Juha  Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen esitys sosiaalihuoltolain uudistamiseksi. Takana on vuosien työ, vuosien huolellinen työ ja lainsäädännön ajantasaistamistyö. Me olemme tilanteessa, jossa matkan varrella sosiaalihuoltolaki on ollut voimassa mutta yhä enenevässä määrin lainsäädäntöä on viety eteenpäin erityislainsäädännön puitteissa, ja nyt tällä vuosien valmistelutyön jälkeisellä esityksellä on tarkoitus selkiinnyttää ja tuoda tämä sosiaalihuoltolainsäädäntö, sosiaalihuoltolain ydin ja sisällöt tähän päivään.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta, siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen, vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta asiakastarpeisiin vastaamisessa sekä turvata tuen saantia ihmisten omissa arkiympäristöissä. Sosiaalihuoltolain uudistaminen ajoittuu vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, jossa esimerkiksi työttömyyden pitkittyminen ja syrjäytymisen uhka ovat kasvaneet. Esityksessä on selkeästi ja kattavasti kuvattu sosiaalihuollon eri osa-alueita ja niihin liittyviä lainsäädännön uudistustarpeita. Sosiaalihuollon painopisteen siirtäminen esityksen tavoitteiden mukaisesti edellyttää paitsi toimintatapojen myös asenteiden huomattavaa muutosta sosiaalihuollossa ja sen kehittämisessä.

Olemme mietinnössämme nostaneet joitakin asioita otsikkotasolla esiin, ja käyn niitä tässä puheenvuorossani nyt läpi.

Ensinnäkin, hyvinvoinnin edistämisestä. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, sosiaalihuollon painopisteen siirtäminen hyvinvoinnin edistämiseen, ennalta ehkäisevään työhön sekä varhaiseen tukeen tarkoittaa käytännössä suunnitelmallista toimintaa, etukäteistä ja varhaista vaikuttamista ongelmien ehkäisemiseksi mutta myös varhaisia, oikea-aikaisia palveluja ongelmien jo ilmettyä. Sosiaalihuolto tulisi esityksen mukaan nähdä myös varhaista ja kevyempää tukea järjestettäessä sosiaalisena investointina, jonka avulla voidaan ehkäistä ongelmien kasautumista ja monimutkaistumista. Valiokunta korostaa, että panostaminen ennalta ehkäisevään työhön ja eri hallinnonaloja yhdistävään hyvinvointipolitiikkaan edistää yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä.

Uusi sosiaalihuoltolaki on entistä selkeämmin yleislaki, ja väestö- ja asiakasryhmäkohtaisissa erityislaeissa säädetään sosiaalihuollon sisällöstä yleislakia laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Uudessakin sosiaalihuoltolaissa korostuvat kuitenkin yksilökohtaiset tarpeet ja niihin vastaaminen, mikä on esityksen asiakaslähtöisyyden kannalta perusteltua.

Asiakaslähtöisyydestä muutama sana. Esityksen perustelujen mukaan uudistuksen tavoitteena on turvata eri väestö- ja ikäryhmien yhdenvertaista oikeutta riittäviin yleisiin sosiaalipalveluihin asiakaslähtöisellä lainsäädännöllä. Tavoitteena on tukea ja edistää ihmisten osallisuutta, omatoimisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnassa ja omassa palveluprosessissa. Palvelukokonaisuuden muodostumista pyritään tarkastelemaan asiakkaan tarpeista käsin. Valiokunta pitää myönteisenä esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan sosiaalihuoltoa tulee vahvistaa ihmisten elämänkaaren eri vaiheissa heidän omissa arkiympäristöissään. Asiakaslähtöisyyttä edistää myös asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisen omatyöntekijän nimeäminen asiakkuuden ajaksi.

Perheestä, lapsista ja nuorista: Osa lastensuojelun avohuollon tukitoimista siirtyy uudistuksessa sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Lastensuojelun ennalta ehkäiseviä tukitoimia on jatkossa mahdollista saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Valiokunta pitää tärkeänä uudistuksen tavoitetta madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja ehkäistä ongelmien pahenemista ennalta. Uuden sosiaalihuoltolain hengen mukaisesti toimineista kunnista ja kuntayhtymistä on jo selkeää näyttöä siitä, että muutoksilla voidaan vaikuttaa lastensuojelun asiakasmääriin ja kustannuksiin. Noin 90 prosenttia nykyisestä kuntien järjestämästä kotipalvelusta on suunnattu ikääntyneille. Uudistuksen tavoitteena on parantaa kotipalvelun laatua ja lisätä erityisesti lapsiperheiden kotiin annettavia palveluja, jotka ovat tehokas ennalta ehkäisevän ja varhaisten tuen muoto. Kotipalveluilla voidaan edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja vähentää erityispalvelujen ja lastensuojelun tarvetta.

Joitakin sanoja uudistuksen toimeenpanosta. Sosiaalihuoltolain uudistaminen merkitsee huomattavaa rakenteellista muutosta sosiaalihuollon toteuttamisessa. Uudistuksen edellyttämä asenteiden ja toimintatapojen muutos ei tapahdu hetkessä ja vaatii huomattavaa panostusta henkilökunnan koulutukseen ja eri toimijoiden ohjaukseen. Uudistuksen kustannusvaikutukset liittyvät suoraan siihen, miten kunnat ja kuntayhtymät muuttavat toimintaansa ja palvelurakenteitaan lainsäädännön tarkoituksen mukaisiksi.

Lain toimeenpanoon on valtiontalouden kehyksissä varattu yhteensä 16 miljoonaa euroa. Kuntatalouden tilanteen kannalta ongelmallista on lisäpanostusten suuntaaminen uudistuksen toimeenpanoon. Toiminnan painopisteen muuttamisesta voidaan kuitenkin aikaisempien kokemusten perusteella saada säästöjä jo suhteellisen lyhyen ajan työskentelyn jälkeen. Olennaista on useiden yhdensuuntaisten toimenpiteiden toteuttaminen ja monialaisen yhteistyön tekeminen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Uudistuksen voimaantulon aikataulua on pidetty kuntien kannalta vaikeana ja on esitetty sen yhtenäistämistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain kanssa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että uudistuksen toimeenpano saadaan käyntiin mahdollisimman nopeasti ja että kunnille annetaan toteutukseen selkeä ohjeistus ja tarvittava koulutus.

Valiokunta on tehnyt noin 20 lähinnä lakia täsmentävää muutosesitystä pykäliin, ja valiokunnan mietintöön on liitetty kaksi vastalausetta, jotka tultaneen esittelemään tämän asian käsittelyn yhteydessä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja edellä totesi, niin sosiaalihuoltolain uudistaminen on merkittävä lainsäädännöllinen uudistus. Se on myöskin tarpeellinen ja suorastaan välttämätön, ja osaltaan sitä tarpeellisuutta korostaa se, että olemme muutama vuosi sitten hyväksyneet terveydenhuoltolain uudistuksen. Ja kun toisaalta yleislaki eli sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakikin on juuri eduskuntaan tulossa, niin tämä ajankohta on ihan otollinen tämän lain hyväksymiselle.

Tästä valmistelusta ehkä voisi sanoa, että sehän on sujunut aika lailla pitkän kaavan mukaan. Ei taida olla ihan ensimmäinen eduskuntakausi, kun tätä valmistellaan, ja ehkä tässä viime vaiheissa lain valmistelua on jonkun verran haitannut myöskin keskeisten valmistelun vastuuhenkilöiden poistuminen ministeriön riveistä. Voisi ehkä arvioida, että se näkyy jonkin verran juuri tässä valiokunnan tekemien pykäläkorjausten määrässä, joka on noin yleisesti arvioiden aika suuri.

Mutta valmista on nyt tullut, ja valiokunnan mietinnössä, jota puheenjohtaja tuossa esitteli ansiokkaasti, käydään läpi näitä keskeisiä asioita. Itsekin korostan tämän lain lähestymiskulmaa ennaltaehkäisyn näkökulmasta, ja jos sitä tarkentaa, niin itse pidän merkityksellisenä sitä rakennetta, joka on tuttu jo vanhuspalvelulaista: ensin tehdään palvelutarpeen arviointi, siltä pohjalta palvelusuunnitelma ja sitten kolmannessa vaiheessa palvelusuunnitelman perustalta osoitetaan tarvittavat palvelut sen palvelusuunnitelman toteuttamiseksi ja sen tarpeen tyydyttämiseksi.

Tähän liittyy tietysti myöskin tämän lainsäädännön yksi riskikohdista eli se — mikä on jo näkynyt vanhuspalvelulain täytäntöönpanossa — että jatkossa on se uhka, että kuntien voimavarat ja muu kyvykkyys ja joissain tapauksissa jopa halukkuuskin toimia lain edellyttämällä tavalla nimenomaan tämän kolmiportaisen prosessin toteuttamisessa eivät tule muodostumaan riittäviksi, kuten vanhuspalvelulaissa valitettavasti nyt näyttää jossain määrin käyvän. Sen vuoksi tulee huolehtia, että voimavarojen tulee olla oikeassa suhteessa tämän lain asettamiin vaatimuksiin. Tältä osinhan tilanne tietenkin, voisi sanoa, kuntien näkökulmasta tulee ehkä jopa dramaattisestikin muuttumaan, kun sosiaali- ja terveyspalvelut, joista kuitenkin tässäkin nyt on kutakuinkin kokonaan kyse, siirtyvät kunnilta sote-alueitten järjestettäväksi ja tuottamisvastuualueitten tuotettavaksi. Siksi nyt tässä lainvalmistelussa, koska se olisi jossain määrin ollut mahdollista, olisi ehkä voitu orientoitua myöskin kohti tätä järjestämislain valmistelun sisältöä.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiin liittyy tiettyjä en nyt sanoisi ongelmia mutta asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Sen vuoksi tässä vastalause ykkösessä on esitetty neljä eri lausumaehdotusta, joista ensimmäinen edellyttää, että hallitus turvaa lapsiperheiden kotipalvelun riittävät taloudelliset resurssit; toinen, että hallitus ryhtyy valmistelemaan lainmuutosta lastensuojelun työntekijä- ja asiakasmäärän suhteen pienentämiseksi; kolmas, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen yhtenäisistä kriteereistä omaishoidon tuelle ja tuen siirtämisestä Kelan vastattavaksi; ja neljäs, että hallitus valmistelee tällä vaalikaudella suunnitelman yksin elävien aseman ja toimeentulon parantamiseksi. Nämä lausumaesitykset tullaan sitten esittämään lain toisen käsittelyn yhteydessä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on laki, jolla on mahdollisuus saada aikaan ihmisille entistä parempia, oikea-aikaisempia ja laadukkaampia palveluita. Uuden sosiaalihuoltolain avulla voimme vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta.

Haluamme siirtää painopisteen yleispalveluihin ja vahvistaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja palveluiden asiakaslähtöisyyttä. Palvelut tarjotaan ensisijaisesti ihmisen tavallisessa arkisessa elämässä ja ympäristössä. Asiakkaan oikeutta palveluihin vahvistetaan, kun määritellään tuen tarpeet, jotka oikeuttavat sosiaalihuollon palveluihin. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys.

Jotta hyviin tavoitteisiin päästään, tiivistetään myös viranomaisten yhteistyötä ja tavoitellaan mahdollisimman tehokasta ja lyhytaikaista tukea, joka auttaa asiakasta eteenpäin elämässään. Lastensuojelun puolella halutaan madaltaa avun hakemisen kynnystä ja siirtää osa lastensuojelun ja avohuollon palveluista sosiaalihuoltolain palveluiksi. Näin tukea voidaan saada oikeaan aikaan ilman lastensuojelun asiakkuutta, tilanteiden kärjistymistä ja leimautumista ongelmalliseksi perheeksi. Eli perheiden yhdenvertaisuus palveluiden saajina paranee ja palveluiden vaikuttavuus paranee.

Sosiaalihuollon vaikuttavuutta parannetaan myös muun muassa palvelutarpeen arvioinnilla. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus saada tarvittaessa palvelutarpeensa arvioiduksi, ja arvioinnilla voidaan myös osin korvata nykyiset asiakassuunnitelmat. Laki edistää myös yhteisten suunnitelmien tekemistä. Asiakkaalle myös nimetään omatyöntekijä, mikä osaltaan vahvistaa kokonaisvaltaista otetta asiakkaan tarpeisiin vastaamisessa.

Arvoisa puhemies! Nostan mietinnöstä esiin joitakin kohtia, joita erityisesti haluan nyt tässä vaiheessa painottaa. Ensinnäkin kansalaisten palveluiden laadun parantamisen ja kehittämisen kannalta on erittäin tärkeää, että rakenteellista sosiaalityötä koskeva säännös nostetaan vahvemmin esille ja sitä kautta edistetään systemaattiseen asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottamista. Rakenteellinen sosiaalityö on tärkeä kirjata lakiin, sillä se on olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja tukee sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden parantamista. On tärkeää, että myös sosiaalihuollon vaikuttavuuden mittareita edelleen aktiivisesti kehitetään.

Ihminen ja hänen perheensä on nostettava vahvemmin palveluiden ja toimintojen keskiöön. Tämän lain tavoitteena on tukea ja edistää ihmisten osallisuutta, omatoimisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnassa ja omissa palveluprosesseissaan ja siten ennen kaikkea omaan elämäänsä. Tämä asiakaslähtöisyys ja palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen ovat erittäin tärkeitä, aivan keskeisiä tavoitteita. Myös perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan lakiesitystä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta merkittävänä ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta asianmukaisena.

Lain 11 §:ssä määritellään yksilöityjä tuen tarpeita. Kun lakia toimeenpannaan, on asiakkaan ja hänen oikeusturvansa kannalta todella tärkeää, ettei kukaan putoa pois palveluista siksi, että tuen tarvetta ei pystyttäisi yhdistämään selkeästi johonkin säännöksen kohtaan tai ettei osata ratkaista sitä, kuuluuko palvelutarpeen tuottaminen yleislain vai erityislain piiriin. Katsoimme valiokunnassa, että tarvittaessa asiakkaan on saatava palvelut sekä yleislain että erityislain perusteella, jolloin palvelujen lähtökohtana on asiakkaan kokonaisvaltainen tilanne ja palveluiden tarve. Kyse on joustavasta ja hyvin toimivasta kokonaisuudesta.

Laissa lähdetään siitä, että tuetaan ihmisen elämää hänen arkiympäristössään ja laitoksissa asuminen ja huostaanotot pyritään minimoimaan. Asiakaslähtöisyyttä edistää myös asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisen omatyöntekijän nimeäminen asiakkuuden ajaksi. On korostettava, että sosiaalihuoltolaissa tarkoitettu tuen tarve kattaa niin omaishoitolain mukaista tukea saavien henkilöiden omaiset ja läheiset kuin ne henkilöt, jotka vastaavalla tavalla huolehtivat omaisistaan ilman omaishoidon tukea.

Arvoisa herra puhemies! Laissa tärkeässä osassa ovat myös lapsiperheiden palvelut. On tärkeää, että lastensuojelun ennalta ehkäiseviä tukitoimia voi jatkossa saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Matalan kynnyksen palvelut ja varhainen tuki ovat jo toimintamallina joissakin kunnissa, kuten Etelä-Karjalassa Eksotessa, ja niistä on saatu pelkkää hyvää näyttöä: muutoksilla voidaan vaikuttaa lastensuojelun asiakasmääriin ja kustannuksiin. Noin 90 prosenttia nykyisestä kuntien järjestämästä kotipalvelusta on tällä hetkellä suunnattu ikääntyneille. Uudistuksen tavoitteena on parantaa kotipalvelun laatua ja lisätä erityisesti lapsiperheiden kotiin annettavia palveluja. Tässä kohdassa on huomautettava, että myös ikääntyneiden kotipalvelua ja avohuollon palveluita on selkeästi parannettava.

Uutena tehtävänä kunnille tulee lain myötä eroperheen lapsen ja vanhemman valvottujen tapaamisten järjestäminen, millä voidaan nykyistä paremmin turvata lapsen etua tapaamisessa. On todella tärkeää, että vanhemmuuden tukea vahvistetaan myös kehittämällä matalan kynnyksen palvelu- ja tukimuotoja. Jatkossa pitää myös selvittää eroneuvontapalveluiden kehittämistarpeita. (Puhemies: Voi, nyt kyllä voisi...)

Arvoisa puhemies! Voin jatkaa seuraavassa puheenvuorossa.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi on perussuomalaisten mielestä pääosin kannatettava uudistus. Uudistus pitää sisällään erittäin hyviä tavoitteita ja esityksiä, kuten painopisteen siirtämisen erityispalveluista yleispalveluihin, asiakkaiden yhdenvertaisuuden vahvistamisen sekä viranomaisyhteistyön tiivistämisen. Lisäksi painopisteen siirtäminen lastensuojelussa ennalta ehkäisevän työn suuntaan on erittäin hyvä ja myönteinen asia. Lisäksi voisin vielä mainita tämän rakenteellisen sosiaalityön kirjaamisen lakiin. Tämä on myös erittäin kannatettava, koska tämän kautta saadaan myös päätöksentekoon varmasti sitä tietoa sieltä kentän suunnalta.

Perussuomalaiset kuitenkin katsovat, että lainvalmistelussa on tiettyjä puutteita, jotka tulevat sitten tässä jatkokäsittelyssä esiin, ja tulemme jättämään asian toisessa käsittelyssä vastalause 2:n mukaiset lausumaehdotukset, joissa nostamme tarkemmin esiin niitä asioita, joita olisimme tässä sosiaalihuoltolain uudistuksessa toivoneet näkevämme. Näitä ovat muun muassa lapsen edun osalta se, että katsomme, että tässä uudistuksessa ei edelleenkään lapsen ja perheiden etu tule toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja toinen oleellinen asia on myös tämä kuntien resurssien riittävyys.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen siitä, että tämä lakiesitys on nyt täällä ensimmäisessä käsittelyssä, sillä tämä laki on erittäin merkittävä. Tämän avulla toiminnan painopistettä on tarkoitus siirtää hyvinvoinnin edistämiseen, ennalta ehkäisevään toimintaan sekä varhaiseen tukeen.

Tämä laki on laaja yleislaki, mutta mielestäni kenties kaksi merkittävintä uudistusta tässä uudessa sosiaalihuoltolaissa ovat kotipalveluiden palauttaminen kaikille apua ja tukea tarvitseville lapsiperheille sekä nuorisopalvelutakuu.

Tällä hetkellä suurimmassa osassa kuntia kotipalvelut ovat saatavilla vain lastensuojeluasiakkuuden kautta. Oikea-aikaisella kotipalvelulla voidaan kuitenkin edistää parhaiten lapsen oikeuksien toteutumista ja vähentää erityispalveluiden ja lastensuojelun tarvetta.

Nuorisopalvelutakuu tarkoittaa sitä, että apua tarvitseva nuori saa yhden luukun periaatteella tarvitsemansa avun, tuen ja palvelun. Nuorisopalvelutakuu koostuu omatyöntekijän työstä, palvelutarpeen arvioinnista sekä nuorille kohdennetusta sosiaalisesta kuntoutuksesta. Toiminta toteutetaan tarvittaessa yhteistyössä nuorisotoimen, terveystoimen, opetustoimen, työ- ja elinkeinohallinnon sekä järjestöjen ja muiden toimijoiden kautta.

Lain toimeenpano edellyttää suuria muutoksia asenteissa ja toimintatavoissa, ja nyt tarvitaankin panostuksia koulutukseen ja eri toimijoiden ohjaukseen. Nyt on lopultakin opittava yhdessä tekemisen taitoja myös eri hallintokuntien välillä. Uudistuksen toimeenpano olisi saatava ripeästi vireille ja koulutukset ja tiedottamiset käynnistettävä välittömästi. Toivottavasti kunnissa on nyt riittävästi ymmärrystä sille, että tämän lain toimeenpano tulee säästämään monin verroin tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä tehdyt muutosehdotukset mielestäni selkeyttävät huomattavasti lain tulkintaa ja helpottavat monilla tavoin sen toimeenpanoa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia sanoja keskustan jättämästä vastalauseesta liittyen sosiaalihuoltolain uudistamiseen.

Kokonaisuudistus on välttämätön, ja se tulee todella tarpeeseen. Vuosien työ on etapillaan, meillä on valiokunnan mietintö ja ollaan eduskunnan täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä. Aivan, kuten täällä edustaja Virtanen totesi, tämän lainvalmistelun kalkkiviivoilla valitettavasti vastuuhenkilö, joka oli vuosia tätä lakia eteenpäin vienyt, siirtyi toisiin tehtäviin, jos nyt näin voi sanoa, ja se näkyy tämän lain lopputuloksessa, samoin kuin näkyy se, että laki on parempi pykälinä ja varsinkin lain perusteluina kuin sitten käytäntö tulee olemaan. Budjettikuri, kehyspäätökset ovat merkinneet sitä, että hyvät tavoitteet jäävät todennäköisesti sanahelinäksi.

On välttämätöntä, että sosiaalihuollossa painopistettä muutetaan ennalta ehkäisevään työhön. Ennalta ehkäisevät palvelut ovat aina edullisempia kuin ne tilanteet, joissa joudutaan sitten jo jotakin tapahtunutta korjaamaan. Se, että tällä tavoitellaan eri väestö- ja ikäryhmien palvelutarpeen parantamista, ja se, että ylipäätänsä palveluihin on mahdollisuus silloin, kun sosiaalihuollon palveluja tarvitaan, ovat kannatettavia tavoitteita. Me olemme todella huolissamme siitä, että tämä laki jää kirjaimeksi liian monessa tilanteessa, kun riittävät resurssit puuttuvat.

Toisekseen erityisesti on nostettu valiokunnan mietinnössä ja myös meidän vastalauseessamme esiin lapset ja lapsiperheiden näkökulma. Tässähän laki lähtee siitä, että lapsiperheet voivat saada apua jo aiemmin varhaisen puuttumisen kautta, ennen kuin esimerkiksi lapsi joutuu lastensuojelutoimenpiteiden piiriin. Tämä on niitä konkreettisia asioita, joihin pitäisi löytyä resursseja. Suomeksi sanottuna kotipalvelut ovat niitä, joita lapsiperheille pitäisi ja pitää pystyä kohdentamaan nykyistä paremmin. Käytännössähän meillä on tapahtunut niin, että hyvätkin kunnat ovat lopettaneet talouspaineessaan lapsiperheille kohdennetut kotipalvelut. Toivon mukaan tämä laki tuo muutoksen tähän. Pelkäämme, että näin ei tule käymään.

Kolmantena asiana nostan esiin sen, että me olisimme odottaneet, että lastensuojeluun olisi panostettu tässä kohdassa ne niukat resurssit, ja meidän odotuksissamme oli, että lastensuojelutyöntekijöiden osalta heidän työpainettaan olisi saatu vähennettyä. On harva asia, jossa keskusta ja keskustan kansanedustaja esittää joitakin rajoja tai jotakin sellaista, jolla määritellään enimmäiskokoja. Tämä lastensuojelussa toimivien sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä per työntekijä on kohta, joka pitäisi pystyä lain tasolla määrittelemään niin, että enimmäismäärä olisi enintään 30—40 lasta per sosiaalityöntekijä. Tänä päivänähän ollaan tilanteessa, jossa jopa 100, jopa yli 100 lasta on yhdellä sosiaalityöntekijällä niin sanotusti hoidettavanaan.

Viimeisenä asiana tässä puheenvuorossa otan esille sen, että keskustan näkemyksen mukaan omaishoidon tilanne ei parane sosiaalihuoltolaissa riittävällä tavalla. Esitämme hallitukselle jälleen kerran, että omaishoidon tuen kriteerit valmisteltaisiin vielä tälle eduskunnalle ja tuen maksatus siirrettäisiin Kelan vastuulle. Kakkoskäsittelyssä tulemme esittämään aiheisiin ja edellä kuvaamiini asioihin liittyvät ponnet lausumiksi.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen ensinnäkin erittäin tyytyväinen myös tämän lain osalta siihen, että meille on tulossa nuorisopalvelutakuu. Tämä nuorisopalvelutakuu koostuu omatyöntekijän työstä, palvelutarpeen arvioinnista sekä sosiaalisesta kuntoutuksesta. Moniammatillinen tuki toteutetaan ilman asiakkaan pompottelua ja se tarjotaan yhden paikan palveluna. On tärkeää, että nuoren tuki on hänelle räätälöityä. Tavoitteena on tukea syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta, hänen elämäänsä ylipäätään sekä hänen sijoittumistaan työhön, opiskeluun tai erilaisiin harjoittelupaikkoihin. Tämä on erittäin tärkeä uudistus nuorison elämäntilanteen tukemiseksi.

Tämän lisäksi haluan vielä todeta, että toimintojen rakenteellinen muutos ja painopisteen siirtäminen erityislainsäädännön palveluista yleispalveluihin edellyttää paitsi toimintatapojen myös asenteiden huomattavaa muutosta sosiaalihuollossa ja sen kehittämisessä. Siksi nostan jälleen kerran esille suuren huolen sosiaalialan kehittämisen tärkeydestä.

Valiokuntakäsittelyssä esitettiin huoli siitä, ettei laissa ole säännöksiä tutkimuksesta ja kehittämisestä. Voimassa olevan lain säännökset jäävät voimaan tutkimuksen, koulutuksen ja kehittämisen osalta toistaiseksi. Säännökset myös terveydenhuollon osalta on tarkoitus yhdenmukaistaa ja sisällyttää sote-järjestämislakiin. Meidän pitää tässä yhteydessä ehdottomasti turvata sosiaalialan kehittämisen sekä tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuus. Tästä me emme voi tinkiä.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt ensimmäisessä käsittelyssä erittäin tärkeä laki, sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus. Edustaja Rehula piti äsken erinomaisen puheenvuoron, jossa hän toi hyvin keskustan ryhmän näkemyksiä tähän lakiuudistukseen.

On erittäin tärkeää, että meillä on tämä lakiuudistus käsittelyssä, mutta aivan ensimmäiseksi on pohdittava sitä, miten tämän uudistuksen aikataulu suhteutuu sote-lain uudistukseen. Asiantuntijakuulemisissakin tämä näkökulma nousi usein esille. Pohdittiin sitä, olisiko ollut järkevämpää, että nämä olisivat kulkeneet toisessa järjestyksessä, mahdollisesti sote-lain hyväksymisen jälkeen. Toivottavasti se tulee meille käsittelyyn ja tulee hyväksytyksi. Siinä vaiheessa tähänkin lakiin mahdollisesti joudutaan tekemään sitten muutoksia. Toisaalta on todettava, että tämä laki sisältää valtavan paljon sellaista, joka toteutuessaan edistää monen suomalaisen hyvinvointia, ja erityisesti katson tässä lapsiin ja nuoriin.

Mutta kuten edustaja Rehula omassa puheenvuorossaan toi esille, isoin ongelma tämän lain toteutumisen kohdalla on rahoitus. Keskusta omassa vastalauseessaan on tuonut tämän selkeästi esille, ja toteamme sen, että kun asiantuntijoita kuulimme, niin ei voi muuta kuin todeta, että varsin isoja näkemyseroja on sen suhteen, mikä on se todellinen rahoitustarve, jotta nämä lain pykälät tulisivat täytetyiksi.

Kansalaisilta varsin paljon on tullut palautetta ja yhteydenottoja liittyen lapsiperheiden kotipalveluun, ja en yhtään ihmettele sitä. Me kaikki tiedämme ja tunnemme sen tilanteen, missä tällä hetkellä lapsiperheiden kotipalvelut ovat, ja monella meistä on muistikuva — toisilla kirkkaampana, toisilla vähän heiveröisempänä mielessä — minkälaista kotipalvelu oli ennen 90-luvun lamaa. Kotiapua saavien lapsiperheiden määrä on vähentynyt viidennekseen 20 vuodessa. Ajatelkaa: viidennekseen. Luku on erittäin hälyttävä.

Nyt kun me luemme tätä lakiesitystä, on mietittävä sitä, mitä nämä sanamuodot tarkoittavat. Valiokunnan kuulemisissa usein myös nousi esille se, mitä keskusta omassa vastalauseessaan tuo esille: tuleeko tämä lain toimeenpanossa tulkintaongelmia. Osittain olisi ollut tarpeen määrittää selvemmin, mitkä palvelut kuuluvat kunnan erityiseen ja mitkä yleiseen järjestämisvastuuseen. Ministeriön edustajat toivat esille sen, että tästä kirjoitusasusta — onko kirjoitettu passiivissa vai ei — pitäisi pystyä se päättelemään, mutta epäilenpä, että ainakin maallikolle on kovin vaikeaa tulkita sitä, tarkoittaako joku kirjaus subjektiivista oikeutta vai ei. Ja olettaisin myös näin, että käytännön soveltamistyötä tekevillä tätä tulkintaongelmaa tulee myös, ja tämä edellyttää kyllä sitä, että ministeriö ohjeistaa tarkemmin ja kunnissa koulutetaan työntekijöitä, jotta ihmisten oikeudet eivät jää näiden tulkintaepäselvyyksien takia toteutumatta.

On todettava tämän kuten monen muunkin lain valmistelun yhteydessä, että varsin paljon valiokunnassa on jouduttu tekemään myös pykälämuutoksia. Se valitettavasti kertoo karua kieltä siitä, minkälaista lainvalmistelun taso tällä hetkellä osittain on ollut ja minkälaisella kiireellä näitä lakeja on hiottu loppuun.

Arvoisa puhemies! Koulutustarve ei suinkaan jää pelkästään siihen, että koulutetaan työntekijöitä, jotta he osaavat tulkita lakia ja tarjota asianmukaiset palvelut. Koulutusta tarvitaan myös siksi, että jotta tämä laki täytenä astuisi voimaan, me tarvitsemme uusia työntekijöitä. Henkilöstön riittävyydestä on tosin varsin erilaisia näkemyksiä, samoin kuin rahoitustarpeesta.

On todettava, että tämän lain vahvuus on erityisesti se, että painopistettä pyritään siirtämään ennaltaehkäisyyn. Ennalta ehkäisevä näkökulma — sen me kaikki olemme tässä salissa monta kertaa todenneet — tulee pitkällä tähtäimellä edullisemmaksi. Varhainen puuttuminen on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen, mutta ennen kaikkea se on, arvoisa puhemies, inhimillisempi tapa toimia.