Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä laeiksi ylimääräisistä urheilijaeläkkeistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä sivistysvaliokunta pitivät lakiesitystä kannatettavana. Eläkkeistä on keskusteltu jo lähes 20 vuotta.

Urheilu tarjoaa suomalaisille viihdettä, elämyksiä ja esikuvia. Juhlittu voittaja on kuitenkin uransa jälkeen haastavassa tilanteessa. Opiskelut ovat voineet jäädä opiskelematta, normaali työura jää monilla tavanomaista lyhyemmäksi.

Urheilijaeläke kohdistuu 60 vuotta täyttäneisiin, pääsääntöisesti olympiavoittajiin ja harkinnanvaraisesti muihin menestyjiin, mukaan lukien paralympialaiset. Valiokunnat korostivat sitä, että vammaisurheilijat tulee ottaa yhdenvertaisesti huomioon eläkkeiden myöntämistä harkittaessa, ja siitä olen aivan samaa mieltä.

Eläkkeen tavoitteena on heikossa taloudellisessa asemassa olevien urheilusankareiden vanhuuden turvan parantaminen. Eläke myönnetään joko täytenä tai osaeläkkeenä ja lakia todellakin sovelletaan myös vammaisurheiluun. Eläkettä myönnettäessä otetaan huomioon urheilijan varallisuusasema ja muut tulot, eli miljoonamiehille tätä ei ole tarkoitettu. Tarve ja eläkkeet kohdistuvat heille, joilla on todella aito tarve tilanteensa parantamiseksi.

Urheilijaeläkkeen taso asettunee taiteilijaeläkkeen suuruusluokkaan. Täysi taiteilijaeläke oli vuonna 2013 noin 1 300 euroa. Jos hakijan eläke- ja muut pysyvät tulot ylittävät 2 600 euroa, ei lisäeläkettä — siis taiteilijaeläkettä tai jatkossa urheilijaeläkettä — voi saada.

Mahdolliset eläkkeet myöntää perustellusta hakemuksesta opetus- ja kulttuuriministeriö. Olympiakomitea antaa hakemuksista lausuntonsa. Talousarvioesityksessä on varattu 300 000 euroa Pro Urheilu -tunnustuspalkintoihin ja olympiavoittajien eläkkeisiin. Rahat otetaan Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista.

Kannatan esitystä urheilijaeläkkeistä lämpimästi.

Tässä yhteydessä muutama sana urheilulukiosta, sivunnee tätä aihetta. Urheilulukioiden tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. Kaavailut opiskelun rajaamisesta kolmeen vuoteen romuttaisivat urheilulukioiden perusidean. Myös urheilijoilla on oltava mahdollisuus opiskella urheilu-uransa aikana niin, että valmistautuminen ja urheilu-ura voidaan yhdistää luontevasti. Jos opiskelu lukiossa vie neljä vuotta, niin siinä tapauksessa se saa viedä neljä vuotta.

Lakiesitys on merkittävä urheilun tunnustamisen kannalta. Tässä ikään kuin nostetaan urheilu tasa-arvoiseen asemaan kulttuurin rinnalle, yhtenä kulttuurin osa-alueena. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Menneinä vuosina sosiaaliturvajärjestelmä on ollut menestyneillä urheilijoilla olematon. 1995 alettiin tätä puutteellista tilannetta korjata. Valtion taiteilijaeläkettä on rinnastettu urheilijaeläkkeeseen.

Kansainväliset saavutukset urheilussa ovat tärkeitä asioita erittäin monen suomalaisen mielestä. Ne lisäävät kansallista identiteettiä ja vahvistavat kaikin puolin yhteishenkeä. Kun suomalainen saa mitalin, kuulemme usein: me voitettiin, saatiin mitali — me. Lisäksi menestys lisää lajin harrastajien määrää.

Liikkumattomuuden synkissä tilastoissa liikunnan lisäämistä aiheuttavat tekijät ovat tervetulleita. Joidenkin lajien kohdalla urheilija voi ansaita taloudellisesti erittäin hyvin menestyksen tullessa, mutta on paljon lajeja, joissa kilpailija kilpailee ympäri maailmaa, mutta laji ei ole suomalaisten suuressa suosiossa rahoituksen suhteen. Meillä on myös olympiavoittajia ja menestyneitä urheilijoita, joiden taloudellinen tilanne on heikko.

Yli 60-vuotiaille olympiavoittajille maksettava eläke on ehdottoman kannatettava esitys. Samoin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto ansioituneille urheilun saralla on oikeutettu. On tärkeää nykyään edistää niitä toimenpiteitä, jotka mahdollistavat urheilijan opiskelun urheilu-uran jälkeen. Urheilija ei saa jäädä tyhjän päälle, kun urheilu-ura päättyy. Myös urheilulukioiden olemassaolo on turvattava. — Kiitos.