Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on erinomainen ja valiokunta on mietinnössään siitä myöskin samaa mieltä.

Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että nyt syntyy mahdollisuus avustaa kotitaloutta, jonka taloudellinen tilanne nimenomaan sosiaalisesti arvioituna on heikkoa tai kohtalaistakin tasoa mutta selviytyminen lain edellyttämistä vaatimuksista asettaa melkoisen urakan perheelle tai erityisesti esimerkiksi ikääntyneelle henkilölle ilman erityisiä lainajärjestelmiä ja muita. Avustusjärjestelmä tässä on erittäin perusteltu.

Valiokunnan kannanotoissa toinen kohta, joka erityisesti mielestäni on huomionarvoinen, liittyy hissiproblematiikkaan. Meillä on juuri tieto siitä, että on päätös olemassa, että hissi yksittäisen kerrostalon asukkaan pyytämänä ja vaatimana, kunnan maksamana toimena ei esimerkiksi kuulu kunnan kustannettavaksi. Pelkään pahaa, että tapahtuu eräänlaista segregaatiota, että taloudellisista ja kustannuksellisista hyötynäkökohdista johtuen ikäihmiset joutuvat muuttamaan asumaan omista asunnoistaan taloihin, taloyhtiöihin, joissa se hissi on tai kaikki yhdessä sen päättävät rakentaa, koska, kuten täällä sanotaan, asunto-osakeyhtiöissä päätöksenteko on todella ongelmallista. Ensimmäisen kerroksen asukas ei tarvitse hissiä, mutta kolmannen kerroksen mummo sitä tarvitsee. Rahaa siis jää käyttämättä. Kaikki päättäjät tarkoittavat hyvää, hissejä pitäisi rakentaa, mutta tämä homma ei vaan toimi. Aivan oleellisiin asioihin valiokunta on kiinnittänyt huomiota, ja kansakuntamme ikääntyminen huomioiden tällekin asialle pitäisi oikeasti jotakin tehdä.

Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Ikään kuin valiokunnan puheenjohtajana sanon muutaman sanan, niin kuin on tapana esitellä mietintöä.

Tämä mahdollisuus laajentaa avustusta myös muualle kuin totuttuihin energia-avustuskohteisiin on ehkä keskeisintä tässä hallituksen esityksessä. Vesihuoltolaitosten viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla tapahtuva kiinteistökohtainen talousjätevesijärjestelmän kehittäminen on yksi tällainen. Tästähän on lainsäädäntö voimassa, haja-asutusalueiden lainsäädäntö, ja se velvoittaa asukkaita liittymään tähän. On pitkä siirtymäaika, mutta on todettu, että tietyissä tilanteissa asianomaisen henkilökohtainen taloudellinen rasite saattaa olla kohtuuton viemäröintiin liittymisessä, ja tätä valiokunta on käsitellyt kannanotossaan paljon ja, voi sanoa, myös ihan vakavan perusteellisesti.

Avustuksia voidaan myöntää tämän tyyppiseen toimintaan vuositasolla 3 miljoonaa euroa kymmenen vuoden aikana, eli kokonaisuutena on kohtuullisen suuresta summasta kysymys, vanhassa rahassa lähes 200 miljoonaa markkaa. Tämä tilanne on sikäli tärkeä jälleen kerran todeta vaikkapa rehevöitymisen ja vesistön happipitoisuuden vuoksi, että noin miljoona suomalaista on viemäröinnin ulkopuolella, mutta heidän aiheuttamansa vesistörasitus on yhtä suuri kuin niiden runsaan neljän miljoonan, jotka ovat viemäröinnissä mukana.

Edelleen on kaiken kaikkiaan tärkeätä, että energia-avustuskysymyksissä ollaan aktiivisia. Kun muistamme edelleen voimassa olevaa, vuodelta 2001 peräisin olevaa Suomen kansallista ilmasto-ohjelmaa, niin siellä nimenomaan hyvin vahva panos sälytetään sille, että rakennusten energiataloutta kehittämällä saavutetaan säästöjä nimenomaan energiankulutuksessa. Se prosentti, millä osuudella asuminen ja kaavoitus toisaalta kantavat tätä Kioton tavoitteiden saavuttamistaakkaa, on noin 20 prosenttia.

Tämä hissiasia on tärkeä, ja se täällä oli jo esillä. Niin kuin täällä jo viitattiin valiokunnan lausumaehdotukseen, tämä asia mutta myöskin muu osakeyhtiön jäsenten saama etu ja hyöty tai osallisuus esimerkiksi kiinteistöjen uudistamisessa ja perusparantamisessa on otettava huomioon ja katsottava sen hyöty suhteessa siihen, minkä huoneistojen omistajat tässä saavat.

Arvoisa puhemies! Tämä on siis hyvää lainsäädäntöä hallituksen toimesta. Näin ollen ainoastaan yksi asia on itse lain tekstiin valiokunnassa lisätty muutos, eli uusi 2 a §, joka on käyttösuunnitelma: "Jos hakemusten määrä ylittää avustusvaltuuden määrän tai jos se on muutoin tarpeellista, valtioneuvosto voi tarkemmin päättää avustusten alueellisista käyttöperusteista sekä jakautumisesta eri käyttötarkoituksiin." Miksi tällainen uusi pykälä? Sen vuoksi, että asiantuntijakuulemisessa tähän kiinnitettiin huomiota erityisesti oikeusministeriön suunnasta. Jälleen kerran uusi perustuslaki ja siihen liittyvät lähtökohdat edellyttävät sitä, perustuslain 80 § 1 momentti, että tämän tyyppiset säädökset on nostettava lain tasolle.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olin äsken tuolla huoneessani, kun edellisen kohdan käsittely loppui, ja olin niin hidas, etten kerennyt tänne heti pitämään puheenvuoroani, kun sen olin pyytänyt, mutta nyt olen paikalla.

Muutama sana aluksi tästä itse avustuksesta haja-asutusalueiden talous- ja jätevesijärjestelmien parantamiseen, mikä ei käynyt ilmi valiokuntamme mietinnöstä, mutta jonka haluan sanoa pöytäkirjoihin, koska olen itse pohtinut paljon tätä asiaa. Se koskee ylipäätään sitä, mikä on se oikea paikka, mistä tämän tyyppiset avustukset nyt tai tulevaisuudessa myönnetään. Nythän käydään paljon keskustelua Asuntorahaston tulevaisuudesta ja siitä, minkä tyyppisiä tehtäviä Valtion asuntorahastolla tulevaisuudessa tulee olla. Tästä on selvitystyö käynnissä ja tätä keskustelua on käyty.

Mielestäni tietyt avustukset, jotka eivät ihan suoraan liity asumiseen, vaan liittyvät asumisen puitteisiin, kuten esimerkiksi tämä hyvänä esimerkkinä, ovat ehkä sen tyyppisiä avustusmuotoja, joita olisi syytä miettiä jossain vaiheessa niin, että ne siirtyisivät normaalin budjetin kautta rahoitettaviksi. Jos periaatteena pidetään sitä, että Asuntorahasto keskittyy enemmän niihin alkuperäisiin tehtäviinsä eli asuntotuotannon rahoittamiseen ja perusparannuksen rahoittamiseen, niin siinä tapauksessa tietenkin, kun jatkuvasti vuosi vuodelta enemmän ja enemmän eri tyyppisiä avustusmuotoja siirtyy ikään kuin sinne puolelle, voi olla, että tämä alkuperäinen tarkoitus pääsee hämärtymään. Niinpä itse kyllä harkitsisin jossain vaiheessa, että esimerkiksi tämän tyyppiset avustukset voitaisiin rahoittaa toista kautta. — Mutta tämä oli tällainen sivuilmaisu, mitä en sen enempää halua tässä korostaa muuta kuin näin jatkoa ajatellen pohdittavaksi.

Asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on tässä samassa yhteydessä, kun puhutaan näistä lähiöprojekteista ja niiden loppumisesta. Tähän asiaan meidän valiokuntammekin mietinnössään puuttuu. Tässähän todetaan, että tämä varsinainen lähiöprojekti on nyt loppunut ja sen vuoksi tämä laki sitten lopettaa myös tiettyjä avustusmuotoja, jotka ovat liittyneet tähän lähiöprojektiin. Tyypillisenä esimerkkinä tästä on omistusasunnoille annettu korjausavustus, mikä nyt sitten tulee lakkautumaan.

Itse haluan, samalla tavalla kuin valiokunnankin mietinnössä on tämä kirjattu ylös, korostaa äärimmäisen vahvasti sitä, että vaikka lähiöprojektit sinänsä loppuvat, niin se ei missään nimessä saa eikä sen missään nimessä pidä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa jollakin tavalla lähiöt sinänsä tulisivat kärsimään tästä lähiöprojektien loppumisesta. Tarkoitan suomeksi sanottuna sitä, että jos tänä päivänä valtiolta tulee lähiöihin tukea euromäärä x, niin minä kyllä edellytän, että jatkossakin se tukieuromäärä x tulee sinne lähiöiden hyväksi, eri muodossa kenties, mutta joka tapauksessa niin, että lähiöt saavat edelleen tarvitsemaansa tukea valtiolta.

Tämä on äärimmäisen tärkeä ja äärimmäisen kriittinen kysymys, sillä voi aivan hyvin sanoa, että yksi keskeisimpiä asuntopolitiikkamme isoja haasteita on se, kuinka onnistumme pitämään huolta lähiöidemme asuntokannasta. Tämä on nyt se kysymys, miten suomalainen yhteiskunta oman asuntopolitiikkansa hedelmiä korjaa ja miten se sitä hoitaa. Tämä on hyvin hyvin tärkeä kysymys. Me kaikki tiedämme, että yksi iso haaste todellakin on se, että tällä hetkellä paljon taloja niissä lähiöissä tulee perusparannusikään. Ja samaan aikaan, kun puhutaan perusparannustarpeesta, niin tietenkin voidaan puhua myös siitä modernisoimistarpeesta, eli siitä, että näistä asunnoista samassa yhteydessä saadaan mukavia, käteviä ja nykypäiväiset asuntovaatimukset täyttäviä asuntoja, hyviä koteja tavallisille ihmisille, parempia koteja kuin tänä päivänä. Ja tietenkin tähän modernisoimiseen ja muuhun liittyvät hyvin olennaisella tavalla muun muassa hissikysymykset, mitä valiokuntakin omassa mietinnössään on korostanut.

Olen tätä hyvin paljon pitänyt esillä valiokunnassa ja kysynyt asiantuntijoita, että eihän tämä, että nämä avustukset loppuvat, nyt tarkoita sitä, että lähiöt tulisivat sinänsä menettämään jotakin. Minulle on kyllä vakuutettu, että ei sinänsä tarkoita, että muodot vain muuttuvat, vaikka projektit loppuvat. Sinänsä varmasti voi olla niin, että lähiöprojekti loppuu. Hyvä näin, nämähän ovat aiheuttaneet kritiikkiä jonkin verran siinä suhteessa, että vain tietyt lähiöt ovat päässeet näiden piiriin, eivät läheskään kaikki, missä sitä tarvetta olisi. Jos nähdään, että sinänsä tällaisille projekteille ei ole tarvetta, niin mielestäni on ihan hyvä sitten, että jatkamme lähiöiden kehittämistä muilla keinoin kuin tämän projektin keinoilla, mutta korostan edelleenkin ja vahvasti nyt alleviivaan, että sen korjaustyön ja sen perusparannuksen ja kaiken tämän on edelleen lähiöissä jatkuttava kerta kaikkiaan.

En nyt malta tässä yhteydessä olla toteamatta sitä, että eduskunta viime joulukuussa teki ponnen, jossa eduskunta edellytti, että perusparannusaravaa muun muassa jatkettaisiin. Se nyt ei liity suoranaisesti lähiöprojekteihin, mutta se on yksi keskeinen tukimuoto, jolla näitä taloja näissä lähiöissä on korjattu ja muuallakin kuin lähiöissä. Nyt kuitenkin on selvinnyt jo tähän mennessä, kun ollaan jo uudessa joulukuussa vuoden päästä, että perusparannusaravaehtoja ei tulla parantamaan, mitä eduskunta oli edellyttänyt, eikä myöskään perusparannusaravaa tulla sitten jatkamaan ensi vuodelle. Tämä nyt kerta kaikkiaan sitten jää keinovalikoimasta näillä näkymin pois vastoin sitä, mitä eduskunta viime jouluna linjasi. Sitten täytyy tietenkin kiinnittää huomiota siihen, jos tämä jää pois, että niiden muiden keinojen — tässä nyt puhutaan lähinnä yleisesti, korkotuki on ihan yhtä hyvä jnp. — sitten niiden täytyy todella vastata tähän isoon isoon haasteeseen, mikä lähiöissä on edessä.

Minä kaipaisin, puhemies, kaiken kaikkiaan niin valtiolta kuin isoilta kaupungeiltakin, kunnilta, lähiöpoliittista pohdintaa, visiointia ja myös strategiaa. Eli kun puhutaan isoista kaupungeista, niin ei olisi yhtään pahitteeksi, että siellä pohdittaisiin, mitkä ovat eri lähiöiden kehittämistarpeet, mitkä ovat viestit valtiolle, mitä valtion tulisi tehdä lähiöiden hyväksi. Samalla tavalla valtion itse Asuntorahastossa ja ympäristöministeriössä on mietittävä kokonaisvaltaisesti lähiöiden kehittämistä edelleenkin. Se on todella tärkeä asia. Yksi keskeinen osa siitä liittyy tähän lakiin ja tähän asuntojen tilanteeseen, mutta totta kai me kaikki tiedämme, että lähiöpolitiikka on vielä muutakin kuin asuntopolitiikkaa. Siihen kuuluu myös palvelut ja ympäristö ja kaikki muu, että nekin siellä lähiössä ovat sitten kunnossa. Näillä sanoilla, arvoisa puhemies.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä taustanahan on tuo jätevesiasetus, jonka hallitus on hyväksynyt, oliko viime keväänä vai oliko syksyn puolella, joka tapauksessa tuo asetus on erittäin merkittävä. Se tulee mullistamaan jätevesien käsittelyn Suomessa. Edessä on melkoiset talkoot. Tämä lakiesitys on hyvä väline sen toteuttamiseen, mutta haasteena tässä varmasti on semmoisen oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen linjan löytäminen näitten avustusten antamisessa.

Asetuksen toteuttamiseen on pitkä siirtymäaika, mutta varmaan on niin, että meillä on kovin erilainen määrä hakijoita eri vuosina tässä lähivuosien aikana. Voisin kuvitella niin, että tässä ensimmäisinä vuosina ei vielä kovin suurta ryysistä ole lähteä uusimaan näitä jätevesijärjestelmiä, mutta loppuvaiheessa, kun asetuksen määräaika tulee vastaan — sinne tosin on vielä aikaa — sitten voi olla, että on hyvinkin suuri määrä hakijoita hakemassa avustuksia. Tässä varmaan yksi väline olisi tätä haastetta torjua tai vastata siihen se, että tiedotetaan nyt kunnolla ensinnä tästä asetuksesta, tuskin tieto on siitä vielä saavuttanut kaikkia mökin mummoja, ja toisaalta tiedotetaan myös tästä tukimahdollisuudesta, joka nyt tulee näitten jätevesijärjestelmien uudistamiseen.

Arvoisa puhemies! Tästäkin haasteesta huolimatta kysymyksessä on hyvä esitys.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toteaisin, että ympäristövaliokunta todella, niin kuin ed. Viitanen viittasi, paneutui myös tähän lähiöprojektiin ja lähiöiden ongelmiin, jotka ovat vielä ratkaisematta, ja lähiöiden 60—70-luvulla rakennetut elementtirakenteet ovat varmasti peruskorjauksen tarpeessa jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Sitä nimenomaan halusimme painottaa.

Toisaalta tämä jätevesiasetus, joka annettiin 15.6.2003 oman muistini mukaan ja joka tuli tämän vuoden alusta voimaan, se todella, niin kuin täällä ed. Kaikkonen totesi, on tärkeä asia myös taloudellisesta näkökulmasta. Tämä sanonta punaisen mökin mummosta, tai minkä värinen mökki nyt onkaan, kuvaa juuri sitä tilannetta, että on pienituloinen tai vähävarainen henkilö, jonka pitäisi toteuttaa tämä velvoite, ja sen vuoksi tässä hallitukselle on tietysti plussaa se, että on tehty kymmeneksi vuodeksi tällainen rakennelma, josta löytyy taloudellisia edellytyksiä. Se tiedottamisen tarve, mihinkä täällä ed. Kaikkonen myös viittasi, ja sen välttämättömyys, se on tietysti tärkeä asia.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan äskeisessä puheenvuorossani unohdin korostaa erästä aivan merkittävää asiaa, mikä liittyy tähän aihealueeseen, eli suomalaista ympäristöosaamista. Silloinhan, kun tätä asetusta oltiin antamassa, moni ympäristöalan yrittäjä oli hyvin tyytyväinen siitä, että tämän tyyppinen säädöstely nyt tulee jouduttamaan sitä prosessia, mikä sitten ympäristön hyväksi tapahtuu.

Tapasinpa erään tämän alan ihmisen junassa viime viikolla Pirkanmaalle mennessä, ja hän kertoi ja näytti kuvia ja raporttia siitä, kun suomalainen, pirkanmaalainen, toimija oli käynyt Kiinassa esittelemässä suomalaisia kuivakäymäläjärjestelmiä. Kun me olemme kaivaneet globalisaatioraporttia myöten ja muutenkin suomalaista osaamista laajemmaltikin kuin Nokia, niin tässäpä on hyvää tällaista ympäristöosaamista, jota Suomi osaa nyt ja jota Suomi voi myös viedä ja edistää maailmalla.

Siksipä on sinänsä hyvin tärkeää ja tarpeellista, että tällainen asetus on aikanaan annettu. Tietenkin, kun tässä nyt sosiaalisin perustein on joitakin ihmisiä mahdollista auttaa, jos käy taloudellisesti vaikeaksi, niin hyvä, että tässä tämä sosiaalinen harkinta on mukana niin, että valtiokin voi omalta osaltaan näihin talkoisiin osallistua.

Kaiken kaikkiaan korostan sitä, että tämä on myös merkittävä tällainen osaamissysäys suomalaiselle ympäristöosaamiselle.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Aivan kuten ed. Kaikkonen sanoi, on merkittävät talkoot tämän jätevesiasian tiimoilta edessä. Mutta on myöskin meneillään valtava bisnes. Aina ei voi olla varma, onko se kuluttaja, joka jonkun jätevesijärjestelmän päättää hankkia, oikean tiedon varassa. Siinä mielessä laaja tiedottaminen ja tasapuolinen tiedottaminen kaikella tavalla on tärkeää, että ei oltaisi vain tämän markkinavoiman varassa.

Edelleen tiedottamisesta: Näille ikäihmisille, ketä myöskin tämä asia nyt koskee, pelkään vain, että tällainen papereilla tai tiedotusvälineissä tiedottaminen ei riitä, vaan kyllä tämä kustannus tulee monelle mökin mummolle, niin kuin täällä sanotaan, todellisena yllätyksenä. Tällaista kädestä pitäen -ohjausta kyllä pitäisi ajoissa myöskin tehdä.