Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Hallitus yhtyy välikysymyksen tekijöiden näkemykseen siinä, että optio-ohjelmat ovat koetelleet kansalaisten oikeustajua. Ohjelmien jo rahastettu tai merkintäoikeutena tämän päivän kurssilla mitattu arvo on lähes puoli miljardia euroa. Fortum-asian taustalta löytyy aitoa menestystä, josta kannattaa olla aivan iloinen, ja sieltä löytyy myös ilmiselviä epäonnistumisia erityisesti koskien yhtiön palkitsemisjärjestelmiä ja niiden mitoitusta.

Öljy-yhtiö Nesteen ja sähköyhtiö Imatran Voiman fuusioiminen ja Fortumin perustaminen vuonna 1998 oli onnistunut ratkaisu. Nesteen ja IVOn yhdistämisellä haluttiin luoda maahamme voimakas energiayhtiö, jolla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä erityisesti sähkömarkkinoilla tapahtuneessa kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa.

Omistajien kannalta Fortum on ollut erittäin hyvä sijoituskohde. Valtio-omistaja on saanut yhtiöstä osinkotuloja 3 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan Neste Oil, ja osakemyyntituloja 1,6 miljardia euroa. Kun tähän lisätään tämänhetkinen omistusarvo, noin 6,6 miljardia euroa, nousee valtion sijoituksen kokonaisarvo Fortumissa 11,2 miljardiin euroon. Lisäksi on huomattava, että valtion siivu Neste Oilin päivän arvosta on noin 3,3 miljardia euroa. Jos näitä lukuja verrataan Fortumin arvoon 1990-luvun lopussa, joka oli noin 2,6 miljardia euroa, voidaan todeta, että keskimääräinen vuosittainen tuotto on ollut todella erinomainen. Valtion omistajuus Fortumissa on ollut monella tavalla menestystarina.

Fortumin aseman vakiinnuttua ja vahvistuttua ja öljymarkkinoiden haasteiden kasvettua Fortumin uudelleeneriyttäminen tuli perustelluksi. Neste Oilin alku todistaa, että tämäkin eduskunnan yksimielinen ratkaisu oli oikea.

Yksityisellä sektorilla jo 1990-luvun alkupuolella vakiintuneen tavan mukaan valtio-omistaja halusi kannustaa ja sitoa palkkiojärjestelmin yrityksen johtoa ja avainhenkilöitä myös Fortumissa. Ensin maaliskuussa 1998 ja sitten tammikuussa vuonna 2000 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi yhdeksi kannustinjärjestelmäksi optio-ohjelmat. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti yhtiön hallitus sittemmin toteutti ohjelmat yhtiökokousten päätösten mukaisesti. Ohjelmat käsiteltiin myös Fortumin kulloisessakin hallintoneuvostossa.

Optiojärjestelmien yleiseen toimivuuteen voidaan esittää tämän päivän tiedoin perusteltua kritiikkiä. Ne eivät yleisestikään ole osoittautuneet onnistuneimmiksi kannustinjärjestelmiksi. Ne eivät aina edes motivoi johtoa toimimaan omistajien kannalta pitkällä tähtäyksellä parhaalla mahdollisella tavalla. Huonosti optiojärjestelmät sopivat sellaisille aloille, joilla markkinat eivät ole täydellisesti kilpaillut. Näillä aloilla erilaiset markkinasokit ja -heilahdukset heijastuvat epäsymmetrisesti alan yrityksiin. Vaikka Fortumin johdon voidaan sanoa onnistuneen tehtävässään todella hyvin, ei tehtyjen optiopäätösten johdolle tuottama palkkio ole oikeassa mittasuhteessa juuri johdon osuuteen yhtiön menestyksessä.

On syytä palauttaa mieleen, että optio-ohjelmat hyväksyneen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa oli edustettuna nyt välikysymyksen tekijäjoukkoon kuuluva vasemmistoliitto ja sen kaksi ministeriä. Välikysymys pitää kestämättömänä sitä, ettei optio-ohjelmien epäonnistumiseen ole puututtu silloin, kun asia on havaittu "kiistatta kohtuuttomaksi ja perusteettomaksi".

Optio-ohjelmista päättäessään Fortumin varsinainen yhtiökokous, ed. Siimes, päätti maaliskuussa 2002, että — suora lainaus yhtiökokouksen päätöksestä — "hallitus voi arvioida mahdollisen yrityskaupan, yritysjärjestelyn tai muun vastaavan merkittävän muutoksen vaikutusta Fortum-konsernin tulokseen ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliseen kehitykseen ja korjata vastaavasti optio-oikeuksien ehdoissa Fortum-konsernin tulokselle ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliselle kehitykselle asetettuja edellytyksiä". Vähän vaikeasti kirjoitettu virke sinne yhtiökokouksen pöytäkirjaan, mutta itse asiassa sanomansa osalta aika selkeä sanoma.

Mikäli yhtiön hallitus ja pääomistajat olisivat todenneet, että yhtiökokouksen määrittämiä perusteita olisi ollut olemassa, niiden olisi tullut reagoida maaliskuussa 2002 pidetyn yhtiökokouksen ja yhtiön hallituksen tekemien optioiden jakopäätösten välisenä aikana eli viimeistään helmikuussa 2003. Yhtiön hallitus tai omistajat eivät reagoineet asiaan. Valtioneuvoston työssä olivat tuolloin mukana välikysymyksen nyt allekirjoittaneet puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ja ryhmänjohtaja Martti Korhonen. Jos irrotan katseeni paperista ja yritän selostaa omin sanoin vielä asian ytimen, tämä käytännössä tarkoitti sitä, että yhtiökokous tuolloin 2002, kun se päätti optio-ohjelmista, myös antoi sisällön niille ehdoille, joiden toteutumista on mahdollista tarkastella aina siihen hetkeen saakka, kun yhtiön hallitus tekee lopullisesti optiopäätökset, ja optiosopimukset tehdään siis yhtiön hallituksen ja näitten option saajien elikkä näiden yhtiön johtohenkilöiden kesken. Siis yhtiökokouksen olisi vuoden 2002 alusta vuoden 2003 helmikuuhun, sinä aikana, ollut mahdollista reagoida tähän asiaan, puuttua tähän asiaan, mikäli nämä ehdot olisivat täyttyneet, mitkä tässä päätöksessä sanotaan.

Nyt täällä oppositio välikysymyksessään edellyttää, että näihin sopimuksiin olisi puututtu sen jälkeen, kun yksityisoikeudelliset sopimukset on tehty, mutta he itse eivät olleet puuttumassa siinä vaiheessa, kun oli yhtiökokouksen päätös eikä ollut vielä tehty yksityisoikeudellisia sopimuksia yhtiön hallituksen ja option saajien kesken — aika merkittävä ero puuttumisessa asioihin.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole todellakaan mitään saivartelua, tämä on selkeätä juridiikkaa, ja tähän asiaan pitää pystyä, ed. Siimes, teidän antamaan täällä aikanaan vastaus, kun niin innokkaasti nyt siihen oikeutetusti puututte.

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun henkilökohtaiset sopimukset oli siis tehty, niistä tuli yksityisoikeudellisia sopimuksia. Niihin jälkikäteen puuttuminen on tavattoman vaikeaa. Välikysymys kuitenkin perää hallitukselta toimia optiosopimusten kohtuullistamiseksi jälkikäteen. Arvoisa puhemies! Nykyiseltä hallitukselta ei ole puuttunut tahtoa puuttua optiosopimusten kohtuullistamiseen. Keväällä 2004 — paljon ennen kuin eduskunta oli herännyt keskusteluun optioista — annoin virkamiehilleni toimeksi selvittää asiantuntijoiden kanssa, mitä mahdollisuuksia sopimusten tarkistamiseen olisi.

Seuraavan kerran asia oli esillä talvella 2005. Kävin itse tuolloin keskustelut muun muassa oikeuskansleri Nikulan kanssa. Sekä oikeuskanslerin että muiden asiantuntijoiden selvitykset päätyivät samaan johtopäätökseen: optiosopimusten jälkikäteinen, yksipuolinen leikkaaminen tai kohtuullistaminen ei käytännössä tullut eikä tule kysymykseen.

Samaan johtopäätökseen on nyttemmin tullut eduskunnan talousvaliokunta suorittamassaan seikkaperäisessä selvityksessä, sen tuloksena. Talousvaliokunnan mietinnössähän on ymmärtääkseni kaksi eriävää mielipidettä, edustajien Korhonen ja Essayah; muutoin talousvaliokunta ymmärtääkseni on ollut omassa kannanotossaan täysin yksimielinen.

Vanhasen hallitus ei ole kuitenkaan ollut toimeton optioasiassa. Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti vuonna 2003 valtionyhtiöissä noudatettavan palkitsemisjärjestelmän uudistamisen. Marraskuussa 2003 ehdotus oli valmis. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi 17. päivä helmikuuta 2004 uudet ohjeet. Sen jälkeen, arvoisa puhemies, yhdessäkään yhtiössä, jossa valtiolla on mainittava puhevalta, ei optiosopimuksia ole tehty eikä tulla tekemään.

Arvoisa puhemies! Vaikka Fortumin palkkiotapahtumat herättävät ymmärrettäviäkin intohimoja, olisi toivottavaa, että me poliittisina päättäjinä toimisimme kuitenkin vastuullisesti myös suhteessa valtion omistamiin, markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä sanotaan myös, että valtion omistajaohjaus Fortumissa olisi ollut viime vuosina varsin "linjatonta", kun yhtiö voi nostaa sähkön hintaa 19 prosentilla. Totta onkin, arvoisa puhemies, että kuluneen syksyn aikana sähkön myyntihintojaan on nostanut noin joka neljäs sähkön vähittäismyyjä. Eniten hintoja on nostanut Fortum, 19 prosentilla, seuraavaksi eniten eli 13,6 prosentilla Kymenlaakson Sähkö ja muut vähän vähemmän. Kaikki ovat nostaneet kuitenkin reilunpuoleisesti.

Hintoihin vaikuttamisessa sääntelyn keinoin, minkä perään tässä kysytään, on erotettava sähkön siirto ja myynti. Monopolin muodostavan sähkön siirron osalta siirryttiin vuoden 2005 alusta, tämän vuoden alusta, lukien osittain ennakolliseen verkkovalvontaan. Energiamarkkinavirasto vahvisti siirtotariffien laskentaperusteet kullekin verkonhaltijalle vuosille 2005—2007. Näitä rajoja mikään siirtoyhtiö ei ole rikkonut. Sähkön siirtohinnat ovatkin kääntyneet hienoiseen laskuun.

Sen sijaan sähköenergian hintaa ei säännellä. Päinvastoin, valtiovalta pyrkii huolehtimaan siitä, että kilpailu alalla sekä Suomessa että yhteisillä pohjoismaisilla markkinoilla olisi niin aitoa kuin suinkin mahdollista. Valtiovalta ei ole puuttunut kertaakaan sähkömarkkinalain voimassaolon aikana sitten vuoden 1996 sähköenergian hinnoitteluun. Siihen ei puututtu edes talvella 2002 ja 2003, kun edustajat Siimes ja Korhonen olivat hallituksessa ja sähkön hinta nousi reaalisesti nykyistä korkeammalle tasolle. Muuten voin antaa vihjeen kaikille sekä salissa oleville että kansalaisille laajemminkin: Jos sähköä myyvästä vajaasta sadasta yhtiöstä joku todella hinnoittelee sähkönsä liian kalliiksi, vaihtakaa firmaa! (Ed. Siimes: Eipä voi vaihtaa, jos on pitkäaikaiset sopimukset!)

Yhtä ontuvaa kuin yrittää kaataa Fortum-kohtuuttomuudet nykyisen hallituksen syyksi, on välikysyjien väite, että hallituksen veroratkaisut olisivat kärjistäneet tuloeroja, että hallituksen työllisyyspolitiikka olisi heikentänyt työllisyyttä tai että hallitus ajaisi hyvinvointipalveluja alas.

Vanhasen hallituksen oikein ajoitettu ja mitoitettu veropolitiikka on vauhdittanut kotimaista kulutuskysyntää silloin, kun muun Euroopan talouden vetokyky on ollut aika voimatonta. Tällä tiellä hallitus jatkaa hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa myös uudella sopimuskaudella.

Osaltaan veroratkaisujen antina työttömyys on vähentynyt selvästi ja vielä kaikkien te-keskusten alueilla. Myös pitkäaikaistyöttömyys on laskussa. Työllisten määrä oli kuluvan vuoden tammi—syyskuussa keskimäärin 32 000 henkeä enemmän kuin vastaavana aikana vuotta aikaisemmin. Kaiken lisäksi aivan uunituoreiden tilastojen, tämän päivän tilastojen, mukaan työllisyys on kohentunut viimeisen vuoden kuluessa 55 000 henkilöllä.

Hallituksen tähän saakka päättämät noin 2,8 miljardin euron suuruiset henkilöverotuksen kevennykset ovat välikysyjien väitteistä poiketen kohdistuneet voimakkaimmin juuri pienituloisiin. Kevennysten painopiste on 20 000:n ja 30 000 euron vuositulon välillä. Suurimmillaan tuo kevennys on 5,2 prosenttiyksikköä. Tuo 5,2 prosenttiyksikköä on siis 20 000 euron vuositulon kohdalla. 120 000 euron vuositulon kohdalla kevennys on 3,4 prosenttiyksikköä. — Tässä yhteydessä sopinee muistuttaa liittyen optioihin, että optiosopimusten tuotoista veronsaajat, valtio ja kunnat, saavat noin 50—60 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Vastaavasti lasten päivähoidon rahoitusta on kohennettu, pienimpiä eläkkeitä on korjattu ja erityisesti pienituloisimmille tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä on parannettu hallituksen aikana tuntuvasti.

Hallitus on keventänyt ja ensi vuonna keventää lisää erityisesti työllistävien pk-yritysten verotaakkaa. Yritysten pääoma-, laina- ja kehittämisrahoitusuudistuksin yritysten perustantaa ja kasvua on vauhditettu aika lailla. Näin on kyetty vastaamaan globalisaation juuri pk-sektoriin kohdistamiin suuriin haasteisiin. Yritysten määrä on ennakkotiedon mukaan nyt peräti noin 8 000 yritystä enemmän kuin vuosi sitten ja konkurssienkin määrä on alhaisimmillaan 20 vuoteen.

Arvoisa puhemies! Välikysyjät ovat oikeassa siinä, että kunnallistaloudet ovat tiukoilla. Näin siitäkin huolimatta, että Vanhasen hallitus tulee vuodesta 2003 lisänneeksi valtionosuuksia 6,2 miljardin euron tasosta ensi vuoden 7,8 miljardiin euroon. Nykyinen hallitus on kompensoinut ansiotulovähennykset kunnille täysimääräisesti, minkä senkin pyydän alleviivaten tässä saada mainita.

Erityisesti kuntatalouden menojen jatkuvaa 5 prosentin tietämillä ollutta kasvua on kuitenkin kyettävä hillitsemään. Suomen Kuntaliiton ja valtion yhteisen arvion mukaan jo ensi vuonna vuosikate paranee ja tämä suunta jatkuu seuraavana vuonna. Valtionosuudet näet kasvavat vuonna 2007 arvion mukaan reilusti yli puolella miljardilla eurolla ja verotulotkin lisääntyvät tuntuvasti. Entistä parempien palvelujen tuottamiseen entistä edullisemmin antaa osaltaan vauhtia myös hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajat ovat nostaneet kysymyksessään esille aivan tärkeitä asioita. Hallitus on toiminut näissäkin asioissa hyvin vastuullisesti.

Välikysyjät nojaavat valtaosan suomalaisista tuntemuksiin, että Fortumin optiot ovat kohtuuttomia ja niitä pitäisi korjata. Samalla he jättävät kuitenkin sanomatta sen, minkä varmasti tietävät: niiden jälkikäteen korjaamiseen ei ole voitu osoittaa oikeudellisesti kestäviä perusteita.

Vasemmistoliitolle välikysymys onkin populistinen yritys peittää puolueen oma vastuu niistä virheistä, jotka sillä itsellään todella on optio-ohjelmien hyväksyjänä. (Hälinää — Välihuutoja)

Syytökset työllisyyden hoidon laiminlyönneistä, verotuksen epäoikeudenmukaisuuksista tai hyvinvointipalvelujen alasajosta nähdään jo rajojemme ulkopuolellakin kummallisina. Aivan viimeistenkin kuukausien aikana ja juuri syytöksissä mainituissa asioissa Suomen kehitys on rankattu Euroopan aivan ehdottomaan eliittiin.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Pekkarista tuossa kuunteli, niin tuli kyllä vanha sanonta mieleen, että mustan voi väittää valkoiseksi, ja sellainenkin tunne jossakin vaiheessa siinä kävi mielessä, että kas kun en huomannutkaan, että olemme olleet päähallituspuolueena niinkin pitkään, kun valta oli meillä ja kaikki tehtiin meidän mielemme mukaan, mutta ihan kiitos kunniasta.

Arvoisa puhemies! Valta ja vastuu kuuluvat luonnollisesti yhteen. Fortumin johdon kannustinjärjestelmistä osa rakennettiin kiistatta edellisten hallitusten aikana, joissa me olimme mukana. Kannamme siis vastuumme niistä järjestelyistä, joissa me mukana olimme. Silloin laadittujen kannustusjärjestelmien ei osattu ennakoida tuottavan sellaista tulosta, minkä me tänä päivänä niiden tiedämme tuottaneen. Sitä eivät kyenneet ennakoimaan sen enempää asiaa valmistelleet virkamiehet kuin edelliset kauppa- ja teollisuusministeritkään eikä itse asiassa kukaan muukaan.

Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että kannustinjärjestelmät antavat puolen miljardin euron arvoisen edun korkean palkan lisäksi suppeahkolle joukolle yhtiön henkilöstöstä — ellei sitten tilanteeseen puututa. Sen mittaluokan lisäetu ei mitenkään perustu yksinomaan erinomaiseen liikkeenjohdolliseen tai muuhun yrityksen menestykseen siivittäneeseen osaamiseen. Yleisesti lisäetua onkin pidetty kohtuuttomana ei vain välikysymyksen allekirjoittajien taholla vaan myös hallituksen omassa piirissä. Fortumin arvon kehitys ja siten myös kannustinjärjestelmien lopputulos ei johdu liikkeenjohdollisesta tai muusta osaamisesta vaan valtaosaltaan niistä olosuhteista, joissa yhtiö toimii. Kuitenkin kun asialle pitäisi tehdä jotakin, niin hallitus vetäytyy vastuustaan.

Hyvät edustajatoverit, kauppa- ja teollisuusministeri on ilmoittanut puuttuvansa kannustusohjelmiin vain, jos eduskunta niin tahtoo. Omin päin hänellä siis ei ole siihen halua, ei, vaikka kannustinjärjestelmiin sisältyy nimenomainen mahdollisuus kohtuullistamiseen. Sekö on sitten sitä ministeri Pekkarisen kuuluisaa omistajaohjausta, että päästetään suitset irti ja annetaan hevosen viedä?

Jotta eduskunnan täysistunto ei Fortum-asiaa käsittelisi ja kohtuullistamista vaatisi kauppa- ja teollisuusministeriltä, hallituspuolueiden edustajat talousvaliokunnassa estivät itse asiassa asian tuomisen täysistuntoon. Yksittäinen henkilö yritti jopa estää asian asiallisen käsittelyn valiokunnassa. Keskusta ja sosialidemokraatit toivoivat, että kohtuullistaminen unohtuisi ja lehtien uudet lööpit veisivät äänestäjien huomion muualle. Mielenkiinnolla odotan nyt edessä olevia ryhmien puheita. Todennäköisesti en ennakoi kovin hirveästi väärin, kun luulen, että keskusta keskittyy menneeseen eikä kanna itse asiassa vastuuta mistään.

Näissä puheissa peitetään myös se, että optiopalkkioiden lisäksi Fortumissa on johdolla kolme osakekannustinjärjestelmää, nimittäin vuosilta 2003, 2004 ja 2005, ja jos muuta ei ole mahdollista kohtuullistaa, niin kysymys kuuluu, eikö näitäkään ole sitten mahdollista kohtuullistaa. Ne on kohdistettu samoille johtajille, ministeri Pekkarinen, jotka pääsevät jo nauttimaan näistä edellä mainituista optioista. Ainakin näihin järjestelmiin on mahdollista puuttua, jos vaan sitten sitä kuuluisaa halua on. Kysymys tietenkin kuuluu: Aiotteko, ministeri Pekkarinen, kohtuullistaa näitä osakekannustinjärjestelmiä ottaen huomioon aikaisempien järjestelmien jo antaman hyödyn vai katsotteko, että ne kuuluvat, nekin etuisuudet, jo näiden edellä mainittujen päälle?

Jos hallituspuolueiden edustajat olisivat sitä halunneeet valiokuntakäsittelyn yhteydessä, talousvaliokunta kun käsitteli mietintöä, niin itse asiassa mehän olisimme jo käsitelleet tämän asian täällä ja ministeri olisi ohjeensa saanut, jos olisi menetelty niin, että lausunto olisi tänne tuotu. Juuri itse asiassa tätähän välikysymys nyt käsittelee, eli mitä tehdään, kun virhe havaitaan? Ei kukaan tai ei mikään järjestelmä selviä ilman virheitä. Olennaistahan on se, että kun virhe havaitaan, niin ryhdytään toimiin virheiden ja väärien arvioiden korjaamiseksi, kun ne kerran on tiedostettu. Näinhän normaalissa elämässä toimitaan tavallisesti, että virheeseen reagoidaan heti, kun se havaitaan.

Esimerkinomaisesti voin sanoa, että niinpä esimerkiksi tämän tästä autonvalmistajat kutsuvat autoja korjattavaksi, kun niissä havaitaan joku virhe tai puute tai joku suunnittelu- tai valmisteluprosessin aikana syntynyt vika, jota ei ole tiedostettu. No, kysymys tässäkin kuuluu, eikö julkisen vallan tulisi myös jotakin oppia ottaa näistä ja toimia samalla kaavalla. Mutta kun nyt vaatii virheiden oikaisemista, niin nyt se onkin populismia ja turhaa puhetta. Ei kukaan ole ymmärtääkseni syyttänyt autonvalmistajia populisteiksi, kun he jälkikäteen kutsuvat myymänsä autot muutettavaksi. Sitä ei pidetä ainoastaan normaalina, vaan se suorastaan kuuluu kuluttajansuojaan ja on osa sen välttämättömiä toimia.

Sanoin äsken, että Fortumin menestys ei johdu erinomaisesta liiketoimintaosaamisesta yksinään. No, mistä se Fortumin voitto sitten on tahkottu? Se on noussut osin öljynhinnan noususta, päästökaupan alkamisesta ja kartellinomaisista sähkön hinnoista. Onko nyt sitten uskottavaa, että nämä 350 armoitettua optiojohtajaa ovat omilla toimillaan vaikuttaneet näihin kovin vahvasti? No, eivät tietenkään he ole näihin pystyneet vaikuttamaan. Tästä näkökulmasta katsottuna ei tässä nyt käsien levittely auta, vaan auttaa pelkästään se, että ryhdytään johonkin toimiin. Toiminnan kautta on mahdollista palauttaa myös usko politiikkaan. Kun itse asiassa huomattaisiin, että poliitikot puuttuvat ylilyönteihin ja eriarvoistamiseen, palaisivat nekin äänestäjät ehkä politiikan pariin, jotka nyt ovat syrjäytyneet. Ei heitä sinne saada kertomalla, että valtiovalta näyttää vihreää valoa Fortumin palkkiohurjasteluille eikä tee mitään kohtuuttomuuksien muuttamiseksi.

Hyvät edustajatoverit, Vanhasen hallituksen muodostamisen jälkeen Fortumilla on ollut kaksi yhtiökokousta. Silti kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen ei ole antanut valtion edustajille tehtäväksi yhtiökokouksessa esittää satojen miljoonien eurojen optio- tai muiden kannustusjärjestelmien kohtuullistamista tai purkamista. Liioin ei ole pantu vireille ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista ja yhtiön hallituksen vaihtamista, jos sellainen on tarpeen kohtuullistamisen toteuttamiseksi. Ministeri Pekkarinen on pitänyt yhtiön hallituksen vaihtamista megaluokan juttuna. Eikö tässä kannustinjärjestelmässä sitten ole kysymys megaluokan asiasta? Miten näitä asioita haluaa itse asiassa rinnastaa? Kyllä tämä kannustinjärjestelmäkin on itse asiassa megaluokan juttu ainakin niitten mielestä, jotka vielä ymmärtävät reaalielämää ja sen reaalielämän tuomia mittasuhteita.

Hallituksen kauppa- ja teollisuusministerin Pekkarisen toimimattomuus on oikeustajun vastaista. Ministeri Pekkarinen kieltäytyy käyttämästä yhtiön johdon kannustinjärjestelmässä olevaa mahdollisuutta ottaa huomioon poikkeuksellisten tekijöiden vaikutus eikä ole itse asiassa toiminut niin, että yhtiön johdon ja avainhenkilöiden kohtuuttomia etuisuuksia leikattaisiin. Keneties tässä on ministerillä ja hallituksella kuitenkin kyse paljon suuremmasta asiasta, linjavalinnasta. Vanhasen ja Heinäluoman hallitus yksinkertaisesti pitää eriarvoisuuden lisääntymistä luonnollisena kehityksenä. Ei kai se muuten olisi toteuttanut ylisuuria, hyvätuloisia suosivia veronkevennyksiä, ei kai se muuten olisi poistanut muutamalta kymmeneltätuhannelta miljoonikolta varallisuusveroa. Vaikka valtiovarainministeri viime viikolla torjui tasaveron, niin samanaikaisesti valtiovarainministeri itse valmistelee yhden tuloluokan poistamista tuloveroasteikosta. Se on toki pieni asia ihmiskunnalle, mutta erittäin suuri asia suurituloisille.

Olemme saaneet tottua siihen, että aina vaalien alla kielletään se, mitä vaalien jälkeen aiotaan toteuttaa. Viime eduskuntavaalien alla sekä sosialidemokraatit että keskusta tuomitsivat kokoomuksen veronalennuspuheet ylimitoitettuina ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantavina itse asiassa vaan toteuttaakseen ne vieläkin suurempina vaalien jälkeen. Kunnallisvaalien alla hallituspuolueet olivat kilvan puolustamassa kansalaisten arjessaan tarvitsemia palveluja vain ajaakseen kunnat ahtaalle vaalien jälkeen, niin että nyt kunnat kilvan karsivat palveluitaan ja sen lisäksi ensi vuonna kunnallisveroprosenttiaan joutuu korottamaan 140 kuntaa, niin että se, ministeri Pekkarinen, siitä talouden tasapainottamisesta. Se tulee olemaan uusi ennätys taas kerran.

Arvoisa herra puhemies! Kun siis sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja tuomitsee tasaveron, niin me tiedämme kokemuksesta, että valtiovarainministeri siihen pyrkii. Kyse onkin ajan politiikasta, jossa eriarvoisuuden ei ainoastaan anneta lisääntyä, vaan sitä vielä veropolitiikalla ja muilla lisätoimilla edistetään. Todellisella työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla kyllä koko kansakunta pääsisi uuteen nousuun, mutta kun työtä ei järjesty, valtiolla on yrittämisen tukemisessa vääristynyt mielikuva ja yhteisvastuu on tyystin heivattu roskakoriin, ei vähäosaisille jää enää jaettavaa.

Köyhyyspaketti on ensi vuonna 30 miljoonaa. Se on, voisi sanoa, jos ilkeästi haluaisin sanoa, kohtuullisen ylimielinen ropo yli puolen miljoonan suomalaisen köyhän suuntaan. Asumismenojen omavastuun poisto toimeentulotuen osalta on hyvä asia, niin että jotakin hyvääkin tässä onneksi tapahtuu, mutta minne unohtui työttömyysajan perusturvan reilu tasokorotus? Miksi toimeentulotuki leikkautuu aina, kun lapsilisä kohoaa? Eivätkö juuri ne perheet, jotka ovat toimeentulotuen varassa, tarvitsisi kaikkein kipeimmin lapsilisän korotuksen? Asumismenojen omavastuun poisto ei riitä lievittämään todellista tuskaa ja sitä todellista ahdistusta, jota koetaan, kun ei ole rahaa ostaa ruokaa lapsille tai uusia kenkiä puhkikuluneiden tilalle. Siis 2000-luvulla me suomalaisessa yhteiskunnassa puhumme vielä tällaisista asioista tällaisilla luvuilla. Suomessa köyhyys on lisääntynyt 90-luvun 6 prosentista 11 prosenttiin. Eikä köyhyys, ikävä kyllä, tule yksin. Se tuo mukanaan tiettyjä asioita. Se tuo mukanaan heikon terveyden, se tuo mukanaan heikon koulutuksen ja puutteelliset asuinolosuhteet.

Keskeisintä koko suomalaisessa yhteiskunnassa olisi kiistatta positiivisen vireen löytäminen ja heikkojen auttaminen. Jos valtio nostaisi pienimpiä tukia, kuten opintotukea, toimeentulotukea, työmarkkinatukea, niiden varassa olevat ihmiset voisivat päästä omille jaloilleen todellakin sitten tekemään sitä työtä, yrittämään ja kantamaan yhteisvastuuta. Eivät tuet ole itsetarkoitus, josta nautittaisiin koko loppuikä, vaan nimenomaan kannustumia muuhun. Ne eivät ole Fortumin kannustimia vaan jokapäiväisen elämän mahdollistajia.

Mitä sitten sähkömarkkinoiden toimimattomuuteen tulee, niin hyvät edustajatoverit, meidän tulee siihen palata ja kohtuullisen nopeasti. Tilanne ei ole kyllä nyt kohdallaan, ja muutama markkinoita käytännössä hallitseva yhtiö voi mielin määrin nostaa sähkön hintaa ja ottaa hinnan kuluttajilta pois. Mutta siihen on kuitenkin syytä palata toisessa yhteydessä, mutta korostan sitä, että siihen on syytä palata pian.

Arvoisa herra puhemies! On syytä ravistella hallitus hereille, on syytä vaatia tältäkin hallitukselta toimia. Esitän siksi perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus kieltäytyy ryhtymästä nopeisiin toimiin Fortum Oyj:n johdon kannustinjärjestelmien kohtuullistamiseksi ja muutoinkin pitää kiinni eriarvoisuutta lisäävästä politiikastaan, ja siksi eduskunta edellyttää maan hallitukselta pikaisia toimia Fortumin johdon kannustinjärjestelmien kohtuullistamiseksi tarvittaessa ylimääräisen yhtiökokouksen avulla sekä lisäksi edellyttää, että verotusta, työllisyyspolitiikkaa, sosiaaliturvaa ja hyvinvointipalveluja käytetään tehokkaasti eriarvoisuuden vähentämiseksi,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Antti Rantakangas /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton operoima välikysymys Fortumin johdon ylisuurista optioista ja niiden perumisesta edustaa suurta populismia. Lupaus yksityisoikeudellisesti lainvoimaisten optioiden purkamisesta on vastuutonta politiikkaa. Mieleen tulee vasemmistoliiton aateperintöä edustanut ihannevaltio. Sekin perustui pettävällä pohjalle ja haavekuville.

Vasemmistoliiton pitää kysyä itseltään, miksi se salli moisen tapahtua hallitusvastuun aikana. Vasemmistoliitto oli talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 10.3.1998 muuttamassa aiempia valtionyhtiöiden palkitsemisperiaatteita poistamalla optioissa aiemmin olleen leikkurin. Aiemmin optioiden määrä saattoi olla enintään 30 prosenttia palkan kokonaismäärästä. Uuden päätöksen mukaan mitään rajaa ei asetettu. Ed. Korhonen, tässä oli perusvirhe, minkä te menitte ensimmäisenä hyväksymään.

Välikysymyksen puuhaajat, entiset ministerit Siimes ja Korhonen, olisivat itse aikanaan voineet vaikuttaa ylisuurten optioiden kohtuullistamiseen, viimeisimmän kerran helmikuussa 2003. Ed. Korhonen, te olitte silloin ministerinä. Teillä oli toimivalta puuttua, kun näitte, että on tulossa kohtuuttomat edut. Miksi ette puuttunut ja käyttänyt sitä päätösvaltaa, joka teillä oli? Jo tätä ennen vasemmistoliitto hyväksyi uusien optio-ohjelmien käyttöönoton vuosina 1999, 2001 ja 2002. Vasemmistoliitto, te painoitte vain kaasua maan hallituksessa muitten mukana, kun olisi pitänyt jarruttaa ja kohtuullistaa. Vuoden 2003 helmikuussa aiemmin päätetyistä optioista tuli myös yksityisoikeudellisesti sitovia.

Sittemmin nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on selvityttänyt optioiden kohtuullistamista maan parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Myös talousvaliokunta selvitti optioiden kohtuullistamisasian. Edellytyksiä optioiden kohtuullistamiseksi ei löytynyt, vaikka Pekkarinen olisi halunnut niin toimia.

Fortumin johdon optiot ovat kohtuuttomia. Kansalaiset, aivan oikein, pitävät optioiden tasoa ylimitoitettuna. (Ed. Laakso: Miksi mitään ei tehdä?) Pienemmilläkin kannustimilla olisi päästy yhtä hyviin tuloksiin.

Fortumin ylisuuret optiot ovat seurausta myös valtion huonosta omistajaohjauksesta. Hallitus, jossa vasemmistoliitto oli mukana, lähti seikkailemaan ultramarkkinahenkisillä palkitsemisjärjestelmillä. Suurimman vastuun omistajaohjauksesta ja sen raskaista virheistä kantavat Lipposen—Niinistön hallituksien kauppa- ja teollisuusministerit.

Arvoisa puhemies! Keskustan linja optiokysymyksissä on ollut johdonmukainen. Kritisoimme ankarasti optioita jo oppositiokaudellamme ryhmänjohtaja Pekkarisen johdolla. Ministeri Mauri Pekkarisen johdolla on jatkettu tätä linjaa, kun hänen toimestaan johdonmukaisella tavalla on puututtu omistajaohjauksen puutteisiin ja kannustinjärjestelmiin. Hänen toimestaan valmisteltiin valtion omistajapolitiikalle uudet pelisäännöt, jotka hyväksyttiin 17.2.2004. Niiden mukaan uusista optioista luovuttiin valtionyhtiöissä. (Ed. Laakso: Miksi entisiin ei puututa?) Vasemmistoliiton linja on toisenlainen. Hallituksessa puolue oli poistamassa optioiden katot ja leikkurit. Oppositiossa he puolestaan vastustavat kaikkia optioita. Linja muuttui täydellisesti. (Ed. Laakso: Oliko se yksipuoluehallitus?)

Talousvaliokunnan puheenjohtajan aloitteesta ryhdyttiin eduskunnassa käymään läpi Fortum-asiaa uudelleen, minkä lopputulos tiedettiin valitettavasti etukäteen. Tuossa yhteydessä kansalaisille annettiin katteettomia odotuksia erillislakien säätämisestä, joilla vanhoja valtio-omistajaakin sitovia päätöksiä purettaisiin. Asian käsittely talousvaliokunnassa ja täällä suuressa salissa ei ole vahvistanut eduskunnan arvovaltaa.

Fortumin johdon saamat ylisuuret optiot ovat monen tekijän summa. Fortumin toimialan luonne on erikoinen, säännelty ja osin suljettu. Tätä seikkaa valtion puutteellinen omistajaohjaus ei ottanut huomioon palkkiojärjestelmistä sovittaessa. Fortumia perustettaessa ajatuksena oli luoda markkinaehtoisesti toimiva yhtiö avautuville sähkömarkkinoille. Markkinat eivät ole kehittyneet niin kuin oletettiin. Fortumin toimiala on edelleen monella tapaa säännelty ja osin suljettu.

Talousvaliokunnan mukaan optioiden kohtuullistamiseen ei ole juridisesti selkeitä ja vahvoja edellytyksiä. Lausunto perustuu asiantuntijakuulemiseen, johon sisältyivät muun muassa oikeuskanslerin ja oikeusministerin kannat. Valiokunnassa yksikään asiantuntija ei suositellut tai esittänyt oikeustoimiin ryhtymistä vanhojen päätösten purkamiseksi. Valiokunta selvitti myös erillislain mahdollisuuden, oikeustoimilain nojalla toimimisen edellytykset, työsopimuslain soveltamisen ja osakeyhtiölain korvausvastuun.

Edustaja Korhonen ei tuonut valiokunnan kuultavaksi yhtään asiantuntijaa, joka olisi suositellut vanhojen päätösten purkamista. Ed. Korhonen, valiokunta tekee mietintönsä asiantuntijakuulemisen perusteella. Se, mitä te täällä puhujakorokkeelta kerroitte, oli ilmeisesti jostain lehdestä luettua tai televisiosta seurattua informaatiota, mutta valiokunta toimii niitten asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta, joita se pyytää kuultavaksi. (Ed. Korhonen: Me osaamme ajatella itsekin!)

Oikeustoimiin ryhtyminen saattaisi myös vahingoittaa valtio-omistajan luotettavuutta pörssiyhtiön omistajana. On tärkeää, että Suomen valtio on luotettava omistajataho, niin valtionyhtiöiden työntekijöille, johdolle kuin muillekin osakkaille. Taannehtivan lainsäädännön luominen romuttaisi oikeusvaltion periaatteet.

Arvoisa puhemies! Kuka tämän sitten maksaa? Maksumiehiä ja -naisia on kahtaalla: Fortumin nykyiset osakkaat ja toisaalta pääomamarkkinat ja erityisesti Fortumin suuromistajiin kuuluvat yhdysvaltalaiset eläkevakuutusyhtiöt, jotka osakkeita pörssistä innokkaasti ostavat. Osa Fortumin suomalaisista asiakkaista maksaa arvonnousun sähkön korkeana hintana, kun Fortum yksipuolisesti voi hinnoitella sähkönsiirtoasiakkaiden hinnat monopolin avulla. Näiltä osin yksittäisten kansalaisten kritiikki on täysin ymmärrettävää. Suomen valtio on maksumiehenä lähinnä periaatteelliselta kannalta. Kun yhtiön osakkeita tulee lisää, niin meidän kaikkien omistusosuus Fortumissa laskee, minkä merkityksen jokainen voi asettaa omaan suuruusluokkaansa, kun todetaan, että samanaikaisesti omistuksemme arvo on noussut ja että valtio ja kunnat ja seurakunnat keräävät suorina verotuloina satoja miljoonia euroja.

Hieman ironisesti voidaan todeta, että tämäkin populistinen välikysymys olisi jäänyt tekemättä, jos Fortum ja erityisesti Fortumin osake olisi menestynyt kansainvälisessä kilpailussa heikommin ja Suomen valtion omistuksen arvo olisi vähentynyt ja reilut 2 miljardin euron verotulot olisivat jääneet saamatta.

Korostettakoon myös, että Fortumin johto ei ole syyllistynyt laittomuuksiin. Fortumin johto on toiminut taitavasti ja hoitanut yhtiötä hyvin. Yhtiön arvo on noussut, ja valtio on omistajana saanut huomattavat verotulot Fortumista. Fortumin johtoa on syyllistetty ylisuurista optioista. Tähän pätee kuitenkin vanha sanonta, että "ei hölmö ole se, joka pyytää, vaan se, joka antaa".

Keskustan eduskuntaryhmä toivoo, että Fortumille annetaan jatkossa työrauha ja tuki yhtiön kehittämiseen tulevien omistajaohjauslinjausten mukaisesti. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että voimassa oleva Vanhasen hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus, jonka aikana ei ole valtio-omistajan taholta hyväksytty yhtään uutta optiojärjestelmää valtion osakkuusyhtiöissä, antaa hyvän pohjan palkitsemisjärjestelmän kehittämiselle. Valtiolla on selkeä tarve aktiiviseen omistajapolitiikkaan, ja tässä mielessä eduskuntaryhmä kannattaa ministeri Pekkarisen esityksiä omistajaohjauksen keskittämisestä.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymät ovat valoisat. Ensi vuodelle ennustetaan runsaan 3 prosentin talouskasvua ja työttömyyden reipasta alenemista. Hallituksen työllisyystavoite on voimassa ja se saavutetaan. Viimeisen vuoden aikana on syntynyt noin 55 000 uutta työpaikkaa. Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa työttömiä oli 7,2 prosenttia, kun vuotta aiemmin luku oli 8 prosenttia. Kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on tutkimusten mukaan vahva. Samoin pk-yrittäjät näkevät tulevaisuuden varsin valoisana.

Edellä kerrottu vahvistaa, että Vanhasen hallituksen talouspoliittinen linja on oikea. Tämän perustana ovat pitkä tulopoliittinen sopimus, aktiivinen veropolitiikka, voimakkaat panostukset yritystoiminnan edellytysten parantamiseen ja merkittävä lisäys tutkimus- ja tuotekehitysvaroihin. Kaikilla näillä toimilla halutaan vahvistaa kansantalouden tulopohjaa ja hyvinvointiyhteiskunnalle tärkeää rahoitusperustaa.

Kuntatalouden ja palvelujen haasteeseen vastataan lisäämällä kuntien valtionosuuksia ja käynnistetyllä kunta- ja palvelurakennehankkeella. Tavoitteena on tärkeiden palvelujen turvaaminen koko Suomen alueella. Hallitus on panostanut myös pienimpien perusturvaetujen parantamiseen. Erityisesti perhepolitiikassa suunta on muuttunut täysin niiltä ajoilta, jolloin vasemmistoliitto oli istumassa hallituspöydässä.

Veronkevennykset ovat olleet juuri oikea toimenpide suhdannetilanteessa, kun kansainvälisestä taloudesta ei ole saatu vetoapua. Näin toimien on kasvatettu kakkua, jota on voitu jakaa ja tasata oikeudenmukaisesti. Vasemmistoliitto on perinteisesti keskittynyt enemmän kakun jakamiseen sen sijaan, että se olisi esittänyt ja pohtinut poliittisia keinoja kansallisvarallisuuden ja yrittäjyyden lisäämiseksi, jonka avulla voidaan pitää huolta kaikkein heikoimmista.

Kalevi Olin /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien sekä perussuomalaisten tekemä välikysymys sisältää yhteiskuntakehityksen kannalta tärkeitä asioita. Ne ansaitsevat laajan ja perusteellisen keskustelun sekä siitä tehtävät johtopäätökset. Välikysymyksessä asiat on kuitenkin esitetty ja kytketty toisiinsa niin irrationaalisesti, epäloogisesti ja ylimalkaisesti, ettei niiden asiallinenkaan käsittely johda erityisen hedelmälliseen lopputulokseen. Opposition esittämillä perusteilla ei eriarvoisuutta Suomessa vähennetä. Välikysymys on tehty poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi ilman ongelmien syiden ja ratkaisuvaihtoehtojen aitoa pohdintaa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää optioista syntynyttä kohua kokonaisuuden kannalta ymmärrettävänä. Kansalaisten kritiikki on oikeutettu, ja on hyvä, että valtionyhtiöiden optiokäytäntöä on nyt jo muutettu.

Fortumin optioiden käsittely ja selvittely eduskunnassa osoitti asian monimutkaisuuden ja monitahoisuuden. Ennalta-arvaamattoman voimakkaasti noussut Fortumin osakekurssi on kasvattanut optioiden arvoa tavalla, joka ei täytä meidän mielestämme oikeudenmukaisen tulonjakopolitiikan periaatteita eikä eettisesti kestävän ja kannustavan palkkapolitiikan perusteita.

Eduskunnan talousvaliokunta on syksyn kuluessa käsitellyt seikkaperäisesti optioihin liittyvät yksityiskohdat ja tehnyt johtopäätöksensä. Valiokunta toteaa, että saatujen selvitysten perusteella palkkiojärjestelmiin liittyvä päätöksenteko on tapahtunut oikeudellisesti moitteettomasti. Päätöksiä on käsitelty yhtiön hallituksen lisäksi yhtiökokouksessa, hallintoneuvostossa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Yhtiön hallintoneuvoston ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksentekoon ovat osallistuneet myös vasemmistoliiton edustajat. He eivät ole kuitenkaan olleet erimielisiä prosessin eri vaiheissa, eivätkä he ole asettaneet optio-ohjelmia kyseenalaisiksi.

Talousvaliokunta selvitti tarkoin ne mahdollisuudet, joilla optiojärjestelmät voidaan kohtuullistaa. Asiantuntijakuulemisen pohjalta harkittiin erillistä kohtuullistamislakia, vahingonkorvauskannetta tai oikeustoimilain 36 §:n nojalla sopimuksien kohtuullistamista työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Laajan ja perusteellisen selvityksen jälkeen valiokunta päätyi johtopäätökseen, ettei optioiden kohtuullistamiseen ole juridisesti selkeitä ja vahvoja edellytyksiä. Lisäksi valiokunta painotti pörssiyhtiöiden valtio-omistajuuteen liittyviä luotettavuus- ja uskottavuusnäkökohtia. Sitovien päätösten ja tehtyjen sitoumuksien muuttamista ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Valiokunta painottikin, että lopullinen päätöksenteko asiassa kuuluu Fortumin hallitukselle ja yhtiökokoukselle, ei eduskunnalle. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että Fortumin hallitus ja yhtiökokous käyttävät kaikki lain ja sopimusten sallimat mahdollisuudet sopimusten kohtuullistamiseksi.

Lainsäädäntötoimien ja oikeustoimien ohella valiokunta käsitteli laajasti ja perusteellisesti yrityksen arvoon ja osakkeen hinnannousuun vaikuttaneita tekijöitä. Asiantuntijakuulemisessa ei löytynyt yksiselitteistä tekijää, joka olisi selittänyt osakekurssin voimakkaan nousun. Vertailuyhtiöihin nähden huomattavasti voimakkaammin nousseen kurssin taustalla katsottiin olevan sekä yhtiön johdon strategiset toimet että toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan raju nousu sekä päästökaupan ja eräiden sähkömarkkinoiden puutteiden takia sähkön hinnannousu ovat luonnollisesti vaikuttaneet Fortumin kurssiin aivan niin kuin myös muiden maiden energiamarkkinoilla toimivien yhtiöiden arvoihin. Kun Fortumin kurssinousu on kuitenkin ollut vertailuyhtiöitä keskimääräisesti selvästi voimakkaampaa, yhtiössä on täytynyt tehdä sellaisia päätöksiä, joiden on arvioitu vaikuttavan yhtiön tulokseen.

Tähän johtopäätökseen tulivat myös välikysymyksen keskeiset allekirjoittajat, kun he hyväksyivät kaksi vuotta sitten Fortumin liiketoiminnan jakamisen sähkö- ja lämpötoimintaan sekä öljytoimintaan. Tuolloin perustetun Neste Oilin ja tehtyjen investointipäätösten uskottiin talousvaliokunnan yksimielisessä mietinnössä lisäävän yhtiön kannattavuutta ja kilpailukykyä. Lisäksi ratkaisua pidettiin Fortumin osalta hyvänä, koska sen katsottiin voivan keskittyä entistä tehokkaammin pohjoismaisiin sähkö- ja lämpömarkkinoihin. Välikysymyksessä ja optiolausunnon eriävässä mielipiteessä väitetään kuitenkin, "että yhtiön menestystä ja arvonnousua ei voi pitää johdon ansiona".

Fortum on ollut viime vuosina yksi menestyneimmistä valtionyhtiöistä. Yhtiöllä on osaava johto sekä ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta, jonka merkitys menestymisessä on ollut keskeinen. Osakekurssin nousu on ylittänyt kaikkein myönteisimmätkin odotukset. Valtion omistajapoliittinen tavoite omistaja-arvon kasvattamisesta on täyttynyt hyvin. Kuluneiden noin viiden vuoden aikana valtio on hyötynyt yhtiön osakkeiden myynnistä, omistuksen arvonnoususta ja osingoista runsaat 10 miljardia euroa. Valtion kassaan osakkeiden myyntituloja ja osinkoja on kertynyt 2 miljardia euroa. Kun nämä on käytetty valtionvelan lyhennykseen, on säästyneitä velan korkomenoja kyetty käyttämään sosiaalisia epäkohtia korjaaviin toimiin eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tämänkin vaalikauden aikana lausunut julki useaan otteeseen tavoitteensa parantaa vähävaraisten ihmisten asemaa ja vähentää siten eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Haluamme vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan sosiaalista eheyttä.

Välikysymyksen esittäjät väittävät, että hallitus on tietoisesti edistänyt köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymistä. Väitteet eivät pidä paikkaansa missään muodossa eivätkä missään mitassa. Väitteet ovat perättömiä. Sen tähden on paikallaan palauttaa mieliin lyhyesti tällä hallituskaudella tehtyjä toimia: ylivelkaantuneiden asemaa on helpotettu; työvoimapoliittisia ylläpitokorvauksia on korotettu; pitkäaikaistyöttömien eläketuki on otettu käyttöön; kansaneläkkeitä ja niihin sidottuja etuuksia on korotettu; vähimmäismääräisiä sairaus- ja vanhempainrahoja on merkittävästi nostettu; ansiosidonnaisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen saantia on helpotettu; lapsilisiä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea on nostettu; opiskelijoiden asumislisän ja opintolainan ehtoihin on tehty selkeitä parannuksia.

Kaikkein ratkaisevimmin eriarvoisuutta yhteiskunnassa torjutaan työttömyyttä vähentämällä. Sosialidemokraattien mielestä työ on parasta sosiaaliturvaa ja tehokas köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisykeino. Työstä kertyvä ansiosidonnainen sosiaaliturva ja toimivat hyvinvointipalvelut ehkäisevät köyhyyttä tehokkaasti. Veropolitiikalla hallitus on tähdännyt työllisyyden lisäämiseen. Sosialidemokraattien vaatimuksesta tehdyt veronkevennykset ovat kohdistuneet jo usean vuoden ajan pieni- ja keskituloisiin. Ansiotulojen verotuksen keventäminen on vahvistanut palkansaajien ostovoimaa ja lisännyt kulutusta. Kotimainen kysyntä on kohentanut työllisyystilannetta niin, että tällä hetkellä työllisyys paranee yli 30 000 henkilön vuosivauhdilla. Viimeisimpänä työllisyyttä kohentavana ja eriarvoisuutta vähentävänä tekijänä hallitus esittää ikääntyneiden eli 54 vuotta täyttäneiden työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen alentamista ensi vuoden alusta. Alennus on parhaimmillaan varsin tuntuva ja parantaa ikääntyvien työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla.

Viime vuosien tuloveronkevennyksistä valtion tuloveroasteikon kevennykset ovat kohdistuneet sekä palkka- että eläketuloon. Tulonhankkimisvähennyksen ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korotukset ovat kohdistuneet palkkatuloon. Eläkeläisten verorasitusta on puolestaan kevennetty asteittain alentamalla eläketulon ylimääräistä sairausvakuutusmaksua. Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen ansiosta eläketuloista aletaan maksaa veroa ja sosiaaliturvamaksua vasta entistä suuremmista tuloista. Hallituksen ja eduskunnan työn tuloksena runsaat 200 000 pienituloisinta eläkeläistä ei maksa veroa lainkaan.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan optiokäsittelyn yhteydessä kävi selväksi se, että yrityskohtaiset ongelmat on kyettävä ratkaisemaan yhtiön sisällä. Eduskunnalla ja talousvaliokunnalla on vuorostaan oikeus valvoa osaltaan kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan kuuluvien valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa. Markkinoiden toimintaan tai toimimattomuuteen eduskunnan on voitava puuttua asioiden niin vaatiessa. Erityisen tärkeää on, että jokaisessa kotitaloudessa välttämättömät hyödykkeet ovat hinnaltaan kohtuulliset. Asiaan liittyvä keskustelumahdollisuus avautuu jälleen, kun eduskunta saa käsiteltäväkseen selonteon energia- ja ilmastopolitiikasta.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden toteuttaminen kansalaisten kesken on tärkeä tavoite kaikessa eduskuntatyössä.

Martin Saarikangas /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat tehneet välikysymyksen Fortumin optioiden kohtuullisuudesta.

Aivan aluksi on todettava vielä kerran talousvaliokunnan jo käsitelleen pitkään ja yksityiskohtaisesti Fortumin optioita sekä tutkineen tarvetta ja mahdollisuuksia näiden optioiden kohtuullistamiseen. Talousvaliokuntahan päätyi toteamaan, ettei optioiden kohtuullistamiseen jälkikäteen ole juridisesti selkeitä ja vahvoja edellytyksiä. Tähän yhtyivät myös kokoomuksen edustajat.

Kokoomus ei näe mahdollisena lähteä lainsäädäntöteitse kohtuullistamaan Fortumin optiojärjestelyitä. Tämä merkitsisi puuttumista olemassa oleviin laillisiin sopimuksiin, ihmisten jo saamaan omaisuuteen ja sitä kautta perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. (Ed. Soini: Pohjaosan te osasitte leikata!) — Kyllä me osaamme sitäkin. — Samalla vaakalaudalle asetettaisiin valtion uskottavuus sopimuskumppanina ja pörssiyhtiöiden omistajana.

Tästä huolimatta on Fortumin optio-ohjelmista noussut keskustelu ymmärrettävää. Kun samanaikaisesti kallistunut sähkö ja ennätyskallis polttoaine ovat koetelleet kansalaisten kukkaroa ja sietokykyä, on tämän kaltaisten suurien optiotulojen kyseenalaistaminen aivan luonnollista.

Ärade talman! Eftersom svenska folkpartiets representanter lyser med sin frånvaro tänkte jag ta några ord på svenska.

Samlingspartiet ser ingen möjlighet att ändra på Fortums optionsprogram lagstiftningsvägen. Det skulle betyda en kränkning av gällande lagliga avtal, av människors redan förvärvade egendom och således även av äganderättsskyddet som garanteras av grundlagen. (Ed. Kallis: Det var som Skandia och ABB i Sverige!) — Det var i Sverige och vi lever, hör du, i Finland i dagens läge. Samtidigt skulle statens trovärdighet som partner och delägare i ett börsnoterat bolag ifrågasättas.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan lausunnossa on kuvattu Fortumin optiojärjestelyjen päätöksentekoa. Päätökset nyt kyseessä olevista optiojärjestelyistä tehtiin vuosina 1999, 2001 ja 2002. Kaikki kyseiset järjestelyt ovat voimassa olleiden yleisten linjausten mukaisesti perinteisiä optioita tiukemmat. Vastuu järjestelmien valmistelusta on ollut yhtiön hallituksella ja erityisesti sen keskuudestaan nimeämällä palkkiotoimikunnalla. Lopulliset optiopäätökset on tehty osakeyhtiölain mukaisesti yhtiökokouksissa.

Valtion edustajaksi yhtiökokouksiin on määrätty kulloinenkin kauppa- ja teollisuusministeri eli vuonna 1999 Antti Kalliomäki, vuosina 2001 ja 2002 Sinikka Mönkäre. Paikalla yhtiökokouksissa valtion edustajana on toiminut ministerin varamies johtaja Markku Tapio kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Hänellä on ollut päätöksentekoon kulloisenkin ministerin valtuutus. Ministerin tehtäviin on tällöin kuulunut oman varamiehensä ohjeistaminen tulevaa kokousta varten. Kiistämätön totuus on, että ministerillä olisi siis käytännössä ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa optiojärjestelmien sisältöön tai estää optio-oikeuksien antaminen.

Optiojärjestelmien kyseenalaistamista olisi tukenut vuonna 2000 tehty talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös, joka suosittaa osakepalkkiomallin käyttöä optiojärjestelmän sijaan. Tämä päätös oli siis jo voimassa, kun päätökset vuosina 2001 ja 2002 optio-ohjelmista tehtiin ministeri Mönkäreen aikana. Kaiken kaikkiaan ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, ketkä kantavat poliittisen vastuun Fortumin epäonnistuneista optio-ohjelmista. (Eduskunnasta: Ettekö voi sanoa?) — Oli tässä äskeisessä lauseessa.

Arvoisa puhemies! Fortumin osakkeiden arvo on lähes nelinkertaistunut vuoden 1990 lopulta tähän päivään mennessä. Myös valtio-omistaja on arvonnousun kautta hyötynyt kurssinoususta, josta se ei kuitenkaan pääse nauttimaan myymättä osuuttaan ja luopumatta enemmistöasemastaan. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa todettiin olevan selvää, että yrityksen nykyjohdon tekemät strategiset ja operatiiviset valinnat, kuten toiminnan keskittäminen Pohjoismaiden ja Itämeren alueelle, luopuminen rönsyistä, varhaiset investoinnit Venäjälle sekä suuntautuminen vähäpäästöisen energian tuotantoon, ovat olleet omiaan kasvattamaan yrityksen tulosta ja arvoa. Tässä mielessä johto on ansainnut palkkion, totean: palkkion, mutta tuskin ... (Eduskunnasta: Työmies on palkkansa väärti!) — Niin, työmies on aina palkkansa väärti. — kenenkään mielestä tämän suuruisena. Korostan kuitenkin, ettei johdon toiminta mitenkään ole ainoa kurssikehityksen takana oleva tekijä, vaan oma roolinsa on ollut kokonaan ulkopuolisilla tekijöillä, kuten kansainvälisellä hintakehityksellä ja öljyn saatavuusongelmilla.

On helppo yhtyä optiojärjestelmiä koskevaan kritiikkiin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niiden tarvetta. Monet valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista painottivat, että vain muhevilla optio-ohjelmilla voidaan varmistaa hyvän henkilöstön saaminen. Omasta mielestäni hyvän henkilöstön saatavuus ja riittävä motivointi hyvän tuloksen tekemiseen saadaan yleensä aikaan tulospalkkiojärjestelmällä, joka on sidottu henkilön palkkaan, yrityksen tulokseen, ei osakekurssiin. Tämä osakekurssiin sitominen kuuluu kvartaalitalouteen, jonka suuri vihollinen olen.

Olen myös sitä mieltä, että yrityksen koko henkilöstön tulisi olla jonkinlaisen palkitsemisjärjestelmän piirissä portinvartijasta ja sentraalisantrasta alkaen ylimpään johtoon. Näin toteutin tämän asian aikanani Masa-Yardsin johtajana. Järjestelmä toimi. Yritys oli eräs Suomen kannattavimmista koko 90-luvun, ja väki oli tyytyväistä, vai mitä ed. Uotila toteaa tästä? (Ed. Uotilan välihuuto) — Yhdessä rakensimme sen. — Oleellista yrityksen kannalta on yrityskulttuuri, johtamismalli ja ihmisten motivoiminen.

Tällaista vastaavaa järjestelmää ehdotettiin käytettäväksi kaikissa valtionyhtiöissä vuonna 1994. Oli mielestäni suuri virhe lähteä muuttamaan sitä sen ajan optiovillityksen alkaessa. Fortumin optiojärjestelmät olisi voitu jättää tekemättä, tai ainakin ne olisi voitu rakentaa toisin, siten että nyt ylimmälle johdolle tulevat palkkiot olisivat pienemmät.

Oman ongelmansa näihin järjestelyihin on tuonut Fortumin toimiala, joka on Euroopassa monella tapaa säännöstelty ja pitkälti suljettu. Kurssikehityksen vertaaminen verrokkiyhtiöihin, mikä oli lähtökohtana optioita laadittaessa, ei ole käytännössä mahdollista, eivätkä näin ollen optiojärjestelmät voi toimia tässäkään mielessä tarkoituksenmukaisesti. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi valtion enemmistöasema huoltovarmuuden turvaamisen vuoksi. Tämän perusteella voinkin kysyä, oliko optiojärjestelmää aihetta toteuttaa etenkään Fortumin kaltaisessa yhtiössä ylipäätänsä.

Ärade talman! Svenska folkpartiet lyser fortfarande med sin frånvaro. Vad kan vi lära oss av detta Fortumspektakel? Vi har nu nya direktiv som rekommenderar att i första hand använda belöningspremier bundna till aktier och endast i undantagsfall. Enligt mitt förmenande borde optioner överhuvudtaget inte användas i belöningssyfte. Som lärdom kvarstår också hur viktigt det är att ägarpolitiken bygger på entydiga, klara direktiv och en klar beslutsprocess och på att ifrågavarande minister innehar en tillräcklig sakkunskap om sitt område. Till dessa frågor återkommer vi säkert när riksdagen får till behandling den nya lagen gällande statsföretag.

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä Fortumin optiokohusta voidaan oppia, on selvä. Voimassa on jo nyt uusi ohjeistus, jonka mukaisesti osakepohjaisen palkitsemisen välineenä käytetään ensisijaisesti osakepalkkiojärjestelmää ja vain erityisistä syistä optioita. Tätä voitaisiin vielä täsmentää niin, että optioita ei tulisi käyttää. Opittavaa on myös se, kuinka tärkeitä ovat omistajapolitiikan yksiselitteinen ohjeistus, päätöksentekoketjun selkeys ja ministerin riittävä perehtyneisyys toimialansa asioihin. Näihin asioihin varmaan kiinnitetään huomiota, kun eduskunta saa käsittelyynsä uuden valtionyhtiölain.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä käsitellään myös eriarvoisuuden lisääntymistä yhteiskunnassamme. Kommentoin tätä osuutta kahdelta kannalta.

Ensinnäkin, välikysymyksessä käsitellään hallituksen veropolitiikkaa. Tältä osin kokoomus on tukenut ja tukee edelleen hallituksen päätöksiä ansiotulojen verotuksen keventämiseksi. Olemme olleet näihin päätöksiin erityisen tyytyväisiä sen vuoksi, että vielä vaalien alla nykyiset hallituspuolueet uhkailivat veronkevennysten vaarantavan hyvinvoinnin. Näillä ratkaisuilla on nyt todistetusti tuettu työllisyyden ja ostovoiman kehitystä ja annettu vauhtia talouden rattaisiin. Nousseet verotulot kertovat siitä hyvästä, mitä verotusta järkevästi keventämällä voidaan saavuttaa: lisää hyvinvointia. Totean vielä kerran myös sen, että työ on paras lääke köyhyyteen.

Toiseksi, välikysymysteksti kiinnittää huomiota kuntatalouteen ja sen yhä heikentyvään tilaan. Tältä osin kokoomus yhtyy välikysymyksen allekirjoittajien näkemyksiin. Hallitus on politiikallaan vaarantanut laadukkaiden ja kattavien hyvinvointipalvelujen saatavuuden, ja tilanne on menossa yhä pahempaan päin. Kokoomus onkin esittänyt valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksamista mahdollisimman nopeasti takaisin kunnille. Valtion tehdessä kuluvana vuonna yli 3 miljardin euron ylijäämän ei muutaman sadan miljoonan euron velan takaisinmaksun luulisi olevan liian vaikeata. Tällä rahalla olisi kuitenkin hyvin tärkeä merkitys kuntalaisille. Osa tästä säästöstä tulisi käyttää välittömästi myös niin kipeästi tarvittaviin tie- ja väylähankkeisiin. Näin olisin minä tehnyt yritysjohtajana, jos olisi tällainen tulos.

Herra puhemies, ärade talman! Kaiken kaikkiaan kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää hallituksen toimia peruspalveluiden ja kuntatalouden suhteen epäonnistuneina. Sen vuoksi esitän seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Eduskunta katsoo, että hallitus on vaikeuttanut kuntien taloustilannetta ja siten heikentänyt niiden mahdollisuuksia turvata kansalaisten peruspalvelut,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Mikko  Kuoppa  /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Korhosen ehdottamana perustelulausuman sanamuotoa.

Suomessa on päässyt irti päälaellaan seivova Robin Hood hallituksen hahmossa. Se antaa rikkaille, mutta on tyly köyhiä kohtaan. Erityisen hövelisti tämä nurinkurinen Robin Hood on palkinnut noin 350 Fortumin johtajaa, joiden pelkkä optiotulo on 500 miljoonan euron luokkaa. Koko Fortum-konsernin palkkakulut eli noin 13 000 hengen palkat olivat viime vuonna 490 miljoonaa euroa. Kansa on oikeutetusti raivoissaan Fortumin jättioptioista. Kansaneläkkeen 5 euron tasokorotus ei vastaa edes hyttysen pissiä Itämeressä verrattuna Fortumin optioihin. Fortumin optiot ovat hyvä esimerkki siitä, millaisella kauhalla etuja jaetaan nykyisin suurituloisille. Mainittua optiopottia voi myös hyvin verrata suurehkon kaupungin vuosibudjettiin.

Suomen valtionyhtiöitä ovat vanhastaan olleet sähköyhtiö Imatran Voima ja öljy-yhtiö Neste, jotka 1998 yhdistettiin Fortumiksi. Uusliberalististen aatteiden maihinnousun seurauksena Suomessakin aloitettiin valtionyhtiöiden yksityistäminen. Energia-yhtiöiden kaupat ovat olleet valtion näkökulmasta erittäin epäedulliset, jos selvitetään, millaisen tuoton ulkomaiset sijoittajat ovat saaneet sijoittamalleen vajaalle 900 miljoonalle eurolle. Ulkolaisten sijoittajien jättivoitot entisistä valtion omistamista energiayhtiöistä ovat vajaan 5 miljardin euron luokkaa.

Viime vuodet ovat olleet Suomessa taloudellisen eriarvoisuuden kasvamisen aikaa. Palkkatulojen osuus kansantulosta on pienentynyt. Alueiden, henkilöiden ja kotitalouksien väliset tuloerot ovat kasvaneet, ja ne ovat suuremmat kuin koskaan 1970-luvun alun jälkeen. Köyhyys on lisääntynyt. Jos köyhyysrajaksi katsotaan 60 prosenttia keskivertotulosta, Suomessa oli lähes 600 000 köyhäksi katsottavaa henkilöä vuonna 2003. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt muita enemmän, ja köyhiksi katsottavia lapsia oli tulonjakotilaston mukaan samana vuonna 132 000, noin 12 prosenttia kaikista lapsista. Kaikkein köyhimmät, toimeentulotukea saavat lapsiperheet ovat käytännössä jääneet ilman lapsilisän korotusta, koska vastaava summa on leikattu toimeentulotuesta pois. Tämä on sitä hallituksen "tasa-arvoista" politiikkaa.

Tämä kehitys ei ole sattumanvaraisten tapahtumien tulosta vaan tietoisen politiikan seurausta. Vallalla ovat uusliberalistiset talous-opit, joiden mukaan tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu ei ole pelkästään sallittava, vaan jopa tavoiteltava asia. Nämä talousopit ovat olleet myös viime vuosien hallituspolitiikassa keskeisenä ohjenuorana. Niihin vedoten vastustetaan pienituloisten aseman parantamista ja toisaalta esitetään ja vaaditaan suurituloisille uusia verohelpotuksia.

Vanhasen hallitus toimii edellä esitetyllä tavalla. Räikein esimerkki siitä on varallisuusveron poistaminen ensi vuodelle. Yhdessä jo tänä vuonna toteutuneen alennuksen kanssa se merkitsee noin 120 miljoonan euron lahjoitusta kaikkein rikkaimmille ihmisille, kuten Erkon perheelle ja pankinjohtaja Wahlroosille. Ministeri Pekkarinen, te väititte, että veroratkaisut ovat suosineet pieni- ja keskituloisia. Tämä väite kelpaa varmasti Guinnessin ennätysten kirjaan, on se niin paksu.

Ikääntynyt pitkäaikaistyötön Matti Lahtinen joutuu maksamaan niukasta 23 euron työmarkkinatuesta 21,5 prosenttia veroa. Tuloveroasteikkojen alennukset suosivat suurituloisia, jotka saavat niistä sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti suurimman hyödyn. Tänä vuonna voimaan tullut Vanhasen hallituksen pääoma- ja osinkoverouudistus antaa noin 500 miljoonan euron edun yrityksille ja omistajille. Osinkojen verotus pysyy selvästi keveämpänä kuin vastaavan suuruisten palkkatulojen verotus.

Voidaan tehdä muitakin vertailuja. Vuonna 1990, jolloin lama ei vielä pahemmin purrut tuloihin, veroluetteloiden kymmenen suurituloisinta saivat lehtitietojen mukaan yhteensä yli 14 miljoonan euron tulot. Kun nyt poimitaan vuoden 2004 veroluetteloista kymmenen suurituloisinta ja lasketaan heidän tulonsa yhteen, tulokseksi saadaan 220 miljoonaa euroa. Kasvu on 15-kertainen. Sellaisesta tulojen kasvuvauhdista kukaan tavallinen ihminen ei voi edes uneksia. Jo tällainen yksinkertainen vertailu osoittaa, miten talouselämän pienelle eliitille mikään ei nykyaikana ole tarpeeksi.

Vuonna 2004 suomalaiset yhtiöt jakoivat osinkoja ennätysmäärän, noin 13 miljardia euroa. Osinkojen runsaskätistä jakamista perusteltiin osittain tulossa olevilla osinkoverotuksen muutoksilla. Nyt osinkojen verotus on muuttunut, mutta osinkojen kasvu jatkuu. Pörssiyhtiöt ovat tänä vuonna jo jakaneet osinkoja noin kolmanneksen enemmän kuin viime vuonna, tarkemmin sanottuna 8,3 miljardia euroa, kun viime vuonna samaan aikaan pörssiyhtiöiden osingot olivat 6,3 miljardia euroa.

Kun tiedetään tällaiset luvut, on vaikea ottaa vakavasti väitteitä, ettei pienituloisten sosiaaliturvan kohentamiseen ole varaa tai ettei kuntien peruspalvelujen kehittämiseen ole enää edellytyksiä. Kun omistajat kahmivat yksityiseen kulutukseensa miljardiosinkoja, on samoin vaikea uskoa, ettei uusien työpaikkojen luominen ole mahdollista tai kannattavaa Suomessa. Mistä ne osinkovoitot muuten tulevat kuin työn tuloksista? Poliittisessa päätöksenteossa on punnittava, mihin suunnataan niitä voimavaroja, joita kansantalouden kasvu on viime vuosina tuottanut. Ei ole olemassa sellaista luonnonlakia tai välttämättömyyttä, jonka mukaan Vanhasen hallituksen päätöksillä vain yhteiskunnan ja talouselämän eliitti voi täysin rinnoin talouskasvun hedelmistä nauttia.

Herra puhemies! Työttömyysturvaan hallitus ei esitä sentinkään tasokorotusta. Eläkeläisille 1.9.2006 tuleva 5 euron tasokorotus on täysin riittämätön, kun on esimerkiksi kuultu täällä jo sähkön hinnan korotuksista. Opiskelijat ja lapsiperheet hallitus jättää oman onnensa varaan. Hallitus näyttää uskovan, että köyhille riittävät pelkät lattialla olevat muruset, jotka suurituloisilta sinne varisevat. Vanhasen hallituksen politiikka suosii optioherroja, se lisää alueellisia ja tuloeroja köyhien tappioksi, ja hallitus ei halua puuttua Fortumin ylisuurien optioitten leikkaamiseen.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi vihreät eivät allekirjoittaneet vasemmistoliiton välikysymystä Fortumin optioiden kohtuullistamisesta, vaikka nuo optiot raivostuttavat myös meitä ja vaikka tuloerojen venyminen on myös vihreillä suurena huolenaiheena? Siksi, että talousvaliokunta on juuri huolellisesti tutkinut, mitä mahdollisuuksia noiden optioiden kohtuullistamiseen on, eikä toteuttamiskelpoisia keinoja ole löytynyt. Ei olisi meistä rehellistä tehdä välikysymystä siitä, miksi hallitus ei tee sellaista, mihin itsekään emme ole keinoa löytäneet.

Fortumin optiot ovat olleet suuri töppäys, mutta optio-ohjelmasta ovat vastuussa edelliset hallitukset, jossa vihreätkin istuivat, mutta niin istui myös vasemmistoliitto. Sinänsä istuvan hallituksen syyttäminen omista tekemisistä ei ole mitenkään uutta. Edellisen hallituksen aikana keskustaoppositio teki välikysymyksiä Ahon hallituksen aikaansaannoksista, joihin sitten piti taas seuraavan hallituksen vastata. Tällaista poliittista kulttuuria emme halua jatkaa.

Arvoisa puhemies! Kannattaa kuitenkin pohtia, mistä nuo optioitten jättitulot ovat peräisin. Täällä on niitä jo valotettu, ja varmaan osasyy ja osa-ansio tästä koituu Fortumin johdolle, mutta nykyhallitus on myös ollut lapioimassa rahaa Fortumin optiomiljonääreille toteuttamalla päästökaupan taitamattomasti. Meillä vihreillä on tästä varaa naputtaa, sillä varoitimme aikanamme. Hallituksen tupeksinnan seurauksena lähes miljardi euroa ansiotonta tuloa on valunut voimayhtiöille, ei ainoastaan Fortumille, vaan muillekin voimayhtiöille. Tämä ylimääräinen rahasade on ollut osaltaan tuottamassa Fortumin osakekurssin nelinkertaistumisen ja sitä kautta myös valtavat optiotulot.

Siinä sivussa Fortumin yksityiset osakkeenomistajat ovat keränneet 4 miljardin euron arvonnousun. Osakkeenomistajien voitot ovat siis kahdeksankertaiset optiotuloihin nähden, siis näiden yksityisten osakkeenomistajien voitot. Valtiokin on siinä jotakin voittanut. Suomessa on ilmeisesti alistuttu omistajien pikavoittoihin, kun välikysymyksessä ei edes mainita näitä osakekeinottelijoitten voittoja. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossahan nyt sentään vähän palattiin juurille.

Päästökauppaa aloitettaessa oli tiedossa, että päästöoikeuksien hinta siirtyy sähkön hintaan, vaikka päästöoikeudet lahjoitettaisiin voimayhtiöille. Nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla sähkön hinnassa on päästöoikeuslisää noin miljardin euron edestä vuodessa. Tuon rahan hallitus on taitamattomuuttaan — tai kenties tarkoituksena oli tukea joitakin kalliita energiainvestointeja — voimayhtiöille lapioinut.

Vihreät esittivät, että hallitus leikkaisi vanhan vesi- ja ydinvoiman saamia ansiottomia voittoja yhteiskunnalle ja ettei hiilivoimaloiden päästöoikeuksia lahjoitettaisi, vaan ne myytäisiin markkinahintaan. Tällöin sähkön hinta olisi toki noussut täsmälleen yhtä paljon — ministeri Pekkarinen, kukaan ei ole muuta väittänyt — mutta nuo ylimääräiset tulot olisivat tulleet valtiolle eivätkä voimayhtiöille. Sähköstä maksettu korkeampi hinta olisi tämän jälkeen voitu palauttaa kuluttajille yleisinä veronalennuksina ja tulonsiirtojen parannuksina. Tosin Jouni Backmanin ja Jan-Erik Enestamin neuvottelema direktiivi ei tehnyt mahdolliseksi myydä kuin osan päästöoikeuksista huutokaupalla, mutta hallitus torjui tämänkin vähän jo hallitusohjelmassa, jossa sovittiin kaikkien päästöoikeuksien jakamisesta ilmaiseksi syystä, jota en pysty ymmärtämään.

Hallitus väittää, että ansiottomien voittojen verotus on vaikea toteuttaa. Mitään vaikeuksia ei olisi ollut, jos asiasta olisi päätetty päästökauppaa aloitettaessa — silloinhan ei olisi mitään saavutettuja etuja, joita menetetään — ja näin vihreät aikanaan esittivät. Nyt se on toki hankalampaa, muttei edelleenkään mahdotonta. Sen kun asetetaan vanhoille vesi- ja ydinvoimaloille ylimääräinen sähkövero, joka vastaa päästöoikeuksista johtuvaa sähkön hinnannousua. Tällainen vero ei nostaisi sähkön hintaa, koska hinta määräytyy hiilivoiman tuotantokustannusten mukaan, eikä se veisi päästökaupan ohjausvaikutusta, koska vero ei koskisi uusia laitoksia.

Takaisin optioihin. Jotakin tästä optiosotkusta on toivottavasti opittu. Optiot eivät sovi valtionyhtiöihin, erityisesti ne eivät sovi niihin, joissa valtion omat päätökset vaikuttavat suuresti toiminnan kannattavuuteen, kuten energia-alalla. Optioiden pitäisi sitouttaa johto yritykseen, mutta miten jättitulot sitouttavat ketään, kun jättivoittojen jälkeen voi elää äveriästä elämää työtä tekemättä koko ikänsä?

Valtio on sinänsä hankalassa tilanteessa, kun yksityisissä yrityksissä kilpaillaan parhaista johtajista yhä vain muhkeammilla eduilla. Pitäisikö tasa-arvon nimissä tyytyä niihin johtajiin, jotka eivät yksityisille yrityksille kelpaa? Todettakoon, että Fortumin toimitusjohtaja ei ole korkeimmalla hinnalla valtionyhtiöön ostettu henkilö. Ylivoimaista ennätystä pitää edelleen hallussaan Björn Wahlroos, joka edellisen hallituksen aikana ostettiin Sampo-pankkiin järjestelyllä, joka sinänsä näyttää olleen valtion kannalta onnistunut, mutta tästä vasemmistoliitto ei varmaan puhu mitään.

Voidaan myös kysyä, kuinka hyvin entinen Imatran Voima on sopinut yksityistettäväksi. Ja nyt myönnän, että itsekin syyllistyn jälkiviisauteen. Yhtiö perustettiin aikanaan turvaamaan maan sähköhuoltoa. Yksityistettynä se kannattaa sitä paremmin, mitä uhanalaisemmaksi se saattaa sähköhuollon, koska niukka tarjonta nostaa sähkön hintaa ja lisää voittoja. Eivätkö tässä kannustimet ole kerrassaan väärin päin, ja eikö sähkömarkkinoille tältä osin pitäisi tehdä jotakin?

Arvoisa puhemies! Hieman tuloeroista. Pohjoismaiseen yhteiskuntamalliin on kuulunut tasainen tulonjako. Se on ollut näitten yhteiskuntien yhteinen suuri vahvuus. Viime vuosina tuloerot, erityisesti asteikon yläpäässä, ovat kasvaneet sekä Suomessa että Ruotsissa. Köyhimpien elintaso on Suomessa jäänyt jälkeen muun kansan elintasosta, samalla kun rikkaimman sadasosan osuus kokonaistuloista on kasvanut jyrkästi, ei ehkä kaiken kaikkiaan 15-kertaisesti mutta jyrkästi. Amerikkalainen yrityskulttuuri tunkeutuu Eurooppaan rikkoen eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien sanattomia sopimuksia.

Vaikka rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen ovat tapahtuneet samanaikaisesti, syyt näihin kahteen ilmiöön ovat aivan erilaiset. Näistä kahdesta toki köyhien köyhtyminen on sosiaalisesti riipaisevampaa. Köyhyyden torjuminen on kiinni ideologisista esteistä. Olisi yksinkertaista ja halpaa nostaa kansaneläkettä ja työmarkkinatukea ja vain niitä. Mutta ansioturvauskovaiset, joita löytyy erityisesti demareista, eivät tätä hyväksy vaan vaativat ansioturvalla olevien etujen nostamista ehtona sille, että perusturvaa saadaan nostaa, jotta tietty hajurako säilyisi. Tämä taas tulisi monin kerroin kalliimmaksi, joten köyhyys saa jatkua.

On sanottu, ettei rikkaiden rikastuminen ole ongelma, jos se ei köyhdytä muita. Erityisesti tuolta salin oikealta laidalta on tällaista kuulunut. Tämä kokoomuslainen ajattelutapa on siivittänyt myös hallituksen toimia: on poistettu omaisuusveroa ja alennettu suurten yritysomaisuuksien perintöveroa. Ja eduskunnassa on juuri tällä hetkellä toista käsittelyä odottamassa lakiesitys, joka käytännössä alentaa suurimpien osakkeenomistajien osinkoveron 15 prosenttiin.

Reaktio, jonka Fortumin jättioptiot aiheuttivat kansan keskuudessa, osoittaa, että kansa pitää rikkaimpien rikastumista sietämättömänä. Onko kysymys pelkästä kateudesta, vai onko tässä kysymys loogisesta vastustuksesta? Rikkaat eivät voi rikastua ilman, että se heikentäisi tavallisten ihmisten asemaa, väitetään tästä asiasta mitä tahansa. Maailmassa on monia asioita, joita ei voi valmistaa lisää, kuten asunnot parhailla paikoilla tai eturivin paikat katsomoissa. On monia hyödykkeitä, jotka ovat kertakaikkisia, ja niistä rikkaat pääsevät kilpailemaan ohi köyhempien. Äkkirikastuneiden ostovoima näkyy asuntomarkkinoilla. Rikkaat valtaavat parhaat alueet nostaen asuntojen hinnat parhailla alueilla aivan järjettömiksi. Tavallinen kansa joutuu väistymään syrjemmälle, samoin kuin se joutuu kansoittamaan katsomojen peräpenkit.

Korkea keskinäinen luottamus on ollut pohjoismaisen yhteiskunnan vahvuuksia. Sääntöjä on noudatettu, koska ne on koettu reiluiksi. Jättimäiset satunnaistulot tuhoavat reilun pelin hengen tästä maasta. Ne alentavat ihmisten motivaatiota tehdä työnsä hyvin, noudattaa sääntöjä ja pelata muiden kanssa yhteen. Edistämällä rikkaiden rikastumista hallitus vaarantaa paljon sellaista, mikä Suomessa on arvokasta.

Arvoisa puhemies! Esitän lopuksi seuraavan sanamuodon perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on toimillaan edistänyt tuloerojen kasvua ja heikentänyt kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Roger Jansson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Värderade kolleger! Riksdagens kompetensområde är mycket brett. Riksdagen har också en plikt att diskutera samhälleliga frågor. Det innebär ändå inte att man kan föra vilka frågor som helst till riksdagens plenisal. Ett bra test när man överväger detta är att utreda om riksdagen har konstitutionell rätt att åtgärda saken så att det inte bara görs för de partipolitiska intressenas skull.

Nu har Vänsterförbundet och Kristdemokraterna gjort bedömningen att ett ärende som gäller en räcka beslut under många år och som har fattats inom ett börsbolag, Fortum ABP med över 50 000 aktieägare, skall bedömas och beslutas om i riksdagens plenum.

Eduskunta on käynyt vastaavan keskustelun aikaisemmin, tarkemmin sanottuna syyskuussa 2002, jolloin eduskunnassa haluttiin selvittää maan hallituksen vastuu pörssiyhtiö Soneran Saksan toimilupakaupoista. Myös tuolloin eduskunta päätyi siihen, että kyseessä on asia, jonka kanssa eduskunnalla ei ollut mitään tekemistä.

Haluaisin muistuttaa siitä, mitä vasemmistoliiton ryhmäpuhuja sanoi tuolloin tuolta vasemmanpuoleiselta puhujakorokkeelta: "Mitä sitten ylipäänsä tulee pörssiyhtiöiden strategioiden yksityiskohtaiseen käsittelyyn eduskunnassa, niin lainsäädäntöelin ei kyllä tähän sovellu." Ja tämä hyvin selkeyttävä puheenvuoro jatkui: "Hallintoneuvoston tehtävänä oli valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaisesti, pidetään silmällä ennen kaikkea kannattavuutta. - - hallintoneuvosto näyttää seuranneen tapahtumia aika lailla sivusta - -."

Vasemmistoliiton ryhmäpuhuja oli syyskuussa 2002 perillä Suomen lainsäädännössä olevista säännöksistä, jotka koskevat valtaa ja vastuuta pörssiyhtiössä. Maan hallitus ei siis suuromistajana tee operatiivisia päätöksiä eikä vastaa niistä pörssiyhtiöissä. Tämän vastuun kantaa johto, hallitus ja hallintoneuvosto, osakeyhtiölain aivan yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti.

I nära samband med frågan om Soneras umts-licenser valde staten som huvudägare att slopa bolagets förvaltningsråd. Svenska riksdagsgruppen ansåg då att det var en klok åtgärd. Vi kan mycket väl tänka oss att man nu också slopar Fortums förvaltningsråd. Ja, vi anser att regeringen, så länge staten är majoritetsägare, allvarligt överväger att göra så.

Också alla vi här i egenskap av ledamöter av riksdagen har ansvar för de bolag som staten äger och är storägare i. Vi bör fråga oss hur vi har burit detta ansvar under den senaste månaden. För det första har Fortums aktiekurs sjunkit, statens intäkter i form av skatter och statens och många medborgares dividender riskerar nu därmed att minska. För det andra har personalens arbetsmotivation knappast stigit efter denna gångna, genomlidna, offentliga cirkus. De drabbade är ju samma personal som har utvecklat bolaget till en guldspottande sampokvarn för oss ägare, för skattebetalarna och för dem själva i sin trygghet som arbetstagare.

Herr talman! Vi har åtskilliga gånger under årtiondenas lopp fått erfara att staten inte är särskilt skicklig i sin roll som storägare i börsbolag. Ibland har man haft tur, ibland har det gått bra genom skicklig ledning men tyvärr har man också för ofta misslyckats. Det såg vi i samband med Sonera och umts-licenserna, i affären Kemira—Dynea och i affären Partek—Kone. Denna gång är det Fortum som står i tur genom att vi i riksdagen nästan i samlad tropp agerar så att bolagets värde faller och dess intjäningsförmåga försvagas genom att några av oss i offentligheten utropar: "Det här bolagets ledning kan vi inte lita på eller ha förtroende för."

I de nyss nämnda affärerna har statens ägande blivit en börda för bolagens fortsatta utveckling. Staten har som ägare inte den snabba handlingskapacitet som ett så pass stort ägande kräver. Dessutom skadar enskilda politiker bolagets anseende med sin jakt på parti- eller personpolitiska poäng. Allt detta talar för att staten omgående borde sälja ut sina stora aktieinnehav i börsbolagen då försäljningskurserna är fördelaktiga.

Det står nog klart att optionsprogram är och förblir ett viktigt instrument i börsbolagens rekryteringspolicy för att locka i den internationella konkurrensen gångbara och dugliga ledare. Optionsprogrammen går ut på att belöna nyckelpersoner i bolaget ifall de lyckas bidra till att ägarnas egendom stiger över vissa fastställda värden. Sedan är det en annan sak att sådana optionsprogram bör vara internationellt försvarbara ur företagsetisk synpunkt. För sådana ändamål utarbetas på världens börser olika slag av förhållningsregler för så kallad corporate governance. Den regleringen skall inte vi politiker lägga oss i.

I Finland kunde man gärna också ta exempel från de skandinaviska länderna där vinstutdelningen alltmer tenderar att omfatta en betydligt större del av personalen och inte bara chefspersoner.

Vi har nu haft en animerad offentlig diskussion och en diskussion pågår i plenum idag om optionerna i Fortum. Vi har härom veckan sett i tidningarna listor över beskattningen av inkomster och förmögenhetsavkastningen för 2004, siffror och belopp som stör många. Vi har dock alla skäl att betänka när vi talar om chefslönerna i detta land, om det så gäller optionsbelöningar eller bruttolöner, huruvida vi har ett internationellt tillräckligt konkurrenskraftigt skattesystem, som gör att vi kan finna och utveckla de bästa krafterna för att leda våra storföretag.

Från vänstern hör vi ofta kritik mot att de med de högsta inkomsterna betalar för låga skatter, trots att våra marginalskatter hör till de absolut högsta i världen. Om vi skulle ha mera normala marginalskattenivåer så kanske andra sätt att betala för framgångsrik ledning av företagen kunde vara mindre, till exempel optionsavtalen kunde alltså vara måttfullare i en sådan situation. Återigen ser vi vårt dubbla och synnerligen komplexa ansvar för landets framgångsrika utveckling.

Herra puhemies! On ilmeistä, että suuret optio-ohjelmat soveltuvat varsin huonosti sellaiseen toimintaan, jossa yritysten todellisuus joutuu tekemisiin veronmaksajien varojen kanssa. Näiden maailmojen yhdistäminen on yksinkertaisesti vaikeaa. Johtopäätöksenä on tämän vuoksi, kuten olemme ehdottaneet, että valtion tulee vetäytyä toiminnasta puhtaasti kaupallisissa pörssiyhtiöissä tai valtion omistuksen tulee olla niissä hyvin vähäistä.

För att hantera de halv- eller helkommersiella bolag som staten väljer att behålla majoritetsandelar i borde en särskild enhet måhända bildas. Alla andra storägare håller sig med personal med ett tillräckligt affärskunnande för att bevaka och sköta sina intressen. Det borde också staten göra. Men hittills har få placerings- och företagsledningskunniga personer sökt sig till statliga tjänster. Genom att flytta över ägaransvaret till en och samma enhet, till exempel inom statskontoret eller statsrådets kansli, kunde staten locka kompetenta proffs från företagsbranschen till denna instans och därmed undvika en del av de problem som vi sett i statligt ägande under gångna år.

Herr talman! Den här debatten handlar i grund och botten om riksdagens syn på vårt avtalssamhälle. Skall gällande avtal kunna sägas upp ifall den starkare parten inte längre har lust att fullfölja avtalen? Ifall riksdagen eller regeringen ensidigt kunde säga upp ett avtal gällande ett börsbolags ledning, kunde då nästa steg bli att säga upp trepartsavtal för hela sektorer — var går gränsen? Svenska riksdagsgruppen vill värna om vårt rättsamhälle och vårt avtalssamhälle.

Därför, herr talman, ser svenska riksdagsgruppen ingen annan möjlighet än att denna debatt avslutas med enkel övergång till dagordningen, vilket jag ber att få understöda.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista kuulla, että jokainen puhuja on todennut, että Fortum-optiot ovat kohtuuttomia. Omassa puheenvuorossani tulen keskittymään kysymykseen, voidaanko oikeusvaltiossa puuttua kohtuuttomiin sopimuksiin, ja myöskin teen vertauksia, miten on vastaavanlaisissa tapauksissa Ruotsissa menetelty.

Ei ole epäilystä siitä, etteikö sopimus- ja optio-ohjelma olisi syntynyt laillisessa järjestyksessä. Ulkopuolinen konsultti on optio-ohjelman laatinut tilauksesta. Nyt tietenkin herää kysymys, kun tämä optio-ohjelma on saatu ja se tulee yllättävän kalliiksi tilaajalle, onko konsulttiyhtiöllä vastuu siitä. Jos minä tilaan sähkösuunnitelmat sähköliikkeeltä ja sieltä tulee kohtuuttoman kalliit ratkaisut, minulla on se käsitys, että suunnittelija on ainakin osittain vastuussa, ja tässä tapauksessa minusta olisi syytä selvittää, minkälainen on konsultin, ammattiyhtiön, vastuu tässä tapauksessa.

Se, ettei yhtiön hallituksessa ja hallintoneuvostossa ole reagoitu, on täysin ymmärrettävää. Eivät hallintoneuvoston jäsenet voi yksityiskohtiin paneutua, ja vaikka paneutuisivat, niin ei riitä ammattitaito arvioida, mikä on ohjelman lopputulos. Mutta kiinnitin kyllä huomiota ja yllätyin, etteivät esimerkiksi keskustan edustajat hallintoneuvostossa puuttuneet siihen, kun kerran keskustan poliitikot ovat yleensä kyllä tässä salissa antaneet ymmärtää, että ovat kaikkia optio-ohjelmia vastaan. Olen tässä aikaisemmin maininnut, että ministeri Hyssälä, silloinen kansanedustaja Hyssälä, pyysi kyllä merkintää eriävästä käsityksestään, kun Soneran hallintoneuvostossa Soneran optio-ohjelmaa käsiteltiin, eli olisi ollut kyllä mahdollista reagoida ja olisi tietenkin pitänyt reagoida, jos ollaan sitä mieltä, että optio-ohjelmat ovat pahasta.

Onko Fortumin optio-ohjelma sitten kohtuullinen vai kohtuuton? Niin kuin jo sanoin, jokainen on todennut, että se on kohtuuton. Jos 350 henkilölle tulee lähes 500 miljoonan arvoinen optioetu ja ylin johtaja siitä kuittaa 12 miljoonaa, niin eihän tätä kohtuulliseksi millään lailla voida sanoa ottaen huomioon, että Fortumissa oli kyllä palkkio-ohjelma muille työntekijöille, 9 000 työntekijälle, jotka saivat hyvän tuloksen perusteella 1,8 prosentin lisän vuosituloihinsa, ja se oli ihan oikein: kun tulos oli hyvä, niin kaikki työntekijät saivat 1,8 prosenttia.

Mikä on ollut sitten reaktio, ja onko reaktio johtunut kateudesta? Jos se on johtunut kateudesta, niin kuitataan se sillä, mutta minusta olisi ollut suurempi epäkohta, jos ei kansa olisi reagoinut. Ajatelkaa, että tämmöinen sopimus ei olisi herättänyt mitään huomiota yhteiskunnassa. Silloin me eläisimme kyllä vaarallisessa yhteiskunnassa. Onneksi kansa on reagoinut. Se on terve merkki. Jopa presidentti on reagoinut ja paheksunut tätä optio-ohjelmaa. Elinkeinoelämän Sixten Korkman on todennut, että palkansaajien luottamus on rapautunut Fortumin optioista. Aika paljon sanottu Evan johtajalta!

Ruotsissa teollisuuden toimihenkilöiden ammattiyhdistys on todennut syyskuussa, että Fortumin työntekijät kärsivät, kun yhtiön asiakkaat reagoivat tätä kohtuuttomuutta vastaan. Siellä puheenjohtaja sanoi, että pitää käsiraudoilla kiinnittää asiakkaat yhtiöön, muuten asiakkaat karkaavat. Tämä puheenjohtaja Leif Wiklund sanoo, että asiakkaiden ja työntekijöiden luottamus palautuu vain, jos johto luopuu optioistaan. Näin sanoo ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Ruotsissa: luottamus palautuu vain, jos johto luopuu optioistaan.

Antaako sitten oikeusvaltio kohtuuttomuudelle oikeussuojan? Tässä on kokoomuksen puheenvuorossa ja Rkp:n puheenvuorossa todettu niin kuin myöskin sosialidemokraattien ja keskustan puheenvuoroissa annettu ymmärtää, että oikeusvaltiossa ei voida puuttua tehtyihin sopimuksiin. Olen aivan samaa mieltä. Ei tehtyihin sopimuksiin pidä voida puuttua. Mutta herää kysymys, voidaanko puuttua, jos tehty sopimus on kohtuuton. Onko valtio enää oikeusvaltio, jos ei se puutu kohtuuttomuuksiin? Jokainen meistä tietää, että tänäkin päivänä jossakin neuvotellaan kohtuuttoman sopimuksen kohtuullistamisesta, neuvotellaan vapaaehtoisesti jossakin yhtiössä, ehkä välimiehet neuvottelevat, ja olen myöskin melko varma, että jossakin tuomioistuimessa tänä päivänä käsitellään kohtuullistamista, kun kohtuuton sopimus on viety oikeuteen sen kohtuullistamiseksi. Jos ei näin meneteltäisi, minusta oikeusvaltiosta ei enää silloin voitaisi puhua. Pitää aina muistaa se tuomarinohje: se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan. Eli toisin sanoen tulee oikeusvaltiossa voida tällaisiin puuttua.

Sanoin, että haluan hieman katsoa, miten naapurimaassa Ruotsissa on menetelty. Siellä oli kaksi, voi sanoa, vastaavanlaista tapausta: ABB ja Skandia. ABB:ssä Percy Barnevik oli sopinut yhtiön kanssa kultaisen kädenpuristuksen, ja kun tämä tuli julkisuuteen, niin todettiin, että se on kohtuuton kaikkien mielestä. Syntyi valtavat paineet. Lehdistö ja muu media painosti, ja yleinen mielipide oli se, että ei tällaista etua voi antaa. Mihin se johti? Se johti siihen, että Percy Barnevik antoi takaisin 550 miljoonaa kruunua ja toinen johtaja 285 miljoonaa kruunua neuvottelujen jälkeen ja sen jälkeen, kun oli syntynyt paineita.

Vakuutusyhtiö Skandiassa oli vähän samanlainen järjestelmä kuin Fortumissa. Skandian osakkeet nousivat 1 000 prosentilla, nousivat siis huimasti, ja tämä merkitsi sitä, että yhtiön johdolle tuli 4 miljardia kruunua. Aivan sama reaktio kuin Suomessa ja aivan sama reaktio kuin ABB:ssä: Kun nämä tulivat julkisuuteen, niin asiakkaat jättivät yhtiön ja osakkeen kurssi laski 90 prosenttia, ja johdon kanssa neuvoteltiin näitten bonusten kohtuullistamisesta ja monet luopuivat siitä. Hyvä viikko sitten oli Skandian entinen varatoimitusjohtaja ja henkilöstöpäällikkö Ola Ramstedt Suomessa ja hän kertoi, että syy oli siinä, että johto eli omaa elämää ja heräsi arkielämään vasta, kun asiakkaat ja media nostivat siitä kohun. Vasta silloin johto huomasi, että 4 miljardia lyhyessä ajassa on kohtuuton ja neuvottelut tämän kohtuuttoman bonusjärjestelmän muuttamiseksi kohtuulliseksi käynnistettiin.

Herääkin kysymys, mitkä ovat seuraamukset, jollei yhteiskunta puutu kohtuuttomiin sopimuksiin. Ruotsissa yrityksen johto totesi, että siitä voi olla kohtalokkaita seuraamuksia: Yhtiön johto menettää kyvyn erottaa oikean väärästä, tauti laajenee ja horjuttaa koko oikeusvaltiota. Jos tämä haluttomuus puuttua kohtuuttomiin sopimuksiin johtuu yhtiön hallintoelimistä, joissa on poliitikoita ja virkamiehiä, niin silloin pitäisi nopeasti muuttaa hallintomallia. Kohtuuttomuudet synnyttävät lisää kohtuuttomuutta ja ruokkivat itsekkyyttä ja ahneutta. Puuttuminen Fortumin optioihin ei ole ollenkaan seuraus kateudesta vaan huolesta yleisen moraalin laskemisesta, kun kohtuuttomia sopimuksia varjellaan.

Poiketen siitä, mitä valtioneuvosto ja tasavallan presidentti ovat lausuneet — eli olla puuttumatta näihin kohtuuttomiin sopimuksiin — ehdotan, että eduskunta hyväksyisi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on kohtuullistaa Fortumin optio-ohjelman etuja, sekä selvittää optio-ohjelman laatijan vastuuta tässä,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanhat puolueet lähtivät ed. Skinnarin johdolla seipäät tanassa torjumaan optiopeikkoa samaan tyyliin kuin ed. Gustafsson aikoinaan torjumaan kohtuuttomia pankkimaksuja. Tuloskin oli sama: Talousvaliokunnan jälkeen selkäranka oli sulanut, tosin sillä erotuksella, että silloin edes ed. Gustafsson pysyi kannassaan suuressa salissa. Odotan mielenkiinnolla ed. Skinnarin käyttäytymistä tässä luottamusäänestyksessä. Nyt vanhat puolueet vihreiden myötäjuoksijoidensa avustamina sanovat, että väärin on, mutta mitään emme tee.

Optiosaalistuksessa paljastuu yhteiskuntamme moraalinen tila. Kun nyt on kysymys sileäkätisten saavutetuista eduista eli optioista, ei mitään voi muka tehdä. Kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin, taitettua indeksiä säädettiin, yksityisen eläkevakuutuksen ehtoja muutettiin tai niin sanottuja muuntoautoja koskevia säädöksiä tarkistettiin, kansan rokottaminen onnistui ja siihen löytyivät pykälät. Samaten kun tärkeää työtä tekevät perhepäivähoitajat Espoossa saivat kaupungin virheestä johtuen muutaman euron liikaa, alkoi takaisinperintä välittömästi.

Arvoisa puhemies! Arvostetut oikeusoppineet ovat todenneet, että oikeustoimilain 36 § mahdollistaa niin sanotun kohtuullistamisen. Hallituksen olisi perussuomalaisten mielestä pitänyt voimakkaasti panostaa yleistä oikeustajua vastaavan ratkaisun hakemiseen vaikkapa sitten käräjätupaa myöten. Hallitus oli kuitenkin täysin vetämätön ja se sai vielä tukea arvovaltaiselta taholta, tasavallan presidentiltä, joka sanoi, että sopimus on sopimus. Minun käsitykseni mukaan kohtuuton sopimus on kohtuuton sopimus. Tämä presidentti Halosen moraalinen neuvottomuus tämän optiosaalistuksen edessä oli minulle kova pettymys.

Ja vielä olisi ollut yksi kortti, nimittäin ministeri Pekkarinen. Te olette hallinnonalanne päällikkö. Fortumin hallitus ja toimitusjohtaja vaihtuu, jos teidän peukalonne kääntyy alaspäin. Väki lähtee niin kuin täi täkiltä, kun luottamus on mennyt, mutta te luotatte kaikkiin niihin toimijoihin, jotka ovat tämän yhteiskuntamoraalia pahasti vahingoittaneen tilanteen aiheuttaneet. Tämä totuus on nyt Suomen kansan edessä. Nyt kysytään kansalta ryhtiä. Onko tämä politiikka äänenne arvoista? Me perussuomalaiset emme tätä menoa hyväksy.

Arvoisa puhemies! Juristikansanedustaja Raimo Vistbacka esittelee myöhemmässä puheenvuorossaan perussuomalaisten käsitykset tästä oikeudellisesta puolesta yksityiskohtaisesti. Siinä käy ilmi, että muukin on mahdollista kuin pelkkä paheksunta.

Mutta optiosaalistuksessa kristallisoituu tämän EU-ajan koko kuva. Vaikeuksissa olevien ihmisten asia saa pelkkää valohoitoa, mutta suurrikkaita suositaan. Perussuomalaiset hyväksyvät rehellisellä työllä ja yrittämisellä pärjäämisen. Se on terveen yhteiskunnan elinehto. Mutta saalistusyhteiskuntaa emme hyväksy.

Ja mitä tekee hallitus? Se paasaa globalisaatiosta, gepardihattuja suosivasta kehitysavusta, lillukanvarsiryhmien oletetuista oikeuksista ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta, mutta teot puhuvat kylmää kieltään: Hallitus poistaa Suomen kaikkein parhaassa taloudellisessa asemassa olevilta varallisuusveron ensi vuoden alusta. Tätä sammonryöstöä sosialistien valtiovarainministeri Eero Heinäluoma on perustellut veron vähäisellä tuotolla ja vaikealla perinnällä. Nyt on kyllä harhautus huipussaan, sillä tosiasiat ovat selvät. Vuonna 2002 varallisuusveron tuotto oli 105 miljoonaa euroa, vuonna 2003 tuotto oli 119 miljoonaa euroa ja viime vuonna 130 miljoonaa euroa. Tuotto on kasvanut koko ajan. Optio vastaan 5 euron pilkkaeläkekorotus, työttömille ja opiskelijoille nollalinjaa ja varallisuudelle nollaverotus. Siinä ovat hallituksen tarjoamat vastinparit, sen ymmärtää jokainen suomalainen!

Arvoisa puhemies! Kauppaoikeuden professori Petri Mäntysaari totesi A-piste-ohjelmassa, että hänen käsityksensä mukaan osakeyhtiölakia on jättioptioissa rikottu. Mitäs hallitus sanoo tähän? Väite on vakava ja arvovaltaiselta taholta esitetty. Mikä on hallituksen kanta? On selvää, että optiokohu on vahingoittanut yhtiötä, mutta vielä suurempi vahinko on tapahtunut suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansalle on nyt näytetty rankimman päälle, että kun tavallisesta ihmisestä on kysymys, niin taannehtivuus on vain järjestelykysymys. Kun yhteiskunnan ylätaso saa perusteettomia kohtuuttomia etuja, ei valtapoliitikoista ole mihinkään muuhun kuin vastuuta välttelemään ja lakipykäliä luettelemaan.

Fortum on arvokas yhtiö. On syytä todella miettiä, minne Suomen kansan maksamat sähkö- ja polttoainelaskut menevät. Kuka niistä hyötyy? Peritäänkö ylihintaa? Ja kuka vie voitot? Hallituksen linja näyttää olevan, että valtioenemmistöisten yhtiöiden ongelmista päästään myymällä valtionyhtiöt. Siihen Vanhasen ja Heinäluoman hallitus todellisuudessa pyrkii.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on hyvin perusteltu sekä asiallisesti että demokratian kannalta. Optiot ovat kohtuuttomat, mutta hallitus ei tee mitään. Vanhojen puolueiden ja vihreiden yhteiseksi häpeäksi jää se kikkailu, että he yhdessä yrittivät estää asian käsittelyn suuressa salissa antamalla vain lausunnon kauppa- ja teollisuusministeriölle. Välikysymys mahdollisti asian käsittelyn tässä ja nyt. Välikysymys mahdollisti tämän asian tallentamisen myös jälkipolville.

Perussuomalaiset eivät hyväksy optiosaalistuksen suojelua, ja tulemme eduskunnan budjettiäänestyksissä esittämään oman vaihtoehtomme hallituksen nollalinjalle kansamme vähäväkisimpiä kohtaan. Perussuomalaiset äänestävät myös varallisuusveron poistoa vastaan.

Ahneus ja itsekkyys viettävät Suomessa riemujuhlaa. Kun kohtuuttomia optioita saaneilla ei ole itsellään ryhtiä kohtuullistaa optioitaan — kuten ed. Kallis vetosi, että suuressa maailmassa on joku taju siitä, että sain liikaa, voin kohtuullistaa, voin olla jalomielinen, mutta meillä valtionjohto, ministerit ja muut, sanovat "sopimus on sopimus" — ei edes vedota moraaliin eikä ihmisen sydämen oikeudentuntoon. Ei kai kukaan mitään anna, koska ei ole moraalista ohjausta kansakunnan kaapin päältä. Tätä me emme hyväksy. Kun tämmöistä oma-aloitteista ryhdistäytymistä ei näillä jättioption saaneilla ole ollut, olisi hallitusvallan tehtävä ollut se tehdä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nykyhallituksen linja on se, että annetaan lisää niille, joilla ennestään jo on, ja muille toivotetaan hyvää jatkoa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Odotan mieluusti siihen saakka, kunnes ed. Siimes on täällä salissa. Hän itse asiassa tuleekin sieltä aivan kohta.

Juuri sitä minä odotan, arvoisa puhemies, että ed. Siimes ja ed. Korhonen ja muut vasemmistoliiton edustajat ovat täällä hyvin tiiviisti mukana. Jos painaisi silmänsä kiinni ja unohtaisi sen, mitä historiassa on tapahtunut muutaman viimeisen vuoden aikaan, ja kuuntelisi sitä, mitä täällä uskossaan ilmeisen lujat edustajat, ainakin ulospäin uskossaan ilmeisen lujat ed. Kuoppa ja ed. Korhonen kansalle kertovat, se kuultu saattaa kuulostaa hyvinkin vastuulliselta, hyvinkin hyvältä. Mutta kun ottaa sitten kohtamiten etusormet ja hieraisee silmiään ja yrittää herätä tähän päivään, niin se, mitä te, ed. Kuoppa ja ed. Korhonen äsken kerroitte, kuulostaa ja näyttää tavattoman falskilta, monessa tavattoman falskilta.

Ed. Kuoppa sanoo muun ohessa täällä omassa puheenvuorossaan, että tämä Fortumin optiojuttu osoittaa, millaisella kauhalla tämä hallitus optioita kansalle jakaa. Ed. Korhonen sanoo omassa puheenvuorossaan: Pekkarinen on kieltäytynyt ottamasta huomioon yhtiökokouksessa kirjattua päätöstä, jossa viitataan mahdollisuuteen poikkeuksellisten tekijöitten huomioon ottamiseen optiosopimuksen tekemisessä.

Arvoisa puhemies! Molemmat yrittävät kertoa tiettyä asiaa omilla sanomillaan, ensinnäkin ed. Kuoppa, että nämä optiosopimukset, joista nyt puhutaan, olisivat jollakin tavalla, niin kuin hän sanoo, Vanhasen hallituksen kauha, jolla rikkaille kauhotaan joitain etuuksia. Ed. Kuoppa, te teette niin suuren virheen kuin ikäpäivänä poliitikko voi tehdä, jos ette te sitä tunnusta, että nämä sopimukset, nämä optio-ohjelmat, joihin nämä sopimukset perustuvat, on tehty sen hallituksen aikana, jonka hallituksen puolesta te niin monta kertaa painoitte vihreää nappia täällä. (Välihuutoja)

Ed. Korhonen, kun te puolestanne väitätte, että yhtiökokouksessa on kirjattu tällainen ja tällainen päätös, että olisi mahdollisuus ottaa huomioon ne poikkeukselliset tekijät, jotka optio-ohjelmista päättämisen jälkeen ovat tapahtuneet, ed. Korhonen, kun te olette kerran lukenut tuon yhtiökokouksen päätöksen kaikesta päätellen, olisitte kertonut tälle salille ja Suomen kansalle, niille, jotka kenties ovat katsoneet tuolta kanavalta tätä juttua, mitä se tarkoitti. Ed. Korhonen, te tiedätte sen, mitä se tarkoitti, ja teidän pitää se kertoa vielä tämän päivän aikaan täällä kansalaisille, mitä se tarkoitti.

Se kirjaus tarkoittaa sitä, että siitä päivästä lähtien, jolloin yhtiökokous on hyväksynyt optio-ohjelman, siihen päivään saakka, kunnes on tehty yhtiön hallituksen ja optio-oikeuden saajan välillä yksityisoikeudellinen sopimus, tässä välissä omistajalla ja yhtiön hallituksella olisi ollut todellakin mahdollisuus puuttua näihin sopimuksiin, mutta, ed. Korhonen, ei enää sen jälkeen. Olisitte edes kertonut täällä äsken omassa puheenvuorossanne tämän jaotuksen, että on kaksi eri aikajaksoa, on se aikajakso, josta minä puhun ja jossa kenties olisi ollut mahdollisuus puuttua, ei silloinkaan todennäköisesti ollut mahdollista ottaa kaikkea sitä etuutta pois, mutta ainakin kohtuullistamiseen olisi ollut mahdollisuus. Olisitte sitten kertonut, että sen jälkeen, kun optiosopimukset oli tehty ja niistä oli tullut yksityisoikeudelliset sopimukset — olisitte sanonut edes sen, että sen jälkeen — se on vähintäänkin tavattoman paljon vaikeampaa. Nyt te olitte hiljaa siitä. Te annoitte kansalaisille kuvan siitä, että tuosta vaan omistajat, siis hallitus, tai omistajaohjauksesta vastaavat tahot, voisivat asiaan puuttua, ja todellakaan sellaista mahdollisuutta ei ollut.

Kun te vielä väheksyitte sitä mahdollisuutta, mikä oli teidän aikaan olemassa, minäpä kerron teille, ed. Korhonen, että siinä vaiheessa helmikuussa 2003 näiden optiosopimusten arvo oli jo senhetkisellä kurssilla lähes 100 miljoonaa euroa, eikä se ollut mikään pieni summa, eihän? (Ed. Tennilä: Se on noussut kovasti!) — Se on noussut kovasti, mutta siitä lähtien, helmikuusta 2003 lähtien, ed. Tennilä, viimeisetkin optiosopimukset, yksityisoikeudelliset sopimukset, ovat olleet voimassa ja niihin kajoaminen on tavattoman vaikea asia. (Ed. Laakso: Mutta ei mahdotonta!) — Ed. Laakso, te tulitte siihen ydinkysymykseen, onko se mahdotonta vaiko ei.

Tätä asiaa talousvaliokunta on arvioinut omassa raportissaan, omassa mietinnössään, enkä käy nyt enää sitä kertaamaan, kun se on täällä monta kertaa sanottu. Annan erityisen arvon sille, vaikken kaikilta osin voi yhtyä tietystikään siihen, mitä ed. Soininvaara tässä sanoi, minä annan erityisen arvon sille, että ed. Soininvaara tuli tälle korokkeelle ja sanoi, että vaikka hän ja hänen puolueensa ovat oppositiossa tänä päivänä, niin hän tunnustaa sen tosiasian kaiken kuulemisen ja asiantuntijoitten kuulemisen jälkeen, että jälkikäteen näihin sopimuksiin kajoaminen on ylivoimaisen vaikea asia. Ed. Korhonen, nyt kyllä neuvon teitä: Katsokaa, miten toimii ed. Soininvaara, oppositiossa niin kuin tekin, tunnustaa tosiasiat, sen vaikeuden, mikä näihin jälkikäteen on puuttua.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten siihen, että jos tämä onkin vaikeata, mutta siitä vaan, ettö kyllä sitten kuitenkin, niin minä voin lyhyesti kertoa, ed. Korhonen, että silloin vielä, kun te nukuitte näitten optiosopimusten kanssa ... En voi tässä välillä olla vähän muistelematta ja pohtimatta sitä, miten olisi käynyt, jos ed. Korhonen ja ed. Siimes olisivat jatkaneet siinä hallituksessa, mikä aloitti toimintansa keväällä 2003. Jos he eivät olleet hereillä ennen vuotta 2003 puuttuakseen näihin optiosopimuksiin, kuka teistä voi taata Suomen kansalle, että he olisivat heränneet heti sen jälkeen, kun heidät olisi kutsuttu uuteen hallitukseen ministereiksi? On tavattoman vaikea kuvitella ja ajatella, että te yhtäkkiä sellaisen herätyksen olisitte saaneet. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Tuli uusi hallitus ja sen hallituksen hallituspuolueet — sosialidemokraatit, keskusta ja Rkp puuttuivat tilanteeseen ja tekivät sen, mikä teiltä jäi tekemättä. Ensi töiksi ryhdyttiin toimenpiteisiin, joilla kaikkinaiset optiosopimukset kaikissa niissä yhtiöissä, missä valtiolla on pienikin puhevalta, pantiin poikki. Kun te sanoitte, ed. Korhonen, että ei ole ryhdytty toimenpiteisiin, no, sanokaa nyt, ed. Siimes, missä yhtiössä on tehty optiosopimukset sen jälkeen. Sellaisissakin yhtiöissä, missä pieni siivu on valtiolla puhevaltaa, sitä puhevaltaa on käytetty niin, että yhtään optiosopimusta sen jälkeen ei ole tehty. (Eduskunnasta: Hyvä!) Näin on tämä juttu mennyt.

Ehkä vieläkään en voi olla palaamatta vasemmistoliittoon. Minä tietyllä tavalla tunnen sympatiaa teitä kohtaan, koska tässä kävi niin, ed. Tennilä, että te nukuitte tämän asian ohitse. (Ed. Tennilän välihuutoja) Minä uskon, että teillä hyvää poliittista tahtoa olisi ollut varmasti, jos olisitte huomannut tämän jutun. Te olisitte puuttunut tähän jo 2000-luvun ensimmäisten vuosien aikaan, mutta te ette huomannut tätä juttua. Minä en syytä teitä siitä, että te tiesitte ja jätitte tekemättä. Todennäköisesti näin ei käynyt, vaan siinä kävi yksinkertaisesti niin, että teiltä puuttui riittävä osaaminen, jotta te olisitte huomanneet puuttua tähän asiaan. Poliittista tahtoa teillä todennäköisesti olisi ollut, mutta taitoa teillä ei siihen kaiken kaikkinensa ollut.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee siihen vaikeuteen puuttua jälkikäteen näihin sopimuksiin, minä tyydyn viittaamaan siihen talousvaliokunnan mietintöön, josta tässä on puhuttu moneen kertaan. Mutta minä pyydän saada viitata myöskin niihin asiantuntijoihin, joita itselläni on ollut matkan varrella tässä asiassa mahdollisuus kuulla 2004 ja 2005 talvella, paitsi oikeuskanslerin myöskin muiden Suomen parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Näiden sanoma on yksinkertaisen selvä ja selkeä: edellytyksiä menestyksellä puuttua jälkikäteen näiden kohtuullistamiseen ei ole.

Jos unohdetaan kaikki se, mikä seuraisi siitä, jos valtio lähtisi puuttumaan, jos minä kutsuisin koolle yhtiökokouksen, heittäisin vanhan hallituksen pois, jostakin kenties saisin sellaisen uuden hallituksen, joka suostuisi sellaisiin toimiin, että se yksipuolisesti päättäisi ottaa sen, mikä ihmisten taskuun on jo kerran vilahtanut — nimittäin merkittävä osa näistä rahoista on jo rahastettu — jos jostain olisin saanut sellaisen hallituksen yhtiölle, joka olisi lähtenyt ottamaan nämä rahat ihmisten taskuista pois, niin sen jälkeen oikeuskäsittelyssä, joka siitä olisi seurannut — nämä oikeusjuristit ovat tehneet minulle sen yksiselitteisen selväksi — valtiolla siinä tilanteessa ei olisi menestymismahdollisuuksia ollut.

Kaiken lisäksi — kun vielä on keskusteltu siitäkin mahdollisuudesta, että entäs sitten, jos olisi ollut erillinen laki, joka olisi pitänyt säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, no, mitenkäs sen kanssa olisi mennyt — oikeusministeriö on antanut ed. Skinnarin johtamalle valiokunnalle siitä oman selvityksen. Olen myöskin kuullut näitten oikeusoppineitten käsityksiä asioista, viimeksi tänä aamuna oikeuskanslerin käsityksen, ja voipi olla, että edes sillä tavalla se ei hirveän helppoa olisi ollut. En mene tässä miksikään oppimestariksi, koska tässä oikeusministeriö on, sanoisinko, päävastuunkantaja, mutta luotan siihen analyysiin, mikä on tehty oikeusministeriössä ja minkä oikeuskansleri antoi viimeksi tänä aamuna hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja minkä hän on moneen kertaan antanut myöskin julkisuudessa.

Näistä kaikista syistä johtuen valitettavasti vaan on niin, että vaikka tahtoa olisi jälkikäteenkin puuttua, niin juridisia edellytyksiä siihen, mitä kansan moraalinen taju erittäin vahvasti vaatii, käytännössä kuitenkaan juridisia edellytyksiä sen toteuttamiseen ei ole, ja siitä syystä tälle asialle ei jälkikäteen voi mitään.

Mitä tulee vielä siihen muistaakseni ed. Kalliksen puheenvuorossa jotenkin vilahtaneeseen vertailuun Barnevik- ja Skandia-asiaan jnp., sielläkin ymmärtääkseni oli kysymys paitsi julkisesta paineesta niin viimekätisesti kuitenkin henkilöiden omasta ratkaisusta, eikö niin, edustaja. (Eduskunnasta: Moraalia löytyi!) Minä voin tässä ihan lyhyesti vaan sanoa, voin teille vakuuttaa, että pääomistajan puolelta on keskusteltu myös siitä mahdollisuudesta, minkälaisia edellytyksiä vapaaehtoiseen ratkaisuun tässä kysymyksessä voisi olla. Minun tehtäväni ei ole tässä kertoa, kenen kanssa on käyty keskusteluja, mutta keskusteluja on käyty. Jokainen näkee ympärillään, mitä on tapahtunut, onko tapahtunut mitään, ja osaa vetää siitä johtopäätöksen.

Muuten, arvoisa puhemies, viime sanoissani en voi olla viittaamatta kuitenkin siihen seikkaan, että kun Fortumin johtohenkilöitä verrataan nyt sitten Barnevikiin, niin minusta se ei kuitenkaan ole ihan oikein, vaikka sitä Barnevikin esimerkkiä ehkä joku on voinut käyttää. Siitä huolimatta kuitenkin ne perusteet ovat ihan erilaiset. Me tiedämme, miten Barnevikin johdolla kävi tuolle yritykselle: se ajautui todelliseen kuiluun. Mutta Fortumin kohdalla, ed. Kallis, me tiedämme kuitenkin, että on käynyt täsmälleen toisinpäin. Sen yritysjohto on hoitanut hyvin ja moitteettomasti yritystä, ja yrityksen kurssi myöskin valtio-omistajan kannalta on kehittynyt aivan hyvin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen puheesta varmaan voi omaan arvoonsa jättää suuren osan. Hän ei ensinnäkään kuunnellut, mitä minä sanoin. Minähän sanoin nimenomaan, että jos te ette pysty optioihin puuttumaan, niin koettakaa edes puuttua osakekannustinjärjestelmiin, jotka on säädetty 2003, 2004, 2005 ja samoille johtajille kohdistettu kuin ne optiotkin. Yrittäkää nyt jotakin edes tehdä, jos teillä jonkin näköinen oikeudenmukaisuuden taju on.

Te vaan niin kuin otatte yhden osion ja alatte riepotella sitä, ja siitäkin voi olla perustellusti ainakin kahta tai kolmea eri mieltä. Viitaten siihen, mitä esimerkiksi professori Havansi sanoi, ei kukaan ole testannut kohtuullistamisen mahdollisuutta. Te vaan otatte annettuna totuutena, että se ei ole mahdollista. Mutta ei sitä kukaan ole näyttänyt toteen oikeuskäytännössä, että se ei olisi mahdollista. Vaikeata se varmaan tulee olemaan, en minä sitä kiistä; yksinkertaista ratkaisua siinä ei ole, jos me palaamme taas siihen optioon.

Mutta kyllähän tässä, ministeri Pekkarinen, rehellisyyden nimessä nyt on sellainen henki, ettei teillä ole edes haluakaan puuttua. Te haette koko ajan selityksiä sille, miksi ei tarvitse puuttua, kun kohtuullista olisi pienenkin valopilkahduksen hakeminen siihen, voitaisiinko tälle tehdä jotakin, onnistuisiko se kohtuullistaminen, mihin tässä viitattiin. Kyllä tässä mahdollisuuksia on, mutta halua ei ole, ikävä kyllä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, te jonkin verran toimitte samalla lailla kuin pääministeri Vanhanen. Te annatte ymmärtää, että te olette käynyt neuvotteluja, jotta nämä luopuisivat. Pääministeri Vanhanen antoi täällä ymmärtää, että kyllähän hallintoneuvostossa, vaikka ei ole nyt keskustelupöytäkirjaa, vähän niin kuin vastustettiin näitä optioita.

Minun viestini teille oli se, että yhteiskunnassa on tavattoman alhainen moraali, jos hyväksytään tällaisia optioita, jos ei eduskunta, valtioneuvosto, yhtiön hallitus ryhdy toimenpiteisiin niin, että syntyy paineita siihen toiseen osapuoleen luopua optioista ennen kuin tämä kehitys on mennyt liian pitkälle. Tästä varoitti Skandian varatoimitusjohtaja, kun hän puolitoista viikkoa sitten luennoi Suomessa kertoen, mistä syystä Skandia joutui niin suuriin vaikeuksiin: joutui niin suuriin vaikeuksiin, kun oli menettänyt suhteellisuudentajun eikä erottanut 4:ää miljardia kruunua (Puhemies koputtaa) 4 kruunusta. Aivan sama tilanne on tässä, huoli yleisestä moraalista. Siitä on kysymys.

Martin Saarikangas  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä populistien kokouksessa tulee mieleen ... (Ed. Kallis: Aivan, moraali on populismia!) — Moraali on populismia, ja sitä varmaan täällä on.

Ministeri Pekkarisen herännäispuheessa kerrottiin ihan selkeästi, koska näihin optioihin olisi voinut tarttua. (Ed. Kallis: Juridisesti!) — Juridisesti, niin kuin ed. Bjarne Kallis, presidenttiehdokas, täällä populismin varjolla puhuu. (Ed. Kallis: Puhuu asiaa!) — Totean siihen, että eduskunnassa vasemmistoliitto olisi hyväksynyt 100 miljoonan optiot tämän perusteella, muttei tämän päivän 500:aa miljoonaa.

Sitten mitä tulee ABB:hen ja Barnevikiin, seurasin sitä hyvin läheltä. Silloin oli tilanne se, että ABB oli menossa konkurssiin. Sen oli aiheuttanut huono johtaminen. Siinä oli kultainen kädenpuristus, josta Barnevik luopui, ei vapaaehtoisesti, vaan sen takia, että siihen oli mahdollisuus. (Ed. Kallis: Vapaaehtoisesti!) Näissä muissa tilanteissahan on kyse siitä, että kukaan ei ole hävinnyt mitään. Valtio ei ole hävinnyt Fortumissa eikä kukaan muu ole hävinnyt, ainoastaan ulkolaiset osakkeenomistajat. Jopa verotuloja on tullut näistä optioista enemmän.

Antti Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen vastaus oli niin tyhjentävä, että oikeastaan keskustelu voitaisiin lopettaa siihen, ja pitäisi jo vasemmistoliitonkin uskoa, että eihän tämä teidän käsienpesuyrityksenne läpi mene. Eihän se voi mennä läpi, koska siinä ei ole mitään perusteita. Myöntäkää pois, että 98 te teitte suuren virheen, kun olitte hyväksymässä optioitten leikkurin poistamista.

Eihän meillä näitä ongelmia olisi käsillä, jos te olisitte silloin pitäneet voimassa ne omistajapolitiikan pelisäännöt, jotka oli 94 säädetty, tai edes niin kuin nyt Pekkarisen johdolla valmisteltiin uusi periaatepäätös, että optioita ei enää myönnetä. Jos näin olisi toimittu (Ed. Kallis: Populistinen puhe!), tätä ongelmaa ei olisi lainkaan. Ed. Korhonen, kyllähän te voitte myöntää todellakin sen unen ajan, joka teillä oli käsillä, että näin vain kävi ja sori vain.

Annetaan tuki nykyisen hallituksen hyvälle linjalle ja lopetetaan tämä julkinen riepottelu sinänsä hyvän yhtiön asioilla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt paljon auta työmiestä tämä ministeri Pekkarisen ja vasemmistoliiton nokittelu, koska kysymys on pohjimmaltaan yhteiskuntamoraalin kannalta äärimmäisen vakavasta asiasta.

Omasta näkökulmastani — ja myöskin eduskuntaryhmämme puheenvuorossa korostettiin sitä — ymmärrän sen, että jos on maksettu jo johtajille optioita, ne ovat siellä ja niitä ei saada takaisin. Mutta meillä on menossa ja olemassa nyt palkkiojärjestelmiä, jotka jatkuvat vielä vuoden, kaksi. Kysyisin nyt ministeri Pekkariselta: Ettekö te ministerinä ja eikö valtioneuvosto voi vielä vaikuttaa omistajuuden kautta Fortumin hallitukseen ja yhtiökokoukseen, jotta jatkossa ja edessä oleviin palkkiojärjestelmiin puututtaisiin kohtuullistamisnäkökulmasta?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Pekkarisen puheet täällä tänään ovat olleet varsinaisesta latteuksien käsikirjasta. Jos tuota teidän ajattelutapaanne viedään eteenpäin, parlamentarismi voidaan lopettaa Suomessa tarpeettomana, koska kun riittävän kauaksi taakse katsotaan, jokainen puolue on joskus ollut hallituksessa, ja jos yksikään hallituspuolue ei tänään kanna vastuuta asioista, niin sekä parlamentarismi että ylipäätänsä vastuunkantaminen poistuu tästä yhteiskunnasta, ja en pidä sitä itse toivottavana.

Siitä haluaisin nyt muistuttaa ministeri Pekkarista ja ehkä myös vanhojen osalta laajemminkin keskustaa, että kyllä te olette pieniä karvaisia käsiänne monelle optio-ohjelmalle ja monelle keskustelulle silloinkin taputtaneet, kun vasemmistoliitto on hallituksessa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa joitakin ylisuuria etuuksia arvostellut ja joihinkin taloudellisiin päätöksiin puuttunut. Minä en, ministeri Pekkarinen, viitsi syyllistyä sellaiseen, mitä te harjoititte tässä salissa joskus vuosia sitten, kun osamme olivat toisenlaiset ja eräs toinen henkilö istui siellä yksin.

Mutta siinä suhteessa katson, että vasemmistoliitto on erilainen kuin keskusta, että oliko se nyt kuukausi takaperin, kun täällä kyselytunnilla pääministeri jo edusti sitä ajatusta, että mitään vastuuta hallituksella ei ole, mutta me olemme silloin jo myöntäneet, että olemme olleet talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja Lipposen kakkoshallituksessa päätöksiä tekemässä.

Valitettavasti tilanne on se, että päätöksien purkamiseen, kohtuullistamiseen ja ylipäätänsä omistajaohjauksen terävöittämiseen valtionyhtiöissä voi tällä hetkellä tarttua vain nyt istuva hallitus. Toivon todella, ministeri Pekkarinen, että te myös katsoisitte, mitä tapahtuu (Puhemies koputtaa) ja tehdään sille asiantuntemukselle tai sen puutteelle, jota teidän alaisessanne omistajaohjausyksikössä KTM:ssä on.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin te hallitusherrat annatte ökyoptioiden mennä läpi sormien, ja kun rahaa on niin, että ranteita pakottaa, sitten te poistatte varallisuusveron tältä samalta porukalta, joka nyt saa optiot. Tämäkö on oikeudenmukaisuutta, ryhtiä ja rehellisyyttä? Onko tämä oikein? Ei ole.

Sitten toinen asia vielä: Kun puhutaan taannehtivasta lainsäädännöstä, niin toistan nyt vielä kerran: kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, taitettu indeksi, muuttoautot ja yksityisten eläkevakuutusten leikkaaminen — kaikki taannehtivaa lainsäädäntöä, koskee tavallista ihmistä, herrat ei voi mitään. Mutta kun ökyoptioista on kysymys, niin kaikki käy.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olin ainakin osan aikaa Lipposen hallituksessa, kun näitä päätöksiä tehtiin, ja siinä mielessä voi tätä vasemmistoliiton onnensa ohi nukkumista puolustaa, että minä en ainakaan ollut tietoinen näistä optioista ollenkaan. Hallituksen sisäinen tiedonkulku ei ole semmoinen, että pystyisi näitä tarkistamaan. Sen jälkeen, kun kävi ilmi, että aivan normaali kurssivaihtelu olisi tuottanut kymmenien miljoonien optiotulot, niin täytyy sanoa, että tuo ohjelma on kertakaikkisesti ollut järjetön ja täysin ylimitoitettu. Ilmeisesti pitäisi kehittää päätöksentekotapoja.

Mutta, arvoisa ministeri, te ette lainkaan vastannut siihen, mitä puheenvuorossani sanoin ja arvostelin, että nykyinen hallitus on tehnyt ehkä noin miljardin euron mokan, työntänyt tavallisten kuluttajien rahoja voimayhtiöille ja tämä on ollut osaltaan vioittamassa suuresti näitä optio-ohjelmia. Minusta olisi kiva kuulla tähänkin jokin vastaus.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Nythän niitä optioita juuri rahastetaan. Osa on rahastettu, osa on rahastamatta, ja myöskin näitä uusia palkkiojärjestelmiä on. Ministeri Pekkarinen, te olette sanonut, että te ette aio tehdä mitään, elikkä te hyväksytte ne. Sitten te väititte puheenvuorossanne, että verohelpotukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin pienituloisiin. Onko tämä varallisuusveron poistaminen kohdistunut pienituloisiin, ministeri Pekkarinen? Toiseksi, kun ensi vuoden verotaulukkoja katsotaan, 10 000 euron vuositulolla veronalennus on 0,6 prosenttia nettona eli 62 euroa 50 senttiä, 100 000 euron vuositulolla veronalennus on 1 prosentti nettona elikkä 961 euroa 2 senttiä. Ministeri Pekkarinen, suosiiko teidän verolinjanne pieni- ja keskituloisia?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on todettu, että ministeri Pekkarisen puhe olisi ollut kattava, mutta kyllä mielestäni se oli hyvin valikoiva, keskityitte vain tiettyyn aikakauteen. Kun te niin ponnekkaasti toitte esille näkemyksenne näiden optiojärjestelmien heikkoudesta ja sen, mitä itse olette tehneet, ja kun hallituksen puolesta kuitenkin vastasitte, niin olisimme erityisen mielellämme kuulleet täällä ministeri Kalliomäen, ministeri Tuomiojan ja ministeri Mönkäreen ajasta. Kun erityisesti ministeri Mönkäreen aikana oli jo tuo periaatepäätös vallalla, että suosittaisiin osakepohjaisia palkkiojärjestelmiä, niin kysyisin teiltä, kun olitte vastuussa valtion omistajapolitiikan ohjaamisesta: Mikä meni silloin mönkään? Miksi ei toimittu toisin, kun olisi käsittääkseni ollut mahdollista toimia? (Ed. Saarikangas: Ei ollut asiantuntemusta?)

Kysynkin vielä, kun tämä kohtuullistaminen jälkikäteen ei ole mahdollista — se tuli talousvaliokunnassa selväksi, mutta yhtä selväksi tuli se, että valtion omistajapolitiikan ohjaus ei toimi — onko se valtionyhtiölaki, joka tulee eduskuntaan, riittävä tapa keskustella valtion omistajapolitiikan ohjauksesta vai tarvitaanko laajempi keskustelu, että saamme (Puhemies koputtaa) tämän ohjauksen toimimaan, kun se nyt ei selvästi toimi. Ministeri Pekkarinen, toivon, että vastaatte tähän kolmen ministerin aikakauden tilanteeseen.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tässä salissa sentään yksi henkilö, joka johdonmukaisesti myös viime kaudella kyseenalaisti näitä kohuoptioita ja aivan liian suuriksi paisuneita palkkioita. Hän oli edellisellä kaudella keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ministerinä nykyisin oleva Pekkarinen, joka on jatkanut sitä linjaansa myöskin tällä kaudella. Hän oli se, jonka olisi pitänyt herättää myöskin vasemmistoliitto, joka tällä hetkellä uinuu kyllä sellaisessa poliittisessa dementiassa, että se on korkeinta mahdollista luokkaa, kun te ette vieläkään muista sitä, että te olitte hallituksessa, joka tämän teki, joka olisi voinut kohtuullistaa, joka olisi voinut harjoittaa nykyistä ja silloista paljon voimakkaampaa omistajaohjauspolitiikkaa. Te ette sitä tehnyt. Se on se poliittinen dementia vallalla.

Puhemies! Yhtä asiaa ihmettelen muuten: kyllä tätä hallitusta puolustetaan tuolta kateederin puolelta. Olin tekevinäni sellaisen havainnon, että siellä oli ainoastaan keskustalaisia ministereitä, niin että tätä hallitusta puolustetaan eturivistä, ei takarivistä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, teidän filosofianne mukaan kohtuuttomuuteen ei voida puuttua enää sitten, kun se paljastuu. Tämä on teidän filosofianne. Kun kohtuuttomuus paljastuu, siihen ei voida enää puuttua eikä sitä voida kohtuullistaa. Mutta useinhan on niin, että kohtuuttomaksi osoittautuu jokin asia, jota ei tiedetty kohtuuttomaksi aikaisemmin, ja nyt Fortumin osalta on käynyt näin. Nyt tiedetään, että ne optiot ovat kohtuuttomia. Nythän niihin pitää puuttua, kun kaikki sen tietävät. Ei siinä käsien levittely auta. Nyt on tekojen paikka.

Vaikkapa liikennenopeudet, herra ministeri, jotka te varmasti myöskin osaatte ainakin tässä filosofiakeskustelussa ottaa vertailukohteeksi: Jos osoittautuu, että vauhdit jollakin tiepätkällä ovat kohtuuttomia, tulee onnettomuuksia, niin jäättekö te silloinkin levittelemään käsiä ja sanotte, että edellinen hallitus on tämmöiset liikennenopeudet säätänyt ja näin jatketaan, tulee romua niin paljon kun tulee?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä Fortumin optiot ovat todella kohtuuttomia, ja se lähinnä johtuu siitä, että pohjoismainen sähköpooli Norjassa myy kaiken Pohjoismaissa tuotetun sähkön ja se on sillä tavalla kartellisoitunut, että sähkön hinta on todella erittäin korkea. Ei mihinkään perustu esimerkiksi se, että nyt 30 prosentilla Fortum nostaa sähkön hintaa, vesivarastot ovat täynnä Pohjoismaissa: Norjassa, Ruotsissa jnp. Kysyn ministeri Pekkariselta, missä teidän oikeudentajunne on nyt, kun te puolustatte noin voimakkaasti Fortumin hallitusta. Eikö teidän pitäisi nyt sen verran kokeneena kansanedustajana ja ministerinä vaihtaa Fortumin hallitus kylmästi ja katsoa, mikä on oikea palkkiojärjestelmä ja optiojärjestelmä? Kun puhuitte, että luovutaan kokonaan, niin uusi järjestelmä pitää luoda puhtaalta pöydältä ja purkaa se pohjoismainen sähköpooli. Nyt eivät hyödy muut kuin Fortumin johtajat, ja kansa kärsii korkeasta sähkön ja muun energian hinnasta. Teollisuus karkaa Suomesta pois sen takia, että sähkön hinta on liian korkea.

Jaakko Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kansalaiset eivät usko sitä, etteikö eduskunnalla olisi mahdollisuus halutessaan puuttua näihin kohtuuttomuuksiin, mitä Fortumin optio-ohjelma on tuonut mukanaan. Ongelma vain on se, että osa eduskunnasta ei ole tähän valmis: Kokoomus ei ole siihen valmis, keskusta ei ole siihen valmis, SDP ei ole siihen valmis. Ainakaan nämä kolme suurta puoluetta eivät ole valmiita käyttämään niitä keinoja, joita kuitenkin kaikkien asiantuntijoiden mukaan on olemassa.

Sellainen keino on muun muassa osakekannustinjärjestelmään puuttuminen. Siihen ei ole haluttu puuttua. Meille ei kerrota edes syytä, miksi siihen ei haluta puuttua. Myöskään oikeudellisiin toimiin ei ole haluttu ryhtyä, ei ole haluttu edes katsoa sitä, toisivatko oikeudelliset toimet jonkinlaisen ratkaisun, eikä myöskään julkisesti ole kerrottu Fortumin johdon kanssa käydyistä keskusteluista. Olen aivan varma, että julkinen keskustelu, julkinen vetoomus Fortumin johdolle mahdollistaisi sen, että Fortumin johto luopuisi niistä vielä saamatta olevista optioista, jotka esimerkiksi (Puhemies koputtaa) Liliuksen osalta merkitsevät noin 6,5:tä miljoonaa euroa vielä tulevaisuudessa. Mitään tällaista ei ole haluttu tehdä. Eivät kansalaiset usko, etteikö mahdollisuuksia olisi, poliittista tahtoa vain puuttuu.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näissä käräjissä on kovin paljon katsottu taaksepäin, kuka oli ministerinä, nimiä ei ole tosin riittävästi kerrottu, mutta kuitenkin on taaksepäin suuntauduttu. Kukaan ei katso eteenpäin. Edustajat Korhonen, Gustafsson, Laakso ja Skinnari, kuuntelette ja katsotte ja vaaditte, että pitäisi hoitaa semmoinen lainsäädäntö, millä mentäisiin ikään kuin sotasyyllisyyslain kautta taaksepäin, taannehtivaan aikaan.

Otatteko te ollenkaan huomioon, kuinka kävisi näiden osakkeiden arvon, valtion omistuksen arvon ja valtion aseman valtionyhtiössä osakkeenomistajana? Katsokaa edes pikkaisen sellaista maailmaa, miltä se eteenpäin näyttää ja mitä siitä aiheutuisi. Tässä on tämä sosialidemokraattien pakoilu tämän asian puitteissa, kun tämä näin myöhemmin on tullut esille. Toivon, että te vähän näkisitte, mitä tulevaisuuskin olisi, jos tämmöinen taannehtiva laki ikään kuin tehtäisiin. (Ed. Soini: Kepu ei päässyt pakoon, olisi mennyt kyllä! — Sos.dem. ryhmästä: Ed. Lahtela, me emme pakoile!)

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tältä hälinältä ei meinaa kuulla edes nimeään.

Valtaosa tästä välikysymyksestähän käsittelee ihan aitoa ja tärkeää ongelmaa eli eriarvoistumista ja köyhyyttä, ja elättelin vähän toiveita, että siitäkin täällä päästäisiin keskustelemaan. Mutta nyt tämä tähänastinen keskustelu on hyvin tanakasti osoittanut, että täällä keskitytään pelkästään Fortumin optioihin, ja nyt näyttää siltä, että välikysymyksen jättäjät ovat tehneet ihan ratkaisevan arviointivirheen. Sen sijaan, että he olisivat voineet keskittyä tähän varsinaiseen ongelmaan ja asiaan, täällä on juututtu nyt pelkästään Fortumin optioihin, jotka ovat täysin toissijainen kysymys eriarvoisuuden kannalta. Uskon, että olisi kannattanut arvioida vähän toiseen kertaan.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen antoi omassa puheenvuorossaan ymmärtää, että Fortumin optioiden saajien kanssa on käyty keskusteluja ja jopa neuvotteluja. Kysyn tässä ja nyt: Kuka on käynyt näitä neuvotteluja ja kenen kanssa? Onko näissä keskusteluissa ja neuvotteluissa mahdollisesti noussut esille se, että kun optioissa on niin sanottua ansiotonta arvonnousua, sitä voitaisiin kohtuullistaa? Onko vedottu myöskin optioiden saajien moraaliin?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Yritän vastata mahdollisimman monelle mahdollisimman lyhyesti. Aloitan ed. Tennilästä, koska hän on erinomainen retorikko. Ed. Tennilä sanoi suurin piirtein näin, että jos maantieliikenteessä on huomattu, että jollain tiepätkällä on liian suuri nopeus, siihen pitää puuttua, ja hän vertasi optiokysymystä siihen: Jos on havaittu, että se antaa liikaa, niin siihen pitää puuttua. Aivan niin, ed. Tennilä, jos siellä Lapissa on joku tienpätkä, jossa on liian suuri nopeus, ja sitten todetaan, että se pitää muuttaa, niin se muutetaan; se voidaan muuttaa, ja se on ihan hyvä. Juuri näin on toiminut tämä hallitus: Kun se totesi, että tämä juttu on mennyt pieleen, optiosopimukset ovat kohtuuttomia, se pani kerrasta poikki, ja uusia optiosopimuksia ei tehty.

Jos te taas tarkoitatte sitä, että sillä tieosuudella siellä Lapissa, kun se on nyt todettu, että se pitää muuttaa jnp., te jälkikäteen alatte sakottaa kaikkia niitä, jotka ovat ajaneet liian kovaa vauhtia sillä tiellä, taitaisi teillekin tulla siitä sakot. (Naurua) Tätähän tämä teidän logiikkanne oli, eikö niin? Erittäin tarkkaan juuri tästä oli kysymys, ja tämä kuvaa tavallaan, miten mahdoton on ajatella tuolla tavalla tämän optiokysymyksen osalta.

Ed. Sarkomaa, siihen, miten edelliset ministerit ovat toimineet tai miten käytännössä on toimeenpantu näitä päätöksiä: Minun asiani ei mielestäni — toivon ymmärtämystä nyt sille — ole lähteä enempää sitä arvioimaan. Tämä peruslinjaus, miten on tässä toimittu, on tullut moneen kertaan tässä sanotuksi. Minä olen ymmärtänyt niin, että minun edeltäjäni ovat toimineet hallitusten talouspoliittisten ministerivaliokuntien hyväksymien periaatepäätösten mukaisella tavalla. Minulla ei ole näyttöä siitä, että yksittäinen ministeri olisi poikennut omistajaohjauksessaan siitä, mitä talouspoliittinen ministerivaliokunta on päättänyt.

Ed. Kuoppa, kun te puhuitte varallisuusveron poistamisesta muun ohessa, että sillä on monia muita merkityksiä, niin, ed. Kuoppa, meidän täytyy yksi seikka muistaa. Tällä hetkellä vielä nykyisen varallisuusveron aikaan on tosiasiassa semmoinen tilanne, että esimerkiksi sijoitusrahastojen kohdalla katsokaa, mikä on vuoden mittaan tilanne ja mikä on tilanne vähän ennen vuodenvaihdetta. Nehän tyhjenevät aina, ed. Kuoppa, sinä tiettynä aikana. Tämä on yksi syy siihen. Lisäksi talletukset ja joukkovelkakirjalainat eivät ole nykyisen varallisuusverojärjestelmän piirissä ja monta seikkaa on sellaista, jotka puhuvat sen puolesta, että oli ihan oikein, että tämä päätös tehtiin.

Mitä tulee, ed. Soininvaara, teidän opinkappaleeseenne, jota te olette viljellyt siellä täällä aikaisemminkin, että tässä päästökauppajärjestelmässä teillä oli sellainen viisaus, mitä kukaan muu Suomessa ei ollut keksinyt, niin vaikka oivallan ja olen sitä mieltä, että teillä on monta kertaa erinomaisia oivalluksia, tässä ei nyt ole ihan parhaasta päästä ollut se teidän oivalluksenne. Nämä kaikki EU-direktiivien vaatimukset tuli niin monta kertaa käytyä läpi ja niitten pohjalta meille kansallisesti käteenjäänyt liikkuma-ala. Tässäkin minä taas joudun noudattamaan sitä ja uskomaan myöskin siihen, mitä ed. Skinnarin talousvaliokunta asiasta sanoi, kun se asian käsitteli. Muistaakseni se oli aika lailla yksimielinen sen suhteen, ei ihan yksimielinen tainnut olla, mutta varsin yksimielinen omissa päätöksissään.

Ed. Korhonen sanoo, että periaatteessa voidaan jälkikäteen puuttua, että sitä ei ole testattu, että kunhan nyt vaan testataan. Se on vähän sama juttu kuin ed. Tennilänkin logiikassa, vähän niin kuin että hyppää nyt korkealta vuorelta alas. Jos et vielä henkilökohtaisesti ole kokenut, miten siinä käy, niin ei muuta kuin testaa. Vähän sama juttu tässäkin, että mennään tällä tavalla eteenpäin. (Naurua)

Mitä tulee, arvoisa puhemies, ed. Korhosen kysymyksiin koskien osakepalkkiojärjestelmiä ja sitä, että niitä on tehty jnp., se pitää paikkansa, että vielä vuonna 2003 tehtiin tämmöinen osakepalkkiopäätös Fortumissa. Mutta voisin tähänkin sanoa nyt, ed. Korhonen, kuitenkin, että tulee hivenen väärä todiste, jos sanotaan, että tämän hallituksen aikaan ja tämän ministerin aikaan osakepalkkiojärjestelmiä olisi tehty. Sellaisia päätöksiä ei ole Fortumissa tehty, ed. Korhonen. (Ed. Korhonen: Minä en sanonut niin!) — No, nyt ette sanonut, mutta äsken te sanoitte kuitenkin. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Kaksi ihan lyhyttä kommenttia vielä.

Ed. Siimes omassa puheenvuorossaan moitti sitä, että tämä nykyinen hallitus ei ole kantanut omalta osaltaan vastuuta palkitsemisjärjestelmistä. Minä vain, ed. Siimes, totean, että minä uskoisin ja hyväksyisin teidän ajatuksenne täysimääräisesti, mikäli tämä hallitus ei olisi ensi töikseen pannut palkitsemisjärjestelmiä uusiin puihin ja estänyt uusien optiosopimuksien tekemisen. Mutta tämä hallitus, ed. Siimes, teki sen, pani poikki optiosopimusten tekemisen, mihinkä te ette koskaan pystynyt, ja se kertoo siitä, että tämä hallitus on osaltaan kantanut vastuuta siitä, mitä on tapahtunut.

Vielä vapaaehtoisuudesta ainakin. Olen pahoillani, jos en kaikkiin kysymyksiin huomaa vastata. Mitä tähän vapaaehtoisuuteen tulee, niin toivon, että minun ei tarvitse eduskunnan edessä kertoa niitä Fortumin johtohenkilöitä nimeltä, joiden kanssa olen tästä asiasta keskustellut. Mutta voin sanoa, kun ed. Laitinen sitä kysyi, että olen asiasta keskustellut henkilön kanssa, jonka nimen voin tässä kyllä mainitakin sen takia, että omistajaohjauksesta vastaavan ministerin ensisijaisesti pitää keskustella juuri sen henkilön kanssa. Se henkilö, jonka kanssa tässä tapauksessa minun pitää keskustella, on yhtiön hallituksen puheenjohtaja, ja sen keskustelun olen käynyt. Ne keskustelut kahteen kertaan olen käynyt Fortumin hallituksen puheenjohtajan kanssa. Kun tätä nyt kysyttiin, niin sen sanoin, mutta en sano yhtiön johdosta niitten henkilöitten nimiä, koska se ei kuulu mielestäni kutyymiin, ja toivon, että kukaan ei sitä edellytäkään.

Mitä vielä tulee ed. Kuosmasen puheenvuoroon liittyen Fortumin hallitukseen, että se pitäisi heittää ulos ja ottaa joku toinen tilalle, minulle jäi vähän epäselväksi, minkä takia. Senkö takia, että Fortum on nostanut sähkön hintaa? Jotenkin se tuli sieltä esille jnp. (Ed. Kuosmanen: Se on yksi syy!) Totesin äsken täällä, että Fortum toimii vapaasti kilpaillussa markkinatilanteessa. Markkinat eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se on yksi, ed. Kuosmanen, muistaakseni 88 toimijasta, jotka ovat meillä markkinoilla tällä hetkellä, eikö niin, ed. Kuosmanen? Te olette muistaakseni talousvaliokunnan jäsen. Siitä syystä kun kokoomuslainen, joka minusta markkinataloutta periaatteessa edustaa, on vaatimassa sitä, että pitäisi alkaa säädellä, pitäisi ottaa uusi regulaatio käyttöön yhden yhtiön kohdalla, oikeastaan tekisi mieli kysyä ed. Kuosmaselta, jota arvostan kyllä tietyn alan yrittäjänä, mutta en välttämättä nyt näköjään tämän alan yrittäjänä (Naurua), voidaanko ajatella sillä tavalla, että valtio ryhtyisi reguloimaan elikkä sääntelemään yhden alalla toimivan yrityksen toimintoja elikkä Fortumin, muttei puuttuisi niitten 87 muun alalla toimivan yrityksen toimintaan. Eiköhän tämä ole aika mahdoton ajatus. Mutta hyvä yritys oli kuitenkin, ed. Kuosmanen.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarinen kyllä retoriikan kanssa osaa, ja voin kuvitella hänet tänne opposition puolelle sormi pystyssä opettamaan tästä aiheesta, jos osat olisivat toisinpäin.

Mutta te ette vastaa kysymykseen. En minä arvostellut teitä näiden osakekannustejärjestelmien luomisesta. Minähän kysyin, aiotteko te tehdä jotakin niille, mutta te ette puhu siitä mitään. Ne ovat päällekkäisiä näiden optioiden kanssa, ja ne ovat laukeamatta, ja niille voidaan ymmärtääkseni tehdä jotakin. Vai oletteko te siitäkin eri mieltä? Olennainen kysymys on siinä, haluatteko te tehdä sille mitään.

Muutoin tämä keskusteluhan on niin sekavaa, että eihän tästä vanha erkkikään kohta ota mitään selvää, kun mennään sinne ja tänne. Mutta olennaistahan tässä on nyt, että koko tämän prosessin ajan esimerkiksi teidän puoluetoverinne ovat jopa esittäneet, että Fortum otetaan pörssistä pois. Siinä ovat ne ääripisteet, missä tässä keskustelussa mennään. Minusta on ihan käsittämätöntä, ei tässä nyt tunnu teillä puolueena olevan mitään linjaa. Syyllisyyden hakemisessa on niin, että te ette ole syyllistyneet mihinkään, kaikki muut puolueet ovat syyllistyneet kaikkeen pahaan. Kantakaa edes pieni, pikkuriikkinen osa sitä vastuuta. Se saattaa tuntua ihan mukavalle joskus perjantai-iltana saunassa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia tässä keskustelussa on nyt varmasti meille kaikille tullut selväksi, eli jokainen tässä salissa on sitä mieltä, että nämä optiot ovat kohtuuttomia. Se kävi ilmi myöskin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, ed. Saarikankaan puheenvuorossa. Hän kertoi, että hän ei pidä tätä edes oikeana tapana johtaa yritystä ja palkita työntekijöitä.

Mutta en malta olla puuttumatta: Ed. Gustafsson peräänkuulutti yhteiskuntamoraalia, joten on sanottava nyt sitten se totuus asiasta. Arvoisat sosialidemokraattiset kansanedustajat ja ministerit, päävastuullinen ministeri on ollut sosialidemokraattinen ministeri, kun tämä systeemi on luotu. Englantilaisessa järjestelmässä asianomainen ministeri olisi jo heti ed. Skinnarin käynnistettyä käsittelyn eronnut, mutta ei suomalaisessa järjestelmässä. Minä haluan korostaa sitä, että älkää peräänkuuluttako muilta yhteiskuntamoraalia, vaan katsokaa peiliin.

Suvi-Anne Siimes  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ministeri Pekkarinen äsken sanoi, haluaisin nyt sanoa saman asian, jonka olen tässä salissa aikaisemminkin ottanut esiin. Todellakin edellisen hallituksen aikana talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehtiin periaatepäätös, joka koski valtionyhtiöitten kannustinjärjestelmiä. Se oli eräänlainen raamipäätös siitä, minkälaisia kannustimia ja miten viritettyinä saa hyväksyä, ja tämän päätöksen toteuttaminen on sitten tapahtunut niissä yhtiöissä, joissa valtion omistajaohjaus on hajautettuna. Tämän takia ed. Osmo Soininvaarakaan ei ole tiennyt yksityiskohdista, kuten ei ole kukaan muukaan, joka ei ole ollut kauppa- ja teollisuusministerinä.

Mutta tämä kysymys, mihin te myöskään ette vastannut, liittyy sitten siihen, mikä on kauppa- ja teollisuusministeriön vastuu ministeriönä ja tämän periaatepäätöksen toimeenpanijana, jos on sallittu se, että päällekkäisiä, samoille henkilöille kohdistuvia etuuksia ja kannustinjärjestelmiä on hyväksytty monta. Mielestäni isoin ongelma tässä on juuri se, että tämä on tehdyn periaatepäätöksen vastaista nimenomaan tässä päällekkäisyydessä, se mikä Fortumissa on.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna valtio tekee noin 3 miljardia ylimääräistä verotuloa. Esitin omassa puheenvuorossani pari kysymystä.

Ensinnäkin sen, että eikö nyt olisi paikallaan maksaa pois tämä pakkolaina. Se on yksi laina muiden joukossa, ja siinä nimenomaan on kyse moraalista. Kunnat kärsivät kovasti siitä, että sitä ei makseta.

Toinen on sitten tieverkoston ja muun väyläverkoston kunnossapito, mikä vaatii samaten rahaa pikaisesti. Nyt siihen olisi mahdollisuus, ja silti siihen ei tarvitsisi heti käyttää 3:a miljardia. Mitä aikoo hallitus tässä tehdä?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on valitettavasti koko lailla unohtunut yksi porukka, joka osaltaan on ollut maksumiehenä näissä optioissa, nimittäin Fortumin siirtohinta-asiakkaat. Sähkön voi kyllä kilpailuttaa markkinoilla vapaasti, mutta siirtohinnoissa vallitsee monopoli. Kenellä piuha tulee Fortumilta, sen on pakko siirtohinnat myöskin maksaa.

Valitettavasti Fortum on viime vuosina nostanut tappiin siirtohinnat, erittäin voimakkaita korotuksia. Asiakkailla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa nämä. Onneksi hyvä hallitus, ja ministeri Pekkariselle tunnustus tästä, on uudistanut sähkömarkkinalakia ja tulevaisuudessa kohtuuttomat korotukset ovat mahdottomia, mutta aikaisemmin tässä on tehty kyllä melkoisia ylilyöntejä ja nimenomaan Fortumin toimesta. Logiikka on mennyt siihen tapaan, että Fortum on nostanut siirtohinnat korkealle ja optiot ovat osaltaan kannustaneet näihin korkeisiin siirtohintoihin, joilla on tehty sitten kovaa tulosta, joka on vaikuttanut pörssikurssiin, ja optiot ovat kilahtaneet Fortumin herrojen kukkaroon. (Eduskunnasta: Ja te ette tee mitään!) Ei monopolin hyväksikäyttö vaadi sellaista bisnesosaamista, arvoisa puhemies, että siitä pitäisi optioilla palkita. Sen takia kysynkin: Aikooko hallitus (Puhemies koputtaa) valtio-omistajana ryhtyä toimiin Fortumin siirtohintojen kohtuullistamiseksi?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitoksiin pitää vastata kiitoksilla. Kyllä tunnutte osaavan retoriikkaa tekin, herra ministeri, mutta nyt te tässä äsken erehdyitte. Fortumin optiotie ei ole historiaa, siellä hurjastellaan nyt. Siellä on hurjasteltu teidän ministerikaudellanne ja siellä hurjastellaan juuri nyt. Nyt te olette poliisi, joka seisoo selin siihen tiehen ja selittää, että en voi puuttua tähän hurjasteluun, koska liikennesäännöt tehtiin edellisen hallituksen kaudella. Näin te toimitte nyt.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole oikein tyytyväinen siihen vastaukseen, jonka sain ministeri Pekkariselta hallituksen mielestäni tekemästä tupeksinnasta päästöoikeuskaupassa. Ensinnäkin hallitusohjelmaan kirjattiin periaate, että nämä oikeudet lahjoitetaan myös voimayhtiöille, ennen kuin direktiivi oli valmis. Direktiivi olisi sallinut 6 prosentin myymisen, mutta hallitus päätti lahjoittaa kaiken. Direktiivi viimeisteltiin tämän hallituksen aikana. Se tehtiin ajatellen niitä maita, joissa on sähkön kustannusperusteinen hintasäännöstely. Niiden maiden, joissa on pörssijärjestelmä, olisi pitänyt tässä yhteydessä sanoa.

Edelleen, jos ministeri on sitä mieltä, että esitykseni siitä, että tuolloin olisi pitänyt nämä windfall-voitot leikata, on jotenkin typerä, niin minkä takia hän on nyt antanut professori Karan tehtäväksi jälkikäteen selvittää, miten windfall-voitot voitaisiin verottaa pois? Se olisi ollut silloin etukäteen paljon helpompaa. En myöskään ota missään tapauksessa kunniaa siitä, että olisin ainoa, joka olisi tästä varoittanut. Hyvin suuri osa taloustieteilijöistä varoitti siitä, että hallitus tekee aivan tyhmästi.

Reijo Kallio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun palkitsemisjärjestelmät on kytketty pörssikurssin nousuun, niin vaarana on, että yritysjohto keskittyy ainoastaan sellaisiin toimiin, jotka lyhyellä aikavälillä nostavat pörssikurssia tai osakkeen arvoa. Sinänsähän osakkeen arvonnousussa ei ole mitään pahaa, mutta mielestäni se ei saa tapahtua yrityksen pitkän aikavälin kehittämisen eikä kannattavuuden kustannuksella. Mielestäni palkitsemisjärjestelmien pitäisi olla sellaisia, että ne kannustavat yritysjohtoa kantamaan huolta yrityksen tulevaisuudesta.

Kysynkin ministeri Pekkariselta: Onko tämä näkökulma huomioitu nykyisin valtionyhtiössä käytössä olevissa palkitsemisjärjestelmissä, ja ovatko nämä palkitsemisjärjestelmät sillä tavalla ennustettavia, että ne eivät johda kohtuuttomiin palkitsemisiin?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on pitänyt täällä meille retoriikan oppituntia ja on myöskin yrittänyt pitää sopimusjuridiikan oppituntia.

Kysyisinkin ministeriltä: Minkä arvon te annatte tälle Fortumin optio-ohjelmassa olevalle kohtuullistamisklausuulille, jos sitä sitten ei pysty käyttämään? Tässähän todetaan, että "yhtiön hallitus voi arvioida mahdollisen yrityskaupan, yritysjärjestelyn tai muun vastaavan merkittävän muutoksen vaikutusta Fortum-konsernin tulokseen ja yhtiön osakkeen kurssin suhteelliseen kehitykseen ja korjata" — ministeri Pekkarinen, korjata — "vastaavasti optio-oikeuksien ehtoja". Mitä järkeä on kirjata tällaisia asioita yhtiön optio-ohjelmaan, jos sitten, niin kuin te sanotte, näitä ei pystytä käyttämään eikä haluta käyttää? Nimenomaan, ministeri Pekkarinen, teiltä puuttuu poliittista tahtoa ohjata omistajaohjauksen kautta tätä yritystä ja käyttää näitä klausuuleja, jotka ovat olemassa näissä yhtiön optio-ohjelmissa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitän puhemiestä siitä, että sain tilaisuuden tähän väliin kommentoida, koska nyt oli äänessä talousvaliokunnan jäsen, joka oli pitkän aikaa käsittelemässä tätä asiaa valiokunnassa.

Todellakin niin siellä yhtiökokouksen päätöksessä sanotaan. Se on aika pitkä. Minä taisin kertaalleen täällä lukeakin sen, mitä yhtiökokouksen päätöksessä näiltä osin on sanottu, ja se päätyy siihen "ja että voi korjata optio-oikeuksien ehtoja". Kun yhtiökokous ensin määrittelee ne ehdot, ne olosuhteet, missä voidaan nämä optiosopimukset tehdä, niin se voi korjata näitten optio-oikeuksien ehtoja. Milloin se voi korjata? Siihen mennessä, kun nämä optiosopimukset tehdään.

Siis prosessihan menee niin, että yhtiökokous päättää tämän optio-ohjelman lanseerauksesta. Eikö niin? Te tiedätte, milloin tämä tapahtui. Yhtiökokous päättää niistä ehdoista, millä hallitus voi nämä optiosopimukset tehdä, ja kun se oli päättänyt näistä ehdoista, se niiden ehtojen päätöksen viime kaneetiksi kirjasi juuri nämä virkkeet, mitä te täällä äsken sanoitte, mikä käytännössä tarkoittaa, että siihen mennessä, kun ne optiosopimukset tehdään, niitä voidaan näillä ehdoin tarkistaa. Mutta tätä mahdollisuutta, niin kuin ed. Saarikangas täällä ei edellisessä vaan sitä edellisessä puheenvuorossaan sen hyvin selosti, sitä mahdollisuutta silloin ei käytetty, kun sen mahdollisuuden ovi oli auki. Mutta sen jälkeen, ed. Essayah, kun se ovi menee kiinni, niin tulee kaikki tämä, mitä perustuslaki suomalaisen ihmisen omistuksille suojaksi antaa. Se kaikki menee sen oven taakse, joka ovi on niin kova, että eräät asiantuntijat sanovat niin, että edes perustuslain säätämisjärjestyksessäkään se ei aukene, että pitäisi ensiksi kenties muuttaa perustuslakia näiltä osin, jonka jälkeen sen voisi kenties avata. Minä siteerasin erittäin arvostettua asiantuntijaa näiltä osin.

Tämä on, ed. Essayah, se pulma. Te siteeraatte ihan oikeata kohtaa yhtiökokouksen päätöksestä, mutta te asetatte tavallaan sen aikajänteen, mihin asti tuon yhtiökokouksen maininnan osalta ovi on auki, te asetatte sen kohdan vähän hivenen, jos sallitte sanoa, väärään kohtaan. Sen jälkeen kun optiosopimus on tehty, kun yhtiön hallituksen, se on se toinen osapuoli, ja optiosopimuksen haltijan, välillä se sopimus on tehty, sen jälkeen tuo ovi menee kiinni.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puutun nimenomaan tähän, mitä ministeri äsken sanoi. Itse en ole ollut talousvaliokunnassa kuuntelemassa asiantuntijoita, mutta hankin oikeustoimilain valmisteluasiakirjat ja siellä ja myöskin moni muu asiantuntija, kuten siviilioikeuden arvostettu professori, on puuttunut nimenomaan siihen ja sanoo, että on mahdollisuus puuttua. Mutta, herra puhemies, minä ymmärrän sen, että silloin painotetaan niitä asiantuntijalausuntoja, jotka puoltavat, että ei voida puuttua silloin, kun on kohtuuton tilanne.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ministerin vastauksessa puhuttiin oikeudellisesti kestävistä perusteista, mutta talousvaliokunnassa taas, kun se puhui samasta, todetaan epämääräisyys, että voi puuttua mahdollisesti. Mutta siellä otetaan eräänä perusteena valtion imago, suurimman omistajan imago. Sen talouslakivaliokunta ottaa eräänä perusteena, mutta oikeustoimilain mukaan tähän voidaan puuttua ja kohtuullistaa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Arvoisa ministeri, meillähän oli kuultavana siellä valiokunnassa juridisia asiantuntijoita, eivätkä he suinkaan olleet yksimielisiä, niin kuin täällä edustajat Rantakangas ja Sarkomaa ovat antaneet ymmärtää. Meillä kuultiin kohtuullisen suppea joukko, mutta esimerkiksi siellä asiantuntija Havansi puolsi ehdottomasti tätä kohtuullistamista ja totesi, että on todellakin tapahtunut nämä muutokset. On tapahtunut muutoksia toimintaympäristössä, yritysjärjestelyissä, Fortumin jakautuminen takaisin öljy- ja sähköyhtiöiksi, päästökauppa, globaalit sähkömarkkinoitten ja energiamarkkinoitten muutokset. Kaikki nämä ovat olleet sellaisia tekijöitä, joista ei ole voitu etukäteen tietää, mitä on tulossa.

Meillä on mahdollisuus käyttää tätä kohtuullistamispykälää, mikäli meillä on poliittista tahtoa siihen. Valiokunta on myöskin linjannut omassa lausunnossaan näin, että "tuntematta työsopimusten ja optioehtojen yksityiskohtia, valiokunnan ei ole mahdollista ottaa yksiselitteistä kantaa työsopimuslain mahdolliseen soveltuvuuteen esillä olevaan tapaukseen". Elikkä valiokuntakaan ei lyönyt totaalisesti lukkoon sitä, etteikö tätä asiaa todellakin voitaisi juridisesti vielä lähteä katsomaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Talousvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita ja päädyttiin siihen, että laillisia perusteita, mahdollisuuksia lähteä jälkikäteen kohtuullistamiseen ei ole. Ei puhuttu imagosta vaan uskottavuudesta pörssiyhtiön omistajana ja sopimuskumppanina. Sanaa imago siellä ei ollut.

Mutta, arvoisa ministeri Pekkarinen, vielä tästä valtion omistajaohjauksen onnistumisesta. Jos todetaan ja ollaan yhtä mieltä, me kaksi tässä, että jälkikäteen ei voida puuttua, niin eikö nyt pitäisi katsoa tulevaisuuteen, niin kuin keskustan rivistä todettiin, ja arvioida esimerkiksi ministerien Kalliomäen, Mönkäreen ja Tuomiojan ajalta, mikä silloin meni mönkään, erityisesti ministeri Mönkäreen aikana, jolloin olisi ollut mahdollista vähän katsoa, minkälaiset nämä optiojärjestelmät ovat, koska silloinhan oli voimassa vuoden 2000 periaatepäätös, jolloin suosittiin osakepohjaisia palkkiojärjestelmiä? Helsingin Sanomissa Mönkäre on todennut, hän on etsinyt mahdollisuuksia siirtyä siihen suuntaan, mutta ei sitten onnistuttu. Missä meni mönkään? Ymmärrän, että ette halua sosialidemokraattien puolesta puhua, ja he eivät valitettavasti täällä ole. (Puhemies koputtaa) Mutta voisitteko asiasta vastaavana ministerinä hieman arvioida tätä valtion omistajapolitiikkaa ja vastata vielä siihen, riittääkö tämä valtionyhtiölain käsittely tämän valtion omistajapolitiikan ohjauksen käsittelyyn vai tarvitaanko siihen laajempi keskustelu eduskunnassa? Mikä on ministerin kanta tähän asiaan?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen vähätteli tätä varallisuusveron poistoa. Kyllä se kohdistuu rikkaisiin. Kyllä sitä rahaa on tullut joka vuosi, kun se on ollut voimassa, vaikka niitä tilejä sitten ennen vuodenvaihdetta tyhjennetäänkin, yli 100 miljoonaa euroa keskimäärin vuotta kohti viime vuosina.

Ja toiseksi, te edelleenkin väitätte, ja olette ilmeisesti sen väitteenne takana, että verohelpotukset kohdistuvat pienituloisille. Ministeri Pekkarinen, vuoden työttömänä ollut työmarkkinatuella oleva henkilö ei saa sentinkään veronalennusta. Päinvastoin hänen veronsa kiristyy, jos kunnallisvero nousee. Tämä väite, mitä te esitätte, ei pidä paikkaansa verotuksen suhteen. Verotus on suosinut Suomessa suurituloisia erityisen paljon. Vuonna 1999—2004 suurituloiset saivat verohelpotuksia 8,9 prosenttia (Puhemies koputtaa) ja keskituloisetkin vain 3,3 prosenttia.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Fortum-kannustimien kritiikissä on asiaa, mutta kyllä tässä varmaan moni opposition edustaja ja muutama hallituksen ministerikin voi katsoa sinne miesten- ja naistenhuoneen peiliin. Todellakin ministeri Kääriäinen aikoinaan asetti katon näihin optioihin, mutta sitten se todella poistettiin. Ne eivät ole moraalisesti tietenkään oikein, nämä Fortumin optiot. Sen takiahan ministeri Pekkarinen pisti nyt nämä optiosopimukset poikki. Johtajien tehtävä on johtaa yrityksiä myös ilman optioita. Sen varmaan täällä myös ex-toimitusjohtaja Saarikangas tietää.

Vaikka nyt kohtuullistamista todella vaaditaan näihin kannustimiin, niin kyseessä on kuitenkin yksityisoikeudellinen asia. Minusta oli mielenkiintoinen näkökulma, minkä ed. Essayah toi esiin, mutta vaikeaa se tulee olemaan. Fortum on takonut kyllä kovaa tulosta markkinaraossa ja nostanut pörssikursseja, ja ed. Kaikkonen puhui asiaa tästä sähkön siirtohintojen monopolista.

Mitä tulee varallisuusveron poistoon, niin se tulee kyllä auttamaan kotimaisia perheyrityksiä investoimaan kotimaahan ja työllisyyteen. Mutta ihmettelen kyllä, onko ministeri Pekkarinen nyt yksin täällä ainoastaan vastuussa tästä hallituksen päätöksestä. Missä ovat muut ministerit? Miltä teistä tuntuu, kun te joudutte vastaamaan myös näihin kysymyksiin täällä? Tämähän on koko hallituksen yhteinen päätös näihin asioihin puuttua.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä alkoikin näyttää siltä, että tämän hallituksen aikaan, kuten ministeri on täällä pontevasti esiintynyt, omistajavastuuta ja omistajaohjausta nimenomaan hoitaa kauppa- ja teollisuusministeri. Mutta tämän keskustelun kaksi ensimmäistä tuntia näyttivät osoittavan sen, että edellisten hallitusten aikana vastuun omistajaohjauksesta kantoivat kuntaministeri ja kulttuuriministeri. Elikkä on ihan hyvä, että tässä on palattu myöskin oikeille linjoille siinä, ketkä hallituksen sisällä konkreettisesti kantavat omistajaohjausvastuuta.

Mutta protestoin voimakkaasti ministeri Pekkarisen kantaa, että syyttäisimme turhaan tuloerojen kasvusta muun muassa veroratkaisuja. Kuten täällä on todettu, miljoona aikuista suomalaista on jäänyt näiden valtion tuloveroalennusten ulkopuolelle. Työttömyysturvaan ei ole tulossa mitään korotusta. Kunnallisia maksuja ollaan korottamassa vuoden alusta keskimäärin 9,2 prosenttia, jos työryhmän esitys menee läpi, niin kuin pelkään, elikkä kyllä tuloerot ovat todella ongelma.

Tämä 5 euroa: Näitä pitää laittaa päällekkäin 10 kilometriä korkea pino, jotta tulee tämä 500 miljoonaa kasaan, (Puhemies koputtaa) ja tämän 5 euroa te olette antamassa eläkeläisille ensi syyskuussa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olisin kanssa toivonut, että täällä olisivat olleet entiset kauppa- ja teollisuusministerit Tuomioja, Mönkäre ja Kalliomäki osallistumassa tähän keskusteluun, mutta en ole huomannut heitä täällä paikalla valitettavasti.

Mutta, ministeri Pekkarinen, entinen kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre on julkisuudessa kertonut, että hän hyväksyi vain ensimmäisen optio-ohjelman. Toista hän ei hyväksynyt eikä antanut Fortumin hallitukselle lupaa tehdä toista optio-ohjelmaa. Fortumin hallitus oli omaa valtaa käyttäen vienyt sen yhtiökokoukseen. Kysyn teiltä: Kuka oli kauppa- ja teollisuusministeriöstä omistajan edustajana siinä yhtiökokouksessa, jossa ministerin kantaa ei huomioitu? Eli tätä asiaa halusin selvittää. Mikäli se sama hallitus istuu Fortumilla nyt, niin se on yksi syy, minkä takia sen pitää erota, koska se ei tottele entistä kauppa- ja teollisuusministeri Mönkärettä. Tuskin se teitäkään, ministeri Pekkarinen, tottelee; en usko.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen on useampaan otteeseen kysynyt ministeri Pekkariselta, mitä te aiotte jatkossa tehdä, ja siihen vastausta ei ole tullut. Täällä ed. Kallis useampaan otteeseen kertoi myös siitä oikeudesta ja kohtuudesta vertauksenomaisesti. Tässä se juuri tulee, kuten ministerikin sanoi, että kyllä kansa on ihan oikeutettu tähän kiukkuun, mikä nyt on, ja kun kohtuus ei ole oikealla kohdalla, niin kansan kiukku saattaa nousta yli rajojensa. Nyt myöskin sitä perään, mitä te aiotte tehdä, että ei tämmöistä mahdotonta kiukkua sitten tule, koska me olemme sitten kädettömiä. Me täällä eduskunnassa kuitenkin lakeja säädämme sen mukaan, että säilyy tämmöinen oikeus ja kohtuus. Tässä se on kaukana siitä.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuten hieman etukäteen pelkäsin, tässä keskustelussa eriarvoisuus ei riittävällä tavalla nouse esiin, vaan ikään kuin rikkaiden rikastumisen symboliksi nousseet Fortumin optiot saavat kaiken huomion. Kuitenkin tosiaankin hallituksen toimien vähäisyyden vuoksi meillä on köyhyysongelma, johon ei ole riittävästi puututtu. Vihreät ovat tehneet oman köyhyyspakettinsa, jossa on esimerkiksi merkittävänä lisäpanostuksena työmarkkinatuen korotus.

Myöskään rikkaiden rikastumisen osalta hallitus ei ole tehnyt mitään, ellei siksi katsota optioiden osalta ministeri Pekkarisen toimia. Mutta kokonaisuuden kannalta, jos katsotaan varallisuusveron poistoa tai isorikkaiden mahdollisuuksia kiertää veroja, niin näiden osalta ei ole tehty mitään.

Se, minkä haluaisin kuulla ministeri Pekkariselta täällä, on se, että hallitus (Puhemies koputtaa) sitoutuu siihen, että tuloerot eivät kasva, ja kertoo, miten tähän tavoitteeseen päästään.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä ed. Kaikkonen totesi noista siirtomaksuista, niin ne ovat johtaneet Ruotsissa siihen, että Fortum on mustalla listalla siellä siitä syystä, että näitä maksuja on kohtuuttomasti nostettu.

Mutta, ministeri Pekkarinen, ei tätä välikysymystä ihan huvin vuoksi tehty, vaan kyllä tämän tarkoitus oli nostaa tämä vakava asia pinnalle. Kun olen ymmärtänyt, että te olette huolestunut ja käytte neuvotteluja johdon kanssa tai hallituksen puheenjohtajan kanssa, kenen kanssa nyt käytte, niin kyllähän te voitte viedä semmoisen viestin, että koko eduskunta on huolestunut tästä tilanteesta. Tämä antaa melkoisen selkänojan teille, kun käytte neuvotteluja. Jos yrittäisin asettua sen toisen osapuolen asemaan ja tietäisin, että koko eduskunta on minua vastaan, niin kyllä minä kuuntelisin.

Sanon vielä, ettei tässä ole mistään moraalin vartioinnista kyse, vaan kysymys on yleisestä moraalista ja työmoraalista. (Puhemies koputtaa) Ei Sixten Korkman mene lausumaan sellaista, mitä hän on lausunut, jos hän ei sitä tarkoittanut.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat sekaisin sulassa sovussa kohtuus ja laillisuus. Varmasti siitä kohtuudesta me olemme kaikki samaa mieltä laidasta laitaan, niin kuin on puheenvuoroista käynyt ilmi, että ei sitä ole ollut. Mutta laillisuus on se, mitä meidän tarvitsee tarkkaan vartioida. Talousvaliokunnassa asiantuntijat sanoivat, että perustuslain säätämisjärjestystä vähemmällä ei voida tehdä yhtään mitään, ja se on paljon silloin, jos lähdetään yhtä yhtiötä kohtaan, jossa tulos on ollut näin hyvä, perustuslakia tulkitsemaan sen pohjalta, voidaanko jotakin kohtuullistaa.

Mitä työsuhdelakiin tulee, niin työsuhdelakia tulkitaan aina sen heikomman osapuolen mukaan, ja se on työntekijä myöskin tässä tapauksessa eikä yhtiö. Siinä mielessä senkin soveltaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Ja kyllähän se täytyy sanoa vastuunkannosta, että jos joku sanoo, että ministeri Pekkarinen ei ole kantanut vastuuta, niin hän istuu tuolla aitiossa nyt housut tulessa, jonka sytyttäjänä on vasemmistoliitto.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ei kyllä kohtuullisuus toteudu. Mielestäni nyt pitäisi oikeudessa hakea ennakkopäätös jatkoakin ajatellen, mikä on oikeus ja kohtuus tässä maassa. Näitä voi tulla jatkossakin tällaisia, että maa järisee ja myrskyjä on ja sitten yhtiö, joka tekee niille markkinoille tuotteita, rikastuu ja johtajat rikastuvat siinä myötä.

Sanoisin näin, että kun eläkkeen pohjaosan leikkaus tehtiin, siinä meni kaksi viikkoa aikaa, kun tehtiin uusi laki, ja keskustakin oli kannattamassa tätä pohjaosan leikkausta. Silloin se onnistui, mutta ei nyt.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Pekkarinen kertoi, tässä on etsitty jopa niin sanottuja vapaaehtoisia ratkaisuja, koska taannehtivia lakejahan ei oikeusvaltiossa ole tapana säätää. Mutta en minä ainakaan palauttaisi, siis lahjoittaisi, moisia summia valtiolle, joka on tehnyt ainakin aikaisemmin näin tyhmiä sopimuksia. Kuka luottaisi enää valtioon sopimuskumppanina, jos valtio peruisi sanansa heti, kun sopimus osoittautuu epäedulliseksi tai muuten vaan huonoksi? Ministerin nimikirjoituksella ei olisi enää mitään arvoa.

Sitä paitsi näistä optiotuloista maksetaan myös verot, isot verot, ja näin espoolaisena valtuutettuna minun on pakko muistaa, että suuri osa näiden optioiden saajista maksaa kunnallisveronsa Espooseen, eli kiitos vaan tästä ylimääräisestä "valtionosuudesta", kuka siitä nyt sitten loppujen lopuksi onkaan vastuussa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, että kysymys on kohtuuttomuuksista, järjettömän suurista kohtuuttomuuksista.

Moraalikeskusteluun haluaisin teologina yhden näkökulman vielä nostaa. Ymmärrän luonnollisesti, että kansalaiset kokevat tämän ongelmana, joka varmasti jäytää yhteiskuntamoraalia. Mutta kyllä minun teologina on myöskin tässä sanottava, kun tätä vasemmistoliiton ja kumppaneitten allekirjoittamaa välikysymystä ajattelen, että kyllä siinä on hurskastelun maku, jos missä. Kyllä se on minusta pahinta lajia tekopyhyyttä, että koetetaan peittää oma, vähintäänkin puutteellinen toiminta hallituksessa, suoranainen syyllisyys syyttämällä viatonta. Näinhän tässä keskustelussa tämä asia on kääntynyt, ja täytyy vain osoittaa arvostusta ministeri Pekkariselle, joka on tässä urhoollisesti tätä vastuuta todella kantanut. Näin eivät ole tehneet muut, joilla se vastuu todella tästä asiasta olisi ollut.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen oli ehkä tahtomattaan rehellinen, kun ed. Tennilän kanssa keskustellessaan kysyi niin, että jos siellä Lapissa on tienpätkä. Mekin joudumme kohta kysymään näin ehdollisesti ihan perustellusti, koska teidän politiikkanne tuloksena Lapin tiestö rappeutuu niin kovaa vauhtia ettekä tekään siitä kanna vastuuta. (Naurua)

Mutta te sanoitte monta kertaa täällä sanan "falski", ja minusta sen sanan sanoi aivan väärä mies. Vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta hallituksessa. Me kannamme siitä vastuumme, mutta te kehititte tämmöisen mielikuvitusasetelman. Te puhuitte teoreettisesta hallituksesta, sen teoreettisista päätöksistä, teoreettisista ministereistä ja teoreettisista virheistä ja sitten näillä kuvitelmilla syyllistitte ex-ministerit Siimeksen ja Korhosen. Kyllä tämä temppuilu nyt on aivan mahdotonta.

Mutta kysyn näistä uusista osakepohjaisista kannustinjärjestelmistä, jotka ovat tulleet optioitten jatkeeksi nyt: Kuinka te takaatte sen, että näissä laskentaperusteissa on mukana sellainen leikkuri, joka puree osakkeen hinnan noustessa merkinnän ja lunastuksen välissä kohtuuttomalla tavalla, niin että me emme joudu tällaisten kysymysten eteen jatkossa? Kuinka te takaatte, ettei uusia tämän kaltaisia kohtuuttomia maksuja tule eteen?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin tulee mieleen vanha sanonta hieman muunneltuna, kun me kaikki olemme sitä mieltä, että kohtuuttomiahan nämä optiot ovat: Puheet ovat kaikilla samat, vain päätökset vaihtelevat. Ministeri Pekkarinen, ed. Rantakangas ja teologi Rundgren täällä todistavat yhteen mieheen, että eihän tätä ongelmaa olisikaan, jos vasemmistoliitto ei olisi ollut hallituksessa. No, hyvä, tässä tämän logiikan vielä jotenkin pinnistäen voi ymmärtää, mutta kun tämä sama vastaus on tullut joka kerta, kun me olemme arvostelleet tätä hallitusta siitä, mistä te arvostelitte edellistä hallitusta viimeksi ja itse ollessanne oppositiossa.

Jos muuta vastausta ei tule kuin se, että kaiken syynä on se, että vasemmistoliitto oli hallituksessa, niin pitäisikö meidän jotenkin nöyrtyä ja pyytää sitä anteeksi, niin että tällä tavalla saisimme sitten asian korjattua niin, että nämä kohtuuttomuudet tulevaisuudessa estettäisiin? Siitähän tässä on kysymys, että jos edellinen hallitus on tehnyt virheitä, niitä ei nyt enää tehtäisi, tai jos niitä on tehty, niitä jotenkin yritettäisiin korjata.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aloitan taas ed. Tennilästä. Ed. Tennilä, minä ajattelen ja kuvittelen, että te tunnette tämän optiojärjestelmän, miten tämä systeemi toimii. Se nyt vaan on niin, että näiden optioiden ansainta-aika — elikkä jos tätä teidän vertaustanne käytetään tästä ylinopeudesta taikka liian suurista nopeuksista, niin se aika, jolloin se ajo on jo ajettu — on takanapäin, vaikka ne rahat eivät vielä ole sen sakottajan taskussa. Näin se vaan toimii, tämä homma, niin että kyllä tämä teidän esimerkkinne oli nyt vähän ontuva, mutta ei jatketa siitä sen pitempään.

Mitä tulee sitten tähän kysymykseen, joka oli pääkysymys tällä viimeisellä kierroksella, se koski osakepalkkiojärjestelmää. Sinänsä oli mielenkiintoista, että kun tämä keskustelu alkoi ja koko välikysymyksen aihe tuli keskusteluun, sehän pyöri nimenomaan optiojärjestelmän ympärillä, sen ympärillä, oliko se oikein ja voitaisiinko sitä leikata jnp. Minusta tämä keskustelu on johtanut ihan oikean suuntaiseen tulokseen sen takia, että viime puheenvuoroissaan ed. Korhonen havainnoi, että optioista ei kannata enää paljon puhua. Hän on keskittynyt nyt tähän osakepalkkiojärjestelmään.

Mitä siihen tulee, niin kuten sanottu, minun tässä tehtävässä oloni aikana Fortumissa ei ole sellaisia tehty, mutta on tehty ennen minun tähän tehtävään tulemista, ja minä lupaan teille, ed. Korhonen, että osakepalkkiojärjestelmillä ei synny sellaisia eikä niille edes sukua olevia lopputuloksia kuin näillä optiojärjestelmillä, jotka (Ed. Tennilä: Ettehän te voi tehdä, kun edellinen teki!) tässä yhteydessä nimeltä mainitsemattoman puolueen hallitusvastuun aikaan tehtiin, sellaisia ei tapahdu. Osakepalkkiojärjestelmän logiikka, ed. Tennilä, on toisenlainen kuin optiojärjestelmän. Tässä mielessä ed. Korhosen kysymys on aivan oikeutettu ja aiheellinen. Minun lupaukseni on tämä, mitä minä tässä äsken sanoin, ja on ryhdytty varmistamaan, ja voin sanoa, että sellaisia kohtuuttomuuksia ei todellakaan tule.

Täällä oli pari kolme muuta asiaa, joista mieluusti haluaisin sanoa.

Ensinnäkin ed. Kaikkonen puuttui näihin siirtohintoihin, ja joku muukin edustaja sitten siitä jatkoi. Tällä hetkellä Suomessa systeemi toimii sähkömarkkinalain mukaan sillä tavalla, että ennalta viranomainen arvioi ne kustannukset, mitä siirtohintoina voidaan periä, antaa sen liikkumatilan. Se on maksimi, ja se on tämmöinen, niin kuin talousvaliokunnan jäsenet muistavat tarkasti, välys, jonka puitteisiin täytyy asettua sen hinnan. On ihan totta, että Fortum monilla osuuksilla on aika lailla niitä huipussa olevia hintoja perinyt, mutta se ei ole mennyt niitten yli, se ei ole niitä rajoja rikkonut. Jos se rikkoo, se joutuu taannehtivasti maksamaan takaisin, niin kuin muistetaan, miten nämä säädökset näiltä osilta ovat.

Muuten olen sitä mieltä — en voi olla sitä tässä yhteydessä sanomatta — että vaikka tämä sähkömarkkinalaki oli askel oikeaan suuntaan, en ole vieläkään aivan vakuuttunut, että se toimii ihan niin hyvin kuin sen pitäisi toimia. Erityisesti tämä liittyy (Ed. Tennilä: Eikö se ole jo ennen säädetty?) kysymykseen uusien, aika pienien sähköntuottajien pääsystä verkkoon, onko kynnys liian korkea vai ei. Kyllä näyttää siltä, että se on edelleenkin liian korkea, ja tässä tarkoituksessa valmistelut ovat käynnissä — en uskalla sanoa, että asia varmaan tulee muuttumaan — mahdollista muutosta ajatellen.

Mitä vielä tulee ed. Sarkomaan kysymykseen siitä, miten tämä omistajaohjaus nyt on toiminut, ja sitten myöskin ed. Kuosmasen kommenttiin siitä, että ministerin kantaa ei ole toteltu omistajaohjauksessa, jos olisi sellainen mahdollisuus, että ministeriöstä olisi lähtenyt virkamies yhtiökokoukseen ja tehnyt siellä valtion äänellä toisenlaisen ratkaisun, kuin mihin ministeri on hänet valtuuttanut, jos sellaista voidaan osoittaa, niin minä lupaan, että tällaisen asian täytyy johtaa myöskin ministeriön sisällä tarkkoihin selvityksiin.

Minä olin paikalla talousvaliokunnan kokouksessa, ja vaikka valiokunnan sisäisistä asioista ei ole tapa kovin tarkkaan kertoa — täällä on talousvaliokunnan jäseniä — en tiedä, olikohan se nyt ihan noin. Paikalla oli muun muassa yhtiön silloinen hallituksen puheenjohtaja Matti Vuoria. Valiokunnassa käytiin tähän asiaan liittyvä keskustelu, mutta kun valiokunnan keskustelua yksityiskohtaisesti ei ole tapana täällä käsitellä, niin tyydyn tähän tässä yhteydessä. Ehkä minä vielä sen verran voin sanoa, että minulla ei ole sellaista näyttöä, että kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies olisi toiminut esimiehensä ohjeitten vastaisesti, mutta katsotaan nyt ja tarkistetaan vielä (Ed. Kuosmanen: Helsingin Sanomissa oli!) kertaalleen, kun ed. Kuosmanen sen perään tässä kysyy.

Arvoisa puhemies! Nyt minä luulen, että olen jo vienyt aikaa niin paljon, että jätän puheenvuoron muille.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Fortumin optioasiassa on harrastettu jälkiviisautta surutta ja paljon. Olen siihen varmaan itsekin syyllistynyt ja saatan syyllistyä tässäkin puheenvuorossa. Jälkiviisaus ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Fortumin kohdalla tehdyt ratkaisut ovat johtaneet kohtuuttomuuksiin, niin kuin täällä on tänään monesti jo todettu. Tosin on todettava, että ratkaisut on tehty oikeudellisesti moitteettomasti. Tosin on kylläkin esitetty näkemyksiä, että osakkeenomistajien merkintäoikeudesta poikkeamisella olisi rikottu osakeyhtiölakia. Palaan tähän lyhyesti myöhemmin.

Eettiseltä kannalta sellaiset palkitsemisjärjestelmät, jotka jättävät tuloksenteossa oleellisen joukon eli työntekijät ilman ja johtavat tulonjaon eriarvoistumiseen, ovat mielestäni arveluttavia. Voidaan myös kysyä, eikö huippupalkka sinänsä ole riittävä kannustin työnsä tekemiseen kunnolla.

Mitä sitten tulee palkitsemisjärjestelmien kytkemiseen pörssikurssiin, niin tällaiset järjestelmät johtavat helposti siihen, että johto keskittää ponnistelunsa pelkästään lyhytnäköisesti osakkeen arvon kasvattamiseen. Sinänsähän osakkeen arvon kasvattaminen on hyvä asia, mutta se ei toisaalta saa johtaa siihen, että se tapahtuu yrityksen pitkän aikavälin kehittämisen ja kannattavuuden kustannuksella. Mielestäni yritysjohtoa pitäisi kannustaa pitämään huolta yrityksen tulevaisuudesta. Tämä on myös osakkeenomistajien etu. Palkitsemisjärjestelmien tulee olla myös sillä tavalla ennustettavia, että ne eivät johda kohtuuttomuuksiin. Fortumissahan näin ei ole ollut.

Tosiasia kuitenkin on, että Fortumista on kehittynyt vahva energiayhtiö. Yhtiön johdon strategisilla valinnoilla on epäilemättä suuri ansio tässä, mutta on myös niin, että uuden sähköntuotantokapasiteetin luomisen vaikeus ja hitaus sekä sähkön kysynnän alhainen hintajousto ovat antaneet Fortumille hintapolitiikassaan mahdollisuuden hyötyä viime vuosien markkinamuutoksista. Tälläkin on siis ollut vaikutusta yhtiön markkina-arvoon. Valtiolle Fortum on ollut todellinen kultamuna. Siitä kertovat vuosilta 1998—2004 saadut 1 149 miljoonan euron osingot ja vuosina 1998, 2002 ja 2005 yhtiön osakkeiden myynnistä saadut 1 636 miljoonan euron myyntitulot.

Fortumin optiojärjestelyihin liittyy mielestäni seuraavia kritiikin arvoisia piirteitä:

Ensinnäkin, avainhenkilöiden lukumäärä. Vuoden 1999 johdon optiojärjestelyssä avainhenkilöitä oli 130. Myöhemmissä järjestelyissä määrä mielestäni perusteettomasti paisutettiin 350:een, mikä avainhenkilöiden määräksi on suuri.

Toiseksi, valtio-omistajalla ei mielestäni ollut riittävää asiantuntemusta arvioida kyseisen toimialan erityisluonteen vaikutusta optiojärjestelmiin. Fortumin palkkiotoimikunta ja konsultit veivät, muut vikisivät. Valtion omistajaohjaus onkin keskitettävä.

Kolmanneksi, omistajien kannalta samaan hyvään lopputulokseen olisi päästy maltillisemmallakin kannustinjärjestelmällä.

Neljänneksi, mikä siinä, miten Fortumin hallitus perusteli yhtiökokoukselle ehdotustaan, jonka perusteella yhtiökokous antoi painavasta taloudellisesta syystä hallitukselle valtuutuksen poiketa osakkeenomistajien merkintäoikeudesta, mikä oli se painava taloudellinen syy? Tässäkin asiassa näyttää valitettavasti siltä, että Fortum noudatti maan tapaa ja painava syy kuitattiin varsin kaavamaisesti, kuten tapana on. Tässä Fortum ei ole yksin. Tästä asiasta on tosin todettava se, että merkintäoikeudesta poikkeamisesta ei tietääkseni ole nostettu moitekanteita.

Arvoisa puhemies! Mielestäni talousvaliokunnan johtopäätökset niin erillislain, oikeustoimilain kuin työsopimuslainkin soveltumattomuudesta optioiden kohtuullistamiseen ovat oikeat. Oikeusprosessit aiheuttaisivat niin Fortumille kuin valtiollekin suurimpana omistajana kohtuutonta vahinkoa, ja kyllä yhtiön pienosakkaillakin tulee olla jonkinlainen oikeussuoja. Valtion toimien pitää olla myös vähemmistöosakkeenomistajien etujen mukaisia.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käydyssä keskustelussa on hyvin tullut esille, että talousvaliokunta on käsitellyt hyvin yksityiskohtaisesti tarvetta ja mahdollisuuksia optioiden kohtuullistamiseen. Lopputulos, johon myös me kokoomuslaiset talousvaliokunnan jäsenet yhdyimme, oli se, ettei optioiden kohtuullistamiseen jälkikäteen ole todellakaan laillisia edellytyksiä.

Tuo Fortumin optiojärjestelyihin lainsäädäntöteitse tehtävä kohtuullistaminen merkitsisi puuttumista olemassa oleviin laillisiin sopimuksiin ja sitä kautta perustuslain takaamaan omaisuudensuojaan. Näitäkään seikkoja ei voi sivuuttaa. Valtiovallan uskottavuus sopimuskumppanina ja pörssiyhtiöiden omistajana ovat myös seikkoja, joka tähän talousvaliokunnan lausuntoon on kirjattu. Me kokoomuksen talousvaliokunnan jäsenet olemme tähän osuuteen ja tähän arvioon tyytyväisiä.

Mutta talousvaliokunnan tehtävänä oli yhtä lailla arvioida valtion omistajapolitiikan ohjausta ja asetettujen omistajapolitiikan tavoitteiden toteutumista, ja tältä osin mielestäni valiokunnan lausunnon olisi pitänyt olla hieman informatiivisempi. Tästä kävimme keskustelua. Huolimatta pitkästä kuulemisesta ja pitkähköstä lausunnostakin jäi epäselväksi, miten omistajapolitiikan ohjaus on toteutunut, ja tätä keskustelua yritimme käydä myöskin täällä salissa. Siihen ei selkeyttä mielestäni riittävästi tullut. Ministeri Pekkarinen ei tähän osuuteen halunnut vastata, ja varsinkaan, kun sosialidemokraattiset nykyiset ja entisetkin ministerit olivat täältä keskustelusta poissa, niin tässä asiassa ei edetty.

Mielestäni tarkempi analyysi ja dokumentointi myöskin olisi ollut tarpeen niin näiden Fortumin optiojärjestelyiden käsittelyn kuin ennen kaikkea tulevan omistajapoliittisen ohjauksen kehittämisen kannalta. Joitakin ituja tästä analyysista saimme sisällytettyä tähän mietintöön, kiitos siitä, mutta hyvin typistetyssä muodossa hallituspuolueiden ryhmät tämän lausunnon tältä osin halusivat pitää. Varsinkin ministereiden — järjestyksessä — Kalliomäki, Tuomioja, Mönkäre vastuiden ja toiminnan kuvaamiset jäävät tässä mietinnössä hyvin ohuiksi.

Ihan esimerkkinä: Optioiden kyseenalaistaminen olisi ollut mahdollista vuoden 2000 omistajapolitiikan osakepalkkiota suosittelevan periaatepäätöksen perusteella, koska tämä periaatepäätös oli jo voimassa silloin, kun päätökset vuosien 2001 ja 2002 optio-ohjelmista tehtiin ministeri Mönkäreen aikana, eli ministeri Mönkäreellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa optiojärjestelmien muotoon tai jopa estää optio-oikeuksien antaminen. Helsingin Sanomissa ministeri Mönkäre on todennut, että hän etsi keinoja tähän kohtuullistamiseen. Mutta ei valiokuntakuulemisessa eikä tässä keskustelussa tullut selvyyttä, mitkä ne keinot olivat ja miten valtion omistajapolitiikan ohjausta olisi voitu tehostaa, jotta tähän olisi päästy. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä tieto, joka tästä valitettavasti puuttuu.

Arvoisa puhemies! Vaikka optioiden kohtuullistamiseen ei valiokunnan käsittely antanut mahdollisuuksia, niin valtion omistajapolitiikan ohjauksen selkeyttämiseen ja terävöittämiseen tuli selkeä tarve. Se tuli hyvin vahvasti esille. Pahoittelenkin sitä, että vaikka kaksi kertaa kysyin, niin täällä ministeri Pekkarinen ei vastannut siihen, antaako tuo valtionyhtiölaki, joka tulee eduskuntaan, riittävän laajan keskustelumahdollisuuden keskustella valtion omistajapolitiikan ohjauksesta vai tarvitaanko laajempia käsittelymahdollisuuksia, mutta tähän varmasti palataan vielä.

Välikysymyksessä nostetaan toinen asia yhtä vahvasti esille kuin nämä Fortumin optiot eli eriarvoisuuden lisääntyminen. Tähän välikysymyksen huoleen kokoomus yhtyy. Kyllä sanon, että tasavallan presidentti Halosen peräänkuuluttamalla kuluttaja-asiamiehellä olisi sanottavaa, kun vertaillaan niitä punamullan lupauksia ja toisaalta tekoja, mitä palveluiden osalta on tehty. Ennen vaaleja puhuttiin palveluista, mutta mitä nyt on tapahtunut? Valtaosassa kunnista on todella suuria vaikeuksia turvata palvelut. Kolmasosassa kunnista on negatiivinen kate, ja sama määrä joutuu ensi vuonna nostamaan kunnallisveroa. Opettajia lomautetaan. Monet ryhmät niin kouluissa kuin esiopetuksessakin kasvavat, ja hoitotakuurahoista säästetään. Tosiasia on, että jos tätä menoa jatketaan, niin kuntapalvelut romahtavat. Tätä näyttää hallitus yrittävän peitellä, koska ei tähän välikysymysvastauksessakaan oikeastaan puuttunut.

Ministeri Pekkarinen taisi sanoa, että meillä on valioluokkaa palvelut, ja täysin sivuutti sen tosiasian, että kunnissa ollaan todella suurissa vaikeuksissa. Siksipä oli paikallaan tulevan ministerin, ed. Saarikankaan esitys kokoomuksen eduskuntaryhmän puheessa, että kiireellisintä, mitä hallitus voisi tehdä, olisi palauttaa tuo pakkolaina, joka kunnille kuuluu. Palautus olisi aika säädyllistä, ja toivon, että tämä asia tulee hoitumaan vielä, kun ensi vuoden talousarviota käsitellään.

Mutta, arvoisa puhemies, koska aika alkaa loppua, totean vielä, että kannatan ed. Saarikankaan ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! "Viimeisellä tuomiolla sinulta ei kysytä, mitä olet puhunut, vaan mitä olet tehnyt." Näin kirjoitti kirkkoisä Tuomas Kempiläinen jo kauan sitten. Isä Tuomas on tullut usein mieleeni tänään, kun olen kuunnellut tätä keskustelua Fortumin optioista, mutta myös aiemmin köyhyyspaketista ja varallisuusveron poistosta.

Maan hallitus antoi ensin kaikkein rikkaimmille 120 miljoonaa poistamalla varallisuusveron. Vasta sen jälkeen hallitus päätti antaa kuuluisan köyhyyspakettinsa, joka koostuu toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistosta ja kansaneläkkeen 5 euron korotuksesta, jota eläkeläiset aiheellisesti pitävät pilkantekona. Kuvaavaa on, että varallisuusvero poistuu heti vuoden alusta, mutta köyhyyspaketti tulee voimaan vasta syyskuussa.

Otto Kivivuori Pohjantähdessä totesi aikanaan kartanon voudille, joka moitti Oton rukiin vihreyttä kartanon rukiin tuleentuneisuuteen verrattuna, että "kyllä Jumalakin tietää, missä sitä ensiksi tarvitaan". Maan hallitus tietää näköjään vastaavasti, kuka tässä maassa kiireimmin apua tarvitsee. Oikeastaan tässä yhteydessä tulee mieleeni, kun olen toisaalta seurannut pakanana kirkon puheita ja toimia verrattuna maan hallituksen toimiin, että minä kohta eroan valtiosta ja liityn kirkkoon.

Arvoisa puhemies! Fortumin optiot ovat tässä yhteydessä vain otsikko. Perusasia on kyse yhteiskuntamoraalista. On pakko kysyä, mikä on tämä maa ja minne menossa, jos kaikkein köyhimmille voidaan antaa vasta sitten, kun ensin on annettu kaikkein rikkaimmille. Sellaisessa maassa on helppo ymmärtää, mistä syntyy Fortumin optioina kiteytyvä ahneus. Markkinat kuulemma vaativat. Minä en usko, että markkinat estäisivät tai poistaisivat köyhyyden ja syrjäytymisen tai edes merkittävästi vähentäisivät niitä. Globalisoituvat markkinat päinvastoin lisäävät tuloeroja ja köyhdyttävät heikommassa asemassa olevia ihmisiä niin Suomessa kuin koko maailmassa.

Köyhyys ja sen aiheuttama syrjäytyminen eivät ole luonnonlaki. Köyhyys syntyy ihmisten päätöksistä ja teoista. Siksi uskon, että vaikka köyhyyttä ja syrjäytymistä ei ehkä voida kokonaan poistaa, sitä voidaan kuitenkin ihmisten päätöksin ja teoin merkittävästi estää ja vähentää. Siinä meillä tässä salissa istuvilla on Suomen osalta keskeinen tehtävä.

Arvoisa puhemies! Kyse on kuitenkin lopulta poliittisesta valinnasta, politiikan suunnasta. Minun mielestäni vaihtoehdot tiivistyvät kahteen. Ensimmäisen vaihtoehdon lähtökohtana on markkinaliberalismi. Se korostaa kilpailukykyä ja huippuosaamista sekä veronkevennysten siunauksellisuutta. Kaikkien edellytetään tulevan toimeen omillaan, ja sosiaaliturva suunnataan vain pienelle osalle huono-osaisimmista. Tähän malliin kuuluvat myös tyypillisesti Fortumin optioiden kaltaiset järjestelmät. Toisessa vaihtoehdossa pidämme huolta heikommistakin. Se tarkoittaa tukea pohjoismaiselle hyvinvointimallille, jota suomalaisten valtaenemmistö kannattaa jo nyt. Se tarkoittaa huolehtimista elämisen perusehdot takaavasta sosiaaliturvasta sekä riittävistä, kattavista ja korkeatasoisista julkisista palveluista, jotka rahoitetaan pääosin verotuksella.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on valitettavasti valinnut ensimmäisen vaihtoehdon. Sanoissaan se on kyllä luvannut huolehtia heikompiosaisista. Teot vain puhuvat toista. Ensisijaisten etuuksien matala taso tiputtaa ihmiset toimeentulotuelle, ja veronkevennykset sekä valtion pakkolaina kunnilta romuttavat erityisesti pieni- ja keskituloisille tärkeät kunnalliset palvelut.

Arvoisa puhemies! Näin ei voi jatkua. Oikeita tekoja tarvitaan jo ennen viimeistä tuomiota.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa juuri edellä esitetyn, ed. Virtasen puheenvuoron kaltaisia puheenvuoroja olisin halunnut kuulla tässä keskustelussa paljon enemmän. Olisin toivonut, että tämän välikysymyksen käsittelyn yhteydessä olisi paljon enemmän puututtu siihen varsinaiseen ongelmaan eli eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntymiseen, mutta välikysymyksen laatijat ehkä harkitsemattomuuttaan, tai syystä en ole aivan varma, onnistuivat ohjaamaan tämän keskustelun aivan toissijaisiin ja epäolennaisiin asioihin tämän kokonaisuuden kannalta. Siis en väitä, etteivät Fortumin optiot sinänsä olisi kiinnostava ja tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, mutta nyt varsinainen asia eli eriarvoisuus on jäänyt tämän optiohässäkän alle, ja pidän tätä priorisointia ja valintaa välikysymyksen tekijöiden osalta vähän epäonnistuneena. Ei voi puhua aivan tyylipuhtaasta suorituksesta.

Arvoisa puhemies! Vihreissä on paljon kiinnitetty huomiota eriarvoistumiseen. On puhuttu lasten luokkayhteiskunnan syntymisestä, on kritisoitu varallisuusveron poistamista, on esitetty köyhyyspaketissa kaikkein köyhimpien ja surkeimpien tämän yhteiskunnan jäsenten aseman parantamista, on esitetty sitä, että osasta tuloverotuksen keventämistä tulisi luopua, jotta voitaisiin kunnissa turvata peruspalvelut. Eli tästä asiasta ollaan tismalleen samaa mieltä pitkälle tämän välikysymyksen allekirjoittajien esittämän huolen kanssa. Ja myös siitä ollaan samaa mieltä, niin kuin itse asiassa ilmeisesti koko eduskunnassa tuntuu vallitsevan herttainen yksimielisyys siitä, että Fortumin optiot ovat olleet kohtuuttomia ja tarpeettoman suuria. Erimielisyys tuleekin sitten ainoastaan siinä kohtaa, miten näihin jo myönnettyihin optioihin tulisi suhtautua.

On ehkä hyvä todeta, niin kuin vasemmistoliiton edustajat ovat todenneet täällä aiemmin, että optioiden kohtuullistaminen ei olisi mahdotonta. Kyllä se on ihan mahdollista. Se olisi vain erittäin vaikeaa ja todennäköisesti myös hyvin haitallista. Talousvaliokunnassahan tätä asiantuntijakuulemisessa käytiin juurta jaksaen läpi ja todettiin, että seurauksena olisi käytännössä joko maamme oikeusperiaatteiden horjuttaminen tai sitten vähintäänkin pitkä ja kallis oikeusprosessi, jonka lopputuloksesta ei olisi mitään varmuutta. Ei olisi varmuutta siitä, että saataisiin optioita käytännössä kohtuullistettua. Käytännössä ainoa asia, mistä olisi varmuus, olisi se, että valtion asema sopimuskumppanina heikkenisi. Ylipäätään koko Suomen houkuttelevuus ja uskottavuus tällaisena ennustettavana, toimivana markkinaympäristönä liiketoiminnalle todennäköisesti kärsisi, ja samalla myös Fortum kärsisi.

Ymmärrän sen, että jotkut edustajat voivat suhtautua Fortumin menestykseen tai tappioon triviaalina kysymyksenä, onko sillä nyt niin väliä, miten Fortumille käy, huolehtikoon yhtiö omistaan. Mutta vähintään sen, että valtio nyt sattuu olemaan Fortumin enemmistöomistaja, luulisi vähän herättelevän miettimään, että kyllä Fortumin menestys tai tappio on sellainen asia, jonka luulisi kiinnostavan täällä eduskunnassa aika lailla ja myös veronmaksajia mutkan kautta.

Ja koko tämä hässäkkä pitäisi käynnistää vain sen takia, jotta hyvin menestyneen yhtiön avainhenkilöiltä saataisiin vietyä se, mikä heille on sopimuksilla luvattu, ja saataisiin vietyä pois heiltä se, mikä ei ole millään tavalla valtion budjetista otettu tai veronmaksajilta otettu, siis ikään kuin kiusantekona sellaisessa asiassa, joka ei käytännössä hyödyttäisi veronmaksajia ja Suomen kansalaisia yhtään mitenkään. Ymmärrän hyvin sen, että joskus halutaan tehdä rikkaille jäynää. Ollaan harmissaan siitä, että on ylipäätään olemassa rikkaita, ja varmaan rikkaille nyt voi jossain määrin jäynää tehdäkin, mutta kai vähimmäisoletus olisi se, että tämä jäynä jotenkin johtaisi edes köyhien parempaan asemaan, ja tässä tapauksessa tästä ei todellakaan ole kyse. Mutkan kautta käytännössä tästä Fortumin optioiden kohtuullistamisesta kärsisivät myös suomalaiset veronmaksajat ja myös ne kaikkein köyhimmät suomalaiset. Sen takia pidän tätä välikysymyksessä esitettyä ratkaisua aika erikoisena sellaisilta edustajilta, jotka ovat huolissaan eriarvoistumisesta ja yhteiskunnan heikoimpien asemasta.

Ymmärrän toki myös sen, että äänestäjille näyttää paremmalta, jos vaatii kovaan ääneen ja nyrkkiä pöytään lyöden, että optiot on kohtuullistettava, piste. Se varmasti toimii tuolla turuilla ja toreilla paljon paremmin ja tehokkaammin kuin se, että juurta jaksaen yrittää selittää, minkä takia on niin kovin vaikea puuttua näihin optioihin jälkikäteen. Mutta jotenkin itse uskon, että sellainen politiikan tekeminen, jossa yritetään vain kerätä irtopisteitä toreilla, ei välttämättä kanna kauhean pitkälle eikä ole älyllisesti hirveän rehellistä.

Aivan lopuksi kannatan ed. Soininvaaran tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Valtion omistaman Fortumin johdolle on siis tulossa nämä satojen miljoonien jättiläismäiset optiotulot. Tätä poliittista käsienpesunäytöstä kun on kansa seurannut, niin on aivan ymmärrettävää, että tyrmistys ja kiukku on ollut oikeutettua, etenkin kun tämä valtionyhtiö on samanaikaisesti ilmoittanut nostavansa sähkön hintaa lähes viidenneksellä.

Talousvaliokunnan käsittelyssä, joka oli varsin perusteellinen, tehtiin kaksi täysin yksimielistä havaintoa. Niihin myöskin eriävän mielipiteen jättäneet edustajat Korhonen ja allekirjoittanut pystyvät täysin yhtymään. Ne myös on kirjattu sinne lausuntoon: ensinnäkin optio-ohjelmien sopimattomuus vahvasti keskitetylle toimialalle ja toimialueeltaan rajatulle markkina-alueelle ja toisaalta omistajaohjauksen puutteet koko tämän optio-ohjelman eri käänteissä valtio-omisteisessa yhtiössä. Eli suomeksi sanottuna kauppa- ja teollisuusministeriö on tunaroinut kannustinjärjestelmien valvonnassa sen eri vaiheissa.

Palkkiojärjestelmien perustana on tietenkin yleensä toive siitä, että yhtiön markkina-arvo kasvaa ja avainhenkilöstö sitoutuu, mutta silloin, kun näitä tavoitteita haetaan, se ei kuitenkaan vaadi sitä, että yhtiön johtoa palkitaan löysästi taikka siten, että se ei perustu varsinaisesti heidän omaan suoritukseensa. Valtionyhtiön kannustinjärjestelmän pitäisi edistää markkina-arvon nousun lisäksi myöskin muuta arvonmuodostusta, kuten Fortumin tapauksessa sitä, että yhtiö tuottaisi edullista energiaa laajoille kuluttajaryhmille. Käsittääkseni se on kai se syy, minkä tähden valtio ylipäätänsä on mukana Fortumin kaltaisessa yhtiössä.

Toisaalta tällaisen strategisen omistuksen arvonnousun hyödyntäminen on taas kohtuullisen vaikeata, jos ei samalla olla luopumassa määräysvallasta tässä yrityksessä. Ainakaan kannustinjärjestelmä ei saisi missään tapauksessa johtaa tällaisiin kustannusperusteettomiin yksipuolisiin ilmoituksiin hinnannoususta. On aivan selvä, että tämäkin hinnannousu varmasti korotti yhtiön osakekurssia ja samalla myöskin näitten optioitten arvoa, mutta kuitenkin on näin, että sekä sen korkean sähkön hinnan että kohtuuttomat optioedut viime kädessä maksaa perimmiltään se tavallinen suomalainen sähkönkuluttaja.

Täällä kävimme jo debatissa keskustelua siitä, että todellakaan kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole omaa rooteliaan hoitanut niin kuin olisi suonut eikä ole valtion omistajaohjausta suorittanut sillä tavoin kuin olisi kuulunut lähestulkoon Fortumin koko olemassaolon aikana.

Täällä on puhuttu myöskin moraalista, siitä mitä nämä kohtuuttomat optiot vaikuttavat kansalaisten moraaliin. Niitten suuruutta on tavallisen ihmiset vaikea edes ymmärtää. On totta, että kyllä se panee miettimään, voiko yhden ihmisen työpanos olla kymmenien miljoonien lisäbonuksien arvoinen. Eikö tavallinen peruspalkka, joka näittenkin henkilöitten kohdalla on varsin suuri, enää velvoita hyviin työsuorituksiin? Onko aina hyvät työsuoritukset sillä yhteiskunnan tasolla ostettava lisärahalla? Uskon, että moni perushoitaja ja lastenhoitaja joutuu tekemään hyvää työtä ja laadukasta työtä ihan pelkästään vain sillä peruspalkalla eikä heitä palkita millään erityisbonuksilla siitä, että he hoitavat hyvin sairaita ja myöskin lapsia.

Tämä välikysymys käsitteli myöskin yhteiskunnassa tapahtuvaa eriarvoistavaa kehitystä. Tätä Vanhasen ja Heinäluoman hallituksen politiikka on entisestään vain kiihdyttänyt. Köyhyysrajan alapuolella meillä Suomessa elää mittava joukko suomalaisia, ja niin kuin täällä on kuultu, tälläkin hetkellä on kunnissa menossa budjettineuvottelut, joissa on huomattu, että kuntien rahat ovat todellakin tiukilla ja lähestulkoon lopussa. Monessa kunnassa, 140:ssä muistaakseni, on jouduttu tekemään myöskin veroprosentin korottaminen. Se, että meillä kunnallisia peruspalveluita joudutaan ajamaan alas, koskettaa ennen kaikkea juuri vähävaraisimpia lapsiperheitä, ikääntyviä, työttömiä, jopa ihan tavallisia keskituloisia palkansaajia.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi haluan kannattaa ed. Kalliksen esittämää perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä lyhyessä puheenvuorossa, jonka aika on rajoitettu, lähinnä ministeri Pekkarisen puheenvuoron toteamukseen, että optioiden korjaamiseen ei ole voitu osoittaa oikeudellisesti kestäviä perusteita.

Kun luin talousvaliokunnan enemmistön laatiman lausunnon Fortum Oyj:n kannustinjärjestelmästä, huomio kiinnittyi seikkoihin, jotka ovat mielestäni jopa ristiriidassa keskenään. Lausunnossa tunnustetaan, että optiotulot ovat muodostumassa kohtuuttoman suuriksi. Toisaalta kyllä hyvin epämääräisesti lausutaan, että ei vaikuta todennäköiseltä, että vapaaehtoinen sovittelu johtaisi tulokseen, jonka sovittelun oikeustoimilaki sopimuksen osapuolille sallii. En ymmärrä, mistä näin on voitu päätellä. En myöskään voi ymmärtää lausunnon kannanottoa siitä, että oikeusteitse nostetun kohtuullistamiskanteen läpimeno olisi hyvin epätodennäköistä.

Mainittujen, mielestäni epämääräisten kantojen perusteella valiokunnan enemmistö toteaa kuitenkin, ettei pidä perusteltuna oikeustoimilain 36 §:n mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Yhtenä perusteena on yhtiön ja myös suurimman omistajan eli valtion imagollinen vahinko, johon ministeri ei puolestaan puheessaan viitannut, vaan hän totesi ykskantaan, että ei ole voitu osoittaa oikeudellisesti kestäviä perusteita puuttua näihin etuuksiin jälkikäteen.

Mielenkiinnosta hankin oikeustoimilain valmisteluun liittyviä eduskunta-asiakirjoja. Niiden perusteella itse näkisin asian hieman toisin. Sovittelusta perusteluissa todetaan muun muassa, että "kohtuullisuus edellyttää, että osapuolille sopimuksessa tulevat oikeudet ja velvollisuudet ovat kokonaisuudessaan tasapainossa". Kohtuullisuudesta ja kohtuullistamisesta on esitetty myös varsin monia kannanottoja, joissa korostetaan sitä, onko jonkin ehdon sopimusosapuolelle antama hyöty sopusoinnussa hänen tekemiensä suoritusten kanssa.

Oma käsitykseni on kyllä se, että niin sanotussa Fortum-tapauksessa kohtuullisuus on ylitetty monissa kohdin. Näinhän ministeri sekä talousvaliokuntakin on todennut. Miksi ei yhtiön toimesta olisi voitu ja voitaisi ilmoittaa toiselle osapuolelle, että nyt on ylitetty kyllä kohtuullisuuden raja ja kieltäydytään antamasta kohtuuttomia etuja? Tällöinhän edunsaajat joutuisivat nostamaan kanteen yhtiötä vastaan, jolloin oikeudessa tai mahdollisessa välimiesoikeudessa otettaisiin kaikki näkökohdat huomioon kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta punnittaessa. Tähänkin menettelyyn oikeustoimilain 36 § antaa mahdollisuuden, eli kun todetaan, että etu käy kohtuuttomaksi, sitä ikään kuin yksipuolisesti voidaan kohtuullistaa.

Mielestäni valiokunta ei ole antanut juurikaan painoarvoa julkisuudessa olleille professoreiden kriittisille kannanotoille. Näitähän ovat esittäneet ainakin professorit Erkki Havansi, Erkki Aurejärvi ja Petri Mäntysaari. Onko niin, että lausunnossa on huomioitu ainoastaan optioiden lopullisuutta kannattaneiden mielipiteet, kuten ministeriössäkin näykyy toimitun? Vai eikö ministeriö löytänyt tai halunnut kuunnella kohtuullistamista kannattavia asiantuntijoita?

Hallituksen toimenpiteistä voi mielestäni hyvällä syyllä käyttää sanaa poliittis-oikeudellinen päätös, ja päätös olisi voinut olla myös päinvastainen, ja sekin olisi mielestäni ollut voimassa olevan lain eli oikeustoimilain mukainen.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on ollut paikallaan. Fortum-asiasta on voitu käydä täällä salissa monipuolinen keskustelu vastoin talousvaliokunnan enemmistön kantaa, joka ei halunnut päästää asiaa tänne.

Rauno Kettunen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys koskettaa tärkeää asiaa, Fortumin optioita. Fortumin optiojärjestelyt eivät voi olla kenenkään oikeustajun mukaisia. Optiojärjestelmiä ei olisi pitänyt koskaan luoda Fortumiin. Onneksi meillä on nyt työnsä ja hallinnonalansa erinomaisesti tunteva, taitava kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen, jonka ministerikaudella ei ole aloitettu yhtään uutta optio-ohjelmaa. Toimet Fortumin optio-ohjelmia vastaan olisi pitänyt tehdä silloin, kun nykyinen oppositioryhmä vasemmistoliitto oli hallituksessa ja Fortuminkin optiojärjestelmiä luotiin. Tässä välikysymyskeskustelussa on yritetty luoda sellainen kuva, että nykyinen hallitus olisi jotenkin ollut optiojärjestelmää ja kohtuuttomuuksia luomassa.

Vastuu Fortumin tapauksessa kuuluu kuitenkin Lipposen hallituksille ja sen asianosaisille ministereille. Päätökset optiojärjestelmän luomisesta hyväksyttiin Lipposen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa maaliskuussa 98. Seuraavan kerran ylimmän johdon kannustejärjestelmiä koskevat linjaukset olivat hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyssä Lipposen toisen hallituskauden alkupuolella tammikuussa 2000, jolloin ne hyväksyttiin. Molemmissa Lipposen hallituksissa oli mukana vasemmistoliitto, joka on välikysymyksen takana. Millaista valtion omistajaohjaus oli silloin?

Optioiden perimmäinen tarkoitus on toimia kannustimena yritysten johdolle, jotta johto pyrkii kasvattamaan yhtiön osakekurssia. Käytännössä optiot tarkoittavat sopimusta, jossa yrityksen johtoon kuuluville henkilöille annetaan oikeus merkitä yrityksen osakkeita tietyn päivän hintaan. Sovitun ajan kuluttua optio-oikeuden haltijat voivat myydä nämä pörssissä päivän hintaan. Mikäli yhtiön pörssikurssi on noussut, optio-oikeuden haltijat saavat voittoa. Fortumin tapauksessa osakekurssi on noussut moninkertaiseksi, mistä valtavat optiovoitot johtuvat. Tietysti samalla kaikki yhtiön osakkeenomistajat hyötyvät osakkeiden arvonnoususta. Optiotulot ovat palkkatuloon verrattavaa ansiotuloa, mistä maksetaan kunnille ja valtiolle veroa 50—60 prosenttia.

Vaikka Fortumin optiot ovat olleet täysin väärä päätös, on vasemmistoliiton välikysymys täyttä populismia. Vasemmistoliitto oli siinä hallituksessa, joka leikkasi kansaneläkkeen pohjaosan. Myös ed. Korhonen on äänestyksessä kannattanut kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamista, mitä keskusta on aina vastustanut. Vasemmisto oli myös tukemassa Fortumin optiojärjestelyä, ja nyt vasemmistoliitto on harjoittamassa jälkikäteistä pölhöpopulismia.

Matti Vanhasen hallituksella on jatkuvaa näyttöä onnistuneesta politiikasta, mikä tuli erityisen hyvin esille sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa. Hallituksen toimenpiteet ovat luoneet maahan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, jotka osaltaan vähentävät eriarvoisuutta. Tämän päivän Tilastokeskuksen tiedot kertovat työttömyyden laskeneen 7,2 prosenttiin ja työssä käyvien määrä on vuodessa lisääntynyt 55 000:lla. Suunta on oikea. Työpaikkojen syntyminen erityisesti yksityiselle sektorille on merkki hallituksen onnistuneista vero- ja yrittäjyysratkaisuista.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on oikeasta aiheesta väärään aikaan. Asia olisi pitänyt hoitaa vasemmistoliiton istuessa Lipposen hallituksissa. Nykyinen hallitus jatkakoon nykyistä hyvää ja oikeudenmukaista politiikkaa.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväisen välikysymyksen ytimessä on kysymys eriarvoisuudesta. Kannustinohjelmien oikeudenmukaisuus on yhteiskunnallisesti merkittävä keskustelunaihe. Fortumin optiot ovat syksyn aikana syystä herättäneet laajaa ja syvää keskustelua, ja sen on kyllä tänäänkin huomannut täällä salissa. Keskustelua on käyty kohtuullisuudesta, kohtuuttomuudesta ja aivan aiheellisesti.

Kannustinjärjestelmillä, kuten muillakin peruspalkkausta täydentävillä palkitsemismuodoilla on sijansa talouden maailmassa. Ne sitouttavat ja motivoivat henkilöstä organisaation tavoitteisiin, mikä osaltaan edistää tietenkin tulosta. Yrityksen taloudellinen menestys ei kuitenkaan johdu yksinomaan sen johdon erinomaisuudesta tai tehdyistä strategisista linjauksista, vaan tulokseen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät. Tästä on kyse myös Fortumin menestystarinassa. Fortumin arvonnousu ei ole yksinomaan sen johdon ansio. Fortumin kurssi- ja tuloskehitykseen ovat vaikuttaneet merkittävästi yrityksen johdosta riippumattomat tekijät, kuten esimerkiksi öljymarkkinoiden kansainvälinen hintakehitys ja jalostettujen öljytuotteiden saatavuusongelmat. Tämän valossa Fortumin optiojärjestelmä rahallisessa suuruudessaan on täysin perusteeton. Sen kohtuuttomuus näyttäytyy kansalaisluottamusta vahingoittavana oikeudenmukaisuuskysymyksenä.

Fortumin menestys on luonnollisesti hyvä asia, mutta menestyksen jakautuminen palvelee eriarvoisuutta. Fortumin menestyksestä tulisi voida hyötyä kaikkien osallisten, niin valtion, kuluttajien kuin yhtiön suorittavien työntekijöiden eikä yksinomaan yrityksen johdon ja osakkeenomistajien. Fortumin menestyksen jakautuminen on ennen kaikkea moraalinen kysymys, sillä se pitää sisällään vahvan sanoman, että kohtuuttomuus on hyväksyttävää.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan talousvaliokunta on todennut, että Fortumin johdon puolen miljardin euron optiotuloille ei voida jälkikäteen tehdä mitään. Aiheesta tulee kuitenkin käydä edelleen keskustelua. Keskustelu, myös nyt tänään käytävä välikysymyskeskustelu, on tärkeä väline tehdä asia läpinäkyväksi ja sitä kautta alttiiksi arvioinnille. Se on lähtökohta muutokselle.

Talousvaliokunta on myös todennut, että palkkausjärjestelmän tulee pysyä kohtuullisuuden rajoissa poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Kohtuullisuus on siis tavoiteltavaa. Sen vuoksi toivon, että ajatus kohtuullisuudesta tulee ohjaamaan jos ei olemassa olevia niin ainakin tulevia palkitsemisjärjestelmiä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Fortumin johtajille on kertynyt lähes 500 miljoonan euron optiopotti erittäin isojen palkkatulojen ohella. Tuo 500 miljoonaa vastaa yhtiön muiden, yhteensä yli 10 000 työntekijän vuosipalkkaa, eli on ehdottomasti tapahtunut kohtuuttomuus, kun tällaista on voinut tapahtua. Miten sitten nämä johtajat on voitu näin palkita? Mikä on se taikasana tässä ollut, että tähän on voitu mennä? Se sana on "avainhenkilöt". Se on hyvin iso termi ja hyvin pahasti harhaanvievä samalla. Tässähän on kyseessä samanlainen ilmiö, kuin jos vaikkapa jalkapallojoukkueessa manageri ja valmentaja julistaisivat itsensä avainhenkilöiksi ja panisivat pääosan seuran rahoista taskuunsa tällä nimikkeellä eikä pelaajille jäisi juuri mitään. Kuitenkin ne pelaajat ovat niitä todellisia avainhenkilöitä jalkapallojoukkueessa ja työntekijät firmoissa.

Nyt tässä on tehty tämmöinen hyvin karkea jako, jolla perusteella sitten on lähdetty etuuksia antamaan, ja tämä vie koko työelämää täysin väärään suuntaan. Arvostus on nyt pelkästään ihan väärällä suunnalla. Totta kai hyvillä johtajilla on merkityksensä, mutta jos ei Fortumissa ole sähkötolppaan kiipeäjiä ja jos he eivät osaa hommaansa, niin ei tule virtaa sieltä töpselistä. Tämä tässä koko hommassa on nyt ihan päälaellaan, tämän arvostus ja asennoituminen, kun tällä tiellä ylipäätään on oltu. Jättioptiot ovat yksi näkyvä osa tämmöistä tuloerojen kasvatusta. Vielä ehkä selvemmin sen Suomessa kertoo osinkotulojen kasvu, 13 miljardia euroa viime vuonna. Valtava summa on mennyt omistajille. Ed. Saarikangas sanoi äskeisessä keskustelussa, että sehän on vaan hyvä, tai ainakin esitti tällaisen näkemyksen.

Mutta onhan siinä jotain väärääkin, kun samaan aikaan sitten investointeihin ei kuitenkaan panna rahaa, onhan se niidenkin rahojen jakamista. Annetaanko ne rahat joillekin omistajille, annetaanko ne muutamalle johtajalle, vai käytetäänkö niitä henkilöstöön, käytetäänkö niitä investointeihin? Jakamistahan se kaikki on myöskin. Ei ole mitään ylimääräisiä potteja, jotka tippuvat jostakin, vaan tässä on kokonaisuus, jota jaetaan nyt uudella tavalla ja joka kostautuu ainakin kahdella suunnalla: Henkilöstö kokee itsensä sivulliseksi ja arvostusta vailla olevaksi, ja toisaalta on sitten tämä investointipuoli.

Nyt menee rahat kohtuuttoman selvästi tietyille porukoille. Tämä näkyy näissä tulotilastoissa nyt äärettömän selvästi. Suomen Akatemian Silmu-tutkimuksesta näkyy, että vuosina 1990—2002 tämä rikkain prosentin suuruinen väki, josta nyt aika paljon puhutaan, lisäsi tulojaan 121 prosenttia tässä maassa, kun se köyhin kymmenesosa oli miinuksella. Siis isot linjat on nyt vedetty, ja ne ovat hyvin karkeasti tämän maan väestöä jakavia tuloeroissa.

Mikä tämän kaiken takana on, niin kyllä minä näen, että tässä on tapahtunut suuri ideologinen mullistus. Meillä on ollut Suomessa vahvan työväenliikkeen ja joskus sosiaalisen keskustan tai aikaisemmin maalaisliiton edustamana tämmöinen vahva solidaarisuusajattelu, jolla on pyritty tasa-arvon lisäämiseen. 90-luvulla alkaa repeämä, uusliberalismi alkaa vahvistua, ja se tässä kaikessa nyt näkyy, ja semmoinen, mitä meillä on pidetty tavattomana, alkaa tulla ikään kuin tavaksi ja hyväksytyksi. Se minusta näkyy tässä Fortum-keskustelussakin ainakin täällä eliitin piirissä. Ei voida kohtuullistaa, kun ne on niin isoja herroja, ei siihen voi mennä — se on tämä ilmapiiri täällä semmoinen — vaikka selvä kohtuuttomuushan tässä on tapahtunut, sen kaikki myöntävät, mutta kun on näin isokenkäiset, niin eipä tähän voida puuttua.

Uusliberalismihan tuli Eurooppaan Amerikasta. Silloin Reaganin kaudella se alkoi siellä vahvistua, sitten se tuli Englantiin Thatcherin tuomana, ja sitten se on levinnyt muuallekin Eurooppaan, ja nyt se näkyy käytännössä tämmöisenä valtavana tuloerojen kasvuna. Eli kyllä minä näen, että tässä on suuret ideologiset linjat myös vastakkain eli se, pyritäänkö tasa-arvon lisäämiseen, solidaariseen ajattelutapaan ja sen toteuttamiseen vai annetaanko hommien mennä, niin kuin ne nyt Fortumin osalta ovat menneet. Tämä on jäävuoren huippu. Tästä tulee varmasti myös tietty muistomerkki tietyllä tiellä. Mutta osataanko tästä tehdä johtopäätöksiä, on sitten asia erikseen. Me ainakin haluamme niitä johtopäätöksiä tehdä ja pysäyttää tällaisen eriarvoisuuskehityksen. Siksi tämä välikysymys on haluttu tehdä ja tämmöinen keskustelu täällä käydä.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten ryhmäpuheemme pitäjä totesi, emme yhtyneet välikysymykseen, koska talousvaliokunnassa on juuri todettu, ettei valtiolla ole keinoja kohtuuttoman optiosopimuksen purkamiseen.

Huomion kiinnittäminen tuloerojen kasvuun ja yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen on kuitenkin hyvin tärkeää. Taloudellisesta globalisaatiosta käytyyn keskusteluun liittyen jotkut ovat alkaneet esittää Suomessakin, että tuloerojen kasvaminen on tavoiteltava päämäärä. Perusteluina esitetään, että tuloerojen kasvaminen lisäisi yhteiskunnan kannustavuutta. Näkemyksiä pehmennetään usein viittaamalla esimerkiksi perusturvan tärkeyteen. Perimmältään tuloerojen siunauksellisuutta julistavien kannanottojen taustalla on kuitenkin uusliberalistinen yhteiskuntafilosofia, jossa hylätään vastuu heikommin pärjäävistä ihmisistä. Tuloerojen kasvattaminen edellyttää tuloja tasaavan verotuksen supistamista. Tämä taas heikentää mahdollisuuksia rahoittaa tulonsiirtoja ja hyvinvointipalveluja.

Näyttää siltä, että viesti tuloerojen kasvattamisesta on kuitenkin mennyt hallituksessa perille, vai mistä kertovat pääomaveroprosentin lasku, varallisuusveron poisto ja juuri nyt käsittelyssä oleva lakiesitys hallintarekisteröityjen osakkeiden osinkoverotuksen laskemisesta? Kaikki nämä hallituksen toimet vahvistavat osaltaan tulojen kasvun kasaantumista pienelle huippuryhmälle.

Toisaalta hallituksen toimet tavallisten kansalaisten saamien tulonsiirtojen korottamiseksi ovat vaatimattomia. Hallituksen politiikan seurauksena myös lukuisien kuntien talous on ahdingossa ja kunnilla on suuria vaikeuksia tuottaa tavallisten kansalaisten tarvitsemia palveluja. Hallituksen politiikka johtaakin vähävaraisten käytettävissä olevien tulojen laskemiseen. Ahdingossa ovat työttömät, opiskelijat ja pätkätyöläiset sekä osa eläkeläisistä ja lapsiperheistä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden ryhmäpuheessa ed. Soininvaara toikin jo esiin pienen joukon äkkirikastumisen haittapuolet tavallisen kansan kannalta. Ed. Soininvaara havainnollisti, miten on olemassa monia arkisia asioita, joita ei voi valmistaa lisää ja joihin muilla kuin huippurikkailla ei ole varaa sen jälkeen, kun rikkaiden ostovoima on kasvanut liian suureksi.

Myös useissa puheissa esitetty huoli tuloerojen kasvun vaikutuksesta yhteiskuntamoraaliin on erittäin aiheellinen. Tuloerojen kasvattamisen kannattajat luottavat siihen, että mahdollisuus saada valtavat tulot tai vaara päätyä köyhäksi saisi ihmisen yrittämään. Minä uskon, että pohjoismaiseen malliin kuuluva pyrkimys tasa-arvoisuuteen ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittaminen ovat paljon parempia kannustimia. Tekemällä työtä ja noudattamalla sovittuja sääntöjä ihmiset voivat tuntea pärjäävänsä yhteiskunnassa. On ymmärrettävää, että mikäli joku ryhmä saa kohtuuttoman suurilta tuntuvia tuloja, muiden motivaatio toimia yhteisten normien puitteissa rapautuu. Tämä johtaa esimerkiksi työntekijöiden lakkokynnyksen madaltumiseen. Mikäli varsinainen köyhtyminen ja syrjäytyminen yleistyvät, tuloksena on suoranaisen rikollisuuden lisääntyminen. Tuloerojen kasvattamistien päässä on turvaton yhteiskunta, jossa ihmiset pelkäävät kaikkia satunnaisesti kohtaamiaan ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen kasvu ei ole tavoiteltavaa. Yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi tulee päinvastoin ottaa tasaisemman tulonjaon tasa-arvoisempi Suomi. Taloudellinen globalisaatio ei itsessään tee tavoitetta vanhanaikaiseksi tai sen saavuttamista mahdottomaksi, vaikka usein kuulee näin väitettävän. Kysymys on poliittisista valinnoista. Maassamme tulisi kiireesti ryhtyä miettimään keinoja tulonjakauman kaventamiseksi molemmista päistään. Kohtuuttomia tuloja on leikattava kaikkien yhteiseksi hyväksi, ja yhteistä hyvää on kohdennettava erityisesti pienituloisimmille.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä ihan lyhyesti todeta vain sen, että talousvaliokunnan tarkoituksenahan oli selvittää ne keinot, joilla voitaisiin kohtuullistaa näitä kohtuuttomia optioita. Tätä tarkoitusta varten kuulimme asiantuntijoita ja tulimme siihen lopputulokseen, että niillä selvityksillä ja niillä tiedoilla, joita meidän käytettävissämme on ollut, tällaista mahdollisuutta ei ole, että olisimme voineet antaa enempää hallitukselle kuin sitten eduskunnallekaan valtuutusta tai kehotusta, että oikeustoimiin pitää ryhtyä. Tämän sanon myös juristina siinä mielessä, että asiakasta pitää neuvoa parhaalla mahdollisella tavalla sillä kokemuksella ja tietämyksellä, mikä kullakin asiantuntijalla on käytettävissään.

Mutta kyllähän tämä, totta kai, toi esiin monia asioita. Täällä on kysytty muun muassa tätä valtion omistajaohjausta. Siinähän valiokunta ihan selkeästi esitti omat näkemyksensä siitä, että tässä suhteessa ei ainoastaan ole selkeyttämisen varaa, vaan täytyy käytännössä selkeyttää näitä toimintoja niin, että kun on valtio omistajana, niin on sitten kysymyksessä valtioneuvoston tai eduskunnan tai sitten, voi sanoa, kansankin tahto, se käytännössä myös toteutuu yhtiön hallituksessa — puhun tässä nyt yleisesti — ja myös sitten yhtiökokouksen päätöksissä.

Olemme parhaillaan talousvaliokunnassa käsittelemässä osakeyhtiölain kokonaisuudistusta, ja siinä yhteydessähän on tullut esille se hallituksen esitys, jossa esitetään, että yhtiökokous ei enää antaisikaan tili- ja vastuuvapautta. Tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että tili- ja vastuuvapaus on tähänkin mennessä annettu vain siltä osin kuin hallitus on yhtiökokoukselle tuonut nämä asiat selvityksinä ja sillä tavoin, että niistä on voitu päättää ja antaa se tili- ja vastuuvapaus. Tässä suhteessa, on sitten kysymys Fortumista tai mistä tahansa yhtiöstä, yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen vastuut ovat tavattoman suuria, ja tässä mielessä tämän valtion omistajaohjauksen tulee olla hyvin hoidettu.

Tässä Fortumin tapauksessa, kun eduskunnan talousvaliokunta kaksi vuotta sitten syksyllä päätyi siihen, että valtion määräysvalta toteutetaan tässä yhtiössä, samaan aikaan kun nykyinen Neste Oil irrotettiin Fortumista, niin ottaen huomioon myös päästökaupan, sähkömarkkinalain toteutus ei voitu arvata, että kahdessa vuodessa nämä osakekurssit lähtevät sellaiseen nousuun kuin käytännössä lähtivät. Mutta millä tavoin sitten yhtiön hallitus ja siinä puheenjohtajat — tarkoitan sekä Matti Vuoriaa että Peter Fagernäsiä ja hallituksia, jotka ovat toimineet 2000-luvulla — ovat sitten tietäneet sen, mitä oli olla, kun oli IVO ja Neste, ja kun nämä yhdistettiin Fortumiksi ja sitten taas jaettiin uudelleen, mitä tapahtui? Käytännössä se johti sitten muun muassa siihen, että tuli tämä osakkeitten kurssinousu, yhtiö lähti menestymään erittäin hyvin, niin kuin IVO aikanaan oli menestynyt — Neste aikanaan ei. Tämä käytännössä sitten johti siihen, että tuli menestys ja nämä arvot nousivat ja myös samalla optiot nousivat huippuunsa.

Itsekin olin pettynyt siihen, että tällainen lopputulos talousvaliokunnasta tuli, mutta se on ollut erittäin tärkeä selvitys minun mielestäni. Edelleen tämäkin keskustelu huomioon ottaen eduskunnassa on jossakin paikassa muuallakin kuin täällä täysistunnossa selvitetty, mitä tässä nyt oikein on tapahtunut, mitä keinoja on olemassa. On tehty se niin rauhallisesti kuin se tässä tapauksessa on ollut mahdollista ja kuulemalla niitä asiantuntijoita, joita Suomessa on käytettävissä, ja mielipiteet toki erosivat. Nyt voidaan siirtyä siihen yhtiön normaalitilanteeseen, jossa yhtiön hallitus ja sitten seuraava yhtiökokous jne. tulevat tätä yhtiötä viemään eteenpäin.

Lopuksi, puhemies, toteaisin sen, että minusta on tärkeätä — kun tänäänkin olin bioenergiatilaisuudessa ja bioenergia ja yleensä energiapolitiikka on nousemassa entistä merkittävämmäksi — että bioenergiapolitiikassa myös Fortum IVO:n tavoin voisi olla aktiivisemmin mukana — ihan samalla tavoin kuin voi sanoa, että it-teollisuudessa Nokia — ja ottaa myös tuotekehittelyyn ja tutkimustoimintaan enemmän osaa kuin tapahtuu tällä hetkellä Fortumin kohdalla. Tavoitteen pitää olla se, että Fortum, meidän ylpeytemme, voisi käytännössä olla ylpeydenaihe myös asiakkaan näkökulmasta, henkilökunnan näkökulmasta ja myös jokaisen yrityksen näkökulmasta siinä mielessä, että suomalaiset saisivat tulevaisuudessa perusoikeutena kohtuuhintaista sähköä jokaiseen kotitalouteen ja yritykseen. Tämän minusta pitäisi olla valtion määräysvallassa olevan yhtiön eräs tarkoitus kaiken muun menestymisen ohella.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Fortum on tärkeä yhtiö meille suomalaisille, ja todella on tärkeä asia se, kun se on niin tärkeä yhtiö ja, voisi sanoa, että jokaisen kodissa. Sitten kun tapahtuu tämmöistä kuin on tapahtunut, se on myös jokaisen huulilla, ja siihen on suhtauduttava asianmukaisella vakavuudella.

Kun täällä eduskunnassa nyt olen saanut olla 11 vuotta, niin en muista toista näin isoa asiaa sen jälkeen, kun oli suurtyöttömyys ja ne tapahtumat, muun muassa Eduskuntatalon edessä suuret mielenilmaukset, joiden johdossa muuten olin, 23 000 työtöntä, mikä syntyi tarpeesta. Tämä asia on kiehuttanut kansaa vähän muulla tavalla, mutta kuitenkin niin, että olisi ollut huonoa, jos tämä olisi vain käsitelty suljettujen ovien takana, koska kansa olisi jäänyt silloin tietämättömyyden varjoon ja olisi syntynyt vielä suurempi hiillos sen osalta, että aha, eduskuntakin haluaa tätä asiaa jotenkin salata. On parempi, että me tämmöisten kansanvälittäjien roolissa nyt käymme tämän asian myöskin näin läpi. Kannan suurta huolta siitä, että kansa tuntee, että se osallistuu tähän keskusteluun ja saa sitten sanansa sanoa.

Fortumin optioilla pienituloisimmat suomalaiset voitaisiin nostaa vuodeksi EU:n määritelmän mukaisen köyhyysrajan yli. Nyt toimeentulotuki on 150 euroa kuukaudessa tämän rajan alapuolella. Suomalaisella köyhällä on käytettävissään päivittäisiin menoihin 11 euroa. Tämä on arkipäivää hyvinvointi-Suomessa eläville pienituloisille. Mutta miten tähän on päädytty, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan? Onko syy kenties se, että yritämme olla amerikkalaisempia kuin amerikkalaiset itse? Amerikassa tavallisella tallaajalla pitää työpaikkojakin olla vähintään kolme, jotta saisi edes jonkinlaisen elannon. Eikö kukaan meistä ole huomannut, että 90-luvun suuri lama on päättynyt? Onko lamavaihde juuttunut paikoilleen?

Elämme kovia aikoja, mutta tähän aikamme kovuuteen olemme syypäitä itse. Ei meillä ole luonnonkatastrofeja, ei sotia, mutta ahneutta ja rikkaiden hyysäämistä kyllä ilmenee. Meillähän rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eivätkä siihen ole todellakaan syynä heinäsirkkaparvet eivätkä maanjäristykset, vaan siihen on syynä piittaamattomuus vähempiosaisista ja ahneus. Köyhien köyhtyminen on tapahtunut samaan aikaan, kun rikkaat ovat rikastuneet ennennäkemättömällä tavalla. Suomen rikkaimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuodesta 1990 vuoteen 2002 noin 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin eli noin 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat samaan aikaan 122 prosentilla. Mutta miten sitten ovat kehittyneet alimman kymmenyksen eli noin 250 000 suomalaisen tulot 12 vuoden aikana? Ne ovat kehittyneet peräti 1 prosenttiyksikön, ja tähän saumaan Matti Vanhasen hallitus on valmis poistamaan ökyrikkailta vielä varallisuusveron.

Toinen äärimmäinen ilmaus hallituksen rikkaita suosivasta linjasta on menettely, jota se noudatti Fortum-optioiden osalta. Sopinee kysyä, miksei optioasiaa tuotu päätettäväksi tähän saliin. Miksi meidän kansaa edustamaan valittujen ei annettu ottaa asiaa keskusteluun ja nostaa kissaa pöydälle? Asia yritettiin painaa villaisella, hyssyteltiin ja väitettiin, ettei niihin jättioptioihin voi puuttua. Miksi ei voi? Kyllähän silloinkin aina voidaan, kun heikompiosaisilta voidaan leikata.

Arvoisa puhemies! Lukemattomat ovat ne vuosien saatossa käytetyt puheenvuorot, joissa on puhuttu kannustinloukuista. Puhujat ovat syyllistäneet työttömiä väittämällä, etteivät nämä ota työtä vastaan. Mutta aivan varmaa on, että työhaluisia työttömiä on pilvin pimein, jos heille vain löytyy sellaista työtä, jolla he tulisivat toimeen. Ei meidän sosiaaliturvallemme kukaan hingu. Sehän tarkoittaa nyky-Suomessa hidasta nälkäkuolemaa. Meidän sosiaaliturvamme taso on todellakin viimeisten vajaan 15 vuoden aikana leikkautunut hämmästyttävästi tai itse asiassa sitä on määrätietoisesti leikattu. Se vain on syrjäytyneen kohtalo.

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Ritakallion mukaan tyypillisellä suomalaisella köyhällä jää asumiskulujensa maksun jälkeen rahaa käytettäväksi päivittäisiin menoihin noin 11 euroa. Tällä summalla pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan samoin kuin pitkäaikaistyöttömän pitää selvitä ravintomenojen lisäksi erinäköisistä hankinnoistaan ja maksuistaan sekä sosiaalisesta osallistumisesta. 11 euron pitää riittää ruokaan, terveydenhoitoon, siisteyteen ja vaatteisiin, kodin hankintoihin, viestimiin ja liikkumisiin, harrastuksiin, nautintoihin, vapaa-aikaan, pääsymaksuihin, juhlapäiviin jne. Köyhyys käy myös kalliiksi. Ilman lehtien ja Internetin hintaseurantaa on vaikeaa. Millä köyhä lähtee ilman autoa marketteihin hakemaan edullisia (Puhemies koputtaa) tarjoustuotteita?

Arvoisa puhemies! Heikompiosaisten hädästä huolimatta Vanhasen hallitus jatkaa tuloerojen kasvattamista, vähimmäisturvan leikkaamisen ja rikkaiden rikastumisen linjaa. Kansaneläkkeen 5 euron kuukausikorotus ja toimeentulotuen perusosan 7 prosentin leikkauksen peruuttaminen ensi vuoden lopulla eivät tätä linjaa miksikään muuta.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyskeskustelun aikana sana populismi on esiintynyt aika tiuhaan erilaisissa yhteyksissä, ja sitä sanaa käyttävät mielellään hallituspuolueitten kansanedustajat, mutta myös jotkut tiedotusvälineet. Ylivoimaisesti populistisin suomalainen puolue on tällä hetkellä ei suinkaan Timo Soinin perussuomalaiset vaan sosialidemokraattinen puolue. Tästä muutama esimerkki.

Ei ole pitkäkään aika siitä, kun 122 kansanedustajaa allekirjoitti yhteisen lakialoitteen pankkipalvelumaksujen kohtuullistamisesta. Kuvittelin, niin kuin valtaosa kansalaisista, että asialle yritetään ihan oikeasti tehdä jotain, mutta kun äänestyksen aika tuli, niin kymmenet keskustalaiset ja sosialidemokraattiset kansanedustajat äänestivät omaa lakialoitettaan vastaan. Mutta saivathan jotkut aloitteella helppoa julkisuutta.

Sosialidemokraattien puheenjohtaja ilmoitti jokin aika sitten vastustavansa veronkevennyksiä, vaikka ensimmäisinä töinään esitteli eduskunnalle varallisuusveron poistamisen. Sitä ennen sosialidemokraatit ovat päättäneet hallituksessa jo 3 miljardin euron veronkevennyksistä. Näin se musta saadaan näyttämään valkoiselta.

Fortum-jupakan yhteydessä sosialidemokraattinen talousvaliokunnan puheenjohtaja nosti kohtuuttomat optiot kyllä esille, mutta oli valmis hautaamaan asian saman tien valiokuntaan luottaen siihen, että nimi jää elämään äänestäjien mieleen. Jos tämä ei ole populismia, niin ei sitten mikään. Kun asia haluttiin vaieta kuoliaaksi, ainoa tapa saada se avoimeen ja julkiseen käsittelyyn oli tehdä välikysymys senkin uhalla, että siinä alttiiksi kritiikille joutuvat myöskin vasemmistoliiton poliitikot.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Korhonen toi hyvin asetelman esille: Jos virhe havaitaan, siihen täytyy voida puuttua, vieläpä niin, että jotain opittaisiin vastaisen varalle. Hallituksen ja sen vastuuministereitten ainoa johdonmukainen pyrkimys on ollut tehdä itsestään täysin sivullisia. Ette te silloinkaan olleet voimattomia, kun piti antaa 3 miljardin veronhuojennukset rikkaimpia suosien, lopettaa varallisuusvero tai lahjoittaa täysin vastikkeetta 120 miljoonaa euroa vuodessa matalapalkkatukena työnantajille puhumattakaan siitä, että olette romuttaneet kuntatalouden perusteet ja vaarantaneet hyvinvointivaltion palvelujärjestelmät.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet eivät halua puuttua tapaus Fortumiin millään tavoin. Se on viimeistään talousvaliokunnan lausunnon jälkeen selvää. Tämän keskustelun tärkein anti lienee se, kuinka valtio ja valtion omistajaohjaus toimii jatkossa, kuinka jäntevää, ajantasaista ja ennustettavaa toiminta on.

Kysynkin vastuuministeri Pekkariselta, kuinka jatkossa varmistetaan se, että valtion edustajat yritysten päättävissä elimissä ovat ajan tasalla uusia palkitsemisjärjestelmiä rakentaessaan ja niiden vaikutusta arvioidessaan. Monissa yhtiöissähän rakennetaan jos ei nyt ihan samanlaisia niin kuitenkin saman kaltaisia järjestelmiä, joissa on omat riskinsä. On lyhyemmän ja pidemmän aikavälin palkitsemista, on oikeus merkitä osakkeita prosenttiosuutena palkasta. Palkkaan sidotun merkintäoikeuden leikkurit ovat ehkä 50 tai 100 prosenttia palkasta.

Mutta kuinka osakkeen arvonnoususta irrotetaan se osuus, joka ei johdu esimerkiksi johdon tekemästä ratkaisusta tai työstä? Eikö tälle arvioinnille pitäisi rakentaa kestävä ja johdonmukainen perusta jo etukäteen? Kuinka ansioton osa irrotetaan osakkeen arvon kehityksestä? Minulle tämä ei ole keskustelun aikana selvinnyt, ja haluaisinkin kokeneemmalta talousmieheltä ja vastuuministeriltä eli ministeri Pekkariselta tähän vastauksen, koska aavistelen, että näiden asioiden kanssa joudumme tulevaisuudessa vielä painiskelemaan. Mieluummin tekisin sen etuajassa kuin jälkikäteen ja niin, etteivät ainakaan hallituspuolueiden poliitikot pääsisi taas pakenemaan halpojen populistiheittojen taakse.

Arvoisa puhemies! Edustajat Essayah ja Korhonen ovat aivan oikein vaatineet lausumassaan, että hallitus valtuuttaa valtion edustajat toimimaan Fortumin yhtiökokouksessa optiojärjestelmästä luopumiseksi ja että yhtiön erityinen luonnekin huomioon ottaen yhtiössä käytettäisiin vain sellaisia palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät tuota ennalta-arvaamattomia, perusteettomia ja kohtuuttomia etuja. Minä pahaa pelkään, että tämän lauseen merkitystä joudutaan arvioimaan uudestaan jo ensi vuonna tai viimeistään kahden kolmen vuoden sisällä, kun uusien palkitsemisjärjestelmien tuottamat hyödyt voidaan arvioida ei ainoastaan Fortumissa vaan muissakin yrityksissä, joissa valtio on mukana.

Arvoisa ministeri, minä kysyin teiltä debattikeskustelussa, kuinka tämä osakkeen arvonnousuun perustuva kohtuuton palkkio leikataan, mutta en saanut kyllä siihen vastausta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Koko päivä oikeastaan käytiin tätä kysymys- ja vastaussarjaa lävitse, ja minä toivon, että se on tullut jo selväksi moneen kertaan näiden tehtyjen optiosopimusten osalta, että niihin ei voimassa olevan oikeuskäsityksen mukaan voida puuttua, ja siitä ei nyt sen enempää.

Mitä tulee jatkoon ja siihen, mikä osa on ansiotonta ja mikä ansaittua arvonnousua, niissä järjestelmissä, mitä periaatteessa nyt on käytössä, tämä sama problematiikka ei tule sillä tavalla vastaan. Niin kuin äsken sanoin johonkin kysymykseen vastatessani — taisi olla ed. Korhosen kysymys — näitten osakepalkkiojärjestelyjen osalta pidän huolen siitä, että niissä ei ajauduta, ja niitten jo tavallaan filosofiakinhan on sellainen, että niissä ei ajaudutakaan, tämän tyyppisiin kohtuuttomuuksiin, mitä nyt on todettu ja eletty. Minusta on ihan hyvä, että nämä muutkin palkitsemisjärjestelmät tulevat hyvin tarkkaan läpivalaistuiksi. Olen ihan tyytyväinen, jos edustajat niihin perehtyvät, ja se periaatepäätös, minkä hallitus on tässä mielessä tehnyt, on kaikkien kansanedustajien saatavilla.

Mitä tulee muutoin omistajaohjaukseen, sekä talousvaliokunnan mietinnössä että julkisuudessa on käyty muutenkin keskustelua, onko tämä omistajaohjaus toiminut vai ei. Oikeastaan tekisi mieli kysyä täältäpäin: Onko nyt viimeisten aikojen kuluessa ollut jotain erityisiä ongelmia muutoin omistajaohjauksessa. Minä arvaan, että vasemmistoliitto on sitä mieltä, että olisi pitänyt puuttua näihin sopimuksiin, ja siitä me olemme eri mieltä, mutta onko jotain muuta sellaista, missä omistajaohjauksen suhteen on jotain erityistä huomautettavaa?

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan tarkentaa, koska tiedän ainakin yhden valtioenemmistöisen yhtiön, jossa on käytössä malli, jossa laskennallisella merkintähetkellä keskipitkän aikavälin tulospalkkauksessa raja, mitä voi merkitä, on 50 prosenttia palkasta ja pidemmän aikavälin palkitsemisjärjestelmässä 100 prosenttia. Mutta tästä laskennallisesta merkintähetkestä on aikarajaa asetettu kolme vuotta etukäteen, ja mitä sinä aikana, kolmen vuoden aikajaksona, osakkeen arvo kasvaa, sille ei ole mitään leikkuria. Kyllä varmaan ministeri Pekkarinenkin sen tietää, että kolmessa vuodessa osakkeen arvolle voi tapahtua aika paljon.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin 30 vuotta olin metsäteollisuuden palkkalistoilla. Siellä huomasin, että omistaja määrää yhtiössä, mitä siellä tehdään. Jos siellä yhtiön johto ja palkkajohtajat ovat eri mieltä, nämä lähtevät yhtiöstä. Ne ovat pörssiyhtiöitä, niin kuin on Fortum. Miten voidaan nyt Fortumin johtajia kohdella silkkihanksikkain, että sanotaan, että tehkää niin kuin me haluaisimme, ja sitten ei heitä rangaista, jos he tekevät toisin? Minun mielestäni, kun tässä nyt korostetaan pörssiyhtiöitä, niin pidetään sitten kaikessa myös se, että johto tottelee omistajaa, hanskassa. Tämä tuntuu perin omituiselta. Vai eikö ole sitten ammattitaitoa vahtia — en nyt Pekkarista tarkoita, tässä on ollut muut ennen — näitä yritysjohtajia?

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän äskeiseen puheenvuoroon en voi olla tarttumatta, sillä yleensä, kun johdolle annetaan kenkää — olen aika monessa firmassa sitä tehnyt — silloin puhutaan syystä, että he ovat tehneet jotain virheitä. Nyt kun katsomme Fortumin nykyjohtoa Liliuksen johdolla, niin silloin kun hän astui remmiin, alkoi Fortumin todellinen nousu. Ei omistajalla, tässä tapauksessa valtiolla, voi olla mitään perusteita erottaa tällaista johtoa, joka on moninkertaistanut valtion omistuksen arvon. Se olisi kyllä ennenkuulumatonta. Se olisi ihan sama kuin se, että otettaisiin parhaat duunarit ja pistettäisiin pellolle sen takia, että he ehkä tienaavat urakassa paremmin kuin joku muu.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä jotenkin olen taipuvainen ymmärtämään, että ed. Kangas tarkoittaa jotain ihan hyvää. Mutta jos tämäntapaisia puheenvuoroja, mitä ed. Kangas nyt tässä käytti, käytetään ympäri tuolla turuilla ja toreilla ja kerrotaan tämän tyyppistä tekstiä, mitä tässä tuli, kyllä kansa tulee johdetuksi niin perusteellisesti vikaan kuin olla ja mahtaa. Ed. Kangas kysyy sen perään, miksi ei ryhdytä rankaisemaan Fortumin johtoa. Ed. Kangas, mitä virhettä, mitä rikollista tai mitä virhettä, Fortumin johto on tehnyt? Mitä siellä on sellaista, missä he ovat rikkoneet joko niitä ohjeita, mitä omistaja on antanut tai mistä hallitus on päättänyt, tai joitain muita, eettisiä tai moraalisia, vaikka otetaan nekin pöydälle. Sopimukset, mitä on tehty, ovat yhtiön hallituksen elikkä viime kädessä omistajan (Puhemies koputtaa) ja option saajien tekemiä sopimuksia. Minusta on aivan kohtuutonta, että niistä syytetään Fortumin johtohenkilöitä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Heti alkuun on sanottava, että koko optiojärjestelmään siirtyminen oli mielestäni suuri virhe. Olen vastustanut sitä koko ajan niin vasemmistoliiton ollessa hallituksessa kuin oppositiossakin. Vasemmistoliitto oli mukana tekemässä näitä päätöksiä. Se on myönnetty, mutta on myös myönnetty, että tehty päätös oli virhe. Se virhe pitää nyt korjata. Optioista päätettäessä ei myöskään osattu varoittaa silloista hallitusta tulevista Meksikonlahden myrskyistä tai Lähi-idän maanjäristyksistä. Päätös tehtiin senaikaisten tietojen pohjalta, ja nyt tilanne on erilainen.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä suurten yritysten johtajilla on miljoonien palkkatulot. Sen kyllä pitäisi piisata. Optiojärjestelmä on siinä mielessä erityisen huono palkitsemisjärjestelmä, että se palkitsee vain harvoja. Jos yrityksessä käytetään optiojärjestelmiä, tulisi palkitseminen ulottaa koko henkilökuntaan. Nythän tilanne on sellainen, että toimitusjohtajat saavat isomman palkan ja optiopalkat kuin yrityksen pienintä palkkaa saava siivooja. Siivoojatkin on tänä päivänä monessa paikassa vielä varmuuden vuoksi ulkoistettu, ettei varmaan tarvitsisi maksaa mitään ylimääräistä. Toki yritysjohtajissa on eroja — jotkut saavat yrityksen rattaat paremmin pyörimään kuin toiset — mutta joku kohtuus täytyy olla kannustimissakin.

Tärkeintä on, että tehty virhe saadaan korjattua. Moni täällä keskittyy kuitenkin syyllisten metsästämiseen. Jos joku syyllinen on etsittävä, niin kyllä se on asiaa hoitava sektoriministeri, kauppa- ja teollisuusministeri, jonka tehtävänä olisi ollut valvoa enemmistöosakkaan edustajana Fortumin toimia, ohjeistaa yhtiön hallitusta ja hallintoneuvostoa siitä, miten asiat kuuluu hoitaa. Asioihin olisi pitänyt puuttua ennen kuin meillä on sellainen tilanne käsillä. Valtio on Fortumin enemmistöosakas, ja valtiolla on myös vastuu siitä, mitä tehdään. Nyt sanotaan, ettei ole lakia, millä voidaan jälkikäteen ottaa pois kohtuuttomat optiot. Muistutan siitä, että kun leikattiin kansaneläkkeen pohjaosaa, niin se oli kaksi viikkoa, kun tehtiin sellainen laki, eikä siihen muuta tarvittu, ja keskusta oli siinä mukana leikkaamassa pohjaosaa.

Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, että kannustinjärjestelmässä on olemassa mahdollisuus ottaa huomioon poikkeuksellisten tekijöitten vaikutus. Mahdollisuus on ollut, mutta sitä mahdollisuutta ei ole käytetty. Muistuu mieleen vuosien takaa Sonera-tapaus, jolloin varsinkin ministerit Sasi ja Heinonen vakuuttivat täällä, että pörssiyhtiön toimiin ei voi puuttua. Sen seurauksena se yritys on tuolla Telian sylissä. Tässä se selvitys. Kummassakin tapauksessa on kerrottu, että ei voida pörssiyhtiön toimiin puuttua. Kyllä minun täytyy kertoa yksityisen teollisuuden palveluksessa töinä tehneenä, että omistaja on se, joka kertoo viimein, miten asiat hoidetaan, eikä kukaan muu. Menee sitten syteen tai saveen, mutta omistajan tahtoa kuuluu yrityksen johtajan toteuttaa ja totella. Asioihin olisi voitu puuttua silloin Soneran tapauksessa, samoin kuin Fortumin kanssa. Fortumin toiminnassa olisi pitänyt ottaa näitten edellä mainittujen poikkeuksellisten tekijöitten vaikutus huomioon ja toimia sen mukaisesti. Omistajalla on oikeus puuttua yrityksen toimintaan.

Jos keskustan mielestä vanhat optiot olivat liikaa, niin, arvoisa ministeri Pekkarinen, minkä takia laadittiin samoille henkilöille vielä lisäpalkkiojärjestelmäksi osakekannustinjärjestelmä? Eikö nyt niiltä ainakin, jotka nyt saavat näitä 12 miljoonan optioita, pitäisi nyt jäädyttää kaikki muut optiot ja millä tapaa heitä nyt sitten palkitaankin, kun he ovat upporikkaita?

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä on esitetty hallitukselle kysymys, aikooko se ryhtyä toimiin valtioenemmistöisen Fortumin johdon kannustinohjelmien kohtuullistamiseksi ja muuttaa muutoinkin politiikkaansa niin, että eriarvoisuuden lisäämisen sijasta eriarvoisuutta vähennetään verotuksen, työllisyyspolitiikan, sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen avulla.

Ministeri Pekkarisen vastaus ja tähän mennessä käyty keskustelu on painottunut aika lailla yksipuolisesti kaiken kaikkiaan optioiden kohtuullistamismahdollisuuksiin. Minusta on selvä, että ulkopuolisten, johdon toimista riippumattomien ulkoisten tekijöiden vaikutus Fortumin tulokseen on tekijä, joka antaa mahdollisuuden puuttua optiojärjestelyihin ja optioiden kohtuullistamiseen, mikäli siihen on poliittista tahtoa. Hallituksen vastaus ja myös hallituspuolueiden edustajien kanta näyttää kuitenkin olevan, että asiaan ei haluta puututtavan.

Välikysymyksen keskeisin kysymys kohdistuu kuitenkin hallituksen eriarvoisuuden lisäämistä koskevaan politiikkaan. Siihen kysymykseen ministeri Pekkarisen vastaus jäi vältteleväksi ja myös vääriä väitteitä sisältäväksi.

Vastauksessa väitetään muun muassa henkilöverotuksen 2,8 miljardin euron kevennysten kohdistuneen voimakkaimmin pienituloisiin. Minusta ministeri Pekkarinen oli paljon rehellisempi vielä toukokuussa 2003, kun tämä hallitus teki ensimmäiset veroratkaisut. 27.5.2003 ministeri Pekkarinen totesi, kun käsittelyssä oli marginaaliveroprosenttien alentaminen osittain takautuvasti kautta asteikon 0,5 prosenttiyksiköllä, muun muassa näin: "Mitä tulee sitten siihen, että nyt tälle vuodelle kevennykset ovat tämäntapaiset, kaikkiin tuloluokkiin saman mittaiset, sanon ihan suoraan, että missään oloissa en itse olisi voinut hyväksyä tällaista menettelyä, jos olisi toimiva tekninen malli, jolla painotukset olisivat olleet toisenlaisia." Hän jatkoi edelleen myöhemmin samassa puheessaan: "Yhtä selvää on se, että sitten kun ensi vuodelle, vuodelle 2004, tehdään näitä henkilöveroratkaisuja ja seuraavia kevennyksiä, niiden kevennysten tulee painottua voimakkaasti pieni- ja keskituloisiin." Tässä vaiheessa vielä Pekkarisella kuulosti olevan tallella jonkin verran oikeudenmukaista ja sosiaalista mielenlaatua ainakin puheissa, mutta välittömästi tämän jälkeen se on totaalisesti unohtunut ja niin myös tässä vastauksessa.

Kun hallitus kasvatti ansiotulovähennystä 110 250 euron veronalaisen tulon määrään saakka, niin silloinkin veronalennusten kerrottiin painottuvan pieni- ja keskituloisten hyväksi. Minusta 100 000 euron tulotasolla oleville veronalennuksia myönnettäessä ei ole enää kyse lainkaan pienituloisista. Välikysymykseen annettuun vastaukseen sisältyvä väite veronalennusten painottumisesta pieni- ja keskituloisten hyväksi on yksiselitteisesti väärä.

Aikaisemmin lainaamaani ministeri Pekkarisen puheenvuoroon liittyen vuodelle 2004 tehtiin taulukkotarkistukset alentamalla marginaaliveroprosenttia kussakin tuloluokassa prosenttiyksiköllä, siis tasasuuruisena kuhunkin tuloluokkaan kuuluville. Ratkaisu vuodelle 2005 on käytännössä hyvin pitkälle saman tyyppinen. Tosin kaiken kaikkiaan vuodelle 2005 veroasteen muutos tapahtui siten, että ensimmäiseen desiiliin kuuluvat, siis 10 prosenttia palkkatuloja saavista, saivat 0,1 prosentin veronalennuksen; toiseen desiiliin kuuluvat saivat 0,3 prosentin veronalennuksen; kolmanteen kuuluvat 0,5 prosentin veronalennuksen; ja siitä ylöspäin olevissa kaikissa tuloluokissa veronalennus oli 0,7 prosenttia. Eli suhteessakin suurituloisempien verotus aleni enemmän, puhumattakaan käteenjäävästä tulosta. Miten on silloin mahdollista, että ministeri väittää, että veronalennukset painottuvat pienituloisten hyväksi?

Samaten jos katsotaan nyt parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaa esitystä, kysymys on hyvin pitkälle saman suuntaisesta linjauksesta. Siellä tosin neljänteen marginaaliveroasteikkoon (Puhemies koputtaa) tehdään 1,5 prosenttiyksikön tarkistus alaspäin, kun muihin tehdään käytännössä prosenttiyksikön alennus. Näin ollen sekin painottuu yksiselitteisesti enemmän suurituloisten hyväksi. Miten on mahdollista, (Puhemies koputtaa) että ministeri väittää edelleen, että veronalennukset painottuvat pienituloisille?

Herra puhemies! Oikeastaan tärkein tuli sanottua eli todistettua se, että ministerin puheet eivät pidä yhtä totuuden kanssa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jos mitään sanottavaa ei ole, niin eipä ilmeisesti tarvitse sitä kymmentäkään minuuttia tässä puhua, mutta yritän pysyä aikataulussa ja puhua sen kuitenkin täyteen.

Hallitus vastauksessaan vasemmistoliiton välikysymykseen sanoo, että "Hallitus yhtyy välikysymyksen tekijöiden näkemykseen siinä, että optio-ohjelmat ovat koetelleet kansalaisten oikeustajua". Minusta, kun mietin tätä asiaa sillä lyhyellä parlamenttiajalla, minkä olen täällä seurannut, hallitus ei ole koskaan missään välikysymyksessä vastannut näin aidosti ja rehellisesti, että näin yhtyy välikysymyksen tekijöitten ajatuksiin. Mutta kun tätä vastausta sitten vähän pidemmälle kuuntelee ja lukee, niin syntyyhän täältä kyllä selvä käsitys, että välikysymyksen tekijät ovat olleet väärässä ja vain hallitus on oikeassa, eikä se minusta mikään väärä tulkinta olekaan.

Valitettavasti tämä välikysymyskeskustelu tuntuu hyytyvän tässä nyt lyhyeen ja vähiin, mutta on tässä ollut hyviäkin kohtia ja hyviä sisältöjä, ja sen pohjalta tätä on ollut ilo tänään seurata.

Kun tätä keskustelua on käyty, niin on aika ihmeelliseltäkin taholta syntynyt tuntuma siitä, että kysymys on Fortumin optioista ja Fortum tekee väärin hankkiessaan liiketuloa, pitäessään sähkön hinnan korkealla sillä hinnalla, mikä sillä on saatavissa, ja toimii väärin menestyessään vapailla markkinoilla. Minusta nämä väittämät ja väitteet ovat aivan erikoisen ihmeellisiä ja tulleet myöskin erikoisilta tahoilta, joilta en olisi voinut koskaan uskoa enkä olettaa tulevankaan. Enkä malta olla mainitsematta ed. Kuosmasta, joka tässä asiassa käytti puheenvuoron, mikä on suoraan suunnitelmataloudesta, minkä ihannoijaksi ed. Kuosmasta en vielä tätä ennen ole tavannut. Mutta ehkä hän on muuttanut linjaansa viime aikoina.

Herra puhemies! Sitten tässä hallituksen vastauksessa todetaan, että on tämä linjatonta, kun yhtiö on nostanut hintaa Fortumissa 19 prosentilla ja toinen, joka Fortumin lisäksi on nostanut sähkön myyntihintaa, on Kymenlaakson Sähkö: 13,6 prosenttia. Koska tästä Kymenlaakson Sähköstä jää jotenkin epämääräinen kuva, niin kuin Fortumistakin tässä asiassa, niin minäpä vähän kuvailen tätä maailmaa, mistä tämä johtuu ja miten tämä syntyy.

Sattumalta olen tuolla alueella elänyt ja vaikuttanut ja elän vieläkin, missä Kymenlaakson Sähkö toimii, nimenomaan eteläisessä Kymenlaaksossa. Olin sattumalta Vehkalahden kunnanvaltuustossa valtuuston jäsenenä, kun valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä, liekö se ollut se minun ääneni, että yhtiötä ei myydä. Ostajana lienee ollut Fortum taikka Vattenfall, todennäköisesti Fortum. Näin nähden, jos Vehkalahti suurena osakkeenomistajana olisi sen myynyt, yhtiö olisi purkautunut ja siellä maksettaisiin nyt sitä vielä kalliimpaa siirtohintaa, kuin mitä se näin sillä kertaa tuli ja syntyi. Se, mikä tähän myyntiin mielenkiintoisena liittyy, on, että etukäteen oli junailtu ja pohdittu se, että tämä myynti laukaisee yhtiön purkautumisen, ja myöskin se, että oli sovittu purkautumisjuhlat pidettäväksi, mitkä jotenkin sitten, miten sanoisin, jonkin näköisenä surujuhlana jossakin pohjoisen hiihtokeskuksessa sinä maaliskuisena keskiviikkona pidettiin, kun valtuusto maanantaina tätä pui ja päätyi siihen, että ei myydäkään. Näin katsottuna myynti tietenkin olisi tuonut hyvän tuloksen ja hyvän lisän kunnan tyhjään kassaan, mutta se ei kuitenkaan olisi ollut kuntalaisten etu ja hanke pitkällä aikavälillä.

Asian tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se, että sen jälkeen tapasin sen konsulttiyrityksen edustajan, joka tässä asiassa oli junailemassa, ja sen hyvän lounaan lisäksi, minkä hän tarjosi, hän esitti kyllä kysymyksen, mitkä ovat ne ehdot, millä muutat mielipiteesi tälle myynnille edulliseksi. Esitin ehtoni. Ehto oli se, että mitään kuntaa ei jätetä tässä asiassa yksin ja kaikille maksetaan sama hinta, mikä olisi maksettu siitä äänienemmistöstä, mikä Vehkalahden kautta olisi syntynyt. Sen jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään.

Sen sijaan tämä johti siihen, että Kotkan Energia, joka oli myöskin alueella vaikuttanut kaupunkiyhtiö, fuusioitui, hankki erilaisten kauppojen kautta merkittävän osuuden Kymenlaakson Sähköstä, ja sen jälkeen — kun yhtiöjärjestys oli ennen niin, että yhtiötä voivat omistaa vain kunnat, tai on nytkin samalla lailla, mutta ennen oli niin, että yhtiö ei pyri voiton tuottamiseen eikä jakoon, vaan vain kulujensa peittämiseen — syntyi yhtiöjärjestykseen kohta, missä todetaan, että yhtiön tulee jakaa vuosittain osinkoa omistajatahoillensa eli kunnille. Niin se jakaa sitä osinkoa nyt, ja tämä 13,6 prosenttia, minkä sähkön hinta on noussut, on sitä piiloveroa, mikä menee kuntalaisilta ikään kuin veronkorotuksena, kun se otetaan sieltä sähkön käyttäjiltä poispäin. Vaikuttaneeko tämä nyt sitten yhtiön kilpailukykyyn taikka alueen, seutukunnan, kilpailukykyyn, mutta epäilisin, että teollisuus maksaa ainakin sellaista hintaa, mitä se ei saa mitään kautta takaisin.

Sama myöskin on nähtävissä tässä, että kun Fortum korottaa energiansa hintaa ja perii jakeluverkosta kovempaa hintaa, niin sitä kautta saatava liikevoitto, liiketulos, tuloutuu suurin piirtein 50-prosenttisesti valtiolle ikään kuin verotulona, kun se tulee osinkojen ja arvonnousun kautta sieltä, arvonnousun kautta myöhemmin, mutta jos valtio joskus luopuu, niin silloin erityisen runsaastikin. Näin katsottuna myöskin tässä 19 prosentissa on tämmöistä piiloveroa sähkön käyttäjille, mikä tulee valtion hyödyksi 50-prosenttisesti.

Ed. Kaikkonen otti kovasti kantaa siihen, kuinka Fortumin siirtohinta ja energian hinta on noussut voimakkaasti ja vahvasti, antaen ymmärtää, että näin on esimerkiksi Tuusulan seudulla. Ed. Kaikkonen jätti mainitsematta sen, että Tuusulan kunta ahneudessaan myi yhdessä Järvenpään kanssa omistamansa Tuusulanjärven Energian 13.6.1998 Fortumille saadessaan pikavoiton, hyvän myyntihinnan, ja sitä myyntihintaa nyt sitten kuntalaiset maksavat ja hoitavat. Eikä ole mikään epätietoisuus, enkä jätä sitä tässä mainitsematta, ettei kenenkään tarvitse korjata, että myynnin taustalla olivat myöskin sellaiset taustatiedot, että valtuusto päätti, että Energiaa ei myydä, mutta hallitus, koska kysymys oli osakekaupasta, myi kuitenkin sen jälkeen vastoin valtuuston päätöstä. Eikä mikään salaisuus ole myöskään se, että sikäläiset ed. Kaikkosen taustayhteisön keskustalaisetkin jäsenet olivat tämän myynnin kannalla.

Näin katsottuna minusta kannattaisi aina olla vähän rehellinen ja hiukan muistaa sitä, mitä on tapahtunut ja kuka hyödyn on aina kulloinkin korjannut ja kuinka saanut ja mitä se sitten myöhemmässä vaiheessa maksaa ja varsinkin niin — kun tässä päivällä aikaisemmin vastauspuheenvuorossa esitin, että pitäisi katsoa vähän eteenpäin eikä vain muistella menneitä taaksepäin ja arvostella sitä, mitä ennen on tapahtunut — että pitäisi olla myöskin jokin visio tulevaisuuteen.

Herra puhemies! Kun nämä Fortumin kahinat alkoivat, pidän melko lailla edesvastuuttomana sitä, että ed. Skinnari talousvaliokunnan puheenjohtajana tuli tämän asian kanssa esille ja ulos Aamutelevisiossa ja lehdistössä sanoen, että talousvaliokunta tämän asian käsittelee, ottaa ja hoitaa ja tämä tulee järjestykseen ja kuntoon. Jos mikä on populismia, niin se. Jos tämä minun puheenvuoroni tulkitaan populismiksi, niin ei se ainakaan tätä Skinnarin populismia missään tapauksessa voita. Näin talousvaliokunta käsitteli, pui, ja se kivi, se bumerangi, mikä oli tarkoitettu heitettäväksi ministeri Pekkarisen koipeen, tuli ja kimposi sieltä takaisin entisiin ministereihin Mönkäreeseen, Kalliomäkeen ja Tuomiojaan. Näin katsottuna minusta tämän totuuden käsittely tässäkin salissa on jäänyt vähän liian vähälle ja olemattomiin.

Niin kuin tässä aikaisemmassakin puheenvuorossani totesin, pitäisi katsoa eteenpäin. Jos nyt olisi käynyt niin, että olisi ryhdytty rakentamaan taannehtivaa lainsäädäntöä tämän korvausvelvollisuuden osalta, optioitten palauttamisen osalta, ikään kuin yksityistä omistusoikeutta riistetty, jolloin kansa olisi ollut tyytyväinen, niin kuinka olisi käynyt valtion omistajapolitiikan uskottavuuden ja kuinka olisi käynyt Fortumin ja muiden pörssiyhtiöiden kurssien kehityksen, missä valtiokin on merkittävänä osakkeenomistajana, ja kuinka se olisi vaikuttanut suomalaiseen pörssimenestykseen maailmanmarkkinoilla, jos näin olisi menetelty?

Herra puhemies! Pidän nyt syntynyttä ratkaisua, nyt annettua hallituksen vastausta, väheksymättä ollenkaan talousvaliokunnan tekemää työtä, missä itsekin olin mukana, hyvänä ja oikeana ratkaisuna. Mutta näitä lähtökohtia, mistä alun perin tähän on lähdetty, pidän surkeina ja onnettomina. Mutta tästä eteenpäin pitää katsoa ja eteenpäin mennään. Valtio on saanut ja saamassa puhtaat paperit tässä asiassa. Luulen myöskin, että hallitus saa välikysymysäänestyksessä hyvän ja syvän luottamuksen.

Jouko  Laxell  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen edustajien ja kansalaisten kanssa täysin samaa mieltä Fortumista. Pidän Fortumin optioita täysin kohtuuttomina korvauksina siitä, että yhtiön arvo on kasvanut pääasiassa muista syistä kuin johdon toimenpiteiden seurauksena. Ymmärrän, että ihmisten oikeustaju on koetuksella. Hallituksen suorittama valtion kokonaan tai osaksi omistamien yhtiöiden valvonta ja ohjaus on ollut retuperällä, lähinnä virkamiesten hallussa, joiden olisi ollut syytä käyttää asiantuntija-apua. Fortumin optiosotku on seurausta valvonnan leväperäisyydestä. Yhtiö on voinut itse kehitellä johtajien palkitsemisjärjestelmiä ja päättää niistä, ja seuraukset ovat nähtävissä. Olen sitä mieltä, että kaikkien niin sanottujen valtionyhtiöiden pitää kohtuullistaa huomattavasti palkkiojärjestelmiään. Optioiden pitää perustua johtajien omasta toiminnasta johtuviin tuloksiin.

Fortumia on ruodittu tänä iltana aiheellisesti, mutta jo tarpeeksi. Uutta ei ole tullut. Oma ehdotukseni on, että Fortum kiillottaa mainettaan antamalla alennusta sähkön siirrosta asiakkaille määräajaksi. Monelle se olisi edes laiha lohtu kaikkien näitten vaiheitten jälkeen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus joutaa kyllä kaatua, mutta ei siitä syystä, mistä tämä välikysymys on tehty, vaan pikemminkin siitä syystä, että kuntien taloustilanne on ajautunut hyvin vakavaan tilanteeseen ja sitä kautta peruspalvelujen toteuttaminen jnp., niin kuin täällä on aikaisemmin jo puhuttu.

En tarkoita tällä alkulauseella sitä, että tukisin niitä järjestelyitä, joita Fortumissa on aikoinaan tehty. Päinvastoin, optio on huono väline, eikä se sovi myöskään markkinatalouteen. Se on nimittäin sellainen arpa, jolla voi vain voittaa, mutta josta ei tarvitse mitään maksaakaan. Siinä ei ole häviämisen mahdollisuutta sille, joka on sen option saanut. Se on sinänsä varsin huono kannustusmekanismi, ja vähintään se tarvitsisi tuekseen katon, josta täällä on paljon puhuttu.

Ne virheet on aikoinaan tehty. Ed. Seppo Lahtelan puheenvuorossa hyvin kävi ilmi, keitä ne lähinnä sosialidemokraattiset ministerit ovat aikoinaan olleet, jotka ovat nämä virheet tehneet. He yhdessä virkamiestensä kanssa ovat ne päätökset tehneet, että tällainen järjestelmä on syntynyt.

Optio on myös siinä suhteessa huono kannustinmekanismi, kuten tässä Fortumin tapauksessa on käynyt — näitä optiovoittajia voi toki arvostaa siitä, että he ovat hoitaneet yritystä hyvin — että arvonnousu ei ole tapahtunut pelkästään yrityksen hyvän hoidon ansiosta, vaan suurimmalta osalta siksi, että markkinat ovat kehittyneet poikkeuksellisen suotuisasti sillä toimialalla, jolla he ovat toimineet. Toki siinä johdolla on myös oma ansionsa ja se siitä ansaitsee palkkansa, mutta nyt saatava hyöty on täysin kohtuuton, ja ymmärrän hyvin niitä kansalaisia ja myöskin niitä edustajia, jotka ovat sen täällä tuoneet esille.

Arvoisa puhemies! Toinen asia on se, että jotta suomalaisiin valtionyhtiöihin jatkossakin saadaan osaava ja kyvykäs johto, erilaisia kannustinjärjestelmiä tulee olla, enkä täysin tyrmää edes optioita välineenä, vaikka en niitä pidäkään parhaana mahdollisena, jos sinne ei ole luotu kattojärjestelmää. On myös niin, että on löydettävä kunnianhimoiset tavoitteet, jotta palkkioon saa ainoastaan sellainen yritys ja sellainen yritysjohto, jossa on tehty asioita poikkeuksellisen hyvin.

Tämän välikysymyksen toinen puoli on se, että tässä on arvosteltu voimakkaasti hallituksen veropolitiikkaa. Sitä en itse halua arvostella, päinvastoin pikemminkin kehua. Sehän on sitä veropolitiikkaa, jota me kokoomuslaiset ennen vaaleja tuolla kansalle markkinoimme, ja olemme siten tyytyväisiä siitä, että hallitus on vastannut siihen huutoon, minkä me siellä esitimme, vaikka emme itse ole olleetkaan sitä toteuttamassa. Kyllä se politiikka, että tuloveroa johdonmukaisesti lasketaan kaikissa tuloluokissa, lisää kannustavuutta, lisää ihmisten halukkuutta työntekoon, ja sillä nimenomaan pidetään hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä eikä päinvastoin.

Tässä suhteessa nämä erityisesti vasemmistoliitolta tulleet ajatukset siitä, että nämä tuloveron alennukset olisivat jotenkin vaihtoehto joillekin sosiaaliturvajärjestelmien korotuksille, eivät tosiasiassa pidä paikkaansa, vaan kyllä työllisyysastetta on saatava nousemaan, jotta ylipäätään hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä. Kuten presidenttiehdokas Niinistö on osuvasti sanonut ja samoin myös vasemmistoliiton Outi Ojala, vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Siihen vahvaan valtiontalouteen päästään parhaiten kannustavalla verojärjestelmällä, joten tässä suhteessa siihen osaan tästä välikysymyksestä, joka koskee veropolitiikkaa, en halua missään nimessä yhtyä.

No, mitä tässä tilanteessa sitten voidaan tehdä? Siinä ei ole paljon sen enempää tehtävissä, kuin mitä ministeri Pekkarinen on täällä jo kertonut. On tehtävä se, että vastaaviin virheisiin ei enää jatkossa sorruta, ei tarjota näin ruhtinaallisia mahdollisuuksia kenellekään valtionyhtiöiden johtajille kuin tässä on toteutunut. Mutta ymmärrän hyvin perustuslakivaliokunnan jäsenenä, ettei ole olemassa perusteita myöskään sille, että muuten kuin vapaaehtoisin järjestelyin voitaisiin näistä etuisuuksista enää tässä vaiheessa jälkikäteen tehdä muita päätöksiä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Täällä on ollut hyvin mielenkiintoinen keskustelu, ja tässä keskustelun aikana on voinut todeta sen, että lähes kaikki puolueet, jotka ovat olleet hallituksessa Fortumin optiojärjestelmien rakentamisen aikana tai kun päätöksiä joltakin osin näistä järjestelmistä on tehty, vetäytyvät vastuusta. Näin tapahtui ed. Satosen puheenvuoron osalta kokoomuksen suhteen. Selvää on se, että tällaiset asiat käsiteltiin aikoinaan hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jossa mukana oli silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Minusta on ikävää se, että tämän asian osalta nyt tämä keskustelu on tähän suuntaan mennyt. Varmasti syyllistyn siihen hivenen itsekin. Erityisesti nyt pitää enemmänkin keskustella siitä, miten nämä optiot, jotka ovat täysin kohtuuttomia, voidaan kohtuullistaa.

Puhemies! Kansalaisia on kuluneena syksynä kuohuttanut Fortumin johdon optioiden poikkeuksellinen arvonnousu. Optioiden arvoon ovat vaikuttaneet suurelta osin ennalta-arvaamattomat tapahtumat, joihin yhtiön johdon toimenpiteillä ei ole ollut vaikutusta. Esimerkiksi globaalit päästökauppasopimukset ovat olleet energiatoimialaan ja energian hintaan suuresti vaikuttavia. Samoin maailmanmarkkinatilannetta ovat heilutelleet suuret luonnonkatastrofit. Nämä hirmumyrskyt ja maanjäristykset ovat olleet inhimillisesti järkyttäviä: kymmeniätuhansia kuolleita, satojatuhansia loukkaantuneita ympäri maailmaa, kodittomia ihmisiä ja lisääntynyttä köyhyyttä. Nämä tapahtumat ovat irvokkaasti vaikuttaneet siihen, että jotkut tällaisten optio-ohjelmien kautta ovat rikastuneet suurelta osin ilman omia ansioitaan. Voisi kuvitella, että omatunto ei sallisi nostaa ansiottomasti korottuneita optioita ja hyötyä taloudellisesti tällaisten tapahtumien johdosta.

Olen itse kritisoinut optiojärjestelmiä jo usean vuoden ajan, jo aikoinaan ennen tätä nykyistä tehtävää ollessani ison työpaikan pääluottamusmiehenä. Optiojärjestelmien ongelmana on ollut, että niissä ei koko henkilökuntaa palkita yhtiöiden menestymisestä, niissä ei useinkaan ole kohtuullistamispykäliä. Kaikissa tapauksissa myöskään osakkeenomistajien kannalta järjestelyt eivät ole osoittautuneet järkeviksi. Esimerkiksi Fortumin osalta nyt eräät asiantuntijat ovat tämän tuoneet esille muun muassa siten, että onkohan tässä nyt menty osakeyhtiölain mukaisesti.

Valtio toki saa verotuloja, ja hyvä niin, että verotetaan optiotuloja ansiotuloverotuksen mukaisesti. Muistelenpa aikaa, kun tätäkin yritettiin muuttaa niin, että verotus olisi optioista kevyempää, joten on sanottava, että jotain hyvääkin optioista on koitunut nimenomaan tämän verotuksen myötä. On tietysti tunnustettava se tosiasia, että Fortumin rakennejärjestelyt olivat järkeviä ja yhtiön arvo on voimakkaasti kasvanut. Nämä rakennejärjestelythän käynnistettiin ministeri Kalliomäen ollessa kauppa- ja teollisuusministerinä. Yhtiön arvonnousu on kiistaton, ja siitä valtio omistajana on merkittävästi hyötynyt.

Mutta mielestäni Suomen valtion pitää Fortumin suurimpana osakkeenomistajana velvoittaa yhtiökokouksen päätöksellä Fortumin hallitus kohtuullistamaan johdon saamat ylisuuret optiot. Sitä voidaan perustella myöskin sillä, että tehty sopimus on kohtuuton. Oikeusvaltiossa sen pitää olla mahdollista, ja minä en ole ollenkaan tullut vakuuttuneeksi siitä, etteikö näin voisi menetellä. Jos näin ei tapahdu, kansalaisten oikeustaju ja yhteiskuntamoraali aivan syystä joutuvat suurelle koetukselle. Kysymys on myöskin hyvin pitkälle poliittisesta uskottavuudesta.

Optiojärjestelmien tarpeellisuutta on perusteltu aina, kun eri yhtiöiden optiojärjestelmiä on luotu, johdon sitouttamisella yhtiöön ja yhtiön kehittämiseen. Optio-ohjelmiin sisältyy ajatus, että tämä tapahtuisi osakeomistuksen kautta. No, miten on käynyt? Nyt en puhu pelkästään Fortumista, vaan aika yleisestä käytännöstä. Kun on tullut mahdollisuus rahastaa optiot, niin se on tehty. Näin on tapahtunut suurelta osin myöskin Fortumin johdon osalta.

Puhemies! On pakko todeta tässä yhteydessä se, että eriarvoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on lisääntynyt. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet siten, että rikkain väestönosa, se kymmenesosa, on rikastunut entisestään ja köyhät köyhtyneet eli se köyhin kymmenys suomalaisesta väestöstä on köyhtynyt. Tässä meillä olisi tekemistä tämän köyhimmän väestönosan elinolojen ja elämisen tason korottamisen puolesta.

Minun mielestäni tätä eriarvoisuutta pahentaa hallituksen esitys varallisuusveron poistamisesta. Se on mielestäni räikeä tulonsiirto rikkaille, noin 130 miljoonaa euroa, kun samanaikaisesti me käyttäisimme niin sanottuun köyhyyspakettiin silloin, kun se on täysimääräisesti voimassa hallituksen esityksen mukaisesti vuonna 2007, vain 90 miljoonaa euroa vuositasolla. Ei ole aika antaa rikkaille tämmöistä lahjaa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen aloitti puheenvuoronsa niin, että hallitus joutaa kaatua, ei tosin tämän välikysymyksen aiheen vuoksi. Minä kääntäisin tämän päinvastoin. Minun mielestäni me tarvitsemme tätä hallitusta. Hallitus ei todellakaan jouda kaatua riippumatta tästä välikysymyksestä.

Epäilemättä näissä puheenvuoroissa, joita täällä tänään on käytetty, on helppo päätyä siihen johtopäätökseen, että Fortumin optio-ohjelma on ollut ongelmallinen. Palkkiot, joita tämän optio-ohjelman kautta on yrityksen johdolle tullut, ovat kohtuuttomia. Yrityksen imago on selvästi kärsinyt. Asiakkaiden epäusko on epäilemättä kasvanut, ja henkilöstösuhteet yrityksen sisällä johtuen tästä optio-ohjelmasta ovat luonnollisesti jännitteiset. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että tässä suhteessa tämä optio-ohjelma suhteessa Fortum-yritykseen on epäonnistunut.

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni ei keskity Fortumiin yhtään tämän enempää. Minusta itse asiassa ei ole kauhean kiinnostavaa käydä sitä keskustelua, että yhdessä yrityksessä, Fortumissa, selvästi näemme optiojärjestelmän ongelmat. Se, mikä tässä on kiinnostavaa ja mistä syystä tämä välikysymyskin saattaisi olla hyödyllinen, on se, miten me arvioimme ylipäätään tällaisten uusien palkkiojärjestelmien luonnetta elinkeinoelämässämme ja kun se näyttää leviävän muuallekin yhteiskuntaan.

Nämä optiot, Yhdysvalloista levinnyt yritysjohdon palkitsemisjärjestelmä ja sen seurannaiset, vastaavan tyyppiset palkitsemisjärjestelmät, ovat luomassa Suomeen ja myöskin maailmanlaajuisesti kahden tyyppiset työmarkkinat. On yhdet työmarkkinat, jotka koskevat tavallisia työntekijöitä, joihin mekin voimme itsemme lukea jopa ministereitä myöten, jotka saamme karkeasti ottaen työpanoksemme mukaan palkkioita. Sitten on sellaiset työmarkkinat, jotka koskevat tätä yritysjohtoa ja joilla todellisen työsuorituksen ja siitä palkitsemisen välillä ei ole minkäänlaista suhtaa. Itse asiassa kerralla voidaan kirjauttaa sellaiset tulot, ansiot, joihin niin sanottu tavallisempi, tavallisemmilla työmarkkinoilla toimiva henkilö joutuu koko elämänsä puurtamaan. Tässä ei ole mitään mieltä. Tässä suhteessa tämän tyyppisten kaksien työmarkkinoiden ilmaantuminen on ongelma.

Nyt näitä optiojärjestelmiä, palkkiojärjestelmiä, on perusteltu kahdesta näkökulmasta. Toisaalta on haluttu yritysjohtoa sitouttaa yrityksiin, toisaalta löytää kannustimia entistä parempiin työsuorituksiin. Molempia asioita voidaan selkeästi kyseenalaistaa.

Sitouttaminen. Itse asiassa Yhdysvalloissa, mistä on lähtenyt liikkeelle tämä niin sanottu optiovillitys — on levinnyt Britanniaan, Suomeen ja sitten muuallekin Eurooppaan — kun on arvioitu 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa niitä suuryrityksiä, joissa optioita on otettu käyttöön, niin yritysjohdon sitoutuminen yrityksiin on heikentynyt. Itse asiassa keskimäärin Yhdysvaltain suurimpien yritysten, joissa nimenomaan optiojärjestelmät on käytössä, yritysjohdon kierto on kaksi ja puoli vuotta samassa yrityksessä, ja voi jopa sanoa, että nämä optiojärjestelmät pikemminkin ovat heikentäneet sitoutumista yritykseen. Voimme hyvin kuvitella, että jos me saamme valtavia tuloja hetkessä, niin meidän sitoutumisemme yritykseen heikkenee ja tulee ongelma, mitä tehdä näiden henkilökohtaisten omistusten suhteen, kuinka ne sijoittaa parhaiten ja saada tuottavimmin toimimaan. Päinvastoin tämän tyyppisillä palkitsemisjärjestelmillä sitoutuminen heikkenee.

Entä kannustimet, tarvitsevatko yritysjohdot tällaisia kannustimia? Miten on mahdollista, että meille on syntynyt työmarkkinoille eräs kerros, jolle normaali palkkio, tässä tapauksessa normaalit palkat, jotka ovat vielä keskimääräistä suurempia, elleivät nimenomaisesti sieltä yläpäästä, eivät riitä siihen, että he antavat normaalin työpanoksensa siihen työsuoritukseen, mihin heidät on sidottu? Minkä takia yritysten johtojen työmoraali olisi niin paljon heikompi kuin meillä muilla, että niitä täytyy kannustaa sellaisilla järjestelyillä, jotka ovat, kuten on jo kuvattu, täysin kohtuuttomia, ulkopuolella sen normaalin palkitsemisjärjestelmän, millä työelämässä työskennellään? Tämäkin on tavallaan kieroon kasvanut ajattelutapa, että meillä olisi itse asiassa yritysjohtajien työmoraali heikompi. Se ei varmasti ole heikompi, se on aivan normaali kuten meillä muillakin, ja heidän täytyy tulla toimeen niillä jo muutenkin korkeilla palkkioilla, palkoilla, etuuksilla, joita he saavat työstään. Tämä kannustinargumentti on yhtä lailla yhteiskunnan työmoraalia ja yhteiskuntamoraalia rapauttava ja ongelmallinen.

Sitten vastaus on kuulunut näinpäin: Eihän tämä nyt meitä muita koske, kysymys on yritysten omistajista. Hehän luopuvat osasta saataviaan antaessaan optioiden kautta yritysten johtajille mahdollisuuden lunastaa tiettyyn merkittyyn hintaan osakkeita. Tämähän ei koske, niin kuin sanonta kuuluu, yrityksen normaalia kirjanpitoa. Se ei vaikuta yrityksen normaaliin tulorahoitukseen ja kulurakenteeseen. Tässäkin itse asiassa ollaan väärässä, erityisesti sen jälkeen, kun Suomessakin on yleistynyt tapa — ja hyvin tyypillistä nimenomaan niissä yrityksissä, joissa optiojärjestelmä on ollut käytössä — että yritykset ostavat omia osakkeitaan markkinoilta, takaisinostoa tapahtuu. Tässä suhteessa itse asiassa välittömästi silloin, kun yritys ostaa omia osakkeitaan markkinoilta, jos yrityksen johtoa on palkittu optiojärjestelmillä, on itsestäänselvyys, että yritys omassa kulutuksessaan, kustannusrakenteessaan, ottaa huomioon nämä optiojärjestelyt, jotka on tehty. Tätäkin kautta itse asiassa eivät ainoastaan omistajat luovu tietystä osuudesta vaan yritys itse asiassa luopuu myöskin siitä investointivarannostaan, toimintavarannostaan, joka sillä olisi muuten yrityksen omaan kehittämiseen käytettävissä.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, haluaisin nimenomaan korostaa sitä, että tämä välikysymys on nimenomaan tämän yleisemmän optioihin liittyvän analyysin, kritiikin ja keskustelun vuoksi paikallaan. Olen ollut myöskin erittäin iloinen siitä, että kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan teki myöskin viittauksia tähän suuntaan ja totesi, että valtion puolella enää tämän tyyppisiin optiorahoitusjärjestelyihin ei sitouduta missään vaiheessa. Soisin itse asiassa, että valtionyrityksissä mietittäisiin myöskin muiden mahdollisesti vastaavan tyyppisten korvaavien järjestelmien tarpeellisuutta ja luonnetta, koska nekin ovat omalla tavallaan heikentämässä tätä yleistä yhteiskuntamoraalia näissä kysymyksissä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on paikalla nyt vielä illankin alkaessa tässä välikysymyskeskustelussa.

Kun vasemmistoliiton tekemää välikysymystä vahvasti on kritisoitu ja etsitty ikään kuin optio-ongelman syytä edellisestä hallituksesta ja myöskin kahdesta vasemmistoliiton ministeristä, jotka ovat olleet hallituksessa, niin tuo etsimisen virheellisyys tuli kyllä esille siinä edustaja Siimeksen puheessa, kun hän totesi, että talouspoliittinen ministerivaliokunta on käsitellyt lähinnä raameja, periaatteita, ei niinkään käytäntöjä ja itse tämä nyt paljon puhuttu Fortum-optiojärjestelmä toteutettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä eikä niinkään hallituksen talouspoliittisessa valiokunnassa.

Mutta, aivan oikein, tämä välikysymys on pitänyt sisällään monia muita asioita kuin vain Fortumin optiot. Näihin viittasi täällä myös ed. Tynkkynen, ja toteaisin, että myös ministeri on niihinkin vastannut vastauksen loppupuolella: "Vastaavasti lasten päivähoidon rahoitusta on kohennettu, pienimpiä eläkkeitä on korjattu ja erityisesti pienituloisimmille tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä on parannettu - - tuntuvasti." Tämä liittyy siihen, että vasemmistoliitto ja kristillisten ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien jäsenet ovat viitanneet myös siihen, että eriarvoisuutta on lisätty ja näin ollen myös sosiaaliturvaa ja hyvinvointipalveluja on heikennetty, kun verotuksen pohjaa on kavennettu.

Arvoisa puhemies! Tämä ministerin vastaus viittaa siihen, että puheen on ehkä kirjoittanut joku muu kuin ministeri, koska olen sitä mieltä, että ministeri Pekkarinen on niin viisas mies, että hän ei ole itse tätä virkettä kirjoittanut. (Min. Pekkarinen: Olen kirjoittanut!) — Ministerin puheen kirjoittaja kyllä tässä asiassa, jos sitten se on ministeri, siinä mielessä on hiukan pihalla kuten lintulauta. — Tarkoitan tällä kohtaa "palvelujärjestelmiä on parannettu tuntuvasti". Tässä lauseessa tarkoitettuja, pienituloisille tärkeitä julkisia palvelujärjestelmiä ovat etenkin sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut. Nyt jos ajattelemme terveyspalvelujen tämänhetkistä tilaa, se on tullut täällä salissa sanottua aikaisemminkin, niin sadat kunnat vähentävät ja heikentävät julkisia palveluja, kirjastojen kirjahankintoja vähennetään, kirjastoja lakkautetaan, neuvolapalveluja heikennetään, terveydenhoitajia jätetään palkkaamatta, määräaikaiset jätetään palkkaamatta eikä määräaikaisten palvelusuhdetta, työsuhdetta, jatketa.

Monet sairaanhoitopiirit kamppailevat ongelmien kanssa, muun muassa Kymenlaakson sairaanhoitopiiri, jossa toteutetaan nollabudjetointia. Käytännössä se merkitsee 5 prosentin toiminnan heikentymistä, kun otetaan huomioon kustannusten nousu, palkkojen nousu. Käytännössä se on 60 ihmistä, jotka sairaanhoitopiiri jättää palkkaamatta vuoden 2005 tasoon nähden ensi vuonna. Samoin avohoitoa heikennetään kuntien toimesta, sairaalapalveluista puhumattakaan. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi Kotkassa, joka on ed. Seppo Lahtelan naapurikaupunki, 6 miljoonaa euroa vähennetään terveysbudjetista. Se on päämäärä, tavoite, eli heikennyksiä koko ajan. Kyllä kuntien palvelujärjestelmä, joka on nimenomaan julkisten palvelujärjestelmien päätuottaja, heikkenee ja sitä todellakin heikennetään. Sitä ei ole "parannettu tuntuvasti". Arvoisa ministeri, tarkoitan tällä sitä, että tuo virke on mielestäni tässä suhteessa epätosi.

Mutta tämä eläkkeiden korottaminen pitää pienempien eläkkeiden kohdalla paikkansa. Ne ovat kansaneläkkeitä. Varmaan siellä on se 7 euroa, ja sitten siihen on ajateltu myös se 5 euroa 1.9.2006 alkaen. Sehän ei ole vielä toki toteutunut, tulee noin vuoden päästä, mutta joka tapauksessa sekin on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta erittäin vähän.

Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä välikysymyskeskustelu on varmasti tarpeen, ja totean, että tässä olisi paljon keskusteltavaa vielä edelleenkin, mutta itse Fortumin kannustinohjelmien kohdalta se, mitä ed. Kimmo Kiljunen täällä totesi, oli erittäin sattuvasti todettu, ja yleensä tämä kannustinmaailma tuntuu siltä, että erästä kuolemansyntiä, nimittäin ahneutta, on tässä käytetty voimavarana.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En vie pitkään aikaanne.

Mitä tulee sosiaali- ja terveyspalveluihin ja sivistyspalveluihin, kun sanoin, että järjestelmiä on parannettu, tarkoitin, että osin on niitä laajennettu ja toisekseen myöskin rahaa, valtionosuuksia, on lisätty. Myönnän sen, että tavallaan se hinta, mikä laajentamisten ja laadun parantamisten ja muiden seikkojen seurauksena, tavallaan se lisähinta, palveluille on syntynyt viime vuosien aikaan, myöskin henkilöstön palkkauskustannusten kasvu ja henkilöstön määrän kasvu jnp., on kasvanut vielä nopeammin kuin valtionosuudet ja verotulot ovat kunnille voimavaroja antaneet. Sehän pitää tietysti paikkansa. Tilanne nyt näyttää ensi vuonna ja seuraavana vuonna vähän paranevan. Toisaalta näinkin voitaneen ja voidaan varmasti sanoa.

Mitä nyt tulee esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen menoihin, niin totean vaan, että ensi vuoden budjetissa esimerkiksi nämä määrärahat lisääntyvät 333 miljoonalla eurolla ja kaikkineen valtionosuudet nimenomaan palvelujärjestelmiin lisääntyvät vuodesta 2003 vuoteen 2006 elikkä ensi vuoteen mennessä 1,6 miljardilla eurolla. (Ed. Kuoppa: Onko se nettolisäys?) — No, mikä on nettolisäys? Jos lasketaan nettolisäys sillä tavalla, että katsotaan, mitä ovat tehtävät ja onko niitä lisätty vai ei ja millä tavalla se niin kuin lasketaan, tässä on se koko rahamäärä. Minä myönnän, että tämän rahamäärän, tämän lisäyksen, takaa löytyy eräiden kunnille annettujen tehtävien laajentuminen. Siellä on tullut tiettyjä lisäyksiä, mikä toisaalta merkitsee sitä, että kuntalainen, eikö niin, ed. Kuoppa, saa jotain enemmän siitä palvelusta kaiken järjen mukaan. Jos kerran laajennetaan, niin kyllä se silloin merkitsee sitä. Näitä on laajennettu, näitä on volyymiltaan lisätty ja käytännössä myöskin valtionosuuksia on lisätty.

Oikeastaan toinen kommentti liittyy ed. Kimmo Kiljusen täällä jo esille ottamaan pohdiskeluun siitä, miten palkitsemisjärjestelmiä nyt jatkoa ajatellen ollaan kehittämässä. Vielä kertaalleen sanon sen, minkä moneen kertaan tänään olen täällä sanonut, että optiosopimuksia ei ole enää tehty, ei tehdä tällä hetkellä, mutta ei ole tehty tämän hallituksen aikaan lainkaan. Jotenkin tuntuu olevan aika vaikea saada tätä viestiä perille, mutta näin se nyt vaan on, että me panimme sen poikki. Toimin kauppa- ja teollisuusministerinä aivan samalla tavalla, miten olin täällä puhunut ennen tähän tehtävään tulemista vuosien ajan. Edellytin silloin oppositiossa ollessani, että nämä pannaan poikki, ja kun tulin tähän tehtävään, niin valmistelutin esityksen, jonka hallitus hyväksyi yksimielisesti, ja tämän mukaan on myöskin eletty näiden vuosien aikaan, ja niiden muiden järjestelmien osalta, mitä tässä tarvitaan palkkio- tai kannustinjärjestelmiksi, yhdyn täysin ed. Kimmo Kiljusen näkemykseen. Juuri näitä periaatteita pitää noudattaa, ja niitä myöskin käytännössä noudatetaan.

Ed. Korhosen puheenvuorojen seurauksena huomasin äsken moneen kertaan täällä ja ihan mediassakin väärinymmärryksiä siitä, miten näitten kannustinpalkkiojärjestelmien kanssa ja kannustinpalkkioiden kanssa on menetelty. Haluan tästä vielä täältä puhujakorokkeelta lausua sen ääneen, kun minulle heitettiin palloa, että on näin ja näin menetelty tämän hallituksen aikaan, että Fortumissa ei ole tehty ensimmäistäkään osakepalkkiojärjestelmän mukaista palkkiosopimusta yhdenkään Fortumin työntekijän kanssa sinä aikana, kun tätä tehtävää olen hoitanut. Vielä kertaalleen: tämä on näin ja siitä poikki. Minusta olisi erittäin tärkeää, että tämä viesti menisi perille.

Valitettavasti joudun toteamaan, että ed. Korhosen puheenvuorot ovat näköjään mediassakin aiheuttaneet aivan täydellisen väärinymmärryksen. Siellä puhutaan siitä nyt, että tämmöisiä sopimuksia olisi tehty, mutta se ei pidä paikkaansa, se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Fortumin tapauksessa ensimmäistäkään sellaista ei ole näinä aikoina tehty. Viimeinen, mikä on tehty, on tehty 2003, joskus ihan vuoden alussa, jolloin en ollut tässä tehtävässä, enkä käy siitä osoittelemaan sen enempää edeltäjääni, oliko se hyvä vai huono asia, mutta tämän asian historia on suurin piirtein tämäntapainen.

Sitten, arvoisa puhemies, ehkä vielä voisin ... Jaha, ehkä en pitkitä enkä vie edustajien aikaa enempää.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kiitos on syytä antaa sellaiselle henkilölle tai yhteisölle, jolle kiitos kuuluu. Hallitus on tehnyt selkeän päätöksen siitä, että optiojärjestelmiä ei enää käytetä valtio-omisteisissa yrityksissä, ja siitä kiitokset.

Tässä on ollut kuitenkin tämä ongelma, että kun näistä kannustimista on puhuttu, on lähdetty liikkeelle siitä kysymyksestä, miksi vain johtajia kannustetaan, miksi ei kannusteta koko henkilöstöä. Esimerkiksi Nokiahan on ottanut hyvin laajan optiojärjestelyn, jossa myöskin muuta henkilöstöä on hyvin laajasti kannustettu. Minusta tämäkään ei ole asian ratkaisu. Sillä tietysti autetaan oman yrityksen sisäisiä henkilöstösuhteita, että sitä niin sanottua kannustinhyvää rakennetaan laajemmalle pohjalle.

Mutta ei Nokia eikä mikään muukaan yritys toimi tyhjiössä, vaan nämä yritykset toimivat suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on erilaista palvelurakennetta, jonka varassa myöskin henkilöstö, työntekijät ja johto, toimii voidakseen antaa täyden panoksen omalle yritykselle. Silloin tietysti syntyy merkillinen epäsuhta, että vain sellaisissa toimintapisteissä, joissa käsitellään rahaa, joissa on sinänsä hyvin tuottavista toiminnoista kysymys (Puhemies koputtaa), rakennetaan kannustusjärjestelmiä sisään ja muu yhteiskunta jää ikään kuin tässä suhteessa palkkauksessa jälkeen. Koko tämä optioajattelu, koko kannustinjärjestelmäajattelu tässä muodossa kuin sitä nyt on tuotu Yhdysvalloista (Puhemies: Minuutti!), minusta ei ole käyttökelpoinen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Uudet linjapäätökset merkitsevät juuri tätä. Koko henkilöstö ei vain Fortumissa vaan kaikkialla muuallakin, missä valtio käyttää puhevaltaa, tulee silloin, kun näille reiteille lähdetään, palkitsemisjärjestelmiin, tulee näitten järjestelmien piiriin.

Iivo  Polvi  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron kommentoidakseni ed. Satosen aikaisemmin käyttämää puheenvuoroa, jossa hän tavallaan syytti vasemmistoliittoa siitä, että se ajaa sosiaalisten tulonsiirtojen, lähinnä eläkkeiden, työttömyysturvan jne., korottamista, ja hän piti parempana vaihtoehtona sitä, että toteutetaan veronalennuspolitiikkaa, jota tämä hallitus nyt on noudattanut. On ymmärrettävää, että ed. Satonen on tyytyväinen hallituksen harjoittamaan veropolitiikkaan nimenomaan sen takia, että se painottuu erityisesti suurituloisille.

Mutta kun hän perustelee sitä työllisyyden näkökulmasta, niin siitähän näyttöä ei ole. Tilanne on minusta täysin päinvastoin. Jos veronalennuksia työnnetään jatkuvasti suurituloiselle väestölle, se suuntautuu todennäköisesti ja erityisesti ulkomaisen kulutuksen lisäämiseen, ei työllistä kotimaassa. Sen sijaan jos kasvatetaan tulonsiirtoja — pienimpiä eläkkeitä, työmarkkinatukea ja työttömyysturvaa — se rahamäärä käytetään varmaan kaikki kulutukseen, ja sillä on kotimarkkinoita elvyttävä vaikutus ja sitä kautta työllisyysvaikutus todennäköisesti parempi kuin näillä veronalennuksilla.

Mutta kun aikaisemmassa puheenvuorossani loppui myös aika, niin palataan muutamaan asiaan.

Tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani väitin, että ministerin vastaus siitä, miten veronalennukset painottuvat, ei ole tosi, ja edelleen olen sitä mieltä. Kun vuonna 2003 hallituksen astuttua puikkoihin tehtiin ensimmäinen veroratkaisu tuloverotuksen osalta ja alennettiin puolella prosenttiyksiköllä marginaaliveroasteikkoa kaikkien tuloryhmien osalta, se ei voi kohdistua erityisesti pienituloisiin. (Min. Pekkarinen: Ansiotulovähennys!) — Ansiotulovähennys nostettiin ulottumaan 110 250 euroon, jota minä en pidä enää tasona, joka erityisesti suosii pieni- ja keskituloisia, kun liikutaan yli 100 000:n olevassa tulotasossa. — Sitten muita esimerkkejä:

Vuodelle 2004 veroasteikkoa käsiteltäessä alennettiin 1 prosenttiyksiköllä marginaaliveroa uudelleen kaikissa tuloluokissa; se ei painotu erityisesti pienituloisiin.

Vuodelle 2005 tehtiin alennuksia, joiden vaikutuksista veroasteen muutokseen eri desiilejä ajatellen luettelen vielä joitakin toistaakseni sen, mitä aikaisemmin kerroin, kun ministeri ei ollut paikalla: Pienituloisin kymmenes palkansaajista sai keskimäärin 0,1 prosentin veroasteen muutoksen hyväkseen. Otetaan vaikka seuraavaksi kolmas desiili; se sai 0,5 prosentin alennuksen veroasteeseensa, mutta kaikki sen yläpuolella olevat desiilit saivat 0,7 prosentin veronalennuksen. Miten alennus voi painottua erityisesti pieni- ja keskituloisiin, kun suhteessakin suurimmissa tuloluokissa alennus on suurempi? Ei kai se voi niin olla.

Otetaan jatkoa, ensi vuoden esitys, joka on tosin eduskunnassa käsittelyssä. Otetaan muutama esimerkki siitä, mikä sen vaikutus on: 24 000 euroa vuosiansio, nettopalkan muutos 1,5 prosenttia; 30 000 euroa, vastauksessa viitataan näihin parin—kolmenkymmenentuhannen euron tason veromuutoksiin, 30 000 euroa, nettopalkan muutos 1,4 prosenttia; mennään 60 000 euron verotettavaan tuloon palkkatulojen osalta, nettopalkan muutos on 1,7 prosenttia. Eli nämä veronalennuksethan painottuvat selvästi suurempituloisten hyväksi. Sen vuoksi minun on vaikea ymmärtää sitä, että väitetään monisteena jaetussa puheenvuorossakin, että alennukset painottuvat edelleen pieni- ja keskituloisten hyväksi. Näinhän ei ole.

Toinen kysymys, mihinkä vielä on syytä puuttua: täällä jo aikaisemmin on sivuttu kuntien roolia. Kuntien osalta paikkansa pitää ja tosi on se, kuten ministerin vastauksessa todetaan, että välikysyjät ovat oikeassa siinä, että kunnallistaloudet ovat tiukilla, ja sitten jatketaan siitä, paljonko valtionosuuksia lisätään. Sillä, mitä niitä lisätään, ei ole käytännössä mitään merkitystä tai tietenkin jonkunlainen merkitys, mutta ei oleellista merkitystä siinä, miten kunnallistalous kehittyy, vaan se riippuu siitä, minkä verran lisätään kunnille tehtäviä.

Toisaalta voi todeta sen, että tämä hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia enemmän kuin mikään aikaisempi hallitus. Se säilyttää voimassa kaikki ne indeksien leikkaukset, mitkä aikaisemmin on toteutettu, ja nyt leikkaa edelleen neljänneksen. Näinhän on tosi. Se on näistä yksikköhinnoista pois. Ne, jotka vaivautuvat paneutumaan asiaan, tietävät, että näin se on. Mutta niitä, jotka eivät vaivaudu, voidaan harhauttaa, miten parhaaksi nähdään. Se on selvä, ja ymmärrän sen. Eli kuntatalous ajautuu entistä suurempiin vaikeuksiin, onhan se nyt nähtävissä.

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana ovat tulleet veroprosenttien korotukset. Ahon hallituksen aikana tapahtuivat ensimmäiset suuret korotukset. Viime vuonna ne ennätykset lyötiin, siis tälle vuodelle ne ennätykset lyötiin. Ensi vuodelle vahvistetuilla korotuksilla lyödään taas uudelleen ne ennätykset. Kai ne nyt osoittavat sitä, että kuntatalous on entistä suuremmissa vaikeuksissa, kun entistä useammat kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan. Minusta on aika vastuutonta väittää, että kunnallistalous on vahvistumassa, siitä huolimatta että joudutaan maksuja korottamaan ja lisäksi veroja. Kai se siihen johtaa, että kuntatalous on kohtalaisessa kriisissä.

Eli minusta näissä vastauksissa on niin paljon ilmaa, että oikeastaan kauhistuttaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puheenjohtaja!

Anteeksi, arvoisa puheenjohtaja! (Naurua) No niin, lähtee lopulta, ilta on ollut niin pitkä varmaan.

Yrityksen johtoa on kehuttu eikä varmaan aiheetta, mutta ei tämä suuryritys ole ollut mikään vaikeimpia johdettavia, esimerkiksi pienet riskit ym. Hienoa kuulla ministeriltä, että optio-ohjelma on vähitellen historiaa. Nykyjärjestelmä hämmensi paljon johtajistoa monessa suuryrityksessä, joka ei kuulunut optio-ohjelman piiriin. Tähän on tulossa nyt selkeä parannus.

Hannu  Hoskonen  /kesk:

Herra puhemies! Nyt tänään käyty välikysymyskeskustelu on saattanut allekirjoittaneen hämmennyksen valtaan. Henkilökohtaisesti vastustan tällaisia optio-ohjelmia henkeen ja vereen. Mielestäni silloin, kun näistä päätettiin, purkupykälät olivat mahdollisia. Ne olisi silloin pitänyt ehdottomasti kohtuullistaa.

Tietenkin totta on sekin, että kun nämä optioiden kautta saadut osakkeet tulevat aikanaan myyntiin näillä henkilöillä eli he niin sanotusti pistävät ne osakkeet rahoiksi, he maksavat niistä ansiotuloverotuksen mukaisen veron. Elikkä silloinhan siitä valtavasta tulosta, joka tulee näille henkilöille, menee taulukon mukaan pitkälti yli 50 prosenttia veroa, josta hyötyvät kunta ja valtio. On siinä jotain hyvää kuitenkin, että suuri osa näistä tuloista menee kuitenkin yhteiskunnan taskuun takaisin. Tämä pitäisi muistaa, mutta joka tapauksessa tällaisten optio-ohjelmien oleminen varsinkin valtionyhtiöissä on mielestäni erittäin epäoikeudenmukaista.

Ministeri Mauri Pekkariselle annan suuren arvon, että hän on tässä keskustelussa ollut aktiivisti mukana, seurannut keskustelua, vastannut vaikeisiin kysymyksiin ja ennen kaikkea tehnyt selväksi sen, että hän on vastustanut näitä koko ajan ja johdonmukaisesti toiminut sen mukaan, kun ministerin posti avautui. Nyt on tehty päätökset, että valtionyhtiöihin tällaisia ei tule enää. Se päätös on yksiselitteinen ja selkeä.

Ne ministerit, joita tänne kaipasin todella, ovat ministereitä, jotka tässä olivat silloin vastuullisessa asemassa. Tarkoitan ministereitä Mönkäre, Kalliomäki ja Tuomioja. Olisin kyllä kaivannut, että sosialidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Heinäluomakin olisi ollut paikalla, jolloin tästä asiasta olisi syntynyt todellinen debatti. Nyt sali, ikävä kyllä, ei ollut edes parhaan keskustelun aikana läheskään täysi, saati nyt, mutta on hienoa ja on arvostettavaa, että ministeri Pekkarinen on paikalla.

Mielestäni tässä tilanteessa on otettava tilanteesta ehdottomasti vaarin, ja jatkossa, kun tällaisia keskusteluja käydään, minun mielestäni pitää rehellisesti faktat tunnustaa, koska se on ainoa oikea tie mennä asioissa eteenpäin. Toivoisinkin, että esimerkiksi ed. Martti Korhonen olisi paikalla, jolloin näistä asioista olisi saanut käyttää vielä nämä viimeiset puheenvuorot ja kuulla hyviä puheenvuoroja vastauspuheenvuoroina esimerkiksi.

Toivon, että tämä asia saa kunniallisen päätöksen aikanaan. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että tulevaisuudessa kehitetään edelleen palkitsemisjärjestelmiä. Kun yritys menestyy, on aivan oikeutettua, että siitä jaetaan myös palkkioita niille, jotka sen työn tekevät, mutta silloin pitää huomioida kaikki yrityksen työntekijät, jolloin hyvien hedelmien jako ulottuu ihan toimitusjohtajasta siihen viimeiseen siivoojaankin asti eli koko talon väki hyötyy, kun tehdään yhdessä hyvää tulosta. Tämä keskustelu ei saa olla pontimena sille, ettei kehitettäisi palkkiojärjestelmiä, joilla hyvästä työstä ja onnistumisesta palkitaan palkan lisäksi myös jollakin muulla tavalla, joka lyö lisää motivaatiota ja ennen kaikkea yhteenkuuluvuutta siihen työpaikkaan ja työmaahan, missä kyseinen henkilö on töissä. Toivottavasti tästä keskustelusta otetaan vaarin, että tulevaisuudessa virheitä pystytään ennakoimaan tarkemmin, ja jos tehdään virheitä, oiotaan ne mahdollisimman pian.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä käytyyn keskusteluun palkitsemisjärjestelmästä ja optioiden siihen sopimattomuudesta taikka sopivuudesta en malta olla muistuttamatta yhdestä asiasta: Silloin kun työnantaja tarjoaa, isäntä tarjoaa, rengille, työntekijälle, että kun teet näin ahkerasti, niin sinut palkitaan, näin varmasti tässäkin on ollut alun perin tarkoitus, mutta henki on vähän sen tyyppinen pääomistajan taholta nyt, kun tätä keskustelua on kuullut, että ei ollutkaan tarkoitus maksaa, vaan tässä on menty väärin, kun on jouduttu maksamaan ja johto on päässyt osakkaaksi. Näinhän ei pitäisi olla olemassa. Pitäisi rehellisesti maksaa se, mikä työntekijälle kuuluu. Se nyt maksetaan, mikä on luvattu, eikä minusta tässä mitään epäselvää ole olemassa.

Herra puhemies! Yhteen toiseen asiaan kiinnittäisin huomiota. Kun tässä välikysymyksessä mainitaan verotus, köyhyys, syrjäytyneisyys, koulutus, kuntatalous, veronalennukset ja monet monet muut asiat, niin tätä vastausta on antamassa ja hallitusta on ollut puolustamassa ministeri Pekkarinen yksin. Minä tekisinkin tästä semmoisen johtopäätöksen, että hallituksessa on toinen puoli varsin joutavia, turhia ministereitä. Kun ministeri Pekkarinen tässä asiassa pärjää näin hyvin, niin hänen hallinnonalaansa voisi yhdistää nämä kaikki muutkin, missä epäkohtia on olemassa. Silloin maa varmasti menisi parempaan suuntaan ja hallituskin nauttisi vielä suurempaa suosiota kuin se tällä kertaa nauttiikaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En pyytänyt puheenvuoroa ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron innostamana, vaikka sekin oli kyllä hyvin innostava.

Aivan lyhyesti vielä siihen, mitä kuntataloudessa ja verotuksessa on tapahtunut. Minä totesin äsken, että tämän hallituksen aikaan tehdyt veroratkaisut merkitsevät sitä, että veroasteen alenema prosenttiyksiköissä esimerkiksi 20 000 euron vuositulon kohdalla tulee olleeksi 5,2 prosenttia. 70 000 euron kohdalla se tulee olemaan 4 prosenttia — siis tässä on vuoden 2006 asteikot mukana — ja 120 000 euron kohdalla se tulee olemaan 3,4 prosenttia. Minun ymmärtääkseni tämä paperi on toimitettu myöskin valtiovarainvaliokuntaan. Luen suoraan Reino Niinivaaran, joka on erinomaisen arvostettu asiantuntija valtiovarainministeriössä, paperia näiltä osin.

Mitä tulee vielä siihen, mitä täällä ed. Polvi äsken tätä historiaa kävi läpi ...

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Ed. Polvi pohdiskeli sitä, mitä eri vuosien aikaan verotuksessa on tehty, ja on ihan hyvä sitä pohdiskella. Hän jätti mainitsematta, että esimerkiksi viime vuonna kävi niin, että se kokonaisverokevenemä, mikä henkilöverotuksessa toteutettiin, sehän painottui niin, että suurempi osa siitä tehtiin nimenomaan ansiotulovähennyksenä ja pienempi osa euroissa mitattuna tehtiin nimenomaan tulo- ja varallisuusveron kautta.

Kun täällä ed. Polvi sanoi, että ansiotulovähennyksen kautta se veron kevenemä ulottuu sinne kauaksi kauaksi aika hyvätuloisiin, niin siinähän ed. Polvi on tietysti oikeassa. Mutta, ed. Polvi, ehkä olisi ollut paikallaan ja kohtuullista sanoa, miten se käyrä menee. Me molemmat tiedämme varmaan sen käyrän suunnan. Mitä suurempiin tuloihin mennään, sitä olemattomammaksi se kevennys käy sen takia, ettei tule sellaista nopeata muutosta. Se on moninkertainen, se on kymmenen kertaa suurempi euroissa mitaten, se kevenemä, siellä pienituloisten kohdalla kuin siellä kaikkein suurituloisimpien kohdalla, joihinka äsken tässä viittasitte. Minusta olisi hyvä, että tämäkin puoli täällä julki kerrotaan.

Mitä vielä tulee kaikkiaan vuodesta 2003 lähtien näihin kevennyksiin henkilöverotuksen puolella, ne prosentit, mitkä minä luin, ovat näitä. Jos ne eivät pidä paikkaansa, niin toivon, että sitten ed. Polvi käy valtiovarainministeriön ja -ministerin ja Reino Niinivaaran, joka on erinomainen asiantuntija, kanssa tästä keskustelun.

Mitä vielä tulee sitten valtionosuuksiin ja valtionosuuksien ohella sitten ehkä enemmänkin näihin, kun ansiotulovähennyksiä on sitten tehty, en malta olla tässä yhteydessä muistuttamatta, ed. Polvi, että tämä hallitus nyt on kuitenkin toiminut niin, että kun ansiotulovähennyksiä on tehty, siis nehän on tehty tähän vuoteen ja vielä tämä vuosi 2005 mukaan lukien kunnallisverosta, niin valtio on, eikö niin ed. Polvi, kompensoinut ne sataprosenttisesti toisin kuin tämän hallituksen edeltäjät. En nyt viitsi lausua edes ääneen, mitä puolueita siinä hallituksessa oli mukana. Toisin kuin tämän hallituksen edeltäjät, tämä hallitus on täysimääräisesti, sataprosenttisesti, kompensoinut nämä ansiotuloverovähennykset.

Arvoisa puhemies! Vaikka täällä saatetaan vieläkin käyttää ansiokkaita puheenvuoroja, minä aivan lyhyesti tässä sanoisin vielä ääneen sen, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Minä olen tietyllä tavalla vähän, sanoisinko, surullinenkin siinä mielessä, että siinä suuressa yleisössä, joka näitä keskusteluja seuraa, voi olla, että on ihmisiä, joille tätä keskustelua, jos heillä on ollut tilaisuus seurata, katsellessaan ja kuunnellessaan on aika monellekin jäänyt sellainen käsitys, että ratkaisu on ollut väärä, optio-ohjelmat ovat olleet vääriä, sopimukset ovat olleet kohtuuttomia. Tähän asti tietysti minäkin, niin kuin me kaikki täällä, voimme yhtyä siihen ihan rinta rinnan.

Mutta että sen lisäksi ja sen jatkoksi täällä kerta toisensa jälkeen tietyltä suunnalta annetaan ymmärtää, että tämän vääryyden korjaamiseen jälkikäteen nyt vielä — kun oli jo se tietty vaihe, jolloin olisi voitu korjata — voitaisiin puuttua ja korjata, se on kyllä, mitenkä nyt sanoisikaan, poliittisen järjestelmän kannalta erittäin epäilyttävää, että tällaista viestiä näiltä puhujakorokkeilta on täällä jaettu.

Minä uskon, sanotte te mitä hyvänsä, että te edustajat pohjimmiltanne tiedätte, että todellisia edellytyksiä jälkikäteen puuttumiseen ei ole. Viittaan tässä siihen erinomaiseen puheenvuoroon, minkä talousvaliokunnan puheenjohtaja paitsi valiokunnan puheenjohtajana niin myöskin juristina täällä äsken sanoi, että sellaisia edellytyksiä toden totta ei ole.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä tästä verotuksesta haluan todeta seuraavan, kun tässä on laskelma ensi vuoden verotaulukoista. Vertailu koskee pelkän palkkatulon saajaa, jolla on automaattisesti myönnettävät vähennykset. Vertailussa on otettu huomioon valtion tuloveroasteikon muutos. Tässä vertailussa aivan selvästi tapahtuu näin, että 15 000 euroon asti nettotulon muutos on pienempi kuin esimerkiksi 100 000 euroa vuodessa ansaitsevilla. Se on siis kiistatonta, puhumattakaan siitä, että nämä eurot ovat aivan eri luokkaa. Aikaisemmin käyttämässäni vastauspuheenvuorossa kerroin yksityiskohtaiset luvutkin jo aivan tarkasti. Tämän lisäksi nämä suurituloisimmat, yleensä varakkaimmat, saavat vielä tämän varallisuusveron poiston. Kyllä sekin verohelpotus on, ministeri Pekkarinen.

Sitten vielä, kun ed. Hoskonen totesi Fortumin optioista, niin kyllähän se tietenkin niin on, että Fortumin optioista ei tule kunniallista päätöstä. Vaikka hän toivoi, että semmoinen kunniallinen päätös tulee, niistä ei tule kunniallista päätöstä. Tässä on päivän aikana tavattoman selvästi ilmennyt se, että missään tapauksessa hallituksen taholta ei tulla puuttumaan niihin, se on aivan selvä asia. Virheet on tehty aikoinaan. Olen itse henkilökohtaisesti ollut hyvin kriittinen tässä salissa, olen tullut useamman kerran puhuneeksi näistä optioista aikaisemmin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että ne ovat olleet virheellisiä päätöksiä, oli ne tehnyt kuka hyvänsä. Mutta korjauksia ei tehdä, se on selvä, ja näin ollen kunniallista päätöstä näistä optioista ei tule.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Mitä tulee ministeri Pekkarisen puheenvuoroon, siihen voi yhtyä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen osalta. Siinä on muutosta tapahtunut niin, että 2003 ansiotulovähennyksen osuus oli 2 500 euroa. Sen sai noin 15 000 euron vuosiansiosta. Sen sijaan 2005 sen saa lähes 50 000 euron vuosiansiosta. Niin pitkälle venytettiin tätä määrää, ja sen myönnän, että käyrät ovat suunnilleen saman suuntaisia eri vuosien osalta, mutta joka tapauksessa vähennystä nostettiin niin, että entistä suurituloisemmat hyötyvät siitä.

Ne veroasteen muutokset, mitä luettelin, perustuvat Verohallitukselta saatuihin tietoihin, jotka on toimitettu verojaostolle. Niissä käteenjäävän tulon osalta tapahtuu nimenomaan se kehitys, että suurituloisimmat hyötyvät enemmän eli suurin osa veronalennuksista painottuu erityisesti suurituloisille, jos sitä lasketaan rahamääränä. Monelta osin se painottuu myös suhteessa, mitä kuvasti se, mikä on myös Verohallituksen vertailussa vuosien 2004—2005 veroasteen muutoksesta, joka päätyy siihen, että suurituloisimmilla veroasteen muutos oli 0,7 prosenttiyksikköä, kun se pienimmillä, esimerkiksi kolmanteen desiiliin kuuluvilla, oli vielä 0,5 prosenttiyksikköä. Nämäkin ovat valtiovarainministeriön vero-osaston toimittamat tiedot.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tuntuu tietysti vähän hassulta, että kokenut ja osaava kansanedustaja Polvi valtiovarainvaliokunnan verojaostosta esittelee asiakirjaa, joka on valtiovarainministeriön vero-osastolta, ja sitten kauppa- ja teollisuusministerillä, joka on myös kokenut ja osaava, on toisenlaiset paperit, mutta ilmeisesti vain kuitenkin tärkeätä on se, mitä jää käteen. Tältä osin on tärkeä tämä ed. Polven huomio.

Mutta tähän verokeskusteluun niin paljon, että miljoona täysikasvuista erilaisia maksuja maksavaa suomalaista on ollut valtionveron alennusten ulkopuolella, eli nämä verovähennykset eli verotuksen helpotus ei ole heitä kohdannut eikä koskettanut, kun he eivät maksa valtionveroa, mutta kuitenkin maksavat muita maksuja ja veroja ja ilmeisesti ajan mittaan yhä enemmän nimenomaan terveyspalvelumaksuja, jos nämä merkit pitävät paikkansa, mitä nyt on hallituksen puolelta tullut.

Toisaalta yksi asia vielä tähän keskusteluun: eläkeindeksi. Tämä eläkeindeksi jättää todella eläkeläiset jatkuvasti ansiotuloa saavien jälkeen. Vuoden 95 jälkeen kymmenessä vuodessa ansioindeksi on kehittynyt yli kaksi kertaa enemmän kuin eläkeindeksi, tämä 20—80, jossa 80 on elinkustannukset, 20 ansiotulo. Näin ollen tästä eläkeindeksistä voisi myöskin välikysymyksen aivan perustellusti laatia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä huomaan, että me puhumme ed. Polven kanssa vähän eri käsittein. Haluan tehdä täysin selväksi sen, että ed. Polvi on siinä aivan oikeassa, että jos katsotaan, mitä euroina on kevennystä jäänyt käteen eri tuloluokissa, niin suurituloisimpien kohdalla jää monessa tapauksessa enemmän euroissa käteen kuin pienituloisimpien kohdalla. Tämä pitää tietysti paikkansa. Minä en ollenkaan sitä seikkaa kiistä. Minä puhuin omassa puheenvuorossani siitä, kuinka monta ei prosenttia vaan prosenttiyksikköä vero eri tuloluokkien kohdalla tulee kevenneeksi 2003:sta 2006:een, ja ne luvut, mitkä täällä kerroin, varmasti pitävät myöskin paikkansa.

Nyt tietysti pitää kysyä, kummalla tavalla sitä pitää tarkastella. Inhimillisesti on tietysti oikein katsella sitä, mitä käteen jää, mutta jos ei katsota ollenkaan prosentteja, ennen pitkäähän tämä tarkoittaisi sitä, että jos vaan sitä toista puolta katsottaisiin, niin sitten kaikkien käteenjäävä tulo olisi muutamien aikojen päästä yhtä suuri, oltaisiin tasatulossa, ja sekään ei taida olla kuitenkaan tässä yhteisessä maailmassa ihan käypäinen ratkaisu.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Liityn niihin, jotka ovat täällä yksiselitteisesti todenneet, että nämä optio-ohjelman tuottamat edut ovat kohtuuttomat ja siinä mielessä kaiken arvostelun ansaitsevat, niin kuin ne tässä talossa ovat nyt saaneetkin. Tämä on asia, josta eduskunta näyttää olevan yksimielinen. Siitä ei sen enempää, mutta jonkun verran on myös keskusteltu periaatteellisella tasolla optiojärjestelmästä yleensäkin ja siitä, onko se järkevä palkitsemisjärjestelmä.

Tässä järjestelmässä on moniakin ongelmia, mutta erityisesti se, että se mielestäni tuo esiin niin sanotun kvartaalitalouden pimeimmät puolet. Sehän houkuttelee niin omistajaa kuin toimivaa johtoa toteuttamaan sellaista strategiaa, jossa pyritään nostamaan lyhyellä tähtäimellä yhtiön kurssia esimerkiksi luopumalla niin sanotuista rönsyistä, niin kuin termi kuuluu. Tällöin saatetaan luopua myös sellaisista toiminnoista, joiden arvo pitemmällä tähtäimellä saattaisi muodostua todella huomattavasti suuremmaksi.

Minulla on se käsitys, että erilaisissa vuosien mittaan Fortumin kohdalla tehdyissä järjestelyissä on voinut tapahtua myös tällaisia ratkaisuja. Yleisesti ottaen on pantu merkille, että esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystyö pyritään ajamaan mahdollisimman pienelle, lyhytnäköisesti ikään kuin säästöliekille, jolloin lyhyellä tähtäimellä voidaan saada tehokkuutta yhtiöissä nousemaan, mutta pitkällä tähtäimellä esimerkiksi tuon tyyppisistä toiminnoista luopuminen tai niiden alas ajaminen saattaa muodostua yhtiöille todelliseksi ongelmaksi. Tämä siis tällaisena yleisenä kritiikkinä optiojärjestelmiä kohtaan.

Lopuksi totean politiikan moraalista. Juuri tässä äskettäin ministeri Pekkarinen kiteytti tästä asiasta arvion, johon on helppo yhtyä. Mielestäni on kyllä moraalitonta lietsoa edelleen sitä katkeruutta, joka näissä optioasioissa kytee, niin kuin sanomme, kansan syvissä riveissä. Siellä on tolkuttoman paljon yrittäjiä, jotka tekevät niin sanotusti yötä päivää työtä, että saavat kohtuullisen toimeentulon, työntekijöitä, viljelijöitä, eläkeläisiä. (Ed. S. Lahtela: Laskunmaksajia!) — Ja laskunmaksajia, aivan niin kuin ed. Lahtela tuossa muistuttaa, sähkölaskujen maksajia. — Kyllä siellä tietenkin ihmetellään tällaista tilannetta, johonka nyt Fortumin kohdalla on näissä optioasioissa ajauduttu. Vastuuntuntoa ei edusta mielestäni tällainen katkeruuden ja kaunan lietsonta, vaan se on minusta pahimman laatuista hurskastelua ja vastuutonta hurskastelua tällä asialla. Tässä näyttävät vasemmistoliitto ja kristillinen liitto löytäneen toisensa. En tiedä, mikä ajaa tällaiseen tekopyhyyteen tässä asiassa.

Politiikan moraalia on sen sijaan todellinen vastuunkanto ja rehellisyys, joka kyllä ilmenee tässäkin asiassa siinä työssä, mitä talousvaliokunta on selvittäessään tätä tehnyt. Minun mielestäni tässä salissa tänä päivänä ministeri Pekkarisen puheenvuorot ovat kyllä olleet sellaisia, että niissä on juuri tätä vastuunkantoa ja tätä poliittista moraalia, jota me tarvitsemme.

Täällä on joissakin puheenvuoroissa viitattu lakeihin melkein niin kuin sellaisella sävyllä, että mitäpäs me perustuslaista, tehdään joku poikkeuslaki ja säädetään näin ja näin. Kun olen talousvaliokunnan varajäsenenä saanut kuulla osan siitä keskustelusta, joka liittyy tähän, kun on selvitelty tätä asiaa, ja perustuslakivaliokunnan jäsenenä päivittäin arvioimme lakien perustuslainmukaisuutta, niin ei voi kuin ihmetellä, että jotkut voivat esittää sellaisia näkemyksiä, että ikään kuin tuosta vain noin tekaisisimme jonkun lain, jolla ohittaisimme nämä perustuslailliset kiemurat. Ei Suomen perustuslakia ajatellen missään asiassa näin voida tehdä, ja se on tehty meidän kansalaisten oikeuksien turvaksi ja suojaksi. Meidän kansanedustajien on sen puolesta tehtävä työtä, että se toimii käytännössäkin tässä talossa kansalaisten viimekätisenä oikeuksien suojana ja turvana.