EU:ssa puolet siitäkin vähästä, mitä heillä on äänivaltaa ollut. Vallanhimo on poliitikoilla ja virkamiehillä selkäytimessä, ja vallan keskittämisen kokevat voitokseen pienimmätkin nilkit.

Kerrotaan, että asiaa on innokkaasti ajanut juuri Suomi, Kataisen johdolla tietenkin. Suomi on itse ahkerasti ajanut äänestyssääntöjen muutosta, koska katsoo sen tehostavan ja selkeyttävän EU:n päätöksentekoa. Uusi järjestelmä perustuu niin sanottuun kaksoisenemmistöön. Käytännössä se tarkoittaa, että esitys menee läpi neuvostossa, jos sen puolesta äänestää vähintään 55 prosenttia jäsenmaista, ja toisena enemmistönä maiden täytyy edustaa 65 prosenttia unionin väestöstä. Suomi on katsonut, että se on useimmiten siinä leirissä, joka haluaa viedä asioita eteenpäin, ei jarrumiehenä, sanoo suomalainen EU-virkamies.

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Turusen esitystä, että lakiehdotukset hylätään, ja kannatan myös Turusen tekemää epäluottamuslausetta.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tässä tällaisella lainsäädännöllä ollaan tuomassa Suomelle valtaisat vastuut, ja hallituksen olisi pitänyt tuoda asetuksen muutoksen jälkeen myöskin tämä lakiesitys tänne tämän salin päätettäväksi. Näin ollen kannatan tämän lain hylkäämistä sekä epäluottamuslausetta hallitukselle.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Joo, tässä on tämä lakipaketti. Tässä on muuten kaikennäköistä kamaa sisällä. Pohjimmiltaan kaikki tämä tähtää siihen, että me kykenisimme luomaan Eurooppaan sellaisen järjestelmän, jolla varmistettaisiin, että tämä onneton euro ja eurooppalainen pankkijärjestelmä pysyisivät pystyssä, olisi elinvoimainen, että olisi mekanismi tunnistaa siinä havaittavat ongelmat, että — kun ongelmat on tunnistettu — on yhteiset pelisäännöt, miten niihin ongelmiin tartutaan, että on yhteiset viranomaiset, jotka voivat tarttua, ja edelleen, että on yhteiset, saman idean mukaan rakennetut aineelliset resurssit, joilla viime kädessä vastataan sitten niitten ongelmien hoitoon, jos muut keinot eivät tepsi. Pohjimmiltaan kaikkeen tähän — näin oikein yksinkertaistettuna ja omin sanoin kerrottuna — tällä pyritään.

No, sitten tämä pitää sisällään ensinnäkin direktiivin, BRRD:n, yhteisen eurooppalaisen direktiivin, kriisinratkaisudirektiivin, joka määrittelee sen, millä tavalla tämä pankkiunioni... — koko tämä äsken sanottu järjestelmä on osa pankkiunionia — se mainittu direktiivi, jota nyt sitten tällä lailla pannaan siis toimeksi, kertoo ne toimenpiteet ja toimivaltaiset toimijat, joille kuuluu ennakollinen valvonta, jotka sitten, jos valvonta havaitsee jotain ongelmia, ovat siis oikeutettuja ryhtymään toimenpiteisiin. Vielä tässä laissa sitten tuon sanotun direktiivin mukaan määritellään se kansallinen kriisirahasto, joka tänne Suomeen rakennetaan sitä varten, että täältä käsin sitten voidaan, jos ennen vuotta 2016 ongelmia tapahtuu, siitä viime kädessä rahoittaa ne ongelmapankit, jos katsotaan tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi niitä rahoittaa.

Ensisijaisia vastuunkantajia ovat — ja siitä kertovat nämä yhteiset pelisäännöt, jotka läpi Euroopan nyt rakennetaan — aina siis nämä pankkien omistajat ja sijoittajat, ja sen jälkeen, jos niitten voimavarat eivät tiettyjen pelisääntöjen jälkeen riitä, sitten tulevat nämä kansalliset kriisirahastot, jotka tämän sanotun direktiivin mukaan tässä nyt sitten ollaan Suomenkin lainsäädäntöön ottamassa.

Tämä kriisirahasto kun rakennetaan, niin sen kriisirahaston kylkeen, tällaiseen yhteiseen rahoitusvakausrahastoon, tulisi myöskin talletussuojajärjestelmä, joka tällä hetkellä on valtion viranomaisten ulkopuolella hallinnoitu järjestelmä ja josta vastaavat pankit itse ja yksin nyt. Nyt valtaosa tästä pankkien hallinnassa olevasta noin miljardista eurosta siirtyisi sitten tähän rahoitusvakausrahastoon, josta toisen osan muodostaa kriisirahasto ja toisen tämä talletussuojarahasto.

Tämä on se rakenne, niin kuin täällä ihan hyviä, oikeita puheenvuoroja asiasta on käytettykin, mihinkä tällä tähdätään. Tämä kaikki on sitä sellaista järjestelyä, jossa Suomen Keskusta haluaa olla mukana. Kun kerran tällaisessa eurossa ollaan, niin pitää olla yhteiset pelisäännöt ja menettelytavat ja vielä kansalliset voimavaratkin, millä hommat hoidetaan, jos ongelmia tulee vastaan.

Mutta sitten alkaa se taival, jossa keskusta ei voi olla mukana. Euromaitten johtajat ovat päättäneet, että näin äsken kerrotulla tavalla rakennettu kansallinen järjestelmä sitten asteittain vuoden 2016 jälkeen yhdistetään yhdeksi eurooppalaiseksi kriisinratkaisujärjestelmäksi, johon tulevat EU:n laajuiset toimivaltaiset viranomaiset, EU:n laajuiset toimivaltaiset menettelytavat siitä, miten tässä toimitaan, ja euromaiden pankkien rahoittama yhteinen kriisirahasto, johonka siitä äsken kuvatusta kansallisesta rahastosta asteittain siirretään kaikki varat — siis siihen yhteiseen eurooppalaiseen kriisinratkaisurahastoon — 55 miljardia, josta Suomen osuus, kukaan ei ihan tarkkaan tiedä, mutta suurin piirtein tulee olemaan noin 1—1,4 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Tätä keskusta ei voi hyväksyä. No, tämä sanottu kriisirahasto ja nuo sanotut summat on päätetty asetuksella, josta eduskunnalta, ei koko eduskunnalta, kertaakaan ole kysytty yhtään mitään. Edellisessä keskustelussa tätä asiaa kävin jo läpi. En nyt enää itke sen perään, koska se on nyt ollut ja mennyt. On tärkeätä, että eduskunta ottaa ja pohtii tätä kysymystä: tarvitaanko meillä perustuslakiin sellaiset selkeämmät pelisäännöt, että riittävän kokoisten asioitten kyseessä ollen ei noin vain voida sivuuttaa tätä koko istuntosalia, koko eduskuntaa, kun noin vain suurta valiokuntaa kuultuaan hallitus voi päättää, vaan että asia, kun kokoluokka tietyn rajan ylittää, pitää ilman muuta tuoda tänne eduskuntaan? Tämä pelisääntö mielestäni pitää täällä hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Tuolle emme mitään voi, kun asetus on voimassa. Se, mille tässä voidaan, on sitten se, niin kuin täällä edustaja Turunen selosti ja itsekin kerroin muutama päivä sitten, että nyt tällä valtiosopimuksella se raha sieltä kansallisesta kriisirahastosta aiotaan sitten siirtää siihen yhteiseen Euroopan laajuiseen kriisirahastoon. Ja juuri niistä syistä, kun ei oikeusperusta riittänyt siihen, että asetusteitse tätä kaikkea voisi tehdä, niin sitten keksivät, että mennään valtiosopimuksen kautta, joka täällä voidaan yksinkertaisella enemmistöllä hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Keskusta esittää — ja nyt tämä on se tarkka esitys — tämän valtiosopimuksen hylkäämistä, joka on tässä käsittelyjärjestyksessä se ensimmäinen asia, josta tässä äänestetään.

Sen sijaan jos me sen äänestyksen häviämme, kun joka tapauksessa asetuksella tällainen eurooppalainen kriisirahasto on jo päätetty ja ne rahat sinne siirretään, niin sen jälkeen keskusta on kyllä sitä mieltä, että täällä Suomessa, kun ne asiat pitää jotenkin järjestää, niin ne pitää järjestää sen äsken mainitun direktiivin mukaisella tavalla ja niin, että Suomessa hallinnollisesti ne eivät tulisi osaksi valtion budjettia vaan erilliseksi rahastoksi, budjetin ulkopuoliseksi rahastoksi. Kun siitä päätetään, arvoisa puhemies, haluan vielä täsmentää, että siinä asiassa keskusta tulee sitten olemaan hallituksen esityksen takana.

Esko  Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pekkarisen esitystä valtiosopimuksen hylkäämisestä.

Tämä hallituksen esityshän merkitsee sitä, että luottolaitoskriisin sattuessa missä tahansa EU-maassa rahoitusvastuu olisi viime kädessä kaikkien eurooppalaisten pankkien asiakkailla tämän yhteisen kriisirahaston kautta eikä kriisipankin kotivaltiolla ja sen veronmaksajilla. Tällaista yhteistä rahastoa, johon nyt sitten oltaisiin siirtämässä noin miljardi euroa Suomen kansallisesta rahastosta, emme voi hyväksyä. Kriisirahastot on pidettävä kansallisina, ja kunkin maan rahaston mitoituksen ja sen jälleenrahoituksen menettelyjen tulee olla sellaisia, että niillä voidaan hoitaa kriisit jäsenvaltiokohtaisesti.