Sosiaali- ja terveysministeri  Laura  Räty

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä hallitus ehdottaa työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistamista vastaamaan nykyisen yhteiskunnan ja tämän päivän työelämän tarpeita.

Voimassa oleva laki on kirjoitettu alun perin sotien jälkeisenä aikana, jolloin koko yhteiskunnan rakenne, myös tuotantorakenne ja työelämä, olivat hyvin erilaisia kuin nykyisin. Vaikka lakia on toki pala palalta muutettu vuosikymmenten varrella, se on osittain jäänyt työelämän muutoksista jälkeen eikä kokonaisuutta ole katsottu.

Uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki korjaa tämän jälkeenjääneisyyden. Laki on hyvin laaja, koska siihen kootaan yhteen nykyisen tapaturmavakuutuslain, ammattitautilain ja niitä koskevan kuntoutuslain säännökset. Uudistuksessa ei muuteta työtapaturmavakuutusjärjestelmän perusrakenteita eikä työntekijän asemaa heikennetä. Työntekijällä on edelleen oikeus hyvätasoiseen korvaukseen ansionmenetyksestä, ammatilliseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen sekä sairaanhoitoon, jos häntä kohtaa työtapaturma tai ammattitauti.

Työnantajat edelleen rahoittavat nämä korvaukset vakuutusmaksuillaan. Pakollinen työtapaturmavakuutus koskee siis työntekijöitä. Yrittäjien osalta on päädytty säilyttämään laissa nykyinen mahdollisuus ottaa vastaavan tasoinen vapaaehtoinen vakuutus.

Säännökset on pyritty kirjoittamaan niin, että niistä selvästi ilmenevät ne perusteet, joilla korvaus myönnetään vahingoittuneelle työntekijälle. Samoin työnantajan oikeudet ja velvollisuudet vakuutuksen ottajana ilmenevät selkeästi laista. Oikeusturvan ja ennakoitavuuden kannalta on tärkeää, että säännökset ovat ymmärrettäviä ja sisältävät kaikki olennaiset asiat. Sen vuoksi nykyisin oikeus- ja korvauskäytännön varassa olevia tulkintoja ja periaatteita kirjataan lakiin.

Ehdotettava laki sisältää nykyistä tarkemmat ja yksityiskohtaisemmat säännökset muun muassa niistä olosuhteista, joissa sattunut tapaturma tai aiheutunut ammattitauti korvataan. Tämä on ehdoton parannus sekä vakuutuksen ottajan että yleisen oikeuskäsityksen ja oikeusturvan näkökulmasta. Työn tekeminen ei nykyisin rajoitu vain konttoriin, kauppaan tai tehdassaliin, vaan on myös liikkuvaa ja monimuotoista, mikä on otettava pykälissä huomioon kattavan turvan varmistamiseksi.

Ansionmenetyskorvauksen perusteena olevasta vuosityöansion määräytymisestä on myös pyritty säätämään nykyistä selvemmin ja ennakoitavammin. Samalla ansionmenetyskorvauksen vähimmäistasoa korotetaan 10 prosentilla nykyisestä.

Korvauskäsittelyä ja ammatillisen kuntoutuksen selvittelyä pyritään nopeuttamaan lyhentämällä laissa säädettyjä korvausprosessia koskevia määräaikoja. Samalla selkeytetään korvausasian käsittelyn luonnetta julkisen hallintotehtävän hoitamisena. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asettaman vakuutuslääkärijärjestelmää kehittäneen työryhmän päätösten perustelujen kehittämistä koskevat ehdotukset on otettu osaksi tätä esitystä. Siten hylkäävien päätösten perusteluista tulee käydä nykyistä selvemmin ja paremmin ilmi, miksi korvausta ei ole myönnetty.

Osana harmaan talouden torjuntaa esitykseen sisältyvät uutena asiana vakuuttamisen valvontaa koskevat säännökset. Vastaavalla valvonnalla on työeläkevakuutuksissa saatu aikaan hyviä tuloksia.

Arvoisa puhemies! Jos ääni vielä kestää viimeisen kappaleen, niin katsotaan vielä se.

Tämä ei taida olla siitä, valitettavasti, kiinni. — Lain uudistuksessa on pyritty kokonaiskustannusten osalta mahdollisimman neutraaliin lopputulokseen. Työnantajien ja yrittäjien kannalta yrittäjäkäsitteen määrittely yhtenäisesti työeläkevakuutuksen kanssa selkeyttää vakuuttamista. Työntekijöiden kannalta selkeämmät korvaussäännökset lisäävät oikeusturvaa ja ratkaisujen ennakoitavuutta. Koko sosiaalivakuutuksen kannalta työansiokäsitteen yhdenmukaistaminen entistä paremmin työeläkevakuutuksen kanssa edistää pyrkimystä yhdenmukaiseen työansioiden määrittelyyn, mikä mahdollistaisi jatkossa paremmin esimerkiksi yhteisen tulorekisterin käyttämisen. Muutenkin soveltamisalan yhdenmukaistaminen mahdollisimman pitkälti työeläkevakuutuksen kanssa lisää sosiaalivakuutusjärjestelmän selkeyttä. Selkeyteen, yhdenmukaisuuteen ja kattavaan kokonaisuuteen nimenomaan tällä uudistuksella on pyritty.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Samalla kun yleisellä tasolla olen tyytyväinen tämän tärkeän uudistuksen valmistumiseen, en voi olla ottamatta esille sitä, mitä tästäkin lakiehdotuksesta on jäänyt edelleen puuttumaan. Tämä koskee ammattiurheilijoita, noin reipasta tuhatta suomalaista, joiden asemaa ei tämänkään lain puitteissa millään tavoin tunnusteta.

Matkan varrella ammattiurheilijoiden asemaa on kuitenkin asiaa valmistelleessa työryhmässä pohdittu. Muutoksia nykytilaan ei ole kuitenkaan esitetty muun muassa siksi, että se olisi vaatinut ammattitautien tarkempaa määrittämistä, ja siksi, että tarvittavien muutosten kustannusvaikutukset olisivat olleet epäselvät. Itse katson, että suurin este on ollut ammattiurheilijoille epätyypillinen piirre eli tahdon puute.

Ylipäätään ammattiurheilijoille annetut lupaukset niin tämän kuin edellisenkin hallituksen osalta uhkaavat jäädä taas toteutumatta. Ammattiurheilijoiden vakuutus-, sairausvakuutus-, työttömyys- ja eläketurvan parantaminen siirtyy taas seuraavan vaalikauden asiaksi.

Kysyisinkin kaikilta tässä salissa olevilta ihmisiltä, suostuisitteko te tekemään fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä, jossa tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha puuttuu, pitkäaikaisten sairauksien vakuutusturva puuttuu ja ammattiisi liittyviä ammattitauteja ei edes lain edessä tunnusteta. Sen sijaan mitä sinulle on tarjolla esimerkiksi tapaturman sattuessa, on maksimissaan viisi vuotta tapaturmaeläkettä leikatusta palkasta, ja pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa saatujen korvausten taso olisi selvästi heikompi kuin muilla.

Arvoisa puhemies! Kyllä näiden urheilijoiden vierellä halutaan poseerata voittojen hetkillä, ihan Suomen ylintä johtoa myöden, mutta käytetyllä, vanhalla, raihnaisella ammattiurheilijalla ei tunnu olevan mitään käyttöä ainakaan suomalaisessa lainsäädännössä. Vuonna 2011 tehdyssä hallitusohjelmassa heille luvattiin parannuksia. Eipä ole näkynyt, eikä ilmeisesti tule näkymäänkään.

Arvoisa ministeri, onko tämä todellakin se viesti, jonka haluatte viedä ammattiurheilijoille? Ja, ministeri, älkää ainakaan sanoko, että laki ylimääräisestä urheilijaeläkkeestä tulee poistamaan nämä edellä mainitut murheet.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä ja tarpeellinen, enkä sen kummemmin siihen ota kantaa, mutta minulla on ministerille yksi kysymys.

Olemme puhuneet täällä eduskunnassa tämän syksyn aikana useamman kerran homerakennuksista ja homealtistuksista. Kaikki me tiedämme, että ongelma on todellinen. Olen itse ollut tilaisuuksissa, joissa on esitetty toiveita siitä, että henkilöille, jotka oireilevat sisäilmaongelmien vuoksi mutta eivät kärsi ammattitaudista, olisi olemassa jonkinlainen tukijärjestelmä työpaikan vaihtamiseksi. Työpaikanvaihdostukihan koskee vain ammattitauteja, ja jos olen ymmärtänyt oikein, jos henkilö ei pysty homeitiöiden takia työskentelemään esimerkiksi koulussa, sairaalassa tai jossakin muussa vastaavassa paikassa mutta hänellä ei ole muualla oireita eikä työnantaja pysty järjestämään hänelle tervettä työyhteisöä, niin hän saattaa jäädä esimerkiksi ilman Kelan sairauspäivärahaa ja sosiaaliturvaa.

Tästä lakiesityksestä löysin yhden maininnan tästä asiasta. Siellä sanottiin: "Lain valmistelun yhteydessä on erillisessä kolmikantaisessa valmistelutyöryhmässä käsitelty myös työpaikan vaihdoksen tukemista tilanteessa, jossa työpaikan kosteusvauriomikrobien aiheuttama oirekokonaisuus estää työskentelyn. Tämän osalta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, jonka pohjalta olisi voitu valmistella lakiehdotus." Tämä oli suora lainaus tuosta lakiesityksestä. Kysynkin nyt ministeriltä: miten tässä vakavassa asiassa on tarkoitus edetä, sillä kyllähän me tiedämme, että tämä ongelma on todellinen?

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Näin äkkiseltään katsoen, kun tämä lakiesitys tosiaan on aika laaja, näen, että tässä on erittäin paljon myönteisiä asioita, ja pidän erittäin hyvänä asiana, että tässä on nyt pyritty kokoamaan yhteen tämmöistä, jos voisi sanoa, hiukan hajanaista lainsäädäntöä. Uskon, että tässä valiokuntakäsittelyn aikana varmasti sitten nousevat esiin juuri nämä myönteiset asiat mutta myöskin ne kipukohdat, joita täältä varmasti voivat löytää kaikki, jotka tämän nyt sitten läpikäyvät.

Tietysti se, mitä itse pidän erittäin hyvänä asiana, on tämä vakuutuslääkäriasian ja tämän vakuutuslääkärien järjestelmän avoimuuden lisääminen. Toivon tietysti, että se nyt sitten johtaa myöskin aitoihin toimenpiteisiin eikä vain jää siihen puheen tasolle.

Mutta itse asiassa kiinnitin huomiota tähän samaan asiaan, minkä tässä edellinen puhuja nostikin jo esiin, ja ihan tästä samasta asiasta olisin mielelläni ministerin näkemyksen kuullut, koska tiedämme varmasti kaikki, että tämä homeasia ja homeongelma on erittäin merkityksellinen tuolla ihan monellakin tasolla.

Erkki   Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin tässä pari edellistä puhujaa, että tämä on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen ja siinä mielessä tietysti hyväksyttävä, mutta innostuin nyt pyytämään puheenvuoron kuultuani osan edustaja Wallinheimon puheenvuorosta.

Totean vain, että yhdeltä osinhan eduskunnassa on jo aiemmin käsitelty urheilijoitten tavallaan tähän liittyvää vakuutusturvaa. Silloin oli kyse, yllätys yllätys, jääkiekkoilijoista, jolloin tietojeni mukaan ainoan kerran, kun eduskuntaa vastaan on lakkoiltu, se tapahtui yhdellä SM-liigan kierroksella, jolloin kiekkojen pudottua jäähän pelaajat pitivät minuutin tauon viestinä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, minkä otimme huomioon.

Siinä yhteydessä vain kävi sinänsä ilmi, että tämäntyyppisen turvan järjestäminen ei ole ihan yksinkertaista johtuen muun ohella siitä, että ikään kuin urheilijoitten vakuutusturvan taustana olevat tulotasot vaihtelevat lajeittain erittäin huomattavasti Suomessa. Mutta ei se poista sitä edustaja Wallinheimon esittämää sinänsä oikeaa vaatimusta, että tämä asia kyllä pitäisi kokonaisuudessaan saattaa kuntoon. Tässähän on tulossa kaikennäköisiä hallitusneuvotteluja lähiaikoina, niin että ei muuta kuin sinne vain vaikuttamaan.

Sinuhe  Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Pitää edustaja Virtaselle sen verran myöntää, että taisin olla yksi lakkokenraaleista silloin. Mutta tosiaan ongelma on esimerkiksi tässä tapaturmaeläkkeessä se, jos vaikka puhutaan nyt sitten jääkiekosta, että jos pelaaja ja valmentaja törmäävät toisiinsa niin, että molemmilta päättyy ura, niin todellakin jääkiekkoilija saa tapaturmaeläkettä viisi vuotta ja korvaus todellakin määritellään leikatusta palkasta, ja tässä tapauksessa valmentaja saisi korvauksen täydestä palkasta aina eläkeikään asti. Niin että kyllä tässä on suuria, suuria puutteita.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana nostettiin esille kaksi asiaa.

Ensimmäiseksi edustaja Wallinheimo nosti esille ammattiurheilijoiden aseman tämän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä. Tämä lainsäädäntöuudistushan ei ammattiurheilijoita koske, niin kuin tässä hyvin kävi jo ilmi. Urheilijoiden sosiaaliturvan uudistamista pohtinut työryhmä on sosiaali- ja terveysministeriössä istunut ja myöskin päättänyt työnsä, ja tarkoituksena on viedä niitä esityksiä, mitkä sieltä työryhmästä tulivat, eteenpäin, mutta aivan kaikkia näitä edellä kuvattuja ongelmia ei tämäkään kokonaisuus kyllä tule kattamaan. Mutta korostan, että tämä uudistus koskee työntekijöiden lakisääteistä tapaturmavakuutusta eikä ammattiurheilijoita, joiden asia sinänsä on tärkeä.

Edustaja Mäkisalo-Ropponen ja edustaja Mäntylä nostivat esille kysymyksen tästä niin kutsutusta homepaketista eli siitä, millä tavalla voitaisiin tukea työpaikan vaihdossa saman työnantajan puitteissa. Tämähän on todella asia, josta asiakirjoistakin käy ilmi, että on neuvoteltu kolmikantaisessa työryhmässä. Tätä lainsäädäntöhanketta on suunniteltu ja tehty yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, koska tämä on merkittävä työmarkkinaosapuoliin, sekä työnantajiin että työntekijöihin, liittyvä kysymys, ja samassa yhteydessä on ollut keskustelussa tämä työpaikan vaihtoon ja homealtistukseen liittyvä korvaus ja tekniikka, miten se asia voitaisiin hoitaa. Tähän on myös varattu rahaa, mutta yksimielisyyttä ei ole työnantajien ja työntekijöiden kesken löytynyt.

Itse henkilökohtaisesti katson asiaa sillä tavalla, että tähän on todella varattu rahaa ja mikäli yksimielisyys löytyy, niin valmius myös ainakin minulla henkilökohtaisesti on sitten viedä asiaa eteenpäin. Mutta tämä on toki niin iso ja merkittävä, kolmikannan yhteisymmärrystä vaativa asia, kun on kyse työnantajien ja työntekijöiden keskinäisestä sopimisesta ja siihen liittyvistä kuvioista, että itse ainakin ajattelen näin, että toivoisin, että yksimielisyys näin merkittävässä asiassa sitten työnantajien ja työntekijöiden kesken löytyisi. Minulla on todella valmius jatkaa asian neuvottelemista ja myöskin eteenpäinviemistä, mikäli tällainen yksimielisyys sitten löytyy. Tässä esityksessä sitä ei nyt ole mukana johtuen juuri siitä, mikä sinne asiakirjoihinkin on kirjoitettu, että yksimielisyyttä ei ole löytynyt.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka mennäänkin tietysti tämän asian ulkopuolelle, niin haluan nyt kuitenkin edustaja Wallinheimolle todeta, että siinä, että aikanaan rajattiin tämä ammattijääkiekkoilijoitten lainsäädännöstä tuleva vakuutusturva viideksi vuodeksi, kyse oli aika lailla puhtaasti rahasta.

Siis se koko lainsäädännön tarvehan tuli siitä, että seurojen ostamien suorien vakuutuksien vakuutusmaksut, jotka johtuivat jääkiekon tapaturmariskien suhteellisesta runsaudesta ja myöskin suomalaisten ammattijääkiekkoilijoitten, sanoisiko nyt, keskimääräistä paremmasta palkkatasosta, nousivat niin kalliiksi, että tällaista lainsäädäntöä tarvittiin. Mutta sitten kun valtion rahoilla jo silloin kehyksissä oli omat rajansa, päädyttiin tämmöiseen ratkaisuun, joka ikään kuin perustaltaan ei todellakaan nyt välttämättä ole oikeudenmukainen, mutta ehkä siinä tilanteessa jossain määrin tarkoituksenmukainen.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On totta, että meillä on monta ammattiurheilijaa, jotka ovat jääkiekkoilijoita, mutta heitä on noin 200—300. Nyt puhutaan noin tuhannesta urheilijasta.

Otetaan hiihtäjäesimerkki. Jos Iivo Niskanen törmää päävalmentajaan ja molemmat lopettavat uran, Iivo Niskanen saa korvausta viisi vuotta ja päävalmentaja saa täyttä korvausta eläkeikään asti.

Eli kyllä tämä koskettaa paljon muitakin kuin vain jääkiekkoilijoita.