Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on lakialoite 126/2004 vp, laki rintamaveteraanitunnuksen myöntämiselle asetetun määräajan jatkamisesta. Rintamaveteraanitunnuksella tarkoitetaan tässä lakialoitteessa rintamasotilastunnusta, rintamapalvelutunnusta ja rintamatunnusta. Tämän tunnuksen myöntämistä säätelevän asetuksen muutos annettiin 12. päivä helmikuuta 1993 ja tuolloin todettiin, että tämä asetuksen määrittämä aikamäärä, jonka puitteissa voidaan rintamasotilastunnus myöntää, loppuu 31. päivä joulukuuta 1994. Samalla syntyi tilanne, että tuon jälkeen ei enää rintamasotilastunnusta ole ollut mahdollisuus myöntää riippumatta ja huolimatta siitä, että asianomaisella hakijalla olisi kaikki muodolliset edellytykset saada tämä tunnus.

Epäoikeudenmukaisuuden korjaus vaatii siis lainsäädäntöä. Aikaisemman rintamaveteraanitunnusten myöntämisen takarajan kuluminen umpeen ei ole ollut aikoinaan kaikkien tunnuksiin oikeutettujen tiedossa. Toisaalta oikeus rintamaveteraanitunnuksiin ei ollut yleisesti ja kaikille kyseisiin tunnuksiin oikeutetuille selvä. Suomessa voidaan edelleen laskea olevan tuhansia sellaisia henkilöitä, joille olisi kuulunut ja kuuluu rintamaveteraanitunnus osallisuudesta Suomen sodan 1939—1945 erilaisiin Puolustusvoimissa suoritettuihin tehtäviin tai niihin verrattavissa oleviin tehtäviin.

Tällä lakialoitteella ehdotetaan, että pidentämällä rintamaveteraanitunnusten hakemisen määräaikoja rintamaveteraanitunnuksiin oikeutetut henkilöt voisivat anoa rintamasotilastunnusta, rintamapalvelustunnusta tai rintamatunnusta. Lain voimaantulosta alkaen maamme sotaveteraanit voisivat siis hakea rintamaveteraanitunnusta aina 31.12.2006 saakka.

Lopuksi, arvoisat kansanedustajat, totean, että tämän lakialoitteen on allekirjoittanut 112 kansanedustajaa. Monet edustajat olisivat halunneet myös tämän allekirjoittaa, mutta heillä ei ollut aina siihen tilaisuutta. Tiedän esimerkiksi, että edustajat Puisto ja Viitanen ovat tällaisia. Tästä asiasta on myös otettu varsin paljon eri puolilta Suomea yhteyttä tultua yleiseen tietoon, että lakialoite on jätetty. Toivon todella, että tätä asiaa sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelisi sen ansaitsemalla tavalla. Kysymys on ennen muuta kunniavelasta, joka on nyt vielä osin maksamatta johtuen teknisestä syystä, siis siitä, että 31. joulukuuta 1994 on tosiasiallisesti päättynyt tämän tunnuksen myöntämisaika. Siis ennen muuta tämä, toistan, koskee niitä sotaveteraaneja, jotka ovat osallistuneet vuosina 39—45 sodan eri tehtäviin Suomen puolustusvoimissa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on tehnyt hyvän aloitteen, ja ed. Karhu lukeutuu myös siihen joukkoon, joka olisi mielellään allekirjoittanut sen, mutta ei syystä tai toisesta ole mukana. Niinpä sitten jäin tähän saliin käyttämään tämän puheenvuoron.

Kun asiaa ajattelee, niin äkkiseltään tietysti tuntuu siltä, että kaikilla, joille tunnus kuuluu, se jo on ja sen takia aikaraja voidaan pistää kiinni, mutta näin ei ikävä kyllä kuitenkaan ole. Muun muassa niin sanottu 26 syntyneiden tilanne on edelleen avoin.

En tiedä, mikä tällaisen lakialoitteen vaikutusvoima tulee olemaan, mutta toivon, että se johtaa toimenpiteisiin ja että samalla muun muassa tämä kiperä 26 syntyneiden veteraanitunnusasia otetaan hallituksen toimesta vakavasti käsittelyyn. Jos tässä vain rahaa ajatellaan, niin kovin suuri budjettikysymys tällainen ei voi olla, kun otetaan huomioon, että tämä ikäluokka poistuu sellaista vuosivauhtia, että monestakaan henkilöstä ei enää ole kysymys, joka on tämän tunnuksen ansainnut ja sen tunnusjärjestelmän ulkopuolella.

Kyllä täytyy sanoa, kun tätä nimilistaa katselee, että kyllä näin mittava nimilista on eduskunnalta erittäin selkeä tahdonilmaus.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan sen takia minäkin täällä salissa nyt olen tätä puheenvuoroa käyttämässä, kun halusin tuoda ilmi sen, että olisin mielelläni kuulunut tämän aloitteen allekirjoittajiin, eli tästä voinee tehdä sen johtopäätöksen, kun näitä ilmoittautumisia suoraan satelee, että ed. Tiusanen olisi varmaan saanut helposti tähän liki 200 edustajan allekirjoitukset. Luulen, että niin hyvästä aloitteesta tällä kertaa on kysymys.

Haluan todeta tässä myös sen saman, minkä ed. Karhu edellä, että toivon, että tässä yhteydessä voitaisiin sitten todellakin ratkaista kaikkien tilanne, niin että kaikki, ketkä tunnukseen ovat oikeutettuja, sen saisivat. Erityisen tärkeänä pidän minäkin tätä vuonna 26 syntyneiden ongelmatiikkaa, mikä on niin niin lukuisia kertoja täällä eduskunnassa ollut esillä. Se on joka vuosi esillä eri muodoissa, ja koskaan siitä ei ole sitten loppuun asti pystytty tässä talossa eri syistä, eri tahojen vastustuksesta ilmeisesti johtuen, sitten hoitamaan.

Ainakin minä tunnen, että tässä on kysymyksessä sen laatuinen asia, että tämän polven ihmisenä, kun todellakin tuntee syvää kunnioitusta sotiemme veteraaneja kohtaan, tuntuu hirvittävän ikävältä sitten mennä tuonne maakuntaan puhumaan näiden ihmisten kanssa, keille tätä oikeutta tähän tunnukseen ei ole annettu. Tuntuu todella surulliselta ja nololta ja häpeälliseltä se asia, ja olen sen myös heille itselleen moneen kertaan sanonut. Ainakin itse olen sitoutunut hyvin vahvasti siihen, että tämäkin asia saataisiin hoidettua. Toivoisin todella, että lähiaikoina, viimeistään tämän hallituksen aikana, tämä asia sitten hoidettaisiin kuntoon.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen rintamaveteraanitunnuksien myöntämiselle asetetun määräajan jatkamisesta. Nythän tulee kymmenen vuotta siitä, kun se määräaika päättyi. On ihmisiä, jotka ovat jääneet ulkopuolelle erinäisistä syistä, vaikka täyttäisivätkin ne alkuperäiset kriteerit, muun muassa ulkomailla asumisen vuoksi. Nyt kun hallitus on tehnyt ensi vuoden budjetissa veteraanipaketin lisäten muun muassa selvästi kuntoutusrahoja jatkosodan päättymisen merkeissä, niin aivan hyvin sopisi tämän lain avaaminen samaan yhteyteen; voitaisiin hoitaa nämä, jotka ovat jääneet tästä edusta ulkopuolelle.

Olen myös samaa mieltä kuin näissä aiemmissa puheenvuoroissa, että samassa yhteydessä voitaisiin tarkastella tätä 26 syntyneitten tilannetta. Siellähän on se ongelma, että osa on tunnuksen ja siihen liittyvät edut saanut ja osa ei ole saanut erinäisistä syistä, vaikka he ovat olleet sellaisissa tehtävissä, että se olisi siihen oikeuttanut, jos verrataan vaikka miinanraivaajiin, joilleka muutama vuosi sitten tällaisia etuuksia myönnettiin. Tässä yhteydessä olisi hyvä myös tätä asiaa harkita ja, jos se on kiinni siitä tunnuksesta, ainakin näitä etuuksia myös tälle nuorempien ryhmälle myöntää.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kannatan tätä ed. Tiusasen hyvää lakiehdotusta, koska kaikkien Suomen itsenäisyydestä taistelleiden henkilöiden pitää ehdottomasti saada rintamatunnus uhrauksistaan.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös lämpimästi tätä lakialoitetta, johon ei ole itselläni ollut tilaisuutta aikaisemmin ottaa nimikirjoituksella välttämättä kantaa, mutta sillä tavalla kysyn kuitenkin, tarvitaanko tämä määräaika. Tietysti se on vuoden 2006 loppuun, mutta tarvitaanko sitä määräaikaa lainkaan vai avattaisiinko tämä asia, koska on aivan varma, että kun kymmenen vuotta sitten osa jäi ulkopuolelle, kun he eivät saaneet tietoonsa tätä asiaa, niin kyllä heitä jää 2006 jouluunkin mennessä sitten tähän samaan joukkoon. Tarvitaanko tämän kaltaisessa asiassa määräaika, jos on todisteet ja dokumentit siitä, missä kukakin on seissyt ja mitä on tehnyt ja miten on taistellut?

Harry Wallin /sd:

Herra puhemies! Tämän asian tiimoiltahan on lukuisia lakialoitteita. Tästä on lukuisia kirjallisia kysymyksiä. On lukuisia dokumentteja siitä, kuinka jotkut ovat saaneet tunnuksen ja jotkut eivät ole saaneet, vaikka ovat olleet samassa tuvassa melkein päällekkäisissä peteissä silloin Suomen kriisin aikoina. Kyllähän tässä nyt on viimeinen aika meidän ryhtyä toimenpiteisiin. Aika kulkee. Tiimalasissa hiekka valuu koko ajan vähemmäksi. Mielestäni nyt, kun tämän jatkosodan 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi avattiin muun muassa kuntoutus kaikille veteraaneille per vuosi, niin kyllähän tässä vaiheessa voisi ottaa mukaan myöskin tämän 26 syntyneitten asian. Tämä ei ole enää välttämättä rahasta kiinni. Tämä on nyt kiinni tahdosta. Mielelläni allekirjoitin ed. Tiusasen aloitteen. Olen myöskin samaa mieltä kuin ed. Ylä-Mononen, että tässä ei mitään periaatteellista päättymisaikaa tarvitsisi olla, vaan jos kerran osoitetaan, että on tällainen dokumentti siitä, että on ollut mukana sotatoimialueella, niin silloin tämä tunnus tulisi antaa. Tietysti paras vaihtoehtohan olisi se, että koko ikäluokka tähän oikeutettaisiin, mutta tämä olisi ainakin nyt vähin ja pienin ele, mitä voitaisiin tehdä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä lakialoite on lämpimästi kannatettava. Itsekin olen sen allekirjoittanut. Toivon, että todella näin nyt menetellään. Hallitukset ovat olleet aika saamattomia tämän asian hoitamisessa menneinä aikoina, eikä nykyinenkään sitä ole luvannut, mutta eduskunta voi tässä ottaa ohjat käsiinsä.

14. päivä lokakuuta tänä syksynä äänestettiin esityksestäni ponnesta 26 syntyneiden osalta, että heille turvattaisiin oikeus, taattaisiin oikeus veteraanitunnuksiin ja sitä kautta -etuuksiin. Tuo esitykseni kyllä hylättiin hallituspuolueiden äänin. Mutta toivon, että kun tässä nyt käsittelyssä olevassa lakialoitteessa on yli sata allekirjoittajaa, niin valiokunta tämän käsittelisi ja samalla ottaisi kuitenkin tämän 26 syntyneitten asian myös esille, koska se on tavallaan tämän sisässä, ja hoitaisi sen.

Budjettiesityksessähän mainitaan, että veteraanietuuksia toisaalta laajennetaan, mutta toisaalta heikennetään, eli hallitus joutuu näihin asioihin paneutumaan. Toivoisin, että siinä yhteydessä hallitus luopuisi niistä suunnitelmista, jotka se on aikonut ottaa asetukseen, veteraanietuuksiin kuuluvan kuntoutusjakson lyhentämisestä ja avokuntoutuksen lisäämisestä eikä kohtelisi veteraaneja näin, vaan se henki, mikä on täällä eduskunnassa, toteutuisi kaikissa näissä asioissa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Herra puhemies! Mielestäni tätä lakialoitetta voisi parantaa niin, että tämä kahden vuoden määräaika, mikä siinä on, voitaisiin poistaa. Veteraanien määrä on vähentynyt sen verran, ettei siinä tällaista hakuaikaa nyt enää tarvita. Se on saattanut olla aiemmin perusteltu, kun on ollut niin suuri joukko, että haku on pitänyt tiettyyn aikamäärään mennessä tehdä, mutta mielestäni siinä ei tarvita enää mitään hakumääräaikaa, vaan kun asia todistetaan, että täyttää nämä ehdot, niin silloin tunnus myönnetään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti nämä huomiot tästä hakuajan päättymisestä ovat ihan perusteltuja. Sinänsä lähtökohtaisesti tämä on siellä sen takia, koska todella se on ollut ikään kuin lakitekninen asia, että se aloitetaan joskus ja se alkaa ja päättyy, koska on määräaika kyseessä, siis määräaika. Mutta itse asia on tietysti selvä, että jos tämä asia avataan, otetaan asiallisesti käsittelyyn ja viedään eteenpäin, tätähän voi jalostaa ja parantaa, niin kuin ed. Ylä-Mononen totesi. Se ei ole nyt se kynnys. Kynnys on se, että päästäisiin yksimielisyyteen tässä asiassa. Meillä on täällä valtiovarainministeri paikalla. Toisaalta voidaan todeta se, että veteraanijärjestöt eivät varmaan enää samalla tavalla suhtaudu esimerkiksi 26 syntyneitten asiaan kuin aikaisemmin. Tässä on tapahtunut muutosta. Näin ollen on tärkeää tämän asian eteneminen ensiksikin niiden kohdalla, joilla on sinänsä ilman mitään arvioita oikeus tähän, mutta jotka eivät ole saaneet tätä johtuen jostakin, esimerkiksi työskentelystä Ruotsissa, mikä on johtanut siihen, ettei aikoinaan ole huomattu tätä, asumista Ruotsissa, ja sitten se asia, että kun asiaa päästään avaamaan, sitä voidaan todella sitten jalostaa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totean kanssa tyydytyksellä, että valtiovarainministeri on paikalla kuuntelemassa tätä keskustelua. Se on erittäin hyvä asia.

Toteaisin ed. Kankaanniemelle, että nämä 26 syntyneet, joitten tilaisuuksissa monissa olen ollut mukana, eivät enää vaadi tänä päivänä tätä veteraanitunnusta, tammenlehvää. He ovat siitä luopuneet sen takia, että siinä on ollut kiista näitten veteraanijärjestöjen kanssa. Ainakin Etelä-Pohjanmaan suunnalla, kun on näitä kokouksia pidetty, he ovat tämän ilmaisseet. Tärkeintä on se tunnustus siitä työstä, mitä on tehty, ja ne etuisuudet, mitä siinä on saatavissa, kuntoutus ja ehkä joku rintamamiesraha tai vastaava, eli ei se tammenlehvä ole enää heidän ehtonsa. Sen takia en välttämättä ollut halukas äänestämään teidän esityksenne puolesta.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Kesti eduskunnalta vuosia tavoitella tätä kuntoutusasian parannusta, veteraaneille vuosittaista kuntoutusmahdollisuutta. Se ei tullut hetkessä, mutta Vanhasen hallitus kuitenkin antoi tämän hyvän esityksen.

Kun ed. Kankaanniemi tässä nyt väittää, että nyt tulisi vähemmän kuntoutusta veteraaneille hallituksen toimesta, se on erikoinen väite. Sen lisäksi me tiedämme, että kuntoutus esimerkiksi joka toinen vuosi toteutettuna ei tehoa kovinkaan pitkään. Vähimmäismäärä on vuosittainen kuntoutus, että toimintakykyä pystytään ylläpitämään, eikä sekään ole vielä kovin paljon. Mutta tämä matemaattinen näkökulma, että nyt tulisi ikään kuin vähemmän kuntoutusta veteraaneille, sehän ei pidä paikkaansa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan pyysin samasta syystä tämän puheenvuoron kuin edellinen puhuja. Olisin halunnut todeta sen tärkeän seikan, että kyllähän tässä nyt ollaan vahvistamassa nimenomaan veteraanien etuuksia. Pidän myös tärkeänä sitä, että samaan aikaan esimerkiksi sotainvalidien näitä haitta-asterajoja lievennetään, mikä tarkoittaa, että aiempaa helpommin pääsee myös tätä kautta sitten kuntoutuksen pariin niitä henkilöitä, jotka aikaisemmin eivät ole päässeet. Mielestäni nämä satsaukset ovat äärimmäisen tärkeitä, enkä ollenkaan haluaisi, että tästä nyt lähtisi sellainen viesti, että ollaan heikentämässä, kun päinvastoin ollaan merkittävästi parantamassa näitä etuuksia ihan myös euromääräisesti. On hyvä, että Antti Kalliomäki istuu täällä paikalla, kun hän nimenomaan on suonut, ja me kaikki olemme sitä vaatineetkin, merkittäviä euromääräisiä korotuksia näihin etuuksiin. Mutta tosiaan omalta osaltani vahvistan vielä uudestaan, että minä kyllä edellytän, että sitten tässä yhteydessä, kun tätä aloitetta viedään eteenpäin, niin myös se 26 syntyneiden asia kokonaisuutena hoidetaan.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tämä 26 syntyneiden asia on noussut niin isosti esiin, täytyy todeta, että täälläkin mainitut veteraanijärjestöjen keskinäiset kiistat ovat olleet kantona kaskessa osittain ainakin niin, ettei asia ole edistynyt. Näin meille on kerrottu. Täytyy sanoa, että kun sitä asiaa ajattelee taaksepäin, niin tunnuksen ovat kuitenkin saaneet monet eri tehtävissä olleet tahot, muun muassa miinanraivaajat, eli skaala on ollut aika laaja. Sen takia tuntuu vaikealta ymmärtää, että jos ehdot täyttyvät, niin miksi sitten jotkut eivät sitä saisi. Tässä nimenomaan hallituksen tulisi olla aika itsenäinen ja tehdä ratkaisunsa. Niitä tunnuksen ansaitsevia on kuitenkin niin vähän, että jos ehdot täyttyvät, niin mikään tämmöinen kategorinen ryhmittely ei voi olla taustalla tai jonkin tietyn järjestön vastustus.

Tässäkin täytyy sanoa, että ed. Kankaanniemi on tehnyt hyvän aloitteen. Ikävä kyllä, niin kuin tämänkin aloitteen kanssa, tuskinpa se aloitteena sinällään menee eteenpäin, vaan tässä nyt sitten hallituksen pitäisi ottaa vinkki vastaan ja katsoa, että tämä on eduskunnan tahto, ja tuoda tämä sitten omana esityksenään. Hieno asia on, että meillä on suora yhteys hallitukseen, kun ministeri Kalliomäki istuu täällä joukossamme.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä ensi vuoden budjettiesityksen sivulla 596 on tämä kohta, jossa ensin todetaan, että kuntoutusta laajennetaan vuosittain tapahtuvaksi halukkaille, mutta sitten todetaan: "Kuntoutuskäytäntöjä muutetaan siten, että avokuntoutuksen osuutta nostetaan nykyisestä kolmanneksesta vähintään 50 prosenttiin kuntoutettavista. Kuntoutusvuorokausien määrä rajataan laitoskuntoutuksessa nykyisestä 13 vuorokaudesta 10 vuorokauteen. Muutos edellyttää rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun asetuksen muuttamista."

Herra puhemies! Minä luen tämän niin, että avokuntoutus lisääntyy erittäin voimakkaasti, laitoskuntoutus vähenee erittäin voimakkaasti ja sitten 13 vuorokauden jaksosta siirrytään enintään 10 vuorokauden jaksoon, ja jos se 10 vuorokautta vielä jaetaan puolisoille 5 ja 5, niin kuntoutusjaksojen määrä voi kasvaa, mutta kuntoutuksen taso vähenee. Avokuntoutus ei vastaa veteraanien haluja ja tarpeita, ja toisaalta sitten jakson lyhentäminen 13:sta 10 vuorokauteen on merkittävä heikennys. Tämä on yksiselitteistä ja lukee budjetissa sivulla 596.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! 13 vuorokautta kuntoutusta joka toinen vuosi on vähemmän kuin 10 vuorokautta joka vuosi. Sillä, että kuntoutuksella on riittävä tiheys, kun miehet vanhenevat, on oleellinen merkitys. Toisekseen, itse olen saanut aivan päinvastaista viestiä. Veteraanit toivovat kotona tai lähellä tapahtuvaa kuntoutusta, terveyskeskuksissa tapahtuvaa kuntoutusta omalla kotipaikkakunnallaan. Nämä kylpyläkuntoutukset eivät enää kutsu henkilöitä, joitten fyysiset voimavarat ovat uupumassa, elikkä näkemyksemme, ed. Kankaanniemi, siitä, mitä nyt on tapahtumassa, on varsin erilainen. Nyt tapahtuu parannuksia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä sanailusta huolimatta tämä huolihan on ilmeisesti kaikilla täällä olevilla ihan sama, että rintamaveteraanien ja koko ikäluokankin kuntoa pitäisi pystyä parantamaan. Nyt käsittelyssä oleva lakialoite, jossa on siis 112 allekirjoitusta, eli lakialoite 126 pyrkii myös tähän mutta myöskin siihen, että rintamaveteraanitunnusten saaminen niille, joilla on oikeus siihen, jotka eivät teknisistä syistä pysty tätä saamaan, tulisi täytettyä, tämä oikeus. Se on myös ikään kuin kunniavelka, ja myöskin niin, että kun tämän lakialoitteen — ja nyt tätä kyllä, ed. Karhu, haluaisin täsmentää, eduskunnassa on tietty käytäntö niille aloitteille, joissa on yli sata allekirjoittajaa — sosiaali- ja terveysvaliokunta toivon mukaan ottaa käsittelyynsä ed. Valto Kosken johdolla, niin siinä tilanteessa myöskin käsiteltäisiin tätä asiallisesti ja myös tarpeen mukaan oltaisiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön suuntaan. Uskon, että tällä tavalla tämä asia menisi eteenpäin. Kuitenkin mukana on 112 edustajaa ja edustajat Karhu, Viitanen ja Ylä-Mononen, jotka tästä valitettavasti ovat jääneet pois, koska en ole pystynyt kysymään tähän nimeä, olen kyllä yrittänyt, katsonut aina täältä, mutta me emme aina ole ihan yhtä aikaa tässä salissa tai muuten, niin että tämä on tekniikkaa, joka nyt tässä on ihan selvää. Varmaan muitakin vielä olisi. Mutta kiitos näistä kannanotoista ja tästä tuesta, mitä tämä esitys on saanut.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun pitkään mietiskelin ja kuulostelin tätä keskustelua, niin tuli mieleen, tarvitaanko tässä minun mielipidettäni. Mutta kun tätä asiaa tuumin, niin kyllä väkisin jää semmoinen kuva, että ed. Kankaanniemen lukema tulkinta on oikea. Siitä vain jäi puuttumaan se, mitä siihen samaan pakettiin on rakennettu ja lisätty vielä, mitä markkinoidaan veteraanien kuntoutukseen käytettävän rahan lisäämisenä, koska todellisuus on, että veteraanien hyväksi menee noin 5—6 miljoonaa euroa siitä runsaasta 20:sta, mitä julkisuudessa puhutaan.

Mutta, herra puhemies, ed. Tiusanen tässä maineikkaassa aloitteessaan, missä minunkin nimeni on mukana kyllä, mainitsi äsken sanan "kunniavelka", ja tämä on kunniavelka sille sukupolvelle, niille tekijöille riippumatta siitä, milloin on syntynyt. Toivoisinkin, että kävisimme tulevaisuudessa keskustelua ja syntyisi aloite siitä, miten löytyisi tapa palkita sen aikapolven, sen aikakauden kansalaisia, naisia, miehiä, nuoria poikia ja tyttöjä, jotka tekivät tämän yhteiskunnan työn ja pitivät yhteiskunnan pyörät pyörimässä silloin, kun nämä ajat olivat Suomessa vaikeat. Tästä asiasta keskustellaan liian vähän, sitä pohditaan liian vähän, ja sanoisin, että poliittistaktisista syistä mielellään puhutaan veteraanien asiasta, mutta minä laajentaisin tämän keskustelun kokonaan sen aikakauden kaikkiin suomalaisiin. Meidän pitäisi löytää semmoinen tapa, millä antaisimme tunnustusta sille väelle, joka ratkaisi tämän isänmaan pyörät niin, että ne pyörivät tänäkin päivänä niin hyvin kuin ne pyörivät.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena tuohon aloitteentekijälle: Kun viime kaudella kysyin keskuskansliasta, kuinka paljon lakialoitteita tehdään ja kuinka moni niistä johtaa johonkin, niin sieltä todettiin yksikantaan, että kansanedustajat jättävät eduskuntakauden aikana noin 3 000 lakialoitetta ja niistä kaksi kolme aloitetta johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin. En tiedä, pitävätkö nämä numerot edelleen paikkansa, mutta tällainen luku tuli, ja saattaa olla, että ne lähtevät vähän seikkaperäisemmälle selvityskierrokselle. Se, että niistä tulee toimivaa lainsäädäntöä, tuntuu olevan hyvin kaukana.

Siinä mielessä olisi hyvä, jos asia toimisi käytännössäkin, niin kuin me uskomme ja toivomme sen toimivan, eli yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloite todella lähtisi nuolena menemään eikä tulisi bumerangina takaisin heti sieltä tai jäisi jonnekin pöydän pimentoihin. Mutta käytäntö ainakin tämän oman täällä oloni aikana on ollut se, että moraalinen kunnia tulee hyvän aloitteen tehneelle kansanedustajalle ja lex on hallituksen nimissä.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Karhulle: Todella nyt varmasti juuri näin on, että jos asian eteenpäinvieminen tapahtuisi vaikka hallituksen nimissä niin, että sieltä tulisi vaikka ensi vuonna hallituksen esitys asiassa, kaikki kunnia tästä silloin hallitukselle, joka on tarttunut asiaan. Nyt on pääasia tosiaan se, mihin ed. Halmekin täällä viittasi ja myös ed. Seppo Lahtela, että aika käy vain vähiin. Ed. Karhukin tämän totesi. Ne ikäluokat, joita tämä asia koskee, pienenevät, ja nyt olisi viimeinen aika tehdä jotakin. Tässä mielessä nyt olisi kiire. Nyt tietysti ensimmäinen tehtävä, minkä valiokunta voisi tehdä, on kirjelmöidä tässä asiassa nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön suhteen.