Liikenne- ja kuntaministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsiteltäväksi tuodaan nyt esitys uudeksi kuntalaiksi. Kuntalain kokonaisuudistusta on valmisteltu tiiviisti viimeisen kahden vuoden ajan. Valmistelun tukena on toiminut myös parlamentaarinen seurantaryhmä.

Kuntalain kokonaisuudistuksessa on kuntien hallintoon ja johtamiseen haettu ratkaisuja, jotka vastaisivat tämän päivän ja myös tulevaisuuden kuntien ja kuntalaisten tarpeisiin. Kuntalaki on kunnan hallintoa, päätöksentekomenettelyä ja taloutta koskeva yleislaki. Kuntalain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Kuntalailla pyritään myös edistämään kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä.

Kuntalaki muodostaisi edelleen kunnan hallinnon ja taloudenhoidon järjestämisen paikallisten olosuhteiden mukaan. Osaksi säännökset ovat kuitenkin nykyistä velvoittavampia. Uudessa kuntalaissa korostetaan erityisesti kunnan toiminnan johtamista kokonaisuutena, päätöksenteon demokraattisuutta ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia sekä kunnan talouden kestävyyttä.

Lakiesityksessä on omaksuttu laaja näkökulma kunnan toimintaan. Kunnan toimintaa ja palveluja tulisi ohjata yhteen sovitettuna kokonaisuutena riippumatta siitä, miten tehtävien hoitaminen on organisoitu. Kunnan toiminnan käsite sisältäisi kunnan ja kuntakonsernin lisäksi kunnan yhteistoiminnan, kunnan omistukseen perustuvan toiminnan sekä ostopalvelut. Kunnan toiminnan kokonaisohjaus tulisi ottaa huomioon muun muassa kuntastrategiassa, kunnan johtamisessa, omistajaohjauksessa sekä asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen turvaamisessa.

Kuntastrategia olisi uusi valtuustossa oleva väline kunnan toiminnan ja talouden ohjauksessa. Kuntastrategiassa valtuusto määrittelee kaikkea kunnan toimintaa koskevat pitkän aikavälin tavoitteet ja myös suuntaa sitä, miten resurssit käytetään tavoitteiden kannalta järkevällä tavalla. Kuntastrategia korvaisi nykyiset lukuisat sektorikohtaiset strategiat. Tavoitteena on lisätä tietoisesti ennakoivaa otetta kunnan toimintaan sekä parantaa laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Valtuusto päättäisi osana kuntastrategiaa omistajapolitiikasta. Kunnanhallitus vastaisi kunnan toiminnan yhteensovittamisesta kuntastrategian mukaisesti ja kunnan toiminnan omistajaohjauksesta. Kuntalaissa ohjattaisiin kuntia ottamaan huomioon kunnan kokonaisetu sekä tytäryhtiöiden toiminnassa että järjestettäessä palveluja yhteistoiminnassa tai ostopalveluina.

Arvoisa puhemies! Kunnallisen itsehallinnon olennainen osa on demokraattinen päätöksenteko ja kunnan asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakiesityksessä korostetaan kunnan asukkaiden oikeutta osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan sekä kunnan asukkaiden ja päätöksentekijöiden välistä vuorovaikutusta. Kuntia kannustetaan tarjoamaan entistä enemmän monipuolisia, vaikuttavia ja käyttäjälähtöisiä osallistumiskeinoja. Näitä voivat olla esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin hyödyntäminen, erilaiset keskustelutilaisuudet ja kuntalaisraadit. Kunnan toimintaa ja päätöksentekoa tulisi avata kuntalaisille myös verkkoviestinnän keinoin. Keskeiset tiedot kunnan toiminnasta, kunnan ilmoitukset ja päätösasiakirjat julkaistaisiin kunnan verkkosivuilla.

Aloiteoikeus ehdotetaan laajennettavaksi kunnan asukkaiden ohella kunnassa toimiville yhdistyksille ja yrityksille. Uutta on se, että palvelujen käyttäjällä olisi käyttämäänsä palvelua koskeva aloiteoikeus riippumatta siitä, onko hän kyseisen kunnan asukas. Esityksellä parannetaan myös eri väestöryhmien mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon.

Kunnalla olisi uusi velvollisuus asettaa nuorisovaltuusto ja vammaisneuvosto sekä nykyistä sääntelyä vastaavasti vanhusneuvosto. Nämä vaikuttamistoimielimet voisivat olla myös useamman kunnan yhteisiä. Niille olisi annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan. Kunta voisi asettaa myös alueellisia toimielimiä kunnan eri osien asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi.

Kuntalaissa pyritään myös edistämään edustuksellisen demokratian toimivuutta ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Luottamushenkilöiden aseman korostamiseksi kunnan päätöksenteossa ja asioiden valmistelussa laissa tuodaan esille vaihtoehtoisia toimintamalleja, kuten valiokuntamalli ja puheenjohtajamalli. Kunnassa olisi mahdollista valita myös päätoiminen kunnanhallituksen puheenjohtaja tai muita päätoimisia ja osa-aikaisia luottamushenkilöitä. Kunnan johtamisesta voisi vastata kunnanjohtajan sijasta pormestari. Kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävä kunnan poliittisen yhteistyön johtamisessa määriteltäisiin laissa. Laissa velvoitettaisiin tekemään kunnan ja kunnanjohtajan välillä johtajasopimus, jolla selkeytettäisiin pelisääntöjä kunnan johtamisessa ja tuettaisiin kunnan johtamisen edellytyksiä. Johtajasopimus voisi sisältää myös määräyksiä erokorvauksesta.

Esityksellä parannetaan myös eri tehtävissä ja elämäntilanteissa olevien henkilöiden mahdollisuuksia hakeutua kunnallisiin luottamustehtäviin. Luottamushenkilön oikeuksia saada vapaata luottamustoimen hoitamista varten laajennetaan. Päätoimisella luottamushenkilöllä olisi uusi oikeus saada virka- tai työvapaata tehtävän hoitamisen ajaksi. Lisäksi luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeuksia selkeytetään.

Edustuksellisen demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää turvata päätöksenteon läpinäkyvyyttä, jota päätöksentekijöiden epäasialliseksi koetut sidonnaisuudet vähentävät. Erityisesti kuntalain vaalikelpoisuutta koskevista säännöksistä on käyty vilkasta keskustelua lain valmistelun kuluessa. Lausunnoilla olleessa lakiluonnoksessa ehdotettiin rajoitettavaksi kunnan tai kuntakonsernin työntekijöiden vaalikelpoisuutta kunnanhallituksen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tehtäviin. Kunnanhallitus edustaa kuntaa työnantajana ja vastaa kunnan henkilöstöpolitiikasta, jolloin erityisesti kunnanhallituksen puheenjohtaja on keskeinen työnantajan edustaja kunnassa.

Kunnan työntekijöiden aseman ongelmallisuutta kunnanhallituksen puheenjohtajistossa korostetaan esityksen perusteluissa, mutta tältä osin lakiin ei kuitenkaan esitetä ehdotonta rajoitusta vaalikelpoisuuteen. Myöskään konserniyhtiöiden hallitusten jäsenten vaalikelpoisuutta kunnanhallitukseen ei rajata lakiesityksen mukaan. Perusteena tälle on kunnan vahvan omistajaohjauksen mahdollistaminen. Sen sijaan esteettömyyssäännöksiä esitetään tiukennettaviksi siten, että konserniyhtiön hallituksen jäsenet eivät saa osallistua konserniyhtiötä koskevien asioiden käsittelyyn kunnan toimielimissä.

Päätöksenteon läpinäkyvyyttä parannetaan myös uudella velvollisuudella ilmoittaa sidonnaisuuksista, joilla voi olla vaikutusta luottamus- tai virkatehtävien hoitamiselle. Ilmoitusvelvollisuuksista säädetään suoraan laissa. Velvollisuus koskee kunnan päätöksenteon ja valmistelun kannalta keskeisiä luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita. Luottamushenkilöistä ilmoitusvelvollisia olisivat kunnanhallituksen ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia tehtäviä hoitavan lautakunnan jäsenet, valtuuston ja lautakuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä pormestari ja apulaispormestari. Viranhaltijoista ilmoitusvelvollisuus koskisi kunnanjohtajaa sekä kunnanhallituksen ja lautakuntien esittelijöitä.

Lisäksi kunnallisen puoluerahoituksen avoimuutta lisätään velvoittamalla kunnat ilmoittamaan tilinpäätöksessään, kuinka paljon valtuustoryhmille on maksettu tukea ja puolueille tilitetty luottamushenkilömaksuja.

Arvoisa puhemies! Yhtenä kuntalain tärkeimmistä tavoitteista on turvata kunnan toiminnan taloudellista kestävyyttä ja kuntien tehtävien rahoitusta. Esitykseen sisältyy uusia säännöksiä kunnan talouden tasapainon turvaamisesta niin koko kuntasektorin kuin yksittäisen kunnan tasolla. Nykyisin myös EU-sääntely edellyttää julkisen talouden ohjaamista kokonaisuutena. Valtiontalouden kehysmenettelyyn kytkeytyvä uusi julkisen talouden suunnitelma kattaa koko julkisen talouden mukaan lukien valtion ja kuntien talouden sekä sosiaaliturvarahastot. Valtiontalouden ongelmia ei siten voi enää siirtää kuntien kannettavaksi, vaan koko julkisen talouden tulee kokonaisuutena täyttää talouden tasapainovaatimukset.

Kuntalaissa säädetään kuntatalousohjelmasta, joka on osa julkisen talouden suunnitelmaa. Kuntatalousohjelma korvaisi nykyisen peruspalveluohjelman ja peruspalvelubudjetin. Kuntatalousohjelma olisi niitä laajempi ja sisältäisi myös julkisen talouden suunnitelman edellyttämät toimenpiteet kuntatalouden tasapainottamiseksi. Kuntatalousohjelma parantaisi edellytyksiä arvioida kuntien tehtäviä ja niiden rahoituksen tasapainoa ja perustuslaissa turvatun rahoitusperiaatteen toteutumista.

Yksittäisen kunnan tasolla toiminnan taloudellista kestävyyttä pyritään edistämään tiukentamalla alijäämän kattamisvelvollisuutta. Tilinpäätökseen kertynyt alijäämä tulisi jatkossa saada katetuksi neljän vuoden aikana ilman, että sitä voitaisiin nykyiseen tapaan siirtää suunnitelmilla aina eteenpäin. Lain voimaan tullessa kaikkein alijäämäisimmille kunnille kattamisaikaa olisi kuitenkin siirtymäsäännöksen mukaan kuusi vuotta. Alijäämän kattamisvelvollisuus koskisi myös kuntayhtymiä.

Jos kunta tai kuntayhtymä ei saisi alijäämää katetuksi säädettynä aikana, se voisi joutua ar-viointimenettelyyn. Kunnan arviointimenettely vastaisi nykyistä niin kutsuttua kriisikuntamenettelyä. Esityksen mukaan kunta voisi siten jatkossa joutua arviointimenettelyyn kahdella tavalla. Menettely voisi käynnistyä, jos kunta ei pysty kattamaan alijäämiään säädetyssä ajassa, tai tätä aikaisemminkin, jos laissa säädetyt arviointimenettelyn kriteerit täyttyisivät. Sääntelyllä pyritään ennen muuta ennalta ehkäisemään uusien alijäämien syntymistä ja tukemaan talouden tasapainottamista koskevaa päätöksentekoa kunnissa.

Erityisesti kunnan taloussäännöksiä ja kuntatalousohjelmaa koskevia kuntalain säännöksiä on tarkoitus soveltaa jo vuodesta 2015 lähtien. Tämän vuoksi kuntalain ehdotetaan tulevan voimaan vuonna 2015 mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on sen hyväksynyt. Merkittävää osaa kuntalain uusista säännöksistä sovellettaisiin kuitenkin vasta seuraavan valtuustokauden alusta eli vuonna 2017. Näitä olisivat muun muassa uudet säännökset kunnan toimi-elimistä ja johtamisesta, luottamushenkilöistä, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksista sekä sähköisistä toimintatavoista kunnan päätöksenteossa, päätöksen toimeksiannossa, päätösten tiedoksiannossa ja viestinnässä.

Esitykseen sisältyy lisäksi kielilain muuttamista koskeva esitys sekä useita muita lakiesityksiä, joissa otetaan huomioon uudesta kuntalaista johtuvia teknisluonteisia muutoksia. Kielilain muutosesityksellä täydennetään vastuukunnan luottamushenkilön kielellisiä oikeuksia. — Kiitos.

Elsi  Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kiitoksia, arvoisa ministeri, taustoituksesta.

Edellinen kuntalaki on tietysti vuodelta 95, ja tämä on erittäin odotettu ja tarpeellinen muutos, hyvin kattava sellainen. Muun muassa asukasdemokratian kasvaminen on ihan myönteinen asia, vaikka tietysti tämäntyyppiset demokratian kehdot vailla oikeaa vaikutusvaltaa, vailla budjettivaltaa ovat ajan myötä ennemminkin keskustelukerhoja, näin pahimmillaan. Mutta hyvää on myös se, että esimerkiksi johtajasopimukset tulevat nyt tarkemmin käyttöön ja ovat yhdenmukaisia eri kuntien välillä. Muitakin myönteisiä asioita esityksessä on, mutta nyt byrokratiatalkoitten aikana on kuitenkin syytä huomata se, että tämäkin esitys kasvattaa aika paljon hallintoa, aivan liikaa hallintoa. Taloussäännöksiä tiukennetaan, suunnitteluvelvoitteita lisätään — tulee esimerkiksi pakollinen, hyvin säännönmukainen, yksityiskohtaisesti säännelty kuntastrategia — ja oikeudellisen asiantuntemuksen tarve myöskin kunnan hallinnossa kasvaa. Vielä edellinen kuntaministeri vannoi, ettei tämmöisiä kuntien suunnitteluvelvoitteita enää tule lisää. Nyt ollaan menossa aivan eri suuntaan.

Arvoisa ministeri, miten te voitte (Puhemies koputtaa) huolehtia siitä, että byrokratia ei kasva vaan vähenee?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ministeri Paula Risikkoa siitä, että olette tuoneet tähän kuntalakiluonnokseen, tähän hallituksen esitykseen mukaan myös vammaisneuvostot, kiitos siitä. Se on erittäin tärkeä, ja ehdin jo huolestua, kun huomasin, että lakiin ollaan kirjaamassa vanhusneuvostojen ja nuorisovaltuustojen lakisääteisyys mutta vammaisneuvostot olivat jäämässä ensin siitä ulos.

Teimme lakialoitteen, ja sen allekirjoitti täällä yli sata kansanedustajaa. Siinäkin mielessä se oli eduskunnan tahtotila, että myös vammaisneuvostot saadaan tänne lakiin. Joskin se nyt lisää niitä kuntien velvoitteita, niin kyllä näen, että kyseessä on sen verran tärkeä asia, että on hienoa, että se on siellä. Olemme puhuneet täällä viime viikkoina hyvin paljon yhdenvertaisuudesta, ja tämä jos joku edistää ihmisten välistä yhdenvertaisuutta ja aivan varmasti auttaa siinä, että myös vammaisten ääni kuuluu paremmin kunnissa.

Kysyisin ministeriltä: kuinka konkreettisesti me voimme sitten parantaa sitä, että myös hyvin vaikeavammaiset ihmiset ja heidän omaisensa saavat äänensä kuuluviin, että vammaisneuvostot koostuisivat myös sellaisista henkilöistä, että he olisivat kuultuina? — Kiitos.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on puhuttu tämän syksyn aikana useamman kerran demokratiakehityksestä, ja tämä laki omalta osaltaan pyrkii vähentämään kunnissa olevaa demokratiavajetta. Tämä tapahtuu parantamalla edustuksellisen demokratian toimivuutta ja toisaalta kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia lisäämällä, ja päättäjien ja kuntalaisten vuorovaikutusta on tarkoitus lisätä. Kunnalla on jatkossa velvollisuus asettaa vanhusneuvoston lisäksi myös vammaisneuvosto ja nuorisovaltuustoja.

Minun harras toiveeni on se, että kunnissa uskalletaan kokeilla myös muita kuntalaisten ja päättäjien kohtaamisareenoita niin, että kuntalaisille tulisi aito tunne osallisuudesta, kuulluksi tulemisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Valitettavasti kunnissa ollaan joskus kovin nihkeitä kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja ja -malleja. Kysynkin ministeriltä: miten kuntia voisi rohkaista kokeilemaan erilaisia uusia innovaatioita kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja osallisuuden lisäämiseksi?

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan tiukentamassa kuntien alijäämän kattamisvelvoitteita, ja pidän sitä kyllä hyvänä tavoitteena. Meillä on paljon kuntia, jotka tiukan talouden myötä kattavat hyvin pitkälle käyttötalousmenoja lainoilla, ja aika monessa kunnassa ja kunnanvaltuustossa on ryhdytty pitämään lainoja ikään kuin yhtenä kunnan normaalina tulona valtionosuuksien, verotulojen, käyttötulojen ja asiakasmaksutulojen rinnalla. Tähän liittyen merkittävä huolenaihe liittyy siihen, että me olemme siirtäneet paljon kuntien tehtäviä ja päätösvaltaa kustannuksia aiheuttavista tehtävistä kunnan ulkopuolelle muun muassa Paras-lain myötä, ja nyt tullaan lisäämään näitä tehtäviä tämän uuden sote-uudistuksen myötä.

Kysyisinkin nyt ministeriltä: Miten yksittäinen kunta voi jatkossa huolehtia alijäämän kattamisvelvollisuudesta, kun suuri osa kunnan kustannuksista ja niitä koskeva päätösvalta syntyy muualla kuin omassa kunnassa, muiden kuin oman kunnan johtavien viranhaltijoiden valmistelusta? Miten tämä on otettu huomioon ja tullaan ottamaan huomioon (Puhemies koputtaa) tämän lain täytäntöönpanossa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja Palolan kysymykseen vastaan, ennen kuin ministeri ehtii: sote-alueille ja tuottamisvastuualueille tulee kyllä ihan oma alijäämän kattamisvelvollisuus, niin että se sote-palveluitten osalta helpottuu siltä osin.

Mutta, arvoisa ministeri, omasta entisestä asiastani. Minä olen kunnan konserniyhtiön entinen toimitusjohtaja. Kun tämä konserniajattelu tuli 90-luvun puolivälissä kuntiin, niin siitä lähtien jopa kuntalain tasolla se on ollut enemmän tai vähemmän tämmöisessä, sanoisiko, niin kuin epämääräisessä tilassa. Nyt se on joiltain osin merkittävästikin parantunut, mutta valitettavasti on todettava, että kuntien vuokrataloyhtiöistä, jotka ovat siis ainakin tasearvoltaan ylivoimaisesti suurin kuntien omistuserä, ja niiden omistamista tytäryhtiöistä vieläkään ei ole kyllä päästy riittävään selvyyteen. On kyse siitä, mikä on näitten yhtiöitten asukkaitten asema suhteessa (Puhemies koputtaa) normaalien kuntalaisten asemaan. Se ei tästä laista kyllä valitettavasti selkiä.

Tuija  Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa on paljon hyvää, ja hienoa, että hallitus kerkisi sen vielä loppusuoralla tekemään. Toivottavasti eduskunta kerkiää tehdä oman osuutensa.

Mutta siinä on yksi erittäin iso ongelma ja sen myötä aika paljonkin huolta herättävä asia. Tiedän, että ministeri edellisessä tehtävässään teki historiallisen sankarityön tosiasiassa linjaamalla sen, että eläkeyhtiöiden hallitusten johdon pörssisijoitukset ja muut on julkaistava, ja tiedän, että hän on suuri avoimuuden ystävä. Siitä näkökulmasta on huomattava se, että hänen edeltäjänsä aikana on jo keritty valmistella niin, että tämä sidonnaisuuksien ilmoittaminen ei koske valtuuston jäseniä: se koskee kunnanhallitusta, valtuuston puheenjohtajia ja maankäytön elimiä, mutta ei esimerkiksi suurimpien valtuustoryhmien puheenjohtajia. Suurimpien valtuustoryhmien puheenjohtajat ovat tunnettuja, keskeisiä vallankäyttäjiä, ja kun esimerkiksi Greco ja muut, jotka arvioivat suomalaista korruptiota ja arvioivat Suomea, sanovat, että jos Suomessa on ylipäätänsä vakavaa korruptiota, se on kunnallisessa päätöksenteossa. Siitä näkökulmasta olisi todella tärkeää, että eduskunta vielä laajentaisi tämän sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuuden koskemaan kaikista tärkeimpiä päättäjiä eli valtuutettuja.

Markus  Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Braxin kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että tässä laissa on paljon hyviä pieniä uudistuksia ja isompiakin. Yksi niistä on muun muassa kunnanjohtajan kanssa tehtävä johtajasopimus. Jos jossakin kunnassa sitä ei vielä ole tehty, niin se on kyllä tärkeää, että sellainen tehtäisiin. Se kyllä ennaltaehkäisee monia ongelmia.

Mutta sitten puuttuisin tuohon, mihin edustaja Palolakin, tähän alijäämän kattamisvelvollisuuteen, jota ollaan tiukentamassa. Kun edustaja Virtanen totesi, että tämä kuntien ongelmallinen tilanne ratkaistaan tässä jotenkin sillä, että sote-alueelle tulee oma alijäämän kattamisvelvollisuus, niin sehän ei kuntien tilannetta mihinkään oikeastaan pelasta, koska sieltä tulee lasku kunnille ja kunnat eivät voi vaikuttaa sisältöön, niin että siinä mielessä tämä ongelma kyllä säilyy.

Nythän on se tilanne, että kun valtio on perustuslailla taannut kansalaisille sinänsä tarpeelliset palvelut, niin ne on siirretty tavallisella lailla kuntien tehtäväksi, mutta rahoitus ei välttämättä ole seurannut. Nyt sitten haluaisinkin kysyä arvoisalta ministeriltä, että kun on tehty valtionosuusuudistus, erittäin merkittäviä ja suuria valtionosuusleikkauksia, ja nyt on myös sote-uudistukseen liittyvä rahoitusuudistus, jolloin saattaa olla, että nämä negatiiviset vaikutukset (Puhemies koputtaa) kumuloituvat yhteen ja samaan kuntaan, niin onko tämä otettu huomioon tässä lainvalmistelussa ja alijäämän kattamisvelvollisuudessa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Mäkisalo-Ropponen kiinnitti huomiota, aivan oikein, kunnalliseen demokratiaan ja päätösvaltaan.

Minun kotikylässäni Jyväskylässä on 18 osakeyhtiötä, 30 tytäryhtiötä ja 6 säätiötä eli 54 instituutiota, joissa tehdään itsenäisiä päätöksiä, ja kaupunginvaltuusto ei kykene näihin mitenkään vaikuttamaan. Kysymys arvostamalleni ministerille: oliko missään vaiheessa puhetta, onko tämä oikein ja kohtuullista, että Suomen nykyiset 317 peruskuntaa pystyvät tällä tavalla viemään valtuutetuilla kansan heille suomaa päätösvaltaa yhtiöihin? Minä ymmärrän, että EU-direktiiveistä johtuen esimerkiksi eräitä energiayhtiöitä ja vesilaitoksia ja näin poispäin, jotka kilpailevat yksityisillä markkinoilla, tullaan enenevässä määrin yhtiöittämään. Mutta kun tehdään jopa erilaisista kulttuurilaitoksistakin yhtiöitä, niin tämä ei oikein mene minun kaaliini, ja tästä me valtuutetut ainakin kotikylässäni olemme kovin pahoillamme, koska vastuu on kuitenkin meidän.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän isoin asia tässä lakiesityksessä on tämä alijäämän kattamisvelvollisuus kuntakonsernissa neljän vuoden aikaperiodilla. Moni kunta tulee ajautumaan tämän seurauksena kriisikunnaksi, tietenkin osa aiheesta, mutta paljon on todella kiinni myös muusta lainsäädännöstä ja valtionosuuspolitiikasta ja myös tästä sote-ratkaisusta, miten tämä käytännössä näyttäytyy, niin kuin tässä jo esimerkiksi edustaja Palola vihjasi. Mielestäni voisi olla ihan järkevää, että tämä nyt tässä vaiheessa katsottaisiin tarkasti tämän sote-lainsäädännön kanssa, että tämä kanssa toimii ja tässä on ne kaikki tarpeelliset elementit, ettei tarvitse sitten uudestaan veivata.

Olen samaa mieltä edustaja Braxin kanssa siitä, että nämä sidonnaisuusilmoitukset ovat tässä esityksessä liian suppeat. Mielestäni koko valtuusto olisi syytä alistaa sidonnaisuusilmoituksille.

Mauri  Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sidonnaisuuksien osalta olen samaa mieltä kuin edustaja Brax ja monet muutkin.

Mutta sitten olen myöskin edustajien Palola ja Lohi ja myöskin edellisen puhujan kanssa samaa mieltä siitä, että kyllähän tämä tilanne nyt muuttuu. Siis alijäämien kattamisvelvoite tiukkenee. Otetaan vaikka Pihtiputaan kunta — siellä ei nyt pohja-alijäämiä tällä hetkellä ole, mutta kuitenkin periaatteessa näin. Samaan aikaan, jos sote menee tällä tavalla läpi, Virtanen, kuin nyt tässä esitys on, niin se järjestämisalue Pihtiputaan kunnalta kysymättä päättää ainakin toistaiseksi vielä ei vain siitä, miten valtion rahat otetaan, mitkä periaatteessa soteen tulevat Pihtiputaalla, vaan myös siitä, kuinka paljon Pihtiputaan kunnan kuntalaisiltaan perimiä veroja käytetään tällä sote-alueella. Ei Pihtiputaan kunnalle jää siihen valitusoikeutta. Tämä kyllä voi johtaa tilanteeseen, jossa jonkun yksittäisen kunnan tilanne — sen Pihtipuhtaan välttämättä ei ollenkaan, mutta kun piti joku kunta ottaa — ainakin väliaikaisesti voi johtaa erittäin vaikeaan tilanteeseen.

Tässä minä yhdyn näihin ajatuksiin, mitä täällä on esitetty, (Puhemies koputtaa) että tässä kyllä tarvittaisiin tällaista joustoa ja ymmärtämystä sille niin kauan kuin tämä rahoitus on tällä pohjalla. Jos rahoitusjärjestelmä muuttuu, jos mennään yksikanavaiseen järjestelmään, tilanne sen jälkeen on vähän toisenlainen.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minultakin saa kiitosta se, että vanhus- ja vammaisneuvostot ja nuorisovaltuustot on otettu tässä laissa mukaan, ja se, että lähidemokratiaa edelleen kehitetään ja asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia parannetaan, on tietysti kiitoksen paikka. Myös sähköisen kokousmenettelyn mahdollistaminen on hyvä asia.

Se, mikä huolestuttaa, on se, että Suomessa ei köyhällä ole varaa vaikuttaa, ja kysyisinkin ministeriltä sellaisesta asiasta, että onko oikein, että työtön voi menettää päivärahansa tai äitiyslomalla oleva osan etuisuuksistaan osallistuessaan kunnanvaltuuston kokouksiin. Tähän haluaisin saada vastauksen: tehdäänkö tälle asialle jotakin?

Kimmo  Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä lukiessa on vähän samanlainen tunnelma kuin Tekniikan Maailmaa lukiessa, että kiitämme, moitimme.

Täällä on kiistatta hyviä asioita, niitä on täällä jo tuotu esiin, ja tuon niihin vielä esimerkiksi sen, että milloin kunnanvaltuuston toimikausi alkaa, ja sitten myös sen, että kunnilla on entistä enemmän itsenäistä päätösvaltaa kunnanvaltuuston koon määrittelemisessä.

Mutta sitten näitä miinusmerkkisiä asioita on huoli siitä, laajeneeko kansalaisdemokratia, kansalaisvaikuttaminen, oikeasti ja saadaanko kunnan kehittämispyrkimyksiin todella vakautta ja jäntevyyttä ja parempaa tulevaisuuden ennakointia. Toki tällaiset kysymykset riippuvat paljolti myös valtiovallan toimenpiteistä, mutta kysyn ministeriltä, kun tämä tulee näin loppusuoralle ja eduskunta on muutenkin nyt loppukirin keskellä: pelkäättekö aidosti, että tänne jäi jotain sellaisia valuvikoja, mitä tuleva eduskunta joutuukin sitten pian paikkailemaan?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntalain uudistus on varsin onnistunut kokonaisuus. Kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet paranevat. Erityisen hyvä parannus on se, että vammaisneuvostot tulevat myös vanhusneuvostojen rinnalle kuntiin. Olen tavannut useita vammaisten omaisia, vammaisia ja vammaisjärjestöjä ja kuullut niitä tarinoita, kuinka vammaisten palveluiden puolesta on saatu tehdä lujasti töitä ja on pitänyt vaatia oikeuksiaan. Kaikkihan eivät tätä osaa eivätkä jaksa, joten vammaisneuvoston tärkeä tehtävä myöhemmin on vahtia ja huolehtia, että vammaisten perustarpeet tulevat huomioiduiksi.

Mutta kysyisin arvoisalta ministeriltä: onko pohdittu, tulevatko jatkossa myös sosiaali- ja terveyspalvelut vammaisneuvostojen seurannan alle, jotta sote-alueiden tarjoamia palveluita voidaan näin vahvistaa?

Sidonnaisuuksista olen tismalleen samaa mieltä kuin edustaja Brax hyvin tässä esitti. Valtuusto on kunnan ylin päättävä elin, ja on keskeistä, että myös heidän osaltaan sidonnaisuudet ovat julkisia.

Reijo  Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiheeseen jotenkin liittyen totean, että hallitus asetti tälle vaalikaudelle kaksi isoa tavoitetta: kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen. Kuten kaikki tiedämme, kuntauudistus on ajanut täysin kiville ja sote-uudistus on saatu opposition tuella vain osittain perille, sillä esimerkiksi rahoituksesta päättäminen siirtyy seuraavalle hallitukselle. (Erkki Virtanen: Eikä siirry!) Olen erittäin tyytyväinen, että harvinaisen epäonnistunut kuntauudistus on saatu torjuttua lähinnä oppositiopuolueiden toimesta. Esitän siitä julkisen kiitoksen sekä keskustan että perussuomalaisten kuntapäättäjille. (Markus Mustajärvi: Ja vasenryhmän edustajille!)

Lyhyesti myös totean, että suuri kuntakoko ei sinällään ratkaise ongelmia. Sen sijaan on erittäin tärkeää, miten virkamiehet ja luottamushenkilöt osaavat asiansa hoitaa.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä vaalikaudella tultaneen leikkaamaan kuntien valtionosuuksia yhteensä 6,4 miljardia. Tämän johdosta kunnat ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa, lomauttamaan työntekijöitä ja jopa irtisanomaan. Hyvinvointipalvelut ovat merkittävässä määrin vaarantuneet.

Te, ministeri, äsken esittelitte tätä lakiuudistusta. Täällä on tämä neljän vuoden alijäämän kattamisvelvollisuus, ja jos kunnalla on aikaisemmilta vuosilta jo kattamattomia alijäämiä, niin siellä joudutaan tekemään hartiavoimin töitä ja ottamaan työntekijöiden selkänahasta se alijäämä täyteen. Siksi kysynkin teiltä: ettekö te harkinnut sellaista menettelyä, että velvoitettaisiin kunnat toimintakatteen ja vuosituloksen osalta positiiviseen tulokseen eikä yksinomaan lähdettäisi tästä alijäämän kattamisvelvoitteesta, koska me kaikki tiedämme, että hyvinvointipalveluja tässä käytännössä tullaan ajamaan alas?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että tässä esityksessä huomioidaan kansanäänestysten osalta se, että niistä voisi aloitteen tehdä jo 15 vuotta täyttänyt kuntalainen, on tervetullut uudistus. Toivottavasti sillä saadaan tätä nuorten aktiivisuutta poliittiseen päätöksentekoon nostettua, toisin kuin mitä kirkollisvaaleissa nähtiin: kun ikäraja laski 16 vuoteen, niin suunnilleen samaan lukemaan päätyi sitten tämä äänestysprosenttikin.

Toinen nuorison aktiivisuutta parantava tekijä voisi olla päätösvalta näissä eri lautakuntien kokouksissa. Tiedän, että tämä on ongelmallista, sillä nuorisovaltuuston jäseniä ei ole vaaleilla valittu näihin lautakuntiin. Kuitenkin voisin pitää kohtuullisena sitä, että näitten lautakuntien niissä asioissa, jotka suoraan koskettavat nuoria, olisi lautakunnan nuorisovaltuutetulla tämmöinen niin sanottu neuvoa-antava äänioikeus eli ääntä ei siis laskettaisi varsinaiseen päätöksentekoon, mutta se merkittäisiin pöytäkirjaan, josta eteenpäin se sitten menisi aina kaupunginvaltuustoon ja -hallitukselle asti.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa mätkitään kuntia niitten talouden huonosta hoidosta. Hallitus toteaa tekopyhästi, että kuntien velkaantumisen ja alijäämäisten kuntien lukumäärän kasvaminen osoittaa tarvetta kunnan talouden ohjausta koskevan sääntelyn tehostamiseen.

Nyt on kyllä hallituksella peiliin katsomisen paikka. Keskeinen ongelma kunnille on maan hallitus. Erityisesti hallituksen huonoa talouspolitiikkaa tulisi säädellä rajusti. Ilman hallituksen valtakaudellaan tekemiä leikkauksia — useita miljardeja euroja — kuntien peruspalveluista kuntien talous olisi Kuntaliiton mukaan kutakuinkin tasapainossa.

Arvoisa ministeri, miksi lain perusteluissa ei ole todettu lainkaan kuntatalouden kannalta aivan keskeisintä asiaa, peruspalvelujen valtion rahoituksen leikkaamista kymmenillä prosenteilla? Hallituksen alkaessa toimintansa 2011 valtio rahoitti peruspalveluja yli 34 prosentilla. Nyt rahoitus on hallituspuolueiden toimesta (Puhemies koputtaa) pudonnut kuin kivi lähes 25 prosenttiin.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tällainen kuntalakiesitys täällä tuodaan. Ennen kaikkea se on hyvä siltä osin, että tuolta vanhuspalvelulaista — jonka hallitus jo tällä kaudella on toteuttanut — siirretään suositus vanhusneuvostoista tänne kuntalain puolelle, jolloin vanhusneuvostojen rooli tulee myöskin pakolliseksi kunnan järjestää.

11 §:n, jossa vanhusneuvostoihin viitataan, osalta toivoisin, että valiokunta valmistelutyössään ottaisi huomioon sen, että vanhuspalvelulaissa vanhusneuvostojen rooli on hyvin tarkkaan määritelty muun muassa siltä osin, että vanhusneuvostolla on mahdollisuus vaikuttaa toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan, jotka liittyvät ikääntyneen väestön toimintaan. Toivoisin, että tämä määrittely tehtäisiin yhtä tarkasti myös kuntalain osalta, koska tällä hetkellä tässä esityksessä tuo on vain muutamalla pienellä lauseella huomioitu.

Mitä tulee myöskin hoitajamitoitukseen, mikä tuossa vanhuspalvelulaissa oli, tuolloin todettiin (Puhemies koputtaa) vanhuspalvelulain osalta, että palaamme siihen vuoden 2014 syksyllä, ja nyt mielestäni on aika hallituksen lunastaa lupaus — koska joka kymmenennessä paikassa on tuota hoitajamitoitusta rikottu — että palaamme siihen tässä valmistelutyössä, että kuntien osalta tämä tulisi velvoittavaksi.

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Kuntalaki korjaa julkisen talouden ohjauksen puutteita", mainostetaan valtiovarainministeriön tiedotteessa.

On erittäin tärkeää, että nyt kun valtio on leikannut merkittävällä tavalla kuntien valtionosuuksia, lukuisat kunnat ovat totaalisesti ylivelkaantuneita, niin jollakin tavalla pitäisi saada kuntatalous hallintaan. On jopa semmoisia hyvin menestyneitä, vauraita kuntia, kuten kotikaupunkini Porvoo, jossa omaisuutta on ryhdytty myymään ja sitten on menty vuokralaiseksi kiinteistösijoittajien tiloihin kymmeniksi vuosiksi. Sillä tavalla kierretään velkaantumista ja velanhoitokustannuksia myös, mutta lopputuloshan on se, että kunnat menettävät merkittävän määrän varallisuutta, kun ne menevät vuokrasopimuksilla mukaan kouluihin, päiväkoteihin, kulttuuritiloihin, (Puhemies koputtaa) virastotiloihin ja niin edespäin.

Mitenkä tähän ongelmaan puututaan nytten tämän kuntalain uudistuksen yhteydessä?

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän alijäämäkysymykseen ja nostan esille tätä ongelmaa, kun rahoitusvastuu ja järjestämisvastuu ovat kahdella eri taholla. Edustaja Virtanen jo vastasi, että tämä on ratkaistu sillä, että sote-alueilla on omat alijäämän kattamisvelvoitteensa.

Jos minä konkretisoin tätä omaa kysymystä: jos yksittäisellä kunnalla syntyy alijäämää eikä sitä pystytä kattamaan ja alijäämän taustalla on myöskin sote-alueen määrittelemät sote-kustannukset yksittäiselle kunnalle, niin lähteekö tästä linnaan kaupunginjohtaja, sote-alueen kuntayhtymän johtaja vai soten tuotantokuntayhtymän johtaja?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että ministeri ottaa kantaa tähän kysymykseen alijäämien kattamisvelvollisuudesta suhteessa valtion rahoitusvastuun periaatteeseen — siihen, mikä perustuslaissa on. Kysyn myös vielä ministeriltä: onhan niin, että tällä alijäämien kattamisvelvollisuudella ei ole mitään kytköstä pakkoliitoksiin, eihän?

Tähän lakiesitykseen sisältyy — aivan hyvä, että sisältyy — alibudjetoimisen kielto. Se tosin koskee tällä kertaa vain kuntien taloussuunnittelua, mutta olisiko sen syytä koskea myöskin valtion taloussuunnittelua? Voisi viitata suoraan vaikka siihen, kuinka rajusti valtio on nyt alibudjetoinut suhteessa kuntiin. Siitä osin johtuvat ne valtionosuusleikkaukset, joista nyt kuntalaiset voivat peruspalvelujen heikkenemisenä nauttia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kehotan kuitenkin edustajia odottamaan ylihuomiseen, jolloin tämä sote-esitys hallituksen esityksenä annetaan eduskunnalle, ja sitten ensi viikolla pääsemme siitä puhumaan lähetekeskustelussa.

Sote-alue ja tuottamisvastuualue eivät voi lähettää kunnille — tai itse asiassa sote-alue voi lähettää kunnille laskun — mitä tahansa laskua, vaan sen laskun sisällön määräytyminen on määritelty yksiselitteisen tarkasti täällä tulevan lain pykälässä. Tietenkin se, paljonko sitten sitä lähetettävää laskua tulee sieltä todellisista kustannuksista, sitten määräytyy siellä tuottamisvastuualueella, mutta se kulkee sinne soten suuntaan. Kyllä tämä alijäämien kattamisvelvollisuus menee niin, että ne katetaan siellä, missä ne syntyvät. Kunnat kun eivät enää tuota mitään jatkossa, niin sen rahoituksen pitää tietenkin mennä niin, että valtionosuudet ja verotulot kattavat ne, jolloin sen tasapainon kyllä pitää säilyä. Ei tästä sotesta johdu mitään erityisiä linnaanjoutumisuhkia kuntien johtajille.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että myöhästyin esittelypuheenvuorosta, mutta niin minä myöhästyin tuosta päiväjärjestyksen 1) asian elikkä ILO-sopimuksen käsittelystä.

Mutta kaksi asiaa.

Kun täällä on tiettyjä viittauksia kunnanjohtajan asemaan ja on ollut paljon esillä tämä Kittilän tapaus, jossa todella luottamushenkilöillä ja kunnan korkeimmalla virkajohdolla on mennyt totaalisesti sukset ristiin ja tuntuu, että ei se solmu aukea kuin vuosien päästä, niin onko vireillä hankkeita, että lainsäädäntöä kehitettäisiin sillä tapaa selkeämmäksi, että kyettäisiin tämmöiset pommit purkamaan aikaisemmin?

Kuulin sen, kun edustaja Hänninen kysyi siitä, kun täällä on hallituksen esittelytekstissä, että luottamushenkilöitten toimintaedellytyksiä parannettaisiin laajentamalla oikeutta saada vapaata luottamustoimen hoitamista varten, koskeeko tämä todella myöskin työttömiä, kun aiemmin on ollut se käytäntö, että työttömät ovat luottamustehtävää hoitaessaan menettäneet työttömyysturvansa.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitos oikein paljon näistä teidän kysymyksistänne, ne olivat todella tärkeitä.

Aloitan nyt tuosta edustaja Kataisen kysymyksestä siitä, tuleeko tässä nyt lisää tällaista eräänlaista byrokratiaa. Väitän, ettei tule. Nimittäin tässähän nimenomaan lähdetään siitä, että katsotaan kokonaisuutena kuntien toimintaa. Siellä ovat ihan nämä meidän sidosryhmät, konsernit ja nimenomaan tällainen kokonaisvaltaisen suunnittelun luominen tälle eli kuntastrategia. Siinä on tavoitteena nimenomaan, että nämä alakohtaiset ja hallinnonalakohtaiset strategiat voidaan nyt vähentää, kun me voimme katsoa kokonaisuutena ja luoda tällaisen yhteisen kuntastrategian. Se auttaa nimenomaan talouden suunnittelussa ja auttaa myöskin johtamiskäytännöissä.

No sitten erittäin hyviä kysymyksiä tuli tästä taloudesta. Täällä olivat edustajat Palola, Lohi, Hautala muun muassa, Pekkarinen otti kantaa tähän budjettiasiaan. Nyt minä lähden vähän niin kuin siitä näkökulmasta, että kun kunnille annetaan joitain tehtäviä tai niiden pitää maksaa, kun tässä sotessa ei varsinaisesti kunta ole järjestävänä mutta pitää kuitenkin maksaa, niin nyt perustuslain rahoitusperiaatteen mukaisesti sillä kunnalla pitää olla mahdollisuuksia, sillä pitää olla niin paljon sitä rahaa, että se pystyy maksamaan sen sotensa mutta myöskin sitten sen, mitä jää tehtäväksi sen soten jälkeen sinne kunnille. Nämä ovat sellaisia isoja asioita, joihin nyt perustuslakivaliokunta joutuu sitten ottamaan kantaa, kun sote-laki tänne tulee ja kun sitä aletaan sitten käsitellä.

Nyt valtiovarainministeriön näkökulmasta sanon, että ei riitä se, että me katsomme pelkästänsä niitä sote-kustannuksia, vaan meidän pitää katsoa se kumuloituva kustannus, mikä täällä onkin tullut hyvin teidän kysymyksissänne esiin, eli valtionosuusjärjestelmä, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta; valtionosuuden leikkaukset ja sitten sote, tämä kokonaisuus pitää nyt katsoa, ei pelkästään sote-kustannuksia. Kun ensi torstaina julkistetaan nämä sote-kustannukset, niin siinä tullaan myös valtiovarainministeriön puolelta julkistamaan nämä kaksi muuta eli katsotaan, mikä on niiden yhteisvaikutus kuntiin.

Siinä nyt on sitten tämä tarve myöskin, mikä pitää huomioida, tämä, mitä puhuttiin tästä alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Totean vain sen, että soteen ollaan tekemässä omaa raamibudjettia, joka tulee muuttamaan tätä rahoitusjärjestelmää. Jos suunnitelmien mukaan se mahdollisimman nopeasti saadaan, niin se tulee muuttamaan myös rahoitusjärjestelmää.

Sitten myöskin tästä, mihin edustaja Hautala otti kantaa, miksi nyt tuijotetaan vain alijäämää: Ei todellakaan tuijoteta ainoastaan alijäämää vaan lähdetään nimenomaan julkisen talouden suunnitelmasta, joka on jo kertaalleen tehty, eli EU-direktiivin mukaisesti nyt pitää tätä kunta—valtio-suhdetta katsoa ihan toisella tavalla. Me olemme aika pitkälle, kun me puhumme julkisesta taloudesta, tuijottaneet vain valtion taloutta, ja nyt meidän pitää katsoa sekä valtion että kunnan taloutta. Vasta se muodostaa julkisen talouden. Julkisen talouden suunnittelu on ollut meillä jo kertaalleen käytössä, mutta nyt sitä jatketaan. Nyt kuntalaki tuo sinne uuden elementin eli kuntatalousohjelman, joka korvaa peruspalvelubudjetin ja peruspalveluohjelman. Lisäksi se tuo alijäämän kattamisvelvollisuuden, ja sitten sinne tulee myöskin tulevaisuudessa tämä sote-raamibudjetti, joka liippaa sitten myöskin kuntalakia.

Muistutan ja tunnistan myöskin tietysti sen, että kunnat ovat tosi tiukoilla muun muassa valtionosuusleikkauksista ja myöskin siitä johtuen, että verotulot ovat heikentyneet ja vähentyneet. Meillä on todella tiukka tilanne kunnissa, ja siitä syystä minä olen todella iloinen, että me olemme saaneet ainakin jonkin verran näitä kuntien tehtäviä vähennettyä, mutta sitäkin pitää vielä jatkaa. Sitten täällä eduskunnassa on myöskin se valtionosuuslaki, joka takaa sen, että jos kunnille annetaan uusia tehtäviä, pitää olla 100 prosentin korvaus, mutta se kyllä sitten edellyttää, että ministeriöt ihan oikeasti laskevat oikeat kustannukset. Nyt valitettavasti on tullut tämän syksyn aikana paljon sellaisia lakeja, joissa kustannuksia ei ole laskettu oikein. (Tuija Brax: Rehellistä puhetta, hyvä!)

No niin, mutta sitten näihin muihin asioihin. Täällä Juvonen, Hänninen ja Karimäki ottivat myöskin esille nämä vammaisneuvostot, kiitos siitä. Minä olen todella iloinen, että me vammaisneuvostot olemme tänne nyt saaneet lakisääteisiksi. Sitten edustaja Kymäläiselle toteaisin, että vanhusneuvostot ovat olleet jo lakisääteisiä, ne vain siirretään tähän lakiin. Hoitajamitoituksiin en ota tässä kantaa, koska ne eivät kuulu tähän lakiin. — Saanko, puhemies, muutaman sanan vielä jatkaa?

Mäkisalo-Ropponen käytti hyvän puheenvuoron näistä uusista kohtaamisareenoista, niin kuin hienosti sanoitte. Kyllä, juuri näitä hyviä uusia käytäntöjä pitäisi saada. Myöskin edustajat Karimäki ja Juvonen kiinnittivät huomiota siihen, miten ihan oikeasti vaikeavammaisten ääni saadaan kuuluviin, ja siinä kyllä totta kai pitää huomioida sitten vammaisneuvoston kokoonpano, että siellä on myöskin niitten vammaisten edustajia, jotka eivät välttämättä pysty kommunikoimaan tavallisin kommunikaatiovälinein. Oikein hyviä esimerkkejä täällä, ja jatketaan noissa seuraavissa puheenvuoroissa sitten. — Kiitos.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa viikonloppuna tutustuin hallituksen esitykseen numero 268 uudesta kuntalaista. 316 sivua A4-kokoista tekstiä oli tässä esillä minulla, ja totesin, että arvostamani ministeri Risikko kiinnitti avauspuheenvuorossaan samoihin asioihin huomiota, joista minä nyt tässä meinaan, arvoisa puhemies, jonkun lauseen sanoa.

Kuntalain uudistuksen tavoitteena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Tavoitteena on uudistaa kuntalaki siten, että siinä otetaan huomioon kuntien alati muuttuvasta toimintaympäristöstä aiheutuvat muutostarpeet. Kuntalakiin ehdotetaan lukuisia uusia ja täydentäviä säännöksiä, mistä syystä lain rakenteita on uudistettava. Kunnan tehtävät jakaantuvat jatkossakin kunnan yleiseen toimialaan, lakisääteisiin tehtäviin, joita on tällä hetkellä 535 kappaletta, sekä toimeksiantotehtäviin. Lisäksi laissa otetaan kantaa lakisääteiseen yhteistoimintaan.

Kuntalakiesityksessä ehdotetaan, että valtion ja kuntien suhdetta koskevat säännökset säilyvät pääasiassa entisellään. Valtiovarainministeriön tehtävänä olisi jatkossakin seurata yleistä kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtia kunnallisen itsehallinnon huomioon ottamisesta kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa. Kunnanvaltuuston asemasta kunnan ylimpänä toimielimenä sekä valtuuston tehtävistä säädettäisiin nykytavalla. Uudeksi hallinnon ohjausvälineeksi ehdotetaan lakisääteistä kuntastrategiaa. Tässä strategiassa valtuusto määrittelee kaikki kunnan toimintaa koskevat, pitkän aikavälin tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Kuntalaisten ääni- ja äänestysoikeudesta sekä kansanäänestyksestä säädettäisiin pääosin nykytavalla. Ääni- ja äänestysoikeutta kuntavaaleissa esitetään kuitenkin laajennettavaksi myös Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön ja EU:n palveluksessa oleville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen, vaikka heillä ei olisi kotikuntaa Suomessa, onhan näille henkilöille annettu jo äänioikeus Europarlamenttivaaleissa vuoden 2014 alussa voimaan tulleella muutoksella.

Toinen merkittävä muutos on se, että kansanäänestysaloitteen ikärajaksi esitetään 15 vuotta. Tavoitteena on parantaa alle 18-vuotiaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa itseään ja lähiympäristöä koskevaan päätöksentekoon kotikunnassa. Aloiteoikeutta laajennetaan lakiehdotuksessa myös kunnassa toimiviin yhteisöihin ja säätiöihin sekä palvelujen käyttäjiin, koska kuntien järjestämiä palveluja käytetään yhä enemmän yli kuntarajojen.

Kunnanvaltuustolle jäisi uudessakin laissa oikeus päättää kunnan toimielimistä, toimielinten kokoonpanosta, toimikaudesta ja puheenjohtajista. Kunnan pakollisia toimielimiä olisivat jatkossakin valtuuston ohella vain kunnanhallitus ja tarkastuslautakunta. Toki kuntaan voitaisiin asettaa muitakin elimiä, kuten lauta- ja johtokuntia sekä niiden jaostoja, samoin kuin toimikuntia ja valiokuntia.

Arvoisa puhemies! Kunnanhallituksella on jatkossakin merkittävä rooli kunnan toiminnan, talouden ja hallinnon johtamisessa. Kunnanhallituksen alaisena kunnanjohtajana toimisi joko kunnanjohtaja tai pormestari. Uudessa kuntalaissa ehdotetaan, että kunta olisi velvollinen tekemään johtajasopimuksen kunnan ja kunnanjohtajan välillä. Johtajasopimuksessa sovittaisiin kunnan johtamiseen liittyvistä edellytyksistä. Johtajasopimuksesta tulisi ilmetä, miten kunnanjohtajan viran hoitamiseen liittyvät mahdolliset erimielisyydet hoidetaan sekä kuntajohtajalle mak-settava erokorvaus.

Uudessa kuntalaissa korostetaan myös hallintosäännön merkitystä kunnan hallinnon ja toiminnan ohjauksen välineenä. Nykyiset kaikki erilliset johtosäännöt koottaisiin kunnan hallintosääntöön. Kunnan taloussäännöksiin esitettävä, mielestäni merkittävä muutos on alijäämän kattamista koskevien säännösten tiukentaminen ja sen ulottaminen kuntayhtymiin sekä konserninäkökulman vahvistaminen kunnan talousarvion ja taloussuunnitelman laadinnassa.

Arvoisa puhemies! Alijäämän kattamista kunnan tai kuntayhtymän taseessa on tiukennettu uudessa laissa siten, että alijäämä tulee kattaa enintään neljän vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta. Nythän valtuusto on voinut asettaa alijäämän kattamisvelvoitteen haluamakseen ajaksi.

Lopuksi muutama sana kunnan hallinnon ja talouden tarkastuksesta. Tarkastuslautakunnalla tulisi edelleenkin olemaan kolme tärkeää tehtävää: arviointi, tilintarkastuksen järjestäminen ja muut valmistelutehtävät. Muihin valmistelutehtäviin on lisätty tarkastuslautakunnan velvollisuus käsitellä kunnan luottamushenkilöiden ja kunnan johtavien viranhaltijoiden sidonnaisuusilmoitukset ja saattaa ne valtuustolle tiedoksi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakihankehan on sisältänyt myös parlamentaarisen seurantaryhmän työn, mutta kyse ei ole todellakaan kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisestä esityksestä kuntalain uudistukseksi, koska kyseessä ei ollut tällainen virallinen komitea vaan todellakin seurantaryhmä, ja olemme sitten siellä seuranneet ja yrittäneet tehdä parannusesityksiä, mutta kovasti vähän niitä tähän on lopulta näköjään päätynyt. Olen siitä hieman yllättynyt.

Hyvä asia, joka tähän on tullut jäljestäpäin, on esimerkiksi tämä vammaisneuvoston lakisääteisyys vanhusneuvoston rinnalle, ja sitten myös nuorisovaltuuston kytkemistä tähän pidän tietenkin hyvänä.

Tämän lakiesityksen ehkä isoin asia on kuitenkin tämä alijäämän kattamisvelvollisuus 4 vuoden aikajaksolta, ja se sisältää tämän kriisikuntamenettelyn, ja varmasti on kuntia, joissa on aiheellista tuoda tiukempaa lainsäädäntöä, mutta täytyy vain toivoa, että tosiasiallisesti elinkelpoisia kuntia ei tähän menettelyyn joutuisi ja näin joutuisi myös pakkoliitosprosessin kohteeksi.

Sitten kansanäänestyksen aloiteikärajan alentaminen 15 vuoteen on mielestäni oikeansuuntainen ratkaisu. Pidän sitä parempana kuin äänioikeusikärajan alentamista, ja tämä varmasti antaa viitteitä sitten siitä, osallistuvatko nuoret entistä enemmän.

Olisin toivonut, että kansanäänestysinstituutiota olisi kuntapuolella laajennettu sen suuntaiseksi, että tämän kansanäänestysaloitteen luonne olisi todella muuttunut neuvoa antavaksi eikä se olisi, niin kuin nyt, neuvoa pyytävä, koska nythän tilanne on se, että mikäli aloite laaditaan ja se saa riittävän määrän nimiä taakseen, niin se ei silti takaa yhtään mitään kuntalaisille, ja kuntalaiset usein turhautuvat sitten näitä keräämään. Siinä eivät paljon auta nämä aluelautakunnat ja muut, mitä tässä ehdotetaan, jos nämä asiat eivät etene, koska kyllähän tänä päivänä kuntalaki takaa kuntalaisille aika paljon tällaista aloitemahdollisuutta, mutta se asioitten eteneminen on se ongelma. Toisaalta taas sitten, mitä tulee siihen, että näissä aluelautakunnissa on hyvääkin, niin se hieman huolestuttaa, miten niitä valitaan: jos se on kyläläisten esitys, niin siellä käy pian niin, että niistä tulee sellaisia tiettyjä junttaporukoita asioitten edistämiseksi. Mutta toki toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Mitä yksityiskohtia? Täällä on esimerkiksi, että puheenjohtajien päätoimisuus ja osa-aikaisuus on mahdollistettava lähinnä kunnanhallituksessa, kunnanvaltuustossa. Hyvä asia, mutta siitäkin pitäisi säädellä tarkemmin tai olla joku menettelyohje, miten näitä valitaan, koska sillähän pystytään aika paljon pelaamaan, että jos ei tulekaan tietyltä poliittiselta suunnalta se ehdokas, niin sitten yllättäen voikin tulla hieman ongelmia siinä, onko mahdollisuus osa-aikaiseksi vai jäädäänkö sitä vain ikään kuin vapaaehtoistoiminnan piiriin.

Jos otetaan tämä toimielinten jäsenten erottaminen, niin minä edelleenkin ihmettelen sitä, miksi yhtä ihmistä ei voida erottaa vaan pitää erottaa koko toimielin, koska kyllähän me voisimme valita sinne erotettavan kanssa samaa sukupuolta olevan henkilön sitten tilalle, mutta siinä varmaan joku viisaampi tietää sitten paremmat vastaukset.

Sitten nämä sidonnaisuusilmoitukset, herra puhemies, pitäisi tosiaan laajentaa koko valtuustoon. Minä en näe siinä mitään estettä yksilönsuojan kannalta.

Otto-oikeuden rajoittaminen vain kunnanhallitukselle ei ole tarpeellista. Se voisi olla nykymuodossaan eli niin, että myös lautakunnilla on se mahdollisuus.

Sähköisyyttä on syytä korostaa. Esimerkiksi näitten neuvoa antavien kansanäänestysten organisointien osalta tällainen pankkitunnuksin toimiva systeemi olisi tätä päivää.

Kuntastrategian osalta se ei sinänsä huono asia, että se tulee pakolliseksi, mutta sitten pitää kaikkien vain ymmärtää se, että siinä strategisessa työssä oikeastaan linjataan jo ainakin yhdeksi valtuustokaudeksi ellei pitemmäksikin aikaa sen kunnan päätökset. Kun usein kuulee kunnanisiltä nämä argumentit, että ei tässä vielä mitään päätetä, niin nyt jos se on laissa, niin kyllä todellakin päätetään, jos strategiasta päätetään.

Tässä näitä kipukohtia ja huomioita, herra puhemies.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tein keväällä lakialoitteen liittyen näihin vammaisneuvostoihin, jossa esitin, että vammaisneuvostot tulevat lakisääteisiksi, ja siihen allekirjoituksensa laittoi yli sata kansanedustajaa. Aloite lähti sosiaali- ja terveysministeriöön lausunnolle, ja ministeriön kanta oli aloitetta tukeva. Eli siinä esitettiin myös, että nämä vammaisneuvostot tulisivat lakisääteisiksi. Kiitän ministeri Paula Risikkoa siitä, että hän on tämän vammaisneuvostoasian saattanut tähän uuteen kuntalakiin. Se ei siinä alkuperäisessä esityksessä ollut, mutta nyt jälkeenpäin lakia on korjattu, ja se on todella hieno asia.

Arvoisa herra puhemies! Vammaisneuvoston perustaminen kunnallisesti tai alueellisesti säädetään nyt siis lailla. Näin tehtiin myös vanhusneuvoston kohdalla vuoden 2014 alussa voimaan astuneessa laissa: laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Ja nythän tämä vanhusneuvostokin siirtyy tähän kuntalakiin.

Vammaisneuvosto on tärkeä toimija ja asiantuntija vammaisuuteen liittyvissä asioissa. Vammaisneuvoston laajapohjainen ja asiantunteva jäsenistö mahdollistaa vammaisten henkilöiden äänen kuulumisen, ja se tuottaa tärkeää ja tarpeellista tietoa erilaisten päätösten, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksista vammaisten henkilöiden elämään ja suoriutumiseen. Vammaisneuvoston puuttuminen olisi vähentänyt vammaisten oikeusturvaa ja heikentänyt kokonaisvaltaisen vammaispoliittisen keskustelun syntymistä kuntatasolla.

Vammaisneuvostojen säätäminen lailla turvaa vammaisneuvostojen aseman ja toimintamahdollisuudet myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Nimittäin ympärillä käytiin jo keskustelua siitä, että jos jostakin säästetään, niin näitä ei-pakollisia vammaisneuvostoja voidaan lakkauttaa. Mutta näin ei nyt siis todellakaan tule tapahtumaan.

Vammaisneuvoston tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa. Vammaisneuvosto ei ole, kuten ei myöskään vanhusneuvosto, päättävä elin.

Nykyisen vammaislain mukaan vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus vammaisneuvostossa, mutta koska vammaisneuvostot eivät ole olleet pakollisia, toimielinten kokoonpanotkin ovat voineet olla erilaisia. Joissakin kunnissa ongelmia on aiheuttanut se, että vammaisneuvosto ei ole saanut tietoonsa olennaisia asioita erittäin vaikeavammaisten kuntalaisten elämästä ja ongelmista. Syynä tähän on pidetty sitä, että vammaisten omaisten riittävä edustus on laiminlyöty.

Käytännössä vammaisneuvostoissa ei ole välttämättä lainkaan erittäin vaikeasti vammaisten omaisia. Kun neuvosto muodostetaan vammaisjärjestöjen edustajista ja lievemmin vammaisten omaisista, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli erittäin vaikeasti vammaisten kuntalaisten ääni ei pääse kuulumaan. Ongelma korostuu sellaisten erittäin vaikeasti vammaisten kohdalla, jotka eivät kuulu mihinkään vammaisjärjestöön.

Arvoisa herra puhemies! Tekin, ministeri, mainitsitte äsken siitä, kuinka me saamme nämä hyvin vaikeasti vammaisten ihmisten äänet kuuluviin. Kun luin tuota hallituksen esitystä ja 28 §:ää, niin kyllä minun mielestäni siinä nyt sanotaan selvästi, että myös vammaisten henkilöiden omaisilla tulee olla riittävä edustus vammaisneuvostossa. Elikkä kyllä tämä "riittävä edustus" tarkoittaa sitä, että omaisten ääni tulee kuuluviin. Toisaalta voimme miettiä myös sitä, voisiko siellä ehkä olla maininta, että myös vaikeavammaisten ja heidän omaistensa ääni tulisi saada kuuluviin, koska tässäkin jo jonkunlainen viiva voidaan siihen väliin vetää, onko vammainen vai vaikeasti vammainen. — Kiitos.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ensin tästä prosessista.

Minäkin olin sen parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen, ja aivan niin kuin täällä edustaja Saarakkalakin jo kävi todistamassa, olisi virheellistä väittää, että se toimintatavaltaan vastasi niitä tapoja, mitä varsinaisessa parlamentaarisessa valmistelussa on. Mutta tietoa kulki hyvin, ja kokouksissa käytiin ihan hedelmällistä keskustelua, mutta metodi oli uusi, luova ja siinä määrin vähäisesti muotoon sidottu, että ilmeisesti esimerkiksi jättämäni eriävä mielipide ei ole koskaan päätynyt asiakirjoihin — eräiden tänään käymieni taustakeskustelujen mukaisesti — koska varsinaisesti ei ollut kyse mihinkään muotoon sidotusta toiminnasta vaan tavallaan semmoisesta luottamuksellisesta, hyvästä, rakentavasta ja paljon informaatiota sisältävästä keskustelusta. Mutta varsinaisesta valmistelusta ei ollut kysymys: valmistelu on ollut virkamiesvalmistelua ja hallituksen sisäistä valmistelua.

Tämän vuoksi toistan sen, mitä eriävässä mielipiteessäni, jonka kuitenkin jätin, kirjoitin tietojensaantioikeudesta ja sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Nimittäin koko tämän lain yksi iso ajatus on, että kaupungit ja kunnat ovat jatkossa konsernihallinnon johtajia ja että entistä enemmän toimintoja yhtiöitetään tai joka tapauksessa laitetaan sellaisiin yksikköihin, että kunnat alkavat muistuttaa enemmän yhtiöitä siinä mielessä, että puhutaan konsernihallinnosta, mennään selvemmin pois suoraan kaupunginvaltuuston yksittäisten päätösten alla olevista asioista ja enemmänkin sen uuden kuntastrategian kautta sitten — usein kilpailutusten kautta, tai jos omanakin tuotantona, niin yhtiöiden kautta — tuotetaan näitä palveluita. Tähän valintaan on monta syytä. Osa niistä on ideologisia, mutta osa kyllä johtuu myös niistä ratkaisuista, mitä on tehty markkinoilla toimimisesta EU:ssa.

Jos tämän lähtökohdan hyväksyy mutta samalla kuitenkin on sitä mieltä, että tämän valinnan myötä ei saa heikentää demokratiaa — toistan uudelleen: jos hyväksyy sen valinnan, että on olemassa muun muassa veronmaksajien rahan tehokkaan käytön, tehokkaan kilpailuttamisen, hyvän johtamisen tai EU-säännösten takia syytä siirtyä tässä laissa valittuun suureen, strategisesti uuteen linjaan konsernijohtamisjärjestelmästä kunnissa, mutta samalla haluaa tehdä sen mahdollisimman demokraattisesti menettämättä pohjoismaisen kunnallisen itsehallinnon ja demokratian periaatteita — silloin kannattaa katsoa uudelleen nyt esitetyn lain sekä 83 että 84 §:ää ja kysyä itseltään, onko mitään syytä heikentää valtuutettujen tiedonsaantioikeutta nykyisestä sillä tavalla kuin nyt tässä 83 §:ssä on heikennetty, ja varsinkin, voiko olla mitään syytä rakentaa lakia sille perusperiaatteelle, etteivät valtuutetut jatkossa olisi ne kunnan keskeisimmät päättäjät.

Täällä perusteltiin myös esittelypuheenvuorossa sitä, että valtuutettujen ei tarvitsisi kertoa sidonnaisuuksiaan siksi, että vain keskeisimmät päättäjät eli valtuuston puheenjohtajat, kunnanhallitus ja maankäyttölautakunnan jäsenet — pormestari ja muutama viranhaltija mukaan lukien — olisivat niitä keskeisiä käyttäjiä. Jos me ajattelemme jo maankäyttö- ja rakennuslakia, niin kyllä jatkossakin tämänkin lain mukaan kaavat päättää valtuusto, ei suinkaan se lautakunta. Ja jos me ajattelemme budjettia tai tätä järkevää ja tärkeätä strategiaa, siitä päättää valtuusto. Ei voi olla niin, etteikö jatkossakin Suomi määräisi kuntalaissa, että valtuutetut ovat ne kaikista tärkeimmät päättäjät, jotka kansalaiset kunnallisvaaleissa valitsevat. Sen takia näiden valtuutettujen tiedonsaantioikeus, jossa se heikennys tulee siitä, että salaista tietoa ei enää samalla tavalla saisi käsiinsä kuin tänä päivänä — eihän valtuutettu saa salaista tietoa sitten paljastaa — ja sidonnaisuusilmoitukset eivät koskisi enää valtuutettuja, ei edes suurimpien valtuustoryhmien pääneuvottelijoita, ryhmänjohtajia. Toivon, että tähän asiaan saadaan muutos.

Olen ymmärtänyt, että tähän ei ole sisältynyt kenenkään taholta mitään pahaa tahtoa eikä sellaista poliittista pääomaa, etteikö voitaisi ihan yhdessä ja myös ehkä sitten korruptiotutkijoiden, poliisien, keskusrikospoliisin, Grecon ja Transparency Internationalin asiantuntijoiden kuulemisten jälkeen ymmärtää, että korruption torjunnan eturintamassa oleminen tarkoittaa, että kunnallisessa päätöksenteossa ylinnä olevat eli valtuutetut kertovat ne sidonnaisuudet, jotka liittyvät kunnan päättämiseen. Ei mitään muuta. Siltä osin tämä pohja on hyvin kirjoitettu jo. Ei tarvitse kertoa mitään juorukalentereihin liittyvää, vain ne sidonnaisuudet, jotka liittyvät kunnan päätöksiin: onko maaomistusta, ollaanko semmoisissa yrityksissä mukana, jotka myyvät kunnalle palveluita? Sen kaltaiset sidonnaisuudet pitää kertoa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnallinen itsehallinto on hieno osa historiaamme, ja se on tärkeä osa nykytodellisuutta. On pidettävä kirkkaana mielessä, että kunta on ensisijaisesti ihmisten muodostama yhteisö, jonka jäsenyyteen tullaan kotipaikan perusteella. Kunta ei ensisijaisesti ole valtionhallinnon jatke.

Hyvin monessa tapauksessa kunnallinen itsehallinto on monelle ihmiselle merkinnyt kansalaisvaikuttamisen koulua. Kunnallinen itsehallinto on ollut myös kansallisen yhtenäisyyden rakentamisen foorumi. Keskeinen osa suomalaista mallia, kunnallista itsehallintoa, on verotusoikeus. Kansainvälisesti kuntia on hyvin vaikea verrata keskenään niiden erilaisten tehtävien, velvoitteiden ja oikeuksien mukaan, mutta keskeistä nimenomaan suomalaisessa järjestelmässä on se, että kunnilla on verotusoikeus, ja äärimmäisen tärkeää on myös vastaisuudessa, että todellinen päätösvalta pysyy kunnissa, että kunnilla nimenomaan on jatkossakin taloudellinen päätäntävalta omista asioistaan. Mikäli mennään vain siihen, että kunnat ovat jatkeena jonkun suuremman organisaatiokokonaisuuden takana, niin silloin paikallinen päätöksenteko menee näpertelyksi. Näin ollen, kun kuntaliitokset ovat olleet ja ovat jatkossakin mitä ilmeisimmin väistämättömiä, on tärkeätä, että alueellisilla lautakunnilla on myös taloudellista päätäntävaltaa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun tosiaan kiitokset edustaja Juvoselle. Hänen lakialoitteensa ansiosta nämä vammaisneuvostot on nyt täällä huomioitu.

Omassa puheenvuorossani keskityn kuitenkin enemmän näihin nuorisovaltuustoihin. Peruspalveluiden tila 2014 -raportin arvion mukaan noin 80 prosentilla kunnista on nuorisovaltuusto tai joku muu vastaavanlainen nuorten vaikuttajaryhmä. Allianssin ja Suomen Kuntaliiton keväällä 2013 tekemän selvityksen mukaan nuorten kunnallisten vaikuttajaryhmien määrä on oikeastaan koko ajan kasvanut. Lähes puolet näistä vastaajista ilmoittaa, että nuorilla on vaikuttajaryhmän kautta oikeus osallistua vain joidenkin lautakuntien tai yhden kunnan lautakunnan kokouksiin, ja useimmiten se on joko sivistyslautakunta tai vapaa-ajan lautakunta. Vajaa kolmasosa vastaajista ilmoittaa, ettei osallistumisoikeutta ole lainkaan, ja viidesosassa kunnista nuorilla on vaikuttajaryhmän kautta oikeus osallistua kaikkien lautakuntien kokouksiin, ja sitten noin 14 prosentilla on puheoikeus myös kunnanvaltuuston kokouksissa.

On mielestäni hienoa, että nuorten aktiivisuutta poliittiseen päätöksentekoon koetetaan herätellä monin eri tavoin, vaikka hankalaa se välillä onkin. Äsken käydyt kirkollisvaalit todistivat, että äänioikeuden laskeminen 16 vuoteen ei ole hyvä vaihtoehto. Sen ikäisistä täysi-ikäisiä huomattavasti harvempi käytti tätä äänioikeuttaan, ja myönnän itse, että tässä asiassa on takki kääntynyt: olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että äänioikeutta voisi laskea 16 ikävuoteen, mutta en enää näin ajattele.

Kotikunnassani Kotkassa nuorisovaltuutetuilla on oikeus osallistua lautakuntien kokouksiin. Aktiivisuus on kuitenkin ollut luvattoman heikkoa. Perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun Emmi Voutilaisen aktiivisuuden ansioista tilannetta koetetaan nyt ensi vuoden alusta alkaen parantaa maksamalla näille nuorisovaltuutetuille pientä kokouspalkkiota. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa, mutta jos tulos on positiivinen, toivoisin sen leviävän myös yleiseksi käytännöksi Suomessa. On huono asia, jos tämänkaltainen kannustin sitten katsotaan esimerkiksi työvoimaviranomaisten toimesta sellaisena tulona, joka vähentää muita korvauksia.

Arvoisa puhemies! Toinen nuorison aktiivisuutta parantava tekijä voisi olla päätösvalta näiden lautakuntien kokouksissa. Tiedän, että tämä on hieman ongelmallista, sillä nuorisovaltuuston jäseniähän ei ole näihin lautakuntiin millään vaaleilla valittu. Kuitenkin voisin pitää kohtuullisena sellaista ratkaisua, että lautakuntien sen tyyppisissä asioissa, jotka suoraan koskettavat näitä nuoria itseään, olisi lautakunnan nuorisovaltuutetulla niin sanottu neuvoa-antava äänioikeus: ääntä ei siis laskettaisi tähän päätöksentekoon, mutta pöytäkirjaan tulisi mielipiteestä merkintä, joka näin ollen tulisi siis sekä kunnanhallituksen että myöhemmin myöskin valtuutettujen tietoon.

Se, että täällä esityksessä huomioidaan näiden kansanäänestysten osalta se, että niistä voisi jatkossa tehdä aloitteen jo 15 vuotta täyttänyt kuntalainen 18-vuotiaan sijaan, mikä aiemmin oli, on mielestäni tervetullut uudistus. Toivottavasti sillä sitten saadaan tätä nuorten aktiivisuutta poliittiseen päätöksentekoon nostettua.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntalain uudistus on tarpeellinen ja odotettukin. Pääosin esitys on hyvä, siellä on myönteisiäkin asioita, mutta se sisältää myös useita kyseenalaisia kohtia.

Kuntalaki on kunnallisen hallinnon yleislaki. Sen pitää keskeisesti toteuttaa tietysti perustuslain henkeä sekä kokonaisvaltaisesti sitä ideologiaa, joka pitkäjänteisesti on Suomessa vallinnut kunnasta merkittävänä osana julkista sektoria ja valtio—kunta-suhdetta. Tunnistan tässä lakiesityksessä useita kohtia, jotka eivät tue perustuslain henkeä tai pitkäjänteisen yhteiskuntapolitiikan sijaan pyrkivät toteuttamaan jo taakse jääneitä kuntarakennetavoitteita, jotka myötäilisivät taannoista 70—100 kunnan tavoitetta.

Hallituksen esitys kiristää kuntatalouden hallintaa merkittävällä tavalla alijäämän kattamisvelvoitteen kiristyksen myötä. Tässä esityksessähän linjataan, että taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään neljän vuoden kuluessa. Debatissakin tuli esiin vaihtoehto siitä, että päähuomio alijäämästä tulisi kiinnittää vuosikatteeseen, ja se todellakin on harkittava vaihtoehto. Se olisi myös realistinen ja saisi aikaan myöskin ihan aitoa muutosta kuntatalouteen. On selvää, että kuntien on huolehdittava talouden tasapainosta eikä alijäämiä voi katsoa läpi sormien. Tässä tullaan kuitenkin perustuslakiin perustuvan rahoitusvastuun periaatteeseen. Kuinka valtio voi lakia säätämällä kuristaa otettaan kuntien alijäämistä ja niiden kattamisesta, kun samaan aikaan ollaan leikattu ennätysmäisesti valtionosuuksia ja lisätty kuntien itse rahoitettavaksi tehtäviä ja velvoitteita ja poistettu vielä harkinnanvaraiset valtionosuudet? Katsonkin, että alijäämien kattamisvelvollisuuden kytkös pakkoliitoksiin on purettava joka tapauksessa, vahvat kunnat kun syntyvät siitä, että niiden tehtävät ja rahoitus ovat tasapainossa.

Lakiluonnoksessa esitetään kunnille uutena velvoitteena myös kuntastrategian laatiminen ja hyväksyminen. Sen avulla valtuusto päättäisi kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Uskon, että useimmissa kunnissa tämä on jo aivan vakiintunut käytäntö, pitemmän ajan strategista suunnittelua toki tehdään. Tässä laissa hyvin yksityiskohtaisesti määritellään, miten se tulisi jatkossa tehdä, ja se aiheuttaa näin lisää sääntelyä ja myöskin joustavuutta ja myös muuttaa kunnan omia toimintamalleja. Kuntastrategialle asetetut tavoitteet ovat sinänsä ihan oikeita. Parhaimmillaanhan strategia voisi entistä paremmin edistää ja tukea toimintaa, mutta tällainen liian yksityiskohtainen sääntely on asia, mitä minun mielestäni tulisi välttää.

Arvoisa puhemies! Kuntademokratiasta oli ajantasaista pohdintaa lakiesityksessä. Esimerkiksi vanhusneuvosto, nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto ovat täällä saaneetkin paljon ansaittua huomiota. Sen sijaan kaikenlaiset vallattomat, rahattomat, alueelliset neuvottelukunnat — kaunis ajatus sinänsä, mutta mikä on niitten todellinen arvo ja vaikutusvalta, kun budjettivaltaa ei ole? Pahin skenaario on se, että niistä ennen pitkää tulisi vain keskustelukerhoja, jotka turhautuisivat siihen omaan kykenemättömyyteensä tosiasiallisesti vaikuttaa asioihin. Kuntaliitosten myötä päätösvalta on eittämättä keskittynyt, eikä sitä jaeta takaisin ruohonjuuritasolle pelkillä keskustelufoorumeilla. Tältä osin tämä lakiesitys jäi minun mielestäni aika kunnianhimottomaksi ja ei ota riittävällä tavalla huomioon sitä, että kuntademokratia on karannut kauemmas asukkaista eli heistä, keitä nuo päätökset sitten koskevat. Kuntaliitossakin tehtyjen kuntalaistutkimusten mukaan kuntalaisten samaistumisella omaan kuntaansa on selvä yhteys muun muassa äänestysaktiivisuuteen.

Arvoisa puhemies! Olin itse mukana tuossa parlamentaarisessa seurantaryhmässä, ja sen rooli oli tässä kokonaisuudessa hyvin pieni. Kunta-asiat ovat kuitenkin yhteiskuntamme ydintä, ja on selvää, että puolueilla on niistä erilaisia mielipiteitä. Mielestäni tämä valmistelu on ollut hajanainen ja aika suljettu, ja valmistelun suurin ongelma on ollut juuri siinä, että parlamentaarisella seurantaryhmällä oli hyvin pieni rooli. Lisäksi tuon lakiluonnoksen valmistelua on ohjannut aika vahvasti voimassa oleva hallitusohjelma, eivät pidemmän aikavälin ajatukset. Se näkyy puutteena esimerkiksi kunnan roolin määrittelyssä ja myöskin vaihtoehtoisissa hallintomalleissa. — Kiitoksia.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on tarkoitus uudistaa lähes 20 vuotta vanha kuntalaki. Lakiin esitetyt uudistukset ovat tarpeellisia, ja tästä laajasta lakiesityksestä otan kantaa vain kahteen itseäni erityisesti kiinnostavaan asiaan eli kuntalaisten osallisuuteen ja kunnan poliittiseen johtajuuteen.

Olemme tämän syksyn aikana pariinkin otteeseen keskustelleet täällä eduskunnassa demokratiakehityksestä. Tämä laki pyrkii parantamaan kunnallista demokratiaa edustuksellisen järjestelmän toimivuuden, luottamushenkilöiden houkuttelevuuden vahvistamisen, alueellisen vaikuttamisen turvaamisen, kuntalaisten ja päätöksentekijöiden vuorovaikutuksen lisäämisen, monipuolisten osallistumiskeinojen ja rakenteiden ajantasaistamisen avulla. Kuntaa ei kuitenkaan velvoiteta käyttämään mitään erityisiä osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja. Toivottavasti kunnat rohkeasti lähtevät kokeilemaan ja ideoimaan uudenlaisia toimintatapoja, joiden avulla kuntalaiset voisivat kokea aitoa osallisuutta. Mielestäni on hyvä asia, että valtuuston tehtävänä on jatkossa huolehtia osallisuuden ja vaikuttamisen edistämisestä.

Ilman tietoa on vaikea osallistua ja vaikuttaa, ja siksi onkin tärkeää, että laissa säädetään viestinnästä sekä tietojen saatavuudesta yleisessä tietoverkossa. Jatkossa kunnassa on huolehdittava koko kunnan toiminnan tiedottamisesta, siis myös kuntien yhteistoiminnasta ja palvelujen järjestämisestä ostopalveluna asukkaille, palvelujen käyttäjille, järjestöille ja muille yhteisöille. Kunnan tulisi tiedottaa asioiden valmistelun ja päätöksien lisäksi kunnan järjestämistä palveluista ja kunnan taloudesta. Kunnan on myös tiedotettava, miten päätöksenteon valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä esitetään, että kunnan pakollisia toimielimiä olisivat valtuusto, kunnanhallitus ja tarkastuslautakunta. Muutoin luottamushenkilöorganisaatio olisi valtuuston päätettävissä. Tämä mahdollistaa kuntakohtaisia ratkaisuja hallinnon johtamisen ja osallistumisen järjestämisessä. Tavoitteena on edistää uusien toimintatapojen muotoutumista ja kunnan toiminnan tehostamista.

Lakiesityksessä pyritään vahvistamaan kunnan poliittista johtajuutta. Tämä tapahtuu muun muassa siten, että jatkossa valtuusto voi päättää, että valtuuston puheenjohtaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja tai lautakunnan puheenjohtajat voivat toimia päätoimisina tai osa-aikaisina luottamushenkilöinä.

Myönteistä on se, että uusi kuntalaki vahvistaa valtuuston asemaa. Valtuuston keskeisin väline kunnan toiminnan ja talouden pitkäjänteisessä johtamisessa olisi kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Strategian avulla on tarkoitus lisätä tietoisesti ennakoivaa otetta kunnan toimintaan ja toimintakenttään sekä parantaa laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Tavoitteena on myös vähentää erilaisten sektorikohtaisten suunnitelmien tarvetta.

Erityisen hyvä asia on se, että strategiassa on huomioitava kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Liian usein tämä asia unohtuu, vaikka se on yksi kunnan perustehtävistä. Kuntaa on johdettava tämän strategian mukaisesti, ja se olisi otettava huomioon myös talousarvion ja suunnitelman laatimisessa. Mielestäni kuntastrategia on erittäin hyvä pitkäjänteisen ja tavoitteellisen johtamisen työkalu, ja minusta on hyvä, että nyt tässä uudessa laissa myös annetaan ohjeita sen kuntastrategian laatimiseksi. — Kiitos.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntalain uudistaminen on tarpeellista, ja on hyvä, että ankarien ponnistusten jälkeen se on saatu tänne eduskuntaan lähetekeskusteluun. Haluan nyt pariin kohtaan kiinnittää huomiota. Tuostahan voisi puhua kuten kuusta ja hanhenmaksasta eli ikuisesti, mutta ensiksi tästä sotesta, josta debatissa jo puhuttiin.

En nyt ryhdy miksikään sote-lainsäädännön etuairueeksi tässä, mutta kun täällä nyt esitettiin vähän samaan tyyliin kuten julkisuudessa näkemyksiä, joitten ikään kuin todellinen kestävyys on kyseenalainen sen vuoksi, ettei oikein tiedetä, mistä on puhuttu, niin todetaan nyt tästä kuntien alijäämän kattamisesta, että kunnat maksavat sote-alueille korvauksen, joka perustuu pykälässä säädettyyn yksiselitteiseen laskentakaavaan, joka puolestaan perustuu kuntien asukaslukuun 20-prosenttisesti ja 80-prosenttisesti kuntien ikärakenteeseen ja asukkaitten sairastavuuteen. Sote-alue ei siis voi lähettää kuntiin minkälaista laskua lystää, vaan lasku jaetaan sen sote-alueen tulevien nettokustannusten pohjalta näitten kriteerien perusteella.

Ne kriteerit ovat muuten aivan samat, joita käytetään siinä laskennassa, kun valtionosuudet lasketaan kunnille, jolloin voi arvioida, että näitten valtionosuuksien vaikutus suhteessa siihen laskuun, joka sote-alueelta kuntiin lähtee, on aika yhdenvertainen. Ja kun sitten sote-alue puolestaan niistä rahoista maksaa tuottamisvastuualueelle siitä tuotannosta, joka kuntalaisille sillä tuottamisvastuualueella syntyy, ja alijäämä syntyy sitten tuottamisvastuualueelle, jota sote-alue kattaa ja joka sitten kattaa niitä kuntien kautta, niin se kuntien mahdollinen alijäämä syntyy vasta siinä kolmannessa portaassa. Siitä ei kyllä voi tulla mitään suurta ongelmaa, koska voisi sanoa nyt, että ainakin valtionosuuksina kunnille on syytä tulla aika lailla samassa suhteessa rahaa kuin sote-alue lähettää niille laskuja.

Kun ministeri täällä mainitsi, että tätä nyt lisäksi ohjataan siten, että sote-alueelle rakennetaan ikään kuin valtiovarainministeriön toimesta kehykset, niin tällaista säännöstä ei tulevassa sote-laissa ole eikä kyllä tulekaan, mikäli se minusta riippuu. Minusta riippumiseni ei yksin riitä, mutta minulla on sellainen epäilys, että sellaisen pykälän ujuttaminen tulevaan sote-lakiin ei ole ihan helppo harjoitus.

Arvoisa puhemies! Toinen asia ovat nämä kuntakonserni- ja konserniyhtiöt. Tämä konserniajatteluhan tuli 90-luvun puolivälin kuntalakiuudistuksessa, ja voin sanoa kyllä, että se ei ole ollut kaikilta osin onnistunut. Tämä kuntien innostus yhtiöittää tehtäviään on tietenkin johtanut siihen, että tämmöistä konserniajatteluakin on kenties voitu kuvitella tarvittavan.

Tämmöisillä yksiselitteisillä yhtiöillä, jotka vastaavat jostain yksittäisestä palvelutuotannosta, tavallaan se rakennelma on yksinkertainen, mutta kun erittäin merkittävä osa kuntien omistuksessa olevista yhtiöistä on vuokrataloyhtiöitä, joissa asuu kunnan asukkaita, ja sitten näitten yhtiöitten pitäisi kuitenkin tämänkin lain uusien pykälien ja velvoitteitten mukaan edistää kunnan etua, niin näissä tapauksissa on kuitenkin se vaara, jos kunta pyrkii hankkimaan taloudellista hyötyä näiltä yhtiöiltä, että nämä sen yhtiön ja yhtiön asukkaitten ja sitten kunnan edut menevät ristikkäin, jolloin näitten asukkaitten edut asukkaina ovat ristiriidassa suhteessa heihin itseensä kuntalaisina, ja tällainen tilanne ei voi olla oikein. Tätä tilannetta ongelmoittaa lisäksi se, että usein tämä kunnan omistajaohjaus ei tapahdu valtuuston toimesta vaan jonkinlaisen kunnanhallituksen omistajaohjausjaoksen toimesta, ja aina siellä ymmärrys tästä vallitsevasta tilanteesta erityisesti näitten vuokrataloyhtiöitten ja niitten asukkaitten osalta ei ole riittävää.

Arvoisa puhemies! Edellytän, että valiokunta tältä osin kiinnittää ankaraa ja tiukkaa huomiota parannuksen saamiseksi asiaan.

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vain yhteen asiaan huomiota.

Todella huolestuttavaa demokratian toteutumisen kannalta on, että kansalaisten luottamus demokraattisiin elimiin, kuten eduskuntaan ja kuntien valtuustoihin, on heikentynyt, äänestysaktiivisuus laskenut, kiinnostus luottamustoimiin vähentynyt. Toisaalta kansalaiset haluavat lisää suoran vaikuttamisen keinoja, kuten kansanäänestyksiä.

Kuntalakiesityksessä todetaan aivan oikein, että kuntakoon suurenemisella voi olla kielteisiä seurauksia kansalaisten luottamukselle valtuuston toimivuuteen. Kuntakoon suureneminen heikentää yleensä merkittävästi lähidemokratian toteutumista jo senkin takia, että luottamushenkilöiden alueellinen edustavuus vähenee merkittävästi. Helsingissä voi olla yli 30 000 asukkaan kaupunginosia, joista ei tule valittua yhtään kaupunginvaltuutettua.

Lähidemokratiaan tulee panostaa. Tulisi mahdollistaa se, että ylhäältä asetetun kaupunginosahallinnon sijaan kaupunginosien väestölle, esimerkiksi kaupunginosaseuroille, kyläseuroille tai vastaaville, voidaan luoda taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä toimia oman alueensa hyvinvoinnin edistämiseksi. Jopa säästöt voivat olla suuremmat kuin kunnan panostukset alueen ja sen kansalaisten hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden, me-hengen ja viihtyvyyden kasvun lisäksi.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Katainen sanoi minun mielestäni liiankin kiltisti siinä, kun hän kyseenalaisti sen, miten tämä kuntalain ja siihen liittyvien lakien valmistelu on edennyt kaiken kaikkiaan. Kun muistaa sen, mitä oikeuskansleri aikoinaan lausui asiasta päätöksessään, niin hän totesi, että niin kunnissa kuin eduskunnassakin pitää olla riittävät tiedot niistä asioista, mistä päätetään, ja tältä osin nämä ehdot eivät ole täyttyneet. Mikä on ollut aika harvinaista oikeuskanslerin toiminnassa: hän ei ole pelkästään tyytynyt siihen, että hän antaa päätöksen, vaan on kommentoinut valmistelua sen jälkeenkin.

Kun itse mietin ja katson asioita hyvin pienen kunnan, vähän yli tuhannen asukkaan kunnan, kunnanvaltuutettuna, ja sielläkin vielä tulen syrjäkylästä, katson maailmaa sen kauimmaisen kylän perimmäisestä mökistä, niin mietin kyllä sitä, mikä tosiasiallinen asema pienillä kunnilla tulee olemaan tämän hallituksen esityksen ja sote-esityksen puristuksessa. Valtaosa kuntien päätäntävallasta siirretään hyvin monimutkaiseen, moniulotteiseen hallintojärjestelmään, ja siinä on sitten vielä rinnan poliittinen puolueitten jyvityksen mukaan tapahtuva hallintomalli ja sitten kuntakohtainen hallintomalli. Ihmettelen kyllä, kuinka tuossa tilanteessa pienet kunnat pystyvät valvomaan oman päätäntävaltansa asioita.

Kyllä tässä on vahvana ollut se maku, että kummallakin isolla lakiuudistuksella haetaan sellaista pakkoa, taloudellista pakkoa, että ennemmin tai myöhemmin pienet kunnat joutuvat toteamaan, että nyt tuli pää vetävän käteen ja ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pakkoyhdistyminen. Kuitenkaan ne kuntien ongelmat esimerkiksi palvelutuotannon, etäisyyksien, väestörakenteen tai minkään muunkaan suhteen eivät ole poistuneet. Ne samat ihmiset asuvat siitä eteenkin päin sillä alueella.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että sote-uudistus ja mahdollisesti metropolihallinto muuttavat suomalaista kuntaa kovastikin paljon. Sote muuttaa kaikkia suomalaisia kuntia, mutta metropolialueilla metropolihallinto tulee muuttamaan osaltaan merkittävästi. Mikä onkaan sitten tulevaisuuden, varsin lähitulevaisuuden, suomalainen kunta? Parin vuoden päästä meillä pitää olla selvyys siitä, miten kunnat voivat toimia vahvoina toimijoina kuitenkin niin, että tekemisestä puolet enemmän ja vähemmän siirtyy pois kuntien omista budjeteista, järjestämisvastuusta ja henkilökunnasta. Se on tietyllä tapaa selkeä, konkreettinen kokonaisuus, mutta toisaalta se, että kunnat ovat olleet järjestämisvastuussa sosiaali- ja terveyspalveluista tähän saakka, on tietysti kunnan tiettyä vahvuutta lisännyt. Mutta tämä muutos tulee, ja se tietysti tarkoittaa sitä, että meidän pitää siihen myöskin valmistautua.

Tämä kuntalaki on valmisteltu tilanteessa, jossa ei ollut vielä tietoa sotesta ja metropolihallinnosta, pohdintaa kyllä, mutta kuitenkin se maailma, mihinkä se on tehty, on nykyisten kuntien maailma. On selvää siis, että tuleva eduskunta saa tehtäväkseen pohtia niitä mahdollisia muutoksia, jotka nämä isot muutokset kuntalakiin sitten aiheuttavat.

Tästä parlamentaarisesta seurantaryhmästä, josta moni edustaja on täällä puhunut ehkä enemmänkin arvostelevaan sävyyn: On hyvä, että asioita valmistellaan parlamentaarisesti. Olin sitä mieltä ja olen tänä päivänä sitä mieltä, että kuntauudistustakin olisi pitänyt valmistella parlamentaarisesti, niin kuin olen todennut. Kuntalakia valmistellaan parlamentaarisesti, mutta kieltämättä se parlamentaarisen seurantaryhmän työskentelyn kehittäminen varmasti sitten tulevissa vastaavissa ryhmissä pitää pohtia vähän tarkemmin.

En tiedä, onko, voisiko sanoa, eduskunnan arvovallan näkökulmasta hyvä, että kansanedustajat istuvat seuraamassa lain valmistelua tilanteessa, jossa kuitenkin ministeriöiden alaisuudessa toimivat työryhmät käytännön asiat sitten hyvin pitkälle valmistelevat. Informaation saamisen ja viestin kulkemisen näkökulmasta tällainen seurantaryhmä on varmasti ihan paikallaan, mutta jos ajatellaan kansanedustajan roolia lain valmistelun tosiasiallisessa tukemisessa, niin se on sitten ehkä vähän toinen juttu.

Muutama huomio tästä kuntalaista.

Kuntastrategia minun mielestäni on hyvä. Täällä edustaja Katainen hieman sitä arvosteli sääntelynäkökulmasta, sääntelyä lisäävänä. Mutta jos joissakin kunnissa kuntastrategiaa ei vielä tehdä, niin kyllä se viimeistään nyt on syytä tehdä. Se on mielestäni erittäin hyvä osa tätä uutta kuntalakia, että se myöskin jokaisessa kunnassa tulee jatkossa ottaa huomioon kunnan talousarvio- ja suunnitelmakokonaisuutena ja se nivotaan strategiaksi. Minun mielestäni on vielä erinomaisen hyvä, että siellä on palvelustrategia osana tätä kuntastrategiaa: pohditaan aidosti valtuustotasolla sitä, mitä kunta tekee itse ja mitä se tekee kumppaneiden kanssa ja mitä muita mahdollisuuksia sillä kunnalla mahdollisesti olisi olemassa.

Huomio sidonnaisuusilmoituksista. Tässä seurantaryhmässä, jossa jäsenenä olin, toin kyllä esille sen näkökulmani, että olisin ollut valmis viemään sidonnaisuusilmoitukset vielä pidemmälle elikkä lautakuntien jäseniin saakka. Nyt se on vain lautakuntien puheenjohtajilla. Isoissa kunnissa, mutta pienemmissäkin, lautakunnille on delegoitu valtavasti valtaa, itsenäistä päätösoikeutta, ja tämä sidonnaisuusnäkökulma on se, että pyritään varmistumaan siitä, että kaikki tiedämme, mitkä ovat päättäjien sidonnaisuudet suhteessa kuntatoimijoihin tai yksityisiin taustatoimijoihin. Olen sitä mieltä, että lautakunnissa päätöksenteot ovat sitä kokoluokkaa, varsinkin suurissa kaupungeissa merkittäviä euroja on delegoitu lautakunnille, että sidonnaisuusilmoitukset olisi pitänyt viedä lautakuntien jäseniin saakka.

Yksi iso harmi mielestäni on kunnanhallituksen puheenjohtajiston vaalikelpoisuus, josta ei ollut valmiutta loppumetreillä löytää sopua, joka olisi johtanut siihen, että puheenjohtajat olisivat olleet vaalikelvottomia kunnan työntekijänä ollessaan. Kun nyt näin on sovittu, niin on sovittu, mutta olisin toivonut toisenkaltaista ratkaisua.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntalain kokonaisuudistus kaiken kaikkiaan on paikallaan.

Hyvää tässä hallituksen esityksessä on muun muassa kuntakonserni-käsitteen jalkauttaminen, eli sillä saadaan parempi kokonaiskuva muun muassa kunnan sidoksista ja vastuista. Uusi laki näyttää olevan myös paljolti mahdollistava, mitä tulee erityisesti kunnan johtamiseen sekä myös asukasdemokratiaan.

Toki on syytä huomata, että tämäkin hallituksen esitys kasvattaa jollakin tavalla hallintoa: taloussäännöksiä tiukennetaan, suunnitteluvelvoitteita lisätään, pitää muodostaa, laatia pakollinen kuntastrategia, jonka sisällöstä määrää kuntalaki, ja oikeudellisen asiantuntemuksen tarve kasvaa kunnan hallinnossa. Toisin sanoen byrokratiaa tietyllä tavalla lisätään, mikäli tässä nyt edetään liian yksityiskohtaiseen määrittelyyn, mutta kuten edustaja Mäkinen totesi, niin parhaimmillaanhan esimerkiksi kuntastrategia on mitä oivallisin johtamisen väline.

Talouden osalta pakkoliitosuhkaa merkitseviä kriisikuntakriteereitä on nyt kuntarakennelaissa sekä tässä uudessa kuntalaissa. Kysyä tietysti tässä yhteydessä sopii myös sitä, mikä on valtiovallan vastuu vai onko sitä lainkaan. Tällä kaudella harjoitetulla kuntapolitiikallahan kriisikuntia tulee hyvin herkästi todella paljon, ja jos todella käy vielä sillä tavalla, että nyt myös kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus poistetaan, niin tämä kehitys kriisikuntatiellä on mitä ilmeisimmin.

Hallitus on minusta tässä esityksessään pistänyt yllättävän vähän painoa lähidemokratian edistämiseen. Demokratiakysymykset ovat jääneet kaikkein vähimmälle. Lakiesityksessä on vain ajatuksia demokratiakeinoista, mutta esimerkiksi alueelliset toimielimet perustuvat tietyllä tavalla vapaaehtoisuuteen.

Tässä lakiesityksessä kiristetään kuntien alijäämien kattamisvelvoitetta, eli alijäämät olisi katettava neljässä vuodessa. Lakiesitykseen sisältyy aivan oikein alibudjetoimisen kielto. Kielto koskettaa tosin vain kuntien taloussuunnittelua, ja valtion alibudjetoinnille ei ole edelleenkään mitään rajaa, vaikka perustuslakikin turvaa rahoitusvastuun. Kuntien tehtävien vajaa rahoittaminen on räikeä epäkohta, johon myös Kuntaliitto on kiinnittänyt huomiota. Tälläkin hetkellä käsittelemme eduskunnassa useita uusia velvoitteita kunnille, joiden vaikutukset on ajoitettu niin, että rahoitusvastuu jää seuraavan hallituksen murheeksi. Lienee täysin mahdollista, että saamme vielä varhaiskasvatustakin koskevan lakiesityksen tänne eduskuntaan. Siihen ei ole varattu valtionosuuksina euroakaan ensi vuodelle, eikä siitä ole mainintaa myöskään kehyksissä.

Tähän valtion rahoitusvastuun sivuuttamiseen ja alimitoittamiseen liittyy useita epäkohtia. Ensinnäkin kuntatalouden tasapainon saavuttaminen on yhteinen asia, jossa valtion on oltava aktiivisesti mukana. Valtion on väistämättä tultava kuntia vastaan ja osallistuttava kuntapalvelujen rahoituspohjan turvaamiseen. Emme edelleenkään ole tasapainossa kuntien vastuitten ja rahoituksen tasapainon suhteen. Kuntien toiminnan ohjausta onkin arvioitava uudelleen ja kevennettävä rahoituksen vahvistamisen lisäksi.

Kun tähän liittyen käsittelimme valtionosuusuudistusesitystä hallintovaliokunnassa aiemmin tänä syksynä, kiinnitimme keskustaryhmässä huomiota muun muassa juuri rahoitusvastuun periaatteeseen. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan johdonmukaisesti korostanut, että tehtävistä säädettäessä on valtiovallan huolehdittava rahoitusvastuun periaatteesta, jolla tuetaan kuntien tosiasiallisia edellytyksiä suoriutua lakisääteisistä velvoitteistaan. Tällä kuntalailla ei tietysti saada kustannusvastuun kunta—valtio-suhdetta toteutumaan, mutta kun hallitus nyt esityksessään ottaa niin tiukan kannan kuntatalouteen ja kuntien omiin toimiin sen kuntoon saattamiseksi, sen olisi vähintään kohtuullista tarkastella omaa työtään kuntien talousvaikeuksien syventämisessä.

Jos tällä hallituksella on ontunut, kaikella ystävyydellä sanottuna, kunta-asioitten kokonaisuus, niin on pakko kritisoida hiukan myös tämän kuntalain valmistelua. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että valmistelu on ollut hiukan hajanaista, kaikkea muuta kuin avointa, mikä on näin merkittävän lakiuudistuksen kyseessä ollessa erittäin ongelmallista. Poliittista ohjausta lainsäädäntötyössä ei pitäisi vältellä, ja eritoten huono asia se on nyt, kun esimerkiksi byrokratian purkamisesta puhutaan paljon ja siitä on linjauksiakin olemassa. Mikäli puolueet kaiken kaikkiaan olisi otettu mukaan tähän kuntalain valmisteluun avoimesti, olen varma, että nytkin tässä esityksessä paikoin näkyvä ylisäätely olisi saatu vältettyä.

Mutta sitten, puhemies, aivan lyhyesti lopuksi, hiukan tämän kuntalain ohitse ajatellen. Täytyy sanoa, että olen hiukan huolissani seurannut kuntaministerin pohdiskelua niin sanotusta tulevaisuuden kunnasta ja kiertuetta sen osalta. On täysin selvää, että pohdinnat tulevaisuuden kunnasta ovat hyvinkin tarpeen, mutta se, mitä kunnat tällä hetkellä ennen kaikkea kaipaavat, on kyllä se, että ne saisivat tehdä työtään rauhassa, kehittää omaa toimintaansa. Nyt ei ole syytä lietsoa millään tavalla enää sitä pelkoa, että jälleen kuntakenttään on tulossa joku mittava uudistus, joka häiritsee kuntien kehittämistä.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän hyvänä, että kuntalakia uudistetaan vastaamaan tämän päivän tarpeita. Edellisestä kuntalain uudistuksesta onkin vierähtänyt jo varsin pitkä aika, 20 vuotta.

Kuntalakiin esitetään kannatettavia uudistuksia. Nostan esiin vain muutamia kohtia, jotka koen myönteisinä ja tarpeellisina.

Uusi kuntalaki vahvistaa valtuuston asemaa. Toivon, että valtuustovastuun kirkastaminen johtaa myös siihen, että kunnat pyrkisivät kokonaisvaltaisemmin suunnittelemaan palveluidensa järjestämistä. Laissa säädetään kuntastrategiasta, jolla valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Myös kunnanhallituksen tehtävistä säädetään nykyistä yksityiskohtaisemmin.

Toivon tämän lakiesityksen sisällön erityisesti vähentävän kunnan hallinnon siiloutumista ja johtavan kunnan palveluiden ja rahoituksen parempaan ja kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun. Pidän myös hyvänä, että saamme nuorisovaltuuston, vammaisneuvoston ja vanhusneuvoston nyt vihdoin ja viimein lakiin ja tätä kautta vahvistettua suomalaista kuntademokratiaa suomalaisissa kunnissa kuntalaisten parhaaksi asuinpaikasta riippumatta.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Kuuluin itse tähän parlamentaariseen seurantaryhmään, joka täällä on muutamaan otteeseen mainittu, ja myös sen perusteella synnytettyyn jatkotyöryhmään, jonka tehtäväkenttä on hieman rajatumpi.

Sen verran tästä parlamentaarisen seurantatyöryhmän työstä, että siinä vaiheessa, kun lakiluonnosta tehtiin, niin kohtuullisen hyvin seurantaryhmän ihmiset pidettiin kartalla, missä tämä prosessi on menossa. Toki kokousajat olivat hyvin haasteellisia, kun ne olivat melkein aina päällekkäin tämän eduskuntatyön kanssa, mutta se on normaalia tässä luottamustehtävässä. Mutta täytyy sanoa, että ehkä sen jälkeen kun tämä lakiluonnos valmistui, olen hieman tipahtanut kärryiltä, koska käytiin lausuntokierros ja sitten sen lausuntokierroksen pohjalta on tehty tämä lopullinen hallituksen esitys — tässä parlamentaarinen seurantaryhmä tipahti kyllä tästä valmistelusta tämän lausuntokierroksen jälkeen. Vieläkään en ole ehtinyt tarkistamaan ihan kaikkia kohtia, mitkä ovat luonnoksesta muuttuneet tähän hallituksen esitykseen päädyttyään.

Luonteeltaanhan tämä koko esitys tietyllä tavalla ei ole kauhean radikaali kuntalain muutos vaan enemmänkin päivitys 2000-luvulle. Vanha, vuodelta 95 peräisin oleva kuntalaki päivitetään tälle vuosituhannelle ja vastamaan niitä olosuhteiden muutoksia, mitkä kunnissa ovat tapahtuneet: niitä ovat toimintojen sähköistyminen ja monet muut asiat, jotka ovat yhteiskunnassa muuttuneet.

Täytyy myös muistaa, että meillä on erikseen olemassa kuntarakennelaki, johon tässäkin on viitattu. Se on ihan erillinen laki eikä kauhean radikaali ole sekään, koska näemme, ettei se nyt ainakaan kuntaliitoksia ole tuottamassa. Päinvastoin tilanne on aika jämähtänyt kuntaliitosten osalta kuntarakennelain hyväksymisen jälkeen. Sote-lain ja tämän suhdetta on vielä vaikea arvioida, koska sote-lakia ei ole vielä eduskuntaan käsittelyyn tullutkaan mutta on lähiaikoina tulossa.

Muutamia poimintoja, mitä tässä on tärkeää tarkastella.

On tietenkin tämä kuntatalousohjelma, joka tulee nyt kunnille. Se ensi alkuun vaikuttaa aika dramaattiselta muutokselta, mutta kun mietitään, että kunnissa on jo aikaisemmin ollut käytössä kriisikuntamenettely, niin siihen suhteutettuna kuntatalousohjelma ei kuitenkaan sitä todellisuutta radikaalisti muuta. Itse asiassa kuntatalousohjelma pakottaa kunnan päättäjät ottamaan jo hieman aikaisemmin kantaa ja tekemään toimenpiteitä kuntatalouden parantamiseksi, kun kriisikuntamenettelyssä kunta saattaa vain ajautua ulkopuolisen selvittäjän kauko-ohjaukseen siinä vaiheessa, kun kunnan päättäjillä ei enää paljon sanan sijaa ole.

Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota, kun tämä hallintovaliokunta saapuu, on kunnan henkilöstön osallistumisoikeus. Yhdessä vaiheessa sitä oltiin aika radikaalisti rajaamassa, eli kunnan henkilöstöstä oli tulossa hyvinkin jäävejä kunnanhallituksen työhön, mutta luonnosvaiheessa sitä vähän lievennettiin. Se onkin ihan hyvä näin, koska myös kunnan työntekijät ovat kuntalaisia, eikä heidän demokraattisia osallistumisoikeuksia voi viedä pois. Puolueiden tehtävä on sitten valita sinne kunnanhallituksiin ihmisiä, jotka kykenevät näkemään kokonaisuuksia eivätkä ole siellä oman työpaikkansa asiaa hoitamassa.

Tässä myös käsitellään erilaisia kunnan hallintomalleja. Henkihän oli se, että ei valita mitään yhtä yksittäistä parasta mallia, jolla pitää toimia, vaan mahdollistetaan, että kunnat voivat valita erilaisia vaihtoehtoja. Sikäli tämä ei pakota kuntia mihinkään yhteen ainoaan malliin vaan mahdollistaa monenlaisia malleja ja kuntien itsenäisen päätöksenteon niistä.

Viimeisenä poimintona, mitä tästä on tärkeä huomioida mielestäni, ovat nämä sidonnaisuudet. Minä kyllä toivon, että kiinnitetään huomiota, ja on tarpeen kiinnittää huomiota, sidonnaisuuksissa muuhunkin kuin siihen, mihin yhdistyksiin tai hallituksiin kuulutaan, ennen kaikkea siihen, minkälaista maaomaisuutta päättäjillä on itsellään. Kuntahan on maan käytössä ja kaavoituksessa merkittävä toimija, ja silloin, jos kunnan keskeisellä päättäjällä on merkittäviä maaomaisuuksia kunnan alueella, niin tämä kyllä aiheuttaa paljonkin talousintressejä ja tämä on merkittävä sidonnaisuus, joka täytyy myös mainita sidonnaisuusilmoituksissa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntalain uudistaminen on, niin kuin valiokuntien mietintöjen alussa yleensä sanotaan, tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Muutos on ajankohtainen. Nyt on vain yksi huoli siitä, että se on oikeassa maastossa, eli nyt kuntakenttä, kuntien tehtävät ovat melkoisessa myllerryksessä, ja silloin on tarpeellista nähdä, että tämä kuntalaki kuvaa ja vastaa sitä tarkoitusta, mitä sen pitää olla.

Monilta osin tässä on paljon hyviä asioita, mutta tämän valmistelusta otan esille yhden näkökulman, ja se on tämä parlamentaarinen valmistelu. Tässä oli seurantaryhmä. Olisi ollut tarpeen, että siinä olisi ollut ohjausryhmä. Seurantaryhmä seuraa ja tarkkailee, mutta sillä ei ole toimivaltuuksia riittävässä määrin olla siinä työssä mukana. Olin pari kertaa varajäsenenä mukana, ja tämä tietyllä tavalla oli havaittavissa.

Tämä on osa suurempaa kokonaisuutta, mitä tällä hallituskaudella koko kuntauudistuksessa on tehty. Siitä haluan todeta sen, että suuri ongelma on ollut tämän pirstaleisuus ja se, että tätä kokonaisuutta ei ole johdettu. Kaikki uudistus lähti liikkeelle siitä, että tehdään uusi uljas kuntarakenne, kuntarakennemuutoksesta tuli itsetarkoitus, ja muut uudistukset pantiin palvelemaan kuntarakennemuutosta ja niin alkuvaiheessa myös sote. Jos sote on väline kuntarakenteen muuttamiseksi, niin ei tule oikein mitään. Tässä ympäristössä sitten lähdettiin valmistelemaan kuntalain muutosta. Kuntalaki on kuntien toiminnan peruslaki. Se huomioon ottaen tämä tulos on kuitenkin, voi sanoa, kohtuullinen.

Tässä on vielä otettava huomioon, että kuntien tehtävät ovat muutoksen alla. Siinä mielessä on varauduttava myös siihen, että tässä voi tarvita muutoksia.

Tässä otan esille muutaman kohdan. Tämä kuntatalous on hyvin tärkeä tässä ja kuntatalousohjelma, jolla pystytään sitten arvioimaan vähän pitkäjänteisemmin kunnissa, mihin mennään. Jos siinä toimitaan sen mukaisesti kuin on tavoitteena, se on kuntien kannalta hyvä asia. Mutta sitten on tämä alijäämän kattamisvelvoite, johon sinänsä on perusteet, mutta jos ei siihen ole realismia, niin se on aika erikoista. Se edellyttää sitä, että kuntien tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa. Se on välttämätön edellytys. Nyt tässä suhteessa ei ole saatu juuri mitään aikaan. Hyvin ajankohtainen asia on se, että nyt on hallitus nähnyt tarpeelliseksi poistattaa harkinnanvaraiset avustukset, ettei edes yllättävissä tilanteissa pystytä hoitamaan, ei ole välineitä hoitaa, tasapainoon niiden kuntien tilanteita, jotka olisivat hoidettavissa. Aika erikoinen ratkaisu ja vielä erikoinen ratkaisu se, että koko pykälä poistettiin, ettei siihen pystyttäisi edes rahaa lisäämään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Nyt näyttää olevan pohdinnan kohteena se, mikä on kunta. Hyvin tärkeä asia. Tässä hallituksen kuntalinjauksessa on mielestäni koko ajan ollut hyvin yksipuolinen käsitys siitä, mikä on kunta. Kunta on ihmisten yhteisö. Se on demokratian perusyksikkö. Se ei ole vain palvelutehdas eikä hallinnon jatke. Kuntalainen ei ole objekti, hallinnoinnin kohde, vaan subjekti, tekijä. Kuntalaiset ja kunnat ovat valtava voimavara oikein käytettyinä. Jos järjestelmä on hyvä ja kunnat pystyvät toimimaan, se on koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta merkittävä asia. Kuntien keskeinen tehtävä on elinvoima, ja silloin kunnan johtaminen on myös enemmän kuin hallinto-organisaation johtamista. Toivottavasti näkemys siitä, mikä kunta todella on, saa sille kuuluvan arvon eikä kuntaa nähdä pelkästään mekaanisena elimenä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on kansalaisten kannalta erittäin tärkeä lainsäädäntöuudistus. Laissa määritellään hyvin pitkälle kunnan tehtäviä ja kuinka demokratia ja kansalaisen vaikutusvalta kunnassa tullaan toteuttamaan. Kuten täällä on todettu, kyseessä on lähinnä lainsäädäntöön liittyvä päivitys 2010-luvulle, mutta koska viitataan kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon moniin rakenneuudistuksiin, niin todennäköistä on, että me vielä palaamme tämänkin lain tarkennuksiin lähivuosina.

Haluaisin tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota oikeastaan vain yhteen asiaan elikkä kansalaisdemokratiaan ja osallisuuden vahvistamiseen. Kun meillä on tässä yhteydessä käsittelyssä myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus, niin tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää, että kansalaisten vaikuttamiskanavia parannetaan ja asukasdemokratiaa vahvistetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen yhteydessä on useaan kertaan kansalaisilta tullut suuri huoli siitä, kuinka kunnan ja kuntalaisen ääni tulevaisuudessa tullaan huomioimaan. Tästä syystä on tärkeää, että myös kuntalaissa tähän paneudutaan. Näin tässä on mielestäni myös tehty.

Kysyisin ministeri Risikolta muutamaa kohtaa.

Ensinnäkin tässä laissa määritellään kuntien vastuut. Kunnan on perustettava nuorisovaltuustot, mikä on erittäin hyvä asia. Me tiedämme tällä hetkellä, että meillä on kunnissa nuorisovaltuustoja, mutta ne toimivat hyvin eri lailla. Nyt tämän lain myötä voidaan olettaa, että lasten ja nuorten näkemykset tulevat systemaattisemmin ja pitkäjänteisemmin osaksi kunnan toimintaa. Toivon, että kunnissa näitten nuorisovaltuustojen toimintoja kehitetään ja vahvistetaan ja annetaan nuorisolle ja nuorisovaltuustolle mahdollisuus aitoon vaikuttamiseen.

Nyt kysyisinkin nuorisovaltuustoon liittyen: Kun tällä hetkellä meillä on nuorisovaltuustoja, joilla ei ole, voisiko sanoa, taloudellisia toimintaedellytyksiä toimia, niin mitä tarkoittaa tämän lain yhteydessä, kun siellä lukee, että on huolehdittava nuorisovaltuustojen toimintaedellytyksistä? Mitä tämä konkreettisesti tulee tarkoittamaan? Varmaan monissa kunnissa nuorisovaltuustot haluavat tietää tarkemmin tämän.

Sitten meillä on vanhusneuvostot, jotka ovat myös vanhuspalvelulaissa. Vanhusneuvostot ovat aloittaneet toimintansa jo tämän vuoden alussa. Olen itsekin ollut hyvin aktiivisesti yhteistyössä heidän kanssaan, ja on ollut ilo huomata, että vanhusneuvostot ovat lähteneet erittäin aktiivisesti liikkeelle. Kun me puhumme ikäihmisistä, niin me tiedämme sen, että ikääntyminen ei ole sairaus ja sitä kautta kyse ei ole vain sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan kyse on ikääntymiseen liittyvistä erilaisista asioista, kuten kuntasuunnittelusta, yhdyskuntasuunnittelusta, asuntorakentamisesta, osallisuuden vahvistamisesta, esteettömyydestä ja tietenkin myös sosiaali- ja terveyspalveluista, elikkä kyse on laajasta kokonaisuudesta.

Nyt kysyisin ministeri Risikolta — koska vanhusneuvostot ovat kantaneet suurta huolta siitä, että tämä kirjaus vanhusneuvostojen asemasta on kirjattu ja nostettu myös tähän lakiin — vielä vahvistuksen siitä, mitä tämä aidosti tulee vaikuttamaan vanhusneuvostojen asemaan ja mitenkä toimii nimenomaan tämä iso, laaja kokonaisuus, joka vanhusneuvostoille jo vanhuspalvelulain yhteydessä on toimeksi ja tehtäväksi annettu. Mitenkä näette sen, tuleeko tämä pikemminkin vahvistamaan vanhusneuvostojen asemaa kuin päinvastoin? Vanhusneuvostot varmaan haluavat kuulla tästä.

Kolmantena asiana vammaisneuvostot. Olen erittäin tyytyväinen, että vammaisneuvostoista tulee nyt pakollisia ja vammaisneuvostojen asema selkeästi vahvistuu ja vammaisten ihmisten asema osana kuntapäätöksentekoa tulee vahvistumaan. Kyse ei ole mistään marginaaliryhmästä, vaan kyse on joukosta ihmisiä, jotka ovat osallisena meidän yhteiskunnassa, käyvät koulua, ovat työelämässä, ja sitä kautta heidän asemansa pitäisi näkyä entistä paremmin.

Sitten kysyisin tässä yhteydessä oikeastaan kaikkien näitten neuvostojen osalta: mitenkä tämän lain osalta me pystymme huolehtimaan, että näitten eri neuvostojen vaikuttavuus ja päätöksenteko näkyy aidosti kuntien organisaatioissa, ettei niistä tule vain olemassa olevia irrallisia toimijoita, vaan näillä kaikilla neuvostoilla, niin nuorisovaltuustoilla kuin näillä vanhusneuvostoilla ja vammaisneuvostoilla, on aito juridinen rooli ja asema ja vaikuttamiskanava kunnan päätöksenteossa?

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen kunnallinen itsehallinto on hyvin arvokas osa kansanvaltaamme, ja olen ylpeä suomalaisista kunnista: kunnat tekevät hyviä ja oikeita töitä. Jos muistellaan vaikkapa 90-luvun lamaa, niin kunnathan olivat sitten viime kädessä ne, jotka nämä rajutkin leikkaukset siihen aikaan loppuviimepeleissä sitten laittoivat täytäntöön ja käytäntöön, ja sieltä sitten pikku hiljaa Suomi lamasta nousi. Kunnille myös kiitos siitä, osaltaan.

Talous on tietenkin tärkeä osa itsehallintoa, ja budjettivalta on kunnilla. Täällä on käyty hyvää keskustelua, olen mielissäni sitä kuunnellut. Pahoittelen, että en ehtinyt ministerin esittelyä tästä kuulemaan, hallintovaliokunta oli silloin muualla suurimmaksi osaksi, mutta mielissäni tätä hallintovaliokuntaan nyt sitten odotan.

Edustaja Brax totesi tässä jotenkin siihen tyyliin, että kuntademokratia vaikuttaisi hautautuvan osittain kunnallisiin yhtiöihin. Hän puhui sitten myös tästä sidonnaisuuksien selvittämisestä, ja jotenkin, kun tätä keskustelua täällä on kuulostanut, niin tuntuu, että ei siitä kauhean isoa kismuraa eri puolueitten välillä ole, ja toivottavasti edustaja Braxin edustama puolue tämän asian sitten valiokunnassa esille ottaa, jos tarpeelliseksi näkee. Mikäli tulkitsin oikein tuota kuntalain lausuntokierrosta, katselin, että puolueet olivat siitä antaneet lausunnon, mutta en ainakaan vihreitten lausuntoa löytänyt tuolta valtiovarainministeriön sivulta. No, mutta tässä varmasti monta asiaa voi oieta jatkokäsittelyssä.

Monet meistä täällä ovat kuntapolitiikan kautta Arkadianmäelle ponnistaneet, ja kuntien tilanteet ovat kuitenkin, väittäisin, aika hyvin tiedossa. Kunta- ja palvelurakenteet ovat eriytyneet, eriytymässä ja tahti kiihtyy, eli monella tapaa on maailma vinos, sanoi alikersantti Rokkakin jo aikanaan.

Totta kai kuntatalouden vastuullinen kuuluu vaaleilla valituille luottamushenkilöille, ja strategia-asiakirja auttanee näiltä osin. Olen edustaja Mäkisen kanssa aivan samaa mieltä, että kyllä sen strategia-asiakirjan täytyy löytyä jokaisesta kunnasta, ja pikkuisen minulla on se epäily, että se ei kaikin osin kunnissa niin selkeänä ole ollut mielessä, mutta kun se nyt on lain tasolla, niin se on mielestäni ihan hyvä näin.

Tietenkään kuntataloutta ei korjaa mikään, jos äkillinen rakennemuutos tulee — niin kuin tiedämme, näitä muutospaikkakuntia ja -alueita on — tai sitten vain kunta käytännössä kuihtuu kartalta hiljalleen elinkeinoelämän muutoksen ollessa pysyvä. Niiltä osin tietysti kunnat kriisikuntamenettelyn kautta ymmärtävät varmasti tehdä johtopäätöksiä. Minä uskon, että vastuulliset kuntapäättäjät kykenevät näkemään sitten sen realismin.

No, oli talouskriteerinä sitten vuosikate tai alijäämän kattaminen, joka tapauksessa on tosiasia, että tämä lakiesitys ei nyt kulje ihan rinta rinnan sote-uudistuksen kanssa, ja varmasti rahoituskuvioon joudutaan puuttumaan tulevaisuudessa, ehkäpä hyvinkin pian ja useampaankin kertaan. Ja jos nyt tästä metropolihallinnosta vielä myöskin tulee muutoksia, niin nämähän tulevat sitten eduskuntaan.

Jos kuntalain uudistuksen yhtenä tavoitteena sanotaan olevan demokratian vahvistaminen, niin kuuntelen kyllä hivenen kallella kypärin tätä täällä saatua palautetta — ei siis minulle, mutta lain valmistelussa. Onko tässä nyt sitten vähän astian makua, kun tätä on parlamentaarisesti seurattu? Ehkä juurikin niin, että kuntarakennelain ja kuntalain olisi sitten molempien pitänyt olla perusteellisessa parlamentaarisessa valmistelussa, ja uskoakseni se olisi ollut demokratiaa vahvistava elementti.

Näihin hyvinkin konkreettisiin asioihin, mitä tämä kuntalaki sisältää, löytyy selkeitä kantoja, ja edustaja Kalliorinne puhui nyt tästä vaalikelpoisuudesta, ja olen jollakin lailla hänen kanssaan samalla linjalla. Mutta minä korostaisin vielä enemmän poliittisten puolueitten vastuuta. Jos me mietimme, että tulee sitten näitä tasa-arvokysymyksiä, niin ensinnäkin ehdokashankinnassa jo ehdokkaaksi hankittaisiin tasapuolisesti miehiä ja naisia ja pyrittäisiin semmoiseen kattavaan ehdokashankintaan, ja sitten kun asetetaan lautakuntiin ja tulevaisuudessa näihin johtokuntiin jäseniä, niin pyrittäisiin sitten semmoiseen napakkuuteen ja tarkkuuteen. Koulutuksestahan siinäkin on tietysti puolueitten osalta kysymys. Mutta ihan näitä konkreettisia asioita — johtajasopimukset, vaalien ajankohta, valtuuston koot — pohditaan sitten hallintovaliokunnassa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kun näin ylimalkaan selasin tätä kuntalakia paikallani, huomasin, että ei tässä mistään hirveän suurista muutoksista ole kysymys. Mutta tästä Kunnan tehtävät, 7 §:stä, "Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät", on todettava, että näitä tehtäviä on kyllä kunnalle viimeisten vuosien aikana annettu, niitä on syntynyt kuin sieniä sateella, ja ovatko nämä valtionavustukset sitten menneet siinä samassa perässä? Tästä on paljon täälläkin keskusteltu.

No, suurin muutos ehkä, mitä huomasin, on tämä 32 §, nämä vaalit, että nyt ne sitten järjestettäisiin huhtikuussa ja kunnanhallitukset, lautakunnat ja valiokunnat valittaisiin sitten kesäkuun valtuustokokouksessa. Tämä oli minulle aivan uutta.

Täällä säilyisivät myös nämä 23 §, 24 § ja 25 §: kuntalaisilla on mahdollisuus aloiteoikeuteen, ja on nämä kunnalliset kansanäänestykset.

Monilla paikkakunnilla, pienemmilläkin kunnilla, on jo ollut nämä vanhusneuvostot. Monta kertaa sanotaan, että ne ovat tämmöisiä kahvikuppikerhoja, mutta on tärkeätä, että sinne valittaisiin tosiaan sellaisia henkilöitä, jotka ajattelevat kunkin kunnan vanhusneuvoston strategiaa ja sitten voivat vaikka antaa tietoja ja ajatuksia kunnanhallitukselle.

Ihan myönteistä on tämä nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston laittaminen. Se kans, minkälaisia henkilöitä tänne valitaan yleensäkin kunnanvaltuustoon ja kunnanhallitukseen, on sitten kuntalaisten käsissä ja päättäjien käsissä.

Myös tämä kuntastrategia on jo tuttu pienemmissäkin kunnissa, jokaisessa kunnassa näitä tehdään, että välttämättä tämä strategia ei toteudu niin kuin on ajateltu, ja niitä sitten saatetaan muutella siinä vuoden varrella.

Sitten oli 73 §. Tämä on ollut ehkä sellainen vaikeakin pykälä. Siinä sanotaan, että "enemmistön kunnanhallituksen jäsenistä on oltava muita kuin kunnan tai kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa olevia henkilöitä". Tämä on monta kertaa tuonut pienille kunnille vaikeuksia: löytyykö muita kuin kunnan alaisuudessa olevia henkilöitä, kun jostain asiasta keskustellaan. Tämä on tullut hyvin konkreettisesti esille, kun ollaan käyty keskusteluja nyt näiden sote-ratkaisujen myötä Pihlajalinnan kanssa: ei ole oikein löytynyt henkilöitä, jotka ovat kelvollisia olemaan neuvottelupöydässä ja valtuustossa.

Sitten me olemme sen verran vanhanaikaisia, että nyt ei olla vielä tähän sähköiseen päätöksentekoon menty, mutta ehkä sekin aika sitten tulee, että myös omassa kunnassa siitä voidaan käydä keskustelua, jos sitä kuntaa nyt sitten enää muutaman vuoden päästä on olemassakaan.

Täällä myös sanottiin tästä kuntien alijäämän kattauksesta, että se pitää 4 vuoden kuluessa kattaa, ja se on kyllä oikein ymmärrettävää.

Tässä ei olla puututtukaan siihen, mitä tämä sote-ratkaisu tuo tullessansa, siitä ei varmaan kukaan tiedä. Mutta näin pienen kunnan edustajana en enää uskalla ajatellakaan, mitä tämä mahdollisesti tuo — missä näitä asioita hoidetaan ja kuinka näitä palveluja saadaan ja tuotetaan? Mutta ehkä se on sitten taas eri keskustelun aihe, kun se 4.12. kuulemma tänne annetaan.

Kaiken kaikkiaan tässä ei ole mistään kauhean suurista asioista kysymys. Jotain täsmennyksiä on tehty ja muutamia uusia asioita on tuotu lisää.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia.

Ensinnäkin kuntalaista se yksityiskohta, niin kuin totesin puheenvuorossani, että kuntalaki on tehty tilanteessa, jossa sote-ratkaisusta ei ollut varmuutta ja tietoa.

Myöskin tämä metropolihallintokeskustelu on ollut käynnissä — niin, sen kuntalain valtuustojen kokoon liittyvät ratkaisut. Tällä hetkellä siellä on sitten valtuutettujen minimimäärä laissa mainittu. Kun veikkaan, että meillä kenelläkään ei ole tarkoitus poliitikkojen määrää Suomessa lisätä sote-uudistuksen myötä esimerkiksi, niin silloin se johtaa kyllä siihen, että varmasti varsin pian uusi eduskunta joutuu arvioimaan myöskin sitä, mikä on kuntien valtuustojen koko jatkossa. Se ei välttämättä ole se, mikä tässä kuntalaissa nyt mahdollistuu, vaan ehkä jopa pienempi, jotta varmistetaan se, että päättäjien määrä tässä prosessissa ei lisäänny.

Arvoisa puhemies! Onko tässä minuutti vai 2?

2 minuuttia, kiitos. — Sitten vielä toiseen asiaan haluaisin sohaista, vähän tähän lähidemokratiaan. Sinänsä tärkeä asia, mutta nyt on havaittu se, että niissä kunnissa, jotka aktiivisesti lähidemokratiaa pyrkivät toteuttamaan, esimerkiksi Vantaalla — kokemuksella tiedän — on aluetoimikuntamalli, johon on erittäin vaikea saada päättäjiä mukaan. Meillä on kahdeksan aluetoimikuntaa, siis valtuuston, lautakuntien, johtokuntien ohella alueellisia aluetoimikuntia. Sinne on vaikea saada jäseniä, ja ne ovat sitten muodostuneet tämmöisiksi kahviseuroiksi, joilla ei ole sitten varsinaista päätösvaltaa, budjettivaltaa on hyvin vähän.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämmöisten toimielinten luomisella emme ratkaise tätä demokratia-asiaa, vaan sillä, että meidän pitää järjestää tilanteita, joissa kuntalaiset pääsevät itse joihinkin infotilaisuuksiin tai tiedotustilaisuuksiin, oman lähialueensa informaatiojärjestelmäksi, elikkä aluevaltuustoja en ole kannattamassa. Olen kannattamassa tiivistä yhteistyötä kuntalaisten kanssa muutoin.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta edustaja Brax aiemmin, sen mitä ehdin kuunnella, kiinnitti huomiota aika oleelliseen seikkaan elikkä tietojensaantioikeuteen. Kun itse on kuitenkin toiminut kahtena kautena tarkastuslautakunnassa, niin se on äärimmäisen tärkeä toimielin. Sillä on valtaa paljon enemmän kuin monesti ymmärretään. Sen toimialaan kuuluvat totta kai myös numerot mutta myöskin hallinto ja kunnan taloudellisten vastuitten seuraaminen ja tarpeen niin vaatiessa terveisten lähettäminen hallitukselle ja valtuustolle siitä, että nyt on jotain tehtävä.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan kuntakonsernin ja sen tytäryhtiöitten tarkastustoiminnan yhteensovittamisesta, mutta kuitenkin sitten tytäryhtiöt päättävät itsenäisesti siitä, kuka tarkastaa. Kuntakonsernissa voi olla sama tarkastusyhteisö, mutta on aika mielenkiintoinen tilanne se, että kun kuitenkaan ei ole suoraa tietojensaantioikeutta tytäryhtiöitten asioista, niin sitten jos sillä on sama tilintarkastus, yhteisötilintarkastaja, jolta tarkastuslautakunta ostaa palvelut, niin siellä sitten tämä ostettujen palveluitten tuottaja tietää kyllä kaikki asiat tytäryhtiöstä. Hänellä on niistä tietojensaantioikeus samaten kuin kuntakonsernista, mutta sitten lautakunnalla ja lautakunnan jäsenillä ei olisikaan tällaista oikeutta, mikä tuntuu aika lailla ihmeelliseltä. Tässä on niin kuin tämä kunnan ja kuntakonsernin keskinäinen suhde, sitten on luottamushenkilösuhde suhteessa virkamieheen, ja sitten vielä näiden kummankin kanssa yhteistyössä toimii tilintarkastaja ja tilintarkastusyhteisö. Kun kuitenkin on näin, että velvoitteet kovenevat vain sitten kuntapuolella alijäämän kattamisen ja muun hyvän talouden ja hallinnon toteuttamiseksi, niin tämä on aika ihmeellinen asetelma, niin että toivoisin kyllä, että valiokuntakin tätä pohtii.

Pirkko  Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisen puheenvuorosta innostuneena vielä kommentti. Olen aivan samaa mieltä aluedemokratiasta. Siis en sitä väheksy ja ymmärrän, jos aluelautakuntia tai mitä toimikuntia kannatetaankaan. Mutta minulla on myös samanlainen kokemus kymmenen vuotta kuntapolitiikassa ja kuntayhtymien hallinnossa olleena — no, lähinnä kuitenkin ehkä sieltä kuntapuolelta — että ehkä lautakuntien aika sillä tavalla on nyt ohi. Meillä on muita demokratian uusia muotoja, jotka ovat osoittaneet minusta ihan voimansa. Puhutaan vaikkapa joukkoistamisesta tai sähköisistä kuntalaisaloitteista, koska kuitenkin elämme maailmassa, missä tieto liikkuu eri tavalla kuin aikaisemmin, ja totta kai myös kansalaisyhteiskunta jää edelleen elämään tämänkin jälkeen. Minä näen, että siellä on myöskin sitten ihan oma roolinsa edelleenkin olla vaikutuskanavana, samaten jos puhutaan vaikka vapaa-aikatoimesta, mitä edelleenkin arvostan kovasti suomalaisissa kunnissa — urheiluseurat, pienet budjetit, mutta suuria väkimääriä liikutetaan kuitenkin.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia teille, hyvät edustajat, näistä kommenteista. Hyvin paljon samanlaisia asioita tuli kuin tuossa debatissa. Pariin asiaan jäi debatissa vastaamatta teille, ja ne sanon nyt tässä.

Täällä edustaja Brax toi esille näistä sidonnaisuuksista ilmoittamisen, ja todella tässä on nyt keskitytty nimenomaan näihin keskeisimpiin valtuutettuihin elikkä puheenjohtajistoon ja niin edelleen. Siellä ovat myös esittelijät. Siellä ovat valmistelussa ja päätöksenteossa keskeisimmät henkilöt. Nyt pitää muistaa, että meillä on Suomessa yli 10 000 rivivaltuutettua, ja tämä oli nyt se lähtökohta, millä sitä on perusteltu, että tässä vaiheessa olisi nyt laajennus näin. Varmasti sitten voidaan myöhemmin arvioida sitä uudelleen, kun se näkyy siinä todellisuudessa sitten, miten tämä nyt saadaan eteenpäin. Mielestäni tämä on erittäin hyvä alku.

Sitten täällä vähän niin kuin duubioitiin sitä, onko tämä alijäämän kattamisvelvollisuus nyt joku pakkoliitos, ja se oli kyllä minun mielestäni aika erikoinen arvio. Ei missään nimessä, vaan tällähän vain yritetään pitää huolta siitä, että budjetti pitää ja että me saamme talouden vakiinnutettua. Mutta totta kai otan huomioon sen, niin kuin olen sanonut kaikissa puheenvuoroissani, että ei se kuntatalous yksin vaan myöskin valtiontalous ja ne yhdessä muodostavat julkisen talouden.

Sitten ihan vain yleinen puheenvuoro tähän keskusteluun, teidän hyviin puheenvuoroihinne. Totean nyt vielä kerran sen, mistä tässä laissa on kysymys. Se koskee taloutta, hallintoa, päätöksentekoa. Se on eräänlainen yleislaki, joka päivitetään tämän päivän tarpeisiin ja toivottavasti myöskin tulevaisuuden tarpeisiin. Mutta kuten me tiedämme, kuntakenttä on nyt muutoksessa, ja varmasti joudumme siihen sitten palaamaan vielä. Tämä on kokonaisvaltaista suunnittelua tukeva ja ennakointia tukeva lainsäädäntö, ja tähän lisätään myös kuntalaisten osallisuutta ja siten sitä kuntademokratiaa tukevia pykäliä. Toivottavasti ne sitten ihan oikeasti toteutuvat ja vaikuttamismahdollisuudet lisääntyvät, mikä on tämän lain tavoite.

Kun täällä tuli esille ja kysyttiin, miten ihan oikeasti sitten toteutuvat nämä nuorisovaltuustot, vammaisneuvostot ja vanhusneuvostot, niin siellä on paljon perusteluissa sitä, miten nämä kannattaa huolehtia. Nythän meillä on jo paljon hyviä käytäntöjä Suomessa näiden valtuustojen ja neuvostojen toiminnasta, elikkä nyt kannattaa niitä hyviä käytäntöjä sitten sieltä ottaa.

Kun edustaja Kiljunen kysyi vanhusneuvostoista, niin minä sanoisin, että tämä on ihan vanhusneuvostojenkin asemaa vahvistava, se, että se tulee nyt tähän kuntalakiin ja siinä vahvistetaan nyt näiden neuvostojen asema — vammaisneuvostojen, vanhusneuvostojen ja nuorisovaltuustojen — ja se on nimenomaan demokratian lisäämisen ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisen sateenvarjon alla, ja sitä kautta se asema tulee vahvistumaan. Tämän jälkeen ei vanhuksia voi sivuuttaa päätöksenteossa, ei vammaisia eikä nuorisoa. Tietenkin pitää käytännöt sitten hioa siellä kunnissa, miten hyvin kaikki saadaan hoitumaan. Ainakin minulla on itselläni sellainen kuva, että aika hyvin ne on nyt saatu liikkeelle, ja esimerkiksi nuorisovaltuustoja tällä hetkellä meillä on kuitenkin lähes jokaisessa kunnassa.

Sitten edustaja Tölli täällä kritisoi harkinnanvaraisen avustuksen poistamista. Minä olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Minun mielestäni harkinnanvarainen valtionosuus olisi pitänyt jättää vielä, koska nyt meillä on aika paljon näitä kriisikuntatilanteita ja sitten pahassa taloudellisessa tilanteessa olevia kuntia. Meillä on nyt juuri pari kuntaa liitetty toiseen kuntaan, ja nyt sitten se toinen kunta, joka joutui vastaanottamaan tämän hyvin hyvin köyhän kunnan, vaurioitui siitä. Mielestäni tällaisissa tilanteissa meillä pitäisi olla tätä harkinnanvaraista valtionosuutta. Tein siitä budjettikeskustelussa kahdenvälisissä neuvotteluissa esityksenkin, mutta valitettavasti se ei mennyt läpi. Mutta edustaja Tölli sitten kritisoi sitä, miksi se momenttikin poistettiin. Miksi me jättäisimme sellaisia momentteja tuonne, jotka ovat tyhjiä, jotka ovat nolla? Minun mielestäni se nyt vasta erikoista olisi. Totta kai siis budjettikirjaan voidaan aina lisätä, jos sitä rahaa jostakin löytyy, ja totta kai olen edelleen sitä mieltä, että näin pitäisi olla.

Muutama sana vielä. Timo Korhonen täällä murehti sitä, että nyt on taas lähdetty kiertueelle ja ettei nyt vain säikäytetä kuntia. Ei todellakaan säikäytetä kuntia eikä kuntalaisia eikä kunnan päättäjiä. Päinvastoin, me olemme kertomassa tästä kuntalaista, ja me olemme nyt kertomassa siitä, että nyt on hyvä keskustella siitä, mikä se tulevaisuuden kunta on. Kun tulin tähän tehtävään kesällä, niin hämmästelin sitä, että silloin viime vaaleja ennen kaikki puhuivat kunnista. Kuka puolustaa nyt kuntia? Ei kukaan. Ajattelin, että nyt on se aika, että nyt lähdetään miettimään sitä, mikä se tulevaisuuden kunta on, koska kun meillä soten vaikutuksesta nyt tapahtui niin, että kunta on maksaja mutta järjestäminen siirtyy tällaisille ylikunnallisille orgaaneille, niin nyt pitää miettiä, kun noin 60 prosenttia budjetista meneekin nyt tällaiselle ylikunnalliselle, mitä se tarkoittaa kuntien roolissa ja mitä tarkoittaa, jos tulee metropoli. Eli nämä ovat sellaisia asioita, jotka nyt muuttavat kuntien roolia ja asemaa ja tehtäviä, ja siitä syystä meidän on nyt mietittävä, mikä se tulevaisuuden kunta on.

Näen, että kunnalla on tärkeitä tehtäviä edelleenkin: kirjasto, peruskoulu, yleensäkin päiväkotitoiminta, varhaiskasvatus, kaavoitus, elinkeinoelämän edellytysten luominen eli juuri se elinvoiman puhaltaminen ja sen identiteetin luominen ja nimenomaan tällaisen identiteetin, yhteisöllisyyden kehtona toimiminen. Minä kannatan, että Suomessa on edelleenkin kuntia tulevaisuudessa ja me lähdemme kuntapohjaista järjestelmää kehittämään, mutta siihen me tarvitsemme sitten meidän kaikkien yhteistyötä. — Kiitos.